tiistai 29. syyskuuta 2015

Uusia keinoja kokeiluun

Sunnuntaina käytiin Maaritin (Nappiksen) kanssa tekemässä jälkeä. Sen verran myöhään päästiin liikkeelle, että pimeä yllätti, mutta ei sinänsä vaikuttanut suuresti suunnitelmiin. Jerikon kanssa suunnitelmana siis edellisessä päivityksessä mainittu jäljestyksen lopettaminen jos (neljäs) keppi jää. Nappis tallasi Jerikolle 1,5 km jäljen tosi kivaan maastoon, tosin hakkuualuettakin mentiin vähän matkaa. Mutta ei kyllä Jerikon kanssa....

Jälki vanheni n. 1,5 tuntia, kepit oli selkeillä paikoilla eikä mitään kikkailua tai jäyniä joilla yrittäisi hämätä Jerikoa, vaan nyt sillä oli ihan rehelliset mahdollisuudet nostaa kaikki kepit. Nyt tuli myös Nappiksen treeniä katsellessa  mieleen vielä yksi kepeiltä palkkaamisen tyyli, jota en ollut vielä kokeillut (vaikka melkein kaikkea onkin). Nimittäin haukuttaminen. Siitähän Jeriko nousee ja voisin hyvin kuvitella, että kepeillä vireennostot haukuttamalla myös motivoisi sitä ilmaisemaan kepit. Vaan ei nostanut ensimmäistäkään, joten ei päästy kokeilemaan.

Ajoi siis ensimmäisestä jo yli, ihan simppeli paikka, en tajua. Kutsuin takaisin, otin valjaista kiinni ja osoitin keppiä ja sitten kun olin varma, että Jeriko oli sen huomannut, niin vein pois. Olisi kyllä voinut sillä vielä härnätä lisääkin ja vaikka heittää johonkin viereen ja estää Jerikoa sitten kuitenkin saamasta sitä. Maarit yritti tästä vinkata, mutta enhän mä sitä siinä tilanteessa tajunnut. Onneksi Maaritilta kuitenkin heräsi ajatus, että ajaisi Ukon kanssa jäljen ja siinähän oli hyvää lisäkiusaa Jerikolle, kun vein sen autoon ja sitten heti Ukko tilalle. Jeriko oli ihan myrtsi. ;)

No mutta Ukko sitten. Janalähetystä ei tähän nyt saatu vaan näytin Ukolle vaan jäljen paikan siitä missä 1. keppi oli ollut ja siitä lähdettiin. Ukko jäljesti todella hyvin, omaan tyyliinsä melko vauhdikkaasti ja välillä tosi voimakkaasti vetäen, mutta teki kulmat ja jopa piikit joita ei ole ennen taidettu treenatakaan tosi hyvin! Hakkuuaukean tyyppisessä maastossa Ukko ei myöskään ole jäljestänyt ja se tuotti Ukolle enemmän työtä, mutta hyvin työskenteli ja sitten kun tottui niin ei mitään ongelmaa. Hakkuuaukean reunassa heti keppi jonka myöskin ilmaisi hienosti. Jäljen loppua kohden alkoi jo todella pimeä laskemaan, 5. keppi aivan polun laidassa ja siinä varmaan kyllä harhaakin ihan reilusti ja tämä meinas jäädä. Tosi hienosti meni kuitenkin kokonaisuudessaan! Ekaa kertaa kaksi piikkikulmaa, hakkuuaukea ja kokonaisuudessaan n. 1,2 km jälki eikä yhtään päätä kylmännyt Ukolla. :) Haukutin Ukkoa kepeiltäja se näytti tykkäävän siitä myös.

Ukolle tai Jerikolle varajäljeksi olin tallannut n. 800 m jäljen, mutta koska oli niin pimeää, niin ei lähdetty sitä enää Jerikon kanssa kokeilemaan, koska epäonnistuminen olisi ollut melko varma, ei ollut mitään otsalamppua mukana ja keppien paikkoja ei olisi itse pystynyt näkemään.

Eilen oltiin ekaa kertaa Tamskin uudella hallilla. Tarkoitus oli käydä etukäteen lenkillä ja tehdä esineruutu, mutta jäikin pelkäksi lenkiksi, kun aika kului niin nopeasti. Ensin vedin treenit mölliryhmälle ja sitten omat treenit Jerikon kanssa. Jeriko oli niin liekeissä, että puri mua vahingossa käteen, kun lelua yritti ottaa. Mutta meno oli siis oikein mukavaa, melkein niin kuin ei mitään taukoa olisikaan. Tosin Jeriko oli niin vauhdissa, että vähän tavallista enemmän otti vääriäkin esteitä, mutta ei voi valittaa. ;)

Tänään lähdin sitten tekemään jäljet pojille tohon lähimaastoihin. On kyllä hyvää maastoa, ei voi muuta sanoa. :) Ainut häiriötekijä oli läheltä kuuluva jatkuva pamahtelu, ilmeisesti ampumarata siellä. Jerikolle taas pitkä jälki, jäi kyllä nyt 1,3 km mittaiseksi. Vanheni noin 1,5 tuntia. Janalta jälki lähti vasemmalle. Ensimmäisen suoran jälkeen tein piikin ja sitten tallatessa itse mokailin. Leikkasin tai ainakin todella läheltä melkein leikkasin aiemmin kävelemäni linjan (taitoin siis vahingossa piikkikulman jälkeen uudelleen sisään) ja huomasin sen sports tracerista liian myöhään. Mutta eipä sille sitten siinä vaiheessa enää mitään voinut.

Jälkien vanhetessa käytiin lenkillä ja tehtiin esineruutu. Ruutu nousi ylämäkeen enklä nähnyt takaosaa ollenkaan. Tallasin vaan reunat (laiskotti), mutta koirat juoksi siinä vähän kaikkialla. Jätin samalla esineet niin, että näytin Ukolle pudotukset. Yksi esine edessä vasemmalla (tiskiharjan vaihtopää), toinen takana keskellä (mikä lie pehmopallo) ja kolmas oikeassa takakulmassa (hankaussieni). Lähetin ensin oikeaan takakulmaan ja Ukko lähti nyt todella vauhdilla (yleensähän on aika verkkainen) ja nosti takakulman esineen ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Sitten nostatin vielä tiskiharjan pään ja sekin nousi hetkessä. Hyvä! :)

Jeriko sitten ruutuun ja sehän oli kerännyt kierroksia ja lähti kuin tykin suusta oikeaan takakulmaan. Näin vaan kun häntä pyöri ja luulin, että nosti jo esineen ja kehuin, mutta ei ollutkaan vielä mutta nosti sitten nopeasti kyllä. :) Keskeltä takaa esine myös hienosti yhdellä pistolla. Etuesine oli hienoin, lähti vauhdilla, mutta vaikkei tuullutkaan mitenkään silminnähden, sai hajun jo ennen kuin tuli kohdalle, hidasti ja tarkensin nopeasti ja nosti tiskiharjan. :)

Autolta lähtiessä Jerikolla ei ollut mitenkään erityisesti raivo päällä, niin kuin usein epäonnistuneen treenin jälkeen, lähti autolta päättäväisenä, mutta rauhallisena. Janalla Jeriko taas vähän sekoili. Meinas lähteä takajäljelle ja pyöri muutenkin janalla, mutta en puuttunut sanallisesti tai liinalla tai muutenkaan ja oikea suunta löytyi. Sitten Jeriko alkoi jäljestämään omaan tyyliinsä, tiiviisti ja tarkasti, päättäväisesti ja keskittyneesti. Mun sekoilu piikkukulman jälkeen aiheutti sen, että Jeriko tulkitsi terävän kulman olemaan siinä kohdassa ja kääntyi siitä mun paluujäljelle ja ensimmäinen keppi jäi. Tässä kohtaa ei voi syyllistä etsiä mistään muualta kuin peilistä.

Tämän jälkeen kuitenkin kakkonen nousi ja haukutin normaalin leikkimisen ja ruuan lisäksi. Jeriko oli aluksi vähän hämillään. Sitten jatkettiin ja kolmonen nousi. Haukutin taas ja Jeriko alkoi selvästi innostumaan tästä lisää. Neljäs keppi nousi ja sitten viides (Jerikolle nyt neljäs!) ja Jeriko selvästi innostui kepeillä leikkimisestä haukuttamisen kera. Viimeinenkin keppi nousi  hienosti, joten olen todella todella tyytyväinen! :)

Jerikon jälkimaasto

Ukon jälki oli n. 800 metriä ja vanheni myös 1,5 tuntia. Janalta jälki lähti vasemmalle ja Ukko nosti hienosti jäljen oikeaan suuntaan. Sitten lähdettiin vauhdilla ja liiankin vauhdilla, koska noin 90 metrissä ollut eka keppi jäi. Toinen ja kolmas nousi ja haukutin näistä. Vähän jo luulin, että joku olisi jäänyt välistä, mutta nelonen nousi myös. Mutta sitten vitosen kohdalla Ukko alkoi vaan kaahata ihan todella ja meni ohi. Komensin takaisin. En vaan millään voinut katsoa läpi tollaista kaahailua. Sitten jatkettiin mutta meinas vielä kutosestakin vaan kaahailla ohi. Tosin tämä ohitus ehkä osittain paineesta johtuvaa. Ukko ei kestä palautetta silleen kuin Jeriko ja se pitäis aina muistaa. Ukonkin jäljestyksen ajan paukkui ihan koko ajan, mutta laukauksien äänistä Ukko ei mun mielestä ottanut ollenkaan painetta. :) Vähän nyt jälkikäteen mietin myös sitä, että Ukon kanssa ei varmaan ollut hyvä idea haukuttaa sitä kepeillä, kun se muutenkin menee niin vauhdikkaasti. Haukuttamisesta Ukko ehkä nousee sitten vielä liikaa ja menee sen vuoksi kaahailuksi. Se mikä sopii toiselle koiralle, ei sovikaan sitten toiselle.

