sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Hylkyviikonloppu

Päivitys ei ala kauheen hyvin, kun on tollanen otsikko. Tosin se ei aivan täydellisesti pidä paikkaansa eikä ole ihan niin masentavaa kuin miltä kuulostaa. :D Mutta ei se viikonloppu kauheen hyvin alkanut kaiken kaikkiaan, kun perjantaina piti vaan käyttää auto huollossa, mutta vikaa oli ilmeisesti sitten enemmänkin jotain kaasuttimeen liittyen eikä ne saaneetkaan yhden päivän aikana sitä kuntoon. Jäi sitten perjantaille suunnitellut jäljestykset jäljestelemättä ja sai sitten vähän miettiä, että miten viikonloppuna liikkuu. Onneksi saatiin Kaislalta kyyti Somerolle ja Marjukalta tänään Lempäälään agilitykisoihin. Kiitos molemmille! :)

Eilen startattiin Ukon kanssa ensimmäistä kertaa paimennuskisoissa Somerolla. Kuluneen viikon aikana ei päästy paimennusta ollenkaan treenailemaan, mutta olin kuitenkin edellisen treenin perusteella sillä ajatuksella liikkeessä, että käyttäisin Ukolle oikean puoleista hakukaarta ja hyvää tulosta lähdettäisiin hakemaan. Rata oli kuitenkin nyt käännetty "nurinpäin" jolloin lampola ja lähetystolpalta katsoen vasemmalle enkä sitten uskaltanut lähettää oikealta, vaan pistin vasemmalta vaikka se on huonompi puoli.

Saatiin ajaa kaksi rataa,  molemmissa kaari aikas suppea, jälkimmäisellä todella suppea. Ensimmäinen rata meni sinänsä hyvin, poispäinajot ja kuljetukset ihan ok, kuljetuksessa tosin Ukko mun huomaamatta itse pisti itseään maahan, kun tuli liian lähelle ja huomasin sen vasta hetken päästä, että Ukko makaa pari kymmentä metriä taaempana. Vettä satoi ihan kunnolla ja huppu oli päässä, mutta huomasin sen kyllä hyvin nopeasti virheeksi, kun en pystynyt seuraamaan sekä Ukkoa että lampaita ilman, että käännyn kokonaan ympäri, kun huppu peitti näkökentän sivulta. Joka tapauksessa hyvä rata ja lampaat häkkiin, olin tyytyväinen. Radalta tullessa saatiin positiivista palautetta hyvästä ekasta startista ja fiilis oli muikee. Kunnes sitten kuulin, että rata oli hyllytetty, koska mä työnsin lampaan häkin ovella sisään?! Vieläkään en voi sanoa, että tuollaista muistaisin tehneeni, koskaan mulla ei ole ollut tapana olla itse kauheen aktiivinen häkillä, vaan annan koiran tehdä työt. Varmastikin sitten suljin oven tosi nopeasti perässä kiinni, mutta tuuppasua en kyllä muista. Näin se kuitenkin tulkittiin ja mitäs siinä sitten mukisemaan. Kurja fiilis vaan tuli, tuli romahdettua korkeelta alas. :( Pisteitä oli häkille tullessa kasassa 54, hakukaaresta 14, nostosta 5, kuljetuksesta ohjaajalle 5, ajosta 20.

Toiselle radalle lähdettiin sitten sillä ajatuksella, että ajetaan samanlainen rata, mutta että en sulje häkin ovea ennen kuin joka ikinen lammas on aivan häkin peräseinässä kiinni. Mutta ei se mennyt ihan suunnitelman mukaan. Ukko oli ihan kierroksilla ja hakukaarellakin kaahas aikamoista vauhtia. Kuljetuksessa joka toinen flänkki oli sellainen "syöksyn tiiviisti sisään" -tyyppinen ja jouduin käskyttämään Ukkoa maahan ettei räjäyttäisi laumaa. Kuljetuksessa Ukko puski lampaita ihan taukoomatta mun ohi ja viis veisasi mun murahduksille. Häkillä jätin Ukon "vahtimaan" lampaita ja häkille mennessä vilkuilin pariin kertaan taakse ja kaikki hyvin. Mutta sitten kun säädän portin narun kanssa niin lampaat syöksyykin jo häkille ja siitä ohi. Kertaalleen sain tilanten siitä pelastettua vaikka Ukolla taas törkeän suppeat kaaret, vauhtia ja kierroksia liikaa. Sitten lampaat pääsi uudestaan häkin ympäri ja ne oli todella päättäneet lähteä varikolle. Oli pakko viheltää peli siinä poikki, kun Ukkoa ei olisi niiden perään voinut laittaa, ei se kuitenkaan niitä olisi koonnut. Enpä oo koskaan ennen itse keskeyttänyt rataa sen vuoksi, etten luota koiran tekemisiin.

Voin sanoa, että oli itkukin aika herkässä tän radan jälkeen, todella pettynyt ja masentunut fiilis enkä voi väittää, että se olisi siitä ihan heti helpottanutkaan. Tässä nyt sitten luonnostaa tulee aika pitkä tauko paimennustreeneihin ennen ensi kevättä, mitä nyt varmaan talven aikana jokunen kerta käydään paimentamassa, mutta pääosin jää tauolle. Saa sitten nähdä miten Ukko tuosta kehittyy, olisiko keväällä jo erilainen ääni kellossa ja hieman vastaanottavaisempi koulutukselle.

Tänään siis agilitykisat Jerikon kanssa. Varma piriste ja piristävä se olikin. Jeriko oli tosi hyvin menossa ja meiningissä mukana, kuunteli hyvin, mutta myös eteni hyvin. Itse vaan sitten säheltelin kaksi ensimmäistä rataa. Ekana agilityrata jolla tehtiin hienoa nollaa ihan loppu"suoralle" saakka. Keppien jälkeiselle hypylle valssi, mutta jotenkin sitten kadotin Jerikon ja jonkun ääliömäisyyden vuoksi lähdin kääntymään valsissa takaisin ja niinhän Jeriko meni sitten hypyn joka olisi pitänyt ohittaa. Harmitti, mutta ei niin paljoo, kun rata oli muuten tosi hyvä.


Toinen rata oli myös agilityrata. Jälleen itse sekoilin, tällä kertaa aivan alussa. Keppien jälkeen valssilla vaihdoin puolta ja kadotin seuraavan hypyn näköpiiristäni, käännöksen lopussa olin jo sen verran hukassa kartalta, että kahdesta vierekkäisestä hypystä piti oikein miettiä, kumpi piti tehdä. Ohjasin sitten Jerikon siitä välistä ja siitä kieltovitonen. Muuten taas tosi hienoa rataa Jerikolta. :)


Viimeisenä hyppäri, jolle oikein tsemppasin itseni, ettei enää mitään sähellyksiä. Päätin myös jättää valssit tekemättä, kun tänään näköjään niistä pää meni niin totaalisesti pyörälle ja vastaaviin kohtiin suunnittelin vaan persjätöt. Tiesin, että kovaa saisi juosta, mutta luotin että onnistuu. :) Ja niinhän ne persejätöt onnistuikin ihan sairaan hyvin! Jeriko lukee tosi hyvin persjättöjä eikä tullut esteistä ohi vaikka ohjasin tosi rohkeastikin persjätöllä puolen ajoissa vaihtaen. :) Hylky vaan tuli tästäkin radasta, kun putki kutsui Jerikoa vähän liikaa, mutta ei harmittanut. Tää oli hyvä rata ja pelasti ehkä koko viikonlopun. ;) Jatkossakin pitää kyllä rohkeemmin käyttää Jerikon kanssa persjättöjä, koska ne näköjään toimii noin hyvin: Jeriko lukee niitä hyvin ja mä pysyn paremmin kartalla siitä mihin ollaan seuraavaksi menossa. ;)


torstai 24. lokakuuta 2013

Hyppy hyppy!

