maanantai 29. lokakuuta 2012

Kuumat paikat pimeässä metsässä

Oltiin Saran kanssa tänään tokoilemassa, ihan lyhkäset treenit tehtiin. Ukko teki kolme neljä vauhtinoutoa, pari luoksetuloa haarojen välistä narupallolle ja kontaktia häiriössä. Saran ei tarvinnut häiriköidä kyllä yhtään, kun ohi ajavat autot ja kulkevat ihmiset oli ihan riittävä häiriö pojalle. Hienosti kyllä tsemppas ja lopetettiin melko lyhyeen. :)

Jeriko teki seuraamista ja ihme kyllä ei tällä kertaa äännellyt juurikaan, alun pieniä urinoita lukuun ottamatta oli ihan hiljaa ja seurasi vaan hienolla vireellä. Olipa hienoa. :) Jääviä tehtiin myös parit, mutta pitkä tauko oli omaakin muistia heikentänyt enkä muistanut, että olin vaihtanut seisomisen "stop"-sanasta "seiso"-sanaan. "Seiso" toimiikin paljon paremmin, vaikka siinäkin meinasi Jeriko lopuksi vähän arpoa. Pitäis olla vaan aivan erilaiset sanat, missä toisessa ei ole ollenkaan s-kirjainta...
Jeriko teki myös kaukkareita, ensin palkkasin vain ensimmäisestä hienosta seisomaan noususta takapalkalle, sitten teetin pientä sarjaa jonka aluksi Jeriko ihan arpoi liikkeitä. En tiedä johtuiko pimeästä vai miten oli niin sekaisin. :D Lopulta kyllä teki hienon vaihtosarjan ja se riitti mulle.

Käytiin sitten lenkillä otsalamppujen valossa metsässä, luntakin tuli taivaan täydeltä. Mukana oli siis koirat Theba, Julma, Jeriko ja Ukko. Kiva kyllä, kun noi meidän pojat tulee niin mutkattomasti juttuun. Jeriko on ainut joka vähän leikkii rajuja leikkejä ja olis vähän pomottamassa nuorempiaan, mutta ei sekään mitenkään oikeasti pahassa hengessä. Jotenkin Jeriko on vaan omaksunut sellaisen hieman idioottimaisen tavan leikkiä... :D

Jossain vaiheessa kuultiin metsästä kauempaa kahden selvästikin isomman koiran haukkua. Vähän otettiin siinä jo koiria haltuunkin, mutta sitten vaikutti siltä, että äänet jäi kauemmaksi ja lopulta ei kuulunut mitään. Kunnes sitten aivan äkkiarvaamatta nämä koirat olikin risteävällä polulla ja meidän koirat oli siinä vaiheessa taas jo irti juoksemassa edellä. Vieraat koirat, rotikka ja amerikan buldoggi, lähtivät kauhealla rähinällä meidän koirien perään, kun ne juoksi meidän luokse. Ei epäilystäkään mitä olisi tehneet jos olisivat kiinni saaneet. Minä sitten leijonaemona syöksyn siihen väliin karjumaan ja huitomaan kädessä olevilla hihnoilla, omat koirat onneksi älysi tulla taakse turvaan. Hetken jo mietin, että miten käy, tuleeko ne koirat mun päälle, kun jäi vaan seisomaan ja varsinkin rotikka näytti vähän siltä, että mietti siirtoaan. Mitä siinä sitten muutakaan kuin mäiskäisemään hihnanippu uudestaan viereisen puun kylkeen ja uudet huudot päälle, plus tietenkin "ystävällinen kehoitus ottaa koiransa kiinni". Omistajiensa suunnilisia käskyjä eivät oikein kunnelleet, mutta ihme kyllä pillistä tottelivat heti ja tilanne sitten laukesi. Paitsi että tuli sieltä vielä joku kolmaskin koira jolle myös rähisin ja sain omistajalta kommentin, että "ei se mitään tee, nää kaksi muuta kyllä, mutta ei se". Voitte ehkä arvata kiinnostiko päästään siinä vaiheessa yhtään koiraa omien lähelle...

Vähän tästä häkeltyneinä lähdettiin vielä väärälle polulle ja ajauduttiin takaisin samaa reittiä mitä oltiin tultukin, mutta pääasia että oltiin mahdollisimman kaukana niistä vieraista koirista. Joskus olen miettinyt, että mitä sitä tekisi jos oikeasti iso ja vaarallinen koira lähtisi tulemaan päälle. Ajatusharjoittelu on ilmeisesti auttanut, kun pystyin niin nopeasti reagoimaan, ei ollut nimittäin edes sekunneista kiinni, että nämä kaksi olisi olleet meidän luona ja saavuttaneet meidän koirat. Kuten heidän omistajakin totesi, ne "kyllä kävis päälle ja koko rahan edestä..." Onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään ja omat koirat tuli kiltisti selän taakse turvaan. Kannattaako sitten tuollaisia aggressiivia koiria pitää ollenkaan irti onkin asia ihan erikseen... Joku täti fifinsä kanssa ei ehtisi kissaa sanoa, kun oma koira olisi jo hengiltä. :(

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Tokoilua ja 2x2-kepit

Lauantaina aamupäivällä käytiin tokoilemassa Jonnan ja Indin kanssa. Ukko teki pari paikkamakuuta Indin seurana ja liikkuroin Indille liikkeitä. Ensin tehtiin 2 minuutin paikkamakuu jonka aikana kaksi harakkaa häiriköi ihan kunnolla kaivaen meidän treenikassia. Toisaalta pahempi häiriö saattoi olla, kun ulkopuolinen nainen tuli autoltaan hätistämään variksia. Lopulta hieman ennen ajan täyttymistä Ukolla pokka petti ja nousi istumaan. Hitto. Ei olis pitänyt tehdä niin pitkää tollasessa tilanteessa. Toinen paikkamakuu oli 1,5 minuuttia, olin hieman fiksumpi ja vapautin aikaisemmin kun Ukko vielä selvisi häiriöstä (varikset ei enää olleet paikalla, mutta vähän matkan päässä menevät autot ynnä muut kiinnitti nyt Ukon huomiota).

Ukko itse teki luoksetuloa, noutoa ja perusasentoa häiriössä. Jonna huomasi, että katson vähän turhan paljon Ukkoa kun se on perusasennossa. Pitäisi olla totuttamatta Ukkoa sellaiseeen, koska en sitä varmasti myöhemminkään tee, Jerikonkin kanssa vaan kävelen vilkaisemattakaan koiraa. Kontaktia häiriössä pitäis harjoitella myös jatkossa ennemmin kuin kiirehtiä sen seuraamisen kanssa, mietin että toimisko sellainen, että treenikaveri häiritsee ja naksuttelee kun kontakti pysyy ettei mun tarvi katsoa, vai hämääkö se liikaa että naksaus tulee häiriköltä...? No joo, täytyypi miettiä.

Jeriko sai myös hieman tokoilla, tosi vähän kyllä. Meinasin tehdä seuraamista (ilman siis mitään leluriehutuksia ja säntäilyjä), mutta ilman leluun purkamista ja pitkän tauon jälkeen Jeriko meinasi kiehua niin paljon, että päätettiin jättää toiseen kertaan. Sen sijaan tehtiin kolme toistoa tunnaria, tosi hienosti meni eikä Jerikoa kyllä hämää vaikka kapulat olisi miten, Jonna teki sellaisen erikoisen kolmerivin jossa kapuloita oli riveissä eri määrä.

