keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Agsamietteitä

Taas perinteisesti kahdet agsatreenit tällä viikolla. Havaittiin jo Päivin treeneissä tiistaina (ja uudestaan myös tänään Ylökk:n treneeissä), että Jeriko kääntyy peruskäännökset löysästi ja käy hitaaksi (varsinkin jos on hämyesteitä), jää vähän arpomaan, että mihin sitä sitten menis.. Hidastelu johtuu ehkä osittain siis siitä, että välillä Jeriko on niin kuuliainen, että jää vähän liiaksikin miettimään oliko lupa mennä joku este, siinä missä toinen koira olisi jo juossut jonkun esteen, oli oikea tai väärä. Peruskäännöksiä pitäisi siis treenata ja palkkailla siitä, että kääntyy nopeasti ja lähtee heti kiihdyttämään uuteen suuntaan. Oman ohjauksen parantamisellakin tietty varmasti suuri vaikutus tähän.
Jeriko ei myöskään tule helposti käteen, päinvastoin, välillä ei oikein yhtään katso kättä vaikka yrittäisin ottaa haltuun. Näitä treenailtiin Päivillä. Toisaalta Jeriko irtoaa tosi hyvin jos kerron hyvin mihin ollaan menossa, ja ottaa etäisyyttä jos käsi on pitkällä sivulla, leijeröinti on tosi helppoa tollasen kanssa. :)

Summa summarum: Jeriko pitää opettaa kääntymään peruskäännökset nopeasti ja tiukasti, ja täytyy oppia ohjaamaan niin tarkasti ja rataa eteenpäin ajatellen, ettei Jerikon tarvitse yhtään arpoa esteiden välillä, kyllä se sitten tulee lujaa! :)
Kaiken kaikkiaan kivat treenit molemmat tällä viikolla. :)

Kisajalkaa alkaa kyllä jo pakottamaan aika pahastikin. Marjukka kertoi treeneissä tänään, että lauantaina olisi epikset.. Olin kyllä ajatellut Pälkäneellä lähteä käymään, mutta jos se reissu ei toteudu niin sittenhän voitais vaikka mennäkin. ;)

lauantai 26. marraskuuta 2011

Lisää tokoilua..

Käytiin päivällä ensin Tuijan ja Ronjan kanssa lenkillä, sitten koulun kentälle tokoilemaan. Jeriko on nyt kyllä lenkeillä ollut jotenkin hömelö, kovasti hajujen perässä ja irtoilee, toisaalta kyllä tottelee ihan hyvin, mutta on jotenkin hajamielisen oloinen. Välillä meinaa ärsyttää, mutta toisaalta se on vaan sellainen hassu urpo.. :D

Treenailut on kyllä mennyt ihan hyvin oli hömelö lenkeillä tai ei. Tällä kertaa otin heti ensimmäisenä tunnarin, sitä ei ollakaan pitkään aikaan otettu. Olisiko siinä ollut vähän vajaa kymmenen häiriökapulaa leväällään ja sinne oma, ei siis missään koejärjestyksessä. Kolme todella hyvää peräkkäistä toistoa tuli, hyvin käytti nenäänsä ja löysi oikean, vääriä kapuloita ei maistellut ollenkaan. Hyvä! Nenä on siis jota kuinkin kunnossa. :)

Metallikapulan pitoa myös otettiin. En nyt edes ulkona lämmitellyt ja vaikka kerran pääsi aluksi putoamaan (pudotti kun kurotin silittämään päätä), niin piti sitten taas hyvin ja liikkeessä myös. Ihan jopa innokkaan näköinen. :)

Seuraamista otettiin myös. Seuraamiseen en nyt ole ihan täysin tyytyväinen, välillä meni mun mielestä vähän sellaiseksi "toko-seuraamiseksi", turhan väljä mun makuun kun ei tuntunut reidessä. Erinomaista tokoseuraamista kyllä ja kontakti piti, mutta itse tykkäisin, että olisi ihan kiinni. Käännöksiä oikealle pitäisi kyllä harjoitella enemmän, niissä on vähän väljä. Juoksuun siirtymisessä tuli perinteinen haukahdus. :D Ihan hyvää seuraamista siis, mutta pitää treenailla enemmän, että olen itsekin tyytyväinen. ;)

Ruutua tehtiin myös. Tässä tuli vähän häröilyä, ensin pari hyvää toistoa ensimmäinen alustalla ja toinen ilman, mutta Ronja-parka oli odottamassa suoraan ruudun takana, ja pallo pirulainen karkaili Jerikolta Ronjan yli. Vaihdettiin siis lähetyssuunta ja sen jälkeen Jeriko meni vähän epävarmaksi. Ruutumerkitkin oli kyllä aika vinksallaan. Ja sitten kaiken hyvän lisäksi ohi käveli joku täti kolmen kiskovan ja huohottavan pikkupiskin kanssa, vähän Jeriko siitä häiriintyi. Tosin pääsin kyllä silti palkkailemaan, että ei nyt ihan kelvotonta, jouduin vaan odottelemaan, että Jeriko haki oikean paikan..

Tokottelua

Käytiin perjantaina Tuijan ja Ronjan kanssa cittarin parkkihallissa treenaamassa. Olin etukäteen kysynyt ruokapuolen kauppiaalta luvan satunnaiseen treenailuun talvella hallissa, jotain hyötyä siitä että olin pari vuotta sitten siellä töissä. ;) Onneksi olikin lupa kysytty, koska yhdessä välissä kävi vartija kyselemässä mitä ollaan siellä tekemässä. Kun sitten sanoin, että lupa on kysytty, niin asia oli ihan ok ja saimme jatkaa treeniä. Oli kyllä ihan mukava paikka treenata, jonkin verran ihmisiä ja autoja kulki, ilmastointi humisi ja maassa lojui häiriönä kaikenlaista mielenkiintoista karkkipapereista kurapaakkuihin. Lisäksi yhdessä välissä jotkut ääliö-mopoauto-teinit kaahasi ihan täysiä nurkan takaa renkaat ulvoen halliin eikä paljoo hiljentänyt meidätkään ohittaessaan (Jeriko oli juuri juoksemassa lelulle niiden kulkulinjalle, mutta tuli kutsusta hienosti takaisin ja turvaan) ja sitten vielä jatkoi kaahaamistaan toiseen päähän hallia ruutuun. Mä en ihan ymmärrä miksi pitää ostaa kakaroille jotain mopoautoja paikassa, jossa bussit kulkee 10 minuutin välein?? Mihin ne niitä tarvii? Onko sitä rahaa oikeasti niin paljon liikaa..? Sitten ne kaahailee ympäriinsä ja hyvin voisi ajaa jonkun yli.