Viimeisimpään Palveluskoirat -lehteen oli eläinfysioterapeutti Tanja Kotti kirjoittanut artikkelin pk-esteiden turvallisuudesta. Samasta aiheestahan on pinnan alla ja ilmeisesti aina silloin tällöin myös pinnan päällä kohuttu jo vuosikausia eikä mitään muutosta ole tullut.

On varmaan helppo arvata millä kannalla itse olen. Jeriko loukkasi itsensä melko pahasti viime syksynä ensimmäisessä jälkikokeessamme, kun kaatui metrisen yli pahasti niskoilleen kolautettuaan etuosaansa. Ei pelkästään se, että metrinen on korkea hyppy 50 cm korkealle koiralle, mutta esteitä on jos minkälaisia virityksiä ja tuolla kerralla kyseessä oli nurmella vihreäksi maalattu lautaviritys, joka muistutti lähinnä maalattua elintarvikelavaa. Saattoi ihan hyvin ollakin siitä tehty. Mutta onko ihme, että tuollaiseen esteeseen tottumaton pieni koira arvioi hypyn väärin? Nurmialusta ei muutenkaan ole mikään paras alusta ponnistaa noin korkeaa hyppyä, alastulon kannalta se on toki hyvä. Mutta Jeriko siis lähti itsevarmasti ja vauhdikkaasti hyppäämään, mutta ilmeisesti liian kaukaa ja täydestä vauhdista lensi esteen yli niskoilleen. Onneksi ei käynyt pahemmin, ei murtunut mitään muuta kuin koiran itseluottamus.

Minun mielestäni hyppy saa kaikin mokomin olla metrin korkea, mutta ihmettelen miten on joillekin niin iso ja tärkeä asia vastustaa, että hypystä tehtäisiin turvallisempi?? Eihän koko hyppy edes itse asiassa ole niin kovin merkityksellinen, kun tälläkin hetkellä voi tottiksesta saada hyväksytyt pisteet ilman, että suorittaa koko hyppyä alkuunkaan! Onko se sitten oikein vai väärin on ihan eri keskustelun aihe, mutta itse näen tärkeäksi että koirani suorittaa hypyn ja suorittaa sen turvallisesti. Erästä keskustelua seurailin facebookissa hetken, mutta meni kyllä lopulta (ylläri pylläri) niin lapselliselle tasolle ettei sitä oikein keskusteluksi voi kutsuakaan.

Hypyn turvallisuutta ajatellen olisi monia ratkaisuja: harjakset hypyn päällä, putoava rima tmv. Mutta ei kelpaa harjakset, kun niissä on pakko olla joku vikana kun aiemmin niitä käytettiin ja on poistettu käytöstä.. Hohhoijaa. Voinee liittyä siihen, että kosketusta on hankalampi arvostella, en tiedä. Turvallisempi se olisi ainakin. Entäs sitten rima? Päällä voisi olla vaikka kaksi rimaa, ensimmäinen metrissä ja toinen vaikkapa 90 cm. Ensimmäisen pudottaminen vastaisi kosketusta, toisen tiputtaminen kieltoa (koira ei ylittäisi metristä). Tosin näin tiukalla arvostelulla alkaisi ropista pisteitä pois niiltäkin koirilta, jotka nykyään ylittää hypyn koskettamalla tai jopa voimakkaasti ponnistamalla esteestä. Aika pelottava ajatus, joten sitä pitää kyllä vastustaa! Rimahan voi vaikka jäädä koiran jalkojen väliinkin.. Mun mielestä riskit verrattuna kiinteään esteeseen olisi silti pienemmät, mutta olkoon.

Kolmantena joku heitti mun mielestä todella hyvän ja toteuttamiskelpoisen idean: kangaseste jonka yläosa on pingotettu kuminauhalla tolppien väliin. Koiran osuessa joustaa eikä kaada koiraa, mitään ei tipu koiran jalkoihin tai häiritsemään paluuhyppyä, mutta kankaan heilahduksesta on helppo nähdä kosketus. Tämä ehdotus sivuutettiin vaan ihan tyystin. Ei kai keskitty mitään riittävän hyvää valittamista siitä, mutta kiinteästä esteestähän ei luovuta! Pk-hyppyä ei voida turvallisemmaksi tehdä, koska sitten pitäisi hakumetsätkin kuplamuovittaa jne?? Hohhoijaa.

Itse lisäisin vielä, että vähintäänkin pitäisi olla yhtenevämpää millaisia hyppyjä saa pk-tottiksessa käyttää, ettei tuollaiset kummalliset lautaviritelmät menisi läpi. On kohtuutonta olettaa, että koira osaa arvioida hyppynsä mitä erilaisimmille esteille, samalla kun pinnistää itsensä äärirajoille. Eikä millään pysty treenaamaan niitä kaikenlaisia hyppyjä, mitä tottiksissa käytetään. Jo se, että hypyt olisivat yhdenmukaisempia, tekisivät tehtävästä (eli hyppäämisestä) koiralle helpompaa ja siten turvallisempaa.

Mutta iso osa koiristahan ei pysty ylittämään pk-hyppyä puhtaasti. Sitä kyllä ylitellään milloin milläkin tyylillä, ponnistellaan harjalta tai suorastaan räpiköidään yli, tai osa hyppää puhtaasti yli mutta karmaisevalla hyppytekniikalla takajalat vartalon alla, selkä ja niska jäykkänä. Tulee hyppy ylitettyä, mutta alastulossa ei voi paljoa vaimennuksesta tai joustamisesta puhua. Huh. Harvoin näkee oikeasti kauniilla ja taloudellisella hyppytekniikalla suoritettua pk-hyppyä. Joillekin on kuitenkin pääasia, että koira ylittää hypyn ja siitä saadaan pisteitä, ei niinkään koiran terveys nyt tai pidemmän päälle.

Vastustusryöpystä jos voi jotain päätellä, niin ei sille hypylle nytkään tehdä mitään. Ei uskalleta, kun niin monet vastustaa sitä kovaäänisesti. Hiljaisemmat myötäilevät äänet jää kuulumatta.
Mä en kuitenkaan vaan itke matalamman/turvallisemman hypyn perään ja odota hyppyesteen madaltumista kuin kuuta nousevaa, vaan jatkan niin kuin tähänkin asti. Vaivaa tämän asian eteen olen kyllä nähnyt ja näen edelleen. Ollaan tehty runsaasti hyppytekniikkatreeniä, koko viime talvi viikottain harjoiteltiin pk-hyppyä ja nyt vielä sitten värkkäsin oman harjoitusesteen vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta varten. Metrinen ylittyisi tälläkin hetkellä, mutta mulle ei kuitenkaan riitä ylitys kuin ylitys, tahdon saada Jerikon hyppäämään mahdollisimman hyvällä tekniikalla, itsevarmasti ja taloudellisesti. Tällä hetkellä siihen on vielä matkaa.