Illalla tehtiin kotona vielä kontaktiharjoitusta peilin edessä niin, että Matti häiritsi koiria. Jerikon kanssa ei oltu hetkeen tällaista tehty ja alkuun meinasi namikättä katsella (yleensä mulla ei mitään nameja kädessä siis ole), mutta sitten kun tajusi idean niin mikään sillä kertaa vastaan tullut häiriö ei saanut Jerikoa herpaantumaan, ei Ukon haukkuminen mustasukkaisena vieressä, ei Matin kutsuminen ja houkuttelu eikä se kun heittelin herkkuja kädestäni Jeriko eteen ja päälle. :D Ai että näytti peilistä niin hienolta, kun koira vaan tapitti silmiin!
Ukkokin oli aika pätevä, mutta nappuloiden kylvämistä maahan ei kyllä sietänyt vielä. :D

Tänään oltiin mun isän luona Pälkäneellä käymässä. Siellä oli pikkusiskopuolen lisäksi hänen Aino-serkkunsa, mikä olikin sitten vaikea tilanne Ukon kannalta. Ukko todella pelkää juuri ton ikäisiä (alle 6-vuotiaita) lapsia. Pikkupentuna Ukko antoi ihan mielellään pihan lasten silittää, mutta lasten käytös kävi kai sitten myöhemmin liian estottomaksi ja riehakkaaksi, kun juoksivat joukolla kohti, ja Ukko alkoi sitten sen ikäisiä lapsia pelätä. Kouluikäisten kanssa taas ei ole mitään ongelmaa. Mutta on toi sääli. :( Tuntuu, että parempi ehkä vaan olla päästämättä lapsia lähelle kuin yrittää mitenkään totuttaa herkuilla tms (niin kuin olen yrittänyt tehdä, antaa lapsien tarjota herkkuja jne.), kun ei se ole näyttänyt tulosta tuottavan. Ehkä se ettei lapset välittäisi Ukosta ja antaisi sen vaan olla olisi paras ratkaisu.

Toisaalta viimeisessä Canis-lehdessä oli myös ihan mielenkiintoinen juttu BAT:sta (Behaviour Adjustment Training) ja sen soveltamisesta myös lapsipelkoon. Siinä siis harjoituksessa ärsykettä (lasta) lähestytään kauempaa ja pysähdytään sopivalle etäisyydelle, odotetaan koiralta sopivaa reaktiota (esim. jännityksen väheneminen, maan haistelu, ohjaajan katselu) ja palkitaan sitten etääntymisellä ärsykkeestä. Pikku hiljaa sitten päästäis tällä tavalla lähemmäksi ja samalla koiran olisi tarkoitus oppia vaihtoehtoisia tapoja hallita tilannetta, jolloin se myös paremmin kestäisi ärsykkeen tuoman epävarmuuden. Tällaista voisi toki kokeilla Ukon kanssa, mutta onhan se tietenkin aikaa vievä projekti enkä toisaalta välttämättä koe tilannetta niin hankalaksi, että välttämättä viitsisin asiaan aikaa uhrata... Tai en koe sitä niin tärkeäksi, että Ukon pitäisi tykätä lapsista. No, ehkä joskus silti korjaan tän asian, ei ole tapana jättää mitään tällaisia ongelmakäytöksiä omaan arvoonsa vaikka kuinka merkityksettömältä mulle itselleni tuntuisi. Se kuitenkin on selvä, että Ukosta ei kaverikoiraa tule. Jeriko sitä vastoin on parin viikon päästä pääsemässä ensimmäistä kertaa käynnille ja olen varma, että se on aivan huippu ja sulattaa kaikkien sydämet! :)

Mun iskä on kyllä ihan huippu! Olin joku aika sitten facebookiin päivittänyt tilan, jossa kyselin haluaisko joku vuokrata, lainata tai myydä mulle 2x2-keppejä. Iskä alkoi sitten kyselemään, että mitä mä olinkaan päivitellyt, että tarvitsen jotain palikoita...?? Että ei hän tiedä mitä mä tarviin, mutta voisko hän tehdä sellaiset. :D Mä sitten näytin iskälle netistä kuvan 2x2-kepeistä ja tänään iskä näytti millaisista osista olisi aatellut tehdä ja vitsi kun niistä tuleekin hyvät! Iskä hitsailee metallipohjan ja siihen sylinterit johon kepit voi vaan törkkästä, pystyy vielä kuskaamaan hallille helposti. :) Sitten iskä vielä oli, että "en mä kyllä niitä tänään vielä ehdi tehdä (tultiin puolen päivän aikaan sinne ja neljäksi iskällä oli menoa), mutta ei siinä kauaa mee kun kolme osaa tekee joku päivä tässä"... On se vaan hienoa, kun on noin kätevä ja avulias isä, joka mielellään nikkaroi mitä kummallisimpia tyttärensä tarvitsemia asioita. :D

perjantai 26. lokakuuta 2012

Lamppu on syttynyt!

Tiistain kontaktikurssilla Ukon kanssa oli vielä vähän nihkeetä, herkästi Ukko väsyi/kyllästyi tekemään kontaktia ja lopetti tekemisen. Opetin tosiaan viime päivityksen jälkeen illalla Ukolle ja Jerikolle molemmille haarojen väliin istumisen ja Ukko oppi sen kyllä tosi hienosti. Kentän laidassa otettiin sitä myös ja hienosti Ukko kyllä teki. Taas päätäni vaivaa, että minkä käskysanan sille antaisi. Meinasin alkaa jo Jerikolle yhdistämään "väliin", kunnes tajusin että käytän samaa sanaa lampaiden jaossa. Tulin sitten siihen tulokseen, että harvemmin muuten seisoskelen haara-asennossa, että se riittäköön vihjeeksi ainakin toistaiseksi. ;) Jos jollain on innovatiivisia nimiehdotuksia, niin saa ehdotella.

No, takaisin kontaktikurssille. Tosiaan herkästi Ukko väsähti tekemään puomin kontaktia ja muutenkin saisi kierroksia olla enemmän. Maria sitten vähän leikitti Ukkoa ja Ukko uskalsi selvästi olla riehakkaampi Marian kanssa. Tai sitten Maria vaan leikittää niin paljon paremmin. Pohdittiin Ukon leikittämistä ja että pitäis hommata Ukolle pidempi vetolelu (tuolloin oli patukka käytössä), jotta ei ole niin suuri riski saada sormilleen ja toisaalta Ukko saa vähän enemmän tilaa. Jotenkin Ukko tuntui varovan liikaa leikkiessään. Itse asiassa Ukkoa riehuttaessa sain molempiin peukaloihin reiät, toiseen vielä kunnolla vuotavat. Eikä saisi päästää mitään suustaan, ettei Ukko menetä sitä riehakkuuttaan. Purin siis vaan hammasta vaikka veri tirskui. :D

Meni ne puomiharjoitukset kuitenkin ihan ok ja keinuakin tehtiin. Keinun paukuttelu sujuu Ukolta tosi hyvin ja nyt laitettiin myös Ukkoa seisomaan alastulolle ja keinuteltiin sitä eikä tuottanut mitään vaikeuksia.

Torstaina oli sitten Ylökk:n treenit ja Ukolla alkoi todella lamppu syttyä päässä. Meno oli aivan erilaista kuin viikko sitten, Ukko ei ollut ollenkaan niin pahasti mussa kiinni vaan oikeasti keskittyi rataan. Saatiin ihan tehtyä pientä radan pätkää ja valssiharjoituksia ja Ukolla oli koko ajan kiva vire. :)

Tänään sitten oma vuoro Marjukan ja Vellun kanssa ja Ukko oli aivan liekeissä! :D Ensinnäkin lämmitellessä ennen treenejä Ukko sai jonkun hepulin ja hyppi vaan mun ympärillä ja haukkui mulle, kun juostiin. En tiedä mitä yritti sillä saada aikaan, hupaisaa kyllä oli enkä pystynyt edes kieltämään riekkumisesta kun niin nauratti. Ja siis ennen treenejä oltiin tunti pentupaineissa, kun ne oli vikan kerran Linnainmaalla, mutta energiaa silti riitti.

Tehtiin radan pätkää ja Ukko oli oikein kivasti ohjauksessa ja innolla suoritti esteitä. Marjukan ja Vellun kanssa on kyllä ollut kiva treenata, kun vuorot menee niin jouhevasti. Ollaan tehty niin nopeita vaihtoja, että ollaan tunnissa ehditty ottaa kolme vuoroa. Taukojen aikanakin Ukon päässä kypsyi ja ohjaukseen tuleminen parani koko ajan! Vitsi se teki hienosti ja oli hyvässä vireessä! :)
Tutustuttiin myös renkaaseen ja se alkoi yksittäisenä menemään oikein mukavasti. Hypyn takaa myös niin, että näytin renkaan läpi lelua.

