tiistai 29. huhtikuuta 2014

BH Ypy

Eilinen oli taas sellainen "tukka putkella -päivä". Ensin kauheella kiireellä töistä pankkiin ja sitten sieltä kotiin, ehdin just voidella leivän mukaan ja sitten autoon ja nokka kohti Kyröskoskea. Kauhee flunssakin alkaa iskemään päälle ja kun ei meinannut oikea osoitekaan löytyä ihan heti, niin olin niin kiukkua täynnä, että meinasin kiukkuitkun autossa tirauttaa... Joo, univelkaa on "vähän". :D

Mutta onneksi koepaikalla oli niin mukava porukka ja kun kahviakin sai, niin äkkiäkös se mieli siitä kirkastui. Onneksi ei sentään oltu Ukon kanssa ekoina, ehdin siinä sitten kunnolla rauhoittua. Saatiin pariksi 0-koirakkona Sari ja Udo, paremmin ei olis voinut mennä. :)

Ennen meidän vuoron alku Ukko oli hyvässä vireessä, teki kivasti parkkipaikalla seuraamista jne. Kentälle tullessa iski kuitenkin paine päälle, ehkä meille molemmilla, mutta ainakin Ukolle. Enää ei pystynytkään pitää kontaktia ja hihnaseuruu oli käytännössä vain sunnuntaikävely, jossa Ukko rauhoitteli itseään haistelemalla maata. Tempon vaihdoksien jälkeen Ukko vähän terävöityi, samoin käännöksissä, mutta sitten taas palas laamailuun. Pari lisäkäskyä yritin antaa, mutta sitten päätin kävellä vaan mahdollisimman reippaasti kaavion läpi, jotta pääsen henkilöryhmän jälkeen kehumaan Ukkoa ja henkisesti vapauttamaan. Kävi niinkin hyvin, että nimenomaan henkilöryhmään Ukko paransi tosi paljon, selvästi alkoi ymmärtämään mistä on kyse ja sainkin sitten antaa kehut parannuksesta. :) Tästä arvosana puutteellinen ihan ansaitusti.

Vapaana seuraaminen oli jo huomattavasti parempaa joskaan ei lähellekään Ukon parasta. Hieman kontakti välillä eli ja juoksussa Ukko lähti jostain syystä rynnimään aika paljonkin mun edelle, mutta muuten hyvää suoritusta. Henkilöryhmä oikein hyvä. Tästä arvosana erittäin hyvä.

Liikkeestä istuminen meni oikeestaan moitteetta, voisi vielä nopeammin istua. Arvosana erinomainen.

Maahanmenon valmistelevassa osassa Ukko oli taas vähän ulalla, edisti aika paljon. Meni kuitenkin ekalla käskyllä maahan, tuli ihan hyvällä vauhdilla luokse vaikkakin voisi vielä hieman nopeampi olla, ja sitten tuli suoraan sivulle. Tän tiesi oikeastaan jo etukäteen, koska aina kun Ukko on yhtään paineessa, niin tarjoaa suoraan sivulle tuloa. Arvosana erittäin hyvä.

Paikkamakuussa Ukko oli vähän haistellut ja oli kyllä aika rennossa kylkiasennossa, kun palasin. Makasi kuitenkin rauhallisesti, mutta ylösnousuun tuplakäsky. Arvosana erittäin hyvä ja tottelevaisuusosa hyväksytty. Kaupunkiosuudessakaan ei mitään erityistä ja siinä sitten yhdeksän aikaan päästiin vihdoin koularia rikkaampina kotimatkalle! :D






sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

SM-kisat kutsuu

Onpa taas ollut vauhdikas viikonloppu ja univelkaakin kertynyt! Perjantaina lähdettiin Tuijan kanssa Jyväskylään agilitykisoihin. Yövyttiin ensin Tuijan vanhempien luona, mutta Meea, Ukko ja osittain Jerikokin oli sitä mieltä, ettei aamu viiden jälkeen tarvitse enää nukkua kun alkaa jo olla valoisaakin ja unet jäi melko lyhkäsiksi, kun oltiin vasta puolen yön aikaan päästy nukkumaan.

Aamulla sitten ykkösten kaksi rataa, joista toiselta Tuija ja Ronja vetäs hienon voittonollan 1,5 vuoden kisatauon jälkeen! Aikamoista ja iso hatun nosto! :)
Muut koirat oli sillä välin Tuijan äidin hellässä huomassa ja käytiin välissä syömässä, palataksemme sitten Jerikon kanssa kisapaikalle.

Tuijan äidin tsempityksissä oli kyllä jotain taikaa, kun mekin vetäistiin nolla heti ekalta radalta! :D Aika -7,92, etenemä jotain 4,34 m/s ja sijoitus 3./39. Serti meni kyllä heti ekalle, mutta ehkä se onni vielä potkaisee meitäkin. Joka tapauksessa viimeinen aginolla SM-kisoja varten, joten meidätkin tullaan näkemään niissä karkeloissa! :) Puomin kontakti meni vähän varateluksi ja A:n Jeriko hidasteli ja kontakti oli tosi hilkulla, mutta radalla pääpainon yritin nyt pitää kunnon meiningissä ja olinkin aika tyytyväinen itseeni, kun kerrankin juoksin sen verran, että olin ihan hengästynyt radan jälkeen. :D Ja Jeriko veti ihan huippu hyvin, hitsi kun se onkin niin taitava! Nyt oli hyvä meininki Jerikollakin ja käännökset tosi hyviä. :)


Toiselle agiradalle lähdin hakemaan vähintäänkin yhtä hyvää raivoa tekemiseen ja olen kyllä tähänkin tyytyväinen. A:n kontaktin Jeriko teki tällä radalla jo huomattavasti vauhdikkaammin, ehkä se eka kerta vieraalla A:lla vähän teke vielä epävarmuutta. Joka tapauksessa meno oli tosi hyvää aina siihen asti, kun Jeriko vähän karkas puomilta ja olin siinä sitten myöhässä ja tuli kielto hypylle ja Jeriko vielä nappas muurin väärään aikaan joten siitä hylky. Mutta kiva rata! :)


Viimeisenä hyppäri, joka oli tosi kivan oloinen rata. Pääosin luukutusta ja sitten pienet käännökset väliin. Ihan sika hyvää rataa tehtiin taas tosi hyvällä meiningillä, mutta sitten mulla nousikin kierrokset jo niin kaakkoon, että sekoilin putken lähetyksessä ja huusin "eteen" ja Jeriko joka oli jo menossa putkeen kilttinä poikana alkoikin katselemaan, että pitikö sittenkin hakea jotain muita esteitä edestä ja kielto putkelta. Mutta toisaalta ihan oikein, että kerrankin mulla nousee vire niin korkeelle, että sekoilen, en muista koska olisin viimeksi agiradalla kunnolla kisoissa mokannut jotain, kun oon ollut liian tyynen rauhallinen! Pieni moka oli siis hyvä juttu. ;) Viimeinen tiukka käännös ennen loppusuoraa oli kyllä todella kaunis ja siitä sitten loppukiri. Kiva rata! :)


Tänään oli juoksukontaktiseminaari, joka oli kyllä todella antoisa kokemus. En ollut etukäteen varma ilmoittaudunko alkeispäivälle vai jatkopäivälle, kun tavallaan ollaan tehty juoksukontakteja, mutta ei kuitenkaan saatu sitä alun teoriaopetusta. Saatiin kuitenkin paikka jatkopäivältä ja tämä olikin tosi hyvä meille. Otin Jerikon koiraksi, koska sillä on ollut ehkä enemmän ongelmaa ja vaihtelua suorituksissa. Jeriko kyllä pisti heti niin parastaan ja teki niin hienoja kontakteja, että olin ihan ihmeissäni!

