torstai 30. toukokuuta 2013

JK1 Jeriko

Ollaan Jerikon kanssa tehty nyt ihan muutama jälki tän kevään aikana, pari pellolle ja yksi metsään. Jerikon jäljestys on ollut aivan huipputarkkaa ja hienoa, mutta keppien ilmaisu ontuvaa. Viimeisessä treenissä myös janalla Jeriko lähti tosi vinoon. Esineruutuja ollaan myös tehty ja ne on mennyt kyllä kaikki hyvin vaikka oliskin haastavaa ollut. Tottista ollaan tehty ihan minipätkiä, ei kunnollista tottistreeniä vielä ollenkaan. Näillä taustoilla ei ihan heti aattelis kokeeseen lähteä, mutta kun Ylökkin jälkikoe sattui olemaan näin alkuvuodesta niin pisti miettimään: kivituhkakenttä jolla Jeriko tykkää ponnistaa, Jani Heinilä tuomarina, ei marjastajia/sienestäjiä jälkeä sotkemassa... Joo, kyllä houkutti siinä määrin, että ilmoitin kokeeseen ja sitten vaan miettimään, että oliko järkeä, maksanko ja lopulta, että perunko silti.

Se hyppyhän on meidän iso ongelma, Jeriko on nyt tehnyt metristä vähän vaihtelevalla menestyksellä, välillä hyppää sen oikein tyylipuhtaasti ja itsevarmasti, välillä menee rymistelyksi ja kolisteluksi. Eilen agitreenien jälkeen oli kyllä sellainen hyppytreeni, että todella harkitsin kokeen perumista! En ollut tajunnutkaan, että Ylökkin kentällä hyppy tulee ikävästi suoraan aurinkoa päin, koiran on siis vaikeampi hahmottaa hypyn yläreunaa tämän vuoksi ja Jeriko sitten rymistelikin esteellä. Sitten tuli pieni epävarmuus, mutta lopulta 90 cm este meni hienosti. Pieni kävely välissä ja sitten metrin hyppy pelkästään menohyppynä ja tämä meni tyylipuhtaasti esteeseen koskematta. Niinpä sitten päätin kokeilla kepillä jäätä kokeen kanssa vaikka kyllä täytyy sanoa, että tänään päivällä hirvitti! Keppien ilmaisu hirvitti ja erityisesti hyppy hirvitti! Keppien ilmaisut ei tosiaan treeneissä ole mennyt ihan putkeen, mutta Jerikolla on kyllä aina ollut sitä, että jostain syystä ilmaisee vieraat kepit paljon paremmin kuin mun laittamat. Mistäköhän sitten johtuukin..? :D

Tänään oli siis koe ja Matti lähti mukaan (!) seuraksi ja kuvaamaan. Aloitettiin jäljellä. Janalla Jeriko lähti suoraviivaisesti ja tasaisella tahdilla etenemään, kohtasi jäljen mutta oli siinä sen verran epävarman oloinen, että odottelin ihan rauhassa, että mitä tekee, mihin suuntaan lähtee. Lopulta Jeriko oli kuitenkin edennyt koko liinan mitan ja oli pakko astua perään ja takajälkihän se oli, arvasin! Tästä vaan käännös ja oikeaan suuntaan jälkeä ja hitsi kun Jeriko jäljestikin hyvin! Muistuttelin vähän väliä kepeistä sanomalla "missä kepit on", mutta kun en viitsinyt koko ajan hokea niin pari keppiä nousi niinkin, etten ollut hetkeen muistanut sanoa ja seuraava keppi tuli vähän yllättävänkin äkkiä ja Jeriko itse ilman muistuttelua nosti kepit. Kaikki kuusi keppiä nousi ihan Jerikon itsensä toimesta, yhtään se ei ylittänyt! Tämän jälkeen oli ihan, että WAU! :))

Jäljen jälkeen kävin äkkiä käyttämässä Jerikoa järvessä ja sitten esineruutuun. Lähetys oikeasta reunasta, n. 25 metrin jälkeen otti sivusta hajun, lähti tarkentamaan muttei heti löytänyt mutta etsi niin kauan että löytyi ja sitten toi reippaasti mulle. Tästä täydet pisteet. :)

Tottiksessa Jeriko oli ensin paikkamakuussa. Paikkamakuuseen viedessä ääntely oli melkoista, haukahteli välillä ja inisi. Kierroksia aivan liikaa ja johtui varmasti siitä, ettei tosiaan olla kunnon tottistreeniä tehty pitkiin aikoihin! Paikallaolo kuitenkin erinomainen, laukauksista ei silmääkään räpäytä. :) Alla lyhennetty video paikallamakuun alusta, loppuun asti turha katsoa, kun on niin tylsää katsottavaa. ;) Ps. Nyt näköjään taas toimii tää blogger-youtube -synkronointi.. :D


 Yksilöliikkeisiin lähtiessä Jeriko oli alkuun vähän hiljempaa, mutta alkoi sitten suoran lopulla ääntelemään ja ääntelyä tuli silloin tällöin pitkin matkaa. Haukahduksissa myös vähän erkani, henkilöryhmässä olisi myös voinut olla hiukan keskittyneempi. Seuraaminen muistaakseni hyvä, kuitenkin Jeriko oli koko ajan innokkaana mukana ja saikin siitä kehuja.
Liikkeestä istumisen suoritti nopeasti, tosin jonkinlainen ylimääräinen pikku niiaus siinä oli ollut ja rehellisesti sanottuna jätössä luulin, että Jeriko oli mennyt maahan ja olin aika yllättynyt kun se istuikin! :D Tämä oli vissiin kuitenkin erinomainen. Liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan (tämä oli suuri yllätys!) ja luoksetulossa voisi olla vauhtia enemmän, mutta muuten korrekti suoritus, olisko ollut hyvä? Tasamaanoudossa lähtö ja kapulaan tarttuminen nopeat, palautus saisi olla nopeampi, hyvä? Hyppynoudossa kapula lensi aika reilusti vasemmalle, luulin ettei Jeriko näkis sitä esteen takaa, mutta saattoipa hyvin nähdäkin, koska lähti niin tarmokkaasti suoraan esteen ohi. Palatessa hyppäsi hypyn hirveellä kolinalla. Tyydyttävä? Kuitenkin kapulan luovutuksessa Jerikon häntä vispas ja se on mulle tällä hetkellä tärkeintä, että vaikkei tyyli olisi puhdas, niin Jeriko on itse tyytyväinen itseensä eikä kauhistu kolinoita. :)
Vinoesteelle Jeriko lähti innokkaasti ja suoritti korrektisti mennen tullen, hieman olisi voimaa saanut olla suorituksessa enemmän. Erittäin hyvä? Eteenmenossa valmisteleva osuus hyvä (ei edes äännellyt) ja vauhdilla eteen ja käskyllä maahan pölypilven saattelemana. Erinomainen. :)



Maastopisteet siis yhteensä 194, tottis 84, eli kokonaispisteet 278, 1-tulos ja vielä kirsikkana kakun päällä 1. sija! :) Jeriko on kyllä upea koira, en voi muuta sanoa! Olen aivan äärettömän ylpeä siitä. :))
Nyt sitten aivan kaikessa rauhassa treenaillaan hyppy kuntoon ja sellaiseksi, että voi luottaa siihen että jokainen hyppy on teknisesti puhdas ja itsevarma, ei näin että joskus hyppää hyvin ja joskus ei. Kesälle olenkin jo sopinut hyppytekniikkakoulutusta Vappu Alatalolle, eli jatketaan siitä hyvästä alusta mihin ollaan jääty Sarin kanssa ja varmasti saadaan tuo hyppyongelma selätettyä lopullisesti. :)

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Derekin kurssi

Aikamoista menoa on ollut tässä viime päivinä. Lauantaina aamulla kukonlaulun aikaan lähdettiin ajamaan Turkuun, lopullisena määränpäänä Ruotsin Udden. Matkaseurana meillä oli Päivi Sumulehto ja Keelan, sekä Tiina Karhula ja Miilu. Keelan ja Ukko on suurin piirtein saman ikäisiä uroksia ja löysivät toisistaan jonkinlaiset sielunveljet. :D Ukko alkoi jo takakontissa keikistelemään Keelanille ja meinas vähän mennä rajan yli, kun otettiin laivassa koiria autosta ja Ukko oli hyppäämässä heti selkään. Keelan ei tästä tietenkään tykännyt, mutta tämä pieni huomautus jäi parivaljakon ainoaksi "riidaksi". Muuten painittiin hammaspaineta laivan hissiaulassa tai missä nyt milloinkin. :D
Ukkoon olin todella tyytyväinen muutenkin. Oli kyllä helppo matkalainen, kun ei ihmetellyt koko matkan aikana mitään, ei laivan ääniä eikä edes laivan liukkaalla kannella yhtään jännittänyt! :)