Puomilla Ukkoa meinasi alkaa kyllästyttämään, jonka johdosta päätin vähän muokata harjoitusta. Sen sijaan, että olisin vapauttanut Ukon lelulle kontaktilta vapautinkin sen hypylle ja siitä renkaaseen. Johan alkoi kontaktin tekemisessä olemaan enemmän pointtia Ukolle, tuli nopeammin alas ja pysähtyi täsmällisemmin! Aivan samalla lailla kuin Jerikonkin kanssa aikanaan, radan jatkamisella palkkaaminen toimi selvästi paremmin Ukonkin kanssa! :)

Nyt lähti Ukko kyllä kehittymään vauhdilla, lamppu syttyi päässä! Olen niin tyytyväinen näihin loppuviikon treeneihin! :) Ukolla on tosiaan ollut nyt vähän liikaakin treeniä, kun se on korvannut Jerikoakin, mutta toisaalta myös ihanaa kun Ukko nyt syttyy lajille. Tajusin myös eilen, että ensi viikolla saatan jo voida ottaa Jerikoa varovasti treenaamaan kun torstaina jalka kuvataan ja toivon mukaan varvas on luutunut hyvin! Sitten otetaan tätä omaa vuoroa poikien kanssa varmaan jotenkin vuorotellen. Kontaktikurssia on vielä neljä kertaa jäljellä.

Ukolla piisasi energiaa vielä treenien jälkeenkin jäähdytellessä. Samassa kohtaa kuin lämmitellessä Ukko sai hepulin ja alkoi riekkua ja haukkua. Roikkui ensin omassa remmissään ja sitten äkkäsi Julman fleecehihnan ja roikkui sitten siinä, kun Vellu vielä yllytti! :D Siinä se sitten vaan roikkui ja Julma oli niin kuin ei huomaiskaan. Lopuksi ennen autoon laittamista pojat sai vähän juosta vapaina parkkipaikalla. Ukko on kyllä nykyään niin leikkisä ja sopuisa, se on kyllä ihana piirre myös.
Ja vitsi olen tyytyväinen Ukon kehittymiseen! :)))

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tukka putkella taas mennään

Vauhdikas loppuviikko on taas ollut. Torstaina oli Ylökk:n agilitytreenit joissa siis oltiin Ukon kanssa. Ukko teki lyhyttä muutaman esteen pätkää. Hieman hankaluuksia tuotti se, kuinka kiinni Ukko on mussa, katselee koko ajan mua eikä esteitä. :D Keppejä kokeiltiin vähän "lopusta alkuun" -menetelmällä, mutta tämä ei kyllä oikein tuntunut omalta. Edelleen haluaisin saada ne 2by2-kepit jostain, että voisi Ukolle sitten sen kahden portin välistä juoksun opettaa nyt ja sitten vuoden iän jälkeen lähteä sillä menetelmällä pujottelua muuten ottamaan...

Perjantaina oli oma treenivuoro Marjukan ja Vellun kanssa Wuf-hallilla. Aika paljon Ukolle kyllä nyt tulee treeniä viikkoon, kun käy Jerikonkin puolesta. Onneksi tämä on vain väliaikaista. Marjukkakin kiinnitti huomiota kuinka Ukko miettii ja harkitsee tosi tarkkaan kaiken mitä tekee, lähdössäkin asettelee jalkansa perusasentoon vaikka en peruasentoa varsinaisesti vaadi. Voisi sen haarojen väliin tulemisen kyllä Ukolle opettaa (taidankin aloittaa heti tämän päivityksen kirjoitettuani!). Kiinnitettiin myös huomiota irtoamiseen ja Marjukka ensin leikitti Ukkoa oikein innokkaasti ja sitten lelut tulikin Marjukalta palkaksi ja Marjukka asettui aina sopivaan kohtaan rataa. Johan alkoi tulla vauhtia ja oikea fokus löytyä! Tällä siis jatketaan! :)

Eilen olin talkoilemassa Ylökk:n luonnetestissä, pyörittelin siellä tynnyriä. Oli kyllä mielenkiintoista katsoa luonnetestiä ihan toiselta kantilta, kun ei ollut omaa tai ketään muutakaan tuttua koiraa testattavana. Päivä vähän venyikin siinä, mutta Sara ja Vellu lähti silti mun kanssa vielä treenaamaan. Sara tallasi Jerikolle jäljen, jolla oli pituutta muistaakseni 370 metriä, 7 keppiä ja paljon kulmia. Sillä välin, kun Sara tallasi jälkeä, Ukko teki esineruudun. Vellu vei ensin yhden esineen jonka lähetin Ukon hakemaan, sitten kaksi esinettä kerralla. Esineruutu oli jo aiemmin päivällä käytetty Ykän hakukokeessa, mutta tallattiin siitä vielä reunat uusiksi. Siinä sitten Ukko ja Julma juoksenteli vapaana ja mitä tekee Ukko? Pissaa takarajalle. Siinä sitten tokaisin, että olis pitänyt tosiaan käyttää ensin asioilla, kun oli koko päivän ollut autossa. Eipä mitään, sitten esineitä hakemaan. Ensimmäinen löytyi tosi nopeasti, samoin toinen, mutta sitten siinä välissä Ukko kävikin kakalla esineruudussa. Olisi tosiaan pitänyt käyttää asioilla ennen treeniä! :D Mutta kakan jälkeen Ukko kyllä nosti sen kolmannenkin ettei siinä mitään. Ensi kerralla asiat kyllä jonnekin muualle, ettei ota tavakseen asioida kesken työskentelyn!

Jeriko oli aivan innoissaan kun pääsi jälkeä ajamaan. Janalla vähän oikaisi, mutta lähti oikeaan suuntaan ja kepit ilmaisi todella hyvin! Jälki oli merkitty tosi tiuhaan, koska edellisellä jäljellä (kokeessa) Jerikohan lähti harhajäljelle ja halusin olla varma ettei nyt niin käy. Yhdessä kohtaa Jeriko sitten lähtikin vähän harhailemaan, kun oli pöpelikköä vähän enemmän kuin muualla ja Jeriko siinä tarkisteli hetken aikaa ja lähti sitten aivan kuin jäljellä olisi jatkamaan. Ei vaan näkynyt merkkejä missään, joten tiesin sitten noin 40 metrin jälkeen palata takaisin ja Jeriko nosti sitten vauhdissa oikean jäljen uudestaan. Tässä kohtaa meinasi unohtua kepin ilmaisu, kun tuli heti jäljelle pääsyn jälkeen, mutta kaikki kuusi muuta Jeriko nosti itse hienosti. Loppujälkikin sujui oikein mallikkaasti ja olin tosi tyytyväinen. :) Vielä sitten voisi kuitenkin ennen lumia ehtiä jonkun tehdä...

Illalla Matin kanssa katsottiin Nälkäpeli -elokuvaa ja Ukko alkoi käyttäytyä ihan hassusti, ensin aattelin että Ukko jotenkin pelkää elokuvan äänimaailman vuoksi, mutta sitten Ukko alkoikin oksentaa olohuoneen lattialle. Ukko oli ihan surkeena ja sääliksi kävi, sieltä tuli sitten ruohotuppo ja aattelin, että ehkä se oli vaan sitä, annoin luonnonjogurttia mahaa rauhoittamaan ja jatkettiin leffan katselua. Hetken päästä kuului sellainen hassu tussahdus ja mentiin katsomaan mitä oli käynyt, niin Ukolta oli sitten päässyt kamalat kuravellit suihkun lattialle. Siis oli kyllä niin fiksusti tehty Ukolta, etten meinannut uskoakaan. Koira, jolle on sisäsiistiksi oppiminen ollut tosi vaikeaa, tajuaakin jo sen verran että menee sitten suihkuun päästämään. Piiloonhan se varmasti meni sinänsä eikä meidän siivoamista ajatellut, mutta parempi noin ja sai kyllä ihan kehut siitä ja lohdutukset toki pahasta olosta ja juostiin sitten pihalle. Fiksu poika! :) Aamuyöstä sitten Jerikokin pyysi ulos ja ripuloi... Että sellaista meillä.

Onneksi meni heti kerrasta ohi, koska tänään lähdettiin sitten Somerolle tokokoulutukseen. Ukolla oli taas vähän sellainen jähmimispäivä, oli vähän liikaa häiriötä pojalle. Ukko on myös hirveän kiinni mussa varsinkin tokossa, ei oikein mielellään irtoaisi. Ja jos olen sanonut ettei Ukko osaa tarjota mitään, niin osaa se kyllä, perusasentoa silloin, kun haluaisin sen nimeomaan irtoavan jonnekin! :D Hieman harjoiteltiin kontaktin pitämistä häiriössä, mutta tässä Ukko väsyi tosi nopeasti ja täytyy jatkaa treeniä hieman vähäisemmästä häiriöstä lähtien. Luoksetuloa tehtiin niin, että houkuttelin Ukkoa juoksemaan lelulle mun haarojen välistä. Ruutua yritettiin ensin kosketusalustalla, mutta ei siitä mitään tullut, Ukko ei vaan halunnut alustalle irrota. Tässä ehkä alustan se hyvä puoli, että se on neutraali apukeino käy hieman meitä vastaan, koska Ukko ei halua sille sitten irrota. Narupallolle lähti kyllä ihan jees ja siihen saatiin ohjeeksi harjoitella niin, että viedään lelu yhdessä ja sitten pannasta vien Ukon kauemmaksi ja lähetän vauhdista ilman perusasentoja ruutuun. Vauhtinoutoa otettiin muutama ja se oli Jaanankin mielestä jo hyvällä mallilla. Irtoamisongelmaa lähdettiin ratkomaan takaakiertoharjoituksilla ja näitä täytyy kyllä tehdä jatkossakin!