Mutta joo... Jeriko oikeastaan yllätti mut, ei olla tuolla (tai parkkihalleissa ylipäätään) aiemmin treenattu, ja Jeriko alkoi heti ihan hyvin tekemään hommia. Ihan heti autosta ottaessa olisi kiinnostanut tutustua ympäristöön, mutta tosi hyvin irtaantui hajuista ja tuli hommiin. Hyvä häiriötreeni. :)

Ensin otettiin metallikapulan pitoa. En nyt lämmittänyt sitä käteen ollenkaan, koska hallissa oli muutenkin melko lämmin. Ajatus on kuitenkin päästä kisaamaan joskus talven aikana, eikä silloin kapulaa koskaan tuon lämpimämmäksi saa vaikka kuinka kädessä hinkkaisi. Tuijan kanssa molemmat kehuttiin sitten Jerikoa kapulan pitämisestä. Vähän tuppasi suu aluksi aukeamaan ja tiputti kapulan kerran tai pari, kun odotin varmaan vähän liian pitkää pitoa uuteen häiriöpaikkaan. Alkoi kuitenkin tosi hyvä pito taas sitten löytyä, ja kun liikuttiin vähän Jerikon häntä nousi kivasti pystyyn. Alkaa siis hyvä fiilis metallikapulalle löytymään. :)

Sitten hyppynouto. Kapula liukui liukkaalla lattialla aikas pitkälle, mutta mitäpä sen nyt väliä, hienosti Jeriko nouti. Aavistuksen vino eteen (siis tosi vähän, on ollut joskus kokeessa tuollainen ja saanut kympin, kauempaa ei siis edes huomaisi) ja hiukan väljä, mutta en nyt sitä jäänyt hinkkaamaan. Perusasentoon siirtymisessä oli aika pitkä matka siirtyä, kun oli tavallista väljemmin edessä, mutta hienosti perä edellä peruutti oikealle paikalle. Upeaa takapään hallintaa! :)

Luoksetulo törpöillä merkittynä. Ensin pysäytys seisomaan vasta toiselle törpölle ja siitä palkka, toisella toistolla pysäytys ensimmäiselle törpölle seisomaan ja toiselle maahan, ja siitä sitten palkka. Tosi hyvät toistot molemmat, ei ennakoinut. Pysähtymiset napakat vaikka lattia oli kyllä tosiaan liukas.

Pienen tauon jälkeen ruutuun lähetys. Olin tehnyt ruudun parkkiruutuun, törpöt reunoille siis ja ruudun viivat muodosti etu- ja takarajan. Ensin lähetys 25 metristä alustalle, hieno suoritus toki kun on niin helppo. :D Sitten otettiin alustaa pois, mutta Jeriko oli vähän epävarma paikasta, hienosti kyllä haki paikkaansa vaihtamalla sitä, että mistä palkka tulee. Lähinnä jäi ruudun eteen ja sitten tajusin, että Jeriko hahmotti vain ruudun etutötsät ja kun ylitti edellisen parkkiruudun toisen viivan, luuli olevansa jo ruudussa ja pysähtyi. Oma moka siis täysin. Kun lähetti viivan päältä ettei ollut enää hämyviivoja niin meni tasan keskelle. :) Eipä tuotakaan tyhmä ihminen tajunnut, ensi kerralla pitää ajatella vähän tarkemmin.

Kaukkareita otettiin myös, vaihtelin vähän etäisyyttäni, olisiko ollut pisimmillään 10 metriä...? Nyt meni kyllä TOOOOOOSI hyvin. :) Maasta seisomaan nousussa edelleen odotin, että siirtää hieman etutassujaan eikä se nyt ihan heti onnistu, mutta kyllä se sieltä tulee. Ja vaihdot oli täysin puhtaat. Takajalat pysyi koko ajan samalla viivalla. Tosi hyvä! :)

Paikallaistuminen sitten viimeisenä vähän niin kuin Ronjalle häiriönä paikkamakuuseen. Helpostihan voi kokeessa käydä niin, että joku nousee kesken istumaan. :) Ja siis Jeriko tarvii treenata istumista. Jätin Jerikon vähän ennen kuin Tuija Ronjan enkä sitten tajunnut, että Tuijan jättökäsky on "maahan". Jerikohan oli siitä sitten mennyt maahan ja jouduin uudestaan käskemään istumaan. Tolle asialle pitää kyllä tehdä jotain, Jeriko aina kuuntelee liikaa muiden käskyjä, tai ainakin nyt Tuijan, mutta siis pitää treenata sitä, ettei mitään tehdä muiden käskyistä. Tuleehan tämä eteen sitten myös paikkamakuussa, kun laitetaan aina vuorollaan maahan tai otetaan perusasentoon.. Treenin alle tämä siis, Jeriko on liian kuuliainen kaikkia kohtaan. :D
Noh, istumaan palauttamisen jälkeen istui tosi ryhdikkäässä ja hyvässä asennossa pitkään. Kumpikaan ei huomannut ottaa aikaa, olisko siinä mennyt 2 minuuttia..? Kävin välissä kerran palkkaamassa, kun oli niin topakan näköinen (siis ehkä minuutin kohdalla), mutta sitten Jeriko yhtäkkiä kävi maahan parin minuutin kohdalla. Kaukokäskytin Jerikon (ilman käsiapua) istumaan ja paikallaoloa jatkettiin ehkä puoli minuuttia. Loppu oli taas hyvä.
Pitää kyllä paikalla istumisia alkaa ihan oikeasti ottaaa enemmän, että päästään siirtymään EVL:ään sitten sen puolesta hyvin. Nyt on niin vähän treeniä alla (muutaman kerran ehkä tehty) ettei ihmekään, että on vähän hämillään. Jättökäskynä käytin nyt "paikka"-sanaa, mutta sitten aloin taas miettimään, että "istu" olisi ehkä parempi, alleviivaisi vielä sitä mitä nyt ollaan tekemässä..

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Keskiviikon treenailut

Aamulla oli paimennustreenit, ikävä kyllä sisällä. :( Pelto oli niin huonossa kunnossa, kuulemma tosi liukas, joten oli parempi treenata sisällä. Sisätreeneistä en kuitenkaan alkanut pyytämään ketään ottamaan videota, koska valaistus videolle on huono ja koska se on sellaista pienessä tilassa nysväämistä, ettei siinä ole oikein mitään mielenkiintoista näytettävää.

Ensimmäisen vuoron alkuun Jeriko oli vähän hämmennyksissään sisätilasta, juokse pari ensimmäistä kaarta häntä pystyssä, mutta kun päästiin ajamaan laski häntäkin ja Jeriko alkoi keskittymään hyvin. Tehtiin molemmilla vuoroilla poispäinajoa portin siivekkeiden ympärillä kiemurrellen. Jeriko ajoi nyt tosi hyvällä tahdilla, tosi rauhallisesti, johtuisikohan siitä että sisällä ylipäätään on tilaa vähemmän..? Pieni tila teetti myös sen, että tilaa virheliikkeille on tavallista vähemmän, vähän niin kuin häkittäisi peräjälkeen kun yrittää pienessä tilassa saada lampaat menemään siivekkeen ja seinän välistä. Mutta Jeriko tosiaan työskenteli ihan hyvin ja alkaa suuntakäskytkin pikku hiljaa vahvistumaan niin, että voin antaa käskyn Jerikon takaa.

Otin lisäksi odota-käskyn käyttöön, merkityksessä "pysähdy seisaalleen". Olen käyttänyt odota-käskyä myös lenkillä samantyyppisessä merkityksessä, mutta myös tokon paikkamakuussa. Mutta koska paikallaoloa ajatellen käsky oli jo "pilattu" epäjohdonmukaisuuksilla, niin sen voi hyvin ottaa käyttöön paimennukseen ja Jeriko ymmärsi hyvin mitä siltä odotan. Nyt täytyy taas vaan yrittää olla johdonmukainen sen suhteen haluanko todella pyytää Jerikon maahan vai pysähtyä seisomaan, aina kun pyydän maahan niin Jerikon pitäisi kuitenkin mennä maahan, vaikka huomaisinkin jälkikäteen, että olisi ollut parempi pyytää seisomaan.. Johdonmukaisuutta siis.
Paikallaoloihin ei välttämättä edes tarvitsisi mitään lisäkäskyä, mutta ajattelin alkaa käyttää "paikka"-sanaa paikallaolon merkkinä.

