perjantai 31. lokakuuta 2014

Pikkutreeniä

Tällä viikolla ollaan nysväilty vähän pikkutreenejä. ;) Tiistaina Jerikon agivuorolla tehtiin vain yksi vuoro. Valmiina oli taas etukäteen vähän ärsyttävältä tuntuva kieputusrata. Että mua ärsyttää radat jossa koiraa pitää koko ajan "pitää kiinni" ja viedä kädestä pitäen, kun haluaisin ennemmin päästää koiraa menemään ja suorittamaan itsenäisesti. Mutta itse asiassa rata osoittautui "helpommaksi" kuin miltä se näytti ja meni tosi kivasti. Jeriko teki aivan täydellistä puomin alastulokontaktia toisto toisen perään. Alkaiskohan siinä olemaan jotain rutiinia jo? :) A:n alastulo vaatii vielä vähän lisää vauhtia.

Ukko teki eilen oman agilitytreeninsä Harrin treeneissä. Kepeille vienti oli esitietojen mukaan vaikein kohta, mutta meni ihan helposti ykkösellä nappiin eikä siinä mitään erityistä. Sitten vaan jotenkin oma ohjaus parissa muussa kohtaa oli jotain ihan ihmeellistä ja kökköä ja takuttiin sitten parissa muussa kohtaa. Esteille irtoamista Ukolle tarvis saada huomattavasti lisää.

Paimennustreeniä ollaan ehditty tällä viikolla tehdä pari kertaa, mutta tulee toi pimeä kyllä ärsyttävän aikaisin, kun jo viideltä on ihan pimeää! Ihan niin kuin kelloa oltais siirretty yhden tunnin sijaan jotain kolme tuntia taakse päin. :D Tossa joku ilta tehtiin siis jakotreeniä hämärän laskiessa päälle. Jerikon kanssa harjoiteltiin itse asiassa sitä singleä ja saatiin kertaalleen yksi ihan onnistunutkin suoritus, mutta on se yhden lampaat erottaminen TOSI vaikeaa, kun eihän ne haluais ikinä yksin jäädä! ;) Ukko taas teki jakoa ja se onnistuu kyllä ihan leikiten ja Ukko vaihtelee porukkaa käskystä ihan tosta vaan. Tosi hyvä! :)

Tänään pääsin vähän aikaisemmin töistä ja valoa riitti treenille, niin tehtiin sitten vähän hakua ja noston jälkeen pillillä ohjausta. Siis käytännössä pillillä oikealle käskyttämistä. Ukolle nää pillikäskyt tosiaan uppoaa jotenkin luonnollisemmin ja onhan se paimennuksessa aivan omaa luokkaansa. Ja millä kohinalla se nyt koko ajan kehittyy, huh huh.

Ukolla on myös jännä ote paimennettaviin, ero lampaissa kun Ukko tai Jeriko on lampailla on niin kuin yöllä ja päivällä. Ukko voi tulla vähän ahtaastikin ja hyvin lähelle, mutta lampaat liikkuu rauhallisesti, kun taas Jerikon ampaistessa jo kaarella ja ollessa laajalla etäisyydellä, nää ottaa jo hatkat ja lähtee juoksemaan vauhdilla mun luo. Toisaalta Ukko saa lampaat liikkeelle vain katsomalla niitä ja seisomalla paikoillaan. Mä tulkitsen sen niin, että Ukolla on jotenkin tosi rauhoittuva vaikutus lampaisiin ja lampaat luottaa siihen, ja toisaalta taas silmä on niin vahva, että sekin riittää kertomaan lampaille, että nyt olis aika siirtyä. ;) Jerikollahan taas on tietynlaista voimaa ja itsevarmuutta tosi paljon enemmän, kun Ukko saattaa välillä jossain tilanteessa olla liiankin kohtelias eikä välttämättä osais sanoo lampaalle tiukasti. On tää aika opettavaista varsinkin, kun seuraa kahden täysin erilaisen koiran kehittymistä. :)

Tyytyväisen paimenpojat treenin jälkeen :)

Ukolle oon jatkanut avoimen kaukkareiden harjoittelua. En hinkkaamista, vaan leikkimielistä harjoittelua. ;) Tänään tehtiin jo vähän ylikin avoimen kisaetäisyydeltä eikä tullut jumituksia. Ehkä 50/50 kerroista välillä Ukko pompautti pyllyään vähän eteenpäin, mutta sitten tuli ihan täydellisiä teräviä ylösnousuja taaksepäin. Ja mikä parasta, Ukk oon ihan innoissaan näistä harjoituksista. :)

Ja jos Ukko on innoissaan kaukkaritreenistä, niin Jeriko oli suorastaan yli-innokas pikkuesine-treenistään. :D Kerran aikaisemmin ihan huvikseni sheippailin kolikon nostoa lattialta ja alkoihan Jeriko sitä vähän nostaakin, kunhan oli ensin esitellyt kaikki temput maan ja taivaan väliltä. ;) Nyt sitten menin sieltä missä aita on matalin, laitoin esineen lattialle, osoitin ja sanoin "tuo" ja sieltähän se pikku-ankka tuli. Ja sitten ruuvi, klemmari ja kolikko. Muutama toisto jokaista, parilla ensimmäisellä "tuo" ja sitten "pikku" -käskyllä. Ja heti alkoi nenäkin käymään, kun välillä sain laitettu esineen niin, ettei Jeriko ihan heti sitä nähnyt ja haki sen matolta enemmän haju kuin näköaistilla. Herra Partiolaisen Virkainto oli niin täpinöissään, että meinas mun sormetkin lähteä nakkien kylkiäisinä. :D


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kaikenlaista

Tässä on taas viikko treenailtu ja touhuiltu niin, että mistä sitä nyt aloittaisi..? Viikolla ei kauheesti paimenneltu, kun yksi lammas ontui takajalkaansa ja piti antaa levätä. Oli ilmeisesti lyönyt sen oven pieleen, kun noi ei oo ihan vielä sisäistänyt tuota ovesta kulkemista ja meinas tulla pihalle kaikki yhtenä rintamana karmit kaulassa. Onneksi jalassa ei ilmeisesti kuitenkaan mitään pahemmin vialla, kun loppuviikosta alkoi jo liikkumaan ihan normaalisti. Olen myös antanut lampaille kuivaheinän lisäksi kauraa, jonka taidan nyt lopettaa tai ainakin vähentää radikaalisti, kun kaikki lampaat on tosi hyvä kuntoisia ja osalla alkaa maha jo roikkua polvissa.. :D

Agsatreeneissä on käyty ja kivasti on mennyt. Tiistaina Jerikon treenit ja tehtiin ihan kivaa rataa ja sitten toisella vuorolla putki-puomi erottelua sekä keppejä jotka lähti aivan putken vierestä. Jeriko haki kyllä aivan sika upeesti kepeille, ekalla yrittämällä kiritin sen väärään väliin, mutta putkea ei vilkaissutkaan, toisella yrittämällä hieno suoritus. Sitten vielä lähetin hypyn takaa ja leijeröin itse puomin ja hienosti kyllä haki kepit ja pujotteli. :)

Ukolla oli torstaina oma agsavuoro ja intoa tuntui taas riittävän hieman aiempaa enemmän, mutta itse onnistuin jotenkin reväyttämään nivuseni heti treenin alkuun ja oikea jalka tuli sitten pohjetta myöten kipeäksi ja vähän kihelmöiväksi, enkä pystynyt juoksemaan ollenkaan normaalisti. Tällä kertaa se olinkin minä, joka ei pystynyt antamaan kaikkeaan.

