tiistai 30. tammikuuta 2018

Agilityä, tottistelua ja valjakkohiihtoa

Lauantaina treenailtiin tottista pienellä porukalla SDP:llä. Jupiterin kanssa tehtiin muutamia noutoja, seuraamista ja lyhyesti maahanmenoja. Kuvattiin Jupiterin treeniä myös videolle, joten alla parhaita paloja. Noudon suhteen Emmiltä hyvä havainto, että tässä vaiheessa ei vielä ole syytä tehdä kokonaista noutoliikettä, vaan tehdä kontrollia/ärsykehallintaa erikseen eikä edes päästää silloin noutamaan, ja noutoja sitten erikseen.

Seuraaminen alkaa näyttämään jo ihan kivalta. Ehkä hieman pystymmässä voisi vielä pään asento olla, mutta on tuo mielestäni jo ihan hyvä. :) Maahanmenoa Jupiter on nyt tajunnut jo hyvin ja alkaa toteuttamaan sitä jo käskystäkin.


Jerikon kanssa hömppäiltiin vähän rallitokoa. Aiemmin sanoin, että rallitokokoe voisi olla Jerikolle hyödyllinen vireenhallinnan harjoittelussa, mutta rallitokoliikkeitä harjoiteltuani tajusin, että siinä on toinenkin etu Jerikon treenaamiseen. Nimittäin yllätyksellisyys ja ennakoinnin minimoiminen. Yhtäkkiä Jeriko ei enää tiedäkään mitä tehdään seuraavaksi! Edestä istumasta ikään kuin saksalaisena takaa sivulle kiertäminen oli Jerikolle ensin todella vaikea, kun sillä oli vain kaksi vaihtoehtoa: sivulle siirrytään suoraan takapäätä käyttäen vasemmalle, tai sitten namihoukutus on vain tarkoitettu sitä hämäämään ja se tiivisti asentoaan edessä. :D

No, sain sen lopulta luopumaan näistä ajatuksista ja pikku hiljaa aukesi, että voi tehdä jotain muutakin. Ihan hauskaa kyllä treenata Jerikolle jotain uutta "ihmeellistä".

Ukon kanssa on tehty avoimen luokan liikkeistä vasemmalla pyörähtämistä, mikä on Ukolle vaikea hoksata ja yhdistää pelkkään käsimerkkin. Pikku hiljaa se sieltä kai tulee. Liikkeestä seisominen pitäisi Ukolla vaatia vain pientä muistuttelua tokosta, mutta ei kuitenkaan ollutkaan ihan niin helppo. Saa nähdä saadaanko liikkeeseen varmuus parin viikon päästä olevaan kokeeseen mennessä.

Sunnuntaina oli alueellisen valkun agilitytreenit. Jeriko on ollut nyt tosi vetreässä kunnossa eikä edes astutushommat pistäneet sitä jumiin. Itse asiassa tuntui, että Jeriko vetristyi vaan lisää ja kirmaili kuin nuori poika konsanaan tyttöystävänsä kanssa. :D Päätin sitten ottaa Jerikon mukaan treeneihin pitkästä aikaa ja kokeilla miten menee. Viimeksi oltiin tehty kaksi lyhyttä pätkää joulukuussa ja silloin Jeriko vähän arpoi ponnistuspaikkaa.

Nyt oli kuitenkin aivan eri meininki. Tehtiin pikkumaksirimoilla ja Jeriko kulki niin kuin aina ennenkin tai tietty jopa vähän vauhdikkaammin, kun oli matalat rimat. Hyppytekniikka pelasi ja tehtiin koko pitkä rata nollana läpi. En voi edes kuvailla kuinka ihanaa oli tehdä agilityä taas Jerikon kanssa. Taidetaan olla valmiita valloittamaan pikkumaksiluokkaa. ;)

Jupiter treenasi myös lyhyesti. Paria lyhyttä pätkää tehtiin. Ponnistusvoima on Jupiterilla kyllä hirmjuinen ja lähdöt niin räjähtäviä, että on siinä tekemistä, että pysyy sen tahdissa. Vielä on kokemusta aivan liian vähän ja esteiden lukua täytyisi kehittää tosi paljon, ettei häiriintyisi mun liikkeestä. Pitäisi siis alkaa oikeasti treenaamaan..