Toisella vuorolla tehtiin sitten pientä rataa jossa A:ta mentiin ees taas eikä sitten ollut pumppereita paikoillaan. Tässä alkoi Jerikolla selvästi näkymään epävarmuus. Jeriko on selvästi vähän riippuvainenkin niistä pumppereista ja sain ohjeeksi pienentää pumpperia ja alkaa niitä pikku hiljaa häivyttämään. Lisäksi on unohtunut tuo lelun heitto harjoittelu, jota pitäisi kuitenkin tehdä joka treenissä. Lisäksi olen heittänyt palkan aina liian myöhään, minkä opin vasta nyt. Lisäksi oon tehnyt liian paljon toistoja kerralla, minkä kyllä tiesinkin, mutta en tajunnut, että niitä toistoja on niin paljon liikaa...

Jerikon kontaktit on kuitenkin jo tosi hyvällä mallilla ja tullut harppauksen eteenpäin, nyt ei edes rysäytellyt ylösmenolla niin kovasti. Eli aletaan häivyttämään pumppereita ja jatketaan harjoituksia. Ehkäpä toi Jerikon juoksu-A on sitten jo SM-kisoissa aikas hyvällä mallilla. ;)

Ukko erityisesti tarvii eteen lentävää palkkaa ja täytyy palata harjoituksissa vähän taakse päin sen kanssa. Haetaan varmuutta ja vauhtia, jos sillä sais pois laukan vaihdonkin A:n harjalla... ;) Antoisa päivä siis ja kiitos kuvauksesta Lealle! :)


(c) Lea Nissinen

(c) Lea Nissinen

(c) Lea Nissinen

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Vauhtitreeniä

Tänään oli vauhtiradan pätkä Ylökkin treeneissä. Tuija kuvasi poikien suorituksia, tosin osa Ukon suorituksista jäi kuvaamatta, kun Tuija oli jäähdyttelemässä Ronjaa. Videoilta kuitenkin saa yleiskuvaa siitä missä mennään.

Oli kyllä hauska rata, Jerikon kanssa sinänsä helppo, mutta tosi kiva kun sai A:lle hyvin vauhtia. Ihan ensimmäisellä toistolla Jeriko hidasti, yhden tai kaksi kertaa loikkasi, mutta muut toistot oli todella hyviä. :) Lisäksi Jeriko irtos tosi hienosti suoralla mun edelle, hyppäs kauniisti ja radan ainoassa tiukassa käännöksessä kääntyi todella kauniisti siivekkeen ympäri. On se vaan taitava. :) Toivotaan, että lauantain kisoissa olisi sitten kontaktit enemmän näitä upeita suorituksia eikä niitä loikkasuja ainakaan.. ;)


Ukolle vauhtirata teki erityisen hyvää. Tosin ensimmäisellä treenivuorolla jumituttiin pituuden persjättöön ja sen ohitusongelmaan, joka tuli jo toissakertaisissa alueellisen valmennuksen treeneissä esiin. Ekaksi tulikin ihan onnistunut suoritus vai oliko se toisella yrittämällä, mutta sitten monta ohitusta peräjälkeen. Lopulta vaati sen, että juoksen riittävän läheltä pituutta, että Ukko ottaa senkin eikä tule ohi. Tässä kohtaa Tuija laittoi kameran sivuun ja keskittyi Ukon palkkaamiseen, joten sitä ei videolla sitten tietenkään ole. Pääasia kuitenkin palkata koira oikea-aikaisesti, ei se videointi. ;)

Toisella vuorolla ehdin sitten ottamaan juoksu-A:takin ja kaikki toistot tais olla tosi hyviä. Puominkin kontakti edistyy koko ajan.
Kun siihen irtoamiseen ja vauhtipätkään päästiin, niin sittenhän Ukko tekikin tosi hyvää työtä ja selvästi tykkäsi kun pääsi vaan juoksemaan lujaa. Loistava treeni meille! :)


Ja ai niin, Jerikolla on ensimmäistä kertaa elämässään ihan oikea ja totinen karvanlähtö! Vitsi kun oon iloinen! :D Pohjavilla pöllyää ihan kun vaan normi harjalla harjaan (ja oon nyt harjannut useampana päivänä viikon sisällä!) ja Jeriko kapenee silmissä ja näyttää päivä päivältä paremmalta. ;)
Toinen havainto oli, että myös Ukolta lähti harjatessa pohjavillaa. Pohjavillaa jota luulin ettei Ukolla ole ollenkaan, mutta on sitä ilmeisesti siis vähän ollut, mutta nyt sekin lähtee ilmeisesti taas kesäksi. :D

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pk-treeniä

Käytiin tänään aamulla Helenan ja Mallan kanssa tekemässä jälkeä. Helena tallas Jerikolle n. 700 metrin jäljen, halusin tehdä nyt lyhyen, ettei heti liian raskasta. Kuusi keppiä jäljellä, kulmia x-määrä, en laskenut mennessä. Kepit Helena sai taskuun vasta juuri ennen jäljellelähtöä ja varmaan osittain tästä johtuen Jerikolta jäi kepit nro 2. ja 3. ilmaisematta. Muutoin Jeriko kyllä jäljesti tosi kivasti. :) Sää oli kyllä aika rankka, kun auton mittari näytti 20 astetta, niin äkkiseltään tällainen kuumuus tuntuu olevan aina vähän rasasta itse kullekin.

Ukolle tallasin itse 1 km jäljen. Janalla jälki leikkasi noin 20 metrin kohdalla, lähtö oikealle. Tässä kävi vähän jännästi, Ukko eteni hyvin, merkkas ja meinas nostaakin jäljen oikeaan suuntaan, mutta lähtikin sitten takajäljelle haahuilemaan ja juoksentelemaan. Sitten meinas taas nostaa jäljen oikeaan suuntaan, mutta palasikin juoksentelemaan. Tajusin sitten siinä, että olin unohtanut palkkapurkitkin autolle ja jäin vähän miettimään, että mitäs nyt. Sitten Ukko yllättäen nappasikin jäljen ja lähti etenemään, joten perään vaan. Ukko nosti 1. kepin ja sitten jäikin välistä 2., 3. ja 4. Ukko jäljesti kyllä hyvin eikä pahasti missään vaiheessa harhaantunut jäljeltä, mutta vauhtia oli melkoisesti ja Ukonkin kepit ehti olla mulla taskussa vain 5-10 minuuttia (kävelymatkan jäljelle lähinnä). Ukolla oli myös kovan rankkaa tässä säässä ja noin pitkää jälkeä ajaa, kerran pidettiin pieni lepotauko, jonka jälkeen Ukko jatkoi taas innokkaasti ja määrätietoisesti loppuun. :)