Ylökk:n agilitytreeneissä alkoi taas löytymään vanhaa tuttua Jerikoa, vähemmän haukkumista ja parempaa keskittymistä. Varsinkin, kun tehtiin ihan kunnolla rataa niin sitten ei tippunut enää rimat ollenkaan. Ja siis tärkeintä se, ettei haukkunut enää niin paljoa, se alkoi jo käymään raskaaksi! :D
Mutta siis rata meni aika kivasti, tulihan niitä virheitä, mutta alkoi loppu kohden löytymään tosi hyvä tekemisen meininki. :)

tiistai 22. marraskuuta 2011

Making progress..

Metalli ei todella ole enää niin yäk, ainakaan sisätiloissa. Jeriko ottaa nyt kapulan innokkaasti vastaan ja pitää koko ajan hyvällä otteelle, liikkeessä ja pysähtyessä, eteen istuessakin sama hyvä ote säilyy. :) Eilen jopa murrasi vähän kapula suussa, mikä oli mun mielestä ihan positiivinen juttu, saa ollakin vähän saalisviettiä/taistelutahtoa ton metallikapulan kanssa. Ja luovutukset edelleen bueno. :)

Kaukkareita olen taas vähän aktivoitunut tekemään enemmän. Nyt Jeriko ei enää peruuta seiso-istu -vaihdossa yli, vaan hienosti istuma-asentoon taakse. Istu-seiso -vaihto myös tosi hyvä ja sen jälkeen myös maahanmeno onnistuu puhtaasti. Ainut ongelma on maasta seisomaan nousu ja sen jälkeinen maahanmeno, sitten ei enää onnistukaan. Edelleenkin maasta seisomaan noustessa Jeriko tuppaa tulemaan liian etupainoiseksi, jotenkin vaikka nousee ihan hissinä tassut paikoillaan, niin asento ei ole luonnollinen maahanmenon kannalta.Maahanmeno onnistuu sitten taas hyvin, kun astun itse eteen ja "painostan" Jerikon ottamaan pienen askeleen etutassuilla taaksepäin. Aloin siis muokkaamaan maahan-seiso -vaihtoa: odotan, että Jeriko itse siirtää etutassujaan taakse (J tekee tämän aika luontevasti pienellä odotuksella kun peruuttamisen tarjoaminen on hyvässä muistissa). Itse seison noin 2 metrin päässä. Hyvin on alkanut menemään jakeluun, ja uskon, että nopsaan alkaa tekemään sen luonnostaan samalla kun nousee ylös eikä tule tällaista erillistä liikettä. Joka tapauksessa haluan, että Jeriko itse ymmärtää mihin asentoon sen tulee päätyä ja näin uskon, että se onnistuu parhaiten. Hyvältä ainakin näyttää. Hyvin saatiin pitkiä puhtaita sarjoja tehtyä, kun vaan odotin hetken sopivaa asentoa ja palkkasin vasta sitten. En usko, että etäisyys tuottaa ongelmaa, kunhan Jeriko on tajunnut jujun. :)

Ollaan edelleen harjoiteltu myös jalkojen nostamista puun rungoille. Nyt Jeriko on alkanut jo tarjoamaan pientä hypähdystä takajaloillaan/vauhdikkaampaa jalkojen ylösnostoa, eli eiköhän se sieltä ole tulossa. :)
Lisäksi jatkettiin laatikossa seisomisen harjoittelemista. Eilen tuli läpimurto ja kaikki neljä alkoi osua laatikkoon samaan aikaan, tänään jo niin hyvin, että kun houkuttelin Jerikon osittain pois laatikosta niin Jeriko korjasi ulkona olevan tassun heti sisään. :)

Tänään oli hieman kiireinen päivä. Kesken koulupäivän puolen tunnin välissä käväisin äkkiä kotona (autolla siis) hakemassa treenikamppeet ja Jerikon, sitten takaisin koululle ja Jeriko odotti autossa mun tutoristunnon ajan. Jouduin kyllä lähtemään ajoissa, että ehdin Päivin agilitytreeneihin. Huh. Siinä oli sitten emännällä jo hyvä hypoglykemia päällä ja meinasi rata koko ajan unohtua ja muutenkin vähän hankala välillä sisäistää asioita, mutta ei se mitään. :D Poispäinkäännöstä taas treenattiin ja aluksi takkuili, kun väkisin meinasin vaan mennä linkkuveitseksi enkä meinanut osata pysyä pystyssä ohjaamassa. Lopulta kyllä onnistui. Tehtiin myös viskileikkausta ja lopulta sekin sujui hienosti kovassa vauhdissa. Pitää vaan luottaa Jerikoon ja uskaltaa toimia tarpeeksi nopeasti.

Yllättävä ongelma olikin rengas. Jeriko hyppi sitä päin (harjoitusrengas) monta kertaa ja sitten sen sivuilta yms, vaikka on aina ollut tosi luotettava renkaalla.. :O
No, helpotettiin sitten vähän ja sitten taas vähän uudestaan vaikeampana ja onnistui ja jätettiin se sitten siihen. Joku hahmotushäiriö Jerikolla sen renkaan kanssa..
Nyt oli keinukin radassa ja se meni hienosti. Harjoiteltiin siinä myös sitä, että irtosin itse kauammaksi ja hienosti Jeriko malttaa kontaktilla pysyä.

Putkiin (tai esteille ylipäätään) irtoaminen on kyllä Jerikon vahvuus, tekee monista asioista tosi paljon helpompia. Mulle käy myös koko ajan selvemmäksi, että Jerikon kanssa oikeanlainen ohjaustapa onkin mahdollisimman vauhdikas mun osalta, jos jään itse yhtään hidastelemaan niin Jerikostakin tulee jähmeä. Parhaiten toimii ohjaukset, kun jätän Jerikoa itsenäisesti suorittamaan ja otan etumatkaa: silloin Jeriko tulee lujaa ja silti keskittyy hyvin ja kääntyy itse asiassa paremmin kuin jos kuljetan Jerikoa itse ja hidastan/käännän sitä. Peruskäännös oli/on ihmeen jähmeä, kun taas vaihtoehto että juoksen itse edelle esteen ohi ja käännän Jerikoa pakkovalssilla (?) sujui paljon paljon paremmin. Kyllä tässä pikku hiljaa alkaa löytämään sitä meille parasta tapaa.. :)

Olen tässä agilitykisoja miettinyt, mutta tällä hetkellä ei ole varaa starttimaksuihin, niinpä seuraava startti menee Tamskin kisoihin 17.12. Mutta ehkä vaan parempikin, treenataan ja kehitytään tässä välissä.. :)

Huomenna paimentamaan, jee! :) Taidan ottaa kameran mukaan jos oltais ulkona/olisi hyvä sää/joku suostuisi kuvaamaan suoritusta.. ;)

lauantai 19. marraskuuta 2011

Metalli: ei ehkä enää niin yäk..?

