sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Uutta ajateltavaa

Tänään oli sitten Koirakoutsin järjestämä ja Pekka Korrin pitämä koulutuspäivä "Kisavarma koira". Jeriko pääsi kuin pääsikin peruutuspaikalle demokoiraksi ja onneksi pääsikin, olisi moni hyvä juttu jäänyt kuulematta muuten! Kaiken kaikkiaan todella hyödyllinen päivä, paljon uusia ajatuksia ja tapoja treenata meidän ongelmakohtia.

Ensin oli pari tuntia luentoa jossa jo heräsi uusia ajatuksia. Pekka aloitti koko päivän ajatuksella, että ihanne olisi se, että olisi olemassa vain tottelevaisuutta, ei kilpailuja ja treenejä erikseen. Koira ei parhaimmillaan näkisi eroa treenin ja koetilanteen välillä, ja tähän kasvattaisi runsaiden kisanomaisten treenien lisäksi se, että koira olisi kisaympäristössä kuin kotonaan. Pekka puhui myös suhteesta koiraan ja kuinka sen pitäisi olla kunnossa kun kentälle mennään, siellä ei lähdete ratkomaan mitään johtajuusongelmia tms. Koiraa kohtaan pitää olla reilu eikä vaatia sellaista mitä koira ei vielä osaa, niin tämä kasvattaa luottamusta niin ohjaajaan kuin koiraan itseensä. Luottamus ohjaajaan ja itsevarmuus taas vähentäisi vinkumista joka usein johtuu epävarmuudesta. Siksi myös treenien tavoitteet pitäisi olla ennalta pohdittuna, treenien pitäisi olla monipuolisia ja mielenkiintoisia ja varsinkin korkeammissa luokissa kisaaville koirille on hyvä tehdä temppurataa mielenkiinnon yllä pitämiseksi.

Pekka korosti paljon ohjelmatreenin tärkeyttä, ennen varsinaista koetta olisi hänen mielestään hyvä käydä läpi vaikka pari kymmentä ohjelmatreeniä mahdollisimman kisanomaisesti. Ihanne olisi, että koira reagoisi palkkaamattomuuteen lisäämällä yrittämistä. Jos virheitä tulee treeneissä, ei saisi auttaa (turhaan), voisi kiusoitella leikkisästi virheestä ja antaa uusi yritys. Toisaalta koiraa pitää raaskia olla palkkaamatta jos niin on suunnitellut, vaikka liike menisi todella nappiin. Kuumuvalle koiralle Pekka neuvoi, että treenien pitäisi olla yllätyksettömiä ja luoda turvallisuuden tunnetta ja lopussa runsas palkka, koiran halun leikkiä pitäisi tulla tyydytetyksi. Tämäkin tietenkin tapauskohtaista, mutta uskon että Jerikon kanssa voisi toimia hyvinkin.

Vinkumisesta puhuttiin melko paljonkin, mikä meidän kannalta olikin hyvä juttu kun se on tuottanut ongelmaa. Pekan mukaan pitäisi miettiä mistä vinkuminen kertoo ja vastaus siihen on yleensä epävarmuus siitä mitä ollaan tekemässä. Koiraa ei pitäisi kieltää siitä, koska se vaan pahentaa asiaa. Pekka vertasi tilannetta ylikuumuvan koiran kanssa kiehuvaan kattilaan, jos laittaa kannen päälle niin se kiehuu vain pahemmin yli. Epävarmuuttaankin ääntelevän koiran ääntely vain pahenee kielloista, koska koira tulee entistäkin epävarmemmaksi siitä mitä pitäisi tehdä.

Puhuttiin myös virheistä ja kuinka niiden kohtaamiseen pitäisi totutella myös ohjelmatreeneissä. Virhe ei saa vaikuttaa omaan tai koiran fiilikseen jatkaa, virheen jälkeen pitää pystyä nollata tilanne ja jatkaa suoritusta. Tätä mietinkin jo joskus aikaisemmin, luulen että viime kokeessa meni vielä enemmän pieleen ja ääntelyksi sen vuoksi, että itse koin sen jotenkin pahempana kuin edellisessä kokeessa ja kun Jeriko ei aloittanut niin hyvin kuin osaisi niin itsekin menin siitä jotenkin lukkoon ja alkoi hermostuttamaan. Ehkä Jeriko huomasi, että olin hermostunut mikä aiheutti vielä enemmän ääntelyä ja toisaalta haahuilua. Jerikohan sitten liikkeen välissä pyrki ihan syliin, ehkä osansa teki se että olin niin pettynyt. Ja vaikka yritin tässä rauhoitella Jerikoa, niin silti olisi voinut ehkä paremmin kerätä itsensä taas jatkamaan..

Puhuttiin myös siitä, kuinka koira olisi hyvä totuttaa "kisaihmiseen", ohjaajaan joka seisoo ja kävelee jäykästi niin kuin sotilas, ja tehdä siitä superkiva juttu koiralle. Tähän pitäisi jatkossa myös panostaa, vaikka olen kyllä siinä jotenkin tiedostamattani onnistunutkin kun lenkeillä jos seisahdun eleettömästi paikalleni niin Jeriko juoksee luokse tuhatta ja sataa luokse katsomaan, että mitä tehtäis. Mutta tätä voisi edelleen vahvistaa, sotilaallinen ryhti voisi kertoa koiralle, että nyt menee hyvin ja saisi koiran vaan keräämään itseään lisää, kun taas jos menee mönkään niin sitten tämä fiilis haihtuu ja tilalle leikkisä toruminen ja uusi yritys.

Itse en ole käyttänyt Jerikon kanssa mitään virittysanoja tai vihjeitä siitä mikä liike ollaan tekemässä seuraavaksi, mutta Pekka korosti näiden merkitystä koiralle siinä, että tietää mitä on tulossa. Tätä tarvitsee vielä sulatella, mutta ehkä tässäkin voisi olla pieni apu ääntelyyn, jos Jeriko aina tietäisi mikä liike ollaan tekemässä niin ei sitten ainakaan tulisi ääntelyä sen vuoksi, että odottaa esim. sitä että seurataanko nyt muuten vaan vai tehdäänkö jääviä. Liikkeethän Jeriko nyt osaa muutenkin, mutta ennakkotiedosta voisi olla apua ääntelyn kanssa.. Pekka suosittelikin näitä virittelysanoja tai rutiineja erityisesti kuumuvalle koiralle.
Toisaalta en taas tiedä kuinka paljon siitä oikeasti on apua, joutuuhan niitä rutiineja tekemään ihan sika kauan, että koira oppii yhdistämään ne tiettyyn liikkeeseen jos oppii ollenkaan. Paikkamakuun suhteen uskoisin kuitenkin tästä voivan olla hyötyä koska siinä olisi niin erilainen vire hyväksi kuin muissa liikkeissä, virittelysanalla voisi saada koiraa jo rauhoittumaan... Siihen ajattelin ottaa jonkun rutiinin tai lausahduksen kertomaan mitä tehdään. Muuten olenkin käyttänyt ihan kotona "tehdään harjoitus" lausahdusta ennen treeniä, tämän voisi ottaa treeneihin ja kokeisiinkin muutenkin käyttöön koska Jeriko siitä selvästi virittyy työskentelyyn. "Meidän vuoro" lausahdusta olen käyttänyt agilityssä, mutta se on ehkä parempi jättääkin sinne ettei tule liian innokas koira tokokentälle. :D

