perjantai 29. toukokuuta 2015

Henkinen voittaja

Paljon on touhuttu ja kisailtu. Viime keskiviikkona mulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla ohjata kisoissa kahta aivan erilaista koiraa kuin omani on. Ystäväni Sanna sai flunssan kimppuunsa ja kun facessa alkoi lennellä ehdotukset, että kuka haluais ohjata Hipiä ja Näpiä kisoissa, niin mä olin heti käsi pystyssä! Olenkin elätellyt toivetta, että joskus pääsisi niitä kokeilemaan. ;)

Pienet treenikokeilut tiistaina ja ihan kivasti meni. Tosi erilaisia toisiinsa verrattuna ja mun omiin koiriin verrattuna. Näp on melkein eri planeetalta kuin omat koirat, Hipistä tulee vähän samanlainen fiilis kuin Jerikosta, mutta ei lukitse esteitä samalla tavalla. Mutta kyllä se yhteinen sävel löytyi ja kivaa oli! :)

Keskiviikkona sitten Ukolla ja Näpillä kolme rataa, Hipin kanssa yksi rata. Sanna kuvaili ratoja, mutta mun kännykällä kuvaukset ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. ;) Tuomarina Anne Savioja. Aika kiemurainen oli eka rata, mutta meni tosi hyvin Näpin kanssa! Hitsin keppivirhe, mutta selvä henkinen nolla! Näpin ilme lähdössä oli kyllä ikuistamisen arvoinen, pikkasen järkyttynyt oli siitä, että mä seisoinkin siellä esteiden takana eikä pinkonut normaalia vauhtiaan, mutta kivasti meni kuitenkin. Tuloksena siis vitonen.


 Ukon kanssa samalla radalla vitonen. Ennen keppejä sekoilin, mun piti ohjata Ukko eri tavalla kuin Näp, eksyin väärälle puolelle ja aloin kikkailemaan jotain pakkovalssia kepeille (jota en todellakaan ollut suunnitellut! :D ) ja reisillehän se meni. Muuten kivaa menoa Ukolta. Erityisen tyytyväinen olin loppuun, kun Ukko oli jo tokavikalla hypyllä ajatus pallossa ja meinas syöksyä vikan esteen ohi, mutta itse päätti haluta ottaa sen viimeisenkin. Osoitti Ukolta erityistä halua antaa extra-efforttia radalla ja se on aina hyvä merkki. :) Videota ei tainnut tästä tulla oikein ollenkaan..

Toisena sitten agilityrata, jolla kaikki kolme koiraa. Tällä radalla alkoi meno olla rennompaa Näpin kanssa ja meni mielestäni tosi kivasti. Keppivirheistä tuli hylky (kepit on kyllä vaikea este vieraan koiran kanssa, kun koirilla niin vaihtelee se miten keppiohjauksen ottaa) ja sitten tuli vielä puomin jälkeen väärä putken pää. Loppurata taas tosi hyvää rentoa menoa, oltiin mielestäni aika hyvin samassa tempossa. :)


Ukon kanssa tältä radalta nolla ja ihan kivaan aikaankin vaikka kadotin Ukon hetkeksi puomin jälkeen ja oli vähästä kiinni ettei olisi päässyt putken väärään päähän. :D  En nyt muista aikaa enkä jaksa kaivella. :D


Hipin kanssa tälle radalle tuli ihan riittämiin erilaisia häiriöitä. Tuomari oli jo viheltänyt lähtöluvan ja olin jättänyt Hipin, kun joku ratatyöntekijä siinä vaiheessa huikkaa tuomarille, että muurin palikka on edellisen jäljiltä siirtynyt. Siinä sitten vähän itse huuli pyöreenä, että mitä teen kun on vieras koirakin, en uskaltanut siirtyä kauemmaksi ja sitten lähdettiin vaan melkein rinta rinnan alkusuoralle. Olis pitänyt vaan vaatia itselleen se mahdollisuus ottaa sitten koko lähtö uusiksi kun vihellyksen jälkeen meni tollaiseksi säädöksi, mutta Savioja ei kyllä ole niitä tuomareita joiden kanssa haluaa ihan ekana lähteä vääntämään kättä jostain tällaisesta... ;) Hyvin kuitenkin lähti käyntiin. Pelkäsin kieltoja ja tulihan sieltä sitten yksi ennen A:ta. Puomin ja putken jälkeen sitten toinen mukava häiriö, kun tuomari leikkasi Hipin juoksulinjan juuri ennen kuin se tuli putkesta ulos. Todennäköisesti ei nähnytkään koko keinua ennen kuin oli jo liian myöhäistä ja siitä kielto. Yksi hyppy tuli vielä ohjattua huonosti, mutta tästä ohituksesta en sitten viitsinyt edes välittää näiden virheiden jälkeen vaan maaliin hyvällä fiiliksellä. :)


Viimeisenä vielä hyppäri. Näpin meno alkoi olemaan vauhdiltaan jo lähempänä sen normaalia menoa. Tässä tehtiinkin niin, että ennen lähtöä syöttelin sille nameja ja se oli nyt paljon paremmin mun kanssa tekemässä. :) Hylky tuli heti radan alussa, mutta who cares. ;) (olis tietty ollut aika nannaa tykittää nollaa Näpin kanssa ;))


Vikalla radalla meno Ukon kanssa ei ollut ihan parasta. Nyt alkoi jo kesken radan vilkuilu kentän laidalle, että entä jos pääsis jo palkalle livahtamaan. Toisaalta oli Ukolle ihan hyvää harjoitusta, että rata piti silti mennä kokonaan, saatiin puhdas rata kuitenkin ja sitten sai pallon. Tuplanolla siis tuli tästä! :))


Keskiviikkona oli myös kissojen "poistopäivä". Pirskatilta poistettiin tietyt killuttimet jalkojen välistä ja Lululta yläkylmuri. Olin viime viikolla matolääkettä antaessa huomannut kulmurin murtuneen ja käytiin eläinlääkärissä näyttämässä. Tilanne oli niin paha kuin se munkin silmään oli näyttänyt ja järkevin vaihtoehto poistaa hammas. Lulu sai sitten antibiootit, mutta muutama päivä hampaan poiston jälkeen Lululla alkoi samalta puolelta silmä rähmimään ja uudelleen eläinlääkäriin. Tulehduksen vaaran vuoksi lisättiin toinen antibiootti rinnalle. Sinänsä Lulu on voinut hyvin, mutta Jeriko on viime keskiviikosta asti kulkenut sen perässä kuin liimattu ja pessyt ja hoivannut tauotta. Herttainen poika. :)


Torstaina käytiin Tamskin agilityvuorolla tekemässä vaan palauttavaa hyppytekniikkaa Ukolle ja Jerikolle pk-hyppyä. Kyllä se vaan koko ajan paremmaksi tulee. Otin pressuesteeni hyppysarjan päähän ja vaikka olikin vähän hankala miettiä se etäisyys viimeiseen matalaan hyppyyn, niin hyvin sujui. Sieltä sarjan alusta kun heitin palloa, niin kerran sitten heitto osuikin esteeseen ja mentiin vähän niin kuin yhdessä Jerikon kanssa viemään se esteen taakse ja tästähän Jeriko innostui enemmän kuin normi heittämisestä. Olisihan tämäkin pitänyt tajuta aikaisemmin, kun samaan tyyliin on nostatettu virettä tasamaanoutoon. Mutta kivasti meni 1,05 metriäkin. :)
Käytiin myös lämmittelylenkillä Lukonmäessä ihanassa lämpimässä auringonpaisteessa ja lämpimässä tuulessa. Mun pojat on niin komeita. :)




 Lauantaina olin liikkuroimassa NPKH:n tokokokeessa EVL ja VOI-luokkaa. Kyllä sitä vähän on ruosteessa kun yli vuosi edellisestä liikkuroinnista. Pahoittelut pienistä kämmäilyistä, mutta en tainnut sentään kenenkään suoritusta pilata.. Vähän vilu siinä tuli illan viilentyessä ja kun ei tajunnut luokkien välissä käydä lisäämässä vaatetta, mutta onneksi sentään pääsin ajoissa lähtemään, kun Sari jäi liikkuroimaan alemmat luokat.

