torstai 26. toukokuuta 2016

Päivänpaistetta risukasaan

Tosin päivän paisteesta ei tänään voinut paljoa puhua, kun vettä tuli. Ei sentään niin kuin saavista kaatamalla niin kuin oli luvattu, mutta vähän kuitenkin ja pilvistä enemmänkin oli. Kävin tallaamassa kuitenkin jäljet molemmille koirille. Tajusin vasta sitten toisen jäljen tallattuani, että mä tallasin ne väärässä järjestyksessä, eli ensin Ukon jäljen ja sitten vasta Jerikon. :D Mitat oli aika samanlaiset ja maastohaasteidensa puolesta Jerikon jälki olisi voinut olla hyvä Ukollekin, mutta olin katsonut Jerikolle tietyn ylämäkijanan ja halusin sen tehdä Jerikolle, joten ei lähdetty vaihtamaan.

Sen sijaan venytettiin Ukonkin jäljen vanheneminen 1h40min. Jana oli melko lyhyt ja tarkoituksella viisto. Ukko nosti ensin jäljen hyvin, mutta aavistuksen liikaa oli vauhtia ja hukkasi vähän jälkeä heti siinä alussa ja kiersi takaisin. Sitten alkoi hyvä ja voimakas jäljestys. Ukko teki parasta mahdollista työskentelyään, keskittyi hyvin mutta veti kyllä voimalla jäljellä. Kyllä sitä jarruttaa saa, mutta ei se anna mun perässä roikkumisen häiritä itseään. ;) Kaikki kepit nousi hienosti, jopa viimeinen vaikka Ukko siinä alamäessä vähän kaasutti ja annoin testimielessä liinan mennä löysänä maassa ja Ukko oli pahimmillaan 10 m jäljeltä sivussa. korjasi sitten jälkeä kohti ja selvästi sai jo kauempaa kepistä hajun ja nosti kepin. :D Parempi kuitenkin jatkossa pitää liinasta kiinni ja jarruttaa jos meinaa mopo lähteä käsistä. ;)



Jerikon jälki vanheni suurin piirtein saman verran. Jana lähti ylämäkeen, jälki leikkasi jossain noin 30 metrissä arviolta. Mäki oli sen verran jyrkkä, että osoitinkin Jerikolle pään vierestä selvästi ylöspäin ja hitsi kun se ottikin suunnan hyvin ja eteni aivan tikkusuoraan ja nappasi sitten jäljen. :) Taas meinasi ottaa askeleen oikeaan suuntaan ja sitten näki, että pieni epäilys heräsi, mutta annoin siinä pienen kehun ja jatkoi oikeaan suuntaan. Ehkä paras ratkaisu janalla on käyttää vaan tuota, että luen koiraa ja vahvistan tarvittaessa oikeasta. Käsittääkseni ei ole mitenkään kiellettyä kehua koiraa janalla, varsinkaan jos se on yksi hiljainen "hyvä", kun koira on nostanut jäljen.

Jerikon jälki oli aluksi aikamoisen ryteikön keskellä. Sitten vielä koukkasin tarkoituksella hakkuuaukean kautta ja jätin sinne vielä kepinkin. Hakkuualueelta pois tullessa edelleen kamalaa rytöä, mutta sitten aukesi kiva mäntykangas. :) Jeriko nosteli keppejä paikasta riippumatta hienosti. :) Eka keppi noin 70m, toka keppi hakkuuaukealla tai olla noin 200m. Kolmas keppi kiven päällä mäntymetsässä, noin 450m. Ensin ohitti vaikka taisi mennä ihan kiven yli, mutta palasi heti nostamaan kepin. :) Teki aivan sairaan upeasti piikin, ei yhtään tarkastusaskelta. :) Neljäs keppi suoran kulman jälkeen n. 10m kulmasta nousi myös hienosti. Loppumatka oli aika kosteaa sammalikkoa ja sieltä nousi hienosti myös viides ja kuudes keppi. :) Kyllä olin tyytyväinen! Ja niin taisi olla Jerikokin. :)



Maailman suloisin ja paras jälkikoira :))

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä

Eilen oli paimennuskisat. Piti ihan nukkua yön yli, että pystyy kirjoittamaan jotain järkevää, niin pettynyt lopulta olin. 1-luokka aloitti eli Ukko ensin. Kisat oli siis Klossnereilla ja rata treenilaitumen takaosasta kohti lampolaa.

Lähetin vasemmalle hakukaarelle, Ukko lähti hyvin, mutta sitten lopussa imi törkeästi sisään. Hakukaaresta 10/20. Kuitenkin kohteliaana poikana Ukko ei lampaita suuremmin ahtaalla kaarellaan häirinnyt. En saa nyt arvostelulapun kirjoituksista hirveesti selvää, enkä kauhean tarkkaan muistakaan, mutta nosto muistaakseni tuli vähän vinoon, mutta Ukko sitten korjasi ihan hyvin. Nostosta 6/10. Ohjaajalle kuljetus 11/20, laaja tolpan kierto. Poispäinajossa pientä mutkittelua, kun lampailla oli vetoa lampolaa kohti, mutta ihan kohtuu hyvin sain Ukkoa käskytettyä ja Ukko otti käskyt hyvin. Pisteitä 8/10. Kuljetuksesta 18/20, muuten tosi hyvä, Ukko piti itsenäisesti hyvää etäisyyttä ja pysyi jaloillaan kuitenkin. Kakkosportin läpi tullessa annoin ensin väärän suuntakäskyn jota Ukko totteli kiltisti ja sitten jouduinkin häthätää pistämään siihen oikeaan suuntaan ja siitä tuli vähän laaja käännös tämän vuoksi.

Häkillä meni muuten hyvin, mutta yksi virheliike tuli Ukolta (aluksi olin aika varma, että Ukko teki oman säätöliikkeen, mutta nyt olen alkanut miettimään, että käskytinkö tässäkin väärin päin..) ja tämän vuoksi lampaat lähti kiertämään häkkiä. Laitoin Ukon vielä siitä perään enkä vastakkaiselle suunnalle, niin koko porukka kiersi koko häkin. Tämän jälkeen häkitys onnistui, lampaat meni oikeastaan itsestään häkkiin. Häkityksestä 5/10. Häkistä poisotossa Ukko toimi oikein rauhallisesti ja asiallisesti niin kuin yleensäkin, ei hätkäyttänyt lampaita mitenkään, mutta silti portin avatessani yksi niistä sinkaisi kohti lampolaa. En edes tiedä mitä oikein tapahtui. Kolme muuta kääntyi häkkiä myöten päinvastaiseen suuntaan ja Ukko tuli niitä ottamaan. Jouduin Ukkoa kutsumaan kääntymään ja siinä vaiheessa tää yksi oli jo niin kaukana, ettei enää saatu haltuun. Saatiin kuitenkin häkistä poisotosta 1/10 vaikka luulin kyllä, että rata hylkääntyi siihen.

