lauantai 27. heinäkuuta 2013

Ukon virallisten agikisojen korkkaus

Ukko täytti tiistaina 1,5 vuotta ja tänään korkattiin viralliset agilitykisat. Tea lähti matkaseuraksi ja kuvaamaan, sekä tuomaan onnea. ;) Paikalla oli myös Satu ja Trip metsästämässä viimeistä ykkösten nollaansa. Ihan parhaassa iskussa en taaskaan ollut (oliko Jerikon viimeisimmät kisat, kun mulla oli jalat kickbikesta sairaan kipeenä..?), kun jostain käsittämättömästä syystä tällä viikolla yhtäkkiä tuli oikean jalan säärilihas aivan älyttömän kipeeksi. Aamulla olin ottanut kunnon särkylääketujauksen ja uuden paukun ennen ekaa rataantutustumista, mutta rataantustumisessa vielä jokainen askel tuntui ihan hirveeltä. Onneksi kuitenkin särkylääke alkoi vaikuttamaan siinä ennen omaa rataa ja adrenaliinikin toki auttoi asiaa, että pystyi ihan normaalisti suoriutumaan. :)

Ekalta radalta saatiinkin heti nolla, sijoitus 3. Ukko teki omaan tyypilliseen tyyliinsä, melko rauhallisesti, mutta tarkasti ja huolella. Rimojen tiputtelu ei ainakaan ole ongelma. :D Keinu oli varmaan vähän kevyempi kuin mitä ollaan nyt tehty, kun Ukko meinas vahingossa juosta siitä läpi. Lisäys: itse asiassa videota katsottuani huomasin, että kuulostaa vain siltä kuin sanoisin virheellisesti keinulla "kiipee" enkä "keinu".. En tiedä mokasinko oikeasti näin, vai kuulostaako vain siltä, mutta selittää hyvin Ukon arviointivirhettä. Olihan se tosi hilkulla ettei siitä tullut virhettä, kuten Satu sanoikin. Mutta eihän tohon voi olla kuin tyytyväinen ensimmäisenä starttina. :)


Toinen rata olikin paha. Radalla oli sekä pöytä että pussi, molempia esteitä ollaan tehty tosi vähän ja pussia vain YHDEN kerran alueellisen valmennuksen treeneissä. Silloin se meni hyvin ja Ukko oppi nopeasti pussin idean eikä tuntunut arkailevan ja tehtiin radassakin, mutta kun oli vaan yksi treeni alla ja yhdellä ainoalla pussilla, niin kyllähän sen tiesi, että se voi olla ongelma. Pussia ei tosiaan ollut wuffin hallilla ollenkaan, eikä talven aikana tehty kertaakaan pussia Ylökkinkään treeneissä vaikka sitä toivoin... Myöskään Somerolla ei nyt ollut pussia käytettävissä. Pöytä sentään oli wuffin hallilla ja sitä tein muutamia kertoja huvikseen. Ja onneksi pöytä löytyi lämppäesteistä! Alkurata meni hienosti, ja pöytäkin tosi hyvin, mutta sitten pussiin kaatui toinen nolla. Ukko ei uskaltanutkaan mennä pussiin enkä voinut sitä siitä kyllä tosiaan tällä treenimäärällä syyttääkään, pari kertaa kokeilin josko kuitenkin menis ja saisin sen kehuttua siitä oikein hurjasti sitten, mutta ei uskaltanut ja jatkoin sitten vaan suoraan maaliin.


Mutta ei siis mikään huono aloitus virallisille kisoille ja uskon, että Ukko nousee aika pian kolmosiin, niin saa sitten molempien koirien kanssa kisata samoissa kisoissa. Se ainakin olis tavoite! :D Ja vauhtia Ukolle tulee aivan varmasti lisää koko ajan, Ukossa on älytöntä räjähtävyyttä ja nopeutta kun se vaan on varma, että tekee oikein, joten kokemuksen myötä se varmasti tulee myös agilityyn. :))

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Huikeaa fiilistä yksinkertaisista asioista

Harvasta asiasta saan niin hyvän "leijun pilvissä" -fiiliksen, kuin hyvin onnistuneesta paimennustreenistä. Ei sillä, ettenkö iloitsisi monesta muustakin asiasta, mutta on se paimennus ja siinä onnistuminen vaan niin eri juttu. :)

Eilen oltiin treenaamassa Leena Jussilan silmän alla vähän villimmillä lampailla kuin mihin ollaan totuttu. Ja niin kuin niin usein vieraan kouluttajan kanssa käy, Leena passitti meidät back to basics. ;)
Ukko tuppaa jättämään kaaret kesken ja näiden liukkaampien lampaiden kanssa ongelma korostui, kun Ukko juoksi kaarella, mutta ei tehnyt sitä kunnolla loppuun ja jäi vaan juoksemaan kaarevalle linjalle juoksevien lampaiden perään. Ja niinhän sitä sitten juostiin. Ongelma johtuu siitä, että 1) Ukolta ei ole kunnolla johdonmukaisesti sitä vaadittu 2) Ukolla on silmää sen verran ettei malttaisi "luopua" lampaista vaan painostaa niitä koko ajan kaarella 3) Marikan ja Kimmon lampaat on antaneet tämän anteeksi, kun tulevat joka tapauksessa syliin eikä ongelmaan ole osannut (siis minä ainakaan en ole osannut) kunnolla puuttua. No mutta nyt puututtiin ja nyt treenattiin sitä, että Ukko peittäis koko lauman ja saatais lauma mulle haltuun ja rauhoittumaan. Hyvin se alkoi sujumaan, mutta ennen kaikkea saatiin eväitä jatkoon.

Jerikon kanssa nousi esiin vähän samanlainen ongelma, mutta eri syystä. Jerikolle en ole koskaan osannut opettaa flänkkejä kunnolla niin, että Jeriko kääntäis pään pois ja lähtis sivulle. Kyllä siitä on ollut puhetta ties kuinka monta kertaa, mutta kokemattomana en ole ymmärtänyt tarkalleen millaista käytöstä koiralta vaaditaan ja miten se saavutetaan. Sitten se on mennyt siihen, että olen aurausviitan kanssa suurin piirtein jahdannut Jerikoa ja kohdistanut painetta siihen liikaa, ja mitä siitä seuraa? Jeriko lähtee flänkeille aivan liian lujaa (tykin suusta melkeinpä) ja lähtee kaahottamaan kohti päämääräänsä, eli tasapainoa eikä ajattele sillä välillä mitään. Tätä lähdettiin sitten harjoittelemaan uudelleen, eli kaarelle lähettäessä ihan rauhassa otin aikani ja annoin painetta maahan sille puolelle mille en halunnut Jerikon tulevan, en hakkaamalla keppiä maahan vaan ihan pienillä liikkeillä ja korkeintaan murahtamalla tai sanomalla tiukemmin maahan. Ja kun Jeriko käänsi päätään vapautin kaarelle. Oli tämä aika rankkaa Jerikolle ja sitten toisella vuorolla, kun meinasin ottaa samanlaista, alkoi Jerikolla jo paukut loppumaan ja lähdöissä pääsi pari haukahdusta, mistä tiesi että pakko tehdä jotain helpompaa väliin. Kuitenkin Leena kommentoi, että Jeriko on tosi vastaanottavainen koulutukselle, haluaa tehdä oikein ja siinäkin jo paransi selvästi, että kannattaa vaan treenata tuo asia kuntoon niin saa siistimpiä ratoja ajettua, kun Jeriko ei ajossa säikäyttele lampaita liikaa. Lisäksi Leena kommentoi, että Jerikolla on tosi kiva asenne, että tekee silleen rentona ja vaikka onkin vauhdikas niin ei säikäytä lampaita liikaa juurikin sen vuoksi, että asenne on rento. Ja sanoihan Leena myös, että Jeriko on söpö eikä väliin meinannut oikein pokalla pystyä kommentoimaan, kun toinen silti niin tosissaan tekee. Itseäkin vähän nauratti. :D

Tänään käytiin sitten Woollandiassa treenaamassa ja heti lähdin sillä ajatuksella, että nyt hiotaan niitä alkeisjuttuja molemmille. Jerikolle siis flänkeille lähtöjä ja Jeriko oli jo nyt hiffannut asian paljon paremmin, lähti pääosin sivulle ja paljon rauhallisemmalla ja paremmalla asenteella. :) Tehtiin näitä sitten aika paljonkin, kun Jeriko tajus ideaa ja tarjos aina tosi helposti pään kääntämistä sivuun, eikä tämä ollut ollenaan liian rankkaa Jerikolle nyt, kun oli paremmin kartalla siitä mitä haetaan. Nyt pitää vaan todella olla johdonmukainen ja treenata alkeistyyliin näitä nyt oikeasti ihan kunnolla ja sitten myöhemminkin joka treenikerta treenataan mitä tahansa muistaa, että ne flänkeille lähdöt pitää olla pulleat.