Ukon jälkimaasto
Eli Jerikon kanssa jatketaan haukuttamista kepeillä, mutta Ukon kanssa ei. Taidan nyt myös ainakin tässä muutamien treenien ajan vielä merkkailla keppien paikat, että näen paremmin jos tulee keppien ylityksiä. Ukon kanssa niihin ei voi oikein kyllä puuttua, mutta Jerikon otan kyllä jatkossakin pois jäljeltä jos se ajaa suoraan kepin yli.. Tästä opittiin, että jos homma sujuu hyvin, niin älä ihmeessä muuta mitään! :D

perjantai 25. syyskuuta 2015

Päivän tähti oli Ukko

Tänään taas vähän treenailtiin, kun lauantain ja sunnuntain välin olen töissä ja sunnuntain kohtalo selvinnee vasta sunnuntaina. Tarkoitan, että jaksaako/pystyykö tekemän mitään. Tänään siis jälkeä tallaamaan ja tottistelemaan. Otin startterinkin mukaan ja siinä tarjoutui pihassa tilaisuus ampua Ukolle pari laukausta, kun se oli juossut lammasaidalle toiveikkaana jos mentäisiin sinne. Ukko ehti huomata etten tullutkaan ja lähti juoksemaan jo kohti, kun latasin asetta ja laukaukset tuli Ukon juostessa kohti noin 10-15 metrin päässä. Laukan tahti ei häiriintynyt yhtään ja tarkkaan ottaen Ukon ilmekään ei värähtänyt! :)

Tallasin siis pojille jäljet Korkiakankaan maastoihin, jotka on siis suosittua lenkkeilymaastoa. Jälkien vanhetessa mentiin VALKK:n kentälle tekemään tottistreeniä. Jeriko ensin vuorossa ja meni oikein kivasti. Palkkasin täyskäännöksestä pitkän suoran päässä ja hyvin koko koko ajan kuulolla ja hyvässä vireessä, ei keulinut ja oli keskittynyt. :) Liikkeestä istuminen oli myös oikein hyvä, samoin maahanmeno napakka . Luoksetulot oli nopeita ja suoria, palkkasin lelulla ylhäältä päin pudottaen. Jätin eteenmeno palkan luoksetulon jälkeen kentän päähän. Seisomaan pysähdys oli ehkä tämänkin johdosta oikein napakka, luoksetulos silti hyvä.

Ison kapulan heitto jäi mulla tosi lyhyeksi, mutta tämän puitteissa nouto oikein hyvä. Hyppy tehtiin nyt lautaisella harjoitusesteellä joka oli ehkä 90 cm korkeudessä. Hyppy oli kahden vinoesteen välissä tosi pienillä väleillä, joten ei ihme, että Jeriko meinasi erehtyä ja lähteä vinoesteelle. Hyvä erotteluharjoitus kuitenkin ja kutsuin takaisin, uudelle lähetyksellä meni hienosti ja myös vinoeste meni hienosti. Eteenmenossa Jeriko meinasi ensin edistää ja tein täyskäännöksen, jonka jälkeen Jeriko kokosi todella hyvin ja pysyi hyvässä asennossa. Lähetyksestä lähti tietenkin täysiä ja suoraan, annoin edetä niin pitkälle, että se varmasti näki lelun (arviolta 10 metrin päähän), käskin siitä maahan ja hienosti painui heti maahan ja siitä heti vapautus lelulle. Hyvä treeni! :)

Tajusin, että paikkamakuuta ei ole treenattu aikoihin eikä siitä palkkailtu ja halusin muutenkin päästä ampumaan, joten jätin Jerikon paikkamakuuseen ja ammuin piilosta kaksi laukausta. Palatessa Jeriko meinasi ennakoida perusasentoa, mutta uudelle toistolla kun tulin sivulle malttoi hyvin.

Näiden kahden laukauksen lisäksi ammuin parkkiksella noin 10-15 metrin päässä autosta lisäksi kaksi laukausta. Otin sitten Ukon heti treenaamaan ja se tuli täysn halukkaasti autosta ja vire oli aivan normaali, ei ollut nyt yhtään paineeessa paukuista. :))

Ukon kanssa myös palkka pitkän suoran täyskäännöksen jälkeen, hitsi kun se tekee sen hienosti! Samoin palkka tempon vaihtojen jälkeen ja sitten L:n täyskäännöksestä. Hienoa seuraamista kyllä oli! Istuminen oli niin räväkkä, että luulin sen painuneen maahan tmv, mutta taakse katsoessa istumassahan se oli. Maahanmeno myös hyvä. Luoksetulo voisi olla nopeampi ja eteen istuminen vaatii vielä lisää vahvistamista, mutta kokonaisuutena ihan hyvä. :) Noutoihin tarvitsee saada vielä lisää voimaa ja vinoesteen paluun teki ensin hypyn kautta, mutta muuten hyvä. Eteenmenossa annoin juosta suoraan palkalle, jonka olin jättänyt luoksetulon jälkeen päähän. Ei muuten jumittanut palkkaankaan, vaikka näki kun sen jätin.

Sitten jälkiä ajamaan. Ukon jälki vanheni vähän reilun tunnin ja oli 800 m pitkä, kuusi keppiä. Jälki oli aika haastava, pari polun ylitystä, kaksi leveämmän pururadan/lenkkipolun ylitystä ja yhdessä kohtaa kovin kivikkoista ja haastavaa, jonka lisäksi jälki kulki melkein 2/3 matkasta ylämäkeen. Jälki lähti janalta vasemmalle ja leikkasi janan noin 15 metrin kohdalla. Ukko eteni hyvin, tasaista melko rauhallista ravia, nosti jäljen ja lähti muita mutkitta jäljestämään. Nyt olikin viisto jälki janalta eikä siis takajälkeä meinannutkaan ottaa. Ja niin sitä taas mentiin Ukon perässä, liina kireällä ja melko reipasta tahtia, mutta kepit nousi myös hienosti. :) Ukko jäljesti itse asiassa tuulisessa säässä todella tarkasti jäljen päällä ja tien ylitykset meni niin nopeasti etten ehtinyt liinan päässä kompuroidessa oikein nähdäkään, liinan kulkureitti vaan kertoi, että Ukko oli tehnyt ylityksen tismalleen siitä mistä olin kulkenut. :) Kaikki kepit tosiaan nousi eikä muutenkaan mitään valitettavaa, ei voisi tyytyväisempi olla! :)

Jeriko sen sijaan... No, janalla oli säätöä. Jälki oli vanhentunut aika lailla tasan 2 tuntia, jälki lähti vasemmalle janalta. Jeriko ylitti jäljen, kääntyi sitten kuitenkin vasemmalle ja ajoi pari metriä, mutta kääntyi sitten oikealle takajäljelle (!) ja jäljesti tien reunaan saakka. Prkl. Otin uuden lähetyksen puhtaasta kohdasta eikä se nyt edelleenkään ihan nappiin mennyt, mutta nostipa kuitenkin jäljen lopulta oikeaan suuntaan. Eka keppi oli tosi lähellä, ehkä 20 metriä ja kiven päällä, mutta tämän Jeriko ilmaisi hienosti. Samoin toinen keppi nousi noin 250 m kohdalla. Kolmas keppi olikin sitten tosi pitkällä, noin 850 m kohdalla, sekin nousi hienosti. Jeriko jäljesti siististi ja paria tarkastukselta näyttävää tilannetta lukuunottamatta ilmeisesti koko ajan tarkasti jäljen päällä, koska vaikka mulla menikin suuntavaisto sekaisin, niin aina maamerkkejä muistaessani Jeriko meni juuri siitä mistä mäkin olin kulkenut.

Vaan eipä noussut taaskaan neljäs keppi. Muistin suurinpiirtein missä päin se olisi, mutta en tarkkaan. Jeriko oli nostanut keppejä niin hienosti, että en alkanut sitä mitenkään muistuttelemaan kepistä, oletin että se sen ilmaisee. Jonkinlainen epämääräinen reaktio oli jossain kohdassa, ihan niin kuin olisi keppiä aavistellut, mutta jatkoi sitten vaan matkaa, enkä nähnyt keppiä. Hyvin pitkään edelleen uskoin, että keppi olisi vielä vähän pidemmällä, kunnes sitten tultiin erilaiseen maastoon ja tiesin, että seuraava keppi olisi viides. Se sitten nousikin hienosti. Samoin siitä jatkaessa sitten kuuden keppi.

Nyt täytyy myöntää, että turhauttaa aivan älyttömästi. Miten voi olla, että aina se neljäs keppi jää?!? Mikä tota koiraa oikein vaivaa, kun ei viitsi nostaa sitäkin sieltä. Ei voi kyllä enää pistää johonkin epäonnen piikkiin, kun kaikki muut nousee ja toisaalta kyllä muutkin koirat pystyy säännönmukaisesti nostamaan kaikkia keppejä, joten miksi ei Jerikokin?! Motivaatiota on yritetty nostaa kepeille ja silloin kun Jeriko ne ilmaisee, se ilmaiseekin selvästi tyytyväisenä. Nyt on tehty pitkiä (tämäkin 1,5 km) jälkiä koko ajan jäljen arvon laskemiseksi, tosin riittävän usein ei näin töiden jälkeen pääse tekemään. Jeriko jäljestää hyvin ja tarkasti eikä lähde ikinä harhalle tai riistan jäljelle. Se nostaa luotettavasti sen viisi keppiä, mutta viiden kepin mieheksi tuntuu jäävänkin näillä keinoilla ja 1-tulokset jää haaveeksi.