Sunnuntaina oli sitten pk-rotumestisten aika. Uuraisiin lähdin ajelemaan jo kuuden aikaan ja menomatka meni vielä ihan ok. Viluinen olo oli, kurkku kipeenä eikä mieltä ylentänyt kylmässä tuulessa hytiseminen. Ekana oli esineruutu ja se olikin aika haastava. Ruutu oli järven rannassa ja siinä tuuli aika paljon. Edellisenä päivänä oli kuulemma tuullut vielä enemmän. Lisäksi ruudussa oli korkeuseroa vasemmassa takanurkassa joka sai kai hajut pyörimään miten sattuu. Lähdin vasemmalta lähettelemään ja sieltä takanurkan tuntumasta nousi yksi esine ja keskeltä melko takaa toinen. En edes muista kumman Jeriko nosti ensin. Pistot ei ollut suoria ja Jeriko työskenteli paljon poikittain ja mun oli tosi vaikea hahmottaa mitkä alueet se on jo tarkastanut. Etenin sitten liian hitaasti kohti oikeaa etukulmaa ja aika loppui. Eka kerta kun on aika loppunut kesken. :( Esineruudusta lähti myös työskentelypisteitä hävettävän paljon ja saaliiksi ainoastaan 18 pistettä.

Toisena sitten jälki. Jeriko lähti janalla etenemään lähes täydellisesti, mun makuun olis saanut olla aavistuksen nopeampi, mutta tasaisella ja päättäväisellä nopealla ravilla eteni tikkusuoraan ja nappasi jäljen hajun vauhdista ja valitsi ainoan suunnan joka on Jerikon mielestä mahdollinen: vasemman. Jälki lähti oikealle. Takajäljestä pistevähennys ja pisteitä janalta 35. Eka keppi oli ihan jotain 30 metriä janalta, Jeriko ilmaisi hienosti. Jatkettiin matkaa ja pian nousi tounen keppi. Sitten alkoi vähän kunto loppumaan multa. Puuskutin ihan hulluna ja pidin liinasta kiinni ihan vaan etten menetä Jeriko mun näkyvistä. Flunssa painoi yllättävän paljon. Yhdessä ylämäessä Jeriko jopa vilkaisi taakseen, kun puuskutin siellä niin kovasti, vaikka yleensä se ei vilkuile ollenkaan taakseen. Sitten tuli pitkää väliä ilman keppejä. Kolme viimeistä keppiä melko loppuvaiheessa jälkeä.

Viimeinen keppi oli Jerikolle selvästi hankala. Tultiin ikään kuin notkoa pitkin jäljen loppuun, maassa oli vaan ohut kerros sammalta ilmeisesti hiekan tmv päällä. Jeriko ajoi ensin vikan kepin yli enkä mä kasvillisuuden puutteesta huolimatta nähnyt yhtään mitään. Jeriko ylitti metsätien, palasi takaisin, ylitti sen toisenkin kerran eikä ollut itse tyytyväinen. Palasi sitten reilusti taaksepäin ja tultiin notko uudelleen niin, että Jeriko haisteli jokaikisen askeleen erittäin syvällä nenällä, oikein painoi nenänsä maahan. Hitsi kun oli hankalaa. Mutta hitsi, kun Jeriko on hieno ja luotettava. :)

Yksi keppi kuitenkin jäi ja sitten keppejä palauttaessa tuli märkä rätti kasvoille. Yliaikaa. Yliaikaa!  Olinhan mä kelloa katsonut, luulin, että aika juuri ja juuri riitti. Muistin, että jäljestysaikaa oli 50 min, mutta sitähän on 40 min. Jotenkin ihan uskomatonta, kun tuntuu että piirinmestiksissä todella pelkäsin ajan loppumista kesken, kun Jeriko haki jäljen jatkoa suopursujen keskeltä ja silloin jäljellä muutenkin vaikeuksia. Nyt tuntui, että tultiin reippaasti (ainakin mun puuskutuksesta päätellen) ja sitten tää yhden kepin tarkastelu vaikka kestikin, niin vei mulle aivan yllätyksenä ajan yliajalle. Kai me vaan edettiin sitten niin paljon hitaampaa kuitenkin mun flunssasta johtuen, en tiedä..

Pettymyksen määrää on mahdoton kuvailla. Kokeeseen lähdin sillä ajatuksella, että 1-tulos käydään hakemassa ja mentiin niin ali riman kuin vaan voi mennä. Olin ihan itku silmässä, mutta onneksi on ihania ihmisiä, jotka tsempitti. Kiitos teille! Joka tapauksessa päätin keskeyttää kokeen, koska tulosta ei ollut tulossa enkä halunnut turhan päiten hyppyyttää Jerikoa, kun siinä on aina riskinsä. Sitten ajo kotiin ja flunssalla varmaan osansa, kun oli ihan tosissani vähällä nukahtaa rattiin. Pysäytys kesken matkan ja pieni kävelylenkki Jerikon kanssa ja sitten jaksoin kotiin asti.

Kotona suoraan päiväunille ja uni tulikin äkkiä. Pettymys helpotti, kun heräsin ja Matti oli lähtenyt koirien kanssa laittamaan alalaitumen aitaa, ja herättyäni lähden itse ulos. Ehdin vaan oven perässäni sulkea, kun Jeriko ilmestyi kukkulan takaa reilun 50 metrin päässä, iloinen ilme naamallaan, kun mä olin herännyt ja tulin ulos. Mitä me niillä tuloksilla, kun on sellainen yhteisymmärrys, yhteishenki ja yhteistyö mitä Jerikon kanssa. Jeriko ei koskaan petä, joten vähintä mitä voin tehdä on olla pettämättä sitä olemalla pettynyt päivän tulokseen, kun Jeriko kuitenkin antoi kaikkensa. Itse en vaan ollut parhaimmillani.

Pettymyksen suosta noustiin siis nopeasti ja maanantaina käytiin tottistelemassa Tavesin vuorolla. Jeriko teki noutoja, tasamaanoudot nyt oikein mukavan voimakkaita. :) Hyppynouto vieraalla esteellä 1m onnistui menosuuntaan täysin puhtaasti, paluusuunnassa hipaisi sen verran, että rima laski (Tavesilla tällainen omanlainen turvallinen este). Hyvin silti meni, olin tyytyväinen. Käytiin Svetan kanssa kävelyllä ja tehtiin esineruutua. Laitoin ruutuun kuusi esinettä valmiiksi ja Jeriko nosti näistä kolme, hienosti meni. Ukko nosti myös kaksi esinettä hienosti. :)

Tiistaina kävin töiden jälkeen tallaamassa jäljen kotimatkalla ja samalla tutustumassa lähellä oleviin uusiin maastoihin. Tallasin 900 metrin jäljen, jolla neljä keppiä. Jälki lähti oikealle ja ensin Jeriko nosti taas takajäljen. Eka keppi jäi nyt jostain syystä. Maasto oli tosi vaihtelevaa, että olisko Jeriko tullut tämän vuoksi ohi kepistä. Muiden keppien ilmaisut tosi hyvät ja jäljestäminen tarkkaa. :)

Torstaina kävin myös tallaamassa jäljen kotimatkalla. Tällä kertaa 600 m ja kaksi keppiä. Jälki lähti taas oikealle ja nyt Jeriko otti nopeasti oikean suunnan. Molemmat kepit nousi hienosti ja Jeriko selvitti ojien ylitykset ynnä muut hienosti. Jäljen ajon jälkeen käytiin tekemässä esineruutu toiseen kohtaan ja ai että millainen maasto siellä olikaan! Ihana! Tähän tasaiseen helppoon maastoon sitten kolme esinettä ja kunnon hihkumiset joka esineelle, purutyyny palkkana. Esineet nousi hienosti jokainen yhdellä pistolle, vauhtia oli ja Jeriko reagoi hajuihin terävästi ja lähti vauhdilla palauttamaan. Viimeisen esineen kohdalla jopa suostui vihdoin tiputtamaan esineen vauhdista ja tuli kiinni purutyynyyn! Erittäin onnistunut treeni siis. Ja näihin maastoihin kelpaa kyllä tulla jälkeä tekemään myöhemminkin. :)


tiistai 19. toukokuuta 2015

Koiran käyttömanuaali

Koiran käyttömanuaalia on varmasti kaivannut jokainen kokeneempikin koiranohjaaja, puhumattakaan ensimmäistä koiraansa ohjaavista tai täysin uuden tyyppisen koiran haihatusten kanssa painivista. Koirat ei ole koneita, kaikki menetelmät ei sovi kaikille koirille ja kaikki asiat ei toimi aina samankaan koiran kanssa samalla tavalla. Aina tasaisin väliajoin sitä löytää itsensä pohtimassa, että miksi koira teki jonkun asian nyt tuolla tapaa.