Illalla tehtiin Haavistolla vetohiihtotreeni niin, että Jupiter ja Ukko veti yhdessä 3,5km. Jupiter piti kyllä niin kovaa tahtia yllä että huhheijaa. :D Spurttasi myös alamäkiin kunnon vauhdilla mikä taisi olla Ukolle vähän yllätys. Kierroksen jälkeen Jupiterilla vielä riitti energiaa pallolla pelailuun, kun Ukko taas oli aika poikki. Selvästi maksimivauhdin treenejä tarvitsee tehdä ja saada Ukko oikeasti juoksemaan täysiä eikä itseään yhtään säästellen. ;) Treenit jatkuu siis uusien ajatusten kera.

lauantai 27. tammikuuta 2018

Jupiter läpivalaisussa

Torstaina oli se jännä päivä, kun Jupiter kävi Ventelällä läpivalaisussa. Halusin viedä heti vuoden iän jälkeen, jotta olkakuvista saa mahdollisimman luotettavan tiedon. Lähdettiin kimppakyydillä Sannan ja Kivan kanssa ja tavattiin sitten Anne ja Jupin veli Whip paikan päällä.

Mulla oli vähän ajatuksissa, että nyt tulisi se puhdas suoraA:ta ja nollaa, kun Jerikolla ja Ukolla on molemmilla joukossa pieniä kauneusvirheitä. Toisin kuitenkin kävi. Itse asiassa tuloksena oli tähän mennessä ikävin löydös, jolla on jo oikeasti merkitystä. "Selässä, on sitten tällainen hässäkkä", sanoi Ventelä kun kuvan ruudulle pläjäytti.


Siinä se on, LTV3. Kuvassa näkyy hyvin selkeä epäsymmetria SI-nivelten seudussa. Koiran oikea SI-nivel (eli kuvassa vasemmalla) kiinnittyy tiiviisti suoliluuhun, kun sitten taas nikaman vasen puoli ei ole osannut päättää, että muodostaako okahaarakkeen vai mitä se tekee. Lanneranka lähtee sacrumista hieman vinosti. Muilta osin lonkat on ehkä B:t, kyynäret 0, olat puhtaat eikä selässä epämuotoisia nikamia.

Tuli aika kylmänä rättinä naamalle tuo LTV3. En olisi tätä osannut odottaa. Onni onnettomuudessa, että tähän mennessä Jupiter on saanut kasvaa pentuaikansa hyvin rauhassa, enkä ole alkanut sitä treenaamaan vielä mitenkään isommin agilityyn tai muutenkaan mihin kroppa ei ehkä olisi valmis ja tuki lantiossa olisi vielä heikko.

Ihan ensimmäisenä mun täytyy sanoa, että mua suorastaan ärsyttää sellaiset harhakuvitelmat, ettei LTV3 oireilisi. Kaikki riippuu tietenkin millä ajanhetkellä asiaa tarkastelee ja miten oireilun määrittelee. Jupiter ei tällä hetkellä oireile, koska sitä ei ole rasitettu ihan kamalasti ja se on vielä nuori koira. Joku koira voi olla vielä esim. 3-vuotiaana oireeton vaikka olisi aktiivinen harrastuskoira. Joku sohvaperuna ehkä jopa koko ikänsä.

Mutta sitä en usko, että tuolla tavalla rakenteellisesti selvästi poikkeava ja epätasaista kuormaa lantiolle ja selälle aiheuttava muutos ei jossain vaiheessa aktiivisen harrastuskoiran elämää alkaisi oireilemaan, vaatimaan tiheitä kropan huoltoja. Olen aika varma siitä, että tällaisella selällä ei pötkitä normaalia harrastuskoiran uraa ja olisin todella yllättynyt jos yli 6-vuotiaana elo olisi vielä huoletonta. Pidän edesvastuuttomana eläinlääkäriltä väittää omistajille, että "ei tämän kokoinen koira varmaan oireile" ja omistajilta täytenä maalaisjärjen (tai ainakin biomekaniikan ymmärryksen) puutteena, että uskoo tuollaisia pilipali-kommentteja.

No, nyt tuli höyryt päästettyä ja kerrottua mielipiteeni asiasta. Minua ei lohduta arvailut siitä, että voisi olla oireeton. En vaan usko sellaisiin. Kulumamuutoksia (spondyloosia, nivelrikkoa) tuohon selkään tulee kehittymään iän ja rasituksen myötä, se on aivan varma.