Oltiin Matin vanhempien luona käymässä ja sinne tulivat myös Matin sisko perheineen ja tänään myös muita sukulaisia. Jeriko on kyllä niin mahtava lasten kanssa, reilu 1-vuotiaaseen suhtautui tosi ystävällisesti ja varovaisesti, aina selkeästi varoi kun liikkui lähellä ettei vahingossa tönäise. Naamaa toki oli ihana nuolla ja kun poika juoksi/kaatuili päälle niin Jeriko vaan vaihtoi paikkaa ja tilanteen rauhoituttua oli edelleen yhtä ystävää. On se vaan niin mainio! <3

En malttanut olla ottamatta hieman treenivälineitä mukaan ja vaikka ruutu-harjoitukset jäi tekemättä, niin metallikapulan pitoa harjoiteltiin taas. Jerikolla oli nyt taas joku hassu päivä, oli suorastaan innoissaan kapulasta ja tapitti sitä heti kun otin esiin, ja heti tarjotessa otti tosi hyvällä ja tukevalla otteella kiinni ja piti vastaan vaikka vedin. Kehuin aivan hulluna ja sitten käveltiin kapula suussa olohuoneen läpi ja näyttämässä kuinka taitava Jeriko on. ;) Liikkuessaankin ote oli koko ajan tosi hyvä! Jatkossa taidetaan tehdä metallikapulan kanssa lähinnä tällaisia harjoituksia, hirmuisesti vaan kehuja hyvästä pidosta ja ylistystä muiltakin sivullisilta. Ja liikettä mukaan niin, että joko kuljetaan yhdessä, tai annan kapulan Jerikolle pidettäväksi ja jätän paikoilleen ja kutsun sitten luokse. Kokonaisia liikkeitä ei ole tarve suuremmin tehdä. Mutta siis nyt näyttää tosi kivalta. :)

Jeriko nostaa muuten takajalkojaan nyt näppärästä jo puunrunkojakin varten. Mati siskon 7-vuotias tyttö oli aika ihmeissään Jerikon temppuilusta. ;)

torstai 17. marraskuuta 2011

Sama meno jatkuu..

Eli tokoa ja agsaa. Onpa tylsää kyllä, koko talvi sitten valtaosin tällä.. Kaipaan viikottaisia paimennustreenejä! :(

Eilen siis Ylökk:n agilityvuoro. Treenit veti tällä kertaa Tero Mesiranta, kun Nina oli työmatkalla. Treenit oli tosi kivat, Tero neuvoi tosi tarkkaan ja oli tosi tarkkaavainen jokaisen koirakon ongelmien suhteen. Itse keskityin taas erityisesti siihen, että ohjaisin rauhassa ja tempo säilyisi. Luulen, että onnistuinkin aika hyvin ja pääosin radat meni ihan mukavasti, sain Jerikoa jopa kääntymään näppärästi poispäinkäännöksellä hyvin pienestä välistä missä olisi ollut tarjolla myös putken suuta. Kuuliaisesti Jeriko kuitenkin aina lähtee mun perään. :) Nyt kyllä on toi haukkuminen tullut vähän ongelmaksi.. Tai ongelma taitaa olla se, etten ole tottunut haukkumiseen enkä tykkää siitä yhtään. Kuitenkin viime viikosta lähtien Jeriko on haukkunut radoilla tosi paljon, huomattavasti enemmän kuin ennen! Teron kanssa tätä pohdittiin ja kokeiltiin erilaisia ohjauksia että vaikuttaako se asiaan. Lähdössä myös tuli selväksi, että Jerikolle täytyy jättää tarpeeksi tilaa ennen ensimmäistä estettä (viisi reipasta askelta), että ehtii ottaa pari laukka-askelta ja keskittyy sitten paremmin siihen ensimmäiseen hyppyyn. Jos jättää liian lähelle niin ensimmäinen ja muutama este sen jälkeenkin menee vähän hätiköidessä. Teron kanssa myös puhuttiin, että jos haluan tuohon haukkumiseen apua, niin täytyisi tehdä aina välillä tosi helppoja pätkiä joissa Jeriko ei hauku.
Hyvin treenit kuitenkin meni haukkumista lukuunottamatta, kepit meni tosi hyvin ja A:n kontakti myös. Jeriko tajuaa kyllä kontaktit nyt tosi hyvin, jos lipsahtaa yli, niin "koske"-käskyllä peruuttaa itse takajalat kontaktille. Eikä yhtään himmaile liian aikaisin. Hienoa! :) Keinua ei olla nyt hetkeen tehty radoissa, toivottavasti siis ensi viikolla sekin tulee eteen.

Tänään oltiin Tuijan ja Ronjan kanssa tokoilemassa Pirkkahallin parkkiksella. Tarkoitus oli ollut mennä pk-kentälle Pirkkahallin lähellä, mutta sehän oli ihan kämänen pelto vaan, ei valoja eikä mitään ja esteetkin aika paskat. :D Hyppyytin Jerikon siinä viereisiltä tonteilta loistavassa pienessä valossa pari kertaa harjoitusesteen yli, joka oli ehkä 75 cm korkea, enempää lautoja ei ollut. Kokeilin kyllä hyppyyttää myös metrisen yli, mutta eihän se mennyt. Sitten siirryttiin Pirkkahallin parkkikselle.

Otin seuraamista ennen kuin Tuija oli vielä tullut. Hyvin meni, nyt oli kyllä aika tokoseuraamista, kontakti pysyi kyllä hyvin, mutta mua vähän hämäsi välillä kun en tuntenut Jerikoa heti reidessä kiinni. Sen nyt vaan kuuluu mun mielestä olla ihan kiinni reidessä. :D
Puukapulalla tasamaanouto ihan vaan fiilistellen, tämähän nyt on ihan kiva liike.
Luoksetulon pysäytystä otettiin kun Tuijakin tuli. Aluksi Jeriko ennakoi ihan älyttömästi pysähtymistä ja otettiin muutama suora. Sitten välissä vähän kaukkareita, ja uusi luoksetulo. Hyvällä vauhdilla tuli ja pysähtyi niin hyvin kuin sillä alustalla pystyi (isoja teräviä irtokiviä). Hyppynouto oikein bueno. :)

Mutta on noita voittajaluokan liikkeitä vaan niin hitosti... Koskaan ei viitsi kaikki ottaa kerralla ja rakentuu hyvin hitaasti siis. Ja nyt on tunnari vielä hyllyllä niin kauan, kunnes Jerikon nenä alkaa taas toimimaan.. :( Mutta minnekäs tässä nyt olisi kiire.. Ensi vuoden puolella, ehkä tammi-helmikuussa voisi alkaa olemaan valmista.

Ollaan edelleen jatkettu takatassujen nostamisen treenaamista. Voisi senkin ajan käyttää jonkun metallikapulan pitoharjoituksiin tai kaukkareihin, mutta kuten sanoin, ei ole kiire mihinkään ja näin on kivempaa. :) Nyt olen siirtänyt jalkojen nostamista ulos ja Jeriko nostaa jalkojaan jo pystysuorille isoille kiville. Haparoivaa ja hieman kömpelöä vielä on, mutta kyllä se siitä.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tokoa ja agsaa

Sain Matilta synttärilahjaksi kameralle jalan/tripodin ja kun tänään sitten oli niin kiva sää, että päätin käydä vähän tokoilemassa ja samalla kuvata treenejä. Mielenkiintoista myös siinä mielessä, että ekaa kertaa näin kuinka kauan meidän perustreenit kaksin kestää. Nämä oli 20 minuuttia, aika lailla sopiva mun mielestä kun välissä on leikkimistäkin.

Sopivan videon käsittelyohjelman löytäminen ei sitten ollutkaan helppoa. Ensin pitkien taistelujen jälkeen sain ladattua koneelle Windows Movie Makerin, mutta se ei tunnistanut tiedostomuotoa johon kamera videot tallentaa. Nyt sitten yritetään löytää joku toimiva ohjelma, jolla saisin videoita leikeltyä, katsotaan siis saanko tähän jossain vaiheessa liitteeksi videota tokoiluistamme..