Kokonaisuudessaan Ukolle siis pisteitä 59. Oltiin sitten tämän jälkeen Ukon kanssa talkoissa, ensin lähtövarikolla ja sitten 2-luokassa tolpalla. Ukko toimi aika hyvin.

Sitten Jeriko 3-luokassa. Hakumatka oli vedetty niin pitkäksi kuin vaan sai, nurkasta nurkkaan ja lampaat oli kyllä vaikea erottaa niiden takana olevan katoksen vuoksi. Luulin kyllä Jerikon nähneen ne ja se lähtikin hakukaarelle ihan normaalin näköisesti, mutta sitten puolessa matkassa alkoi ihmettelemään, että missäs ne lampaat on ja alkoi katselemaan vasemmalle puolelle jääviä verkkoaitauksia. Pysäytin ja käskytin kääntymään ja itse asiassa sainkin Jerikon jatkamaan vähän matkaa, mutta kun se ei edelleenkään nähnyt lampaita, niin se pysähtyi hölmistyneenä. Lopulta Jeriko leikkasi linjan ja lampaat olikin tässä vaiheessa aivan toisessa laidassa. Kun Jeriko lopulta näki lampaat oli ne jo kovaa vauhtia menossa eikä se saanut niitä enää haltuun ja se oli siinä se yritys. :(

Jotenkin pettymys iski muhun kokonaisuudessaan vasta kotona. Kaikkein eniten olin pettynyt Ukon rataan vaikka Jerikolla meni pahemmin persiilleen. Jerikon kohdalla toi oli nyt vaan tollanen moka. Samanlaisia olen nähnyt "paremmissakin piireissä" ja mulla on luotto siihen, että seuraavalla kerralla Jeriko varmasti suoriutuu jo ihan hyvin. Ei toi hakumatka itsessään ollut se ongelma, mutta nyt ei oltu niin pitkään aikaan käyty Somerolla eikä ylipäätään laakealla pellolla tekemässä pitkiä hakuja, että jäi jumiin niihin aitauksiin joissa usein lampaita on.

Ukon kohdalla pettymys oli karvaampi. Olen panostanut siihen jotenkin niin paljon enemmän tunnetta, että pettymys sattui tosi pahasti. Olisin niin kovasti halunnut näyttää, että Ukko osaa. Ukkoa on epäilty niin paljon ja se on kehittynyt mun mielestä niin paljon, että olisin todella toivonut, että sen olisi muutkin nähneet. Tämä oli Ukon 11. startti 1-luokassa. Yhdennestoista. Huoh. Kieltämättä tuntuu, että paha onni seuraa meitä eikä päästä koskaan kakkosiin..

Nukuin sitten yön yli ja tänään oli Leena Jussilan koulutus Next Step -ryhmän järjestämänä. Hain Mustin aamulla mukaan ja otin ekan treenivuoron sen kanssa. Eluksi oli vähän vauhdikasta, mutta saatiin hyviä neuvoja ja lopuksi Musti kuljettu tosi rauhassa ja teki ihan nättejä flänkkejä.

Otin Ukon sitten toiselle vuorolle. Tehtiin poispäinajoa ja tässä myös hyviä ajatuksia joilla edetä Ukon kanssa. Täytyy nyt tuota etäisyyttä kasvattaa asteittain niin, että kävelen mukana ja pikku hiljaa kasvatan etäisyyttä. Jos Ukolle tulee mieli flänkätä ja tuoda lampaita mulle, niin niihin täytyy puuttua heti, mutta jos tasapainottaa lampaita ajettavaan suuntaan (niin kuin tänään teki kertaalleen) niin se täytyy erottaa flänkkäämisestä ja vahvistaa tällaista. Lampaat oli tilalla mukavan raskaita texeleitä, joiden kanssa sain vähän myös harjoitella tempon kasvattamista Ukolla, kun itsenäisesti lähestyy niin rauhassa. Välillä hidasti sitten vielä tästä normaalista vauhdista, niin kiritin Ukkoa ja hienosti nostikin vauhtia. Olen tuuminut, että on tärkeää opettaa Ukolle joku kiihdytyskäsky, että jos meinaa joskus jäädä jumiin niin sitä pystyy tällä auttamaan. Seisomaan pysähtyminen pitäisi Ukolle kyllä opettaa, koska maahanmenossa jumittamisen riski nousee.

Kaiken kaikkiaan Ukko kuitenkin työskenteli tosi hienosti näillä raskaammilla tekuillakin. Ukolla on tosi hyvä ja rauhallinen ajo, se ei ärsytä lampaita laisinkaan ja saakin sillä sitten vähän anteeksi ahtaampiakin flänkkejäään. Aika hyviä oli flänkit kuitenkin pääasiassa tänään. Pitää nyt päästä mahdollisimman paljon eri tiloilla ja eri lampaille treenaamaan, koska erilaisissa tilanteissa Ukko kuitenkin menee enemmän silmäjumiin kuin kotona. Vähän niin kuin koirat yleensä vaikeassa paikassa palaa ensiksi opittuun tai mukavuusalueelle. Ukon mukavuusalue ja oma kupla.

Eli nyt vaan treenit jatkuu. Kyllä me vielä näytetään..

lauantai 21. toukokuuta 2016

Kisailua ja Savun palluttelua

Tänään oltiin Jerikon kanssa Liedossa TSAU:n agilitykisoissa. Ilmoitin Jerikon kolmelle radalle. Ukkoa en nyt ilmoittanut kisoihin ollenkaan, kun en taas tiedä mitä sen A:n kanssa teen...

Ekan radan tuomarina Petteri Kerminen. Kiva soljuva rata ja sen mukaisesti nollia tuli paljon. Tulipa meillekin. :) Tarkoitus oli ohjata 5. hyppy ihan perusohjauksella lähettämällä ja antamalla hypätä "pitkäksi" kauemman siivekkeen ympäri, mutta vedin linjaa liikaa ulospäin mikä näkyi siinä, että Jeriko selvästi epäröi kumman siivekkeen kautta tulee, lukeeko ohjauksen kuitenkin vippauksena ja kiertää lähemmän siivekkeen. Mutta jatkoi kuitenkin suoraan ja muu osa radasta meni kyllä oikein sujuvasti. :) Aika -8,97, etenemä 4,58 m/s.


