keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Macho Fantastico

Musta tuntui jo ennen agilityn SM-kisoja, että Jerikolla on vähän jotain pientä jumia ja yritin silloin jo saada Jerikolle osteopaatti/hieronta-aikaa siinä onnistumatta. Kisathan meni ihan ok eikä hypyissä sinänsä ollut pehmeästi hiekasta huolimatta suurta ongelmaa, mutta edelleen mietitytti tuo jumiasia. Kesäkuun alussa Kaiperlan käsittelyssä Jerikohan oli niskasta lähtien kokonaan jumissa toukokuussa sattuneeseen hakkuujätekasassa kompurointiin liittyen. Nyt pk-hyppy ei taas oikein onnistunut kotipihassakaan, joten epäilin jotain jumia olevan. Oltiin kuitenkin saatu Hämeenkyröstäkin jälkikoepaikka ja 3-luokan paikat on niin kovin kiven alla, ettei siitä mielellään luopuisi...

Sain Jerikolle sitten Hanna Sorri-Kosolalta maanantaille hieronta-ajan ja hyvä olikin. Ensinnäkin Hanna oli tosi hyvä ja mukava käsittelijä, Jeriko selvästi tykkäsi ja luotti käsittelyyn vaikka niitä jumittavia paikkojakin löytyi aika paljon. Ranka itsessään oli kohtuullisen hyvin liikkuva ja niska ja oikean hartian seutu, joita itse olin venytellyt ja hieronut, oli myös hyvin auki, mutta sitten oli pitkässä selkälihaksessa jumia, erityiset jumikohdat rintarangassa ja sitten lantion seudussa, vaikka ei sielläkään nikamissa tai nivelissä mitään poikkeavaa. Lisäksi lihasfaskiat oli kauttaaltaan aika jäykkänä. Kova tälli oli kyllä se toukokuinen eikä selvästikään yksi Kaiperlan käsittely sitä ihan hoitanut. Hyvin Jeriko kuitenkin antoi hoitaa ja Hanna pääsi hyvin perusteellisesti hoitamaan, mikä oli tietty hyvä asia.

Mua niin kyllä alkoi naurattamaan, kun hieronnan aikana soittolistalta tuli mulle entuudestaan tuntematon biisi, joka oli niin selvä Jerikon tunnusbiisi. :D Ei sillä, että Jeriko olisi mikään macho-uros, päinvastoin oikeastaan, Jerikolla on niin suunnattoman suuri itsetunto, että hän ei alennu välittämään edes muiden machoiluista. Keisarin henkilökohtaiseen tilaan ei kuitenkaan tarvi änkeä ja hänen ylhäisyytensä seurassa tulee käyttäytyä asiallisesti. ;) Jerikon itsevarmuus ja asenne monessa tekemisessäkin jotenkin niin sopii tähän. :D

https://www.youtube.com/watch?v=qawQp_AqLF0

Varmasti ihan hölmö ajatus mennä seuraavana päivänä jälkikokeeseen, mutta en raaskinut jättää väliinkään. Olin aika lailla varma, ettei Jeriko vielä hyppäisi hyppyä, koska ei ole vielä ehtinyt riittävästi toipua hieronnan jälkeen ja olenkin nyt varannut Jerikolle sarjan hierontaa ja osteopatiaa, että olisi varmasti kunnossa PK-SM-kisoissa. PK-hyppy on Jerikolle niin äärirajoilla, että on hyppännyt sitä puhtaasti ja ihan hyvällä tekniikalla, kun ei ole ollut jumeja, mutta jumitilanteessa ei hyppää.

Lähdin kuitenkin luottavaisin mielin kokeeseen. Koe alkoi jälkiosuudella ja meille arpoutui jälki nro 3. Hämeenkyrössä on kyllä aivan loistavaa kangasmetsää, siitä ei voi valittaa. Janapaikka oli todella selkeä ja Jeriko teki aivan täydellisen janan, eteni tikkusuoraan ja hyvällä hölkkävauhdilla, pysähtyi jäljelle kuin seinään, haistoi ihan vähän vasemmalta ja sitten lähti kuin juna oikealle jäljestämään. Jana 40/40. :))

Jäljestys alkoi siis hyvin, mutta oli jäljellä kyllä aikamoista kulmailua, kun suoria kulmia tuli seitsemän ja kaksi piikkiä. Kepit 1-4 neljä oli kaikki heti jonkun kulman jälkeen, max 15m varmaan. Osa kulmista oli myös aika vaikeissa paikoissa, heti metsätien ylityksen jälkeen hiekalla olevassa sammalessa esimerkiksi yksi. Siinä oli vielä jotain risujakin maassa ja ihmettelin, kun Jeriko alkoikin siinä kääntyä, kun ihan oletin että suoraan avoimeen jatkuu, mutta eipä jatkunutkaan. Jeriko hoiti kulmat todella hienosti ja kepit nousi. Tuli jopa ihan sellainen olo, että nyt jäljestettiin vähän niin kuin kepiltä kepille eli Jerikolla tuntui olevan hyvä ajatus kepeistä. Yhdessä kohdassa Jeriko tuntui etsivän keppiä jonkin aikaa ja menin itsekin sammalta siinä kaivelemään, mutta ei siinä sitten mitään ollut. Ehkä 50m myöhemmin kulman jälkeen oli, että oliko saanut jo siitä hajua vai oliko siinä juuri esim. sattunut olemaan jonkun aikaisemman treenaajan keppipaikka..? Who knows. Ei onneksi jäänyt meiltä keppiä siihen. ;)

Jäljeltä näin ollen täydet pisteet! Suoraan sanottuna olin jo aika vakuuttunut, että voidaan saada maastosta kokonaisuudessaan täydet pisteet. Esineruutua oltiin käyty treenaamassa sunnuntaina ja paikka oli sinänsä melko helppo. Ajattelin jo kuinka iloiseksi se 200p olisi mut tehnyt. Olisi. Ruutu ei ollutkaan "vakiopaikalla", vaan lähti ihan sen vierestä. Uuden ruudun vasen reuna oli sama kuin vanhan ruudun oikea reuna. Tyhmänä sitten vielä menin lähettämään Jerikon siitä vasemmasta reunasta, kun olis pitänyt siirtyä sinne oikeaan reunaan, missä ei olisi ollut epäselvyyttä, että mitä ruutua nyt käydään läpi. Jeriko siis teki pienen kierroksen vanhan ruudun puolella, tuli sitten vasempaan takakulmaan (kisaruudun siis), jatkoi takalinjaa pitkin koko ruudun läpi oikeaan reunaan ja jatkoi siellä sitten etsimistä. Menin perässä ja lähdettiin sitten sieltä oikealta takaisin vasenta reunaa kohden.

Oikeasta etuosasta nousi joku pieni lapsen tossu tmv. Melko takaa keskiosasta suopursujen keskeltä nousi jääkiekko. Siirryttiin pikku hiljaa lisää vasemmalle ja aikaa oli jo kulunut aika paljon. Ilma oli tosi seisova eikä hajuja siis kauempaa saanut. Jeriko juuri selvästi jarrutti ja kääntyi, kun sai hajun kolmannesta esineestä ja sitten tuomari sanoo, että "aika". Annoin Jerikon kuitenkin nostaa esineen niin kuin nostikin nopeasti, en kyllä ala koiraa hajulta pois kutsumaan. Tätä esinettä ei kuitenkaan sitten enää otettu laskuun vaikka tiedän kyllä, että osa tuomareista olisi antanut koiran nostaa esineen ja luovuttaa sen.. Tulkintakysymys varmaan, kun säännöissä sanotaan:
"Etsintäajan sisällä löydetty esine hyväksytään, ja koiran annetaan luovuttaa se."
Osa tuomareista siis tulkitsee tämän niin, että tällainen selvä hajun löytäminen ja tarkentamaan lähteminen on yhtä kuin esineen löytäminen.. No joo, olishan tuo ollut kiva, että se viimeinenkin esine oltaisiin hyväksytty... Esineistä 21/30, työskentelypisteistä pois kun ylitti alueen.

Sitten tottikseen. Hyppynä oli Gappayn keltainen pressueste, joka oli mulle suuri helpotus. Joten koen, että tuo estemalli on ainakin valmimmin (nurmelta) erottuva ja näin ollen turvallisin hyväksytty estemalli. Jeriko oli ensin paikallaolossa, siinä ei mitään erityistä, erinomainen. Mutta sitten yksilöliikkeissä ensimmäinen suora oli ihan luvattoman paska. Se on mennyt koko ajan huonompaan, aluksi siinä on ollut vain lievää rauhattomuutta ja esim. ääntelyä paikuista, jonka olen tulkinnut ylivireeksi. Nyt Jeriko ei alkuun ollut seuraamassa ollenkaan vaan meinasi alkaa maata nuuskimaan, joten jouduin antamaan toisen käskyn! Ekan täyskäännöksen jälkeen Jeriko alkoi seuraamaan normaalisti, teki hienot käännökset ja oli tarkkaavainen. Ääntelyä ei tullut ollenkaan.

