sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

PK:ta ja agilityä

Mä odotan niin innolla ja jännityksellä jo PK SM-kisoja. Niihin on enää kaksi viikkoa! Mulla on ennenkaikkea luottavainen olo. On upeaa mennä sinne juuri Jerikon kanssa. Meidän suorituksessa on puutteensa (erityisesti se hyppy), jolle ei enää mitään mahda, mutta kokonaisfiilis on viime treeneissä ollut loistava. Yhteispeli on saumatonta ja tottiksen vire on ollut juuri täydellistä. :)

Perjantaina oli Hämeenkyrössä kokeenomaiset tottikset. Siellä oli myös BH-koirakoita ja pareja jakaessa päädyin yhden niistä kanssa pariksi. En tajunnut siinä kohtaa mitenkään vastustella, mutta sitten Jerikoa paikalla olosta pois hakiessa vasta tajusin, että eihän ne tee eteenmenoa ja olisin sitä liikeväliä, että tullaan piilon eteen odottamaan tehnyt mielelläni. Treenit oli kyllä muuten niin onnistuneet, että ei voi juuri harmitella. Jeriko tuli kentälle tosi keskittyneenä ja hienosti seuraten (mitä nyt aivasteli pari kertaa). Se oli paikallaoloon mennessä myöskin tosi keskittynyt ja paketti oli koko ajan kasassa myös yksilöliikkeisiin tullessa. Riittävän korkea vire, että meno oli iloista ja näyttävää, mutta seuraaminen oli korrektia eikä Jeriko edes meinannut yhtään äännellä. Aivan loistava. :) Lopetin suorituksen siihen, että hain kapulan ja tulin hypyn eteen, mutta en heittänyt.

Ukon kanssa käytiin vähän seurailemassa kentällä kun ammuttiin. Pieni reaktio tuli taas, mutta hienosti Ukko siitä tsemppasi ja nousi uudelleen hyvään vireeseen seuraamaan. :)

Lauantaina lähdettiin Ilonan ja Kaarinan kanssa tekemään jälkeä ja esineruutua. Kaarina tallasi mun pojille jäljet ja ajettiin ne nyt ihan yksin ilman seuralaisia jäljellä. Ukon jälki oli n. 800m ja siinä oli kuusi keppiä. Janalta Ukko nosti jäljen hyvin ja lähti nopeasti jäljestämään. Vähän matkaa mentiin metsätien viertä/reunaa ja tosi hienosti Ukko kyllä jäljesti sen kohdan eikä arvaillut mitään tien ylityksiä. Olin tyytyväinen! :) Eka keppi jäi, mutta sitten kepit nousi hienosti ja Ukko jäljesti itse asiassa aika rauhallisesti. Neloskepin jälkeen tuli vähän vauhdikas lähtö ja sen vuoksi sitten pientä tarkennusta vaati, että palasi jäljelle. Tämän jälkeen pian oltiinkin jo tosi lähellä janaa ja Kaarina olikin siinä ylittänyt tien. Annoin Ukon ratkoa ongelmaa itse, se kävi välillä janan jälkeisellä jäljelläkin, mutta totesi itse ettei se se ole ja lopulta sitten löysi ylityskohdan ja jatkoi sitten jäljestystä määrätietoisesti ja nosti loput kaksi keppiä. :)


Jerikolla oli nyt janalla vähän säätöä. Juuri janalle tullessa meidät ohitti moottoripyörä enkä odottanut sitten sen jälkeen lähetyksessä ollenkaan enkä tiedä, meinasiko Jeriko lähteä sitten jotenkin sen mukana niin viistoon vai oliko sillä jäljeltä haju jo. En päästänyt kuitenkaan menemään ja nyt kun olen näihin vinoihin lähtöihin puuttunut, niin tällä kertaa Jeriko siitä vähän pahoitti mielensä. Lisäksi Jeriko otti toisesta suuntaa häiriötä Ilonasta ja Kaarinasta ja jouduin huomauttamaan, ettei sinne katsella vaan suoraan. En oikein osaa sanoa, miksi Jeriko nyt siitä otti vähän nokkiinsa, yritti sitten vaan lepytellä mua vaikka en ollut vihainenkaan, mutta lähti sitten parin käskyn jälkeen etenemään tikkusuoraan, mutta ravitahtia eli normaalia hitaammin. Nosti sitten vielä takajäljenkin. Tämän jälkeen kuitenkin jäljestys jatkui normaaliin tapaan ja Jeriko nosti hienosti kaikki kuusi keppiä. :)


Esineruudussa tehtiin Ukolle motivaatiotreeni, kun viimeksi meni niin huonosti. Ilona vei ensin yhden esineen oikeaan takakulmaan ja päästin Ukon hakemaan. Sitten toinen esine vasempaan takakulmaan Ukkoa hetsaten ja päästin sen hakemaan. Nyt oli draivia taas kunnolla ja treenin jälkeen Ukko riekkui lelun kanssa siihen malliin, että ehkä se motivaatio nyt vähän nousi. ;)

Jerikolle tehtiin kokeenomainen, että en tiennyt missä esineet oli. Aloitin lähettämällä oikealta sivulinjalta, mutta puolen välin paikkeilla Jeriko taittoi vasemmalle ja jatkoi takalinjaa pitkin vasempaan reunaan ja nosti sieltä esineen. Palauttaessa pistin merkille Jerikolla pienen vilkaisun sivulle ruudun keskivaiheilla. Lähetin kuitenkin oikeaan takakulmaan, koska siellä Jeriko ei ollut käynyt, ja Jeriko lähti hienosti sinne minne osoitin ja nosti sieltä esineen. Kolmannen lähetyspaikan valitsin Jerikon vilkaisun perusteella ja lähetinkin sitten suoraan etuesineen kohdalta, Jerikolla oli hienosti nenä auki ja esine nousi. :) Olinpa tyytyväinen omaan koiranlukutaitoon ja Jerikon työskentelyyn. Tuli sellainen olo, että ollaan aika saumaton pari kyllä. :)

Tänään sitten alueellisen valkun agilitytreenit. Tehtiin molemmille matalilla rimoilla tiistain osteopaatti, kuumuus ja kesän agilityn treenaamattomuus huomioiden; Ukolle 40 cm ja Jerikolle 50 cm. Ukkoon edelleenkin selvästi kuumuus vaikuttaa herkemmin, mutta tosi kivasti kyllä tuli ja tehtiin kuitenkin tosi hienoa rataa viskileikkauksineen jne.

Pentu pieni :)

Jeriko ei taas anna kuumuuden haitata, painoi täysiä, neuvotteluvälit Teron kanssa vietti putkissa varjossa ja sitten taas jatkettiin. Treenin päätteeksi meni itse sitten suoraan varjoon, mutta muuten ei antanut painostavan kuuman ilman vaikuttaa työskentelyyn. Ja vitsi kuinka kivaa olikaan taas mennä agilityä Jerikon kanssa. Sen oma fiilis ja asenne tarttuu muhun ja vaikka olin jo väsynyt, niin kummasti sitä taas jaksoi. Lisäksi se on vaan niin taitava teknisesti, että sitä on todella helppo viedä. Oli vaan niin mukavaa että! :)

torstai 21. heinäkuuta 2016

Hei hei ja nähdään taas!

Eilinen oli taas tapahtumia täynnä. Töistä kotiin tultuani otin koirat lampaiden verkkoaitaukseen (lampaat ei tietty ollut siellä) ja päästin Roosankin siihen irti. Ajattelin, että koirat voisi innostua leikkimään ja/tai voisin harjoitella Roosan kanssa luoksetuloa. Jälkimmäinen toteutui, mutta ensimmäisen sijaan Jeriko ja Ukko vaan ajatteli paimennusta ja Roosa löysi ihania kakkakasoja joissa kierähtää. Ihana odour! Tuli kyllä vauhdilla luokse kutsusta kesken kierimisenkin, joten ihan hyvin alkoi se luoksetulo olla vahvistettu.