Pitäisi myös muistaa treenata kokeen aivan kaikkia osia, siirtymisiä paikasta toiseen, tuomarin sepustuksen kuuntelua, kättelyä, mitä tehdään ennen omaa vuoroa, ihan kaikkea. Kokeessa ei myöskään pitäisi Pekan mielestä olla sellaisia asioita joita ei treeneissäkään, jos ei treeneissä virittele ennen suoritusta, niin ei kokeessakaan. Ennen suoritusta virittelyä Pekka piti muutenkin vähän huonona, mutta itse en tätä olekaan Jerikon kanssa tehnyt, lähinnä yrittänyt rauhoitella. Mutta kun kysyin, että mitäs kun joudun rauhoittelemaan mitä en treeneissä tietenkään joudu, niin Pekka sanoi että tämä kertoo vain siitä ettei treenit ole tarpeeksi kisanomaisia. Pitäisi siis todella pyrkiä vielä enemmän kisanomaisiin treeneihin, tuoda koe treeneihin ja treenit kokeeseen. Tätä saa kyllä vielä miettiä, että miten sen treenien mielentilan saisi tosiaan kokeeseen mukaan, ja että siellä olisi kaikki mahdollisimman paljon treenien tyyppisesti ettei Jeriko siitä kiihtyisi.

Tässä oli jo kohtuullisen paljon uutta mietittävää, mutta sitten oli vielä käytännön harjoitukset.

Tartuttiin meidän vuorolla Jerikon paikkamakuuongelmaan. Jeriko itse asiassa vain laitettiin paikkamakuuseen yksin (kentän laidalla oli kyllä muita koiria odottamassa) ja oli siinä hyvin pitkän tovin, ehkä jopa 10 minuuttia, samalla kun keskusteltiin asioista ja Pekka selitti miten kannattaa treenata. Tämä ainakin tuli esiin, että meidän kannattaisi nimenomaan harjoitella enemmän pitkiä ja tylsiä paikkamakuita, ei edes mitään superpalkkoja lopuksi, eikä mitään hirveitä häiriöitä. Häiriöt Jerikohan kestääkin hyvin tyttökoiria lukuunottamatta, ja Pekka oli sitä mieltä, että häiriön aiheuttaminen aiheuttaa vain turhaa stressiä, eikä tee suorituksesta rauhallisen varmaa. Nyt ollessaan paikallaan Jeriko välillä kiinnostui muutaman metrin päässä olevasta bernitytöstä, mutta ei kyllä sitten kuitenkaan edes meinannut lähteä, häntäkään ei alkanut heilua siihen malliin, katseli välillä kuitenkin aikas kiinnostuneena. Kieltämistä Pekka ei muutenkaan suosisi jos koira tekee samalla sekä oikein että väärin (makaa mutta katselee muita), tämä tuo hänen mielestään vaan epävarmuutta ja taas voi tulla ääntelyä. Tällä siis jatketaan, koska uusien häiriöiden keksiminen on muutenkin tuntunut vähän loputtomalta tieltä kun ei se silti auta siihen että tyttöjen kanssa jaksaisi pysyä paikoillaan. Ja nyt pysyi ihan hyvin.

Hassu juttu paikkamakuussa oli se, että kun itse olen pitänyt tosi huonona sitä että Jeriko laskee päänsä maahan, niin Pekka kysyi että olenko opettanut sen Jerikolle ja sanoi että se on juttu mitä monet todella korkealla kisaavat yrittää saada koirilleen. Että onkin hyvä juttu, että Jeriko näyttää "lahnalta", se onkin juuri sopivan rauhallinen ja sitä kannattaa kannustaa eikä yrittää opettaa pois! :D

Muidenkin koirakoiden tilanteista sai toki ajateltavaa, mm. Tuijan ja Ronjan harjoitukset oli sellaisia mitä voisi hyvin tehdä Jerikonkin kanssa. Varsinkin kapulan kanssa voisi todellakin palkata enemmän lelulla ja niin, että lelu heti esiin kun Jeriko ottaa kapulan niin tulee nopeammin ja paremmin kapulaa pitäen luokse. Pekan ajatus tässä oli, että kapulan pitää olla koiralle toisarvoinen leluun nähden, jos koira on liikaa saalisvietillä ja innoissaan kapulasta, niin täytyy harjoitella paljon kapulan vaihtamista leluun niin että kapula menettää arvonsa. Ja sitten kun vetää lelun esiin kun koira tuo kapulaa niin saa ensinnäkin vauhtia kapulan palauttamiseen ja toisekseen koira keskittyy leluun ja kapula vähän niin kuin "unohtuu" suuhun, jolloin jää pureskelu, suussa pyörittely, heittely yms. Ja kun Tuija teki Ronjan kanssa niin huomasi, että kyllä toimi. Meillä ei ole sinänsä mitään ongelmaa ollut saalisvietin kanssa, mutta ei varmasti tee pahaa meille tuokaan harjoitus!

Oli siis opettavainen ja ajatuksia herättävä päivä, näillä jatketaan. :)

torstai 24. helmikuuta 2011

Agilitytreeniä

Maanantaina harjoiteltiin omalla treenivuorolla hyppytekniikkaa. Olin saanut Somerolta lainaan Canis-lehden (oliko se nyt 1/2010..?) jossa oli hyvin neuvottu hyppytekniikkaharjoitus etäisyyksineen ja korkeuksineen. Tällaista oltiin kaivattukin ja puhuttu keskenämme, hyvä että nyt sitten sattui Somerolla tuo lehti silmään. Jeriko sitten kyllä silppusi lainaksi saadun lehden (nice one), onneksi kuitenkin juuri lehden keskiosa jossa agilityartikkeli oli säilyi.