En viitsinyt kuitenkaan kaikkea treeniaikaa paukuttaa noita, joten tehtiin pieni eläinkoe Jerikolle. Tanja vei Taran kanssa lauma aivan laitumen kauimmaiseen nurkkaan ja mä lähetin Jerikon toisesta nurkasta hakemaan, etäisyyttä tuli noin 250 metriä. Ja siis aikas makee haku oli vaikka itse sanonkin ja Tanjakin kyllä kehui! :))) Jeriko lähti aika sivuun, mutta ei oikeestaan mitenkään överisti edes, juuri sopivasti. Eteni hyvää tasaista vauhtia kunnes alkoi tulemaan kaaren päähän, jolla laidun kapeni. Siellä selvästi hidasti (näin itsekin "tolpalta" vauhdin hidastumisen, mutta Tanja kertoi, että todella laski rauhalliselle raville), meni aivan aidan viertä eli otti kaiken mahdollisen tilan käyttöön ja sitten kääntyi lähestymään lampaita tosi kohteliaalla hitaalla ravilla ja nosti tosi nätisti. Eikä edes lähtenyt kiihdyttämään, kun lampaat lähti liikkeelle. Ei kyllä pillistä osaa mennä tolta matkalta maahan, enkä viitsinyt keuhkojani rikkoa huutamalla heti sinne asti vaan kun nyt tuli tosi hyvällä tahdilla, niin annoin tulla vähän lähemmäksi ja vähän testailin meniskö maahan pillistä, kun vaan toistan, mutta ei sitten mennyt ja yhdellä tiukemmalla "maahan" -käskyllä meni maahan. Ja ottipa vielä hyvin suuntakäskyäkin ja sillekin lähti hyvällä fiiliksellä eikä silleen tiiviillä kaahotuksella. Aivan upee. :))

Ukko teki "sirkkeli" -harjoitusta oikeestaan molemmat treenivuorot. Eli seisoin itse lauman keskellä/vieressä ja pyörittelin Ukkoa lauman ympäri. Tällaistakin ihan perusharjoitusta on jostain syystä tullut tehtyä aivan liian vähän. Toisaalta Ukko on tarvinnutkin pitkään enemmn sellaista vapaata treeniä, mutta nyt on jo korkee aika kunnolla keskittyä näihin suuntiin. Ukonkin kanssa siis keskityttiin tietty siihen, että kaarille lähdöissä pitäisi pään kääntyä pois lampaista. Tämä oli kieltämättä vielä tosi vaikeeta, kun Ukko tuppasi hieman jumittamaan silmällään lampaisiin varsinkin, kun on tolleen suoraan lampaisiin päin kohdistuneena. Mutta itse kaarella Ukko alkoi kääntämään päätään pois ja pitämään hyvää etäisyyttä lampaisiin. :) Ukko ei enää ollenkaan niin maanisesti tuijottanut lampaita koko ajan, vaan vilkuili ensin välillä poispäin ja pikku hiljaa kun siitä kehuin alkoi tilanne kääntyä niin, että piti katseen pois ja vilkuili lampaita välillä. Asenne oli paljon parempi ja rauhallisempi muutenkin. Ja sitten tämä poiki hyvää vielä peruskuljetukseenkin jota otin aina väliin, jossa Ukko alkoi keskittymään oma-aloitteisesti paremmin ja tarjosi maahanmenoa eli meni maahan, kun tuli liian lähelle lampaita ja puski liikaa! :D :D Siis tämä on aivan ennen kuulumatonta! :D

Nyt on siis aivan huikean hyvä fiilis. Nyt mulla on selkeet suunnitelmat miten treenataan jatkossa ja miten vien molempia eteenpäin. Ja kun tuloksetkin alkoi heti näkymään niin onhan se palkitsevaa. Molemmat on kuitenkin niin kilttejä ja haluaa ottaa koulutusta vastaan, että kun vaan selkeesti osoittaa mitä odotetaan, niin kyllä ne sen tekee. Jopa Ukko vaikka silmän irrottaminen lampaista vähän tiukkaa tekeekin. ;)

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Yleisön toiveesta ;)

Yleisön (eli Immin) toiveesta olen vähän nyt kuvaillut/kuvauttanut Ukon treenejä, että saan niitä näytille. Ollaan tosiaan Somerolla tehty nyt kuutta keppiä ja Ukko on edistynyt huimasti! Kyllähän se kehittyy, kun vaan treenaa. :D Kieltämättä ollaan tehty keppejä aivan liian vähän. Mutta siis nyt kestää jo ihan hyvin häiriötäkin, taipuu hyvin sulkukulmista ekaan väliin ja virheitä tulee harvoin vaikka olen vedättänyt aika paljon. Lisäksi ollaan sillä terassin portaalla harjoiteltu kontaktiasentoa.



Tänään mentiin Tuijan kanssa tokoilemaan ja Tuija kuvas Ukon treeniä. Aloitettiin ruudulla ja ensin kaksi toistoa alustalle, sitten ilman alustaa. Tuskin Ukko oikeastaan koko alustaa siellä tarvis alkuunkaan.



Sitten seuraamista. Välillä Ukko painaa jalkaan tai suorastaan nojaa siihen perusasennossa ja tulee vinoksi, pyrin kyllä korjaamaan sen aina kun menee ihan mahdottoman vinoksi, mutta muuten yritän vähän katsoa sormien läpikin. Mutta hitsiläinen mikä hieno juttu tänään, seuratessa tunsin (vaikka en oikein meinannut uskoa tuntemustani) Ukon hännän vasempaan käteeni. Ja siis video todistaa mun tuntemuksen oikeaksi!! Ai kun olen tyytyväinen! :)







Sitten nouto. Vauhti ei päätä huimaa ja pitäis itse asiassa kyllä edelleen tehdä enemmän nostatusta ja hetsausta eikä ottaa tolleen perusasennosta ollenkaan.


Sitten tehtiin vielä liikkeestä seisomista. Suureksi yllätykseksi heti ensimmäisellä oikein! :D Eikä edes ihan hirveen valuva pysähtyminen.


Viimeisenä vielä liikkeestä maahanmeno. Tosiaan ollaan nyt treenailtu tokoa niin vähän ja tuppaa asennot menemään sekaisin, että molemmissa palkkasin heti vaikka periaatteessa maahanmenon olisi voinut tehdä kokonaisena liikkeenä. Mutta fiilistellään nyt mieluummin kuin hinkutetaan, ei oo mitään koetavoitteita tällä hetkellä.