Ekana ruutuun lähetys 25 metristä alustalle. Tosi kivasti meni. Toinen samanlainen perään. Pitäis kyllä alkaa käyttämään jotain tiettyä virittelyä ennen ruutua, että Jeriko oppii etsimään katsellaan ruudun ennen liikkeen alkua. Kolmas lähetys ehkä 10 metristä ilman alustaa, hyvä. Viimeisenä vielä 25 metristä ilman alustaa ja hienosti meni keskelle ruutua. Välillä pyysin Jerikon maahan, välillä en, en niinkään maahanmenon treenimielessä, vaan Jerikolle vahvistaakseni sitä, että sitten kun ruudussa ollaan niin sinne jäädään paikalleen

Sitten seuraamista. Sitä ollaan kyllä tehty tosi vähän viime aikoina (ei kyllä olla muutenkaan kovinkaan ahkerasti tokoiltu) ja huomaa, että Jerikolla on vähän turhan paljon virtaa, poikittaa jo aika reippaasti. Pitää siis muistaa tehdä seuraamistakin jatkossa enemmän ja varsinkin käskytettynä, koska siitä Jeriko kuumuu.
Otettiin myös hidasta käyntiä, pysähdyksistä juoksuun lähtöjä ja juoksusta pysähtymisiä, sekä paikallaan kääntymisiä ja askelsiirtymiä sivuille ja taakse. Vielä ei ole täydellistä, mutta aika hyvältä näyttää, pitää vaan taas aktivoitua treenaamaan tokoa.. ;)

Sitten metallinouto. Olen nyt ajatellut, että Jerikon lempilelu eli frisbee näyttäytyy vain metallinoudon yhteydessä, jos sillä saisi liikkeeseen vähän edes motivaatiota. Ensimmäisen tein valelähtönä ja vapautin jo kun lähti tulemaan kohti, toisen kokonaisena liikkeenä. Kokonainen liike menee kyllä sinänsä ihan hyvin, muttei ole kovin vauhdikas ja eteen pysähtyessä suu aukeaa ja kapula siellä sitten vaan killuu. Pitotreeniä siis lisää ja yritetään saada metallista vähemmän inhottava..

Kaukkarit vielä. Tästä tuli kaksi sarjaa, joista toisessa siirsin kameraa vähän ja olisi näkynyt paremmin, mutta muistikortti olikin mennyt täyteen heti ensimmäisen vaihdon jälkeen. :( Vähän oli kuitenkin hapuilua välillä, tai sitten musta ehkä vaan tuntui siltä, olisi ollut kiva nähdä videolta. Tuntui, että Jeriko saattoi seisomasta istumaan mennessä siirtyä aavistuksen.. ehkä..
Mutta siis hyvältä näyttää, varsinkin ruutu alkaa olemaan aika hyvässä kuosissa. Pitäisi vaan muistaa alkaa ottamaan niitä seuraamaan kutsumisia erikseen. Luoksetulokin unohtui tänään ottaa, mutta eiköhän tossa ollut jo tarpeeksi treeniä yhdelle päivälle. ;)

Paitsi että tokihan tänään oli vielä Männistön Päivin agilitytreenit. ;)
Nyt meni kyllä tosi kivasti, saatiin rataa tehtyä läpi useampaan kertaan ja kokeiltiin vielä erilaisia ohjauksia eri kohtiin joilla haettaan Jerikolle jyrkempää kääntymistä. Poispäinkäännöskin onnistui nyt oikein hienosti. Itse kiinnitin huomiota siihen, että ohjaisin ihan rauhassa ilman turhaa nykinää ja ilmeisesti siinä onnistuinkin, kun rata sujui niin jouhevasti. Jeriko oli myös nyt hiljempaa kuin viime kerralla, vaikka kyllähän se aina välillä haukahteli. Rimojakaan kovin montaa kertaa tippunut. Jerikossa on kyllä se hyvä, että sen voi lähettää tai jättää suorittamaan estettä ja itse jo siirtyä eikä Jerikolle silti iske paniikki ja rynni esteiden läpi, hyvin keskittyy aina. Jeriko myös on oppinut esteiden nimiä jo aika hyvin, esteen nimellä hakee oikean esteen vaikka alun perin olisi menossa vähän väärään suuntaan. Ihan hyvä juttu kisoja ajatellen, voi pelastaa huonoa ohjaustaan. ;)

Tehtiin oman vuoron jälkeen vielä viereisellä kentällä toista lyhyttä pätkää jossa huomasin, että takaakierto toimii Jerikolla paljon paremmin kuin niisto. Tiedän kyllä, että niistolle ja takaakierrolle voi olla hieman toisistaan poikkeavat parhaimmat käyttökohdat, mutta kun kuitenkin yritin esteelle niistoa Jeriko haukkui enemmän ja kuumui, kun taas takaakierto meni ihan jouhevasti ja kivasti. Siinä pääsen myös ottamaan etumatkaa ja radan rytmi säilyy parempana. Ei ole mitään kiveen kirjoitettua, mutta vähän sellainen olo tuli, ettei niisto ole se meidän juttu.


Lisäys: Saatiinhan sitä videota muokattua. Windows Movie Makerilla loppujen lopuksi, mutta ei ollut helppoa. En oikein ymmärrä miksi ohjelma automaattisesti jakaa videon vaihtelevan pituisiin pätkiin... mutta no, ei mun kai kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. Olisin kyllä kaivannut työkalua jolla olisi voinut jälkikäteen zoomata, varsinkin seuraamisessa ja noudossa tapahtumat on kyllä hyvin kaukana.. Ja kuvan laatu on kyllä jo turhan huono, kun jouduin ensin tiedosto-tyyppiä vaihtamaan ja sitten vasta muokkailemaan, liian huonolaatuiseksi taisi mennä.. Mutta mä vasta harjoittelen sekä itse kuvaamista että tätä muokkausta, koittakaan kestää siis. ;)
Kaukkareista laitoin nyt kuitenkin sen myöhemmän lyhyeksi jääneen pätkän, kun siitä sai paremmin. Siinä olikin seisomasta maahanmeno huono, enkä siitä sitten palkannutkaan, mutta otin istumisen perään mikä oli hyvä. :D Taisin kyllä sen maahanmenonkin ottaa videon katkeamisen jälkeen ja meni ihan hyvin..


lauantai 12. marraskuuta 2011

Helkkarin nenäpunkki ;(

Aivastelu loppui tosiaan jo viime sunnuntaina, mutta selvästikin on edelleen nokka tukossa vaikka toisin luulin. Lähdettiin siis jälkimetsälle Löytynojan Hannan kanssa. Turha siitä jäljestä on se tarkkemin mitään selvittää, kun Jeriko ei jäljestänyt askeltakaan. Janalta lähetyksestä lähti vauhdikkaasti ja oikeaan suuntaan vaikka vähän vinoon, mutta sitten vaan pyöri ja nuuskutteli eikä jälki noussut ollenkaan. Ei edes kun vein Jerikon jäljen alkuun jossa oli makkaraa, hyvä kun niitäkään haistoi. Ilmeisesti nenä siis aivan tukossa vielä, ei tullut mitään ei. Sitten kun oli hetken pyörinyt ja etsinyt, niin Jeriko alkoi vaan merkkailemaan. Sijaistoimintaa? Ja kun vaan seisoin ja odotin tai yritin tiirailla missä seuraava merkki on, Jeriko tuli viereen pyytelemään anteeksi, nousi jalkaa vasten ja työnsi pään mun kylkeen. Voi toista... :(
Ei siis nenä vielä toimi ollenkaan normaalisti. Onko kellään käsitystä (Emmi?) kuinka kauan kestää nenäpunkin jälkeen ennen kuin alkaa normaalisti haistamaan? Universumi on meidän jäljestysaikeita vastaan, ihan selvästi!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Happy birthday to me! :D