Näillä kuitenkin mennään mitä on ja Jupiter on minulle hyvin rakas koira jonka kannalta parhaan ratkaisun toivoisin kykeneväni tekemään. Ratkaisumalleja on ainakin pari tarjolla:
1) voin vähentää kaiken harrastamisen aivan minimiiin, jotta kuormitus olisi mahdollisimman vähäistä ja maksimoisin oireettomat elinvuodet. Kaiken harrastamisen täydellinen lopettaminen ei ole ollenkaan järkevä ratkaisu tällä hetkellä oireettomalle ja erittäin aktiiviselle koiralle, mutta ehkä pelkkä paimennus kesällä ja talvella jotain turhaa hömppöö, kuten rallitokoa. :D (kaikki tiet vievät meillä näköjään nykyään rallitokoon ;) )

Tämä malli ei kuitenkaan ole ehkä ole se, johon Jupiter tai minä oltaisiin tyytyväisimpiä ja onnellisimpia. Jupiter on erittäin aktiivinen ja se rakastaa kaikkea tekemistä. Kaiken minimoiminen tulisi todennäköisesti näkymään energian purkautumisena johonkin muuhun.

2) harrastetaan nyt niin kuin oli tarkoituskin ja tehdään niitä asioita jotka tuntuu molemmista kivoilta koko ajan tiedostaen riski oireilusta ja säännöllisesti huollattaen. Eletään onnellista harrastuselämää niin kauan kuin sitä on ja aletaan keventelemään kohti varhaiseläkettä sitten kun jumittelut menevät sille tasolle.

Täytyy myöntää, että agilitystä luopuminen nyt ennen kuin se on alkanutkaan tuntuisi aika pahalta. Jupiter on käynyt vasta yhden kurssin, mutta oli siinä todella lupaavan oloinen ja siitä olisi todella kiva päästä nauttimaan. Agility kuitenkin rasittaa selkää kovasti, ja tiedostan, että siinä lajissa harrastusura tulee todennäköisesti olemaan lyhyt. Parempi ehkä kuitenkin lyhyt kuin ei ollenkaan. En voi alkaa ottamaan taas jo neljättä koiraa sen vuoksi, että kolmannessa on paha valuvirhe ja vain koska haluan harrastaa agilityä.

Vetolajit on sitten mun toinen mietinnän aihe. Vaikka itse en ole mikään hiihtäjä-tyttö, on valjakkohiihdon treenaamisesta tullut meille mukava harrastus, josta koirat nauttii täysillä. Mulle se on mukava sosiaalinen harrastus, jonka piirissä on monia todella mukavia ihmisiä joita ei sitten muualla näe eikä niistäkään haluaisi luopua. (ajatellen nyt siis sitä, ettei Ukonkaan valjakkoharrastus enää voi kovin pitkään jatkua kun ikä tulee vastaan).

Hyvä puoli on se, että Jupiter on rakenteeltaan muuten niin hyvä ja tasapainoinen (kulmaukset, mittasuhteet), että siltä puolelta ei sitten tule lisärasitusta kropalle. Näillä nyt sitten mennään ja toivotaan, että ihan kamalan nuorena selkä ei vielä alkaisi rajoittamaan menoa liikaa.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Jupiter 1v, Ukko 6v ja Jerikon naisseura

Jupiter täytti vuoden 15.1. Itse päivystin tuona iltana, joten synttäreitä juhlittiin pässin sorkilla edellisenä iltana ja Matin tuomalla lelulla itse synttäripäivänä. Jupiterista on kasvanut iso poika. Se on alkanut merkkailemaan ja tyttöjen pissat kiinnostaa. Jupiterilla on mun kotimittauksen mukaan korkeutta 55,5-56cm, ehkä 1-2 cm enemmän kuin Ukolla. Painoa on vasta 18kg ja Jupiter onkin aika laihassa kunnossa, vaikka toisaalta varsinkin reisistä lihaksia löytyy kuin isommaltakin pojalta. Tosin kaikin puolin muuten se on aivan pieni lapsi vielä.