Olen hyppyyttänyt Jerikoa nyt 60-80 cm ja ponnistuspaikan arpominen on alkanut vähentyä. En kuitenkaan tykkää siitä kuinka Jeriko vetää takajalat suppuun, ei yleensä varsinaisesti alleen, mutta jäykistää selän, kun toivoisin että ojentaisi jalat ja rentoutuisi. Toinen ongelma on alastulon jäykkä ja pysty niska, jota on nyt treenailtu niin, että pallo on minun ja esteen välissä maassa. Jeriko selvästi alkaa muistamaan pallon sijainnin ja tulee jo alas rennommin katse maahan kohdistettuna ja yläselkä pyöristettynä. Tänään tehdyssä treenissä seitsemästä toistosta kahdessa Jeriko ojensi takajalkojaan taakse, joten toivoa on, vaikka matka onkin pitkä. Jatketaan edelleen hypyn treenaamista vähintään kerran viikossa ja katsotaan millaiseen hyppytekniikkaan keväällä päästään. Me ei luovuteta kävi hyppykeskustelun kanssa miten kävi! ;)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Treenintäyteinen loppuviikko

Perjantaina käytiin paimennusta treenailemassa Urjalassa. Jerikolle otin ihan muutaman hakukaaren joissa keskityin kaaren loppuosaan (käskyttelin Jerikoa tasapainosta yli), sekä kuunteluun ja ohjattavuuteen pysäytyksen jälkeen. Hyvältä alkoi näyttämään ja jätin Jerikon treenin aika lyhkäseen. :)

Ukko teki myös hakukaaria, hain vähän sitä että millaisilla avuilla tulee vielä kelvollinen kaari. Tein pääasiassa kaaria vasemmalle, koska se on ollut Ukolle vahvempi, mutta sitten jonkun otin oikeallekin, ettei se puoli täysin unohdu. Mutta sehän oli itse asiassa melkeinpä parempi! Täytyy siis seuraavalla kerralla ottaa enemmän kaaria myös oikealta ja katsoa miltä näyttää. Treenasin myös hieman Taimin tytön Jagen kanssa ja se oli kyllä aikas pätevä plikka. :)

Lauantaina käytiin ensin Hannan sekä Jaden, Ihqun, Ruun ja Fendin kanssa lenkillä, minkä jälkeen tokoiltiin Fendin ja Ihqun kera. Ukon kanssa olen nyt alkanut vähän treenailemaan avoimen luokan liikkeitä, vakaista vannomuksistani huolimatta. Kuka niitä uskoikaan, voisi varmaan kysyä. ;)
Joka tapauksessa ollaan lähdetty taas kaukkareita treenaamaan, joskus aikoja sitten ihan vähän olen niitä Ukon kanssa treenaillut, mutta kokonaistreenimäärä on kyllä laskettavissa yhden käden sormilla. Istumaannousu on välillä hankalaa, ylläri ylläri, mutta siitä se lähtee. Ainakaan Ukolla ei ole taipumusta liikkua eteenpäin jos seison n. 1m päässä. Myös olen alkanut opettamaan Ukolle luoksetulon pysäytystä, mikä kyllä on aika hankalaa, kun se seuraamisestakaan seisominen ei ole ollut ihan priima. Enkä ole sitä hinkannutkaan, kun en ole meinannut alokasta enempää treenata. Nyt siis kuitenkin olen heitellyt tennaria aina käskyn jälkeen ja pysähtyminen on ihan kelvollinen, mutta tämäkin vaatii toki hurjasti lisää treeniä. Noutoon ollaan myös palailtu ja nouto on muuten hyvä, mutta palautusasentoa edessä pitää vahvistaa. Ukko tulis melkein mieluummin sivulle, mutta ihan pitoa harjoitellessa ja peruutellessa Ukko kyllä imeytyy eteenkin istumaan ja pitää kapulaa tosi kivasti, joten olen kyllä toiveikas, että saisin tämän opetettua eteen istuen.

Mutta jotenkin siis Ukko oli viime kokeessa kuitenkin niin kiva, että tuli ihan toiveikas olo ja ei sitten taas malta ihan kokonaankaan hanskoja lyödä tiskiin. Voidaanhan me tokoa tehdä ihan silleen hiljakseen ilman mitään kiirettä.. ;)

Tänään oli oikein treenintäyteinen päivä, kun käytiin ensin jälkimetsällä ja sitten tokoiltiin Veeran ja Nemon sekä Helenan ja Mallan (Briskness Meredith) kanssa. Kävin tallaamassa omien poikien jäljet etukäteen ja sitten ajettiin ne, kun oltiin tehty pentujäljet kahdelle muulle. Metsässä vähän yllätti, että lunta oli ohut kerros melkein kauttaaltaan, mutta en antanut sen nyt häiritä. Kyllä sen altakin rikkoontuneen maan haju tulee ja toisaalta onpahan uusi haaste jäljestykseen. :)

Ukon jälki vanheni ehkä n. tunnin, pituutta oli ehkä n. 200 metriä ja keppejä kolme. Viimeksihän kun Ukolle laittoi valjaat päälle, Ukko alkoi kiljumaan ja kiskomaan niin kuin vetotreeneihin olisi menossa. Nyt Ukolla oli kuitenkin selkeesti oikee ajatus mihin ollaan menossa ja meni jo mun jälkeä pitkin kohti jäljen alkua. Alun namikolmiossa viipyi hetken ja jatkoi sitten aikas mukavan rauhalliseen tahtiin jäljestystä. tarkistelua jäljen ympärillä oli alkuun jonkin verran, mutta sitten Ukko lähti etenemään kuin tavarajuna. Eka keppi kuitenkin jäi. Toisen kepin Ukko ilmaisi ihan kohtuu hyvin ja sai palkaksi kissanruokaa ja keppileikkiä. Loppupätkässä Ukko tarkisteli viimeistä kulmaa jonkin verran, mutta tosi hyvin ratkaisi itse ongelman ja ylitti pienen ojan ongelmitta. Viimeisen kepin ilmaisi erittäin innokkaasti ja motivoituneesti. Eihän Ukko ole keppi-ilmaisuakaan ehtinyt harjoitella kuin yhden tai korkeintaan kahden jäljen verran ja niistä on jo aikaa, joten ihmekös tuo, että tarvi pientä muistutusta. Sen jälkeen meni kuitenkin hienosti. :)

Jerikon jälki vanheni varmaan reilun 1,5 tuntia, en ole nyt ajasta aivan varma. Pituutta 700 metriä ja 6 keppiä. Lisäksi jäljellä oli harhajälki (tai tarkkaan ottaen samassa paikkaa kaksi), jonka pienen lumihunnun vuoksi havaitsin maassa jälkeä tallatessani. Janan laitoin tarkoituksella helppoon paikkaan, kun viimeksi janatreeni meni niin penkin alle. Jana oli siis ikään kuin notkossa, jossa oli selkeä suora linja Jerikon edetä. Jäljen leikkauspiste oli n. 20-25 metrissä. Notkoa tai ei, Jeriko olisi varmaan edennyt silti janalla tosi hyvin, koska oli jo lähetyksessä niin selvästi motivoitunut ja orientoitunut etenemään. Lähti siis suoraan ja hyvällä vauhdilla, mutta nenä auki, niin että heti jäljen päällä jarrut päälle ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Ensimmäinen keppi jäi nostamatta, mutta tämän jälkeen harhajäljen ylitys ei taas tuottanut mitään ongelmia, oli kuin sitä ei olisi ollutkaan, vaan Jeriko eteni määrätietoisesti eteenpäin omalla jäljellään. :) Kulmista osa meni aivan täydellisesti suoraan hienosti kääntyen, parissa kulmassa jonkin verran tarkistelua, mutta hienosti Jeriko hoiti homman. Kaikki loput kepit nousu hienosti, jopa toiseksi viimeinen jonka olin vähän jäynänä laittanut heti parin metrin kalliolta laskeutumisen jälkeen. Tällaisissa paikoissa kun herkästi jäljeltä saattaa harhaantua tai vauhti nousta. Mutta Jeriko kyllä otti jo kallion päällä todella tarkkaan kohdan, mistä jälki lähti alas ja meni niin tiiviisti jäljen päällä, ettei mitään ongelmaa tämänkään kepin ilmaisussa. Superhieno poika! :)

Onnistuneiden jäljestysten jälkeen käytiin Hesessä tauolla ja jatkettiin tokoiluilla. Melko lyhyet treenit vedettiin, mutta kivasti meni. Ukko alkoi nousemaan kaukkareissa istumaan jo huomattavasti paremmin ja kapulan palautusasentokin alkoi taas edistymään kohti toivottua lopputulosta. :) Jerikolla jostain syystä meinas nyt kaukkareissa väkisin tulla pientä tassujen siirtelyä, enkä nyt suostunut katsomaan tätä sormien läpi kun tiedän Jerikon pystyvän teknisesti siihen, ettei liikahda vähääkään. Saatiinhan niitä onnistumisiakin, kun vaadin, vaikka oltiin kyllä sitten siinä veitsenterällä, ettei pian paineistu ja ala jähmimään. Mutta siis hyvin Jeriko tsemppas ja paransi. Seuraamisessa muistin Jerikon kanssa vaihteeksi ottaa myös niitä juoksussa kääntymisiäkin ja ai että kun Jeriko teki hienosti. :)

Onnistuneet treenit = kiva päivä. :)

torstai 17. lokakuuta 2013

Agsaa!