Tukholmasta ajettiin lauantai-iltana vielä Uddeniin ja treenit alkoi sunnuntaina meidän osalta. Osa porukasta oli ollut Uddenissa jo kaksi päivää. Derek oli todella miellyttävä kouluttaja, neuvoi hyvin ja jälkikäteenkin ruokaillessa sai hyvin kyseltyä lisäkysymyksiä treeneistä. Mitään maata mullistavaa Ukon kanssa ei tullut esiin, lähinnä saatiin vahvistusta sille, millä tavalla on Ukkoa treenattu ja paria pikku juttuja viilailtiin. Derek kuulemma helposti passittaa koirakon "back to basics", mutta me kun ollaan edelleen siellä alkeissa niin ei tarvinnut mihinkään siirtyäkään. :D

Ukosta tuli videotakin yhteensä varmaan yli puoli tuntia ja olen ehtinyt vain pikaisesti katsoa ne läpi. Katsotaan missä vaiheessa ehtisin niitä leikkailla sellaiseen muotoon, että pystyy lataamaan nettiin, noin isot videot pitää kyllä aika pieneen saada karsittua! ;)
Ukon kanssa siis tehtiin lähinnä kaaren alkuosaa ja kaaren loppuosaa. Lisäksi tein väleissä taas vapaampia hömpötyksiä ja Deren totesi, että tämä oli oikein hyvä juttu. Ukossa myös näkyi jo kurssin aikana suurta kehitystä, se oli jo paljon keskittyneempi kuin viime treeneissä ja kaaret lähti tosi kivasti aukeamaan. Kyllä se tästä sitten. :) Mitään tämän tarkempaa sepustusta en nyt jaksa kurssista kirjoittaa, kun niiden asioiden lukemalla ymmärtäminen on muutenkin aika hankalaa ellei mahdotonta. Mutta siis kivaa oli ja ensi vuonna mennään ehdottomasti uudelleen! :)
Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee Picasan kuva-albumiin. :)



 Tiistaiaamuna saavuttiin sitten takaisin Turkuun. Paluumatka sujui aivan yhtä vaivattomasti kuin menokin. :) Turusta ajelin Somerolle hakemaan asunnon avaimia ja tekemään vuokrasopimusta kesää varten. Marikalta sain muutamia tärkeimpiä huonekaluja, joita sitten yhdessä muutettiin uuteen asuntoon. Suuri kiitos Marikalle avusta! :)
Tämän jälkeen oli vielä Ukolla Aneten agilitytreenit ja kivasti kyllä päästiin alkuun Aneten kanssa. Kesällä ilmeisesti sitten treenailen Aneten ohjauksessa ja odotan sitä kyllä innolla. Kiva sitten ensi viikolla, kun saa Jerikonkin mukaan! :) Aneten kanssa lähdetään hakemaan lisää vauhtia molempiin poikiin ja Ukosta erityisesti kaivetaan esiin ja käyttöön se hulluus mikä siellä onkin ihan pinnan alla. ;)

tiistai 21. toukokuuta 2013

Paukkuja

Käytiin eilen tavesin tottisvuorolla Niihaman kentällä. Jeriko teki vähän kaikkia osa-alueita, mutta palkkailin välissä. Jeriko oli ensin paikkamakuussa, kun toiselle ammuttiin eikä siinä mitään uutta, tuskin huomasikaan paukkuja. Seuraamiseseen otettiin myös laukaukset ja seurautin kohti ampujaa eikä siinäkään vilkaissutkaan laukauksia. Henkilöryhmää ei oltu tehty viime syksyn kokeiden jälkeen kertaakaan ja se oli aivan virheetön, kertaakaan ei vilkaissut mihinkään vaikka kiusallani pysähdyin vielä ihan Tuijaan kiinni Tuijan oikealle puolelle. ;)

Esteitä sitten vielä otettiin, tasamaanouto vähän niin kuin unohtuikin välistä. :D Ensin harjoitushyppy ja sitten kertaalleen metrisen menohyppy ja päätin jo etukäteen, että jos menee sen edes suht hyvin, niin jätän yhteen toistoon vaikka koskettaisi/ponnaisi tms. No, jonkin verran maha tai reidet estettä viisti, kun karvatupot jäi esteen päälle, mutta pitäydyin päätöksessäni ja palkkasin tähän. :)
Puhuttiin nimittäin viimeisimmässä henkisen valmennuksen istunnossa Vapun kanssa myös paljon hyppytekniikkaharjoitteista pk-esteelle (ja sovittiinkin kesälle tapaamista sen osalta) ja Vapun ajatus oli, että korkeusharjoitteet tehdään vain yksittäisinä hyppyinä. Jos haetaan vauhtia ja intoa, niin ne tehdään ihan matalalla harjoitusesteellä. Vähän nyt on kyllä Vapun ohjeista mutkia vedettyä suoriksi, kun jo metristä otettiin, mutta kesällä sitten katsotaan kuinka pienissä erissä lähdetään hyppytekniikkaa pk-esteen osalta rakentamaan.

A-este noutona ja hassusti Jeriko meinas hämääntyä vieressä seisovasti Pirjosta ja mennä sille kapulan tarjoamaan. Samoin itse asiassa kävi sunnuntainakin, kun Anita oli vieressä kuvaamassa. :D
Sitten vielä jäävät, ensin meinas mennä istumisessa maahan mutta sitten onnistui hyvin. Luoksetulon otin suoraan palkalle vauhtia hakien. Samalla kun palkkasin luoksetulosta leikillä jätin kentän laitaan eteenmenon esineen, jota Jeriko ei välttämättä edes huomannut ja sitten viimeiseksi eteenmeno ja se oli kyllä hyvä! :)

Jerikon kanssa on kyllä aina niin ihana tehdä. Immin sanoin: "Jeriko on niin hönönä sun koira" ja "aivan tosissaan toimittaa virkaa". Ja sitten kun siihen lisätään Pirjon kommentti, että Jeriko on niin söpö, että muistuttaa lelukoiraa joka hänellä oli lapsena, niin aika hellyyttävä paketti on kasassa. :))

Ukko pääsi myös kentälle. Viime kesänähän Ukko kuuli paljon laukauksia kentän laidalla odotellessaan, kun Jerikolle tai esim. Ronjalle ammuttiin, eikä koskaan kiinnittänyt mitään erityistä huomiota. Olen koko ajan ajatellut, että Ukko siis on myös selkeesti laukausvarma koira ja halusin nyt vaan ottaa laukauksia Ukollekin, kun se on itse kentällä. Järjestely oli ehkä kuitenkin jälkikäteen ajateltuna huono, koska varsinaisesti ammuttiin toiselle koirakolle ja sai siinä sitten kyttäillä, että koskakohan ampuu ja ensin kesti tuhottoman kauan, että ne pääsi siihen vaiheeseen ja sitten se tulikin vähän puskista, kun Ukko jäi tuijottamaan toista koiraa kun ne lähti seuraamaan enkä ehtinyt saada Ukkoa kontaktiin, ennen kuin laukaukset tuli. Ja sitten tuli se yllätys: Ukko veti hännän koipien väliin, kävi maahan ja vilkaisi ympärilleen sen näköisenä, että haluttais pinkaista pakoon, mutta ei sitten uskaltanut. Yritin jatkaa niin kuin ei mitään olisikaan ja pyysin Ukkoa perusasentoon, mutta noin puoleen minuuttiin ei kyennyt toimimaan. Sitten toimintakyky palasi, nousi ylös ja palkkaantui lelulla.

Ukon kanssa jatkettiin vähän tokotreeniä, tehtiin seuraamista, joka oli tosi hyvää, jääviä ja muuten leikiteltiin. Sitten yhtäkkiä Tuija varoitti, että nyt ne ampuu uudelleen ja ehdin juuri vaan ottaa lelun esiin ennen toisia laukauksia. Ukko kuitenkin jatkoi nyt leikkimistä eikä mennyt toimintakyvyttömäksi, tosin ote palloon ei ollut niin tiukka kuin normaalisti, vaan Ukko korjaili otettaan. Samperin samperi. Ei nyt mennyt toi treeni ihan niin kuin olisi pitänyt ja Ukon reaktio yllätti mut täysin. Voihan olla, että tää oli vaan huono ikäkin ottaa laukauksia kentälle, en tiedä. Ehkä nyt kuitenkin pidetään taukoa ennen kuin uudestaan Ukolle ammutaan ja sitten otetaan se suosiolla leikkiin ja silleen, että tiedän aina koska ne on tulossa. Viime kesän perusteella ei Ukko kuitenkaan mikään paukkuarka voi olla, kun yksin kentän laitaan kytkettynä ei välittänyt mitään, nyt tuli vaan huonoon hetkeen/ikään..? Mutta ei Ukko kyllä niin laukausvarmakaan ole kuin Jeriko, kun Jeriko on aina ollut suurin piirtein kuuro laukauksille..

