lauantai 30. joulukuuta 2017

Tavoitteiden pohtimista

Aika taas tavoitepohdinnan. Olen huomannut, että omat tavoitteet on aina vaan enemmän mennyt pidemmiksi pohdinnoiksi. Katsotaan kuinka pitkä sepustus tästä nyt tulee. ;) Ensin tälle vuodelle asettamani tavoitteet ja niiden toteuma.

Tavoitteet vuodelle 2017:

Paimennus:
Näiden tavoitteiden pohtiminen ei ole helppoa. Periaatteessa haluaisin Ukon kanssa vielä 2-luokkaa kokeilla, mutta voi olla, että seinä nousee tässä vastaan eikä se kuulo-ongelman vuoksi välttämättä ole mahdollista. Treenitavoitteena olisi oppia viestimään Ukolle myös vartalo- ja käsiavuilla, mutta kun tätä on alettu treenaamaan alkoi asia tuntumaan hieman "väärältä".. Jotenkin tuntuu "huijaamiselta" opettaa käsiapuja erikseen opettaminen koiralle lajissa, jossa kuulo ja kuuntelu on ensiarvoisen tärkeää. Ja kun se ei kuitenkaan ole se suunta mihin itse haluaisin paimennuksessa mennä. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan..

Jerikon kanssa jatketaan kisoja 3-luokassa, pyritään saamaan kokonaisia ehjiä ratoja ajattua ja mulle harjoitusta linjojen hahmottamiseen ja ylipäätään korkeimmassa luokassa kisaamiseen. Tavoitteena olisi siis ajaa ratoja joista jäisi pisteitä takataskuunkin ja tietenkin toivottavaa olisi, että tässäkin suhteessa kehitys olisi nousujohteista.

Ukon kanssa ei enää kilpailtu paimennuksessa. Kotona Ukko on päässyt tekemään joitain yksinkertaisia työtehtäviä, joissa omalla vietillä pääsee pitkälle. Välillä on ollut hankalampaa ja välillä taas sujunut todella hyvin.

Jerikon kanssa startattiin muutamissa 3-luokan kisoissa ja jostain jäi jotain pisteitä käteenkin. Viimeisissä kisoissa Jerikolta selvästi loppui puhti ja paukut. Tämän jälkeen Jerikolla alkoikin selvästi pahenevat selkäjumit ja todennäköisesti jo tuolloin se rajoitti vauhtia ja jaksamista. Ajoittain Jerikon meno on tuntui kesäna ikana todella hyvältä, ja ajoittain taas ei. Kuitenkin jo tähän astisiin saavutuksiin täytyy olla tyytyväinen.

PK-lajit:
Jerikolle jäljeltä SM-kisoihin osallistuminen ja kaksi 1-tulosta ja KVA-arvo olisi kyllä ne mitä haluaisin ensi kesänä saavuttaa. Niin pienestä on kiinni, että suuria muutoksia en näe tarvetta treeniin tehdä, pieni ripaus onnea vaan mukaan niin eiköhän se sillä. :) Keppileikkejä toki motivaation nostatukseen. Ja hyppytreeniä ja hienoahan olisi jos sen hypyn saisi toimimaan myös kisoissa ja erityisesti SM-kisoissa.

Hausta HK2 ja mahdollisesti myös EK-kokeisiin osallistuminen ja EK1..? Haku tuntuu kuitenkin nyt enemmän vieneen mua mennessään, joten voi olla ettei EK:ta oikein jakseta tehdä.

Hausta saatiin tavoite täyteen eli HK2. Päätin sitten jättä Jerikon hausta tauolle lajin rasittavuuden vuoksi ja näin ollen hautasin myös EK-haaveet. Ei koiran tarvitse kaikkea tehdä. Jälkikokeissa käytiin, mutta yhtään 1-tulosta ei valitettavasti saatu. Hyppyongelma haittasi ja kun hyppyä alettiin keväällä tekemään nostattamisen kautta, niin meni tottiksen mielentila ylipäätään vouhkaamiseksi. Hypyn harjoittelu tämän kautta oli selvästi virhe josta maksettiin varsinkin loppukesän kokeissa tottiksen huonona vireenä.