Ensimmäisen koiran kouluttaminen on kuin kokoaisi jotain Ikean massiivista hyllykköä ilman ohjeita tai ohjeiden sivuista iso määrä olisi hukkunut tehtaalla. Yritystä ehkä on, käydään ehkä ulkopuolisilla kouluttajilla aktiivisesti, mutta ei välttämättä osata prosessoida itse saamiaan oppeja ja muodostaa niistä kokonaiskuvaa siitä miten se oma koira toimii. Toistetaan ehkä sokeasti jotain kikkaa tai jumitutaan yhteen toimintamalliin eikä osata siirtyä eteenpäin kun sen aika olisi.

Harvalle tarjoutuu mahdollisuutta, että joku kouluttaja tekisi tämän kokonaistyön koiran omistajan puolesta. Koulutuksissa oleva puolisen tuntia ei riitä alkuunkaan syväluotaamaan koiran olemusta, vaikka kokeneella kouluttajalla olisikin laajasti kykyjä nähdä millainen koira on kyseessä ja millaiset menetelmät sitä voisi viedä eteenpäin. Joskus kokemattoman (tai kokeneenkin) koiran omistajan turmioksi voi koitua myös turha itsevarmuus. Ohjeet ehkä olisi, mutta niillä sytytetään takka ja lähdetään vauhdilla sokkona kokoamaan hyllykköä. Ei ehkä haeta tai kuunnella saamiaan ohjeita. Nopeasti alkaa muodostua jotain hyllykköä muistuttavaa, mutta sitten viime metreillä ehkä huomataankin, että aivan alkuvaiheessa on tullut laitettua väärä pala väärään paikkaan..

Hieman kokeneemmalle kouluttajalle, mutta uuden tyyppisen koiran kanssa toimivalle tilanne voi vastata saman hyllykön kasaamista, mutta väärillä ohjeilla. Välillä kokemuksesta voi olla haittaakin. Olettaa liikaa asioita uudelta pennultaan/koiraltaan. Jos hyvin käy päästään ehkä tilanteeseen, että Ikean hyllykköä kootaan oikeilla ohjeilla, mutta silti yrityksen ja erehdyksen kautta, välillä kooten, välillä purkaen takaisin johonkin aikaisempaan työvaiheeseen ja siitä jatkamalla. Kokenut, maltillinen ohjaaja osaa jo ennakoida ja katsoa tilanteita eteenpäin. Hän tutustuu koiraan ikään kuin lajitellen hyllykön palaset valmiiksi kokoamista varten ennen kuin hötkyilee eteenpäin, samalla rakentaen vankan pohjan mille tahansa harrastukselle. Lopulta, kun hän alkaa kokoamaan esim. liikkeitä valmiiksi, palat löytävät paikkansa nopeammin eikä virheitä tule varmasti niin paljoa.

Varmaan kaikilla meistä koiraharrastajista on joskus käynyt mielessä ajatus "Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin?". Pikku hiljaa palapelin palat löytää paikoilleen, mutta usein toivoo, että olisi oivaltanut jotain jo paljon aikaisemmin. Ainakin itsellä tämä tunne toistuu aika usein.

Käyttömanuaali olisi ollut kova juttu ensimmäisen koiran kanssa. Vaikka sitä oli etukäteen valmistautunut ja lukenut ja opiskellut vaikka minkälaista, niin mikään opus ei kertonut minulle kuinka juuri tämä koira toimii. Itse päädyin Jerikon kanssa aluksi vähän liiankin steriiliin naksutteluun, enkä ymmärtänyt vireenhallinnasta, sen nostamisesta ja laskemisesta, yhtään mitään. Näin jälkekäteen ajateltuna tietyt asiat olisi pitänyt tehdä toisin. Olin ehkä myös liian mustavalkoinen käyttäytymissääntöjen suhteen ja röyhkeyttä on nyt sitten jälkikäteen kaiveltu uudelleen esiin. Palattu takaisin päin ja alettu rakentamaan uusia osia hyllykköön.

Yksi suurimmista virheistä Jerikon kanssa on ollut pk-hyppy. Sen kanssa tuli kiirehdittyä eikä kukaan oikein ollut neuvomassa miten oikeasti koiran tekniikkaa ja itsevarmuutta kasvatetaan. Aina kun oli hypännyt jonkin korkeuden, niin heitettiin yksi 10 cm lauta lisää päälle! Vaikka Jerikolla esim. agilityssä onkin luonnostaan aikas hyvä hyppytekniikka, niin tämä pk-hypyn korkeuden arvioinnin harjoittelu jäi ihan lapsen kenkiin ja niillä kengillä mentiin sitten ensimmäiseen kokeeseen, jossa paha arviointivirhe sitten sattuikin. Ja taas purettiin liike alkutekijöihinsä ja lähdettiin rakentamaan uudelleen. Hyviä neuvoja saatiin, mutta myös paljon on saanut itse ideoida ja yhdistellä asioita omassa pienessä päässään, että on löytynyt toimivat ratkaisut. Nyt Jerikon mielentila on parempi kuin koskaan hypyllä, mutta vielä sitä korkeuden hyppäämistä tarvitsee vahvistaa. Ja nämä ovat vain päällimmäisenä mieleen tulevia virheitä Jerikon kanssa, kyllä niitä enemmänkin olisi.

Ukon kanssa käyttömanuaali vasta olisikin tullut tarpeeseen. Toista bordercollieta ottaessa sitä kuvitteli jo tietävänsä ja osaavansa jotain, mutta pian huomasi, että ei tiennyt juuri mitään. Apua ja neuvoja tuli haettua ja saatiinkin paljon, mutta monesti tuntui, että Ukko oli kokeneemmillekin kouluttajille sellainen mysteeri, ettei siitä osattu oikein sanoa mitään. Leluilla leikittämällä sitä yritettiin nostattaa ja kyllähän se leikin aikana aina nousikin, mutta vire ei pysynyt. Leluilla palkkaamalla mm. agilityssä yritettiin hakea vauhtia suorituksiin, mutta sitä ei juurikaan tullut.

Monesti itsellä kävi mielessä hämmentynyt ajatus, että "kyllähän tämän pitäisi toimia. Miksi Ukko ei vastaa annettuun koulutukseen halutulla tavalla?". Musta tuntuu, että tämä hämmensi kokeneempiakin välillä. Tai välillä päästiin pieni askel eteenpäin, kunnes taas huomattiin ettei tämä toimi. Vappu Alatalo kuitenkin istutti mun mieleen tärkeän ja viisaan ajatuksen. Vappu kysyi, haluanko mä vaan kierrellä Ukon ympärillä ja voivotella, kun se on tällainen, vai olenko valmis kääntämään katseen eteen ja etsimään ratkaisuja ongelmiin ja viemään asioita eteenpäin. Tartuin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Ohjeita oli vino pino ja niiden kanssa rakennettiin, osa ohjeista toimi ja tuli tehtyä oikein (mm. aluksi treenikentillä leikittely ja selvä treenin aloitus ja lopetus, ei koskaan haahuilua), mutta osa ei toiminut. Vähän niin kuin pakettiin olisi eksynyt vääränlaisia palasia tai Ikean hylly olisi jotenkin virheellinen. Mulle jopa yritettiin ehdottaa, että antaisin Ukon pois, koska se ei sovi mun tarkoituksiin. Vaikka nyt koko tekstin ajan olenkin käyttänyt hylly -vertausta, niin tähän kohtaan sanon että mulle koira ei ole esine, ei itsetunnon jatke tai korvike, eikä mun oman kilpailuvietin purkamisen väline. Molemmat koirat on meille todella rakkaita perheenjäseniä, enkä itse ole hetkeäkään moista harkinnut. Tällainen ehdotus myös loukkasi. Mä myös koen voivani tarjota Ukolle hyvän kodin ja harrastuksia, joissa mennään koiran ehdoilla. Ukko ei ole mulle pelkkä työväline (kuten koirat välillä tilakoirina voi olla), joka viallisena heitetään pois, kuoppaan tai pihan perälle.