Ukon kanssa ollaan jumppailtu vähän avoimen luokan kaukkareita ja aika kivasti alkaa ilmettä ja virettä löytymään. Nyt sitten käy vaan niin, että herkästi pomppaa pyllyllä eteenpäin, kun nousee niin täpäkkänä ylös. Tää on ihan uusi ongelma mulle ja en ole ihan varma miten tähän pitäisi suhtautua, kun olen aiemmin kaukkarit opettanut alusta asti nimenomaan tarkoiksi (ja siksi varmasti jähmimisongelmaa oli Jerikollakin). Eli pitäiskö mun antaa sen pyllyn sieltä pompsahtaa ainakin nyt alkuun, että saan etäisyyttä nostettua ja silti vireen pysymään, ja sitten vasta alkaa vähän pyytämään sitä, että pylly pysyiskin paikoillaan..? Pelkään, että jos alan nyt kovasti vaatimaan takaosan paikallaan pysymistä, niin sitten ilme kärsii ja ollaan taas tekemisissä jähmimisen kanssa...

Pk-puoli on Ukon kanssa nyt kyllä valitettavasti taputeltu. Yritin lähteä uusilla erittäin hyvin järkeen käyvillä ohjeilla harjoittelemaan, mutta Ukon reaktio ole kerta kerralta voimakkaampi, enkä pysty löytämään niin isoa aluetta, että pystyisi enää ampumaan näköetäisyydeltä niin kaukaa, ettei Ukko reagoi.. :/ Viimeksi ammuttiin noin 300 metristä ja kuului vaan pieni "tuh", josta Ukko lakos maahan, hilseili ja tärisikin vähän. :( Eikä millään saanut pysymään pystyssä, aivan toimintakyvyttömänä. Kyllä tästä eteenpäin yrittäminen olisi vaan koiran turhaa kiusaamista ja ahdistelua, ja lisäksi pelkään että saattaisi johtaa pelon yleistymiseen. Tällä hetkellä Ukko on kuitenkin vielä ollut sujut sen kanssa, jos kuulee laukauksen kun on "turvapaikassa" eli autossa tai kentän laidallakin odottelupaikalla. En halua riskeerata sitä, että tämäkin alkaisi rakoilemaan. Meidän ei ole pakko pk-puolella Ukon kanssa kisata ja tärkeintä on nyt se, että ainakaan vielä asia ei ole meidän arkeen vaikuttanut. Esim. paimentaessa järven toiselta puolelta kuuluvat laukaukset ei Ukkoa häiritse. :)

Pk-hyppyä ollaan nyt muutama kerta tehty pihassa ja olen ottanut vähän sellaistakin linjaa, että hyppyytän ensin pari matalampaa korkeutta ja sitten metriä, enkä hyväksy mitään rumia roiskaisuja tai ponnistuspaikan arpajaisia. Sitten olen vaan tokaissut, että "ei kuule kelpaa, otetaan uusiksi" ja tällä tavalla viimeistään parin toiston jälkeen Jeriko on tarjonnut hypyn josta voin palkata. Todella riskialtista toimintaa, tiedän, enkä tekiskään sitä kevyin perustein jos en tuntisi koiraani. Tässä on ainakin nyt näiden parin harjoituksen aikana näyttänyt käyvän niin, että Jeriko sisuuntuu ja sitten oikeasti spurttaa kunnolla paluuhypylle, jotta saa mut tyytyväiseksi. Tällä aattelin nyt jatkaa ja katsotaan miten etenee. On tosta miellyttämisenhalusta vaan hyötyä ja samoin tollasesta sinnikkyydestä, että ei sitten lyö vaan hanskoja tiskiin. ;) Pari jälkikoetta on vielä ehkä tulossa jos lumi ei yllätä, ja näihin yritän saada paikkaa, katsotaan onnestaako vieläkään vai meneekö ensi kevääseen.

Mistä päästäänkin sitten paimennukseen. Tänään päästiin tekemään pientä treeniä, ensin molemmilla pillillä suuntakäskyjä. Ukko on kyllä selvästi paremmin sisäistänyt pillikäskyt, jotenkin se tulee siltä enemmän luonnostaan vaikka en kyllä tiedä voiko sellainen asia olla geeneissä. :D Joka tapauksessa Ukko ottaa jo aika hyvin oikean suunnan pillilläkin, ainut että flänkin laajuudessa olisi vielä toivomisen varaa. Jerikon kanssa pillikäskyjen treenaaminen etenee jotenkin hitaammin ja Jerikolla selvästi jotenkin se fiilis katoaa, kun se keskittyy vihellyksiin. Huomaa tässä selvästi, kuinka se vietti on niin kevyt, että jos pintaa vähän raapaisee jollain uudelle häiriötekijällä, niin keskittyminen itse paimennukseen rakoilee. Vaikea selittää näin kirjoittaen, koska Jeriko ei siis lopeta paimentamista tai nosta häntää pystyyn tai muutakaan niin räikeetä, mutta aistin/näen siitä kuinka se vietin käyttö laskee..

Toisena treeninä tehtiin taas jakoa joka Ukolta kyllä alkaa sujumaan jo tosi hyvin. Lisäksi Ukko kääntyy käskyllä hyvin ympäri ja lähtee hienosti lähestymään aina sitä porukkaa, kumpaa pyydän. :) Ja tosiaan hienosti saa porukan jakautumaan ja tulee kutsusta luokse ja ottaa sen porukan mitä osoitan. Lähtee myös hienolle laajalle kaarelle sitten taas kokoamaan koko porukan kasaan. :) Jeriko tekee myös näpsäkästi jakoa, joskin stoppien kanssa saa kyllä edelleen välillä vähän taistella ettei valu. Ja singleä unohdin tänään tehdä ja tein vaan perus jakoa..

Tuossa harjoitellessa mietin, että kun viimeksi kisoissa Jerikolta otettiin jaossa pari pistettä pois, kun autoin niin paljon kropalla.. En nyt vaan oikein tiedä mikä on sitten sallittu määrä omaa liikkumista ja suuntaamista, koska kyllähän mä nyt ihan täysin omalla vartalolla suuntaan senkin kumman porukan haluan koiran ottavan... Pitäis tästä keskustella jonkun kokeneemman kanssa joskus....