Jos tokotreenit oli hieman nihkeät Ukon kanssa, niin lampailla meni onneksi sitäkin paremmin! Ukolla löytyi heti aivan uudenlainen fiilis, matalampi paimennusasento ja rauhallisempi lähestyminen. Siis tosi kivasti meni. Ensimmäisellä vuorolla Ukko vaan hömpötteli, mutta sitten Marikan ohjaamana alettiin ottaa suoraa kuljettamista ja maahanmenoa lauman takana. Alkoi sekin sujumaan kivasti ja Ukolla tosiaan on nyt tosi kiva meininki. :))

Mä olen nyt saanut töitä joululomalle (ja kesälomaksi) Somerolta, tietää siis runsaampaa paimennustreenaamista! :) Odotan kyllä innolla, että päästään oikein kunnolla treenaamaan ja edistymään molempien poikien kanssa, Ukossa varsinkin tulee varmasti näkymään tosi isosti ja tulee kyllä aivan oivalliseen aikaan! Tuskin maltan odottaa!! :))

Tokossa jähmimisen suhteen voin kyllä katsoa peiliin. Luulenpa, että suuri osa jähmimisestä johtuu siitä, että olen hyvinkin tiukka (varmasti monessa suhteessa liiankin tiukka pennulle) ja olen vaatinut ehkä liikaa esim. kentän laidalla hiljaa odottamisen suhteen. Ja kun seuraaminenkin on ollut vähän jähmivää, niin kyllä herkkä koira huomaa jos en ole tyytyväinen vaikken mitään sanoisikaan. Tältä pohjalta Ukko ehkä kokee, että sen on hankala miellyttää mua ja jähmii sen vuoksi. Tässä mielessä on kyllä helkkarin hyvä, että Marika ei ole antanut mun komentaa Ukkoa paimentaessa, siellä Ukko kyllä uskaltaa tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. :D

Ukko siis on mun mielestä itse asiassa aika herkkä koira, ohjaajapehmeä ja miellyttämisenhaluinen. Löytyyhän sitä röyhkeyttäkin vähän, mutta kova Ukko ei mielestäni kyllä ole laisinkaan. Sen sijaan, että Ukolla alkaisi iän myötä jotain urosegoa nousta, niin Ukosta on tullut entistäkin kiltimpi, leikkisämpi ja sovinnollisempi kaikkien muiden koirien kanssa. Ukko mielistelee ja nuoleskelee muiden nuorten urostenkin suupielet. :D Nyt kun pentuaika alkaa olemaan ohi ja Ukko on nuori koira, on meille löytynyt myös hyvä yhteinen sävel ja huomaan, että meistäkin on nyt muodostunut kunnolla sellainen tiimi, kuin mitä ollaan Jerikonkin kanssa. :) Paimentaessakin tämä yhteispeli mielestäni näkyi hyvin, Ukko uskoo hyvin hyvin pienestä eikä mieleenkään tulisi sanoa sille kovemmin. Lisäksi Ukko treenin jälkeen luopuu lampaista ja lähtee mun mukaan kun pyydän, ilman mitään sen kummempaa maanittelua tai kutsumista. Koen sen siis niin, että Ukko nyt kokee todella tekevänsä paimennusta mun kanssa ja sitten kun mulle riittää, niin meille riittää.

Nyt on tosi hyvä mieli siitä, että ollaan päästy Ukon kanssa tähän pisteeseen ja voidaan tästä jatkaa hyvillä mielin eteenpäin ja varmasti edistymistä alkaa näkyä nopeammin, kun vaan vahvistan Ukon omaa tekemistä ja irtoamista musta, unohtamatta kuitenkaan täysin yhdessä tekemistä. :)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kontaktikurssi

Eilen sain ilmoituksen, että Maria Mäkelän kontaktikurssille Wuf-hallille on paikka vapautunut, treenit alkoi tänään. Paikkaa olin tosiaan aikaisemmin kysellyt, mutta ryhmä oli jo täys. Otin sitten paikan vastaan, vaikka suoraan sanottuna on hieman kysymysmerkki millä rahalla kurssin maksan... :D Virtuaalirahalla/tulevaisuusrahalla=visalla kait. ;D

Oli kyllä heti kivan oloista ekalla kerralla, siis tuntuu että nyt saan sellaista ohjausta kontaktien opettamiseen mitä olen kaivannutkin. Jerikon kanssahan sitten lopulta tehtiin kontaktit vähän vaan oman päättelyn ja mutu-tuntuman perusteella kosketusalustalla ja samalla linjalla halusin Ukonkin kanssa jatkaa, mutta en ollut varma miten asiat kannattaa nyt sitten oikeasti alusta asti parhaiten tehdä.

Alettiin siis harjoittelemaan puomilla kontaktia niin, että puomin viisto-osat oli mini/medi-pöydän päällä ja siitä sivusta sitten Ukko puomille odottamaan, kosketusalusta kontaktin edessä ja vapautus siihen koskettamaan ja palkkaus edessä seisten. Sitten otettiin hieman etäisyyttä suoraan eteenpäin ja laitettiin lelu taakse maahan odottamaan ja edelleen Ukon piti malttaa pysähtyä kontaktille. Jos ei malttanut, niin sitten vaan uudestaan alusta kääntö alastulolle ja vapautus koskettamaan. Onnistuessa sitten naksulla merkittiin oikea ja vapautussanalla vapautettiin palkalle mun taakse. Hienosti alkoi kyllä Ukon päässä raksuttaa. :) Laatikko-harjoitukset on varmaan tehneet tehtäväänsä, kun Ukko tuntuis hahmottavan takajalkojaan aikaisempaa paremmin. Toki ikäkin jo tekee tehtävänsä. Jatketaan nyt kuitenkin takapäänhallinta treeneillä.

Lisäksi kolauteltiin keinun alastuloa ja se oli Ukon mielestä hauskaa, ei ainakaan yhtään jännitä jätkää. A:lle otin ihan pari kertaa alastulolle, mutta ei sitä mun mielestä ole edes välttämättä tarve ottaa ennen kuin on puomilla kontaktin opettanut. Keinun keinahdusta ajatellen harjoiteltiin myös tukevasti seinää vasten tuetun jumppapallon päälle nousemista, tarkoituksena totuttaa siis koiraa epävakaaseen alustaan jos jotkut voi siitä tulla epävarmoiksi. Tällä kertaa Ukko nosti etutassuja jumppapallon päälle, enkä sen enempää vaatinutkaan, kokonaan sen päällä seisominen olisi kyllä liikaa vaadittu tolle vartalonhallinnalle. :D

Vartalosta puheenollen Katriina kävi tänään taas hieromassa Jerikoa. Jumeja oli huomattavasti vähemmän kuin ennen Kaiperlan käsittelyä, rangassa jo paljon enemmän liikkuvuutta, ainoastaan takana hieman jäykkyyttä jäljellä. Marraskuun alussa on tosiaan Kaiperlan uusi käynti ja eiköhän sitten Jeriko ole jo entisellään. Pakko taas sanoa, että on tähän syksyyn montaa mahtunut, kun Jeriko on noin kieroon mennyt.
Katriina sitten tarkasteli vähän Ukkoakin. Ukko oli oikein hieno poika käsiteltävänä, oikein rauhallisesti makasi ja sai Katriinalta kehuja, että harva ton ikäinen on noin rauhassa. :) Ukon lihakset sai myös kehuja, kuulemma hyvin kehittynyt ja "hyvän tyyppiset", tarkoittaen, että lihakset on pehmeät ja joustavat. Lihaksisto on siis priimaa tuon ikäiseksi, mutta oikealla puolella rangassa oli siitä huolimatta jäykkyyttä. Tää merkitsis nyt sitä, että ainakin ennen mitään lonkkakuvia Ukko kannattaa käyttää Kaiperlalla, ettei sitten tule minkään vinouman vuoksi vääriä tuloksia. Yritän huomenna kysellä saisiko Jerikon kontrolliaikaan vielä mahtumaan yhden koiran... Ilmeisesti tää rankajumi tullut jostain törmäyksestä, mutta noihan nyt törmäilee jatkuvasti keskenään (paitsi nyt kun Jeriko kulkee remmissä), niin lähde siitä nyt sitten arpomaan että koska. Mutta Kaiperlalle käy myös Ukon tie, ettei sitten ehtiskään mitään jumeja tuon vuoksi kehittää. Täytyyhän sitä jo nuorta poikaakin alkaa huoltamaan, kun harrastusaktiivisuus lisääntyy. ;)