Ukon kanssa käyttömanuaali olisi tullut tarpeeseen, mutta kyllä asiat hoituu pikku hiljaa rauhassa rakennellen ja seuraillen tilanteen edistymistä. Iso askel on menty eteenpäin, kun Juha Korri avasi silmiä saalisvietin ja vireen suhteen. Ei se leikittäminen joka paikassa ollutkaan niin hyvä juttu. Myöhemmin kuulin myös suojelua harrastavalta malinoisin omistajalta saalisjumista, jota myös sillä puolella esiintyy erittäin saalisviettisillä yksilöillä. Tätä oli helppo peilata esim. Ukon agilityyn ja siihen miksi Ukko ehkä siellä on hidas. Saalisviesttihän Ukolla on aivan valtaisa. Tämän lisäksi Ukolla on monia muita erittäin hienoja ja hyviä ominaisuuksia, joita todellakin osaan arvostaa.

Halusin nostaa tän "koiran käyttömanuaali" asian esiin ihan senkin vuoksi, että niin paljon törmää siihen ajatusmalliin, että pennun pitäisi olla heti valmis paketti ja vain ajan kysymys kuinka se alkaa niittämään mainetta ja kunniaa. Edetään kauhealla kiireellä, jotta voidaan sitten leuhkia kuinka mun pentu osaa tän ikäisenä jo sitä tätä ja tota, paljon enemmän kuin teidän muiden pennut. Tai sitten petytään, kun ei edetäkään odotettuun tahtiin. Koirassa on vika. Tai ulkopuolisten mielestä ohjaajassa on vika. Jossain on vika joka tapauksessa. Jokainen koira on monimutkainen yksilö, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Mun koirat ei ole täydellisiä, mutta en ole täydellistä koiraa nähnyt kellään muullakaan. Minä itse en taatusti ole täydellinen.

Toinen sopii omaan käteen paremmin kuin toinen, mutta ehkä juuri nämä ei-niin-hyvin-käteen-sopivat yksilöt on niitä, jotka kehittää meitä ihmisiä. Osoittaa, että itse asiassa sulla on toi pala sun persoonassa tai käsityksissä vähän hassusti, se kannattaisi ehkä korjata. Ja kun itse syventyy koiran ominaisuuksiin, luonteeseen ja tarpeisiin, niin muodostaa itse pikku hiljaa sitä oman koiran käyttömanuaalia. Se tulee vähän jälkijunassa ja virheitä tulee, mutta jos asialle paneutuu ja siihen keskittyy, niin virheitä alkaa tulla vähemmän ja vähemmän, kun osaa jo ennakoida, että toi asia ei sille sovi. Näitä "käyttömanuaaleja" päässä muodostaessa jokainen koiranohjaaja kehittää itseään ja ehkä taas seuraavan kanssa huomaa nopeammin jos joku pala hyllystä on mennyt väärään kohtaan ja pystyy nopeammin korjaamaan virhetänsä.

Jokaisesta koirasta voisi matkan varrella koota oman käyttömanuaalin ja jälkikäteen olisi helppo sanoa, että jos saisin tämän saman koiran kanssa aloittaa aivan alusta uudelleen, niin osaisin itse paljon paremmin. Ehkä siitä sitten tulisi maailmanmestari-koira lajissa kuin lajissa. Kuitenkin jokaisen koiran kanssa saamme vain sen yhden mahdollisuuden.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Ukolle AVO1 !

Eilen oli sitten toinen avoimen luokan koe Ukon kanssa. Kokeeseen ilmoittautuessa en ollut tajunnut, että mulla oli töissä ns. päivystyksen varallaolo, joka tarkoitti sitä, että normiviikkoon verrattuna töistä lähtö viivästyisi vähintään tunnilla. Onneksi olin nyt sitten töissä Pälkäneellä, että pystyin sitten jättämään koirat työpäiväksi isälle 10 min ajomatkan päähän vs. kotiin 30 min. Päivä venyi, mutta ihmeen kaupalla ehdittiin kuitenkin koepaikalle itse asiassa ihan hyvinkin vielä vaikka koe tosiaan Mäntässä ja sinne ajomatkaa reilu tunti.

Ehdin käyttää koiria kävelyllä ja hyvä, että ehdinkin, koska Ukolla oli maha aika löysällä. En tiedä oliko se löytänyt pihalta jonkun Nebun mädän luukätkön (hyvin mahdollista) ja sen vuoksi sitten maha löysänä. Ei Ukko ole koskaan stressannut reissussa hotellissa, laivalla tai missään muuallakaan, joten aika vaikea uskoa, että stressistä johtuisi..

Avoimessa luokassa oli koiria 13 ja Ukko näistä 11. Paikkamakuut ensin putkeen. Tuomarina Juha Kurtti. Liikkurin nimeä en tiedä, mutta hyvä liikkuri, ohjeet kuuli hyvin. :)

Paikkamakuu 10: Nyt vaan nyökkäsin, kun kysyttiin ollaanko valmiita. Ihan varmuuden vuoksi. ;) Vähän alkoi piilossa sydän tykyttää, kun viereisen koiran ohjaaja pyydettiin mennä ottamaan koira kiinni (söpö eurasier narttu), pelkäsin että jos se lähtis Ukkoa riiaamaan, niin se olis sitten menoa. Onneksi nartut taitaa harvemmin lähteä paikkamakuusta kosioretkille.. ;) Sitten vielä kuului, että Ukon toiselta puolelta oli aussi noussut istumaan. Paikallaan istui koska tuomari ei sanonut mitään vaan tämän ohjaajan kaveri viittoili viestin perille. Auts. Mutta riviin palatessa Ukko makasi pää maassa sen näköisenä ettei mitään tämän tylsempää voisikaan olla. Kiva olisi tietää miten Ukko oli reagoinut näihin tapahtumiin, mutta ei ollut ketään kaveria mukana, kun töistä suoraan tulin enkä edes muistanut alkaa keneltäkään tuntemattomalta kyselemään.

Seuraaminen 7: Oivoi, tää oli huonoa. Kehään mentiin kunnon asenteella. Mutta lähtö heti parin metrin päästä sihteerien teltasta ja iso väkijoukko ympärillä katsomassa (täällä oli ilmeisesti viereiseltä asuinalueelta paljon ihan ulkopuolisia katselijoita) ja Ukko selvästi ahdistui tästä. Eteenpäin on tultu, mutta edelleen toi ison joukon tuojottaminen ahdistaa Ukkoa. Treenilistalle siis. Kahteen kertaan tultiin tämä sivu ja molemmat pätkät aika kauheita, L-kirjaimen toisessa sakarassa oli jo ihan kunnon seuraamista. Siellä kyllä mä sitten mokailin ja pysähtelin ennen kuin liikkuri ehti käskyttää. Saman tein vielä kaavion lopussa. Hups.

Liikkeestä maahanmeno 10: Itse olisin seuraamiseen toivonut edelleen enemmän potkua, mutta kyllä se ihan kunnolla seurasi ja varjosta näin itsekin, että lakosi maahan nanosekunnissa.

Luoksetulo 9: Nyt meni Ukon tasoisesti. Lähti tulemaan omalla vauhdillaan, pysähtyi ihan ok, vähän vilkaisi siinä yleisöön, mutta toisella käskyllä taas tuli perusasentoon. Vauhtia olisi voinut olla enemmän.

Liikkeestä seisominen 10: Seuraamisessa tuntui vähän jätättävän ja tuntui, että tavallaan annoin käskyn taakseni, mutta ei se tainnut taas olla ihan niin kuin miltä tuntui. Pysähtyi kuitenkin napakasti ja pysyi hyvin paikoillaan, kun kävin takana. Tämä paikoillaan pysyminen on ollut välillä Ukolle myös haastavaa.

Noutaminen 8: Muuten ihan jees, mutta ennen kapulan noutamista Ukko poikkeasi vesilätäköstä ottamassa hörpyn ja sitten ilman uutta käskyä nouti kapulan. Kauhea jano Ukolla yllä koko ajan oli ollutkin, kun autoon lisäilin vettä yhtenään (varjossa) ja silti se oli aina juotu. Ei voi moittia. Jos oli noin paha jano ja maha kuralla, niin näkisin mieluummin niin päin, että hienoa suoritusta Ukolta siitä huolimatta. :)

Kaukkarit 6: Maahanmenoon tuplakäsky. Ekalla käskyllä ei noussut istumaan ja olin jo päättänyt etukäteen siihen heti puuttua sanomalla Ukon nimen, koska "istu"-käskyn toistelu ei johda mihinkään. Sillä istuikin, pylly siirtyi vähän eteen, mutta muut vaihdot puhtaasti ja yhdellä käskyllä.

Hyppy 10: Teknisesti oikein, mutta voisi olla nopeampi.

