lauantai 31. heinäkuuta 2010

Jerikon ensimmäinen näyttely

Ollaan tässä viime päivät harjoiteltu aikas paljon seisomista, sbcak:n erikoisnäyttelyä silmälläpitäen. Seisominen olikin jo joskus aikaisemmin Jerikolla ihan hyvin hallussa, mutta kun ei oltu sitä sitten treenattu niin se oli vähän unohtunut. Nyt sitten otettiin harjoituksia paljon, ja lähtihän se taas hyvin sujumaan ja palautui mieleen. Kentällä ei varsinaisesti olla ehditty testaamaan (huomenna olisi tarkoitus), mutta kotona Jeriko jää nopeasti seisomaan ja pysyy seisomassa vaikka kiertelisin sitä ja hölkkäilisin ja pomppisin vähän joka suuntaan. :D Myöskin harjoiteltiin sitä että Jeriko pysyisi seisomassa vaikka joku tulee kopeloimaan sitä, ja hyvin meni sekin.

Tänään sitten koitti näyttelypäivä ja lähdettiin joskus kukon laulun aikaan ajelemaan Helsinkiin. Kehän ulkopuolella harjoitukset sujui melko hyvin, ei tietenkään aivan yhtä hyvin kuin kotona, mutta silti hyvin vieraassa paikassa tehdyksi. Kopelointiharjoituksetkin sujui ihan hyvin, ja ja Jeriko juoksi mielestäni tosi kivan rennosti vierelläni hätäilemättä tai hidastelematta. Aattelin että jos näin Jeriko menee kehässäkin niin tosi hyvä! Ja sitten kun mentiin kehään alkoi hirveä haistelu! Kai sinne oli pissattu, tai sitten sinne oli pikkupentuluokassa meitä ennen pudoteltu herkkuja niin että Jeriko jäi niitä etsiskelemään. Itse täysin noviisina en sitten tajunnut heti puuttua asiaan ja nostaa hihnalla Jerikon päätä, en oikein tiennyt mitä siellä kannattaa tehdä ja mitä ei. Seisominenkaan ei mennyt ihan nappiin, ei oikein tahtonut pysyä siinä, ja silläkin kohtaa oli nurmi todella mielenkiintoisen hajuinen! Jerikolla oli vain yksi kilpakumppani, mutta tällä alustuksella on ehkä sanomattakin selvää että kakkosiksi tultiin. Mutta eka näyttely molemmilla, ensi kerralla ehkä paremmin..




Nenu maassa kii


Molemmilla hännät pystyssä, tulikohan emännänkin pystyhännästä miinusta..? ;)


Muuten melko hyvä mutta häntä taas aika korkealla...


Tappion karvas kalkki nielty

Arvostelu oli kuitenkin tällainen: "Keskivahva. Tässä kehitysvaiheessa keskikokoa pienempi urospentu. Kookkaat silmät ja korvat. Kevyesti takakorkea. Hieman painunut ylälinja. Askelpituus voisi olla suurempi. Avoin ja ystävällinen. Vielä epävakaat etuliikkeet. Väritykseltään soopeli."
Kiva että tuli toi värityskin nyt viimein selväksi, olen sitä vähän miettinytkin. ;) Ei vaiskaan, ihanasiallinen arvostelu eikä sinänsä tullut yllätyksiä, askelpituuteen tai liikkeiden vakauteen en huomiota ole kyllä kiinnittänyt. Mutta pienihän toi on ja saisi vielä kasvaa ollakseen kunnon uroksen kokoinen. Ja tietty avoimuus ja ystävällisyys osui aivan naulan kantaan! :) <3





Vähän Jerikossa oli taas sitä että kun paikallaolo alkoi kyllästyttämään ja väsyttämään niin ohikulkevat koirat alkoi ärsyttämään ja niille piti välillä ärähdellä. Kevythäkissään Jeriko onneksi viihtyi ihmeenkin hyvin siihen nähden ettei olla sitä ihan hirveästi harjoiteltu, ja pääsi sinne hyvin omaan rauhaansa.
Ihan kiva reissu siis kuitenkin, vaikka itse täytyykin olla eri mieltä tuomarin kanssa.. ;) Ensi kerralla sitten kai paremmalla tietämyksellä ja taidolla niin eiköhän se siitä. :)