Toisella radalla kisattiin samalla rotuyhdistyksen mestaruudesta. Vaikein paikka tällä radalla oli renkaalta hypylle tulo, joka piti tehdä radan sisäosasta ulospäin. Pakkovalssi tmv olis ollut yksi vaihtoehto, mutta oikeastaan halusin pistää testiin "katse reitille ja käsi lähelle" -tekniikkaa ja sehän toimi hyvin. :) Heitin herran haltuun, en edes nähnyt mitä Jeriko teki renkaalla, mutta hienosti näytti lukevan oikean hypyn kun katse oli ponnistuspaikassa. :) Kepeiltä suoralle putkelle ja kääntö takaaleikkauksena ei ollut meidän vahvuus ja Jeriko kääntyi ensin väärään suuntaan. Viimeksi treneeissä takaaleikkausta tehdessä se onnistui jos puskin Jerikon häntään tekemään käännöksen ja nyt en ehtinyt sinne asti. Nollana kuitenkin maaliin, aika 6,04, etenemä 4,17 m/s, sijoitus 7. ja botrsujen 5.


Vikana hyppyrata, joka meni kaiken kaikkiaan tosi kivasti. Kaikki onnistui hyvin, kunnes sitten tultiin loppusuoralle. Mieleni teki vekata ennen okseria, mutta rataan tutustumisessa pakotin itseni olemaan harjoittelematta sitä, koska pelkäsin sitten okserin riman tippuvan. Annoin Jerikon sitten hypätä okserin rauhassa ja jäin vähän muutenkin uneksimaan enkä kutsunut heti alastulon jälkeen, joten Jeriko sitten ohitti vikan esteen. :( Harmin harmi. Kiva rata kyllä oli.


Sitten treffattiin Jerikon pentua Savua. On se vaan niin isänsä tyttö. ;) Aivan ihana. Teki mieli kaapata se. Ehkä mä vielä saan sen meille hoitoon. ;) Savu meinaa alkaa isona agilitykoiraksi, mutta nyt tyytyi käymään nukkumaan hallissa. :P

Ihana uimalätäkkö löytyi


Perhepotretti

Isona musta tulee agilitykoira.. :)


Tämä ilme on niin tuttu ;)

Tässä minä vaan köllin..

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Back in the game

Maanantaina oli hyvät paimennustreenit. Suorastaan loistavat. Olin tässä aiemmin tuskaillut Jerikon kanssa häkityksen ja jaonkin kanssa, ja ihmettelin mistä kaikki ongelmat johtuu. Nyt kun en ole tehnyt sen kanssa tolpalta ajoa vaan olen tarjonnut sille enemmän itsenäisiä tehtäviä, niin johan on alkanut sujumaan. :)

Tehtiin nyt pitkästä aikaa myös jakoa. Edelleen noi lampaat on liian kesyjä ja sen puolesta vähän hankalia jakaa, mutta mä sain nyt itse vähän enemmän kiinni siitä miten toimia niiden kanssa ja saatiin pari onnistunutta jakoa. Päivän hienoin juttu oli kuitenkin onnistunut single, tai itse asiassa kaksi. Jeriko on ollut nyt viime aikoina myös jaon jälkeen vähän haluton kunnolla pitämään lampaita erillään ja nytkin ekassa singlessä ei ollut ottaakseen yksinäistä pidettäväkseen. Sain kuitenkin omalla liikkeelläni autettua Jerikoa niin, että yksinäinen pysyi yksin. Sitten tuli vähän niin kuin lennossa puolivahingossa otettua toinen yksin erikseen ja kas, yhtäkkiä Jeriko sitten päättikin että voi pitää sitä ja oikeasti tasapainotti ja piti sitä. Olin niin tyytyväinen!! :) Häkityskin onnistui tosi hienosti.

Ukon kanssa poispäinajo kauempana musta on alkanut sujumaan ihan ok. Edelleen välillä jumittuu joko paikoilleen tai väkisin tuomaan lampaita mulle. Eteenpäin on kuitenkin tultu. Tein Ukonkin kanssa pitkästä aikaa jakoa ja on se kyllä hauska miten hyvin se Ukolta sujuu vaikka voisi ehkä olettaa muuta. Siinä missä Jeriko jakoon tullessaan usein kääntyy "väärin päin" ja tarvitsee väliintulon jälkeen vielä ohjeistuksen, että minkä porukan ottaa, Ukko on ottanut porukan jo ennen kuin on varsinaisesti välissä. Ukko tavallaan tulee jakoon niin, että osoitan sille porukan ja se painostaa ne erilleen jo ennen kuin on välissä. Ukko selvästi tykkääkin tästä hallinnasta. ;)

Eilen oli hakutreenit, oltiin NPKH:n majalla, jossa ei olla ennen treenattu. Maasto oli aika haastavaa kallioista ja pusikkoista, näkyvyyttä ei juurikaan ollut, mutta koiraa helpottavia polkuja siellä toisaalta kyllä meni. Tehtiin Jerikolle nyt norjalaisena sekametsänä, koska oli uusi paikka ja halusin varmistaa onnistumisen. Ilmaisut oli nyt oikein hyviä, aloitti nopeasti ja ponnekkaasti, ja yhdelle maalimiehelle menin perille asti. Kun tulin näkyviin Jeriko taas pysähtyi vähän vilkaisemaan mua, mutta jatkoi sitten. Yksi tahaton tyhjä pisto tuli ja se olikin aikas hyvä. Sitten tuli yksi kämmikin, nimittäin luultiin toiselle puolelle tulleen tyhjän piston, kun Jeriko ei alkanut näkyä ja kutsuin sen pois, mutta se olikin ilmeisesti ollut tarkentamassa ja juuri löytänyt/löytämässä maalimiehen, mutta tulikin mun kutsusta pois. Hitto. Tämäkin oli toisaalta niin uusi tilanne ja asia, että enpä tuosta huolestu, katsotaan jatkossa miltä näyttää..

Lauantaina mennään kisoihin Lietoon ja samalla päästään tapaamaan Jerikon ja Nokin pentua, Savua (a.k.a. Noriko). Odotan kyllä niin innolla! :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Uitettu koira

Tänään oli jo kauden ensimmäinen jälkikoe. Vettä tuli jo aamulla kuin saavista kaatamalla, hetkittäin sade hellitti ihan vähän, ihan vain alkaakseen taas kohta uudelleen voimakkaampana. Sade hankaloittaa jäljestämistä, mutta oli mulla vähän muitakin huolia kokeeseen liittyen..