Kokonaisvaikutus 10. Pisteitä siis yhteensä 175, 1-tulos ja sija 3./13.! :)) Erittäin helpottunut ja tyytyväinen olo. Tulin vielä ennen palkintojen jakoa väkijoukon eteen tekemään seuraamista ja se oli taas sitä Ukon oikeaa seuraamista. Teki mieli kysyä saanko mennä kehään ja voiko mahdollisimman moni tuijottaa, mutta en kehdannut. :D Sellainen treeni olisi kyllä tarpeen. Ehkä jossain mölleissä sitten..? Nyt täytyy sitten alkaa tutustumaan uusiin sääntöihin... ;)


torstai 14. toukokuuta 2015

Koira joka ajatteli liikaa

Tiistaina käytiin Mutalassa treenaamassa tämän päivän koetta varten. Jerikon kanssa tehtiin periaatteessa koko kaavio, mutta seuraaminen vain suoran osalta ja henkilöryhmän osalta. Palkkailin toki väleissä. Kaikki meni hyvin hyppyyn asti. Voi pirulainen millainen kovanonnen soturi toi Jeriko on. Esteenä kokeessa käytössä oleva vihreä pressueste 95 sentissä. Jeriko lähti ihan normaaliin tapaan hyppäämään, oli ihan sen oloinen, että nyt mennään ja ylitetään. Mutta eipä ylitettykään vaan jäi jostain lonkastaan tmv kiinni esteeseen ja lensin niskoilleen esteen taakse. Näin siis itse kun takajalat lähti lentämään yli ja arvata saattoi kuinka siinä oli käynyt. "Yleisöstä" sanottiin, että tuli aivan täysin niskoilleen ja nousi istumaan hieman pöllähtäneen näköisenä. Muutama sekunti siinä varmaan meni ja tuntui niin pitkältä ajalta, että itse jo ihan tosissaan ajattelin, että nyt se on katkaissut niskansa ja halvaantunut. Olin lähdössä katsomaan, kun Jeriko sitten lähti jatkamaan noutoa. Oma naama takas peruslukemille, kannustin sanomalla "hyppy" ja Jeriko hyppäs takaisin.

Tästä voi sitten moni olla eri mieltä, että teinkö oikein vai väärin. Joka tapauksessa pelkäsin Jerikon henkisen puolen rikkumista melkeinpä enemmän kuin fyysisen puolen, joten tokaisin vaan Jerikolle, että otetaanpas uusiksi ja nyt kunnolla. Sama korkeus. Ja kyllähän se sitten ylittikin mennen tullen, melko hyvinkin itse asiassa. Tai siis ei arponut eikä jäänyt silleen miettimään ollenkaan tota haaveria. Vinoeste perään ja eteenmenon seuraamisosa meni hienosti.

Toki mua sitten pelotti, että kuinka juntturaan Jeriko tosta tärskystä meni. Sai ilmeisesti ainakin kunnon iskun päähänsä. Venyttelin ja hieroin kevyesti Jerikoa illalla ja kuin ihmeen kaupalla kaatumisesta ei näyttänyt tulevan mitään seuraamuksia ja Jeriko liikkui normaalisti ja letkeästi vielä keskiviikkoaamunakin! Joskus sentään onni onnettomuudessa.

Tehtiin sitten hyppytreeniä keskiviikkona ja hyvinhän se omalla esteellä menee. Tuli ihan mieleen, että vaihteleeko koirien puna-vihersokeuden aste, että eikö Jeriko vaan hahmota vihreää estettä, kun noin pahat kaatumiset sille on tullut ainoastaan vihreillä esteillä (se pahamaineinen eka jälkikoe ja nyt tämä)! Nyt toi näytti kyllä ihan siltä, että arvioi vaan taas ihan väärin hypyn korkeuden... Tiedä häntä... Tehtiin kuitenkin omalla hypyllä nyt vauhditonta korkeuttakin ja tää onkin sellainen harjoitus, mitä pitää jatkossa tehdä enemmän. Jeriko selvästi tykkäsikin tästä harjoituksesta ja hyppäsi yhdellä väliaskeleella täysin puhtaasti 95 cm, metrisessä vähän koski. Jos siis vauhditta hyppy onnistuu noin hyvin, niin miksi ei vauhdin kanssa (vieraalla esteellä)? Harjoitusta vaan lisää, mutta siis toi vauhditon korkeus varmasti vahvistaa sitä hyvin, että ponnistais ylös eikä liian matalana mikä nyt tuntuu olevan Jerikon suurimpia ongelmia..

Tänään sitten kokeeseen, joka aloitettiin tottiksella Mutalassa. Järjestäjänä siis Ylöjärven Käyttöhukat ja tuomarina Kristiina Kallio. Tavallaan jännitti, tavallaan olin luottavainen, että kyllä Jerikon pitäis se hyppy selvittää kun vaan keskittyy kunnolla ja arvioi esteen oikein. Jeriko oli ekana paikkamakuussa, missä ei mitään ongelmaa. Arvosana erinomainen. Seuraamisessa tuli nyt aika paljon ääntelyä, jonka luulen aika pitkälti johtuvan siitä, että parina ollut koira äänteli aikas reippaasti. Jeriko tuntui siitä kiihtyvän. Itse seuraaminen kuitenkin ihan hyvää, ainut herpaantuminen tuli henkilöryhmää lähestyessä (katseli esteitä). Arvosana hyvä. Jäävät meni tänään oikein, jee! :D Liikkeestä istuminen erittäin hyvä, arvosanaa ehkä laski se, että olisi voinut istua vielä nopeammin..? Maahanmenossa ja luoksetulossa jouduin juoksemaan ison vesilätäkön läpi, mutta ei lätäköt Jerikoa onneksi häiritse ja vesi lentäen juoksi suoraan luokse. ;) Arvosana erinomainen. Juoksusta luoksetulosta arvosana erittäin hyvä, törmäämisestä, itse en sellaista huomannut. :P Tasamaanouto erittäin hyvä, hieman lisää voimaa saisi olla, samaa mieltä.

Sitten se hyppy. Jeriko kaatoi esteen menohypyllä, hyppäsi kaatuneen hypyn yli palautuksessa ja luovutti kapulan korrektisti. Uusin esteen, jolloin Jeriko kyllä koski hyppyyn mennessä, mutta ei kaatanut, kiersi paluun. Vinoesteellä tapahtui sitten taas kummia. Tai ei tää nyt niin kummaa Jerikolle ollut, mutta tuomari ei ollut vastaavaa ennen nähnyt ja yleisössäkin ihmeteltiin. :D Ylitti esteen ok mennessä, mutta sitten Jeriko meinaskin lähteä hypyn kautta palauttamaan, vaan eipä sitten tohtinutkaan hypätä. Pysähtyi sitten siihen esteiden väliin pohtimaan tilannetta, sanoin "hae" jolla yritin kannustaa sitä tulemaan vaan välistä, mutta Jerikolle ei tämä ratkaisu kelvannut, vaan palasi taaksepäin ottamaan vauhtia ja tuli vinoesteen yli takaisin. :DD

Huoh. Niin Jerikoa. Kun yksi asia menee pieleen, niin haluaisi vielä seuraavassakin hetkessä korjata virheensä. Jeriko sai kyllä kehuja, että osoittaa selvästi suurta taistelutahtoa, kun ei halua jättää liikettä kesken (vaikka ohjaaja siihen jopa kannustaa) vaan keksii ratkaisun tilanteeseen. Myös Jerikon halu tehdä mulle töitä sai mainintaa. On se vaan niin kultakimpale. :) Tottiksesta näillä virheillä yhteensä pisteitä 78.

Sitten esineruutuun. Yritin arvioida tuulen suuntaa ennen ruutuun menoa pariinkin kertaan nyppäämällä Jerikolta pari irtokarvaa ja molemmilla kokeiluilla tuuli eri suuntaan. Lähdin sitten vaan oikeasta reunasta ja takakulmasta nousikin sitten ekalla lähetyksellä esine pienen tarkennuksen jälkeen. Siirryin aika keskelle lähettämään ja Jeriko kävi takarajalla, mutta palatessaan sai hajun esineestä ja nosti. Kolmas lähetys aika läheltä vasenta reunaa, Jeriko upposi suoraan takarajalle, mitään hajuja ei tullut vastaan ja alkoi risteilemään. Tätä katsoessa alkoi vähän usko itsellä loppua, että missä se kolmas esine oikein voi olla?! Ja mihin helkkariin mä Jerikon lähetän jos pitää vielä uudelleen lähettää? :D Koska mulla ei ollut vastauksia näihin kysymyksiin niin olin vaan hiljaa ja annoin Jerikon tehdä työn. Jeriko haravoi aluetta ja palasi pikku hiljaa takaisin päin ja lopulta aika läheltä keskimmäistä esinettä siitä ehkä 5-10 metriä vasemmalle löytyi kolmas esine. Lähetin siis liian vasemmalta viimeisen eikä Jeriko saanut hajua. Hyvä Jeriko! Kehuja tuli taas koiran sinnikkyydestä. :) Pisteitä 29.

