lauantai 30. joulukuuta 2017

Tavoitteiden pohtimista

Aika taas tavoitepohdinnan. Olen huomannut, että omat tavoitteet on aina vaan enemmän mennyt pidemmiksi pohdinnoiksi. Katsotaan kuinka pitkä sepustus tästä nyt tulee. ;) Ensin tälle vuodelle asettamani tavoitteet ja niiden toteuma.

Tavoitteet vuodelle 2017:

Paimennus:
Näiden tavoitteiden pohtiminen ei ole helppoa. Periaatteessa haluaisin Ukon kanssa vielä 2-luokkaa kokeilla, mutta voi olla, että seinä nousee tässä vastaan eikä se kuulo-ongelman vuoksi välttämättä ole mahdollista. Treenitavoitteena olisi oppia viestimään Ukolle myös vartalo- ja käsiavuilla, mutta kun tätä on alettu treenaamaan alkoi asia tuntumaan hieman "väärältä".. Jotenkin tuntuu "huijaamiselta" opettaa käsiapuja erikseen opettaminen koiralle lajissa, jossa kuulo ja kuuntelu on ensiarvoisen tärkeää. Ja kun se ei kuitenkaan ole se suunta mihin itse haluaisin paimennuksessa mennä. Katsotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan..

Jerikon kanssa jatketaan kisoja 3-luokassa, pyritään saamaan kokonaisia ehjiä ratoja ajattua ja mulle harjoitusta linjojen hahmottamiseen ja ylipäätään korkeimmassa luokassa kisaamiseen. Tavoitteena olisi siis ajaa ratoja joista jäisi pisteitä takataskuunkin ja tietenkin toivottavaa olisi, että tässäkin suhteessa kehitys olisi nousujohteista.

Ukon kanssa ei enää kilpailtu paimennuksessa. Kotona Ukko on päässyt tekemään joitain yksinkertaisia työtehtäviä, joissa omalla vietillä pääsee pitkälle. Välillä on ollut hankalampaa ja välillä taas sujunut todella hyvin.

Jerikon kanssa startattiin muutamissa 3-luokan kisoissa ja jostain jäi jotain pisteitä käteenkin. Viimeisissä kisoissa Jerikolta selvästi loppui puhti ja paukut. Tämän jälkeen Jerikolla alkoikin selvästi pahenevat selkäjumit ja todennäköisesti jo tuolloin se rajoitti vauhtia ja jaksamista. Ajoittain Jerikon meno on tuntui kesäna ikana todella hyvältä, ja ajoittain taas ei. Kuitenkin jo tähän astisiin saavutuksiin täytyy olla tyytyväinen.

PK-lajit:
Jerikolle jäljeltä SM-kisoihin osallistuminen ja kaksi 1-tulosta ja KVA-arvo olisi kyllä ne mitä haluaisin ensi kesänä saavuttaa. Niin pienestä on kiinni, että suuria muutoksia en näe tarvetta treeniin tehdä, pieni ripaus onnea vaan mukaan niin eiköhän se sillä. :) Keppileikkejä toki motivaation nostatukseen. Ja hyppytreeniä ja hienoahan olisi jos sen hypyn saisi toimimaan myös kisoissa ja erityisesti SM-kisoissa.

Hausta HK2 ja mahdollisesti myös EK-kokeisiin osallistuminen ja EK1..? Haku tuntuu kuitenkin nyt enemmän vieneen mua mennessään, joten voi olla ettei EK:ta oikein jakseta tehdä.

Hausta saatiin tavoite täyteen eli HK2. Päätin sitten jättä Jerikon hausta tauolle lajin rasittavuuden vuoksi ja näin ollen hautasin myös EK-haaveet. Ei koiran tarvitse kaikkea tehdä. Jälkikokeissa käytiin, mutta yhtään 1-tulosta ei valitettavasti saatu. Hyppyongelma haittasi ja kun hyppyä alettiin keväällä tekemään nostattamisen kautta, niin meni tottiksen mielentila ylipäätään vouhkaamiseksi. Hypyn harjoittelu tämän kautta oli selvästi virhe josta maksettiin varsinkin loppukesän kokeissa tottiksen huonona vireenä.

Agility:
Sujuvia ratoja ja yhteistyön hiomista erityisesti Ukon kanssa. Yhteistyön toimiessa toivon mukaan myös vauhti alkaisi nousemaan. Käsimerkkien ja erityisesti putkijarrujen yms. ohjausten vahvistaminen, jotta Ukko aina tietää mitä tulee seuraavaksi vaikkei pystyisi kuulemaan. Ukon kanssa mahdollisesti myös SM-kisoihin osallistuminen, Jerikon kanssa ainakin jos ei tule jotain aikataulullista erityistä. Jerikolle olisi kiva hyppysertejä saada, mutta voi olla, että aika ja ikä tulee vastaan tämän tavoitteen kanssa.

Ukon kanssa päätinkin sitten kevättalvella jättää agilityn kokonaan lajivalikoimasta. Olen edelleen ollut tyytyväinen tähän ratkaisuun. Ukko ei koskaan agilitystä oikein syttynyt ja siitä aiheutui vain turhaa rasitusta sille vetolajien lisäksi. Jerikon kanssa ei hyppysertejä saatu, mutta runsaasti hyviä nollaratoja ja yhteistyö sen kanssa radoilla oli niin hyvää kuin vaan voisi uskaltaa toivoa. Loppusyksystä selkäjumit ja etujalan ontumiset (haljenneen anturan tai varvasnivelrikon vuoksi) katkaisi agilitykauden ja sitten todettiinkin selässä spondyloosimuutos ja loppuvuosi on vaan katseltu miten Jerikon kunto paranee levon myötä. 8-vuotissynttäreiden kunniaksi Jeriko pääsi tekemään kaksi lyhyttä radan pätkää eikä siitä ainakaan jumittunut, mutta arpoi kyllä ponnistuspaikkoja vaikka sitten itse hypyt sujui ihan tyylikkäästi. Selvästi kuitenkin epävarmuutta jäänyt Jerikolle tähän.

Valjakkolajit:
Ukolle kisaamista hiihtokisoissa Ilonan ja osittain munkin kanssa? Lumitilanteen salliessa treeniä ja höntsäilyä Jerikollekin huvin vuoksi.

Ukko starttasi Ilonan kanssa SM-kisoissa, missä yksilömatkan jälkeen tuli yllättävä ontumisongelma Ukolle, jonka seurauksena Ukon selkää kuvattiin magneettikuvausta myöten. Mitään ei löytynyt ja lopulta Ukkoa kuntouteltiin loppukevät, mutta onneksi sitten saatiinkin kuntoon loppukesän aikana ja syksystä lähtien on treenattu kovasti ilman mitään oireita.
Jerikon osalta vetolajihömpöttelytkin unohdettiin, kun varpaat selvästi oireili vetojen jälkeen.

Kulunut vuosi ei siis ollut kovinkaan hyvä terveydellisesti Jerikolle tai Ukolle kummallekaan. Ukon mystinen ontuminen onneksi meni ohitse, mutta Jerikon kohdalla spondyloosilöydös toki tarkoittaa monien asioiden miettimistä uudelleen.

Yllätin itseni lähtemällä Ukon kanssa myös rallitokokisoihin. Ensimmäinen koe oli särmikkääseen menoon tottuneelle ohjaajalle aika järkytys. :D Toinen koe jo mukavampi, kun osasi ennalta suhtautua hömpöttelymeininkiin ja molemmista kokeista tulos takataskuun.

Jupiter:


Jupiter tuli taloon maaliskuussa, mutta sen kanssa en ole paljoakaan stressannut tavoitteilla. Päällimmäisenä oli halu esitellä sille paimennusta, mutta olisihan sitä omilla lampailla kuvitellut vähän enemmänkin ehtivän tekemään... Jupiter esitteli aika tyylikästä menoa, tosi hyviä luontaisia flänkkejä ja reagoi herkästi ohjaukseen.

Agilityä aloiteltiin vasta loppuvuodesta (ihan suunnitellusti) ja Jupiter tuntui tosi hyvältä siinä. Innokas poika. :) Valjakkohiihtoa päätin ottaa sen testaamaan hetken mielijohteesta ja vaikka etukäteen olisin ajatellut, että Jupiter olisi voinut paineistua hiihtäjästä selän takana, niin Jupiter osoittautuikin luonnonlahjakkuudeksi.

Hakutreenit alkoi hyvin alkukeväästä/kesästä, mutta sitten treenit jotenkin jäi kaiken muun jalkoihin. Jälkeä tehtiin todella vähän. Jupiter tuntui jotenkin paremmalta haussa ja jäljellä tuntui ettei se oikein hoksannut mikä on homman juju. Tai sitten vaan treenasin aivan liian vähän. Todennäköisesti niin. Myöskään tottikseen ei oikein motivaatio tuntunut riittävän kuin vasta loppuvuodesta, joten ehkä ne pk-lajit jäi senkin vuoksi.

Jupiter on kasvanut tasaisesti ja siitä on kehittynyt rakenteeltaan hyvin tasapainoinen nuorukainen. Vauhtia riittää, mutta koordinaatiokykykin on ollut erinomainen koko ajan ja haavereilta on vältytty kuin ihmeen kaupalla. Mitään ontumisia ei ole esiintynyt ja Jupiter on ainakin toistaiseksi säilynyt täysin terveenä. :)


Tavoitteet vuodelle 2018

Jeriko:
Kesällä vielä toiveissa olisi osallistua jälkikokeisiin. Hyppy harjoitellaan kiertämään hyvässä mielentilassa ja palautetaan rauha tottikseen liiallisen vireen noston sijaan. Elättelen edelleen toiveita niistä 1-tuloksista, mutta tärkeintä on toki se, että Jeriko saisi hyvässä kunnossa harrastella. Jossain vaiheessa kun pk-jälki jää, siirrän Jerikoakin varmaan FH-jäljelle. Yksittäisten testauksien perusteella se voisi olla siinä erittäinkin hyvä.


Agility todennäköisesti unohdetaan, vaikka Jeriko mitattiinkin pikkumaksiksi ja alunperin oli ajatuksena starttailla siinä luokassa matalammilla rimoilla. En nyt lopullisesti sulje pois mielestä tätä mahdollisuutta, mutta tässä mennään ihan täysin Jerikon voinnin mukaan enkä agilityä tee jos se tuntuu yhtään erilaiselta kuin aikaisemmin.

Kaverikoirailua yritän nyt uudelleen herätellä henkiin, kun muuten koko viime vuosi oli siitä taukoa. Uudessa Akaa-Valkeakosken ryhmässä ei olla käyty vielä kertaakaan ja vähän jännittää ryhmässä olevan urokset, mutta lähdetään nyt kokeilemaan koska Kaverikoirana Jeriko on kyllä täysi 10. :)

Ajatuksissa on käynyt myös häivähdys, että starttaisiko Jerikonkin kanssa rallitokossa, mutta katsotaan nyt... Rallitokoa voisi käyttää tuon tottiksen vireongelman purkamiseen ennen ensi kesää...

Ukko:
Valjakkolajeissa on ehdottomat päätavoitteet. Nyt ollaan saatu kunnon treenisuunnitelmakin tehtyä yhdessä Tanja Kurikan kanssa (siis fysiikkatreeniä ajatellen) Ukolle ja toivon mukaan tämä kantaa hedelmää varsinkin SM-kisoissa, joita varten Kemistä on jo majoitus varattuna mulle ja Ilonalle. Lisäksi on parit muut kisat tähtäimessä jos vaan lunta täällä etelämmässä riittää.

FH-jälkeä jatketaan kesällä ja rallitokoillaankin varmaan jonkin verran kiinnostuksen mukaan. Joihinkin kuivan maan valjakkokisoihinkin olisi kiva päästä Ukon kanssa ensi kesänä.

Jupiter:
Edelleenkään ei huvita asettaa kovia tulostavoitteita. Päätavoite ensi vuodelle olisi varmastikin paimennuksessa. Olisi hienoa suorittaa SPKY:n perusrata ja startata ainakin 1-luokassa. Agilitytreenejä jatketaan ja kisaiän tullessa täyteen startataan varmaan joskus loppukesästä/syksyllä. Nyt pitäis vaan saada jotain säännöllisiä treenejä jo pikku hiljaa aikaiseksi..
Keväällä varmaan jatketaan pk-hakua ja mahdollisesti jälkeäkin. Tai ainakin yritän itseäni siihen motivoida. Vetolajien suhteen huvittaisi vähän kokeilla mihin Jupiterista siinä on, ehkä mennä kuivan maan kisoihin kahden koiran luokkaan Ukon kanssa tai syksyllä jopa yksin.. Hyvin epämääräisiä on nämä tavoitteet. Pitäisi mun ehkä vähän ryhdistäytyä.. :D

lauantai 23. joulukuuta 2017

Jupiterin uusi lajivaltaus ja hyvät joulun toivotukset

Agilityn kohdalla ollaan treenailtu nyt mitä oli vielä alkeiskurssia jäljellä. Jupiter oppii kyllä tosi nopeasti asioita ja esim yhdellä esteellä tehty kahdeksikko joko takaakiertoina tai suoraan hypättynä oli Jupiterilla niin helppo tehtävä, että jatkoi sitä itsekseen vaikka lopetin ohjaamisen. ;D

Keskittyminen agilityyn on huippuhyvää, Jupiter näyttää jopa vähän loukkaantuvan jos joku muu alkeisryhmässä karkaa häiritsemään hänen treenejään. Ei suutu, mutta yrittää vaan päästä jatkamaan treeniä vaikka muuten aina haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Ihana. :)

Otin viime viikolla Jupiterin ensimmäistä kertaa hetken mielijohteesta vetotreeneihin mukaan. Se ei ole koskaan ollut edes seurapoikana mukana, vaan olen käynyt Ukon kansssa treeneissä aina yksin. Jupiterin kanssa ei myöskään ole koskaan valjaissa harjoiteltu minkäänlaista vetoa. Ajattelin, että sen herkkyys voi vaikeuttaa sen vetämistä siten, ettei välttämättä haluakaan painaa valjaita vasten, tai että häiriintyy suksistä tmv.

