sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kuninkuusluokassa

Käytiin tänään Jerikon kanssa ensimmäisessä EVL-luokan kokeessa Porissa, tuomarina Juha Kurtti. Tea oli matkassa mukana seurana, tsemppaamassa ja kuvaamassa. :)

Paikalla istuminen 0: Joku aivopieru mulle tuli ja paikalla oloihin mennessä virittelin Jerikoa kuten paikkamakuuseen, siis silittelin rinnan ja sanoin "tehdään paikkamakuu" ja kun se sammakko hyppäs suusta, niin samalla tajusin kuinka olin mokannut! Koitin vielä, että jos otan Jerikon pois perusasennosta ja uudelleen siihen, niin saisko sen pään nollattua, mutta arvelinkin että nyt tuli tehtyä kohtalokas moka. Ja niinpä Jeriko oli väärässä mielentilassa, kun sen jätin ja oli mennyt maahan noin puolessa välissä.. Ai että kun harmitti tollanen moka! :(

Paikkamakuu 10: sama asento pää maassa koko ajan. :) Tässä meillä oli hyvä arpaonni, kun oltiin ensimmäisinä rivissä, saatiin siis antaa maahanmenokäsky ensimmäisenä eikä Jeriko joutunut kuulemaan muiden käskyjä, kun maahanmenoon olisi herkempi kuuntelemaan muita ja sitten perusasentoon oli helppoa odottaa omaa vuoroa. :)

Seuraaminen 8,5: Nyt tuli ääntelyä vähän, seinää kohti juostessa Jeriko hieman alkoi ihmettelemään, että ei kai me seinää päin juosta :D  ja sitten hitaassa seuraamisessa joku ihme aivopieru Jerikolle, kun jäi hetkeksi maata haistelemaan! Kerta se on ensimmäinen tollastakin. :D



Zeta 7: Seisominen meni jostain syystä maahanmenoksi, en osaa sanoa miksi. Loppupysähdys tuli jotenkin töksähtäen, turhaan itse hätäilin liikkurin käskyn toteuttamisessa.



Luoksetulo 10: Siis tosi hyvä luoksetulo Jerikolta! :) Kameran takaa suoraan edestä kuvattuna vauhti näyttää todellista hitaammalta, oikeasti Jeriko tuli oikein hyvää vauhtia ja seisomaan pysähdys oli siihen vauhtiin tosi napakka ja hieno, samoin maahanmeno ja ihan ansaittu kymppi mun mielestä! :) Tosin jätössä Jeriko jäi jotenkin hirveesti haistelemaan maata ja tiukempi tuomari olisi siitä varmaan ottanut jotain pois... Tämän tuomarin linjaan siis ihan ansaittu. ;) Hassuja juttuja kyllä huomaa videolta, kun mun sormet tolleen värähtelee, mutta johtui varmaan siitä kun oli näpit niin pirun jäässä. :D



Ruutu 9: Jeriko hakeutui jotenkin hassusti ruudun vasempaan reunaan ja juuri oli yksi kultsu hylyttänyt ruudun kun ranne tuli ruudusta pihalle, mikä taas herätti ikäviä flash backejä mulle ja arvoin hetken itsekseni, että yritänkö saada Jerikon keskemmälle vai pyydänkö maahan. Pistevähennys siis tästä mun hidastelusta.



Tähän väliin tuli tauko ja sitten loput liikkeet. Välissä otin vähän Ukkoakin autosta ja leikittiin pihalla sekä tehtiin seuraamista, luoksetuloa ja jääviä. Ihan kivalla vireellä Ukko teki, mutta seisomaan pysähtyminen vaatii kyllä koko ajan tuplakäskyä...

Ohjattu nouto 0: Jeriko meinasi juosta vaan merkin ohi suoraan keskimmäiselle kapulalle, pysäytyksestä jäi sivuttain ja istui. Jouduin odottamaan kauheen pitkältä tuntuvan ajan, että Jeriko otti katsekontaktia, mutta sitten meinas lähteä taas kohti keskimmäistä ja kun aloin pysäyttämään, niin sillä samaisella hetkellä Jeriko oli vaihtamassa vasempaan (eli noudettavaan) kapulaan ja sitten pysähtyikin mun käskystä. Toisella noutokäskyllä ei sitten tohtinutkaan lähteä enää sille kapulalle mistä oli kielletty ja toi keskimmäisen. Hitto, mikä moka, mutta en mä olisi voinut arvata, että samalla hetkellä Jeriko kääntyykin kohti oikeaa. Jos siis haluaa jossitella (totta kai), niin ilman sitä ylimääräistä pysäytystä Jeriko olis hakenut oikean kapulan!



Metallinouto 10: Bueno nouto.



Tunnari 7: Hieman Jeriko turhaan mietiskeli kapuloilla, että mikäköhän se nyt on, mutta toi sitten oman mutta sellaisella "sikari"-otteella, että eteen istuessa kapula lipsahti hampaiden välistä. Jeriko kyllä nosti oma-aloitteisesti, mutta tiputuksesta pistevähennys.



Kaukkarit 10: !!!! Siis meidän murheen kryyni, kymppi!! :D Vielä kun siinä ehdin nähdä muiden suorituksista, että ensimmäisenä on istumaannousu, niin vähän nousi pala kurkkuun, koska se on Jerikolle vaikeampi kuin nousta ensimmäisenä seisomaan ja sitten vasta myöhemmässä vaiheessa sarjaa nousta maasta istumaan. Ekaa käskyä antaessa voi sanoa, että hieman jännitti ja olin aivan haltioissani, kun Jeriko nousi heti ylös! :)) Jerikon luokse palatessa hymy olikin sen mukainen! ;) Toisaalta virnuilin hullun lailla koko kokeen, että en tiedä huomasiko Jeriko kuinka erityisen tyytyväinen tähän olin... :)



Kokonaispisteet siis 233,5, 2-tulos. Harmilliset mokat tuli, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen tähän päivään! Jerikon vire oli hyvä, nyt on taas vanha Jeriko tekemässä ja voittaja-luokan jähmimiset (jotka tosiaan varmaan pitkälti liittyi siihenkin, kun Ukko tuli taloon) on taakse jäänyttä aikaa. :) Varsinkin luoksetuloon ja kaukkareihin olen todella tyytyväinen. Paikkaistumisessa tapahtunut moka olisi ollut täysin vältettävissä ja ohjatun noudonkin onnistuminen oli kymmenesosasekunnista kiinni, jos olisin pienen hetken odottanut enemmän, Jeriko olisi ehtinyt vaihtaa kapulan mitä oli menossa hakemaan. Mutta siis tyytyväinen olen ja tosi ylpeä Jerikosta! :) Keskiviikkona uutta matoa koukkuun! :)

Ainut huono puoli keskiviikossa on, että kuulin juuri eilen että silloin olisi ollut koe myös tuolla meidän viereisellä koulun kentällä, mutta sitä ei tässä Toko.fi -kalenterissa ollut! Arvatkaa vaan harmittiko eilen, kun tästä kuulin! Olisi ollut hieman kivempi tulla tohon vajaan kilometrin päähän kuin ajaa 50 km Ikaalisiin! Varsinkin Ukolle olisi ollut kiva saada tuo "kotikenttäetu". Mutta eipä mahda mitään, tiedänpähän jatkossa olla käyttämättä em. kalenteria. Kennelliiton kalenterissa taas on se huono puoli, että samaan aikaan ei saa näkyviin eri piirien kokeita ja pitäis tietää mikä kaupunki kuuluu mihinkä piiriin (Ikaalinen esimerkiksi ei ilmeisesti Pohjois-Hämeeseen, mutta mihin sitten?). Miksei voi olla sellaista kalenteria, jossa kerralla näkyisi ihan jokainen hyväksytty tokokoe, mitä on tulossa??