Harjoituksessa 5 hyppyä suoraan peräkkäin 6 jalan etäisyydellä, rimakorkeus noin 20 cm. Samassa harjoituksessa tuli mukavasti eteen irtoaminen. :) Jerikolle joutui ensin vähän näyttää mitä siltä haettiin ja siirrettiin kohdelelua toisesta estevälistä loppua kohden. Nopeasti kyllä hoksasi ja sitten meni hyvin. Pari rimapudotusta tuli matalasta korkeudesta huolimatta, mutta harjoituksen tarkoitus onkin opettaa nopeutta ja ketteryyttä koiralle, sitä kyllä alkoi löytymään. Jeriko ylitti esteet nopeasti ja keskittyneesti edeten jalkoja mahan alle supistaen, hyvältä näytti. :)

Tehtiin myös Jaakko Suoknuutin Vellulle neuvomaa hyppyharjoitusta jossa myös haettiin nopeutta. Tässä koira pistettiin kiertämään este ja itse jatkettiin eteenpäin, ja lelu jätettiin siivekkeen eteen -> koiran tarkoitus taittua hypyltä nopeammin taas liikkumaan eteenpäin. Aika vaikea harjoitus itsekään ymmärtää, mutta kai se meni pari kertaa ihan ok. :D
Tehtiin myös pientä sarjaa, jossa ohjasin Jeriko hypyltä putkeen ja putken ulostulolta heti toiseen putkeen jonka suuaukko oli vieressä (jäi siis koiran taakse jos tuli liian nopeasti ulos eikä ohjannut ajoissa), toisen putken jälkeen oli hyppysuora, jolle Jeriko lähti itsenäisesti hakemaan putkesta tullessaan. Hyvä hyvä, näinhän sen pitäisikin kai mennä, että koira hakee itsenäisesti edessä olevat esteet jos ei ohjata muualle. :)

Keskiviikon treeneissä tehtiin rataa, jossa oli mukana esteharjoitus jota tehtiin joskus aikaisemminkin. Tuossa taannoin paintilla radan piirtämisen hauskuus valkeni mulle, tässä nyt sitten tuosta radasta jonkinlainen luonnos, toivottavasti siitä saa jotain selvää. :D



Koira siis lähetettiin ensimmäiseltä hypyltä itsenäisesti hakemaan toista, kolmannella itse valssilla käännytään ja ohjataan koira kepeille. Tämä on kyllä aika vaikea harjoitus, ja vaikka tällä kertaa päästiin noista hypyistä ohi ilman hinkkaamista, niin Jeriko liike toisen hypyn jälkeen ei ollut kyllä noin hieno kuin kuvassa, enemmänkin sellainen koukkaus kauemmaksi ja sitten mun kutsusta takaisin kolmannelle hypylle (4. este). Kerran sain kyllä Jerikon huomion hyvin ennen toista hyppyä ja kääntyi suoraan kolmannelle, treeniä kuitenkin vielä kaipaa.
Pussikin meni hienosti vaikkei Jeriko sitä ole oikein tehnyt. Ensin Hanna raotti vähän pussin suuta, mutta musta tuntuu että Jeriko oli jo ohjauksesta muutenkin menossa sinne yhtään epäröimättä, ja mainosti sitten menikin vaikka parin toiston jälkeen pussin suu jätettiin ihan maahan. Kiva treeni. :)

Juuri kuulin, että päästään sitten kuitenkin demokoirakoksi Pekka Korrin luennolle, hyvä homma. Toivotaan, että löytyy uusia vinkkejä ääntely- ja paikkamakuuongelmiin. :)

maanantai 21. helmikuuta 2011

Ei kun uutta matoa koukkuun! ;)

Pahin harmistus on jo takana (itse asiassa jo lauantaina iltapäivällä otin vähän treeniä Jerikon kanssa) ja jatketaan treeniä Jerikon kanssa. Ronjalla on sopivasti juoksut, niin sitä voisi hyödyntää häiriönä paikkamakuussa ja takoa se kerta kaikkiaan Jerikon päähän ettei siitä lähdetä. Ja tietty jatketaan treeniä vieraiden koirien kanssa Ylökk:in vuorolla, eiköhän se siitä pikku hiljaa. Kokeisiin ei tietty ilmoittauduta ennen kuin on kunnossa. Ja ääntely myös. Ensi viikonloppuna on Pekka Korrin pitämä koulutuspäivä "kisavarma koira" johon olen menossa, ehkä saan Jerikonkin mukaan demokoiraksi. Joka tapauksessa odotan, että saadaan hyviä neuvoja molempiin ongelmiin.

Tänään oltiin paimennustreeneissä ja nyt oli kyllä hyvät treenit! Jeriko oli aivan innoissaan, välillä vähän liiankin innoissaan ryntäsi lampaiden sekaan ja joutui vähän ojentamaan, mutta nyt ei ollut moksiskaan vaikka kepillä vähän päähänkin kopautin, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. :D Ei myöskään niinkään ollut kiinnostunut rapsutuksista, meinasi siitäkin karata uudestaan lampaille, kun aiemmin on tosiaan mielistellyt ja heittäytynyt selälleen heti kun menin kehumaan ja silittelemään. Alkoi ihan näyttämään kunnon paimennukseltakin kun sain hyvin Jerikoa kiertämään myös oikealle, ja toisaalta pysymään myös lauman takana ja kuljettamaan. Vauhtia Jerikolla oli vähän liikaakin ja jouduin juoksemaan oikein kunnolla, että pysyisin lampaiden tahdissa ja silti kompuroin niihin, nyt pitäisi sitten saada poika rauhoittumaankin vähän. :D Maahan-käskyillä otin itselleni vähän aikaa, mutta Jeriko alkoi niistäkin karkaamaan uudestaan laumaa keräämään, mikä itse asiassa tässä tapauksessa on ihan hyvä merkki, ei paimentamassa kuulukaan olla liian käskyn alla. ;) Ensi kerralla pitää alkaa ottamaan eri käskyä maahanmenolle lampailla, että se yhdistyy sitten paimentamiseen ja "maahan" on tokoa ja muita ehdottomia tottelutilanteita varten. Mutta kaiken kaikiaan tosi hyvin meni, Marikakin totesi vielä kun tein lähtöä, että nyt voin olla tyytyväinen ja niin olenkin. :)
Jeriko on niin taitava poika. <3

lauantai 19. helmikuuta 2011

Metsään meni

Juu, se oli sitten sellainen koe. Perseelleen meni, suoraan sanottuna. Eipä aamu edes alkanut kovin hyvin, kun vähän kymmenen jälkeen soitettiin kisapaikalta että olenko tulossa, olin katsonut alkamisajan väärin ja siis auttamatta myöhässä. Olisin ollut ensimmäisenä suoritusvuorossa yksilösuorituksessa (paikkamakuut vasta viimeisenä), mutta ystävällisesti meidät siirrettiin sitten viimeisiksi niin ehdittiin hyvin mukaan. Ehdin koepaikalla jopa rauhoitella Jerikoa melko hyvin, vaikka olikin kyllä kovin rauhaton, ei juurikaan kosketuskeppiharjoitustakaan innostunut tekemään, rauhoittui sitten kun pääsi puoliksi kiipeämään mun syliin.

