perjantai 31. elokuuta 2012

Toko ja agility check up

Tuntuu, että olen aika huonosti päivitellyt ihan meidän treeneistä, kun kisoistakin on riittänyt niin paljon päiviteltävää! :D Tässä kuitenkin pientä tilannekatsausta. ;)

UKON TOKO

On ihan hävettänyt kuinka vähän olen Ukon kanssa mitään tehnyt. Jotenkin se on vaan jäänyt, kun enpä ole Jerikonkaan kanssa tokoillut vaan ollaan vaan tottista käyty tekemässä ja sitäkin melko vähän ja pikaisesti. Onhan Ukkokin siinä sivussa aina jotain tehnyt, mutta en ole kauheen järjestelmällisesti edennyt. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja ollaan tehty enemmän sisätreeniä ja myös kentillä käyty tekemässä ja tehty määrätietoisemmin.

Seuraaminen: Olen nyt sisällä paljon peilin edessä naksutellut perusasennon oikeasta paikasta ja kontaktista ja ottanut siinä muutamia askelia eteenpäin mitä mahtuu, ilman mitään imuutuksia. Välillä kyllä olen sitten imuuttanutkin lyhyttä pätkää jos ei ole ollut peiliä käytettävissä ja olen halunnut olla varma, että pään asento on oikea. Muutama askel menee, mutta ei vielä sen enempää. Perusasennon olen vähän huonosti meinannut opettaa, välillä Ukko pyrkii tulemaan aivan liian eteen, mutta nyt kun kiinnitin asiaan oikein huomiota niin tulee kyllä tosi hyvään ja tiiviiseen asentoon! Kontaktikin on tosi hyvä! :)

Luoksetulo: Olen vahvistanut edessä istumisen paikkaa ja lyhyeltä etäisyydeltä kutsunut eteen niin, että kädet on edessä vielä apuna. Ukko vaan on niin ahne nakille, että tästä avusta taitaa olla sitten helkkarin vaikee päästä eroon! Eli sitäkin nopeemmin pitää keksiä miten tästä edetään! :D

Liikkeestä maahanmeno: Tätä ollaan otettu niin, että peruutan Ukon edessä ja nyt myös niin, että kutsun Ukon vapaasti kulkemaan rinnalla/perässä ja siitä pyydän maahan. Hienosti menee suoraan maahan, vaikka paikallaan seisomasta ei meinakaan onnistua suora maahanmeno. :D

Liikkeestä seisominen: Tämä on vielä aika alkutekijöissä, joten kuten Ukko alkaa yhdistämään käskysanaa toimintaan, mutta vielä tulee pari askelta perässä. Tätä on tehty niin, että peruutan tai kävelen sivuttain Ukon edessä, kasvot eteenpäin kävelyssä ei vielä oikein kestä jäädä seisomaan.

Hyppy: ei olla otettu vielä ollenkaan.

Paikkamakuu: tätähän ollaan tehty ihan ensimmäisistä päivistä lähtien aina lenkeillä ennen irti päästämistä, käy polun mutkan tai puskan takana piilossakin ja kivasti pysyy. Tänään otettiin ensimmäistä kertaa vieraiden koirien kanssa ja ai että kun Ukko oli hieno poika!! :)) Ihan normaalilla etäisyydellä viereisestä nuoresta bortsu-uroksesta Montsasta, joka kyllä kentän laidalla oli Ukon mielestä super-kiinnostava. Riviin ja maahan laittaessa Ukko oli kuitenkin 100% muhun keskittynyt, ensin menin vain parin metrin päähän ja seisoin siinä. Palkkailin aina välissä, ehkä parinkymmenen sekunnin-puolen minuuttin välein. Multa oli tässä vaiheessa enää jäljellä muutama makkara ja ne sitten loppui, Ukko kuitenkin makasi niin levollisesti, että uskaltauduin kävelemään repulle noin 25 metrin päähän ja hakemaan kuivanappuloita eikä ollut Ukolla mitään ongelmaa! Kävin palkkaamassa ja palasin koe-etäisyydelle seisomaan, hieno jätkä! Ainut kohta missä Ukko meinasi nousta oli se, kun tulin perusasentoon, mutta onnistuin ennakoimaan hyvin ja ojensin kääntyessäni nappulan maahan. Perusasentoon päästyäni Ukolla ei ollut ongelmaa pysyä maassa ja palkkailin siitä muutaman kerran. Toisaalta Ukko oli sitten niin liimattu maahan, ettei meinannut nousta perusasentoon. :D Piti ottaa vielä uudestaan maahan ja siitä nousu, että ymmärtää pointin. ;)

Paikkaistuminen: huomattavasti vaikeampi kuin makuu. Ei Ukko sieltä mihinkään hipsimään lähde, mutta paimenen on niin paljon luontevampaa maata. ;)

Nouto: kapulaa Ukko pitää jo hienosti ja sisätiloissa olen saanut Ukon nostamaankin jo kapulaa mulle lattialta. Asentoa edessä vielä hiotaan ja vahvistetaan nostamista. Tänään yritin ottaa ulkona pitoa, mutta ei pystynyt ollenkaan keskittymään, kun oltiin jo jonkin aikaa tehty ja Ukkoa kiinnosti niin toiset koirat.

Kaukkarit: Pelkkiä istu-maahan-istu -vaihtoja ollaan tehty, seisomista ei vielä ollenkaan. Maahanmeno toki helppo, istumaannoustessa välillä meinais pylly tulla eteen. Vaatii siis vielä hiomista, mutta välillä menee kyllä tosi hienostikin. Harjoituksen puutetta vain. ;)

UKON AGILITY

Ukko on edistynyt agilityssä hienosti. Putkista Ukko selvästi tykkää, mutta tiistaina kävi hassu juttu, kun Ukko ensin meinas varastaa putkelle, mutta sitten sen ekan kerran jälkeen ei meinannut millään mennä. Kotona vasta tajusin mistä johtui: siitä että palkkasin istumassa odottamisesta makkaralla, eihän Ukko sitten enää halunnut musta irrotakaan! :D Ei siis enää nakkeja niin paljoa tai ainakin harkiten. Keppejä on tehty se muutama kerta, niillä Ukolla on vielä vähän hakemista. Siivekkeen takaakierto onnistuu hienosti ja aika hyvin Ukko alkaa jo ohjauksessa menemään siivekkeiden välistä eikä enää tule niinkään ohi. Puomin kontaktilla on alkanut pysymään ihan ok.
Ensi viikolla on sitten viimeinen kerta tätä 6 kerran kurssia ja tämän jälkeen pidetään taukoa molempien koirien kanssa Hannan treeneistä, Jeriko käy normaalisti Ylökk:n treeneissä.

JERIKON TOKO

Ei siis olla tokoiltu, mutta missä vaiheessa mennään?

Paikkaistuminen: ok, mitä nyt viimeksi on tehty niin ihan hyvin pysynyt istumassa. Jonkun kerran kyllä muistan, että lysähti maahankin.

Paikkamakuu tietenkin ok.

Seuraaminen ja askelsiirtymät toki myös kunnossa.

Z: istumisen ja seisomisen erottaminen vaatii vielä paljon vahvistamista. Toisinaan Jeriko erottaa hyvinkin, välillä taas sekoittaa ihan jatkuvasti. Riippuu kai jotenkin ihan vireestä ja mielentilasta, tai sitten Jeriko vaan arvalla heittää ja välillä käy hyvä säkä, välillä huono.. :D

Luoksetulo: Ok, vauhtia toki voi vielä hioa.

Hyppynouto metallilla: otettu joskus vuonna nakki, mutta meni tosi kivasti.

Ruutu: merkkiä on otettu, mutta siitä on jo hirmuisesti aikaa. Merkiltä ruutuun lähetystä otettu kerran tai kaksi.. Mutta aluilla on. ;)

Tunnari: vaikuttais nykyään olevan ihan ok.