Jupiter on ehkä iloisin koira jonka tiedän, vähintäänkin yksi iloisimmista. Se nauttii elämästä täysin rinnoin ja varsinkin juokseminen on sen lempiharrastuksia. Jupiter onkin saanut ylennyksen Jerikon juoksuseuraan ja ulkona Jeriko tykkää "juosta kilpaa" Jupiterin kanssa. Jupiter on erittäin aktiivinen ja sen vuoksi lihan tartuttaminen sen kylkiin ei olekaan ihan helppo juttu. Tottiksessa on edistytty huimasti, kapulan kanssa pystyy odottaa istuen kun heitän ja hakee silti erittäin vietikkäästi ja hienosti kapulan ja palauttaa suoraan käteen. :) Myös seuraaminen on edistynyt hyvin ja kun vaan treenaa niin Jupiterilla intoa riittää ja edistyy. Valjakkohiihtoa on tehty yhteensä hurjat neljä treeniä ja Jupiter on siinä suorastaan luonnonlahjakkuus, erittäin nopea ja nauttii selvästi paineesta valjaissa. Kun tuosta vaan kasvaa, niin siitä tulee hyvin nopea ja vahva vetäjä. :) Agilityä ei olla nyt treenailtu ollenkaan, maaliskuun alussa viimeistään jatketaan, toivon mukaan jotain omatoimitreeniä jo sitä ennen.

Jupiter kokeili tätäkin korvamuotia, mutta palasi sitten tavallisiin lärpäkkeisiin

Ensi viikolla onkin sitten jo luustokuvaukset, joten on sitten taas jännättävää, että mitä kirjaimia ja numeroita sieltä tulee.

Ukko taas täytti eilen jo 6 vuotta! Uskomatonta. Ikuinen pentu. Siinä on kyllä persoonallisin ja sympaattisin otus ikinä. :) Valjakkohiihtotreenit on Ukon kanssa mennyt hienosti ja se on varmasti fyysisesti parhaassa kestävyydessä ja kunnossa missä se on ollut. Synttärilahjaksi Ukko sai fyssarin käsittelyn jossa keskityttiin erityisesti jumittaviin etureisiin, muualla isompia jumeja ei ollutkaan. :) 

Jerikolla on ollut täällä hurmaavaa naisseuraa. Toivon mukaan tämän tuloksena parin kuukauden päästä tulisi pieniä karvapalleroita maailmaan. :) Mandi (Kautuksen Blenda) jäi meille yökyläilemään pe-su välille ja sainkin siinä kivasti tutustua siihen tarkemmin. Muitta mutkitta sopeutui meille, rento ja varmakäytöksinen. Terävyyttä ei ole lainkaan, todella avoin ja luottavainen ihmiselle. Vilkkautta, ahneutta ja omapäisyyttäkin löytyy mun makuun oikein kivasti. Ja sitten vastapainona oikea kainaloeläin. :)



Uskoisin, että näistä kahdesta voi tulla todella kivoja pentuja monenlaiseen harrastamiseen, joten pidetään kovasti peukkuja, että pentuja tulee. :)

maanantai 8. tammikuuta 2018

Ukon päivä

Eilen oli sellainen Ukolle räätälöity päivä. Päivällä lähdettiin Ylöjärvelle rallitokokokeeseen. Edellisestä kokeesta olikin vierähtänyt pitkä tovi, 8kk. Pieni sopeutuminen vaadittiin taas koepaikalla lajin luonteeseen, mutta oikeastaan alkujärkytys on jo takana ja keskityin nyt vaan Ukon kanssa hauskan pitämiseen. Se on kai tämän lajin ydinajatus. ;)

Ja hauskaa meillä olikin. Ukko oli ihan innoisaan hallin pihassa, piippaili ja kiskoi hulluna. :D Sisälle halliin yritin ottaa aika viime tippaan, mutta otin kuitenkin liian aikaisin. Tehtiin muutamat liikkeet siinä missä nyt tilaa oli ja hienosti meni. Ukko leikki vähän liian raivoisasti ja luulen, ettei sellaiseen oltu ihan totuttu. Pahoittelut jos Ukon mölinä häiritsi, mutta kaukana kehästä oltiin joten ihan kohtuulilnen häiriö mun mielestä. ;)

Kuten sanoin, vähän liian aikaisin Ukon kuitenkin otin enkä voinut/halunnut hinkata koko aikaa ennen kehää, joten laitoin Ukon vaan "käy siihen". Ukko oli joko kontaktissa muhun tai lopulta laski pään maahan, mutta parasta oli se tunne, että Ukko ei missään vaiheessa mennyt omaan kuplaansa. Tai no, olihan se kuplasssa, mutta mä olin siellä sen kanssa! :)