Mutta mitä vielä. Viku ja Raisa lähti meidän eteen ja Ilona piti Jupiteria lähdössä. Kun lähtölupa annettiin, niin Jupiter lähti täydellä vedolla Vikun perään ja sillä oli selvästi vain ajatus, että se pitää saada kiinni. Veti lujaa ja hienosti, kerran ihan alkumatkasta vilkaisi taakseen sauvojen iskuja, mutta sitten unohti jo asian eikä häiriintynyt enää ollenkaan mun hiihtämisestä. Toisella ja viimeisellä lyhyellä pätkällä ei häiriintynyt enää mistään ja veti niin pirun lujaa, että vähän mulla päätä huimasi. Loppupalkka pallokaan ei ihan hirveästi Jupiteria tässä kiinnostanut, kun olisi vielä jatkanut vaan Ilonan ohi.

Keskiviikkona Jupiter teki toisen vetotreeninsä niin, että ekalle pätkälle Satu hiihti ilman koiraa edelle pallon kanssa. Jupiter  nosti tässä jo vähän kierroksia ja päästi pari kiljahdusta, eikä sitten ollut yllätys että lähti taas täydellä vedolla ja hienosti veti Sadun luokse ja nappasi pallon. Vei jopa palloa Sadulle leikittäväksi mikä oli jo aika ihmeellistä! Toinen pätkä tehtiin tyhjälle ja sillekin Jupiter lähti todella upeasti, ei mitään ongelmaa. :)

Nyt on siis tehty max 500m vetoja, ei mitään pitkää. Enkä ollut ajatellut Jupiterista vetokoiraa treenata, mutta kun se nyt on kasvanut noin isoksi pojaksi (55-56cm kotimittauksessa, painoa taitaa olla noin 20kg) niin ehkä sitä voi ainakin kevyesti vähän kokeilla. ;)

Fikkels löysi oman kodin ja kotiutuminen sinne on alkanut hyvin. Meille sen sijaan saapui uusi ensikotikissa, joka on ehkä maailman suloisin. Langanlaiha vaalea komistus, leikkaamaton kolli. Hyvin kesy oli ihmiselle heti jo alkuun, joten herää epäily, että onko viime kesän kesäkissa. Ihmiset. :( Niin kovin on tämä kisuli minut hurmannut, että voi olla että pysyvä koti sille on jo löytynyt.



Meidän poppoolta erittäin ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!





tiistai 5. joulukuuta 2017

Treenisuunnitelmaa

Jupun kanssa on tähän mennessä tehty tosi vähän tottista, mutta nyt olen vähän aktivoitunut ja kaipa sitä täytyy jonkinlainen tilannekatsaus tehdä ja pohtia miten jatkossa. Vähän aikaahan on jo ollut sellainen ajatus, että voisin ihan tyytyväisenä tehdä pelkkää agilityä ja paimennusta Jupiterin kanssa, jonnekin on ne PK-SM haaveetkin unohtunut. Mutta jospa sitä nyt vähän koittaisi Jupiteria koulutella ja katsoo sitten mihin se johtaa jos mihinkään.

Mitä Jupiter sitten osaa tai on oppinut viime aikoina? Nopeasti nyt muutaman treenin aikana olen pystynyt yhdistämään käsikosketuksen esineen nostoon ja Jupiter on tuonut jo kivasti erilaisia esineitä käteen asti. Kapulaa on viime viikonloppuna ensimmäisen kerran nosteltu käteen. Vielä pitäisi käsikosketukseen opettaa kestoa, jotta myös esineen tai kapulan pidossa olisi enemmän kestoa, kun tulee käsikosketukseen.

Maasta eteen istumaan nousua on harjoiteltu ihan pieninä määrinä. Aika herkästi Jupiter taittuu lievästi vinoon minusta nähden vasemmalle, mutta reagoi hyvin pieneen esteeseen/apuun ja tulee sitten suoraan. Millään tavalla tätä Jupiter ei vielä kyllä ole oppinut eikä montaa kertaa ole tehtykään.

Ainoastaan istuminen onnistuu käskystä. Maahanmeno ja seisominen vain käsiavun kanssa. Pitäisi tässäkin ryhdistäytyä.

Perusasentoon Jupiter tulee malttaessaan oikein hyvin, mutta yhtään kiihtyessään nojaa vahvasti vasempaan jalkaan, kun ei oikein malttais. Kontaktin ottamisen Jupiter on hoksannut hyvin, mutta kestoa pitäisi vielä treenata huomattavasti. Häiriössä Jupiter herkästi katselisi muualle vaikka sitten palauttaakin kontaktin. Pitäisi kuitenkin päästä tilanteeseen, että Jupiter tajuaa ettei vilkuilukaan ole sallittua. Perusasento on siis ihan hyvällä alulla, mutta vaatii vielä lisää harjoitusta.

Perusasennosta on tehty muutaman askeleen seuraamista oikeastaan vasta yhdessä treenissä. Aikaisemmin vain yhden askeleen siirtymisiä, mutta nyt olisikin tarve edetä tässä ettei jumitu siihen pariin askeleeseen. Ihan kivan asenteen alku Jupiterilla seuraamisessa näkyy, joten sille voisi kyllä saada ihan kivankin seuraamisen, kun nyt vaan treenailisi kunnolla.

Vauhtiluoksetuloa ja vauhtinoutoa on tehty myös jonkin verran. Eli vähän. Muutama treeni. :D Vauhtinoudossa Jupiter on hoksannut hyvin mistä kohtaa kapulaa otetaan kiinni ja hienosti kyllä tekee. Etupalkkaa on myös harjoiteltu eteenmenon alkeina ja kun se alkaa olemaan hyvin muistissa, niin olisi tarkoitus vielä takapalkallekin opettaa oma vihje.

Alla video viime viikonlopun treeneistä, kun oltiin Jupiterin emän, veljen ja sisarpuolien kanssa treenaamassa. Seuraamispätkät ja kapulan nosto siis ensimmäiset laatuaan. Tämä on siis se lähtötaso, ei mikään näyte hienosta tasosta. :D



Jupiter, Eicca, Penni, Whip, Voitto ja Lee


Agilityn suhteen Jupiter etenee tosi nopeasti, vaikka yhtäkään kotitehtävää tai kotitreeniä ei ole tehty. :D Treenejä on alla seitsemän muistaakseni ja joka treenissä tulevat uudet asiat Jupiter sisäistää tosi nopeasti. Kuun lopussa loppuu tämä alkeiskurssi ja ihan heti meillä ei olekaan sitten jatkoa tiedossa. Pitää kai ostaa irtotunteja jostain ryhmistä ja pitäis alkaa itse käymään juoksuttamassa Jupiteria ensin matolla ja sitten puomilla. Vielä en ole lopullisesti päättänyt mitkä kontaktit tulee, mutta luulen että ihan ajankäytön vuoksi en ala rakentamaan oikeita juoksareita (ei ole mitenkään aikaa hinkuttaa pelkkiä juoksareita tuntikaupalla), mutta alkeet teen läpijuoksuilla ja sitten ainakin puomille todennäköisesti pysäytykset kuitenkin.

Pitäis saada treeneissä joku ottamaan videota Jupiterin agilitystä, koska se on kyllä hieno näin vähäiseen treeniin nähden! :)

Kaiken kaikkiaan Jupiter on kyllä aika iloinen kenguru, jolle kelpaa tekeminen kuin tekeminen. Joskin paimennus ja agility vaikuttaa edelleen olevan ne kaikkein hienoimmat jutut. ;)

Ukon kanssa treenataan vetohommia nyt ihan tosissaan. Vähän on alettu yrittää pohtimaan myös kunnon fysiikkatreenisuunnitelmaa, että treenin rasittavuussuhteet tulisi sopivassa määrin. Mitään ihmeempiä jumeja Ukko ei ole nyt kähittänyt treeneistä huolimatta, mutta pidetään vuoden vaihteessa kuitenkin treenitauko ihan palautumisen vuoksi, jotta ei sitten tule ylitreenattuakaan. Vahvasti tähdätään nyt siis talven valjakkohiihtokisoihin ja erityisesti SM-kisoja kohti.

Jerikolle jätin ihan suunnitellusti ottamatta syksylle agilityn treeniryhmää. Halusinkin keskittyä Jupiterin treenaamiseen ja koska Jeriko on niin kokenut jo agilityssä ja meillä niin hyvä yhteinen sävel, niin ei varsinaisesti tarvitse hinkata mitään. Tarkoituksena on ollut mahdollisesti vuoden vaihteen jälkeen kokeilla pikkumaksiluokan kisoja, mutta syksyllä vaivasi selkäjumit ja Jerikolla todettiin spondyloosimuutos selässä, joten katson ihan rauhassa millainen tilanne on vuodenvaihteen jälkeen. Nyt on jumit helpottaneet, mutta agility on tietty sellainen laji, että varmasti rasittaa selkää, joten voi olla että se unohdetaankin kokonaan. En vielä ole lopullisesti päättänyt.

Päätavoitteena Jerikon kanssa olisi vielä ensi kesänä päästä pk-jälkikokeisiin ja toivon mukaan saada kaksi 1-tulosta. Hypylle alan jossain vaiheessa kunnolla opettamaan kiertämistä, että tekisi sen ihan rennosti, mutta en ole ollut mikään aktiivinen talven tottistelija koskaan, joten voi olla että aktivoidutaan sen suhteen vasta paremmin kevätpuolella. Olen nyt muutenkin keskittynyt aktiivisemmin näihin nuorempiin, joilla on lyhyellä aikavälillä tärkeämpiä tavoitteita, välillä Jerikon vuoro olla vähän "sivussa" ja ennen kaikkea levossakin.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Huonoa tuuria ja teini-Jupiter

En maininnutkaan sitä, että noin kolme viikkoa sitten kennelyskärokotuksilla eläinlääkäri kiinnitti huomiota, että Ukolla on aika paljon hammaskiveä varsinkin yhdessä poskihampaassa. Ienkin oli aika punoittava ja varasin sitten heti ajan hammaskiven poistoon, joka tehtiin kolme viikkoa sitten. Hammaskivet kun saatiin poistettua paljastuikin alta haljennut poskihammas, josta oli kiille lohjennut melkein puolesta hampaasta ja halkeama ytimeen saakka. Hammas tietty poistettiin ja toipuminen on kyllä mennyt oikein mukavasti.


Mutta ei siinä nyt sitten vielä kaikki. Eilen oli Jeriko ja Jupiter Katriinan käsittelyssä ja Jerikon maatessa kyljellään Katriina kiinnitti huomiota Jerikon poskihampaaseen (ihan sama kuin Ukolla, mutta toisella puolella) ja se oli aivan halki! Lohjennut osa vaan heilui siinä. Äkkiä aamulla varaamaan aikaa eläinlääkäriin ja onneksi Valkeakosken eläinsairaala Jerikon ottikin heti vastaan ja Jeriko pääsi saman toimenpiteen alle kuin Ukkokin. Jerikolla oli tämän haljenneen hampaan juurista kaksi aivan päreinä ja eläinlääkäri joutui vielä ottamaan kuvan, että varmistui saaneensa kaikki palat pois. Muuten ei ollut suussa moitittavaa ja hammaskiveäkin Jerikolla on hämmästyttävän vähän ikäänsä nähden ja siihen, ettei sitä ole koskaan poistettu.


Kummallakaan koiralla en siis tiedä olevan mitään törmäämisiä tai muita taustalla. Ilmeisestikin molemmat on halkaisseet hampaansa johonkin tosi kovaan luuhun tmv. Ihan käsittämättömän huonoa tuuria kuitenkin. :( Rallitokokokeitakin olin vähän katsellut, mutta ne jää nyt joulukuussa käymättä kennelvaroaikojen vuoksi.