Viimeisenä jälki. Maasto oli Hämeenkyrössä ja aivan ihanaa mäntykangasta olikin! Hyvin selkeä jana, mutta jälki lähti oikealle ja näin ollen Jeriko lähti vasemmalle takajäljelle. Kutsusta takaisin ja nosti jäljen oikean suunnan. Janalta 37 pistettä. Eka keppi oli ihan tosi alussa, ehkä 50 metriä korkeintaan ehdittiin mennä ja myös toinen keppi oli melko pian. Kolmanteen keppiin oli vähän pidempi matka, mutta senkin Jeriko ilmaisi hienosti. Sitten alkoi Jerikolle kyllä selvästi tulla väsy ja kuuma. Jälkiviisaana voi sanoa, että olis pitänyt juottaa kolmoskepillä. Harkitsin jopa pysäyttämistä kesken jäljestyksen pelkän juottamisen vuoksi, koska pää alkoi nousta ja jäljestys oli epätarkempaa kuin normaalisti selvän väsymisen vuoksi. Neloskeppi siinä sitten jäi ilmeisesti välistä. Vitoskepillä juotin ihan reippaasti ja jäljestys alkoikin näyttämään taas ihan normaalilta ja kutonen (jota vielä aluksi luulin vasta viidenneksi, olin varma, että Jeriko on nostamassa mulle kaikki kepit) nousi suopursujen keskeltä vaikka Jeriko joutuikin oikein kunnolla etsimään ja tekemään töitä jäljen lopun kanssa.

Tuloksena siis yksi maastoon jäänyt keppi, jota jäljen keskeltä ei kyllä lähdetty etsimään. Maastosta tuli yhteensä 176 pistettä, eli kokonaispisteitä 256. 1-tulos jäi juurikin sen yhden kepin päähän. Harmistus. :( Näillä pisteillä siis 2-tulos ja luokkavoitto (neljä koiraa luokassa). Meidän lisäksi ekasta kokeestaan 2-tuloksen tekivät Sara ja Jerikon sydänkäpy Theba. :)


Hyppytreenit jatkuu ja ensi kokeessa muistan kyllä varmasti juottaa Jerikoa jäljellä!

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Menossa

Pää kolmantena jalkana, siltä tuntuu... Torstaina korkattiin Ukon kanssa tokon avoin luokka Ylökkin kokeessa Riitta Räsäsen valvovan katseen alla. Ukko oli avoimen luokan toinen koira ja aloitettiin yksilöliikkeillä, mikä varmasti oli Ukon kannalta tosi kiva juttu. Silti mulla oli vähän vaikeuksia ajoittaa Ukon ottaminen autosta oikein. Oma pieni jännityskään ei helpottanut asiaa, kun tuntui, että on jo kiire ottaa vaikkei oikeasti ollut. Sain Ukkoa ihan kivasti nostatettua haukkumaan ennen kehää, leikin ihan ministi ja muuten annoin vaan haukkua palloaan. Annoin pallon selän takaa salaa Johannalle ja sitten vapaana seuraamalla kehään. En halunnut tähän sotkea mitään hihnoja, koska aloin epäilemään, että Ukon jähmiminen vapputreeneissä johtui siitä hihnasta ja pannasta, mitä en siis yleensä koskaan käytä.

Seuraaminen 9: Ukko oli kivassa vireessä ja seuras ihan kivasti. Itse jyräsin vasemmalle käännöksessä, mutta Ukko korjas nopeasti. Mun mielestä Ukolla on parempaakin seuraamista ollut treeneissä, mutta tosi hyvä siis ja Riitta sanoi tykkäävänsä! :)

Liikkeestä maahanmeno 10: ei moitittavaa. :)

Luoksetulo 0: Ukko oli jotenkin kuutamolla jätön jälkeen, en tiedä mistä johtui. Ei lähtenyt tulemaan ekasta kutsusta, toisella sitten aika lailla itselleen tyypilliseen tapaan, pysähdys hieman valuva, mutta sellainen se on ollut treeneissäkin. Pysäytyksen jälkeen tuli ravissa, mikä on kans aika tyypillistä, mutta kun näitä virheitä riitti, niin pisteet loppui kesken. :(

Liikkeestä seisomien 5: Istui. Seuraamisessa vire oli jo heikompi.

Nouto 8,5?: Vähän tavanomaista hitaampi Ukolle ja pudotti raville muutama metri ennen. Vino asento edessä ja vino perusasento. On pitänyt todella opettaa Ukko tulemaan suoraan sivulle, kun pk-puolelle ei enää ole toiveita, mutta en ole ehtinyt. Vähän sitä joskus yritin, mutta en saanut onnistumaan kun kapulan tuonnissa "sivu"-käskyllä Ukko pudotti kapulan ja siirtyi sivulle enkä saanut näitä yhdistettyä millään. :D Kokeen jälkeen motivoiduin asiaa kunnolla miettimään ja tajusin, että isken sille nyt ensin kapulaa suuhun perusasennossa ja seuraamisessa, niin eiköhän se suoraan sivulle siirtyminenkin ala sieltä tulla. :)

Kaukkarit 0: Jumitti istumaannousut. Olis pitänyt jo heti ekan käskyn jälkeen sano "kröhöm", sillä olis ehkä ollut toiveita saada Ukko takaisin kartalle, että nyt pitää liikkua.

Hyppy 9: Teknisesti oikein, mutta hidas.

Paikkamakuu 10. Kokonaisvaikutus 9. :)



Yhteispisteitä 122 eli 3-tulos. Paljon oli hyvää, mutta sitten sattui noita virheitä. Luoksetulon nollaaminen oli aika yllätys, kaukkari-jumin riski oli ihan tiedossa. Vire laski kokeen loppua kohden, eli tähän pitäisi vielä saada parannusta. Tätä kirjoittaessa seuraavaan kokeeseen on alle viikko, joten ihmeitä ei pystytä enää tekemään, mutta ihan viretilasta riippuen 1-tulos on saavutettavissa. :)

Kokeesta päästiin lähtemään vasta klo 23 aikaa, jätin Tean kotiin (kiitos kuvaamisesta, tsempistä ja seurasta Johannalle ja Tealle molemmille!) ja hain Mustin Hannalta. Ukko oli ihan innoissaan, kun Musti tuli autoon, nuoli naamaa niin kuin vaan Ukko osaa nuolla, eli vimmatusti. :D Sinänsä porukka rauhoittui hyvin nukkumaan, mutta Musti hyppi välillä sänkyyn ja sängystä pois ja sitten toisena liikkuvana osana kissojen seilaus, joten huonosti tuli nukuttua ja yhteensäkin korkeintaan 5-5,5 tuntia. Hieman väsytti aamulla, mutta siinä tosiaan viiden aikaan herätys ja Ukko Jennalle junioreiden valjakkoleiriä varten ja Mustin (ja Jerikon kanssa) Siuntioon Eija Valtarin tilalle Anni Ritakallion koulutusta varten.

Mustin kanssa siis oltiin koulutuksessa saamassa vähän uutta oppia. Aloitettiin liinassa ajolla lampaiden ollessa nurkassa, samanlaisella harjoituksella kuin kotonakin. Sitten heti nopeasti siirryttiin siihen, että minä olin lampailla ja jätin Mustin kauemmaksi ja sieltä kutsuin ajamaan ja käskin maahan, tarvittaessa Anni antoi merkin liinasta jos maahanmeno meinas jäädä tekemättä. Hienosti Musti kyllä teki, tosi hyvä tahti ja liina löysällä. Reagoi hyvin mun "odota" -käskyyn, jota olen käyttänyt liinassa hidastamaan ja hyvin otti maahanmenot. Reagoi myös hyvin mun vartaloon ja käsien nostoon "lie downin" painottamiseksi. Tästä sitten harppaus eteenpäin ja Anni auttoi Mustia liinassa lampaiden ja aidan väliin ja siitä päästettiin Musti juoksemaan liina perässä ja kierroksen jälkeen taas maahan. Hyvin kuunteli ja vaikka toki vähän jännitti ahdas väli ja vähän turhan suoraan olis välillä mennyt, niin ekaksi kerraksi ihan huipusti meni! :)

Lopulta toisessa päässi aitausta lampaat olikin helpompi saada aidasta irti ja sieltä saatiin ne siirrettyä keskemmälle, missä Musti sitten pyöri luontevasti ympäri molempiin suuntiin ja vaihtoi suuntaa kevyesti. Away on selvästi luontevampi Mustille, mutta kääntyi ihan hyvin vasempaankin ja teki sitä kivasti. Hankalan kohdan tullen Musti selvästi käytti päätään ja sillä oli useita hyviä omia ajatuksia miten toimia ja mm. kokosi erkaantuneen lampaan ainakin pariin kertaan itsenäisesti. Pari vauhdikkaampaa syöksyä tuli, mutta aivan huikeeta kehitystä.