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Teematreenit: maahanmeno

Olen tässä lukenut Salme Mujusen kirjaa Tie tottelevaisuusvalioksi, siitä oikeastaan poikikin tämä ajatus käydä vähän kaikkia liikkeitä läpi että missä mennään ja mitä pitää vielä hioa.. Sitä lukiessa sitten tajusin ettei olla varsinaista maahanmenotekniikkaa harjoiteltu aivan pikkupentu aikojen jälkeen. Kokeilin sitten miten sujuu, ja niinhän se meni että Jeriko istui ensin pyllynsä maahan ja meni siitä maahan, jos meni maahan ollenkaan.. Jotenkin en ollut yhtään tässä välissä seurannut että miten Jeriko sen tekee.. =/

Treenattiin sitten eilen tohon uutta tekniikkaa ja Jeriko lähti tosi luontevasti laskeutumaan maahan etu- ja takaosa samanaikaisesti. Huh, onneksi ei ollut isompi homma korjata jo opittua liikettä. Nyt vaan täytyy olla jatkossa tarkempi kun arkikäytössä pyytää maahanmenoa, että Jeriko tekee sen aina oikealla tekniikalla ja reippaasti, ettei taas pikku hiljaa pääse muuttumaan sellaiseksi laiskaksi.. Eilisestä treenistä poiki kuitenkin myös se että Jeriko innostui taas uudestaan maahanmenosta liikkeenä ja tekee sitä taas tosi reippaasti ja innokkaasti niin kuin silloin pikkupentuna.

Istumisliikettäkin pitäisi varmaan ottaa, testasin sen kyllä tossa yksi päivä ja kun oikein erikseen treenimielessä pyytää Jerikoa istumaan niin istuu ihan hyvin niin että takaosa pysyy paikallaan, mutta siinäkin arkikäytössä esim. ovien eteen istumiset menee vähän miten sattuu.. Ehkä jos siitäkin ottaisi tollaisen pienen muistia virkistävän ja innostavan treenipätkän niin saisi liikkeen taas yleisesti sujumaan paremmin..

Oon mäkin tollo kun unohtaa kokonaan jonkun liikkeen harjoittelun ja sitten saakin korjailla perusliikkeitä.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Teematreenit: seuraaminen

Torstaina otettiin seuraamista Jerikon kanssa. Ensin ajattelin kokeilla taas pitkästä aikaa imuttaa Jerikoa, vahvistaa oikeassa paikassa kulkemista, mutta siitä ei kyllä tullut oikein mitään. Jerikon oli vaikea kävellä sivulla koko ajan nenä mun kädessä, rytmi katosi ja Jeriko alkoi kävelemään vinommin kuin yleensä. Kun sitten nostin käden ylös alkoi taas sujua paljon paremmin ja seuraamisen asento ja paikka olivat mielestäni juuri hyvät.

Isoin ongelma on palkkaaminen, olen aina välillä aika kömpelö antamaan nakkeja ja nakit lentelee mihin sattuu. Yritän vähän liikaa varoa Jerikon hampaita (ne ei tunnu kovin kivalta sormissa..), mutta kopittelukaan ei aina mene ihan nappiin. Kuulin sellaisen neuvon että seuraamisen opettamisessa kannattaisi pitää hanskoja kädessä niin ei käy niin sormille jos koiralla on korkea vire ja välillä sattuu näykkäämään sormia. Pitäisi siis varmaan hommata hyvät hanskat tai opetella osumaan nakeilla Jerikon suuhun! :D

Otin sitten myös liikkeestä seisomista muutaman kerran. Se ei sujunut aivan niin hyvin kuin viime kerralla sitä treenatessa, välillä ei pysähtynyt ollenkaan ja silloinkin kun pysähtyi meinasi valua pari askelta mun perään ja jouduin käyttämään paljon käsiapua. Vähän Jeriko jäi vinoonkin seisomaan. Mutta saatiin sitten lopulta yksi ihan hyväkin pysähtyminen ilman käsimerkkiä, ja siihen jätettiin treeni sillä kertaa.

Liikkeestä maahanmeno ei meinannut tällä kertaa sujua ollenkaan. Ollaan otettu nyt taas melko paljon sitä seisomista, ja nyt Jeriko meinasi jäädä koko ajan vain seisomaan. Lopulta se maahanmenokin sieltä tuli kun ensin tein muutamia maahanmenoja paikaltaan, mutta ei kyllä ollenkaan niin hyvin kuin edellisellä kerralla harjoitellessa. Treenin puutetta, pitäisi muistaa pitää yllä myös niitä taitoja jotka sujuu hyvin, eikä aina vaan treenata ongelmakohtia tai uusia asioita..