Nyt mietin ihan tosissani, että jotain on tehtävä. Se mitä itse olen miettinyt jo aikaisemmin ja joka nyt tuntuu enää ainoalta vaihtoehdolta, on jäljestämisen katkaiseminen siihen, jos keppi jää. Olen siis huomattanut jääneistä kepeistä (jos ne olen huomannut), mutta se ei ole tuottanut tulosta. Nyt tarkoitan, että merkkaisin keppien paikat ja jos ja kun Jeriko ylittää kepin, huomauttaisin siitä, mutta en antaisi sen enää nostaa keppiä, vaan poistuttaisiin jäljeltä sitten siitä paikasta eikä Jeriko saisi enää jatkaa jäljestämistä. Jeriko on niin kovaluonteinen, että tämä voisi toimia kunnon huomautuksena ja motivaattorina keppien nostoon, kun Jeriko ei saisi jatkaa rakasta jäljestämistään. En tiedä, kai sitä on pakko uskaltaa kokeilla, meni syteen tai saveen. Tää ainainen yhden kepin jääminen metsään alkaa jo ihan tosissaan turhauttaa..

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

PK-juttuja ja tuulispää metsässä

Unohdin viime päivitykseen mainita, että olin BH-kokeen koetoimitsijana lauantaina ja Ukon kanssa pääsin myös vähän fiilistelemään kenttää. Harmi kyllä en nollakoirakoksi, mikä olisi ollut kyllä tosi kiva tsekkaus Ukon kanssa. Otin Ukon kuitenkin kentälle, kun sen laidalla oli jonkin verran ihmisiä. Ukko oli koko ajan hyvässä vireessä ja kuplassa mun kanssa. Seuraaminen oli hienoja, palkkasin pitkän suoran päässä noin 30 askeleen kohdalla. Täyskäännös oli hyvä, temponvaihdot oikein hyviä ja palkkasin hitaan pätkän loppuun. Tehtiin vielä L ja sekin meni hienosti.

Liikkeestä istuminen oli oikein napakka. Tuntuu, että Ukko tekee sen napakammin kuin Jeriko (siihen ei kyllä paljoa vaadita, kun Jerikolla on niin hidas). Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oikein hyvät, luoksetulossa oli aika hyvin draivia, vähän autoin makkaralla suoraan eteen kun sivulle meno ehti tokoillessa tulla jo aika vahvaksi. Kaiken kaikkiaan tosi hyvä meininki, ei yhtään paineistumista tai laamailua vieraalla kentällä, vaan koko ajan ihan täysillä tekemässä mun kanssa! :)

Lopuksi tehtiin vielä henkilöryhmä ainakin vuoden tauon jälkeen ja se meni oikein kivasti. Oikealle puolelle kaartaessa jäi vähän jälkeen ihan vaan, kun ei osannut odottaa käännöstä, mutta vasemmalle hyvin, ei vilkuillut ihmisiä eikä paineistunut yhtään. Hyvä Ukko! :)

En ole nyt pitkään aikaan taas muistanut ampua Ukolle, mutta esim. sunnuntaina paimennuskoulutuksessa jostain kuului ihan kova kiväärin paukaus kun Ukko oli ihan vaan mun tuolin vieressä makoilemassa ja odottamassa vuoroa, eikä Ukolla korvakaan värähtänyt. Seuraavaksi olisi tarkoitus kokeilla vaikuttaako laukausten kuuleminen ennen tottistreeniä vireeseen, mutta olen kyllä aika toiveikas, että saisin Ukon paukut kestämään. :) Tälle syksylle olevan vaan itse niin buukattu, että enää ei kokeeseen päästä vaikka kaikki muu oltais saatukin kuntoon. Ehkä ensi keväänä sitten..?

Ollaan myös tehty sisätreeninä kapulan pitoa. Ei olla sitä Ukon kanssa tehty pentuajan jälkeen ollenkaan, kun sen treenaaminen oli niin nihkeää silloin ja ainahan Ukolla on monttu auennut eteen istuessa. Jerikon kanssa myöskin viime treenistä aivan liian pitkä aika. Ukko kuitenkin pääsi hyvin jutun juonesta kiinni ja alkoi tiivistää otettaan enkä sitten palkannutaan yhtään jos suu aukes. Hyvin alkoi tulemaan myös pienen matkan päästä eteen istumaan ja ote pysyi hyvänä. Jerikon kanssa tehtiin sekä "pikkukapulalla" että 2kg kapulalla ja Jeriko (yllättäen ;)) oli innoissaan tästäkin harjoituksesta. Hieman alkuun ote eli, meinasi ennakoida irrotusta, mutta puri sitten uudelleen ja treenin myötä ote tasoittui. :)

Mun uusi SM-kisoista ostettu "650g" Gabbayn kapula tuntuu kyllä tosi painavalta ja nyt sitten punnitsinkin sen keittiövaa'alla, niin onhan se 795g eli "ei ihan" 650 g! No, sitten on helpompi oikealla kisakapulalla...

Eilen oltiin hakutreeneissä Jerikon kanssa Pinsiössä. Maasto oli oikein helppokulkuista ja ensin mietin, että olis jättänyt apuja pois, mutta Sari oli sitä mieltä, että kannattaa vielä suoraan etenemistä vahvistaa, joten tehtiin norjalaisena sekametsänä. Ensi kerralla voisi kyllä tehdä niin, että Jeriko kävisi kuuntelemassa avut ja sitten välissä treenais 1-2 koiraa ja sitten vasta tulis Jerikon vuoro ja katsoa kuinka sitten menee. Nyt kuitenkin siis näin ja Jeriko oli kyllä aivan liekeissä jo radalle tullessa ja paineli sitten tuulispään lailla aivan täysiä menemään. Keskilinjallekin palatessa tassut vaan suti jos otinkin hallintaan, mutta innoissaan kyllä suoritti koko ajan. Pari kertaa otin suoraan yliheittona.

Oikealle puolelle pistot oli aika lähellä täydellisiä, suoraan irtosi takarajalle ja 3-7 pistoilla joutui myös etenemään maalimiehen löytääkseen. Vasemmalla puolella kakkos ja nelos pistot kaarsi hieman oikealle ja Jeriko ohitti maalimiehen ja löysi sitten kun kääntyi takaisin päin, mikä oli kyllä vähän huono etenemisen kannalta. Hyvä kuitenkin siltä kannalta, että maalimiehet kuitenkin löytyi. Kakkoselle Jeriko lähti niin vauhdilla, että meni sivurajasta ainakin 20 metriä ylikin ennen kuin kääntyi, mutta annoin tehdä itsenäisesti.

Haukku tuli oikein hyvin, lähti heti kun maalimies löytyi (ekalla pistolla näin jopa tilanteen, kun Jeriko oli täydestä vauhdista vielä kääntymässä pysähdyksiin ja alkoi jo haukkua) ja jatkui aika hyvin tasaisena. Yritin nyt juosta maalimiehen luokse, mutta koska sarjat oli epäsäännöllisen pituisia, niin en kyllä ihan ehtinyt kuin ehkä yhdellä jo melko lähelle. Pääsin kuitenkin sitten samalla ottamaan Jerikoa hallinnassa takaisin keskilinjalle.

Tänään tehtiin sitten ilmaisuun häiriötreeniä, kun Tea oli käymässä meillä ja suostui olemaan maalimiehenä ihan meidän pihan pikku metsikössä. Nyt Jeriko tajusi heti haukkua Teankin ja oli kyllä taas aivan innoissaan. :D Hieman meinasi aluksi häiriintyä mun liikkumisesta, mutta sitten pääsin kyllä aivan Jerikon viereenkin molemmin puolin seisomaan ilman, että häiriintyi. Viimeisellä pääsin juoksemalla 15 metriä Jerikon luo eikä häiriintynyt. Eli aika hyvältä alkaa näyttää Jerikon hakuilutkin. En kyllä olis uskonut, että siitä tulee näin innokas hakukoira vielä "vanhemmalla iällä", mutta Jeriko on tästä kyllä aivan liekeissä. Mikä nyt sen hauskempaa kuin juosta täysiä metsässä ja sitten kuunnella vielä omaa komeaa ääntään. ;)

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Voima-Ypy

Tämä viikonloppu on mennyt paimennustreenien merkeissä. Perjantaina käytiin Päivin luona treenaamassa ja Päivillähän oli siellä oikein mukavan kokoinen treenipelto, jolla sai hyvin 1-luokan hakua otettua. Maaston nousujen ja kumpareiden vuoksi lampaat pystyi laittamaan myös piiloon, josta sai sitten haastetta myös Jerikon treeniin. Lampaat oli oikein kivoja oxford-sl risteytyksiä. Liikkuvaisia, mutta saattoi kyllä käydä välillä raskaaksikin.

Ukon kanssa olen ottanut nyt sen linjan, että omaksi ilokseen säätämistä (eli mun käskyjen ignooraamista) ei sallita enää ollenkaan. Jos ei käsky mene läpi viimeistään toisella kerralla, niin sitten peli vihelletään raa'asti poikki. Eka lähetys vasemmalta. Normaalisti annoin painetta lähtöön ja Ukko käänsi itsensä oikein kunnolla vasemmalle ja lähtikin ihan hyvin, mutta alkoi sitten imeytyä silmään ja sisään hakukaaressa noin klo 9 kohdalla. Ei edes hidastanut lie downista ja alkoi vaan tasapainottamaan ja kuljettaman lampaita mulle. Sääti siis itsekseen. Kun menin lähemmäksi ottamaan Ukkoa pois, se väisteli ensin aikansa painetta ja yritti vaan pyöriä flänkillä lampaiden ympärillä. Lopulla sain sen kuitenkin pysähtymään ja sittenhän lähdettiin pois lampailta yhdessä. Vasta noin 50 metrin päässä Ukko alkoi oikeasti henkisesti irrottaa lampaista.