Torstaina tehtiin hyppyä, joka meni tosi kivasti, Jeriko hyppäsi metrin rennosti ilman kapulaa, kapulan kanssa hyppäytin vain 95 cm, mutta sekin meni puhtaasti ja rennosti. Käytiin tekemässä jälkeä Johannan kanssa ja treeni meni sinänsä oikein hyvin, mutta yksi pienikokoinen keppi jäi vaikeaan hieman ryteikköiseen kohtaan. Hieman huono juttu, mutta Jeriko teki tosi hienosti töitä ja tuo oli lähinnä huonoa säkää.

Perjantaina laitoin lampaat alalaitumelle syömään ja tehtiin lyhyt lenkki.Takaisin tullessa lampaat oli valunut laitumen toiseen päähän ja innostuneena uudesta isosta tilasta, päätin laittaa Jerikon hakemaan lampaat sieltä noin 300 metrin päästä. Jeriko lähti kuin tykin suusta niin kuin yleensäkin ja juoksi hakukaarellaan hakkuujätteiden läpi ja meinasi kompastua ja lentää nurin, mutta jatkoi vaan menoaan. En ajatellut siitä enempää, mutta siitä sitten tultiin pihaan ja piti hyppyä tehdä, niin Jeriko ihan vingahti eikä suostunut hyppäämään. Illalla venytellessä ja hieroessa löytyi hartiasta kireä lihas. Hyppy siis huoletti jo muutenkin, eikä sade ja märkä nurmi yhtään helpottaneet tätä huolta.

Koe alkoi kuitenkin maastolla. Mulle arpoutui jälki nro 3. Jälki kulki rinteen pohjalla, jossa meni myös leveä virtaava oja (lue: joki) ja maasto oli pääosin tosi kostean oloista ilmankin sadetta ja nyt sitten todella märkää. Jeriko teki ihan hyvän janan, ihan vähän erkani janalta sivusuunnassa, mutta korjais taas liikettään suoraan sivuaskeleen jälkeen ja nappasi jäljen. Jerikon reaktiosta näki, että se otti oikeaa suuntaa ja kehuin hiljaa ja Jeriko jatkoi jäljellä oikeaan suuntaan. Jäljestys lähti siis hyvin käyntiin, mutta eka kulma tuli nopeasti ja sen jälkeen oltiinkin jo joen törmällä, jossa myös kaatunutta puustoa ja ryteikköä sekä runsaasti mätää lehteä. Jeriko pyöri tässä kohdassa todella pitkään etsien kohtaa missä jälki jatkuu, mutta lopulta onnistui jäljen jatkon löytämään. Jäljestys jatkui ajoitellen normaalin "helposti" ja ajoittain todella hankalina kohtina joissa Jeriko joutui tarkistamaan useaan otteeseen jäljen jatkosuuntaa syvään askelia nuuskien. Lopputuloksena jäljeltä oli 2+1 keppiä, mutta Jeriko teki kyllä niin hienosti töitä ja kirjaimellisesti taisteli jäljen läpi, että en voinut kyllä olla muuta kuin tyytyväinen siihen.

Esineruudussa sama sade ja raskas seisova ilman aiheutta taas ongelmia. Lisäksi Jeriko oli ehkä vähän väsynyt isosta työstä mitä jäljellä joutui tekemään. Kaksi esinettä nousi, mutta yksi jäi nousematta.

Olin jo vähän tuuminut keskeyttäväni kokeen, koska ei ollut kuitenkaan mahdollista enää tehdä tulosta maastopisteiden vuoksi. Koe oli kuitenkin tutun jälkiporukan järkkäämä ja kun kuulin, että kyseltiin 0-koiraa niin tarjouduin siihen. Mut kuitenkin puhuttiin jatkamaan koesuoritusta ja taktikoimaan hypyn niin, että heitän kapulan niin sivuun, ettei Jeriko yritä hypätä. Suostuin sitten, mutta en tajunnut, että "jouduttiin" pariksi aika pelottavalle sakemannille (narttu sentään onneksi), joka kyyläsi Jerikoa todella uhkaavasti jo ennen kentälle menoa ja koko ajan tuomarille ilmoittautumisessa ja vielä arvosteluja annettaessa. Kyllä kävi mielessä, että onko päivän loppu se, että Jerikosta ei jää vain silppua jäljelle, mutta onneksi toinen koira pystyi kuitenkin suorituksen aikana ja paikkamakuussakin keskittymään olennaiseen. Sakemanni myös äänteli tosi koko oman suorituksensa ajan ja Jeriko sitä säesti sitten omissa yksilöliikkeissään. Jeriko teki perinteisen virheen eli istumisen meni maahan. Tälle pitäisi tehdä jotain. Muuten ihan kivaa suorittamista, hypyn kiersi kun heitin tosi vinoon. Vinoestekin oli varmaan aika liukas, ylitti mennessä, mutta ei päässytkään ylös takaisin tullessa. Eteenmenossa edisti aika reippaasti, mutta lähti kyllä kuin tykin suusta ja meni maahan tosi nopeasti katse menosuuntaan. :)

Ristiriitaiset tunteet siis kokeesta. Harmittaa, kun kävi niin huono arpaonni tuon jäljen suhteen (tämä oli jäljen tallaajien ja merkkaajienkin mielestä aika kamala), mutta ei voi kauheasti harmitella, kun koira on kuitenkin niin sinnikäs ja taitava, että selvisi siitä eikä eksytty metsään tai harhalle. Toivotaan, että saadaan jostain muualta koepaikkaa tässä joskus, jos sitten olisi vähän paremmin onni mukana..

Meillä oli täällä eilen Briskness-porukkaa paimentamassa. Hauska ja kiva juttu siitä pakko kertoa, kun mukana oli myös kaksi 6kk ikäistä urosta, ihan pentuja siis vielä mutta jo silleen isoja. Ukkoa selvästi jännitti, kun ensimmäinen tuli pihaan. Kävi haistelemassa, mutta oli aika jännittyneenä, pelkäsi varmaan että tuleeko taas turpaan. Kun toinen ei käynytkään päälle rentoutui Ukkokin ja sitten kun toinen uros (todellinen hulivili) tuli autosta ja hyppäsi suoraan Ukon kaulaan ja ympärillä leikkiin haastaen, Ukon ilme oikein kirkastui ja sittenhän nämä kolme kirmaili edes takaisin pihassa leikkien. Oli niin ihana nähdä Ukko omana itsenään ja ihanaa, että sai nyt vaihteeksi hyvänkin kokemuksen. Ja ihanaa, että kaikesta sattuneesta huolimatta se on edelleen Ypy Ystävällinen. :))


Diesel, Ukko ja Teuvo leikkii (c) Anita Korhola

maanantai 9. toukokuuta 2016

Yllättäviä ratkaisuja ja vanhan ongelman paluu

Perjantaina käytiin Nassun ja Milon kanssa lenkillä ja kylläpä oli mukavaa tosi kauniissa säässä ja kun lenkin varrelle mahtui pari pulahduspaikkaakin koirille. Kuuma kyllä oli!