Yksilösuoritukset siis ensimmäisenä, aivan hirveetä, Jeriko aivan kuutamolla. Seuraaminen ei todellakaan lähelläkään Jerikon parasta suoritusta, ja ulvoi aivan koko ajan, haahuili ja pysähdyksetkin huonoja. Kytkettynä seuraaminen 6,5 ja ilman hihnaa 5,5, ilman hihnaa lähti vielä haahuilemaan jonnekin kehäsihteerin pöydän luokse ja jouduin kutsumaan uudestaan seuraamaan. Aivan hirveetä. Liikkeiden välissäkin Jeriko oli ihan pihalla, kehut ei oikein kelvanneet, mutta sitten yrittikin kiivetä mun syliin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8, pistevähennykset taas ääntelystä eikä se seuraaminenkaan mitään parasta ollut, ehkä kuitenkin jo parempaa kuin varsinaisissa seuruupätkissä. Hyvin kuitenkin meni maahan.
Luoksetulo 7: ei tullut ollenkaan eteen vaan ennakoi perusasentoon siirtymistä ja siihen vinosti.
Seisominen seuraamisesta 8: tämä taas ihan hyvä, mutta äänekäs. Taas näytti silmäkulmasta siltä että Jeriko olisi mennyt maahan, mutta jäikin sitten kuitenkin seisomaan.
Hyppy 9: Tämä oli aika hyvä, äänteli ja oli rauhaton alussa, mutta itse suoritus kyllä hyvä, meniköhän piste sitten jostain äännähdyksestä suorituksen alussa..? Hypätessään tai seisoessaan ei ainakaan pitänyt ääntä.
Kokonaisvaikutelma 7: joo, sanoi vielä tosta ääntelystä. Juu, tiedän, pitäisi saada hiljaiseksi, työn alla on, mutta nyt oli kyllä tosi huono päivä joka tapauksessa, ääntelykin aivan hirveetä.
Luoksepäästävyydestä tuli 9: pistevähennys siitä että hyppäsi tuomaria vasten, mitä ei yleensä ole tehnyt, pyrki vähän senkin syliin ehkä....
Paikkamakuu 0: ihan hirveä liikkeen aloitus edes. Oltiin rivin viimeisenä, mutta Jeriko koko ajan katseli muita vaikka yritin saada huomiota itseeni. Näki jo siinä ettei siitä tule mitään. Nousikin sitten melkin heti istumaan, ja sitten läks. Ohitti ensin partacollien ja sitten meni liehittelemään monirotuista tyttökoiraa rivin keskellä. Tyttö ärähti, mutta eipä siinä mitään, koirat haettiin pois, toinen koirakko sai tietenkin toisen yrityksen. Meidän kohdalla tuomari sanoi ensin, että koko koesuoritus hylättäisiin koska meni häiritsemään toista koiraa, mutta korjasi sitten myöhemmin palkintojen jaossa, että tulikin 3. tulos, koska Jeriko ei kuitenkaan mennyt aggressiivisesti toisen luo.
Olisi pitänyt varmasti keskeyttää siinä kun näki ettei siitä paikkamakuusta tule mitään, mutta en oikeestaan tajunnut että sellainen olisi ollut mahdollista. Vasta kun pistelapussa luki että tuomari keskeytti ja vieressä vaihtoehto, että ohjaaja keskeytti, tajusin että sekin olisi ollut mahdollista. Tietenkin se olisi ollut parempi vaihtoehto kun näin ettei Jeriko siinä pysyisi, olisin säästänyt muut häiriöltä.

Että näin, paska fiilis on, turhauttaa. Vähän epätoivoinen olo, että saadaanko me näitä ongelmia kuntoon koskaan kun on niin yllättäen alkanut toi paikkamakuu ongelmakin. Jerikon päässä pitäisi naksahtaa se vipu takaisin mikä ilmeisesti siellä ensimmäisessä kokeessa naksahti niin, että haluaa rivistä lähteä vain leikittämään muita. En tiedä miten tätä harjoittelisi muuten kuin siten miten ollaan tehtykin, kiellän jos katselee muita, mutta en ole mitenkään vakuuttunut onko siitäkään apua jos kiinnostus muita kohtaan ei tuosta laannu. Kokeessa ei kuitenkaan saa kieltää.. Ja sitten toi ääntely, sitäkin ollaan yritetty saada pois, mutta jos tilanne on vaan jostain syystä Jerikolle liian paha (en ymmärrä mikä tuolla oli niin kamalaa), niin toi on sen tapa reagoida asiaan. Nyt on suoraan sanottuna vähän sellainen olo, että tuleeko tossa ikinä parannusta ja jos ei tule, niin eihän sitten tokoilustakaan mitään tule. Katotaan nyt... Olin ilmoittautunut 6.3. kokeeseen, mutta en kyllä sinne mene muiden paikkamakuuta häiritsemään, kokeita en varaa ennen kuin paikkamakuu saataisiin kuntoon...

Mutta eipä tälle mahda mitään, pakko vaan treenata ja toivoa että paranee. Joku Jerikoa tuolla painosti hirveästi kun haki niin kovasti turvaakin, mutta noihin tilanteisiin pitäisi vaan tottua. Jeriko on suoriutunut kyllä paljon paremmin mm. Meirän hallin eteisessä, jossa kaikki koirat haukkuu ja on todella rauhatonta, on seurannut ja keskittynyt todella upeasti ja ollut itse aivan hiljaa, joku tänään oli vaan ihan pielessä.
Noh, meille tulee nyt sitten treenitaukoa Jerikon kuvaustenkin puolesta jotka on muutaman viikon päästä, katsotaan ehditäänkö siinä välissä saada mitään parannusta aikaiseksi.
Onhan Jeriko kuitenkin ihana ja taitava poika, ihme että se edelleen onnistui liikkeestä jäävissä vaikka keskittyminen ja mielentila olivat kaikkea muuta kuin suotuisat! Poika siis osaa, hermoiltaan ei ehkä vaan ole vielä tarpeeksi kypsä että pystyisi suoriutumaan jos on jotenkin liian kiihkeässä mielentilassa..

tiistai 15. helmikuuta 2011

Touhukas alkuviikko

Kylläpäs on taas ollut touhukas alkuviikko. Lauantaina on sitten meidän toinen alokasluokan koe, torstai ja perjantai olisi tarkoitus pitää vapaata.