Tämän irrotuksen jälkeen Ukko tuli kuitenkin takaisin iloisesti jatkamaan hommia ja nyt oikeassa mielentilassa: hakukaari oli laaja loppuun saakka, otti lie downin heti ensimmäisesti ja teki rauhallisen noston ja kuljettikin rauhassa. Kaikki kohdillaan. Oikealle hakukaari oli vielä parempi ja laajempi. Muutaman toiston kun teki, niin sitten alkoi helposti vähän taas unohtamaan ja uppoamaan takaisin omaan kuplaansa, mutta tiukalla "hei" -huudolla irrotti lampaista henkisesti ja uudella kaarikäskyllä ja laajensi hienosti. Pari kertaa lampaat vähän jumitti ja saatiin sitten treenattua niiden puskemistakin (siis henkistä puskemista) ja se meni kivasti. Kahdessa osassa treenattiin ja kaiken kaikkiaan tosi kivasti meni. :)

Jerikon kanssa ekalla vuorolla tehtiin hakuja notkelmasta. Ekalla kerralla Jerikon oli toki vaikea löytää, mutta laajensi kuitenkin lisäkäskyllä ja löysi lampaat. Jeriko oli pysäytyksissä aika hyvin kuulolla ja otti flänkkikäskytkin pääasiassa oikein. Ajon/kuljetuksen rauhallisuudessa on vielä treenattavaa, mutta ihan jees.

Toisella vuorolla tehtiin nyppylän päältä "tolpalta ajoa" ja se meni oikein kivasti. Sain Jerikolle oikein kivan tahdin ja lampaat meni kävelytahtia. :) Hieman on Jerikolla vielä epävarmuutta tässä, kun ei olla paljoa tehty. Tekee siis kyllä hyvin, mutta siinä ei näy sen normaalia itsevarmuutta. Harjoitusten myötä tämä varmasti korjaantuu. :)

Tänään oltiin sitten Leena Jussilan koulutuksessa Hattulassa. Tilalla oli oxford downeja sekä oxford-sl risteytyksiä. Ukko ainoastaan oli koulutuksessa mukana. Aloitettiin pienemmässä aitauksessa ja heti siihen tullessa Ukko sai työntää raskaan tuntuisia oxfordeja tieltään pois portilta. Ehkä tästä johtuen se meni vielä enemmän jumiin heti alkuun ja flänkit/kaaret oli melko hitaita ja suppeita, eikä stopit toiminut kunnolla. Lähdettiin kokeilemaan ensin saako Ukkoa jotenkin innostettua nopeuttamaan kaarella, mutta mulle jäi ainakin se olo, että en onnistunut.. Pysäyttämiset tai rauhallisen ajon löytäminen ei ainakaan onnistunut mua tyydyttävällä tavalla enkä pitänyt siitä kuinka paljon äänen korottamista käskyjen läpi saaminen vaati.

Toisella vuorolla kokeiltiin kuitenkin uudelleen Ukon irrottamista lampailta ja tadaa!: hakukaaret aukesi siinä paikassa upean pulleiksi, Ukko piti hyvin etäisyyttä lampaisiin pitäen kuitenkin koko ajan yhteyttä niihin vilkuilemalla välillä. Myös kaaren loput oli pulleita ja Ukko kuunteli lie downin heti. Noston jälkeinen elämä meni taas vähän lampaiden imussa, mutta tähän puututtiin ja sekin alkoi sitten sujumaan ja Ukko nosti lampaat todella kauniilla rauhallisella hiipimisellä ja piti rauhallista tahtiaan. Ero oli melkein kuin yöllä ja päivällä. On se vaan kettu tuo Ukko. Niin kuin Leena sanoi, se on niin suloisen ja kiltin näköinen, ettei uskoisi kuinka hyvin se kestää tuon paineen ja suorastaan tarvitsee sitä tai muuten tekee vaan itselleen.

Ukko joutui myös pari kertaa tilanteeseen, että oxfordit jumitti ihan totaalisesti, laidunsi vaan eikä meinannut väistää. Yksi vaan katsoi Ukkoa päin eikä aikonut siirtyä. Olen kyllä alkanut arvostamaan aina vaan lisää Ukon malttia. Tässä oikeassa mielentilassaan se pystyy yhtään paineistumatta tai jännittymättä kohtaamaan lampaan/lampaiden katseen ja nytkin se vaan hiipi hyvin hitaasti ja rauhallisesti suoraan päin, hidasti kohdalla ja oli lähimmillään noin 20 cm päässä tän yhden naamasta. Ja siitä se vaan painosti tyynesti lampaita ja ne ja tämä viimeinenkin tuli siihen tulokseen, että Ukko on ihan tosissaan ja lähti liikkeelle. Lampaiden liikkeellelähtö ei aiheuttanut mitään paineen purkautumista (koska painetta ei kertynytkään missään vaiheessa) eikä mitään ryntäyksiä, mitä usein vastaavissa tilanteissa näkee, vaan Ukko hölläsi paineen ja antoi lampaille etäisyyttä ja homma jatkui aivan normaalisti. Aivan huikeaa. Kyllä Ukossa on luonnostaan niin hienoja palikoita ja nyt ne vasta on nousemassa kunnolla esiin. Tuollaista työskentelyä katsoisin sivustakin ihaillen ja se onkin mun oma Ypy. (miljoona sydäntä tähän)

Saatiin myös hyvä vinkki jatkotreeneihin Leenalta, mutta ei ehditty sitä tuolla kokeilla. Eli jatkossa tehdään lähietäisyydellä nopeita ja nostattavia flänkkejä niin, että voin kuitenkin koko ajan vahtia, että stopit (tässä mielellään seisomaan) ja flänkit on puhtaat. Nostattavia siis niin, että itse innostan Ukkoa ja harjoituksen tempo on koko ajan nopea. Yritetään tehdä flänkkäämisestä Ukolle mukavaa jolloin saadaan ehkä paremmin flänkit käyttöön nopeissa tilanteissa ja flänkit auki sekä stopit täsmällisiksi. Kokeillaan. :)

perjantai 18. syyskuuta 2015

Kuusi keppiä ja äijiä

Keskiviikkona olin päivystysvapaalla ja lähdettiin aamupäivällä Saran kanssa jälkeä treenaamaan. Sateessa tietenkin. Ja Saralla vielä pikku Viktor mukana. Ollaan me harrastajat aika hulluja. :D Sade tai lapsi rintarepussa ei menoa haitannut, päin vastoin, meillä oli hyvä kuuden kepin päivä.

Sara tallasi Jerikolle ja Ukolle molemmille jäljet, tehtiin esineruutua välissä ja sitten kävin yksin ajamassa jäljet. Varsinkaan Ukon vauhtiin ei olisi ollut turvallista tullakaan lapsen kanssa. Jerikon jälki oli 1,5 km pitkä, kuusi keppiä, janalta lähti oikealle, jana ehkä vähän ylipitkä. Jälki vanheni ehkä himpun yli kaksi tuntia.

Koko ajan ei sentään satanut, mutta kuuroina ja maa oli tietenkin märkä, ja tämä aiheutti kyllä selvästi hankaluuksia näille kokeneemmillekin koirille (siis Theba ja Jeriko). Kerran kokeessa oltu sateessa ja siellä sama havainto. Järkeilin silloin sitä päässäni, että kun sateella maa haisee ihmisenkin nenään, niin häiritseekö maan oma voimakas haju jäljen seuraamista. Ehkäpä.

Janalla Jerikon kanssa oli vähän säätöä, lähti jotenkin taittamaan liian aikaisin vasemmalle, ja jouduin ottamaan uuden lähetyksen. Uusi lähetys siis vähän lähempää, mutta tämäkin olisi mennyt melkein voittajaluokan janasta, joten enpä tuosta nyt välitä. Jäljen nosti hienosti ja tarkasti ihan kaksi askelta vasemmalle ja valitsi sitten oikean suunnan. Olisiko tämä takajälkiongelma vähän jo aukeamassa? :)

Itse jäljestys oli selvästi haastavaa, Jeriko tarkasteli normaalia enemmän ja edettiin melko hitaasti. Koko jäljen ajamiseen meni aikaa varmaan sen verran, että ehkä juuri ja juuri olisi kokeessa määräajassa ehtinyt palauttaa kepit, tai sitten ei. Oli kyllä mun usko  jotenkin koetuksella. Kaksi ekaa keppiä noin 200 metrin välein, mutta sen jälkeen sitten tosi pitkää väliä ja kun Jeriko tarkasteli ja oma suuntavaisto sekoittui, niin oli usko koetuksella. Mieleen hiipi ajatus, että nyt niitä keppejä sitten jää oikein kunnolla, että nostaako enää mitään. Lopulta kuitenkin mun helpotukseksi nousi kolmas keppi. Siitä jatkettiin ja edelleen pitkää väliä. Neljännen kepin kohdalla en nähnyt mitä tapahtui, Jeriko ehkä tarkasti juuri jotain, mutta itse tulin liinan kanssa perässä suoraan kepin kohdalle. Jeriko oli siis mennyt ohi tai yli. Kutsuin takaisin nostamaan kepin ja palkkasin siitä.