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tottelevainen Ukko

Tokoiltu ollaan tosiaan aktiivisesti ja nyt täytyy taas koota itselleen, missä vaiheessa ollaan Ukon kanssa minkäkin liikkeen kanssa. Lisää omaakin motivaatiota, kun hahmottaa paremmin missä mennään. Lisäksi olen lukenut Tavoitteena täysi 10 -kirjaa, ja siitä saanut taas uutta pontta harjoitteluun. Ihan hyviä ajatuksiahan siellä on ja jotenkin ylipäätään kun luen kirjasta liikkeiden opettamisesta herää ajatuksia miten asian aion tehdä, vaikken ihan kirjan ohjeita noudattaiskaan. ;)

Sen olen Ukosta huomannut, että on aivan päivästä ja fiiliksestä kiinni mitä se osaa ja mitä ei. Huonona päivänä vaikuttaa siltä ettei Ukko osaa melkein mitään. Parempana päivänä Ukko taas yllättää. Tänään käytiin lenkillä ja tokoilemassa Liisan ja Lukan kanssa. Ukko taisi hurmata Lukan leikkiin kutsuillaan ja hyvinhän pojat tuli juttuun vaikka yksi hassu rähinä tulikin. Tapahtuman jälkeen molemmat oli kuitenkin niin kuin ei mitään, Ukko leikkikumarteli edelleen ja Luka oli edelleen ihastunut. No harm done. Kiva siis, että pojat tulee juttuun ja jatkossakin voidaan käydä lenkeillä ja treenaamassa yhdessä.

Tehtiin paikkamakuita yhteensä kolme josta käteen jäi, että Ukko kestää hyvin 2 minuutin paikkamakuun jopa niin, että Liisa vapautti Lukan aikaisemmin. Mutta sitten alkaa ongelmat, kun mä lähden lähestymään Ukkoa, tosi herkästi meinais nousta vastaan. Tätä pitää siis erityisesti treenata ja siinä sitten viimeisellä kerralla teinkin niin, että kävelin edes takas miten sattuu, Ukon ympäri ja pysähdyin välillä Ukon vasemmalle puolella ja sitten taas jatkoin matkaa ja lopulta tulin perusasentoon takaa päin. Siinä Ukko malttoi hyvin maata ja saman tyyppistä häiriöharjoitusta siis jatketaan.

Seuraaminen oli tänään ihan ok. Viitisen askelta kestää hyvällä vireellä ja kontaktin tippumatta, vaikka välillä kyllä sitten on huonompiakin pätkiä. Niistä en kyllä sitten palkkaa, haluan tässä olla nyt erittäin mustavalkoinen, että kontaktin tiputtaminen ei sovi alkuunkaan. Mutta siis hyvin meni ja nyt ollaan ihan niillä nurkilla, että kun ihan vähän saa varmuutta tohon lisää niin voidaan alkaa pidentämään matkaa epäsäännöllisen kaavan mukaan. Mutta siis vaikea seuraamiseen on edelleen saada sitä fiilistä mitä on Jerikolla, mutta ehkä täytyy vaan hyväksyä että eri koirat tekee erilailla eikä niistä täysin samanlaisia voi saada. Kuitenkin Ukko on virettä nostanut seuraamiseen, joten olen siihen tyytyväinen. :)

Liikkeestä maahanmeno on Ukolla kyllä jo tosiaan aika hyvin hallussa, mutta on kyllä se stoppikin. En tehnyt sitä tänään kentällä, mutta tässä sisällä sitten otin. Ensin Ukko tarjos vaan maahanmenoa, mutta sitten syttyi lamppu päässä ja jalat liimaantui lattiaan. Tein sitten niinkin, että jätin Ukon käytävään ja kutsuin luokse ja siitä pysäytin, varsinkin tässä pysähdys oli tosi hyvä! Tuntui, että nyt Ukko todella sisäisti asian. Nyt pitäis vaan häiriönsietoa sekä maassa oloon että seisomiseen rakentaa samaan malliin kuin Jerikonkin kanssa, että touhuilen kaikenlaista ympärillä. Jostain kumman syystä vaan asunto on alkanut tuntumaan entistäkin ahtaammalta, en tajua miten olen onnistunut kiertämään Jerikon ympärikin sisällä, kun täällähän on huonekaluja tiellä joka paikassa! Isompaa asuntoa etsiessä...

Luoksetuloa ollaan tehty treenikentillä nyt siis lähinnä vauhtiluoksetulona, mutta sisällä tässä otin myös eteen istumista. Kahta herkkukättä apuna käyttäen on tuntunut jotenkin tahmeelta (meinaa mennä koko ajan vinoon eikä tunnu tajuavan mitä pitäis tehdä), joten päätin kokeilla vähän eri lähestymistapaa. Otin kosketuskepin toiseen käteen ja toisen pidin ihan rentona sivulla ja kosketuskeppi hieman navan yläpuolelle. Kyllä sitten tulikin hienosti suoraan eteen ja tosiaan lähti paremmin hakemaan sitä eteen tulemista. Namien kanssa on tarjoillut väliin maahanmenoa tms. :D Maahanmeno taitaa olla Ukon mielestä ratkaisu jokaiseen ongelmaan... :D Mutta tällä jatketaan, eiköhän se sitten paremmin iskostu Ukon päähän. Toisaalta kosketuskeppi on ehkä hieman hankalammin häivytettävä apu kuin namikädet, mutta katsotaan miten tämä lähtee tästä etenemään. Pääasia, että Ukolta alkaa tulla paremmin haluttua toimintaa. :)

Hyppyä pitäis kyllä päästä tekemään enemmän. Jatkossa aattelin kokeilla kosketusalustan kanssa.
Kaukkarit menee ihan ok, istu-maahan vaihdot niin että olen ehkä metrin päässä. Yhtään kauemmaksi ei kyllä pääse jos niinkään kauaksi, muuten alkaa pylly liikkumaan. Istumasta ja maasta seisomisen Ukko on myös hyvin hoksannut, nyt nousee ihan vähäisellä käsiavulla, mutta kuitenkin pienen vielä tarvii. Tässä on vaan se ongelma, että jos nyt tota sekatekniikkaa käyttää, niin sen käsiavusta ei kyllä mitenkään saa suoraan hyvää käsimerkkiä itse liikkeeseen. Vaatii siis senkin tekemisen ihan erikseen. Mutta siis hyvällä alulle nekin.