No joo, mutta keskiviikkona siis Ikaalisiin. Silloin pidän mölyt mahassa paikallaistumisessa ja otetaan pieni ohjatun noudon treeni vielä huomenna ja katsotaan mihin se riittää.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Ulkokisat

Tänään oli vuoden ensimmäiset ulkokisat. Eipä olla ulkona treenailtukaan syksyn jälkeen, että ei sen puoleen. Tavallaan arvasin, ettei kauheen hyvin voi mennä, kun Jeriko yleensä vähän innostuu liikaa ekoja kertoja ulkona, mutta ei se itse asiassa siitä edes ollut kiinni, vaan radat oli niin täynnä ansoja, ettei mitään rajaa! Anne Viitanen tuomarinan kaikissa.

Eka rata oli suoraan sanottuna v-mäinen, siis ihan tosissaan ärsytti sen jälkeen, että pitääkö tollasta sitten tehdä kolmen radan verran. Ihme vääntöä ja töks-töks -meininkiä ja sitten meidän rata lopulta kaatui siihen, että lähetettiin puomin alla menevään putkeen ja piti käytännössä leijeröidä ja saada sieltä A:lle. Edeltävästi myöhästyin vielä valssaamisessa ja jouduin ohjaamaan putkea edeltävän hypyn takaaleikkauksella ja rimakin tippui sen vuoksi. No, koska oli putkelle lähettäessä Jerikon takana, niin Jeriko kääntyi putkesta tullessaan siihen suntaan missä viimeksi olin ollut, eli vasemmalle. Sieltä tuli sitten puomin ali ja mä ihan hämilläni, että mitä hittoa sen kanssa pitää tehdä, että kuljettaa nenästä kiinni pitäen takaisin toiselle puolelle ja hylky tuli kun Jeriko meni selän takaa puomille. Jälkikäteen tajusin, että miksi ihmeessä en laittanut uudelleen siihen samaiseen putkeen ja yrittänyt saada sitä ohjausta onnistumaan, menetetty pelihän se oli siinä vaiheessa jo joka tapauksessa! :D Loppurata oli kyllä ihan jees, ja varsinkin pituudella kääntymiseen ja loppusuoraan olin tosi tyytyväinen. :)


Toinen rata oli sitten jo kivempi, mutta toinen rima jo putos. En ole oikein varma miksi, oikein ajattelin kuinka maltan olla näyttämässä sitä kolmannen kiertoa ennen kuin Jeriko on alhaalla toiselta, mutta oliko sitten riman tiputukseen syy, että niin pitkään panttasin tietoa miten mennään..? No, anyway, siitä jatkettiin ja ihan kivasti menikin. Rima tippui sitten kolmanneksi viimeiseltä esteeltä, taisi ohjauskäsi vaihtua juuri riman päällä. Onneksi tää rimaherkkyys tästä sitten helpottaa kuitenkin, kun taas totutaan olemaan ulkona. ;) Tältä radalta siis 10 vp ja aika -6,97 m/s.



Kolmas rata oli hyppäri ja myös sinänsä ihan kiva, vaikka tässäkin ansaesteitä riitti. Tämä hyllytettiin taas kahden esteen jälkeen, kun mun ohjaukseni vei Jerikon väärälle esteelle, olin sijoittunut huonosti toisen esteen taakse ja käsikin vielä vippas jotenkin niin, että näyttäis kuin ohjaisin takana olevaa hyppyä ja sinnehän Jeriko meni. :D Loppu rataa vedettiin sitten aika täysillä ja erityisen tyytyväinen olen Jeriko keppien hakuun! Kyseiseen kohtaan hyllytti tosi moni koira, kun putken suu sieltä suoraan kutsuu, mutta Jeriko meni kepeille tosi hienosti! :) Vähän meinas rytmi hajota muurin jälkeen ja putkelle lähetys oli kai hieman epäselvä, kun Jeriko siinä hidasti. Ihan lopuksi meinasin vielä ohjata väärälle esteelle, kun kääntyessä väärä este jotenkin siihen tarjoutui, mutta sille Jeriko ei lähtenyt. :D



keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Valmis? Liike alkaa

Ollaan nyt tokoiltu tavallista tiiviimmin, kun koetta olis tulossa. ;) Viime sunnuntain kokeeseen ei meille paikkaa vapautunut vaikka oltiin ensimmäisellä varasijalla, harmi. Korvattiin sitten koe tokotreenillä Tuijan kanssa. Jeriko teki vähän pk-omaisesti (Jerikolle tää kaavojen rikkominen on vaan hyvästä) ja vietiin yhdessä pallo kentän päätyyn (Jeriko jäi maahan noin 20 metriä ennen päätyä ja vein itse loppuun) ja sitten tehtiin liikkeestä jäävät, luoksetulo ja lopulta eteen lähetys. Jeriko oli sunnuntaina kyllä vähän omissa maailmoissaan, kentälle tullessakin meinas vähän haahuilla minne sattuu. Liikkeestä istuminen meni pari kertaa maahan, mutta tuli se oikeakin asento lopulta. Luoksetulossa törkeää ennakointia, meinas parin askeleen jälkeen pysähtyä, mutta sitten toisella kutsulla luokse. Eteenmeno oli muuten hyvä, paitsi että hieman banaania muistuttava. ;)
Lisäksi Jeriko teki ohjattua noutoa yksi toisto kummallekin puolelle ja tosi hienosti kyllä haki oikean. :) Muuta ei sitten taidettu tehdäkään.

Ukko teki ihan alkuun vähän kahdella keppiparilla erilaisia kulmia, kun niitä piti vielä vahvistaa, varsinkin ns. sulkukulma tuotti jotenkin erityisiä vaikeuksia tajuta, että siitä edessä olevasta portista ei nyt saakaan mennä, vaan pitää kiertää ensin ensimmäinen keppi ja sitten vasta aloittaa. Nyt meni tosi hienosti, kun pikku hiljaa kulmaa muutin ja palkka tuli aina nopeasti kun oli lyhyempi sarja. Vauhtikin kasvoi kivasti! :)
Sitten siinä ruutuja ynnä  muita kasaillessa Ukko leikki pallolla ja olikin sitten ehkä jo vähän liikaa juoksennellut, kun seuraamiseen oli vähän väsähtäneen oloinen. Tsemppas kuitenkin hyvin ja tämän jälkeen laitoin autoon tauolle. Tauon jälkeen stoppeja, jotka meni aikas kivasti ja sitten luoksetuloa. Luoksetulossa olin erityisen yllättynyt ja tyytyväinen siihen, että ekaa kertaa Ukko ihan todella juoksi lelulle suoraan mun jalkojen välistä, yhtään asiaa pohtimatta. :) Tosi hyvä treeni! :)

Eilen oltiin Mutalassa tokoilemassa Sari Niemisen ja Sari Ruotsalaisen kanssa. Ensin tehtiin ylempien luokkien paikallaolot ja hitsin hyvin Jeriko nyt kesti muiden käskytykset! :) Jeriko parka vaan oli aika hyvittavan näköinen Udon ja Rasmuksen välissä, hieman eri kokoluokkaa! :D
Jeriko teki sitten merkkiä ja ruutuun lähetin kerran, ympärillä oli aika paljon matalampia merkkejä häiriönä, mutta aika kivasti kyllä meni. :) Luoksetulon otin kerran suorana eikä nyt ennakoinut ollenkaan niin pahasti, sitten pysäytyksen kera ja pysäytys oli niin hyvä ettei varmaan koskaan ole ollut noin napakka! Tosin käskytyskin oli hivenen painokas... ;)
Ohjatun kanssa tuli sitten vähän ongelmaa. Ensin oikean kapulan nouto ongelmitta vesilätäköstä, mutta sitten kun tehtiinkin niin, että Sari R. tuli pk-A:n takaa ja laittoi vaan kapulat ja jäi toiseen sivuun (eli oikealle), niin Jeriko jäi siihen niin jumiin että väkisin yritti vaan koko ajan lähteä oikealle. Palautin aina sitten merkille, mutta olisko ollut vasta neljäs vai viides yritys, kun Jeriko luopui siitä oikeasta kapulasta ja lähti vasemmalle. Työvoitto siis! :D