Ollaan tässä totutettu Jerikoa liikkurin käskyihin, kaverit tai Matti on aina vaan uudelleen hokeneet käskyjä ja välillä ollaan sitten lähdetty oikeasti liikkeellekin. Selvästi on parantunut mun mielestä, edelleen käskyttäminen saa Jerikon innostumaan, mutta paljon ollaan saatu hiljaista istumista ja hiljaisia lähtöjä, myös todella innostavissa paikoissa kuten agilitytreeneissä. Hengityksen kiihkeydestä kyllä huomaa että tekisi mieli vähän inistä. :D Mutta se kertoo mulle, että harjoitukset on onnistuneita, olen nyt tarttunut oikeaan ongelmaan ja harjoitukset on sopivan vaikeita, koettelee Jerikoa mutta pystyy suoriutumaan. Ei nyt tietenkään lauantaihin mennessä mitenkään ihmeitä saada aikaan ja hiiren hiljaista ja rauhallista käytöstä, mutta uskon että tästä on paljon apua, myös paikkamakuuseen. Mun oma näkemykseni on, että meidän isoin ongelma on juuri liikkeiden alussa/liikkeelle lähdöissä. Jos saan Jerikon olemaan hiljaa ja rauhallinen ennen paikkamakuuta tai seuraamisen alussa, niin uskon että loppukin menee hyvin, Jerikon pitää vaan olla oikeassa mielentilassa.
Mutta ainakaan mun ei tarvitse viritellä Jerikoa suoritukseen, jätkä virittelee ihan itse itsensä! Täytyy vaan vähän säätää viritysruuvia. ;)

Agilityssä ollaan myös edistytty mainiosti. Maanantaina omalla vuorolla tehtiin rataa, johon otin mukaan puomin ja renkaan. Jeriko hakee hyvin puomin ja renkaan ohjauksesta ja käskystä. Maanantaina meni niin kivasti, että jätin viimeisen vuoromme lyhyeksi kun olin jo niin tyytyväinen Jerikon suoritukseen ja Jeriko oli jo radanjuoksusta aika hengästynyt. Hannan kanssa pitäisi poistaa verkkoja kepeiltä, tällä hetkellä ollaan tilanteessa että Jeriko menee hyvin jos keppejen molemmissa päissä on kaksi verkkoa ja keskellä yksi, ja ohjaan "helpommalta" puolelta. Kunhan osais (Hannan apu tässä siis tarpeen) poistaa verkot koiran kannalta loogisimmassa järjestyksessä, niin varmasti Jeriko nopeasti osaa kepit ilman niitä, etenee kepeillä kuitenkin todella innokkaasti.

Tänään oltiin paimentamassa Somerolla. Nyt otettiin vähän erilainen lähestymistapa, annettiin Jerikon vapaasti tehdä mitä haluaa kunhan ei oikeasti käy kiinni lampaisiin. Oli vaikea olla kieltämättä jos Jeriko ryntäsi lampaille (pirun vaistomainen "suojelen lampaita" -reaktio), mutta eipä se sitten tehnytkään mitään rumaa, irvisti tms., mutta ei oikeasti käynyt kiinni. Ja siis ryntäyksiäkin teki vain muutama kerta. Muuten Jeriko oli paljon paljon vapautuneempi ja innokkaampi, eikä enää yhtään yrittänyt mun jalkoihin vaikka olisin ollut lauman edessäkin, kiersi vaan taakse. :) Marikakin kehui, että on kuin eri koira, todella innokas taas. :) Edelleen Jeriko kiertää mielellään vain vasempaan, mutta hakukaari on kyllä tosi hyvä, sopivan väljä. Sain kyllä ihan kevyellä ohjauksella sitä taittumaan myös oikealle, mutta ei vielä kokonaisia kierroksia, hyvän yrityksen jälkeen annettiin taas kiertää haluamaansa suuntaan. Mutta kyllä Jeriko itsekin kääntyi kiertämään oikealle useampaan kertaan jos lampaat meinasi karata sitä kautta liikaa, haki hyvin takaisin. Samoin jos joku lammas ajautui kauemmaksi haki mukavasti takaisin. Jeriko myös änkeää todella rohkeasti seinän ja lampaiden väliin ilman mitään ärinöitä. Välillä kun yritettiin sitä saada kääntymään oikealle vain sillä että ohjasin lauman aivan seinän viereen, Jeriko suikahtikin sieltä lampaiden villojen ja seinän välistä. Että ei olisi ongelmaa hakea lampaita tiukasta paikkaa, mutta vastapäivään kierto edelleen ongelmallinen. :D
Lampaat oli kyllä tänään ihan mahdottomia! :D Niitä oli 6, ja niin pirun vikkeliä ettei mitään! Pelkäsin, että tulisi kylmä, mutta siinä lampaisiin kompastellessa, ja niiden ja Jerikon mukana pysytellessä tuli kyllä hiki! Lampaat änkes ihan jalkoihin kiinni ja jonkun sarvi tökki takareiteen ja sitten piti yrittää päästä sieltä kuuden lampaan keskeltä taas jonnekin liikkeelle, huh huh! :D
Mutta olen tyytyväinen, että tuli lähdettyä pakkasesta huolimatta. Tästä on hyvä taas jatkaa kun Jeriko on taas innoissaan asiasta. Katsotaan miten tämä tässä kehittyy.. :)

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Nyt mä sen keksin

Käytiin tänään lenkillä Matin ja Jerikon kanssa Niihamassa. Otin pienet treenit siinä ennen ja jälkeen lenkille lähdön parkkiksella, halusin treenata ihan sitä että Matti liikkuroi ja odotan äänetöntä käytöstä, kun liikkurin kanssa Jeriko tuppaa vähän kuumenemaan vaikka kaksin tehdessä seuraa ihan hiljaa. Ensin olin aikeissa ihan seurauttaa ja lopettaa jos/kun ääntelee, mutta kun vinkui jo perusasennossa niin tajusin, että parempihan sitä on sitten vaan paikallaan seisten "sammuttaa" sitä vikinää. Matti siis antoi käskyjä toinen toisensa perään ja me vaan Jerikon kanssa seisottiin, naksutin ja palkkasin Matin käskyjen jälkeen kun Jeriko oli hiljaa. Ja hitsi, sehän alkoi toimimaan! Viimeisenä ennen kotiin lähtöä annoin vielä seuraa-käskyn ja otin yhden askeleen ja Jeriko lähti liikkeelle hiljaa. Siitä kasapäin verilättyä palkaksi! :)
Tätä tehdään siis jatkossakin, vaatii varmasti aika paljon treeniä, mutta uskon vahvasti että tämä tulee toimimaan. Ja väittäisin, että jos joku niin pitkäjänteisyys koulutusasioissa on mun vahva puoleni. Kaverit varautukaa, äänehuulenne saivat juuri töitä! ;)

perjantai 11. helmikuuta 2011

Olen tässä vähän miettinyt...