Agility:
Sujuvia ratoja ja yhteistyön hiomista erityisesti Ukon kanssa. Yhteistyön toimiessa toivon mukaan myös vauhti alkaisi nousemaan. Käsimerkkien ja erityisesti putkijarrujen yms. ohjausten vahvistaminen, jotta Ukko aina tietää mitä tulee seuraavaksi vaikkei pystyisi kuulemaan. Ukon kanssa mahdollisesti myös SM-kisoihin osallistuminen, Jerikon kanssa ainakin jos ei tule jotain aikataulullista erityistä. Jerikolle olisi kiva hyppysertejä saada, mutta voi olla, että aika ja ikä tulee vastaan tämän tavoitteen kanssa.

Ukon kanssa päätinkin sitten kevättalvella jättää agilityn kokonaan lajivalikoimasta. Olen edelleen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ukko ei koskaan agilitystä oikein syttynyt ja siitä aiheutui vain turhaa rasitusta sille vetolajien lisäksi. Jerikon kanssa ei hyppysertejä saatu, mutta runsaasti hyviä nollaratoja ja yhteistyö sen kanssa radoilla oli niin hyvää kuin vaan voisi uskaltaa toivoa. Loppusyksystä selkäjumit ja etujalan ontumiset (haljenneen anturan tai varvasnivelrikon vuoksi) katkaisi agilitykauden ja sitten todettiinkin selässä spondyloosimuutos ja loppuvuosi on vaan katseltu miten Jerikon kunto paranee levon myötä. 8-vuotissynttäreiden kunniaksi Jeriko pääsi tekemään kaksi lyhyttä radan pätkää eikä siitä ainakaan jumittunut, mutta arpoi kyllä ponnistuspaikkoja vaikka sitten itse hypyt sujui ihan tyylikkäästi. Selvästi kuitenkin epävarmuutta jäänyt Jerikolle tähän.

Valjakkolajit:
Ukolle kisaamista hiihtokisoissa Ilonan ja osittain munkin kanssa? Lumitilanteen salliessa treeniä ja höntsäilyä Jerikollekin huvin vuoksi.

Ukko starttasi Ilonan kanssa SM-kisoissa, missä yksilömatkan jälkeen tuli yllättävä ontumisongelma Ukolle, jonka seurauksena Ukon selkää kuvattiin magneettikuvausta myöten. Mitään ei löytynyt ja lopulta Ukkoa kuntouteltiin loppukevät, mutta onneksi sitten saatiinkin kuntoon loppukesän aikana ja syksystä lähtien on treenattu kovasti ilman mitään oireita.
Jerikon osalta vetolajihömpöttelytkin unohdettiin, kun varpaat selvästi oireili vetojen jälkeen.

Kulunut vuosi ei siis ollut kovinkaan hyvä terveydellisesti Jerikolle tai Ukolle kummallekaan. Ukon mystinen ontuminen onneksi meni ohitse, mutta Jerikon kohdalla spondyloosilöydös toki tarkoittaa monien asioiden miettimistä uudelleen.

Yllätin itseni lähtemällä Ukon kanssa myös rallitokokisoihin. Ensimmäinen koe oli särmikkääseen menoon tottuneelle ohjaajalle aika järkytys. :D Toinen koe jo mukavampi, kun osasi ennalta suhtautua hömpöttelymeininkiin ja molemmista kokeista tulos takataskuun.

Jupiter:


Jupiter tuli taloon maaliskuussa, mutta sen kanssa en ole paljoakaan stressannut tavoitteilla. Päällimmäisenä oli halu esitellä sille paimennusta, mutta olisihan sitä omilla lampailla kuvitellut vähän enemmänkin ehtivän tekemään... Jupiter esitteli aika tyylikästä menoa, tosi hyviä luontaisia flänkkejä ja reagoi herkästi ohjaukseen.