Jerikoa on ärsyttänyt, kun Ukko on saanut treenata keppejä ynnä muuta Somerolla takapihalla eikä Jeriko ole päässyt. Nyt se pääsi kyllä myös tokoilemaan ja ai hitsi kun on hieno poika! Nyt on merkistä tullut todella arvokas Jerikolle ja sillä on selvästi halu mennä nimenomaan merkille, ei sen ohi. Ohjatulla tuli ekalla toistolla silti vähän vino merkki, joka tapauksessa annoin noutaa, en tiedä miksi. :D Toisella toistolla jäi taas hieman vinoon ja annoin uudelleen "merkki"-käskyn. Aiemminhan Jeriko olisi tällä ampaissut noutamaan ja nytkin selvästi halu olisi ollut, mutta kuunteli ja korjasi itsensä suoraan merkin taakse. Itse noudot molemmille puolin hyvät.

Ruudulle teki heti ensimmäisellä aivan upean merkin ja palkkasin siitä suoraan.  Toisellakin kertaa merkin taakse tikku suoraan ja siitä ruutuun, ruudussa annoin "stop"-käskyn (pitkäänhän käskin suoraan maahan ja nyt kun olen alkanut yrittää seisomaan pysäyttämistä niin ei ole oikein onnistunut) ja polvet meinas vähän notkahtaa niin, että näki ettei ollut itsestäänselvyys, mutta taas Jeriko kuuntelu ja jäi seisomaan! :))) Ja eipä muuten hakeutunut mitenkään reunaan niin kuin parille viime kerralla vaan prikulleen keskelle.

Seuraaminen oli aika kauheeta. :D Jeriko poikitti aivan hulluna ja lopulta tarrasin vähän poskikarvoista, että rauhoittuisi. No, rauhoittui ehkä vähän, mutta ei hirveesti. :D Tehtiin sitten tiivistä vasemmalle käännöstä kunnes otti taaosaa mukaan ja sitten ihan lyhyitä parin askeleen seuraamisia ja pysähdyksiä, ja lopulta hidasta seuraamista muutama askel ja nyt Jeriko oikein kunnolla keskittyi ja seura tikkusuorana ja tästä palkka! :)

Sitten tehtiin häiriötunnaria, mutta oli jo ehkä liikaakin häiriötä, kun oli Ronjan wubba (Ronja juoksuissaan) ja metallikapula (sekä yksi muu Ronjan lelu). Ensin Jeriko toi wubban, annoin pudottaa jalkoihin ja pyysin uudelleen "oman". Toi metallinoutokapulan. Pyysin uudelleen "oman" ja lähti käymään läpi tunnarikapuloita, näki että meinas hieman pokka pettää ja harkitsi jonkun vaan nappaamista, mutta taas kokos itsensä ja etsi oman. :D Vähän siis liian vaikea treeni, mutta toisaalta opettavainen. Toisella toistolla Jeriko kävi hyvin kapulat läpi ja toi taas varmasti oman. Edestä sivulle siirtymiset on kyllä vähän tupannut nyt jäämään vajaiksi. Pari toistoa otin niitä vielä, että sain Jerikon oikeasti sivulle.

Tavararoita keräillessä Jeriko leikki pallolla ja otin siitä vielä parit kaukkarit, hämyheitin pallon ja Jeriko ampaisi jonnekin 15-20 metrin päähän, käskin maahan ja siitä istu-seiso-istu ja aivan upeella tekniikalla tuli seisomasta istuminen ja vielä nopeasti! Toinen samanlainen istu-maahan-seiso-maahan ja tämä kans aivan nappisuoritus! :) On se vaan hieno! Ja vaikka Jeriko tekis väärin, niin sitä voi korjata ja Jeriko itsekin korjaa, ei paineistu eikä ala säheltämään, vaan parantaa työtään. Kyllä mä oon nyt aatellut Jerikoa treenata tokossa ihan kunnolla niitä viimeisiä evl1:iä ajatellen, ettei tarvi turhaan kokeissa käydä. Lisäksi piirinmestikset vähän siintää mielessä.. ;)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Säätöä

Ollaanhan me taas tässä treenailtukin välissä enkä vaan ole ehtinyt kirjoitella. Perjantaina ennen kotiinlähtöä tehtiin hyppytekniikkaa. Jerikolle taisin nostaa korkeusharjoitteen riman heti alkuun liian korkeaksi, kun tuli pari kieltoa, sitten tarpeeksi kun rimaa laski alkoi sujuman ja päästiin taas siihen tavoitekorkeuteen. Muuten Jeriko kyllä hyppää mun mielestä nyt teknisesti jo paremmin, vaimentaa alastuloja eikä tömise niin paljoa. Ukko tekee kyllä myös hienoa työtä hyppytekniikkasarjalla, sillä on luontaisesti tosi hyvä tekniikka ja tosi nopeasti hoksaa asioita.

Lauantaiaamuna treenattiin tokoa Tuijan kanssa. Jerikon kanssa tein pari kertaa ruudun ja sitten merkkiä niin, että olin ympäröinyt merkin häiriökapuloilla. ;) Hienosti haki merkin taakse, ainoastaan yhden kerran tuli joku aivopieru, että hämääntyi eikä oikein tuntunut tietävän missä se merkki on, kun vaihdoin koko ajan lähetyspaikkaa. Sitten tehtiin pitkät pätkän sitä hidasta seuraamista. Aluksi Jeriko oli selvästi epävarma ja aivasteli hirveesti, mutta sitten kun jatkoi epäsäännöllistä palkkailua niin rauhoittui seuraamaan oikein makeasti häntä kaarella. :) Lisäksi pienet pätkät juoksussa seuraamista ja Tuijan käskyttämänä keskipitkä seuraamiskaavio, jossa keskityin kisamaiseen palkkaamiseen, eli ensin kehuin ja nostattelin ja sitten vasta lelu esiin. Olin kyllä tyytyväinen treeniin. Ja nyt tosiaan aattelin, että kai nyt pitää ihan oikeasti viilailla noita evl:n juttuja (kun on kesän aikana vähän jäänyt), että sitten ollaan elokuussa kokeessa iskussa. ;)

Ukko teki ruutua pari kertaa ja hitsi se menee kyllä hienosti ja varmasti ruutuun myös ilman alustaa koe-etäisyydeltä. Suoraan keskelle. :) Ja vielä korjaakin takaisin ruutuun lennosta, kun kerran meinas ennakoida palkkaa ja käskytin takaisin. Jotkut liikkeet vaan on sille niin paljon luontevampia kuin toiset (lue: musta pois päin on helppo ja kiva mennä, mutta kohti tullessa vauhti hidastuu). Sitten otettiin pari vauhtinoutoa ja ihan pienet kapulan pidot ja nostot maasta. Läheltä kapulaa nostaessa Ukko edelleen tarjoais ennemmin sivulle tuloa kuin eteen istumista, vaikka edestä suuhun antaessa ja peruuttaessa tulee kyllä suoraan eteen istumaan... :/ Eikä tunnu auttavan vaikka katselen taivaan pilviä... Mutta katsotaan mihin tuo tuosta kehittyy. Seuraamista otettiin epäsäännöllisiä pätkiä. Periaatteessa teknisesti ok seuraamista, mutta ei siinä vaan edelleenkään ole sitä virettä ja potkua mitä haluaisin. Sitä vastoin askelsiirtymät Ukolla on jo tosi hyvät peruutus mukaanlukien, ja niissä on hyvä fiiliskin! Ota nyt tosta sitten selvää! :D

Sunnuntaina käytiin paimentelemassa Katjan luona. Ukolla on kyllä niillä lampailla ihan erilainen fiilis kuin Woollandiassa, jotenkin liikkuvammat lampaat saa Ukosta paremmin kyvyt ja vietin esiin. Ihan hienosti kyllä meni. :) Jeriko teki pientä suuntatreeniä ja yritin painottaa sitä vasenta puolta, en nyt oikein muista onnistuinko siinä.. :D Joka tapauksessa Jerikolla on kyllä hirvee vauhti ja meno päällä lampailla, että ei se oikein ehtis mua kuunnella... ;)

Tänään tehtiin sitten sellainen treeni, että Jeriko jakoi ensin isompaa laumaa. Muutaman kerran kutsuin vaan suoraan läpi, pari ekaa onnistui säkällä, sitten Jeriko alkoi kiertämään laumaa väkisin ja sitten taas saatiin onnistumaan. Sitten otin lauman aidalle ja eroteltiin aitaukseen aikuisia uuhia (pari karitsaakin sinne livahti) ja jätettiin pellolle n. 15 karitsan porukka (mukana yksi uuhi). Ukko sai sitten treenata tällä porukalla ja joutui oikeasti hommiin, kun kartisoilla oli hirveä veto aitauksen viereen emojensa luokse. Ihan kivasti se meni ja vuorotellen kuljeteltiin ja poispäin ajeltiin laumaa kauemmaksi pellolle ja siellä poikittain.