Aamusta lähdettiin Somerolle paimennustreeneihin. Ajellessa oli hirveän sumuista, mutta Somerolla oli jo kirkkaampaa ja jossain vaiheessa aurinko alkoi paistamaan oikein niin, että lämmitti mukavasti. :) Kuraista oli, mutta so what? :D
Jeriko selvästi tiesi, että mulla on synttärit ja pisti parastaan, Jeriko ylitti kyllä taas itsensä. En nyt keksi sopivia ylisanoja kehumaan Jerikoa, se on vaan niin <3.....

Ensimmäisellä vuorolla harjoiteltiin jakoa. Sitä ei olla siis koskaan ennen tehty, ja itse oli aluksi vähän hämilläni, että mitenkäs päin tässä nyt pitäisi olla, mutta kyllä se sitten hyvin sujui. Jeriko tuli tosi hyvin lampaiden väliin, aluksi vähän kyllä vilkuili ihmeissään, että nythän noi toiset karkaa. Kaksi erillistä lammasporukkaa tuotti Jerikolle vähän tuskastumista ja kun niitä piti ajaa vielä enemmän erilleen, mutta olihan tämä vasta ensimmäinen kerta ja aina ennen ne on pitänyt pitää koossa, ei siis ihme jos vähän ihmetyttää.. :D Ja siis tosi hyvin Jeriko siis toimi, huomasi vaan pienistä vingahduksista välillä, että jätkä on aivan häkellyksissään. :D

Toisella vuorolla otettiin toista täysin uutta asiaa, nimittäin Jerikon piti pitää lampaat poissa mun luota (heinäpaali lampaiden kiintopisteenä) ja pyöriä niiden ympärillä niin, ettei kerää niitä mun luo. Tässä sitten eri suuntia ja pysäytyksiä eri kohtiin, sekä poikittaisajoa. Aivan törkeen hyvin meni ollakseen ensimmäinen kerta, ja Jerikolla oli tosi hyvin keskittynyt lampaisiin. Niin kuin Marika sanoi, viettivoima on kasvanut ja varmaan tästä edelleen kehittyy. Olin aivan törkeen tyytyväinen tähän treeniin! :)
Treenin lopuksi Jeriko päätti viimeistellä sen, minkä lukuisat maahanmenot kuraisella pellolla oli aloittanut, kieri sitten oikein kunnolla kurassa niin, että oli yltä päältä tumman ruskea, valkoista tai omaa luonnollista ruskeaa ei näkynyt missään. Jeriko halusi peittää näyttelyturkkinsa ja hakea katu-uskottavuutta paimenlinjaisten silmissä. ;)

Illalla sitten Ylökk:n agilitytreenit. Aluksi tehtiin hyppytekniikka-sarjaa, jota oltiin tehty kesälläkin. Ensin kolme hyppyä 15 cm rimoilla ja kiinteillä etäisyyksillä (taisi olla 6 jalkaa), neljäs hyppy 30 cm ja etäisyyttä kasvatettiin 8:sta 12:ta jalkaan, ja sitten jalan välein takaisin kahdeksaan jalkaan. Jeriko on kehittynyt tässä huimasti! Kesällä viimeinen väli tuotti ongelmia ja Jeriko tuppasi ottamaan laukka-askeleen väliin, rimatkin taisi vähän helistä. Nyt teki jokaisen toiston aivan helposti ja viimeinen väli joka kerta ilman ylimääräisiä laukka-askelia, yksikään rima ei helissyt ja Jeriko teki kaiken kaikkiaan tosi itsevarmasti! Oli kyllä hienoa huomata kehitys tässä. :)

Tehtiin sitten myös radan pätkää. Rata oli ihan suht helppo ja haettiin tässä vaan parissa kohtaa valssiin mun ajoituksella Jerikon rajoja, kuin aikaisin voin lähteä kääntymään että Jeriko edelleen hyppää, mutta tekisi mahdollisimman tiukan käännöksen. Yhdessä kohtaa Jeriko ensin meni putkeen ihan hienosti, mutta sitten alkoikin väkisin menemään kepeille jotka oli putken takana ja keppien keskelle vaan pujottelemaan! :D No joo, joku hassu juttu siinä oli. Sitten kun päästiin oikeassa kohtaa kepeille niin pujotteli tosi hienosti mun kirittämisesti tai viistosti erkanevasta putken leijeröinnistä huolimatta. Hyvä Jeriko! :) Ainut huono asia näissä treeneissä oli Jerikon yltiöpäinen haukkuminen ja rimojen tiputtelu, ei yleensä hauku paljon yhtään ja rimatkin pysyy, mutta ilmeisesti eilisistä treeneistä jäänyt jotenkin päälle tollanen hermostuneisuus radalla. Tai sitten oli vaan liikaa höyryjä hyppytekniikkaan keskittymisen jälkeen.. Saa kyllä luvan lopettaa tollasen, en yhtään arvosta yliöpäisesti huutamista radalla.. ;(

Niin joo, sain myös nyt valita itselleni uudet kengät kun Nina ja Tero ystävällisesti toi niitä kokeiltaviksi. Valitsin Inov X-Talon 212 -malliset kengät. Rata ei vielä kyllä vaatinut kengiltä paljoa, kun ei ollut mitään kauheaa juoksemista, mutta hyvältä kyllä tuntui jalkaan. Ne on hyvin ohutpohjaiset ja tavallaan suunniteltu paljasjalka-juoksijoita varten. Ehkä näistä saa jopa jotain hyötyä mun matalille jalkaholveille ja jalan lihakset kehittyy.. :) Oli miten oli, pitoa ainakin pitäisi olla vähän tiukempiinkin käänteisiin! Jos näillä ei tule nollia niin ei sitten millään! ;)

tiistai 8. marraskuuta 2011

Silmät aukaiseva agilitytreeni

Tajusin siis mitä kaikkea aivan yksinkertaista me ei osata tai mitä mä en osaa. Tunsin itseni aika lailla idiootiksi. Mutta se oli hyvä juttu, sillä Päivin treeneistä toivoinkin jotain aivan erilaista ja uutta, että opittaisiin jotain mitä ei olla tähän mennessä opittu, ja tämä on juuri sitä mitä me tarvitaan. Mutta siis aivan käsittämätöntä, rata oli sellainen melko haastava, mutta ei toisaalta pitäisi olla ollenkaan niin haastava kuin mitä se oli mulle. Kuitenkin homma kaatui useassa eri kohdassa mun huonoon ajoitukseen ja yksinkertaisesti siihen, etten vaan ole koskaan oppinut kunnolla tekemään esim. poispäin-käännöstä tai vekkiä tai mikä sen nimi sitten onkaan. Hyvä kun siis tiedä näiden ohjauskuvioiden nimiä kun niitä ei ole juuri koskaan harjoiteltu, poipäin-käännöstä pari kertaa. Ja siis selvästikään mä en osaa tuollaisia ohjauksia jotka pitäisi vaan juostessa tehdä, en osaa, en millään. Mutta varmasti nyt opin, saa vaan lähteä noiden kanssa sitten ihan alkeista.