 Katja tuli meille myös paimentamaan ja Hanna tuli Mustin kanssa, joten saatiin kunnolla treenailtua. Mustin kanssa jatkettiin ihan samoilla treeneillä, mutta ehkä me tästä pikku hiljaa edistytään. Päivän suurin anti tuli kuitenkin Jerikon kanssa. Olin Nassun kanssa lenkillä jo pohtinut tuota mitä viimeksi kirjoittelin, että mikä siinä häkityksessä mättää. Nassu puhui kyllä järkeä, kun sanoi että usein koira on itsevarmimmillaan silloin, kun saa tehdä itsenäisesti töitä. Pohdittiin siinä, että onko tuo 3-luokan tolpalta ajon hinkkaaminen mennyt jo vähän liian tokomaiseksi. Sitähän se varmasti itse asiassa olikin, miten mä en itse sitä tullut ajatelleeksi, kun se paineistuminen tuntui alunperinkin vähän epätodennäköiseltä vaihtoehdolta Jerikon kohdalla.

Nyt sitten kävi niin, että kun Ukon kanssa kuljetettiin treenilampaita "alalaitumelle", niin lampaat ei ollut ihan parhaassa yhteistyömoodissa ja Ukolta loppui potku kokonaan. En tiedä vaikuttiko kuumuus vai mikä, mutta Ukko ei toiminut sillä voimakkuudella, mitä siltä olen viime aikoina nähnyt. Ja kun joku "homma" pitäisi tehdä, eli siirtää lampaat, eikä se meinaa sujua, niin mulla on aika lyhyt pinna sellaiselle. Melko nopeasti otin Jerikon tilalle ja annoin sen vapaasti tasapainottaa lampaita ja kuljettaa ne laitumelle. Lisäksi Jeriko oli Myylle takapiruna auttamassa tarpeen tullen ja sai käyttää todella omaa päätään. Jerikohan oli viime vuonnakin aivan huikean hyvä apukoira ja käytti todella hyvin omaa päätään. Nyt kun Jeriko pääsi uudelleen tähän hommaan, niin se alkoi taas parantamaan työskentelyään tosi paljon ja itse asiassa häkitti kerrasta ja tehtiin myös onnistunut jako. :))

On se vaan komea. Ja vielä niin täynnä ominaisuuksia. Tässä tarkkailee lammaslaumaa vapaana laitumella. :)

 Ollaan myös päästetty lampaita uudelle laajennetulle laitumelleen syömään vaikka sitä ei vielä olekaan kokonaan siivottu hakkuujätteistä tai vaikka siinä ei ole vielä sähkölankoja. Onneksi on koirat joiden avulla helppo siirrellä lampaita ja kerätä taas verkkoaitaukseen. :)




Lauantaina oli agilitykisat Valkeakoskella. Nyt kyllä vaikutti kuumuus muhunkin, mutta ei kyllä niinkään Jerikoon. Jerikolla taas kolme rataa ja Ukolla pelkästään hyppäri, joka oli sopivasti ensimmäisenä. Nyt oli kyllä aika kieputusratoja varsinkin kaksi ensimmäistä ja vähän pelkäsin, että hyytyykö Ukko ihan täysin, mutta ei sentään. Yksi rima tippui, mutta muuten ihan kivaa menoa, silti meni yliajalle, oli tosi tiukka ihanneaika.. Radan jälkeen Ukko kyllä jaksoi vielä leikkiä pallolla ja sitten lähti sitä kantamaan mukanaan kohti autoa ja silminnähden etsi ojista vettä, pallo suussa kaivoikin yhtä kuivunutta ojaa. Onneksi löytyi pieni lätäkkö Ukolle. ;)

Paras palkka, pallo ja lätäkkö
Jerikolta myös tippui yksi rima ekalta radalta, sitten mentiin pidempi pätkä tosi hienosti ja sujuvasti, kunnes juuri ihan lopussa Jeriko lipes ohjauksesta ja nappasi ylimääräisen hypyn ja siit hyl. Toiselta agilityradalta taisi tulla myös yksi rima alas (..?) ja sitten tein ihan riskivalinnan ohjauksessa, kun piti hypyltä kääntyä tiukasti A:lle ja takana saman suuntaisesti puomi. Mulle luonnollinen valinta olisi ollut valssata ja olisi mulla sille perusteenakin ollut se, että olisi saanut itsensä A:n ja puomin väliin ja Jerikolle selvästi kerrottua kummalle pitää mennä. Kun ei kuitenkaan ollut erityistä tarvetta keräillä aginollia, niin päätin kokeilla vastakäännöstä hypyllä. Puomillehan Jeriko lipesi. :D

Viimeinen agilityrata oli jo profiililtaan aika paljon sujuvampi ja se menikin sitten kivasti, vaikka lähdössä mulla pää vaan surisi kuumuudessa. Onnistuin kokoamaan jotenkin itseni ja rata nollana maaliin, vaikka omia jalkoja painoi eikä varmaan ihan normaalia asennetta radalle saatukaan. Harmi kun ei ole videota mistä katsoa. Tulos kuitenkin 0 aikaan -4,10, etenemä 3,37 m/s (nyt vasta tajusin, että alle neljän, mutta niin oli kaikilla muillakin! olipas sekin kuitenkin hankala kieputusrata) ja 3. sija.

Eilen käytiin Johannan ja Liisa-Idan kanssa tekemässä jälkeä taas vähän uusiin maastoihin, jotka kyllä on lenkkimaastojen varrella ja siellä niitä olenkin katsellut. Kivasti mahtui neljän koiran jäljet, kaksi pitkää jälkeä, yksi reilu 400 metriä ja yhdelle koiralle janatreeni. :) Johanna tallasi Ukolle jäljen. Tarkoitus tehdä pitkähkö jälki ja haastaa Ukkoa, koska viimeksi oli sellaista kaahotusta. Jana oli ihan päätöntä juoksentelua Ukolle ja joudun sitä siinä jo vähän keräilemään hallintaan. Jarrutin myös Ukkoa jäljellä melko voimakkaasti kun jäljelle lopulta päästiin, kun tiesin että eka keppi on melko nopeasti. Eka ja toka keppi nousikin, mutta vaikka jäljestyksessä ajoittain näytti olevan jo joku tolkkukin, niin silti kaikki kolme muuta keppiä jäi. Myös se viimeinen. Ei löytynyt vaikka aikaa oli etsiä, joten lähdettiin sitten pois ilman. Kepit oli kyllä aikas pieniä, että se toki teki omaa haastettaan, mutta on toi Ukon meno aika kaahotusta nyt. Kai sillekin pitäisi alkaa tekemään tosi pitkiä jälkiä, että vähän rauhoittuisi...