Toisella vuorolla Musti oli pohtinut vielä lisää ja edelleen ottanut harppausta eteenpäin. Saatiin otettua jopa muutama askel peruskuljetusta ja lie downit meni pääasiassa tosi hyvin. Olin kyllä tosi tyytyväinen ja iloinen Mustin edistymiseen, se on kyllä hieno koira! :)

Pitkä päivä ja väsyneenä sitten kotiin. Matti on Parkanossa viikonloppua ja näin ollen kaikki lampaiden huoltoon liittyvät asiat jäi itselle hoidettavaksi. Täytyy sanoa, että olis tää rankkaa aina kokonaan yksin hoitaa vaikka olis pitkä päivä ja illalla vasta kotona. Lauantaina sitten aamulla taas herätyskello soittamassa, kun oli Walatin agilitykisat Jerikon kanssa. Anne Viitasen ratoja ja vaikka olikin inhoja putki-puomi ja putki-A erotteluita, niin ihan kivoja.

Ekalla radalla harmillisesti tippui yksi rima ennen loppusuoraa peränurkassa, pienestä oli kiinni. Tuloksena siis 5 aikaan -11,63 eli etenemä 4,44 m/s.



Toinen rata hylkääntyi myöskin aivan ennen loppusuoraa, kun Jeriko aivan yllätyksenä nappasi A:n putken takaa.



Kolmantena hypäri ja siltä sitten nolla tulikin aikaan -3,96, etenemä 4,08 m/s.



Myös Ukko oli korjannut menestystä Jennan kanssa lauantaina voittamalla junioreiden pyöräluokan Jämillä! Oli viimeisessä ylämäessä ohittaneet minuutin edelle lähteneen ja siitä sitten maaliin. Hieno Ukko! :) Hyvä Jenna!

Jeriko kyllä nautti Mustin vierailusta meillä. Ne keksi kuinka kivaa onkaan juosta (lue: kaahata) keskenään kilpaa ja hitsi kun ne juoksikin! Jeriko sai ihan todellisen vastuksen Mustista eikä millään olisi suostunut lopettamaan ennen kuin Musti himmaa. :D Lisäksi Musti tykkää myös kyttäysleikeistä, joten nämä kaksi löysi kyllä myös toisensa. Mustissa on joku taika näihin mun poikiin. ;)


 Eilen tuli söpöjä texel-suomenlammas karitsoita meidän joukon jatkoksi. Nyt ne on vielä olleet erillään mun omista, huutelee kyllä aitauksistaan toisilleen, mutta annetaan pienten ensin kotiutua ennen kuin yhdistetään porukkaa. Saa myös vähän paremmin rohkaistua ihmisten suhteen ja sitten pikku hiljaa koirataan ja totutetaan paimennukseen. :)



Tänään hain Ukon Jennalta takaisin kotiin ja käytiin Hannan kanssa tottistelemassa. Jeriko oli ensin paikkamakuussa, kun Heimo teki ja sitten oma vuoro. Vire nousi taas paikkamakuun jälkeen välittömästi, oikein hyvä. Pitkällä suoralla olen nyt ottanut vähän kaikkea pysähdyksiä yms, ettei lähde niin keulimaan ja pysyy keskittyneempänä. Hyvin toimii. :) Jäävät on nyt jo jonkin aikaa onnistuneet aina oikein ja nytkin tosi kivat. Luoksetulossa Hanna piti Jerikosta kiinni ja nyt tuli kyllä tosi hyvällä vauhdilla luokse. Pysähdyksiin annoin nyt avun, että teki oikein kunnolla napakkana.

Tasamaanouto oikein kiva. Sitten hyppy. Alkuun täytyy sanoa, että oltiin siis Kyötikkälässä nurmikentällä, joka on ollut Jerikolle aina yksi vaikeimmista alustoista, jotenkin se ei luota nurmeen niin paljoa ja arpominen nurmella on ollut pahempaa. Nyt otettiin ensin 90 cm tottiskaavion päätteeksi ja se meni aivan loistavasti. Vinoeste ekaa kertaa tänä vuonna ja aivan loistava sekin. Sitten esteen rima metriin ja Jeriko hyppäs sen aivan sairaan hyvin, arpomatta ja epäröimättä, hipaisematta ja teki todella hienon hyppynoudon metriselle! Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka tyytyväinen olin. Ja siis vielä nurmella!! Ehkä hyppymörkö alkaa pikku hiljaa olla edes jossain määrin selätetty...? (koputan puuta vimmatusti)

Ukko teki sitten omalla vuorollaan vähän seuruuta ja se oli ihan jees, mutta siitä ne vaikeudet alkoi. Kaukkareissa törkeetä jumittamista koko ajan. En millään saanut sitä nousemaan ylös ekalla käskyllä, vaikka ihan edestäkin pyysin. Ei millään. Ihan niin kuin olisi liimattu siihen nurmeen. Yritin puun kierroilla vapauttaa, mutta ei auttanut. Lopulta alkoi savu nousemaan korvista jo niin paljon, että siirryin vaan noutoon. Hidashan sekin, ei tuonut helpotusta mielentilaan. Kapulaa iskin perusasennossa suuhun, mutta liikkumaan sen kanssa ei pystynyt.

Hyppynouto metrisellä ja ylipäätään pk-esteet oli mun viimeinen toivo hyvän mielialan palauttajina. Hyppynouto menikin kivasti ja Ukko lähtee sille selvästi tarmokkaammin ja palauttaa tarmokkaammin kuin tasamaalla. Kun ei tarvi hypätä mitään, niin voi ihan vaan löysäillä. Vinoeste ties kuinka pitkän tauon jälkeen oikein hyvä sekin. Tähän olis pitänyt jättää, mutta kuvittelin sitten saavani tehtyä sille myös hyvän eteenmenon, kun se siitä niin tykkää. Vein lelun valmiiksi ja Ukko seuraamaan, mutta eihän se seurannut (tietenkään) kunnolla. Viimeksi kun on tätä tehnyt, niin ei ole juminut ja väijynyt etupalkkaa, mutta nyt oli ihan toivotonta. Lopulta sain sen yhden hyvän askeleen ja siitä lähetys. Voi persus mitä takkuamista.

Esineruutu vielä Jerikolle. Tarkoitus oli palkata vauhdista ja näin nostattaa palautuksen vauhtia. Noin 20 metriä leveä ruutu, eka esine takakulmassa. Lähti vauhdilla, mutta kaarsikin sitten alueen rajan yli, palasi hetken päästä takaisin alueen sisälle, mutta olisi jatkanut sitten seilaamista sivusuunnassa, enkä halunnut sitä hyväksyä vaan nimenomaan suoran piston. Kutsu takaisin ja uusi lähetys, jolla sitten upposi takakulmaan ja löysi esineen, mutta vaikka kuinka hihkuin ja heilutin narupalloa, niin esineestä ei halunnut luopua edes vapautussanalla. Piti edessä sitten ottaa se suusta ja silloinkin olisi leikkinyt mieluummin esineellä kuin varsinaisella lelulla. Huoh.