Nyt on treenattu agilityä oikein urakalla. Oltiin ekaa kertaa "Markon ryhmässä", mutta sattuneista syistä Markolla oli korvaaja, joka nyt oli Pete Huotari. Jerikon kanssa Pete kiinnitti huomiota mun katseen merkitykseen. Jos jätän Jerikon "selän taakse", niin alkaa tulla kommenttia Jerikolta ja hidastuu. Tämä on huomattu kyllä ennenkin, silti välillä jotenkin vaikee muistaa se katse! :D Toinen asia oli mun liikkeen rytmittäminen, välillä lähden rynnimään aivan liikaa eteenpäin, kun voisin käyttää hyödykseni liikkuvuuttani ja mennä enemmän yhtä matkaa Jerikon kanssa. Jospa sitä joskus oppis..? :D

Ukon kanssa tehtiin ihan vaan putkileikkiä, kun Petekin kiinnitti huomiota tähän Ukon "löysäilyyn", ettei siis tykitä täysiä vaan vähän vaan jolkottelee. Lähetin siis Ukkoa putkeen ja sitten Ukon piti juosta mut kiinni ja ampua palloon kiinni. Ukko selvästi alkoi hoksaamaan, että helkkari, jos ei oikeasti anna parastaan niin ei saa palloa! Olen liikaa tottunut sellaiseen, että heitän vaan pallon Ukon eteen. Mutta tää oli kyllä hyvä juttu.

Eilen Sarin treeneissä tehtiin pientä rataa jossa oli yllättävänkin vaikeita kohtia, mutta just hyviä juttuja ja hyvää jatkoa edelliseen päivään: sain oikeasti miettiä rytmitystäni ja käydä hakemassa putkelta ja sitten tykittää yhtä matkaa seuraavalle hypylle. Sari kehui, että Jerikon hyppytekniikka on kovasti kehittynyt ja hyppäsi hyvin levollisesti ja teki käännökset hyvin tiiviisti, kun vaan mun ohjaus oli kohdillaan. ;) Jerikollekin otin nyt käyttöön tämän palkkauksen, että pitää juosta palloon kiinni ja Jeriko kyllä syttyi tälle ajatuselle! Ukon kanssa sama rata meni kyllä tosi kivasti ja kun palkkailtiin lyhyissä pätkissä niin fiilis säilyi hyvänä.

Lisäksi tehtiin "torso-ohjausta" kolmella esteellä. Aattelin, että Ukko ei ihan varmaan tajua ollenkaan, mutta Ukkohan löi mulle luun kurkkuun. :D Meni nimittäin niin hienosti ilman käsiohjausta ettei mitään! Tällaiset keskittymistä vaativat jutut on kyllä Ukon pravuuri. ;) Ukko meni todella sulavasti ja sujuvasti eikä tainnut tulla yhtään virhettä tai ylimääräistä mutkaa. Jerikon kanssa meni myös hyvin.

Tänään wuffin vuorolla tehtiin hyppytekniikkaa. Vellu kuvaili poikien sarjoja, tosin Ukon ekan perussarjan unohdin kuvauttaa. Ensin siis kuudella esteellä perussarjaa 6 jalan väleillä ja 25 cm rimakorkeukilla (osassa siivekkeistä ei päässyt sen alemmas). Sitten tehtiin Vapun neuvomaan ns. "alastulosarjaa", jossa okseri toisena esteenä ja tämän hieman vaativamman hypyn jälkeen koiran piti löytää uudelleen hyvä rytmi loppusarjalle. Kolmantena tehtiin ns. "korkeussarjaa", jossa muuten 6 jalan välit, mutta viimeiselle 9 jalkaa ja okseri, jonka rimakorkeutta vaihdeltiin. Ukolta meni kyllä kaikki sarjat tosi hienosti, on sillä vaan hyvä hyppytekniikka! :) Jerikon tekniikkaa vähän treenatessa katselin, että vetää takajalat korkeushypyllä alle, mutta videolta katsoessa ei se ihan niinkään ole.. Jerikon takaosa saisi kuitenkin olla rennompi ja selkä pyöreämpi. Luulen, että vähänkään haastavammilla hypyillä Jerikolle tulee vähän vanha tapa pintaan, että ottaa takajalkoja varmuuden vuoksi suppuun vaikkei ihan alle vedäkään.. Mutta hyvä siitä tulee, pitää treenailla nyt kyllä säännöllisesti. :)






sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Hienot pojat: TVA ja ALO1 :)

Tänään aamusta suuntasimme Linnainmaan koululle tokokokeeseen. Tuomarina Ossi Harjula, joka oli sinänsä aika lepsu tuomari, mutta linja eli aika paljon. Koe alkoi EVL-luokassa, jossa Jerikon kanssa oltiin toinen koirakko. Tuija tuli paikalle juuri ennen meidän yksilösuorituksia, enkä sitten siinä vaiheessa ehtinyt kameran kanssa säätää, enkä viitsinyt enää toiseen kehään. Videota ei nyt sitten tästä ole.

Paikalla istuminen 10: Tosi hyvä, ei mitään erikoista!
Paikkamakuu 8: Taas oli korvat vähän kiinni ja toinen käsky maahanmenoon tarvittiin. Muuten hyvä.

Seuraaminen 8: Oltiin tosiaan toisina, mikä sinänsä oli hyvä paikka aloittaa, mutta Jerikoa viritellessä en ehtinyt yhtään seuraamaan edellisen koirakon suorituksesta seuraamisen kaaviota, minkä vuoksi käännökset tuli vähän töksähdellen, en pystynyt antamaan Jerikolle varoitusta käännöksistä ja niissä usein vähän levis. Lisäksi seuraamiskaavio oli aika pitkä ja kun lähdettiin hitaasta käynnistä suoraan juoksuun pääsi Jerikolta kunnon kajahtava haukahdus, samoin kahdessa ekassa käännöksessä. Muuten oli täysin hiljaa. Ei meidän parasta seuraamista.

Ruutu 9,5: Ei itse asiassa mitään käsitystä mistä lähti puolikas piste. Tosi hieno suoritus Jerikolta. :)

Zeta 7: Mulla kävi totaalinen aivopieru. Järjestys seiso-istuma-maahan. Istumasta seuraamaan otettuani käännyin väärään suuntaan! Liikkurikin tais vähän jäätyä siinä ja pääsin jo siellä olevalle merkille asti ennen kuin kuului mitään korjauksia. En edes vielä tajunnut mitä tapahtui ja käskin Jerikon maahan, mutta sitten lopulta myös oikeaan suuntaan ja maahanmeno oikeassa kohdassakin hyvin. Kaikki liikkeet siis oikein ja seuraaminen oli oikein hyvää, mutta itsellä hirvee sekoilu. Kiltti tuomari rakotti vain vähän.