Mulle valkeni eilen, että meidän seuraava koehan on jo ensi viikonloppuna, siis 19.2. Jotenkin olin ollut ihan siinä uskossa, että siihen olisi vielä pari viikkoa ja oltiin treenailtu ihan rauhallisesti ilman mitään paineita vaikka paikkamakuussa paljonkin vielä puutteita. Nyt meinas sitten paniikki vähän iskeä, kun tajusi kuinka vähän aikaa siihen on ja kuinka vähän aikaa saada paikkamakuuseen taas varmuutta. Piru vie kun piti yhtäkkiä tulla tollainen ongelma ettei Jeriko malta olla menemättä tutustumaan ja leikittämään vieraita koiria, didn't see that one coming... Nytkään ei voi olla varma, että miten käy kokeen paikkamakuussa kun ei saa kesken kaiken kieltää muiden vilkuilusta yms. Enemmän kuin se oma suoritus, hirvittää jos Jeriko menee taas sabotoimaan jonkun muun koiran paikkamakuun.. Eikä voi enää peruakaan kun on jo ilmoittauduttu ja maksettu, eikä silloin kun ilmoittautui ollut mitään tällaista ongelmaa.. Vähän hirvittää siis, pitäisi edelleen tähän viikkoon saada sitten ainakin muutama paikkamakuu vieraiden koirien kanssa..

Mutta toisaalta olen tosi tyytyväinen meidän viime aikojen treeneihin, ollaan tehty lyhyitä ja kivoja treenejä, Jeriko on ollut motivoitunut ja yhdessä tekeminen on ollut hauskaa. Nyt kun on jo pariin seuraavaankin kokeeseen ilmoittauduttu ei auta muu kuin jatkaa samaan malliin ja toivoa että sujuu hyvin. Jos tulee jotain vastoinkäymisiä niin eihän niille sitten mitään mahda, toivon vaan että ne koskee vain omaa suoritusta, ei tosiaan niin että jonkun muun paikkamakuu menisi siinä..

Mutta en halua ottaa turhia paineita. Ei mulle ole ollut Jerikolle mitään tarkkaa suunnitelmaa että siihen ja siihen mennessä saavutetaan sitä ja tätä. Vielä syksyllä murrosiän myllerryksissä ja niiden jälkeenkin ajattelin, että osallistuttaisiin ensimmäiseen kokeeseen ehkä huhtikuussa. Mutta sitten yhtäkkiä lähtikin sujumaan niin, että pystyi sanomaan että ollaan valmiita paljon aiemmin ja tuli näitä kokeita sitten varattua ja katseltua jo avoimen luokan kokeita keväälle ja BH-koekin kävi mielessä. Mutta kun paikkamakuu on nyt näin epävarma, ei voi hirveästi ajatella avoimeen luokkaan siirtymistä tai BH-koetta ennen kuin tämä ongelma ylitetään. Se on elämää... :)

Ennen kaikkea haluan, että Jerikon ja mun yhteinen harrastaminen on hauskaa, enkä halua asettaa nuorelle koiralle (tai itselleni) paineita, tuloksia tulee sitten kun ollaan siihen valmiita. Ja treenien vastapainoksi pitää mun mielestä koiran elämässä olla muutakin, paljon pitkiä metsälenkkejä ja leikkiä kaverikoirien kanssa yms. :)
Jos mennään siihen pelkkään tulosten tavoitteluun, niin silloin harrastetaan vain ohjaajan ehdoilla ja ohjaajan mieltymysten ja kunnianhimon vuoksi. Ei koira halua mitaleita tai pokaaleja, enkä usko että edes bordercollie tykkää siitä että hiillostetaan liikaa pienestä pitäen kohti suuria tavoitteita. Pennun pitää saada olla pentu, teinikoiran teini, ja koiran ylipäätään koira. Jos asettaa liian tiukkoja suuria tavoitteita koiralle pienestä pitäen, tulee väkisinkin taantumisia ja tulee pettymisiä, mutta ei silloin voi olla pettynyt muuhun kuin omaan itseensä ja liialliseen kilpailuviettiinsä. Harrastamisen pitää kuitenkin tapahtua koiran ehdoilla, sitä mieltä mä olen. Helppo sanoa näin aloittelevana harrastajana, mutta toivon että muistan sen jatkossakin. Harrastamisen täytyy olla ennen kaikkea hauskaa, tavoitteisiin pyrkiminen tulee sitten sen jälkeen. :)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Maanantaina omalla agivuorolla meni taas mukavasti. Harjoittelin ensin Jerikon kanssa puomia, laitoin ihan alustakin lopulta menemään ja hyvin meni. Harjoiteltiin myös ohjauskuvioista kahden vierekkäisen esteen ohjausta takaakierroilla. Nyt alkoi sekin taas jo onnistua paremmin, kun viimeksi Hannan ohjauksessa saatiin vinkki mun vartalon suuntautumiseen. :)
Viimeiseksi treenattiin myös rengasta. Toiseen suuntaan hoksasi nyt heti käskystä hypätä renkaan läpi ilman lelulla houkuttelua, mutta toiseen suuntaan oli vaikeampi, välillä onnistui, välillä ei. Mutta alkaa näyttämään kuitenkin jo ihan hyvältä. :)