Pitkistä jäljistä puheen ollen, oli virhe tehdä Jerikolle se yksi lyhyt kahden kepin jälki. Nyt oli 1,3 km pitkä jälki ja eka ja toka keppi olisi jäänyt. Eka keppi pieneen virheeseen, kun meni kiven (vai mikä siinä olikaan) väärältä puolelta, mutta toinen oli kallioaukealla ja Jeriko siinä alkoi tarkastamaan ja liihottamaan ihan turhan kaukana jäljestä. Ärähdin siitä, että "nyt tarkkana" ja Jeriko sitten tarkensikin ja löysi sen kakkoskepin. Olisi todennäköisesti jäänyt löytymättä ilman ärähdystä. Kolme seuraavaa keppiä nousi hienosti ja Jeriko selvästi keskittyi jäljestämään tarkasti. Viimeinen keppi oli tien lähellä ja jo vähän kauempaa kuultiin, kun koirat haukkui autoissa, mutta hiljeni sitten kun tultiin lähemmäksi. Joku siellä oli kuitenkin mennyt puron rantoja autojen lähellä, koska siinä kohtaa juuri ennen viimeistä keppiä Jeriko sai jonkun hajun josta ei selvästikään tykännyt vaan murisi purolle päin. Jatkoi sitten pienen murinan jälkeen jäljestystä, hetken päästä murisi taas ja kutoskeppi olisi tässä sitten taas jäänyt. Pakko oli käydä kepistä palkkaamisen jälkeen tarkastamassa, että mitä siellä puron kivikossa oli, mutta ei enää mitään. Mikä lie sitten mennyt...

Jerikon jälki
Vaikuttaisi nyt siltä, että lyhyt "motivaatiojälki" välissä, sotki taas pakan. Eli Jerikolle pitäisi näköjään tehdä pelkästään pitkää jälkeä, että pysyy riittävän tarkkana ja valppaana keppien suhteen. Ai niin, jana oli kyllä aivan loistava! Pitkä jana, ihan jees maasto mutta paljon kiviä, ettei mikään helpoin edetä. Jeriko otti linjan muutama metri janalta oikealle, eteni sillä suoraan ja vauhdilla, nappasi jäljen ja määrätietoisesti lähti oikeaan suuntaan. Hieno oli! :) Nyt olis sitten vaan ehdittävä tehdä tällä viikolla vielä jälkeä vaikka tarkoitus oli yrittää vähän rauhoittaa treenaamista..

Tänään käytiin tottistelemassa Tavesin kentällä. Tehtiin ilmoittautuminen ja ihan vähän seuruuta, istuminen (onnistui kerrasta!), luoksetulo ja sitten esteitä. Metrin hyppy ilman kapulaa onnistuu hyvin, mutta kapulan kanssa otin vain 95 cm ja siinäkin vähän ponnistaa. Mutta olin kyllä silti tyytyväinen treeniin. :) Ukkokin teki pienen treenin ja vire kesti ihan hyvin vaikka oli paljon porukkaa kentällä. Ei paineistunut edes kovaa huudetuista "MAAHAN!"-käskyistä. Seuraamisessa kyllä edisti aika pahasti ja saisi olla tarkkaavaisempi käännöksissä.

Käytiin ensin lämmittelemässä Alasjärven rannalla Johannan ja Kinnan kanssa, ja sitten vielä jäähdyttelemässä Johannan ja Liisa-Idan sekä koirien kanssa, ja koirat pääsi kunnolla uimaan. Ukko nautti kun pääsi sukeltelemaan. ;)


torstai 5. toukokuuta 2016

Nyt se kevät alkoi kunnolla!

Nyt on menty vähän tukka putkella. Miten onkaan, että kun agilitytreenit jäi tauolle, niin joka päivälle on ollut treenejä siitä huolimatta..?

Maanantaina kävin Niihaman kentällä tottisvuorolla ekaa kertaa tämän vuoden puolella. Jerikolla oli tottiskuviot hyvin muistissa ja asenne kohdillaan, mutta istumisen heitti taas maahan parikin kertaa. Jotenkin toi kentän tunnelta saa sen mielentilaan, jossa ei kuuntele niin hyvin, kun lenkillä tehdessä ei tule virheitä ollenkaan. No saatiin sitten onnistuminenkin, kun muistutin, että "kuuntele", mutta en ole yhtään vakuuttunut, että kokeessa tekis tuon liikkeen oikein.

Hyppyä harjoiteltiin myös ja aluksi uudessa tilanteessa (vs. kotipiha) oli hankalampaa, mutta lähti sitten sujumaan ihan hyvin ja Jeriko hyppäsi metrisen puhtaasti. Vinoeste meni hienosti. :) Ukkokin pääsi tottistelemaan eikä ahdistunut muista treenaajista. Haukku irtosi ihan kivasti ja seurasi hyvin, tiiviisti ja innokkaasti, mutta häntä kyllä silleen paimenlinja-tyyliin alhaalla. Useinhan Ukko seuraa häntä komeasti korkealla, mutta ehkä se kentän häly yms. kuitenkin sen verran painetta aiheutti, että häntä laski vaikka vire muuten kantoi..?

Tiistaina oli hakutreenit. Hienosti Jeriko kyllä nykyään menee. Ei yhtään meinaa jäljestellä (niin kuin aluksi toki jälkitausta huomioiden) ja varsinkin tuossa tutussa maastossa eteni hienosti suoraan. Otettiin yksi tyhjä ja senkin jälkeen upposi samalle puolelle hyvin suoran. :) Tiistaina oli jo mukavasti lämmintä, mutta ei häirinnyt Jerikoa.


 Keskiviikkona treenailtiin paimennusta kotona. Ukon kanssa ajeltiin porukkaa edes takaisin ja ihan kivasti meni. Jerikon kanssa oli tarkoitus häkittää, mutta voi perhana kun oli taas hankalaa. Täytyy myöntää, ettei noi omat ole mitään helppoja häkitettäviä, ja taisi olla vähän niinkin että äkkinäinen kuumuus kasvatti niille jorman otsaan ja ne oli sitä mieltä ettei halua leikkiä tätä leikkiä. Jeriko flänkkäsi taas liian kaukana eikä sillä ollut sieltä käsin otetta lampaisiin ja ne tuli aina ohi häkistä. Taidettiin me saada jossain vaiheessa 3/4 häkkiin kuitenkin..?