Olen kyllä Jerikosta nyt pistänyt merkille, että sillä on taas vähän se kovuus nostanut päätään, joka Jerikossa on kyllä ollutkin pentuna/nuorena ja silleen viime aikoinakin ehkä muita kuin mua kohtaan. ;) Mutta nykyään kestää tosi paljon korjaamista eikä ole siitä moksiskaan, ei mitään surkuttelua siitä, että tykkäänkö nyt siitä vai en. Välillä jopa tolleen viis veisaa siitä, mitä mä sille osoitan vaan tekis vaan oman päänsä mukaan. :D Kyllähän tämä on sinänsä ollut tiedossa ettei Jeriko mikään yyber-pehmeä tai nössö ole, mutta Ukon tulon jälkeen oli pitkään sellaista, että Jeriko otti nokkiinsa kun komensin Ukkoa ja muutenkin oli ehkä vähän epävarma asemastaan "laumassa", kun tuli uusi jäsen. Siinä mielessä oli vähän huono aika yrittää voittaja-luokasta ykköstä saada, kun ensimmäisissä kokeissa kävi vaan pari haaveria, mutta sitten Ukon tulon jälkeen tuli selkeä vireongelma. Näin jälkikäteen sen näkee tosi selvästi. Nyt sitten toivon, että kun treeneissä näkyy taas vähän kovempaa Jerikoa, että se olisi myös tulevan sunnuntain kokeessa läsnä. ;) Ei tosin niin paljoa, ettei kuuntelis mun käskyjä. :D Mutta jänniä nää kovuus-pehmeys asiat, kun voi vaihdella niin paljon niin treeni- kuin elämäntilanteen, laumatilanteen tai ohjaajan mukaan. Kyllä Jerikossa miellyttämisenhalua on edelleen, mutta nyt siitä on väistynyt sellainen liiallinen nöyryys, mikä on hyvä asia. :)

Ennen eilisiä tokotreenejä Ukko teki taas kahdella keppiparilla sisääntulokulmia ja ai että kun olikin nyt hieno ja hyvä vauhti ja rytmi! :)) Haki tosi vaikeetkin kulmat ja kääntyi toiselle puolelle. Hämyksi sitten otin avokulmaakin ja kerran meinas siitäkin lähteä kiertämään ensimmäistä keppiä nyt väärälle puolelle, mutta heti toisella toistolla tajus ja hienosti meni! :))

Ukko teki eilen paikkamakuun Ruutin ja Joonaksen kanssa ja hitsi kun oli hyvä! Uudella kentällä vieraiden koirien kanssa ja malttoi tosi hyvin pitää leukansa maassa! Ihan loppuajasta alkoi vähän nostaa leukaa ja haistella ilmaa, mutta itseasiassa siltä sivulta jossa ei toista koiraa ollutkaan, joku muu mielenkiintoinen haju sieltä sitten tuli. ;) Seuraaminen isossa häiriössä, kun Joonas ja Ruuti teki samalla onnistui tosi hyvin! :) Luoksetulo meni kans hienosti, ensin jalkojen välistä vapautus ja sitten ihan loppuasentoon asti, joka oli hieman vino, mutta eipä tätä tälleen täydeltä matkalta ole paljoa otettukaan. Vauhti oli kuitenkin hyvä, eikä yhtään jähminyt. :) Lisäksi muutamia stoppeja otettiin, mutta kun häiriö oli niin suuri, niin vein Ukon autoon aika pian ettei väsähdä liikaa.

Mulla on nyt vaan ongelma. Ilmoitin Ukon vappupäivän kokeeseen Ikaalisiin olettaen, että saisin sen treenattua valmiiksi, mutta aivan valmis se ei ole. Vielä pitäisi saada treenata liikkeitä kokonaisina, ketjuttaa liikkeitä ja harjoitella palkkaamattomuutta. Kuitenkin Ukko on osallistumassa Woollandian joukkueessa SM-kisoihin ja viikonloput sitä ennen jo aikalailla buukattu, eli jos Jeriko vaan saa ykkösen jommasta kummasta kokeesta, niin tokokokeet jäisi siihen. Ukon kanssa olisi kuitenkin mielestäni reilumpaa käydä ensin jossain "kyläkisoissa" ennen kuin mennään isoihin  arvokisoihin jossa monta kehää rinnakkain pyörii ja huomattavan iso häiriö. Nyt olen kai vähän taipumassa sille kannalle, että käydään Ikaalisten kokeessa ihan vaan ajatuksella harjoittelemassa koetilannetta ja katsomassa kuinka Ukko reagoi siihen, tulostavoitteita ei nyt sitten niinkään ole, koska Ukko on vielä kesken. Näin keskeneräisen koiran kanssa en kyllä olekaan koskaan kokeeseen lähtenyt (vaikka välillä kutienkin turhan hätäisesti) ja silti on mokia tullut. :D

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Huipputreenejä

Hitsi on ollut kivoja treenejä tällä viikolla! :))) Tiistaina käytiin tokoilemassa Tuijan kanssa. Jerikolle tehtiin EVL:n liikkeet läpi silleen osittain leikitellen, osittain testaten missä mennään, mutta jokaisesta liikkeestä palkka ja kehuin sanallisesti liikkeen osista (esim. merkistä). Aivan superhyvin meni, ainut pieni moka meinas tulla ohjatussa kun Jeriko meinas lähteä väärälle kapulalle, mutta käskyllä seis ja uudella noutokäskyllä haki oikean kapulan. Kokeessakin siis edelleen pisteitä heruis. :) Ja muut liikkeet meni ihan nappiin. :)) Aivan huippufiiliksi pystyi jäädä toivomaan peruutuspaikkaa sunnuntain kokeeseen. Ei vaan ole vieläkään kuulunut mitään, joten alkaa vähän toivo hiipumaan sen suhteen...

Lisäys: Ukko teki sitten alkuun Ronjan kanssa paikkamakuun ja täytyy sanoa, että ihan yllätti mut! 2,5 minuuttia jaksoi päätään pitää täysin paikallaan, vaikka takana pörräsi joku työkone peruutus-piippinsä kanssa eikä Ukko kertaakaan meinannut haistaa maata tai vilkaistakaan Ronjaa! :) Eikä me siis olla tuolla leuka maassa -tekniikalla tehty paikkamakuita vielä kenenkään muun kanssa eikä ulkonakaan, ihan vaan sisällä treenailtu! :D
Tuija lähti siitä jo kotiin ja jäin itsekseni Ukon treenaamaan. Tehtiin seuraamista kun Tuija keräili tavaroitaan ja hienosti Ukko kyllä teki, hyvä meininki! Ruutua otettiin myös ja sekin meni hienosti! :) Sitten Ukko teki muutamat tolpan kierrot ja topit ja sitten aloin keräilemään tokokamoja ja harkitsin, että tehtäis vielä keppejä, mutta sitten Ukko hakeutui siihen mun viereen makoilemaan lelun kanssa ja tulin siihen tulokseen, etten viitsi enää ottaa, että parempi jättää hyvään fiilikseen eikä väsyttää. Hyvä minä! :D

Ennen torstain agilitytreenejä käytiin Veeran luona hakemassa brisknessiläisten liivejä brodeerausta varten ja samalla saatiin hyvä syö käydä palluttelemassa Nemoa. :) On showlinjaiset pennut kyllä hassun karvaisia, ei sitä melkein muistanutkaan Ukon jäljiltä, mutta samanlainen tai vielä muhkeampi karvapallo Jerikokin oli. :D Oli kyllä kiva pentu, nappas niin tiukasti kiinni mun piposta ja hanskasta, että piti oikein kaivaa sormi hampaiden väliin, että sai omansa takaisin. :D Millään ei olisi irrottanut. :D Hirveää sadetta uhmaten Nemo myös hieman moikkasi Ukkoa ja Jerikoa pihalla, hieman aluksi jännitti, mutta visiitti oli niin lyhyt että sitten kun olis ollut innostunut niin piti jo lähteä. Täytyy kyllä uudestaan mennä tapaamaan pentua ja toivoa vähän parempaa säätä. ;)