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Teematreenit: seisominen ja lähellä istuminen

Ollaan tässä viimeiset päivät otettu vuorotellen seisomista ja lähellä istumista. Luoksetulotreenit päätin tosiaan alkaa aivan alusta, liian moni asia meni huonosti että sitä olisi siitä enää kannattanut yrittää muokkailla, parempi tehdä uudestaan alusta lähtien parempi luoksetulo! :) Olen siis tässä istuskellut olohuoneen matalan pöydän reunalla V-asennossa ja syöttänyt Jerikolle herkkuja mahani päältä niin että sen on pakko tulla aivan liki. Tästä se hyvä luoksetulo lähtee.

Olen tässä sekoillut myös sen seisomisen kanssa, olen vähän itsekin sekaisin siitä mitä aion sille opettaa. Tulin nyt kuitenkin siihen tulokseen että on liian varhaista alkaa opettaa varsinaista oikeaoppista seisomaannousua istumasta ja makuuasennosta. Jeriko osaa liikkeestä pysähtyä seisomaan melko hienosti, mutta parhaiten se tekee sen seuraamisesta (tai niin että peruutan Jerikon edellä) ja pienellä käsimerkillä. Nyt pitäisi harjoitella että Jeriko ymmärtäisi tehdä saman liikkeen myös kävellessä vähän vapaammin mun vierellä. Melko hyvin olen sen jo siedättänyt kaikenlaiseen häiriöön, kierrellyt ympäri ja kaarrellut miten sattuu, hyvin se kyllä pysyy kun vaan tajuaa aluksi pysähtyä. Kuitenkaan en uskaltaisi tätä liikaakaan treenata, en varsinkaan seuraamisesta (onneksi Jeriko siis osaa sen jo hyvin) ettei taas käy niin että eteenpäin pyrkiminen kärsii. Nyt olis siis tarkoitus vaan sen verran treenata että Jeriko osaisi käskyn monissa eri tilanteissa (vähän kauempana musta ja ilman apuja) ja pysyisi paikallaan vaikka siihen koskisi yms.

Piia ja Ville oli tällä viikolla Tampereella ja nähtiin tiistaina ja keskiviikkona. Vähän meinasi Kerttu haluta mennä pentujen leikkiin väliin, taisi olla mustasukkainen siitä kun Sohvi leikki jonkun muun kanssa. ;) Kivat leikit kuitenkin siinä syntyi, ja varsinkin kun oltiin jo lähdössä niin pennut kävi oikein sylipainimaan. Kamerasta oli tietty akut loppu (pitäisi ostaa uudet kun noi vanhat purkaantuu niin äkkiä!), enpä tiedä saiko Ville jotain kivoja kuvia tästä..? Keskiviikkona käytiin Rusthollin rannassa uittamassa koiria. Kertulla ja Jerikolla oli tiukkoja uintikilpailuja kepin perään, ja vesi olikin siitä kiva paikka ettei uidessa voinut muuta kun korkeintaan äristä jos toinen tuli liian lähelle. :D Meinasi Kerttukin siinä intoitua Jerikon kanssa sitten leikkimään, mutta olikohan poika sitten pahoittanut edellisestä päivästä mielensä kun ei oikein leikki lähtenyt.. Joka tapauksessa oli kiva nähdä ja nähdään varmaan taas kun Piia ja Ville tulee seuraavan kerran Atalaan. Ja tietty erkkarissa. :)

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Teematreenit: luoksetulo

Hinkattiin tossa pitkän aikaa kapulan pitämistä, ja päästiin jo siihen vaiheeseen että Jeriko piti kapulaa hyvin 5 sekuntia. Olin jo pidentämässä aikaa kun tuli seinä vastaan, Jeriko ei enää halunnut pitää kapulaa ollenkaan. Ilmeisesti yliannostus samaa treeniä, tehtiinhän me sitä ainakin viikko putkeen joka päivä. Nyt sitten pidetään taukoa siitä, katsotaan milloin uskaltaa uudestaan taas kokeilla.