Tosin sitten kun poistuttiin lammasaitauksesta, pesin Roosaa puutarhaletkulla (ei ollut siitäkään moksiskaan) ja lähdettiin kävelylle, niin vastaan tuli ilmeisesti joku peuran tmv haju, joka oli niin vetävä, että ihan turhaan olis saanut kutsua. Maa kutsui Roosaa, mutta Roosa ei ihan heti kuullut. ;)
Imuroitiinkin eilen ja Roosa ei pelännyt yhtään. Se piti suorastaan työntää sohvalta pois, että sai sohvan imuroitua, kun se ei olisi nähnyt tarvetta muuten keskeyttää päiväuniaan. :D

Illalla lähdettiin vielä SDP:lle Roosan kanssa pyörimään tarkoituksena tsekata vielä miten Roosa suhtautuu ulkona ihan vieraisiin koiriin. Olin aika lailla varma, että mitään rähinää se ei pidä, niin kertakaikkisen ystävällinen se on, mutta hyvä ei olisi sekään että liialla innolla pyrkisi kaikkien luokse.

Mutta se olikin ihan cool! Pystyi keskittymään muhun (no olihan mulla nakkia!) ja kun sitten sattui Ilona tulemaan hallista omista treeneistä, niin käytiin pienellä lenkillä Millin ja Kirin kanssa, ja Roosa kulki porukassa niin kuin olisi aina tunnettu. Ei pyrkinyt tervehtimään väkisin, vaan lähti vaan kävelemään porukassa rinnalla rentona. Välillä osui samalle hajulle, mutta ihan luontevasti sekin meni. Aivan upeasti meni tämäkin keikka! :) Sitten illalla vielä painit Ukon kanssa, joten olipas kiva päivä. :)

Pieni hetki paikkaistumistakin onnistuu :)


 
Tänään sitten oli se päivä, kun haikeudella ojennettiin Roosa eteenpäin uuteen (toivon mukaan pysyvään) kotiinsa. Kyllähän se haikeaa on, kun koira on noin kiva ja sitä on kuljettanut mukanaan erilaisissa paikoissa melkein kuin omaansa ja se on joka paikassa vielä käyttäytynyt niin kivasti ja luontevasti. :) Ja kun se tuntui niin hyvin viihtyvän meillä, solahtavan porukkaan ja olevan meidän laumassa hyvin rento ja viihtyvän, niin onhan siinä haikeutta.

Toinen puoli on kuitenkin se, että se on selvästikin hyvin sopeutuvainen ja sosiaalinen koira, joka varmasti sopeutuu mihin ympäristöön tahansa. Nyt sille on tiedossa monenlaista muuta kivaa ja varmasti nähdään vielä. Olen lupautunut sen vielä viemään Katriinalle käsiteltäväksi, koska on sillä selkä kyllä kovasti jumissa, joten pian varmasti senkin puolesta nähdään. :)

Roosan lähdettyä mentiin lenkille ja esineruutua treenaamaan Ilonan kanssa. Jerikolle kolme esinettä, yksi edessä, yksi keskellä vähän montussa kivien katveessa ja kolmas takana ison kiven nousevalla kyljellä. Näytettiin Jerikolle nyt, kun Ilona vei esineet, koska halusin nostattaa vähän. Hienosti Jeriko kyllä tei töitä, tosin etuesineen vasemmalta löysi ennen keskiesinettä, kun sai sivutuulessa niin kaukaa hajun. Keskiesine sitten olikin hankala, kun tuuli tyyntyi lähes kokonaan ja olisi pitänyt saada Jeriko juuri tietystä kohdasta menemään, että olis saanut hajun ohittaessaan. Jeriko kuitenkin teki itse hyvin töitä ja sitten kun osui kohtaan, josta haju oli mahdollista saada, niin reagoi välittömästi ja nosti esineen.

Ukolla oli nyt joku hassu juttu. Sille laitoin viisi esinettä tarkoituksena nostattaa kolme. Ekan Ukko nosti jota kuinkin normaalisti, mutta sitten meinasi jäädä haistelemaan jotain ihan muita hajuja. Ja sitten se vaan pyöri nenä maassa, mutta meni esineiden yli eikä selvästikään ollut esineitä etsimässä. Ilona sitten haki esineet pois ja yritin siinä Ukkoa innostaa, että kato nyt mitä kaikkea jäi, mutta Ukko ei edes ihan kauheesti kiinnittänyt huomiota. Se oli ihan ulalla. No, ehkä ensi treenissä menee taas jo paremmin..

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Osteopatiaa, kaupunkilenkki ja mini-luonnetesti

Tänään pojat pääsi pitkästä aikaa Katriinan luotettaviin käsiin hoidettavaksi. Otin myös Neiti-X:n mukaan, koska tarkoitus oli käydä sen kanssa vähän kaupunkikävelyllä hoitojen jälkeen, jotta näkis miten se reagoi erilaisiin kaupungiympäristön asioihin. Neiti-X:ää kävi mahdolliset uudet omistajat sunnuntaina katsomassa ja sen kutsumanimeksi tullee sitten Roosa. Käytetään jatkossa sitten sitä nimeä. ;)

Tultiin vähän ajoissa pihaan ja kävelytin koiraa jo siinä. Palkkana oli pelkkää nappulaa ja huomio oli jossain ihan muualla kuin mussa ja paljon joutui tekemään, että sai sen huomion itseensä ja kävelemään jota kuinkin remmi löysällä.

Jerikolla oli jumia edelleen jonkin verran lannerangassa vasemmalla ja rintarangassa oikealla, mutta ilmeisesti jo aika hyvin lähtenyt aukeamaan. Jeriko selvästi oli tyytyväinen Katriinan käsissä. :) Ukko olikin yllätykseksi huomattavasti enemmän jumissa, jumit sinänsä samoilla alueilla eli lannerangassa vasemmalla ja rintarangassa oikealla, mutta ristiluussa ja rintarangassa myöskin selvää kiertymää. Ihan jäänyt huomaamatta Ukon liikkeessä, enkä oikein osaa sanoa missä olisi itseään kunnolla loukannut viime aikoina.. Roosan liikkeeseen ollaankin kiinnitetty huomiota, että liikkuu vähän huonosti ja käyttää takajalkoja vähän hassusti ja peitsaa paljon. Katriina vähän kokeili myös sen selkää ja selvää jumia ja turvotusta siellä oli. Olisi siis osteopaattisen käsittelyn tarpeessa sekin. Sehän nyt on ihan arvoitus, että mistä/kuinka pitkältä se oli tullut silloin kun sen löysin, oliko sille sattunut joku isompikin vahinko kun vasemmassa etujalassa oli viiltomainen haava vai onko jotain muuta jumin taustalla.