Jeriko kävi tänään myös agilitykisoissa. Ukkoa en vielä ilmoittanut kisoihin, kun halusin vielä seurailla meininkiä treeneissä, mutta autoon mukaan Ukko pääsi ja kyllä sitä harmitti, kun ei päässyt halliin! ;) Reetta Mäkelä oli tehnyt tosi hauskoja ratoja, mutta ei ollut ihan meidän päivä, jotenkin tikkuista menoa ja tyhmiä mokia. Ekalla radalla varmistelin puomia ja tulin itse niin pitkälle, että vapautuksesta Jeriko ampui suoraan eteen vaikka piti kääntyä. Ja kun sitä sieltä kalastelin takaisin, niin otti väärän hypyn.


Toisella radalla tehtiin hienoa nollaa ihan viimeisiin esteisiin asti, kunnes näytin pakkovalssin putkelle jotenkin huonosti ja lähdin etenemään, niin Jeriko pyörähtikin ympäri mun jaloissa, jouduin hyppäämään sen yli ja siitä Jeriko sitten vapautti itsensä väärälle putkelle.


Kolmas ratakin oli onneksi agirata, koska niitä aginollia meiltä nimenomaan puuttuu! Tältä sitten nolla tulikin ihan kivalla menolla, ei sinänsä mitään lisättävää. Etenemä oli jotain 4,08 m/s, ei mitään parasta siis, mutta ei ihan huonokaan. Tässä seurassa tosin sillä jäätiin 10., kun nollia oli yhteensä jotain 16.. :D


Seuraaviin agsakisoihin otan kyllä sitten Ukonkin mukaan, nytkin suorastaan harmitti, etten ollut sitä ilmoittanut kun oli jotenkin sellainen olo, että Ukko olis ollut ihan valmis kaahaamaan radalla. ;)

Kuvasaastetta

Saatiin Kaislalta kuvahaaste ja täytyyhän tämä nyt tehdä. Kuvia nyt on muutenkin kiva käydä läpi. :)
Kuvahaasteen idea on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat kuvatekstiin miksi valitsit juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksella ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivella juuri niitä vanhoja. Haasteen jälkeen muista haastaa lisää bloggaajia!

Paras yhteiskuva:

Ensimmäinen yhteiskuva. Ihana hetki, kun Jeriko heltyi Ukon lähentelyille ja antoi sen nukkua selässä kiinni :)

Kiteyttää Jerikon ja Ukon nykyisenkin suhteen :)
Kerta kiellon päälle. Tämä kuva on pakko julkaistu, kun on ainut kerta kun tämän olen saanut napattua kuvaan vaikka tätäkin tapahtuu melkein päivittäin.. ;)


Treenaamassa:

Ukko elementissään :)
Yhdessä olemme enemmän kuin osiemme summa :)

Kisaamassa:

Suurin kisasaavutus tähän mennessä ja kuinka olinkaan ylpeä Jerikosta maaston jälkeen kauan ennen kuin Piirinmestaruudesta tiesinkään! Aivan huikea koira! :)

Paras kesäkuva:

Onni on oma lähdelampi jossa voi virkistäytyä kesähelteillä :)

Paras talvikuva:

Jeriko nauttii lumihangesta, kun Ukko ja Milo leikkii :)
Onko mikään parempaa kuin koira joka nauttii täysin rinnoin ihan vaan olemisesta. Talvikoira-Jeriko :)




Tunnelmallisin kuva:

Tälle kuvalle en löydä oikeita sanoja. Varsinkaan, kun blogger ei anna laittaa sydämiä...

Hassuin ilme:

Vain Ukosta voi saada tällasia kuvia..

Tai no.. Milosta kans... :D

Lomalla:

Varsinaista kunnon lomaa ei koko kesänä ollutkaan, vähäinenkin loma-aika meni valtaosin töitä tehden kotona. Mutta kyllä tässä silti sielu lepää, kun omalta pihalta aukeaa tällainen näkymä. :)
Yhden kerran ehdin vaan olla ja ottaa aurinkoa mökillä. Ja silloin Jeriko päätti alkaa tuomaan mulle golfpalloa. Voiko tuolle naamalle sanoa ei? ;)

Työssä:

Töissä kerran yhtäkkiä harakan poikanen räpiköi ikkunalaudalle ja jäi siihen huutelemaan pidemmäksikin aikaa..
Tihutyössä:

Jeriko näytti heti ensimmäisenä iltana, ettei tule päästämään mua helpolla. ;) Jälkikäteen toivon, että olisin osannut valjastaa tämän ilkikurisuuden silloin paremmin..


Toinen identiteetti:

Julma koiran kurittaja ;) no ei nyt oikeesti! :D
Heppatyttö ja ihana Lantti. On niin ikävä Lanttia ja Pevonaa ja ratsastamista ylipäätään..

Haastan Nassun ja Immin! :)

lauantai 18. lokakuuta 2014

Oikeaa asennetta

Tällä viikolla treenit Ukon kanssa on mennyt kyllä todella kivasti. :) Torstaina otin Ukon Harrin treeneihin ja musta ainakin itsestä tuntui, että Ukko antoi itsestään nyt paljon enemmän kuin mitä yleensä. Ja ehkä se tunne tässä onkin tärkein, ei se mitä joku muu ulkopuolinen ehkä näkis. Ukko kuitenkin mielestäni työsti tiukkojakin käännöksiä tosi hienosti, käytti lihaksiaan ja taittui siivekkeen ympäri eikä vaan hypännyt suoraan. Sen lisäksi Ukko myös alastulon jälkeen lähti oikeasti juoksemaan ja mä se vasta juosta sainkin! :D Musta on kyllä kehittynyt aika hyvä juoksija, väittäisin. ;)

Mutta siis fiilis oli kiva, Ukko haukkui mulle ilman mitään hirveää hetsaamista ja lähti hyvin tekemään, pujotteli rytmikkäästi ja matalana ja teki aivan törkeen hienon puomin alastulonkin, ihan syöksyi sinne alas!! :)) Olin tosi tyytyväinen. :)

Eilen meillä kävi ilmastointinuohojaa/-huoltaja ja vaikka kirpaiseekin kassassa nyt aika napakasti, niin oli täällä ilmastoinnin säädöt kyllä niin päin peetä, että todennäköisesti talven aikana säästetään lämmityskuluissa helposti jo ainakin puolet siitä summasta. Ainakin toivon niin. Ei kuitenkaan eilen treenailtu sen kummempia, vähän pk-hyppyä pihassa ja se meni ihan kivasti Jerikollakin, kertaalleen metrin paluuhyppy ilman mitään arpomisia. :)

Tänään meni sitten aamupäivä lehtia haravoidessa ja niitä kyllä on TODELLA paljon! Pariin kertaan täällä on jo aiemminkin haravoitu ja kesän aikana kaadeltu muutamia pikku-vaahteria, mutta kyllä noista ensi syksyyn mennessä saa vielä aika moni lähteä ettei tällainen urakka ole silloin taas vastassa! Sillä välin, kun isäntäväki haravoi ja kuljetti lehtiä lehtikompostiin, Jeriko ja Ukko leikki, paini, juoksi ja leikki vähän lisää. ;)