Jotenkin Jerikolle on kerääntynyt painetta häkityksessä. Mä hermostun, kun ei onnistu ja Jeriko ei tykkää siitä ja irtoaa lampaista liikaa vaikka yrittääkin kyllä edelleen jatkaa.. Jännä juttu sinänsä koiralta, joka esim. pk-lajeissa ei ole moksiskaan oikein mistään. Voiko koira itse tietää, että jossain se ei ole vahvimmillaan ja olla siinä lajissa vähän herkempi, kun taas esim. maastossa Jeriko selvästi ajattelee osaavansa ihan kaiken? Sellainen olo tuosta tulee, että Jeriko ei itse ajattele olevansa niin mestari paimen kuin pk-puolella, ja sitten on herkempi sille jos mä en ole tyytyväinen ja ei suju.. Jeriko on kyllä aiemmin häkillä osannut hyvin painostaa lampaita sisään, että en oikein tiedä mikä sille nyt on tullut. Onko tää jotain nyt siitä, kun on koko ajan pidempiä etäisyyksiä harjoiteltu ja vaikeampia juttuja, niin ollaan aika sietokyvyn äärirajoilla..? Täytyy nyt tuumailla miten tää solmu aukeaa..

Tänään oli sitten Takkujen agilitykisat Hervannassa. Että vaikka treenitauko alkoi, niin silti on nyt muutamia kisoja tiedossa missä aion käydä nyt toukokuussa ja sitten kesäkuussa agilityn SM-kisat. Jerikon olin ilmoittanut kaikille radoille ja Ukon pelkästään hyppärille.

Kaikki radat oli tosi mukavia, Kari Jalonen tuomaroi. Sää oli mitä mainioin, mutta kyllä aika kuuma, kun reilu 20 astetta. Ja hiekka pöllysi, mutta ei se menoa haitannut. Aina välillä naurattaakin, kun tuuheaturkkisia bortsuja aina tilaisuuden tullen mollataan mm. sillä perusteella, että ne läkähtyy kuumalla/turkki ei ole käytännöllinen kun rajoittaa koiran jaksamista. Taitaa olla koiran muusta yksilöllisestä fysiologiasta tai ihan korvien välistä kiinni kuinka paljon koira reagoi erilaisiin olosuhteisiin. ;) Jeriko ei ole suuremmin reagoinut minkäänlaisiin sääolosuhteisiin eikä tosiaan nytkään menoa haitannut. Toki olin nesteyttänyt molemmat koirat hyvin aamulla ja vettä oli reilusti mukana.

Ekana agilityradat. Ekalta radalta heti hieno nolla. Kontakteilla oli kyllä vähän varastamisen makua, mutta en niistä nyt kyllä nillitä, fiilis on tärkein. ;) Vähän paremminkin olisin voinut ohjata keppejä edeltävän putken ja sieltä kepeille tulon, mulla olis ollut hyvin aikaa juosta putken rinnalla ja siitä lähettää kepeille ja olisi ehkä saanut siitä vielä vähän lisää vauhtia.. Tulos kuitenkin siis 0 aikaan -7,55, etenemä 4,35m/s ja sijoitus 5./37. Ja huonoille ei hävitty, joten tyytyväinen saa taas olla. Hyvältä tuntui ja hyvältä näyttää videollakin vaikka itse sanonkin. :)



Myös toiselta radalta Jerikolle nolla. Videota tältä radalta ei ole. Tämä oli ikään kuin edellinen rata toisin päin. Tosi kivasti meni, harmi tosiaan kun ei saatu videolle. Tulos siis 0 aikaan -7,28, etenemä 4,15 m/s ja sijoitus 5./43.

Viimeisenä hyppis. Tosi kiva rata taas. Tuntui tosi kivalta ja hyvin sujui. Keppien jälkeisen hypyn meinasin unohtaa ohjata, mutta onneksi Jeriko on kiltti ja lähtii tuollaisiin sivuttaislähetyksiinkin. ;) Harmillisesti yksi rima tuli alas, kun peruskäännöksellä käänsin ja jarrutin niin voimakkaasti. Tuloksena siis 5vp, aika -4,06, etenemä 4,25 m/s.


Ukkokin oli sitten tällä radalla. Päätin ilmoittaa sen vain hyppyradalle, koska en oikein tiedä mitä sen A:n kanssa teen eikä ainakaan olla päästy juoksaria harjoittelemaan ollenkaan. Ukkoon kuumuus ehkä vähän vaikuttikin, se on ollut vähän lämpöherkempi ennenkin. Kivaa menoa kyllä oli radalla, että ei nyt siis silleen pahasti Ukko väsähtänyt, vaikka lähdössä vähän jännitti, että millä fiiliksellä se tulee mukaan. Ukko pääsee aina yllättämään.. ;) Putken jälkeisen hypyn riman Ukko alitti ensimmäisellä kerralla. Se oli taas tuollainen käännös, kun pitäisi vasemmalla takajalalla ponnistaa, Ukko näköjään edelleen vaistomaisesti välttelis tollasia, vaikka sitten kuitenkin pystyy sen tekemään. Ukolle 5 vp, aika -0,23 eikä siis etenemä kuin 3,80 m/s tuon hypyn uudelleen ottamisen vuoksi.


sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Kevät, paimennus ja PK-lajit. :) Jerikon jälki nro 8

Nyt on ollut niin monessa päivityksessä tarkoitus kirjoittaa myös Jerikon ja Nokin pennusta Norikosta ja se on sitten unohtunut, että nyt aloitan ihan sillä. Noriko on 5-viikkoinen nyt ja voi taivas miten hurmaava pentu ja miten ylpeäksi mä aina tunnen itseni katsoessani Miian laittamia videoita ja kuvia siitä. Ja Noki on aivan unelmaemä, parempaa ei olisi voinut toivoa. :)))
Ja mikä parasta, Norikossa on nähtävissä isänsä elkeitä mitä riiviö-ominaisuuksiin tulee. ;) Siitä tulee varmasti niin hieno koira (ja varmasti pentuaikana aivan totaalisen raivostuttava ajoittain). Olen jo ilmoittanut, että meille saa tulla koska vaan hoitoon ja ehdottomasti on tarkoitus treffailla pennun kanssa säännöllisesti. :)

Norikon isä on treenaillut paimennusta, jälkeä ja esineruutua. Paimennuksessa ollaan edelleen jatkettu kaikaa ohjaamisen harjoittelua ja alkaa sujumaan kyllä jo tosi hyvin. Huomaa kyllä, että toistojakin tarvitaan ja on nyt hyvä ja tärkeää, että pääsee kotona säännöllisesti treenaamaan riittävän pitkillä etäisyyksillä. Hienosti Jeriko jo nyt kuuntelee. :) Jakoa ja häkitystä pitäisi vielä treenailla, mutta varsinkin jakoon meidän lampaat on aivan liian kesyjä ja jalkoihin tuppaavia. Tosin, kisoissa joihin olen ilmoittautunut on todennäköisesti aika samanlaisia ja sellaisten jakaminen tosiaan onkin kaikkein hankalinta. Eli tarvitsee kyllä sitäkin harjoitella.. :) Tänään oli tosi lämmin päivä ja meidän treeni loppuikin lyhyeen, kun lampaat selvästi väsyi kuumuudessa normaalia nopeammin. Enkä ihmettele, itselläkin loppui voimat aika nopeasti kun hakkuujätettä siivottiin.