Agilitytreeneissä Ukon kanssa otettiin keppejä. Pari kertaa kuutta keppiä ja hyvällä tekniikalla ja tempolla meni, ja päädyttiin Sarin kanssa lisäämään vaan suoraan toinen kuuden satsi perään. Ja eihän siinä mitään ongelmaa ollut, kun vaan itse maltoin näyttää kädellä enkä lähtenyt kiitämään ohi. 12 keppiä siis meni ihan jees, selkeästi Ukko ajattelee jokaisen välin ja vauhti ei päätä huimaa, mutta tekniikka on ihan kiva yhden etutassun tekniikka ja toi nyt vaan on ihan tyypillistä Ukkoa. :D Kyllä se vauhti sieltä sitten tulee toistojen myötä. ;)

Jerikon kanssa tehtiin pientä radan pätkää ja kylläpä meni ensimmäinen toisto ihan sika hyvin, kun ohjasin vähän höllästi enkä käännöksiä ollenkaan mitenkään painottanut tai osoitellut ponnistuskohtia Jerikolle. Jeriko kääntyi tosi hyvin ja vauhtia tuli selvästi lisää. :) Muutenkin meni hienosti Jerikon kanssa, vaikka toisessa pätkässä tuli vähän hassuja mokia yhden riman kanssa ja sitten avokulmasta kepeille menossa. Heitin vaan Jerikoa sinne kepeille olettaen, että se menee, koska onhan se mennyt keppien puolivälistäkin lähettämällä, mutta ei tällä kertaa. No, saatiin me se onnistumaankin, mutta hassu ongelma. :D Treenien lopuksi tehtiin Jerikolle pk-hyppyä harjoitusesteellä. Mulla oli nyt 450 grammanen kapula mukana ja aloitettiin 70 cm niin, että annoin kapulan Jerikon suuhun, käskytin putkeen ja juoksin ottamaan vastaan hypyn takaa. Otettiin siis vain paluuhyppyä putken kautta vauhtia hakien. Meni ihan sika hyvin ja nostettiin 80 cm, mikä edelleen tosi varmasti ja ilmavasti! Siihen sitten jätettiinkin. :)

Tänään oltiin wuf-hallilla. Ukko aloitti keppitreenillä ja 12 otettiin suoraan, Vellu edessä palkkaamassa. Kovasti Ukko taas harkitsi alkuun asiaa, otettiin vaan muutama toisto, sitten pientä ratatreeniä perään ja myöhemmällä vuorolla kaksi toistoa lisää keppejä ja kyllä se vauhti siitä kasvoi jo. En viitsinyt sitten ottaa yhtään enempää, ettei vauhti yhtään laskis väsymyksen vuoksi. Ukon kanssa tehtiin takaakiertoja, mitä sai kyllä aluksi vähän vääntää taas rautalangasta Ukolle, mutta sitten kun tajus, niin tehtiin ihan vaivattomasti muutamia hyppyjä putkeen takaakierroilla molempiin suuntiin. Lisäksi Ukon kanssa pienet etäohjausharjoitukset ja selvästi nykyään kyllä hakee paremmin esteitä pienistä eleistä. :)

Jeriko teki vähän rataa ja sitten taas pk-hyppyä. Ensin ilman kapulaan hyppy-putki-hyppy. Nostettiin 90 cm saakka ja ihan kivasti meni, ei ponnistanut esteestä eikä arponut ponnistuspaikkaa pahemmin. Ehkä tällä kertaa etäisyys putkelta hypylle oli vähän huonompi ja Jeriko nopeasti ennen hyppyä otti aina yhden lyhyemmän askeleen, mutta ei ollenkaan arponut sitä ponnistuskohtaa vaan itsevarmasti vaan sääti sen itselleen sopivaksi. :) Sitten myöhemmällä vuorolla otettiin kapulan kanssa kuten eilenkin, ensin 70 cm, sitten nosti suoraan 85 cm ja hienosti meni sekin, yksi väliaskel tuli joka johtui tosiaan nyt varmaan putken ja hypyn etäisyydestä/kulmasta, mutta ei jäänyt yhtään arpomaan ja hyvin ylitti, ei mitään ponnauksia. :)) Mahtitreenejä siis ollut, aivan huippua! :)

Tässä joku aika sitten huomasin, että Jerikon ennen niin täydellisen valkoisiin on tullut pieniä tummentumia poskihampaisiin. Sopivasti juuri Koiramme-lehdessäkin oli asiasta juttua ja sinänsähän on ihan luonnollista, että 3-vuotiaalle koiralle alkaa hieman hammaskiveä muodostua. Sinsän Jerikolla on ikenet ja suu muuten aivan terve, hieman vaan tummentumaa parin poskihampaan kyljessä. Kuitenkin ryhdyin jo aikaisemmin vastatoimiin, aloin harjaamaan Jerikon hampaita vähän säännöllisemmin (lue: aiemmin en juuri ikinä, nyt ehkä joka toinen päivä).

Aloin myös miettimään tuota poikien ruokavaliota, että kanankaulat on selkeästi liian pehmeetä luuta eikä siitä ole mitään iloa hampaiden puhdistuksessa. Ostin barffinetistä yhden paketin kalkkunankauloja pojille sekä lampaan rustoluita ja olisin tykännyt kennelrehusta tilata kalkkunankauloja lisää, mutta niitä myytiin vain 15 kilon pakkauksissa! Meidän jääkaappipakasti ei niele ihan niin suurta määrää! :D

Joka tapauksessa ruokavaliota pitäis varmaan muokata vähän luuvoittoisemmaksi, nyt pojat saa kaksi ateriaa, illalla jauhelihaa-puuroa-vihannessosetta ja aamuisin lihaisia luita, lähinnä broileria. Ensinnäkin kaulat on nyt pannassa, toisekseen pitäis ostaa välillä jotain ihan isommankin eläimen rustoluita, mutta on ne kieltämättä vähän hankalampia antaa ihan ruokana, kun ei noi saa niitä niin äkkiä syötyä ja sitten ne pyörii matoilla tms... Mutta mennään nyt edes vähän isompiin luihin, nyt tilasin siipiä (niitä lähinnä on aiemminkin ollut, en tiedä miksi viimeksi tilasin kauloja..??), sitten seuraavaksi ehkä kalkkunan kauloja (jos joku jakaa tilauksen mun kanssa :D ) ja sitten rinnalle säännöllisemmin isompia luita. Isoja kuivia luitahan on lattialla tarjolla koko ajan ja kyllä pojat niitä pureksiikin, mutta siis nyt lisätään luumäärää joka tapauksessa. Ja sitten tosiaan luuateria voisi hypätä iltaan ja määrällisesti kasvaa yli jauheliha-puuro-vihannesaterian, jos siitä olis jotain apua hampaiden kunnon ylläpidossa.