Sitten käytiin Tamskin Tallilla Heidin kanssa treenaamassa. Ukko teki ensimmäisenä juoksu-A:ta. Huomasi, että itse olen ihan ruosteessa enkä osannut sijoittua niin, että näen mitä alastulossa tapahtui, mutta videolta katsottuna aikas kivasti meni. Ei nyt ihan päivänselviä kontaktiosumia, mutta teknisesti oikein kahdella laukka-askeleella alastulo ja osui kyllä kontaktin yläreunaan joka kerta. Ihan kivasti toi juoksu-A tosiaan sopii Ukon rytmiin. :)


Sitten otettiin pientä tokoakin Ukolle. Seuraamisessa oli aikamoinen häiriö, kun viereisellä kentällä agsattiin, mutta hitsi kun oli hienoa tekemistä Ukolla! Parhaimmillaan se näyttää näin hyvältä, tän vuoksi mä aina jaksan yrittää, ei se ihan pelkästä sisusta ole kiinni vaan myös siitä, että tiedä Ukosta löytyvän paukkuja hienoon tekemiseen! :) Ja epäileville Juudaksille täytyy heti sanoa, että ei ollut kiinni siitä, että lelu on kainalossa, tollaista menoa Ukko tarjoaa muutenkin parhaimmillaan, mutta nyt oman mukavuuden vuoksi laitoin vaan kainaloon. ;) Erityisen hienoa tossa oli se, ettei Ukko paineistunut tai häiriintynyt yhtään viereisen kentän metelistä ja toi ylipäätään kuinka Ukko seuraa: ei mitään paimen-hiipimistä tai kyyläämistä, koko ajan ryhdikkäänä ja aktiivisena. Love it! :) Heidille kiitos kuvaamisesta! :)


Ukko teki myös avoimen luokan kaukkareita ihan lähietäisyydeltä. Haen nyt siihen lähellä sitä oikeaa ilmettä ihan maltilla ennen kuin otan lisää etäisyyttä, ettei sitten tule sen vuoksi mitään jumitteluja, että fiilis on väärä. ;)

Jeriko teki kaikenlaista hauskaa ja Jeriko keksi ihan hauskoja juttuja itsekin. ;) Ensin ruudun merkkiä ja tilan puutteessa merkki oli vain metrin päässä seinustalla olevista hyppyjen siivekkeistä. Hinkkasin tähän Jerikolla vauhtia ja lopulta keksin heittää Jerikon eteen palkan, kun Jeriko on juoksemassa merkille. Kunhan heittotarkkuus oli kohdillaan, niin alkoi tulla ihan kivaa suoritusta.

Sitten otettiin luoksetuloa ja tässä alkoi Jerikon hassuttelut. Luoksetulomerkit oli A:n ja väliseinän välissä ja Jerikohan oli sitä mieltä, että kun este on tarjolla, niin se pitää suorittaa. Juoksi sitten A:n läpi ja kun tokaisin, että hupsis, niin Jeriko palasi takaisin A:n toiseen suuntaan ja teki 2on2offin. Ymmärsi vähän väärin sen missä se virhe sattui. ;) Toisellakin kerralla edelleen tuli A:n kautta. Sitten kun vaihdettiin luoksetulosuunta siten, että yksi pysäytysmerkki ehti olla ennen A:ta, niin alkoi taas tämäkin sujua. :D

Sitten Jerikolle vielä metallinouto. Metallikapulaan Jeriko ei ole koskenut vuoteen ja kun oma on jossain muuton jäljiltä hukassa, niin lainattiin Heidiltä. Hienosti Jeriko nouti ja hyvä ote metskuun, ei yhtään ällöttänyt. Palautus vaan tapahtui A:n kautta, kun hyppy oli siinä vieressä. :D Kerran muistutin palautuksessa hypystä ja sitten saatiin kolmannella ilman apuja palautuskin oikeaa reittiä.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Trimmausta, pedikyyriä ja rokotuksia

Onpa ollut taas kiireinen viikko, joka päivä jotenkin heti töiden jälkeen on pitänyt kiiruhtaa jonnekin ja sitten taas hetken päästä jonnekin. Maanantaina meille tuli harjoitteleva keritsijä parturoimaan lampaat ja ainakin mun silmään teki tosi hyvää työtä. :) Itse siistin lampaiden sorkat ja jälki oli välillä ihan hyvääkin... Toi yksi turkissekoitus on kyllä järkyttävä vauhko voimanpesä, selkeetä pata-materiaalia jos vaan olis varaa luopua yhdestäkään, mutta tällä hetkellä ei vielä ole. Aikanaan siitä tulee kyllä hieno talja.. ;)



Kuten kuvasta näkyy, en oo oikein ollut maanantain jälkeen kotona ennen hämärää...


Lisäksi saatiin ladon lattian korjaus ja väliaita rakennettua valmiiksi, sekä korjattua seinien reiät. Eilen tuli vielä ämpäri- ja heinäteline ja sitten kun saan haettua lämmityskaapelia vedelle, niin ollaan valmiina talveen. Lämpölampunkin voisi vielä ostaa... Joka tapauksessa lampaat näyttää nyt voivan aika hyvin. Pari aikuista, jotka alkukesästä oli vähän laihoina on lihonneet oikein terveeseen kuntoon ja karitsatkin on ihan ok kunnossa. Viime viikolla tuli ensimmäinen pyöröpaali, joka nyt on jo aikalailla syöty ja levitelty maahan. Siihen asti, että saan pyöröpaalihäkin taidetaan mennä noilla pikku paaleilla.


Lampaiden parkkipaikka

Koirien kanssa ollaan ihan vähän ehditty paimennellakin. Jakoa ollaan harjoiteltu molempien kanssa, Jerikolla yritelty singleä ja pikku hiljaa alkoi löytyä idea. Yllättäen Ukko teki jakoa niin kuin vanha tekijä! Lampaat jakaantui Ukon edessä tosi hyvin ja rauhassa, mutta Ukon tiukka silmä piti huolen ettei kellekään tullut mieleenkään kääntyä ympäri. Ukko myös vaihtoi porukkaa tosi kevyesti mun käskystä ja sillekin alkaa muotoutua "käänny" -käsky. Aika loistavaa. :) Jotenkin luulen, että näiden ns. vaistonvastaisten juttujen tekeminen aukaisee muitakin asioita Ukolle, kun ei enää vaan kerätä ja tuijotella. ;)