Roosa suhtautui myös kaikkeen tällä käynnillä rennosti ja poikien hoitojen aikana rentoutui nukkumaan pienen kiertelyn jälkeen. Sillä itsellään olevien selkäjumien tarkempaa selvittelyä vähän "vastusti" kellahtamalla selälleen, mutta muuten ei jännittänyt ollenkaan vieraan käsittelyä. :)


Käsittelyjen jälkeen mentiin tosiaan kotimatkalla Pirkkalaan Citymarketin ympäristöön pyörimään ja katselemaan maailmaan. Kävin ensin cittarista ostamassa nakkia ja voilá, johan alkoi sujumaan! :) Huomio oli sopivasti mussa, otti palkkaa hyvin ja pääsin naksuttimella vastaehdollistamaankin asioihin. Aika neutraalisti se kyllä suhtautui kaikkeen vastaan tulleeseen, autoihin, polkupyöriin, moottoripyöriin, ostoskärryihin, pyörätuoliin, lastenrattaisiin ja eri ikäisiin ihmisiin. Käveli koko ajan rinnalla rennosti ja katseli ympäristöä levollisesti. Olipa mahtava tunne noin vaikeassa ympäristössä saada tuollainen tulos aikaiseksi! :)

Käveltiin citymarket ympäri kävelyteitä pitkin ja kohdattiin luonnetesteistäkin tuttu Pingviini-hahmo. Se pelottikin Roosaa aluksi vähän, nosti karvat pystyyn ja peruutti vähän ja alkoi haukkumaan. Kuitenkin lähti mun mukana lähestymään jäätävän pelottavaa kohdetta (hieman samalla pöhisten), vierelle päästyeään totesi heti ettei se mitään ollutkaan ja unohti asian saman tein. :) Itse asiassa aika kiva nähdä miten tuo koira toimi tilanteessa jossa se säikähti jotain; se ei mennyt toimintakyvyttömäksi tai yrittänyt paeta välittömästi ja palautui tilanteesta nopeasti. Hyviä ominaisuuksia myös kotikoiralla. :)


Tämän lisäksi on tänään köllötelty kainalossa ja käyty lampaiden laitumella (lampaat oli eri paikassa tuolloin) lähteen luona, mutta Roosa ei kuitenkaan uimaan lähtenyt. Ehkä se on niitä koiria, jotka tykkää vaan läträtä rannassa ja lätäköissä, mutta ei kuitenkaan ui..?



Meidän aika Roosan sijaiskotina alkaa pian loppua. Torstaina Roosa siirtyy uuteen kotiinsa. Toivon mukaan kuitenkin tapaamme sitä usein. On siinä kiva koira! :)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

2. vuorokausi ja tottistreeniä

Täällä on harjoittelut jatkunut. Kynsiä on leikattu taas vähän lisää ja nyt alkaa olemaan jo melkeinpä normaalipituiset, enää ei kopise lattiaan ja huomaa, että liikkuminen on helpompaa. :) Riekkuminen Ukon kanssa on jatkunut ja lenkeillä on jatkettu hihnakävelyn harjoittelua, joka onkin lähtenyt sujumaan jo selvästi paremmin. :) Meillä kävi taas täällä vieraita, sellaisia joista saattaa tulla koiran uusi koti. :)

Jerikon kanssa käytiin tänään kisanomaisissa tottiksissa. Meillä oli ihan oikea tuomari Matti Viljamaa arvostelemassa ja antamassa vinkkejä ja kylläpä olikin antoisat treenit! :) Tultiin odottamaan vuoroamme jo toisen parin arvostelun aikana, ikään kuin SM-kisoissa oltaisiin ja siitä sitten tuomaria tervehtimään. Tuomarilta huomautus, että pitää parin kanssa rinnakkain tulla, nyt pari jäi taakse. Tiedänhän tuon, mutta hyvä että muistutettiin, että oikeasti katsoo, että pari on mukana. Paikkamakuun jälkeen kunnolla perusasentoon istumaan ja odottamaan kun toinen teki eteenmenoa ja tästä palkkailin. Sitten lähtöpaikalle ja palkkailin vielä kontaktista, kun pari jätti koiransa paikkamakuuseen.

Ja kappas. Kun koira oli kunnolla kuulolla lähtötilanteessa, oli ekan suoran seuruukin harmonisempaa ja keskittyneempää, korrektia eikä hajoillut keskittymisen puutteeseen. Oikein oivaa seuruuta koko kaavio. Huomautuksen sain istumisesta, että kun katsoin koiraa niin voisi tulkita lisäkäskyksi. Nyt kyllä siinä käytin tilanteen Jerikoa kehumaan hyvästä seuruusta, mutta tämäkin erittäin hyvä huomio! Sitten henkilöryhmä ja lähtöpaikalle ja kokeenomaisesti vaan taputin ja kehuin. Mutta kun se mielentila oli hyvä (!) niin tattada-daa: liikkeestä istuminen onnistui! :) Noudot muuten ok, mutta hypyn kanssa ongelmaa niin kuin ennenkin, on se jännä kun kotona pystyy hyppäämään metrin rennosti, mutta kentällä ei 90 cm (no hyppäs mennessä ja kiersi paluun). Toisella yrittämällä ponnisti paluussa. Tuomarin kommenttina, että älä tuosta kiertämisestä välitä, kun siinä ei ole paljoa pisteitä kiinni jos yhteen suuntaan kiertää. Sitten vielä eteenmeno ja siinäkin oli mielentila parempi, ei lähtenyt edistämään heti, vaan vasta reilun viiden askeleen jälkeen. :P Puutuin siihen kyllä tekemällä täyskäännöksen ja vielä sitten uuden ja odotin, että seuraa korrektisti reilu 10 askelta ja siitä vasta lähetys. Eteenmeno hyvä, koska se on Jerikolla hyvä. :P

Melkein liian hyvin menneet kisanomaiset treenit, kuin noin moni aiemmin vähän korjausta vaatinut osa meni hyvin? Enkö saanut Jerikoa uskomaan, että on kyse koetilanteesta? Luulen, että se kyllä uskoi olevansa kokeessa, mutta koska mielentila pidettiin liikkeiden väleissäkin keskittyneenä, oli tulos näin hyvä. :)

Muiden parien vuorojen jälkeen otin vielä hyppyä niin, että otin Ukon mukaan ikään kuin oltais kotona vuorotellen hömpöttelemässä. Matalammasti aloittaen sain näin Jerikon hyppäämään 95 cm puhtaasti molempiin suuntiin enkä tällä kertaa nostanut rimaa tämän korkeammaksi. Ukko hyppäsi kertaalleen metrin ja meni vinoesteen. On sillä vaan hieno kropan käyttö. :) Eikö autoon kuullut laukaukset häntä yhtään häirinneet. :)

lauantai 16. heinäkuuta 2016

1. vuorokausi sijaiskotina

Vähän reilu vuorokausi jo mennyt meillä hoitokoiran kanssa ja hyvin sujuu. Se on solahtanut kuin kala veteen ja vaikuttaa kyllä todella mukavalta tapaukselta. Se on todella ystävällinen myös kissoja kohtaan. En kyllä oikein ota selvää, että onko se tottunut niihin jo aiemmin, vai johtuuko vain siitä että se on niin kertakaikkisen kiltti kaikille. Sen suhtautuminn koiriin ja kissoihin on kuitenkin hieman erilainen: koirat on enemmän vanha tuttu juttu ja kissat aiheuttaa ehkä vähän enemmän innostusta. Koira on kuitenkin todella kiltti ja varovainenkin, eikä yhtään liian riehakas. Sen ystävällisyys on niin ilmiselvää, että jopa meidän Pikkels joka usein pelkää vähän vieraita koiria, on ollut täysin rento hoitokoiran seurassa. Pikkels on vapaaehtoisesti itse tullut mun syliin sohvalle toistuvasti, kun hoitokoira on vieressä eikä yhtään arastele. Tähän Neiti-X (kutsutaan nyt vaikka niin) on vastannut nuolemalla Pikkelsin päätä ja niskaa. :) Mahdottoman hellyyttävää. :))






Olin ajatellut toki, että vieras koira nukkuisi eristettynä, meillä sitten eteiseen portin taakse, mutta koska ei tarvinnut pelätä, että kissojen tai omien koirien kanssa aiheutuisi mitään ongelmia, niin päätin antaa sen nukkua missä haluaa. Rauhallisesti se nukkuikin, asettui sängyn jalkopäädyn eteen lattialle.