Mutta siitä huolimatta liikkeestä istumiseen lähtiessä Jeriko haukahti, josta jo tiesi ettei tule kuuntelemaan käskyä ja niinhän se taas meni maahan niin, että pläts. Huoh. Pahemmanlaatuinen mielentila ongelma tämä, kun tulee vain kisatilanteessa esiin. Kisanomaisia tottiksiakaan ei ole riittävästi. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen muuten hyvät, mutta luoksetuloissa ei ollut riittävästi voimaa. Kuuma ja painostava ilma, sekä pitkä päivä vei varmastikin veronsa. Tasamaanouto ihan ok, mutta voisi olla nopeampi. Hyppyä Jeriko ei odotetusti suorittanut, palautti vinoesteen kautta, kun aatteli että jotain on kuitenkin tehtävä. Vinoeste meni hyvin, vaikka heitin ensin vinoon ja jouduin uusimaan, ja toinenkin heitto pomppi vähän vinoon. Jeriko palautti kuitenkin hienosti sieltäkin vinoesteen kautta. :) Eteenmenossa Jeriko edisti aika lailla, eteneminen oli nyt tikkusuoraa ja voimakasta (joten edellisten liikkeiden voimattomuus ei täysin kyllä olosuhteista johtuvaa ollut ;)) ja meni maahan välittömästi käskystä nenä menosuuntaan. Viereen tullessa Jerikolla oli vielä toinen takajalka perässä vähän leväällään, eli oli kyllä aika lailla vauhdista maahan heti heittäytynyt. :)

Tottispisteitä sitten liikevirheet huomioiden 76, yhteispisteet 267 eli vaivaiset kolme pistettä alle 1-tuloksen. Jos jos ja jos. Jos viimeinen esine olisi hyväksytty. Jos olisin lähettänyt esineruutuun sieltä oikeasta reunasta aloittaen (mikään esine ei edes ollut ihan siellä vasemmalla). Jos Jeriko kuuntelisi sen saakelin istumisen.

No, nyt ainakin tietää, että alkaa tottiksen tehotreeni. Aletaan taas enemmän kiinnittämään huomiota tottiksen vireeseen ja mielentilaan, hinkataan sitä ensimmäistä suoraa ja jotenkin se istuminen on saatava kuntoon vaikkei kisanomaisia tottiksia voikaan saada riittävästi ennen SM-kisoja. Uskon, että hyppy tulee kuntoon kunhan koira on hyvin huollettu ja kunnossa, sen verran hyviltä on metrin hypyt näyttänyt parhaimmillaan. :)

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Rentoutumista ja treenailua

Torstaina kävin tekemässä Jerikolle jäljen ja molemmille pojille odotellessa esineruudun. Tein Jerikolle niin lyhyen jäljen kuin vaan suinkin uskalsin, joka tarkoitti tässä kohtaa 650m pitkää jälkeä kuudella kepillä. Jäljen vanhetessa käytiin lenkillä ja sitten tehtiin esineruutukin. Jerikolla oli hienosti ruudussa nenä auki, etuesine ensimmäisenä, odotin ennen lähetystä pienen hetken ja Jeriko otti siinä jo hajun esineestä ja meni tikkusuoraan nostamaan vaan esineen ja suora palautus. :) Toisena nousi keskivaiheilta esine ja kolmatta en enää nostattanut.

Ukko myös otti etuesineen hajun hienosti jo ennen lähetystä. Keskiesineelle lähettäessä nostikin takakulmasta, mutta mitäpä noista. ;)

Janalla Jeriko taas lähti ensin suoraan, mutta sitten lähti oikomaan. Otin uuden lähetyksen, jonka jälkeen Jeriko eteni suoraan, mutta lähti takajäljelle. Otin sitten puhtaalta paikalta ihan kokonaan uuden lähetyksen ja sitten lähdettiin jäljelle heti oikeaan suuntaan.

Eipä ollut tiistain jälki ainakaan Jerikon itsevarmuutta tai motivaatiota syönyt, ehkä jopa päinvastoin, niin varmasti Jeriko lähti jäljestämään. Jeriko jäljesti jopa hieman normaalia vauhdikkaammin, mutta silti tarkasti ja varmasti nosti kaikki kuusi keppiä! :))



Perjantaina lähdettiin Virroille mökille juhannusta viettämään. Pihaan kun tultiin ja veräjän koirille avasi peräluukussa, niin koirat oli välittömästi (Ukko etunenässä) kaahaamassa rantaan. Tiesi heti minne tultiin. ;) Ja kyllä sitä uitiinkin, heiteltiin frisbeetä yms. Välillä tietty otettiin rennosti ja vaan lepäiltiin. Itsekin kastoin talviturkin ja otettiin kesän ensimmäiset yhteisuintilenkit koirien kanssa. :) Hieman keppejä myös etsittiin pihasta. ;)

Kuten Ukon turksta näkee, uimassa ehdittiin jo käydä ja haikailu rantaan jatkuu
Koska viimeksi on ollut näin upea sää juhannuksena..?










Kotimaisemissa Rutajärvellä uimassa ja uimaan haikailemassa
Treenailua jatkettiin tänään kotona. Tai ei nyt varsinaisesti kotona, vaan lähdettiin Hämeenkyröön treenailemaan. Ensin jälkitreenit Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Jerikolle L-I tallasi 1,2 km pitkän jäljen kuudella kepillä mäntykangasmetsään ja Ukolle 350m pitkän jäljen neljällä kepillä. Itse tallasin Kidelle jäljen. Ukon jäljen ajamisen jälkeen oli kyllä niin kuuma, että hieman epäilytti, että oliko nyt pakko tehdä tähän säähän Jerikolle pitkä jälki, mutta toisaalta sitten en kokenut tarvetta sitä kesken lopettaa, koska Jeriko nyt vaan tykkää ajaa jälkeä. ;) Ukko teki ihan ok janan, hieman mutkitteli, mutta eteni ihan kivasti ja ihan janan tuntumassa eikä tullut isoja koukkaisuja. Nosti jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Ja nyt jäljestys oli taas sitä Ukon parasta; ei liikaa kaahausta, mutta kuitenkin reippaaseen tahtiin ja tarkasti ja motivoituneesti. Jännästi tää motivaatio (tai tekniikka ylipäätään?) aaltoilee, kun tämän jäljen piti nostaa motivaatiota, mutta motivaatio oli jo ehtinyt nousta. :D Nyt kuitenkin nousi kaikki neljä keppiä hienosti eikä Ukolla ollut sellaisia "suunnan arvailuja" tai "aivotaukoja" välissä, vaan oli koko ajan keskittynyt hommaan. Hieno Ukko! :)


Jerikon jana oli tosi pitkä, ainakin sen 50m. Nyt Jeriko eteni viivasuoraan (hieno baana siinä kyllä olikin mäntykankaalla mennä) juoksuvauhtiin eikä häiriintynyt mun hölkästä perässä. Jeriko otti ensin jälkeä muutaman askeleen oikeaan suuntaan, tuumasi vähän ja tarkasti takajälkeäkin muutaman askeleen, mutta palasi sitten oikeaan suuntaan ja siitä menoksi. Jeriko jäljesti tarkasti, hyvään tahtiin ja itsevarmasti. Kakkoskeppi oli pudonnut johonkin sammaleen koloon ja sitä tarkentaessa Jeriko solmi liinan itsensä ympärillä ja kun menin vapauttamaan meinasi malttamattomuus ottaa vallan ja Jeriko jatkaa matkaa, mutta koetilanteessakin olisin tiennyt pyytää Jerikon jatkamaan ja nostikin kepin siitä vierestä kolosta sitten. Kolmoskeppi oli isommassa kuopassa, johon Jeriko jäljesti hienosti ja tarkasti, ja tämäkin keppi nousi hienosti, kuten sitten ne loputkin. Juotin Jerikon joka kepillä, mutta ihan jäljen lopussa näkyi jo selvää väsymystä, mutta hienosti Jeriko siitä huolimatta jaksoi pysyä tarkkana ja nosti vikankin kepin hienosti. :)


6 keppiä ja itseensä tyytyväinen nalle :)

Tämän jälkeen käytiin tekemässä esineruutu. Mukavan helppo esineruutupaikka, jossa näki myös koiran työskentelyn hyvin. Ukko haki ensin yhden esineen, jonka nosti hyvin nopeasti. Jeriko nosti sitten kolme esinettä, hienosti nenä oli auki ja sai sivutuulessa jo esineistä hajua ja tarkensi nopeasti. :)

Näiden jälkeen koirat pääsi vähän uimaan ja sitten käytiin vielä tottiskentällä. Yksin kentällä ollessa (ilman tottisparia, henkilöryhmää yms. yleisöä) ei Jerikon kierrokset silleen nousseet, että ekan suoran rauhattomuutta ei taaskaan oikein saanut esiin. Lisäksi Jeriko meinasi jotenkin Liisa-Idalle ilmoittautuessa hairahtua L-I:ltä rapsutuksia kerjäämään, josta huomautin ja huomauttaminen tietty itsessään jo pisti Jerikoa vähän maltillisempaan vireeseen. Otettiin hyppy lautaesteellä ihan matalana vain tavan vuoksi ja sitten vinoeste. Se oli sitten siinä Jerikon treeni.