Tänään koko karvainen porukka (8,5-vuotiaat Lulu ja Lalli kissat mukaan lukien siis) kävi rokotuksilla, koirat hakemassa vain kennelyskärokotteet ja kissoille koko sarja. Töistä ajelin taas kiireellä kotiin, sitten äkkiä kissat laatikoihin ja menoksi. Kissat oli selvästikin siinä toivossa, että pääsisi ulos, kun mä tulin, mutta toisin kävin. Protestiksi Lulu kakkasi ja pissasi laatikkoonsa. :/
Eläinlääkärillä koko porukka sai kehuja hampaiden kunnosta ja hoikasta ulkomuodosta. Tai no, Lallia ei kehuttu jälkimmäisen osalta.. ;) Lulu olisi kuulemma mennyt nuoremmastakin kissasta, niin hyvässä kunnossa se oli kauttaaltaan. :)

Kuin kaksi marjaa

maanantai 13. lokakuuta 2014

Pienestä pojasta tulee mies

Jerikolle on suunnitteilla pentue Muttaburran kenneliin, emänä Muttaburran The Girl Is Mine eli "Hirmu".  Hirmun sukutaulu on mielenkiintoinen ja odotan innolla näkeväni millaisia harrastuskoiria tästä yhdistelmästä tulee. Juoksut pitäisi alkaa marraskuussa eli pikku hiljaa lähestytään H-hetkeä. ;) Kieltämättä alkaa tässä itseäkin jännittää ja odottomaan innolla, koska tulee ilmoitus juoksujen alkamisesta. :)

Yhdistelmästä lisää SBCAK:n pentuvälityksessä sekä Muttaburran blogissa, Miian facebook-tilin julkisesta kuva-albumista pääsee nyt tsekkailemaan pentueen vanhempia (ja vähän isovanhempiakin) ja jatkossa toivon mukaan nappisilmäisiä sydämensulattaja -pentuja. :))


lauantai 11. lokakuuta 2014

Tokoilua

Kyllä, luitte oikein: tokoilua! Tarkastelin tuossa pk-kisakalenteria ja totesin, että 3-luokan jälkikokeet oli tältä vuodelta sitten siinä. Ukon kokeen taas peruin luonnollisesti noiden laukausten vuoksi. Niinpä sitten päätin vaihtaa tokoiluun, jospa sitä vaikka ihan kokeeseenkin lähtis.. :D ;)

Tehtiin eilen pientä tokoa Tuijan kanssa lääkiksen parkkiksella. Ukolla siis yli vuoden tauko tokoilusta, Jerikolla 11 kuukauden. Vähän oli turhan huono valaistuskin kentällä, mutta hienosti silti meni. Ukko tuntui tykkäävän tokoilusta. Muisti ruudun tosi hyvin, virittelystä haki ruudun katseellaan ja hakeutui ruutuun hienosti. :) Toki mulla oli siellä tällaisen tauon jälkeen kosketusalustakin oikeaa paikkaa vahvistamassa, mutta otettiin nopsaan pois ja hienosti haki ruutuun. Alkoipa vielä sitten tarjoilemaan ruutua vielä uudelleenkin, kun meinasin jo seuraavaan harjoitukseen siirtyä. Siis tarjosi, ihan oikeasti, Ukko! :D Ukko teki myös seuraamista ja noutoa ja aikas kivoja molemmat. :)

Jeriko teki ruutua merkin kautta ja hienosti meni, tosin vähän olis ollut intoa turhankin paljon mennä ruutuun. ;) Palkkailin sitten pelkästä merkistä ja kun loppui ruutun katseli merkiltä, niin sitten lähetys. Ruudussa Jeriko ennakoi maahanmenoa, mutta parilla toistolla sekin jäi. Tuija kehui Jerikon toistojen kestoa ja kyllä kieltämättä on hienoa, kun voi vaan ottaa uudelleen ja uudelleen ja odottaa sitä haluamaansa suoritusta. :) Seuraaminen myös Jerikolla hienoa, toki pilkun viilaajana vielä vähän parempia täyskäännöksiä toivoisin. Mutta vire korkeella eikä pihaustakaan ääntä. :) Ohjattu se vasta hieno olikin! Ensin vasen kapula ja siitä ihan 1,5 metrin päässä oli meidän reput ja muu tavarakasa, mutta ei häirinnyt yhtään! :)

Tänään sitten uudelleen tokoilemaan. Tarkoitus oli tehdä Ukolle ampumistreeni, mutta toisella puolella tietä olikin belggareiden rotumestaruustottikset ja suojeluosa, enkä sitten viittinyt ylimääräisiä laukauksia siellä ampua. Ehkä kivempi muutenkin, että Ukko sai keskittyä ihan vaan tokoon, koska kentään ehdollistuneena (ja kun samaan aikaan kentällä treenas mali) se selvästi aluksi odotti, että koska paukkuu, mutta rentoutui sitten lopulta.

Tuija kuvasi meidän tokoilut ja koostin niistä videot, että pääsee pitkästä aikaa seuraamaan miten meni ihan videoltakin. :) Ruutua taas ja se oli ihan ok. Merkkiä otettiin myös, en edes muista onko sitä koskaan otettu. Ihan jees se meni, vaikka ei nyt vielä mitään varmuutta tietenkään ole ja kertaalleen Ukko meinaskin lähteä takana olevaan ruutuun. :D Kaukkareihin selvästi kannattaa hakea tuolla namilla terävyyttä vaihtoihin ja vasta sitten lisätä etäisyyttä, ilme pitää olla oikea ettei mene jähmimiseksi. Loppua kohden seuraaminenkin oli ihan kivaa. :) Ja ihan lopuksi Ukon lemppari eli eteen lähetys, jossa pieni häiriökään ei haitannut.. ;) Tein vielä kotipihassa Ukolle luoksetulon stopilla (en muista olenko tätäkään aiemmin koskaan tehnyt) ja se meni tosi hienosti, pysähtyi niin että nasahti! :D Kahden toiston jälkeen alkoi ennakointi, mutta jos pysäytys sujuu noin hyvin, niin ei sitä paljoa tarvi hinkatakaan. ;)


Jerikon kanssa tehtiin pikku check-uppi, kaikki liikkeet siis läpi. Eipä juurikaan ole huomauttamista mistään, ruudussa eka lähetys meni mönkään, kun Jeriko ei kerta kaikkiaan nähnyt punaista merkkiä nurtsilla. Kun vaihdettiin keltaiseen, niin hienosti meni. Maahanmenon ennakoinnin vuoksi jätin Jerikon ruutuun seisomaan. Ohjatun joutui myös ottamaan kahteen kertaan, kun kapulat hävis niin nurtsin sekaan, ettei meinannut löytyä, toinen toisto hyvä. :) Ei huonosti näin vähillä treeneillä. ;)



torstai 9. lokakuuta 2014

Suomalaisen suurin riesa on sisu

Kirjoitin tätä jo aikaisemmin, mutta hieman eri näkövinkkelistä. Siitä, että kuinka luovuttaisin Ukon kanssa pk-jäljen (tai tarkemmin ottaen laukausten kanssa) ja kuinka hölmöä onkaan ollut hakata päätään seinään näinkin pitkään. Naurettiin tossa viikonloppuna Immin kanssa biisille "Suomalaisten suurin riesa on sisu". Silloin naurettiin asiaa Sisu-nimeen liittyen, mutta omalla kohdallani se "suomalainen sisu" varmaan todella on se suurin vitsaus. Aina vaan yrittää vaikka läpi harmaan kiven, vaikka kuinka monta kertaa olisi ollut lähellä luovuttaa. Mutta luovuttaminen ei vaan ole vaihtoehto.