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Rankka viikonloppu

Olipas touhua taas viikonlopussa! :D Anita tuli koirineen meille perjantaina päivällä, itse asiassa samaan aikaan kun mä pääsin koulusta. Käytiin siinä yhdessä Siivikkalassa moikkaamassa Veeraa ja Nemoa ja sitten sen jälkeen Hopeatielle tekemään jälkeä Jerikolle ja esineruutua. Tallasin siis jäljen samalla, kun Anita teki ruutua, vajaa 500 metrin jälki tuli, kulmia tosi paljon, ehkä 6-8..? Kepit meinas ihan unohtua eikä saksia ollut matkassa, onneksi Anitalta löytyi 3 vanhaa valmiiksi leikattua keppiä ja loput kolme otin ihan luonnon tikuista. ;)

Esineruutu oli jotakuinkin täys syvä, mutta leveydeltään ehkä 30 metriä. Esineitä viljeltiin nyt oikein olan takaa, 9 niitä taisi olla yhteensä. Mukaan ängin vielä muovisen lasten leikkiveitsin, halusin testata nousisko se. Jeriko teki ensimmäisenä ja lähetin sen tarkoituksella veitsen kohdalta ja Jeriko juoksi suoraan yli ja nosti esineen kauempaa. :D Kävin näyttämässä veitsin ja lähetin uudelleen, jolloin Jeriko kyllä selkeästi merkkas veitsen, mutta tuli siihen tulokseen että se ei ole mitä haetaan. Ja koska tollanen ei olekaan koeohjeen mukainen esine, niin annoin olla enkä jäänyt hinkuttamaan. Pari esinettä nostatin Jerikolla vielä nopeaan tahtiin ja sitten riitti. En kyllä tälläkään esinemäärällä saanut Jerikoa huijattua löydetyn esineen tuonnissa, että bongaisi jonkun matkalta vaikka väistämättäkin tuli jonkun läheltä ohi. Ehkä se sitten vaan osaa tuoda löydetyn niin hyvin ettei ala vaihtamaan..?

Ukkokaan ei nostanut muoviveistä, mutta kolme muuta esinettä hyvällä tahdilla. Tosin Ukko lähti ensimmäisellä lähetyksellä työskentelemään ruudussa sivuttain, mistä en nyt ihan kauheesti tykännyt, kun haluaisin että heti uppoaa taakse ja kääntyy vasta kun esine tai raja tulee vastaan... Kaksi muuta lähetystä kyllä olikin parempia ja kyllä Ukko takarajalta esineen haki.

Sitten kun oli Anitankin koirat treenattu menin ajamaan Jerikon kanssa jäljen. Jana oli n. 20 metriä pitkä, jälki leikkasi janan viimeisen kolmanneksen kohdalla. Jeriko eteni janalla tosi hyvin ja määrätietoisesti ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Vauhtia sitten oli ensimmäisen 100 metrin aikana vähän turhan paljon ja kulmista mentiin yli ja sitten vasta tarkisteltiin, että missä se jälki meneekään. :D Jeriko kuitenkin itse ratkaisi tilanteet enkä olisi voinutkaan mitenkään auttaa, kun oli merkinnyt ainoastaan keppien paikat enkä esim. niitä kulmia. Jerikon käytöstä lukemalla tiesin kuitenkin pysähtyä, kun oltiin menty kulmasta yli ja odotin, että Jeriko itse hakee jäljen uudelleen. Alun jälkeen Jeriko sitten rauhoittuikin ja alkoi jäljestämään vanhaan malliin tarkemmin ja rauhallisemmin, osa lopun kulmista meni aivan tikku suoraan, pariss pienempää tarkistelua. Kepeistä Jeriko taisi itse ilmaista 3, loppuihin annoin jotain apua tai johonkin jouduin kyllä käskemään takaisinkin ilmaisemaan, kun oli mennyt yli. Mutta siis vuoden ensimmäiseksi jäljeksi ihan ok. :)

Lauantaiaamuna herätyskello soi 5.30 ja seitsemän aikaan lähdettiin kohti Jämsää ja erkkaria. Yö tuli nukuttua tosi huonosti, kun Ukko touhotti vaikka Anita koirineen olikin portin takana olohuoneessa. Koko ajan piti mennä siihen portin taakse ja joko vinkua hiljaa tai paukuttaa hännällään seinää. Hohhoijaa. Ärsytti kyllä ihan todella käskeä sitä koko ajan uudestaan pois sieltä portilta, jopa niin paljon että ärsytys tuli uniin ja näin unta, että Ukko oli ihan onneton paimentamaan, huonompi kuin Jeriko ja sanoinkin unessa sitten Marikalle, ettei tää koira ole mistään kotoisin kun ei osaa paimentaakaan. :D Matti lähtikin sitten lauantaina päivällä Parkanoon ja otti kissat ja Ukon mukaan, kun ei Ukkoa olisi voinut koko päiväksi yksin kotiinkaan jättää.

Lähes koko päivän satoikin sitten vettä ja mun varustus ei ollut ihan kohdillaan sitä ajatellen. Kengät kastui, mutta onneksi ei kuitenkaan ollut kylmä. Anitalta sain sitten kuivaa takkia lainaan, kun käyttöurosten luokan aikaan tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja oma soft shell kastui aivan läpimäräksi. Tuomarina oli siis australialainen Wayne Fleming, jonka makuun (ylläri ylläri) Jeriko ei sopinut sitten alkuunkaan. Arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs:

3 years old male. Would like to see more strenght, boning & substance. Correct ear placement. Dark eyes. Good scissor bite. Good front & rear angulation. Moves freely.

Tuomari taisi arvostaa kookkaampaa ja raskaampaa rakennetta kuin mitä Jerikolla on. Jerikon arvosana oli siis jälleen kerran H, ERIä tuomari jakoi kyllä muutenkin tosi niukasti.

Mikä sitten on "riittävän vahva"? Onko Jeriko sitten liian heiveröinen? Ei minun mielestäni ja ainakin meidän harrastuksia ajatellen on mielestäni parempi, ettei Jerikolla ole massaa yhtään enempää. Se on tietenkin makuasia.

Näyttelyn jälkeen oli vielä luento Jämsä hotellilla, jossa käsiteltiin selkäkuvia ja uusia Kennelliiton selkäkuvaus ohjeita. Bordercollieiden (ja australiankelpieiden) osalta käytiin läpi lähinnä välimuotoisia lanneristinikamia (LVT), joista kesäkuun alusta lähtien voi saada lausunnon myös kennelliitosta. Nikamapoikkeavuuksia ylipäätään tavataan bordercollieilla todella vähän ja silloin kun niitä on, ne on lähinnä tätä välimuotoista nikamaa. Tämä näkyy periaatteessa tavallisista lonkkakuvistakin osaavalle silmälle, mutta välttämättä ainakaan tähän mennessä kaikki eläinlääkärit eivät ole osanneet sitä sillä silmällä katsoa eikä siis ole varsinaista tilastoa kuinka paljon rodussa tätä esiintyisi.

Luentoa varten luennoitsija Anu Lappalainen (ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, radiologiaan erikoistunut, Kennelliiton JTT:n luusto- ja selkätyöryhmän jäsen (vai oliko peräti pj?)) oli hakenut kuvia kuvaamistaan bordercolleista ja äkkiseltään löytänyt n. 20 kuvaa, joista yhdessä oli välimuotoinen nikama. Muutosta lanne- ja ristinikamoissa voi olla eri tasoisia ja tietenkin vakavammat muutokset aiheuttavat useammin oireita kuin lievät muutokset. Kuitenkin voi olla myös pahoja muutoksia eikä mitään oireita.

Muutoksia pidetään perinnöllisinä, mutta niiden varsinaista periytymistapaa ei tiedetä. Esim. LVT:n lievimmästä muutoksesta (sacrumin keskiharjanteen katkos) kysyttiin, että voiko olettaa, että jos kaksi tällaista yhdistää, että tulisi sitten vakavampia muutoksia, ja vastaus oli että niin oletetaan, mutta siitä ei ole tutkimusta. Suositus kuitenkin oli, että tällaisen muutoksen omaava koira yhdistettäisiin vain terveeseen kumppaniin. Hännän muutokset taas ovat kuulemma aivan erillinen asia, eivätkä liity selkärangan nikamamuutoksiin.