Aamulla Ukko ja Neiti-X innostui leikkimään ja tunnelma oli niin kuin koira olisi ollut täällä jo pidempään. Kynnet koiralla on aivan tolkuttoman pitkät ja tänään leikkasin niitä ensimmäisen kerran. Kun otin namin esiin, oli koira intoa täynnä ja kaikki huomio namissa. Rauhallisella "odota"-käskyllä (en toki tiedä osaako käskyn vai tulkitsiko vain mun eleitä) rauhoittui odottamaan eikä huomannut koko kynsien leikkuuta ja leikkasin yhden tassun kerralla ja siitä nami palkaksi. Helpompaa kuin Ukon kynsien leikkuu. :D



Minkäänlaista resurssivartioimista ei myöskään ole tullut esiin ruokintojenkaan yhteydessä. Istumista ja malttamista on harjoiteltu ruokakipolla ja ovella ja hyvin luonnistuu. :) Käytiin aamupäivällä vähän pidemmällä lenkillä ja yksi ongelma tällä koiralla on kyllä hihnassa kiskominen. Se ei myöskään ulkona ota oikein kontaktia ihmiseen, mutta kyllä se pitkän lenkin aikana alkoi hioutua sekin puoli ja samalla saatiin treenattua luoksetuloa. Kävi myös ilmi, että Neiti-X on melko intohimoinen lätäkössä läträäjä vähän niin kuin omat koirat. Löytää lätäköitä joka paikasta ja mielellään loiskuttelee vettä tassuillaan.


Meille tuli päivällä vähän yllättäenkin kylään mun äiti ja siskot. Ensin toinen sisko poikakaverinsa kanssa, jolle Jeriko vähän haukahti ja Neiti-X mukana. Sitten kun tuli seuraavat tulokkaat eikä Jeriko haukkunut, niin ei tulokaskaan. Kaikki vieraat otettiin myös häntää heiluttaen ja luottavaisesti vastaan. :) Huomenna tulee mahdolliset uudet omistajat katsomaan, mutta katsotaan sitten koska hän lopullisesti siirtyy uuteen kotiin, vielä varmaan vähän harjoitellaan hihnakävelyä yms. meillä. :)

Tänään treenattiin omien koirien kanssa paimennusta. Jerikon kanssa otettiin yksittäinen häkitys ja sitten jakoa sortteeraamalla eli siis tiettyjen lampaiden jakamista erilleen. Ensin otin porukan valkoiset lampaat erilleen, sitten mustat. Sain harjoiteltua Jerikon kanssa eri äänenpainolla annettuja suuntakäskyjä niin, että normi äänellä Jeriko lähti vauhdikkaalle kaarella ja matalasti kuiskatulla käskyllä hitaammin/varovaisemmin kaaarelle jolloin lampaat ei sen liikkeestä lähteneet liikkeelle. Jaot sinänsä onnistui hienosti, mutta Jeriko ei ihan rehellisesti jäänyt pitämään lampaita, tämä on ollut ongelmana aiemminkin.

Ukon kanssa tehtiin myös jakoa ja Ukko taas pitää lampaita todella hienosti itse, tasapainottelee nätisti ja tuntuu kyllä tykkäävän siitä. Päästettiin vielä jaetusta kolmesta yksi takaisin isompaan porukkaan ja sitten Ukko sai jäädä pitämään vielä kahta. Hienosti meni! :)

Lopuksi Jeriko vielä teki kolme hyppyä pk-hypyllä. Ensin 95 cm jolloin Jeriko ilmeisesti ihan rytmissä sekoilun vuoksi ohitti mennessä, mutta hyppäsi puhtaasti takaisin tullessa. Toisella kertaa meni puhtaasti mennen tullen. Sitten vielä metrinen puhtaasti molempiin suuntiin eikä enempää otettu. :)

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Uusi tulokas

Piti kirjoittaa tästäkin jo aiemmin blogiin, mutta unohtui sitten silloin. 28.6. matkalla töistä kotiin näin autotiellä vapaana juoksevan koiran. Tie on kohtuullinen vilkas ja siinäkin useampi auto ajamassa molempiin suuntiin, pysäytin äkkiä tien sivuun ja kutsuin koiraa luokse. Koira tulikin oikein luottavaisesti luokse ja seurasi mua vielä takakontille, mistä otin omien koirien hihnan ja pannan, joilla kytkin koiran. Sitten vähän ihmettelemään, että missäs omistaja. Annoin koiralle vettä autosta (treenivarusteista oli kyllä taas paljon hyötyä, hyvä etten siivoa autoa liian usein) ja vesi maistuikin hyvin. Soittelin ensin eläinlääkäriasemalle ja sieltä sain löytöeläintalon numeron, mutta en saanut vielä puhelimella kiinni.


 Kun en koiraa viitsinyt siihen tien poskeenkaan jättää, niin nostin sen takaluukkuun ja ajoin kotiin. Kotona lähempi tarkastelu paljasti, että koira ontui toista etujalkaa ja sillä olikin muutaman päivän ikäiseltä vaikuttava haava siinä. Koira oli koko ajan luottavainen ihmisiä (mua ja Mattia kohtaan) vaikka vähän toki säikähtäneen oloinen, mutta selvästi hyvin pidetty siis. Ihastuin kyllä sen luonteeseen heti. Sain sitten löytöeläintalon pitäjän kiinni ja toimitin koiran sinne. Oletus tietenkin oli, että omistaja herttaiselle koiralle löytyy hyvin nopeasti, kun jaoin heti facessa julkaisun, jota sitten jaettiin useampi sata kertaa eteenpäin.

Toisin kuitenkin kävi. Koira ei löytänyt omistajaansa, eikä siltä löytynyt sirua. Omaan mieleen tuli ajatus, että omistajalle on ehkä tapahtunut jotain, koska näin ihanaa koiraa ei kukaan varmasti hylkäisi muuten. Koska koira oli niin ihanan oloinen, tarjouduin ottamaan koiran meille sijaiskotiin, kunnes uusi omistaja löytyy ja näin tämä hurmaava neiti tuli sitten tänään meille. :)

Käytiin ensin koko porukalla pienellä lenkillä ja Jeriko ja Ukko oli kyllä ilostuneita naisseurastaan. Ensimmäinen tunnin ajan meillä koira oli vähän jännittynyt, läähätteli ja oli hieman levottoman oloinen. Sitten kuitenkin rentoutui ja kävi nukkumaan sohvalle ensin mun ja Matin viereen ja nyt myöhemmin tätä kirjoittaessa vetelee sikeitä mun vieressä samalla, kun Ukko on sohvan toisessa päässä omalla vakiopaikallaan. :) Kissoihin koira on suhtautunut neutraalisti sen verran kuin on ehtinyt nähdä, lenkillä pusikosta yhtäkkiä lentoon lähtevät linnut ei aiheuttanut mitään reaktiota, ja meillä käyneisiin vieraisiin (mun serkku ja hänen miehensä sekä vajaa 1v lapsi) suhtautui myös avoimen luottavaisesti ja ystävällisesti (tietenkin oltiin varovaisia eikä lasta lattialle laskettu, kun koiraa ei vielä kuitenkaan tunneta). Mistään kodin äänistä (pesukoneet, tv jne.) ei myöskään ajattele mitään sen kummempaa. Kertakaikkisen oivan oloinen tyyppi, joku saa tuosta varmasti oikein kivan kotikoiran. :)

Jeriko on aivan ihastunut :)



Jännä juttu kyllä sattui, kun meinasin vähän ehdollistaa koiraa naksuttimeen. Istumista koira osaa selvästi tarjota ja samoin maahanmenoa, ainakin istua osaa selvästi käskystä. Kun naksuttelin ja palkkasin, koira ehkä jotenkin pelästyvän tai jotenkin sitä alkoi jännittämään, meni kauemmaksi ja pissasi matolle. Pelästyminen ei ollut mitenkään ilmeinen, ensin ihmettelin, että mitä touhuaa, mutta ehkä naksuttimen ääni pelotti..? Jatkossa siis ilman sitä. Ja voihan tuo nyt olla vaan ensimmäisen illan juttu, että virtsaa muuten erittyy enemmän ja iski yhtäkkiä hätä, kun sai ruokaa..? Ahne se kyllä myös vaikuttaisi olevan, joten varmasti kouluttaminenkin perusasioihin tulee sujumaan ihan hyvin. :)