Nyt ollaan menty laukausten kanssa koko ajan huonompaan suuntaan, viimeksi eilen Ukko ei enää suostunut syömäänkään laukauksen jälkeen eikä meinannut palautua tilanteesta mitenkään. Tai siis ei palautunut ennen kuin vaan lähdettiin lenkille Tuijan kanssa ja pihasta pois. Sitä sanotaan, että paukkuarkuus pahenee iän myötä enkä tiedä onko tämä nyt sitä vai huonojen treenien tulosta. Joku ehkä haluaa kysyä, että olenko varma etten ole vahingossa omalla toiminnallani vahvistanut Ukon reagointia. Itse haluaisin kysyä, voiko koskaan olla täysin varma ettei ole niin tehnyt? Voiko olla varma, ettei syy ole peilissä? Totuus on, että todennäköisesti meidän tekemät treenit on vaan pahentanut asiaa koko ajan vaikka missään nimessä en ole tietoisesti Ukkoa säälitellyt tmv.


Olin jo siis kirjoittanut valmiiksi tekstin, jossa kerron vihdoinkin luovuttavani, että joku raja on munkin sisulla. No ei ole. Kysyin vielä neuvoa Nietosvaaran Päiviltä ja sain aivan uuden treeniajatuksen: leikittämiset, nakilla imuuttamiset ja namiruudut on nähty, mutta tämä oli jotain uutta ja loogista. Ukon kannalta ajatellen paremmin järkeenkäypää. En tiedä kuinka tarkkaan viitsin menetelmää tässä selittää, ei se toisaalta varmaan mikään salaisuuskaan ole ja monia koiria on siedätetty laukauksiin tällä menetelmällä. Kantavana ajatuksena on kuitenkin se, että laukaukset ei koskaan tule yllätyksenä ja koira näkee ampujan koko ajan, sekä se, että ampuja siirtyy aina kauemmaksi laukauksen jälkeen. Eikä koiran tarvitse tehdä muuta kuin istua vierellä, ei tuputeta nameja tai lelua, ollaan vaan.

Tätä siis kokeillaan ja katsotaan mihin asti päästään ensi kevääseen mennessä, eteneekö asia mitenkään. Ymmärrän, että se vaatii työtä ja työtä en ole koskaan karttanut, mutta joku raja on kai oltava munkin sisulla ja sillä kuinka paljon vaivaa olen valmis tämän asian eteen näkemään. Ehkä raja on ensi keväänä, ehkä ensi syksynä, vaikea sanoa vielä, mutta toivon että osaan myös joskus lopettaa jos on ihan toivotonta...

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lammastelua

Käytiin tänään Kaislan luona treenaamassa vähän isommalla pellolla. Kuljetettiin lampaat tietä pitkin pellolle, Ukko mulla hihnassa, Jeriko vapaana ja yritin saada sen toimimaan jarrukoirana. Jeriko oli tästä ihan hämillään eikä oikein tiennyt että sen pitäisi paimentaa ollenkaan, kun ensin vaan käveltiin lampaiden edellä. Sitten kuitenkin pellolle tullessa yhtäkkiä Jerikoa hoksasi tämä jarruttelun ja Wool ja Jeriko itsenäisesti kuljetti lampaita pellolla Woola ajaen ja Jeriko kaarsi aina eteen jarruttamaan ja lampaat nätissä paketissa koirien välissä. :D Kertaalleen Jeriko kaarsi lampaiden taakse ja "varasti" lampaat Wollelta (Wollen ilme priceless), mutta nopsaan luovutti sitten ne takas Wollelle, kun jarruttelu olikin niin hauskaa. ;)

Pellolla oli mukavasti korkeuseroakin ja sai otettua hakua, jossa koira ei lähdössä nähnyt lampaita. Jeriko ekana vuorossa, matkaa noin 150 metriä, ihan hyvä oikean puoleinen kaari, mutta pysäytys ja käskyt ei mennyt ihan perille niin kuin pitäisi. Seuraavassa lähetyksessä Jerikolle sanoin "kuuntele" ennen lähetystä, kaaren otti vieläkin pulleammaksi lampaiden takaa ja kuunteli pysäytykset ja suuntakäskyt hienosti. :) Vasemman puoleinen kaari ihan ok myös, ei ihan niin laaja.

Sitten otettiin lampaat toisen pellon puolelle vielä hieman kauemmaksi, matkaa ehkä noin 250 metriä... Jeriko taisi olettaa, että lampaat on vanhassa paikassa ja lisäksi saattoi käydä niin, että pyöröpaalirivi peitti lampaat siinä pahasti. Jeriko tuli vähän hölmistyneenä edellisen paikan tasapainopisteen tietämille ja siitä sitten bongasi lampaat kauempana ja laajensi kaaren itsenäisesti ilman mitään lisäkäskyjä tosi hyvin. :) Kaaren lopussa noin klo 1 kohdalla hidasti ja jäi vähän katsomaan mua lisäohjeiden toivossa, mutta otti siitä jatkokäskyn ihan hyvin. Lampaat sitten vaan tykkäs lähtiä kovasti vedättämään oikealle kohti tietä ja tässä Jeriko ei meinannut millään lähteä riittävästi oikealle ja ohi. Toinen hakukaari oikealta oli tosi hyvä ja laaja, kyllä toi töppis vaan hienosti osaa. :) Vasemman puoleisen hakukaaren leikkas, näytti jotenkin siltä ettei hahmottanut ollenkaan lampaita, en tiedä.

Sitten Ukon vuoro. Hakumatkat pisimmillään 80-100 metriä, mutta ei vaan kaaret aukee, ei millään. Tai siis aukee sillä, että seisoin lampailla, mutta itsenäisesti ei kaaria avaa. Lähtee kyllä hyvin sivulle, mutta sitten loppuosa on ahdas. Pysäytyksetkään ei meinannut mennä läpi. Pari ihan kelvollista kaarta, mutta tosi monta hyvin ahdasta tai sellaista jotka jouduin keskeyttämään, kun meinas tulla sisään ihan liian aikaisin. On se tän kesän aikana jo paremminkin tehnyt, että en sitten tiedä mikä sillä tässä nyt oli. Loppulauselma treenille oli "argh", tyhjentävästi. Alla kuitenkin lyhyt videopätkä yhdestä onnistuneesta kaaresta.