Jupiter sen sijaan voi hyvin ja koheltaa ja kaahaa menemään sen minkä vaan ehtii. Tokoilu ei sitä ihan suunnattomasti kiinnosta, ja varsinkin kun toko/tottistreenit on nyt sijoittunut samaan halliin missä tehdään agilityä, niin jokainen agilityn ääni, vinkulelun ääni tai muuten vaan mielenkiintoisia asioita touhuava koira saa ennen niin keskittymiskykyisen pojan lukkiutumaan häiriöihin. Tuskailin sitä jo aika paljonkin, kunnes eräs tokaisi, että teini-ikähän sillä taitaa olla. Olin ihan unohtanut koko teini-iän, kun Ukolla ei moista ollut ollenkaan! :D


Sen sijaan Jerikolla kyllä oli teini-ikä ja oikein kaivelin blogista vanhoja päivityksiä, että millaista se on ollutkaan. Ei ollenkaan kivaa. Jupiterhan on vielä kohtuullisen kuuliainen ja kiltti, vaikka todella häiriöherkäksi onkin alkanut. :P Agility Jupilta kyllä sujuu, sille kaiken maailman vippas kikkastelut joita en yleensä edes haluaisi käyttää koiralla, saati sitten näin nuorella, tuntuu menevän ihan luonnostaan ja Jupiterin mielestä on vaan sairaan hienoa tehdä mitä tahansa agilityyn liittyvää. Jos Ukko ei ole syttynyt agilityyn vieläkään niin voin sanoa, että Jupiterin kohdalla tilanne on täysin toinen! ;)


Jeriko ja Jupiter oli tosiaan eilen Katriinan käsittelyssä ja Jerikoa syksyllä hieman vaivanneet jumit on nyt selvästi helpottamassa. Sain tämän itse asiassa peruutusaikana ja siihen ei sitten Ukko olisi mahtunut ja  Ukolle oli vetotreenit suunnitteilla, joten ei haitannut. Kimppatreenejä ei sitten ollutkaan, mutta päätin joka tapauksessa lähteä yksin Ukon kanssa polkemaan tähän omille "kotinurkille". Lenkki oli n. 3km ja todella pahoja mäkiä yli puolet matkasta. Melkein kuolin. Mutta onneksi Ukko veti hienosti sekä ylämäkiin että oikeastaan alamäkiinkin ja sitten loppumatka oli sen verran loivempaa, että pääsin itse vähän hengähtämään ennen kuin henki lähti. :D Ukko vaikuttaisi olevan aika hyvässä tikissä. Tästä sitten vaan treeni-intensiteettiä suunnitellusti ylöspäin niin on talvella hiihtokaudella toivon mukaan ihan rautaisessa kunnossa. ;)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Fiksu ja kaunis Jupiter, sekä ihana Savu

Lauantaina oli SBCAK:n syyskokous ja sen jälkeen Päivi Kilposen pitämä rakenneluento. Luento oli tosi mielenkiintoinen ja opettavainen. Olisi varmasti hyödyllinen monelle. Luennolle sai ottaa koiran mukaan harjoittelukappaleeksi ja ABC Lahdesjärvi todella upeasti salli koirien ottamisen luentotilaan. Siitä iso kiitos ABC:lle!

Arvoin pitkään minkä koiran otan mukaan luennolle. Eniten oikeastaan kiinnosti Jupiterin kanssa rakenteen arvioimisen harjoittelu, mutta pelkäsin, että se ei osaisi käyttäytyä: möykkäisi kevythäkissä, ei seisoisi hetkeäkään paikoillaan vaan sinkoilisi vaan muiden koirien luo jne. Mietin, otanko Jerikon vai Ukon, mutta koska Ukko herkästi ahdistuisi muiden kopeloinnista, niin jätin sen kotiin. Jeriko sen sijaan tuli autoon mukaan "varalle" ja silläkin ajatuksella, että luennon jälkeen oli määrä tavata Hanna Kaisaa ja Nokia sekä Jerikon pentua Savua.

Aina kannattaa odottaa pahinta mahdollista käytöstä, niin voi yllättyä positiivisesti, Jupiter nimittäin pärjäsi tosi hienosti. ABC:lla oli remontti käynnissä, jonka vuoksi etukäteen puhuttu sivuovi ei ollutkaan käytössä. Jotkut ihmiset käytti paloportaiden yläpäässä olevan terassin ovea, joten lähdettiin ritiläportaita ylös toiseen kerrokseen vain todetaksemme, että ko. ovi meni suoraan toiseen luentotilaan eikä voitu siitä kulkea ja palattiin samat portaat takaisin alas. Hienosti Jupiter meni näissäkin portaissa, vaikka ei ole moisia koskaan ennen harjoitellutkaan!

Sitten mentiin ravintolan läpi luentotilaan ja Jupiter käveli nätisti vierellä eikä yrittänyt syöksyä kenenkään ruokailijan syliin. :D Luentosalissa Jupiter veti hiljaa sikeitä häkissään ja seisoi jopa hienosti paikoillaan mittailun ajan. On se kyllä rakenteeltaan kaunis koira, ei voi muuta sanoa. Kulmaukset ja mittasuhteet tosi tasapainoiset. :)

(c) Kaisa  Kuukka

(c) Kaisa Kuukka

(c) Kaisa Kuukka


Luennon jälkeen lähdettiin tapaamaan siis Jerikon tytärtä Savua. Olipa todella kiva nähdä pitkästä aikaa! :) Tosi kiva nuori neiti ja niin nätti! Jupiter ja Savu löysi toisistaan jonkin sortin sielunkumppanit ja juoksi täyttä vauhtia lenkillä ja hiekkaparkkiksella. :D


Sunnuntaina oli alueellisen valkun agilitytreenit. Jupiterin kanssa tehtiin paria lyhyttä pätkää ja tosi kivasti meni. Jupiter reagoi ohjaukseen tosi hyvin ja voimakkaastikin. Tässä vaiheessa vielä mun liike välillä häiritsee enemmän kuin auttaa, mutta tosi kivalta näyttää ja hyvin Jupiter kyllä jo suorittaa esteitä. :)



perjantai 17. marraskuuta 2017

Agilityä, vähän tottista ja kissan kesyttämistä

Onpa kyllä nolottavan huono tämä mun päivitystahti. Aikaa ei oikein tunnu riittävän tämän pyörittämiseen kuten ennen. Jupiter aloitti tosiaan agilityn alkeisryhmässä ja kävi tällä viikolla kolmansissa treeneissään. On se kyllä hieno pentu ja aivan eri puusta kuin Jeriko tai varsinkin Ukko. Sillä riittää intoa vaikka pienelle kylälle ja vauhti nousee heti, kun se edes kuvittelee vähän tajuavansa. Ei ollenkaan mitään liikaa pohdintaa! Ja SILTI se kyllä keskittyykin tosi hyvin, on jo nyt aikas hyvin estemotivoitunut ja tekee tarkasti mitä sille ohjaan. Siitä tulee kyllä hieno! :)

Tähän mennessä on tehty esteen tarjoamista suoraan ja takaakiertona, sylkkäriä (mun inhokki, mutta sujui ihan kivasti Jupiterilta), poispäinkäännöstä (onnistui Jupiterilta ilmiömäisen hyvin heti ja vauhtiakin nosti hienosti), putkea, renkaan tarjoamista ja juoksumaton tarjoamista. Lisäksi tehtiin viimeksi kentän pituista "loppusuoraa" ja Jupiter irtosi kyllä upeasti palkalle eteen ja otti kaikki esteet (pituus mukaan lukien) välissä eikä mitään kiertämisiä mitä voisi herkästi aluksi tulla. Sanoinko jo, että se on aika hieno? :)

Vähän villiinnyin ja ostin pentutokosta/-tottiksesta treenit Jupiterille. Treenit oli SDP:llä eli samalla hallilla missä meillä on agilitytreenitkin, eli odotusarvo oli aika vahvasti agilityn puolella ja varsinkin alkuun Jupiter häiriintyi aika paljon agilityn äänistä. Hienosti se kyllä teki eikä ainakaan intoa ja aktiivisuutta puutu. :D Katsotaan jos sitä vaikka itsekin löytäisi jotain intoa ja motivaatiota tottiksen treenaamiseen... ;)

Meille tuli syyskuussa ensikotiin musta pieni villikissa, arviolta vajaan vuoden ikäinen. Jeriko on taas tehnyt hienoa työtä sen kesyttämisessä, mutta yllättäen myös Jupiter on osoittanut taipumuksia kissakuiskaajaksi ja siitä on suorastaan tullut kissan lemppari: Fikkels leikkii Jupiterin kanssa ja puskee sitä aina kohdatessaan. :) Ihminen on vielä jännä, mutta vauhdilla on kyllä rohkaistunut ja alkaa nyt pikku hiljaa etsimään uutta omaa kotia. :)


perjantai 3. marraskuuta 2017

Agilityn iloa

Nyt on vähän agiliidelty. Viime viikolla torstaina pääsin ekaa kertaa kokeilemaan agilityä Ilonan Kirin kanssa. Oma polvi on ollut edelleen edellissunnuntaisen kaatumisen jälkeen kipeänä, mutta polvituen kanssa, pysty ihan mukavasti menemään. Tiistaina oltiin Jerikon ja Ukon kanssa Sanna Hasun käsittelyssä, koirat sai niille kuuluvan levon, itse en malttanut. Jerikolla huomattiin lisäksi olevan antura halki ja se onkin sitä itse asiassa ontunut joten lepoa tulee senkin vuoksi.

Takaisin Kiriin. Kirihän on mulle hyvinkin tuttu koira ja olen nähnyt sitä menemässä Ilonan kanssa sen verran paljon, että kohtuullisen hyvin tiesin miten sitä ohjata. Onhan se huomattavasti Jerikoa nopeampi ja itse sain nyt todella pistää jalkaa toisen eteen, että ehdin. Mutta NIIIN hauskaa! :)


Kirin kanssa päästiin vielä toinen kerta treenailemaan, kun sunnuntain pääsin Jouni Oreniuksen ja Isabelle Emanuelssonin koulutukseen. Tätä olin odottanut todella innolla! Tykkään todella todella paljon molempien tyylistä ohjata ja liikkua agilityradalla, se on kyllä kaunista katsottavaa! :) Kirin kanssa oli vieläkin hienompaa, kun se on niin nopea ja sain tosiaan itsekin pistää vauhtia että ehdin sitä ohjaamaan.

Aika tärkeä koulutuksellinen pointti oli "in"-kutsu, joka on sellainen mikä täytyy ehdottomasti opettaa Jupiterille, jotta pystyn ohjaamaan sitä tuollaisissa tilanteissa jarruttamatta menoa liikaa. :) Kirihän tuli noihin ohjauksiin luonnostaan aika hyvin vaikkei tuota ole erikseen opetettu. Huomattavasti paremmin tulee ylipäätään ohjaajaa kohti kuin Jeriko tai Ukko. Toisaalta Kiri kääntyy selvästi huonommin kuin Jeriko ja sille täytyy todella voimakkaasti näyttää käännöt. Takaakierrotkaan ei ole niin automaatio ja joutuu sitten itse oikeasti ohjaamaan eikä vaan vihjaamaan koiralle. Hyvää opetusta mulle. ;)

Oreniuksen rata oli ehkä hieman helpompi ja sillä oli enemmän tilaa vaan mennä. Tämä rata erityisesti tuntui sopivan Kirille ja mulle hyvin ja lopuksi tehtiinkin 20 estettä virheettä, kunnes mulla loppui ihan kokonaan voimat. :D



Isabellen rata oli ehkä kinkkisempi ja kiemuraisempi, sekä hieman ahtaampikin. Pitkälle sillä radalla ei päästy tai oikeastaan oli sovittukin aina etukäteen, että mennään tietty pätkä ja sitten palkataan. Isabelle oli myös erittäin mukava kouluttaja ja häneltä tärkeimpänä käteen jäi se, että vaikka Kiri tulee lujaa, niin itse ei pidä kaahottaa paniikilla, vaan säilyttää rauha. Muuten koira menee mukaan siihen kaahotukseen vielä pahemmin. Tarvii todella laittaa korvan taakse.

Kyllä mä sitten pääsin omankin koiran kanssa agiliitelemään. Nimittäin Jupiterin! :) Aloitettiin Tanja Kurikan alkeiskurssilla ja Jupiter oli niin hieno! Ensinnäkin tehtiin samaan aikaan samalla kentällä muiden pentujen kanssa harjoituksia ja Jupiter keskittyi todella hyvin! Keskittyi leikkimiseen ja muhun useimmiten silloinkin, vaikka toinen pentu karkasi lähelle rallattamaan. Välillä muiden touhut kiinnosti ja kerran Jupiter itse otti juoksupyrähdyksen muiden luokse, mutta muuten todella hienosti keskittyi vain tekemiseen. :)

Ja kyllä Jupiter vähän antoi jo viitettä, että aika kova menijä siitä taitaa tulla ja isoa vaihdetta silmään heti kun yhtään tajuaa mitä tehdään. ;) Tehtiin ensin esteen tarjoamista sekä suoraan, että takaakiertona, sitten valssia ilman esteitä, ja putkeen lähettämistä sekä sisä- että ulkopuolelta ohjaten. Tästä tämä taival sitten lähtee. :)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Ai että!

Lauantaina oli tämän kauden viimeiset paimennuskisat meidän osalta. Kisat oli Perniössä, kisalaidun ja lampaat oli kivat ja reagoi erilaisiin koiriin hyvin. Eka hakukaari päättyi kyllä siihen, että varikkokoira (kai, vaikea sanoa kun kaukaa katsoi) siirtyikin nostossa lampaiden tielle ja tuuppasi lampaat lähtövarikolle. Saatiin sitten uudet lampaat ja nyt Jeriko teki vielä laajemman hakukaaren ja tosi syvän takaa. Nostokin oli tosi rauhallinen ja hyvä.