Anyway, aattelin että pitäisi treenailla oikeasti useammin, meidän vakiolenkin varrella on koulun kenttäkin sopivasti, hyvin voitais käydä melkein joka päivä tekemässä yhdet lyhyet treenit. Ajattelin myös teematreenaamista, että yrittäis keskittyä paremmin yhteen asiaan aina kerrallaan, voisi olla koirallekin helpompaa. Ja sitten välillä niitä sekatreenejä.

Aloitettiin sitten luoksetulolla, koska ei olla otettu sitä aikoihin. Eikä se nyt mitenkään erityisen hyvin mennytkään.. Harjoitteltiin ensin vaan sitä oikean paikan hakemista, siirryin vain pari askelta taakse ja houkuttelin Jerikon nakin palalla oikeaan paikkaan. Aina välillä meinasi tulla aivan vinoja asentoja, ilman apuja ei todellakaan onnistu! Tätä täytyy siis harjoitella! Treenin lopuksi otin pari luoksekutsua kauempaa, mutta on se kyllä vaikeeta! Herkulla palkiten tulee liian hitaasti, ja patukkaa heilutellessa Jeriko tekee hirmuisen kaarroksen sivulle vaikka heiluttelen sitä ihan edessäni! Miten oikein saan sen tulemaan lujaa ja suoraan ja oikeaan paikkaan? Tuli sieltä joku melko suora luoksetulo oikeaan paikkaan, mutta hölköttelyravissa.. =/ Tätä tarvitsee siis treenata ja paljon, mutta nyt yritän olla sortumatta siihen että treenailtais liikaa samaa asiaa, vaikka kiusaus olisi kova käydä kunnolla käsiksi tällaiseen ongelmakohtaan!

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Tottista ja jälkeä

Ollaan pitkän aikaa treenailtu Jerikon kanssa vain sisällä erilaisia asioita, ja nyt päätin lähteä pitkästä aikaa ulos treenaamaan. Ajettiin sitten vanhaan tuttuun paikkaan Toimelantien päähän, Mattikin tuli mukaan. Kävin ensin tekemässä Jerikolle herkkuruudun ja jäljen ja sitten palattiin autolle ja tien päässä olevalle pienelle parkkipaikan tapaiselle tottistelemaan.

Otettiin ensin paikallaan makuuta. Aiemmin en ole ottanut aikaa, mutta tiesin että Jeriko aika kauan siinä pysyy kun on pysynyt makuulla mun kiertäessä mökkiäkin. Koska Jeriko kuitenkin oli aluksi aika energinen aloitettiin 10 sekunnista, sitä muutama kerta, sitten 20 ja 30 molempia muutaman kerran, ja viimeisenä 40 sekuntia. Matti otti aikaa ja toimi "tuomarina" ja ilmoitti koska voi palata koiran luo. Jeriko odottaa kyllä hienosti, yhden kerran meinasi lähteä mun perään, mutta kun palautin paikalleen niin ei ollut enää mitään ongelmaa. Etäisyyttä oli noin 10 metriä, kauemmaksi en päässyt kun tuli oja vastaan. :D Mutta tosiaan, hienosti Jeriko kyllä malttaa, välillä kyllä vähän katseli muualle, mutta oli koko ajan hyvin rauhallinen eikä edes harkinnut lähtevänsä mihinkään. Tämä on ehkä Jerikon vahvuuksia. :)

Seuraamisessa Jerikon oli vähän vaikea keskittyä, meinasi lähteä vähän väliä omille teilleen. Jeriko pysyy oikeestaan paremmin mukana kun tekee paljon nopeita käännöksi, pidemmällä suoralla se vaan kyllästyy jos ei nopeasti palkkaa. Ja tietty palkkaankin edelleen tosi usein. Käännökset oikealle sujuu hyvin, ainakin luulen niin.. Vasemmalle kääntyminen on jotenkin mulle itselleni vaikeeta, pelkään jyrääväni Jerikon ja varon sitä kovasti. Saako kehollaan antaa mitään merkkiä siitä että on kääntymässä sen päälle..? Kuitenkin kun yritin kääntyä vasemmalle, tuntui että Jeriko oli tosi hienosti käännöksessä mukana.