Ukolle seuraamiseen ampumista ja yhdestä paukusta Ukko vähän kiihdytti mun edelleen ja muutenkin nyt tuntui menevän vähän omaan kuplaansa, ettei sitten ollut tarkkaavainen. Tein sitten käännöksiä ja ammuttiin pari kertaa lisää ja sitten seuraamista ilman ampumista ja sain Ukon vhän hereillekin paremmin.

Eikä ne treenit sitten vielä tähänkään loppunut. Ukko ja Musti pääsi sitten paimentamaan Annen luo Hämeenkyrössä niin ikään. Heinä oli vähän korkeaa, mikä ehkä aavistuksen hankaloitti treeniä erityisesti Mustin kanssa. Hyvää treenissä oli kuitenkin, että tuli otettua poispäinajoa Mustin kanssa, jossa itse otin reilusti sivuttaisetäisyyttä eikä Mustia yhtään huimannut, jatkoi vaan eteenpäin ajamista. :) Flänkeillä oli välillä vähän ahtautta, olisko sitten johtunut siitäkin, ettei heinän seasta niin hyvin erottanut lampaita? Lampaat myös lähti aika liukkaasti vetoa kohti enkä niissä tilanteissa oikein meinannut luottaa Mustiin, mutta sitten kun päästin sen oikeasti ottamaan lampaita itse kiinni, niin hienosti sen tekikin. :)

Mustia ei sivuttaisetäisyys huimannut :)

Ukko taas teki hakukaaria ja yritin niitä Ukolta aukoa, mutta hitsi kun vaatii kovasti työtä ja tällä helteellä otti itsellä koville juosta Ukon luokse, kun teki huonon/ei kuunnellut ja ajaa se irti lampaista. Huh. Tehtiin kaksi hakukaarta molemmille puolille, vasemmalle oli jo ihan ok, mutta lampaat meinasi vedon mukana liusua omille teilleen eikä Ukko peittänyt niitä kunnolla ekalla kerralla, toisella kerralla kohtuullisesti. Huh, kyllä siinä riittää työsarkaa.



Pakko lisätä vielä, kun jäi niin hyvä fiilis eilisestä. Meillä kävi vielä kaksi paimennustreenaajaa illalla, joiden kanssa otettiin ensin tuossa pienemmässä aitauksessa ja sitten mentiin tuonne ns. alalaitumelle. Siellä vetoa ja haastetta riitti ja Ukko oli ikävä kyllä vähän autistikuplassaan, eikä siitä saanut apua. Olin ajatellut, että Jeriko saisi koko illan levätä, kun sillä on tiistaina jälkikoetulossa, mutta oli pakko pyytää Matti päästämään Jeriko ulos, muuten hommasta ei olisi tullut mitään. Ja on se vaan niin korvaamaton apu, että sitä on vaikea kuvaillakaan. Jeriko lukee tilanteita niin hyvin ja ymmärtää tehtävänsä olla apuna, mutta häiritsemättä mun ei tarvitse pyytää sitä auttamaan, kun se on jo tehnyt sen. Tähän sydän. Jeriko siis taustalla flänkkäilee itsenäisesti sinne, minne lampaat olisi juoksemassa ja saa jo omalla läsnäolollaan siellä kaukana lampaat hidastamaan, jolloin harjoittelevan koiran on helpompi ehtiä itse ottamaan lampaat haltuun. Kultakimpale on tuo koira, kultakimpale.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Syheröistä jälkeä ja aivot solmussa

Jeriko ei ole kyllä kauheasti päässyt lepäilemään agilityn SM-kisojen jälkeen. Heti yksilökarsintaradan jälkeen ajatukset kääntyi jo tulevaan jälkikokeeseen ja näin ollen ajatukset on ollut jälkitreeneissä heti alkuviikostakin.

Maanantaina hinkkailin hyppyä pihassa. Ihan älytön määrä toistoja. Päässä vaan joku herne lähti aivan vallattomalle kiertoradalle, enkä osannut lopettaa. Otin vielä kapulan treeniin mukaan pitkästä aikaa ja paluuhypyt sen kanssa ei onnistunut kuin 90cm hypyllä ja sitten vaan hinkkasin. Jeriko kyllä teki iloisesti eikä välittänyt mun pimahduksesta. Onneksi ei loukannut itseäänkään eikä mennyt jumiin. Ukko sen sijaan mun hullussa hyppyyttelyvimmassa liukastui ponnistuksessa meidän pihassa sorapohjalla ja kaatui hypyn nenälleen niin, että nenään tuli ihan haava. :( Kylläpä oli huono tuuri, mutta Ukko ei ollut kyllä tästä yhtään moksiskaan ja hypyt onnistui tämän jälkeen hyvin, varsinkin kun siirsin hypyn turvallisemmalle alustalle.

Keppileikkejä ollaan tehty myös pihassa. En ole vielä muistanut ottaa keppejä töihin mukaan, että saisin jonkun hajustamaan niitä mulle valmiiksi eli omalla hajulla on ihan menty. Pihaan olen siis viljellyt keppejä ja Jeriko on ollut aivan innoissaan tästä leikistä. Se on kyllä hassu koira, kun se on innoissaan kyllä aina ja kaikesta. Ukko on myös leikkinyt keppileikkiä, mutta ei ole ihan hoksannut leikin hienoutta. ;) Jeriko lähtisi hakemaan Ukonkin vuorolla.

Eilen mentiin tekemään jälkeä Ilonan kanssa tuohon meidän lähelle. Uudet metsät taas eikä oikein tiennyt mitä odottaa. Ukon jälki oli aika kamalassa maastossa, pituutta 700m ja kuusi keppiä. Jana lähti ylämäkeen, Ukko lehti vähän viistosti janalla takajälkeä kohti, mutta en viitsinyt korjata, kun ylämäkeen lähtö ylipäätään oli niin haastava. Maasto oli muutenkin kivikkoista ja haastavaa. Eka keppi nousi hienosti, toka keppi taisi jäädä ja neljäs meinasi myös jäädä. Ukko jäljesti ajoittain hyvin ja tarkasti, vauhtikin oli selvästi vähäisempää kuin aikaisemmin, mutta ajoittain Ukko lähti ihan liihottamaan jonnekin kauaksi jäljestä, "arvaili" mihin jälki menee eikä tehnyt kunnolla töitä. Pitkät jäljet on ollut Ukolle selvästi liikaa. Vauhtia on saatu pois, mutta samalla motivaatio/jaksaminen on kärsinyt. Jatkossa siis Ukolle vähän lyhyempiä jälki.




Ilona tallasi Jerikon jäljen. Maasto oli ihan ok, vaikka sisälsikin useita puunrungon ylityksiä. Jäljellä oli pituutta 950m eikä siinä ollut mitään ummallisuuksia. Tai ei ainakaan pitänyt olla. Kuusi keppiä.