Ohjaajalle kuljetuksessa alkoi vauhti kiihtyä vaikka kuinka jarrutin Jerikoa ja tolpan kierrossa lampaat meinasi jo linkoutua ties mihinkä suuntaan. Päästiin vielä räpeltämään ajoa, mutta kakkosporteilla Jeriko ei enää pystynyt kuuntelemaan ja otti väärää suuntaa. Lampaat syöksyi ensin kohti lähtövarikkoa ja sieltä kun sai käännettyä otti ne suunnan kohti poistovarikkoa. Jeriko yritti liiankin laajalla kaarella olla häiritsemättä niitä eikä sitten vaan millään ehtinyt niitä pysäyttämään.

Perusongelma tuntuu olevan se, että Jerikon erikoinen väri ja liikkumistyyli pelottaa (siihen tottumattomia) lampaita tosi paljon ja vauhti kiihtyy sen vuoksi. Näille asioille ei oikein voi mitään tehdäkään. Vaikka Jeriko pysyisi kaukana ja ottaisi stopit hyvin, on aiemminkin tullut tunne, että lampaat ei rauhoitu vaikka mikä olisi. Hienosti Jeriko yrittää, mutta ei sillä vauhtikaan sitten riitä noissa tilanteissa, kun se yrittää vielä mennä laajasti ettei lampaat pelkäisi. Näillä mennään, mutta onhan se vähän niinkin, että paukut vähän loppuu näillä lähtökohdilla.

Ukkoa hieroin ja venyttelin eilen ja ai että kun se tuntui hyvältä! Olen käyttänyt käsittelyissä nyt niin tiheään, että en taas musta koska viimeksi itse hieroin ja venyttelin. Sen muistan, että viime talvena jossain vaiheessa Ukko oli todella jumissa, tosi erilainen kuin mitä se on ollut aina aikaisemmin. Nyt Ukko oli taas vanha kunnon kumi-Ukko. Niin elastiset ja pehmeät lihakset että!

Tänään olikin sitten vetotreenit Nahkialassa. Ilona veti Ukon kanssa pyörällä yhden kierroksen ja hienosti vetikin! :) Mä loukkasin tänään polveni lammashommia tehdessäni, saas nähdä koska tuo tuosta toipuu.

torstai 19. lokakuuta 2017

Aikapulaa

Aikaa on vierähtänyt ja blogi on päivittämättä. Ajasta on ollut puutetta ja olen käyttänyt vaan sen ajan mitä on treenaamiseen (lue: pikku nysväämiseen koirien kanssa). Tällä koira- ja lammasmäärällä pitää jo olla tyytyväinen, että ehtii jotain treenaamaan, puhumattakaan siitä kuinka paljon aikaa työt vie harrastuksilta. Kaihoisasti muistelen opiskeluaikoja tai edes aikaa pari vuotta sitten, kun päivystyksiä oli huomattavasti vähemmän ja aikaa harrastuksille paljon enemmän.


Jupiter on kasvanut aivan hurjasti, se painaa jo n. 18,5 kg ja korkeutta on enemmän kuin Ukolla, ehkä noin 55cm (en ole nyt mitannut). Jäntevä nuori poika, joka on kuitenkin ihan täysin höppänä pentu edelleen.


Jupiterin kanssa on treenailtu enimmäkseen paimennusta, siihen on nyt oikein panostettu, voisi melkein sanoa. Itse asiassa olen jo ihan miettinyt, että kun se on niin lupaava paimenen alku, että pitäisikö PK-lajit jättää kokonaan jotta voi siihen paimennukseen vaan kesällä keskittyä.. Tai sitten täytyy ainakin odottaa, että Jeriko jää kokonaan "eläkkeelle", jotta mulla jäisi enemmän treenipäiviä ja treeniaikaa myös PK-lajeille.. Niitä ei nyt kuitenkaan olla muutamaan viikkoon ainakaan treenattu.


Paimennuksessa on tehty erilaisia treenejä. Poispäinajoa ja flänkkejä reiteen taputtamalla kutsuen on tehty nyt joka treenissä jonkin verran, ja aika hyvin sujuu. Flänkit on aika nätisti auki ja Jupiter reagoi ilman liinaakin aika hyvin suulliseen jarrutukseen. Hyvin myös uskaltaa lähestyä lampaita vaikka ne katsoisi suoraan päin. Harjoitusten vaihtelun nimissä on tehty peruskuljetuksessa häkitystäkin sekä sitten isommalla laumalla työskentelyä. Lampaat on myös kerran käyty Jerikon kanssa hakemassa lampolasta (Jupiter hihnassa ettei juokse minnekään alle) ja pässit siirretty tarhasta toiseen Jerikon kanssa. Ihan käytännön hommissakin tietyissä tilanteissa Jupiterista on jo hyötyä, täytyy vaan valita ne tilanteet oikein. :)


Olen nyt hieman aktivoitunut tekemään sisällä pientä treeniä ja Jupiterin treeni-ilme näissä treeneissä on huomattavasti parantunut ja valpastunut, nyt se on oikein innokas pikku harjoittelija. :) Ollaan harjoiteltu kapulan pitoa, maahanmenoa (vihdoinkin olen alkanut ottamaan sitä käskyn alle) seisomaan pysähtymistä hypähdyksestä, tasapainotyynytreeniä ja perusasentoakin.


Ukon kanssa on nyt tehty muutamia vetotreenejä ja kerran Ukko pääsi jo melkein kaverin miehen kanssa canicross-kisoihin. Melkein. Pääsi Ukko silläkin reissulla kuitenkin treenimielessä juoksemaan, joten kivaa oli sekin! Nahkialassa on käyty treenaamassa pyörävetoja ja viime sunnuntaina itse juoksinkin Ukon kanssa. Juokseminen on kyllä kamalaa, mutta pistin vaan "nollat tauluun" ja annoin jalkojen mennä vaan niin lujaa kuin Ukko vetää, niin ihan siedettäväähän se oli. :) Ilona on käynyt myös Ukon kanssa polkemassa ja juoksemassakin, ja Ukko on vaikuttanut jaksavan treenit oikein hyvin eikä ole tullut mitään jälkioireita. Nyt sitten toivotaan, että Ukon kanssa pääsisi ensi talvena taas hiihtokisoihin! :)


Ihan pikku jutuissa lampaiden kanssa Ukko on saanut vielä autella, mutta kyllä se on nyt aika erilaiseksi mennyt mitä pystyy tekemään. Tuntuu, että Ukolla on hieman itsetuntokin lampailla kärsinyt ja herkästi jättäisi joitain lampaita huomiotta. Määrätyissä tilanteissa Ukko on kuitenkin vielä saanut autella joko yksin tai useimmiten niin, että Jeriko on myös apuna.


Lenkeillä Ukko on alkanut pitämään selvästi enemmän mua silmällä eikä irtoa ollenkaan niin kauaksi kuin aikaisemmin. Näin ollen Ukon katoamisia ei ole enää tapahtunut ja arki on rullannut ihan normaalisti kuuloviasta huolimatta.


Jerikon kanssa on myös paimennusta treenailtu nyt aktiivisesti. Välillä on oma lyhytpinnaisuus ollut vähän haitaksi ja sitten on jälkikäteen saanut mennä peilin eteen katsomaan, että mikä meni vikaan kun hermot jakotreenissä meni. Lampaat on nyt vaan ehkä sisälle ottamisenkin johdosta liian kesyjä ja tulee aivan jalkoihin ja on lähes mahdottomia jakaa avoimella. Pete kävi viime lauantaina kouluttamassa ja sanoi, että vastaavissa tilanteissa hän on aina treenannut kotona jakoja aitaa vasten ja kisoissa silti avoimella jaot on onnistunut kun lampaat on herkempiä/villimpiä.


Ja kyllähän homma sitten toimiikin kun jakoja ottaa aitaa vasten. :) Jeriko tulee hienosti osoittamaani kohtaan vaikkei siinä olisi väliäkään ja on oppinut jopa ottamaan sieltä yhden erilleen ilman sen kummempia välejä. Häkitystäkin on treenailtu ja siinä kun oikein keskitytään, niin on hyvin vaikeissakin olosuhteissa onnistuttu. Tolpalta ajoa treenattiin Peten ohjauksessa viime viikonloppuna ja meni aikas kivasti, vaikka välillä oma syvyysnäkö ja arviointi pettikin. Kuulemma kuitenkin aikas hyvin käskytän ja ajoitan käskyt. :) Ensi lauantaina olisi sitten paimennuskisat tiedossa uudessa kisapaikassa, saas nähdä kuinka meidän käy.


Jerikon kanssa on nyt kertaalleen treenattu hypyn ohittamista. Tottiksen kamala vireongelma johtui varmastikin hypylle nostattamisesta ja kun Jeriko vanhana konkarina on tottiksen ketjuttanut mielessään, se nostaa sen räyhävireen jos tottiksen alkuun. Nyt luovun sitten hypyn treenaamisesta tuolla tapaa, koska kokeisiin se ei ole kuitenkaan kantanut ja alkaa jo olla vähän myöhäistä. Sen sijaan harjoitellaan nyt hypyn ohittamista ja hyvin Jeriko siihen ainakin yhden treenin perusteella rentoutui. Lisäksi tottista varten on treenattu namista luopumista ja käsikosketusta. Ensi kesänä sitten taas uutta matoa koukkuun ja toivottavasti saadaan koepaikkoja silleen, että saisi ne kaksi tarvittavaa 1-tulosta. :)


Vähän meinas jo tulla liikaa painetta noista 1-tuloksista ja kisaamisesta, mutta onneksi se meni sitten ohi. Harrastamisen ilo siinä äkkiä menee jos liikaa tuloksia ajattelee ja niiden mukaan menestystään arvottaa.


Ikävä tapaturma oli tässä viikko sitten, kun nuori metsästyskoira oli päässyt meidän laitumelle ja purrut yhtä lammasta päähän. Onneksi oli erittäin vastuuntuntoinen metsästäjä joka tuli ovelle koputtelemaan ja meidät paikalle hälyyttämään, ja vaikka aluksi näytti tosi pahalta oli lammas pään haavoja lukuunottamatta säilynyt vammoitta. Kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla vaikuttaisi toipuvan.


Meillä on nyt myös uusi ensikotikissa, joka tuli meille ikään kuin vahingossa. Oma kissa Pikkels on keväästä lähtien ollut kateissa karattuaan yhtenä iltana ulos, eikä sitä ole löytynyt kaikista yrityksistä huolimatta. Toivon kipinä jo heräsi, kun musta samanlainen kissa oli n. 10km päässä jonkun roskiksia penkonut. Saimma kissan kiinni, mutta se paljastui leikkaamattomaksi kolliksi ja mitä ilmeisimmin ihan villikissaksi. Nyt se on sitten totuttelemassa elämään meillä ja toivon mukaan rohkaistuu ja löytää aikanaan hyvän kodin. Tämän kissan myötä tuli mieleen meiltä aiemmin lähteneet ja lämmittää kyllä todella paljon mieltä kuulla, miten hyvin niillä kaikilla, jopa sillä arimmallakin, menee. :)

Meidän syksy jatkuu varmaan edelleen pitkälti paimennusta treenaillen, Ukon osalta vetotreeneissä ja mikäli aika riittää niin peltojälkitreeneissä. Eiköhän Jerikokin vielä pääse jonkun jäljen ajamaan ja Jupiter ehkä pääsee hakutreeneihin. Yritän nyt kuitenkin olla ottamatta liikaa paineita siitä mitä ehtii tai ei ehdi tehdä. Koirat taitaa olla kuitenkin tyytyväisiä siihen määrään aktiviteettia mitä ne nytkin on saanut. Loppuun muutamia kuvia syksyltä. :)


Jeriko kissankesytys hommissa





torstai 28. syyskuuta 2017

Intohimolajeja

Viime sunnuntaina lähdettiin Ukon kanssa pitkästä aikaa vetotreeneihin Nahkialaan. Pieni porukka meitä siellä oli, kolme koiraa vain yhteensä, mutta Ukon intoa se ei yhtään lieventänyt. Itse asiassa kuulin jälkikäteen kaverilta, että Ukon huuto oli kuulunut tunnistettavan korkeana ujelluksena Toijalan ABC:lle, joka on linnuntietä n. 200 metrin päässä moottoritien vieressä. :D

Ukko oli siis innoissaan,  voi pojat. Pyörällä mentiin ja lähdettiin viimeisenä, ja aivan täysiä mentiin se noin 2,5km. Itsekin poljin niin lujaa, että reidet hapotti ja veri maistui suussa. Mitään hissuttelu vetolajien ei kuulukaan olla mun mielestä. ;) Ukko veti todella hienosti ja saatiin ehkä jopa kiinni aluksi hieman edellä olevaa pienikokoista saksanseisojaa, mutta taisi meillä sitten kunto vähän lopahtaa ettei sentään kokonaan kiinni saatu.

Aivan upeaa kuitenkin oli. Ukon into tarttuu muhunkin vaikka muuten tavallaan noi vetolajit ei olis niin mun hengen juttu. Jälkikäteen Ukko ei ollut mitenkään jumittavan oloinen eikä tullut mitään oireita, joten hyvältä näyttää. :) Ehkä ne ontumiset oli vaan jotain tosi sinnikästä lihasjumia tmv.

Jupiterin ja Jerikon kanssa ollaan tehty paimennustreeniä. Jerikon kanssa jakoa ja singleä, joista jälkimmäinenkin sujui aikas hyvin, ja sitten häkitystä. Hyvää treeniä.