Siitä ihan raukean näköisestä tilasta "nyt on Ukon vuoro" ja vire heti tappiin, pienet temput ja kehään. Kehässäkin Ukko oli koko ajan hienosti mukana. Itse sohlasin pari virhettä hihnan kanssa, kun oli vaan niin vaikea muistaa ja päättää, että missä kädessä sitä pidän ja kun aloin vaihtamaan kättä liian myöhään, kun Ukko jo oli edessä istumassa, otti se käden liikkeestä merkin vaihtaa paikka. Ihan ymmärrettävästi. Tosi hyvällä fiiliksellä kuitenkin mentiin mun hihnasähläyksistä huolimatta ja pisteitä yhteensä 91p ja 3. sija. :)





Rallitokoilun jälkeen käytiin mun äidin luona ei nyt kahvilla, mutta nesteytyksessä ja lähdettiin sitten siitä Haavistolle hiihtotreeneihin. Jupiterkin pääsi mukaan. Hiihdettiin ensin Ukon kanssa se noin 3,3 km, oikea lentokeli oli ja latu aivan loistavassa kunnossa vaikka illalla alkoikin pyryttämään. Unohdin kyllä laittaa sports trackerin päälle, joten statistiikkoja ei treenistä ole, mutta kovalta tuntui vauhti. :) Sitten pientä kävelyä ja jäähdyttelyä ja Ukko pääsi vielä toiselle kierrokselle Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Ukolla alkoi nyt siis kunnon treenit. ;)

Jupiterin kanssa tehtiin sitten tuo kierros neljässä erässä siten, että Miko hiihti pallon kanssa edelle, annettiin etumatkaa ja hiihdettiin sitten kiinni. Tosi hyvä treeni tuli Jupiterille. Saatiin jopa upea ajoitus niin, että Miko ehti juuri mäen päälle palkkaamaan ja hienosti Jupiter veti mua mäkeenkin. Sitten tuli vielä vahingossa ihmishiihtäjän ohitus, kun olin antamassa Mikolle etumatkaa, kun meidät ohitettiin. Siinä hetken mietin, että mitäköhän hittoa mä nyt teen kun tuo hiihtäjä välissä eikä se tule saamaan Mikoa kiinni, Mikolla Jupin palkka eikä koskaan ohituksia tehty. Ei auttanut muu kuin lähteä hiihtämään ja on noi bortsut kyllä fiksuja, kun ei Jupiter juurikaan edes vilkaissut väärää hiihtäjää, "ohi"-käskyllä jatkoi matkaansa ja veti hienosti Mikon kiinni, joka ei siis ohitustilanteessa ollut vielä lähelläkään näköetäisyyttä. :)

Viimeinen etappi alkoi mulla jo ottamaan koville, pitäis hiihdellä enemmän, että kunto nousis ja tekniikka edes vähän kehittyisi. Perkele, kun on epäreilua että toiset hiihtää ilman koiraakin niin lujaa, että teki ihan tiukkaa saada Miko kiinni! :D Onneksi Jupiter tässäkin veti edelleen hienosti vaikka mä olin aika poikki. :)

Aika yllätys mulle toi Jupiterin taistelutahto ja epäherkkyys tässä. Sukset ei tosiaan häiritse pätkääkään ja se on todella fokusoitunut vain ja ainoastaan eteen, juokseekin matalana ja kunnolla vetäen vaikka nyt oli vasta kolmas treeni. Itse asiassa vaikka pitäisi jo mennä rauhakseen ja pitäisin vaan liinaa kädessä (niin kuin eilen viimeisen palkkauksen jälkeen n. 100m ennen maalia missä voi tulla toisia koiria vastaankin), niin jos sukset liikkuu ja valjaaseen tulee painetta, niin Jupiter lähtee vetämään lujaa. :D Lisäksi se leikkii lelulla tosi kivasti juoksun jälkeen ja tarjoaa sitä jopa sille palkkaajalle. Koira joka ei meinannut nuorempana palauttaa leluja mullekaan. :D


maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuodenvaihde

Vuoden viimeisen päivän kunniaksi päätin pyhittää eilisen päivän treenaillulle. Ensin oli yritys treenailla paimennusta, mutta se oli aika fiasko. Lunta on noin 20cm ja se oli osittain jäässä, eikä lampaat halunneet liikkua siinä ollenkaan. Liian haastavaa nuorelle koiralle, mutta kyllä me niitä jonkinmoinen pieni lenkki saatiin kuitenkin vietyä.

Siirryttiin sitten tottistelemaan omaan pihaan ja se treeni olikin sitten taas menestys! :) Jupiter oppi odottamaan vuoroaan sivussa, tuomaan kapulan vauhtinoudosta suoraan käteen, seuraaminen edistyi huimasti ja päästiin matkaa pidentämään noin seitsemään askeleeseen, sekä lisäksi maahanmeno alkoi hahmottumaan.