Agilityä aloiteltiin vasta loppuvuodesta (ihan suunnitellusti) ja Jupiter tuntui tosi hyvältä siinä. Innokas poika. :) Valjakkohiihtoa päätin ottaa sen testaamaan hetken mielijohteesta ja vaikka etukäteen olisin ajatellut, että Jupiter olisi voinut paineistua hiihtäjästä selän takana, niin Jupiter osoittautuikin luonnonlahjakkuudeksi.

Hakutreenit alkoi hyvin alkukeväästä/kesästä, mutta sitten treenit jotenkin jäi kaiken muun jalkoihin. Jälkeä tehtiin todella vähän. Jupiter tuntui jotenkin paremmalta haussa ja jäljellä tuntui ettei se oikein hoksannut mikä on homman juju. Tai sitten vaan treenasin aivan liian vähän. Todennäköisesti niin. Myöskään tottikseen ei oikein motivaatio tuntunut riittävän kuin vasta loppuvuodesta, joten ehkä ne pk-lajit jäi senkin vuoksi.

Jupiter on kasvanut tasaisesti ja siitä on kehittynyt rakenteeltaan hyvin tasapainoinen nuorukainen. Vauhtia riittää, mutta koordinaatiokykykin on ollut erinomainen koko ajan ja haavereilta on vältytty kuin ihmeen kaupalla. Mitään ontumisia ei ole esiintynyt ja Jupiter on ainakin toistaiseksi säilynyt täysin terveenä. :)


Tavoitteet vuodelle 2018

Jeriko:
Kesällä vielä toiveissa olisi osallistua jälkikokeisiin. Hyppy harjoitellaan kiertämään hyvässä mielentilassa ja palautetaan rauha tottikseen liiallisen vireen noston sijaan. Elättelen edelleen toiveita niistä 1-tuloksista, mutta tärkeintä on toki se, että Jeriko saisi hyvässä kunnossa harrastella. Jossain vaiheessa kun pk-jälki jää, siirrän Jerikoakin varmaan FH-jäljelle. Yksittäisten testauksien perusteella se voisi olla siinä erittäinkin hyvä.


Agility todennäköisesti unohdetaan, vaikka Jeriko mitattiinkin pikkumaksiksi ja alunperin oli ajatuksena starttailla siinä luokassa matalammilla rimoilla. En nyt lopullisesti sulje pois mielestä tätä mahdollisuutta, mutta tässä mennään ihan täysin Jerikon voinnin mukaan enkä agilityä tee jos se tuntuu yhtään erilaiselta kuin aikaisemmin.

Kaverikoirailua yritän nyt uudelleen herätellä henkiin, kun muuten koko viime vuosi oli siitä taukoa. Uudessa Akaa-Valkeakosken ryhmässä ei olla käyty vielä kertaakaan ja vähän jännittää ryhmässä olevan urokset, mutta lähdetään nyt kokeilemaan koska Kaverikoirana Jeriko on kyllä täysi 10. :)

Ajatuksissa on käynyt myös häivähdys, että starttaisiko Jerikonkin kanssa rallitokossa, mutta katsotaan nyt... Rallitokoa voisi käyttää tuon tottiksen vireongelman purkamiseen ennen ensi kesää...

Ukko:
Valjakkolajeissa on ehdottomat päätavoitteet. Nyt ollaan saatu kunnon treenisuunnitelmakin tehtyä yhdessä Tanja Kurikan kanssa (siis fysiikkatreeniä ajatellen) Ukolle ja toivon mukaan tämä kantaa hedelmää varsinkin SM-kisoissa, joita varten Kemistä on jo majoitus varattuna mulle ja Ilonalle. Lisäksi on parit muut kisat tähtäimessä jos vaan lunta täällä etelämmässä riittää.

FH-jälkeä jatketaan kesällä ja rallitokoillaankin varmaan jonkin verran kiinnostuksen mukaan. Joihinkin kuivan maan valjakkokisoihinkin olisi kiva päästä Ukon kanssa ensi kesänä.