Ukko on myös treenaillut paimennusta. Nyt muistui itselle mieleen palata Ukon kanssa vähän "alkeisiin" joita ei ole koskaan kunnolla tehty, koska poispäinajossa varsinkin etäisyyden kasvaessa Ukko ei selvästikään oikein kykene ajamaan suoraan vaan alkaa kääntämään lampaita. Nyt siis liinan kanssa harjoitellaan suoraan ajamista ja lampaiden tasapainottamista suoralla linjalla. Ukko on myös vähän auttanut naapurilta vuokralle tulleiden karitsoiden koiraamisessa ja on siinä kyllä loistava. :)



Musti oli meillä myös hoidossa/treenaamassa lauantai-sunnuntai. Harjoiteltiin poispäinajoa isommalla laitumella pidempiä matkoja ja sitten ihan peruskuljetusta ja flänkkäämistä. Hyvin menee Mustin kanssa. :) Jeriko heittäytyi suopeaksi Ukkoa kohtaan varmaan liittyen Mustin tuloon ja antoi Ukon tulla aivan kylkeensä nukkumaan, vaikka yleensä nukkuu jossain yksin mahdollisimman viileässä paikassa. :D



Käytiin tänään Ilonan kanssa tekemässä jälkeä ja esineruutua. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutua. Ruutu nousi rinteeseen, vasen kulma vielä jyrkemmin kuin oikea. Maasto oli vähän vaihtelevaa, välillä helppokulkuista, mutta välillä vähän tiheämpää. Laitin esineet oikealle keskivaiheille tiskiharjan pää (sattui putoamaan kahden kivan väliin kun heitin enkä korjannut), työhanska vasempaan takanurkkaan ja geelikylmäpakkaus keskelle melko eteen. Jeriko teki hienosti töitä ja kaikki esineet nousi, ei tosin siinä järjestyksessä kuin ajattelin.. Lähetin oikeasta reunasta ensin. Tässä oli juuri vähän vaikeakulkuisempaa ensin ja lähetin ehkä vähän huonosta paikkaakin eikä Jeriko saanut tiskiharjasta hajua. Sen sijaan sai keskiosan etuesineestä melko pian hajun ja nosti sitten sen. Hitto, piti nostattaa se suoralla lähetyksellä, että testaisi Jerikon nenän aukioloa heti lähetyksessä. Uusi lähetys eikä vieläkään saanut hajua tiskiharjasta vaan lähti etenemäään takalinjalla vasemmalle. Kutsuin takaisin ja yritin lähettää keskemmältä viistosta kohti tiskiharjaa, mutta Jerikohan oli jo saanut takakulmasta hajun ja sinne se meni. ;) Viimeisellä pistolla lähti sentään viistoon niin kuin lähetin ja sitten saikin oikeastaan heti tiskiharjasta hajun ja nosti sen nopeasti.

Nyt kun edellisessä treenissä Jeriko vihdoin nosti kaikki kepit, päätin että sille tehdään nyt vähän yllätyksellinen ja erilainen treeni motivaatiota nostattamaan (vaikkei motivaatiossa kyllä mikään vika ole ollutkaan). Ilona tallasi Jerikolle 850m pitkän jäljen, jossa oli vain kaksi keppiä. Jälki lähti janalta oikealle, jälki leikkasi janan melko lähellä, ehkä noin 25 metrissä. Jeriko teki todella upean janan! Eteni suoraan, pysähtyi jäljellä, haistoi ihan pari askelta takajäljestä ja otti sitten määrätietoisesti oikean suunnan. Vaikka olen pyrkinyt olemaan nyt hiljaa janalla, ettei Jeriko oppisi odottamaan mun vahvistusta suunnasta, niin nyt teki niin upeasti ja itsevarmasti, että kehaisin ihan kunnolla. :)

Ei tarvinnut tietää missä jälki meni, kun Jerikon työskentelystä näki, että se jäljesti aivan piirun tarkasti. Selvästi otti jokaisen askeleen oikein ja kulmat teki todella siististi. On se taitava! :) Keppejä ei oltu nyt merkitty, mutta ei tarvinnutkaan kun hienosti nousi. Ekan kepin jälkeen Jerikolla oli vähän enemmän tarkistelua, mutta en ole varma johtuiko siitä että olisi ollut esim. riistan harhaa vai mistä. Kuitenkin juuri ennen toista eli viimeistä keppiä Jeriko otti todella hienon tarkasti kiven ylityksenkin (eli ei kuitenkaan hutiloimaan ryhtynyt) ja kehaisinkin siitä, koska työskentelystä näki, että Jeriko teki sen täysin oikein. :) Toinenkin keppi nousi hienosti ja Jeriko oli selvästi iloinen molemmista. Toisen kepin Jeriko kääntyi tuomaan mulle, mutta pudotti sen eteensä ja jäi odottamaan, että heitän. Samaa Jeriko tekee ylipäätään leluille ja tulkitsen tämän kyllä erittäin hyvänä merkkinä keppimotivaatiolle, kun Jeriko käyttäytyi kepillä kuin kivan lelun kanssa. Ja minähän heittelin. ;)

Jerikon kanssa on myös pk-hyppyä treenailtu yhteen suuntaan, käytännössä paluuhyppynä. Tänään aloitettiin 85 sentistä, siitä 90 cm ja 95cm. Ekalla toistolla 95 cm tippui rima, mutta toisella kertaa korjasi. 1m tippui rima kaksi kertaa ja Jeriko oli vähän epävarma saako ottaa maassa olevan pallon, mutta annoin luvan ja kehuin, koska ei se tarvitse sen isompaa korjausta kuin sen että rima tippuu. Hyppyharjoituksia ei pitäisikään kyllä koskaan tehdä pahalla päällä. Kolmannella yrityksellä ylitti hienosti 1m korkeuden, ei yrittänyt ponnistaa eikä edes hiponut pahasti rimaa, vaan ihan puhdas ylitys. :) Siitä oli kiva pitää bileet. 90cm nouto edestakaisin onnistui hienosti ja puhtaasti. :)