Jupiterin kanssa on jatkettu ihan perustreeniä. Jupiterilla ei tosiaan edelleenkään ole yhtään käskyä opetettuna, eleillä ja omalla sijoittumisella ohjaan sitä ja pysäytän eleillä tai aitaa vasten. Standiä ja lie downia olen nimennyt, mutta en edelleenkään ole käyttänyt niitä käskyinä. Jupiterin kanssa on treenailtu ihan peruskuljetusta ja siinä flänkkejä/kaaria, tosin niihin en ole yrittänyt eikä ole tarvinnutkaan mitenkään vaikuttaa, kun ne on niin hyvin auki luonnostaan. Olen rakentanut tilanteita joissa Jupiter joutuu oikeasti nostamaan lampaat liikkeelle ja se hyvä puoli noissa mun lampaissa on, että ne ei itsekseen seuraa ihmistä vaan koira saa oikeasti niitä työstää.

Nostot sujuu maltilla ja hyvin, ajoon Jupiter osaa hidastaa tahtiaan tosi hienosti. Poispäinajoa tehtiin pari kertaa liinassa ja sekin lähti sujumaan oikein hyvin, joten olen ottanut pieniä pätkiä poispäinajoa ilmankin liinaa. Mun pikkuaitauksessa on lampailla kova veto väliaidalle ja koska en halua heti alkuunkaan opettaa mitään lampaiden perässä peesaamista niin käytännössä ajoa tulee muutama askel ja sitten tas aina jo flänkki. Sisäflänkeille ole Jupiteria kutsunut reiteen taputtamalla ja vastakkaiseen suuntaan Jupiter on lähtenyt tosi kivasti pelkällä suhinalla (jota käytän flänkeissä suunnasta riippumatta).

On se vaan niin hieno paimenen alku, että on todella ilo treenailla sen kanssa paimennusta. :) Hyvin luontainen Jupiter tosiaan on ja sen lisäksi vielä yhteistyöhaluinen. Siltä löytyy todella nätit flänkit ihan itsestään eikä ajokaan näytä tuottavan vaikeuksia vaikka sitä on vasta hyvin vähän tehty.

Tästä treenit sitten vaan jatkuu. Seuraavaksi olisi tarkoitus jatkaa lampaiden kohtaamisten treenaamista vaikeammissa olosuhteissa ja raskaidenkin lampaiden työstämistä rauhallisesti. Samalla myös poispäinajon alkeita jatketaan ja ylipäätään fiilistellään lampaita erilaisissa tilanteissa. Luulen, että saadaan ennen talvea Jupiter jo aika hyvälle mallille, josta sitten on hyvä jatkaa ensi keväänä kunnolla treenaamista ja kouluttamista. :)

perjantai 22. syyskuuta 2017

Peruutuspaikalta paimennuskisoihin

Olin unohtanut SBCAK:n junnumestisten yhteydessä olevaan normikisaan ilmoittautumisen ja sen vuoksi alunperin mulla ei paikkaa ollut. Tai itse asiassa olin just Briskness-leirillä kun ilmoitautuminen alkoi ja tiesin jo etukäteen että helposti päivän hulinassa unohtuu ja laitoin muistutuksen, joka ei sitten muistuttanutkaan. :( Muistin sitten jonkin aikaa ilmoittautumisen alkamisen jälkeen ja ilmoittauduin varalle.

Olin kuitenkin päättänyt mennä kisapaikalle katsomaan Jupiterin velipuolen ja siskopuolen kisasuorituksia sekä osallistumaan aineenvaihduntatutkimukseen ja otattamaan Jupiterista geeninäytteet. Eilen sitten tulikin ilmoitus, että meille kisapaikka vapautui, joten nopea pieni treeni vielä illalla (siitä on jo pitkä aika kun Jerikon kanssa on viimeksi treenattu) ja tänään sitten kisoihin. Startattiin ekana, joten en päässyt katsomaan muiden suorituksia.

Hakumatka oli vissiin 300m, joku ainakin niin sanoi. Jerikon kanssa ei ole tehty pitkiä hakuja toukokuun jälkeen, mutta hienosti se kyllä meni. En sitä oikeastaan epäillytkään, kun hakukaaret on ollut Jerikolla vahvuus. Laitoin oikealle eli tulovarikon puolelle ja Jeriko jäi ihan aavistuksen vajaaksi, ehkä n. klo 1 lopetti kaaren. Luotin kuitenkin koiraan ja annoin siitä luvan nostaa ja ihan hyvinhän ne nousi kohtuu suoraan. Hakukaaresta 19/20, nostosta 8/10. Sen jälkeen ohjaajalle tuonnissa oltiin aika pitkälti offline eli pisteitä 2/20. :D

Myös ajossa oltiin offline aika paljon, en vaan saanut ohjattua lampaita linjalle ja pisteitä 6/20. Jeriko otti ehkä 60% käskyistä oikein, muuten oltiin ehkä vähän ruosteessa. Toisen ajoportin linjaa en vaan edes hahmottanut.

Jako saatiin kohtuullisessa ajassa, mutta Jeriko vähän kuin hölkötteli ja flänkkäili ajettavalle porukalle. Tuomarina oli Bobby Dalziel ja etukäteen hän olikin sanonut, että haluaa nähdä, että koira ajaa lampaita jaon jälkeen. Itse jäin kauemmaksi ja Jeriko niitä flänkkäillen kuljetti. Bobby huusi mulle sitten jotain, että "You've got to catch them!" ja menin siinä vähän sekaisin. Ymmärsin jotenkin, että tarkoitti taakse jätettyä laumaa ja yhdistin sitten porukat. Mutta tarkoitus olikin, että olisin hidastanut Jerikoa/pistänyt sen seisomaan ja siitä ajamaan rauhassa eikä vaan juoksemaan. Jälkikäteen Bobby tämän minulle sitten selvensi. Harmillinen väärinkäsitys, koska uutta jakoa en sitten vaan saanut mitenkään aikaiseksi ja aika loppui.

Jeriko teki kyllä hyvin työtä ja oikeastaan saan olla ylpeä mistä vaan mitä se pystyy tällä tasolla tekemään. Vaikka toisaalta, ei sen pitäisi näyttelylinjassakaan ihan niin suuri ihmeellisyys olla. Ehkä se ei joskus tulevaisuudessa olekaan. Mutta tällä hetkellä on vaan hienoa, että Jeriko pystyy ylipäätään hakemaan noin pitkän matkan päästä ja muutenkin toimimaan erilaisilla lampailla eikä vaan "kotitilalla". Rankkaa oli hakuringissä edes takaisin juokseminen, mutta Jeriko oli kyllä myös tyytyväinen. :)

Pojat antoi sitten myös verinäytteet koirien aineenvaihduntatutkimukseen ja Jupiterista otettiin verinäytteet. Velipuoli Voitto ja siskopuoli Penni tekivät kyllä todella tyylikästä ja hienoa työtä kisoissa, toivon mukaan Jupiteristakin tulee aikanaan noin taitava. :)

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kisaviikonloppu

Jerikolla oli kunnon kisaviikonloppu. Eilen tosiaan Levekkin jälkikokeessa tähtäimessä 1-tulos. Kisapäivä alkoi erittäin märkänä, kun vettä tuli kuin saavista kaatamalla koko aamun. Toisin sanoen jäljet oli tallattu täydessä kaatosateessa ja vesi huuhtoi sen jälkeenkin jälkiä ihan kunnolla. Jäljelle lähtiessä sade oli hellittänyt tihkuksi.

Jerikon jana oli muuten hyvinkin selkeä paikka, mutta janalla oli kaatunut puunrunko poikittain. Jerikon vauhti tyssäsi aluksi siihen ja jäi etsimään jälkeä puunrungon edestä. Jouduin kutsumaan Jerikon takaisin janalle, mutta uudella lähetyksellä Jeriko eteni hyvin loppuun saakka ja oli tarkkana jäljen suunnan kanssa ja valitsi oikein! Hieno poika! :) Janalta pisteitä 35/40p.

Ensimmäinen keppi tuli melko nopeasti ja nousi hienosti. Pian sen jälkeen tuli vähän vaikeampi paikka, Jeriko epäröi jäljen suunnan suhteen, kävi ensin pienellä suopohjaisella alueella, sitten palasi takaisin päin ja jäljesti tielle. Siinä taisi mennä sitten joku harha. Kun palattiin takaisin ja Jeriko nappasi uudestaan oman jäljen kävi ilmi, että tuossa kohdassa oli juuri ollut piikkikulma.

Jäljestys jatkui hyvin, vaikka Jerikon tyylistä näki erittäin hyvin että haastavaa oli. Jerikohan hidastaa ja nopeuttaa hyvin selkeästi sen mukaan kuinka haastavaa on. Nyt Jeriko joutui menemään pitkiä pätkiä kävellen ja hyvin matalalla ja tarkalla nenällä haistellen. Upeaa työtä se kyllä taas teki. :) Lopputuloksena kaikki kuusi keppiä löytyi. Keppi-ilmaisut muuten iloisia ja hyviä, mutta vitoskeppi olisi jäänyt kivikkoon. Jeriko ei reagoinut keppiin mitenkään, joten epäilen, että se ei vaan haistanut sitä ollenkaan. Bongasin itse kepin joten kaikki kuusi taskussa keppien palautukseen. Jäljestä kokonaispisteet 165p.

Esineruutu oli melkoisen kostealla pohjalla ja ruudussa meni vesioja. Itse tein varmaan virhearvion, kun päätin lähettää Jerikon poikkeuksellisesti ruudun keskeltä. Siinä oli vähän säätöä, kun kellään toimihenkilöllä ei ollutkaan kelloa ja tuomarin kännykän sekunttikelloa otettiin käyttöön (me oltiin siis ekana) ja Jeriko oli niin malttamattomana, että jotenkin päätin etten koita edes viedä sitä ruudun toiseen kulmaan hallinnassa... :D Ajattelin myös, että se voisi nostaa keskeltä hyvällä säkällä esineen, jolloin voisin siirtyä toiseen kulmaan ja sitten toiseen.

Eka esine nousi kuitenkin vasemmasta takakulmasta ja sitten lähdin siirtymään esineruudussa taas eteenpäin ja tässä siirtyilyssä paloi kallista aikaa. Toisena Jeriko nosti oikeasta takakulmasta esineen ja siihen mennessä Jeriko oli etsinyt oikeastaan jo koko ruudun, mutta aavistus mulla oli, että tämän vesiojan oikealla puolella oleva alue saattoi olla huonommin tarkastettu koska sitä ei päässyt lähestymään vasemmalta kunnolla. Niin sinne sitten jäikin pusikkoon viimeinen esine, aika vaan loppui. :( Toiseltakin kolmosluokan koiralta jäi sama esine löytämättä, joten oli se hankala seisovassa ilmassa. :( Pisteitä 20/30p.

Tottis sitten viimeisenä. Jeriko pääsi suorittamaan yksilöliikkeitä ensimmäisenä. Vire oli ihan päin peetä. :D Jeriko nousi johonkin sfääreihin ja haukkui todella paljon koko suorituksen läpi. Seurasi kyllä muuten ihan hyvin ja silleen oli keskittynyt, mutta aivan liian korkeassa vireessä eikä saanut pidettyä mölyjä mahassaan. Liikkeestä istuminen ei sitten onnistunut tässä vireessä, vaan meni maahan. Ja kun hypyn pisteet jäi myös saamatta, oli lopputuloksena 73p eikä enää mahkuja ykköstulokseen. Kokonaispisteet siis 258p.

Kovastihan tuosta joutui mietintä myssyä laittamaan päähän, että mikä tuon vireen vie tuollaiselle tasolle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että todennäköisesti tehdyt hyppytreenit ja nostatukset sille (Jeriko on saanut haukkua ja riekkua, kun appari on heilutellut lelua esteen takana) vie vireen tuolle tasolle, kun Jeriko kuitenkin tietää että se on tulossa. Ja kun ei se hyppy treeneissä onnistumisista huolimatta ole kokeessa onnistunut, niin parempi on nyt varmasti palata siihen ajatukseen mikä mulla olikin jo aiemmin, että opetan Jerikon kiertämään hypyn niin ettei se vaikuttaisi sen mielentilaan.

Lisäksi täytyy jatkaa häiriötreenejä keskittymisen parantamiseksi (ja keskittyminen nyt toimikin melko hyvin liikkeestä istumista lukuunottamatta). Mietin myös, että vireenhallintaa voisi mennä harjoittelemaan esim. rallitokokokeisiin, mutta en ole varma onko siitä apua kun itse en varsinkaan sellaista yhtään jännittäisi joten en tiedä nousisiko vire tuolla tavalla... Mutta katsotaan. Leuka rintaan ja taas eteenpäin.

Tänään oli vuorossa Pohjois-Hämeen kennelpiirin agilityn piirinmestikset. Sillä ajatuksella lähdin, että tehtäisiin kaksi nollaa, mutta treenaamattomuus kyllä näkyi ekalla radalla, kun Jerikolta tippui ensin yksi rima ja sitten itse kiihdyttelin aivan liikaa rytmissä edelle. Jännitin rataantutustumisessa, että miten ehdin persjättää loppusuoralla, mutta olisin sitten itse asiassa ehtinyt vähemmälläkin sprinttailulla. En vaan luottanut omaan vauhtiin ja sitten aloin ottamaan liikaa etumatkaa liian aikaisin, minkä seurauksena myös loppusuoralla tippui rima ja sitten Jeriko ohitti vikan esteen ja syöksyi palkalle. Tätähän on ollut ennenkin kun itse lähden tolleen vaan juoksemaan enkä keskity ohjaukseen. Jeriko silti tuntui radalla hyvältä ja oli tosi kiva mennä sen kanssa. :)


Toisena oli hyppyrata, jolle rytmittämiseen keskityin vähän paremmin etten vaan rynnisi liikaa edelle ja aiheuttaisi liikaa kiirettä Jerikolle sen vuoksi. Tämä rata menikin aika nappiin ja tuloksena nolla. :) Kärkikahinoihin ei kuitenkaan ollut asiaa vaikka etenemä oli ihan mukava 4,5m/s ja jotain vähän päälle.