Kaukkarit: ollaan tehty leikin omaisena joko niin, että peruuttamasta käsken Jerikon maahan ja tekemään kaukkareita tai sitten lenkillä kepillä palkaten niin, että joko jätän Jerikon tai esitän heittäväni kepin ja kun Jeriko juoksee sen "perään" ja kääntyy kauempana pyydän maahan. Etäisyyttä olen ottanut reilusti, ehkä 25 metriä keskimäärin, eikä jumitteluja ole enää esiintynyt. Vaihtelevasti olen vapauttanut yhdestä vaihdosta tai tehnyt jopa ylipitkää sarjaa. Hienosti on mennyt! :)

Ohjattu nouto: kapulat ostettu, mutta kertaakaan ei olla harjoiteltu. ;)

Eikös ne siinä ollut..? No, tosiaan ei aiota Jerikon kanssa vieläkään hetkeen tokoa treenata, edelleen keskitytään pk-tottikseen ja sitten kun jälkikausi on takana, niin jatketaan tokon parissa. Ei meillä tässä mitään kiirettä.

JERIKON AGILITY

Jerikosta on kyllä tullut agilityssä hurjan taitava! :) Käännökset on nykyään tosi tiukkoja jos vaan ohjaan hyvin, jos en kerro ajoissa käännöksestä niin miten se voisikaan tietää kääntyä? Käännökset on niin tiukkoja, että Ylökk:n ohjaaja Elina on vähän miettinyt on liiankin, itse olen kyllä tykännyt vain hyvää kun Jeriko "nuolee" siivekkeitä hypätessään, ja tällä viikolla saatiin Elinaltakin vapauttava lausunto Jerikon hyppäämisestä. ;) Jeriko on myös agilityä tehdessään pääasiassa hiljaa, haukku tulee jos olen sen tiellä hypyllä tai jos en ajoissa kerro jo seuraavaa hyppyä. Pahojakin kieputuksia tehdään täydessä hiljaisuudessa, kun vaan itse olen kartalla siitä mitä ollaan tekemässä. :) Ihan partiolaispoika. :) Agilitykisoissa startataan seuraavan kerran ensi viikon sunnuntaina.

Katriina kävi Jerikoa hieromassa torstaina. Jälkikokeessa hypyllä kaatuminen ei ollut onneksi aiheuttanut mitään uusia jumeja ja Jeriko oli Katriinan mielestä huomattavasti parempi kuin edellisellä viikolla. Kuitenkin jumia oli vielä vasemmassa etujalassa ja lantiossa on nyt ikävä kyllä pientä vinoumaa. Osteopaatille siis tiemme käy ja Maaria Kaiperlalle onkin aika jo varattuna syyskuun lopulle. Sitä ennen Katriina käy vielä kerran hieromassa. Jumit ja vinoumat on kuitenkin sen verran lieviä, että Katriina ei sentään lepoon Jerikoa määrännyt, sanoi kuitenkin että ihan hyvä jos jätetään agilitytreeneistä toiset pois (tai käytännössä seuraava kurssi oltais Hannalla menty 2x viikossa tahtiin eli aivan liian tiheään). Nyt siis jatkan tässä itse Jerikon huoltoa ja eiköhän se etujalan jumi sieltä pois saada, ja toivon mukaan sitten Kaiperlalla selvittäis yhdellä käynnillä, on se sen verran kalliimpaa ja bensatkin maksaa.. Mutta mitä sitä ei tekis koiransa eteen? ;)

Jerikon voinnin mukaan tässä siis mennään, tällä hetkellä arjessa ei huomaa mitään, Jeriko painattaa Ukon kanssa metsässä menemään niin kuin ei mitään olisi. Katriinan neuvosta kuitenkin ollaan pyritty alun riekkumista hieman himmailla, että saisi lihakset ensin lämpimäksi ennen kuin lähtee spurttailemaan. :D Metsässä vapaana juokseminen kuitenkin tekee hyvääkin ja sitähän onneksi saa joka kerta kun ulkona käydään. :)

lauantai 25. elokuuta 2012

Tähdet huonossa asennossa

Tänään oli meidän ensimmäinen jälkikoe Lohjalla, tuomarina Jouni Nummela. Tuija lähti onneksi seuraneidiksi, olisi muuten ollut aika yksinäistä ja väsyttävää ajaa ensin kuuden aikaan Tampereelta Lohjalle ja sitten pitkän päivän päätteeksi takaisin. Iso kiitos siis seurasta ja tuesta!

Tänään ei kyllä ollut meidän päivä. Kaikki vaikutti alkuun tosi hyvältä, maastoon mentiin ensin ja meille arpoitui numero 6. Janalla Jeriko lähti määrätietoisesti suoraan eteenpäin eikä poikennut janalta oikeastaan senttiäkään, nosti kuitenkin takajäljen, höh. Pisteita 34. No, homma siitä jatkui hyvin ja heti pian alkoi keppejäkin nousta. Maasto oli hyvin vaihtelevaa, korkeaa heinikkö, sammalikkoa, ryteikköä ja jopa vesioja! Pikku hiljaa Jerikon vauhti kiihtyi ja olisi varmasti pitänyt sitä himmailla liinasta, juoksin kuitenkin vaan perästä. Kolmas keppi nousi yllättäen tällaisen juoksun päätteeksi ja katsoin, että se olisi jäljen viimeinen keppi, vaikka siihen oli vaan merkitty jäljen numero! Luulin kuitenkin, että siinä vauhdissa Jeriko olisi oikaissut ja kepit 3, 4 ja 5 olisi jäänyt, vaikka todellisuudessa Jeriko oli nostanut hienosti kaikki kolme ensimmäistä. Tyhmä minä! Jerikon siihen pistin maahan ja kävin vähän takajälkeä katsomassa olisko keppejä, no enhän mä edes tarkkaan muistanut mistä oltiin tultu kun tultiin niin vauhdilla, eikä sieltä tietenkään mitään löytynyt. Meinasin sitten, että etsitään pois metsästä ja mennään alusta uudelleen, että kepit löytyis. Mutta sitten paikalle ryntäsikin irrallaan joku iso dalmatialais-sekaroituinen uros, siis suoraan juoksee vaan irrallaan kohti. Enpä jättänyt sitten arvailun varaan millainen on luonteeltaan, vaan karjaisin sille oikein kunnolla, että "POIS!!!". Koira pysähtyi ja kääntyi hieman poispäin, ja lähdin siitä kävelemään toiseen suuntaan olan taakse vilkuillen ja koira lähtee taas perään. Siinä vaiheessa sitten vieläkin kovemmat karjaisut ja hakkasin käsiä yhteen (ratsastushanskat antoi hyvän ääniefektin tähän ;)) ja koira pinkaisi pois, suoraan Jerikon jälkialueelle. Loput kepit jäi sitten sinne. Itse siis mokailin ja sekoilin siinä, mutta ei niitä loppuja sieltä olisi saatu ilman mun mokailuakaan, kun vieras koira tulee alueelle juoksemaan..

No, eipä mitään. Jatkoin kuitenkin koetta treenin vuoksi ja koska Jeriko oli kuitenkin työskennellyt hyvin ja halusin antaa sen tehdä esineruudun joka on sillä vahva ja josta se tykkää. Esineruutu menikin aivan nappiin, lähetin Jerikon läheltä vasenta reunaa ja se eteni vauhdikkaasti ja määrätietoisesti ruudun takarajalle, kääntyi  ja nosti sieltä pienen hanskan. Palautus eteen ilman mitään hämminkejä. Aikaa kului 31 sekuntia, ja ansaitut täydet 30 pistettä. :))

Sitten tottis. Jeriko oli hyvässä vireessä ja saikin seuraamisosuudesta erinomaisen. Tuomari kehui, että vire oli hieno ja kantoi tosi hyvin koko kaavion, ja että paikka ja kontakti oli koko ajan moitteettomia. Ihanaa, tätä mä olen koko ajan odottanut tokotuomareiden tiiviysnapinoita kuunnellessani! ;) Henkilöryhmässä Jeriko kyllä vähän haukahti, alkoi vähän "komentaa" mua kun siellä pyörittiin, mikä on kyllä hassua Jerikolta, mutta pieni röyhkeys Jerikolta on tervetullutta, kun useimmiten se on niin ylinöyrä. ;) Ja mua vähän nauratti, kun se sillä lailla mulle haukahti, pyörittiin kai Jerikon mielestä vähän turhan kauan siellä. :DD

Istumisen Jeriko teki maahanmenona, tosin mä vahingossa jostain kumman syystä hidastin kävelyä huomattavasti. Siis en todellakaan tarkoittanut, koska tiedän että sellaisesta Jeriko herkästi meneekin maahan! Se oli tietenkin puutteellinen. Valmistelevaa osuutta tuomari edelleen kehui. ;)
Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulos oli kai erittäin hyvä tai hyvä, en nyt muista. Valmisteleva osuus ja maahanmeno erinomaiset, mutta itse luoksetulo saisi olla nopeampi. Jeriko olikin jotenkin hitaampi kuin mitä on tässä viime treeneissä ollut.. Siirtyminen bueno.