Luoksetulo 8: Zetan sekoilun jälkeen tais Jeriko olla kuitenkin vähän hämillään ja tarvi tähänkin ekaan maahanmenoon toisen käskyn. Itse luoksetulo oli oikein hyvä, kaikki välit tuli hyvällä tahdilla ja pysähtyi tosi napakasti, jopa niin napakasti että kun käskytin toiselle merkille hieman ennen merkkiä, niin siihen hieman ennen merkkiä Jeriko maahan menikin. ;) Asento edessä ja sivulle siirtyminen hienot! :)

Toisessa setissä kaukkarit, tunnari, ohjattu ja metsku.

Kaukkarit 9: Tuomarikin harmitteli, että miten nyt niin, kun kaikki vaihdot täydellisellä tekniikalla eikä liikkunut piiruakaan. Muuten olis ollut 10.. :(

Tunnari 9: Olis saanut palauttaa nopeammin. Haistoi kapulat vasemmasta sivusta lähtien ja neljäs kapula oli oma, nappasi heti suuhun ja toi luokse. Sivulle siirtyminen jälleen upea. :)

Ohjattu 9: Enpä ole tässäkään ihan varma mistä tuomari otti pisteen pois. Meille arpoutui vasen kapula, eli taas se meidän huonompi. Jeriko lähti nyt oikein hyvin merkille, ei ollut painetta ollenkaan. Turhan aikaisin ja turhan voimakkaasti silti annoin taas seis -käskyn ja Jeriko jäi vasemmalle vinoon. Mutta noutokäskyllä lähtikin aivan täydellisesti ja varmasti liikkeelle, kääntyi jyrkästi taaksepäin ja nouti oikean kapulan ongelmitta. Asento edessä ja sivulle siirtyminen suorat ja mainiot. :) Tässä kohtaa yleisöstä Tuija, Sara ja Vellu jo hurras, ykkönen oli käytännössä varma. :)

Metsku 9: Saisi palauttaa hieman vauhdikkaammin.

Kehän ulkopuolella hirveet bileet, ykkönen oli varma!! :))) Kokonaispisteet 278 ja sijoitus 3.
Pitäiskö tähän nyt sitten osata jotain yleistä meidän tokourasta sanoa..? EVL:n ykköset tuli nyt näköjään tasaisesti kahden kokeen välein, sinänsä melko nopeastikin. Mikään luokka ei ole ollut meillä ihan läpihuutojuttu, itse aivan aloittelijana olen tehnyt vaikka minkälaisia virheitä ja toisaalta Jeriko herkkänä ja miellyttämisen haluisena koirana on herkästi tehnyt joistain liikkeistä itselleen ongelmia. Edelleen viime aikoinakin olen tajunnut isoja asioita, joita olisi pitänyt tehdä alusta asti toisin, mutta virheistä opitaan ja ongelmat on nyt jotakuinkin selätetty. Jerikon halu miellyttää mua on kuitenkin kaikesta huolimatta todella hieno piirre, jota arvostan Jerikossa todella paljon! On se vaan hieno koira!! :)))))



Sitten välissä avoin luokka, jonka ajan odoteltiin Ukon vuoroa. Ukko oli alokasluokan ensimmäinen koira. Vellu kuvas meidän suorituksen, kiitos siitä! :)

Luoksepäästävyys 10: tämä tuomari itse asiassa otti koirilta pisteitä pois, jos nousi vastaan, enpä oo moista ennen nähnytkään. Ukko kuitenkin istui hienosti hievahtamatta paikallaan.

Paikkamakuu 9: Ennen liikkeen alkua vieressä oleva berniuros pääsi ihan melkein Ukon iholle asti ennen kuin ohjaaja sai hihnan hallintaansa. Itse asiassa väistinkin Ukon kanssa vähän, tosin silleen ettei Ukko huomais vaan sanoin vaan sivu ja tein niin kuin askelsiirtymän oikealle. ;) Ukko ei onneksi tästä paineistunut ainakaan niin, että olis suuremmin näkynyt. Ekalla käskyllä hienosti maahan tikkusuoraksi ja leuka heti maahan ja makasi hievahtamatta samassa asennossa koko ajan vaikka vieressä oleva berni vähän vilkuilikin. Ylösnousuun harmillisesti kuitenkin tuplakäsky.

Seuraaminen kytkettynä 9: Melko pitkä seuraamiskaavio oli alokasluokkaankin tehty. Aikas hyvää seuraamista Ukolta. Pikku virheitä, mutta vire oli hyvä, häntä heilui korkeella ja silleen tosi kivasti meni. :))



Seuraaminen vapaana 8,5: Tässä tuli alkuun pieni keskittymisen herpaantuminen eikä pysähdyksessä ollut ihan mukana. Tämän jälkeen kuitenkin paransi, pieni herpaantuminen kun tultiin tosi lähelle kehänauhaa jonka lähellä mm. yksi koirakko hengaili.



Liikkeestä maahanmeno 9: En nyt oikeestaan ihan varma ole mistä lähti piste, ainakaan noin niin kuin yleiseen linjaan verrattuna. Tosi kiva suoritus Ukolta. :)



Luoksetulo 9: Tämä pistemenetys jäi myös minulle vähän epäselväksi. Jätössä Ukko katseli hieman ympärilleen, mutta joo... Itse olin tyytyväinen, hieno suoritus. :)



Liikkeestä seisominen 8: Tässä alkoi vähän rakoilemaan, seisahtumisen jälkeen Ukko haisteli maata ja tuli aika vinoksi.



Hyppy 8: Ukko alkoi nyt todella jo annakoimaan palkkaa, kyttäs tuolia kohti, että kohta sais pallon. Tämähän tajusin nyt tässä vähän aikaa sitten, ettei toi palkan jättäminen valmiiksi sovi Ukolle ollenkaan, mutta vaikka nyt on treenattu niin, että palkka on aina mulla niin ei vielä olla tästä mielleyhtymästä eroonkaan päästy. Yritin nytkin esittää Ukolle, että palkka menee taskuun ja Sara otti pallon salaa mun selän takaa, mutta toi vanha mielleyhtymä on vielä liian vahva. Hyppyyn Ukko lähti ihme kyllä ihan ok, mutta istui hypyn jälkeen.



Kokonaisvaikutus 7: Tuomarin mielestä Ukko ei tee töitä mulle ollenkaan. Seiskan sai myös esim. koira, joka seuraamisista lähtien vain haisteli maata eikä ollut ollenaan kartalla. Vähän siis toi seiska ihmetyttää, kun Ukon vire alkoi rakoilla vasta seisomisessa... Paineistuminen on toki ollut Ukon ongelma ja sitä on tässä ratkottu, mutta musta tuntuu, että olen vihdoinkin päässyt Ukon pään sisään. :) Ei Ukko nyt ehkä niin miellyttämisenhaluinen ole kuin Jeriko, joka suurin piirtein palvoo maata mun jalkojen alla, mutta kyllä Ukko töitä mulle tekee ihan hyvin ja varmasti tekee vielä paremminkin kunhan noista pallon kyttäilyistä päästään. :D