Ei Ukkokaan täysin huomiotta tässä jäänyt, ennaltaehkäisevästi aion kyllä alkaa harjaamaan senkin hampaita. Aiemmin Ukko on katsellut vähän epäluuloisena pöydän alta, kun olen harjaillut Jerikon hampaita eikä ole oikein innostunut maistamaan tarjottua hammasgeeliä. Ukolla ei edes ollut omaa hammasharjaa tähän päivään saakka. ;)

Tänään sitten ostin hammasharjan ja uutta tahnaa, jos se vaikka maistuis Ukon mielestä paremmalle. Pakkauksen kyljessä oli ohjeet kuinka totuttaa koiraa tyyliin: ensimmäisellä kerralla anna maistaa sormesta, toisella kerralla sivele vähän sormella hampaisiin, seuraavalla kerralla anna maistaa harjasta, sitten seuraavalla harjaa ihan yksi hammas jne. jne. taakse päin hammasrivistössä edeten. Skip skip skip skip. :D Ukko mastoi tahnaa sormesta, hieman epäluuloisena, mutta mikäs siinä. Tahnan tarjoaminen harjasta, maistui ok. Sitten vaan harja suuhun ja hankaamaan poskihampaita (mun kokemuksen mukaan Jerikon perusteella etuhampaat on ne inhottavammat) ja Ukkohan tuntui ihan nauttivan samaan tapaan kuin Jerikokin nauttii poskihampaiden harjaamisesta. ;)
Se jää nähtäväksi kuinka kauan jaksan tällaista hampaiden huoltoa pitää yllä...:D

Mainitsin aikaisemmin, että Jeriko ja minä vilahdettiin ShowHaun 2. jaksossa vetohiihto-osiossa. Tässä linkki jaksoon: http://vimeo.com/64062570#at=0

Tänään tuli ShowHaun 3. jakso ja siinä Jeriko ja myös Ukko vilahtavat ruokaosiossa, kun saivat maistaa Murren Murkinan ruokia treenien jälkeen. :) Uusintä tulee lauantaina aamupäivällä ja vielä joskus myöhemminkin, en tiedä koska. :D

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Olipas viikonloppu

Perjantaina melko lailla suoraan koulupäivän jälkeen alkoi liikkeenohjaajakurssi, juuri ehdin koirat käyttää lenkillä ensin. Kurssia oli sitten perjantai-iltana hieman yli yhdeksään, lauantaina klo 9-18 ja sunnuntaina klo 9-17. Hieman rankkaa oli ajoittain, mutta nyt mulla on liikkeenohjaajan pätevyys. :) Jos siis tulet tänne päin kokeeseen, voi olla että olen siellä liikkuroimassa. Tosin nyt tuli sitten kerralla 9 uutta liikkuria alueelle, että ei tässä kyllä liikaa pääse kuormittumaan. ;)

Perjantaina tuli ShowHau -ohjelman toinen jakso, jossa esitettiin Jämillä kuvattua pätkää vetohiihdosta, jossa mekin sitten Jerikon kanssa esiinnyttiin. Perjantaina jäi kurssin vuoksi näkemättä ja itse asialla kuulinkin siitä kaverilta, joka laittoi vaan viestiä, että katselee meikäläistä telkasta. :D Onneksi jakso tuli uusintana lauantaina ja saatiin se sitten nauhalle. Oli se vähän hubaisaa katsoa meitä telkasta. Pätkä jossa tultiin maaliin oli päivän kolmannelta 5 km lenkiltä (Jerikon toinen) ja mä olin aivan puhki, samoin Jeriko. Yllätyin ihan, kuinka iloiselta onnistuin siinä näyttämään, etten ollut vaan tuskastuneen ja puolikuolleen näköinen. :D Jakso tulee varmaan jossain vaiheessa ShowHaun sivuille näkyviin, linkitän sitä sitten vaikka myöhemmin. ;)

Kurssin vuoksi en tosiaan sitten päässyt tänään olleisiin agilitykisoihin, joiden B-rata oli samalla rotuyhdistyksen mestaruusrata. Olin sitten kysynyt haluaisiko Tuija mennä Jerikon kanssa ja Tuija oli ystävällisesti suostunut. Pääsipä Jeriko siis silti hurvittelemaan kisoihin. :) Nollaa ei radoilta tullut, mutta Tuija oli tyytyväinen ratoihin ja niin olin minäkin. :)

Vein Jerikon jo lauantai-iltana Tuijalle, ettei sitten tarvi aamulla erikseen viedä ja että toisaalta saivat vähän ylimääräistä aikaa olla keskenään, ettei Jeriko turhaan haikailisi mun perään. Eikä Jeriko kyllä haikaillutkaan, illalla kun jätin Tuijalle oli vähän katsellut mun perään, mutta sitten heti, kun Juha kysyi "missä pallo on?", oli käynyt hakemassa Ronjan pallon ja alkanut vaan leikkimään niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. :D Aamuyöstä Jeriko ja Ronja oli kuulemma nukkuneet kylkikyljessä, mikä on erityisen hellyä, koska Jeriko ei koskaan suostu nukkumaan kenenkään kyljessä (edes mun!), koska tulee liika kuuma kai. Mutta Ronjan seura oli vissiin niin korkealle arvostettua, ettei pieni kuumuuskaan haitannut. ;) 

Rankka viikonloppu kaiken kaikkiaan ja tämä päivä Jerikolle erityisesti. Kotona sitten venyttelin Jerikoa ja samalla oli pakko jo vähän harjaillakin poikaa, kun oli sen verran takussa ja hirveessä kunnossa mahanalunen. Tulihan siitä sitten ihan siistin näköinen koira taas. :D

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Tekniikkaa

Eilen oli kyllä oikein hyvänmielen agilitytreenit! :) Tehtiin hyppytekniikkaa ja sitten pientä radan pätkää, Tuija oli ohjaamassa Jerikoa ja harjoittelemassa sunnuntaita varten. Ukko oli hyppytekniikassa taas oikein huolellinen ja tarkkaavainen, virheitä ei tullut yhtään (rimoja ei tippunut, ei ylimääräisiä väliaskeleita) ja sujuvasti eteni, mutta ei kyllä vauhtiakaan ollut. :D Toisaalta hyppytekniikkaharjoitukset ei ole vauhtilaji. Näki kuitenkin, että Ukolle tuotti tämän kertainen optinen harha pään vaivaa. ;) Jerikosta sitä vastoin näki, että sille on tullut aivan älyttömästi itsevarmuutta lisää, sen ilme ja tekeminen oli aivan erilaista, todella vauhdikkaasti, itsevarmasti ja virheettömästi suoritti jokaisen sarjan. Sari kysyikin siinä, että mitenkäs pk-hyppy, kun on noin selkeästi itsevarmuutta tullut lisää ja otettiin sitä treenien lopuksi, siitä vähän myöhemmin.

Ratatreenissä oli paljon käännöksiä, ensimmäisen ehti ottaa silleen kunnolla niistolla (mitä tahdoin Ukon kanssa harjoitella), mutta seuraavat meni sitten valssitteluksi. Ekalla kerralla ohjasin taas vähän liian rennosti niin kuin Jerikoa ohjaisin eikä Ukko vielä ihan niin itsenäisesti kuitenkaan lähde esteitä suorittamaan. ;) Toisella yrityksellä aivan nappisuoritus ja hitsi kun Ukko kääntyy kyllä tosi nätisti siivekkeiden ympäri, kun ohjaan sen vaan huolella. :) Lisäksi rimat nostettiin nyt 55 cm (kun ei noissa siivekkeissä ole 50 cm) ja hyvin sujui.