Täytyy nyt tähän samaan syssyyn vielä mainita tiistain ihanat vieraat eli Hanna Kaisa Nokin ja Savun kanssa. On se vaan ihanan reipas ja kiva pentu. Aikuisten koirien kanssa puhuu erittäin hyvin koiraa, ja suhtautui uusiin paikkoihin ja asioihin rohkeasti. Ja on se vaan nätti. :)))




Savu kävi myös Jeriko-iskän kanssa vähän lampailla ja olisi se 15-viikkoiselta voinut huonomminkin mennä. Savu oli selvästi kiinnostunut, ei syönyt kakkaa eikä pelännyt ja selvästi yritti pohtia, että mitä lampaiden kanssa pitäisi tehdä ja niiden liikkuessa yritti päästä niiden sivulle, mutta vauhti ei ihan riittänyt niitä kääntämään vielä. Jännä nähdä mitä tuumaa kun ikää ja jalkoja tulee lisää. :)

torstai 14. heinäkuuta 2016

Apina alas selästä

Huh kuinka tunteikkaat kaksi päivää takana. Paimennuskisoista kyse, mistä muustakaan.. ;)
Eilen siis aloitettiin ja 3-luokka ensin, Jeriko heti kolmantena starttaamassa. Lampaat oli vähemmän paimennettuja ja nuoria, melko meneviä, mutta rauhoittuikin sitten kun koira osasi käsitellä oikein hyvin. Jeriko kuului tosin kategoriaan "iik, mikä helkkari toi on?"... :P

No, alku lähti silleen, että lähetin Jerikoa vasemmalta (rata tosiaan samoin päin kuin viimeksi ja treeniaitaukset+poistovarikon portti jäi vasemmalle), mutta ehkä hieman epäselvällä lähetyksellä ja Jeriko lähti aivan suoraan. Pysäytin ja siitä uudella käskyllä lähti vasemmalle, mutta kapeammalle kaarelle kuin mitä Jerikolla on yleensä tapana tehdä. Lampaat lähti myös valumaan ennen aikojaan pitkälle oikealle (valui tosi monilla ja kaikille pidettiin tai oltiin pitämättä samalla tavalla, reilu peli) ja Jerikolla oli sitten pitkä matka saada ne kiinni. Nosto näin ollen ei juuri ollut ja suunta väärä. Pisteitä olisi tullut kaaresta 10/20, nostosta 1/10 ja kuljetuksesta ohjaajalle 3/20.

Tässä kohtaa lampaat kauhistui Jerikon pompottavaa liikkumistyyliä ja otti jalat alleen, kuljetus ohjaajalle siis vauhdikas eikä Jeriko oikein edes saanut flänkeillä niitä silleen kiinni, että olisi pystynyt kunnolla jarruttamaan. Otti kyllä käskyt hyvin ja yritti. Tolppa saatiin kierrettyä, mutta sitten koko triangeli mentiin samalla vauhdilla. Yritin pysäyttää Jerikoa ja jättää kauemmaksi jos lampaat rauhoittuisi, kun saavat tilaa, mutta sama vauhti jatkui ja sitten Jeriko oli taas jo niin kaukana, että ei flänkeillä saanut kiinni eikä pystynyt kunnolla jarruttamaan. Triangeli mentiin kuitenkin jotakuinkin läpi täysin offlinessa, pisteitä 3/30. Jakorinkiin en saanut lampaita millään rauhoittumaan, kun sama ongelma jatkui. Laitoin Jerikoa maahan ja yritin itse "ottaa lampaista koppia" ja pysäyttää, mutta ne juoksi vaan musta ohi. Lopulta tuomari keskeytti, koska ei saatu lampaita haltuun. Jeriko oli aivan loppu, joten olisi kyllä pitänyt itse ymmärtää keskeyttää jo aiemmin, kun näki ettei mitenkään saada niitä rauhoittumaan..

Ukon kanssa sitten odoteltiin 1-luokan alkuun. Ukkokin starttasi luokan alkupäässä. Hakukaari lähti ihan hyvin, mutta sitten Ukko alkoi leikkaamaan sisään ja oli mun nähdäkseni kääntymässä ihan suoraan lampaiden sivulta jo nostamaan, joten pysäytin. Uudella käskyllä Ukko jatkoi eteenpäin, mutta lampaat oli jo lähtenyt liikkeelle ja nostossa väärä suunta. Ohjaajalle kuljetuksessa Ukko otti kohtalaisesti suuntakäskyt, mutta sai sitä kyllä niistä muistutellakin ja sitten kun sain sen flänkille, niin saatoin itse laittaa uudelleen maahan liian nopeasti. Hakukaari 13/20, nosto 1/10, kuljtusohjaajalle 8/20.

Sitten alkoi hyvä osa. Poispäinajon ja kuljetuksen Ukko kyllä osaa hyvin, joskin kuljetuksessa vähän välillä meinaa puskea ohi. Poispäinajo kuitenkin 10/10 ja kuljetus 18/20 (jossain kohtaa oltiin linjalta sivussa). Häkitys meni myöskin nappiin 10/10. Häkistä ulos otossa Ukko kertaalleen vaihtoi suuntaa kesken, mutta muuten ok 9/10. Kokonaispisteet hausta 22/25 ja kokonaisuudessaan 69p eli Paim1 jäi edelleen haaveeksi.

Kyllä nyt ihan suoraan sanon, että itku tuli. Olin ihan epätoivon musertama ja lannistunut. Tää oli Ukon 13. startti kennelliiton kisoissa 1-luokassa kahden vuoden aikana eikä vieläkään lupaa siirtyä eteenpäin vaikka musta on koko ajan tuntunut, että edellytykset sille olisi koska vaan. Tuntui, että paha onni seuraa meitä enkä voi sille mitään ja teki mieli heittää hanskat tiskiin ja joko perua seuraavan päivän startti kokonaan tai pyytää joku muu menemään Ukon kanssa jos sitten vaikka olisi parempi onni.

Oltiin yötä Katjan luona ja Emmikin tuli treenaamaan. Ei todellakaan tehnyt mieli itse treenata, olin niin epätoivoinen. Laitoin Ukon kuitenkin hakemaan lampaat, kun ne oli osittain metsän peitossa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Ukko laajensi itse vielä lähempänä ja teki kaikin puolin hyvin. Sama vastaavasti pihan puolelta hakiessa, laaja hyvä kaari ja otti heti lie downin. Jotenkin Ukon on helpompi tehdä hyvä kaari, kun se ei näe kaikkia lampaita. Sama tilanne meillä kotona. Rehellisesti sanottuna uskon kyllä, että osittain johtui myös siitä, että kun olin niin pettynyt ja vihainen (no, se on ehkä väärä sana, mutta äärimmäisen pettynyt ja huonolla tuulella), niin Ukko ei "uskaltanut" omia lampaita itselleen ja säätää omiaan. Mä en myöskään todellakaan pystynyt keskittymään treenaamiseen vaan onnistuneen lie downin jälkeen otin vaan Ukon pois lampailta. Jerikon kanssa otin tolpalta ajo -treeniä johon Katjan herkät pässikaritsat oli just hyviä, koska reagoi ihan samalla tavalla Jerikon olemukseen kuin Klossnereiden lampaat päivällä. Se on vaan niiiiin pelottava. :P Saatiin ne kuitenkin vähän rauhoittumaankin, mutta ei mun olis kyllä Jerikoakaan pitänyt silloin treenata, koska hinkkaamiseksi meni, tein vielä jakoa ja juoksutin koiraa ihan suotta.. :(

Tänään sitten uusi päivä. 3-luokka aloitti taas, Jeriko nyt luokan loppupäässä ja samaiset lampaatkin oli tänään selvästi rauhallisempia kaiken kaikkiaan koko luokan ajan. Jerikon vasen hakukaari oli tälläkin kertaa totutumpaa huonompi, hieman suppea kun normaalisti Jeriko tekee myös vasemmalle hyvin laajoja (mutta sopivia) kaaria. Lampaat lähti taas liikkeelle ennen kuin Jeriko oli tasapainossa, mutta kaarikin oli tosiaan ahdas. Ohjaajalle kuljetuksessa tultiin offlinessa ja melko lujaa vaikka ei kyllä samaa vauhtia kuin eilen. Kaari 15/20, nosto 1/10, kuljetus ohjaajalle 2/20.