Jotain ihan selittämättömiä ongelmia jäljellä kuitenkin tuli. Kaikenlaista harhaa yms on jäljillä ollut ennenkin ja joskus paljonkin hankaluuksia, mutta ei koskaan tässä määrin. Jana oli koepituinen ja janapaikka aikas kiva. Jeriko lähti ensin suoraan, mutta sitten taisi saada jo hajua jäljestä ja kaarsi oikealle. Kutsuin Jerikon nyt takaisin ja lähetin uudelleen, jolloin Jeriko eteni tikusuoraan loppuun saakka ja itsevarmasti nosti jäljen oikeaan suuntaan. Jäljestyi alkoi hyvin, Jeriko jäljesti tuttuun tapaan tarkasti ja itse varmasti. Kaksi ekaa keppiä nousi, mutta jossain kolmoskepin tuntumassa/sitä ennen oli jotain niin isoa häiriötä, että Jeriko harhaantui ja oikaisi lopun kulman. Jeriko lähti sitten palaamaan takaisin ja harhaillen ja välillä askel askeleelta nuuskutellen palattiin lopulta janan tuntumaan. Välissä yritän lähettää Jerikon metsässä ns. janalähetyksellä nostamaan jäljen uudelleen (Pekka Korrin vinkkejä jälkikoulutuksesta kesäkuun alulta), mutta sekään ei siinä oikein toiminut (lähetyssuuntakin oli ehkä päin prinkkalaa). Jeriko kuitenkin itse etsi ja työskenteli koko ajan, joten mä menin sitten vaan perässä ja unohdin muut kikkailut.

Janalle tullessa sitten uusi lähtö, jonka jälkeen Jeriko taisteli läpi vaikean kohdan, ja sen jälkeen jatkoi jäljestystä täysin normaaliin tapaan, nosti hieman vauhtia normaalimpaan (sitä ennen oli kävelty hitaasti, kun nuuskutti niin tarkkaan). Nosti silti kaikki loput kepit (vain se kolmas jäi), leikki ja haukkui kepeillä normaalisti eikä ollut yhtään paineessa (vaikka mä kyllä ahdistuin pitkästä taistelusta jäljellä), fyysisesti väsynyt toki oli. Matkaa kertyi 2,08 km ja aikaa kului 1h 15 min. Aikamoinen taistelu.



Jäljen jälkeen olin hyvin hämmentyneissä tunnelmissa. Muutaia kertoja on jäljellä ollut selviä hankaluuksia, harhaa yms, mutta aina Jeriko on selvittänyt ongelmat ja nopeammin kun nyt. Näin hankalaa ei ole koskaan ollut ja olin jo vähän hämilläni, että miten Jeriko nyt tolleen "mokailee". Toisaalta Jeriko ei kyllä mokannut mitään, vaan esitti ihan häkellyttävää sinnikkyyttä ja taistelutahtoa selvittää ongelmat. Ja on sillä vaan hypä pääkoppa, kun ei tosiaan yhtään ahdistunut tai paineistunut haasteista tai mun ahdistuksesta, vaan jatkoi ihan itsevarmasti hommia.

Jouduin kuitenkin tuumaamaan ihan kunnolla, että miten haluan nyt treenata ennen tulevaa koetta. Intuitiivinen halu olisi tehdä Jerikolle lyhyt jälki "palkkioksi", mutta viimeksi kun tein lyhyen jäljen, oli seuraava jälki taas huonompi ja Jeriko jätti enemmän keppejä, kun oli "yli-itsevarma". Kävi myös mielessä se, että ketä tämä mun halu tehdä lyhyt jälki oikeasti palvelee? Kun Jeriko ei kerta ahdistunut pitkästä jäljestä, onko kuitenkin niin, että tuon salaperäisen jäljen ratkaiseminen oli Jerikon mielestä jännää ja palkitsevaa, ja lyhyt jälki on taas tylsä, kun jäljestys loppuu lyhyeen? Siinäpä sitten oli mulla pohdittavaa. :D Mutta kyllä mulla taitaa olla nyt ihan hyvä treenisuunnitelma tälle viikolle. ;)

Eilisestä vielä sen verran, että tehtiin myös pienet tottistreenit. Halusin ampumista treenata molemmille. Jerikolle, koska ekan suoran seuruussa keulii ja paukuista on tullut nyt ääntelyä, kun on ylivireessä ja välillä on erkaantunutkin seuraamisessa vähän, kun keskittyminen herpaantuu. Arvelinkn vähän, että pelkällä hiekkatielle seurauttaminen ei saa samaa efektiä aikaan ja Jeriko seurasi korrektisti eikä ottanut mitään överikierroksia. Kerran vähän äännähti, joten pääsin kuitenkin siitä palauttamaan.

Ukon kanssa sen sijaan huippujuttu, koska Ukko ei paineistunut nyt aiempaan verrattuna juuri ollenkaan! Ekaa paukkua säpsähti, mutta vire ei laskenut ollenkaan, vaan jatkoi seuruuta normaalisti ja pääsin heti palkkaamaan. Tämän jälkeen lähti seuraamisiin ehkä hieman matalammassa vireessä, mutta paukut ei edelleenkään vaikuttanut vireeseen juurikaan. Leikkiessään Ukko ei paukkuja noteerannut ollenkaan. Aiemminhan, kun tämä paukkuongelma alkoi, Ukko ei suostunut leikkimään ollenkaan jos ammuttiin. Jotain on siis todella tapahtunut ja suuri edistyminen tässä asiassa! :)

Tänään oli vähän niin kuin vapaapäivä, kun tehtiin vaan yksi keppileikki pihassa. Mä kitkin marjapensaiden ympärystää ja levittelin kuorikatetta. Hyvä tuli. :) Huomenna taas jatketaan treenejä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Agilityn SM-kisat

On pitänyt kirjoitella meidän treeneistäkin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Lyhyesti sanottuna treenattiin viime sunnuntaina alueellisen valkun treeneissä Jerikolle 65 cm rimoja ja käteen jäi, että mun täytyy antaa Jerikolle työskentelyrauha eikä prässätä riman päällä. Ukko taas oli treenitauon jäljiltä ihan liekeissä ja veti ehkä parhaalla vauhdilla ikinä. Hieno poika. :)

Eilen aamulla lähdettiin sitten kukon laulun aikaan Ilonan ja Kirin kanssa ajamaan Lahteen agilityn SM-kisoihin. Oltiin molemmat joukkueiden 1-koirakot, minä ja Jeriko edustamassa SBCAK:ta ja Ilona ja Kiri Tamskia. Meille joukkueradalta tuli 15 vp. Jeriko meni todella hyvällä fiiliksellä ja vauhdilla ja irtos musta kunnolla eteen parissakin kohtaa, mikä oli aika poikkeavaa kun yleensä aina pysyn rinnalla. Mutta oli kyllä kivan vauhdikas se Kari Jalosen ratakin. :)

Kaksi kontaktivirhettä ehti jo tulla ja sitten loppusuoralla Jeriko ampaisi todella mun edelle. Viimeinen ja toiseksi viimeinen este ei olleet ihan linjassa ja pelkäsin Jerikon tulevan vikasta ohi radan sisäpuolelta niin kuin nyt on joitain kertoja käynyt, kun olen loppusuoralla kirittänyt. Olin siis päättänyt, että ennen tokavikaa estettä kutsun Jerikoa/otan vähän kiinni, ettei livahda ohi. Kävi kuitenkin niin, että Jeriko ampaisi musta muutaman metrin edelle ja mä jotenkin vielä hyydyin siinä tai alkoi pelottamaan niin olla Jerikon takana, että sitten vielä menin kutsumaan sitä sieltä takaa ja Jeriko kääntyi mua kohti (tulin radan ulkolaitaa) ja Jeriko tämän seurauksena vikasta esteestä ulkokautta ohi. Voi hölmöyksien hölmöys. Olisi pitänyt vaan luottaa, että kun se on mun edellä enkä mä ole rinnalla/edellä kirittämässä, niin kyllä se olisi itse sen vikan hypyn ottanut. Kiva rata joka tapauksessa ja tosi tyytyväinen olen Jerikoon. Esimerkiksi pituudelta muurille tulo oli yllättävän vaikea ja tosi monella lenteli muurin palikat, mutta Jerikolla on kyllä tuo hyppytekniikka silleen hallussa, että osaa itse pitkän laakahypyn jälkeen nostaa seuraavan hypyn ylös. :)


Yövyttiin hotelli Cumuluksessa Lahdessa ja hyvin kyllä saatiin nukuttua, kun oli niin vähäiset unet edellisenä yönä nukkunut. Koiratkin on niin fiksuja reissaajia ettei voi yhtään valittaa. :) Tänään sitten vähän myöhempään aamulla lähtö kisapaikalle Nassua ja Miloa, sekä toki muita tuttuja kannustamaan. Oma rataantutustumisryhmä alkoi vasta klo 12. Jari Helinin rata oli aika kiemurainen ja kinkkinen, mutta kyllä mä ajattelin, että ihan hyvin voitaisiin nolla siitä tehdä. Tosi monelta lenteli rimat enemmän tai vähemmän, kun kenttä oli märkä ja pehmeä ja rimat arvokisaan sopien 65 cm.