Sitten ihan arkiasioissa täytyy sanoa, että Jerikon saikku kyllä näkyy Ukossa vaikkei Jerikossa itsessään oikein näykään. Ukko on aivan täynnä energiaa, kun Jeriko ei ole sen kanssa juoksemassa ja Ukko sitten hyppii mun ympärillä ja päin kepin kanssa äristen, kun jotain tekemistä kaipais. Käytös sinänsä on huonoa, mutta olen käyttänyt nyt tilaisuutta hyväkseni harjoitellakseni Ukolle häiriönsietoa paikalla istumiseen heittelemällä keppiä. Hieman on vielä hankalaa, mutta kyllä se sieltä tulee. Hyvää harjoitusta. :) 

Ukko on kyllä hassu tyyppi. Pian 9 kk ikää eikä vielä varsinaisesti merkkiäkään mistään urosjutuista. Kyllä Ukko siis vähän jo merkkailee lenkeillä, mutta jalkaa ei kyllä nosta. Eikä toisaalta tosiaan ole minkäänlaisesta murkkuiästä ollut tietoakaan, edelleen Ukko kuuntelee lenkeillä niin kuin aina ennenkin ja juoksee täysillä luokse vaikka sattui koira yllättäen naaman eteen mutkan takaa tms. Ja tosiaan muiden koirien kanssa nykyään niin hienosti toimii. Mustin ja Mirrin pentupaineissa Ukko on tosi fiksu ja tulee juttuun kaikkien kanssa, vaikka yhdenkin staffin leikit alkuun sai rajuudellaan Ukon vähän hämilleen. Mutta hyvin Ukko taipuu erilaisiin leikkitapoihin. Ja toisaalta Ukko on niin kiltti, viimeksi pentupaineissa siitä alkoi huomata, että tykkäsi käydä leikittämässä niitä pienimpiä, vähän niin kuin Jerikokin tykkää pienistä. :)

Ukko on silleen tosi hyväntahtoinen ja leikkisä, ei ollenkaan varautunut muiden koirien seurassa, mikä on ihana piirre. Toivottavasti Ukko pysyy aina tollasena eikä keksikään mitään isotteluja ja pörinöitä. :)

Loppukevennykseksi kuva fiksusta ja filmaattisesti Ukosta. ;)

lauantai 13. lokakuuta 2012

Tokoilua ja sonnivasikoiden paimennusta

Maanantaina mun selkääni iski hirvee jumi, tarkkaan ottaen tuntui että lantiossa SI-nivel likkiutui jotenkin ihan totaalisesti enkä pystynyt hetkeen liikuttamaan jalkoja, kun teki niin kipeetä. Samanlainen jumikohtaus oli joskus kesälläkin, tämä oli nyt toinen. Jo reilun viikon varmaan ollut kummallinen kiree tunne lantiossa ja vasen lonkka ollut jotenkin jäykkä ja tuntunut kävellessä niin kuin napsuis/muljuis. Olen jo jonkin aikaa miettinyt käyttää itseäni osteopaatilla, mutta se on sitten aina jäänyt, kun olen hoidattanut Jerikoa tms. Raha ei siis ole vaan riittänyt. Eikä nytkään hyvä tilanne ollut, mutta vähän pakkorako ja sainkin sitten tosi nopeasti ajan Amplian Jani Somppille. Ja kyllähän musta sitä vikaa löytyi, käsittelyn aikana tuli samanlaista jumijuttua ja osteopaatti joutui sitten miettimään uudestaan miten joitain juttuja tekis, kun selkää ei enää saanutkaan ylös pöydästä. Käsittelyn jälkeen kommentit oli tyyliin: "Oletko aivan varma, ettet ole kaatunut tai muuten loukannut itseäsi viimeisen vuoden aikana" ja "En ole kyllä aikoihin törmännyt noin liikerajoitteisiin SI-niveliin". Annoin siis osteopaatille ihmettelemisen aihetta! :D Ja kyllähän mulle sitten muistuikin mieleen se hevosen selästä tippuminen maantiellä alkukesästä, ja pyörälläkin vähän kohelsin kesällä, pikku juttuja, kuka noista kirjaa pitää... ;) Vois kuitenkin selittää mun rankani tilaa.. Jatkokäyntihän siitä sitten tuli, kun Jani joutui nyt tosi kevyesti hoitamaan, kun en tosiaan pystynyt tiettyjä juttuja tekemään ollenkaan.

Mutta ei toi mun menoa ole haitannut, älkää sitä pelätkö! :D Ollaan käyty tokoilemassa ja juoksulenkeillä, Jerikokin on nyt ollut tosiaan mukana ja hyvin on mennyt. Jeriko ei siis ole kuitenkaan tokoillut, mutta Ukko on Jerikonkin edestä. Seuraaminen on lähtenyt edistymään, mutta malttia vaatii multa, koska Ukko ei vielä kestä kauheen paljon toistoja. Ehkä se kuitenkin siitä kehittyy. Ruutua saatiin viimeksi myös tehtyä vaikka välillä Ukko meinaskin jäädä vaan passiivisesti seisomaan. Ehkä kuitenkin jotain edistymistä tarjoamisen alalla näkyvissä... Liikkeestä maahanmeno onnistuu ihan kivasti peruuttaen (seuraamisesta en vielä ota, kun se ei ole kunnossa), mutta seisominen vaatii vielä hinkkaamista. Hyppy estettä matalana on Ukolle esitelty ja kyllä sekin edistyy, vaikkei heti ihan helppoa ollutkaan saada Ukkoa ymmärtämään mitä pitäis tehdä. Edistymistä on kuitenkin tapahtunut ja olen tyytyväinen. :)

Tänään Ukko kävi ensimmäistä kertaa paimentamassa sonnivasikoita. Mietin etukäteen, että pelkääköhän Ukko niitä, kun Mouhijärvellä on ylämaankarjaa vähän kammonnut, mutta Ukkohan oli oikein rohkea ja tapansa mukaan vauhdikas. Sain siis juosta liinan päässä ihan kunnolla. :D Pitäis vaan jonkinlaista pysähtymistäkin saada Ukon kanssa haltuun, mutta se pitäis sitten ottaa lampailla. Pikku hiljaa, pienin askelin. :) Pääasia, että uskallusta ei puuttunut. ;)

Agilityt jäi tällä viikolla väliin, kun olin just päivystämässä. Ensi viikolla alkaakin meidän oma vuoro Marjukan ja Vellun kanssa. :))

maanantai 8. lokakuuta 2012

Eläinlääkärissä

Viime torstaina varasin tosiaan Jerikolle eläinlääkäriajan Reviiriin Pipsa Lampiselle ja tänään mentiin Jerikon jalkaa sitten näyttämään. Voin sanoa, että oli "hieman" perusteellisempi tutkimus kuin mitä Jeriko alunperin sai. Jos sattuu asumaan Tampereella niin suosittelen Pipsaa lämpimästi!

Pipsa tunnusteli Jerikon jalan jokaisen nivelen, lihaksen ja luun olasta varpaan kärkiin, mukaan lukien siis ne varpaatkin. Alunperinhän Jerikolta tutkittiin lähinnä ranne. Varpaasta sitten löytyikin selvä aristus ja yhtäkkiä alkoikin olemaan todennäköisempää, että siellä murtuma olisi. Ranteen murtumallahan Jeriko ei varmasti olisikaan kävellyt, mutta varvarmurtuma on asia aivan erikseen! Ja murtuma nimenomaan sieltä löytyi, oikean jalan 5. varpaan yhden luun kärjestä oli murtunut pieni pala irti. Ranne sitä vastoin oli taivutellen oikein vetreä eikä toisaalta antanut periksi mihinkään suuntaan. Röntgenkuvassakin oli ihan priima. Todennäköisesti ranteessa on kuitenkin alunperin ollut joku pieni nivelsidevenähdys, joka nyt parantunut ja Jerikon ontumiset on ollut tollaisten äkkikäännösten jäljiltä varpaasta johtuvia.

 Jerikon oikea jalka, jonka uloimmassa eli 5. varpaassa (kuvassa vasemmalla) näkyy keskimmäisen luun tyvessä kulmasta murtunut pala. (hieman vaikea ehkä nähdä, kun ei voi zoomailla)

Lisäksi sivulöydöksenä löytyi vasemmasta jalasta muljuluun rasitusmurtuma, jotka kuulemma on yleisiä työ-/harrastuskoirilla ja oireettomana on vain sivulöydös. Pipsa äkkäs ton kuitenkin siitä, että pientä turvotusta varpaassa tuntui. Neljän viikon päästä otetaan kontrollikuva oikeasta jalasta ja jos vasemmalla edelleen tuntuisi turvotusta, niin siihen voisi laittaa sitten kortisonipiikin. Kuulemma tollaset menee sillä yleensä hyvin ohi jos edes sitä tarvitsee.Vielä tämän lisäksi Pipsa löysi etujalkojen lihaksista molemmin puolin kipupisteitä syvemmällä lihaksissa, hieronta olisi siis tarpeen ja varmaan tiheämmässä tahdissakin. Rahapussi kiittää, mutta mitä en tekisi koirani eteen...