Sitten tuli aivopieru. Että piti sellainenkin mennä tekemään, että kierrätin tolpan väärään suuntaan ja lähdin Jerikolla ajattamaan lampaita väärään suuntaan! Olin tekevinäni eilispäivän rataa, kun tänään oli eri suunta ja ihan varsinkin hyvin tiesin sen. Tajusin vasta puolessa välissä ensimmäistä suoraan, että nyt mennään aivan väärään suuntaan ja piti ihan kysyä tuomarilta, että mitä mä nyt teen. :D Täyskäännös siis, tolpan kierto siihen oikeaan suuntaan ja sitten jatkettiin. Ylimääräinen kierros vei toki aikaa ja pisteitä, ja sen lisäksi Jerikon voimia. Sama fiksu ohjaaja joka ajoi rataa väärään suuntaan, tajusi vasta tuomariauton takana vuoroaan odotellessa, että ei ollut koko aamupäivän aikana antanut koirille autoon juotavaa, joten ihan kuivin suin sai koira helteessä juosta. Helkkari mikä idiootti! No, poispäinajossa ei linjat ihan pitänyt, mutta selvittiin, pisteitä 7/30. Nyt saatiin lampaat jakorinkiin rauhoittumaan, yrityksiä jakoon tarvittiin kuitenkin useampi ja siitä pisteitä vain 1/10. Maltan ristillä loppui sitten aika. Olen kuitenkin tyytyväinen. Jäi jotain pisteitä käteenkin ja niiden vähyys on kyllä nyt ihan musta kiinni. Jeriko yritti hienosti, otti pääasiassa käskyt hyvin ja olen kyllä tyytyväinen puudeliini.

Sitten taas odoteltiin Ukon vuoroa ja nyt muistin antaa juotavaakin autoon ja Ukkohan joi. ;) Hakukaari oli Ukolla taas loppuosastaan vähän suppea, mutta en nyt puuttunut, 16/20. Nosto 1/10, väärä suunta? Kuljetus ohjaajalle osittain linjasta sivussa 10/20. Yhteensä hakupisteet 27/50. Poispäinajo ei ollut ihan yhtä hyvä kuin viimeksi ja just ennen ekoja portteja Ukko otti yhden suuntakäskyn väärin ja tämän seurauksena yksi lammas tuli ohi. Pisteitä 7/10. Kuljetus taas oli hyvä 20/20, häkitys oikein oivallinen (Ukko on näissä mun mielestä kyllä tosi hyvä) ja häkistä otto samaan tapaan kuin eilen 9/10. Kokonaispisteitä nyt siis 73 ja PAIM1!!!!!!!!

Nyt voisin hyppiä kattoon, mutta suoraan sanottuna oli niin tyhjä olo tuon jälkeen ja huojennus jotenkin niin suuri eilisen pettymyksen jälkeen, että pidättelin vaan itkua. No, ei se ihan koko aikaa edes pysynyt hallussa. Asiasta oli tullut mulle elämää isompi ja nyt kun sai apinalauma pois selästä oli tunne ihan käsittämätön. Pikku hiljaa siitä toivuttiin kyllä ja tosiaan nyt ei meitä sitten enää 1-luokassa (todellakaan!) nähdä. Nyt hengähdetään, jatketaan treeniä ja startataan joskus 2-luokassa rennommalla fiiliksellä. Huh huh.

PAIM1 PPR1 Woollandian Ukko :)

Nämä on ansaittu. :)

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Paimennusta ja tottispohdintaa

Perjantaina käytiin Peten luona paimennusta treenaamassa Ukon ja Mustin kanssa. Ukon kanssa edelleen taistellaan tuon silmän käytön kanssa ja pienen pätkän mun ja Ukon treeniä nähtyään Petekin totesi, että se on flänkeilläkin koko ajan kiinni lampaissa, flänkit on sen vuoksi suppeampia ja lampaat lähti aluksi tosi liukkaasti alta pois, koska Ukko "häiritsee" niitä kaarillaankin. En vaan ole saanut sitä vielä tähän päivään mennessä kunnolla irrottamaan vaikka pääperiaatteessaan tiedän miten pitäisi toimia. Pete sitten mun pyynnöstä otti Ukon ohjattavakseen ja on se Ukko kyllä aikamoinen luupää, Petekin sai tehdä töitä sen kanssa, mutta tuli sieltä jo edistymistäkin. Jännä havainto oli, että Ukossa on paljon samaa kuin Peten Spotissa, mutta toki Pete on päässyt noihin asioihin puuttumaan oman koiransa kanssa huomattavasti aikaisemmin kuin mitä nyt Ukon kanssa yritetään. Ukolle siis jatkossakin taas lampaista irrottamistreeniä tiedossa, toivotaan että tuottaa tulosta ja saatais vielä kaivettua se pidemmän etäisyyden päässä ohjattavuus tuosta koirasta.

Mustin kanssa tehtiin aika perustreeniä, flänkkejä ja peruskuljetusta, mutta nyt erityisesti kiinnitettiin huomiota vauhtiin flänkeillä ja otettiin vauhtia pois jos lähti kaahaamaan. Peruskuljetuksessa ajosta ja erityisesti nostohetkestä myös vähän vauhtia vielä rauhallisemmaksi ja hyvältä kyllä näytti. Jatketaan tästä eteenpäin ja tarvittaessa muistutellaan tuosta vauhdista. Hyvin Musti kyllä kuuntelee. :)

(c) Päivi Sumulehto

Jerikon kanssa ollaan pk-hypyssä taas eteenpäin ja takaisin kohti sitä tasoa joka oli saavutettu ennen viimeisimpiä jumeja. Olen nyt ottanut itseäni kunnolla niskasta kiinni eikä tehdä mitään älyttömiä määriä toistoja. Tänään tehtiin ensin kaksi toisto 95 cm, sitten Ukko teki välissä ja tämän jälkeen Jerikolle kolme kertaa 1m (ekalla toistolla rima tippui joten paluuhyppy oli ihan matala, toisella kiersi paluun ja kolmas onnistunut mennen tullen). Tästäkin toistoja haluan ehdottomasti alemmaksi, eli jatkossa (jos ei jotain erityisiä ongelmia ilmene) otetaan heti 1m ja jos onnistuu heti ekalla hyvin niin sitten jätetään siihen toistoon. Muutamaa toistoa enempää ei tehdä kerralla eikä hyppyä treenata mitenkään päivittäin. Jotenkin lähtenyt itsellä lapasesta aiemmin toi treenaaminen ja nyt on ehkä todella syytä ottaa mallia huipuista ja tehdä vain harvoin sitä metriä.