Jeriko tosiaan teki taas rataa Tuijan kanssa ja on se vaan kiva katsoa sitä, kun on niin keskittynyt hommaan ettei mua huomaakaan. Omaa vuoroaan odotellessa Jerikoa kyllä selvästi vähän harmitti, kun mä menin Ukon kanssa... ;) Ja hyvä kun Tuija sai Jerikon radalta pois, kun olis vaan jäänyt lisää tekemään. :D Hienosti Jeriko kyllä lähtee aivan erilaiseen ohjaukseen kuin miten mä ohjaan ja paikkaa tosi paljon kohtia, jossa ohjaajan ja koiran sävel ei ole aivan täysin yhteinen. Toivottavasti Jeriko tekee yhtä hienoa työtä sitten myös sunnuntaina kisoissa! :)

Lopuksi tehtiin tosiaan Jerikon kanssa pk-hyppyä. 80 cm taas lähdettiin ja olin vastakkaisella puolella kylki Jerikoon päin kuin agilityestettä ohjaisin ja hypyltä putkeen. Pari kertaa tehtiin näin ja sitten Sari sanoi, että mitä jos vaan lähettäisin Jerikon hypylle ja jäisin hypyn taakse, niin menisikö itsenäisesti putken ja paluuhypyn. Kokeiltiin sitten sitä ja sehän meni vieläkin paremmin! Ilmeisesti Jeriko hieman häiriintyi musta siellä toisella puolella ja kun vaan sai itselleen tilan ja rauhan tehdä niin hyppäs tosi hyvällä tekniikalla mennen tullen. Nostettiin vielä 85 cm, mutta yhteen hyvään toistoon sitten jätettiin. Oli kyllä aivan huikee edistyminen tapahtunut, koska vaikka Jeriko jollain kertaa vähän kolauttikin varpaitaan lautaan, niin ei antanut sen nyt ollenkaan häiritä eikä alkanut arpomaan ponnistuspaikkojaan kuten on aiemmin tehnyt. Jokainen hyppy oli lennokas ja itsevarma. :) Nyt alkaa siis näyttämään hyvältä, tällä jatketaan ja aletaan ottaa taas noutoa ensin tasamaalla ja sitten hypyllä taas ensin matalammista lähtien. :)

Kamerakin on nyt ulkoillut tosi runsaasti, keskiviikkona ennen tokoiluja oltiin lenkillä Tuijan ja Ronjan kanssa ja tässä kuvasaalista keväisen loskaisista ja mutaisista tunnelmista. :)


 












 



torstai 11. huhtikuuta 2013

Päivänpaistetta risukasaan

Tällä viikolla tokoilut sujuneet aikas hyvin. :) Jerikon kanssa ollaan tehty ohjattua noutoa osissa ja molemmat osat sujuu, tosin vielä vähän olisi parannettavaakin. Leikitellen merkille lähettäessä vauhtia on hyvin, mutta liikkeenomaisena Jeriko menee merkille hitaammin, kylläkin varmasti eikä kyttää kapuloita. Palloilla suuntien leikittelyssä on suunnat menneet ehkä 90% oikein. Leikittelyssä ehkä se ongelma, että Jeriko saattaa jäädä välillä enemmän kiinni heitettyyn palloon kuin jos takana olisi kapula, ja jumittaa siihen niin paljon ettei edes katso mitä näytän. Keskiviikkona tähän avuksi teinkin niin, että otin kolmannen lelun (lempi verkkopallo) jalkoihini ja vapautinkin takaisin mun luokse/taakse, kun luopui heitetystä pallosta ja katsoi muhun. Kyllä saa kikkailla ton koiran kanssa, kun aina se keksii jotain! :D

Ruudun merkki menee nyt tosi hyvin eikä ole mitään ongelmaa, ruutuun en ole katsonut tarpeelliseksi edes lähettää. Tiistaina, kun oltiin Tiinan kanssa treenaamassa tehtiin Jerikolle myös seuraamista ja hitsi kun se oli hyvää!! Ei kuulunut pihaustakaan, seuraaminen oli tiivistä mutta suoraa eikä painanut yhtään ja käännökset mageita. Ääntä ei tullut yhtään edes juoksussa tai askelsiirtymisissä, jotka on ne haastavimmat! :)

Keskiviikkona oltiin Tuijan ja Ronjan kanssa tokoilemassa (sunnuntainakin itse asiassa), kun Ronja on kotiutunut mammalomaltaan. Kiva kun saa pitkästä aikaa taas enemmän treeniseuraa! :) Ohjatun leikittelyn ja ruudun merkin lisäksi tehtiin kaukkareita ja tekniikka kyllä pelittää, mutta pari kertaa seiso-istu menikin maahan istu-käskyllä. Saatiin kyllä tähän onnistuminenkin, enpä tiedä mistä johtui tuo pieni haparointi siinä. En ole huolissani, kun jumittamista ei ollut kuitenkaan. ;) Jerikolla ollaan myös muistettu ottaa paikkamakuun aloitusta ja lopetusta, tiistaina viimeksi Tiinan kanssa meni sika hyvin! Sunnuntaina kun Tuija käskytteli, niin Jerikon oli vaikeampi olla tottelematta.. ;)

Ukon kanssa tiistaina tokotreenit meni kyllä hyvin, Tiina piti mut aisoissa etten tehnyt liian pitkään. ;) Stoppi oli hieman ongelmallinen ja alettiin ottamaan sitä tolpan kiertona (vihdoinkin kun lumet on sulaneet ja kenttä oli kuiva niin onnistui!) ja hyvinhän se siinä meni. Myös hypyn takana seisahtuminen on Ukolla ollut hyvä, mutta jos itse liikun/peruutan, niin tulee hirveen vahvasti mun liikkeen mukana. Seuraaminen vapaana on kyllä aika hyvää, mutta ei siinä olla juurikaan edistytty mun mielestä, vaikka Tiina olikin eri mieltä. Tosin, edistymisen varmasti näkee paremmin kun ei olla hetkeen treenattu yhdessä... :)

Hihnassa seuraaminen sitä vastoin on aika tuskaista, sitä on nyt otettu sunnuntaina ja maanantaina. Ukko kai ottaa siitä hihnasta aika paljon painetta jätättää välillä tosi paljon eikä seuraamisessa ole kyllä ollenkaan sellaista viettiä mitä toivoisin. Enemmän sellaista jähmimistä, jätättämistä ja jumittamista. Okei, tollasellakin seuraamisella moni menee ihan helposti alokasluokan läpi ja hihnaa ei sitten myöhemmin tarvikaan (paitsi BH-kokeessa), mutta mua ärsyttää aika paljon tollanen paimennus shitti muualla kuin lampailla. ;) Mietin, että pitääkö vaan jatkaa harjoituksia ja seuruuttaa hihnassa vai auttaisko joku vähän erilainen harjoitus, jossa totuttaisi siihen hihnaan ja vähän suurempaankin hihnan tuomaan paineeseen (seuraamisessahan se kuitenkin on ihan löysä, mutta silti selvästi vaikuttaa Ukkoon)... Esim. kun Ukolla kuitenkin taistelutahtoa löytyy, että jos hihnaa vastaan pistäis sitä repimään lelua..? Auttaiskohan se..?

Tavallaan toi Jerikon tyyli, että se keksii välillä jotain ihan kummallisia oikoreittejä ynnä muita liikkeisiin, on kiitollisempi "virhe" kuin tollanen "en tee mitään ja jähmetyn, jos tuntuu yhtään vaikeelta"... Ehkä eniten harmittaa tossa se, että tuntuu vaikealta edetä, kun Ukko ei paranna yrittämistään haasteen edessä, vaan jumittaa sitten. Esim. noi epäsäännölliset seuraamiskaaviot ei tunnu toimivan ollenkaan samalla tavalla kuin Jerikolla, jonka kanssa seuraaminen kehittyi rakettimaisella vauhdilla kun otettiin epäsäännölliset seuraamispätkät käyttöön...

Molemmat pojat on tehneet pään laskemista maahan ja Jeriko on hiffannut sen tosi hyvin. Tosin tiistaina kun yritin treenikentällä sitä ottaa niin tarjottiin taas vähän kaikkea muutakin siinä sivussa. ;) Sisällä onnistuu kuitenkin tosi hyvin ja Jeriko oikein tykkää liikkeestä, syöksyy perusasennosta leuka lattiaan ja häntä vispaa hullun lailla. :D Ukko sitä vastoin ei oikein ole hiffannut tota perusasennosta maahanmenoa vaikka välillä on jo näyttänytkin siltä, että tajuaisi. Toisella kertaa jumittaa ihan täysin perusasentoon eikä tee mitään.