Jorma oli otsassa tässä vaiheessa jonkin verran kasvanut. Itsestä tuntui, että tunnelma jäljellä oli hieman kireä. Mä epäilin, että Jeriko on jättänyt useamman kepin ja tuntui, että oltiin menty jo niin pitkä matka, ettei keppejä enää voinut olla kuin yksi jäljellä. Jeriko teki koko ajan töitä hienosti ja itse vaan kävelin perässä. Mutta niin vaan väärässä olin. Tien varteen tultiin, mutta siitä käännyttiin vielä takaisin kohti metsää ja viides keppi nousi. Tämä oli niin lähellä tietä, että olisi hyvin voinut olla lopetuskeppikin, mutta annoin Jerikon jatkaa jäljestystä ja niin vaan nousi kuudeskin keppi. Aivan huikeeta! :) Siis kisanomainen suoritus, tallaaja ei tullut mukana ja käytännössä oltais siis tultu metsästä kuitenkin kaikki kepit mukana. Sehän se pääasia on. ;)

No jos Jerikon kanssa meni hyvin, niin Ukko oli ihan jäätävässä iskussa. Koska siitä on tullut tollanen jälkikoira? Ihan hyvähän se on (kai) aina ollut, näin muistelisin, mutta nyt kyllä meno on ihan jäätävää. Jana oli 1-luokan koepituinen. Ukkokin sekoili janalla ensin ja jouduin uudelleen lähettämään (janasekoilu oli päivän teema), mutta tämä olikin pisin jana mitä ollaan koskaan yritetty. Nosti takajäljen ja lähti sitä oikein määrätietoisesti ajamaan. Ukolla ei selvästikään ole vielä riittävästi kokemusta, että osaisi valita suuntaa. Pitäisi tehdä enemmän viistoja janoja vielä, että helpottaisi sitä oikean suunnan valitsemista.

Saran huikkaisusta kutsuin vaan Ukon takaisin ja se vaihtoi suunnan ja sitten mentiin! Ukko painoi liina kireällä koko ajan täysi veto päällä ja vauhdikkaasti, mutta silti hämmästyttävän tarkasti jäljellä. Tarkastukset teki niin nopeasti, ettei ehtinyt kissaa sanoa ja liinasta en uskaltanut todellakaan päästää irti. :D Lähinnä siis roikuin liinan jatkona ja juoksi pöpelikössä Ukon perässä enkä juurikaan ehtinyt nähdä mitä se teki, ennen kuin se jo syöksyi keppi suussa mun syliin. Kepit nousi tasaiseen tahtiin ja kepeiltä lähdöt sujui nyt hienosti, kun otin aikaa siitä lähettämiseen enkä antanut vaan lähteä vauhdissa. Niinpä jäljestäminen pysyi koko ajan tarkkana. Ennen kuudetta keppiä tultiin tien reunaan ja mietin, että ei oo voinut keppi jäädä, kun niitä koko ajan nousi, ja niin vaan Ukko otti hienosti kulman tien edessä (mikä olisi ollut kokeneemmallekin ihan kohtuullinen haaste), jäljesti loppuun ja nosti vielä viimeisenkin kepin. Hieno Ukko! :))

Esineruudussa oli paljon korkeusvaihtelua ja esineet kaikki joko kuopassa tai jonkun kumpareen päällä. Tämä oli suhteellisen haastavaa, mutta ihan kivasti meni. Jeriko teki hienosti töitä ja vaikka ohitti ensimmäisen esineen aika läheltä (koiraa korkeamman mättään päällä) niin nosti nopeasti vastakkaisesta takakulmasta esineen ja sitten keskeltä notkelmasta. Viimeinenkin esine nousi, vaikka vaati sitten kaksi lisälähetystä, kun ensimmäisellä Jeriko lähti oman visionsa mukaan tarkastamaan aluetta, joka hänen mielestään oli tarkastamatta. Sara kommentoikin, että se on kyllä fiksu koira, että selvästi hakee alueilta, joita ei ole mielestään vielä tarkastanut. Aika useinhan Jerikon kanssa ongelmaksi muodostuu enemmänkin liika älykkyys ja se, että Jeriko ajattelee tietävänsä paremmin kuin minä. ;) Toisella lisälähetyksellä kuitenkin uskoi ja lähti oikeaan suuntaan ja esine nousi.

Ukko teki kans ihan ok töitä, mutta esineruutu ei kyllä ole sen vahvuus siinä, että se herkästi tekee hommia vähän löysästi. Oikean takakulman esine nousi ensimmäisenä ja sitten keskiesine ihan vahingossa kun Ukko oli hölköttämässä ohi (kutsuin sitä kai..?) ja sai vauhdissa hajun ja nosti esineen. Jätettiin tämä treeni kahteen esineeseen.

Eilen oli sitten toisinto keskiviikosta, kun sateessa taas pk-treeneihin. Tällä kertaa kylläkin haku. Jeriko on viimeksi ollut hakutreeneissä kuukausi sitten ja kokonaisuudessaan nämä oli nyt 16. treenit. Jerikohan oli aivan liekeissä, kun pitkästä aikaa pääsi hakuilemaan ja kun agilityssäkin ollut vielä taukoa varpaan vuoksi. Tehtiin norjalaisena sekametsänä taputus-avuilla 1-8 (tosin 7 ja 8 ihan näkölähtönä ilman muita apuja) ja siitä sitten ykköstä kohti taputusten kera palaten.

Jeriko ampui metsään joka lähetyksellä niin lujaa, etten ole sen (tai kovin monen muunkaan) koskaan juoksevan metsässä niin lujaa. Pois alta risut ja männyn kävyt! :D Haukku lähti todella voimakkaasti ja välittömästi maalimiehen löydyttyä ja Jeriko haukkui pisimmillään jo noin 20 haukun sarjoja. Tosin tässäkin tulee Jerikon älykkyys vähän vastaan, kun loppua kohden se selvästi alkoi laskemaan, että monta haukkua on pyydetty (vaikka epäsäännöllisiä määriä!) ja odotti palkkaa tietyn pätkän jälkeen. Mutta siis pääsääntöisesti tasaista hyvää haukkua, alkuun kyllä parhaimmat.

Lopetettiin sitten kuitenkin 7 maalimieheen, joka oli pari metriä korkean kiven päällä. Koskaan ei ole Jeriko tainnut maalimiestä joutua yläilmoista etsimään, mutta nyt kyllä löytyi niin nopeasti ja hienosti ja muitta mutkitta hyppäsi kivelle haukkumaan, että siihen oli hyvä lopettaa. Kaikilla lähetyksillä todella suora ja hyvä eteneminen alueen loppuun saakka ja kääntyi aina etenemään oikeaan suuntaan. Ai vitsi, kun oli hyvä! :)))

Tästä tuli kyllä taas treeni-intoa (vaikkei tauko innon puutteesta ole ollut kiinni vaan aikatauluista) ja muotoilin jo päässäni treenisuunnitelmaa ensi kerralle. Eli kokeillaan tehdä ilman apuja ja niin, että varmasti osa maalimiehistä löytyisi etenemisen tuloksena, toki sitten niitä suoriakin. Ja jos tämä sujuu hyvin, niin sittenhän voisi uskaltaa alkaa ottamaan vielä tyhjiäkin tänä syksynä ja ehkä ensi vuonna oltais koevalmiita.. :)

Ilme kertoo kaiken: hauskaa oli!
Hakutreenien päättyessä puol kasin aikaan alkoi jo hämärtää. Aikaa oli tapettavana kuitenkin tunti ennen Ukon agilitytreenejä ja halusin käydä tekemässä esineruututreeninkin. Käveltiin tietämälleni sopivan avoimelle paikalle tien varteen ja sinne sitten tallailin ruudun. Pk-liivit unohtui autoon. Ukko pääsi ekana vuoroon, mutta ei kyllä tehnyt ollenkaan parastaan, tuntui että hämärä ehkä vaikutti siihen ja Ukko jännitti? Ekana vasemmalta lähetys ja siinä etuesineenä pieni kissojen lelu. Ukko lähti ihan väärään suuntaan ja jäi sinne jonnekin juurakkoon jotain touhuamaan. Kutsuin takaisin ja toisellä lähetyksellä esine nousikin. Keskellä takana ja vasemmassa takakulmassa oli muut esineet ja maasto sinänsä simppeliä, mutta keskellä edessä korkeaa heinikkoa, jonka läpi piti ensin mennä. Ukko ei meinannut upota millään takarajalle, aina kaarsi liian aikaisin pois. Yritin vielä lähettää oikeaan takakulmaan, jossa esteetön pääsy taakse asti, mutta ei mennyt sinnekään. Liikaa otettu etuesineitä Ukon makuun? Käytiin sitten yhdessä katsomassa molemmat esineet ja sitten Ukko upposi taakse saakka ja esineet nousi.

Jerikon päästessä omalle vuorolleen oli jo aika hämärää. Otin nyt taas rauhassa aikaa ennen kuin tein ekan lähetyksen, odotin sopivaa tuulta ja se kannatti. Jeriko ampui täysillä ruutuun ja oli jo sillä vauhdilla viisi metriä etuesineen ohi, kun saikin hajun ja täydessä vauhdissa kääntyi ympäri ja nosti esineen. Toinen lähetys ei tästä juuri huonommaksi jäänyt, ampaisi suoraan takarajaa kohti ja aivan kuin olisi saanut jo ruudun puolessa välissä hajua esineestä, koska lähti kaartamaan hieman, mutta aivan suoraan esineelle (lähetys oli hieman vasemmalla esineeseen nähden). Palautusvauhti oli oikein hyvä! :) Kolmas esine oli haastavin vaikkei tässäkään haastetta riittänyt kymmentä sekunttia pidempään. Pikku lonkakko kannon päällä ja siellä hämärässä näkyi, kun Jeriko pohdiskeli että missä se on, mutta löysi silti melko nopeasti. Hieno poika!

Esineruututreenin loputtua lähdettiin kävelemään ja tämä oli valaistua silloin...
Tän viikon treenit on kyllä ollut taas ihan huikeen hyviä. Jerikon kanssa on aivan upea treenata ja taas on kyllä herännyt sellaiset kiitollisuuden tunteet tuosta koirasta, että en voi sitä kuvaillakaan. Olen mielestäni aivan äärettömän onnekas, että olen ylipäätään saanut käsiini noin loistavasti itselleni sopiva koiran, saati sitten että se on sattunut olemaan ensimmäinen koirani.

