sunnuntai 31. elokuuta 2014

Vireen nostoa ja laskua

Maanantaina käytiin VALKK:n tottiksissa. Jerikolle vireen nostatusta haukulla ja valjaista kiinnipidolla. Vettä tuli aika reippaasti, mutta se ei meitä haitannut. ;) Ensin luoksetulo haukulla ja kiinnipidolla nostattaen, sitten jäävät ja niistä luoksetulot. Lopuksi vielä 2 kg noutokapulan palautus samoin haukulla ja kiinnipidolla ja vitsi kun olikin hyvä! Ei haitannut iso kapula yhtään, kun Jeriko paahtoi tulemaan minkä jaloistaan pääsi. Istuessakin piti kapulaa sellaisella asenteella, että oksat pois. ;)

Ukolle myös vireen nostatusta ja kyllä: haukulla samoin! :D Ukko on nimittäin alkanut haukkumaan mulle lenkillä niin kovasti, kun tuo keppiä ja vire siitä hienosti nousee, että olen alkanut tätä hyödyntämään. Kentän laidalla haukku ei tullut ihan niin helposti kuin lenkillä, mutta pari BUH:ia tuli ja vire oli kyllä korkee ja kiva. :) Ukolle myös jäävät ja luoksetulo ja olen kyllä tyytyväinen. :) Nostatettuna istuminenkin oli napakka ja luoksetulo vauhdikkaasti suoraan eteen. Ollaan me kyllä edistytty! :))

Tiistaina käytiin Jerikon kanssa tallilla treenaamassa. Kivaa radan pätkää oli jäänyt valkkuryhmältä, mutta erityisesti kontakteihin kiinnitin huomiota. 2on2offit on aika hyvät vaikka välillä kyllä tulee erityisesti puomilla sitä harmittavaa hidastelua juuri ennen maata. Ei siis ollenkaan pahasti, mutta häiritsee mua silti.

Keskiviikkona olin illan töissä, mutta Tuija ja Immi yritti soittaa mulle ja Jerikolle jälkikoepaikkaa Harjavallasta. Aattelin jo, että kun oli 15 (!!) paikkaa jaossa, että nyt päästäis kokeeseen, mutta ei, tuloksena 7. varisija. :( On kyllä turhauttavaa, kun haluais kokeeseen, mutta mistään ei vaan paikkaa irtoo.

Perjantaina sitten VALKK:n tottiksissa taas ja sama teema pojilla. Kivat treenit, ei siinä sen kummempaa. :) Noudon palautus ei ollut Jerikolla ehkä ihan niin hyvä kuin maanantaina, mutta ihan ok. Tuli tehtyä vähän liian monta luoksetuloa sitä ennen. Ukolla oikein hyvä treeni.

Vireen nostatuksen lisäksi olen nyt alkanut kiinnittämään huomiota myös sen laskuun treenin jälkeen. Tarkoitan nyt ns. "saalisrauhaa". Tää on ollut pitkään mulle aika vieras käsite. Ekan kerran luin siitä varmaan jostain Salme Mujusen tai Tuire Kaimion kirjasta, enkä oikein ymmärtänyt mikä pointti sillä on. Myöskin nyt melko viime aikoinakin olen ollut hieman skeptinen sen suhteen. KIKK-kurssilla Jeriko ei tuntunut haluavankaan pitää purutyynyä sitten enää autolla ja tuntui, enkä oikein tiennyt mitä tehdä.

Oon kuitenkin melkein vahingossa lähtenyt sitä käyttämään, kun Ukko taas mielellään pitää lelua ja kantaa sen autoon asti. Jerikon kanssa taas olen huomannut, että toisinaan Jeriko ottaa treenin päätteeksi mieluiten vaan silityksiä ja kehuja.

Nyt sitten olen ottanut siitä ihan tavan ja olen sitä mieltä, että se on monellakin tapaa hyvä. Musta tuntuu, että Ukko on alkanut nostattamaan virettään enemmän treenin aikana ja jaksaa pitää vireensä paremmin. Jerikon vire on myös mielestäni jotenkin entistä vahvempi. Tai en tiedä. Mutta molemmat näyttää selvästi nauttivan tästä palauttavasta hetkestä. Ukko saa hypätä lelun kanssa autoon ja pitää lelua niin kauan kuin tahtoo, samalla kun kehun sitä rauhallisesti. Jeriko taas tykkää tulla mun eteen istumaan siliteltäväksi ja kehuttavaksi, ja se on alkanut myös pitämään lelua vähän kauemmin itsellään. Uskon kuitenkin, että vireen noston lisäksi tämä treenin jälkeinen vireen lasku on tärkeä osa.

Ollaan tällä viikolla myös paimenneltu pariin otteeseen. Otettiin Jerikon kanssa ekaa kertaa jakoa tällä porukalla ja alkuun oli vaikeeta, kun noi on niin kesyjä ihmiselle ja sen puolesta tahmeita. Jeriko kuitenkin tuli kutsusta hyvin läpi ja sillähän sitä jakoa sitten saatiin. Ei mitenkään suunnitellusti, että mitkä lähtee mihin suuntaan ja mitkä toiseen, lähinnä lauman räjäytys, mutta alku se on sekin noiden kanssa. :D Ja hyvin Jeriko kuitenkin ottaa puolet haltuun ja "käänny" käskyllä kääntyy ja vaihtaa porukkaa. :)

Häkistystä on myös harjoiteltu molempien kanssa ja pillikäskyistä oikeaa suuntaa. Pikku hiljaa alkaa sujumaan. :) Ja kun ei saatu Jerikon kanssa Harjavallasta jälkikoepaikkaa, niin Ukko pääsee kuin pääseekin paimennuksen yhdistysmestiksiin. Vielä ehtii vähän treenailla, jos sitten saatais ihan kunnollinen rata ajettuakin.

Hyppyä on taas tehty pitkästä aikaa vähän aktiivisemmin. Jeriko ylittää nyt 1,05 metriäkin mennessä usein puhtaasti, välillä kyllä tippuu rima. Kuitenkin paluuhyppy metriselläkin johtaa 80% riman tippumiseen.. Oon yrittänyt nyt saada paluuseen lisää vauhtia huutamalla "jes", kun Jeriko nappaa kapulan ja vähän on vauhti noussutkin. Vielä tarvitaan kyllä harjoitusta.