Tasamaanoudon kohdalla meinasin jo itse varastaa esteille, jotenkin ajatus katkesi. Tuomari sieltä sitten huuteli ensin tasamaanoutoon joka meni ihan ok, palautusvauhti saisi vaan olla samaa tasoa menon kanssa. Asento edessä sai kehuja, tiivis ja suora, hyvä luovutus ja siirtyminen sinänsä hyvä, mutta taas tein jonkun hassun nytkäytyksen vartalolla, mitä en todellakaan tarkoittanut eikä ole ollut tapana tehdä! Huh huh, mitä sitä alkaa kokeessa touhuamaan..

Sitten olikin hypyn vuoro, missä kävi Jerikolle haaveri. :(( Jeriko lähti oikein määrätietoisesti esteelle hyppäämään, ei yhtään epäröinyt, mutta joku ihme arviointivirhe siinä tapahtui ja Jeriko ilmeisesti lähti hyppäämään aivan liian kaukaa, kolautti etuosan/rinnan esteeseen ja käätui suoraan päälleen esteen taakse! :(((( Ja esteen takana siis jotenkin mukkelis selän ympäri, mutta Jeriko sitten vaan jatkoi noutoa, haki kapulan, muttta kiersi kyllä hypyn. Mä olin ihan kauhuissani, mutta Jerikon kääntyessä takaisin yritin olla ihan perusnaamalla etten sillen ilmaise, että on jotain hätänä. Silmä kovana vaan katsoin, että miten se liikkuu. Edestä ei näkynyt mitään outoa, mutta jälkikäteen kuulin katsomosta, että Jeriko olisi alkuun vähän onnahtanut. Odotin vähän, että mitä tuomari sanoo, mutta kun ei mitään niin jatkettiin A:lle. Jeriko yritti sille vähän lähteä, nousi estettä vasten, mutta totesi ettei tänään enää onnistu. Kiersi esteen mennen tullen ja nouti sitten niin. Olen kuitenkin tyytyväinen, että Jeriko ylipäätään nouti!

Sitten yksi suurimmista ylpeydenaiheista, kaiken tämän jälkeen ja kun Jeriko varmasti siinä kaatumisessa sattuikin, Jeriko jatkoi hommia mulle niin kuin ei mitään ja teki erinomaisen eteenmenon. Tikkusuora, hyvä vauhti ja yhdellä käskyllä heti maahan! Aivan upea! Ja kyllä Jerikon työskentely ja vire oli kuulemma saanut kehuja katsomossakin, kun tollasen tällin jälkeen edelleen vire kantoi. Aivan loistava koira, en voi muuta sanoa! ;)

Mutta se hyppy, en tiedä miten siinä niin kävi. :( Jeriko lähti niin varmana hyppäämäään, mutta jotenkin arvoi vaan väärin ponnistuskohdan. Nurmikenttä oli yksi asia jota jo etukäteen hirvittelin, Jeriko kun on tehnyt pk-hyppyä tosi vähän nurmella ja se on selvästi hankalampi alusta. Lisäksi hyppyeste oli hieman hassu, tai sanotaan nyt ainakin, että erilainen. Ei mikään perus kiinteä yksi levy, vaan sellainen erikoisen näköinen lautaeste, jossa oli lautoja lomittain vähän niin kuin elintarvike lavassa.. Ja sitten se oli maalattu vihreäksi.. Olisko se sitten voinut hämätä Jerikoa niin paljon, että aiheutti tollaisen arvointivirheen? Ei voi tietää..

Aivan perseelleenhän toi koe meni, maastosta pisteitä 124, tottis 62 eli kokonaispisteet 186. Tai itse asiassa osa meni tosi hyvin ja osa sitten aivan viemäristä alas.
Tyytyväinen olen tottikseen ja Jerikon seuraamiseen/vireeseen, sekä aivan erityisesti Jerikon jatkamiseen hypyn jälkeen. Kyllä väitän, että moni bortsu olis ton jälkeen lopettanut hommat.. Jeriko on niin... Laittaisin tähän sydämiä, mutta blogger menee niistä nykyään aina jotenkin sekaisin. Voitte kuitenkin kuvitella ainakin kaksikymmentä sydäntä ;)
Esineruutu oli aivan täydellinen ja jäljellä oli tosi tyytyväinen Jerikon etenemiseeen ja työskentelyyn janalla, takajäljelle ei nyt voi mitään. Kepitkin nousi oikein mallikkaasti, kun kolme ensimmäistä ehti nostaa ennen kuin mä aloin sekoilemaan ja vieras koira juoksi paikalle. Siis meidän jäljen ongelmakohdat näyttää aika pitkälti ohitetuilta. :)

Turha reissu ja rahat meni hukkaan, mutta mitään huonoa onnea ei ainakaan voinut jäädä ensi kokeeseen käytettäväksi, joten sen pitäisi sitten varmaan mennä tosi hyvin! Nyt kuitenkin keskitytään Jerikon hierottamiseen ja huoltamiseen ja varmistetaan ettei sattunut mitään pahempaa ennen kuin jatketaan treeniä. Jeriko on kuitenkin aivan huippu! :))

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Hyvän mielen treenit.. or not

Agilitytreeneissä eilen Ukko pääsi tekemään mutkaputkea, meinas jo hihnassa paikalle mennessä vetää putkeen, joten ei kai ihme ettei tuottanut suurempia ongelmia? ;) Ensin putkea erikseen ja sitten putken jälkeen kaksi hyppyä. Hienosti meni. Parin hypyn takaa tehtiin eteenmenoa ja se toimi tänään erinomaisesti makkarapalkalla, Ukolla oli olevinaan niin kova nälkä että makkara saikin paremmin fokuksen eteenpäin. :D Itsenäisesti tehtiin myös puomin kontaktia ja huomasin, että Ukko on kyllä parempi vaan "kiepauttaa" jalan ympäri kontaktille kuin nostella, Ukko ei siitä kovasti välitä. Ja kun Ukko sai itse asetella itsensä siihen, niin tuntui lamppu hieman syttyvän ja alkoi pysymään siinä aika hyvin. :)
Kuutta keppiä tehtiin myös verkoilla ja ne meni ihan kivasti, mutta olen kyllä itse tässä nyt miettinyt, etten välttämättä noin nuoren kanssa haluaisi keppejä hirveästi tehdä.. Olen siis ajatellut, että ehkä tämän kurssin jälkeen voisi ottaa vielä pienen tauon, ei tässä mikään kiire ole enkä halua liikaa rasittaa kasvavaa koiraa..

Eilen Jerikokin pääsi taas Hannan agilitytreeneihin. Hanna oli suunnitellut meille sellaisen kieputuksen, että siihen tutustumisessakin meni tuhottomasti aikaa, kun yritti painaa mieleensä mikä hyppy mitä kautta. Siis radassa oli muutakin, mutta alkuun mutkaputken jälkeen neljä hyppyä vähän niin kuin neliön muodossa ja niitä sitten mentiin takaakierrellen ja milloin mitenkin. Aattelin jo heti, ettei tota kohtaa pidemälle päästä ja niin kävikin, mutta eri syystä kuin luulin! Jeriko nimittäin meni hypyt todella hyvin, taittui tosi nätisti pieniin väleihin eikä rimatkaan putoilleet, siis tosi loistavaa työskentelyä Jerikolta! Sitten kieputuksen loppu olikin se hankala, kun viimeinen hyppy piti tehdä takaakiertona ja itse vaan kääntyä ympäri ja ohjata vastakkaisen hypyn yli ja putken vastakkaiseen päähän. No, minä en sitten millään meinannut osata kääntyä niin, etten tulisi kahden hypyn väliin ja kun sitä toista sitten juostessani väistin niin vedin Jerikon aina putken väärään päähän. Pitäis tehdä tästä joku kaavio, hankala selittää. :D Alkoihan se sitten onnistuakin, mutta yllättävän vaikeaa oli tuo yksinkertainen asia! Itselle hyvä harjoituksen paikka ja tosi kiva treeni kyllä. Ihanan haastava kieputus ja kun Jeriko vielä meni sen niin loistavasti niin ei voi olla kuin tyytyväinen! :))

Agilitytreenien jälkeen lähdettiin sitten vielä tottistelemaan. Oli kyllä suuria vaikeuksia löytää iso kenttä jossa ei olisi jotain junnujen jalkapallopeliä, ajeltiin sitten puoli tuntia edes takaisin varmaan viisi kenttää läpi käyden ennen kuin sitten satuttiin hakametsän jäähallin pihaan, jossa kyllä myös oli jalkapallopeli ollut, mutta siinä vaiheessa jo päättymässä.