Toisella treenivuorolla Jeriko teki hakuja. Noin 2-luokan hakumatka tai vähän reilu 150 m, ja samainen karitsaporukka jolla hirvee veto aidalle. Lisäksi tuuli niin pirusti, että ei siinä olis auttanut mitään käskyjä huudella, vihelsin vaan maahan ja aja, ja annoin sitten Jerikon itse työskennellä lampaat mulle. Itse asiassa aika hyvä treeni tällainenkin, koska Jeriko nosti laumaa vielä vetoa vastaan ja ne yritti hirveesti vetää sivulle ja jakaantua, ja Jeriko joutui ihan todella kokoamaan porukkaa koko ajan aktiivisesti. Hienosti kyllä suoriutui vaikka menikin aikansa ennen kuin karitsat mun luo sai eikä ollut mikään suora kuljetuslinja. ;) Ukko teki myös toisella vuorolla hakuja. Vasen on Ukolle selvästi parempi ja tehtiin vain sitä, että saatiin nyt onnistumisia. Pisimmillään n. 50 metristä Ukko haki porukan. Eipä sitä juuri kaareksi voinut kutsua, juuri ja juuri riittävä ja laajensi kyllä sitten lampaiden taakse, mutta ei sentään leikannut. Sinänsä kiva treeni siis ja kyllä tämä tästä etenee. :)

Aglityssä on ollut vähän ylä- ja alamäkeä. Viime tiistaina meinasi päreet palaa ja turhautti ihan sikana, kunnes sitten jälkikäteen taas tajusin mitkä "päivät" oli tulossa.. Hitto kun mene hormoneista pää sekaisin. :D Ukon kanssa on vielä kepeissä ja kontakteissa työstettävää, ja nyt olen ottanut ne oikein kunnon syyniin. Viikonloppuna toin oman keppisarjan Somerolle ja niitä on nyt tossa omassa pihassa tehty joitain kertoja. Selkeästi Ukko on alkanut siinä löytämään parempaa rytmiä ja nostattamaan vauhtia, kun keppejä on vain 6, ja sama efekti kuitenkin säilyi 12 kepillä. On noita vaan tehty liian vähän, ei siitä mihinkään pääse.

Toinen projekti on siis kontaktit: nyt oon yrittänyt vahvistaa Ukon takapäänhahmotusta ja leikitellyt terassin portaalla, käytännössä siis opettanut Ukkoa tarjoamaan takajalkoja portaalle ja pysymään siinä hinnalla millä hyvänsä, koska lelun repiminen tapahtuu vain siinä. Ukolle oli helpointa tajuta portaalla pysyminen ja vedon vastustaminen, mutta aktiivinen liikkuminen portaalle, kun olen vetänyt sen pois tuotti vaikeuksia ja ennemmin tuli vaan mun syliin pureskelemaan palloa (ja mun nahkaa) tai kävi vaan passiivisena maahan. Tänään kuitenkin saatiin siinäkin suhteessa kokea edistysaskel! Agilityesteillä otettiin tämä sama leikki A:lle koska se on helpoin ja hitsi, kun Ukko lähti ihan tosissaan tarjoamaan jalkojaan sinne ja vielä nopeasti! Kävipä myös niin nopeasti ja lujaa palkkaleluun kiinni, ettei ehtinyt huomata mun sormen olevan välissä vaan puri siihen todella lujaa ja sormi roikkui välissä ihan pidemmän aikaa! Urhoollisesti pidin suuni kiinni ja hihkuin vaan Ukolle "hyvää", vaikka peukkuun sattui niin perkuleesti. :D Kiva mustelmahan siihen tuli heti kynnen alle ja lähti ihan kivasti vuotamaankin sivusta, kun sain sormen pois Ukon hampaiden välistä. Onneksi ei mustelma ole ainakaan levinnyt, mietin jo, että saanko huomenna ensimmäisenä päivystyksessä päästää verta oman kynteni alta! ;)

Jerikon kanssa on keskitytty myös kontakteihin, kun muuten kaikki palikat olis jo hyvin kohdillaan: asenne on hyvä ja vauhti hyvä. Tänään lähdettiin sitten tekemään niin, että ensin sivusta Jerikoa vauhdissa kontaktille ja heitin lelun eteen, mutta VAIN jos Jeriko meni suoraan kontaktin päähän. Kyttäilyllä ei saanut palkkaa, uutta käskyä, ei mitään. Uuden yrityksen vaan perään. Sama sitten kokonaisella puomilla ja tämähän varmaan toimii! Ukolle ei vois koskaan kuvitellakaan tekevänsä näin, kun paineistuis korjaamisesta, mutta Jerikolle just hyvä, kun ei saa mitään palautetta muuta kuin, että ei tullut palkkaa ja yritäpäs paremmin. Ja Jerikohan yrittää. ;) Hienoja vauhdikkaita kontakteja siis jo tuli. Pitää vaan itse osata ja muistaa olla täysin ehdoton ja tarkka noissa eikä alkaa taas lipsumaan! :D Nämä oli kuitenkin viimeiset Aneten treenit :( Nyt mun täytyy vaan osata pitää kesän aikana opitut asiat kirkkaana mielessä.

Ukkoon liittyen täytyy ottaa esiin yksi asia. Nykyään tuntuu olevan kilpailua siitä, kenen koira suorittaa nuorimpana mitäkin, mitä kaikkia titteleitä on minkä ikäisenä ja paras koira on tietenkin pisimmän tittelirivistön nuorimpana omaava. Kieltämättä muakin on välillä turhauttanut se, että Ukko ei etene siihen tahtiin mitä toivoisin, vaikka kuinka tekisin töitä asian eteen. Tai ehkä tuloksen puutetta enemmän kyllä harmittaa se avuttomuuden tunne mikä siitä syntyy, kun tuntuu etten osaakaan kouluttaa toista koiraani. Turhautuu koiraan, mutta vähintään yhtä lailla itseensä. Ja mä olen herkästi turhautuvaa tyyppiä, onneksi se on aina vain hetkellistä. ;) Koirat on kuitenkin yksilöitä ja toisten kypsyminen vie kauemmin kuin toisten, enkä usko, että se korreloi mitenkään lopputuloksen kanssa. Ukon kanssa olen joutunut miettimään uusiksi tämän kesän paimennustavoitteita. Jos ehtii loppukesäksi valmiiksi niin mennään kisoihin, jos ei ole oikeasti 100% valmis, niin sitten mennään seuraavana kesänä. Mun tavoite Ukon kanssa on kuitenkin kisata 3-luokassa, eikä se kuinka nopeasti startataan 1-luokassa auta yhtään siellä pärjäämisessä, jopa päin vastoin, voi syödä pohjaa myöhemmältä työltä. Mennään siis paimennuksessa niin kuin muissakin lajeissa omaa tahtiamme. Toisinaan se kilpikonna ohittaakin jäniksen maalisuoralla. ;)