Seuraamisen päälle otin yhden liikkeestä makuulle menon ja yhden seisomaan pysähtymisen. Vain yhden molempia siksi etten taas pilaisi seuraamista sillä että hinkkaan liikaa noita pysäyttäviä liikkeitä, päälle vielä perusseuraamista. Liikkeestä maahanmenon Jeriko oppi kyllä todella nopeasti, opetin sen ehkä 2-3 viikkoa sitten, en oikein muista. Meillä oli jo pohjilla liikkeestä seisominen, ja se varmasti helpotti huomattavasti liikkeestä maahan menemisen hoksaamista Jerikolle. Olen myös näin jälkikäteen tosi tyytyväinen että opetin noi liikkeet juuri noin päin. Seisominen on kuitenkin ehkä tavallaan vaikeampi, ja jos maahanmeneminen olisi opeteltu ensin, olisi varmaan voinut käydä niin että Jerikon olisi vaikea jäädä seisomaan ja meinaisi mennä pysäytyksestä maahan. En tiedä, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, kerrankin tein jonkun asian jotenkin fiksusti. :)
Maahan Jeriko meni/menee oikeestaan välittömästi käskystä, joku sekunnin murto-osa siinä kuluu mutta ei paljoa. Hieno poika! <3
Seisomaan Jeriko pysähtyy ehkä 1-2 askelta käskyn jälkeen, sekin siis kuitenkin melko hienosti, vaikkei yhtä upeasti kuin maahanmeno. :)

Näiden treenien jälkeen jälki oli ehtinyt vanheta varmaan noin 15 minuuttia. Ensin herkkuruutu, sitten jälki. Ruudussa Jeriko ei meinannut oikein pysyä, oli siinä ehkä korkeintaan 20 sekuntia ja sitten lähti jo seilaamaan.. En tiedä oliko herkut muka jo loppu, kylvin niitä kyllä aivan hirveästi siihen eikä Jeriko edes käynyt koko ruutua läpi, kuivapavut vaan oli sen värisiä etten oikein itsekään erottanyt niitä sammaleelta. Noh, sitten jäljelle ja se oli aika katastrofi! Himmasin kyllä Jerikon vauhtia ettei päässyt juoksemaan hullun lailla, mutta silti se meinasi koko ajan lähteä jäljeltä sivuun, ei olisi pysynyt jäljellä ollenkaan ellen olisi koko ajan ohjannut. Ei tietoakaan mistään kunnon jäljestämisestä! Miten musta tuntuu ettei jäljestäminen koskaan onnistu kun olen yksin metsässä? Jäljestys onnistuu ainoastaan silloin kun joku on koko ajan ohjaamassa kädestä pitäen, tai melkein tekemässä asiat mun puolesta. Alkaa tuntua että tää ei ehkä ole sopiva laji ainakaan mulle, jotenkin ei vaan onnistu. Jeriko pärjäisi varmasti paljon paremmin kun vähän taitavampi ohjaisi sitä. Blaah..

Mutta joo, hyvä uutinen on että olen saanut Jerikon pitämään noutokapulaa! :) Ollaan sitä hinkattu tässä reilu viikko. Aluksi Jerikon sai nopeasti ottamaan kapulaa suuhun kun itse kannattelin sitä, ja Jerikon sai myös pitämään sitä kulmahampaidensa takana vaikka vedin kapulaa itseäni kohti/yläviistoon/alaviistoon/viistosti sivulle. Mutta alaleuka oli aina raollaan eikä kestänyt yhtään painetta alaspäin. Leuka loksahti aina heti auki jos edes harkitsi päästävänsä painoa mun käsistä Jerikon leualle. Vähän aikaa näytti jo siltä että saako Jerikoa ollenkaan pitämään kapulaa kun se ei ollenkaan ymmärtänyt pitää alaleukaa jännitettynä, miten opettaa koiralle "jännitä alaleuan lihaksia"? :D Mutta "läpi vaikka harmaan kiven" -asenteella harjoiteltiin tosi tosi paljon useissa lyhyissä pätkissä joka päivä, ja kun aloin keikuttelemaan kapulaa Jerikon suusta ja palkitsin tilanteista joissa se ei keikkunut (=leuat tiukasti kiinni) alkoi lamppu pikku hiljaa syttyä Jerikon päässä. Sitten vielä liu'uttelin kapulaa sivusuunnassa Jerikon suussa ja palkitsi kun ei liikkunut, eli kun leuat taas oli tiukkana, ja sitten simsalabim: Jeriko alkoi pitämään kapulaa! :) Tällä hetkellä Jeriko pitää kapulaa pari sekuntia, lyhyt aika vielä, mutta ajan pidentäminen on helppo nakki verrattuna tuohon että Jeriko ylipäätään hoksasi pitää kunnolla kiinni. Nyt ollaan voiton puolella! :)