Jälkikäteen päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että miksi piti lähteä?? Mehän oltiin tehty onnistunu kenraali viime viikon lauantaina, miksi piti nyt mennä? Nokun Tuija ehdotti ja halusin tehdä eteenmenon vieraalla kentällä. Voin kertoa ettei se kovin hääppöisesti mennyt. Yritin kyllä varmaan lähettääkin liian kaukaa, mutta Jeriko meni aivan vinoon, suorasta linjasta varmaan 45 astetta ja päätyi kentän sivureinaan lelua etsimään. Hohhoijaa. "Hieman" harmitti. Toinen yritys niin, että vein tennispallon Jerikon nähden kentän päähän, mutta edelleenkään ei meinannut lelu heti löytyä ja meni sellaiseksi pyörimiseksi. Kolmannen tein treenin lopuksi, kun Tuija teki ensin Ronjan kanssa väliin, ja otin nyt pidemmälle sivulle, koska leveyttäkin kentässä kyllä piisasi ihan kylliksi ja aattelin, että lyhyemmällä sivulla olevat maalit häiritsi ehkä turhaan. No, se lähetys meni ihan ok, paitsi että hieman sivussa palkasta oli pahvinen kahvimuki jota Jeriko kävi ensin katsomassa. Joten ei siis kovin hyvin kuitenkaan sekään. Hitto kun jäi paska fiilis treenistä, vaikka kyllähän Jeriko osaa hienosti keskittyä ja seurasi hienosti vaikka suoraan autosta otin ilman hetsauksia, ja jäävän ja luoksetulo sekä tasamaanouto oli hienot.. Mutta se pirun eteenmeno.

Ja sitten vielä otin Ukon kanssa ja häiriö oli Ukolle selvästi liikaa ja jätkä oli aika kuutamolla. Hieman seuraamispätkiä otettiin, sen verran kuin makkaraa riitti eli ei paljoa. Pitäis siis oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni tän suhteen ja tehdä seuraaminen kuntoon! Sen lisäksi sitten maahanmenoa niin, että itse peruutin. Jotenkin tosi pitkät piuhat tuntui Ukolla olevan ja välillä kesti tuhottoman kauan, että suoritti liikkeen, vaikka muutenhan se on tosi sähäkkä. Blaah.

Paska treeni kaiken kaikkiaan. Mietin, että oliko eteenmenon vinoiden kanssa jotain tekemistä sillä, että eilen aamulla tehtiin eteenmeno Linnainmaan koulun kentällä Matin illalla viemälle tennispallolle.. Jeriko nimittäin aamullakin lähti aika vinoon ja kas, pallo olikin siellä. Sai siis palkan siitä vinosta, kun en tarpeeksi hyvin tiennyt missä pallo oli ja osannut lähettää..

Joka tapauksessa oli siis pakko tänään aamulla tehdä vielä korjaava eteenmeno. Matti vei taas iltalenkillä pallon valmiiksi, tällä kertaa hieman isomman ja toivoin näkeväni sen sieltä kaukaa, mutta enpä nähnyt. Matti oli myös merkinnyt mulla lähetyskohdan, mutta enhän mä sitä enää aamulla muistanut! :D Joka tapauksessa onnistuin lähettämään oikeasta kohtaa, Jeriko eteni aika lailla suoraan (suorasta linjasta lopussa poikkeamaa ehkä 2 metriä) ja matkaakin oli varmaan 50 metriä. Jerikokin näki palkan selvästi vasta siinä reilu 5 metriä ennen, mutta oli sopivasti kohdillaan ja sai siitä palkan. Meni siis aika nappiin ja nyt kyllä vannon ettei tehdä enää mitään ennen koetta!! :D

Tänään tulee vielä Katriina hieromaan Jerikon, toivotaan ettei ole mitään suurempiä jumeja..

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Mahalasku

Tänään Takkujen agilitykisoissa, tuomarina radoilla Johanna Nyberg. Radat oli tosi kivan oloisia, vauhdikkaita. Jerikolla oli myös vauhtia, kun viikolla ei olla treenattukaan. Odotellessakin oli vaikeuksia pysyä karvoissaan ja haukahteli ja kiljahteli mitä ei kyllä yleensä tee! Tuloskin oli sitten sen mukaista...

Ensimmäiseltä radalta kaksi rimaa tippui, tulos siis 10 vp. Aika kympeistä nopein (-6,57) ja sijoituttiin 7.:ksi. Muuten siis tosi kiva rata, mutta hiton rimat ja lopussa puomin jälkeisellä toisella hypyllä meinas käydä pieni hama, kun Jeriko meinas lukea putken.


Toinen rata oli sitten kaiken kaikkiaan aika huono, hylky jo toiselta hypyltä kun Jeriko luki sen väärään suuntaan. Ensimmäinen ajatus oli, että Jerikon piikkiin, miten se saattoi sen ohjauksen väärin lukea, mutta Maija palautti mut ruotuun ja kertoi, että itse käänsin liian nopeesti rintamasuunnan. Ei sitä vaan osaa. No joo, sitten hetken matkaa menikin ihan kivasti, rimatkaan ei tainnut tällä radalla tippua, mutta sitten kyllä Jerikolla kävi mielestäni aivopieru, kun suoran putken jälkeen joka sylkee suoraan seuraavaan putkeen lähtikin "putki"-käskytyksestä huolimatta kääntymään viereiselle hypylle. WTF? :D No joo, sellaiset radat tällä kertaa, yritetään ensi kerralla paremmin.




lauantai 18. elokuuta 2012

Hyvää seuraa ja parasta tekemistä, tai miten päin vaan ;)

Ai että mitä luksusta! Tänään oli taas paimennuspäivä Somerolla. Immi ja Rudi tuli meille jo eilen, kun heillä oli tokokoe Niihamassa ja sitten tosiaan meillä yötä ja mun kyydissä Somerolle. Tokokokeesta heille tulikin hieno ykkönen, onnea siitä vielä! :)

Meitä olikin tänään oikein iso porukka: Immi ja Rudi+Sisu, Satu ja Trip, Anita ja Ilona, Laura ja Salsa, Jaana ja Rasse, Mia ja Kio+Ready, Miia ja Kaisla, Nassu ja Milo, Ida ja Tiuhti, Jonna ja Indi sekä Kaisla ja Frodo. Jakaannuttiin alkuun pikku aitaukseen aloittelevien ja pentujen kanssa, sekä laitumelle kokeneempien koirien kanssa, ja sitten häkistä koiria siirtyi laitumelle ensimmäisen kierroksen jälkeen menon mukaan. Päivä oli kyllä niin hieno!! Nyt jotenkin tuntui ettei ehtinyt niin paljoa kuvaamaan kuin viimeksi, johtuen osittain siitä että kaksi treeniä pyöri samaan aikaan ja sitten siinä vuorotellen kuvaili. Ei päässyt silleen sarjatulittamaan yhtä koiraa. ;) Toisaalta ongelmia tuotti kuvata häkkiä lähellä ja pellon tapahtumia kaukana, hiemaan haastavaa samalla objektiivilla.. :D Kuitenkin kameraa lykin milloin kenenkin käteen ja kyllähän niitä kuvia kertyi! ;) Vastavalosuoja pitäis kyllä hommata..