Illemmalla mentiin sitten Tavesin tottisvuorolle. Nää vuorot on kyllä ihan parhaita, kun pääsee tekemään häiriössä ja on silmäpareja katsomassa omaa tekemistä. :) Ensin taas ilmoittautuminen Ukon kanssa, sitten pikku seurramispätkä ja henkilöryhmää. Nyt Ukko ei mitenkään paineistunut, johtui varmaan ekalla kertaa tosiaan siitä, kun paineistui ympäröivästä ärinästä. Vähän Ukko kyllä jätätti oikealle käännöksissä, mutta tähän sain vinkin itse kulkea nopeemmin ja alkoihan se Ukkokin olla paremmin mukana. Jäävät tehtiin bh-tyyliin ja sitten luoksetulo, joka oli hyvä. Paikkamakuussa Ukko nyt makaili täysin suorana, joten sekin meni kivasti. :) Pariin kertaan vielä vinoeste Ukon kanssa ja juoksin rinnalla ihan vaan vauhtia hakeakseni.

Jeriko pääsi kans vähän tekemään. Oltiin käyty etukäteen lämmittelemässä ja sitten otettiin ihan vaan ilmoittautuminen (joka Jerikolla selvästi huonompi kuin Ukolla, huomaa etten ole aikoinaan kiinnittänyt tähän riittävästi huomiota!) ja vähän henkilöryhmää. Palkkauksen jälkeen joku sanoi mulle jotain ja jotenkin herpaannuin, niin Jeriko otti ja meni tarjoamaan purutyynynsä henkilöryhmään ja saikin sieltä sitten itselleen leikkikaverin, jonka kanssa sitten hurjasti leikki hetken ja palas sitten mun luo silmät kirkkaina ja naama hymyssä. Hitsi mikä hellyyttävä pöljä, sulattaa sydämen kuin sydämen. :D
Jeriko teki vielä vinoesteen matalana, kun en viitsinyt kisakorkuista ottaa. Jäähdyttelyt sitten päälle ja vielä 45  min päästä vähän lenkille Tuijan kanssa. Huomenna täytyy kyllä ehtiä venytellä ja koplata Jeriko läpi, että saan vähän suuntaa, että missä mennään...

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Clap along if you know what happiness is to you

Käytiin tänään Katjan luona Salossa vähän paimentamassa ja opiskelemassa lampaiden pitoa. Jeriko ei päässyt paimentamaan muuta kuin auttamaan Loulouta lampaiden siirrossa treenilaitumelle, lähinnä irrotti navetan aitauksesta ja kuljetti sitten treenilaitumelle, mutta ei mitään juoksentelua. Lopulta Jeriko kyllä oli niin tuskastunut tästä, kun "hänet oli unohdettu", että annoin ajaa kertaalleen aitauksen päästä toiseen ja siitä Jeriko olikin kovin tyytyväinen. :D

Ukko teki kolme treenivuoroa ja todella hyvä fiilis jäi. :)  Ukko oli hyvin kuulolla, stopit toimi aikas hyvin ja Ukko otti suuntakäskyjä tosi hyvin. Välillä liikkeille lähdöissä Ukko edelleen jumittaa silmään, mutta tää on selvästi helpottamassa. Päästiin myös harjoittelemaan jakoa ja tässä tapahtui oikea läpimurto, kun Ukko alkoi todella päästä jyvälle mitä siinä haetaan. Ukko alkoi ymmärtämään, että lampaiden alkaessa hajota niitä ei pidä koota äkkiä takaisin yhteen, vaan olla kuulolla, että mihin väliin sen haluan ja mitkä lampaat pitää ottaa haltuun. Näki oikein Ukon ilmeestä, kun se katsoi erkanevaa lammasta, että "tääkö me otetaan?". Ihan älyttömän palkitsevaa nähdä, kun palat tolleen loksahtelee kohdilleen koiran päässä ja herää oivallus siitä, mitä siltä toivotaan. Saatiin pari oikein siistiäkin jakoa haltuunottoineen tehtyä, joten olen kyllä tosi tyytyväinen treeniin. :)

perjantai 18. huhtikuuta 2014

#Tähän miljoona sydäntä

Maanantaina käytiin Tavesin tottisvuorolla. Ukko teki häiriössä seuraamista, jossa alkuun meinas paineistua vieressä kävelevästä tai juoksevasta ja käsiä taputtavasta ihmisestä. Harjoitus oli kuitenkin sika hyvä, koska Ukko sitten tsemppas, kokos ittensä ja vire kantoi, saattoi hämääntyä vähän vilkaisemaan, mutta sitten äkkiä otti kontaktin ja meno jatkui. Loistava treeni siis, koeteltiin Ukkoa sopivasti, mutta loppua kohden se selvästi pääsi tästä häiriöstä yli. Muutenkin Ukolle olis varmaan hyvä tehdä vastaavia treenejä, joissa sitä jollain häiriöllä vähän paineistettais ja se sais kuitenkin kokemuksen siitä, ettei se haittaa ja pääsee yli asiasta. :)

Jeriko teki muutamat noudot ja ihan vähän seuruuta. Vire oli hyvä. :) Molemmille myös vinoestettä parit kerrat kisakorkuisella.

Keskiviikkona oli agitreenit. Unohdin pirskatti pumpperit omaan autoon, kun tultiin kimppakyytiä Tuijan autolla. Otettiin kuitenkin A:ta radalla ja meni vähän vaihtelevasti. Eka vuoro Ukolla oli jotenkin tosi tahmee, jarrutteli hirveesti siinä alastulolla ja muutenkin jotenkin hidas. Toisella vuorolla Ukko kuitenkin paransi selvästi ja hitsi kun se lähti spurttaamaan ja mä sain juosta ihan tosissani. Ville taisi tajuta ensimmäisen kerran, että Ukko oikeasti on fyysisesti Jerikoa nopeampi! ;D

Jeriko teki hienosti hommia, pari hidastelevaa alastuloa tuli, mutta sitten tuli ihan hyviäkin. Harjoitukset jatkuu.

Torstaina oli Ylökkin kisanomaiset tottikset joissa mun lisäksi Sari N. ja Satu paikalla. Ensin Ukko teki yksilöliikkeet, kun Trip oli paikkamakuussa. Seuraaminen ihan ok, aivan pitkän suoran lopussa meinas alkaa kontakti rakoilemaan, mutta muuten hyvä. Hieman Ukko painoi reittä välillä ja sitten taas jos mun vasen jalka törmäs Ukkoon, niin Ukko oletti että on käännös tulossa ja alkoi heittämään takaosaansa. Tätä ongelmaa erityisesti kahden hengen henkilöryhmässä. Pitää siis jatkossa treenata seuraamista ja rauhaa siihen, ettei koko ajan odota käännöstä. Sarin neuvon mukaan vois tehdä kahdeksikkoa ja siihen hakea sitä keskitietä takaosan käyttöön. ;)

Istumiseen annoin selkeen vartaloavun, mutta istui joka tapauksessa. Maahanmeno hyvä ja luoksetulo ihan sopivan vauhdikas, meinas vaan tulla suoraan sivulle. Edessä istuminen vaatii siis edelleen vahvistamista, kun tälleen hieman uudessa tilanteessa, kun tehdään kaikki tälleen putkeen, tulee se vanha sivulle tulo.