Ennen rataa meinas kyllä alkaa jännittää kovasti, mutta sitten vaan jotenkin sain itseni rauhoittumaan. Katsoin vaan Jerikoa ja tuumasin, että mulla on tosi kiva ja luotettava koira, että nyt mennään vaan tekemään nollaa. Jaloissa kyllä jo vähän painoi ja olisin voinut juosta lujempaakin, mutta hienosti meni silti alku aina siihen asti, kun ei enää mennyt hienosti. Pieni virhe, ja nyt on pakko laittaa Jerikon piikkiin, kun ei vaan tullut mun kutsusta luokse vaan oli jo lukinnut takaakierron eikä siitä suostunut luopumaan. :D Puolivalssilla olisin ehkäpä saanut sen verran huomion itseeni, että olis tullut jo ohjaukseenkin. Tästä sitten hylky, mutta jatkettiin vaan eteenpäin. Yksi rima tuli alas käännöksessä, olisinko sitten iskenyt juuri kättä alas viereiselle niistohypylle vai mitä, mutta muuten kyllä tosi kivaa menoa. :)



Tiistaina käytiin Katjan luona treenaamassa. Mulla oli jäänyt paimennuskisoihin Somerolle viime kerralla poikien kisakirjat ja piti samalla hakea ne ja sitten meille myös pässi. Kotimatkalla hain vielä toisen Valkeakoskelta



Treeneistä nyt ihan lyhyesti vaan sen verran, että Ukko ja Musti mukana ja molemmilla meni tosi kivasti. Musti on kehittynyt tosi paljon ja nyt aloin näkemään siinä Ukon parhaita piirteitä, rytmitystä ja kuinka se itse tosi nätisti otti laumaa haltuun. Nyt ei sitten kyllä tarvi muuta kuin oikeasti aktivoitua niin Mustin voisi saada hyvinkin loppukesästä kisoihin. :)


Jerikon kanssa on tehty taas vähän PK-hyppyä ja se on sujunut hyvin. Metri on mennyt joko puhtaasti tai sitten kevyellä järkevällä kosketuksella. Joskushan mietin, että saisinko jotenkin Jerikon oppimaan ponnistamaan turvallisesti, joten jos se osuu/ponnistaa hyvin kevyesti ja noin, että se näyttää vaivattomalta ja turvalliselta, niin se on mulle yhtä hyvä kuin puhdaskin hyppy. Ihan hyvältä kuitenkin näyttää. :) Saatiin myös jälkikoepaikka reilun viikon päähän. :)

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Treeniä myrskyssä ja paukkeessa

Torstaina olin päivystysvapaalla. Tallasin aamulla melkein ensi töikseni koirille jäljet lähimetsään vanhenemaan. Torstaina oli "myrsky" ja kyllä se tuuli välillä puhalsikin varmasti vähintään 8 m/s kuten sääennusteessa lupailtiin, ehkä enemmänkin, ja Ukon jäljen loppuvaiheessa satoi rakeita. Ja nämä erityisolosuhteet halusin tietty käyttää treenimahdollisuutena. ;) Leikkelin myös lisää jälkikeppejä pihasta kaadetuista vaahterista ja pihlajista. Niillä pääsee taas jo pitkälle ja materiaalia kyllä riittäisi edelleen vaikka vähän usemmallekin jälkiharrastajalle.



Jerikon jälki oli 1,09 km pitkä. Molempien poikien jäljet vein tarkoituksella hakkuuaukealle, Jerikon jäljellä siellä mentiin pidempi pätkä. Noi aivan meidän vieressä olevat metsät mitä nyt käytin ei ole mitään ihanaa "puupeltoa" vaan päinvastoin harvennushakattua kuusikkoa jossa siis hakkuujätekasojakin riittää. Maaston hankaluuden vuoksi jäljetkin oli aika syheröä. Kova tuuli vaikutti selvästi olosuhteisiin ja jäljet myös vanhenivat aika pitkään, Ukon noin 1,5 tuntia ja Jerikon about 2h20min. Kaikki ilo irti haasteista. ;)

Ukon jälki ajettiin tietty eka. Jana oli lyhyt, jälki leikkasi ihan jossain 10, max 15 metrin päässä. Ukko pyyhälsi ohi eikä tuntunut oikein olevan kunnolla töissä tai ainakin kesti pitkään ennen kuin otti jonkun jäljen jota lähti jäljestämään. Sitten taas harhaantui jäljellä ja koko alkumatka oli vähän takkuinen. Kuitenkin eka keppi nousi ja pikku hiljaa Ukko pääsi paremmin jäljestä kärryille ja toinenkin keppi nousi hienosti. Kuitenkin Ukolla tuli nyt poikkeavan paljon kohtia, jossa se kadotti jäljen ja tuntui arvailevan mihin suuntaan jälki menisi ja lähti aika kauaksi jäljestä ja välillä jouduin kutsumaan ihan takaisin, kun ei ollut menossa oikein tolkkua. Kolmas keppi oli hakkuuaukealla alamäessä ja se olisi Ukolta jäänyt. Ehkä tuuli teki siinä tepposet, mutta toisaalta kun kutsuin takaisin ja keppi löytyi, Ukko jatkoi kepiltä taas tosi epätarkasti ja taas vähän veikkaili jäljen suuntaan ennen kuin jälki oikeasti löytyi. Neljäs keppi nousi hienosti, mutta viidennelle tullessa tultiin ensin kohti ojaa, mutta jälki kaartoi hyvissä ajoin ennen ojaa ojan suuntaiseksi. Ukko kuitenkin porhalsi ojalle, ojan yli ja olisi jatkanut väärällä puolella vaikka kuinka pitkään, joten kutsuin tässäkin takaisin. Lopetettiin viidenteen keppiin, koska jälkeä tallatessa kuudennen kepin jätön jälkeen melkein astuin linnun pesään jossa oli munia. Jalan alla ihan tuntui jotain, mutta munat ja pesä oli ehjät, joten taisi olla lentoon lehahtanut emo joka jalkaa kopsahti. En tietty halunnut sitten häiritä enää uudelleen, kun keppi jäi johonkin ihan viereen.


Jerikon jälki sitten tosiaan ehti vanheta vähän yli suunnitellusta senkin vuoksi, että Ukon jäljellä meni tavallista pidempään. Jerikon jana oli tähän metsäolosuhteeseen nähden vedetty niin pitkäksi kuin oli mahdollista, jälki leikkasi janalla noin 40 metrissä ja lähti janalta vasemmalle. Jeriko suoritti janan nyt ihan täydellisesti. Se eteni suoraan ja tasaisella vauhdilla eikä häiriintynyt, kun jouduin kuitenkin vähän hölkkäämään perään. Jeriko tarkasti ehkä noin viisi omaa askeltaan oikealle ja selvästi totesi jäljen todellisen suunnan ja kääntyi sitten vasemmalle. Hienointa tässä oli nähdä toi Jerikon selvä oma ratkaisu eikä siinä enää mun vahvistuksia "hyvä"-kommentilla tarvittu. :)

Ensimmäinen keppi tuli aika nopeasti ja olikin hienoa, kun Jeriko nosti sen. Tosin en muista oliko tämä vai joku muu keppi, kun Jeriko selvästi otti pari askelta eteenpäin keppi suussaan ja näytti harkitsevan jäljestämisen jatkamista kepin kanssa. Näitähän on meillä nähty.. Pian mentiin hakkuuaukealle ja siellä vasta tuulikin, välillä oikein kunnon puuskissa, jolloin näytti kuin tuuli veisi hajun suoraan Jerikon nenän alta ja ajoi Jerikon vähän irti jäljestä jolloin Jeriko joutui uudelleen tarkentamaan jäljen päälle. Jeriko kuitenkin teki hienosti, sinnikkäästi ja vahvasti töitä, palautti itsensä tarkasti jäljelle ja jatkoi töitä. Toinen keppi oli hakkuuaukealla enkä oikeasti kyllä muistanut enää missä se oli, luulin jo että se oli ohitettu, mutta olin jättänyt sen niinkin vaikeaan paikkaan kuin kulman jälkeen. Hienosti nousi silti vaikka juuri kulmassa (metsä takana varmaan aiheutti tuulessa vielä pyörteisyyttä) tuuli teki Jerikolle tepposiaan. Vielä yksi selvästi hankala paikka oli ennen kolmatta keppiä, kun tultiin hakkuuaukealta takaisin metsään. Tuuli kai siinäkin pyöritti hajua hankalasti, mutta Jeriko teki hienosti töitä ja sai taas uudelleen kiinni jäljestä. :)