Jerikon kanssa harjoiteltiin jakoa, mikä oli kyllä alkuun ihan hemmetin hankalaa! :D Ensinnäkään en itse saanut tehtyä minkäänlaista rakoa lampaiden väliin, en vaan osannut niitä silleen "säikäyttää", toisekseen Jerikolle oli luonnollisesti alkuun tosi outo käsite tulla lauman keskelle ja hajottaa se, sekä jättää toinen porukkaa kokonaan rauhaan. Alkuun Jeriko meinasi aina suuntakäskyistä kokoamaan koko laumaa. Toisaaltahan ihan hyvä, että Jeriko nyt hahmottaa koko lauman ja haluaa pitää kasassa. ;) Harjoituksen myötä kyllä saatiin sujumaan, molemmat osa-alueet. :D Lisäksi viilattiin laajempia flänkkejä, jotenkin ehkä tän jakoharjoituksen aikana Jerikolla kovalevy hieman kuormittui ja alkoi rakoilemaaan vanhat jo onnistuneet jutut. Yksi itseä harmittava osa oli se, kun laumasta lähti välillä yksi tai useampi lammas juoksemaan karkuun jaon yhteydessä tai muuten, eikä Jeriko nyt jotenkin millään osannut tehdä kaarta pysäyttämään vaan juoksi suoraan perään! Aiemminhan Jeriko on tosi hienosti malttanut juosta kaarelle.. Pöh. :( Mutta tämäkin varmaan siitä väsymyksestä johtuvaa, olihan aika kuormittavaa harjoitella nyt jotain niin uutta asiaa, joka periaatteessa sotii kaikkea aiemmin opittua vastaan.. Lopulta saatiin kyllä hienoja jakoja onnistumaan ja olin kyllä tosi tyytyväinen! :)

Lisäksi ihan kokeiluluontoisena tein Jerikolle 2-luokan haun, kun tolpat oli sopivasti olemassa paikoillaan. Ensimmäisellä yrittämällä Jeriko teki todella hienon kaaren, mutta jotenkin hämmentyi ihan lampaiden lähellä ollessaan, Kimmo sanoi että taisi hämmentyä Wenjasta eikä tohtinut lampaita siltä nostaa alkuun. Tokihan Jeriko on tolppakoirilta nostanut aiemmin, mutta varmaan pitkä etäisyys teki epävarmaksi. Toisella kerralla hakukaari oli vielä edellistäkin parempi, siis todella upea! Kimmokin kehui, että Jeriko kyllä hienosti vilkuilee ja tarkkailee lampaita ja laajentaa/supistaa kaarta tarpeen mukaan. Todella pullea hieno kaari oli! Mutta siihen se sitten jäikin.. :D Maahanmeno ei tältä etäisyydeltä toiminut ollenkaan, eikä kyllä sitten mikään muukaan käsky. :D Vaikka keuhkojeni täydeltä huusin, niin Kimmon (tolpalla) sanojen mukaan kuului lähinnä pihinää. :D Pillikäskyt siis pitää ottaa haltuun ja tämän motivoimana sitten harjoiteltiin niitäkin ajossa/poispäinajossa.

Maahanmenon tottelemisessahan meillä on yksi pahanlaatuinen ongelma: Jeriko ei taidan oikein luottaa mun arviointikykyyn eikä voi siitä syyttää! Kouluttamisessahan olisi tosi tärkeää, että koira aina kokee, että ohjaajalla on tilanne hallussa ja se tietää mitä tehdä, että ohjaajan käskyjä tottelemalla koira saa lauman haltuun. No, jos tekee kaikenlaisia tyhmiä virheitä ja käskee tyhmissä kohti maata niin kuin mä tälläkin kertaa ja lampaat lähtee karkuun, niin mitä koira siitä oppii? Tässä siis meillä kehittämistä, mun pitää todellakin vihdoinkin oppia arvioimaan tilanteita paremmin ja olla käskemättä maahan tilanteissa joissa lampaat on menossa vedon suuntaan, jotta Jeriko oppii luottamaan mun käskyihin. Ja Jerikon pitää vaan oppia tekemään niin kuin mä sanon, piste. Ukon kanssa täytyy kyllä yrittää olla järkevämpi!!
Mutta siis kivasti Jerikolla meni, vaikka noiden karkulaisten perään juoksujen jälkeen ei siltä tuntunut. Kimmo kuitenkin kommentoi, että Jeriko on kehittynyt taas kovasti viime aikoina, työskentely kehittynyt ja alkanut paimentamaan matalampana. Sitä mihin Jeriko voi kehittyä on mahdoton ennustaa, onhan se nytkin viime aikoina yhtäkkiä kehittynyt huimasti, asioita on vaan ilmennyt yllättäen. Kaikki mitä Jeriko osaa paimentaessa on kyllä aina mulle positiivinen yllätys tavallaan, olen vaan niin ylpeä.

 Ukkokin oli tietenkin lampailla ja Ukko oli myös todella  pätevä!! Häkissä Ukko oli melko rauhallinen, hienosti alkoi kulkemaan jo lauman perässä ja tasapainottamaan. Alettiin myös harjoittelemaan pysähtymistä/maahanmenoa ja hienosti alkoi sujua. Ukko on kyllä tosi rohkea ja lupaava paimenen alku, ei sitä yhtään hätkäity vaikka lammas kerran tuijotti aivan täysiä vastaan melkein naama kiinni Ukon naamassa. :D Olin juuri ko. tilanteessa odottamassa Ukolta maahanmenoa ja Ukko vaan tuijotti takas ja meni maahan. Alkuun jouduin Ukon auttamaan lampaan ja aidan väliin, mutta sitten Ukon itsevarmuus kasvoi siinä määrin, että meinas väkisin änkeä lampaan ja aidan väliin vaikka yritin käyttää aitaa apuna Ukon pysäyttämiseen. :D En kyllä usko, että tolta pokka ihan äkkiä pettää.. ;) Tuija sanoi, että Ukko on tosi nöyrä mulle (mikä hieman yllätti mut) ja mun kannattaa olla liikaa ohjeistamatta sitä ja antaa sen tehdä omia ratkaisuja, ettei sitten koskaan tulevaisuudessa kaukana musta usko lopu kesken. Mutta tosiaan, en sitä kyllä tosta pojasta usko. ;) Ensimmäistä kertaa tajusin vihdoinkin ottaa Ukon menosta videotakin! On se vaan hieno poika!!
Sänkyyn pissailut ynnä muut on (ainakin toistaiseksi) anteeksi annettu.. ;)

Yksi lammas kyllä ärsytti, kun se jatkuvasti suikahti poikittain mun jalkojen taakse ja kerran onnistui ihan kampittamaankin. :D



Todella hieno päivä oli kyllä taas, loppui aivan liian äkkiä! :D Iso kiitos taas kerran kaikille osallistujille, Kimmolle ja Tuijalle, sekä keittiömestareille. Oli kyllä taas todella makoisat ruuat! :)













































tiistai 14. elokuuta 2012

Jumia ja kehitystä

Sunnuntain agilitykisan jälkeen olin päättänyt, että Jeriko joka tapauksessa hierotaan, vaikka olinkin sitä aika hyvin auki saanut venyttelemällä. Luottohierojaa Katriinaa ei alkuviikolle onnistuttu saamaan, mutta Susanna Myllynen pääsi maanantai-iltana hieromaan. Ja kyllähän sitä jumia sitten olikin: vasemmassa lavassa ja oikeassa takajalassa (niin kuin olin itse loppuviikosta venytellessä ja hieroessa huomannut) sekä keskiselässä. Siis kunnolla jumissa Jeriko ei ole ollut aikoihin, mutta nyt kyllä oli. :( Siinä sitten jutellessa mietiskelin mistä voisi johtua, ihan ensimmäisenä tuli mieleen kova treenitahti ja kisaaminen, erityisesti pk-esteharjoitukset.

Mutta sitten muistui myös mieleen tapaus viime tiistailta, kun Remo hieman pölläytti Jerikoa Iman liehittelystä.. Silloin tapaus oli tosi nopeasti ohi eikä vaikuttanut pahalta, Jeriko kyllä vingahti, mutta aattelin että Jeriko säikähti/aneli armoa. Toisaalta on kuitenkin voinut käydä niinkin, että siinä on vähän johonkin sattunut ja sitten se on poikinut jumeja ympäri kehoa. Ja kun bortsuhan ei voi näyttää jos johonkin sattuu, varsinkaan silloin jos tehdään töitä.. :( Jumittelut alkoi kuitenkin näkyä siinä keskiviikkoiltana, voisi sinänsä ajallisesti sopia tuohon tapaukseen. Johtui sitten mistä vaan, liiasta treenistä, tosta välikohtauksesta tai molemmista (itse luulen, että varmaan molemmista), niin nyt on selvä, että jumit pitää hoitaa.