Kukaan tuskin enää muistaa päivitystäni, kun Jeriko oli luustokuvattu. Jo tuolloin Ventelä totesi Jerikolla "lumbalisaation". Jerikolla on tulevan lausuntojärjestelmän mukaan LTV2-tasoinen muutos (LTV0=terve, LTV1=ristiluun harjanteen lovi, LTV2=symmetrinen välimuotoinen nikama, LVT3=epäsymmetrinen välimuotoinen nikama ja LTV4=epäsymmetrinen välimuotoinen nikama, lannenikamia kuusi tai kahdeksan). Jerikon ristiluusta (normaalisti kolme ristinikamaa luutunut yhteen muodostaen ristiluun), ensimmäinen nikama (S1) on jäänyt luutumatta ristiluuhun ja muodostaa ikään kuin ylimääräisen lannenikaman. Nikamassa ei kuitenkaan ole lannenikamalle tyypillisiä poikkihaarakkeita ja sinänsä nikama on täysin symmetrinen eikä vaikuta lanneselän toimintaa. Muutos on siis lievimmästä päästä, sillä luokituksen eri alaluokkiin mahtuu myös eri tasoisia muutoksia.

Moni ehkä myös tietää, että Jeriko on rotuyhdistyksen jalostusuroslistalla. Millään heppoisilla perusteilla en Jerikoa sinne laittanut, vaan edeltävästi käytiin pitkät keskustelut läpi Anun sekä jalostustoimikunnan edustajan kanssa (joista ilmeisesti ajatus luentoon lähtikin), että miten tuohon pitäisi suhtautua. Itse ajattelin jo lähtökohtaisesti, että jos Jerikoa jalostukseen käytettäisiin, niin nartulla ei saisi olla samanlaista muutosta eikä ainakaan lähisuvussa sellaista tiedossa ja sillä linjalla oli myös alan asiantuntija. Lisäksi Anu sanoi, että koska virallisia selkälausuntoja ei ole tähän mennessä annettu bc:lle, ei voida tietää kuinka yleisiä kyseiset muutokset ovat eikä sen perusteella pitäisi vielä alkaa sulkemaan sokkona koiria pois jalostuksesta. Toki siis järkeä pitää käyttää ja olla yhdistämättä kahta yksilöä joilla muutoksia selässään on. Kuitenkin Jerikolla on mielestäni sen verran muuten hyviä ominaisuuksia ja jalostuspotentiaalia, että siellä se nyt on listalla.

Lisään vielä, että kellään Jerikon sukulaisilla sukulinjaa ylöspäin mennessä ei ole tiedossa tällaista muutosta, ei myöskään Jerikon sisaruksilla tai puolisisaruksilla. Saksanpaimenkoirilla kyseistä vikaa on tutkittu enemmän ja niillä peritymisasteeksi on arvioitu n. 30%. Geenien lisäksi näihin muutoksiin vaikuttaa siis myös moni muu asia ja on täysin mahdollista, että Jerikon selän muutos on myös täysin sattumaa. Toisaalta Jerikon soopelin värinkään alkuperästä ei ole tietoa, mutta siellä se on sukulinjoissa peittyvästi periytynyt, ei voi siis varmaksi sanoa sitäkään etteikö tämän nikaman kanssa olisi sama tilanne. Välimuotoisista nikamista on ollut Anu Lappalaisen kirjoittamia artikkeleita nyt vuonna 2013 kahdessa eri lehdessä.

Luennolla sivuttiin vielä muita rotuja, joilla selkämuutoksia on enemmän ja näytettiin aika järkyttävä esimerkki. Kaksi selkärangan kuvaa, toisessa jokainen nikama epämuodostunut ja selkärangan nikamien linja aivan notko, mutta tätä kompensoimaan oli selkänikamien okahaarakkeet kasvaneet niin pitkiksi, että ulkoisesti selkä näytti suoralta. Toisessa kuvassa terve selkäranka, jossa yksi kiilanikama. Sitten kuvat kahdesta bostoninterrieri uroksesta: toinen vankkarakenteisempi, lyhytkuonoisempi, -kaulaisempi ja -runkoisempi, toinen pidempi vähän joka suhteessa kuonoa myöten, sekä hintelämpi. Arvaatte varmaan kumpi kuva oli kumman? Yllättääkö sitten se, että tämä ensimmäisenä mainittu uros oli monen maan muotovalio ja sillä oli runsaasti jälkeläisiä, ja toinen oli saanut näyttelystä EH:n eikä sillä ollut jälkeläisiä? Juu-u... Ehkä kasvattajien (ja myös näyttelyruomareiden) pitäisi tosiaan hieman miettiä näitä asioita...

Päivitys on jo megapitkä, mutta sen verran vielä palaan arkielämään, että tänään käytiin tottistelemassa/tokoilemassa Tuijan ja Anitan kanssa, tai oikeastaan Anita oli vaan ottamassa kuvia ja aivan törkeen hyviä kuvia tulikin! Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee katsomaan lisää kuvia. :)

Kukkuu, sanoo Jeriko pk-esteen harjalta. :D

Jerikolle tein siis pk-treeniä: tasamaanoudon, harjoitusesteellä hyppynoudon (joka meni ihan ok, vähän koski kyllä esteeseen) sekä A:n. Lisäksi seuraamista, jäävät, luoksetulo ja eteenmeno. Luoksetulo olisi saanut olla nopeampi, mutta ihan jees siihen nähden, että nää on vuoden ensimmäisiä tottistreenejä. :) Taukoja Jeriko piti pari, kjoska oli kyllä niin kuuma, että ihan meinas puhti loppua. Lopuksi Jeriko teki vielä merkkitreeniä: kentällä oli ruutu ja sitten kolme merkkiä joiden taakse laitoin kosketusalustat ja käskyttelin milloin millekin merkille ja sitten pari kertaa ruutuunkin. Tosi hienosti Jeriko teki merkit mun rintamasuunnan mukaan ja ruutuunkin meni hienosti myös merkiltä, joka oli vinolla linjalla. Tosi kiva treeni! :)

torstai 16. toukokuuta 2013

Kling kling, sanoi valiokellot

Kuten otsikko antaa ilmi, tänään saatiin EVL:stä ensimmäinen ykköstulos Jerikon kanssa. :) Käytiin siis Tuusulassa kokeessa, jossa tuomarina oli Hannele Pörsti. Mulle uusi tuttavuus, mutta ihan jees tuomari, ei erityisen tiukkapipo, mutta ei aivan lepsukaan. Mutta ei se meidän ykkönen mikään ihan kirkas kuitenkaan ollut, mutta ykkönen on kuitenkin ykkönen. ;) Kaikki liikkeet tehtiin putkeen, mikä oli kyllä vähän ikävä juttu varsinkin, kun oli taas näin kuuma päivä äkkiseltään... Vanha kaveri Sanna ajoi Vantaalta seuraksi ja kuvaamaan. :)

Paikalla istuminen 10: JES! Mua niin jännitti tämä! Oltiin treenattu aika paljon tätä, kavereiden koirien kanssa ja sitten lenkeillä ennen kuin päästin vapaaksi. Viimeksi Ronjan kanssa, kun otettiin, Jeriko oli hieman epävarman näköinen edelleen vaikka pysyikin hyvin istumassa. Mutta ilmeisesti harjoitus ja runsas palkkaus teki tehtävänsä, koska nyt kehään palatessa Jeriko istui terhakkana ja hangon keksi -virhe naamallaan otti mut vastaan. Tiesi selvästi, että oli nyt tehnyt oikein ja oli ansaitusti ylpeä itsestään. :)

Paikkamakuu 10: peruskauraa.

Metallinouto 10: peruskauraa.

Kaukkarit 8: kiva kun kaukkarit oli näin alkuun, sarja s-i-m-i-s-m. Ensimmäisen nousun kohdalla Jeriko oli jotenkin pihalla ja siihen tuplakäsky, muuta kaikki vaihdot todella hienolla tekniikalla.

Tunnari 10: Aivan nappisuoritus! Oma oli toinen kapula, jota Jeriko haisteli ja toi heti varmana mulle, vaikka samalla kaksi tyttöä juoksi mun takaa hirveetä vauhtia sihteerin teltalle. Mutta hitsi mä annan ihan huomaamattani vasemmalla kädellä "apua", kun sormet käy samalla kun annan käskyä enkä ole tollasesta ollut yhtään tietoinen! :D Jotenkin mua alkoi tossa selin seistessäni jännittämään ihan hirveesti.

Seuraaminen 8: Jeriko jäi vähän seuraamisessa eikä tuntunut ihan parhaalta itseltään. Toisessa juoksuunlähdössä astuin vielä Jerikon tassulle, minkä vuoksi vähän erkani. Ja ääntelyä oli taas vähän. :(

Ruutu 6: Merkillä ihme sähellystä. Virittelyssä Jeriko ensin merkkasi vain ruudun törpöt, mutta kun vielä sanoin "ensin merkki", niin merkkasi senkin. Lähdössä kuitenkin selkeästi fokus ruutuun ja ruutuun Jeriko meinas lähteä suoraan ruutuun, pysäytyksellä jäi merkin rajojen ulkopuolelle, korjauksesta lähti haahuilemaan ja haistelemaan maata, rauhoitteli mua kait.