Jeriko pääsi myös treenaamaan pitkästä aikaa. Vire ja ilme oli ihan täysi kymppi, ja Jeriko oppi jättämään Jupiterin huomiotta vaikka se aluksi pari kertaa karkasikin paikaltaan. Ei pahoittanut mieltään vaan keskittyi vaan yhdessä tekemiseen ja leikkimiseen. Tehtiin vähän seuraamista ja jääviä liikkeitä.

Ukon kanssa tehtiin rallitokotteluita ja Ukkokin oli kyllä innoissaan. :)

Jupiterin reaktiot ilotulitteisiin oli aika erikoisia. Jupiter vaikutti jännittävän niitä melko paljonkin ja otti muhun tosi paljon kontaktia, kun käytiin noin yhden aikaan yöllä pissatuksella kun Ukolla meinas jo rakko haljeta. Asutaan siis aika maalla ja tänne kuului paukkuja ehkä noin 1km päästä hiljaa ja siinä vaiheessa pikkaisen tussahti silloin tällöin. Olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta päätin sitten että otan Jupiterin ulos leikkimään, ihan kokeilumielessä. Sehän leikki sitten täysin normaalisti, innokkaasti ja rennosti. Ensin sama kotipihassa, ja sitten vein Jupiterin vielä kohti laukausten ääntä tuohon metsätielle ja siinäkin yhtä lailla leikki täysin normaalisti, juoksi hakemaan palloa paukun jälkeen siitä suunnasta niin kuin ei mitään.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Jupiteria ilmeisestikin jännitti paukut ja se kaipasi multa kannanottoa siitä onko syytä huoleen. Kun itse olin hyvin passiivinen Jupiterin ottaessa kontaktia (kun en halunnut tehdä numeroa), niin Jupiter päätteli itse, että on syytä huoleen. Kun sitten aloin taas leikkimään normaalisti ja iloisesti, niin Jupiterkin rentoutui.

Jerikon jälkeen mikä tahansa reaktio on mulle uutta ja vähän ihmeellistä. Nythän Jupiter on vielä nuori ja ehkä erityisenkin herkässä iässä, joten tulevaisuus vasta näyttää millaiseksi tilanne kehittyy. Kuitenkin nyt vaikuttaisi siltä, että vaikka Jupiteria selvästi paukut jännittää, niin se ensinnäkin ottaa kontaktia muhun mikä on hyvä asia, ja toisekseen sillä näyttäisi toimintakyky kantavan hyvinkin yli jännittävästä asiasta. Mulla on vaan oppimiskaari varmaan vielä vähän kesken siitä, että mikä on bordercollielle normaalia, kun ensimmäinen nyt sattuu olemaan tuollainen joka ei reagoi mihinkään ääneen yhtään mitenkään...

Tänään treenailtiin taas. Jerikolle ja Jupiterille yritin alkaa rakentamaan kestoa nenäkosketukseen käden kanssa, jotta sitä voisi hyödynttää erinäisissä tilanteissa. Jerikolle aukesi hyvin, Jupiterille ei ihan niin hyvin. Lisäksi Jeriko teki jääviä sekä muistuteltiin taas vähän seuraamisen paikkaa jonka olen kyllä törkeän eteen opettanut/päästänyt luisumaan. Vasemman jalan seuraamista muistuttelin ja pienenpieniä askelia niin ettei saa lähteä edistämään. Jeriko keskittyi nyt hienosti jääviin ja teki todella näpäkästi. Tehtiin törpön kierronkin kautta ja hienosti toimi.

Jupiterin seuraaminen harppasi taas eteenpäin ja tosi kivalla ilmeellä häntä korkealla seurasi ja paikkakin pysyi hyvin korrektina jo hieman pidempiäkin pätkiä. Täyskäännös vasemmalle hitaasssa vauhdissa on hieno, peräpää toimii hienosti! :) Lisäksi törppäjen kiertoja ikään kuin agilityohjausharjoituksena.

Ukolle sitten rallitokohömppäilyä. Illemmalla käytiin Ilonan kanssa hiihtämässä ilman koiria, Ukolla nyt vielä vapaaviikko. Ukko kyllä vähän "reimastui" siitä, että lähdin hiihtovaatteissa ilman sitä. :D Ensi viikolla jatkuu sitten taas vetotreenit ja katsomaan miten jaksan tottistella.