Susanna kyllä sai Jerikoa jo aika hyvin auki, tänään itse venytellessä eron kyllä huomasi varsinkin vasemmassa lavassa! Nyt siis jätetään tän viikon treenit väliin, lauantaina paimennuspäivänä tehdään tilanteesta riippuen todennäköisesti vain lähityöskentelyä, jakoa tms. Ja tässä päivittäin sitten venyttelen ja hieroskelen Jerikoa itse, ja Katriina tulee käsittelemään vielä keskiviikkona. Silloin sitten nähdään mikä on tilanne, jälkikokeeseen metristä hyppimään ei toki mennä jos on jumia jäänyt. Mutta nyt vaikuttaa ihan hyvältä. Ja pieni treenitauko tekee varmasti muutenkin hyvää. :)

Ukko pääsi tänään kuitenkin agilitytreeneihin. Tehtiin suoraa hyppy (siis ilman rimoja), putki, hyppy, hyppy. Hienosti Ukko kyllä irtoaa eteen, on se hieno. :) Kuuteen keppiin tutustuttiin verkkojen avulla, tosin olin kyllä ajatellut, että kiinnostaisi kokeilla 2by2-menetelmäää Ukon kanssa ja muutenkin ehkä jättää keppien harjoittelua hieman myöhemmäksi.. Pohdiskelen tätä vielä. Puomin kontaktia tehtiin, mutta Ukolle on vielä tosi vaikea tajuta, että jalat pitäisi pysyä mukana. Ja mun on tosi vaikea hahmottaa miten mun pitäis se kunnolla opettaa. Pitää varmaan vähän palata Susan Garrettin kirjan pariin.. ;)

Ukko on myös harjoitellut kapulan pitoa ja ottaa sitä jo suuhun, mutta ei varsinaisesti vielä kannattele. Ja edessä istumista ollaan myös aloitettu harjoittelemaan. Seuraamisessa pitäisi nyt oikeasti saada edistymistä aikaan, on tää noloo etten tän pidemmälle ole sitä vielä vienyt! :D

Jerikokin teki tänään pientä sisätreeniä ja kaksi ihanaa asiaa tuli esille: 1. Ukko ei kiljunut, odotti pääosin rauhassa ja pahimmillaankin päästi pari vinkaisua. 2. Jeriko ei häiriintynyt Ukosta ollenkaan ja teki innolla vaikka Ukko olisikin vinkaissut, aiemmin lopetti heti jos Ukko yhtään vaikutti levottomalta. Ja siis ei olisi voinut kuvitellakaan mitään uutta sheippaavansa Jerikolle siinä mielentilanssa, nyt onnistui hienosti ja hiottiin Susannan neuvojen innoittamana kumartamista (samalla selkä venyy). Jeriko innostui niin, että alkoi sitten tarjoilemaan vähän kaikenlaista ja tehtiin sitten vanhoja hauskoja "turhia temppuja". :)

Ja sitten sokerina pohjalla: Ukko on ryhtynyt sisäsiistiksi!! :)) Otettiin vaan tylysti paperit pois lattioilta eikä niitä pidetä öisin eikä yksinolon aikanakaan ja kas kun loppui pissailu. Toivotaan, että pissojen ja kakkojen siivoilu oli nyt tässä! ;)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Eka SM-nolla

Lähdettiin tänään Siirin ja Riesun kanssa Vihtiin agilitykisoihin kuuden aikaan ajelemaan, tosin mun piti olla Siiriä hakemassa 6:15 ja tajusin kotona joskus vähän yli 6, että helkkari, kello on jo yli kuusi ja olin siis laittanut herätyskellon soimaan tuntia liian myöhään! Olin siinä aamulla vaan seurannut minuutteja digikellossa, että mitä pitää olla tehtynä milloinkin ja meinasin just alkaa keittämään meille kahvia termariin ja tekemään eväsleipiä, kun vihdoin tajusin, että mun pitäis olla jo hakemassa Siiriä!! :D Siitä sitten vaan äkkiä autoon, koirien ulkoilutus ja aamupala jäi, mutta onneksi sentään olin pakannut kisakirjan ynnä muut valmiiksi, ettei ne siinä kiireessä unohtuneet! :D

Ihan ok aikaan päästiin kuitenkin lähtemään, oltiin onneksi hieman ylimääräistä aikaa itsellemme varanneet. Nokian navigaattori teki myös tenän, ei löytänyt koulun osoitetta missä kisat oli (siis tajuttiin tää jossain Hyvinkään nurkilla, että siinä on väärä kohde) ja hetki siinä pähkäiltiin miten löydetään perille, kun yhteyshenkilön puhelimeenkaan ei saanut yhteyttä. Verkkokin välillä katosi navigaattorista, mutta kyllä se sitten perinteisen sammuta-käynnistä -operaation jälkeen alkoi taas toimimaan ja löytyi sentään pelkkä Vihti ja kun Vihdissä alettiin olla, niin onneksi näkyi jo kisaaja koiransa kanssa ja koulukin löytyi. Ja juuri ehdittiin ilmoittautua puoli tuntia ennen rataan tutustumista! :D
Kisan järjestelyt oli hyvät, kaikki maksiradat putkeen joten päästiin sitten ihan hyvään aikaan lähtemään kotiinkin. Aikataulukaan ei venynyt päivän aikana 10 minuuttia enempää. :) Kiitos kivoista kisoista siis Hiiden Haukuille! :)

Ensimmäistä rataa ei kuvattu, koska mulla oli numero 41 ja Siirillä ja Riesulla 45, ei siis uskallettu ensimmäisellä radalla alkaa säätää. Eikä siitä paljoa jälkipolville olisi jäänyt kerrottavaakaan, pari rimaa tippui ja sitten tuli hylky kun oli keinu ja puomi vierekkäin ja päästin Jerikon selkäni taakse siksi hetkeksi, että se ehti lähteä puomille keinun sijaan. Muutenkin olin vähän pihalla, jotenkin tuntui etten ehtinyt riittävästi suunnitella rataa. Ja etukäteen jo vähän osasi sanoa, ettei ole ihan meidän tyylinen rata, liian paljon liian pienessä tilassa.. :D

Toinen rata jo sitten kuvattiinkin, kun nähtiin että ehtii siinä välissä kuitenkin vaihtaa. Kännykän kameralla kuvattuna tosin tapahtumat on niin kaukana, ettei siitä paljoa erota.. Tältä radalta tulikin sitten nolla, aika -8,55! Sijoitus kuitenkin 7. (nollia oli ihan sikana!) eli valiokelloja ei vielä käynnistellä, SM-kisoihin tää kuitenkin kelpaa. ;)
Kaiken kaikkiaan kiva rata, ei mitään erityistä muuta kuin että kontaktit pitäis saada vielä nopeammiksi, A:lla minä itse hidastelin sen vapautuksen kanssa. Ja siis ylipäätään pitäis saada mun ohjaus ja meidän yhteispeli saumattomammaksi, että nipistettäis sillä vielä ajasta pois, aina tollaset pienetkin kohdat jossa koira ihmettelee mihin sitä ohjaan vie aikaa.. Mutta kai me ne valiokellotkin vielä käynnistetään.. ;)




Kolmas rata oli hyppäri ja se olikin aika jännä. Siinä oli heti alkuun pituuden jälkeen hyppy ja kepit, joiden ohjausta hieman jäin miettimään. Suurin osa kilpailijoista kierrätti koiransa hypyn kauemman siivekkeen ympäri, mutta itse päädyin ottamaan Jerikon pituuden ja hypyn välistä lähemmän siivekkeen ympäri. Kauemman siivekkeen kiertäminen tuntui hieman vaaralliseltä vaihtoehdolta, koska Jeriko olisi voinut hyvin lukea suoraan edessä olevan esteen tai jos olisin kiertoa ennakoinut liikaa olisi voinut hypätä neloshypyn väärään suuntaan.. Näin jälkikäteen ajatellenkin tää saattoi olla meille paras vaihtoehto, edelleen vaan pitäis saada sitä saumattomuutta niin tollasetkin ohjaukset menis paremmin. Tai sitten olis pitänyt ottaa se toinen siiveke, anyway se kohta meni ihan hyvin. Kaksi rimaa tippui, toisesta vaan en tiedä että missä kohtaa. Radan jälkeen harmittelin yhtä rimaa eikä Siirikään tiennyt mistä toinen oli tullut! :D No eipä sen nyt niin väliäkään. Aika -7,35.