Tasamaanouto unohtui Ukon kanssa, mutta tehtiin hyppynouto 70 cm esteellä ja vinoeste, vinoesteeltä vauhdista palkka. Loppuun vielä eteenmeno, mitään palkkaa ei siis ollut valmiina enkä ollut tähän mitenkään erityisesti valmistellut, mutta hitsi vie kun Ukko ampaisi liikkeelle tikku suoraan ja hyvällä vauhdilla, ylitti hiekan ja nurtsin rajankin niin kuin ei mitään. Sari antoi käskyn pysäyttää, mutta eipä Ukko mennytkään maahan. Meni vasta kun karjaisin "lie down". :D Voikohan tota käskyä tosiaan käyttää pk-tottiksessa vai tulkitaanko kahdeksi käskyksi..? Onhan aika usein "maahankin" enemmän niin kuin "maaaaaaaa-haaaan"... ;)

Paikkamakuun jätössä Ukko jäi jo ihan vinoon, kun perusasento oli ollut vino mun jalkojen taakse. Kävin sitten jossain välissä korjaamassa asennon, mutta muuten ihan hyvä, ei Ukolla ongelmia ole siinä maata.

Jerikolla oli taas menoa ja meininkiä, painoi aika paljon ja meinas vähän kyllä olla sellaista ininää siinä. Hitsi oon ehkä kuitenkin lipsunut siitä veitsen terältä taas yli jo, pitää ottaa palautusta takaisin siihen terän päälle. ;) Jäävät hyvät, mutta unohdin seisomaan pysäytyksen ja luoksetulossa käytin väärään käskyä, oikealla käskyllä olisi tullut varmasti vielä voimakkaammin. Hyppynouto 70 cm ja olihan siinä sellaista varmistelua mennen tullen, mutta muuten ok. Vinoesteen Jeriko meinas ensin jostain syystä ohittaa mennessä ja sitten meni ihan säädöksi ja Sari ja Satu tuli auttamaan esteen viereen, ettei ohita. Vinoestekin siis tarvii lisää varmuutta. Itse asiassa molemmilla ja se sekä kapulatelineen lähestyminen taitaa olla meidän seuraavien treenien aihe. ;)

Lopuksi vielä käytin poikia pissalla ihan vaan tavallisesti hihnassa ja Sari ampui pari laukausta siihen. Ekaa laukausta Ukko ei kuullutkaan, alkoi just haistelee ja nuoleksimaan jotain ihanaa pissaa eikä huomannutkaan. Toisen laukauksen tiedosti, mutta kun käännyttiin takas niin ei käyttäytynyt mitenkään erikoisesti. Ehkä se leikittäminen ei sittenkään ole hyvä juttu...? Ehkä pitäis vaan tälleen ampua eikä tehdä siitä mitään numeroa..?

Tänään kävin tallaamassa aamulla pojille jäljet. Ukon jälki 500 metriä, vanheni tunnin, neljä keppiä, viisi suoraa kulmaa, jälki janalla noin 15 m päässä. Ukko irtosi janalle ihan hyvin, mutta lähti oikaisemaan jäljen suuntaan, sai ehkä jo hajua. Otin kuitenkin takas ja lähetin uudelleen, että sain Ukon leikkaamaan jäljen oikeassa kohtaa ja Ukko saikin siitä palkkaa, kun olin siihen jättänyt pari juustopalaa. Tästä Ukko lähti jäljestämään aivan törkeän hyvin. Jos viimeksi oli vähän liikaa vauhtia, niin nyt oli vauhti jo tosi hyvä, välillä rentoa laukkaa, välillä pari raviaskelta, mutta koko ajan tosi tiiviisti jäljen päällä. :) Ihan ihailin kun Ukko teki niin hienoa työtä, kulmatkin tosi nätisti. :) Kolmas keppi jäi kuitenkin nostamatta, kun tultiin vähän pahempaan paikkaan, missä sekä käännyttiin, että oli ryteikköä että oli jyrkkä nousu. En muista missä keppi oli, mutta jossain siellä. Joka tapauksessa Ukko teki koko ajan niin hyvin töitä ja nosti kolme muuta niin hyvin, että en voi olla pahoillani. :)

Jerikon jälki vanheni hieman vajaan 2 tuntia, 1000 metriä ja myös neljä keppiä, kun mulla ei ollut sen enempää valmiiksi kuivuneita. Kaksi terävää kulmaa ja aika monta suoraa, en nyt muista monta. Jälki leikkasi janan noin 30 metrissä ja Jeriko eteni janalla ihan sika hyvin ja nosti oikealle lähtevän jäljen heti oikeaan suuntaan. Sitten jäljestettiin taas tosi hienosti. Jerikon tahti on hieman rauhallisempi kuin Ukon, mutta silti täysin riittävä vauhti. :) Jeriko myös vaihtelee vauhtiaan selvästi maaston mukaan, jos pystyy rivakammassa tahdissa pitämään jäljen, niin sitten mennään rivakammin, mutta jos on haastava paikka, niin Jeriko otta vaikka ihan kävelyksi. On se vaan hienoa, kun on noin kokenut ja taitava jälkikoira, joka todella on motivoitunut pitämään jäljen. :))))

Jerikon jäljellä tuli pari tosi haastavaa paikkaa, missä todella pistettiin ihan kävelyksi, nimittäin hakkuuaukea, missä oli ihan juuri leikattu ja kasattu oksia (leikkausjäljistä päätellen saattoi olla ihan juuri meitä ennen lähteneet metsurit asialla). Näiden kasojen kohdalla varmasti siis oli harhaa vaikka muille jakaa ja Jeriko otti todella tarkasti joka askeleen. Hienosti ja sinnikkäästi kyllä taisteli näiden vaikeiden kohtien läpi eikä antanut hämätä itseään. Sitten taas vaikean kohdan jälkeen nosti vauhtia, kun oli helpompi pitää jälki. Kaikki kulmat, terävät kulmat mukaan lukien, Jeriko otti ihan älyttömän tarkkaan ja hienosti. Jeriko nosti hienosti kaikki neljä keppiä, ai että kun oon ylpee!! :)

Päivän kruunasi vielä poikien hieronta Katriinalla, vaikka oli kyllä vähän ikäviä uutisiakin. Jeriko oli tosi pahasti jumissa, erityisesti vasemmalta niskasta ja etujalasta ja sitten heijastejumina oikealta lantiosta ja koko selästä väliltä. :( Selittää toki sitä, miksi Jeriko meinasi jättää vinoesteen tekemättä eilen. Katriinan mielestä vaikutti siltä kuin Jeriko olis etuosansa kolhaissut johonkin, törmännyt tmv, mutta ainakaan itse en ole tällaista tapausta nähnyt. Onneksi on seuraava käsittely jo kahden viikon päästä ja yritetään nyt pitää erityinen huoli lämmittelyistä, jäähdyttelyistä sekä kotivenyttelyistä. Nyt täytyy ottaa rauhallisesti lenkeilläkin, Jerikolla kun on tapana vetää aina niin sata lasissa kilpaa Ukon kanssa... Fleksikaupoille sitten heti huomenna, niin saa vähän liikkumisvapautta eikä toivon mukaan vedä pannassa niskaa uudelleen jumiin.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Vauhdikas viikonloppu