En siis nyt ihan kuitenkaan allekirjoita tätä yleisvaikutuspisteytystä, mutta ei sen väliä, kokonaispisteet 173 ja 1-tulos, sijoitus Ukollakin tänään 3. :) Kyllä se Ukkokin osaa! ;) Palkitsevinta tässä ehkä oli se, että olen nyt todella päässyt Ukon pään sisään ja alkanut ymmärtämään millaiset asiat Ukolle sopii ja mitkä ei, ja miten Ukosta voisi saada hyvää suoritusta esiin. Tästä on hyvä jatkaa (tosin pidetään nyt kyllä tokotaukoa varmasti aika reippaasti). Aivan huikeen hyvä päivä siis! :)

lauantai 12. lokakuuta 2013

AVO3

Tänään oli SBCAK:n yhdistysmestikset Nietosvaaran tilalla, tuomarina toimi Susan Truhponen-Kurman. Reissuun lähdettiin yhdessä Saran ja Vellun kanssa klo 6.30 aikaan. Kisapellolla oli aivan jäätävä sumu, 3-luokan hakutolppaa ei nähnyt ollenkaan eikä itse asiassa kuljetusporttejakaan välillä. Sumu tuntui liikkuvan aina välillä eteen ja taakse, mutta mitään ei oikeestaan näkynyt kun koira lähti hakukaarelle. 3-luokan hakutolppa otettiin sitten sen verran eteenpäin, että tuomari ja ohjaaja pystyi ylipäätään näkemään koiran ja lampaat. Samoin sitten 2-luokan tolppaa tuotiin eteenpäin. Mun ja Jerikon kohdalla kävi sitten niin, että sumu oli jo aika hyvin hälvennyt meidän vuoron aikaan, mutta vastapainoksi tästä "edusta" lampaat loppui lähtövarikolta juuri ennen meidän vuoroa ja meille haettiin lampaat poistovarikolta mönkkärillä ja kärryllä. Meillä oli siis ensimmäisenä toiseen kertaan menevät lampaat, jotka oli juuri tuotu poistovarikolta ja kyllähän lampaat sen paikan tiesi sitten. Sitten vielä siinä niitä lampaita kärryyn lastattaessa oli jotain härdelliä siellä varikolla ja aattelin, että millanen porukka sieltä oikein tulee, mutta hyvinhän ne kärryyn sitten rauhoittui ja näytti ihan hyvältä. :D

Meillä meni rata oikein hyvin, olin oikein tyytyväinen suoritukseen!
Hakukaari 18/20: Laaja ja hieno, mutta aivan aavistuksen loppui kesken. Näin kyllä, että Jeriko hidasti, mutta jotenkin en raaskinut antaan uutta suuntakäskyjä vaikka olis kyllä pitänyt. Seisomaan pysähtyminen toimi oikein hyvin. :)
Nosto 1/10: koska kaari loppui aivan aavistuksen kesken, tapahtui nosto sivuun. Siitä kyllä nopeasti sain Jerikon siirrettyä uuteen kohtaan, mutta pisteet oli jo menetetty.
Kuljetus ohjaajalle 5/20: lampaat oli olleet aikas jähmeitä ja jopa uhittelevia koko päivän ja tässä tein päätöksen, etten halua niitä pysäyttää vahingossakaan flänkkaamalla Jerikoa liian pitkälle, niinpä tein vaan pieniä liikkeitä Jerikolla ja lampaat tuli käytännössä koko matkan aika tasaisesti linjan aivan toista sivua. Off-lineksi kuitenkin tulkittiin ja siitä pisteet pois. En kuitenkaan tekisi tätä toisin, koska jos olisin Jerikon päästänyt pidemmälle, olisi lampaat todennäköisesti pysähtyneet ja jääneet jumittamaan, ja sitten olisin saanut sitä ongelmaa ratkoa. Nyt mentiin itse asiassa koko rata hyvällä flow'lla. :)
Hausta pisteitä siis 24/50.

Poispäinajo 10/20: välillä tuli off-linea, mutta aika hyvin kaiken kaikkiaan pysyttiin linjoilla ja koko ajan tasainen eteneminen ilman ylimääräisiä kiemuroita ja pyörimisiä. Seis-käskyt toimi hyvin ja Jeriko pysyi hyvin kuulolla muillekin käskyille, kun ei tarvinnut sen maahanmenon kanssa taistella. Todella iso parannus aiempaan! :) Nyt täytyy vaan pitää tästä kiinni, eikä saa "pilata" seis-käskyäkin, vaan sitä toki pitää sitten todella totella joka kerta ensimmäisestä käskystä. Mutta näyttää nyt todella hyvältä, koska Jeriko selvästi jää mieluummin seisomaan. Varmaan tuntee silleen paremmin säilyttävän voimansa ja kontrollinsa lampaisiin.
Kuljetus 7/10: aikas hyvin linjalla, yksi pieni mutka tuli.

Jako 9/10: tätä olin siis jännittänyt! Treeneissä on tuntunut, etten saa jakoa millään onnistumaan ja aattelin, että teen vaan ns. "ninja-hypyn" ja säikäytän lampaat sillä leväälleen, viis siitä ettei ole kauheen korrekti tapa jakaa. Päätin kuitenkin kokeilla ensin, miten onnistuisi nätimpi jako ja hitto vie, sain tosi hienosti kepillä maata koputellen sortteerattua yhden lampaan kääntymään haluamaani suuntaan kahden muun luo ja sain siihen välin, johon Jeriko heti tuli pyynnöstä. Tosi tyylikäs jako! :) Ainut heikko puoli oli, kun jaetuista kahdesta toinen yritti melko lailla välittömästi lähteä kolmen muun perään että mitään pitkää siistiä hallussapitoa niille ei saanut, mutta tuomari tämän hyväksyi.
Häkki 4/10: aika riitti nyt sitten hyvin häkille, joten päätin itse mokailla. ;) En pitänyt omaa puoltani vaan päästin lampaat tosi tyhmästi itsestäni ohi, vaikka olisi pitänyt vähän antaa painetta siinä, niin olis kääntyneet häkkiä kohti. Nyt tuli tämän vuoksi turha pyörähdys häkin ympäri, mutta sen jälkeen ihan hyvä häkitys. :)

Olen kyllä tosi tyytyväinen mun ja Jerikon suoritukseen, itse toimin pääasiassa tosi hyvin paria virhettä lukuunottamatta, mutta niistä oppii. :) Jeriko toimi haastavilla lampailla todella hienosti töppöjalkapuudeliksi. ;)))) Kokonaispisteet siis 54 ja sijoitus 6/15.

torstai 10. lokakuuta 2013

Piristyspilleri

Tällä viikolla on mieli ollut vähän maassa useastakin syystä, läheisien/tuttavien kohdalle on sattunut epäonnea ja olen niitä murehtinut. Kaikki treenit tältä viikolta on peruuntunut ja sekin ehkä lisää ahdistusta, kun ei pääse normaaliin tapaan nollaamaan päätään. Huomenna on koulussa tenttikin ja vaikka nyt treenien peruunnuttua olen ehtinyt lukemaan ihan kohtuullisen hyvin, on aihepiiri sellainen, että ahdistaa. Oli siis pakko ostaa karkkia jotta jaksan hyvin tenttiin lukea vielä. ;)

Mutta karkkiakin parempaa piristystä on nää mun pojat, ei olis voinut kahta parempiluonteista koiraa mun kohdalle osua. Te ootte ehkä jo kyllästyneet näihin videoihin, mutta mä en koskaan kyllästy katsomaan niiden touhuja. :)) Ei vaan voi olla hymyilemättä ja kivi putoo aina (ainakin hetkeksi) sydämeltä, kun niitä katsoo. Mun omat rakkaat piristyspillerit. :)


maanantai 7. lokakuuta 2013

Onnistuneita treenejä

Nyt on treenailtu suunnitelmallisesti ja onnistuneesti. :) Tokon osalta ollaan nyt tehty useampia kokeenomaisia treenejä ja se on tehnyt selvästi hyvää molemmille koirille! Sunnuntaina vedin ensimmäiset tokotreenini (!), aiheena kontakti. Jännitti kyllä etukäteen, mutta kyllä se aika hyvin taisi mennä. Siinä kun uppoutui koirakoihin ja siihen, millaiset jutut voisi kellekin toimia, unohti koko jännäyksen ja uppoutui vaan touhuun. Oli hauskaa! :)

Koulutusvuoron jälkeen oli kouluttajien tokovuoro. Ensin otettiin Sarin ja Ruutin kanssa yhdessä paikkamakuu. Siinä kävikin sitten hassusti. Sari oli Ruutille piilossa ja mä näkyvillä. Saadakseen Ruutin huomion terävöitymään, Sari tapautti käsiään yhteen ihan kevyesti eikä tietenkään arvannut miten Ukko tämän otti. En siis missään nimessä syytä Saria seuraavasta. Ukko lähti välittömästi paikaltaan karkuun ja meni seiniä pitkin, kun yritti löytää hyvän piilon agilityesteiden seasta. Menin sitten vaan auttamaan Ukkoa, sanoin vaan, että "ei haittaa" (mitä käytän arjessakin rohkaisemaan) ja ohjasin Ukon takaisin paikalleen ja jätin siihen, missä Ukko pysyikin ihan hyvin ja rauhallisena loppu ajan. Palautui siis kuitenkin hyvin.