Jerikossa on mielestäni lähes kaikki hyvän harrastuskoiran ominaisuudet (korkeajalkaisempi saisi olla, jotta metrinen sujuisi helpommin): se on erittäin sinnikäs, vietikäs ja sopivasti kova. Jerikossa on mielenkiintoinen yhdistelmä suurta halua miellyttää mua ja todella halu tehdä aina parhaansa, mutta silti jonkin verran kovuuttakin ja kykyä kyseenalaistaa mun ohjeet jos sen mielestä jollain muulla tapaa tulee parempi lopputulos. Se siis haluaa miellyttää mua, mutta voi tehdä myös oman päänsä mukaan, päämääränään kuitenkin aina suoriutua mahdollisimman hyvin.

Joskus se on todella väärässä (kuten pudotetun virittelyissä, kun ei meinaa uskoa), mutta tuollainen hieman jästi koira sopii mulle oikein hyvin, kun sitten pienen "ravistuksen" jälkeen se tekee sitten 200% sen mitä olen pyytänyt. ;) Jos voisin Jerikon kloonata, niin sen tekisin, mutta toista Jerikoa ei tule. Ikävä kyllä tässä vaiheessa alkaa myös painamaan mielessä se, että en saa ikuisesti jatkaa harrastamista tämän huikean koiran kanssa ja pelkkä ajatuskin tekee kipeää.

Jerikolle aloitettiin tosiaan uusi Cartrophen-pistossarja vanhan varvasmurtuman jälkitilan hoitona. Kolme pistosta nyt mennyt ja viimeinen tulossa, sen jälkeen voidaan taas alkaa kokeilemaan miten jalka kestää agilityä ja kuinka pitkään Cartrophen tällä kertaa auttaa. Tällä on nyt ostettu tietty määrä lisäaikaa agilityn parissa, mutta tässä syksyn ja talven aikana nähdään kuinka paljon. Jos oireilua agilitytreenien jälkeen alkaa tulemaan liian pian ja pistosarjoja joutuisi antamaan enemmän kuin kaksi vuodessa, niin silloin ei mielestäni koiran hyvinvointi huomioiden ole järkeä sitä harrastusta jatkaa. Niin kipeää kuin se tekeekin lopettaa hauska harrastus koiran kanssa, jonka kanssa kaikki on aina niin upeaa. Mutta toisaalta, siinä on se hopeareunus, muita lajeja voidaan sitten onneksi jatkaa.

Samalla kun Jerikon kanssa käytiin varvasta uudelleen näyttämässä ja aloitettiin uusi Cartrophen-sarja, otettiin myös selkäkuvat. Poissulkumielessä ettei siellä voi olla mitään ontumaa aiheuttavaa ja koska rasitetta taustalla on. Huolen rinnalle tuli myös suuri helpotuksen tunne, kun laitoin kuvat myös Kennelliittoon virallisesti lausuttaviksi: LTV2 (sehän jo tiedettiin), SP0 VA0. Ei siis mitään aikapommeja selässä kytemässä ja tämän ikäisellä, tällä trauma- ja rasitustaustalla olevalla koiralla tuohan on huikean hyvä tulos. Eli varpaan ehdoilla mennään.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Harhatreeniä ja apina alas selästä

Kävin tänään tallaamassa jäljet pojille ja löysinkin ihan kivaa jälkimaastoa tästä melko läheltä/pienen ajomatkan päästä. Samalla hoksasin hyvän lenkin mitä en ole aiemmin tajunnutkaan, että pääsee kivasti ympäri. Täytyy käydä joskus kokeilemassa. :)

Jerikolle nyt 1,5 km jälki ja kuusi keppiä. Jälki lähti janalta vasemmalle. Jana hieman ylämäkeen ja Jeriko lähti hieman viistosti oikealle, kun väisti yhtä mätästä ja todennäköisesti alkoi tuulessa saamaan jäljestä hajuakin jo kauampaa. Jeriko varmisti vähän takajälkeä, mikä näin vasemmalle lähtevällä jäljellä oli aika ennen kuulumatonta, mutta hyvä että on tarkkana. :) Ekan kepin olin itse taas inhottavuuksissani laittanut kiven päälle ja siitähän Jeriko meni ohi. En ollut keppien paikkoja merkinnyt, mutta tämä olisi kyllä kokeessakin löytynyt itse katselemalla, koska Jeriko meni niin vierestä ohi (korkea kivi) ja siinä sammaleen päällä se oli. Harkitsin kovasti, että annanko mennä vai en ja Jeriko oli jo selvästi liinan matkan yli, kun päätin sitten kutsua takaisin. Jeriko tarkensi siinä mun edessä ja löysi kepin. Tää oli ehkä ihan hyvä muistutus Jerikolle, koska tämän jälkeen Jeriko nosti jokaisen kepin, myös sen kolmannen ja neljännen! Apina siis ravistettu selästä niiden osalta ainakin osittain.

Toinen keppi oli aika selkeässä paikassa, mutta mielenkiintoiseksi sen ja jatkon teki se, että keppi oli suoraan hirven tmv. jäljen vieressä. Aiemminkin matkalla näkyi selvästi riistan jälkiä. Jerikoa ei kuitenkaan riistan hajut häiritse, jatkoi toisen kepin jälkeenkin tosi varmasti oikealla jäljellä. :) Tämän jälkeen maasto meni hankalaksi, harvennusjätteitä oli maassa yllin kyllin ja Jeriko joutui kirjaimellisesti kiipeilemään niiden yli. Kolmas keppi oli siinä mielessä hankalassa paikassa, että risukkojen jälkeen tultiin ylämäkeen ja mäen päällä oli keppi. Jeriko kuitenkin ilmaisi tämän hienosti. Neljäs keppi oli vielä vaikeammassa paikkaa, vaikka tarkoitus oli, että se olisi helppo. Edeltävästi oli kuitenkin aivan älytöntä risukkoa ja sitten kun tultiin johonkin työkoneen uraan, jossa kulkeminen selvästi helpompaa, niin Jeriko nostikin vauhtia ja keppi olisi hyvin voinut jäädä tämän vuoksi, koska oli uran alussa, mutta Jeriko olikin tarkkana ja kääntyi takaisin vaikka ehti jo ohitse! Hieno poika! :)

Pian ylitettiin metsätie/lenkkipolku ja se meni hienosti. Viides keppi heti tämän jälkeen ja sekin nousi. Maasto muuttui nyt helpommaksi ja siitä sitten loppuun hyvällä draivilla ja myös kuudes keppi nousi. Olin tosi tyytyväinen! :)

Jos Jerikolla oli riistan tekemää harhaa, niin Ukolla oli sitten hyvin tuoretta ihmisen tekemää harhaa, kun hieman ikävänä yllätyksenä Ukon jälkeä tallaamasta tullessani oli auto ilmestynyt suoraan Ukon janan eteen. Ukon jäljen ajon jälkeen auton omistaja tulikin paikalle: suunnistaja oli käynyt merkitsemässä iltarasteja juuri sillä puolella tietä. Harhaa siis oli Ukollakin.

Janalta jälki lähti vasemmalle noin 15 metrin päässä. Jana nousi tässäkin vähän ylämäkeen. Ukko eteni hienosti suoraan, nappasi jäljen ja lähti heti vasemmalle. Ehdin jo kehaista innoissani, mutta jostain syystä Ukko tässä vielä luopui jäljestä ja lähti syvemmälle tarkastamaan. Ukko meinasi jatkaa menoaan niin pitkälle, että kutsuin takaisin. Tässä varmaan sitä harhaa sitten oli, suunnistajan menojälki syvemmälle metsään leikkasi mun jäljen heti siinä alussa?

Tästä jäljestäminen jatkui kuitenkin Ukolle totuttuun melko vauhdikkaaseen tapaan. Olin tehnyt pitkän jäljen ihan sillä ajatuksella, että alkais haasteita lisäämällä ottamaan Ukoltakin vauhtia pois. Kepit 1 ja 2 nousi hienosti, kulmat meni hienosti. :) Kolmas keppi jäi, tässä Ukko vähän tarkasteli ja epäilen, että tässä meni myös harhajälkeä.. Neljäs keppi nousi taas hienosti, mutta vitosen Ukko olisi ignoorannut, vaikka selvästi sai hajun ja meinasi jo lähteä keppiä ottamaan, mutta sitten jotenkin vaan päätti, ettei nyt viitsikään. Tässä komensin kyllä Ukon takaisin, koska oli niin selkeästi kepin huomannut ja sitten jättänyt vaan nostamatta. Kuudennen kepin Ukko sitten ilmaisikin itse ihan hienosti. :) Tyytyväinen olen Ukonkin menoon, koska mun jäljen ja harhan välillä ei ollut kuin aivan korkeintaan 20 min (koska sen ajan kesti tallata ja auto oli siellä kun tulin tallaamasta), joten ei mitenkään helppo erotella. Eka varma tällainen harhajälkeä sisältävä jälki eikä Ukko kuitenkaan lähtenyt harhalle vaan pysyi omalla jäljellään ja jäljesti loppuun. Hieno Ukko! :)

perjantai 11. syyskuuta 2015

Vähän treenailua ja taas pohdintaa, tällä kertaa sosiaalisuudesta

Viime päivityksestä on aikaa kulunut. Itse vaihdoin työpaikkaa kuun vaihteessa ja ehkä ajatukset senkin puolesta vähän muualla, vaikka ollaan kyllä treenailtukin. Saatiin myös tuossa jo reilu pari viikkoa sitten valmiiksi pihan vanhan saunamökin kunnostaminen (sisustus vielä kesken), ihana tunnelma sinne kyllä mielestäni tulikin. :)


Treenailtu on enimmäkseen paimennusta tässä kahden viikon aikana. Agilitytreenit on jäänyt väliin ja jäljelle on ehditty vain kerran. On se vaan hyvä, että on nyt noi omat lampaat tossa, että edes sitä voi helposti ja matalalla kynnyksellä treenailla vaikka muuta ei ehtisikään. Paimennustreenit on painottunut nyt kyllä eniten Ukon treenaamiseen tai ainakin Ukon treenaaminen on ollut järjestelmällisempää ja suunnitellumpaa kuin Jerikon, jonka kanssa on menty vähän silleen "go with the flow" -fiiliksellä. Ehkä Jeriko myös vähän vähemmän päässyt treenaamaan..