Mistäs sitä aloittaisi..? Ensinnäkin Meea tuli meille hoitoon perjantaina, kun Tuija oli Ronjan kanssa metsästämässä Viron muotovalion titteliä. Huhu kertoo, että metsästysonni oli myöten. ;)
Ei oo kyllä ollut ikävä tätä pissa-kakka -rallia tai pennun kanssa elämistä muutenkaan! :D

Mutta Ukko ja Meea on ottanut ilon irti tilanteesta ja Ukko leikittänyt Meeaa vähän väliä. :)



Meea on päässyt myös mukaan vaikka mihin touhuun: eilen käynyt paimennustreeneissä, alueellisen valkun treeneissä (joiden jälkeen pääsi tekemään pari kertaa pikku putkea),  ja tänään ollut mukana taloa katsomassa ja agilitykisoissa SDP:llä. Hienosti pikku-neiti kyllä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa, hallikaan ei yhtään jännittänyt. :)

Meea on harjoitellut myös matkustamista "isojen koirien osastolla" ja hienosti sekin on sujunut. :) Jeriko näytti siskontytölle, kuinka metsurin työt sujuu. Yksi Jerikon lempipuuhista on siis valita metsästä joku sopivasti puun taimi tai oksa ja repiä se irti maasta tai puusta. Ukko toimittaa apupojan virkaa. ;)


Muuten Jeriko ei ole suuremmin lämmennyt Meeasta. Taitaa olla mitta tullut täyteen pentuja Ukon myötä.. :D Jeriko siis sietää Meean mm. samassa takakontissa, mutta ei halua sen enempää olla sen kanssa tekemisissä. ;)

Eilen oli siis alueellisen valmennuksen treenit ja Jeriko oli mukana tuuraamassa poissaolijaa. Rataan kuului haastavat kepit päin seinää, jotka aluksi tuotti Ukolle päänvaivaa, mutta kun laitettiin etupalkka niin johan alkoi sujumaan! :) Muutenkin meni ihan kivasti Ukon kanssa ei mitään ihan kamalia vaikeuksia.

Jerikon kanssa meni tosi hyvin ja kun toisella vuorolla pistettiin sitten koko rataa läpi, niin saatiin kehuja, että oli ehkä päivän paras veto. Kun vaan itsellä on oikea fiilis, se tietty "perkele" kielen päällä, ja sitten sillä raivolla pistää menemään, niin kyllähän se Jerikokin tulee just samalla intensiteetillä mukana! :) Toi fiilis pitäis sitten vaan saada mukaan kisakentille, eikä aina vaan silleen rennosti sipsutella. :D

Tänään käytiin sitten aamulla tottistelemassa Hannan kanssa. Ukon kanssa tein ensin ihan lyhyen treenin, kun just maanantaina oltiin tehty käytännössä koko kaavio: luoksetulo, pari kertaa nouto ja that's it. Sitten leikitin vaan Ukkoa ja Hanna ampui 3-4 laukausta. Etäisyyden yritin arvioida samaksi kuin mihin viimeksi oltiin jääty, kun Ukko ei regoinut mitään. Nyt kuitenkin laukaukset kuului taas paljon kovempaa (viimeksi taisi olla vastatuuli..?) ja Ukko selvästi reagoi. Irrotti lelusta joka paukulla, otti sitten kuitenkin uudelleen kiinni ja jatkoi leikkiä. Alkuun, kun hanna lopetti ampumisen, Ukko ei lähtenyt heitetyn lelun perään, mutta sitten ihan hetken päästä oli palautunut kyllä ihan normaaliksi ja juoksi lelun perään vaikka heitin sen kohti laukauspaikkaa.. Eli ei nyt ihan hirveen paha, eiköhän me toi asia saada kuntoon.

Jerikolle tein ensin paikkamakuun, kun Hanna treenas Heimoa. Ammuin paikkamakuun ohjaajan seisomispaikalta laukauksetkin ja Jeriko taas ei reagoi niihin mitenkään. Hitto vie se ei edes räpäytä silmiään! :D Paikkamakuun jälkeen Jerikolle tottiskaavio esteitä lukuunottamatta, kun en viitsinyt niitä ottaa sateen ja liukkauden vuoksi. Seuraamisessa oli taas kierrokset korkeella, mutta kyllä Jeriko ihan hienoa työtä tekikin. :) Jäävistä istumisen heitti ensin maahan, mutta sitten tuli ihan nappisuoritus. Maahanmenon ja seisomisen otin juoksusta ja tosi napakat oli. Luoksetulot vapautin purutyynyyn jalkojen välistä ja hienosti kyllä lähtee voimalla tulemaan. :) Nouto myös tosi hyvä. JA eteenmeno se vasta hyvä olikin! Kyötikkälän kenttähän on silleen "ylipitkä", mutta Jeriko painoi vaan tikkusuoraan ja täydellä draivilla, kunnes sitten nyt käskin maahan ja siitä nopeasti maahan kävikin ja pallolingolla tennari palkaksi. :)) Huippua! :)

Jotta kaikki ei olis ruusuilla tanssia, niin Jerikolla meni esineruutu taas ihan plörinäksi. Piti olla motivoiva ja helppo treeni, Hanna vei Jerikon nähden kolme esinettä ruutuun, molempiin takakulmiin ja keskelle. En jaksa edes käydä kaikkia kiemuroita läpi, mutta sanotaan nyt niin, että Jerikolla oli vaikeuksia lähteä mun osoittamaan suuntaan ja pitää nenänsä samalla auki. Kaksi esinettä nousi Jerikon toimesta, mutta kolmannen kohdalla vein Jerikon suurin piirtein viereen ja pakotin nostamaan. Alkoi "pikkasen" hermo kiristyä siinä vaiheessa, sen myönnän...

Ukolle kans ns. helppo treeni, kaksi esinettä, molemmat erikseen vietynä. Eka löytyi aika helpostikin, toisen eteen Ukko joutui tekemään vähän töitä, mutta nousipa kuitenkin hienosti. Ukolle pitäis vaan pikku hiljaa jo opettaa sitä vähän nätimpää luovutusta.. Luulen, että jotain pisteitä saattais mennä tollasesta "suoraan syliin tuomisesta" vaikka luovutusasento sinänsä onkin "vapaa"... ;)

Sitten käytiin katsomassa yhtä taloa ja sieltä suoraan Ukon agikisoihin. Ekalta radalta Ukolle heti nollavoitto! :) Puomin kontakti oli kyllä vähän siinä ja tässä, väittäisin peräti, että ei osunut, mutta tuomari ei ollut varma eikä antanut siitä virhettä niin kun ei sitten pitäisikään jos ei ole varma.. A:n "juoksukontakti" ei nyt ollut ihan sellainen juoksukontakti kuin pitäis, vaan Ukko vähän jarrutteli. Toisaalta se oli kyllä ihan odotettavissakin, kun on ekat kisat. Ihan jees rata siis. Aika -9,60, etenemä 4,06 m/s.