Siis hyvät treenit oli ja olen tosi tyytyväinen ja toiveikas jatkon suhteen, toivon että oikeasti oppisin tekemään rataa jouhevasti ilman turhia jarrutteluja, koiran ottamisia käteen joka välissä yms. Aivan uudenlainen näkemys siis löytyi ja olen siitä onnellinen. Otti vaan kieltämättä koville tuntea itsensä niin onnettomaksi idiootiksi. :D Jerikokin oli heti alusta asti ihan kierroksilla, niin kuin kisarataa menossa tekemään ja sitten tietty mun mokailuni vaan kiihdytti haukkumista. Mutta kyllä Jeriko ne kohdat meni hienosti mitkä osasin ohjata ja kyllä tämä tästä kehittyy. :)

Perus tenttiviikko....

Tenttiviikko taas päällä. Eilen oli koululla lukemassa, mutta tänään jäin kotiin lukemaan. Lukemiseen tulee mukavasti pieniä taukoja, kun temppuilee Jerikon kanssa. ;)
Myötäpäivään pyöriminenkin on nyt nimetty ja ollaan alettu harjoittelemaan suuntien erottamista toisistaan. Aluksi oli tosi vaikeaa, kun Jeriko jäi vaan pyörimään siihen suuntaan mistä oli viimeksi palkkailtu eli myötäpäivään, eikä meinannut millään lähteä vastapäivään vaikka sillä oli jo ennestään oma käsky. Ei tainnut poika oikein malttaa kuunnella mitä sanoin, mutta lopulta viimeisellä harjoituskerralla alkoikin taas yhtäkkiä sujumaan niinkin hyvin, että otin vuorotellen eri suuntia (ja välillä samaan suuntaan peräkkäin) ja Jeriko teki oikein. Onhan sillä joka kerralla 50/50 todennäköisyys veikata oikein, joten en vielä uskalla sanoa, että osaisi, mutta hyvältä näyttää. :D

Laatikkoharjoitus ei ole vielä edennyt mihinkään, kätevämpää tosiaan olisi, jos olisi aluksi ollut niin iso laatikko, että olisi jalat helposti mennyt sinne kerralla, ja sitten vasta kun Jeriko ymmärtäisi tehtävän olisi ollut pienempi laatikko.. Tää lahjalaatikko on siis 29x38 cm, hieman liian pieni ehkä. Mutta yritetään vielä.. Tai jos kohdalle osuisi isompi laatikko niin voisi alkaa sillä ensin harjoittelemaan..
Kirjakasa on nyt 31 cm korkea, tähänkin Jeriko kyllä saa jalat vielä nostettua, mutta tämä on kyllä maksimi, saa ihan tosissaan nostaa jalkaa :D Tohon kun vielä yksi kirja lisää niin on pakko jo hypätä.. Jälkikäteen ajatelleen tuntuu, että olisi pitänyt edetä nopeammin tähän korkeuteen ja vasta tässä alkaa himmailemaan, mutta eipä sillä kai nyt sitten väliä.. :)


Lenkkien lomassa ollaan harjoiteltu myös peruuttamisen ja istumisen sekä istumisen ja "stopin" erottamista toisistaan. Pyydän siis vuorotellen peruuttamaan ja istumaan, keppi ei tietty lennä jos istu-käskyllä ensin peruuttaa ja sitten vasta istuu. Tämä on Jerikosta tosi hauska leikki ja tuo keppiä aina vaan uudestaan mulle. Ihana touhottaja. <3
Myös stoppia ja istumista ollaan siis otettu ihan normi kävelystä yleensä ennen kuin vapautan Jerikon. Nyt alkaa nekin olemaan hyvin vahvasti selvillä, eikä enää olen hetkeen tehnyt väärää liikettä. Tämäkin on Jerikon mielestä hauskaa, kun välillä käyn palkkaamassa herkulla ja otan uudelleen viereen kävelemään ja käskytän uuden liikkeen, välillä vapautan Jerikon pinkomaan metsään. Olen myös välillä varoittamatta pyytänyt Jerikolta kaukkarivaihtoja eri etäisyyksiltä, ja peruuttamis-istumis -harjoituksen myötä kaukkaritkin on mennyt tosi hyvin.

Tänään on ensimmäiset Päivi Männistön agilitytreenit. Olen ylipäätään ihan intona, että on toiset agilitytreenit viikossa! :) :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Masentaa...

Mä olen kyllä vakavasti riippuvainen treenaamisesta. Reilun kuukauden hiljaiselo (lue: paimennukset ja agility hyvin vähällä ja pääasiassa vain sisätreeniä) alkaa jo pikku hiljaa näkymään mielialassa. Yksi ilta loppuviikosta nukkumaan mennessä huomasin oudon tunteen, mulla oli sellainen yleinen ärsytys, enkä muista koska viimeksi olisin ollut niin huonolla tuulella. Harmitti mennä seuraavana päivänä töihin, vaikka olen kyllä ihan tykännyt käydä siellä (ja tarvitsen sitä, jotta voisin treenata taas aktiivisesti), nyt jotenkin vaan opiskelun ja työn vastapainoksi ei ole ollut ollenkaan tarpeeksi treenaamista. Loppukesä oli niin ihanaa aikaa, haikeana muistelen viikkoja kun oli parit agilitreenit viikossa ja 1-2 paimennustreenit, +viikonloppuna agilitykisat. :)

Vaikka ollaan sisällä harjoiteltu vähän kaikenlaista, niin alkaa se pidemmän päälle tympimään. Meitä molempia. Paimennus ja agility on selkeesti molemmille ne ykkösharrastukset ja niitä pitäisi olla huomattavasti enemmän hyvän mielialan säilyttämiseksi!
Harmittaa myös aika paljon jälkitreenien puute, nyt olisi ollut hirveästi motivaatiota mennä jälkeä tekemään, mutta nyt kun jalka olisi kestänyt niin Jerikolle tuli toi ärsyttävä nenäpunkki eikä voida mitään nenätöitä tehdä ennen kuin voi olla varma, ettei vaikuta enää hajuaistiin, turha sitä on mennä metsään turhautumaan.. :(  Vaikka oireilu on lähes kokonaan loppunut, tänään aamulenkillä oli kyllä edelleen havaittavissa hajuaistissa heikkoutta, ei millään meinanut löytää heittämääni keppiä vaikka meni aivan vierestä.. Eli ei jälkeä vielä vähään aikaan.. Elättelen kyllä toiveita, että lumi ei tulisi vielä ensi viikolla, jos sitten loppuviikosta/viikonloppuna uskaltaisi vielä mennä kokeilemaan jäljestystä ja esineruutua..

Piakkoin kyllä alkaa toiset agilitytreenit viikkoon, kun aloitetaan Päivi Männistön ryhmässä, mikä varmaan vähän helpottaa mun ahdistusta. Lisäksi muhun iski taas kisakuume, jos ei ole tarpeeksi treenejä ja paimennusta, niin täytyy täyttää kalenteri kisoilla! ;) Katselin vähän loppukuulle pareja kisoja joihin voisi ilmoittautua, kimppakyydistä/matkaseurasta vielä haaveilen..