Jeriko haluaisi päästä paimentamaan
 
Ukon kanssa treenien teema ja pääpaino on ollut mustavalkoisuudessa ja kuuntelemisessa, sekä lampaista luopumisessa. Jotain hakukaaritreenejäkin on tehty, mutta jos Ukko on alkanut yhtään lipsua kohti sitä omaa kuplaansa, olen keskeyttänyt treenin ja vaatinut Ukon luopumaan lampaista oikein perusteellisesti. Tämän jälkeen on aina korvat löytynytkin huomattavasti paremmin.

Lampaista luopumisen vaatiminen vaatii toki sitä, että itse asetan Ukolle tietynlaista painetta. Hieman jännä ja yllättäväkin havainto on, että tästä paineesta Ukko ei suinkaan paineistu ollenkaan. Voisi kuvitella, että jos ohjaaja antaa painetta, niin koira herkistyisi niin, että esim. uhittelevat lampaat tuottaisi vielä enemmän vaikeuksia. Totuus on täysin päinvastainen ja sitä ei ehkä ihan täysin voikaan ymmärtää, jollei ymmärrä paimennuksen viettitilaa ja bordercollien ajatusmaailmaa sen ollessa syvästi paimennusvietillä. Vahva paimennusvietti turvaa sen, että paine ei saa koiraa lannistumaan ja häipymään töistä, vaan pistää sen enemmänkin ideaaliseen työskentelymoodiin.

Ukossakin on ollut nähtävissä, että tällaisen lampaista irrottamisen jälkeen Ukko on kohdannut lampaat itse asiassa vahvemmin. Jos Ukko tekee itselleen omassa kuplassaan, se herkemmin väistää tällaiset lampaat, ehkä se siinä jotenkin vaan haluaa itsekseen tehdä helppoja juttuja, mutta kun saan sen oikeaan mielentilaan eli tekemään mulle, se tietää että vaikeatkin lampaat pitää kohdata ja tekee sen täysin luontevasti. Ukko on nyt esimerkiksi häkittänyt vastahakoisia vastaan katsovia lampaita todella hienosti. Pakottanut ne peruuttamaan häkkiin pelkällä katseellaan. Ukko on myös hienosti huomioinut porukasta mahdollisesti hieman syrjään jäävät ja saanut pelkällä katseen kääntämisellä ne peruuttamaan pikaisesti samaan riviin muiden kanssa.

Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta Ukolla ei kyllä pinna pala. Se vaan katsoo näitä lampaita ja odottaa, ottaa pienen askeleen perään tai pienellä painon siirrolla eteen saa lampaat siirtymään. Siis tässä näkyy nyt tuon vahvan silmän hyvät ja suorastaan mahtavat puolet, kuinka Ukon ei tarvitse paljoa tehdä, että se saa lampaat liikkumaan haluttuun suuntaan ja se myös pystyy tässä oikeassa mielentilassa ollessaan lukemaan erittäin hyvin lampaiden aikeita ja sovittamaan oman liikkeensä niihin.

Lisäksi jakotreeni tällä viikolla sujui oikein hyvin vaikkei lampaat ollut mitään helpoimmin erkanevia ja Ukko ottaa hienosti tietyn porukan pidettäväksi ja ajaa sitä. Ukon kanssa on kuitenkin edelleen hankalaa, tai mä välillä koen sen vähän hankalaksi, että vaikka kuinka itse riemastuisin esim. hienosti onnistuneesta häkityksestä, niin Ukko ei ota näitä kehuja ollenkaan, kun se on edelleen niin lampailla. Mun kehut ei merkkaa sille mitään vaan se itse tekeminen on se merkittävä vahviste. Mietin, että vahvistuuko sitten mun haluama toiminta ollenkaan vai vahvistuuko vaan mikä tahansa minkä Ukko itse kokee palkitsivammaksi... :D

Jerikon kanssa on myös tehty jakoa ja singleäkin. Nyt on saatu taas yksittäinen lammas erotettua ja Jeriko sinänsä saa sellaisen ihan ok haltuun, mutta yksittäisen lampaan ajaminen tai lampaan pitäminen jos se alkaa pyrkiä muuhun porukkaan ei kyllä vielä onnistu, vaan Jeriko lähtee kokoamaan. Mun treenit on ollut aika lyhyitä ja ytimekkäitä, osittain siksikin, ettei esim. häkitys ei oo mikään peace of cake ja yksikin onnistunut häkitys vaatii koiralta paljon. Häkityksiä on tehty siis yleensä vain yksi, jakoja muutama.

 Viime lauantana kävin tallaamassa jäljet pojille. En ollut ihan varautunut siihen hirvikärpäs-määrään, sanotaanko näin... Ensin jälkiä tallatessa hirvikärpäsparvi toisensa jälkeen syöksyi kimppuun ja siinä kuluikin jälkien vanhenemisaika rattoisasti kun autossa istuen nyppi kymmenittäin hirvikärpäsiä hiuksistaan, niskastaan, ja vaatteistaan t-paidan sisäpuolta myöten. Ja kun luuli jo saaneensa kaikki pois, niin sitten alkoi taas tuntua möyrintää ja löytyi vähintään viisi lisää. Lisäksi Ukon jälkeä tallatessa liukastuin pahasti märkään sammaleeseen ja iskin polven todella kipeästi terävään kipeen, loppumatka meni hammasta purren.

Ukon jälki oli 700 metriä, kuusi keppiä ja vanheni tunnin. Janalta jälki lähti oikealle. Ukko meinasi lähteä takajäljelle ja nyt kun janaa ollaan tehty niin vähän, niin estin vaan väärän suunnan ja odotin, että nosti jäljen oikeaan suuntaan. Ajattelin, että olisi ehkä reilumpaa näin alkuun auttaa Ukkoa vähän ymmärtämään tätä asiaa. Ukon jäljestyksessä oli aikalailla vauhtia. Pari ekaa keppiä nousi hienosti, mutta sitten yksi keppi jäi kun kulman jälkeen Ukko hieman harhaantui jäljeltä. Jossain vaiheessa jäi myös toinen keppi, muta en ole varma missä vaiheessa. Kokonaisuudessaan jälki meni hienosti, mutta noi kaksi puuttuvaa keppiä vähän harmittaa.

Jerikon jälki oli 1100 metriä, viisi keppiä ja vanheni kaksi tuntia. Piti tehdä 1,5 km, mutta tein uuteen maastoon ja meni tässä vaiheessa niin kamalaksi ryteiköksi, että oli pakko lopettaa siihen. Janalta jälki lähti oikealle ja tämä meni nyt aivan upeasti. Jeriko eteni hienosti, nappasi jäljen hajun ja pysähtyi vain aivan lyhyeksi hetkeksi, ikään kuin kurkkasi vasemmalle, mutta otti hyvin nopeasti oikean suunnan. :) Hyvä! Jeriko jäljesti hyvin, mutta toisen kepin olin laittanut piruuttani ison kiven päälle ja tämän Jeriko meinasi ohittaa sivusta. En päästänyt ohittamaan, vaan kehoitin olemaan tarkkana, jolloin Jeriko palasi ottamaan jälkeä askel askeleelta ja lopulta nostikin sitten kepin. Tämän jälkeen Jeriko jäljesti kyllä koko ajan mielestäni todella tarkasti, mutta jossain välissä joku keppi (taas 3. tai 4.) taas jäi. Melkein voisi luulla, ettei siellä keppiä ollutkaan, kun sillä työskentelyllä oli vaikea ajatella, että miten keppi olisi jäänyt.. Vähän jäi kuitenkin hampaan koloon tästä.

On ehkä käynyt selväksi, että mulle koirien sosiaalisuus on tärkeä asia, olenhan julkaissut aika paljon Jerikon ja Ukon leikkivideoita tännekin. Koirien leikin katsominen saa mut aina hymyilemään ja todella iloiselle tuulelle. Olen kyllä todella onnekas, kun pian 6v. ja 4v. täyttävät uroskoirat tulee noin upeasti toimeen keskenään. Ovat aina tulleet eikä Ukon kastraatio ole muuttanut tätä millään tavalla. Jerikon suhtautuminen Ukkoon ei ole muuttunut tippaakaan, vaikka muuten leikattuja uroksia Jeriko saattaa liehitellä vähän "sillä silmällä". ;) Ukon kanssa ne on silti edelleen veljekset.