Loppuun vielä upeita Miikun ottamia kuvia Jupiterin perjantain paimennuksista. On se vaan upea paimenkoiran alku, en voisi olla enempää tyytyväinen. Lisäksi Jupiterin setä Hero on käynyt meillä nyt kolme kertaa paimentamassa (päässyt siis ekaa kertaa lampaille nyt 3,5v iässä!) ja se on kyllä aivan ilmiömäinen luontaisuudessaan. Ei voi olla kuin tyytyväinen siihen, että sekä emän että isän puolelta sukua tulee näin hienoja paimennusominaisuuksia. :)))











lauantai 16. syyskuuta 2017

Harhajälkeä

Keskiviikkona käytiin Ilonan kanssa tekemässä jälkitreeniä. Jerikolle tallasin itse 450m jäljen kolmella kepillä. Hieman ennen jäljelle lähtöä Ilona kävi Millin kanssa Jerikon jäljen päällä kävelemässä ja itse asiassa vähän vahingossakin tuli metsästä pois juuri viimeisen kepin päältä. Niin ja Millillä on juuri hiljattain juoksu loppunut ja Jeriko oli ainakin lenkillä sitä mieltä, että voisi osallistua kaksoisastutukseen.. :P Kunnon häiriö siis. Sinänsä en epäile yhtään etteikö Jeriko selvittäisi harhaa, mutta tarkoitus oli nyt tehdä tarkoituksellinen harha ja päästä palkkaamaan kepin ilmaisusta sen jälkeenkin ettei lähde sitten vaan liiaksi jäljen "imuun".

Ukolle tehtiin pellolle jälki johon neljä esinettä. Oma jälki oli marssittu ja Ilona tallasi sitten noin 45min myöhemmin harhan joka leikkasi jäljen kahdessa kohtaa. Ilona käveli ihan normaaliaskelin ja pyrin tällä varmistamaan, että näin ekaa kertaa pellolle tehty harhatreeni johtaisi onnistumiseen.

Jeriko pääsi ensin ajamaan omaa jälkeen. Janalla on kyllä paha takajälkiongelma joka tuntuu kyllä tosi pahalta kun janalle ei olisi varaa jättää niitä pisteitä. Taas merkkari ihan 2-3 metrin matkalla jo jälkeä oikeaan suuntaan, mutta sitten ihan vaan oli pakko käydä vielä tsekkaamassa, että "mistä se jälki tulee".. Huoh. Miten tuon nyt saisi siltä pois? tarvii vaan toivoa hyvää onnea huomisen jälkikokeeseen... No, Jeriko kuitenkin liinan mitan jälkeen oli jo itse kääntymässä takaisin, joten ehkä meillä toivoa vielä on ettei mene ihan hirveästi pisteitä..

Muu jäljestys meni ihan hienosti ja kaksi keppiä nousi hyvin. Sitten tultiin jäljen loppuosaan jossa harha oli. Ensimmäisestä jäljen ylityksestä Jeriko meni yli niin, että näin sen merkkaavan harhan mutta jatkoi matkaa erityisemmin hidastamatta. Kuitenkin juuri ennen viimeistä keppiä Ilona ja Milli oli pyörinyt jäljen päällä etsien reittiä kalliolta alas ja Jeriko hidasti hitaaksi kävelyksi, jäljesti tosi tarkkaan, mutta palasi sitten vähän takaisin päin. Uudelle varmistuksella Jeriko päätyi viimeiselle kepille ja ilmaisi sen hienosti. :)

Ukon jäljelle lähdettiin jo hämärtyvässä illassa. Ukko jäljesti aika hyvin ja tarkasti, mutta kulmat ei mennyt niin hienosti kuin edellisissä treeneissä, vaan teki pienet tarkastusympyrät jokaiseen. Esineiden ilmaisu on Ukolla myös epävarma, kaksi nosti suuhun ja lähti tuomaan ja kahden yli ajoi. Yksi jouduttiin jälkikäteen Jerikon kanssa käydä etsimässä, kun ei sitä löydetty hämärässä jälkeä ajaessa. Mutta harhajälkeen Ukko ei reagoinut yhtään mitenkään kummassakaan kohdassa missä jälki leikkasi. Tosi onnistunut treeni siis siinä mielessä! :)

Esineilmaisuun täytyy Ukon kanssa nyt vaan keskittyä ja vähentää jäljellä namin määrää. Erikseen esineilmaisua onkin treenattu, mutta lisää vaan treeniä.

Perjantaina oli paimennustreeniä Jupiterin kanssa. Hieman on taas vauhti noussut ja hieman enemmän saa käyttää painetta, että oikeasti hidastaa tahdin sellaiseksi kuin tahdon, mutta ihan kivaa pätkää tuli. Miikku oli ottamassa kuvia, joten katsotaan tuliko jotain hyviä otoksia Jupista. :) Nyt pitäis vaan itse ryhdistäytyä, kun edellinen paimennustreeni oli Jupiterilla lähes 3 viikkoa sitten. Pitäis nyt ennen talvea vielä treenailla vähän tiheämmin.

Tänään oli Levekin jälkikoe, jossa 1-tulos tavoitteena, mutta kakkoseen päädyttiin Jerikon kanssa. :( Kisaraporttia huomenna lisää.

torstai 7. syyskuuta 2017

Taitavat koirat

Tänään vietettiin reilu kolme tuntia vesisateessa pellolla ja metsässä. On koiraharrastaja hullu. Taina tallasi Ukolle pellolle jäljen, jossa oli nyt ensimmäistä kertaa kaari sekä piikkikulma. Vesisade, märkä pelto ja ja vaihteleva pohja ei olleet mitenkään helpot olosuhteet, ja eihän Ukolle ole kuin vasta seitsemän treenikertaa alla, ja se jäljesti kyllä todella hienosti. On se luonnonlahjakkuus, ei voi muuta sanoa.

Hauska kyllä, miten metsässä juokseva koira jäljestää nyt todella hyvällä ja määrätietoisella tahdilla pellolla, mutta kyllä mä siitä tiesin, että se siihen pystyy. Ukko kävelee jälkeä tosi kivasti, vähän niin kuin se ajaisi paimentaessa tosi voimakkaasti lampaita. Sillä erolla, että häntä on kivasti korkealla tässä. Tykkään tosi paljon tuosta ilmeestä. :)

Parissa kulmassa tuli pientä tarkistusta ja välillä suoralla hieman erkani jäljeltä sivuun, mutta palasi sitten itse takaisin jäljelle. Hieman terävämmin saisi kuitenkin palata ja itse pitäisi lukea tilannetta paremmin, että pysähdyn heti jos erkanee. Treenit jatkuu, mutta kyllä tuosta hyvä tulee. Ensi kesänä ehdottomasti kisoihin jos vaan koepaikkoja saadaan.

Jerikolle tein itse n. 750m jäljen kolmella kepillä. Eka keppi maaston muutoksen jälkeen aukealle, toinen keppi kulman ja kalliolle nousun jälkeen kallion päällä. Molemmat Jeriko ilmaisi hienosti ja jäljesti todella tarkasti ja määrätietoisesti kuten aina. Jos Ukko on luonnonlahjakkuus, niin sitä on todellakin Jerikokin. Ylpeä saa näistä pojista olla.

Taina teki harhan jäljen loppuosaan noin 20 min jäljen tallaamisen jälkeen, kiemurteli vähän ja poimi muutamia puolukoita. Jeriko ei noteerannut harhaa vähäisimmässäkään määrin enkä edes siis pystynyt lukemaan siitä missä harha oli. Viimeinen keppi meinasi kyllä Jerikolta jäädä, kun meinasi vaan kivikkoon jatkaa mun poistumisjäljen perässä. Porsas.

Jupiterille tein lyhyen keppijäljen, mutta vaikka kepit löytyikin, niin ei ollut kyllä paljoa jäljestämisestä tietoakaan. Varsinkin alkuun Jupiter oli ihan sunnuntaikävelyllä ja senkin jälkeen jäljestys oli hyvin katkonaista. Tuntuu, että Jupiter on luontaisesti parempi hakukoira kuin mitä jälkikoira.

Hakutreenit olikin keskiviikkona. Tarkoitus oli tehdä Jupiterille kaksi ekaa maalimiestä taputuksilla niin, että toinen jää mielikuvaksi, mutta erinäisten epäselvyyksien vuoksi ensimmäiselle lähetys tapahtuikin sitten ihan kokonaan ilman taputuksia. En kuullut mitään ja sitten vaan aattelin että en kuullut, mutta koira ehkä kuuli kun oli niin lähdössä, ja päästin sen menemään. Hienosti kyllä meni suoraan ja löysi maalimiehen. Toiselle lähtö mielikuvana ei sitten kyllä onnistunutkaan. Ensin näytti, että Jupiter lähtee tosi hienosti suoraan, mutta lopettikin puolessa välissä. Otettiin sitten tässä avut ja vähän vaihdellen apuja loppumatkakin tarvittaessa. Yhteensä neljä pistoa molemmin puolin ja se oli kyllä aika rankka treeni Jupiterille. Ensi kerralla sitten helpompaa. Mutta siis hienosti Jupiter jatkoi hommia vaikka selvästi jo väsytti ja haastavaakin oli.

Tiistaille olin ostanut Harri Huittisen irtotunnin. Aloitin Jerikon kanssa ja olipa kiva taas tehdä rataa. Vetäistään 25 esteen rata heti nollana läpi, tosin itse vähän laiskottelin, kun olisi voinut itse tehdä asiat helpommiksikin koiralle. Hienosti Jeriko paikkaili mun laiskuutta. :D Toisella kerralla tein sitten kunnolla ja tällä kertaa vielä hienompi nolla. On se sellainen kullanmuru. Sitten pari lyhyttä pätkää.

Kun Jerikon kanssa oltiin jo vedetty rata läpi, niin otin toiselle vuorolle Jupiterin. Jupi sai ensimmäistä kertaa tutustua suoraan putkeen ja sitten sen jälkeen tehtiin esteen tarjoamista joka onnistui kyllä tosi hyvin. Hienosti Jupiter on tuon idean tajunnut. Tästä sitten vaan pikku hiljaa eteenpäin.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Katso kengun loikkaa

Viikko mennyt taas joutuisasti. Maanantaina meillä alkoi maanrakennustyöt treenikenttää varten. Täytyy myöntää, että nyt kun pöpelikkö alueelta kaadettiin ja sitten varsinkin kun maa oli tasoitettu, alkoi kenttä näyttämään aika isolta.. Riittänee ihan hyvin meidän treeneihin. :D Sitten ensi kesäksi pitäisi saada jostain pk-vinoeste ja agilityesteitä.



Keskiviikkona Jupiterilla oli hakutreenit. Jupiterilla oli kolme siityvää maalimiestä, jotka otettiin taputusavuilla, maalimiehet hyvin piiloutuneina. Ei enää ole näkynyt sitä päättömästi juoksemista vaan Jupiter on ollut tosi hyvin nenä auki. Kyllähän se juosta tykkää ja uppoaa kuin ohjus lähetyksestä, mutta nyt on myös löytänyt maalimiehet todella nopeasti pitämällä nenänsä auki. :) Kolmelta ensimmäiseltä maalimieheltä kävin Jupiterin hakemassa samalla kun maalimies ensin palkkasi ruualla ja sitten leikki. Hihnassa tultiin yhdessä keskilinjalle hieman etukautta kiertäen. Lopuilta kutsuin Jupiterin kun maalimies antoi merkin, että palkkaus on loppunut.

Tällä tiellä taidetaan jatkaa ja tehdään hajuhakuja sitten ehkä jos on joskus oikein hyvät tuuliolosuhteen (aina tuntuu olevan tosi huonot ja olisi päättänyt että tekee hajuhakua) tai jos alkaa näyttämään turhan juoksemiselta.

Perjantaina lähdettiin Virroille Marttisiin Briskness-leirille. Arvoin loppuun asti mitkä koirat otan mukaan ja päätin sitten ottaa kaikki kolme. Perjantaina oltiin vasta illalla perillä, mutta Jeriko pääsi heti perille tultuamme suoraan tekemään pienen esineruututreenin.

Lauantaina alkoi sitten treenit. Aamupäivällä oltiin Maiju Ojamiehen toko/tottis-opeissa. Jupiterin kanssa tehtiin ensin vauhtinoutoa, mutta olin tehnyt huonon valinnan kapuloiden suhteen mitä otin mukaan. Olen käyttänyt kotona nyt vanhaa 650g kapulaa, koska Jupiterilla oli aluksi taipumusta ottaa laipasta kiinni ja isompi kapula auttoi tähän. Tätä kapulaa Jupiter onkin tuonut tosi hyvin, mutta nyt otin uudemman kapulan joka on itse asiassa vähän painavampi ja sen suuosa on liukkaampi. Jupiter ei siis nostanutkaan tätä kapulaa niin mielellään eikä saatu niin hyviä toistoja. Myöskään Maijulta saatu ohjatun noudon kapula ei ollut Jupiterin mielestä ihan kiva, joten aika hyvin on fiksoitunut yhteen tiettyyn kapulaan..