Se oikean jalan varvasmurtuma joka kipuileekin onkin sitten eri asia. Sen johdosta tuli edelleen  harrastuskielto, mitään missä tulee äkkinäisiä käännöksiä ei sovi tehdä ainakaan muutamaan viikkoon, koska ne ottaa nimenomaan uloimman varpaan päälle. Agility ja paimennus on siis tietenkin kielletty ja niin on myös tokoilu, ainakin jos lelulla palkkaa, koska lelun perään säntäämisessä tulee nimeomaan sellainen kielletty liike. Ukon kanssa juokseminen on myös kiellettyä eli jatketaan normiulkoilutukset flexissä. Mutta jälkeä, sitä olisi nyt kyllä hyvä tilaisuus käydä tekemässä, miten se on taas jäänyt unohduksiin vaikka niin kovasti piti sitä tehdä ennen lumia? Lisäksi ravilenkit pehmeällä alustalla on kuulemma aivan ok. Pipsan mielestä hyvää harjoitusta kuitenkin lihaksille ettei aivan sula pois ja toisaalta jotain virikettä, ja pehmeällä alustalla kuulemma varvasmurtumat hyvin harvoin oireileekaan. Toisaalta jos lenkin aikana sitten ilmenisi yhtään ontumista, niin sitten tietenkin se pitäis lopettaa. Raviliikkeessä kuitenkin paino kulkee lähinnä keskimmäistä varpaiden päältä, joten se ei niin rasitakaan reunimmaista ja menee todennäköisesti aivan hyvin. Lauantainahan jo oltiin lenkillä ja se meni hyvin, Jerikon ranne on itse asiassa ollut sen jälkeen tosi vetreä ja hyvä, tänään Pipsa ei löytänyt siitä mitään vikaa.

Hyvä siis, että käytin Pipsalla, tulipa syy selväksi. Mutta kieltämättä harmittaa ihan vietävästi ettei sitä aluksi tajuttu. Ei kai, kun varpaita ei silloin edes kokeiltu! Ei se sinänsä olisi asiaa miksikään muuttanut, paitsi että olisin tiennyt jättää nääkin tokoilut tekemättä. Nyt tietää ainakin ettei voi haaveilla mistään kokeistä vielä pitkään aikaan. Jos nyt olettaa, että 4 viikon päästä saatais "vapauttava päätös", niin kyllä ennen kokeita pitäisi kuitenkin jonkin aikaa treenatakin... Katsotaan nyt sitten milloin päästään taas jatkamaan normaalia elämää.

Jeriko oli kyllä niin urhea ja reipas taas eläinlääkärillä. Pipsa kun väänteli ja käänteli oikein perusteellisesti niin kipeitä kohtia tosiaan löytyi. Jeriko seisoi ihan paikoillaan, käänsi vaan pään ja laski mun olalle ja oli siinä ihan hiljaa lukuunottamatta pieniä vinkaisuja kun sattui, suupielet hieman alaspäin. Vähän nauratti, että on mulla siinä mammanpoika. :D Niin ihana mammanpoika. Samanlainen reaktiohan Jerikolla oli kun lonkkakuvattiin ja laitettiin nukutusaine suoneen, kiristysside kun oli etujalassa ja neula lähestyi, niin Jeriko käänsi pään kans mun olalle tyyliin "en haluu katsoa".. :D On se vaan ihana poika, sattuu mutta mitään ei vastustele, urhoollisesti vaan antaa tehdä ja pusuttelee lääkärin jälkikäteen. :)) Saatiin kuvatkin hienosti ilman rauhoituksia, kun Jerikon sai kääntää ja vääntää haluttuun asentoon ihan hereilläkin. :) mä kaipaisin taas niitä sydämiä tänne mistä blogger sekoo.. :))))

lauantai 6. lokakuuta 2012

Harjoituksia

Tällä viikolla on tokoiltu. Tiistaina kävin jo itsekseni päivälenkin lomassa läheisellä kentällä treenaamassa. Heti ensimmäisenä täytyy mainita, että Ukko on oppinut hienosti odottamaan vuoroaan! Nytkin se oli jalkapallomaaliin kytkettynä, kun mä treenasin ja leikin innostuneestikin Jerikon kanssa ja hienosti Ukko malttoi odottaa. Itse asiassa Ukko on oppinut vihjeet "nyt on Ukon vuoro" ja "sitten on Jerikon vuoro" niin hyvin, että jälkimmäisen lausahduksen kuullessaan oman vuoron jälkeen Ukko lysähtää heti maahan. :D Hienosti siis saatiin Jerikonkin kanssa treenirauha.

Ukko teki vauhtinoutoja muutaman alkuun ja sitten liikkeestä jääviä ja seuraamista oikein hyvällä vireellä lelulla hetsaten. Ja kyllähän se alkoi hyvin sujua.
Jeriko teki omalla vuorollaan liikkeestä jääviä, kaukkareita ja luoksetulon pysähdyksen. Kaukkareista olen tosi tyytyväinen, niihin on alkanut löytyä oikein hyvä meininki. :)

Torstaina käytiin tokoilemassa Tiinan ja kultsujen Kiteen ja Kujeen kanssa. Ukko yritti alkuun tehdä ruutua, mutta siitä ei tullut kyllä sitten yhtään mitään! :D Aloitin vielä niin, ettei Tiina ollut vielä tullut ja oltiin yksin kentällä, ja silti kosketusalustalle meno oli vaan jotenkin ylivoimaista. Ukko jäi vaan seisomaan tyhmänä eteen, tai kävi maahan. Lopulta Ukko tuli perusasentoon ja kun se oli sentään jonkinlaista tekemisen tarjoamista (vaikkei toivottua), niin päätin ottaa seuraamista ja jättää ruutuharjoitukset hautumaan. Ukko teki myös vauhtinoutoja. Toisella vuorollaan tehtiin vaan perusasentoa ja kontaktia ja ehkä parin askeleen seuraamista. Häiriö oli kyllä aikamoinen kun toisella puolella kenttää kaksi poikaa potki jalkapalloa. Mutta hyvin meni! :)

Jeriko teki liikkeestä jääviä ja kaukkareita. Alkuun kisaetäisyydeltä kaukkareissa Jeriko alkoi ihan ihmeellisiä touhuamaan, arpoi ihan täysin vaihdot. Toisaalta sillä hetkellä oli ne pojat siellä jo häiriönä. Hieman lyhyemmällä matkalla (n. 10 m) vaihdot sujui aivan loistavasti, ainoastaan viimeinen vaihto s-m Jeriko ei aivan täydellisesti peruuttanut taakse ja liikkui siis tässä vaihdossa sen pari senttiä. Muuten aivan loistavaa. Tehtiin myös merkkiä ja siitä ruutuun, mikä olikin aika haastavaa, kun kentällä oli kaksi ruutua, toinen ekan harjoituksen suunnasta johtuen suoraan merkin takana! Aluksi Jeriko meinasi lähteä suoraan väärään ruutuun, mutta tämä olikin ihan hyvä erottelu harjoitus ja Jeriko saatiin merkin taakse ja siitä oikeaan ruutuun. Sitten toinen ruutu eri suuntaan ja hienosti meni.

Treenin jälkeen Jeriko vähän arkoi taas jalkaansa ja tämä onkin nyt ollut vähän ongelma. Jeriko on Kaiperlan käynnin jälkeen ollut lenkeillä vapaana Ukon kanssa ja siis vetänyt hirveetä rallia metsässä ilman mitään oireita. Sitten jostain ihan vähänpätöisestä tilanteesta yhtäkkiä arkookin jalkaansa ja sitten se menee taas ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkaan. Jotenkin sitten ton treenin jälkeen tuli sellainen olo, että haluan nyt käyttää Jerikon uudestaan eläinlääkärissä. Varasin sitten ajan Reviiriin Pipsa Lampiselle, joka on ontumiin ja ortopediaan erikoistunut eläinlääkäri. Ranne siis todennäköisesti kuvataan, vaikka suoraan sanottuna en tiedä mitä hyötyä röntgen-kuvasta voi olla. Nivelside- ja rustovauriothan näkyy huomattavasti paremmin magneetilla, rötngen erottaa sellaisia todella huonosti. Murtuma ei sinänsä voi olla kyseessä, koska muuten ei jalalle kyllä varais. Jollei se sitten olisi joku varvasluun murtuma, mutta arkominen on aika selvästi ranteessa.. En tiedä, asiantuntija päättäköön, mutta erityisesti haluan viedä Jerikon näytille, jotta saisin asiantuntijan näkemyksen tilanteesta ja kunnolliset kuntoutusohjeet, mitä voidaan tehdä ja mitä ei..