Tiistaina käytiin treenaamassa taas Hannan kanssa, mukana oli myös Hannan naapuri Sanna 7 kk ikäisen espanjan vesikoira uroksen kanssa. Otettiin taas paikkamakuu erikseen sekä Heimon että Ennin kanssa. Meni kai jo paremmin, vaikka kyllä Jerikoa olisi taas kiinnostanut mennä tervehtimään. Ennin kanssa, joka otettiin jälkimmäisenä, meni jo paremmin. Hanna antoi myös vinkin, että kävisin palkkaamassa Jerikoa heti paikkamakuun alussa, koska Jeriko tuntui palkasta skarppaavan. Ennin kanssa makuuttaessa teinkin jo näin ja meni ihan hyvin. Edelleen joudun kuitenkin kieltämään vieruskaverin vilkuilusta.
Seuraaminen oli ihan ok tällä kertaa, melko hiljaista, mutta kun Hanna alkoi käskyttämään niin kierrokset selvästi nousi. Pitäisi siis ottaa enemmän liikkurin kanssa.
Käytiin sitten treenien jälkeen lenkillä Niihaman metsissä. Jeriko ja Hiisi tuli hyvin juttuun, vaikka aluksi Jerikon täytyikin vähän esittää isoa ja Hiisissäkin kuulemma samaa vikaa. :D Kuitenkin lopulta pojat paini ihan hyvässä hengessä (Jerikohan ei yleensä koskaan paini koska hermo menee niin äkkiä) ja Jeriko heittäytyi välillä selälleenkin ja antoi toisen purra kaulaa, kivasti siis meni. :) Luulisi, että kun kaksi kovaa päätä lyö yhteen, että tulisi pahaa jälkeä, mutta nämä löysikin yhteisen aaltopituuden. :D

Tänään sitten taas Hanna Löytynojan ohjattu agilitytreeni. Tehtiin puomia ja ensimmäistä kertaa alettiin tekemään niin, että yritin ohjata esteelle kauempaa. Puomin ylöstulon ympärillä oli vielä putki ja puomille tultiin parhaimmillaan kahden hypyn takaa, eli aikas vaikea treeni näin alkuun. :D Aluksi olikin vaikeaa ja Hanna sai taputella ylösnousua ja kiinnittää Jerikon huomiota puomiin, ja tultiin yhden hypyn takaa tai sen edestä muutaman metrin päästä puomista, eikä silti aina onnistunut, mutta jo toisella harjoitteluvuorolla Jerikolla kuitenkin syttyi lamppu päässä. Toiseksi viimeisellä yrityksellä tultiin kahden hypyn takaa mutta aloin huutamaan "kiipee":tä liian myöhään ja Jeriko meinasi mennä putkeen, pysähtyi kuitenkin juuri suulla kun tajusi ettei se ollutkaan se. Ja sitten seuraavalla kerralla aloin ennen toista hyppyä jo ohjaamaan puomille ja sitten meni tosi hyvin! Hyvä homma, ollaan vähän liian pitkään jo jumitettukin siinä että vaan nostelen puomille, tästä tämä lähtee. :) Lopuksi pari takaakiertoa, hyvä treeni. :)

Mentiin vielä agivuoron jälkeen mentiin vielä jäähdyttelyn jälkeen YLÖKK:n vapaavuorolle. Jeriko oli taas paikkamakuussa, mukana Luka, Nuka, ja nuori labradorinarttu. Taas otti Jerikolla koville ja jouduin kovasti kieltämään vieressä makaavan Nukan tuojottelusta ja hännän heiluttelusta siihen malliin että lähtisi leikkimään. Kerran ehti nousta paikallaan ylöskin, mutta meni uudestaan käskystä maahan. Aivan mahdotonta tämä kyllä nykyään, toivottavasti tämä nyt oikeasti on joku ohimenevä vaihe eikä mitään pysyvää, muuten on vaikeaa.. Parissa viikossa pitäisi saada paikkamakuu kuitenkin siihen malliin ettei Jeriko kokeessa lähde ketään leikittämään vaikka en voikaan kieltää. Tai sitten toivotaan, että vieruskaverit on isoja ja ilkeän näköisiä koiria, ehkä Jeriko ei sitten halua mennä syöttämään itseään niille... :D
Nyt otettiin sitten myös seuraamista Liisan liikkuroimana, vähän äänteli, mutta välillä haahuili eikä esim. pysähtynyt hyvin. Vilkuili muita koiria. Mutta välistä taas seurautin ihan tämän labradorin ohitse eikä mitään. Keskimäärin ihan ok. Mutta edelleen tähänkin treeniä, että saisi täysin hiljaista seuraamista.
Kapulan pitoharjoituksia myös tehtiin, ja muutama nosto edestä. Muuten hyvä, mutta ääntely tässäkin ongelma, otin kapulan kuitenkin aina pois vasta kun Jeriko oli hiljaa, lopulta tajusin myös antaa kapulan vasta sitten kun Jeriko oli hiljaa, uskoisin että alkaa pian siitä tajuamaan..
Mutta miten voi olla, että tokoilu on näin kuumuttavaa Jerikolle? Toivon mukaan tämän voi tulkita niin, että tokoilu on Jerikon mielestä kivaa! :D
Anyway, loppuviikoksi tulee treenitaukoa kun minulta poistetaan torstaina viisuri.. Kyllä jännittää. =/

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Torstaina oltiin tosiaan treenaamassa Hannan kanssa. Jeriko oli paikkamakuussa erikseen sekä Heimon että Ennin kanssa. Kiinnostus toisia koiria kohtaan on kyllä nyt hirmuinen, ja Jeriko siinäkin kovasti otti ilmavainua kaveristaan ja nojaili siihen suuntaan. Hanna sitten neuvoi, että kieltäisin siitäkin ja oikeassa on. Jotenkin olen varonut paikkamakuussa kieltämistä, mutta kyllähän sille nyt täytyy tehdä selväksi ettei sellainen vierustoverin vilkuilu ja varsinkaan hännän heiluttelu ole sallittua! :D Niinpä sitten kielsin Jerikoa siitä ja meni ihan hyvin. Seuraamisissa meinasi taas piippailla, mutta sain ihan hiljaisiakin pätkiä. Kapulaa heitin Jerikolle vähän liiankin monta kertaa, ensimmäinen ihan hyvä, mutta sitten alkoi pyörittelemään kapulaa suussaan. Edelleenkin meinaan edetä tässä liian nopeasti, pitäisi muistaa ottaa pitoharjoituksia ulkonakin! Mutta mukavat treenit, Jeriko sai hyvää häiriötreeniä. Hannalle kiitos seurasta ja neuvoista! :)