Jerikolle sitten vielä hauskaa hakutreeniä kahden pellon välissä tai oikeastaan siinä oli neljä peltoa ja tie T:n muotoisesti niiden välissä, kaksi peltoa T:n yläsakaran oikealla puolella ja kaksi peltoa vasemmalla T:n pystyviivan ala ja yläpuolella. Lisäksi peltojen välissä oli ojaa ja pöpelikköä ja koiran piti periaatteessa kulkea tietä pitkin, että pääsi ylityspaikalle josta pääsi ylemmälle vasemmasta pelloista, tuoda lampaat tietystä kohdasta pois ekalta pellolta, kääntää ja kuljettaa tien risteyksestä ja sitten takaisin toiselle vasemman puoleiselle pellolle josta oli lähtenyt. Näin siis teoriassa, vaikee tietty hahmottaa näin kirjoitettuna.

Jerikolla oli tästä kuitenkin erilaisia versioita. ;) Ensin lähti vasemman puoleiselta pellolta kaarelle oikealle niin leveesti, että ylitti tien ja oikean puoleiselle pellolle, jonka päädyssä oli aika tiheää pöpelikköä eikä sieltä oikein mihinkään päässyt. Meinas sieltä sitten vaan palata tielle ja oikaista tietä pitkin suoraan lampaille, mikä ei nyt ollut ihan toivottua. Pari tällaista ja uusi lähetys. Sitten Jeriko teki puolittain toivotun ratkaisun, tuli tien risteykseen ja jatkoi siitä tietä pitkin ihan vähän matkaa ja hyppäsi sitten ojan ja pöpelikön läpi vasemmalle ylemmälle pellolle. Onnistuihan se näinkin. Viimeinen oli kuitenkin hauskin, oikeeta partiolais-Jerikoa. :D Lähti laajasti oikealle ja oikean puoleiselle pellolle, läpi vaikka harmaan kiven -asenteella läpi pöpeliköstä ja ojasta, ylemmältä pellolta lopulta tielle ja sieltä edelleen hyvin laajalla kaarella vasemman puoleiselle pellolle ja lampaiden taakse tasapainoon. Rauhallinen hyvä nosto ja kuunteli vielä suuntakäskyt ihan superisti, joten siihen oli hyvä lopettaa. :)

lauantai 4. lokakuuta 2014

Luota koiraan

Tänään lähdettiin Nassun ja Milon kanssa Janakkalaan agilitykisoihin. Mulla oli lahjakortteja sopivasti silleen, että jouduin Jerikon starteista maksamaan vain 9 euroa, mutta Ukkoa en ilmoittanut kun rahat ei vaan olis siihen millään riittänyt. Ukko saa muutenkin viettää taas kisataukoa ja pohditaan mitä tehdään jatkossa agilityn kanssa. Torstaina aloin miettimään, että olisko Ukolla seuraaviin synttäreihinsä asti vielä parantaa menoaan ja jos se ei onnistu, niin sitten jätettäis agility pois ainakin valtaosin..? Ikävä kyllä sama tilanne on sitten pk-jäljen kanssa, koska ne paukut voi osoittautua kyllä ylivoimaiseksi esteeksi vaikka kuinka Ukon vireen saisikin nousemaan ja Ukon aktivoitumaan. Ehkä me joudutaan kuitenkin vielä kokeilemaan, että mitä saatais aikaan tokon kanssa..? Tai sitten Ukko keskittyy ihan pelkkään paimennukseen. Katsotaan.

Kivat radat tänään, tuomarina Heidi Viitaniemi. Agilityradat oli aika vauhdikkaat ja hauskat. Eka rata meni kokonaisuuten aika hyvin, pientä sähläystä kyllä keinulla. :D Jeriko pysähtyi aivan kontaktin rajalle ja en oikein olis uskaltanut luottaa siihen, että tuomari lukee sen kosketukseksi ja olisin Jerikon halunnut ottaa eteenpäin. Jeriko siitä sitten vapautti itsensä, tajusi kuitenkin että teki virheen ja meinas mennä takaisin tarjoamaan 2on2offia. Siitä sitten äkkiä vaan eteenpäin ja kutsuin Jerikoa, ettei se vaan ehtis koskea keinuun uudelleen. :D Tässä vaiheessa ei tietoa tuliko virhe vai ei, mutta nollana läpi. Ikävä kyllä mull aon tällä hetkellä kisakirja kateissa, joten tarkempia tietoja ei ole kuin että joku oisko ollut 4,18 m/s etenemä ja sijoitus 5/40. Yksi sija ylemmäs niin olis tullut serti. Mutta ei mitään hajua missä se  kisakirja olis muuta kuin että autoon sen otin, mutta kotiin asti ei oo ilmeisesti tullut.


Toinen agilityrata meni ehkä vieläkin paremmin, käännökset oli mielestäni sopivia ja kiva flow. Putki pituus välissä jäi vähän haaveilemaan kunnes tajusin, että nyt on kiire, spurttasin kyllä hyvin ja ehdin ihan ok persjättä putken ja hypyn väliin, mutta sen verran myöhässä olin, että Jeriko tuli vauhdilla mun selän takaa ohi. Siinä sitten refleksinä katoin oikean olan yli Jerikon kadottua selän taakse, kun olis vaan pitänyt pitää katse ja ohjaus vasemmalla, niin Jeriko olis kyllä tullut. Video on armoton ohjaajalle. ;) Tältä radalta siis vitonen ja etenemä ehkä 4,20 m/s..?


Viimeisenä hyppäri. Tää rata myös oli oikein kiva. Ainut kökkö kohta oli ennen putkea takaaleikkaus. Niitä pitäis harjoitella selvästi enemmän, että Jeriko osais edetä kunnolla, nyt hidastaa aivan liikaa sen vuoksi. Harjoiteltavien asioiden listalle siis. ;) Tälläkin etenemä jotain päälle neljän.



Tosi kiva kisapäivä siis kaiken kaikkiaan ja mitä tästä opimme: luota koiraan ja pidä ohjaus, ei mitään ylimääräisiä vilkuilua mihinkään. Triplanolla olis ollut aika lähellä jos tämän olisin pitänyt radalla mielessä. ;)



perjantai 3. lokakuuta 2014

Aallonpohjalta ylöspäin

Tää viikko on ollut jotenkin raskas, mulla pinna kireellä ja treenit ei oo mennyt ihan niin kuin toivoisi. Maanantaina homma alkoi sillä, ettei toivottuja treenejä ylipäätään ollutkaan, kun piti laittaa latoa kuntoon lampaille. Nyt on lato avattu lampaille, mutta kuten arvata saattaa, niin eipä ne siellä kyllä kauheasti ole käyneet, kun ulkona on vielä vihreää heinää. Ei auta sekään, että lato on täynnä kuivaheinää, tuore maistuu paremmalta. ;)

Tiistaina Jerikon kanssa Tamskin agilitytreeneissä aattelin ensin vetää radan vaan kisanomaisena läpi, mutta suunnitelma karisi siihen, että Jeriko ei kääntynytkään toivotulla tavalla jyrkällä takaaleikkauksella/poispäinkäännöksellä. Lisäksi otti päähän Jerikon pienet maton haistelut vuoroa odotellessa, vaikka kentällä oli ihan keskittynyt. Jotenkin vaan ärsytti ja sittenhän se meni siihen, että olin vaan tosi ärsyyntynyt. Saatiin kyllä kyseenomainen kohta onnistumaan ja Jeriko alkoi lukemaan mun tällaista ei niin tyypillistä ohjausta paremmin (en tällaisia ohjauksia käytä oikeastaan koskaan ja sen vuoksi halusin sen treeniin ottaakin). Vuoron päätteeksi Jeriko tuli kuitenkin istumaan mun eteen pää kainalossa, tiesi tietenkin etten ollut tyytyväinen. Mun hyväksynnän ja mieltymyksen menettäminen on Jerikolle kyllä edelleen pahinta mitä se voi kuvitella.