Toi Jerikon ranteen loukkaaminen on kyllä suorastaan masentanut mua, ei ole ollut treeni-intoa niin kuin normaalisti ja surettaa vaan. Nyt kun Jeriko on näyttänyt voivan jo paljon paremmin ja olen uskaltanut tokoilla, on ollut aivan älyttömän hyvä fiilis tehdä töitä Jerikon kanssa. Ja nyt sitten taas on tosi epävarma olo, että miten tää nyt tästä etenee, voidaanko sittenkään tokoilla vielä viikkokausiin, milloin päästään agilityä tekemään tai paimentamaan, milloin päästään tokokokeisiin joita olen jo vähän katsellutkin..? Kieltämättä on vähän suolaa haavoihin, kun tutut pääsee kisaamaan ja tekee tulosta, kun ei itse tiedä milloin toi vamma paranee siihen malliin, että voidaan ylipäätään jatkaa treenaamista normaalisti. :(( Loukkaantumisia toki sattuu kaikille, mutta ottaa tää kyllä päähän kun tulee vielä näin kun oltais muuten oltu niin hyvässä vauhdissa ja iskussa.

No. Ukko pääsi sitten torstaina Jerikon sijasta agilityä treenaamaan. Tehtiin vähän tehtiin ensin kahta eri osaa, hyppy-putki-hyppy ja sitten hyppy-hyppy-hyppy-putki, lopputreenistä nämä yhdistettiin. Esteet siis muodosti ikään kuin S-kirjaimen. Ihan Ukko ei ole vielä täysin lajiin syttynyt, on kyllä innokas, mutta ei oikein vielä tarkkaan tiedä mihin sen innokkuutensa kohdentais. :D

Kahden viikon päästä alkaa wuf-hallilla meidän oma treenivuoro, jolloin päästään sitten Ukon kanssa hakemaan sitä intoa ja harjoittelemaan tiettyjä tekniikkajuttuja, kuten kontakteja.

Mietin tossa tota Ukon käyttäytymistä, kun treenataan, erityisesti sitä ruudun harjoittelussa jäätymistä. Ukon ratkaisuu sheippaamiseen ja kaikkeen vähänkin haastavampaan tuntuu olevan se, että seisoo vaan paikallaan ja katsoo, tai lysähtää maahan eikä nouse siitä vaikka kuinka odottais. Lopettaa vaan täysin kaiken tekemisen eikä tarjoa. Päätin sitten, että nyt Ukko sitten opettelee oppimaan ja aloitettiin eilen "laatikkoharjoitus". Aloin siis sheippaamaan Ukkoa laittamaan tassunsa joululahjalaatikkoon, jolla Jerikonkin kanssa kyseinen harjoitus aloitettu. Ja hitsi vie, Ukkohan alkoi pikku hiljaa harjoituksen aikana oikeasti tajuamaan, että sen pitää itse olla aktiivinen ja jo tänään päästiin tilanteeseen, että kaikki tassut meni laatikkoon. Siis selvästi aukaisi vähän jotain lukkoa Ukon päässä ja nyt kyllä ehdottomasti jatketaan erilaisia sheippausharjoituksia, jotta vahvistetaan Ukon itsenäisyyttä, yritteliäisyyttä ja toimintojen tarjoamista. Olis voinut tällaiset kyllä jo aiemmin aloittaa!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Viikon aloitus tokoillen

Vähän meinasi tänään alkaa flunssa iskeä päälle (nuhaa on ja kurkku karhea, koulussa palelin ihan hulluna), mutta treenaamaan oli silti pakko päästä kun oli eiliseltä niin hyvä fiilis! ;) Tuija ja Ronjan kanssa lähdettiin sitten Mutalaan.

Aloitin Ukon kanssa vauhtinoutotreenillä, mikä meni hienosti. Mieletön vauhti ja into tekemiseen on tässä liikkeessä! Sitten seuraaminen, missä fiilis on aivan päinvastainen. Intoa ei ole oikein ollenkaan, ei vaikka nakilla imuuttaisin tai pitäisi lelua näkyvillä, ei nouse kierrokset ei. Ukko laamailee ja ehkä seuraa nakkia, mutta tekemisen meininkiä ei ole ollenkaan. Hirveen vaikea treenata, kun koira ei ole motivoitunut yrittämään ja mulla taas iskee turhautuminen päälle, kun Ukon muuten niin hyvä työskentelyinto katoaa aivan täysin eikä vire ole mitään sinne päinkään kuin mitä toivoisin.

Tässä tulee esiin yksi Ukon ja Jerikon ero, ja mä en sitten taas oikein tiedä miten saisin Ukkoon sitä virettä seuraamiseen mitä Jerikolla on ja on ollut jo alusta lähtien.. Siis suoraan sanottuna turhautuminen iskee päälle, kun seuraamisen fiilis ei ole mitään sinne päinkään kuin mitä toivoisin enkä oikein tiedä mitä asialle tekisin. Kun muutenhan Ukolta tosiaan löytyy intoa, löytyy motivaatiota, löytyy röyhkeyttä hyppiä mua päin ja riekkua, mutta kaikki tää katoaa kun pitäis seurata.. Olen ihan ymmälläni. Mietin tässä, että voisi pitää parin viikon tauon seuraamisen treenaamisesta kokonaan ja tehdä vain niitä asioita joissa Ukolla korkea vire kantaa. Toisaalta seuraaminen on tokossa se mistä kaikki lähtee, joten periaatteessa muut liikkeet on turhia jos seuraaminen ei onnistu. Mielessä on kieltämättä käynyt myös vaihtoehto, etten tekisikään tokoa ollenkaan vaan Ukon lajeiksi tulisi vain paimennus ja agility. Jotenkin kuitenkin vaikea täysin luovuttaakaan tokon kanssa, vaikkei se mikään mun lempilaji muutenkaan ole...

Ongelma siis on, että haluaisin Ukolla vietikkään ja korkeavireisen seuraamisen, mutta tällä hetkellä Ukon vire laskee kuin lehmän häntä, kun aletiin seuraamista treenaamaan. Ja mä turhaudun siitä ja se tietty vaan pahentaa asiaa. Otettiin sitten vielä lopuksi vauhtinoutoa ja lopetettiin siihen hyvään fiilikseen..

Jerikon kanssa tehtiin ensin merkkiä pelkästään muutamia kertoja molemmista suunnista. Jeriko alkoi vähän keksimään omia versioitaan, suorin reitti merkin taaksehan on suoraan merkin yli ja Jeriko hyppäsi siis merkin yli kääntäen samalla takaosan merkin taakse. Kätevää, mutta ei sitä mitä toivon. :D Ihanasti kuitenkin Jeriko tuli samalla innolla takaisin ja yritti uudestaan vaikkei palkka herunut. Ja sitten kun oltiin tehty muutama merkki ja palkattu siitä, otin merkin ja merkiltä ruutuun. Jeriko alkoi itse asiassa jo itse katsomaan sivulle, että missä se ruutu on ja siitähän sitten kivasti juoksikin ruutuun. Ekalla lähetyksellä kyllä hieman tavallista hitaammin, olisi pitänyt käskyttää silloin kun Jeriko oli jo muutenkin halukkaana lähtemään, nyt tyhmänä odotin että katsoo muhun. Toisella toistolla toisesta suunnasta toimin fiksummin ja johan tuli hieno ruutu merkiltä! Siis täähän liike on melkein koevalmis!! Jeriko on salaa harjoitellut. ;)

Sitten otettiin ohjatun noudon suuntia kahdella tennispallolla ja sehän oli hauska leikki Jerikon mielestä. Pari virhettä tuli, mutta mitäpä niistä kun ollaan vasta aivan alkuvaiheessa opetuksen kanssa. Selvästi Jeriko kuitenkin koko ajan oppi varmemmaksi liikkeen kanssa. Ja into tekemiseen oli koko ajan niin ihana, Jeriko hyppi palloa mun sylistä melkein naamalle asti ja oli koko ajan niin fiiliksissä treenaamisesta. :)) Ohjattua noutoa pitää siis toki vielä vahvistaa ja vanhoja kompastuskiviä tunnaria ja varsinkin kaukkareita, mutta aika hyvällä mallilla on EVL-liikkeet kyllä. :) Ihana saada näitä onnistumisiakin! Ja eiköhän se siitä sitten Ukonkin kanssa kunhan päästään tän yhden pikku ongelman yli.. Niin ja aloin Ukon kanssa tekemään vähän tunnarin alkeitakin kävyillä. Kohta meillä on kaikki muut tokon liikkeet valmiit paitsi se seuraaminen... :D