Mitä tossa sitten tapahtui? Taisin kirjoittaa siitä yhdestä treenistä ennen tokon SM-kisoja, kun vieressä oleva collie kyyläili Ukkoa, ohjaaja läpäytti kädet yhteen TOSI lujaa ja sen perään rynni päälle kuin raivohärkä. Luulen, että Ukko yhdisti käsien yhteen lyömisen niin vahvasti siihen, että joku rynniin uhkaavasti kohti, että nyt pelkkä pieni käsien läpsäys sai aikaan pakoreaktion. Alkoi vähän enemmän taas ärsyttämään tämän henkilön toiminta silloin, eikä edes yhtään pahoitellut tai mitään, vaikka silloin näki kuinka Ukko pelästyi ja sanoinkin, että Ukko nyt paineistui niin, ettei voida jatkaa heidän välissä. Että ihmiset osaa olla ajattelemattomia ja piittaamattomia toisia kohtaan! :(

Sari ei siis tehnyt mitään, mistä koiran normaalisti pitäisi pelästyä, mutta Ukolle oli muodostunut vähän turhan negatiivinen mielikuva tuosta ja kävi vaan niin. Kuitenkin loppuaika meni hyvin ja Sari kävi tarkoituksella välissä palkkaamassakin Ruutia, että näyttäytyi siinä Ukolle eikä mitään ongelmaa enää sen jälkeen. Eli en ole huolissani.

Sari liikkuroi meille sitten yksilöliikkeet ja vaikka liikkeestä seisominen meni maahanmenoksi, niin olin tyytyväinen siihen kuinka Ukon vire kantoi ja se teki liikkeet läpi. :)
Jeriko teki pelkästään paikallaolot ryhmässä ja ne meni ihan nappiin.

Tänään käytiin lenkillä Katrin ja Patun kanssa, mutta ennen lenkkiä Katri liikkuroi meille tokoa. Ensin Jerikolle kaukkarit, tunnari ja ruutu. Kaukkarit tuli tosi hyvällä tekniikalla nyt, tunnarissa ennakoi sivulle siirtymistä, ruudun merkki oli nopea ja ruutu kokonaisuutenakin hyvä. Katri käskytti ruudusta kutsun kahdesti ja kutsuin seuraamaan vasta toisella, etten ruokkisi ennakointia.

Välissä Ukko teki alokkaan liikkeet. Tällä kertaa palkkasin seuraamisten jälkeen ja sitten toisen kerran jäävien ja luoksetulon jälkeen. Hyppyestettä ei nyt ollut mukana. Ukon vire kantoi nyt tosi kivasti vaikka en palkannutkaan kaikista ja oli hyvin mukana häntä vispaten. Hyvältä näytti. Seisominenkin meni nyt oikein ja kun muistin olla tuijottamatta Ukkoa, niin maasta perusasentoon nousukin onnistui hyvin.

Jerikolle lopuksi vielä luoksetulo, zeta ja ohjattu. Luoksetulo oikein hyvä, vaikka alusta kyllä oli sen verran liukas (sellainen jännä vähän savinen pohja joka jää liukkaaksi jos on yhtään kostea) että hieman venyi seisomaan pysähtyminen. Pitää kuitenkin vielä ottaa hömpöttelynä luoksetuloa, ettei tule mitään ennakointia sen suhteen. Tässä en pyytänyt perusasentoon etten lisää ennakointia. Zeta oli oikein moitteeton. Ohjatussa ei lähtenyt merkille ekalla käskyllä, nytkähti paikallaan, mutta ei sitten kuitenkaan lähtenyt. Toisella käskyllä meni ja menipä vielä ihan vauhdikkaasti ja hyvin. Pari kertaa Jeriko on nyt tolleen jumittanut merkille lähtöä, toivotaan ettei nyt kokeessa sitten jumittaisi. Itse nouto oli taas tosi hyvä. :)

Eli vielä olis tarkoitus tehdä mahdollisesti yhdet kokeenomaiset treenit pojille ja sitten hömpöttelyjä. Enpä kyllä ole näin hyvin treenannut tokokokeeseen varmaan koskaan. :D Mutta aika myöhään tämäkin treeni aloitettiin, että saa nähdä millaista tulosta ehtii tuottaa. Hyvältä kyllä näyttää molempien osalta. Ukon kanssa on kyllä todella saanut miettiä monia asioita uudelleen ja tehdä eri lailla kuin Jerikon kanssa. On esimerkiksi oikeasti katseltava taivaanrantoja Ukkoa kohti mennessä tai sivulle pyytäessä, ettei paineista Ukkoa, kun Jerikolle taas pystyy hymyilemällä kertoa, että meni hyvin ja olen tyytyväinen, mistä Jeriko saa vaan varmuutta. Oppia ikä kaikki. ;)

Sitten vielä paimennustreeneistä lyhyesti. Ollaan käyty nyt kaksi kertaa Urjalassa Mican ja Jamin luona treenaamassa. Heillä on tosi kivoja lampaita (jotain Peteltä ostettuja risteytyksiä), sopivan kevyitä muttei kuitenkaan juokse heikkopäisinäkään. Ukon kanssa ollaan tehty nyt pyörimistä lauman ympärillä niin, että itse en ole lampailla ja Ukko on tosi nopeesti hokannut ajatuksen ja tänään meni jo tosi kivasti. Ukon hakukaaret on myös edelleen auenneet ja teki jopa yhden suorastaan täydellisen kaaren n. 60 metristä. Se oli hieno. :)

Jerikon kanssa ollaan harjoiteltu seisomaan pysähtymistä, mikä toimii kyllä Jerikolla paljon paremmin kuin maahanmeno. Nyt pysähtyi tosi kivasti hakukaaren päähän seisomaan JA mikä parasta, lähti lähestymään lampaita TODELLA nätisti ja rauhassa, JA otti hyvin käskyjä vastaan noston jälkeen. Tosi hienosti meni. Sitten jako. Voihan jako. En vaan saa sitä onnistumaan melkein millään. Sellainen nätisti lauman ympärillä pyöriminen ja oikean tilanteen hakeminen ei vaan mulla toimi mitenkään, en onnistu. Tai saatiin me onnistumaan jako muutamaan kertaan, mutta aikaa paloi aivan hitosti eikä yhtään jakoa saanut onnistumaan silleen niinku kerrasta, kahdesta tai edes kolmesta yrityksestä... Mutta ei hätää, on mulla toimintasuunnitelma lauantain kisoihin joka toivon mukaan toimii ettei sitten kaikki aika tuhlaannu jaossa eikä menetetä jaon ja häkin pisteitä. Että näillä mennään viikonlopun kisoihin.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Toko-oivalluksia vol x

Pakko on nyt yrittää lyhyesti kirjoittaa meidän tokotreeneistä, kun oli niin hyviä oivalluksia meidän treenaamisesta ylipäätään. Mähän olen aina ollut silleen vähän laiska tokotreenaaja, tavallaan kyllä teen töitä asioiden eteen, mutta hömpöttelen milloin mitäkin eikä kokeita ennen ole ollut kovin organisoitua treenaamista. Jerikon kanssa ollaan menty kokeisiin aika vähäisillä kokeenomaisilla treenaamisilla, mutta nyt tajusin, että jos Jerikollekin tekee hyvää kokeenomainen treeni, niin Ukko todella tarvitsee sitä tottuakseen koetilanteeseen.