Ohjattu nouto 5: tässä unohdin sanoa vielä "ohjattu" -virittelysanan lisäksi "ensin merkki", enpä kyllä tiedä olisiko auttanutkaan. :D Meinas taas mennä suoraan merkin ohi ja vielä sen verran kaukaa ettei osunut 2 metrin säteelle pysäytyksessä, korjauskaan ei mennyt ihan putkeen. :D Ja sitten vielä meinas hakea keskimmäisen, mutta toi kuin toikin lopulta oikean. Aika paljon sai korjailla, mutta aika paljon korjailua kyllä kestikin. ;)

Zeta 7: maahan-istu seiso. Seisomisen meni istumaan.

Luoksetulo 9: Vauhdikkaampi olis saanut kai olla.

Lopputulos siis 262 pistettä eli 1-tulos ja sijoitus 2/7. Paljon jäi parannettavaa, mutta ykkönen on ykkönen ja nyt vaan tehdään niin paljon merkkitreeniä kaikissa mahdollisissa malleissa, että alkais unohtua toi sikailu merkillä. :D Joka tapauksessa olen tosi tyytyväinen Jerikoon. :))

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kisoja

On taas ollut pitkiä ja koiratäyteisiä päiviä. :) Eilen olin Tavesin jälkikokeessa talkoilemassa. Kyllä meille Jerikon kanssa itse asiassa paikkaakin kokeessa tarjottiin, mutta vaikka houkutus oli suuri, niin tämä koe tuli aivan liian aikaisin monestakin syystä: 1. hyppy ei ole vielä valmis 2. vielä yhtään jälkeä ei olla tänä vuonna ajettu 3. yhtään tottista ei olla vielä tehty :D
Mutta siis kävin tallaamassa ennalta merkatun 1-luokan jäljen ja kieltämättä sitä tallatessa tuli mieleen, että olis ollut just Jerikolle sopiva jälki, sopivan haastava. :) Tottiksista otin kentällä vielä kuvia ja kokeen jälkeen tein Jerikolle mini-mini -tottiksen. Ensin tasamaanouto 650 gramman kapulalla ja Jeriko oli aivan liekeissä siitä, tosi vauhdikas nouto. :) Sitten tehtiin pk-estettä, joka kyllä alkuun kun vaan meinasin suoraan tehdä esteen kapulalla meni siihen, että Jeriko ampas esteen ohi kapulalle eikä edes tajunnut koko "yli"-sanan merkitystä. :D Sitten kun näytin esteen niin lamppu taas syttyi ja Jeriko teki upean noudon esteen yli, ei vähäisentäkään epäröintiä! Hieman olis himottanut kokeilla hyppyäkin, kun Jeriko oli niin hyvässä vireessä, että uskon että olisi onnistunut, mutta päätin jättää varmasti hyvään fiilikseen.

Käytiin sitten vielä kisaesineruudussa vetämässä treeni. Jerikolle kolme esinettä ja ei se kyllä helppoa ollut Jerikollekaan jos ei kokeessa olleille koirillekaan. Ei meinanut helposti löytyä, mutta hyvin Jeriko teki töitä ja lopulta nousi kaksi esinettä ja kolmas (kuminen katukiekko) niin, että Jukka (joka oli myös treenaamassa) kävi esineen luona näyttämässä mulle missä se on ja tämä riitti Jerikolle vinkiksi ja katukiekkokin nousi alta aikayksikön. Itse asiassa ihan hyvä, että tuli sellainen mielikuva/motivaatiotreeni viimeiseksi ja jäi näin hyvään fiilikseen. :)

Myös Ukolla oli hieman vaikeuksia kovassa tuulessa paikallistaa esineitä, mutta lopulta nousi kaatuneen puun juurakosta esine ja siitä bileet pystyyn! Yhteen esineeseen jätettiin ja sitten Jukka leikitti Ukkoa ja Ukko saikin kehuja taistelutahdostaan ja siitä, kuinka ei yhtään häiriinny vieraan mustiin pukeutuneen miehen antamasta paineesta, ei päälle kumartumisesta tai läpsyistä kylkiin. Ukon taistelutahto on kyllä upee! :)

Tänään käytiin Ukon kanssa NPKH:n majalla epiksissä. Tuija oli seurana ja kuvaamassa, kiitos siitä Tuijalle! :) Ja tosi kivastihan se meni, vaikka vasta jälkikäteen tajusin, että luokassa oli annettu ensimmäisenä (kolme koiraa välissä) mennä juoksuisen nartun, mutta Ukko ei kyllä yhtään ollut moksiskaan. :D Hassua vaan kun virallisissa kisoissa uroksia varjellaan juoksunartuilta henkeen ja vereen, ja sitten epiksissä juoksuinen narttu (juoksupöksyissään toki) sai lähteä ensimmäisenä. :D

No, ei se tosiaan Ukkoa häirinnyt ja hienosti meni. Rata oli vauhdikas ja etukäteen vähän hirvittelin, että kuinka ehdin ohjaamaan kun pienemempienkin koirien ohjaajilla tuntui tulevan kiire, ja niinpä ohjasin aika rohkeasti Ukkoa ja jätin sille nyt vähän omaakin vastuuta esteiden suorittamisesta. Mutta se kannatti, tehtiin puhdas rata ja vielä nopeimmalla ajalla! :) Ukko on hieno! :)
Tuija joutui sekä Ukon palkan että kameran kanssa säätämään ja niinpä videoa alkaa pari hyppyä jäljessä, mutta valtaosahan siitä näkyy ihan hyvin. :)

Bloggerin ja youtuben tilien synkronointi ei edelleenkään meinaa toimia, kun videoita ei saa suoraan haettua tänne. :( Tässä kuitenkin linkki videoon.


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Lihakset juntturassa

Lauantaiaamuna oli tavesin puolesta järjestetty sulan maan vetolajien esittely, jossa pääsi halutessaan kokeilemaan myös kickbikea. Kouluttajina jälleen Marko ja Maria Viitahalme. Mehän sitten sinne mentiin, kun pitihän sitä päästä kokeilemaan! ;) Oltiin tutussa Haaviston maastossa, samalta lähtöpaikalta lähdettiin kuin hiihtotreeneihinkin. En ollut tajunnut ottaa kypärän lisäksi hanskoja mukaan, mutta onneksi sain Marialta ja Markolta lainaan. Ne siis pitää muistaa, kun itse vaan aattelin kaikki rullaluistelusuojia. :D

Ensin kokeiltiin vaan pieni suoranpätkä loivaan ylämäkeen ja Markon avustuksella kuljetettiin Jeriko ja Ukko lähtöasemiin. Ts. Marko roikkui narun perässä ja kun pojilla oli niin kauhee halu jousta, niin antoi niiden mennä ja juoksi perässä. Ohittivat vielä pari räyhäävää koiraakin eikä pojat korvaansa kääntäneet. :D Marko vaan totesi, että ei niitä näytä haittaavan kuka siellä perässä roikkuu. Ei voinut muuta sanoa kuin, että "ei todellakaan haittaa!". :D Noihan vetäis ihan ketä vaan perässään pelkästä vetämisen ilosta eikä ole väliä olenko mä mukana vai en. :D

Tämä lyhyt pätkä mentiin sitten oikein vauhdikkaasti eikä mitään ongelmaa, joten lähdettiin tekemään koko kierrosta eli n. 3,4 km. Koska kuitenkin nyt on huomattavasti kuumempaa kuin talvella ja siten raskaampaa, otettiin matkaan kolme tai neljä pysähdystä, joiden aikana koirat pääsi ojasta juomaan tai kastamaan mahan alustaan. Sitten päästiin taas aina uudella draivilla jatkamaan eikä vauhti päässyt missään vaiheessa hyytymään. :)

Oli kyllä todella hauskaa, mutta voin sanoa, että lihakset oli ihan hellänä potkuttelun jälkeen. Yritin kaikkeni estää lihasjumit, tankkasin palautusjuomaa heti suorituksen jälkeen, käveltiin koirien kanssa ja itse hölkkäilinkin vielä sen minkä niillä jaloilla pystyi.

Iltapäivällä meillä olikin sitten agilitykisat edessä. Palautumisaikaa oli ihan hyvin ja Jerikoa ei tuntunut yhtään haittaavan. Tosin itsellä vähän jo lihaksissa tuntui silleen höllältä... Tehtiin vain yksi rata (vaikka olin molemmat maksanut), koska mun piti ehtiä kotiin lukemaan tenttiin. Tuomarina oli Salme Mujunen, joka oli tehnyt oikein kivan hyppärin. Nolla oli lähellä, mutta kosahti hieman ontuvaan rytmitykseen vitos-hypyn takaakierrolla ja olin kai vähän Jerikon tiellä ja rima tuli alas. Mutta meni hienosti ja tultiin ihan hyvää vauhtia, tuloksena 5 vp, -13,92 ja etenemä 4,35 m/s, sijoitus 7.