Ihan kelpo reissu siis, saatiin se eka kolmosten nolla ja vaikkei riittänytkään vielä valionollaksi, niin kai se vielä sieltä tulee. :) Siiri ja Riesu nappasi reissulta triplanollan, suuret onnittelut siitä!! :)

lauantai 11. elokuuta 2012

PK kenraali

Tänään käytiin treenaamassa Mutalan kentällä Tuijan ja Piian kanssa. Kiva oli ylipäätään nähdä Piiaa sekä Jerikon äitiä ja siskoa pitkästä aikaa, kyllä ne on samasta puusta veistetty. ;)
Ukon ja Jerikon kanssa tehtiin leikkiharjoitusta eikä enää mitään ongelmaa, Ukon kiljumisesta jossain välissä Jeriko meinas vähän häiriintyä, mutta itse asiassa tsemppas, kun vähän komensin sitä. Ja siis Ukolla oli pakastettua maksamakkaraa kongissa ja pääosin oli hiljaa. ;)

Jerikolle tein vähän niin kuin viimeisen treenin, yritän ainakin jättää kaikilta osin tämän tähän, koska meni niin kivasti. Ihan alkuun käytiin tallaamassa esineruutu ja Piia talloi Jerikolle kaksi jäljen pätkää janatreeniksi, suunnitelmana tehdä vain toinen jos menee hyvin. Jerikolle siis ensimmäisenä paikkamakuu ja samalla Ronja teki yksilöliikkeitä ja Piia ampui. Olin selin Jerikoon, mutta Piia sanoi ettei Jeriko edes katsonut laukauksia. Pääosan ajasta oli leuka maassa mistä tulee tietty sanomista pk-tuomareilta, mutta sellainen se nyt on, ei todellakaan ainakaan nouse! :D Eteenmenon palkan muistin viedä vasta paikkamakuun jälkeen, tarkoitus oli viedä aikaisemmin.

Yksilöliikkeet sitten, Piia leikki tuomaria jonka kävin kättelemässä, hieman Jeriko siitä oli pihalla, mutta käskyllä tuli takaisin viereen ja ei se kuulemma niin tarkkaa alokkaassa edes ole. Luulen kuitenkin, että jo tällä yhdellä harjoituksella Jeriko saattaa seuraavalla kerralla tajuta mitä pitää tehdä. Sitten seuraamisosuuteen ja laukaukset normaalisti, jatkoin seuruuttamista melkein kaavion loppuun ja siitä palkkaus. Hieman oli vetelee seuraamista kyllä, vähän huomautin asiasta ja otin uuden seuraamisen pitkän suoran johon laukaukset ja suoran päässä palkka, nyt oli hieno! Sitten Piian ympäri, ei mitään ongelmaa, henkilöryhmää ollaan nyt tehty muutamia kertoja agilitytreeniporukan kanssa eikä Jeriko enää yhtään vilkuile ihmisiä. Liikkeestä istumisen meinas mennä maahan, otin uudestaan seuraamaan ja siitä onnistui istuminen. Hitto, kun Jeriko ei meinaa sitä jotenkin tajuta, 50/50 että meneekö kokeessa oikein. Hassu miten se on nyt noin hankalaa.. Liikkeestä maahanmeno tietenkin oikein ja luoksetulo ihan ok, vauhdikkaampi saisi kyllä olla ja on ollutkin. Nyt Jerikolla on ollut jotain aavistuksen omaista jäykkyyttä etuosassa liikkeelle lähtiessä lähinnä, saattoi johtua siitäkin.. Noutokapula käytiin hakemassa telineestä, hyvin meni. Tasamaanouto myös hyvä. Hypyn otin matalana ja A:n myös harjoitusesteellä em. jäykkyyden vuoksi, hienosti meni. Sitten eteenlähetys ja se oli aivan huippuhyvä! :))

Jeriko sitten lepäili autossa välillä ja muut teki liikkeitään. Ukko teki muutaman noudon, siis ei mitään palautusasentoa, mutta kyllähän se nyt kapulan noutaa kun vaan heitän. :D Silti edelleen yritän sheipata sitä pitämistä, ei vaan olla hirveesti edistytty. :D Liikkeestä seisomista ja lyhyitä askeleen parin seuraamisia otettiin myös. Hieno vire Ukolla kyllä on, eikä häiriintynyt vaikka Ronja teki samalla omia liikkeitään. :)

Lopulta, kun oltiin tottikset treenattu Jerikon jäljet oli vanhentunut 1,5 tuntia. Ensimmäinen jälki siis aikas kivassa paikkaa, jälki kulki polun yli, maasto kyllä ihan avaraa muutenkin. Nyt Jeriko lähti hienosti janalle, nenä maassa meni reipasta tahtia, selkeästi tietäen mitä hakee. Etäisyyttä jälkeen oli sellaiset 20 metriä, hyvin meni toi etäisyys ja Jeriko näytti etenevän sillä mielentilalla suoraan eteenpäin, että olisi edennyt pidemmällekin. Luulen ja toivon siis, että toi riittää kokeeseen. Nyt oli kuitenkin todella hyvä ja jälkikin nousi oikeaan suuntaan näppärästi. Palkkapurkki valmiina noin 15 metrin päässä. Tähän siis jätin! :)

Ukko teki myös pienen herkkuruudun, mutta ei sen kummempia jälkiä nyt sille sitten tallattu.

Vielä sitten esineruutu Jerikolle, jossa kolme Piian esinettä valmiina, paikkoja en tiennyt paitsi yhden. Lähetin sitten tahallaan eri paikasta kuin siitä ja varmaan puoli minuuttia meni, kun Jeriko nosti pienen lompakon takarajan tuntumasta. Tämäkin jäi sitten tähän! Miettikää mitä itsehillintää multa! ;)

Nyt meni kaikki niin hienosti, että aattelin mennä tällä kokeeseen. Kaikki pk-puoli siis tauolle, jollen nyt sitten lenkin lomassa jotain eteenlähetystä koulun kentällä tee. Mutta ei siis mitään maastotreenejä eikä tottiksia erikseen enää. Jerikolle ensi viikolla hierontaa ja ajattelin koeviikollekin varata, että sitten varmasti on vetreenä pk-esteitä varten. Maastostahan esineruutu on joka tapauksessa ehdottomasti koekunnossa, jäljestäminen ei tuota mitään ongelmaa, kepit varmasti nousee kun muistuttelen ja janakin näyttää nyt hyvältä. En uskalla sitäkään enää ottaa, ettei menis sitten jotenkin huonosti, parempi nyt kun jää tästä hyvä mieli ja Jeriko selkeästi tietää mitä on tekemässä. Näillä siis mennään ja toivotaan ettei osu marjastajia jäljelle, kuten parilla tutulla on kokeessa osunut..

Nyt olen tosiaan Jerikoa itse hieronut ja venytellyt, ja se pieni starttijäykkyys mitä on tuntunut olevan on nyt helpottanut. Koko ajan vahtaan silmä kovana, ehkä liikaakin, mutta kun huomenna on agilitykisat niin haluan olla varma etten vie Jerikoa sinne jos on jotain jumia. Mutta siis nyt näyttää hyvältä, edelleen aion nyt illalla vielä venytellä ja sitten tosiaan ensi viikolle yritän saada Katriinalta vielä aikaa. Jep, mutta toivotaan että huomenna menee hyvin. :)

torstai 9. elokuuta 2012

PAIM1 Jeriko

Tänään oli sitten meidän toiset SBCAK:n paimennuskisat, nämäkin Somerolla, mutta ei niitä kisoja kyllä liikaa järjestetäkään. Loppukesästä tulossa Mahnalassa joihin olen ilmoittautunutkin ja Kiikalassa olisi parin viikon päästä, mutta en ole vielä ihan varma päästäisiinkö sinne..