Jeriko osaa nyt tosiaan hienosti kiertää kirjakasan vastapäivään ilman, että jalat edes meinaa tippua, ja tänään alkoi sujumaan myös myötäpäivään kokonainen kierros jalat tukevasti kasalla. Vielä tästä pitäisi pikku hiljaa edetä siihen, että kiertää kunnes palkkaan, ja toisaalta erottaa suunnat toisistaan, jälkimmäinen on varmaan aika vaikea tehtävä, mutta yritetään. :D Lisäksi löysin kaapista hienon pahvisen jouluaiheisen lahjalaatikon, johon aloin opettamaan Jerikoa laittamaan kaikkia jalkojaan. Laatikko on melko iso, mutta juuri sen verran pieni, ettei kaikki jalat luonnostaa mene sinne. Olisi ehkä helpompi aloittaa vielä isommalla, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt, joten tätä sitten sheippaillaan, kolmea jalkaa tarjoaa hyvin, kyllä se neljäskin sieltä. :) Jeriko myös tuntui tykkäävän tästä aivan uuden tyyppisestä harjoituksesta, ollaan tässä jo aika paljon kirjakasan päällä pyörittykin! :D

Ensi viikolla on sitten omat synttärit ja mikä olisikaan parempi tapa viettää synttäripäivä kuin käydä aamulla paimennustreeneissä ja illalla agilitytreeneissä, ei voi paremmaksi mennä! Tai itse asiassa voi, saan nimittäin äidiltä ja veljiltä yhteislahjaksi uudet Ivon-merkkiset "pro-kengät" agilityyn.. :) :) :)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Nenu-poika sairastaa, häntä hellikäämme...

Jeriko alkoi sunnuntai-iltana aivastelemaan ihmeellisen paljon ja sitten maanantai-iltana alkoi tulemaan sellaisia ns. hengenvetokohtauksia/käänteisiä aivastuksia. Ajatukset johtui heti ensimmäisenä nenäpunkkiin, mutta sitten jotenkina aloin panikoimaan myös kennelyskän kanssa. Lopulta kuitenkin oli pakko oireiden valossa epäillä sitä nenäpunkkia, koska Jeriko tosiaan aivasteli, mutta ei yskinyt ollenkaan. Eilen sitten käytettiin Jeriko eläinlääkärissä ja saatiin hoito punkkitartuntaan, reilu 90 euroa kilahti taas kassasta, kivaa.. :(
Eläinlääkärireissulla tuli kyllä kaksi asiaa mieleen, ensinnäkin se, että seuraavan kerran kun on jotain tarvetta eläinlääkäriin Jerikolla tai kissoilla, niin mennään kyllä jonnekin muualle kuin Tuhatjalkaan, hirveän hidas palvelu siellä. Toisekseen pitää kyllä vaihtaa Jerikon vakuutus pienemmän omavastuun vakuutukseen, ei kauheesti auta kun omavastuu on 90 euroa ja eläinlääkärikäynnit käytännössä yleensä maksaa jotain sitä luokkaa jos ei ole mitään kuitenkaan kovin erikoista.

No mutta tosiaan, nyt sitten odotellaan, että oireet helpottaa ja ollaan vielä karanteenissa viikko-reilu viikko, ihan varmuuden vuoksi. Harmittavaa kyllä sinänsä, kun nyt ei edelleenkään pääse jälkeä tekemään ja olis nyt ollut intoa mennä, mutta on ollut toi oma jalka ja nyt sitten tämä.. Eikä viitsi mennä nenähommiin ennen kuin on varma, että haistaminen sujuu normaalisti, nenäpunkista kuitenkin sanotaan, että voi heikentää hajuaistia.. Mistä taas herää ajatus, että ehkä sillä saattoi olla osansa, että viimeinen esineruutu meni miten meni. Vaikkei vielä ollut oireita lauantaina, niin ehkä saattoi silti olla nenä vähän tukossa, siltä se ainakin kovasti vaikutti..

Harmillisesti jää nyt sitten tälle päivälle sovittu osteopaattikin väliin, kun ei sinne tietenkään voi lähteä Marjukan ja tyttöjen kanssa samassa autossa, eikä sen puoleen osteopaatin pöydälläkään makoilemaan ettei siitä tartu johonkin toiseen hoidettavaan. Käytiin tosiaan jo tossa kuukausi sitten ensimmäisen kerran, edellinen käynti oli viime syksynä. Kuukausi sitten Laios ei löytänyt Jerikosta muuta vikaa kuin jotain "viskeraalista jäykkyyttä", mikä suoraan sanottuna kuulostaa mun korvaan vähän huuhaaltakin, mutta olen tyytyväinen ettei mitään vakavampaa (lue: oikeaa) vaivaa löytynyt. Kuulemma kuitenkin gluteiini voi koirille sellaista tehdä, joten olen nyt sitten ravinnosta karsinut kaiken gluteiinipitoisen pois. Kokeillaan nyt, mitäpä haittaakaan siitä on.. Mutta kyllä vähän tarvii suhtautua tuollaiseen varauksella silti. :D Olen nyt siis vähän epäileväinen sen suhteen onko siellä saatu hoito jotenkin erityisen hyvää, vai onko se vaan jotain "henkimaailman juttuja", ja onko siellä ylipäätään järkeä rahojaan tuhlata..? Jerikolla on nyt muutenkin ollut Katriinan hieronnoissa kroppa hyvässä kunnossa joten riittäisikö jos vaan hierotuttaisi Jerikoa säännöllisesti ja säästäisi osteopaatille uppoavat rahat johonkin konkreettisempaan.. Ehkä olisin vakuuttuneempi jos Jerikon luustossa olisi ollut jotain hoidettavaa, mutta toi viskeraalinen jäykkyys ei mua ihan täysin vakuuta...

Sitten treenijuttuihin. Jerikolta sujuu vastapäivään kirjakasan kiertäminen nyt todella hienosti, takajalat pysyy oikein hyvin kasan päällä ja välillä Jeriko tekee ihan piruetin toisella takajalalla seisten! :D Nyt sitten nimesinkin toimintoa, kun olin siihen tyytyväinen ja pari päivää tehtiin sitä vielä. Tänään aloin toisen suunnan opettamisen. Aluksi joutui kohdekepillä antamaan vinkkiä, koska vastapäivään kiertämisen tarjoaminen ei olisi muuten loppunut varmaan ikinä, mutta muutamalla näytöllä päästiin pieneen katsahdukseen oikealle josta pääsin alkaa sheippaamaan. Hyvin lähti kyllä siitä sitten taas etenemään.

Huomaan kyllä jo nyt, kuinka näistä harjoituksista on Jerikon takapäänhallinta parantunut. Väittäisin, että viime viikon treenien upea kontaktikin saattoi olla tämän seurausta, pystyi täydestä vauhdista pysähtymään kuin seinään. Kaukkareiden vaihdot sujuu tosi hyvin, paitsi että seisomasta istumaan Jeriko nyt tosiaan peruuttaa jo vähän ylikin. Mutta sen kyllä saa korjattua, onpahan kuitenkin tarpeeksi hallinnassa, ettei ainakaan liiku eteenpäin! :D Olen myös aika vakuuttunut, että askelsiirtymät sivulle on parantunut, Jeriko tulee kroppa aika hienosti suorassa nyt, kun aikaisemmin vähän silleen luikerrellen. :D
Menee varmaan vielä ensi vuoden alkuun ennen kuin VOIVOI korkataan, mutta uskon että silloin Jerikolla on varmaan upeasti hallussa nää asiat eikä ainakaan tyylipisteitä voi vähentää. ;)