Toinen rata lähti vähän huonosti, kun heti eka rima tippui. A oli taas aika hidas, mutta muuten ihan kivaa rataa. Sitten kävi vaan pieni kömmähdys eikä Ukko mennytkään putkeen ja astuipa vielä puomille, joten hylyksi meni. Sitten putken jälkeisellä hypyllä sekoilin itse ja olinkin väärällä puolella keppejä kuin piti ja vähän sellaista, mutta ei se nyt ihan sysipaska rata ollut kuitenkaan... :D


Nyt siis upuu yhtä nollaa 2-luokasta. Itse asiassa jo hetken luulin, että tuo nolla oli viimeinen ja pakkailin jo kamoja, että nyt mennään kotiin, kunnes sitten tajusin, että eihän meillä niitä nollia niin montaa vielä ollutkaan.. :D

torstai 10. huhtikuuta 2014

Rasti seinään sitten kun saadaan juoksukontaktitreeni tehtyä ilman mun sekoiluja...

Miten mä sen taas sanoisin...? Miten voi olla toi kontaktitreeni niin vaikeeta MULLE?? :D Ei jumaleissön mitä sekoilua taas. Ja sitten karhun annos siitä sekoilusta osuu jotenkin aina Jerikon kohdalle... Anteeksi vaan Nallu Nallukka. :(

Ukon kanssa meni ihan ok yhtä loikkaa lukuun ottamatta. Tehtiin siis vähän niin kuin radan osana A:ta ja sitten välillä taas ihan parin esteen kanssa ja heti palkka. Ukko teki aikaste hienosti ja kepit on kyllä saanut hurjasti vauhtia ja rytmiä. :)  Joka tapauksessa jätin nyt siis etupumpperin kokonaan pois ja nyt ainakin Ukko rytmitti ilman sitäkin mun mielestä hyvin, joten sitä ei enää takaisin taideta laittaakaan.


Samoin Jeriko rytmitti ylösmenon hienosti ilman pumpperia, joten se jää pois. On sitten yksi asia vähemmän, jolla voin sotkea. Niitä muitakin asioita on ihan riittämiin kuitenkin..... Aloin nimittäin tekeen jotain ihme ohjausta, joka hienosti videoltakin näkyy. Watch and learn guys! :D Ohjaan vastakkaisella puolella olevan putken päähän vähän niin kuin kahden vastakkaisen ohjauksen yhdistelmällä: leikkaamalla Jerikon juoksulinjaa työnnän sitä kohti seinää, mutta sitten teenkin samalla persjätön joka kääntäis oikealle?? WTF?! :D Tein ton Jerikolle vielä tosi monta kertaa enkä tajunnut liikkeen älyttömyyttä ennen kuin kotiin ajellessa. Voi huh huh sentään. Onneksi sentään viimeisen sarjan kohdalla osasin jättää kikkailut sikseen ja tehtiin ihan onnistuneet perusharjoitukset. :)



tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kupla ja kuinka helposti se hajoaa...

Oi vitsi, oon niin ylpeä mun pojista. :) Eilen käytiin Tavesin tottisvuorolla, kun vuorot taas talvitauon jälkeen alkoi. Ensin tehtiin porukassa rivissä luoksepäästävyys, ei nyt ihan tottisjuttu, mutta käytin sen treeninä ilmoittautumiseen. Kentälle vieressä Ukko vähän otti painetta parista isommasta uroksesta, jotka siinä vähän ärräili ja ehkä vielä enemmän niiden omistajista, jotka sitten käskytti koiriaan "hieman kovasti". Ukolla laski häntä ja oli vähän varautuneen oloinen kentälle mennessä, aiemmin Ukko olis varmaan mennyt ihan lukkoon ja alkanut totaalisesti jähmiä, mutta mitä vielä! Mentiin riviin ison sakemanniuroksen oikealle puolelle ja se vähän rivissäkin pörhisteli, mutta Ukko vaan otti ryhdikkään asennon "kuplassa" ja tapitti mua silmiin niin kuin muita maailmassa ei oliskaan. :) Silloinkin, kun ohjaajat tuli kättelemään ja esittelin meidän ikään kuin kokeeseen mennessä, Ukko vaan tapitti mua.

En voi kylliksi hehkuttaa sitä kuinka hyvältä toi tuntui! Ei pelkästään se, että ollaan kehitytty niin paljon, että on saatu toi "kupla" meidän ympärille ja Ukko ei ala jähmimään, vaan se ehdoton luottamus mua kohtaan mitä Ukko siinä mulle osoitti. Sakemanni oli tosiaan ihan siinä 2 metrin päässä ja tosiaan niin, että mä en ollut edes välissä, eikä Ukko alun pienen huolestumisen jälkeen perusasennossa muistanut enää koko muuta maailmaa. :)))

Tän jälkeen Ukko teki paikallaoloa samalla kun toinen koirakko suoritti liikkeitä. Ukko on pari kertaa tolleen ollut kentän laidalla makaamassa, kun toinen tekee liikkeitä, mutta aina on ollut kyseessä tuttu koira ja nyt ekaa kertaa vieras, jonka lisäksi kentällä muutenkin pyöri muita koiria treenaamassa. Katselin välillä taakse ja siellä se vaan makas ihan rauhallisen näköisenä, kouluttajakin vahvisti, ettei mitään ongelmaa. Kaukaa katsottuna näytti kyllä, että Ukko olis ihan venkurassa maannut, mutta ehkä toi kyljen mustan epätasainen raja jotenkin sieltä hämäs, koska sivulle tullessa Ukko olikin ihan suora enkä kyllä nähnyt sen korjaavan asentoakaan. :D

Paikkamakuun jälkeen yksilöliikkeitä tehtiin. Ensin hihnaseuruuta, palkkasin suoralla kerran nakilla, täyskäännöksen jälkeen kerran ja sitten kerran vielä myöhemmin, en muista missä kohtaa. Siitä suoraan vapaana seuraamiseen joka oli ihan huikeen hyvää. Ukko piti ihan sika hyvin kontaktia, meinas ehkä välillä vähän edistää, mutta ei pahasti ja käännökset oli täydellisiä. Ukko ei edes häiriintynyt, kun Tuijan tuli Meean kanssa kentän laitaan ja Meea kuulemma huomas kyllä Ukon. ;) Ukko oli niin keskittynyt, ettei vilkaissutkaan. Jäävät jäi tekemättä, muuten paitsi luoksetulon osalta ja luoksetulo se vasta olikin upea! Ukko lähti sellaisella vauhdilla, että multa pöllys eikä häiriintynyt vaikka toinen koira meinas lähteä paikkamakuusta mukaan. Tehtiin vielä silleen normaalia lähempää tuo luoksetulo, ehkä 5-10 metriä välissä, mutta Ukko ei tosiaan välittänyt yhtään vaan tuli hienosti luokse samalla vauhdilla. :)