Ja niin Jeriko hoiti todella haastavan jäljen piikkikulmineen kaikkineen tosi mallikkaasti ja ilmaisi kepit hienosti. Kuudes keppi oli nyt sitten ikävässä paikassa; 1,5 metrin korkuisen kivenlohkareen päällä. Todennäköisesti tuuli vaikeutti tätäkin tarkkuustehtävää entisestään ja tämä keppi olisi Jerikolta jäänyt, kun Jeriko kiersi kiven aivan sen vierestä, mutta ei noussut päälle. Nyt unohtui kyllä multa Pekan hyvät neuvot, että tätä tilannetta olisi pitänyt käyttää hyväksi kokeenomaisena treeninä, mennä perässä tielle saakka ja sitten palata etsimään kutosta kuten kokeessa olisin tehnyt. Mistä sitä tietää vaikka tuuli olisi vienyt kepin hajun korkealta kiveltä pidemmällekin ja Jeriko olisikin itse tajunnut lähteä takaisin. Nyt kuitenkin kutsuin Jerikon takaisin ja pyysin tarkentamaan, jolloin Jeriko todella nuuskutteli tarkkaan kiven edessä (tuuli näytti puhallelleen hajua kyllä vähän ohi, koska sen verran tarkkaan Jeriko selvitti tehtävää), mutta ratkaisi tehtävän hienosti ja löysi kepin kiven päältä. Ehkä tämä oli ihan hyvä opetus myös Jerikolle. :)


Kävin sitten hakemassa Mustin meille paimennustreenejä varten. Mustin kanssa otettiin nyt iso harppaus eteenpäin. :) Tehtiin yhteensä kolme lyhyttä treeniä, joissa tehtiin flänkkiharjoituksia ja liitettiin käskyä suuntiin. Vasemmalle Musti lähtisi helpommin tiiviisti, oikea on luonnostaan hyvin auki. Sitten tehtiin aika paljon poispäinajoa ilman liinaa niin, että kävelin muutaman metrin päässä rinnalla/takaviistossa ja Musti ajoi kyllä hienosti ja rauhallisesti. Sillä on myös silleen hyvin silmää, että osaa myös itse hidastaa ja pysähtyäkin. Kertaalleen Musti myös itse tasapainotti lampaita musta poispäin flänkkäämällä mua kohti, kun lampaat meinasi kaartaa mua kohti, eli tosi hienosti hoksasi. :) Lisäksi vielä otettiin seisomaan pysähtymistä, jota olen unohtanut Mustille vahvistaa, mutta lähtikin sujumaan heti tosi hyvin. Pyysin välillä pysähtymään seisaalleen ja välillä maahan ja Musti tuntui heti erottavan nämä aika hyvin. Taitava poika. :) Tästä vaan käskyjen vahvistaminen flänkeille ja pidemmillä etäisyyksillä kaarien loppuun rauhaa (nyt juoksee aika lujaa vaikkei mitään tuhmaa teekään) niin hyvä tulee. :)


Myös Jeriko otti harppausta eteenpäin. Tehtiin yksi treeni (+ jaettiin lampaat Mustin treenejä varten), jossa jaettiin koko porukasta osia. Jeriko tuli hienosti jakoon ja otti hienosti jaetun porukan haltuun. Samalla muiden valuessa perässä tuli harjoiteltua look backiä/kääntymistä ja Jeriko otti itsenäisesti tosi kivasti valuvan porukan haltuun. Tulipa vielä sellainen tilanne, että olin jakanut ensin yhden uuhen karitsoineen erilleen ja Jeriko oli kuljettanut ne vähän matkan päähän, kun sitten jaoin toisen uuhen karitsoineen erilleen. Tässä kohtaa kolmas porukka (treeniuuhet) jäi kahden karitsoineen uuhen ja niiden karitsojen väliin ja pinkaisi kohti tuota ensimmäistä jaettua sillä välin, kun Jerikolla olin työntämässä toista uuhta karitsoineen kauemmaksi. Tuli hieno treeni, kun piti käännyttää Jeriko nopeasti ja pistää juoksevien uuhien perään. Oli kyllä todella hilkulla, että Jeriko ehti väliin ja yksi uuhi oli jo niin lähellä, että aattelin sen pääsevän karkuun, mutta Jeriko näytti päättäväisyytensä ja kiihdytti vielä siihenkin väliin. Siististi ja nätisti, mutta selvästi asenne kertoi tälle lampaalle, että " et sä karkuun pääse" ja se luovutti. Etäisyyttä uuheen ja karitsoihin oli max 5 metriä! Aika upeaa työskentelyä Jerikolta eikä vähiten siinä, että se selvästi oli nyt sisäistänyt, että jaon jälkeen porukat pidetään erillään myös tällaisissa vaikeissa tilanteissa eikä lähdetä kokoamaan kaikkia vaikka se olisi helppo ratkaisu. Voi että kuinka hihkuin ja kehuin Jerikoa tuon jälkeen. :) Saatiin vielä näillä kolmalle porukalla tehtyä parit kääntymiset ja haut/kokoamiset ja treeni loppui siihen. :)

Ukon treenissä ei mitään suuria harppauksia. Suoraan sanottuna mieleenkään ei nyt jäänyt paljoa mitä enää muistaisin. ei siis mennyt huonostikaan, mutta samaa tasaista suorittamista kuin ennenkin.

Tänään oli kilpailunomaiset tottistreenit Kyötikkälässä. Porukkaa oli melko vähän (neljäksi pariksi), mutta sitäkin laadukkaampaa. ;) Jeriko oli omalla vuorollaan ensin paikkamakuussa, siinä ei mitään ihmeellistä vaikka suorittavaa koiraa häirittiin, huudeltiin ylimääräisiä käskyjä jne. Jeriko on kyllä tosi itsevarma ja rauhallinen paikkamakuussa, joten siinä ei mitään. Yksilöliikkeissä olisin toivonut vähän enemmänkin häiriötä Jerikolle SM-kisoja silmällä pitäen, mutta se vähän unohtui. Hyvin sain kuitenkin tilaisuuden puuttua tiettyihin kisatilanteiden asioihin. Ensimmäinen pitkä suora on Jerikolla aina vähän levoton ja siihen puutuin nyt vaatimalla kunnollista seuraamista. Ihan pientä ynähtelyä meinasi tulla, mutta hyvin Jeriko kyllä hiljenee kun näistä huomauttaa. Mutta voi vitsi sitä hännän huiskutusta ja ihanaa iloisen aurinkoista asennetta, kun Jeriko tottistelee. On se vaan niin muru. :)

Istuminen menee kokeissa aina mönkään, kun seuraamiskaavion jälkeen Jeriko ei ole enää ollenkaan kuuntelumoodissa. Nyt seuraamisen jälkeen yritin antaa pienen muistutuksen Jerikolle, mutta ei selvästikään mennyt perille, kun painui maahan. Otettiin uusiksi ja sanoi tiukasti, että "kuuntele" ja niin vaan meni hienosti ja napsakasti pylly maahan. ;) Ravista vähän ennen käyttöä. Täytyy nyt ottaa tuo tavaksi ja sitten kun on varma, niin häivyttää tuo "apu". Juoksusta seisomaan pysähtymisen valmistelevassa osassa ja eteenmenon valmistelevassa osassa Jeriko myös meinaa edistää ja tähän pääsi puuttumaan. Mainio treeni siis! :)

Ukko tuli sitten "nollakoiraksi" seitsemännelle varsinaiselle koirakolle. Päätin, että nyt sitten vaan otetaan paukut, ei tehdä niistä mitään numeroa ja itse en reagoi niihin mitenkään. Seuraamisessa Ukolla häntä ja olemus vähän laski paukkujen jälkeen, mutta en reagoinut mitenkään ja muutaman askeleen jälkeen Ukko itse nosti itseään ja siitä kehuin ja palkkasin. :) Siitä jatkettiin ja Ukko oli itse asiassa tosi hyvässä vireessä ja kuulolla, teki käännökset hyvin ja oli muutenkin tosi kiva. Olin todella positiivisesti yllättänyt. :)

Paikkamakuussa paukut oli kuitenkin Ukolle liikaa. Olin vain 10 metrin päässä ja aikaisemman perusteella luulin, että paikkamakuussa se olisi ihan "helppoa", mutta eipä ollutkaan. Paukun jälkeen Ukko nousi ja käveli reippaasti/hölkkäsi mun luokse. Palautin Ukon paikalleen, mutta uuden paukun jälkeen teki täysin samoin. Paikkamakuussa Ukko selvästi paineistui enemmän paukuista. Se selvästi kaipaa enemmän mun tukea eikä halua olla musta kaukana siinä. Olen silti tosi tyytyväinen miten noi yksilöliikkeet meni ja nyt sitten vaan otetaan paukut säännöllisesti treeniin mukaan, niin eiköhän se siitä. :)

En muistanut aiemmin joskus julkaista yhtä videopätkää. Oltiin lenkillä Ilonan ja koirien kanssa, kun lenkkipolun lähellä olevalta ampumaradalta kuului jatkuvaa kovaa pauketta. Ukko ei tällaisissa tilanteissa joissa paukut vaan kuuluu eikä ole mikään ohjelmanumero, ota niistä mitään painetta. Kuvasin lätäkölle pysähtyessä pienen pätkän, mutta reagointia ei ollut sen enempää kävellessäkään. Kamera kyllä voimistaa lähiäänet suhteessa taustaääniin, paukut kuului paljon kovempaa kuin video antaa ymmärtää.