Tänään kävin treenaamassa Jerikon kanssa yksin Meirän hallilla. Toivoin, että siellä olisi muitakin vapaavuorolaisia, että saataisiin paikkamakuuseen häiriötä ja niinhän siellä sitten oli. Paikkamakuussa Jeriko oli australianpaimenkoira-tyttö Nukan ja villakoira Rommin kanssa (pyydän anteeksi jos muistan koirien nimet väärin), Jeriko makasi näiden välissä. Heti alkuun Jeriko nousi ylös ja meinasi lähteä Rommiin tutustumaan, kielsin siitä ja menin palauttamaan paikalleen. Tämän jälkeen kielsin vilkaisuistakin vierustoveriin ja sujuikin sitten ihan hyvin vaikka selvästi koville otti, välillä Jerikon teki selvästi mieli koittaa jotain leikkiä, yritti vilkuilla sivuilleen ja heilutti häntäänsä. Aivan mahdoton tuo koira nykyään! :D Mutta tosiaan, saatiin sitten hyvin menemään, loppuajan Jeriko makasi ryhdikkäästi kontaktissa muhun, palkkasin nugeteilla. :P
Otin myös pari toistoa hyppyä, laitoin nugetin palan hypyn taaksi reilusti että jäi pientä hajurakoa esteeseen, tämä ihan hyvin, mutta ei muutamalla toistolla vielä ihmeitä tehdä. Sitten otin Jerikon kanssa seuraamisen käännöksiä paikallaan ja seuraamista. Kiinnitin huomiota Jerikon ääntelyyn ja vaadin hiljaisuutta, muuten ei palkkaa. Jeriko oli selvästi taas siinä vireessä, että teki mieli äännellä, mutta hiljeni kyllä ja otin ensin lyhyitä pätkiä ja palkkailin hiljaisesta hyvästä seuraamisesta, lopulta tein lyhyehkön seuraamiskaavion ja palkkasin siitä. Luulen, että treenillä Jeriko tuosta hiljenee, ymmärtää "hiljaa" sanan jo melko hyvin ja selvästi pinnistelee ollakseen hiljaa. Toivon, että kokeessa ennen liikkeen alkua sanomalla "hiljaa" voisin saada Jerikon seuraamaan ilman ääniapuja. ;)
Kapulan pitoa harjoiteltiin myös tänään vähän, maltillisemmin tällä kertaa ja oikeaan otteeseen painottaen. Tässäkin joutuu kyllä kiinnittämään huomiota ääntelyyn, mutta olen ottanut kapulan pois vasta kun pitää sitä hiljaa, ja tuntuu tässäkin hoksaavan mitä siltä odotan.
Keskiviikkona toivon mukaan saadaan YLÖKK:n vuorolla taas paikkamakuu niin, että saan vahvistettua sitä ettei vilkuile muita.

Treenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä. Aurinko paistoi niin ihanan keväisesti ja Jeriko näytti niin kauniilta, että oli pakko ottaa kännykällä pari kuvaa.



keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kuten lupasin, ollaan nyt aloitettu paikkamakuun tehotreeni. Varsinaisia pitkiä paikkamakuita ei olla tehty, mutta häiritty sitäkin enemmän. Varmuuden lisäämisen lisäksi luulen, että tästä on hyötyä myös siinä että liikkeestä tulisi "aktiivisempi" ja mielekkäämpi Jerikolle. Nyt on ollut vähän tylsä sen mielestä.
Ollaan kyllä tehty häiriötä paikalla oloon oikeestaan aivan pienestä pitäen, heti kun on maahanmenon ylipäätään osannut, olen hyppinyt, juoksennellut ja tehnyt kaikkea mahdollista kummallista sen ympärillä, ollaan heitetty palloa ja muita leluja ja on saanut lähteä hakemaan vasta erillisestä vapautuksesta. Lisäksi Jeriko on ollut paikkamakuussa kun toista koiraa vierestä lähetetään ruutuun eikä ole tuottanut ongelmaa. Olen siis vähän epävarma kuinka tämä auttaa tuohon paikkamakuuseen, kun tuntuu että kokeessa ongelma oli lähinnä se, että katsellessaan aussin haahuilua Jeriko unohti että oli paikkamakuussa. Toisaalta kyllä, jos tällä vahvistetaan sitä että Jeriko pitää kontaktia muhun vaikka olisi häiriötä, niin sitten varmaan on apua. Eli treeniä treeniä.
Tähän mennessä olen ilta- ja aamupalan yhteydessä taas kierrellyt ja juoksennellut Jerikon ympärillä, tuuppinut sitä kyljistä ja hyppinyt sen YLI eikä tuottanut sitten mitään ongelmaa. Sitten siirrettiin tekemään niin, että mä seison edessä parin metrin päässä ja Matti häiritsee em. tavoilla, pompotteli palloa (pahin) ja heitteli palloa (ylläri ylläri ei niin paha koska on jo tottunut siihen).
Agilitytreeneissä tänään vuoroa odotellessa tehtiin myös häiriötreeniä, Tuija häiritsi ja Ronjakin osallistui häirintään ystävällisesti hyppimällä ympärillä, hyvin meni. :)
Tänään illalla pistin Matin leikittämään Lulua onkilelulla Jerikon ympärillä. Tämä aika paha häiriö siinäkin mielessä, koska Jeriko on aika mustis kun kissoille annetaan huomiota. Pahin häiriö on kun itse leikin niiden kanssa, mutta olen siinäkin makuuttanut ja on onnistunut aivan hyvin. Ajattelin kuitenkin, että parempi treenata siinä mielessä kokeenomaisesti, että olen Jerikon edessä ja Jeriko voi ja sen pitää pitää kontaktia muhun, en siis voi itse toimia häiritsijänä.
Huomenna olisi tarkoitus mennä Rajalan Hannan kanssa treenaamaan, otetaan sitten lisää häiriötreeniä.
Aamulla tänään seuruutin Jerikoa ja teki niin täydellisen hiiren hiljaista ja muutenkin täydellistä seuraamista ettei mitään! Mutta pitää vaan treenata, ja jos meinaa kuumeta ja äännellä, niin sitten ei tehdä mitään.

Tänään oli kyllä hauskat agilitytreenit! :) Maanantaina omalla treenivuorolla oli ollut ongelmaa takaakierron kanssa ja nyt tehtiin sitä myös, sain Hannalta siihen vinkkejä ja onnistui hyvin. Saatiin hyvin rataa tehtyä. Hauska juttu oli kuitenkin ohjaajanvaihto kesken treenin, Hanna pisti mut ohjaamaan Ronjaa, Aatun (lyhytkarvainen collie) omistajan ohjaamaan Jerikoa ja Tuijan ohjaamaan Aatua. Ronjan ohjaaminen oli hauskaa ja meni ihan hyvin. Ei itse asiassa kovinkaan erilainen ohjata kuin Jeriko. Ja Jeriko meni mukavasti uuden ohjaajansa kanssa vaikka ensin arvuuttelin että miten pysyy Jerikon vauhdissa kun on tottunut puolet hitaampaan koiraan. Mutta tosiaan todella hyvin meni, oikeestaan näytti paremmalta kuin oma meno Jerikon kanssa tuntuu! :D Jeriko on niin taitava, ihana nähdä ulkopuolelta sen työskentelyä. <3