Toinen esine noin puolivälissä kaatuneen puunrungon takana. Ilma oli tosi seisova ja Jeriko juoksi ohi ja takarajaan törmätessään alkoi risteillä ruudussa. Okei okei, pysyi hyvin ruudussa, mutta ei kuitenkaan ihan sellaista työskentelyä mitä halusin nähdä. Kutsuin takaisin ja lähetys uudesta paikkaa. Ei tälläkään pistolla saanut heti hajua esineestä, vaan vasta palatessa. Taaskaan lelun heiluttelu ja vapautussanat kaikui kuuroille korville, enkä saanut haluamaani vauhdin lisäystä. Alkoi jo vähän harmittamaan. Vein sitten yhdessä Jerikon kanssa yhden esineen, että saisin suorituksen joka täyttäisi kaikki mun kriteerit, eikä jäisi nyt tällaista ärsyttävää fiilistä. Nyt Jeriko lähtikin tietty lujaa ja suoraan, palautuskin tuli vauhdilla vaikka ei edelleenkään vaihtanut esinettä vauhdista narupalloon. Olkoon, pöljä mikä pöljä. :D

tiistai 5. toukokuuta 2015

Maraton-kisat ja päivitys

Päivittäminen on taas jäänyt. Pintaraapaisuna siis viikon treenejä. Maanantaina Musti kävi treenaamassa. Otettiin edelleen liinassa ajoa ja maahanmeno alkaa sujumaan jo selvästi nopeammin ja helpommin, samoin lampaista luopuminen. Välillä tulee kuitenkin edelleen tilanteita, kun Mustilla menisi kuppi nurin. Harjoituksia jatketaaan. :)

Tiistaina kävin Ukolle tekemässä lähinnä kontaktitreenin ja se menikin oikein kivasti. Jerikolle torstaina Harrin treeneissä vähän rataa, mutta toisella vuorolla sitten pelkästään kontaktit.

Perjantaina käytiin tokoilemassa Emmin ja Mistin kanssa. Ukolla oli joku ihme jumipäivä, oli heti kentälle ottaessa ihan jumissa ja seuraaminenkin ihan paskaa, varsinkin kun muuten seuraaminen nykyään on ihan huippua! Siinä sitten räpiköitiin liikkuroituna läpi seuraamista, mutta vaihdoin hihnaseuruuseen, että voisi vähän huomauttaa laamailusta, auttoi ehkä vähän.. Jäävissä jähmimistä edelleen ja vääriä liikkeitä. Lopulta loppui mun kärsivällisyys ja ärähdin Ukolle tyyliin "ei kelpaa ollenkaan, nyt kunnolla". Annoin sitten käskyn haukkua ja Ukko haukkuikin ihan röyhkeästi ja riehakkaasti mulle. Ei siis ilmeisesti kuitenkaan oikeasti ollut missään paineessa..? Loput liikkeet meni sitten ihan ok.

Jerikolla ei mennyt kauhean paljon paremmin. Nostatustreeniä luoksetuloon ja noutoon ja nämä ihan ok, mutta hyppyharjoitukset meni jotenkin ihan päin seiniä. Blaah.

Lauantaina oltiin Jerikon kanssa Tampere KV-näyttelyssä ensin Kaveri koirien rapsuttelupisteellä ja sitten Kaveri koirien palkitsemistilaisuudessa, jossa siis palkitaan pidempään toiminnassa aktiivisesti mukana olleita koiria. Jerikokin sai siis Kennelliiton kunniakirjan ja mitalin ja pääsi "isoon kehään". ;)


Sunnuntaina ajelin sitten Lietoon agilitykisoihin, joihin olin ilmoittanut molemmat pojat neljälle radalle! :D Ensimmäinen rata oli Tomas Berglundin hyppyrata. Oikein kiva rataprofiili, jossa haastava keppikulma heti alussa, mutta ei muuta erityisen haastavaa. Jerikon kanssa ekana radalla ja hienosti menikin. Kolmanneksi vikalla esteellä sylivekki meni vähän plörinäksi ja Jeriko kiersi toisen siivekkeen kuin mitä olin ajatellut, mutta siitä sitten vaan jatkettiin matkaa ja nollana maaliin. Aika - 4,57, etenemä jotain 4,20 m/s, sijoitus vasta 10./42.


Sama rata Ukonkin kanssa meni tosi kivasti. Ukko otti myös itsenäisesti vaikean keppikulman, joka oli tosi hieno juttu! :) Ihan melkein loppusuoralla Ukko sitten tuli ohi esteestä, näytin sen kyllä, mutta sitten katkes katsekontakti koiraan ja Ukko tuli vaan ohi. Tuloksena siis 5, aika -1,12 eli ihanneaikaan silti päästiin tosta kiellosta huolimatta. Ukko tuntui kulkevan ihan hyvin. :)


Toisena Eija Berglundin agilityrata ja tämäkin oikein kiva rata. Ei mitään erikoista lukuunottamatta käännöstä puomilta putken kauimpaan päähän. Jerikon kanssa päädyin leijeröimään putken, koska ajattelin olevani sille selkeämpi jos en varmasti ole sen tiellä (katso Ukon ohjausversio) vaan sijainnillani näytän selkeästi heti mihin pitää mennä. Paitsi että en näyttänyt. :D Ja Jeriko ei meinannut mennä puomin loppuun saakka. Putkelta siis kielto, vaikea keppien avokulma meni hienosti. :) Tuloksena siis 5 aikaan -6,43.


Ukon kanssa myös meni oikein kivasti, ei mitään erityistä. Ukko kulki hyvin ja sille taas päätin jo rataantutustumisessa ohjata puomin jälkeisen putken kuljettamalla itse, koska tällaiset ohjaukset taas sopii Ukolle selvästi paremmin. Putkeen lähetys ja puomi menikin hienosti, mutta vaikea takaviistoon lähtevä avokulma oli Ukolle liikaa, otti kyllä oikean välin, mutta sitten ei millään taipunut kakkosväliin. Siitä kielto, mutta toisella yrittämällä onnistui kun näytin kakkosvälin oikein tiukasti ja suorastaan vedin Ukon siihen. Tuloksena 5 aikaan -2,47.


Kolmas rata Asko Jokisen agilityrata. Taas tykkäsin. Mikäs näitä juostessa, kun on kivoja ratoja. :) Tosin, en mä koskaan ole erityisen ronkeli radoista, agility nyt vaan on kivaa. :) Jerikolle nolla tältä radalta, aika -2,82, sijoitus 10./37.


Ukon kanssa rata meni muuten kivasti, mutta heti alussa jätin A:n näyttämättä Ukolle kunnolla ja Ukko tuli siitä ohi. Muuten kiva rata. Tuloksena 5 ja nyt mentiin kiellon myötä yliajalle pari sekuntia.


Viimeisenä vielä Asko Jokisen agilityrata. Jeriko karkasi puomin alastulolta ja siitä vitonen. Oma ohjaus hajoili keppien jälkeen, juoksin missä sattuu ja persjättö meinas jäädä tekemättä, mutta kiltti Jeriko paikkasi. :D Alkoi ihan itseäkin naurattamaan oma paska ohjaukseni. :D Jeriko on. :) Tuloksena 5 aikaan -2,87.


Ukon kanssa meni vähän plörinäksi. Ukkokin karkas puomilta, mutta sujahti mun edestä putken väärään päähän ja melkein kompastuin siihen, kun en osannut yhtään odottaa. Sitten hetki ihan hyvää pätkää, välissä esteen ohituksia, kepit hyvin ja sitten taas ohiteltiin esteitä. Vähän oltiin väsyneitä, mutta ei Ukko silti tahmealta tuntunut. Tästä siis hyl.


Kivat kisat siis, kivoja ratoja ja kivat halli. Ekaa kertaa oltiin Liedossa. Jerikolle pari nollaa lisää SM-joukkuehakua varten, katsotaan päästäänkö. Hienoa oli se kuinka Ukko jaksoi koko päivän ja hyvässä vireessä oli. Kaikissa lähdöissä nousi hienosti, haukkui mulle vimmatusti eikä tosiaan tuntunut tahmealta millään radalla. :)

Huomasin myös hauskan jutun tuolla kisoissa. Nimittäin Turun seudulla on jotenkin aika erilainen ohjauskulttuuri kuin Tampereella. Sanotaanko nyt vaikka niin, että turkulaiset kikkailee paljon enemmän, kun sitten taas Tampereen alueella kisoissa näkee paljon enemmän ihan perusohjausta. Mäkin vetelin sitten ihan omalla tyylilläni perusohjauksella kohtia mihin muut heitti vastakäännöksiä ja vaikka mitä. Mutta hei, ei saa loukkaantua, ei se väärin ole. :D Eikä me voitettu. Tosin, vastassa olikin kyllä ihan Suomen huippunimiä. Mutta siis hauska huomio, jota en ole aiemmin kisoissa tehnyt, jotenkin ihan selkee ero. :)