Mitä tästä pitäisi siis ajatella? Ukko ei ole toivottoman paukkuarka. Tämän päivän tottistreeni antoi toivoa, että kyllä me vielä pk-kokeeseen päästään. Ei se ole kuitenkaan laukausvarmakaan. Välillä näkee vastaavissa tilanteissa kuin Ukon yllä oleva video otettuja videoita todistamassa, että koira ei välitä laukauksista. Harrastuskoiraa ajatellen en kuitenkaan pidä tällaista todisteena laukauskestävyydestä. En ainakaan pitäisi jos olisin pentua etsimässä ja laukauskestävyys olisi erittäin tärkeää (etsisin koiraa ensisijaisesti PK-lajeihin), koska tiedän Ukon perusteella, että siellä voi olla se toinenkin puoli. Mutta näillä mennään ja toivotaan parasta jatkotreenien suhteen. :)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Keppileikkiä, hyppelyä ja paimennusta

Maanantaina heti Korrin koulutuksen innoittamana aloin pihassa tekemään Jerikolle (ja Ukolle) keppileikkiä. Jeriko oli aivan innoissaan tästä leikistä (kuten kyllä kaikista muistakin leikeistä), pihalle piilotetut kepit löytyi hyvin ja kivaa oli. :) Nyt pitäisi vaan muistaa ostaa kaupasta mini grip-pusseja, että voin vielä työkavereilta pyytää hajustettuja keppejä treenejä varten.


Uskalsin nyt pitkästä aikaa ottaa pk-hyppyäkin. Jeriko tosiaan kohelsi hakkuujätekasan läpi hakukaarella juostessaan toukokuun puolessa välissä ja silloin itse huomasin selvän jumin oikeassa hartiassa jota sitten hieroin ja venyttelin auki. Viime viikolla käytiin Kaiperlan käsittelyssä ja isompaa jumia oli niskassa, josta sitten heijastejumia juuri siihen oikeaan hartiaan ja selkään alemmaksikin. Pitkään aikaan Jeriko ei ole ollut noin jumissa, joten kyllä se tosiaan oli pahasti niskansa/kroppansa retkauttanut, kun täydessä vauhdissa kompuroi. :(


Mutta jumit saatiin kyllä auki ja ai kun se hyppäsi taas kivasti. :) Aloitin maltilla 90 cm, mutta Jeriko hyppi kyllä sitten itsevarmasti ja rennosti myös sen metrin. :) Hyppytreeniä jatkettiin vielä eilen ja taas meni metri hienosti. Nostin korkeuden myös 1,05m ja siinä tuli kosketus eikä hypännyt takaisin, mutta kyllä se siitä pikku hiljaa. Ehkä vähän turhankin nopeasti nyt lähdin tuollaista ahnehtimaan, olisin vaan ollut tyytyväinen siihen puhtaaseen metriin.


Eilen tehtiin myös paimennustreeniä. Kaikki lampaat on nyt ollut isolla laitumella, kun saatiin sitten sähkölanka vedettyä ja aloin siinä porukkaa jakamaan ensin Ukon kanssa. Alkuun meni ihan jees, eka siivu porukasta erilleen ja ajettiin kauemmaksi. Sitten kun piti porukasta vielä erottaa karitsoja, niin ei meinannut onnistua ja Ukko selvästi väsyi. Porukka lähti sitten juoksemaan kohti tätä pois ajettua porukan osaa ja Ukko hakukaarellaan oli turhan hidas ettei meinannut kiinni saada. Kaari meni sitten muutenkin lähteen ohi ja ohops, Ukko "ihan vahingossa putosi" lähteen lätäkköön. Hups. Mua ei kyllä naurattanut ja kun koira oli ilmiselvästi ihan poikki, niin laitoin sen lepäämään. Ukko on kyllä jännän lämpöherkkä verrattuna Jerikoon, heti kun on vähän lämpimämpi sää, niin loppuu puhti kovin äkkiä..


Lammasporukka oli sitten jo yhdistynyt, niin Jerikon kanssa aloitettiin homma alusta. Nyt kun on taas jakoa treenannut ja Jeriko on päässyt myös tekemään itsenäisempiä hommia, niin sillä on ollut tosi hyvä tatsi ja nytkin tuli jakoon ihan olemattomiin väleihin ja mikä kivointa, niin otti porukan heti oma-aloitteisesti haltuun ja lähti viemään, eikä odottanut multa mitään neuvoja asiaan. :) Myöskin porukan vaihtaminen oli hyvää treeniä "käänny"-käskylle, ja lähietäisyydellä Jeriko hienosti nappasi toisen porukan joka oli jo perässä valumassa, ja otti ne haltuun ja kuljetti kauemmaksi. Lisäksi Jeriko piti porukkaa todella hienosti, että vaikka toisen jaon jälkeen meidän haluama treeniporukka meinasi juosta jo poisjaettujen sekaan, niin Jeriko hienosti flänkkäsi sinne väliin ja selvästi nyt ymmärsi tilanteen, että ei kaikki pidä ottaa vaan pitää ne erillään. Nyt aikaisemmin tänä keväänä on herkästi sitten vastaavassa tilanteessa lähtenyt liian laajalle kaarelle ja ottanut koko porukan. Ihan ei sortteeraaminen meiltä/multa onnistu, mutta saatiin jaettua erilleen sopiva treeniporukka, jossa ei ollut pikku karitsoita tai imettäviä uuhia.


Ukko tuli sitten uudelleen kehiin ja ajettiin sitten tätä porukkaa erilleen. Toinen porukka meinasi välillä tulla vähän perässä, mutta sitten pyysin Jeriko taas väliin ja hyvin sai siinäkin vähän treeniä "käänny"-käskylle, että sai sen ottamaan oikeaa porukkaa. Ukko sitten ajeli näitä toisi ja hyvin saatiin treeniin kiihdyttäminen/painaminen, kun jossain kohtaa veto kävi niin lujaksi ja itse olin niin kaukana sivulla, että Ukko meinasi vähän jähmettyä. Suhinalla ja "walk walk"-käskyllä Ukko hienosti keräsi itsensä ja lähti painamaan niitä uudelleen eteenpäin suoraan eikä luisunut flänkille. :)


Jerikolle vielä ihan loppuun pieni harjoitus, kun toinen porukka oli noin 100 m päässä vähän kivien katveessakin ja toinen laitumen etuosassa. Annoin Jerikon ensin ajaa tätä lähiporukkaa ja sitten menin ihan rinnalle auttamaan kääntymisessä. Tässä kohtaa Jeriko ei selvästi enää tajunnut mistä on kyse ja mitä siltä halutaan, kun toinen porukka oli niin kaukana. Useampaan kertaan sai auttaa kääntymään ja sitten antaa vähän apua kaarelle lähtöön, että ymmärsi luopua siitä lähemmästä porukasta. Sitten Jeriko kyllä lähtikin kaarelle ja lopulta äkkäsi oikeat lampaat. :) Erittäin hyvä harjoitus kyllä ja varmasti auttoi Jerikoa taas oivaltamaan asiaa enemmän. Selvästi se että jos mä olen kaukana siitä ja/tai toinen lammasporukka on kaukana, niin ei enää oikein ymmärrä, että "käänny"-käsky liittyy myös paimennukseen eikä johonkin ihan muuhun temputteluun. Tähänhän se kosahti siellä kisoissakin, että kun Jeriko kiinnittyi niihin treeniaitauksiin, niin en saanut sitä kääntymään sillä tavalla, että se oikeasti ymmärtäisi jossain muualla olevan lampaita jotka haluan sen hakea. Hyvä treeni siis tosiaan. :)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Jälkikikkailua ja Pekka Korrin jälkikoulutus

Tänään oli Pekka Korrin jälkikoulutus johon osallistuttiin Jerikon kanssa. Ensin kuitenkin eilisistä jälkitreeneistä. Käytiin Johannan kanssa tekemässä jälkeä ja esineruutua. Johanna oli kuullut vinkin tuttavaltaan, jonka koiralla oli ollut epätarkkuutta jäljellä/keppien ilmaisussa, että tälle koiralle oli auttanut kun jäljelle oli tehnyt kaikkia "jänniä juttuja", esim. kontattu, käyty makuulla, kiemurreltu yms yms. Johanna ehdotti tätä aluksi Ukolle, mutta idea kuulosti niin hauskalta, että tehtiin myös Jerikolle tällainen jälki. Johanna tallasi Jerikolle jäljen ja ihan kaikkea ei käyty edes läpi, että mitä Johanna oli tehnyt, paljon kaikenlaista. Itse tallasin Ukolle jäljen samalla ajatuksella.