YouTube ei nyt jostain syystä löydä lataamiani videoita (tai mitään mun videioita!?), lisään myöhemmin jos alkaa toimimaan.
Ei nyt vaan onnistu. Mulla on siis yhdistetty blogger ja youtube tili, joten normaalisti olen saanut vaan haettua blogiin videon suoraan youtubesta "omat videoni" valinnalla, nyt ei löydy mitään, ihan niin kuin tilit ei enää olisi yhdistetty. Kuitenkin jos olen bloggeriin kirjautunut ja avaan youtuben, niin se aukeaa suoraan mun tunnuksilla eli edelleen samat tunnutkset pelaa... Jos joku viisaampi osaa neuvoa niin kiva. :D
Tässä kuitenkin sitten linkki videoon.

Seuraavana aamuna eli tänään kuitenkin kickbike potkaisi takas: en meinannut päästä ylös sängystä, kun piti kädellä jalat avittaa sängyn laidan yli ja sukkien pukeminenkin vaati hirveitä ponnistuksia. :D
Ja kuinkas muutenkaan, kuin että aamulukemisten jälkeen olikin vuodossa Takkujen kisat, jossa tuomarina Heidi Viitaniemi. Aamulla aloin jo kauhistelemaan, että pystynkö radoilla ollenkaan juoksemaan ja Maija olisikin lupautunut ohjaamaan Jerikoa. Päätin kuitenkin raahata itseni radalle, vaikka juokseminen ei miltään kivalta tuntunutkaan rataan tutustumisessa. Itse kisaradoilla adrenaliini kuitenkin peitti tuollaiset vähänpätöiset tuntemukset kropasta, vaikka todennäköisesti kyllä näkyi mun liikkeessä ettei jalka oikein nouse. Molemmat radat oli tosi kivoja. :)

Ekalta radalta tuloksena oli 10, kaksi rimaa tippui jostain ihan hölmöstä pikku käden liikkeestä, toinen ennen A:ta vielä oikein näki kuinka Jerikon takajalka laskeutui nappaamaan riman alas. Höh. Aika oli -2,54 ja etenemä 3,83 m/s.

Video

Toiselle radalle on jotenkin huomannut pyytää ketään kuvaamaan. Olin muutenkin siinä vähän pihalla, jotenkin siinä käsityksessä että toinen rata olisi hyppäsi ja median jälkeen rata rakennettaisiin uudelleen. En siis kiinnittänyt median aikaan rataan juuri huomiota vaan luin retituolissa tenttiin. Kutsu rataan tutustumiseen tuli sitten vähän yllättäen ja sain kammeta itseni sieltä tuolista ylös äkkiä rataan tutustumaan. :D Rata oli kuitenkin kivan looginen, joten eipä tää mitään haitannut. Tältä radalta tulokseksi tuli 5, taas yksi rima tippui. Tilanne oli muistaakseni joku valssi tms käännös... Muuten rata meni tosi kivasti ja vauhti oli ihan hyvä, aika -9,33, etenemä 4,40 m/s.

Hölmöt rimavirheet, osansa kyllä varmaan teki myös mun liike joka ei millään voinut olla samanlainen kuin normaalisti. :D Ollaan kuitenkin löydetty Jerikon kanssa tosi hyvää flow'ta radoille, joten olen tosi tyytyväinen. :) Tässä pari kuvaa viikonlopun kisoista.

(c) Tytti Käyhkö

(c) Henri Luomala
(c) Henri Luomala (mun meno näyttää just niin tönköltä kuin se tuntuikin! Jeriko hoitaa omaa duuniaan siitä huolimatta hyvin. :))
Ja nyt sitten pelkään vaan huomisaamua, koska se tulee varmaan olemaan vielä pahempi kuin tämä aamu! :D

torstai 9. toukokuuta 2013

Nopea päivitys

Pakko päivittää nopeasti vaikka aikaa ei juuri olisi. Ollaan tokoiltu tässä ja Jerikolla alkaa paikkaistuminen taas sujumaan, viimeksi tehtiin niin että vieressä olevaa koirakkoa vielä käskyteltiin maahan, kun olin itse piilossa ja hyvn sujui. Ohjatun merkille on tehty kaikenlaista hauskaa ja nyt Jeriko menee merkille mua kohti kääntyen, on siis paremmin kuulolla. :)

Esineruudut on tehty kaksi kertaa, ensimmäinen aamulenkin yhteydessä ja toinen Tavesin treeneissä. Aamulenkkiruudussa molemmille kaksi esinettä eikä kyllä mitään talviruostetta havaittavissa, Jeriko otti ensimmäisestä esineestä täydestä vauhdista sivutuulesta hajun n. 5 metrin päästä, liinat kiinni, tarkennus ja nosto. Ukko toi ensimmäisen esineen niin nopeasti täydestä vauhdista juosten, etten edes ehtinyt nähdä missä kohtaa esine ilmestyi suuhun ja juostiin jo täyttä vauhtia mun syliin! :D
Tavesin treeneissä vähän haastavampi maasto ja täysin seisova ilma, Jerikolle kolme esinettä ja otti kyllä kunnon päälle, kun joutui tekemään enemmän töitä kun ei saanut tuulesta hajua, mutta hyvin hoiti homman. Ukolle näköavun kera kaksi esinettä jotka nousi "vähän turhankin nopeasti", lälly-helppo treeni siis Ukolle. ;)

Tänään oltiin vuoden ensimmäisellä "omalla" paimennuspäivällä Woollandiassa. Molemmat pojat teki tosi hienosti hommia ja itselläkin pysyi pää tällä kertaa kylmänä. :D Ukon kanssa treenattiin niin, että sai väliin aina mennä vähän vapaammin ja kiertää vaan laumaa, sitten taas käskyteltiin enemmän, mutta otettiin mukaan "odota"-käsky hidastamaan ettei tarvitse aina laittaa maahan. Tällä tavalla poispäinajoa kolmioasetelmassa ja pari kaarta, hienolta alkoi kyllä näyttämään, tällä jatketaan! :)

Jerikolla tehtiin hakukaaria ja kaaren päässä pysähtymistä, sekä flänkkäämistä. Hieman oli kaaret tiivistyneet viime kesästä, mutta kun kerran kävi tasapainosta käskemässä kauemmaksi ja palasi sitten omiin asemiin, niin johan oli seuraava kaari taas nätin pullea loppuun asti! Väliin sitten jos kävi ahtaaksi käskinkin juosta tasapainon ohi ja kutsuin sitten luokse ja uusi yritys. Kyllä näistä Jeriko tajus hienosti korjata tekemistään ja kaaret aukes sekä pysähtyi kerrasta tasapainoon, kun kerran sinne sai mennä. Lisäksi nostovauhti oli hyvä. Sitten vielä flänkkejä nostossa hieman pulleammiksi haettiin sillä, että itse siirryin hieman sivuun linjalta kutsumaan Jerikoa ja auttamaan, ja kyllähän nekin siitä heti laajeni. Näillä menetelmillä siis jatketaan, kun näin hienosti meni! :) Toki Jerikon kanssa täytyy varoa, ettei sitten kaarista simputa liikaakan, että jos saa hyvin korjattua kaarta niin sitten tehdä väliin vaan kuljetustakin, ettei juoksutella sitä ihan koko ajan edes takaisin. :D

Mutta siis todella hauska päivä oli taas vaikka välillä tulikin vettä niskaan, ei sitä melkein ehtinyt huomatakaan! :) Kuvia tuli toki otettua ja alla oleva kuva toimii linkkinä kuviin. :)


Linkit myös Nassun ja Sakken ottamiin kuviin. :)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kaksi nollaa ilman tuplaa

Tänään oltiin agilitykisoissa Janakkalassa. Tea lähti taas matkaseuraksi ja kulutettiin automatkoja tenttiin "lukemalla", toisin sanoen käytiin läpi Tean tekemiä kysymyslappuja. ;) Vähän aamulla mietitytti, että mitäköhän tästä tulee, kun normaalista poiketen annoin ruuat koirille heti kun heräsin, normaalisti siinä menee aamua joku tunti ennen kuin ruuat annetaan. Jeriko ei meinannut syödä, mutta kun Ukko alkoi änkemään Jerikon kipolle niin söi sitten pitkin hampain oman kalkkunan kaulansa, vain oksentaakseen sen parin minuutin päästä ulos. Aamulenkillä oikein tarkistin, että millaista kakkaa tulee, mutta kun se oli normaalia niin päättelin, että Jeriko ei vaan ollut vielä niin aikaisin valmis sulattamaan ruokaa.