Jeriko on meillä ehdoton johtaja ja se kyllä myös kertoo Ukolle jos naaman nuoleminen ei miellytä, mutta koskaan ei ole ollut mitään murinaa tai pientä ärähdystä pahempaa, koskaan pojat ei ole yhteen meinanneetkaan ottaa. Jeriko puhuu koiraa mielestäni muutenkin todella selkeästi ja se myös lukee muita koiria erittäin tarkasti. Joskus Jerikon "selkeä puhe" on kyllä vähän kiusallistakin, kun se herkästi pyytää itselleen tilaa varsinkin muilta uroksilta hiljaisella murinalla. Kaikki eleet kertoo, että Jeriko ei ole liikkeellä dominoivalla asenteella eikä missään nimessä lähdössä haastamaan riitaa, vaan ainoastaan pyytää ettei toinen änkisi "sen alueelle". Tällaisen murinan voi kuitenkin joku ymmärtää väärinkin ja erityisesti kaverikoira-käynneillä tämä on erittäin kiusallista, jos muut eivät ymmärrä antaa riittävää tilaa Jerikolle. Hiljaisimmankin murinan, kun silittävä käsi voi tuntea kyljestä eikä silittäjä voi tietää mistä on kyse. Mutta pääasiassa kaverikoira-käynnitkin siis menee ongelmitta ja Jeriko on ihanan luotettava koira sosiaalisissa tilanteissa, ei koskaan lähde isotteluihin mukaan ja poistuu heti paikalta jos aistii, että ongelmia tiedossa.

Jeriko on sellainen itsevarma ja oman arvonsa tunteva, eikä sen tarvitse pönkittää itsetuntoaan millään isotteluilla tmv., mutta se ei myöskään kaipaa muita uroksia iholleen. Jerikon reaktioista voi usein myös lukea, millä mielentilalla toinen on lähestymässä; jos toinen vaan sattuu haistelemaan samaa hajua ja on täysin neutraali, niin se on Jerikolle ihan ok, mutta Jerikon käytöksestä pystyy usein päättelemään, että toiselle on jonkinlaisia taka-ajatuksia tai dominointia elkeissään. Poikia ei ole koskaan tarvinnut erottaa toisistaan ja olen hyvin luottavaisin mielin pitänyt niitä aina yksin ollessaan samassa tilassa, koska ikinä lelut, ruoka tai mikään muukaan, ei ole aiheuttanut riitaa. Myöskään vieraan koiralauman sekaan vapauttamisessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, paitsi nyt ehkä viime aikoina se, että Ukko ei osaa lukea tilannetta niin etukäteen, että osaisi poistua paikalta jos joku toinen aikoo aiheuttaa ongelmia.

Jeriko onkin ollut Ukolle aivan huikean hyvä isoveli. Ukko on selvästi Jerikoa avoimempi ja oikeastaan kaikille aina erittäin ystävällinen. Ukko ei tunnu ymmärtävän, että välttämättä kaikki ei ole niin ystävällisiä eikä se lue muiden viestejä niin hyvin ja kaukaa kuin Jeriko ja tämän sekä ihan vaan todella huonon onnen vuoksi Ukko on kesän aikana joutunut aivan liian moneen kertaan toisen koiran pöllyyttämäksi: bordercollieuroksen, labradoriuroksen (jonka Ukko toivotti tervetulleeksi meidän kotiin nuolemalla suupielet, mutta toinen uros oli epävarma eikä sietänyt Ukon lähentelyjä), bordercollienartun sekä aussienartun. Kaikissa näissä tapauksissa toinen koira on jatkanut hyökkäystään, vaikka Ukko on viestinyt haluttomuuttaan tapella. Todella huonoa tuuria Ukolla. :(

Ainakin toistaiseksi Ukko on kuitenkin säilyttänyt avoimuutensa ja sosiaalisuutensa, eikä ole muuttunut epäluuloiseksi muita koiria kohtaan. Olisiko osansa Jerikolla ja sillä kuinka se kuitenkin viestii Ukon kanssa selkeästi ja ystävällisesti. En tiedä. Tai sitten Ukko vaan on niin vahvasti ystävällinen luonne ja sen verran kovapäinen, ettei tällaiset kolhut ole kuitenkaan Ukkoa horjuttanut.  Onneksi.

Tossa viime viikolla esimerkiksi oltiin vetotreenin jälkeen jäähdyttelylenkillä maliuroksen kanssa. Tämä oli oikein järkevän oloinen uros, ei kiinnittänyt mitään huomiota Jerikoon tai Ukkoon, mutta aivan helkkarin iso! :D Jeriko valitsi kävellä aivan tien toisessa reunassa, myöskin noteeraamatta tätä jättiläistä mitenkään. Vähän aikaa käveltyämme Ukossa alkoi näkyä merkkejä, että se yrittää hivuttautua kävelemään lähemmäksi malikkaa, selvästikin halunaan kävellä kylki kyljessä sen kanssa. Tämä ei tuntunut mun mielestä hyvältä ajatukselta, varsinkaan kun näitä ikäviä kokemuksia on ollut ja mali voisi saada aika pahaa jälkeä aikaan. Tällaista siis kävin päässä läpi vaikka mali oli tosiaan todella kivan oloinen. Ukon lähentelyhalu yltyi myöhemmin siihen, että se selvästi alkoi haluta mojauttaa pienen suukon malin huulille ja kun päästin Ukon hetkeksi irti päästäkseen kakalle, se olisi mennyt ilman mun kieltoa tämän ajatuksensa toteuttamaankin. Hölmö. :D

Viimeisimmän päällekäymisen yhteydessä oli kyllä jännä huomata, että meidän Lalli (9,5 v leikattu uroskissa) meinasi juosta sekaan selvästikin aikeenaan hajottaa riita tai puolustaa Ukkoa. Häntä pystyssä ja aavistuksen pörhöllään juoksi rähinän ollessa päällä suoraan kohti ja sain sen muutama metri ajoissa pysähtymään ettei vaan sille sattuisi jotain. On nää meillä vaan, koirat ja kissat, jotnekin hyvin tiiviisti samaa porukkaa, mutta en olis uskonut, että kissa yrittäis lähteä koiraa puolustamaan. :D Meillä on hyvä porukka täällä. :)

Mutta tuo Ukon ystävällisyys ja lapsellisuus on kyllä aivan kullan arvoista mun mielestä. Epäsosiaaliset saati sitten aggressiiviset koirat ei kauheasti mieltä lämmitä, mutta varsinkin bordercollien pitää mielestäni pystyä vähintäänkin sopeutumaan muiden seuraan. Jerikon tapa toimia on sinänsä varmaan järkevämpi kuin Ukon yltiöpäinen ystävällisyys, koska se kyllä välttää hyvin kaikki ongelmat, mutta molemmat on kyllä aivan huippukoiria! :) Bortsun ei mielestäni pitäisi missään nimessä olla aggressiivinen ja kyllä sosiaalisuus on jatkossakin mulle tärkeä ominaisuus. En missään nimessä ottaisi pentua yhdistelmästä, jossa vanhempien sosiaalisuudessa olisi selkeitä puutteita. Pistän se jopa käyttöominaisuuksien edelle, koska se on suuresti arkeen vaikuttava asia.

Mulla tulee nyt äkkiseltään mieleen kolme aggressiivisuutta aiheuttavaa ominaisuutta koirissa eikä mikään niistä ole mielestäni järin toivottava: epävarmuus/pelko, terävyys, dominanssi. Pahimpia tuntuu olevan koirat joilla on epävarmuutta yhdistettynä terävyyteen, ne aloittaa hyökkäyksen pienestäkin ärsykkeestä (terävyys + pelkoaggressio), mutta epävarmuutensa vuoksi eivät pysty lopettamaan hyökkäystään toisen koiran rauhoittavista signaaleista huolimatta. Itsevarma koira pystyy ärähtämään tarvittaessa ja lopettamaan ärähdykseen, kun viesti on mennyt perille. Esim. Ukko hoitaa mielestäni ihan hyvin tilanteita joita sille nyt tulee eteen kastraation jälkeen joidenkin urosten kohdalta. Ukko kertoo, että ei ole mikään tyttö, mutta ei käy koskaan päälle.

Terävyyshän on useissa harrastuslajeissa ainakin osittain toivottava ominaisuus ja tuo potkua suoritukseen ja tässä onkin sitten tasapainoteltavaa arjen sujumisen kanssa. Mielestäni ainakaan suuri terävyys ei kuitenkaan sovi bordercollielle, koska sillä pitää olla malttia uhkaavissakin tilanteissa harkita tekojaan lampaiden kanssa. Heti ei voi käydä uhkaavan lampaan päälle, vaan lampaita täytyy uskaltaa painostaa rauhassa ja antaa niille aikaa reagoida toivotusti.

Dominanssi aiheuttaa usein myös aggressiivista käytöstä, ainakin jos se on yhdistetty epävarmuuteen. Tässä pitäisikin mielestäni erottaa itsevarman yksilön "johtaja"-asenne. Tällainen koira ei koe tarvetta isotella tai simputtaa muita vaikka kokeekin olevansa porukan johtaja. Haitallinen dominanssi on mielestäni sitä, että koira hakeutuu tilanteisiin, joissa se voi haastaa muita koiria.

Mielestäni sosiaalisuus tai kyky tulla toimeen muiden koirien kanssa hakeutumatta tappeluihin on siis merkki tietynlaisesta "tervepäisyydestä". Sellaisella koiralla on yleensä itsetunto kohdillaan, se ei ole liiallisen reaktiivinen ja se suhtautuu rennosti uusiin asioihin eikä koe tarvetta puolustautua aggressiivisesti. Näin ollen sosiaalisuus liittyy mielestäni myös toivottaviin harrastuskoiran ominaisuuksiin. ;)

Toivotaan nyt siis, että Ukko edelleen kolhuista huolimatta säilyttää lapsellisen ystävällisyytensä ja itse täytyy nyt olla vaan entistä tarkempana, että kenen kanssa Ukko saa ystävyyttä leipoa. Loppukevennyksenä Ukon riekkumista, kun aamulenkillä leikki Jerikon kanssa Ukon mielestä selvästi keskeytyi liian aikaisin hihnaan laittamisen vuoksi ja Ukon täytyi vähän vielä purkaa intoaan. ;)