Ukko ylittään 1,05 metrisenkin niin mahdottoman vaivattomasti, että en kauheesti sitä edes hyppyyttele. ;)

Tänään kävin tekemässä janatreenit pojille. Jerikolle kolme oikealle lähtevää janaa joista viimeiseltä lyhyt kolmen kepin jälki. Kaikilla janoilla jäljet nyt aika kaukana etenemistä vahvistaakseni. Ensimmäisellä janalla Jeriko otti takajälkeä jonkin matkaa, mutta kääntyi itsenäisesti. Kaksi muuta janaa meni aivan upeasti suoraan oikeaan suuntaan. Lisäksi aivan tien eteen jätetyt kepit nousi nyt hienosti eikä Jeriko hämääntynyt tien läheisyydestä. :)

Ukolle kaksi janaa, joista toinen jatkui myös lyhyelle kolmen kepin jäljelle. Ensimmäisen janan Ukko suoritti tosi hienosti, jälki leikkas noin 20 metrissä, Ukko eteni suoraan ja reagoi jälkeen hyvin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. :) Sitten vaan oli vauhtia vähän liikaa ja keppi jäi ja Ukko jatkoi suoraan seuraavan janan yli, joten toista lähetystä ei tullut. Välistä nousi kaksi keppiä ja sitten tien edessä oleva viimeinen keppi meinas jäädä nostamatta, kutsuin sitten takas. Hieno treeni joka tapauksessa! :)

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Viikonlopun kuulumisia

Lampaat siirrettiin lauantaina taas toiselle laitumelle missä heinä oli kasvanut taas oikein tuuheana ja mehevänä. Lampaat oli taas innosta piukeena ja heti ensimmäisenä piti päästä putsaamaan pensaita jotka oli kasvattaneet uusia lehtiä. Kivien päällä keikkuminen muuten vaankin vaikuttaa olevan oikein hauskaa. ;)



Lauantaina ja sunnuntaina käytiin kisaamassa Kiikalassa Ukon kanssa ja itse talkoilin 2-luokan aikana. Lampaat oli viiden texel-uuhen porukoita jotka antoi kyllä kunnon vastuksen koirille luokasta riippumatta. Alkoihan se vähän jännittää, kun jo 2-luokassa lampaat karkasi tosi monelta tai sitten uhitteli ja kääntyi tömistelemään jalkojaan.

Ukko suoriutui kuitenkin aikas hyvin lauantaina. Hakukaari oli melko suppea, mutta toisaalta vasemmalla puolella ei hirveesti tilaa ollutkaan tolpan ja aidan välissä. Lampailla kova veto aidan viereen ja sen vuoksi laitoin Ukon vasemmalta. Ukko hidasti loppukaaresta ja pysähtyi lopulta. Reagoin siihen kuin se olisi Ukon "perus jumittelua" ja siirsin Ukkoa, mikä oli kyllä virhe, koska Ukko oli pysähtynyt vetoa vastaan ja siirtämisen seurauksena lampaat syöksyi aidalle. Saatiin ne kuitenkin sieltä vielä irti ja päästiin jatkamaan rataa, kuljetus ohjaajalle kuitenkin kokonaan off-linea.

Poispäinajossa Ukolla tuntui olevan vähän vaikkua korvissa, lie-downit ei oikein mennyt perille niissä kohdissa kuin tarkoitin. Yleensähän Ukko ottaa pysäytyskäskyt ihan hyvin, mutta varmaan vaikeammat lampaat teki sen, ettei oikein malttanut pysähtyä. Toisaalta Ukko ei myöskään hermostuttanut texel-tätejä eikä ne pistäneet Ukolle mitenkään hanttiin.

Häkillä sitten meni pyörimiseksi. Mulla paloi hihat Ukon heikkoon kuunteluun, vaikka olisi pitänyt olla tyytyväinen siihen kuinka hyvin se toimi. Vaikka kuinka pyörittiin häkkiä ympäri, niin Ukko ei hermostunut eikä kiihtynyt, ei tehnyt mitään syöksyjä saati sitten että olisi halunnut purra. Lopulta kuului "kiitos" ja päättelin, että pisteet loppui.

Tänään sitten uutta matoa koukkuun, mutta ei tullut kalaa. Rata oli peilikuva eilisestä, tolppa samalla kohtaa ja lähetin Ukon taas vasemmalta. Kaari loppui suurin piirtein samaan kohtaan kuin eilen, mutta annoin Ukon lähteä nyt nostamaan siltä paikalta. Nostossa oli pientä ylimääräistä härdelliä, jonka seurauksena texel-mammat veti todella herneet nekkuun eikä Ukko saanut niitä enää kontrolliin/rauhoitettua ja rata päättyi heti siihen. Ei voi kyllä Ukkoa syyttää. :(

Mutta ei se mitään, kotona sitten pientä treeniä taas. Ensin Ukolle poispäinajona lampaiden vienti aitauksen päähän noin 50 metriä. Sitten haku ja häkitys. Kerran lampaat pyörähti ympäri, mutta sitten saatiin ne ihan kivasti häkkiin. Hitsi, kun osaisi kisassa toimia itse paremmin häkityksen kanssa.

Jeriko otti välissä samanlaisen treenin ja huomasi kyllä, että Ukolla on täsmällisemmät pysähdykset, koska Jeriko meinas aina tulla vähän yli siitä missä olin käskyttänyt ja häkittäminen oli aluksi vähän takkuista. Sitten kun olin ihan kunnolla tiukkana käskyn kanssa, niin alkoi toimimaan ja häkitys onnistui.

Sitten pillikäskyharjoitusta. Oikeaa suuntaa olen nyt yrittänyt opetella viheltämään ja opettaa Jerikolle, nyt otin Ukollekin. Vaikuttaisi siltä, että Ukko saattaa oppia pillikäskyt Jerikoa nopeammin, niin hyvin se lähti heti reagoimaan. Onhan Ukko oppinut suulliset käskytkin loppujen lopuksi aika nopeasti ja toteuttaa niitä jo oikeastaan paremmin kuin Jerikoa. Lopuksi molemmat sai tehdä lyhyen pätkän peruskuljetusta ja sitten tasapainottaa lampaat mulla lammaskatoksen seinää vasten ja vähän painaa siihen. Sellaiset hyvänmielen treenit. :)

Karsittiin Matin kanssa sitten vielä omenapuista kuivia oksia ja lähtihän sieltä mukana muutama oksa lehtien kanssakin ja lampaat sai näillä sekä muutamilla omenilla herkutella. ;) Siinä sitten samalla pojat taas vieressä keksi alkaa mötväämään ja vaikka on kuinka kulunut juttu, niin kyllä se jaksaa mua hymyilyttää. Harva se päivä kuulee juttuja, kuinka saman talouden uroksia ei voi jättää keskenään samaan tilaan tai muuten on ongelmia yhdessä olon kanssa ja joka kerta, kun näen noiden leikkivän keskenään tunnen itseni tosi onnekkaaksi. Onnekkaaksi, kun on kaksi niin hyväluonteista ja niin hyvin keskenään yhteen pelaavaa urosta ja vielä kaupan päällisiksi tosi hassuja tapauksia jotka harva se päivä heittäytyy lapsellisiksi. :)



perjantai 22. elokuuta 2014

Kisanomaiset treenit Ukolle

Eilen oli Mutalassa taas kisanomaiset treenit. Sovittiin treenaajien kanssa etukäteen, että tehdään esineruutukin siinä ensin ja sitten tottikset päälle. Melkein automaattisesti oli vaan ajatukset Jerikossa, kunnes sitten tajusin, että mähän otan Ukon! Että jos me loppusyksyyn jälkikokeeseen yritettäis, niin Ukko noita kokeenomaisia treenejä myös tarvisi.

Ukko oli esineruudussa muistaakseni neljäs koira, ehdin siinä muutaman koiran katsoa ensin. Ilma oli ihan seisova ja tosi haastavat olosuhteet sen vuoksi, vaikka muuten maastollisesti tosi kiva ruutu. PK-liivejäkään ei löytynyt, kun hain Ukkoa, tajusin että ne oli viikonloppuna jäänyt Anitalle/Anitan autoon, kun lainasi niitä omille koirilleen. Sain onneksi sitten edelliseltä liviit lainaan niin saatiin oikea moodi päälle. ;)

Ukko lähti tosi hyvin työskentelemään, eteni oikeaa sivua pitkin takarajalle ja takarajaa pitkin seilaili ja etsiskeli. Vaikeaa oli selvästi saada haju tai tarkentaa, mutta lopulta löytyi oikean takakulman tuntumasta joku nahkalompsa vai mikä se oli. Luovutus oli.....innokas. ;)

Toinen esine sitten samanlaisella etsiskelyllä löytyi vasemmasta takakulmasta, aikaa yhteensä kului joku reilu 3 min. Työskentely Ukolla oli nyt kyllä tosi hyvää, ei luovuttanut kun alkoi saamaan hajua, vaan tarkensi kunnolla ja nosti hienosti ne kaksi esinettä. Kolmatta en viitsinyt haetuttaa, kun oli niin hankala ilma.

Mutalan kentällä paukut kaikuu tosi kovaa ja edelliselle parille paukuteltiin, mutta autosta ottaessa Ukko ei ollut yhtään paineessa, vaan lähti heti hyvin leikkimään ja seuraamaan! :) Ilmoittauutmisessa vire pysyi hyvin ja sen jälkeen hyvällä vireellä seuraten paikkamakuuseen, ihana Ukko! Paikkamakuussa Ukko makasi leuka maassa koko ajan, silmät vähän liikkui kun toinen heitti kapulaa (vilkasin välilä taakse). Tottiksiin meille ei nyt ammuttu, koska en halunnut ottaa sitä vielä yhtenä häiriötekijänä mukaan.

Paikkamakuun jälkeenkin Ukko nostatti vireensä heti taas korkeelle, toki palkkasinkin lelulla, mutta silti. :) Pitkän suoran seuraaminen oli vähän jähmeetä, ensin luulin, että nyt vire läsähti, mutta sitten täyskäännöksen jälkeen Ukko paransi ja tajusin, että taisi jo olla lähdössä eteenmenoon vaikkei sitä olla tehty herran aikoihin! :D Loppu seuraaminen oli kyllä tosi hyvää, vitsi olin ihan innosta piukeena! :D

Istumiseen on pakko edelleen antaa aika paljon apua, mutta sillä saatiin heti onnistumaan, joten ei siinä sen kummempia. Maahanmeno ja luoksetulo oli niin hyvät, että meinas itku tirahtaa. Olin niin yllättynyt, kun Ukko tuli lujaa, yhtään hidastamatta lopussakaan, tikkusuoraan ja todella tiiviisti eteen istumaan. Siis jos Ukko on yhtään paineessa, niin perinteisestihän on sitten tullut hitaasti ja suoraan sivulle, mutta nyt oli aivan täydellinen. :)))

Myös tasamaanoudossa oli ihan hyvin fiilistä, palautus tuli kuitenkin ihan reippaalla laukalla. Hyppynouto ekaa kertaa kiinteällä metrisellä, meno hyppy tyylipuhdas, mutta paluusssa otti jostain syystä vähän tukea. Oliko sitten vieras este vai se, että esteen jalat oli jotenkin vähän hassusti vinossa, että hämäskö se..? Ei siinä kuitenkaan suurempaa, joten ei väliä. Vinoeste oikein hyvä suoritus ja kapulan pito mun edessä niin hyvä, että ei meinannut ihan olla varma antaako kapulan mulle vai ei. :D ;)

Ja sitten eteenmeno. Ollaan tehty viimeksi joskus ihan alkukeväästä jos nyt oikein muistan eikä sen jälkeen ollenkaan, koska oli sitä ennakointi vaivaa. Nyt siis ilman mitään palkkaa valmiina, ilman mitään hetsauksia, kokonaisen tottiskaavion päätteeksi aivan luotisuora, täydellä vauhdilla tehty eteenmeno ja nopea maahanmeno käskystä!

Oon niin ylpee ja iloinen, että melkein pakahdun. Ukon kanssa on tehty paljon töitä, mutta kyllä se sitten palkitseekin, kun saa tällaista jälkeä aikaan. Nyt täytyy vaan niitä paukkuja vähän enemmän ammuskella. ;)

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Tiukkaa pohdintaa

Eilen oli agilitytreenit ja nyt mulle tuli sellainen olo, että haluan ottaa Ukon nyt mukaan. Ukolla siis pari kuukautta treenitaukoa takana. Olin itse asiassa aika innoissani tästä ajatuksesta jo lähtökohtaisesti ja sitten kun kävin vielä Ukkoa lämmittelemässä ennen omaa vuoroa Ukko oli aivan raivopäinen, haukkui ja komensi mua, hyppi ja puri hihnaa ja itse tietenkin vaan yllytin lisää. Ajattelin, että "nyt Ukko lähtee, nyt se näyttää taivaan merkit"! Vaan niin siinä sitten kävi, että kun astuttiin hallin ovesta sisään se raivopäinen ihanan hullu koira jäi ulos ja sisään tallusteli turhankin kiltti pikku Ukkeli.

Radallakin meininki oli samaa vanhaa Ukkoa, vaikka rata oli viellä aivan ihanteellinen siinä mielessä, että sisälsi paljon suoraa juoksemista ja vedätystä, ja ohjasin paljon persjätöillä, että pääsin edelle vedättämään. Omat jalat vaan hapotti, eikä Ukko tuntunut sen enempää syttyvän. Lopuksi tehtiin vielä kentän kulmasta kulmaan suoraa hyppy-putki-hyppy-putki ja suoraan palkalle. Hyvinkin Ukko musta irtos eikä yhtään taakse vilkuile tai mitään, mutta ilmeesta puuttui se hulluus mitä oli lenkilläkin.

Hitsi mikä pettymys. Olin niin innoissani, kun oltiin menossa halliin, odotin ehkä vähän jo liikaakin jotain ilotulituksen kaltaista hullaantumista radalla ja heikkopäistä juoksemista. Toisaalta oikeasti ihan pienikin pilkahdus silmäkulmassa olis kyllä riittänyt.

Nyt palauduin ihan tosissani miettimään, että missä ollaan menty vikaan. Agilityn alkutaipaleella olin tänne blogiinkin kirjoittanut, että Ukko oli vauhdikas. Mihin se vauhti sitten hävisi? Joku Ukon mielentilassa on mennyt vikaan ja vaikka tottikseen olen saanut Ukolle oikein kivan ilmeen, niin agilityn kanssa en ole siinä onnistunut.

Olen usein miettinyt, että se liittyy mun auktoriteettiin ja tiukkaan kuriin arjessa, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että ei se kyllä siitäkään ainakaan täysin johdu. Arjessa olen kyllä hyvin tiukka käyttäytymisen suhteen sinänsä, mutta toisaalta meillä saa tulla sohvalle ja sänkyynkin kutsutaan välillä köllöttelemään ja on paljon sellaista yhteistä hellittelyaikaa, kun "vaan ollaan". Ja treeneissä Ukko on aina saanut olla kuningas ja hyppiä päin jne., ja tosiaan esim. tottiksessa vire tuntuu tällä hetkellä paremmalta kuin agilityssä, paimennuksesta tai vetolajeista puhumattakaan.

Nyt rupesin miettimään, että johtuuko osa Ukon mielentilasta agilityssä siitä, kun silloin ensimmäisenä talvena mulla itselläni oli nimenomaan ongelmaa mielentilan kanssa ja koin monesti treenit aika ahdistaviksi? Silloin keväällä aloin käymään Vappu Alatalon henkisessä valmennuksessakin tämän vuoksi. Kieltämättä olin useasti treeneissä vähän kireänä ja lähdin kotiin pahoilla mielin. Ottiko Ukko herkkänä koirana tästä itseensä ja nyt huono mielentila seuraa vaikka oma mielentila on ollut jo pitkään parempi?

Ukko on muutenkin vähän hassu, edelleen vähän sellainen "lintu vai kala". Toisaalta todella itsenäinen ja tuntuu ettei tarvitse mua mihinkään, toisaalta ihan perskärpänen ja seuraa joka paikkaan sisällä ja tulee mielellään kainaloon köllöttelemään. Ukko myös sopeutuu mukisematta aivan minne tahansa riippumatta siitä olenko mä siellä, mikä sinänsä onkin erittäin hyvä ominaisuus. Viime perjantaina Somerolta Ukkoa hakiessa tuntui vaan aluksi siltä, että Ukko olisi mieluummin jäänyt Katjalle ja tuntuuhan se ikävältä, että on koiralle täysin yhdentekevä. Olin kyllä sen verran väärässä, että kotona tällä viikolla Ukko on seurannut mua vielä enemmän kuin aikaisemmin ja toisaaalta yrittänyt selvästi olla koko ajan kovasti mieliksi. Ei änge lampaille, vaan on odotellut sivummalla kiltisti, mutta tullut innosta vingahdellen kutsusta. Ja seuraillut ihan mun kantapäillä koko ajan, kun oon tehnyt hommia pihassa tai sisällä.

Meillä on erinäisiä ongelmia harrastusten kanssa ollut ja on edelleenkin, mutta kun Ukko lenkillä tuo mulle keppiä muristen ja haukkuen ja hyppii päälle, niin on erittäin vaikea olla heltymättä sille. ;)
Ukko on polttanut mun hihat lukemattomia kertoja (eikä vähiten mun lyhyen pinnan vuoksi), mutta on meillä ollut paljon hauskaakin ja oon tosi tyytyväinen Ukkoon monessa suhteessa.

Nyt kuitenkin agilityn suhteen joudun todella laittamaan mietintämyssyä päähän.. Tuijan kanssa jo vähän puhuttiin, että jos päästäisiin vapaaharkkaamaan, niin Tuija voisi kokeilla Ukon kanssa ainakin muutaman kerran jos sitten näkis,että pystyykö Ukko vaihtamaan mielentilaansa agilityssä toisen ohjaajan kanssa. Ja ehkä jos Ukon mielentilan saisi käännettyä toisen ohjaajan kanssa agilityssä, niin se muutos sitten säilyisi munkin kanssa..?

Tai sitten vaan jättää Ukon pois agilitystä. Mikä sinänsä on looginen ajatus, mutta toisaalta ihan hölmö. Tiedän runsaasti hitaamman puoleisia tai vähän samanlaisista ongelmista kärsiviä koiria ja niin vaan niiden kanssa harrastetaan. Onko mun kunnianhimoni tosiaan niin suuri, ettei vaan anna periksi pelkästään "höntsäillä" koiran kanssa ja katsoa mihin se riittää tai tehdä sitä ihan puhtaasti yhdessä tekemisen ilosta.......?

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Itsenäisyyttä ja ohjattavuutta

Taas on touhuttu niin paljon, että yritän vaan käydä läpi kaiken touhun. Ukko lähti keskiviikkona Katjalle torstain ja perjantain paimennuskisoja varten, joihin en itse päässyt töiden vuoksi. Torstaina Ukkoa oli kiinnostanut tolppakoira enemmän ja lampaat karannut, mutta perjantaina ajoivat Katjan kanssa hienosti radan läpi saaden koularin PPR1! :) Pisteitä hakukaari 15/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 3/20 (off-linea), poispäinajo 1/10 (leikkasi menolinjan), kuljetus 11/20 (Katja ei kuulemma itse oikein pysynyt linjalle ;)) ja häkitys 10/10. Kokonaispisteitä 56. Seuraavalla kerralla kisaankin sitten taas itse Ukon kanssa, katsotaan miten se sitten sujuu. ;)

Torstaina oltiin Jerikon kanssa Huittisen Annen treeneissä. Tosi kinkkinen rata taas, mutta yllättäen kaikkein kinkkisimmäksi muodostui puomin ohi vienti putkelle. Vaikka miten yritin ohjata, niin aina Jeriko otti sen puomin! Lopulta Anne meni istumaan ylösmenolle ja parilla yrityksellä Jeriko siitä vähän hämmentyikin vaikkei putkeenkaan kyllä mennyt, mutta sitten Jeriko keksi ratkaisun; juoksi Annen ohi ja loikkasi selän takaa puomille ja juoksi muina miehinä alastulekontaktille! :D Annen kommentti treenien jälkeen oli, että ihan hyvä kun koira lukee esteitä, mutta voisi vähän vahvistaa myös sitä "käteen tulemista", on nimittäin aika itsenäistä menoa tällä hetkellä. ;)

Lauantaina oli Jerikon vuoro päästä kisaamaan agilitykisoissa. Anne Viitanen ja Kari Jalonen tuomaroi ja oli kyllä aikas kinkkiset ja mutkikkaat radat kolmosille tehty. Molemmilta meille hylyt, mutta tosi hyvää menoa ja asennetta kuitenkin! ;) Ekalta radalta hylky jo melko alussa, kun Jeriko syöksyi mun ohi A:lle vaikka putkeen yritin ohjata. Ihan pieni hartialinjan muutos riitti tähän ja toisaalta Jerikolla nyt tuntuu olevan vähän enemmänkin halua noille kontakteille. ;) Eipä siinä mitään, meinasin ehtiväni valssittamaan kepeille, mutta siinäkin olin myöhässä ja Jeriko otti takana olevan hypyn. :D


 Toisella radalla hyvää menoa aina kepeille asti, joita ennen piti tehdä valssi, mutta olin myöhässä ja yritin vaan vastakäännöksellä/vedolla, mutta eihän se onnistunut. Sitten vielä rima alas kun piti niin kovasti yrittää Jerikon edelle keilaamaan sitä putken pimeälle suulle ja lopulta hylly kun Jeriko hyppäs pituuden väärään suuntaan loppusuoralla. :D


Tänään oltiin kaveriporukalla Somerolla paimentamassa. Anita tuli meille yöksi ja Helena tuli aamulla Mallan kanssa myös meille ja jatkettiin Anitan autolla Somerolle. Jerikon kanssa otettiin vähän jakoa siinä kun jaettiin treeniporukkaa häkkiin ja laitumelle. Sitten hakua laitumen päästä ojan reunalta, mistä vähän huonosti lampaat näkyi, mutta ihan kivasti meni. :) Vähän vaan korvat olis saanut olla tuonnissa ja varsinkin poikittaisajossa paremmin auki, nyt lähti tosi herkästi keräämään ja tuomaan mulle. Siihen sitten lääkkeeksi kuuntelutreeniä kaaren päässä ja lopuksi vielä pari hakua niin, että lampaat oli aidalla ja aidan takana toinen porukka. Aluksi Jeriko vähän arpoi, että mitä porukkaa siinä piti tuoda, mutta toisella toistolla jo hoksas hyvin, ettei niitä sieltä aidan takaa pystykään ottamaan. ;)

Ukon kanssa hakukaaria ja tasapainosta poiskutsumisia kuuntelutreeninä, sitten poispäinajoa ja muutamia kaaria ja lopuksi pidempiä kaaria, joiden loppuosaa pyrin avaamaan. Ukolla oli ihan kiva meininki taas tänään, vaikka sitten loppupäivästä aloin vaan itse olemaan niin väsähtänyt, että pinna kiristyi senkin vuoksi. Paljon kuitenkin hyviä ajatuksia Virpiltä ja Katjalta, kiitos! :) Treenit jatkuu.. Alla linkki Picasan kuva-albumiin. :)

https://plus.google.com/photos/109610162957765546809/albums/6048551396977449505?authkey=CNTsxfur2bSYbQ


tiistai 12. elokuuta 2014

Jälkitreeniä

Nyt on taas jäljestelty pitkästä aikaa. Sunnuntaina kävin tekemässä lähimaastoihin janatreenit pojille. Kolme vasemmalle lähtevää janaa molemmille kahdessa eri paikkaa. Ensimmäisessä paikassa Ukolla kaksi janaa ja Jerikolla yksi, toisella paikassa toisin päin. Ensimmäisen paikan maasto oli huomattavasti mukavampaa, toisessa paikassa oli vähän suopohjaista kosteaa sammalta.

Ukko ajoi ensin omat janansa. Into oli taas korkeella, kun lähdettiin janoille ja ekalla janalla Ukko juoksi taas jäljen yli reagoimatta siihen mitenkään, kaarsi sitten takajäljelle ja suurin piirtein jäljesteli takajälkeä. Kääntyi sitten lopulta oikeaan suuntaan ja kepin ilmaisu hyvä. Toisella janalla Ukko taisi lähteä suoraan oikeaan suuntaan, mutta juoksi kyllä vähän taas jäljen yli. Muutenkin jäljestys oli melko vauhdikasta ja hieman epätarkkaa, harhaantui juuri ennen keppiä, mutta korjata takaisin sopivasti kepin kohdalla.

Jerikolle sitten yksi jana tässä kohtaa, joka oli aivan nappisuoritus, haistoi kaksi askelta ja niiden perusteella valitsi oikean suunnan. :) Myös keppi nousi hienosti. :)

Toisessa paikassa Ukko nosti janalta jäljen jo paremmin, lähti oikeaan suuntaan, mutta sitten jäi keppi jonnekin matkalle kaahatessa, en siis saanut palkattua muuta kuin suullisesti siitä hyvin onnistuneesta janasta.

Jerikolle täällä ensimmäinen jana taas aivan nappisuoritus, ei oikein olisi parantamisen varaa. Toisella janalla olikin sitten vaikeuksia. Siinä oli juuri kosteampaa sammalta alla ja johtuiko sitten siitä, että Jeriko oli tosi vaikea ratkaista suuntaa mihin jälki meni. Näytti myös siltä, että paikalla olisi ollut harhajälkeä, joiden kanssa Jeriko arpoi. Odottaminen kuitenkin palkittiin, kun Jeriko lopulta löysi oikean jäljen ja heti pian sen jälkeen nousi keppikin. :)

Maanantaina mentiin jälkeä tekemään Tuijan kanssa Ruutanaan. Itse tallasin Jerikolle jäljen ilman sports trackeria, jonka lainasin Tuijalle Ukon jäljen tallaamista varten. Meinasin siinä itse sitten yhdessä vaiheessa harhautua janalle jäljen puolessa välissä, kun tajusin noin 20 metriä janasta ollessani, että siellähän se meni. Muuten oli tarkoitus tehdä helppo jälki vaihteeksi ja tuota hairahdusta lukuun ottamatta siinä ehkä onnistuinkin. Tuija kyllä eksyi sports trackerista huolimatta ja Ukon n. 600 metrin jälki venyi niin, että päätin jo etukäteen lopettaa 3. kepille.

Esineruutukin ehdittiin tehdä välissä, maasto oli oikein mukavaa ja helppoa, tasaista ja kävi sopiva pieni tuulenvire. Ensimmäinen esine vasemmalle etuosassa, toinen keskellä takana ja kolmas taas oikealla edessä. Ensimmäinen esine nousi Jerikolla todella nopeasti. Keskeltä lähettäessä Jeriko kääntyi takarajalla vasemmalle tarkistamaan takakulman, mutta kääntyi sieltä ympäri ja eteni takalinjaa niin, että toinenkin esine löytyi tosi nopeasti ison kiven takaa. :) Kolmannesta esineestä Jeriko ei meinannut ensin saada hajua, mutta lähetyspaikan vaihtamisen jälkeen löytyi heti. :) Vitsi kun oli hieno katsoa Jerikon työskentelyä, on se vaan tosi taitava! :)))

Ukko ei ollut ihan niin loistava, mutta ihan ok meni silläkin, nostatin myös kolme esinettä. Ekan ja tokan esineen tarkennuksissa meni hieman kauemmin kuin Jerikolla, mutta Ukko on ainakin päässyt pääosin eroon siitä tavasta, että kävisi tarkastamassa jo nostettujen esineiden paikkoja, mitä se teki aiemmin. Kolmas esine oli Ukolle vähän hankala löytää, mutta kyllä sekin nousi siellä viiden minuutin sisällä. Hyvä Ukko! :)

Ukon jälki ajettiin ensin. Tein nyt lähetyksen ihan 1-2 metrin päästä, Tuija oli laittanut janalle nameja herättelemään Ukkoa ja nyt toimi hyvin; Ukko reagoi jälkeen heti, nappasi pari nappulaa palkaksi ja jatkoi oikeaan suuntaan! Jäljestys oli hieman vauhdikasta ja melko epätarkkaa varsinkin aluksi, paljon sisälsi tarkistelua. Ensimmäisen kepin kohdalla Ukko nappasi kepin suuhun ja meinasi selvästi jatkaa menoaan! Ihan Jerikomainen temppu, en olis uskonut, että Ukko tollasta tekis, kun sillä on aina ollut korkea keppimotivaatio, mutta nytpä teki! Näin kuitenkin tilanteen heti, kehuin ja palkkasin kepistä, leikiteltiin jne. Jäljestys jatkui, ehkä hieman tarkentui ja rauhoittuikin, Ukon tasolle ihan ok jäljestystä. Toinen keppi kuitenkin jäi syystä tai toisesta, ehkä tultiin Ukon kanssa nyt siihen pisteeseen, että jäljestäminen ajaa keppien ilmaisun ohi..? Pysäytin Ukon välissä ja vähän puhuttelin tästä kaahaamisesta ja epätarkkuudesta. Kolmannen kepin kohdalla meinas jo usko loppua, mutta juuri silloin Ukko nosti kolmannen kepin ja ilmaisi sen ihan hyvin eikä yrittänyt fuskata.

Jerikon jälki sitten. Jälki lähti tosiaan oikealle, ristesi janan noin 20 metrin kohdalla (pitäis taas muistaa tehdä niitä pidempiäkin). Jeriko nosti jäljen ensin ihan oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä kääntyi ympäri. Olisiko sitten mun oma "harhajälki" joka oli vasemmalla tuonut tuulen mukana hajua, en tiedä. Pyysin Jerikon sitten kääntymään, etttei ajaudu sinne ja lähdettiin matkaan.

Jeriko jäljesti taas todella hyvällä tahdilla ja tarkasti, melko reippaasti kun maasto oli niin helppoa. Kepit nousi toinen toisensa jälkeen tosi hyvin, Jeriko ilmaisi ne jopa iloisen ja tyytyväisen näköisenä, selvästi olen onnistunut niitä vahvistamaan ja Jeriko ilmaisee kepit mielellään, kun tietää mun tulevan siitä iloiseksi. :) Polun ylitykset ynnä muut meni tosi hienosti, harmitti vaan että jäljestä tuli ehkä kuitenkin liian pitkä, kun halusin nimenomaan helpon jäljen ja nyt Jerikossa alkoi kuitenkin näkymään väsymys. Jäljellä oli pituutta ehkä 800 metriä arviolta, piti mitata sports trackerilla, mutta se oli sammunut kesken matkan. Viimeinen keppi taas melko lähellä tietä heinikossa ja tästä Jeriko meinas mennä ohi. Selvästi sai vähän jotain hajua, mutta haju ilmeisesti pyöri jotenkin hassusti siinä, kun näytti yrittävän tarkentaa, mutta ajautui lähemmäksi tietä ja lopulta melkein tien reunaan. Pyysin Jerikon sitten takaisin etsimään ja löysi itse kepin. Haluan kuitenkin näitä viimeisen kepin ilmaisuja vahvistaa, ettei sitten tien läheisyys kokeissa aiheuta viimeisen kepin jäämistä.

Jotta ilta ei olisi ollut liian kiva, niin jäähdyttelylenkille lähtiessä Ukko karkasi heti autolta ja paineli pöpelikön läpi noin 100 metrin matkan suoraan järveen. Eikä kuunnellut mun huutoja tai tullut takaisin. Siinä sitten hihat kyllä paloi ihan totaalisesti, tällaisissa asioissa olen todella ehdoton, että korvien pitää olla auki ja totella. Mistä sitä tietäis mitä siellä rannassakin voisi olla! Toi on kyllä Ukossa niin raivostuttava piirre, kun se menee tohon tiettyyn mielentilaan eikä kuule tai näe enää mitään muuta kuin sen yhden asian. Useimmiten lampaat, mutta myös vesistöistä on näköjään tullut tällainen juttu. Silloin mä olen Ukolle pelkkää ilmaa ja ihan turha huudella perään. Sanoisin, että miellyttämisenhalua Ukolla ei kyllä ihan hirveästi ole ja on se aika saakelin kovapäinenkin välillä. Maaninen nyt ainakin noiden pakkomielteidensä kanssa. Huoh.

Saunassa sitten vielä hiuksista lähti hirvikärpänen mönkimään, yäk! :(
Mutta mulla on nyt uusi auto ja se on kyllä kiva! Ainut huono puoli siinä on turbo (ei siis oikeesti huono puoli), kun se on niin tehokas, että välillä tavarat (ja varmaan koiratkin) heilahtaa autossa, kun auto lähtee niin äkäisesti liikkeelle. :D

lauantai 9. elokuuta 2014

Iloisia ja ei-niin-iloisia yllätyksiä

Eilen kävin tuuraamassa Huittisen Harrin agilitytreeneissä. Olen jo pidempään halunnutkin käydä Harrin treeneissä, mutta en oo saanut aikaiseksi napata jotain irtoa, enkä myöskään hakea ryhmäpaikkaa. Tiistain agilitytreenit peruuntui tältä viikolta ja koska muutenkin edelleen aattelin pitää Ukkoa tauolla, niin treenasin Jerikon kanssa. Rata oli todella kinkkinen. Pitkästä aikaa sellainen, että olin monessa kohtaa auttamatta myöhässä ja sain todella pinnistellä, että ehdin kunnolla. Välillä on tuntunut, että juoksen ratoja Jerikon kanssa läpi vähän liiankin helposti, tässä oli sopivasti haastetta. ;)







Alun kuviokin kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan tuntui tosi vaikealta ja esim. 6. esteelle ohjaamaan ehtiminen tosi vaikealta, kunnes sitten leijeröin kaarella olevan putken ja juoksin minkä jaloistani pääsin. Toinen mulle ohjauksellisesti todella haastava kohta oli 20-21-22-23, aluksi yritin ties mitä hassuja juttuja enkä sitten todellakaan ehtinyt ohjaamaan 23:lle vaan Jeriko pääsi mua useita metrejä edelle, mutta Harri kyllä neuvoi hyvin ja kun teinkin vaan vastakäännöksen kaukaa esteestä 20 ja lähdin siitä pinkomaan, niin hitsi sehän meni hyvin! Olin tyytyväinen treeneihin. :)

Ukko odotteli autossa toiveena, että se nostattaisi itseään. Viime treeneissä Ukko on kuitenkin pikemminkin rauhoittunut autoon aiempaa paremmin, eikä ole kiljunut enää yhtään perään. Jotenkin tyypillistä Ukkoa, että jos siltä estetään jonkun asian saaminen, niin se luovuttaa ja "lannistuu" eikä yritä kovemmin. Puhuttiin sitten ensin Katjan kanssa, että Ukolle voisi tehdä hyvää kokeilla menoa jonkun toisen ohjaajan kanssa. Tai ei sitä koskaan tiedä, mutta ei siinä taida tällä hetkellä enää mitään menettääkään.. Katsotaan nyt saataisko Ukolle lainaohjaaja.. ;)

Tänään kävin (taas) autokaupoilla ja viimeinkin löytyi "se" auto. Hieman enemmän siitä maksoin kuin mitä olisin toivonut, mutta menkoon. Suoraan autokaupoilta mentiin sitten tottiskentälle. Jerikon kanssa mulla lähti vähän lapasesta ja tein vähän sitä tätä ja tuota. Ensin kapulatelineen lähestymisiä. Sitten seuraamista lyhyitä pätkiä, jääviä, luoksetulo, tasamaanouto  ja vielä eteenmenokin. Eikä mitään näistä yhdellä toistolla. No, onneksi kaikki meni aika kivasti. :)

Sitten siirryttiin "eläinkokeeseen". Ukko ja Jeriko rinnakkain paikkamakuuseen ja kaksi laukausta noin 50 metrin päästä edestä. Ukko vähän vilkaisi, mutta ei näyttänyt mitenkään pahasti paineistuvan, rauhassa makasi Jerikon vieressä, jolla ei tietenkään korvakaan heilastanut. Reaktio oli siis sitä mitä toivoinkin, että Ukko ottais mallia tai ainakin sais turvaa Jerikosta. Laukausten jälkeen mentiin Ukon kanssa leikkimään siihen mistä oltiin ammuttu ja tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä, hyvin Ukon vire kesti. :)

Tästä mun toiveet todella heräsi, ehkä sittenkin voisi saada Ukon kisakuntoon loppusyksyyn, kun ihan määrätietoisesti treenattais noita paukkuja ja muutenkin kokonaisuutta tietenkin.. Olis kyllä kiva mennä ja siihen tähdätään. :)

Tottisten jälkeen piti vielä kukkapenkin kanssa touhuta. Aloin eilen perustamaan kukkapenkkiä. Kävin siis kukkaostoksilla (ja tuhlasin ihan tolkuttoman summan kasveihin), muttta multa loppuikin sitten kesken. Tänään hain töiden jälkeen kahdeksan 50 litran säkkiä multaa lisää, mutta kuinkas kävikään; ei se vieläkään riittänyt. :D

Siinä sitten kun minä touhusin kukkapenkin kanssa ja Matti levitteli nurmikon lannoitetta, päätti lammasporukan johtaja tulla tarkistamaan olisiko jotain syötävää tarjolla. Ekan kerran vaan yhtäkkiä huomattiin, että se oli aidan väärällä puolella, ja sitten siinä illan aikana se hypppäsi ainakin neljä kertaa aidan yli! Kyllä noi lampaat on ketteriä, tosta hyppytekniikasta olis moni koira kateellinen! :D Vietiin sitten aitaukseen pihlajaa syötäväksi, että rauhoittuisi sinne, mutta katsotaan miten käy, löytyykö koko porukka joskus aidan väärältä puolelta...



torstai 7. elokuuta 2014

Kesän viettoa

Nyt alkaa helteet imemään mehut mustakin ja harrastuspuoli on tällä viikolla jäänyt vähäisemmäksi (kai?), tai ainakin musta tuntuu että koirat on ollut vähemmällä ja pihatöissäkin oon ollut vähemmän.

Lampaat kuitenkin siirrettiin sunnuntaina takaisin verkkoaitaukseen, jossa heinä oli niin vehreänä, että parempi pistää lampaat sitä popsimaan. Tuosta sähkölangalla aidatusta laitumesta alkoi olemaan kaikki niin syötynä, että ennen kuin saadaan aitausta laajennettua on parempi siirtää lampaat toiseen aitaukseen. Siirrossa oli ensin Ukko hommissa, mutta voi jumaleissön sitä säätämisen ja puskemisen määrään sillä vajaan 50 metrin matkalla, että kyllästyin Ukon touhujen vahtimiseen ja sille ärähtelyyn ja ajoin sen pois hommista ja Jeriko sai siirtää lampaat loppumatkan aitaukseen. Jeriko on kyllä sellainen luottopakki, hoitaa aina hommat just niin kuin sanon eikä häsellä. Ja nyt kun Jeriko on oppinut hiipimäänkin ja selvästi oikein tykkää tehdä sitä, niin lampaat siirtyi suorastaan nätissä parijonossa. :) Mitä mä tekisin ilman tota koiraa *miljoona sydäntä*

On muuten hämmästyttävää kuinka nopeesti ton verkkoaitauksen kasvillisuus on muuttunut, siis parissa kuukaudessa! Aluksi se oli hirveetä lantion korkuista nokkosta ja koiranputkea, nyt siellä kasvaa enimmäkseen tosi hyvää heinää/ruohoa, apilaa yms. matalaa pientä lehtikasvia, millä lampaiden kelpaa herkutella. Toivon mukaan nyt lihovat, kun tämän lisäksi on saanut puskia ja kaadettuja vaahteria ja pihlajia syötäväkseen. Osa oli tosiaan mystisen sairauden jäljiltä vähän laihoina..

Sunnuntain ärsyttävän säätämisen ja Ukon puskemisen seurauksena päätin maanantaina ottaa ihan peruskuljetusta ja siinä vaadin todella nättiä toimintaa, molemmilta. Jerikolle lähinnä piti tähdentää, ettei vaan peesaa pesässä, vaan käännöksissä tekee oikeasti kaaren ja lähtee kauemmaksi lampaista, hyvin kyllä tajusikin. :) Ukkokin oli ihan kilttinä, pisti itseään oma-aloitteisesti maahan jne. Sitten otin vielä aidalla harjoitusta, että molempien piti tasapainottaa ilman käskyjä lampaat mulle aitaa vasten JA sitten rauhoittua. Jälkimmäinen osio ei tullut Ukolta ihan luonnostaan, kun olis vaan säätänyt ja säätänyt, aina eri puolilta vähän tönässyt, että sitten voi koota toiselta puolelta. Sain kuitenkin Ukonkin päähän iskostettua, että sitten kun lampaat on mun luona, niin sitten pysähdytään ja lopetetaan sahaaminen. Jerikolle tää oli aika helppo juttu, näytti kyllä vähän ihmettelevän, että miksi mä pyydän siltä jotain näin "helppoa ja yksinkertaista". :D

Tiistaina treenailtiin, kun Sara ja Vellu tuli käymään. Ukolla oli taas hyvä vaihde päällä, oli oikein kuuliainen ja teki ihan ok flänkkiä ainakin kun itse olin lähellä. Vähän kauemmaksi ajaessa meinas silmäjumia vähän tulla, mutta Ukko pääsi näistä ohi nopeammin kuin aikaisemmin. Selvästi mun sunnuntainen lopullinen ärähdys ja pois ajaminen lampailta sekä maanantain tiukka kuri treeni piti Ukkoa taas kuuliaisena jonkin aikaa, yhtään ei puskenut överisti, tosi nätisti teki. ;)

Nyt ollaan myös käyty uimassa varmasti enemmän kuin aiempina kesinä koskaan. Molemmat pojat on nyt oppinut uimaan silleen rauhassa rinnalla/edellä ilman päälle uimisia ja hätiköintejä, joten on tosi kivakin uida aina koirien kanssa joku pikku rundi muutamaan kertaan. Virkistää mukavasti ja koirat saa lihaskuntoharjoitetta ilman, että tarvitsee läkähtyä kuumuudessa. :)

Ja kun nyt on niin kuuma ja treenit ollut vähemmällä, niin on meinannut pihahommatkin vähän hidastua. Kauheessa paahteessa ei vaan ihan hirveesti jaksaisi. Tällä viikolla on tehnyt kuitenkin ryhtiliikkeen ja marjapensaat on alkanut siistiytymään ja muutamia koristepensaita kokonaisuudessaan on raivattu pois. Kyllä se piha vaan avartuu koko ajan. :) Seuraava projekti olis sitten sähkölanka-aitauksen laajentaminen. Raivaussaha on kyllä tullut kovaan käyttöön meidän tontilla. ;)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

PPR Ukko ja Jerikolle toinen hypärinolla

Hektinen viikonloppu ollut, sen voin sanoa. Eilisen työtunteja olin tehnyt jo etukäteen pois ja lähdin jo ennen puolta päivää kotiin, koirat nappasin autoon ja huristeltiin Kiikalaan (valitettavasti vielä vanhalla autonrähjällä) missä Ukko starttasi SPKY:n perusradalla. Eka rata oli rehellisesti sanottuna hirveetä kaahotusta, Ukko ei ottanut varmaan yhtään muita kuin laukka-askelia koko matkan, puski lampaita mun ohi, että pääsis sitten taas kokoamaan. Prässäsi ja ärsytti ja tiesihän sen, ettei lampaat sellaista jää katselemaan. Lisäksi sitten itse olin ihan pihalla, että miten saa/pitää toimia. Kun käskettiin jättämään lampaat tiettyyn paikkaan, niin ei niitä siihen kirjaimellisesti pitänyt jättää vahtimatta, vaan vahtia niitä. Oman epähuomioni vuoksi lampaat ehti luisua liian kauas, eikä Ukko enää saanut tilannetta pelastettua (varsinkaan sillä meiningillä mitä koko rata oli ollut).

Tuli vähän ikävä Katjaa, kun Ukko meni niin hienosti sen kanssa. Jos Katja olis ollut paikalla, olisin ihan väkisinkin änkenyt Ukon Katjan ohjattavaksi uusintarundille. :D Marikallekin yritin kaupitella, mutta Marika kannusti itse yrittämään uudelleen ja neuvoi miten kannattaa toimia. En tosiaan ollut siis edeltävästi nähnyt yhtään perusradan suoritusta, enkä tiennyt miten pitäisi toimia eri tilanteissa.

Uusinta menikin sitten ihan ok, Ukko oli paremmin kuulolla kun käskytin tiukemmin ja peruskuljetuksessa meni itsenäisestikin maahan jos koki tulleensa liian lähelle lampaita. Kaahotusvaihde meinas mennä vapaassa kuljetuksessa päälle, mutta pysyi hallussa. Lampaan kiinniotossa käskytin Ukkoa vahingossa vähän liikaakin, kun olis pitänyt antaa sen vaan mennä, kun osaa kyllä ihan itsekin pyöriä ympärillä, mun kokemattomuuden piikkiin menee. Lammas saatiin kiinni ja sitten häkitykseen, jossa yritin avata häkin oveta väärältä puolelta ja lampaat meni kertaalleen häkin ympäri tämän vuoksi. Sitten taas pieni oma arviointivirhe, mutta tämän jälkeen lampaat siististi häkkiin. Häkistä pois otossa Ukolla oli pieniä vaikeuksia mennä lampaan ja häkin väliin, kun yksi oli kääntyneenä päin, mutta onnistuihan sekin. :) Poispäinajoa tehtiin loputtomalta tuntuva matka ja Ukosta näki, että oli helteessä jo fyysisesti ihan poikki ja olisi sen vuoksi jäänyt vaan peesaamaan lampaita eikä meinanntu ottaa käskyjä normaalisti.

Saatiin kuitenkin kaikki tehtävät suoritettua ja siten SPKY:n perusrata hyväksytysti suoritettu. :)


Perusradan jälkeen sitten äkkiä kotiin ja kissat, Matti ja kamat autoon ja mökille. Korkattiin tietenkin heti illalla laiturihypyt ja sitten lauantaina alkupäivästä itse otin aurinkoa ja koirat pyöri ympärillä iloisina. :)





Sitten iltapäivällä ajettiin Orivedelle kisoihin. Ukko kulki taas mukana, kun yritän saada sitä turhaumaa. Tosin tällä reissulla Ukko jäi aina ihan hiljaa autoon odottamaan, eikä mitään protesteja kuultu..

Päivä oli kuuma, mutta ei niin kuuma kuin moni päivä viime viikkoina, mittari näytti noin 25 astetta, kivituhkakenttä hohkas ekan radan aikana kyllä aika mallikkaasti kuumaa. Ekalla radalla jännittikin sitten oikein kunnolla, psyykkasin itseni tavallaan ulos pelistä, kun nollia oli tullut tosi vähän jos yhtään ja melkeinpä nollalla olis ollut sertissä kiinni. Eka virhe tuli kyllä A:n alastulolta, jonka Jeriko loikkas. Tämän jälkeen itselle jotenkin keskittyminen herpaantui ja Jeriko lähti lapasesta, ohitti yhden hypyn ja otti pari ylimääräistä sen sijaan. Pääasia kuitenkin, että rata mentiin tosi hyvällä fiiliksellä! :)


Toisen agiradan lähdössä jäin jotenkin ihan unelmoimaan, kun Jeriko jo tuli vauhdilla ja olis pitänyt liikkua. Putken jälkeiselle hypylle olin ihan auttamatta myöhässsä, mutta Jeriko otti sen kuitenkin. Jostain syystä kuitenkin kepit osoittautui todella vaikeiksi, ei meinannut sujua vaikka otin kunnolla taakse päin uuteen lähetykseen. Loppurata meni sitten taas jo tosi kivasti, A:n kontakti tuli otettua, tosin vähän turhaa hidasteli, samoin keinulla. Mutta hyvä rata joka tapauksessa! :)


Viimeisenä hypäri, tosi hauska rata taas. Ainut, että ohjausvaihtoehtoja tuntui olevan aivan liikaa, enkä rataantutustumisen aikana saanut tehtyä varmaa suunnitelmaa. Päätin sitten valita ne "riskiohjaukset". Keppien jälkeinen putki tuli ohjattua vähän löysästi ja Jeriko meinas tulla ohi, sain kuitenkin korjattua takaisin putkeen. Hieman kyllä harmittaa, että serti saattoi jäädä saamatta pelkästään tämän virheen vuoksi. Mutta hieno rata taas joka tapauksessa ja kiva kisapäivä oli! :)


Kisapäivän kuumuutta oli helpottamassa iso vesitynnyri, johon koirat pääsi pulahtamaan. ;)