Kisoissa siis kolme rataa ja kaikki Sari Mikkilän tekemiä. Oikein kivoja ratoja, tykkäsin. :) Haastetta oli, mutta soljuvaa sinänsä eikä liian töksähtelevää. Eka rata oli agilityrata jolta tulikin heti nolla, aika -4,12, etenemä 3,90 m/s ja sijoitus 11. Vähän oli pelastelun makua radalla, joten ei ihmekään, että vähän hidastui. Alkurata meni kyllä tosi kivasti, mutta sitten loppuradasta A:n jälkeen unohdin valssata hyppyjen väliin ja jouduin sitten takaaleikkaamaan ennen putkea, mikä hidasti Jerikoa ja olin sen verran myöhässä, etten ehtinyt antaa kunnon kääntymismerkkiä Jerikolle ja Jeriko meinas lukita keppien sijaan väärän hypyn kun tuli putkesta turhan pitkälle ulos. Sitten vielä tokavikalle esteelle olin tekemässä vastakäännöstä, kun juuri ajoissa tajusin Jerikon lukinneen takana olevan puomin ja sieltäkin piti huutaa pois. :D Nolla joka tapauksessa. :)



Toinen agilityrata alkoi vähän huonosti, kun heti toiselta esteeltä tippui rima. Jatko oli kuitenkin ihan hyvä puomia edeltävään hyppyyn asti, jonka Jeriko tuli ohi. Tuossa tilanteessa Jerikon olisi kyllä kuulunut se yksittäinen hyppy sieltä lukita vaikka ehkä olenkin vähän myöhässä ohjaamassa. Ja sitten Jeriko vielä tuli kyseisen hypyn väärään suuntaan. Puomin kontaktia sitten vähän hinkattiin, kun Jeriko meinas varastaa, mutta loppurata vedettiin hyvin ja vähän itse enemmän riskiä ottaen, kun enää ei ollut mitään menetettävää. Harjoituksen vuoksi. ;)



Kolmannelta radalta eli hyppäriltä toinen nolla. Etukäteen kyllä ajattelin, että tästä radasta ei kyllä tule mitään, kun tuntui että rataantutustumisaika päättyi ihan kesken enkä ollut yhtään osannut päättää miten ohjaan 5. hypyn. Mietin pakkovalssia, takaakierto-niistoa ja takaakiertoa niin, että törkkään Jerikon toisen siivekkeen ympäri. Päädyin kuitenkin lopulta niistoon vaikka koira joutuukin siinä kääntymään tiiviimmin ja siten olisi hitaampi vaihtoehto. Lisäksi pelkäsin, että Jeriko tiputtaisi riman jos laittaisin kiertämään toista siivekettä. Jeriko kuitenkin päätyi tuohon viimeiseen vaihtoehtoon ja onneksi tajusin nopeasti tilanteen ja kehaisin Jerikon vaan jatkamaan sitä kautta. :D Muuten rata meni tosi kivasti. :) Aika -4,41, etenemä 4,05 m/s ja sijoitus 9. Ykköselle hävittiin reilu 2 sekuntia, kyllä siihenkin aikaan jo monta mahtui väliin. :D



Oikein kiva reissu oli, ei voi muuta sanoa. Tuntui kivalta tehdä välillä nollaakin ja Sarin radat oli meille ihan sopivia ja kivoja. :) Jospa tämä tästä lähtis käyntiin ja sitten kun sais tuota ratavarmuutta niin pystyis myös vauhtia nostattamaan. Jerikossa kyllä tänään ehkä vähän näkyi pieni jäykkyys, kun torstaina Katriina hieroi ja totesikin Jerikon olevan aika jumissa. Mielestäni ei ollut normaalin rentoa menoa ja ajoittain vähän töpöttävääkin. Täytyy siis venytellä poikaa nyt oikein ahkerasti niin eiköhän se siitä. :) Lupasin Jerikolle ennen toista rataa grillimakkaran jos tulis toinen nolla ja vaikka se toinen nolla odotutti itseään viimeiseen rataan, niin Jeriko oli makkaransa ansainnut. :))

Ukko oli turistina mukana ja otin sen ihan vähän vaan kisapaikalle kokeilemaan vieraita keppejä. ;) Hyvinhän se meni, tosin mulla on nyt ongelma kun meinaan itse ennakoida liikaa palkkaamista ja siten ruokkia viimeisen välin jättämistä. Mutta siis kun vaan itse malttoi, niin hienosti meni eikä yhtään häirinnyt vaikka oli vieraat kepit, vieras paikka ja kovasti ympärillä hälinää. :)

lauantai 4. toukokuuta 2013

Lähes täydellistä ajan ja rahan haaskausta

Nimittäin näyttelyt. Miksi ihmeessä taas menin ilmoittamaan Jeriko Tampere KV-näyttelyyn, vaikka vuosi sitten vannoin etten enää ikinä näyttelyyn Jerikoa veisi? Mikä sai mut luulemaan, että joku olisi toisin kuin vuosi sitten, kun jo silloin sain Jerikon esiintymään tosi hyvin verrattuna nuoruusikään? Miksi ylipäätään pitää yrittää metsästää jotain näyttelymenestystä? Taas palataan siihen, että kun Jeriko on kuitenkin showlinjainen, niin jotenkin tuntuu, että sen kuuluisi saada edes se ERI ollakseen "hyvä showlinjainen". Siis tästä ajatuksesta pitäis kyllä päästä eroon, mutta myöhäistä sen osalta, että olin jo ilmoittanut kolmeen (!?!) muuhunkin näyttelyyn! Huoh.

Ei siis mennyt hyvin. Jerikon arvosana oli H Veli-Pekka Kumpumäen arvostelulla:

Komeapäinen, hieman lyhytrunkoinen ja niukasti kulmautunut uros. Hieman korkea otsa, raskaat korvat. Kaipaa lisää eturintaa, hyvä (?) luusto. Seisoo takaraajat rungon alla ja liikkeessa kaipaa parempaa draivia. Häntä nousee. Kaunis karvapeite. Miellyttävä luonne.

Sain mielestäni Jerikon juoksemaan hyvin, häntä ei noussut kertaakaan selkälinjan yli, tosin ei ollut missään kintereen tasollakaan. Seisottaessa yritin asetella takajalat hyvin, kun Jeriko välillä muutteli asentoaan kun sitä innostin nostamaan korvia, mutta ilmeisesti silti jäi huonosti. Tuosta luuston arvostelusta en nyt sitten ole varma mikä sana siinä oli, lähinnä jäi sellainen käsitys että tuomarin mielestä uroksen pitäisi olla huomattavasti raskasrakenteisempi... Ja se, että Jeriko ei ole niin raskas onkin vain hyvä asia, en haluaisikaan, että olisi yhtään raskaampi. Mutta siis Jeriko ei miellyttänyt tuomarin silmää sitten ollenkaan, Jeriko taisi olla ainut H:n saanut (yhtään EVAa lukuunottamatta).

Voi että harmittaa toi rahan haaskaus. Että osaa ihminen olla tyhmä! Ja se vielä, kun vielä kolmeen kertaan täytyy käydä toteamassa sama asia, Jeriko ei tule koskaan saamaan ERIä.

No, jotta ei nyt menisi aivan synkistelyksi ja kun ei niillä näyttelytuloksilla väliä olekaan (harmittaa toi rahanmeno siis lähinnä!), niin päivässä oli hyvätkin puolensa: tulipahan harjattua ja puunattua Jeriko kerrankin kunnolla, kun oli vähän kurakeleissä takkuuntunut mahanalunen ja kaula. :D Kehien jälkeen oltiin kaverikoirien rapsuttelupisteellä jossa vierähti tunti oikein mukavasti vaikkei paikka mikään paras mahdollinen ollutkaan. Jeriko on kyllä niin mainio kaverikoira, ihana halinalle. :) Lisäksi Jeriko sai oikein mieltälämmittäviä kehuja Hennalta luonteestaan. :) Että jos ei nyt ole näyttelytähdeksi, niin onneksi moneksi muuksi eikä luonnekaan ole hullumpi. :))

Huomenna on sitten agilitykisat Janakkalassa, toivotaan että siellä menis hyvin. :) Joka tapauksessa agilitykisoista jää aina parempi mieli, kävi miten kävi. ;) Ukko on muuten nyt kehittynyt tosi hurjasti, tekee 12 keppiä jo radassakin ja tosi kivasti alkanut vauhtia löytymään ja kehittymään. :)) Siirsin 2by2 -kepitkin jo autosta pois, kun piti tehdä tilaa takapenkille ja näyttäis siltä ettei niitä enää tarvita ainakaan ihan heti. :)

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kolmospäivä

Tänään oltiin sitten molempien poikien kanssa tokokokeessa Ikaalisissa, jossa myöskin tuomarina Juha Kurtti. En voi väittää, että olisin tulokseen tyytyväinen, mutta enemmän Jerikon tulos harmittaa, kuin Ukon, koska Ukosta oli tiedossakin ettei se nyt ihan valmis vielä ole. Yllätyksiä tuli silti, molemmilla. Tällä kertaa olin ihan yksin matkassa eikä sitten videota ole, tosin ei paljoa jälkipolville kerrottaa olekaan.