Jupiter:
Edelleenkään ei huvita asettaa kovia tulostavoitteita. Päätavoite ensi vuodelle olisi varmastikin paimennuksessa. Olisi hienoa suorittaa SPKY:n perusrata ja startata ainakin 1-luokassa. Agilitytreenejä jatketaan ja kisaiän tullessa täyteen startataan varmaan joskus loppukesästä/syksyllä. Nyt pitäis vaan saada jotain säännöllisiä treenejä jo pikku hiljaa aikaiseksi..
Keväällä varmaan jatketaan pk-hakua ja mahdollisesti jälkeäkin. Tai ainakin yritän itseäni siihen motivoida. Vetolajien suhteen huvittaisi vähän kokeilla mihin Jupiterista siinä on, ehkä mennä kuivan maan kisoihin kahden koiran luokkaan Ukon kanssa tai syksyllä jopa yksin.. Hyvin epämääräisiä on nämä tavoitteet. Pitäisi mun ehkä vähän ryhdistäytyä.. :D

lauantai 23. joulukuuta 2017

Jupiterin uusi lajivaltaus ja hyvät joulun toivotukset

Agilityn kohdalla ollaan treenailtu nyt mitä oli vielä alkeiskurssia jäljellä. Jupiter oppii kyllä tosi nopeasti asioita ja esim yhdellä esteellä tehty kahdeksikko joko takaakiertoina tai suoraan hypättynä oli Jupiterilla niin helppo tehtävä, että jatkoi sitä itsekseen vaikka lopetin ohjaamisen. ;D

Keskittyminen agilityyn on huippuhyvää, Jupiter näyttää jopa vähän loukkaantuvan jos joku muu alkeisryhmässä karkaa häiritsemään hänen treenejään. Ei suutu, mutta yrittää vaan päästä jatkamaan treeniä vaikka muuten aina haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Ihana. :)

Otin viime viikolla Jupiterin ensimmäistä kertaa hetken mielijohteesta vetotreeneihin mukaan. Se ei ole koskaan ollut edes seurapoikana mukana, vaan olen käynyt Ukon kansssa treeneissä aina yksin. Jupiterin kanssa ei myöskään ole koskaan valjaissa harjoiteltu minkäänlaista vetoa. Ajattelin, että sen herkkyys voi vaikeuttaa sen vetämistä siten, ettei välttämättä haluakaan painaa valjaita vasten, tai että häiriintyy suksistä tmv.

Mutta mitä vielä. Viku ja Raisa lähti meidän eteen ja Ilona piti Jupiteria lähdössä. Kun lähtölupa annettiin, niin Jupiter lähti täydellä vedolla Vikun perään ja sillä oli selvästi vain ajatus, että se pitää saada kiinni. Veti lujaa ja hienosti, kerran ihan alkumatkasta vilkaisi taakseen sauvojen iskuja, mutta sitten unohti jo asian eikä häiriintynyt enää ollenkaan mun hiihtämisestä. Toisella ja viimeisellä lyhyellä pätkällä ei häiriintynyt enää mistään ja veti niin pirun lujaa, että vähän mulla päätä huimasi. Loppupalkka pallokaan ei ihan hirveästi Jupiteria tässä kiinnostanut, kun olisi vielä jatkanut vaan Ilonan ohi.

Keskiviikkona Jupiter teki toisen vetotreeninsä niin, että ekalle pätkälle Satu hiihti ilman koiraa edelle pallon kanssa. Jupiter  nosti tässä jo vähän kierroksia ja päästi pari kiljahdusta, eikä sitten ollut yllätys että lähti taas täydellä vedolla ja hienosti veti Sadun luokse ja nappasi pallon. Vei jopa palloa Sadulle leikittäväksi mikä oli jo aika ihmeellistä! Toinen pätkä tehtiin tyhjälle ja sillekin Jupiter lähti todella upeasti, ei mitään ongelmaa. :)

Nyt on siis tehty max 500m vetoja, ei mitään pitkää. Enkä ollut ajatellut Jupiterista vetokoiraa treenata, mutta kun se nyt on kasvanut noin isoksi pojaksi (55-56cm kotimittauksessa, painoa taitaa olla noin 20kg) niin ehkä sitä voi ainakin kevyesti vähän kokeilla. ;)

Fikkels löysi oman kodin ja kotiutuminen sinne on alkanut hyvin. Meille sen sijaan saapui uusi ensikotikissa, joka on ehkä maailman suloisin. Langanlaiha vaalea komistus, leikkaamaton kolli. Hyvin kesy oli ihmiselle heti jo alkuun, joten herää epäily, että onko viime kesän kesäkissa. Ihmiset. :( Niin kovin on tämä kisuli minut hurmannut, että voi olla että pysyvä koti sille on jo löytynyt.