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Leikkaus ja ninja-hyppy

Torstaina oli ensimmäiset 2-luokan paimennuskisat SBCAK:n alaisissa eli kennelliiton alaisissa kisoissa. Jostain kumman syystä olin tolpalla aivan vetelät housussa, jotenkin kauhunsekaisin tuntein odotin kun lampaita tuotiin tolpalle, kuuntelin kuinka sydän hakkas aivan hullun lailla ja yritin hengitellä rauhassa ettei Jeriko huomaa. Toisaalta olin varma, että Jeriko kuulee sen kuinka mun sydän lyö. Mikä mua sitten niin jännitti? Ihan ensi alkuun se, että millainen tulos näistä "virallisista" kisoista nyt sitten tulee. Toisekseen rataan tutustumisessa järkytyin siitä, kuinka lähellä kisa-alueen laitaa ja avointa porttia jakorinki oli! Eihän siinä ollut kuin 20 metriä matkaa, ts. virheisiin ei todellakaan ollut paljoa varaa. Sitten kun siinä katsoin kolmen edeltävän suorituksia alkoi hirvittämään vielä enemmän, koska tuomarin ohjeiden mukaisesti lampaita ei tolpalla pidetty paikallaan jos koira oli kaaren puolivälissä ja lampaat saattoi sitten lähteä ihan mihin suuntaan tahansa: hyvällä säkällä suoraan hakuporteista, huonommalla säkällä suoraan kohti kisapellon laitaa. Mieleen siinä tuli, että suoritus saattaa siis loppua jo ennen kuin ehtii alkaakaan.

Päätin lähettää Jeriko oikealta, koska siellä puolella oli pellolla vähemmän tilaa tehdä överilaajaa kaarta ja aattelin, että koska Jeriko on nyt ottanut vähän huonommin niitä vasen-käskyjä, niin oikealla kaarella saisin sen paremmin kirimään kaartaan "oikee"-käskyllä. Lähetyksessä aattelin, että annan mahdollisimman vähän painetta sivulle, ettei Jeriko lähtisi kohtisuoraan sivuun vaan enemmän suoraan kohti. Mutta olisi sitten pitänyt laittaa Jeriko hieman takaoikealle itsestäni nähden, jolloin olisin voinut kutsua sen oikealta itseni ohi ja siitä lähettää, se olisi ollut varmaan selkeämpää Jerikolle kuitenkin. Nyt Jeriko oli päättänyt tehdä kaaren kuitenkin vasemmalle (kuten edellisissä kisoissa samalta tolpalta lähettäessä) ja leikkasi hakulinjan aivan mun jaloissa. Katsomossa tätä ei oltu huomattu, mutta tuomari oli kyllä tarkkasilmäinen ja pisteet ropisi pois. Loppukaari oli Jeriko tyylinen eli laaja, ja lampaat lähti meilläkin aika pahasti vinoon valumaan. Hakuportteihin ei niitä saatu tähdättyä.

Loppurata meni kuitenkin oikeastaan ihan hyvin. Jeriko jättä osan vasen-käskyistä "kuulematta", mutta olin itse niin paskanjäykkänä, etten edes osannut hermostua. :D Ajo-osuudet meni mielestäni aikas hyvin linjassa. Toisilta ajoporteilta kääntyessä olin ihan pihalla, että missä se jakorinki nyt sitten oikein onkaan. Hieman pidemmän heinän seasta leikattua ympyrää oli jotenkin tosi vaikee erottaa ja yritin vaan tiirailla, missä oli sen takana oleva 3-luokan tolppa, mutta en meinannut ensin löytää sitä millään. Hieman H. Moilasena sitten siinä katselin, että mihinkäs päin tässä mentäis. Jakorinki löytyi ja tehtiin säkäjako, mä tein Kimmon sanoin "ninja-hypyn" ja lammasporukkaan aukes väli johon nopeasti kutsuin Jerikon ja se oli siinä. :D Häkillä Jeriko taas lähti vasen-käskyllä oikealle, selvästi itsekin tajusi virheensä ja hämääntyi siitä hieman, kun häntä nousi, mutta sitten kun mitään korjausta ei kuulunut laski häntänsä ja jatkoi matkaa. Itse vähän hätiköin käskyttelyissä ja Jerikon yksi pysähdys oli sen verran valuva, että lampaat ehti kerran häkistä ohi, mutta nopealla korjauksella sitten sisään.

Pisteillä ei siis juhlittu: Hakukaari 1/20, nosto 1/10 (ei paljoa nosteltu kun lampaat jo juoksi), kuljetus ohjaajalle 5/20 (ei ollut mikään suora linja, kun oltiin jo aivan vinossa siinä vaiheessa, kun Jeriko lampaat saavutti). Poispäinajo 8/20 (hieman yllättävän huonot pisteet, kun luulin olevani linjalla eikä Jerikokaan leikannut ajolinjaa kertaakaan tms.. Kuljetus 5/10, häkitys 3/10 (aika paljon pisteitä pois tuosta pyörähdyksestä, vaikkei lampaat päässeet yhtä häkin sivua pidemmälle), jako 8/10. Täytyy kyllä sanoa, että paimennuksessa ei todellakaan pisteitä ilmaiseksi jaella. Vaikka kuinka tuntuis menevän hyvin, niin pisteet voi olla jotain ihan muuta, jos tuomarin paikalta katsottuna ajo onkin tapahtunut linjan sivussa. Itse olin joka tapauksessa poispäin ajoon tyytyväinen, koska siinä ei tullut mitään suurempia kiemuroita ja poikittaisajo meni varsin mallikkaasti ja mielestäni prikulleen linjalla. Jaossa oli paljon onnea matkassa, mutta olen kyllä tyytyväinen! Selvästi parempi, kun ei ole keppiä kädessä millä sohia ja paineistaa koiraa, nyt Jeriko tuli nopeasti ja suoraviivaisesti väliin heti kun kutsuin. :) Joka tapauksessa ei ole mikään itsestäänselvyys saada ajettua 2-luokan luokan rataa läpi varsinkaan showlinjaisen koiran kanssa, joten olen erittäin tyytyväinen jo tähän! Ensi kerralla sitten vaan huolellisempi lähetys, vaikka sitten tulisikin överi-kaari, niin eiköhän sitten jo aleta ihan hyvistä pisteistä puhumaan. :)

Salla kuvasi meidän rataa, mutta teknisten kommellusten vuoksi hakukaariosuus puuttuu videolta kokonaan ja videolta näkyy vastaan ajoon lähtö.


Niin ja otinhan mä siellä kuvia sitten 1-luokasta, tässä linkki kuviin. Jos bongaat oman koirasi, niin olet vapaa ottamaan kuvia omaan käyttöön. :)

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Vierailevia tähtiä

Sunnuntaina leiriltä kotiutuessa Tuija ja Ronja tuli meille kylään. Sunnuntai-iltaa ihan vaan istuskeltiin eikä tehty mitään sen kummempaa. Maanantaina käytiin mun töiden jälkeen paimentamassa, Ronjakin pääsi pitkästä aikaa lampaille. :) Jerikon kanssa yritin ottaa ensin yksin hakukaaria, mutta eipä siitä tullut mitään kun ei ne epelit paikallaan pysyneet ilman "tolppakoiraa" ja valui aina aivan liian lähelle ennen kuin ehdin lähettää. Tosin jätinkin ne hölmösti väärään päähän peltoa, kun lähempänä lampolaa olis varmaan pysyneetkin paremmin. Mutta enpä tajunnut. ;) Jaettiin sitten lampaita ja laitettiin osa pyöröaitaukseen Ronjalle treenilampaiksi ja itse saatiin jakotreeniä. Ei se vaan helppoa ole. Jotenkin ekalla tän kesän treenikerralla säkällä onnistui helposti, mutta ei oo enää ollut niin helppoa. :D Marikakin tuli toiselle kierrokselle paikalle ja piti sitten Taimin kanssa lampaita niin saatiin niitä kaaria otettua.