Tehtiin myös perusasentoa ja sitten toisella vuorolla Jupiter opetteli hyppäämistä seisomaan pysähdyksen alustuksena. Hassu juttu onkin, että hyppy oli aluksi vaikea saada Jupiterilta tässä tilanteessa vaikka se arjessa hyppii ja pomppii lähes tauotta. Se on oikeasti varsinainen kenguru. Sitten kun Jupiter tajusi, että huitomisellani haluan hyppyä, niin kyllähän niitä hyppyjä alkoi tulemaan ja oikein kunnon pomppuja tulikin, jolloin sai sitten taas alkaa hillitsemään hyppyjä. Lopuksi vielä maahanmenoa ja siihen jatkossa täytyykin ottaa lelupalkka.

Jupiter on hassu persoona. Se on toisaalta niin vauhdikas ja vilkas, kiihdyttää nollasta sataan sekunnissa, juoksee ja pomppii mielellään. Ja sitten taas toisaalta miettii asioita melko tarkkaankin tehdessään, en ole oikeastaan koskaan nähnyt sen törmäävän mihinkään, aina on hallinta menossa mukana ja kun tehdään tottista, ajattelee se ehkä jopa vähän turhankin paljon. Mutta hienosti se kyllä reagoi koulutukseen, joten vauhdinkin siihen saa kun vaan sitä vahvistaa ja ehkä myös iänkin myötä.

Jeriko teki myöskin tottista. Sille tehtiin häiriötreeniä ja alkuun Jeriko meni kyllä niin helposti häiriöihin, mm. Maijun "jes"-huudahduksesta syöksyi Maijulla olevaan leluun. Pari toistoa tarvittiin ennen kuin Jeriko tajusi, että tässä nyt huijataan herraa eikä niihin pidä reagoida. Toisella vuorolla tehtiin sitten hyppyä Maijun harjoitusesteellä ja 95cm meni täysin puhtaasti, metrisellä rima tippui (todella kevyestä kosketuksesta tippuvaa sorttia). Ihan hyvältä näytti kyllä.

Itse vedin sitten metsäjälkitreenejä iltapäivällä. Jeriko pääsi myös tekemään oman jäljen, joka oli n. 1km pitkä neljällä kepillä. Jeriko jäljesti tosi hyvin ja ilmaisi hienosti kepit. Jäljen lopussa olikin vaan vahingossa lennosta tehdystä jäljen tallaajan suunnitelman muutoksesta johtuen pieni källi. Jerikon jälki nimittäin leikkasi jo ajetun toisen koiran jäljen. Siinä sitten olikin tuumaamista ja Jerikolla meni liina jalkoijen ympäri solmuun. Kun vapautin liinan, seisoi Jeriko ilmeisesti suoraan väärän jäljen päällä ja lähti sille. Tajusin itse ihan hetken päästä, että taitaa olla jo ajettu jälki, jota taakse päin kysyessä Jerikokin kääntyi ja palasi heti takaisin leikkauspisteeseen itsenäisesti ja hetken nuuskuttelun jälkeen nosti oman jäljen, jäljesti parikymmentä metriä loppuun ja nosti kepin. Huippu Jeriko! :)

Tänään aloitettiin sitten jälkipellolla. Tallasin itse Ukolle jäljen, jossa oli neljä esinettä ja viisi kulmaa. Pellolla oli heinä vähän pitkää ja pikkasen jännitin, että lähteekö Ukko jäljestämään korkealla nenällä, varsinkin metsäjälkitausta huomioiden. Mutta turhaan jännitin, sillä Ukko jäljesti todella matalalla nenällä ja tarkasti, kolme kulmaa ihan täydellisesti kuin raiteilla. Lähes täydellistä, mutta viimeisessä kulmassa vastatuulessa tuli pieni tarkastulenkki ja esineet meinasi jäädä vaikka Ukko oli aivan jäljen päällä. Oli kai niin keskittynyt jäljestämiseen ettei enää pystynyt esineisiin keskittyä. Mutta eiköhän sekin tästä korjaannu. Nyt vaan pitäisi muistaa treenata piikkejä, kaaria ja ottaa jäljelle harhatkin mukana.

Tänään iltapäivällä taas metsään. Jerikolle tehtiin 400m jälki, johon tehtin tarkoituksellinen harha, joka oli 40 min tuoreempi kuin oma jälki. Harhan kohdalla Jeriko poikkesi vähän omalta jäljeltä, mutta ei lähtenyt harhalle vaan jatkoi sitten oman jäljen suuntaisesti. Harmi vaan, että keppi oli noin 15m päässä ja Jeriko meni siitä ohi parin metrin päästä ja keppi olisi jäänyt. Nyt kutsuin Jerikon takaisin ja palkkasin kun Jeriko ilmaisi. Toisen kerran kun harha ylitti jäljen, Jeriko ei enää reagoinut siihen oikeastaan mitenkään. Hieno poika. Näitä täytyy tehdä lisää.

Sennin kanssa tehtiin lopuksi kaksin esineruututeenit, kaksi eri kaistaletta joilla esineet aika edessä. Hienosti Jeriko piti nenää auki ja varsinkin toisessa kaistaleessa esineet nousi ihan suoraan. :)

Jupiter sai vielä lopuksi ajaa ensimmäisen keppijälkensä neljällä kepillä ja sehän meni hienosti! Jupiter jäljesti hyvin vahvasti tallattua jälkeä ja ilmaisi kaikki kepit.

Jupiter tapasi leirillä myös serkkunsa (Jupin isän siskon pentu) Fixin. Kuvasarja kertokoon millainen oli heidän yhteiskuvan otto.





Kenguru-pojasta on kasvanut jo aika iso ja vielä taitaa vähän korkeutta tulla lisää kun ranteissa on pattia jäljellä. Jupiter on jo Ukon korkuinen eli 54cm. Toivon mukaan ei enää 1-2 cm enempää tule lisää. Mitään ponin kokoista en toivo siitä.. ;)

Se oli sitten kesän viimeinen leiri. Nyt vaan kohti uutta työviikkoa ja uusia treenejä.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Baby steps

Paimennusta on taas tehty pari treeniä Jupiterin kanssa viimeisen viikon aikana. Jupiterista on tullut vähän lisää kiihkeyttä esiin, eikä lampaiden edessä luokse kutsuminen olekaan enää ihan läpihuutojuttu, kun on niin kova veto lampaille. Jarru ei myöskään toimi enää ihan yhtä tehokkaasti, mutta kaaret on edelleen todella kauniisti auki eikä mitään sen pahempaa rynnimistä ole ollut.'

Tehtiin kuitenkin treeniä myös liinassa, jolla sain paremmin Jupiterille kerrottua mitä siltä haluan, ja sekä jarru että suoraan ajaminen vahvistui. Tämän treenin jälkeen pystyin tekemään Jupiterin kanssa peruskuljetusta niin, että se itse sääti tempoaan eikä siihen tarvinnut puuttua ja ajoin suoraan pidempiäkin pätkiä. Pyrin kuitenkin vielä päästämään melko nopeasti taas uudelle flänkille, enkä tehdä pelkkää ajoa.

Jupiter työstää ja peittää lammasporukkaa kyllä todella hienosti, huomioi kaikki lampaat ja hienosti ja rauhallisesti peruskuljetuksessakin kokoaa niitä yhteen. Todella hyvältä näyttää, en voisi olla tyytyväisempi. :) Edelleen jatketaan ihan perusjuttujen työstämisellä ja harjoittelulla, jotta Jupiterin oma tilanteidenlukutaito ja eläinsilmä kehittyy.

Kotona on myös vähän tottisteltu. Jupiterin kanssa on harjoiteltu perusasentoa ja askelsiirtymiä, jotka on ottanut ison edistysaskeleen, kun yhdistin treeniin namista luopumisen. Pidin siis avoimella kämmenellä namia Jupiterin pään vieressä tai edessä, jolloin Jupiter vahvisti katsekontaktia, tiivisti ja piti paikkaansa paremmin. :)

Pakko kommentoida, että kun Jerikolle tein samaa, niin ei toiminut ihan niin kuin rasvattu. Uusi juttu vanhalle konkarille, niin ei ollutkaan ihan niin yksiselitteistä, että herran pitäisi namista luopua. :D Mutta hyvin toimi kyllä Jerikollakin, mutta vaatii vielä vähän sisäänajamista. ;)

Tiputin myös apinan selästä, joka on lelun palauttamattomuuden vuoksi ollut ja tehtiin tänään Jupiterin kanssa myös vauhtinoutoa. Meinas välillä vähän ottaa kapulan päästä kiinni, joten vaihdoin 650g kapulaan, ettei olisi niin helppo. Palkkasin myös pari kertaa kapulan keskiosaan tarttumisesta ja kyllähän se lähti hienosti sujumaan ja todella vauhdikkaasti Jupiter tehtävää suoritti. Itse asiassa kapulan ja lelun kanssa myös lelu palautui melkeinpä jalkoihin! :)

Jupiter on kyllä kyllä niin hauska tyyppi! Niin aktiivinen pieni kengurun poika. Sen kanssa on hauska tehdä. :)

Muuten meillä onkin sitten ollut hommia kotona, kun raivattiin takapihalta aluetta nurmikkoa varten ja huomenna alkaa nurmikon pohjustustyöt. Jännää! Siinä olis sitten tarkoitus aloittaa treenailut ensi kesänä, tuskin tänä vuonna vielä nurmikko juoksemista kestää. Esteet (agility ja pk) vaan siihen, niin kyllä kelpaa. :P

perjantai 18. elokuuta 2017

Koulutuspohdintaa

Jupiterin kasvun myötä on täytynyt alkaa ihan todella miettimään koulutuksellisia asioita, moneltakin kannalta. Viime kesänä koin toimivaksi ratkaisuksi pitää kesällä taukoa agilityryhmän kouluttamisesta ja päädyin samaan ratkaisuun tänäkin kesänä. Nyt syksyn lähestyessä jouduin kuitenkin alkaa todella pohtimaan omaa ajankäyttöä. Olen todella tykännyt agilityryhmän kouluttamisesta, olen saanut siitä itsekin paljon, kiintynyt koulutettaviini ja toivon voivani viedä koulutettavia eteenpäin ja antaa heille jotain hyödyllisiä neuvoja ja ohjeita jatkoon. Koen, että olen onnistunutkin siinä ja että olen ehkä pystynyt antamaan koulutettavilleni jotain uusia näkökulmia ja oivalluksia agilityyn liittyen.

Siksi ei ollut ollenkaan helppo päätös, mikä teen nyt talvikauden suhteen, mutta lopulta päädyin siihen, etten ota edelleenkään agilityryhmää koulutettavakseni, vaan keskityn Jupiteriin. Tarkoitus olisi loppuvuoden aikana alkaa Jupiterin kanssa enemmän tekemään agilityä, osallistua alkeiskurssille ja siitä pikku hiljaa edetä. Jerikollekaan en taida nyt ottaa vakioryhmäpaikkaa, vaan ostaa yksäreitä SDP:ltä tuosta läheltä 1-2 viikon välein ja treenailla lähinnä pikkumaksirimoilla. Piirinmestiksiin olisi kyllä Jerikon kanssa tarkoitus osallistua. Viikottaisiin treeneihin ei kuitenkaan Jerikon kanssa ole tarvetta, niin hyvä rutiini meillä jo on. :) Näin ollen jää enemmän iltoja vapaaksi Jupiterin kanssa touhuamiseen ja kouluttamiseen.

Paimennuksen suhteen en ole tänä kesänä ehtinyt pitämään koulutuksia ollenkaan niin paljon, kuin viime kesänä, vaikka paimennuskouluttamisestakin tykkään kovasti. Saan bordercollieiden ja kelpieiden kouluttamisesta myös itse paljon, oma silmä kehittyy lukemaan koiria ja pohtimaan erilaisille koirille omanlaisia ratkaisuja. On todella kiva nähdä, kun koulutukseen tullut koira ottaa harppauksen eteenpäin ja näkee, että jostain vinkistä on ollut apua. :)

Vielä mukavampi on nähdä kuinka Jupiter kehittyy. Olen alkanut ottamaan sitä nyt hiukan useammin lampaille, noin kerran 1-2 viikossa. Jupiter on ottanut todella suuria harppauksia eteenpäin ja tykkään todella paljon siitä miltä se näyttää. Jos en nyt vaan sössi mitään, niin siitä tulee varmasti todella upea paimenkoira, juuri sellainen mitä olen toivonutkin. Musta tuntuu, että mulla on käynyt tässä todella hyvä tuuri, että olen saanut Jupiterin. :) Tuntuu niin hyvältä, että vaikka siitä ei koskaan mitään muuta tulisi kuin paimenkoira, niin jos se on siinä hyvä niin ei yhtään haittaisi.