Henkilöryhmä vielä ja siinä Ukossa näkyi, että oli ottanut vähän nokkiinsa kentälle tullessa, koska ihmisten väliin meneminen olikin aluksi vähän virettä laskevaa. Tuli kyllä ja seurasi, mutta se ei toki riitä vaan palkkailin sitten hyvistä lähestymisistä ja hyvistä henkilöryhmään menoista ja lopetettiin sitten parin toiston jälkeen, kun saatiin hyvää virettä henkilöryhmään. :) Tätä täytyy harjoitella lisää, koska selvästi vieraat ihmiset vieraalla kentällä vähän paineisti Ukkoa. Mutta hienosti selvisi siitäkin. :)

Jos oli Ukko loistava, niin sitä oli kyllä Jerikokin. Otin sen aika nopeesti autosta, heitin palloa kerran, haukutin ja sitten kentälle. Ja hitsi vie mikä vire, ai ai. Poikitti joo, mutta who cares? ;) Ei siis pahasti poikittanut, vähän, mutta vire oli aivan loistava. Henkilöryhmässä ei pienintäkään epäröintiä ja kropan käyttö oli jopa vähän liiankin aktiivista, mutta en tätäkään pistä ollenkaan pahakseni. ;) Seuraamisessa vieras mies vähän häiriköi hiihdellen mun vieressä ja käsiä taputellen, mutta ei Jeriko siitä sitten kyllä mitään ottanut häiriintyäkseen. Seuraamista ei sitten jääty sen enempää hiomaan vaan tehtiin häiriötreeninä nouto henkilöryhmän läpi. Heitin siis kapulan ensin ja sitten vasta ihmiset kapulan ympärille, yksi seisoi aivan Jerikon linjan vieressä. Mutta eipä Jeriko tässäkään ottanut mitään häiriötä, vaan ampui täysiä kapulalle ja täysiä takas. Ihana partiopoika. :)

Lopuksi matalalla lautaesteellä (ehkä 60 cm...?) noutoa. Menohyppy on tosi hyvä, mutta paluuhyppyynb toivoisin voimaa vähän lisää.

Tauon jälkeen Ukkokin pääsi vielä tekemään ensin harjoitusvinoestettä ja sitten ekaa kertaa elämässään kisakorkuista. Hienosti kyllä meni! :) Jeriko kävi myös tauon jälkeen tekemässä vinoestettä ja hienosti kyllä menee. Tosi vinoistakin heitoista tulee suorittamaan paluunkin esteelle. :)

Tänään oli vähän vähemmän mieltä ylentävä esineruututreeni. Haastava maasto, laski jyrkästi puolen välin jälkeen eikä taakse nähnyt mitään. Halusin nostattaa vain kaksi esinettä, toinen ensin etuosasta ja toinen sitten oikeasta takakulmasta, joka oli vahingossa vähän ylisyvä, ehkä jotain reilu 60 metriä.. :/ Tyhmänä jätin keskellekin esineen "Ronjaa varten" ennen kuin lähetin Jerikon.

Jeriko ryntäsi ihan nenä kiinni ruutuun ja etuesineen ohi, samoin teki Ukko. Toisaalta jälkikäteen ajateltuna nännikumi oli siinä notkon alla eli tuulen alla käytännössä ja se nousi kyllä se siitä sitten, kun pojat tuli takaisin päin. Keskiesineen Jeriko nosti sitten ihan kivasti, vaikka sitä ei ollut tarkoitus nostattaa. Toisaalta olis pitänyt ehdottomasti jättää siihen, kun olin päättänyt ottaa vain kaksi esinettä...

Se takakulma oli molemmille tosi paha, ei vaan millään meinannut upota niin syvälle. Saattoi olla myös niin, että haju pyörteili siellä alhaalla häiritsevästi, mutta Jerikolta varsinkin oli ihan perseilyäkin mukana, kun meinasi sitten lähetyksessä karkailla ihan omille reiteilleen ja juoksenteli ruudun ulkopuolella. Sitten kun vähän kovenin Jerikolle, kun meinas taas karata lähetyksessä, niin johan upposi takakulmaan...

Että hohhoijaa, toisena päivänä aivan huikee fiilis, seuraavana päivänä paska treeni. Miten voi esineruudussakin olla noin suurta vaihtelua, että edellisellä kerralla Jeriko on todella hyvin nenä auki ja nyt taas jotenkin vaan juoksenteli. Blaah. Suututti. Esineruututreeni, joka olis pitänyt jättää tekemättä. Mutta ensi kerralla sitten paremmin. Eikä kokeessa voisi tollaista ruutua koskaan olla, kun tuomari ei näkis ollenkaan arvostella koiraa... ;)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

The day after....

Tänään piti käydä tekemässä kontaktitreeni ja paimentamassa, mutta jäi paimennuksen väliin, kun 3-tie oli suljettuna siellä sattuneen kolarin vuoksi.

Kontaktitreeni oli vähän väsynyttä mun osalta, Jerikolle tein aivan liikaa toistoja enkä edes tajunnut etupumpperia siirrellä kuin vasta puolessa välissä treeniä. Tän treenin perusteella aattelisin, että seuraavan treenin vois kokeilla ilman etupumpperia, koska nyt oman hajamielisyyden vuoksi vaan enemmän sotken sillä asioita. Katsotaan kuin kumpikin ottais ponnistuskohtansa ilman sitä, jospa se sieltä ihan luonnostaankin tulis hyvään kohtaan. :)

Ukko teki aika tasaista ja vahvaa sarjaa, ja sen kanssa maltoin pitää toistomäärän kohtuudessa. Ukko kyllä tekee sen verran kivasti ja tasaista sarjaa, että menin ihan ja ilmoitin Ukon kisoihin ensi sunnuntaille. Tulee vähän äkkiä, mutta otan sen nyt ihan harjoituksenakin ja pumpperien häivytyksenä. Sitä ennen ehditään ottaa 1-2 treeniä ja jätän pumppereita pois. Ja sitten jatketaan treenejä eteenpäin kisoista. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että Ukolla menee niin hyvin, että voitais kokeilla miten A luonnistuu kisaradalla.. ;)


Jerikon kanssa tein tosiaan taas aivan liikaa toistoja. Viimeisellä sarjalla puolustukseni on, että piti ottaa loppuun pallon kanssa, kun tuli epäonnistuneita väliin, mutta tuli niitä toistoja muutenkin aivan liikaa ja varmaan sen vuoksi taso alkoikin laskea. Jerikolla siis suoritusten taso vaihtelee tosi vahvasti, tulee ihan loistosuorituksia, tulee loikkasuja ja sitten tarjotaankin jo 2on2offia. Ja tyhmänä moitin Jerikoa aivan liian tiukasti siitä, eihän sellaisella nyt mitään saavuta. Olis heti pitänyt ottaa se pallo sitten mukaan.. Ja se etupumpperi... Hohhoijaa mun kanssa. :D ensi treeniin siis jätän sen pois ja katsotaan menisko askeleet paremmin, kun mun väärin aseteltu pumpperi ei olis häiritsemässä...
Ei siis kovin hyvä treeni, mutta valtaosin voin kyllä ihan peiliin katsoa, kun syyllistä etsii....