Ukko teki vähän kaaria ja vapaita hakuja. Jotenkin takkuista oli tää treenikerta. Lampaat talloi mun jaloille jatkuvasti ja lenkkarit repes päältä lopullisesti. Sanoinkin, että tarvis niiden kanssa turvakengät. Hermo kuitenkin siinä vähän turhankin paljon kiristyi, kun vähän väliä joku tallasi kipeesti jalalle.

Paimennuksen jälkeen tehtiin hyppytekniikkaa Vapun ohjeiden mukaan. Molemmissa pojissa tuntuisi jo nyt näkyvän kehitystä. Jeriko teki okseria 85 cm saakka (korkeampaa ei ollut mahdollista laittaa enkä olisi kyllä laittanutkaan) ja ihan kivasti meni. Ukolla on kyllä tosi hyvä hyppytekniikka ja tuota korkeusharjoitusta Ukko teki 65 cm saakka ja aivan sika hyvällä ja rennolla tekniikalla! Olis voinut tehdä korkeampanakin, mutta itse asiassa nytkin ylitettiin Vapun ohjekorkeus... ;) Mutta siis hienosti meni molemmilla!

Illalla grillailtiin kaikkea hyvää grillissä ja koirat sai olla pihalla. Ukko pisti kyllä kaiken likoon ja saikin Ronjaa kyllä välillä leikkimään, välillä leikkiin kutsut kaikui kuuroille korville. Mutta ei Ukolta ainakaan yritystä puuttunut ja on se vaan sellanen pelle hermanni. ;) <3 p="">



Tiistaina käytiin naudoilla ja agsaamassa. Nautatreenit meni ihan kivasti. Tosin Ukolla oli vähän liikaa vauhtia ja ehti kerran sitten juosta kunnolla keskelle laumaa ja sai mojovan potkaisun kylkeensä. Toisaalta ei ollut pahitteeksi, kun sen jälkeen Ukolla alkoi löytymään vähän rauhallisempi tahti siihen menoon kuitenkaan yhtään pelkäämättä nautoja. Kyllä niitä vähän kuitenkin kannattaa kunnioittaa. ;)

Jeriko teki naudoilla kaaritreeniä. Vasen kaari on Jerikolla nyt vähän huonompi ja ottaa vasenta suuntakäskyä ylipäätään huonommin. Tehtiin sitten Virpin ohjaamana sellaista treeniä, että lähetin Jerikon kaarelle, pysäytin "odota" -käskyllä ja sitten otin samaa kautta takaisin. Alkoi ne korvat siinä vähän aukeamaan. Jerikolla ei kyllä ole vähäisintäkään itsesuojeluvaistoa naudoilla, juoksee ihan surutta nautojen ja aidan väliin. :D Ja hienoa treenissä oli kans se, kuinka hyvin Jeriko tasapainotti nautoja kuljetuksessa mun luokse. Itsenäisesti koko ajan tasapainotteli niitä, kun muuten ne olisi koko ajan levinneet. Tosi hieno poika! :)

Agilityssä tehtiin radassa takaaleikkauksia ja ne onnistui Ukonkin kanssa jo oikein mallikkaasti. Edelleen on kuitenkin ongelmia etenemisen kanssa. Mutta hienosti Ukko kyllä tulee erilaisiin ohjauksiin, tekee putken pimeetä kulmaa jne. Se draivi pitäis vielä vaan saada nostatettua.
Jeriko teki rataa superhienosti! Kyllä vaan olis kiva oikeestaan jo taas kisata Jerikon kanssa, mutta olen aatellut että nyt ensin startataan Ukon kanssa ainakin muutamissa kisoissa ja katsotaan sitten sitä, koska Jeriko pääsee kisaamaan. Viimeistään nyt piirinmestiksissä ja varmasti joissain kisoissa sitä ennen. ;)

Tänään oli sitten meidän toiset spky:n alaiset 2-luokan kisat, tai pitäisikö sanoa, että piti olla. Itse en nimittäin ehtinyt töistä paikalle, mutta olin jättänyt koirat Marikalle aamulle tämän varalta ja Marika sitten meni Jerikon kanssa radalle. Treeniä heillä oli alla muutaman viikon takaa muutama minuutti ja nytkin Salla vaan vei Jerikon suoraan Marikalle tolpalle ja radalle. Mutta niin se vaan lähtee tekemään töitä muillekin ja hienot pisteet teki alkuun: hakukaari 20/20, nosto 9/10, kuljetus ohjaajalle 11/20. Ensimmäisen pätkän ajo tolpalta onnistui kuulemma tosi hyvin ja tarina kertoo, että Marika ajoi poikittaisajonkin lähes tulkoon tolpalta asti. Jakorinkiin tullessa lampaat lähti sitten kuitenkin juoksemaan eikä Jeriko ottanut sitä vasenta -käskyä. Kuulemma jos Marika olis vaan antanut mennä oikealta olis homma pysynyt kyllä kasassa, mutta koska Jeriko oli jättänyt vasemman kuuntelematta aiemminkin, niin nyt Marika puski käskyn läpi ja sittenhän Jeriko lähti turhan laajalle vasemmalle kaarelle ja lampaat ehti karkuun.

Mutta siis huikeen hieno suoritus, kun aattelee olosuhteita tai ylipäätäänkin tollanen suoritus showlinjaiselta 2-luokassa on kyllä sellainen mistä itse olen tosi ylpeä. :) Erityisesti kuitenkin edelleen mieltä lämmittää Jerikon kyky tehdä töitä oikeastaan kelle tahansa. Ja se, ettei se tehnyt nyt överi hakukaarta, vaan sai super-tiukalta tuomarilta täydet pisteet! ;) Kyllä voi hyvillä mielin huomenna lähteä itse radalle. :) Kiitos Marikalle, että kehtasit Jerikon kanssa radalle lähteä, sekä Jerikon kuskailuista tolpalle ja tolpalta pois sekä uittamisesta Sallalle ja Virpille. Aika hyvä tiimi! :)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

SBCAK:n yleisleiri

Nyt on aika pitkä, hauska ja kuitenkin rankka viikonloppu takana. Torstaina töiden jälkeen ajeltiin Hartolaan Kunkkulan koirakeskukseen bortsu ja kelpieyhdistyksen yleisleirille. Olin ilmoittautunut Jerikon kanssa jälkiryhmään, jota ohjasi Hanna Toivanen. Ukko oli "turistina" mukana. Pääsi Ukkokin kyllä tekemään kaikenlaista kuitenkin, agsaamaan illalla kentällä, tekemään esineruutua ja näyttelemään esityksessäkin. ;)

Jerikon kanssa ensimmäinen jälki perjantaina ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä se jäljen pää löytyi, mutta kulmat meni tosi pitkiksi eikä työskentely ollut ollenkaan tyypillistä Jerikon tapaa ja yksi ainut keppi nousi. Tämän jälkeen sitten vaan laitoin Jerikon autoon sanomatta sen enempää, mutta kyllähän Jeriko sitten tajusi että olen tyytymätön kun en kehu ja luikahti autoon poikkeuksellisen nopeasti (mitä sillä on tapana tehdä vastaavissa tilanteissa). Loppupäivästä tehtiin esineruutu, jossa Jeriko sitten antoikin parastaan (myöskin tyypillistä Jerikoa "pettymyksen" jälkeen, että tsemppaa ihan kympillä) ja nosti hienosti neljä esinettä. Kieltämättä olin itse niin pettynyt Jerikon jäljentekoon päivällä, että halusin siltä esineruudussa vaatiakin kunnollista työskentelyä enkä päästää sitä siinä helpolla... ;) Ukkokin teki esineruutua ja nosti kolme valmiiksi laitettua esinettä. :) Illalla tehtiin vielä vähän tottista ja molemmat teki kyllä tosi hienosti. :)