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Jeriko vesipeto

Vietettiin viikonloppu Virroilla mökillä ja kyllä säät meitä suosi! :) En tiedä rohkaistuiko Jeriko niin paljon viime viikonloppuna kun sai Coxin kanssa vedessä polskia, mutta nyt siitä kuoriutui todellinen uimamaisteri! Heti ensimmäisenä veteen ja uimaan, ja kun se kerran keksi uimisen niin polskutteli pitkiäkin aikoja laituria ympäri ja muuten rannassa. Ihan saukon tai majavan näköinen otus kun ruskea selkä luikerteli vedessä! :D Piti sitä kyllä sitten kahta kovemmin vahtia ja alkaa opettaa sille sääntöä ettei rantaan saa mennä yksin, sen verran suuruuden hullu tuo kakara on että en ihmettelisi vaikka lähtisi uimaan järven keskelle ja sitten huomaisi ettei jaksakaan enää takaisin! Mun ja Matinkin perässä uiskenteli sinnikkäästi vaikkei voimat enää olisi riittäneetkään, onneksi oltiin ostettu Jerikolle pelastusliivit niin sai niistä vähän apua ja jaksoi paremmin meidän mukana. Silti Jeriko kyllä meinasi aina välillä lähteä liian kauas, ja pikkaisen meinasi hätääntyä kun alkoi jo väsyttää ja ranta on vielä kaukana. Onneksi oli pari syliä mihin pääsin matkan varrella lepäilemään ennen kuin jatkoi polskuttelua rantaa kohti. Mutta vähän sama homma kuin keppien kanssa, jos nyt johonkin ryhtyy niin eihän se pieni tai vähä riitä, sitten täytyy raahata jotain kaksimetristä puuta tai lähteä heti järvelle kun vasta on "oppinut" uimaan. :D







Erityisesti tennispallokapulan noutaminen vedestä oli Jerikon mielestä huippuhauskaa, sitä se olisi tehty varmaan loputtomiin.







Vielä kun saisi ton ihan varsinaisen noutoliikkeen oikealla noutokapulalla toimimaan yhtä hyvin... Olen yrittänyt jatkaa sen opettamista ja tehdään sitä tosiaan sitä kautta että opettaisin Jerikon ensin pitämään sitä oikein, mutta on kyllä kivinen ja pitkä tie. On todella vaikea saada Jeriko käyttämään kunnolla alaleukaansa ja kannattelemaan kapulaa, tällä hetkellä se pitää kyllä kapulaa tiukasti kulmahampaiden välissä jos vedän eteen, mutta jos yhtään antaa painoa alas niin alaleuka loksahtaa heti auki. Mattikin on värvätty apuun ja kyllä siinä ollaankin edistymistä saatu aikaan kun Matti on voinut katsoa sivusta miten alaleuka on, ja naksauttaa kun Jeriko puristaa silläkin. Eli sinnikkäästi vaan jatketaan valitsemallamme tiellä, uskon että kun rauhassa edetään eikä olla kärsimättömiä niin saadaan tälleen varmasti hyvä noutoliike aikaiseksi. Ja vedestä noudon ja lelujen noudon perusteella kapulan palauttaminen takaisinpäin tuleekin olemaan sitten aivan helppo juttu. Toivottavasti. :)

Havahduin myös jotenkin tässä huomaamaan että Jeriko näyttää nyt enemmän nuorelta aikuiselta kuin pennulta, se on jo iso komea poika. :) Osuutta asiaan on varmaan furminaattorilla joka ostettiin, pentukarva ja samalla pyöreys väheni kummasti kun sillä kampaili, ja aikuiskarva pääsi paremmin esiin.
Kasvu on kyllä hidastunut hirveästi ja ihmettelen vähän tuleeko Jerikosta kunnon uroksen kokoista ollenkaan... Nyt se painaa noin 13 kiloa ja sen säkä on noin 48 cm. Mutta ehkä se tosta vielä, hitaasti mutta varmasti. :)