Vähän täytyy kyllä myöntää, että hieman nolottaa kuinka vähän Jupiterin kanssa olen treenannut muita juttuja. Se on aivan retuperällä. :D Varsinkaan tottishommat ei oikein kiinnostaisi ja mielessä on jopa käynyt, että pitäisikö vaan tehdä siitä paimennus ja ehkä agilitykoira, niin ei tarvisi tottista treenatakaan. :P Totuus on kyllä sekin, että kotona kaikenlaiset hommat ja projektit on vienyt niin ison siivun ajasta, että senkään vuoksi ei oikein ole ehtinyt.

Tänään kuitenkin tehtiin kotipihassa vähän höntsäilyä. Ensin Jupiterin kanssa perusasentoa sekä yhden askeleen siirtymää. Sitten keskityin taas vaan leikkiin ja lelun palautukseen ja sinnikkyys palkattiin, lelu alkoi pikku hiljaa palautumaan mulle ilman karkuun juoksemisia ja hillumisia (tosin aika paljon hihkumista ja käsien taputusta vaadittiin), muutaman kerran toi lelun jalkoihin ja sitten kerran ihan käteen asti! Yksi iso apina tiputettiin ainakin selästä vähän alaspäin. Jupiter teki myös hyppyesteiden (kaksi) tarjoamista mikä sujui aika hyvin.

Ukko teki esineilmaisutreeniä pihalla ja oli aika hellyyttävä, kun se niin innoissaan etsi ja ekalla kertaa otti esineen suuhun ja meinasi lähteä tuomaan, mutta muisti parin askeleen jälkeen, ettei niin pitänytkään tehdä ja pudotti esineen eteensä ja meni maahan. :D Mulla kolmella ei enää nostanut suuhun vaikka herkästi ajatus suuhun ottamisesta meinasi käydä mielessä, mutta hyvin Ukko ajatteli ja muisti, miten esine ilmaistaan. :)

Jeriko teki vähän tottisliikkeitä, mutta se kyllä häiriintyy aika paljon Jupiterin meluamisesta autossa, enkä taas voi sitten komentaakaan Jupiteria, kun Jeriko ottaa siitä itseensä. Se on vähän sama kuin Ukon tullessa taloon, vähän Jeriko on mennyt siitä herkäksi, mutta onneksi se menee varmasti ohi pikku hiljaa kun Jupiter kasvaa, samoin kuin meni Ukonkin kohdalla. Ukkoa sen sijaan voi käyttää hyvin Jupiterin koulutukseen, kun Ukko ei ota Jupiterin mölyämisestä eikä mun tiukastakaan komennosta itseensä pätkääkään. Täytyis tehdä näitä vuorotellen treenaamisia nyt tiheään, että Jupiterilla karsiutuisi kokonaan kaikki mölyäminen pois. Saman koulun on Ukko itsekin joutunut käymään.

Tein sitten Jerikolle vielä keppi-ilmaisutreenin takapihalle ja se meni kyllä kivasti ja Jeriko oli ihan innoissaan. Pitäisi päästä jälkeäkin tallomaan taas tässä pian..

lauantai 12. elokuuta 2017

Nenähommia ja Ukon kuulumisia

Sunnuntaina viime viikolla lähdettiin illalla mökille. Maanantaina kävin siellä katsastamassa treenimaastoja, jotka ovat käytettävissä syyskuussa Briskness-leirillä. Samalla tein Ukolle jäljen pellolle ja Jerikolle jäljen metsään. Jeriko teki myös esineruututreenin ja Jupiter keppitreenin.

Keppitreenissä Jupiter ei keskittynyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta annoin sen tulla vapaana ruutuun, mikä ei johtanut ollenkaan parhaaseen aloitusmielentilaan. Kepit kuitenkin löytyi ja palkkasin niistä nyt lelulla.

Jerikolle tehtiin esineruututreeni hajuilmaisuna. Kerrankin tuuli kivasta ja valitsin ruudun suunnan tuulen mukaan. Yksi esine vasemmalle taakse, yksi keskivaiheille ja yksi oikealle noin 30 metriin. Ekalta esineeltä haettiin hajua aivan esineen vierestä asti, tällainen hajuhaku on Jerikolle aivan vieras juttu. Jeriko myös ampui ensimmäisestä esineestä ohi, eli ei ollut aivan hereillä tai nenä auki. Luulenkin, että viime aikoina tehnyt runsaat nostatustreenit on nyt johtanut siihen, että nenä on mennyt vähän enempi kiinni ja esineruutujen taso tämän vuoksi laskenut. Vaikka tarkoitus oli tietty hyvä, että tehdään vaihtelevaa treeniä eikä vaan sitä kokeenomaista... Toiselta esineeltä Jeriko otti hajun jo kauempaa ja lähetyksestä meni suoraan esineelle. Kolmannelle lähetin suoraan etulinjalta. Hyvä tuuli tuli takaa ja tämänkin Jeriko haki suoraan. Hienoa! :)

Jerikon jälki lähti janalta oikealle ja Jeriko otti oikean suunnan suoraan ilman tarkastusta takajäljellä. Maasto oli sellaista, että korkeaa mustikkavarvikkoa yms. oli aika paljon ja jäljestys Jerikolle vähän liiankin helppoa eli vauhtia riitti. Silti ensimmäinen keppi n. 50m kohdalta nousi hienosti ja tämän jälkeen tulevan terävän kulman Jeriko teki myös hienosti. Sitten mentiin n. 400m kohdalle, jossa korkeampi varvikko loppui ja hieman tämän jälkeen olin jättänyt toisen kepin. Tässä Jeriko meni korkeintaan metrin jäljeltä sivussa, mutta ajoi ohi. Kutsuin takaisin, juhlittiin keppiä ja jatkettiin. Kaksi seuraavaa keppiä nousi hyvin, myös viimeinen jonka olin pudottanut tarkoituksella varvikkoon. Yhteensä siis neljä keppiä ja matkaa n. 1km.

Ukolle pellolla ihan perus laatikkomallinen jälki, jolla ruokaa alkuun tiheästi ja sitten vähän vaihtelevasti niin. Jälki vanheni n.1,5 tuntia. Ukko ajoi jälkeä todella hyvin, söi ruuat rauhassa askelilta ja pyrki olemaan koko ajan jäljen päällä. Välillä tuuli painoi vähän hajua sivuun, jolloin Ukkokin ajautui hieman sivuun, mutta pyrki aina hakeutumaan jäljelle takaisin. Esineitä jäljellä oli kolme ja nämä oli ensimmäistä kertaa ihan uudet, jollaisia Ukko ei ole aiemmin harjoitellutkaan. Mutta hitsi kun se ilmaisikin kaikki kolme niin hienosti. Todella määrätietoiset maahanmenot eikä mitään epäselvyyttä mitä esineillä pitäisi tehdä tai onko se motivoivaa. Lelupalkka tehnyt selvästi tehtävänsä, koska viimeisimmät jäljethän oli ollut Ukolla vähän kaahotusta, esineitä helposti jäänyt eikä ilmaisukaan ollut ihan selvä. Ukko on selvästi haudutelllut tätä asiaa. ;) Kyllä siitä vielä FH-jälkikoira tehdään.


Jupiterin kanssa sain myös mökillä aikaiseksi harjoitella taas vähän perusasentoa ja yhden askeleen siirtymää. Kivasti alkaa sujumaan, vaikka ihan joka kert aei napsahda asento juuri oikein. Mua myös vähän hämää se, että Jupiter tuppaa tökkimään mun vasenta kättä perusasentoon tullessaan, vaikka nami-imuutusta ei ole käytetty ja Jupiter osaa kädestä myös luopua ja ottaa katsekontaktia. Mutta perusasentoon tullessa on ottanut kuitenkin tavakseen tökkäistä kättä... Ehkä se jää sieltä pois, kun vielä alleviivaan sitä, että kättä ei saa huomioida.

Keskiviikkona olikin sitten urakkapäivä kotona, kun tyhjennettiin ja pestiin lampola. Tämän päälle vielä lampaiden muuta huoltoa jotenkin kyllä siinä päivä meni äkkiä.

Torstaina lähdettiin Ukon kanssa yliopistolliseen eläinsairaalaan. Ukko kutsuttiin uusintakuulotestaukseen, koska epäilin sen kuulon edelleen heikentyneen. Sillä on ollut kesän aikana muutama eksyminen/katoaminen lenkillä ja varsinkin taustahälyssä sen on selvästi vaikea kuulla tai erottaa mistä suunnasta ääni tulee ja esim. kuka puhuttelee. Hyvin selvästi tämä tuli esiin mm. Levekin kentällä jossa moottoritien taustahäly selvästi sekoittaa.

Ukolla on myös tullut aivan yllättäen ja tyhjästä jännä pelko lammasaitauksen sähkölankaa kohtaan, ja pohdin liittyykö tämäkin kuulon heikentymiseen. Ukko siis alkoi yhtäkkiä pelkäämän sähkölankaa niin, ettei se suostunut tulemaan pihasta laidunta kohti. Jos otin hihnassa niin langan lähellä veti voimakkaasti poispäin selvästi peloissaan. Pohdin, että liittyykö tämä siihen, että Ukko ei kuule langan napsuntaa eikä voi luottaa lankaan? Sähköiskuja Ukko ei ollut saanut ennen pelon syntymistä. Nyt pelko on vähän jo helpottamaan päin, joten vaikea sanoa mistä on ollut kyse.

Lisäksi ihan huvittavakin tapaus, kun Ukko sitten suostui tulemaan laitumelle minun kanssa, niin pääsi mun huomaamatta lähtemään ajamaan lammaslaumaa poispäin. Kun huomasin tilanteen oli Ukko jo n. 50metrin päässä eikä enää reagoinut kutsuihin. Ajoi vaan laumaa rauhallisella tahdilla poispäin. Lopulta metsän laidassa lammaslauma alkoi vähän kaarrattamaan, jolloin Ukko flänkkäsi tasapainoon ja toi laumaa taas takaisinpäin tasaisella tahdilla. :D Positiivista on se, että vaikka Ukko ei olisi mitenkään ohjattavissa tietyn pisteen jälkeen ja tekee vaan omaa juttuaan, niin se ei lampaille mitään vahinkoa aiheuta.

Palataan kuulotestiin. Tulos oli siis odotettavissa, mutta silti se oli jollain tapaa kylmä rätti naamalle: oikean korvan kuulo oli heikentynyt voimakkaasti ja siinä kuulokynnys oli jo 70 dB. Hahmottamista ehkä helpottaa, että voimakkain kuulontestaukseen käytetty äänenvoimakkuus on 80dB. Oikea korva on siis jo lähes kuuro. Vasemmassa korvassa kuulo oli pysynyt ennallaan eli keskivaikeasti heikentyneenä, kuulokynnys 45 dB. Ei ihme, että on vaikea kuulla tai erottaa äänen suuntaa.

Tulos sai aikaan mulla todella apean mielen, olin ja olen toki edelleen todella pahoillani Ukon puolesta. Olisin todella toivonut Ukolle parempaa onnea. Jotenkin se konkretisoitui, että Ukko todennäköisesti kuuroutuu kokonaan lähitulevaisuudessa, koska yleensä tämän tyyppinen kuulonheikentyminen kuitenkin johtaa kuuroutumiseen. Eihän koira kuulon menetystään itse osaa surra, mutta kyllä elämä olisi helpompaa kuulevana.

Arjessa tätä asiaa täytyy ottaa edelleen enemmän huomioon ja alkaa varautumaan siihen, että kuulo menee kokonaan. Harrastuslajeissa täytyy alkaa myös valmistautumaan kuulon heikkenemiseen ja harkita erityisluvan hakemista käsimerkkien käyttöön.

Erityisen surulliseksi mut Ukon puolesta saa kokonaisuus. Kuulo menee, joka tarkoittaa, että paimennusta ei voida entiseen tapaan harrastaa eikä siinä kilpailla. Paimennus on kuitenkin Ukon tärkeimpiä lajeja ollut. Vielä olen ottanut sitä tekemään jotain ihan perussiirtoja niin, että olen itse hyvin lähellä ja Ukko saa vaan tehdä vaiston mukaan tai on niin lähellä, että voi kuulla. Mutta jos kuulo menee kokonaan, on hyvin vähän paimennukseen liittyviä asioita mitä Ukko voi tehdä.

Kuulon heikentymisen vuoksi ei myöskään voitu koskaan aloittaa vepeilyä, koska varsinkaan vedessä uidessaan Ukko ei selvästikään enää oikein erota huutoja perään eikä se olisi ohjattavissa.

Lisäksi Ukolla alkoi viime talvena jonkinlaiset ontumisongelmat, joiden vuoksi rakkaat vetolajit ovat olleet tauolla. Kesällä tehtiin yksi canicross-lenkki, jonka jälkeen ei ontumista ollut, joten kunhan ehditään niin kokeillaan toki vielä. Ja kraniaaliterapia tuntui tehoavan Ukolla hyvin, joten pieni toivon pilkahdus vetolajeissa jatkamisesta vielä tuli ja odotetaan uusintakäyntiä kraniaaliterapiassa. Mutta vaakalaudalla ollaan silti vetolajienkin suhteen. Olen tosi pahoillani Ukon vuoksi tästä. :(

Näillä mennään mitä on. Arki jatkuu ja sitä muokataan Ukon mukaan. Ukko on kuitenkin edelleen sama Ukko jolla on hyvin tärkeä rooli ja paikka meidän perheessä. Onneksi Ukko ei myöskään vähäisestä treenaamisesta ole millänsäkään, mutta harrastuksia jatketaan Ukon ehdoilla.