Muutenkin olen pohtinut meidän tottiksen treenaamista. Nyt kun on SM-kisoja varten alkanut treenaamaan, niin on treeni aika paljon muuttunut ja ryhdistäytynyt. Vaikka kyllähän sitä aina pitäisi treenata yhtä tarkasti, riippumatta siitä mitä varten treenaa! :D Tosi paljon on kyllä ollut parantamisen varaa omassa viime aikojenkin treenissä, meidän alkuaikojen treeneistä nyt puhumattakaan. Onneksi Jeriko on anteeksiantavainen ja muovautuvainen eli ehkä vielä saadaan tottis hiottua SM-tasolle ja päästään näyttämään mitä Jeriko oikeasti osaa jos vaan on viety kunnolla määrätietoisesti treenejä eteenpäin.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Treenileiri ja muuta treenailua

Nyt on jäänyt niin paljon treenejä kirjoittamatta ylös, joten yritän vaan purkaa treenien pääpointteja tähän. Viime viikolla taisi olla paritkin paimennustreenit, joista toiset Päivin luona Siuntiossa. Mustin kanssa tosi hyvä pointti tuli Päiviltä, että pitää muistaa pitää "oma puoli" ja jarruttaa/pysäyttää lampaat meidän väliin, jotta Musti saa oikeasti nostaa niitä. Jälkikäteen myös NextStep-ryhmässä Anjalta hyvä muistutus, että pitäisi muistaa vaihdella treeniä, etten aina jumitu treenaamaan samaa asiaa koko treenin ajaksi. Näin käy tosi usein ja pitäisi tehdä aina vaan muutama toisto samaa asiaa ja vaihtaa sitten treenin aihetta, jotta koiralla pysyy mielenkiinto ja se todella työstää lampaita.

Ukon kanssa hoksasin, että kun hakukaarta tekee lyhyinä flänkkeinä, pysyy korvat paremmin auki, jolloin pystyy kuuntelemaan myös hakukaaren päässä. Jos Ukon päästää "liian pitkälle", on se jo omassa tilassaan eikä kuuntele. Sunnuntaina käytiin Woollandiassa treenaamassa ja saatiin myös Marikalta hyvää apua Ukon treenaamiseen. Tehtiin osittain hakukaarta pätkissä, mutta sitten välillä myös kokonaisuudessaan, mutta kävelin lähemmäksi, jotta Ukko kuuntelisi kaaren päässä paremmin. Jos se silti ei kuunnellut ja lähti ajamaan vaikka on käsketty maahan, otettiin Ukko kokonaan pois lampailta ja tämän myötä seuraavilla kerroilla Ukko kuuntelikin paremmin.

Jerikon kanssa tehtiin Somerolla pitkiä hakuja ekalla kierroksella. Sellaista 3-luokan tasoista hakukaarta, niin pitkä kun siihen pellolle nyt sai. Tosin ei ollut sama pelto kuin viimeksi kisoissa, jossa on ne treeniaitaukset hämäämässä.. Nyt ei ollut mitään ongelmaa sinänsä, mutta oikean puolen hakukaari on kyllä aivan poskettoman laaja.. Jeriko juoksee ihan aidan vieriä, katselee kyllä missä lampaat on ja kun Marika yhdellä toistolla testimielessä päästi lampaat valumaan, niin löysi ne kyllä eikä vaan mennyt siihen missä Marika (ja Satu) oli, mutta jos olis vauhdikkaat lampaat, niin tuollaisella överikaarella äkkiä ehtis jo menettää lampaat, kun menis niin kaukana.. Aika yllättävä ongelma näyttelylinjaiselle koiralle sanoisin... :D Vasemman puolen hakukaari on Jerikolla selvästi parempi, sellainen maltillisen kokoinen ja riittävän laaja kuitenkin ettei häiritse lampaita liian aikaisin. :)

Lisäys: Unohdin tähän mainita, että toisessa treenissä annettiin Jerikon tehdä itsenäisemmin. Otin sen poispäinajoon, annoin suunnan enkä sitten käskyttänyt enää mitään. Hienosti Jeriko kyllä piti suuntaa ja välillä esimerkiksi aitaa päin tullessa, kun lampaat lähti kääntymään, tasapainotti niitä suoraa linjaa kohden. Siinä ihan vahingossa tuli tehtyä tällä tyylillä triangeli-ajo ja hyvin meni. :)

Jerikon kanssa ollaan nyt keskitytty tottiksissa hiomaan yksityiskohtia. Maanantaina tehtiin liikkeiden välejä, siirtyminen paikallaoloon ja palkkasin siinä. Paikallaolon jälkeen siirtyminen odottamaan parin "eteenmenoa" (eli muut treeniä) ja siinä palkkailin perusasennossa Jerikoa kontaktista ja hienosta kyllä pitikin tosi pitkään. :) Jäävät tehtiin ja suoraan palkka, kun otti oikean asennon. Istuminenkin onnistui hienosti. Kapulatelineeltä esteille siirtyminen oli kaikkein vaikein. Siinä on varmasti vähän painettakin mukana ja kontakti tippuili. Hypylle siirtyminen otettiin kahteen kertaan. Esteitä ei varsinaisesti kuitenkaan tehty. Lopuksi vielä seuraaminen ikään kuin olisi esteiltä tultu eteenmenoon, mutta Jeriko ei kyllä mennyt hämyyn, koska mitään edistämistä ei tässä tullut. ;)

Ukolle kävi treeneissä taas ikävä sattumus ja treeni jäi lyhyeen. Tultiin kentälle ampumista varten, seurautin Ukon kentälle ja pysähdyin puolen välin tuntumaan perusasentoon tarkoituksena palkata ja jatkaa sitten seurauttamista kun alkais paukkuja tulemaan. Ei ehtinyt (onneksi) yhtään paukkua tulla, kun takaa iso uros kaatoi liinassa ohjaajansa ja puraisi Ukkoa alaselkään/pyllyyn. Täysin varoittamatta siis tapahtui eikä mitään ehtinyt tajuta ennen kuin se jo puri Ukkoa, Ukko vinkaisi ja mä huudahdin ja hypättiin molemmat eteenpäin. Yritin siitä kerätä itseni, huikkasin nopeasti, että nyt ei sitten ammuta ja leikitin Ukkoa vaikka olin aivan itku kurkussa ja poissa tolaltani.

Ukolle on nyt tämän kevään aikana käynyt kaksi kertaa toinen koira varoittamatta päälle, nyt ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta ekalla kerralla Ukko sai jalkaan vuotavan ja myöhemmin tulehtuneen haavan. Viime kesänä kävi myös useampi yllättävä päällekäyminen Ukolle. Jotenkin tämä tausta säikähdyksen kanssa sai mut aivan pois tolaltani, olin ihan epätoivoinen, että miten Ukolle voi aina käydä näin, miten voi olla noin huono tuuri. Onneksi Ukko palautui tästä puremisesta nopeammin kuin minä, leikittiin hetki ja vein Ukon sitten autoon. Mun psyyke ei olisi siinä tilassa mitenkään kestänyt ampumista ja itkuhan mulla sitten tuli, kun sain Ukon pois käsistä. :( Tosiaan, onneksi Ukko tuntui pääsevän sattuneesta nopeasti ihan täysin yli. Toivotaan, että nää Ukon epäonniset tapaukset olisi jo tässä. :(

Immi tuli meille tiistaina "treenileirille" ja jatkettiin keskiviikkona tottistreenejä. Jerikolle tehtiin ensin luoksetuloihin ja noutoihin nostattavaa treeniä, jossa Immi piti Jerikoa valjaista ja päästi sitten kutsusta tulemaan. Toisella vuorolla tehtiin taas jääviä ja palkattiin niistä suoraan. Ukolle tehtiin ikään kuin sama treeni, mutta sitten myös perusasennosta liikkeellelähtöjä, kun Ukolta tuppasi kontaktilaskemaan. Tuli sellaista paimenlinjaisen pään elämistä ylös alas, kun pitää vähän kytätä ja vaania ja sitten välillä taas nostaa kontaktia. Myöhemmin esineruutuun valmistuessa palautui taas mieleen, että toi pään eläminen ylös alas jää ja kontakti paranee, kun palkkaakin namilla eikä lelulla. Päässyt unohtumaan...