Joka tapauksessa tänään siis Somerolla, sama pelto kuin viime kerralla, mutta hieman eri lailla suunnatta rata, ei kuitenkaan paljoa. Nassu oli mukana seurana ja kuvaamassa, sekä hyvän onnen tuojana (Nassu on siinä hyvä! ;)). Kiitos kuvaamisesta ja erityisesti seurasta, sen verran myöhään oltiin taas kotona, että yksin ajellessa olis voinut alkaa pikkasen väsyttämään! Ei kuitenkaan, kun nauraa räkättää koko matkan! ;)

Yritin itseäni nyt todella tsempata olemaan mokailematta ja tolpan onnistuinkin nyt kierrättämään oikein. Silti mokasin taas vähän poispäinajossa. Lampailla oli taas veto sinne vasempaan takanurkkaan, tai ainakin niin laskelmoin, kun yritin sitä linjaa pitää. Yhdessä kohtaa vaikka lampaiden päät osoitti viistosti oikealle eteen, laskelmoin, että todennäköisesti kaartaa vasemmalla jos laitan Jerikon siitä ajamaan. No, eipä kaartaneetkaan, vaan sain sitten juoksuttaa Jerikoa hakemaan ne takaisin linjalle, kun ne ampaisi oikealle! :D Kuitenkin yritin nyt kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jos linjalta poiketaan, niin palataan takaisin samaan kohtaan ja jatketaan siitä. Porttien jälkeen lampaat meinas taas ottaa hatkat, vaikka portille mentiin jo tosi rauhassa, hienosti Jeriko kuitenkin pysäytti ja kuljetus onnistui hyvin, kun Jeriko piti hyvää etäisyyttä lampaisiin. Onneksi oltiin loppupäässä suorittamassa, ehdin nimittäin siinä vielä kuulla edellisiltä suorittajilta tärkeän pointin linjasta viimeisiltä porteilta hakutolpalle ja niitä portteja sitten vilkuilin selkäni takaa koko ajan, jotta olin varma että ne jäi selän taakse ja tolppa suoraan edessä. Häkityksessä tuli taas vähän turhaa säätöä, kun siirtelin Jerikoa ja lampaat ei pysyneet aluksi paikallaan, pistevähennys tuli käsittääkseni tuosta lampaiden ja häkin linjan ohittamisesta.

Tuloksena hakukaari 19/20, nosto 6/10, kuljetus ohjaajalle 15/20, poinpäinajo 5/10, kuljetus 15/20, häkitys 9/10, häkistä ulosajo 10/10. Yhteensä 79 pistettä, PPR1, PAIM1 ja 4. sija kisassa (16 koiran joukossa). Itse asiassa ennen viimeistä koiraa oltiin vielä 3. sijalla, mutta se kiilasi sitten kakkospaikalle ja jäätiin kolmannesta yksi piste. Itse asiassa myös 2. sijalla oli 80 pistettä, mutta hakupisteillä sijoittunut ylemmäksi. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen!

Tuossa joitain päiviä sitten satuin katselemaan vanhoja blogipäivityksiä paimennuksesta ja muistui mieleen syy, miksi ylipäätään lähdettiin Jerikon kanssa ensimmäistä kertaa lampaille. Jerikon kasvattaja Anita oli nimittäin kerran meillä käydessään lenkillä kommentoinut Jerikon leikkitapaa omien koiriensa kanssa, että Jerikossa taitaa olla jonkin verran paimennusviettiä (kaarsi aina eteen pysäyttämään). Siitä innostuneena lähdettiin siis Jerikon kanssa kokeilemaan lampaille sytyttelyä ja koska Jeriko heti osoitti innostusta (ja kai sitä voi taipumukseksikin sanoa vaikka onkin showlinjainen..), niin homma vei meidät molemmat täysin mukanaan. Osittain voin siis kyllä kiittää Anitaa siitä, että ollaan eksytty paimennuksen pariin! :) Olen sanonut ennenkin, mutta toistan silti itseäni, olen Jerikosta todella ylpeä! Kyllä tälle jää muut koulutustunnukset kirkkaasti kakkoseksi! ;)





Ukkokin pääsi luonnollisesti lampaille kisan jälkeen. Hieman ensin kuitenkin koulittiin kiljumista vähäisemmäksi odotellessa.. ;) Lampailla Ukko meni ihan kivasti, vähän oli kyllä vauhdikasta menoa.. :D Ukon pysäyttämistä myös harjoiteltiin ja alkoihan se sujuakin. Reilun viikon päästä paimennuspäivänä taas jatketaan. :)

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Taas teloin

Eilen sitten illemmalla agilitytreeneissä tuntui (aika tavalliseen tapaan), että lihakset on hieman jäykät ja naureskelinkin siinä vähän venytellessä, että pitäis ottaa kunnolla tavaksi.. No, sitten siinä spurtatessa radalla Jerikon perään reisilihas revähti ihan kunnolla. Ei pystynyt enää yhtään juoksuaskeleen tyyppistäkään ottaa, kävelykin teki kipeää ja kotiin ajaessa kaasujalkaa piti välillä vähän auttaa kädellä, jos halusi siirtää parempaan asentoon.. Olin ihan varma, että mulla olis puujalka tänään ja kirosin jo sitä, kun huomenna on paimennuskisat ja sunnuntaina agilitykisat. Hätäilin ja aloin jo kyselemään Siiriä ohjaamaan Jerikoa. Mutta yllättäen tänään reisi onkin jo huomattavasti parempi, niin paljon, että olen aika varma että pystyn itse sunnuntaina radan juoksemaan! :)

Joka tapauksessa tänään vielä lepuutin jalkaa ja Tuija saikin ohjata Jerikoa treeneissä ja mä sain hyvän tilaisuuden kuvata. Harmillisesti en kyllä ehtinyt puomille riittävän hyvin mukaan (kun ei tällä jalalla spurttailla enkä siellä valmiiksi ollut), etten saanut haluamaani vauhdikasta hienoa puomikuvaa suoraan sivulta. ;) Joka tapauksessa Jeriko meni tosi hienosti Tuijan kanssa, on se vaan niin hieno poika! Ihanaa, kun sille on tekeminen niin mieluista ettei mitään väliä kenen kanssa. :) Tokihan Tuija on hyvin tuttu, mutta yhtä lailla Jeriko lähti viime syksynä tekemään Marjukan kanssa vaikka oli silloin vielä aika vieras. Jerikossa on kuitenkin sellainen ihana partiolaisasenne, Jeriko tekee kun sanotaan miten, ei sen väliä kenen kanssa. :))
Tässä siis kuvasaldoa. :)


Kivaa! 

I'm ready.











Jeriko odottaa ohjeita. :)













Ei, rima ei tippunut. ;)

Agilitytreenien jälkeen tehtiin vielä eteenlähetys niin, että Tuija vei palkkaa samalla kun otin Jerikon autosta. Osittain siis Jeriko näki, että sinne vietiin jotain, ei vaan tarkkaan, että minne. Ja olihan se hieno, aivan täysiä ja suoraan nurtsille, mutta sitten ei meinannut tennispallo vihreän keskeltä heti löytyä, mutta nopsaan kuitenkin. Olisin voinut välttää etsimisen kun olis pyytänyt maahan ja mennyt näyttämään, mutta nyt tehtiin näin ja hyvin se palkka sieltä löytyi. Lähetysmatka oli niin pitkä, että jos kokeessa etenee noin hyvin, niin maahanmeno tulee hyvissä ajoin mitään palkan etsintöjä. ;)

Niin ja ennen agilitytreenejä tehtiin pk-esteet kokonaisina noutoliikkeinä. A meni tosi hyvin, hypyn Jeriko meinasi palatessa koko ajan kiertää, menohyppy hyvä. Kun sitten vahvistin uudella "hyppy"-käskyllä ja Tuijakin seisoi esteen vieressä kannustamassa, niin sitten tuli myös paluun hienosti. :)

Palaten vielä tiistaina treeneihin, Ukko teki suoraa putkea ja siivekkeiden välistä juoksua putken jälkeen joka meni kivasti. Takaakierto tuntui sujuvan Ukolta kuin luonnostaa, helppo homma! :) Puomin kontaktia taas tehtiin ja kyllähän se nyt siinä pysyy, kun kerran joutui nostamaan jalat takaisin kyytiin, mutta tottahan se on, että puomi tarvis oman treenikerran, että vois rauhassa itse tehdä sitä. Ja vähän vaatii ehkä Ukolta vielä enemmän tasapainoa.. ;)