Eilen päästiin pitkästä aikaa Ukon kanssa ulos tekemään keppejä, liukkaat tässä inhottavasti katkaisi meidän treenit just, kun olis tarvinnut vaan nopeasti paljon treeniä, niin oltais edetty nopeasti 12 keppiin. Nyt siis edelleen kuutta keppiä ja siihen haetaan nopeuttaa, oikeaa rytmiä ja varmuutta. Kokeiltiin ensin niin, että Tuija palkkaa edessä, mutta jotenkin siinä itse jää vahingossa liian passiiviseksi. Sitten kun pidinkin lelun itse ja kiritin Ukkoa, niin alkoi tosi hyvä matala tekniikka löytyä ja uskon, että nyt tästä päästään pian 12:sta keppiin. :) Tänään päästään varmaan ylökkin vuorolla treenaamaan ja elättelen toiveita, että tässä ehtis muutenkin pihalla treenaamaan (tosin meidän piha on vielä aika jäinen ja siellä missä ei ole jäätä on asfaltti), mutta vähän taas rikkoon suunnitelmia toi liikkeenohjaajakurssi joka vie käytännössä koko viikonlopun. En tajunnutkaan kuinka aikaa vievä projekti se , kaikkeen sitä itsensä laittaakin! :D

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Potku persauksille

Mä olen hieman temperamenttinen ihminen. Kiukustun melko helposti ja sitten kun menee hermot, niin menee todella hermot. Usein hermojen menetys liittyy turhautumiseen ja todella usein turhaudun itseeni. Silloin pitää vähän päästellä höyryjä, kiukutella, heittää sisäiset itkupotkuraivarit, jotta sitten hetken päästä voi taas kerätä itsensä. Näin kävi tokon kanssa. En mä edelleenkään ole mikään suuren suuri tokofanaatikko, en ole koskaan ollut. Eikä mulla ole mikään erityisen luottavainen ja hyvä mieli tulevien treenien suhteen. Mutta mietin kuitenkin asioita ihan rauhassa ja pohdin ratkaisuja ilmenneisiin ongelmiin. Se on jo alku. Syyt siihen miksi eri liikkeet on alkaneet kusta on toissijaisia, ratkaisut ongelmiin ensisijaisia.

Jerikolla on siis ollut ongelmia ohjatun noudon kanssa. Viimeksi treeneissä jälleen aivan pihalla, ei tiennyt yhtään mihin suuntaan lähteä ja merkilläkin oli tosi epävarma, katseli vähän minne sattuu eikä ollenkaan katsonut minne meinaan ohjata. Ratkaisuksi purin liikkeen taas osiin, palloleikillä alettiin uudelleen ottamaan suuntia ja merkkiä vahvistin niin, että kapulat on takana, mutta niille ei lähetetä, vaan pelkästään merkistä saa palkkaa. Hyvin alkoi toimimaan ja suunnat taas selkiytyi Jerikolle eikä yrittänyt tänään kertaakaan rynniä merkin ohi. :)

Ruutua on myös pilkottu, merkillä ja ruudussa pidetty kosketusalustaa ja palkkailtu runsaasti pelkästä merkistä kuitenkin ruutuun viritellen. Ennakoinnit on helpottaneet ja ruudun paikka taas selkiytynyt.

Tunnari meni eilen kokeenomaisena oikein hyvin. En kuitenkaan ihan uskaltaisi siihen tuudittautua, kun väliin tuli muutamakin epäonnistunut suoritus. Mietin, että pitäisikö/auttaisiko jos hetken palkkailisinkin Jerikoa pelkästä oman merkkaamisesta? Nyt ongelma piillä siinä, että on saanut palkan aina liikkeen lopuksi eli noudosta, jolloin se liikkeen nouto-osa on saattanut nousta liian suureen arvoon. Jos siis nyt hetken aikaa yrittäisikin palkata Jerikon heti, kun merkkaa oman niin ettei ehtis sitä tuodakaan. Ihanne toki olisi, ettei ehtis nostaakaan, mutta siinä saakin olla sitten nopea avustaja mukana! :D

Ukon kanssa lähdetään nyt tekemään mahdollisuuksien mukaan päivittäin seuraamista lenkkien lomassa epäsäännöllistä vahvisteaikataulua käyttäen, jotta oikeasti edetään järjestelmällisesti eteenpäin eikä junnata samassa. Lisäksi Ukolle tarvii tehdä häiriötreeniä seuraamiseen, herkästi kontakti hajoilee välissä, kun pitää vilkuilla milloin mitäkin. Ukon seuraaminen on jotenkin tullut takapakkia juuri tuon kontaktin kestävyyden/häiriönsiedon muodossa, eli treeniä tarvitaan.

Stoppia pitää vahvistaa Ukolle runsaasti, sekä nopeutta että paikallaan pysymistä. Molemmat silleen ihan ok mallissa, mutta hiottavaa piisaa. Luoksetulon paikkaa edessä pitää myös vahvistella ja näitä pystyy tekemään kotona aina välillä, joten päivittäin nämäkin temputtelut mukaan rutiiniin.

Molemmille pojille pään maassa pitämistä ja häiriönsietoa siinä, sekä perusasennosta maahanmenoa niin, että leuka menee heti maahan. Jerikolla onnistuu jo tosi hyvin ja sietää isommatkin häiriöt (lempipallon pompottelut ynnä muut), mutta vieraisiin paikkoihin myös tämä. Ukko herkästi tässäkin herpaantuu (johtuu varmaan temperamenttierosta, kun Ukko kuitenkin on vilkkaampi, niin vaikeampi malttaa), mutta toisaalta Ukko välillä kestää tosi isoakin häiriötä (namilla heittelyt suun viereen jne) joten oikeaan suuntaan ollaan menossa. Jatketaan treeniä. Toko on aika perseestä, mutta me ei luovuteta! ;)

torstai 4. huhtikuuta 2013

Toko buu. Paimennus jee.

Ollaan koirien kanssa oltu tämä viikko Somerolla. Paimennusta treenailtiin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, keskiviikkona pojat teki vain yhdet lyhkäset vuorot. Maahanmenoa nyt hinkattiin, molemmille painotettiin sitä, että sen pitäis tapahtua heti ja siitä ensimmäisestä. Jotenkin kuitenkin tollanen kävi henkisesti kovasti mun hermolle, siis se että joutuu koko ajan tosi tiukasti komentamaan. Miksei ne vaan voi mennä siitä kiltistä pehmeästi käskystä maahan? Miksi pitää koko ajan toistaa sitä käskyä? No siksi, ettei tämä nyt ole kuitenkaan ihan sama asia kuin toko ja vaikka maahanmeno muuten olisi ihan helppo juttu, niin ei se vaan olekaan sitä enää, kun lisätään kuvioon lampaat! :D
Lisäys: Ukon kanssa tosiaan tiistaina alettiin myös kiinnittämään huomiota kaarien laajuuteen, tuppaa vähän olemaan tiiviitä Ukolla, kun ei millään kääntäisi päätään pois lampaista. Painetta lisäämällä Ukko melkeinpä jumittaa vielä enemmän tuijottamaan, tuijottaa vaikka niska mutkalla vaikka muuten olisi ihan alistuneena paineesta. Sitten tajusin, että itse asiassa hölläämällä paineen ja hieman katsomalla sormien läpi sitä, miten Ukko kaarelle alkuun lähti, Ukko alkoikin itse kääntämään päätään pois kaarella, ja pienellä tukemisella kaaret alkoivat aueta. :)

Jerikon kanssa harjoiteltiin myös hakukaaren päässä flänkkäämistä, siis ettei pääsekään heti nostamaan vaan pitääkin lähteä uudelle flänkille. Tää oli tosi vaikeeta ja kyllä tuntui siltä, että miten ihmeessä ei nyt osata mitään vaikka viime kesänä kuitenkin PAIM1-tunnuskin saatu? Treenin jälkeen pölyn hieman laskeuduttua tajusin, kuinka vaikea harjoitus se todella olikaan, ja ettei olla varmaan koskaan tehty mitään sen tyyppistä. Siis että ensin tasapainossa maahan ja siitä flänkille. Lampaat kuitenkin siinä yleensä vähän jo ehkä liikahtaa tai koiralla on muuten niin suuri halu ja vietti tuoda niitä luokse, että kun sen on päästänyt kääntymään lampaita kohti, on sen jo huomattavasti vaikeampaa kääntyä kaarelle kuin jos vaan käskyttää jatkamaan kaaarta tasapainon yli. You know? ;)