Esineruudussa tehtiin nyt motivoivaa treeniä. Ruudussa oli seitsemän esinettä ja Jerikolla nostatin niistä viisi nopeaan tahtiin. Ukko nosti neljä. Hyvä ja motivoiva treeni. :) Jerikon kanssa on ollut tällä kaudella ehkä vähän työskentelyssä motivaation laskua nähtävillä ja hoksasin ehkä mistä se johtuu. Joskus viime vuonna aloin palkkaamaan Jerikoa lelulla erikseen, tarkoituksena saada Jerikolle lisää vauhtia palautukseen. Aiemmin oli siis leikittänyt esineillä ja leluun Jeriko ei kovin hevillä ole edelleenkään vaihtanut. Etsintämotivaatio on ehkä kuitenkin laskenut, kun esineillä leikittäminen on loppunut, joten nyt palattiin takaisin siihen vanhaan tapaan.

Tehtiin myös jälkeä sekä tiistaina että keskiviikkona. Tiistaina Jerikolle 1 km pituinen jälki, jonka itse tallasin. Tein nyt ekaa kertaa alaspäin viiston janan, jälki lähti janalta siis vasemmalle ehkä 45 asteen kulmassa takaisinpäin. Tarkoitus oli kyllä tehdä loivempi kulma, mutta toisin kävi.. Muutenkin vähän mokailin tallatessa ja melkein leikkasin oman jäljen. Jeriko otti ensin takajäljen ja mun sekoiluni jäljellä aiheutti myös ongelmia, mutta silti vain ensimmäinen keppi jäi (jota en itsekään nähnyt missään selkeällä kalliopaikalla mihin sen jätin).

Immi talloi Ukolle tiistaina n. 500m pitkän jäljen, ja Ukko kaahasi aivan hulluna, nosti vain kaksi keppiä kuudesta.

Keskiviikkona Immi tallasi Jerikolle jäljen ja mä Ukolle. Jerikon janalla jälki lähti taas oikealle alaviistoon ja nyt Jeriko selvitti janan hienosti, tarkasti pari askelta ja valitsi sitten oikean suunnan. :) Jerikolta jäi yksi keppi tosi vaikean kohdan jälkeen, mutta kaikki muut kepit nosti vaikeasta maastosta huolimatta todella hienosti. :)

Ukko kaahasi taas melko kovasti, nosti keppejä vähän paremmin, mutta silti kaksi keppiä jäi (ekan kyllä pyysin takaisin nostamaan). On kyllä tuo Ukon keppien nostaminen heikentynyt. Mitäköhän siinä on tapahtunut, en osaa sanoa. Jeriko ilmaisee nyt keppejä paremmin kuin Ukko.

Jerikolla oli tässä vähän huonompi kausi pk-hypyn kanssa, koska oli niin jumissa ja ilmeisesti hieronnasta toipuminen vei aikansa. Nyt Jerikon hypyt on kuitenkin taas palannut kohti normaalia tasoa ja tänään uskalsin ottaa 95cm, joka meni rennosti ja hienosti. :) Nyt kun pääsisi siihen tilanteeseen, että menis taas se metri, niin sitten ei pidä hinkata vaan ottaa silloin tällöin vaan se metrinen..

Hui...

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska

Tämä on nyt tällaista lempeää itseironiaa, ei tarvitse huolestua. ;)
Olen jo vähän aikaa halunnut kirjoittaa tästä aiheesta, kun siihen toki koiraharrastuksessa ja kilpailemisessa törmää paljonkin. Siis siihen, miten eri ihmiset suhtautuu kilpailuihin, millaisilla odotuksilla niihin lähdetään jne.

Mä olen jotenkin vinksahtanut. Kilpailuihin lähdettäessä mä oikeastaan aina uskon ihan täysin, että me voidaan onnistua. Varsinkin Jerikon kanssa luotto siihen on niin vahva, että en jännitä sitä ollenkaan. Esimerkiksi agilityn SM-kisoissa sekä joukkue että yksilökarsintaradoille lähtiessä olin ihan varma, että nolla tehdään. Ei sitten tullut nollaa kummaltakaan. Viimeksi paimennuskisoihin lähtiessä olin myös ihan varma, että saadaan Jerikon kanssa 3-luokan rataa ajattua ainakin hyvän matkaa, lähinnä aattelin, että aika voi loppua esim. jaossa. Toisin kävi. Jälkikokeessa nyt tiistaina olin jo ihan varma täysistä maastopisteistä jälkiosuuden jälkeen, mutta ei sekään ihan niin mennyt.

Nämä nyt on esimerkkejä lähihistoriasta, mutta jotenkin lähden aina samalla fiiliksellä kisaan. Ja vaikka tulee epäonnistumisia, niin seuraavaan kisaan lähdetään yhtä lailla varmana, että nyt onnistuu.

Pieleen menneen kokeen jälkeen tietenkin harmittaa ja tulee purettua niitä asioita, miksi joku meni pieleen. Ehkä se pettymys on jopa suurempi juuri sen vuoksi, että uskon niin vahvasti siihen onnistumiseen etukäteen. Mutta sitten sieltä taas noustaan samaan varmuuteen siitä, että ensi kerralla onnistutaan. Vaikka uskoo itseensä, voi silti olla ihan paska. Näinhän se on. :D

Mutta itseensä ja koiraanko uskominen on kyllä tärkeää tässä koiraharrastuksessa. Ilman sitä ei kyllä pääse mihinkään. Aina löytyy niitä, jotka kokee tarvetta lytätä toisia tai muuten jatkuvasti kyseenalaistaa, eikä johdonmukaisesta treenaamisesta tulisi mitään jos ei uskoisi siihen mitä tekee. Enkä tietenkään tarkoita, etteikö vinkkejä pitäisi punnita ja ottaa vastaan, mutta jos palaute on lähinnä sitä, että "ei noin" niin siinä jää aika tyhjän päälle ilman luottoa omaan tekemiseen.

Ukon kanssa uskoa itseeni ja koiraan on myös testattu lukuisia kertoja ja joskus oma usko on kyllä meinannut horjuakin, sitä en kiellä. Mutta lopulta ilman sitä uskoa itseensä, omaan tekemiseen ja koiraan olisi homma loppunut jo aikoja sitten. Sen verran on tullut saatua negatiivista ja kyseenalaistavaa kommenttia jo Ukon pentuajoista lähtien, ja tietenkin myös koulutukselliset vaikeudet on testannut sitä uskoa. Myös viime aikoina on tullut kommenttia, ettei Ukkoon kannata aikaansa tuhlata, se on jo menetetty tapaus. Kehut Ukon kehittymistä kohtaan on mitätöity väheksymällä kehutun asian hienoutta ja korostamalla jotain muuta asiaa joka koiran pitäisi osata (oletuksena ettei Ukko sitä sitten osaa). Tiedostan toki itsekin, että moni asia voisi olla ollut helpompi, kun ne olisi tajunnut muutama vuosi sitten. En kuitenkaan usko Ukon olevan kokonaan menetetty tapaus ja kehitystä tapahtuu koko ajan. Molemmat opimme.

Mä en aio lakata yrittämästä eteenpäin koirieni kanssa eri asioissa ainakaan sen vuoksi, että joku muu mulle sanoo, että ei meistä ole siihen. Mutta vaikka mä uskon itseeni ja koiriini, niin lopputulema voi olla silti se, että ollaan ihan paskoja. Minkäs sille sitten voi. Sitten jatketaan treenejä, uskotaan itseemme ja ehkä ensi kerralla ei olla enää ihan niin paskoja. ;)