Meidän poppoolta erittäin ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!





tiistai 5. joulukuuta 2017

Treenisuunnitelmaa

Jupun kanssa on tähän mennessä tehty tosi vähän tottista, mutta nyt olen vähän aktivoitunut ja kaipa sitä täytyy jonkinlainen tilannekatsaus tehdä ja pohtia miten jatkossa. Vähän aikaahan on jo ollut sellainen ajatus, että voisin ihan tyytyväisenä tehdä pelkkää agilityä ja paimennusta Jupiterin kanssa, jonnekin on ne PK-SM haaveetkin unohtunut. Mutta jospa sitä nyt vähän koittaisi Jupiteria koulutella ja katsoo sitten mihin se johtaa jos mihinkään.

Mitä Jupiter sitten osaa tai on oppinut viime aikoina? Nopeasti nyt muutaman treenin aikana olen pystynyt yhdistämään käsikosketuksen esineen nostoon ja Jupiter on tuonut jo kivasti erilaisia esineitä käteen asti. Kapulaa on viime viikonloppuna ensimmäisen kerran nosteltu käteen. Vielä pitäisi käsikosketukseen opettaa kestoa, jotta myös esineen tai kapulan pidossa olisi enemmän kestoa, kun tulee käsikosketukseen.

Maasta eteen istumaan nousua on harjoiteltu ihan pieninä määrinä. Aika herkästi Jupiter taittuu lievästi vinoon minusta nähden vasemmalle, mutta reagoi hyvin pieneen esteeseen/apuun ja tulee sitten suoraan. Millään tavalla tätä Jupiter ei vielä kyllä ole oppinut eikä montaa kertaa ole tehtykään.

Ainoastaan istuminen onnistuu käskystä. Maahanmeno ja seisominen vain käsiavun kanssa. Pitäisi tässäkin ryhdistäytyä.

Perusasentoon Jupiter tulee malttaessaan oikein hyvin, mutta yhtään kiihtyessään nojaa vahvasti vasempaan jalkaan, kun ei oikein malttais. Kontaktin ottamisen Jupiter on hoksannut hyvin, mutta kestoa pitäisi vielä treenata huomattavasti. Häiriössä Jupiter herkästi katselisi muualle vaikka sitten palauttaakin kontaktin. Pitäisi kuitenkin päästä tilanteeseen, että Jupiter tajuaa ettei vilkuilukaan ole sallittua. Perusasento on siis ihan hyvällä alulla, mutta vaatii vielä lisää harjoitusta.

Perusasennosta on tehty muutaman askeleen seuraamista oikeastaan vasta yhdessä treenissä. Aikaisemmin vain yhden askeleen siirtymisiä, mutta nyt olisikin tarve edetä tässä ettei jumitu siihen pariin askeleeseen. Ihan kivan asenteen alku Jupiterilla seuraamisessa näkyy, joten sille voisi kyllä saada ihan kivankin seuraamisen, kun nyt vaan treenailisi kunnolla.

Vauhtiluoksetuloa ja vauhtinoutoa on tehty myös jonkin verran. Eli vähän. Muutama treeni. :D Vauhtinoudossa Jupiter on hoksannut hyvin mistä kohtaa kapulaa otetaan kiinni ja hienosti kyllä tekee. Etupalkkaa on myös harjoiteltu eteenmenon alkeina ja kun se alkaa olemaan hyvin muistissa, niin olisi tarkoitus vielä takapalkallekin opettaa oma vihje.