Lauantaina taas herätys klo 6.00, ruoka 7.00 ja metsään puoli yhdeksäksi. Jeriko teki tällä kertaa hyvää työtä jäljellä, kulmissa teki vain pienet tarkastukset, korkeintaan 1-2 metriä liikkui kulmassa ja sitten heti löytyi aina uusi suunta. 4. keppi jäi, mutta Jeriko kyllä itse asiassa ilmaisi sen selvästi, kuitenkin ilmeisesti vähän yli ajettuaan tajusi sen ja jäi tarkentamaan, mutta keppiä ei siitä löytynyt ja se saattoi olla jo mukana seuranneen porukan jaloissa eikä sitten jääty sitä etsimään, kun muuten oli niin hienosti mennyt. Yksi kulma oli sammaloituneen kallion edessä, joka oli noin 7 metriä korkea ja todella jyrkkä, yhdessä kohtaa melkein pystysuora. Jotenkin Jeriko kuitenkin tuli kulmassa siihen tulokseen, että kun jälki nenän edestä katosi, että se varmasti jatkuu kallion päällä ja lähti tarmokkaasti kiipeämään ylös. :D Katselin perään, että miten hitossa mä muka pääsen sen perään ja samassa tajusin, että ei jäljentekijäkään sinne varmasti ole mennyt. Otin sitten Jerikon sieltä takas alas, vaikka kai sen olis voinut antaa sen kallion päällysenkin sitten tarkastaa jos ei olisi alastulo ollut niin vaarallinen. Nytkin tuli puolesta välistä alas aika vauhdikkaasti. Mutta siis tosi kivasti teki töitä nyt ja olin helpottunut ja tyytyväinen.

Olin Jerikoon niin tyytyväinen nyt jäljellä, että halusin tehdä sille vähän helpomman esineruudun. Jeriko nosti sitten kaksi esinettä, toisen takakulmasta ja toisen alueen keskipaikkeilta. Jeriko sai paljon kehuja esineruututyöskentelystään. Hienostihan se tekeekin, kun lähtee lähetyksessä vauhdilla etenemään suoraan kohti takarajaa ja jos sitten nappaa hajun matkalta, niin vetää liinat kiinni ja kääntyy vauhdissa paikantamaan jopa metrien päästä. Mutta ei Ukko paljoa huonommaksi jää tässä asiassa; nyt tein Ukollekin motivaatiotreenin vaihteeksi, kun muuten olen viime aikoina tehnyt paljon jo valmiita esineitä jotka Ukko nostaakin hyvin. Mutta siis nyt tehtiin niin, että avustaja vei kaksi esinettä alueen takarajalle hetsaten Ukkoa. Samalla tällä halusin varmistaa, että Ukko uppoaa alueen perällä olevaan pöpeliköön asti. Tosin olis varmaan uponnut ilmankin, mutta saipahan hyvän motivaatiotreenin. Ukko nousee kyllä hyvin tollasesta hetsaamisesta ja vuoretellen kyyristyi valmiina syöksymään ja välillä veti itsensä oikein ryhtiin istumaan ja oli niin kuin jännitetty jousi. Ja luvan saatuaan ampaisi molempien esineiden kohdalla takarajalle, tarkensi nopeasti ja sitten hullun kiilto silmissä takaisin palauttamaan esinettä. Jos olisi laji, jossa olisi pelkkä esineruutu, niin se olis varmaan yksi Ukon lemppareista. ;)

Lauantaina illalla oli leiriolympialaiset, jossa Anita ja Veera oli jakaneet porukan ryhmiin, meidän ryhmän nimi oli "kokit", joka oli hieman humoristista jos aattelee kuinka paljon mä yleensä kokkaan... ;) Temppuradan jälkeen päätteeksi piti keksiä lyhyt näytelmä ammattinimikkeeseen liittyen ja meidän näytelmä oli "master dog chef", jossa Ukko ja Jeriko saivat toimia arvovaltaisena tuomaristona. Lopulta meidän joukkue oli jaetulla 1. sijalla palkintojen jaossa, minkä lisäksi Jeriko ja Ukko saivat kunniamaininnan parhaasta tuomaristosta. :D Näistä ansioista saatiin koirille kiva uusi kumipallo, flyball -kirja (uusi laji meille..?) ja Hurtit hurtat -kirjan sekä vähän mainosnappuloita. Kuulemma viime vuonna Royal Caninin ollessa sponsorina palkinnot oli runsaammat kuin nyt Hill'sin sponssaamana. ;) Mutta siis oikeasti kivat palkinnot ja pallo on ollut ihan hitti. :)

Sunnuntaiaamuna oli vielä viimeiset treenit. Tarkoitus oli tehdä Jerikolle janatreeninä kolme janaa, mutta Jeriko olikin ripulilla ja oksensikin vielä autoon, niin ei sitten viitsinyt Jerikoa treenata vaikka se olisi kovasti halunnutkin. Päätin sitten Ukon kanssa vaan kokeilla, että miten tollaisten pikku jäljen pätkien ajaminen onnistuisi ilman nameja. Yllättävän hyvinkin Ukko jäljesti, vaikka harjoitusta alla on tosi vähän ja viimeisestä kerrastakin on yli kuukausi. Hanna oli sitä mieltä, ettei Ukon kanssa tarvikaan mitään nameja enää jäljelle ottaa, kun ymmärtää jo idean. Enemmän nyt siis vaan treeniä jäljellä niin eiköhän Ukostakin jälkikoira tule, aika hyvä taipumus jäljestämiseen silläkin on.

Viikonloppu meni siis mukavasti hyvässä seurassa treenatessa, saunoessa ja tutustuessa uusiin ihmisiin. Ukko myös tutustui 1,5-vuotiaaseen Pipkiniin, jonka kanssa leikki riehakkaasti. Vähän tuli riitaa viimeisenä iltana, kun alkoi jo väsyttämään, mutta noita nyt sattuu ja koko muun ajan ja sen jälkeenkin meni ok. Iso kiitos leirin järjestämisestä Anitalle, Sannalle ja Veeralle!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Oivalluksia

Paljon on jäänyt treenejä kirjoittamatta, palataan ihan vähän viime viikkoon. Keskiviikkona käytiin Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa. Ollaan tosiaan tehty jonkin verran hyppytekniikkaa jo muutenkin, mutta siitä huolimatta tuli aivan hirveesti uusia asioita! Hyppytekniikka sarjoille mun on ollut tapana jättää koira siten, että sillä on tilaa ottaa yksi laukka-askel ennen ensimmäistä hyppyä. Vapulla kuitenkin jätettiin aivan rimaan kiinni, jotta heti saatiin se painon siirto taakse ja etujalkojen nosto. Lisäksi Vappu kyllä tuntuu huomaavan kaiken. :D

Jerikon kanssa halusin keskittyä erityisesti korkeuden hyppäämiseen, mutta käytiin ensin perussarjoja läpi. Jerikolle Vappu laittoikin sitten kokeilun jälkeen perussarjan medietäisyyksille, jotta saatiin Jeriko oikeasti kokoamaan takajalkojensa päälle, kun ei tarvi venyttää eteen päin. Vappu olikin sitten aika tyytyväinen Jerikon perussarjan tekniikkaan, näkee että on tehnyt hyppytekniikkaa ja liikkuminen on silleen varmaa.  Sitten tehtiin sarjaa, jonka viimeisenä esteenä oli okseri jota sitten asteittain korotettiin. 80 cm oli Jerikon raja, siihen asti hyppäs suht hyvällä tekniikalla, mutta sitten 90 cm alitti riman. Alastuloissa Jerikolla oli edelleen parannettavaa, pitäisi vaimentaa paremmin ja nyt Jerikolla on pää turhan korkeella.

