Onpa nyt taas kylmää. Ja ennusteiden mukaan tiistaista lähtien lämpömittarilukemat lähtee oikein kunnon syöksylaskuun! Hyrrr! :( Rajansa kaikella!
Mutta onpahan jotain hyötyä joskus Jerikon turkista.. ;)
Tänään käytiin Mahnalassa paimentamassa. Aitaus oli tallautunut vähän edellisen kerran jälkeen enemmän, joten päästiin liikkumaan jo vähän enemmän. Tehtiin nyt Jerikon kanssa molemmilla vuoroilla ihan perusharjoitusta: tasapainon hakua. Peruskuljetusta siis kävelin sikin soki aitauksessa ja annoin Jerikon hakea tasapainoa. Oli kyllä ihan tarpeenkin taas vaihteeksi muistutella itsenäistä työskentelyä, tätä ei voi varmaan tehdä liikaa. Ja me ollaan tehty liian vähän! Jeriko toimii tosi hyvin käskyillä, mutta itsenäinen työskentely on ollut vähän heikompaa, koska tuntuu odottavan koko ajan multa ohjeita ja käskyä. Eli sitä puutetta nyt lähdetään paikkailemaan. Tuo tila on sitä paitsi aika hyvä just tollaiseen harjoitteluun, hakukaari on hankala tehdä lumen vuoksi kun ei puiden takaa näe yhtään mitä koira tekee, ja poispäinajoa on toisaalta vähän tyhmä aina harjoitella, kun se mene suhteellisen hyvin ja heikko lenkki on just toi peruskuljetus ja itsenäinen tasapainon pitäminen ja lampaiden hallinta. Mutta siis ihan hyvinhän se sujui eikä Jerikolle tarvinnut sitten hetken päästä antaa kepilläkään mitään suuntavihjeitä vaikka kuinka kääntyisin vaan hyvin hakeutui taas toiselle puolelle. Ongelmana lähinnä oli, että jos Jeriko oli maassa niin millä saan sen liikkeelle, koska "aja"-käsky ei tässä nyt ole ihan oikea, mutta jotain vapautusta/ohjetta Jeriko jäi aina odottamaan. :D Kutsuin siis vaihtelevasti omalla nimellä (meinasi välillä tulla luokse) ja lopulta sitten "saa tulla" (eräänlainen vapautus jota käytän esim. auton luukusta vapauttaessa)..
Vaudin säätelyyn täytyy vielä kiinnittää huomiota, välillä Jeriko puskee liian vauhdilla ja lampaat meinasi mennä ohi. Siitä kyllä huomautin pariin kertaan hieman tiukemmin ja valtaosin menikin sitten hyvin.
Hyvä harjoitus siis oli, ja tehdään tällaista varmasti jatkossakin. Nyt huomaa, että alkaa vihdoin ja viimein itselle kehittymään joku ajatus siitä, mitä ja miten meidän pitäisi treenata. Tähän asti on ollut vähän sellaista suunnittelematonta ja päätöntä touhua, mutta nyt alkaa päästä samaan kuin esim tokon kanssa, eli suunnittelen treeniä etukäteen ja oikeasti päämäärätietoisesti. Millainenkohan Jeriko olisi nyt, jos olisin itse alusta asti ymmärtänyt treenaamista paremmin ja ollut johdonmukaisempi? No nytpähän ymmärrän, katsotaan mihin tällä siis päästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti