maanantai 27. marraskuuta 2017

Huonoa tuuria ja teini-Jupiter

En maininnutkaan sitä, että noin kolme viikkoa sitten kennelyskärokotuksilla eläinlääkäri kiinnitti huomiota, että Ukolla on aika paljon hammaskiveä varsinkin yhdessä poskihampaassa. Ienkin oli aika punoittava ja varasin sitten heti ajan hammaskiven poistoon, joka tehtiin kolme viikkoa sitten. Hammaskivet kun saatiin poistettua paljastuikin alta haljennut poskihammas, josta oli kiille lohjennut melkein puolesta hampaasta ja halkeama ytimeen saakka. Hammas tietty poistettiin ja toipuminen on kyllä mennyt oikein mukavasti.


Mutta ei siinä nyt sitten vielä kaikki. Eilen oli Jeriko ja Jupiter Katriinan käsittelyssä ja Jerikon maatessa kyljellään Katriina kiinnitti huomiota Jerikon poskihampaaseen (ihan sama kuin Ukolla, mutta toisella puolella) ja se oli aivan halki! Lohjennut osa vaan heilui siinä. Äkkiä aamulla varaamaan aikaa eläinlääkäriin ja onneksi Valkeakosken eläinsairaala Jerikon ottikin heti vastaan ja Jeriko pääsi saman toimenpiteen alle kuin Ukkokin. Jerikolla oli tämän haljenneen hampaan juurista kaksi aivan päreinä ja eläinlääkäri joutui vielä ottamaan kuvan, että varmistui saaneensa kaikki palat pois. Muuten ei ollut suussa moitittavaa ja hammaskiveäkin Jerikolla on hämmästyttävän vähän ikäänsä nähden ja siihen, ettei sitä ole koskaan poistettu.


Kummallakaan koiralla en siis tiedä olevan mitään törmäämisiä tai muita taustalla. Ilmeisestikin molemmat on halkaisseet hampaansa johonkin tosi kovaan luuhun tmv. Ihan käsittämättömän huonoa tuuria kuitenkin. :( Rallitokokokeitakin olin vähän katsellut, mutta ne jää nyt joulukuussa käymättä kennelvaroaikojen vuoksi.


Jupiter sen sijaan voi hyvin ja koheltaa ja kaahaa menemään sen minkä vaan ehtii. Tokoilu ei sitä ihan suunnattomasti kiinnosta, ja varsinkin kun toko/tottistreenit on nyt sijoittunut samaan halliin missä tehdään agilityä, niin jokainen agilityn ääni, vinkulelun ääni tai muuten vaan mielenkiintoisia asioita touhuava koira saa ennen niin keskittymiskykyisen pojan lukkiutumaan häiriöihin. Tuskailin sitä jo aika paljonkin, kunnes eräs tokaisi, että teini-ikähän sillä taitaa olla. Olin ihan unohtanut koko teini-iän, kun Ukolla ei moista ollut ollenkaan! :D


Sen sijaan Jerikolla kyllä oli teini-ikä ja oikein kaivelin blogista vanhoja päivityksiä, että millaista se on ollutkaan. Ei ollenkaan kivaa. Jupiterhan on vielä kohtuullisen kuuliainen ja kiltti, vaikka todella häiriöherkäksi onkin alkanut. :P Agility Jupilta kyllä sujuu, sille kaiken maailman vippas kikkastelut joita en yleensä edes haluaisi käyttää koiralla, saati sitten näin nuorella, tuntuu menevän ihan luonnostaan ja Jupiterin mielestä on vaan sairaan hienoa tehdä mitä tahansa agilityyn liittyvää. Jos Ukko ei ole syttynyt agilityyn vieläkään niin voin sanoa, että Jupiterin kohdalla tilanne on täysin toinen! ;)


Jeriko ja Jupiter oli tosiaan eilen Katriinan käsittelyssä ja Jerikoa syksyllä hieman vaivanneet jumit on nyt selvästi helpottamassa. Sain tämän itse asiassa peruutusaikana ja siihen ei sitten Ukko olisi mahtunut ja  Ukolle oli vetotreenit suunnitteilla, joten ei haitannut. Kimppatreenejä ei sitten ollutkaan, mutta päätin joka tapauksessa lähteä yksin Ukon kanssa polkemaan tähän omille "kotinurkille". Lenkki oli n. 3km ja todella pahoja mäkiä yli puolet matkasta. Melkein kuolin. Mutta onneksi Ukko veti hienosti sekä ylämäkiin että oikeastaan alamäkiinkin ja sitten loppumatka oli sen verran loivempaa, että pääsin itse vähän hengähtämään ennen kuin henki lähti. :D Ukko vaikuttaisi olevan aika hyvässä tikissä. Tästä sitten vaan treeni-intensiteettiä suunnitellusti ylöspäin niin on talvella hiihtokaudella toivon mukaan ihan rautaisessa kunnossa. ;)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Fiksu ja kaunis Jupiter, sekä ihana Savu

Lauantaina oli SBCAK:n syyskokous ja sen jälkeen Päivi Kilposen pitämä rakenneluento. Luento oli tosi mielenkiintoinen ja opettavainen. Olisi varmasti hyödyllinen monelle. Luennolle sai ottaa koiran mukaan harjoittelukappaleeksi ja ABC Lahdesjärvi todella upeasti salli koirien ottamisen luentotilaan. Siitä iso kiitos ABC:lle!

Arvoin pitkään minkä koiran otan mukaan luennolle. Eniten oikeastaan kiinnosti Jupiterin kanssa rakenteen arvioimisen harjoittelu, mutta pelkäsin, että se ei osaisi käyttäytyä: möykkäisi kevythäkissä, ei seisoisi hetkeäkään paikoillaan vaan sinkoilisi vaan muiden koirien luo jne. Mietin, otanko Jerikon vai Ukon, mutta koska Ukko herkästi ahdistuisi muiden kopeloinnista, niin jätin sen kotiin. Jeriko sen sijaan tuli autoon mukaan "varalle" ja silläkin ajatuksella, että luennon jälkeen oli määrä tavata Hanna Kaisaa ja Nokia sekä Jerikon pentua Savua.

Aina kannattaa odottaa pahinta mahdollista käytöstä, niin voi yllättyä positiivisesti, Jupiter nimittäin pärjäsi tosi hienosti. ABC:lla oli remontti käynnissä, jonka vuoksi etukäteen puhuttu sivuovi ei ollutkaan käytössä. Jotkut ihmiset käytti paloportaiden yläpäässä olevan terassin ovea, joten lähdettiin ritiläportaita ylös toiseen kerrokseen vain todetaksemme, että ko. ovi meni suoraan toiseen luentotilaan eikä voitu siitä kulkea ja palattiin samat portaat takaisin alas. Hienosti Jupiter meni näissäkin portaissa, vaikka ei ole moisia koskaan ennen harjoitellutkaan!

Sitten mentiin ravintolan läpi luentotilaan ja Jupiter käveli nätisti vierellä eikä yrittänyt syöksyä kenenkään ruokailijan syliin. :D Luentosalissa Jupiter veti hiljaa sikeitä häkissään ja seisoi jopa hienosti paikoillaan mittailun ajan. On se kyllä rakenteeltaan kaunis koira, ei voi muuta sanoa. Kulmaukset ja mittasuhteet tosi tasapainoiset. :)

(c) Kaisa  Kuukka

(c) Kaisa Kuukka

(c) Kaisa Kuukka


Luennon jälkeen lähdettiin tapaamaan siis Jerikon tytärtä Savua. Olipa todella kiva nähdä pitkästä aikaa! :) Tosi kiva nuori neiti ja niin nätti! Jupiter ja Savu löysi toisistaan jonkin sortin sielunkumppanit ja juoksi täyttä vauhtia lenkillä ja hiekkaparkkiksella. :D


Sunnuntaina oli alueellisen valkun agilitytreenit. Jupiterin kanssa tehtiin paria lyhyttä pätkää ja tosi kivasti meni. Jupiter reagoi ohjaukseen tosi hyvin ja voimakkaastikin. Tässä vaiheessa vielä mun liike välillä häiritsee enemmän kuin auttaa, mutta tosi kivalta näyttää ja hyvin Jupiter kyllä jo suorittaa esteitä. :)



perjantai 17. marraskuuta 2017

Agilityä, vähän tottista ja kissan kesyttämistä

Onpa kyllä nolottavan huono tämä mun päivitystahti. Aikaa ei oikein tunnu riittävän tämän pyörittämiseen kuten ennen. Jupiter aloitti tosiaan agilityn alkeisryhmässä ja kävi tällä viikolla kolmansissa treeneissään. On se kyllä hieno pentu ja aivan eri puusta kuin Jeriko tai varsinkin Ukko. Sillä riittää intoa vaikka pienelle kylälle ja vauhti nousee heti, kun se edes kuvittelee vähän tajuavansa. Ei ollenkaan mitään liikaa pohdintaa! Ja SILTI se kyllä keskittyykin tosi hyvin, on jo nyt aikas hyvin estemotivoitunut ja tekee tarkasti mitä sille ohjaan. Siitä tulee kyllä hieno! :)

Tähän mennessä on tehty esteen tarjoamista suoraan ja takaakiertona, sylkkäriä (mun inhokki, mutta sujui ihan kivasti Jupiterilta), poispäinkäännöstä (onnistui Jupiterilta ilmiömäisen hyvin heti ja vauhtiakin nosti hienosti), putkea, renkaan tarjoamista ja juoksumaton tarjoamista. Lisäksi tehtiin viimeksi kentän pituista "loppusuoraa" ja Jupiter irtosi kyllä upeasti palkalle eteen ja otti kaikki esteet (pituus mukaan lukien) välissä eikä mitään kiertämisiä mitä voisi herkästi aluksi tulla. Sanoinko jo, että se on aika hieno? :)

Vähän villiinnyin ja ostin pentutokosta/-tottiksesta treenit Jupiterille. Treenit oli SDP:llä eli samalla hallilla missä meillä on agilitytreenitkin, eli odotusarvo oli aika vahvasti agilityn puolella ja varsinkin alkuun Jupiter häiriintyi aika paljon agilityn äänistä. Hienosti se kyllä teki eikä ainakaan intoa ja aktiivisuutta puutu. :D Katsotaan jos sitä vaikka itsekin löytäisi jotain intoa ja motivaatiota tottiksen treenaamiseen... ;)

Meille tuli syyskuussa ensikotiin musta pieni villikissa, arviolta vajaan vuoden ikäinen. Jeriko on taas tehnyt hienoa työtä sen kesyttämisessä, mutta yllättäen myös Jupiter on osoittanut taipumuksia kissakuiskaajaksi ja siitä on suorastaan tullut kissan lemppari: Fikkels leikkii Jupiterin kanssa ja puskee sitä aina kohdatessaan. :) Ihminen on vielä jännä, mutta vauhdilla on kyllä rohkaistunut ja alkaa nyt pikku hiljaa etsimään uutta omaa kotia. :)


perjantai 3. marraskuuta 2017

Agilityn iloa

Nyt on vähän agiliidelty. Viime viikolla torstaina pääsin ekaa kertaa kokeilemaan agilityä Ilonan Kirin kanssa. Oma polvi on ollut edelleen edellissunnuntaisen kaatumisen jälkeen kipeänä, mutta polvituen kanssa, pysty ihan mukavasti menemään. Tiistaina oltiin Jerikon ja Ukon kanssa Sanna Hasun käsittelyssä, koirat sai niille kuuluvan levon, itse en malttanut. Jerikolla huomattiin lisäksi olevan antura halki ja se onkin sitä itse asiassa ontunut joten lepoa tulee senkin vuoksi.

Takaisin Kiriin. Kirihän on mulle hyvinkin tuttu koira ja olen nähnyt sitä menemässä Ilonan kanssa sen verran paljon, että kohtuullisen hyvin tiesin miten sitä ohjata. Onhan se huomattavasti Jerikoa nopeampi ja itse sain nyt todella pistää jalkaa toisen eteen, että ehdin. Mutta NIIIN hauskaa! :)


Kirin kanssa päästiin vielä toinen kerta treenailemaan, kun sunnuntain pääsin Jouni Oreniuksen ja Isabelle Emanuelssonin koulutukseen. Tätä olin odottanut todella innolla! Tykkään todella todella paljon molempien tyylistä ohjata ja liikkua agilityradalla, se on kyllä kaunista katsottavaa! :) Kirin kanssa oli vieläkin hienompaa, kun se on niin nopea ja sain tosiaan itsekin pistää vauhtia että ehdin sitä ohjaamaan.

Aika tärkeä koulutuksellinen pointti oli "in"-kutsu, joka on sellainen mikä täytyy ehdottomasti opettaa Jupiterille, jotta pystyn ohjaamaan sitä tuollaisissa tilanteissa jarruttamatta menoa liikaa. :) Kirihän tuli noihin ohjauksiin luonnostaan aika hyvin vaikkei tuota ole erikseen opetettu. Huomattavasti paremmin tulee ylipäätään ohjaajaa kohti kuin Jeriko tai Ukko. Toisaalta Kiri kääntyy selvästi huonommin kuin Jeriko ja sille täytyy todella voimakkaasti näyttää käännöt. Takaakierrotkaan ei ole niin automaatio ja joutuu sitten itse oikeasti ohjaamaan eikä vaan vihjaamaan koiralle. Hyvää opetusta mulle. ;)

Oreniuksen rata oli ehkä hieman helpompi ja sillä oli enemmän tilaa vaan mennä. Tämä rata erityisesti tuntui sopivan Kirille ja mulle hyvin ja lopuksi tehtiinkin 20 estettä virheettä, kunnes mulla loppui ihan kokonaan voimat. :D



Isabellen rata oli ehkä kinkkisempi ja kiemuraisempi, sekä hieman ahtaampikin. Pitkälle sillä radalla ei päästy tai oikeastaan oli sovittukin aina etukäteen, että mennään tietty pätkä ja sitten palkataan. Isabelle oli myös erittäin mukava kouluttaja ja häneltä tärkeimpänä käteen jäi se, että vaikka Kiri tulee lujaa, niin itse ei pidä kaahottaa paniikilla, vaan säilyttää rauha. Muuten koira menee mukaan siihen kaahotukseen vielä pahemmin. Tarvii todella laittaa korvan taakse.

Kyllä mä sitten pääsin omankin koiran kanssa agiliitelemään. Nimittäin Jupiterin! :) Aloitettiin Tanja Kurikan alkeiskurssilla ja Jupiter oli niin hieno! Ensinnäkin tehtiin samaan aikaan samalla kentällä muiden pentujen kanssa harjoituksia ja Jupiter keskittyi todella hyvin! Keskittyi leikkimiseen ja muhun useimmiten silloinkin, vaikka toinen pentu karkasi lähelle rallattamaan. Välillä muiden touhut kiinnosti ja kerran Jupiter itse otti juoksupyrähdyksen muiden luokse, mutta muuten todella hienosti keskittyi vain tekemiseen. :)

Ja kyllä Jupiter vähän antoi jo viitettä, että aika kova menijä siitä taitaa tulla ja isoa vaihdetta silmään heti kun yhtään tajuaa mitä tehdään. ;) Tehtiin ensin esteen tarjoamista sekä suoraan, että takaakiertona, sitten valssia ilman esteitä, ja putkeen lähettämistä sekä sisä- että ulkopuolelta ohjaten. Tästä tämä taival sitten lähtee. :)