Tänään tehtiin toinen kokeenomainen treeni Ukolle ja Jerikolle myös kokeenomainen. Jeriko teki ensin puolet liikkeistä, sitten Ukko väliin ja lopuksi Jerikon loput liikkeet. Liike liikkeeltä en ala nyt treenejä käymään läpi, mutta Jerikolla oli joitain yksittäisiä pikku virheitä joita hiotaan vielä, mutta selvästi hyvää oli hyvä vire ja se kuinka Jeriko oli koko ajan mukana liikkeiden väleissä.

Ukossa oli selkee ero eiliseen treeniin, vire ei laskenut nyt ollenkaan niin paljoa tai niin nopeasti ja se oli innokkaana liikkeiden aloituksissa. Liikkeet meni muutenkin hyvin lukuunottamatta maasta ylösnousun jähmimistä sekä seisomisesta pientä siirtymistä, kun tulen rinnalle. Näihin Tuija kommentoi ihan osuvasti, että painostan ehkä katseellani, erityisesti tätä tapahtuu maasta ylösnousu-tilanteissa. Ukon seisoessa katselen kyllä taivaan rantoja kohti mennessä, mutta voisin vielä sivulle asettuessa selkeämmin katsoa Ukosta pois päin ja asettaa itseni hieman taaemmaksi, koska Ukko peruuttaa istumaan. Lisäksi Ukolle liikkeiden alkuihin vahvistusta, että kun sanon "valmis", ottaisi kontaktia. Näitä tehtiinkin jo tässä illalla peilin edessä ja jatketaan sillä mallilla.

Yksi iso huomio Ukon kohdalla oli myös se, että Ukolle ei sovi sellainen, että jätän palkan kentän laitaan odottamaan (niin kuin olen Jerikolle tehnyt). Ukko vaan jähmii ja väijyy palkkaa, mutta jos palkka onkin mulla itselläni, niin Ukko keskittyy paremmin muhun ja yhdessä tekemiseen. Tämänpäiväisessä treenissä ehkä sekin jo tuotti parannusta, kun eilen oli palkkaillut liikkeiden väleissä (=palkka mulla): eilen Ukko vielä muisti kokeenomaisessa tilanteessa sellaisen tavan, että pallo on kentän laidalla (välillä vilkuili eilen sinne ja keskittyminen kaiken kaikkiaan oli huonompaa), mutta tänään oli koko ajan mun mukana ja valmiina jatkamaan.

Että tällaisia pohdintoja. Hyvä se on tässä vaiheessa alkaa ihan oikeasti miettimään, että voisiko jotain tehdä toisin... ;)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Tokoiluja

Käytiin eilen tokoilemassa Linnainmaan koulun kentällä ja saatiin seuraksi Darja ja Markus, sekä Jerikon serkku-poika Ilo. :) Darja käskytteli Jerikolle ruutua ja nyt makasi oikein rauhallisesti ruudussa eikä mitään ajatustakaan ennakoida. Kyllä se tais olla sellainen yksittäinen aivopieru viime kokeessa. Näitä meillä riittää.. :D Sitten Darja liikkuroi meille ohjattua noutoa ja hitsi, kun oli taas Jerikolle vaikeeta mennä merkille liikkuroituna, ravaili tai suorastaan hiippaili merkille varovaisesti vaikka sitten merkkiä siinä kapuloiden edessä leikitellessä meni oikein vauhdilla. On sille vaan jäänyt ikävä mieli noista liikkuroiduista suorituksista, kun oli ongelma sen merkin ohituksen kanssa ja sitä joutui siitä korjaamaan. Mutta saatiin kuitenkin ihan hyviä onnistumisia sitten, koko ajan paransi. :)

Ukko teki ihan perus seuraamista ja vähän jääviä, sekä luoksetulo. Iloa ja Darjaa käytin häiriönä ja seurauttelin heidän ympäri, mutta ei Ukko siitä ottanut enää mitään häiriötä, kun oli jo Ilon moikannut. Itse asiassa Ukko oli hassu, kun annoin luvan mennä tervehtimään: kävi vähän haistamassa ja heilutteli häntää, mutta sitten jäi vaan paikoilleen ja vilkuili mua, että koska jatketaan treeniä. :D

Tokoilujen jälkeen käytiin pikku lenkillä. Sittenhän Ukko tietenkin innostui aivan valtavasti Ilon kanssa leikkimisestä ja olihan niillä hauskaa! :) Myös Jeriko osallistui välillä juoksenteluihin ja leikitteli Iloa. On siinä kyllä kiva pentu, tosi hyvin puhuu koiraa ja sitten kuitenkin lähtee rohkeasti leikkimään kunhan on kohteliaasti ensin tehnyt tuttavuutta. :)

Tänään käytiin Tuijan kanssa tokoilemassa. Ensin Ukko teki alokasluokan liikkeet läpi niin, että Tuija liikkuroi ja palkkasin jokaisen liikkeen jälkeen lempipallolla. Jännä juttu, palkkailusta huolimatta alkoi vire loppua kohden laskea. Seuraamiset alkuun ihan ok, vähän oli väljyyttä välillä eikä se mitään Jerikon seuraamista ole, mutta ihan ok varsinkin tokoon. Liikkeestä maahanmenossa ylösnousuun tuplakäsky, tän Ukko lähes aina jumittaa. Luoksetulo oli tosi hyvä, mutta sitten liikkeestä seisominen meni ensin maahanmenoksi. Otin tämän kuitenkin tilaisuutena käskyttää uudestaan maasta ylös ja nyt nousi yhdellä ja kehuin isosti. Sitten seisominen ihan ok, valui hieman perään, mutta en ala sitä hinkkaamaan mihinkään täydellisyyteen, tämä kelpaa. Mutta seuraamisessa jo huomasi selvän vireen laskun. Hyppy ihan ok, mutta ei siinäkään kunnolla seissyt paikallaan.
Vaikea tätä nyt kunnolla kuvata, mutta Tuija sen ekana ääneen sanoi, että vire laskee ja niin se tosiaan koko ajan laski vaikka joka liikkeestä tuli palkka. On se vaan kumma, tuttu kenttä, tuttu liikkuri, ei ylimääräisiä häiriöitä ja palkka vielä, mutta silti vire ei kestä. Nyt tehdään sitten paljon kokeenomaista liikkuroitua treeniä, että Ukko tottuisi siihen.

Jerikolle ensin zetaa ja sitten ohjattua noutoa taas liikkuroituna. Muistin nyt palkkailla perusasennostakin, kun sitä ei ole aikoihin tehnyt ja Jeriko käynyt odottaessa vähän "hajamieliseksi". Vahvistelin siis sitä, että Tuijan viedessä kapuloita Jeriko oli skarppina ja katsoi kapuloiden viennin, mutta palautti aina katseen muhun. Nyt meni merkki kyllä tosi hyvin, mutta ite mokasin ensimmäisen, kun kehuin "hyvä merkki" ja Jeriko otti tämän käskynä korjata vielä ja Jeriko korjasi itsensä vinoon oikealle. :D Palkkasin siitä kuitenkin, mutta vähän pelkäsin, että seuraava toisto olis huono, koska meni säädöksi kuitenkin toi. Mutta ei, Jeriko meni ihan vauhdikkaasti ja varman oloisesti merkille, päästin noutamaan oikean joka tosi hieno ja sitten vielä sama juttu vasemmalle ja todella hienosti sekin! Hitsi olin tyytyväinen!! :) Niin tyytyväinen, että jätin Jerikon treenin tähän hyvään fiilikseen. :)