Keskiviikkona oli Virpi täällä kans treenaamassa ja päätin ottaa poikien kanssa lyhyet palauttavat mukavat treenit. Jeriko harjoitteli vähän lyhyemmältä etäisyydeltä niitä flänkkejä hakukaaren päässä ts. kello yhdeksän ja kolmen välillä, ja tulihan sitä pyöräytettyä ylikin siitä. Tällainen harjoitus oli edelleen Jerikolle tosi rankkaa ja meinas turhautua ja alkaa vaan juoksemaan häntä pystyssä, kun ei päästetty ajamaan lampaita. Onneksi siinä sitten Marika sanoi, että annan Jerikon väliin ihan vaan peruskuljettaa ja ajaa, että saa lähestyä lampaita ja se selvästi rauhoitti Jerikoa. Pienen tällaisen pätkän jälkeen harkitse pari sekuntia otanko enää flänkki harjoitusta, mutta päätin jättää siihen. Se oli kyllä hyvä ratkaisu, Jeriko oli hyvällä mielellä ja ei olisi millään tullut lampailta pois! :)
Ukko taas oli ensin häkissä ja otettiin siinä eri suuntiin pyörimisiä ja maahanmenoa. Tosi nätisti Ukko kyllä häkissä pyörittää ja menee lampaan ja seinän väliin, ainoastaan jos lammas oli aivan pää Ukkoa vastassa, niin vähän meinas kierrokset nousta, mutta jos peräpuolelta lähti lampaan ja aidan väliin änkemään niin ei haitannut yhtään vaikka oli kuinka ahdas väli. Eikä Ukko ole tuollaista ennen tehnyt, joten tosi hyvin meni! :)

Tänään sitten viimeiset treenit. Jeriko teki vain yhden vuoron. Hakuja ja kaaren päässä flänkkäämistä. Nyt alkoi sujumaan jo aikas hyvin, itse olin rauhallinen ja kannustavampi, ja jos Jerikolla meinas yhtään mennä kuppi nurin flänkkailusta, niin rauhallisesti kehumalla palas parempaan viettitilaan ja sitten annoinkin jo ajaa. Koko viikon paras työvoitto oli ehkä viimeinen nosto. Pyysin treenikaverin tulemana koiransa kanssa lampaiden etupuolelle, ettei lampaat lähtis niin liukkaasti alta pois, mutta en kyllä arvannut ihan kuinka pahasti ne sitten siihen jumittikaan. Jeriko sai ihan todella tehdä töitä, että sai lampaat liikkeelle, mutta kun kannustin sitä ja kehuin yrityksiä liikuttaa lampaita Jeriko jatkoi sitkeästi ja sai ihan itse lampaat liikkeelle eikä tarvinnut yhtään edes avuksi mennä. Jerikolla on ollut sen saarikeikan jälkeen vähän ongelmia itseluottamuksen kanssa ja yhtään hankalasti käyttäytyvät lampaat Jeriko on meinannut jättää kokonaan huomiotta. Eli nyt oli hienoa, kun tuollaisessa haastavassa tilanteessa ei lyönyt hanskoja tiskiin, vaan jatkoi yrittämistä ja pakotti lampaat liikkeelle! :))

Ukko sai tänään vähän riekkua. Maahanmenotreeni on ollut vähän turhan painostavaa Ukolle ja nyt maahanmenoissa melkein aina menee sijaistoiminnalle ja alkaa haistelemaan maata/syömään kakkaa. Ukko sai siis nyt taas jatkaa alkeis harjoituksia ja tehdä kuten itse parhaaksi näkee ja kylläpä Ukko siitä innostuikin! ;) Väliin käskin maahan ja alkuun huomas eron, kuinka käskytyksestä alkoi taas maata haistelemaan, mutta sitten kun päästin siitä taas uudelleen riekkumaan niin alkoi maahanmenoissakin sopiva vire pysymään paremmin ja saatiin lopetettua onnistuneeseen maahanmenoon, ensimmäisellä käskyllä heti maahan ja silti fokus lampaissa. :)

Nyt kaikki kuulostaa niin ruusuiselta, ettei uskoisi millaisia epätoivon fiiliksiä eilen oli! :D Niiden lyhyiden paimennustreenien jälkeen menin sitten vielä tokoilemaan poikien kanssa. Ukko otti Jan kanssa paikkamakuun ja mitä teki Ukko, nousi istumaan, ilmeisesti jo jätössä, mutta en ollut vaan huomannut! Ei ole koskaan ennen noussut! Seuraamiset meni enimmäkseen ok, mutta hihnan kanssa varsinkin juoksuseuraamisessa kyllä meni välillä haahuiluksi. Luoksetulo oli aika epätoivoista. Edessä istumisen paikka ei ole Ukolle vielä ollenkaan riittävän selvä ja herkästi alkaa tarjoamaan perusasentoa. Sitten kun aattelin, että entä jos käännänkin kelkan ja otan suoraan sivulle, niin ei sekään meinannut onnistua. No, onnistui kyllä lopulta. Stopit ihan ok ja harjoiteltiin paikalla pysymistä siinä, kun menin sivulle ja se menikin ihan ok, mutta yleismaku treenistä oli paska.

Jerikolla meni vielä huonommin tai ehkä fiilis johtui siitä, että odotukset on paljon korkeammalla... Seuraamisessa ääntelyä joka kyllä loppui kun alkoi suututtamaan ja kunnolla siitä ärähdin. Merkille menot pääosin ok, mutta ruudussa ei meinannut oikea paikka taaskaan löytyä ilman kosketusalustaa. Ohjatussa noudossa Jeriko kääntyi ihan suoraan taakseen eikä meinannut nähdä sivummaisia kapuloita sitten millään. Alkoi tosin aurinkokin jo laskea ja hämärtämään, mutta ei se sitä poista, että Jeriko kääntyi ihan suoraan taakseen. Tunnarissa ensimmäisellä toistolla toi mulle väärän, omaa edeltävän. Luulis, että hämärässä olis nenä sitten edes paremmin auki, mutta ei. Pari onnistunutta perään, mutta hitto kun jäi tästäkin paska fiilis. Ainut positiivinen asia koko treenissä oli se, että vaikka olin tosi pettynyt ja huonolla tuulella niin Jeriko jatkoi hommia eikä paineistunut, vaan palkatessakin häntä aina vispas. Oikein kiinnitin asiaan huomiota, että mitä ihmettä kun ei ota itseensä. On toi koira kyllä hassu.

Eikä yhtään fiilistä paranna se, että hätiköin ja menin ilmoittamaan molemmat tokokokeeseen kun kuvittelin asioiden olevan hyvällä mallilla. Jerikon kanssa on vielä sellainen tilanne, että jos nyt meinataan evl korkata, niin sitten olis PAKKO saada se ykkönen ennen SM:jä, muuten jää väliin ja porukka vaille yhtä ylemmän luokan koiraa! Tosi kivaa. Välillä toko on ihan uskomattoman perseestä! Niin kauan kun ei ole mihinkään kokeeseen tähtäämässä ja tekee aivan hiljakseen paikallaan junnaten se on ihan ok, mutta auta armias kun alat jotain varten treenaamaan, siitä voi olla varma että sitten kyllä liikkeet alkaa hajoilemaan! Mietin kyllä ihan rehellisesti sanottuna, että lähteekö kumpikaan mun koirista tokon SM-kisoihin, kun tältä näyttää...

Mutta koska paimennuksiin tänään olin niin tyytyväinen, niin unohdan tollaset tylsät tokojutut. Pidetään vähän tokovapaata ja palataan asiaan viikonloppuna. Yritän suunnitella treenit niin hyvin ettei koirat voi mokailla ja katsotaan alkaisiko taas näkyä valoa tunnelin päässä.