Lopuksi tehtiin samaa sarjaa kangasesteellä, jonka kanssa Jerikon epävarmuus tuli enemmän esiin, välillä tuli sellaisia neliraajariuhtaisu-hyppyjä, välillä ihan ok rentoja. Sitten tehtiin vielä kahden hypyn sarjaa, jossa toisena heti okseri jota korotettiin. Tässä Jerikon hyppy oli vielä heikompaa, selvästi on tottunut käyttämään vauhtia ponnistuksen apuna. Lisäksi Jeriko usein ajautui hyvinkin lähelle hyppäämään estettä eikä tuntunut haittaavan yhtään. Jeriko on jotenkin tottunut ajautumaan lähelle korkeaa estettä ja sitten riuhtaisemaan hypyn. Mutta saatiin treeniohjeita, joten aivan varmasti tässä tulee tapahtumaan muutos! :)

Ukon kanssa tehtiin myös perussarjaa. Ukko toki on vielä hieman kokemattomampi näissä, mutta kyllä siitäkin näkee, että on tehty ja tietää mitä ollaan tekemässä. Ukon liikkeissä on vielä väljyyttä ja välillä hypyillä etujalat leviää. Lisäksi Ukon askeleista kuuluu isompi tömähdys kuin Jerikolta, koska vaimentaa huonommin. Ukko teki myös korkeusharjoituksena (tai itse asiassa tämä oli tavallaan alastuloharjoitus) sarjaa jossa toisena oli okseri ja sen jälkeen pari normi hyppyä. Ukon kanssa ei tehty hyppysuoraa jonka päässä korkeampi, koska liikkeen löysyyden vuoksi Ukolla vauhdissa alkaa kadota hallinta. Ukon kanssa esiin nousi vire ja palkkaus. On totuttu siihen, että hyppytekniikkaa tehtäis matalassa vireessä, mutta Vappu sanoikin, että pitää palkata Ukkoa paljon innokkaammin ja ennen lähtöä voi hetsata vähän, juuri sen verran että katse palkkaan tiivistyy. Samalla tehdään hypyistä arvokkaita koiralle, mistä on toki hyötyä radalla muutenkin. Meillä on siis selvät sävelet miten jatketaan. :)

Aneten agilitytreeneissä on myös tapahtunut isoja edistysaskelia. Ukon kohdalla Anette hoksas, että osa Ukon jähmeydestä johtuu varmaan siitä, että se ei osaa tulla mun eteen (takaaleikkaukset on sille tosi hankalia). Anette uskoo, että kun nää opetetaan Ukolle kunnolla, niin johan lähtee vauhti kiihtymään. Ja itse asiassa vauhtia ja intoa onkin tullut jo aivan huikeana lisää! :) Ollaan keskitytty siis Ukon innostamiseen ja tehty vauhtiatojen lisäksi yksittäisiä tekniikkaharjoituksia: takaaleikkauksia, muuria ja sillä kääntymistä, kontakteja jne. Kontakteissa Ukko alkaa olemaan sellaisen ahaa-elämyksen kynnyksellä, tänään tuntui että alkoi todella tajuamaan kuinka hauskoja kontaktit onkaan. ;)

Jeriko on saanut Anetelta hirveästi kehuja. Ympäristönvaihdos ja vaihteeksi kehujen kuuleminen on tehnyt varmaan ensin mussa muutoksen joka sitten on siirtynyt Jerikoon, ja nyt Jeriko on alkanut ihan tosissaan käyttämään koko kapasiteettiaan radalla eikä himmaile. ;) Tosin kääntymiset on ehkä juuri tästä syystä vähän huonompia, mutta niitäkin sitten treenataan erikseen ja innostavassa hengessä, niin ai että kun ette ihmiset tunnista sitä kun me taas jossain vaiheessa startataan! ;)

Tänään käytiin myös paimentamassa. Pohdiskelin viime viikolla Kimmon kanssa Jerikon hakukaaria. Niihin on tullut nyt huimasti laajuutta vähän liiallisuuksiinkin asti, mutta mua askarrutti se, että miksi Jerikolta aina kisoissa tolpalta lampaat lähtee ennen kuin Jeriko pääsee nostamaan vaikka Jeriko tekee laajan kaaren eikä ne kaikilta lähde. Tähän löytyi muutama ehdokas syyllinen: 1. kun Jeriko lähtee niin suoraan sivulle ei lampaat huomaa sitä kuin vasta kun se on sivulla ja sitten ne säikähtää ja lähtee liikkeelle 2. Jerikon liike on ehkä isompaa ja tavallaan vauhdikkaampaa kuin paimenlinjaisten (paimenlinjaiset menee kaarellakin ehkä matalampana) 3. Jeriko on niin kummallisen näköinen ainakin muille kuin Klossnereiden lampaille ja saattaa senkin vuoksi säikäyttää. Kahdelle viimeiselle ei nyt ainakaan voi mitään, joten tartuttiin tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Lähdettiin tänään tekemään Jerikon kanssa niin, että kävelen sen kanssa pari askelta suoraan kohti lampaita ja päästän Jerikon siitä vaan kaarelle ilman mitään apuja/painetta sivulle. Tehtiin näin kolme kaarta vasemmalle ja yksi oikealle. Kyllä Jeriko pyöristää kaaren tosi laajaksi itse vaikka olisi suoraan menossa kohti lampaita, mutta näin kaarista tuli kuitenkin enemmän päärynän muotoisia ja Jerikolla pysyi paremmin kontrolli lampaisiin. Ajatus siis tässä on se, että Jeriko tavallaan "näyttäytyy" lampaille siitä edestä, tavallaan antaa sellaisen "hui" -efektin jolloin lampaat jää paikoilleen katsomaan, jolloin Jeriko ottaa etäisyyttä kaarella ja lampaat seuraa sitä katseellaan ja paremmin paikallaan, kuin jos näkis Jerikon vasta sivulta/takaa. Tää tuntui kyllä toimivan ihan hyvin, tuli aika hyviä hakukaaria eikä lampaat lähteneet ollenkaan niin helposti litomaan, kerran seisoi ihan paikallaan ja Jerikokin meni käskystä maahankin ja saatiin tehdä ihan oikea nosto. ;D

Toisella vuorolla Jerikon kanssa tehtiin jakoa. Ensin jaettiin isompi porukka n. 15-20 lammasta kahtia, toinen porukka pyöröaitaukseen pois häiritsemästä. Sitten jäljelle jäävästä porukasta kaksi pois ja aitaukseen ja jäljelle jäi viisi lammasta. Näillä sitten vielä jako ja sitten porukoiden yhdistäminen. Jätin aurausviitan kokonaan pois, etten sillä sitten sohi Jerikoa ja Jeriko tulikin nyt tosi hyvin ja suoraan vauhdilla väliin ja jaot onnistui aikas näppärästi. Vähän onnenkantamoisiakin ne oli, mutta tulipahan paljon onnistumisia! ;) Lisäksi Jeriko kyllä hienosti yhdisti laumaa kun lähetti kaarelle toisen porukan ympäri ja toisti käskyn, niin laajensi ottamaan vielä kauempana olevan porukan mukaan. :)

Ukko teke ihan normaalia peruskuljetusta, jossa haettiin sopivaa tempoa. Ukolla oli taas jo astetta parempi fiilis lampaille ja se alkaa kestämään koulutusta ja palautetta paljon paremmin. On se hyvä, että on maltettu, koska nyt alkaa näyttämään tosi kivalta. :) Ukko on itse asiassa myös laajentanut itse nyt kaariaan ja menee paljon rauhallisemmalla fiiliksellä kuin aikaisemmin. Itse peruskuljetuksen harjoittelemista hankaloitti noi liian kesyt lampaat, nehän tulee syliin asti vaikka koira makaa maassa, enkä meinannut päästä ollenkaan niistä kauemmaksi. Sitten heti kun Ukko nousi niin nää kiihdyttää mun ympärille ja ohi, jolloin Ukolle tulee tarvi tasapainottaa ja jarruttaa niitä edestä. Hiton lampaat. :D Saatiin kyllä ihan hienoja pätkiä kuljetusta, kun Ukko oikein keskittyi ja ajoi rauhassa tasapainotellen koko ajan itsenäisesti. On sillä vaan hieno ilme paimennuksessa nykyään. :)