Mutta siinä sitten itseä niskasta kiinni. Treenikaverit kysyi, että mistä kiikastaa, mitä Jeriko teki että niin ärsyynnyin eikä voinut oikein muuta vastata, kuin että omissa hermoissa vika, ei koirassa. Toinen vuoro nyt sitten vaan ihan oikeasti hyvän mielen kisanomainen suoritus ja valitsin ohjaukseni niin, että jäi tuo poispäinkäännös pois valikoimasta (ihan varmuuden vuoksi) ja hienosti rata nollana läpi. Jeriko on kyllä niin luotettava kaveri, että aina vaan yrittää paremmin ja paremmin, vaikka sitten mulla meniskin hermoilu ihan överiksi.

No ei ne viikon hermoilut vielä loppuun kuluneet, jostain niitä riitti edelleen ammennettavaksi. Keskiviikkona tehtiin hyppytreeniä pihassa. Ensinnäkin mulle selvisi viime viikolla, että mun harjoittushyppyesteen tolpat on 1,05 m, mutta rima notkottaa nykyään niin paljon, että keskiosa roikkuu ihan inan päälle metrissä. Eli käytännössä en oo Jerikolle sitten juurikaan treenannutkaan sitä "oikeaa metriä". Rima lenteli nyt melko paljon ja hypyt ei ollut kyllä parasta Jerikoa ja kuinka ollakaan, alkoi ärsyttämään. Ei Jerikoa sitten huvittanut hypätä senkään vertaa, voiko siitä nyt syyttää.

Päästin sitten Ukon auton takakontista odottamasta ja sitten tapahtui jotain mitä en ihan tarkkaan muistakaan. Ukko taisi itsekseen mennä tarjoamaan hypyn ja kun heti kärppänä heitin Ukolle palkan, niin Jerikokin kiinnostui asiasta. Niinpä sitten hyppyyttelin poikia ristiin ja niin vaan alkoi taas Jerikoltakin hyppy onnistumaan, kun ensin joutui/sai katsoa Ukon hypyn. Ehkä siinä olikin kaksiosainen vaikutus, toisaalta Jeriko näki Ukon suorituksesta, ettei se ole niin vaikeaa ja vaarallista kuin miltä ehkä tuntuu ja toisaalta Jerikolle ainakin nousi todella kilpailuvietti eikä "pikkuveljen" edessä näytetä heikommalta. ;) Näillä eväillä sain sitten hyppyä onnistumaan ja tänäänkin otettuna tyylipuhtaan (yhden) ylityksen metrisellä. On toi vaan vaikee juttu, mutta onneksi löytyi taas uusi työkalu. Siinä missä Jeriko on välillä ollut Ukon tukena laukausten kanssa, niin Ukko sai nyt vuorostaan olla tässä hyppyasiassa Jerikon tukena. :)

Tänään sitten VALKK:n treeneissä ihan vaan virettä Jerikolle, vauhti luoksetuloa ja tasamaanoutoa. Alkuun vähän seuraamista. Seuraaminen on nyt silleen ihan jees, mielestäni silleen tokoseuruuta ja jotain nyt vähän jäi kyllä puuttumaan. Luoksetulossa ja noudossa oli kyllä vauhtia ja asennetta. :)

Ukon kanssa ensin vähän pient seuruuta ja vitsi sillä on kyllä kiva vire nykyään ja Ukon seuraamisessa on sitä jotain mitä Jerikolta puuttuu. Mietin vaan, että jos olisin Jerikon osannut rakentaa alusta asti näin huolella, niin millainen supervire sillä sitten nykyään olis? :D

No, mutta sitten notkahdettiin taas kohti aallonpohjaa, kun ammuttiin Ukolle. Ekan laukauksen jälkeen Ukko korjaantui kohtuullisesti, ilme hieman kirkastui ja palkkasi siitä. Toisen laukauksen jälkeen Ukko vaan jätätti, eikä palautunut oikein millään eikä ollut mitään mistä olis voinut palkata. Huoh.

Sitten treenin lopuksi tosi hyvää keskustelua treenikavereiden kanssa, iso kiitos siitä teille kaikille, mutta erityisesti Kalliokosken Markolle. Ukon passiivisuus on ollut ihan alusta se meidän ongelma ja olen kyllä tavallaan tiennytkin, että oon monessa kohtaa itse liian aktiivinen ja sillä sallin ja jopa mahdollistan Ukon passiivisuuden. Oli kuitenkin erittäin tärkeää, että joku sanoi sen mulle pitkästä aikaa suoraan eikä aina vaan mietitä, että mun pitäis tehdä sitä tai tätä tai tota. Ei, vaan mun pitäis olla tekemättä niitä kaikkia asioita.

Ukkohan osaa olla aktiivinenkin. Oon saanut sen ikään kuin vahingossa aktivoitumaan kotona ja lenkeillä, jolloin se todella vaatii multa huomiota, haukkuu ja hyppii päälle lelun kanssa jos vaan jatkan kävelyä eteenpäin. Ukolla on siis kyky olla aktiivinenkin, passiivisuus on vaan tullut siltä niin luonnostaan aluksi ja sitten siitä on tottiskentälle (ja agilitykentälle!) muodostunut jo tapakin, kun olen yrittänyt sitä aktivoida olemalla itse aktiviinen. Osittainhan olen onnistunut virettä rakentamaan paremmaksi, mutta Markon sanoin "vaakakupit on nyt väärin päin".

Aivan lopuksi tuli ehkä suurin oivallus hetkeen. Autosta tullessa Ukkohan on aktiivinen ja siihen mä aina vastaan leikillä. Mun pitääkin edelleen vastata Ukolle siihen kannustavasti, kehua tai leikkiä lyhyesti, mutta mun ei pidä jäädä kannattelemaan Ukon aktiivisuutta jatkamalla itse leikkiä. Ukon pitää omalla aktiivisuudellaan siis pitää mua aktiivisena ja leikissä mukana. Lisäksi meidän seuraava teema on lähteä vaan yksin kentälle, jossa mä olen passiivinen niin kauan, että Ukko tarjoaa mulle jotain. Katsotaan mitä saadaan sillä aikaiseksi, mutta vanhoja kaavoja täytyy selvästikin rikkoa. :)