Ensin oli evl-luokka eli Jeriko vuorossa.

Paikkaistuminen 0: Taas n. puolessa välissä maahan. Tätä tehtiin jo ennen kehien alkua ja jouduin kyllä muutamaan kertaan palauttelemaan Jerikoa istumaan siinäkin, ei tullut yllätyksenä kun piilosta tulin, että Jeriko on maassa. Nähtävästi yksi epäonnistunut paikkaistuminen riittää pistämään koko homman pipariksi, kun kerran pääsee hoksaamaan, että voihan tässä vaikka maatakin... Nyt sitten vaan kovasti paikkaistumistreeniä ja pitää saada Jeriko taas tajuamaan, että siellä istutaan.

Paikkamakuu 10: Ei kommentteja.

Yksilöliikkeet aloitettiin ruudulla joka oli 9,5: Jeriko jäi vinoon merkin taakse ja ruutuun lähtiessä kaatoi merkin. Muuten ei valittamista, aika lailla keskelle meni ja vauhdilla seuruuseen, siitähän Jeriko tykkää.

Ohjattu nouto 5: Arvoimme vasemman kapulan. Jeriko meinas taas juosta merkin ohi ja lukitsi oikean kapulan, kun liikkuri jäi sinne lähelle. Sain pysäytettyä, mutta taisi vaatia toisen pysäytyksen ennen kuin sain korjattua Jerikon hakemaan vasemman puoleisen kapulan. Toi sentään sen oikean!

Kaukkarit 5: Tuplakäskyjä tuli aika paljon, mutta kaikki liikkeet suoritettiin. Maasta istumaannousu tuotti nyt vaikeuksia ja Jeriko taisi yhden seiso-istu -vaihdon ensin lysähtää maahan ja siitä sitten lisäkäskyttelyllä istumaan.

Seuraaminen 9: Nyt oli aika hyvää seuraamista, ei mitään ihmeellisyyksiä. Videolta taas näkis paremmin mistä pistevähennykset, nyt en osaa sanoa. Ei muuten edes äännellyt yhtään! :)

Toinen sarja alkoi sitten tunnarilla, joka oli 10: Tosi varmana haki oman todella voimakkaassa tuulessa. :)

Zeta 0: kaikissa meni maahan. Tää oli ihan yllätys, selvästi Jeriko vaan päätti tässä että hän käy maahan kaikesta eikä kuuntele mitä sanon. Heti kehän ulkopuolella liikkeet oikein ilman mitään ongelmaa tai epävarmuutta.

Luoksetulo 10: Tosi hyvä luoksetulo taas. Vähän meinasin seisomisesta kutsumista itse hätiköidä, liikkurin käskytyksen päälle jo kutsuin, mutta mitäs pienistä. ;)

Metallinouto 10: eipä tässäkään mitään erityistä.

Välissä oli sitten avoin luokka ja odoteltiin Ukon vuoroa. Ukko nukkui autossa ja sinänsä ei ollut yhtään väsyneen oloinen. Toisaalta kuitenkin väkisinkin tuollainen päivä väsyttää. Mutta kun lähdettiin kokeeseen vähän niin kuin SM-kisaharjoituksena, niin tavallaan tällainenkin odottelu kuuluu hyvin isona osana niihin kisoihin, niin tavallaan hyvä, että sekin tuli tähän. Koepaikalla Ukko leikki aivan hurjana verkkopallolla niin kuin aina, eikä sinänsä ollut häiriintynyt ympäristöstä. Pallon poislaittamisen jälkeen kuitenkin vire lähti nopeasti laskuun.

Paikkamakuu 0: 5-10 sekuntia ennen ajan täyttymistä Ukko päätti lähteä leikittämään vieressä makaavaa hollanninpaimenkoiraurosta. Onneksi ei turpaan tullut, taisi olla vastapuolikin ihan yllättynyt, että kun tullaan niin liehittelemään. :D Onneksi Kurtti tulkitsi tämän toisen kannalta niin, että häiriö oli ylivoimainen ja toinen koira sai 10 paikkamakuusta, ettei sitten sabotoitu heitä. Mutta tämä oli kyllä yllätys. Ja toisaalta tuli aika vahva flash back Jerikon ensimmäiseen tokokokeeseen. Mikä näissä mun pojissa on, ettei treeneissä koskaan lähde, mutta ekassa kokeessa pitää sitten mennä leikittämään vieruskaveria? Vaatii nyt paljon treeniä, että saadaan varmaksi.

Seuraaminen hihanssa 10: Ehkä mun arvostelulla ei ihan näin hyvä, olisi voinut olla tiiviimpi, mutta sinänsä Ukko oli hyvällä vireellä mukana ja tarkkana.

Seuraaminen vapaana 8,5: Tässä alkoi vire jo vähän laskemaan ja sihteerin pöytää kohti kävellessä Ukko unohtui sitä katselemaan eikä meinannut täyskäännöksestä tulla mitään.

Liikkeestä maahanmeno 10: Seuraaminen lähti tosi kivasti, Ukko oli skarppina ja lakos maahan nopeasti. Mutta sitten kentän päädystä tuli mies kahden collien kanssa pusikosta ja lähti kävelemään kehän laitaa. Ukko jäi niitä katsomaan silmä kovana ja jouduin kyllä antamaan tuplakäskyn istumaannousuun, tämän Kurtti katsoi sormien läpi muiden suorituksista poikkeavan häiriön vuoksi.

Luoksetulo 5: mies collieidensa kanssa käveli tässä vaiheessa samansuuntaisesti kehän päätyä kuin luoksetulo oli ja Ukko lähti hirveelle kaarelle pois päin niistä, jumitti mun eteen ja tarvi tuplakäskyä niin eteen istumiseen kuin perusasentoonkin.

Liikkeestä seisominen 0: Tämä olisi herkästi nollaantunut ilmankin häiriötä, ei ole vielä ollenkaan riittävän varma Ukolla.

Hyppy 8,5: Tämä oli itse asiassa positiivinen yllätys! :) Hyppy ei ole ollut ollenkaan varma liike Ukolle, sitä on tehty liian vähän ja ilman mun liikettä Ukon on ollut vaikea tajuta lähteä hyppäämään. Siis treenin puutetta on. Mutta Ukko lähti yhdellä käskyllä hyppäämään ja seisahtui esteen taakse ihan hyvin. Perusasentoon istuminen vaan oli taas pirun hidas.

Kokonaisvaikutus 7: Kurttikin totesi, että collieiden ilmestymisen jälkeen Ukko oli ihan muissa maailmoissa eikä päässyt enää kunnolla mukaan fiilikseen. Vire ei vielä kanna ja sitä pitää treenata. Palkkaamattomuuttahan ei olla myöskään otettu vielä ollenkaan (!), joten onko toi nyt ihme? :D Eli lisää treeniä. ;)

Ukon kanssa emme siis enää lähde tokoa kokeilemaan ennen SM-kisoja, liikkeet ja kokonaisuus on vielä niin kesken, että mitä turhaa? Nyt rauhassa treenaillaan ja rakennellaan kokonaisuutta kasaan, että SM-kisoissa sitten saatais hyvä tulos isosta häiriöstä huolimatta. :)

Jerikoon sitä vastoin olen hieman pettynyt ja suorastaan ärsyyntynyt. Hieman alkaa hihat palaa ton sen omapäisyyden kanssa, kun pitää itseään niin fiksuna ettei suurin piirtein mua kehään tarvikaan! Ohjatun merkki on kokeissa (tai kokeenomaisissa treeneissä) ollut ihan surkee, Jeriko selvästi tietää ettei palkkaa ole tulossa ja jättäis koko merkin väliin. Lisäksi se ei merkillä katsokaan muhun päin, ei mitään katsekontaktia kysyäkseen, että "mihin suuntaan?", kun Jeriko on päättänyt jo mihin on menossa ja odottaa vaan merkillä vapautusta mennä. Ärsyttävää! :D Jatkossa Jerikolle tehdään ihan sikana kuuntelu -treeniä, ei mitään kokonaisia liikkeitä normaalisti, vaan aina jotain omituista väliin ja että on pakko kuunnella ja katsoa mitä mä näytän. Toivotaan, että siitä on apua ton Herra Liian-fiksu-omaksi-hyväkseen kanssa. ;)