Alla video viime viikonlopun treeneistä, kun oltiin Jupiterin emän, veljen ja sisarpuolien kanssa treenaamassa. Seuraamispätkät ja kapulan nosto siis ensimmäiset laatuaan. Tämä on siis se lähtötaso, ei mikään näyte hienosta tasosta. :D



Jupiter, Eicca, Penni, Whip, Voitto ja Lee


Agilityn suhteen Jupiter etenee tosi nopeasti, vaikka yhtäkään kotitehtävää tai kotitreeniä ei ole tehty. :D Treenejä on alla seitsemän muistaakseni ja joka treenissä tulevat uudet asiat Jupiter sisäistää tosi nopeasti. Kuun lopussa loppuu tämä alkeiskurssi ja ihan heti meillä ei olekaan sitten jatkoa tiedossa. Pitää kai ostaa irtotunteja jostain ryhmistä ja pitäis alkaa itse käymään juoksuttamassa Jupiteria ensin matolla ja sitten puomilla. Vielä en ole lopullisesti päättänyt mitkä kontaktit tulee, mutta luulen että ihan ajankäytön vuoksi en ala rakentamaan oikeita juoksareita (ei ole mitenkään aikaa hinkuttaa pelkkiä juoksareita tuntikaupalla), mutta alkeet teen läpijuoksuilla ja sitten ainakin puomille todennäköisesti pysäytykset kuitenkin.

Pitäis saada treeneissä joku ottamaan videota Jupiterin agilitystä, koska se on kyllä hieno näin vähäiseen treeniin nähden! :)

Kaiken kaikkiaan Jupiter on kyllä aika iloinen kenguru, jolle kelpaa tekeminen kuin tekeminen. Joskin paimennus ja agility vaikuttaa edelleen olevan ne kaikkein hienoimmat jutut. ;)

Ukon kanssa treenataan vetohommia nyt ihan tosissaan. Vähän on alettu yrittää pohtimaan myös kunnon fysiikkatreenisuunnitelmaa, että treenin rasittavuussuhteet tulisi sopivassa määrin. Mitään ihmeempiä jumeja Ukko ei ole nyt kähittänyt treeneistä huolimatta, mutta pidetään vuoden vaihteessa kuitenkin treenitauko ihan palautumisen vuoksi, jotta ei sitten tule ylitreenattuakaan. Vahvasti tähdätään nyt siis talven valjakkohiihtokisoihin ja erityisesti SM-kisoja kohti.

Jerikolle jätin ihan suunnitellusti ottamatta syksylle agilityn treeniryhmää. Halusinkin keskittyä Jupiterin treenaamiseen ja koska Jeriko on niin kokenut jo agilityssä ja meillä niin hyvä yhteinen sävel, niin ei varsinaisesti tarvitse hinkata mitään. Tarkoituksena on ollut mahdollisesti vuoden vaihteen jälkeen kokeilla pikkumaksiluokan kisoja, mutta syksyllä vaivasi selkäjumit ja Jerikolla todettiin spondyloosimuutos selässä, joten katson ihan rauhassa millainen tilanne on vuodenvaihteen jälkeen. Nyt on jumit helpottaneet, mutta agility on tietty sellainen laji, että varmasti rasittaa selkää, joten voi olla että se unohdetaankin kokonaan. En vielä ole lopullisesti päättänyt.

Päätavoitteena Jerikon kanssa olisi vielä ensi kesänä päästä pk-jälkikokeisiin ja toivon mukaan saada kaksi 1-tulosta. Hypylle alan jossain vaiheessa kunnolla opettamaan kiertämistä, että tekisi sen ihan rennosti, mutta en ole ollut mikään aktiivinen talven tottistelija koskaan, joten voi olla että aktivoidutaan sen suhteen vasta paremmin kevätpuolella. Olen nyt muutenkin keskittynyt aktiivisemmin näihin nuorempiin, joilla on lyhyellä aikavälillä tärkeämpiä tavoitteita, välillä Jerikon vuoro olla vähän "sivussa" ja ennen kaikkea levossakin.