perjantai 4. huhtikuuta 2014

Ypy Ystävällinen

Rakkaalla lapsella monta nimeä. Ukko on Ukkis, Ukkeli, Pikku-Ukko... mutta ennen kaikkea Ypy ja nimenomaan Ypy Ystävällinen. :)

Tuijalle tuli Jerikon siskon pentu Meea vajaa pari viikkoa sitten ja Meeasta tulee kyllä tosi monessa asiassa Jeriko mieleen, aivan loistava pentu (vaikka onkin niin pentumaisen rasittava! ;) ). Olin Meeaa Tuijan kanssa Anitalta hakemassa ja näin siinä kaksi Meea veljeäkin, ja ne vasta Jeriko muistuttikin! :D Hullut pirulaiset kävi naskaleillaan kiinni niin kuin sika limppuun ja taistelutahtoa löytyi vaikka muille jakaa! Kyllä siinä taas tuli mieleen, että hitsi kun tollasen pennun sais käsiinä nyt, osaisi varmaan vähän paremmin valjastaa heti alusta asti tuon tekemisen meiningin siihen yhteiseen tekemiseen. ;)

Pikku riiviö oli tänään meillä hoidossa muutaman tunnin, kun Tuija oli Ronjan kanssa agilitytreeneissä. Pojat on muutaman kerran nähnyt nyt Meeaa, mutta nyt ekaa kertaa tälleen pidempää aikaa yhdessä. Ukko oli kyllä lempinimensä veroinen ja leikitti Meeaa koko illan. Vielä loppuillastakin, kun Meealle meinas tulla ihan väsykiukku ja alkoi haukkuen komentamaan Ukkoa, niin Ukko vaan tökkäs nenällä ja sitten kun Meea hiljeni, niin Ukko heittäytyi selälleen. Purutikunkin Meea olis melkein vienyt Ukon suusta, mutta Ukko vaan piti tikun itsellään eikä kuitenkaan vaivautunut mitenkään komentamaan, kun Meea melkein suusta yritti tikkua hakea. :D

Meeakin oli aivan innoissaan Ukon kanssa leikkimisestä eikä nyt yhtään jännittänyt, vaan heti kun Tuija lähti alkoi painimaan Ukon kanssa innoissaan.


Meea sai myös tutustua kissoihin ja täytyy nyt niitäkin kehaista, että on meillä aikas kiltit kissatkin, kun ei tarvi ollenkaan pelätä, että pentu sais tassusta. Meea sai tehdä varsinkin Lalliin tuttavuutta ja hyvähän se on kiltteihin kissoihin tutustua. :)


Kuvasaastetta illalta tuli sen verran, että latailin kuvat Picasaan, alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee niitä katselemaan. :)


https://plus.google.com/photos/109610162957765546809/albums/5998519584822306881?authkey=CP-E_sC6g7TeqgE

Jeriko ei nyt vielä oikein innostunut Meeasta. Jerikolla on selvästi mennyt maku pentuihin Ukon tulon jälkeen.. Mistäköhän se johtuu..? ;) Merkit oli kuitenkin nähtävissä, että vielä se Jerikokin heltyy Meealle, se on väistämätöntä. ;)

Tällä viikolla on poikien treenit ollut vähän vähemmällä. Mä aloitin uudessa työpaikassa, päivät on ollut vähän pidempiä ja luottotreenikaveri Tuija kipeenä. Keskiviikkona käytiin agilitytreeneissä, mutta niistäkään ei suurempaa kerrottavaa. Tehtiin A:ta radalla ja meni ihan ok, vaikka vähän meinas alkuun tulla pojilla jarruttamisa alastulolle. Mutta pitäis nyt päästä eteenpäin tässä, että päästäis joskus kisoihinkin! :D

Pakko vielä kommentoida loppuun, kun joskus aikoja sitten kirjoitin koiramaailman fanaattisuudesta. Yksi isoimmista fanaattisuuden kohteista on koirien ruokinta ja ehkä nimenomaan barffaus. Itsehän syötän koirilleni lähinnä raakaa lihaa ja lihaisia luita, jauhetun lihan kanssa kasviksia ja puuroa (riisi, hirssi, tattari), minkä vuoksi mun ruokintaa ei voi tietenkään aidoksi barffiksi kutsua. Luin tässä pari päivää sitten Facebookin kautta kirjoituksen barffauksesta, joka itse asiassa herätti mussa tietynlaista huvittuneisuutta. ;) Mun mielestä on vähän hassua kuinka fanaattiseen sävyyn barffauksesta kirjoitellaan ja rinnastetaan koira suoraan susiin ja muihin täysin villeinä eläviin koiraeläimiin. Suden ruokavalioon ei tietenkään ole kuulunut mikään viljaperäinen, mutta onkohan sudet sen enempää popsineet parsaa tai kiinankaalia..? ;)

Jyrkkään sävyyn asiasta kirjoittaminen on helppoa, mutta olisi aika vaikea imitoida täydellisesti luonnossa elävien susien ruokavaliota. Ja onko se edes tarpeen? Koirahan on kesyyntynyt sudesta, erään teorian mukaan susista, jotka oli luonnostaa rohkeampia ja alkoivat helpon ravinnon vuoksi oleilemaan ihmisasutusten laitamilla syöden ihmisten jätteitä. Siis ihmisten jätteitä joissa oli mukana myös muuta kuin mitä ne villit erämaan sudet söivät. Mun mielestä koira ei ole susi vaikka sudesta onkin alkunsa saanut ja liika fanaattisuus ruokinnan kanssa ei ole mielestäni kovin perusteltua. Kuka voi aukotta kertoa mikä nyt on ensimmäinen koiraksi luokiteltava sudesta kehittynyt otus ja onko se muka syönyt edelleen täysin samalla lailla kuin villit sudet? Hieman epäilen.

Barffaus on hienoa, mutta toisaalta monelle koiralle sopii nappulakin ihan hyvin ja nappularuokinnan paheksunta on mielestäni turhaa jos koira pärjää sillä hyvin. Itse ruokin raa'alla lihalla, mutta annan kasvisten lisäksi myös puuroa, koska koen että siitä koirani saavat erilaisia vitamiineja/hivenaineita kuin pelkistä kasviksista ja koska se tekee tällaisen vapaamuotoisen raakaruokinnan halvemmaksi kuin pelkillä kasviksilla lihan rinnalla. Kasviksilla jotka varsinkin talviaikaan Suomessa on ärsyttävän kalliita. Koirani saavat myös aitoon barffaukseen nähden liikaa kasviksia suhteessa lihaan, lähinnä koska suurempaa lihapitoisuutta kokeillessa molempien koirien mahat meni vähän turhankin kovalle.

Jokainen tavallaan, mutta huvittaa jos jossain aletaan liikaa syyllistämään muita tai vedetään ihan älyttömän jyrkkiä johtopäätöksiä. ;)

Huomenna onkin sitten vuorossa valmistujaisjuhlat vol3 ja vol4, näitä siis juhlitaan. :D Meea tulee Tuijan kanssa meille iltaa viettämään, saa siinä hyvää sosiaalistusta isossa ihmisporukassa, johon kuuluu vielä mun kovaääniset veljet! :D (Itse kun olen kovin hiljaista sorttia... ;) )