Välissä käytiin tekemässä esineruutua. Jerikolle halusin nyt vain yhden esineen ruutuun ajatuksella, että joutuu sitä yhtä vähän kauemmin etsimään mutta saa heti yhdestä palkan eikä enempää tehdä. Esineenä oli papiljotti, joka oli ruudun keskivaiheilla isojen kivien vieressä. Lähetin Jerikon kuitenkin kulmasta ja annoin se alkaa tarkistamaan ruutua normaaliin tapaan. Melko voimakas tuuli oli ja kivien ympärillä se selvästi pyöri hassusti, kun Jeriko sai nopeasti hajun, mutta joutui kuitenkin tarkentamaan jonkin aikaa ennen kuin löytyi. Siitä sitten palkka. Hyvä treeni oli, just sellainen kuin halusin. ;)

Ukko oli jotenkin outo ruudussa. Ei tehnyt oikein kunnolla töitä, ylitti esineitä useaan kertaan reagoimatta. Kinna haukkui koko ajan taustalla ja ilmeisesti herkkä poika otti siitä painetta, kun oli niin vaikeaa. Keskeltä nosti lopulta yhden esineen ja takakulmaan autettiin niin, että Johanna kävi näyttämässä ja siihen sitten lopetettiin. Kinna haukkui koko ajan taustalla protestiksi puuhun kiinnittämisestä ja Ukko ilmeisesti otti tästä herkkänä poikana painetta, koska heti ruudun jälkeen kävi mielistelevästi Kinnan luona ennen kuin meni "oman puun" luo levolle. Jeriko sai sitten hakea vielä ruutuun jääneen yhden esineen, mikä sujuikin aika nopeasti ja sai tästä taas hyvän yhden esineen treenin. :)

Ukon jälki oli 1,4 km, vanheni noin 1h20min. Janalla Ukko ei meinannut myöskään irrota kunnolla, mutta kun otin itse vähän askeleita eteenpäin ja lähetin uudelleen, niin sitten upposi ja nostikin jäljen ihan kivasti. Jäljellä oli kaikenlaista, mentiin myös sähkölinjan alla aikamoisessa ryteikössä, mutta hienosti Ukko selvitti. Ryteikön jälkeen mulla oli liina päässyt irti ja Ukko nostatti vauhtia, näytti kyllä merkkaavan kakkoskepin, mutta jatkoi matkaa vauhdilla eikä pysähtynyt vaikka huusin. Piti siis juosta se kiinni. Ei ollut ihan helppoa. :D Myös viides keppi jäi Ukolta, mutta muuten Ukko ilmaisi kepit hienosti ja jäljesti kyllä ihan keskittyneesti eikä sählännyt.

Jerikon jälki vanheni noin 2h10min, jana oli tehty todella pitkäksi. Jeriko ei lähtenyt ihan suoraan sinne minne lähetin, mutta annoin nyt vaan mennä enkä hinkannut, nosti jäljen oikeaan suuntaan ja jatkoi matkaansa. Jeriko nosti hienosti kaikki kepit ja selvästi nautti jäljen tarjoamista arvoituksista. Jäljen jälkeen Jeriko kieriskeli maassa aivan onnessaan. :))

Tänään sitten Pekka Korrin jälkikoulutus ja antoisaa oli, niin kuin saattoi odottaakin! Pekka puhui hienosti omista ajatuksistaan jäljellä, mm. siitä kuinka hänen mielestään koiran pitäisi jäljestää ikään kuin omassa kuplassaan ja ohjaajan tehtävä on vain olla häiritsemättä sitä ja kunnioittaa ja arvostaa koiran taitoja. Ja sitten nousi esiin, että eilinen treeni ei välttämättä ollutkaan ihan niin hyvä. En muista missä tilanteessa tuli esiin, mutta Pekka sanoi, että hänen mielestään jäljellä ihmisen ihosta lähtevän hajun pitää aina merkitä keppiä ettei koira opi ohittamaan tätä hajua. Makes sense. Hitto.

Jerikolle tehtiin 1 km jälki, joka vanheni kaksi tuntia. Jana oli varmaan melkeinpä 60 metriä ja Jeriko ampaisi janalla tosi suoraan ja lujaa. Lähdin sitten ihan juoksemaan Jerikon perään enkä tiedä oliko tämä sitten Jerikolle vielä vähän liian suuri buusti, koska nyt ei tullut ihan selvää jäljennostoa, josta olisin voinut lukea, että onko oikeasti jäljellä vai juokseeko vain. Ensin Jeriko kyllä lähti oikeaan suuntaan, mutta kun olin epävarma enkä kunnolla kehunut (epävarmana hiljaa sanoin kyllä "hyvä?" :D) niin pinkaisi vielä takajäljelle ja olis jatkanut pitkälle ja sain pari kertaa kutsua takaisin, että tuli. Alku jäljestyksestä meni Jerikolle epätyypillisesti vauhdilla laukaten ja hieman epätarkasti. Piikkikulma tuli aika nopeasti ja kun Jeriko ajoi siitä yli päästin normaalisti vaan liinan irti ja annoin Jerikon tarkentaa takaisin. Tämän jälkeen Jeriko palasikin järkevämpään jäljestysmoodiin ja jäljestys kulmineen jatkui sitten moitteettomasti. Eka ja toka keppi nousi kivasti. Sitten kyllä kolmonen ja nelonen jäi, ja myös kutonen olisi jäänyt, mutta sen näin itse.

Liikaa vauhtia siis alkuun ja tosiaan eilinen treeni teki ehkä kaksi huonoa asiaa: ensinnäkin nostatti Jerikon jälkimotivaatiota vähän turhaan siihen nähden, että se on niin motivoitunut ja taitava muutenkin; toiseksi antoi Jerikolle kuvan, että se ihmisen haju ei välttämättä aina tarkoita keppiä. Ei siis enää tuollaisia treenejä. ;)

Pekka kuitenkin kehui Jerikon jäljestystyyliä ja sanoi, että jos itse eksyisi metsään, niin tuollaisen koiran haluaisi häntä etsivän. :)) Kehui Jerikon jäljestystä voimakkaaksi ja motivoituneeksi, sekä sitä ettei Jeriko häiriinny tai paineistu yhtään mistään jäljellä vaan tekee vaan hommia. Ja niinhän se vaan onkin hieno. :)) Mutta kuten Pekkakin sanoi, se onkin sitten tuskallista kun keppejä kuitenkin jää ja ne on se pointti pk-kokeissa.

Jerikon kanssa jatkoon suunnitelmaa:
- jatketaan pitkillä jäljillä 1000-1500m (Pekan mielest jäljestyksessä itsessään ainut tavoite on säilyttää tämä työskentely), erilaisia olosuhteita ja maastoja
- tehdään keppitreeniä pihassa motivaation nostamiseksi ja ilmaisun vahvistamiseksi (pyydän työkavereita hajustamaan keppejä)
- jäljellä kepit ainakin seuraavassa treenissä isoja ja mielellään jopa hieman irti maasta jonkun varvun päällä tmv., jolloin ilma kulkee altakin ja haju on erityisen voimakas jotta kepit tulisi ilmaistua
- ehkä myös janatreeniä jatkossa, mutta koska janalla on takajäljessä kiinni aika vähän pisteitä, niin siihen ei tällä hetkellä isoa panosta laiteta.. Katsotaan ensin tuota keppi-ilmaisuasiaa kuntoon. ;)