lauantai 27. syyskuuta 2014

Ihana syksy :)

Sanoi muut mitä tahansa, niin mä tykkään juuri tästä vuodenajasta tosi paljon. Harrastusten kannalta on sopivan viileetä ja on toi Suomen ruska vaan kaunis. Oma pihakin väriloistossaan, meitsi tykkää. :)

Pari viime viikkoa ollaan oltu aika rauhakseen treenirintamalla. Viime viikolla käytiin Jerikon kanssa tiistaina agilitytreeneissä, kivaa rataa tehtiin, en muista siitä kyllä mitään erityistä. :D Perjantaina käytiin tottistelemassa ja ne oli kyllä aikas epäonnistuneet treenit. Mulla päätä oli särkenyt koko päivän ja pinna sitten paloi yllättävänkin nopeesti. Molemmille noudot, Jeriko ensin vuorossa ja hyppy oli nyt jotain aivan karseeta. Arpoi ponnistuspaikkaa mennen tullen, en tiedä mistä johtui. :( Tuntui kuin matto olis vedetty jalkojen alta, kun niin pitkään ollaan tehty töitä sen eteen ja sitten palattiin taas lähtöruutuun. Ainakin hetkellisesti. Vinoeste kertaalleen ja Jeriko sitten vaan autoon ja pieni hengähdys.

Mutta mitä teki sitten Ukko the metrisen yli liitelijä? Hyppäsi päin estettä! Siinä tilassa mulla paloi ihan hermot ja kun Ukko ei edes seurannut kunnolla uuteen lähetykseen, niin ärjäisin sille ihan kunnolla, jotain tyyliin "nyt sitten seuraat" ja kirosanat päälle. Sitten koinkin yllätyksen: Ukko aktivoitui ja alkoi seuraamaan kunnolla. Siis ihan oikeasti kesti ton ärjäisyn ja paransi! :D Se oli sitten sen treenin hopeareunus. :D

Viikonloppu meni aika nopeasti, tuparit vietettiin ja Ukolla oli alueellisen valkun treenit mitkä meni ihan kivasti. Selvästi Ukko nostatti kierroksia, kun palkkasi niin, että juoksi itse pallon kanssa karkuun, mutta vaatii kyllä itseltä aikamoista kuntoa tollanen palkkaamistyyli! :D

Tällä viikolla oli niin monena iltana muuta menoa, että treenit jäi taas vähemmälle, mutta lepo tekee toki hyvää aina välillä. :) Ja kun ei oo paljoa treenailtu, niin sitten on tullut kuvailtua poikien arkimenoa ja on ne kyllä aivan mahtavia niin monessa suhteessa. Oon tosi onnekas, kun mulla on noin hyväluonteiset ja hyvin toimeen tulevat poikakoirat ja vielä kaupan päälle noin hassut ja lapselliset. :D




Torstaina otin Jerikon Huittisen Harrin treeneihin ja oli kyllä loistavat treenit. On sillä vaan huikee meininki ja leijeröin radalla ihan tosta noin vaan kepeillä puomin ja vedätin vielä eteenpäin, että ehdin ohi väärän putken suun ja hienosti kesti! Siinä tuli sivuttaisetäisyyttä kepeille jo joku 15 metriä! :) Harri myös teki havainnon, että Jeriko tulee niistoihin huonommin ja sille selvästi sopii paremmin esim. sylivekit, johtuen todennäköisesti sen vartalon mittasuhteista. Tämä pitää siis ottaa vaan huomioon kisaratoja suunnitellessa, että mitä ohjaukset sopii meille parhaiten. Ja toki niitä niistoja voi vielä treenata. ;)

Eilen oli myös ihan vaan rento lenkkipäivä, mutta tänään lähdettiin tekemään jälkeä. Halusin Jerikolle ns. palauttavan helpohkon jäljen, joten lähdettiin ennestään tutuille maastoille Tuijan kanssa Sorilaan. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu, molemmille pojille vain yhdet esineet. Jerikolla halusin vahvistaa suoraan lähetyssuuntaan etenemistä, koska välillä Jeriko on vähän liiankin itsenäinen työskentelijä. Ukolla halusin vahvistaa sitä, että se työstää sen yhden esineen eikä löydä haahuilemalla muita. Ukolla on ollut vähän sitä, että on saattanut saada hajun ja "merkata" esineen, mutta ei ole malttanut tarkentaa siihen ja on nostanut ensin jonkun muun.

Ukko ensin esineruudussa, tuuli aika kovasti sivusta ja Ukko taisi ekaksi ohittaa esineen tuulen alapuolelta eikä saanut hajua. Toisella lähetyksellä sai sitten hajun, reagoi siihen heti selvästi ja voimakkaasti ja tarkensi esineeseen. Hienoa! :)

Jerikolle toiseen paikkaan esine. Lähetyksestä lähti suoraan ja vauhdilla etenemään, nappasi tuulesta matkalla hajun (ehkä puolessa välissä ruutua esine), tarkensi ja nosti nopeasti avainnauhan. Esine olis voinut olla kauempanakin, mutta nyt tuli ainakin hieno onnistuminen, Jeriko sai hajun suoraan edetessään ja nopeasti siitä tarkensi.

Meea ajoi ensimmäisenä oman jälkensä ja on se kyllä huikeesti kehittynyt jo ensimmäisen kesän aikana. On sillä kyllä ollut aktiivinen omistajakin, itsellä vielä tossa vaiheessa jälkimotivaatio vaihteli tosi paljon. :D

Juuri kävellessä Meean jäljelle sanoin, että nyt onkin ollut rauhallista, kun ei ole sienestäjiä/marjastajia näkynyt, mutta siinähän niitä sitten tuli juuri kun Meea aloitteli jälkeään. Jerikon jälki oli vanhentunut 1,5 tuntia, mutta koska se oli samalla puolella tietä kuin mihin sienestäjät tuli, niin päätin ajaa sen poikkeuksellisesti ensimmäisenä, kun tarkoitus oli kuitenkin ajaa helppo jälki.

Jälki oli lähes tasan 1 km pitkä ja siinä oli viisi keppiä. Kolme terävää kulmaa ja pari suoraa kulmaa. Janalla pituutta ehkä vähän reilukin 50 m, mutta tasainen ja avoin maasto. Jeriko eteni todella määrätietoisesti suoraan ja hyvällä tahdilla, vauhdista nappas jäljen hajun ja määrätietoisesti heti oikeaan suuntaan eikä mitään takajäljen tarkisteluja. Aivan täydellinen siis! :)

Lähes kaikki kulmat Jeriko otti erittäin tarkasti, yhdessä suorassa kulmassa pieni kaarros, mutta ei mitään sen kummempaa. Terävät kulmat oli ihan huikeen hyviä, kävi kärjessä ja kääntyi heti suoraan jäljen jatkolle. Kepit nousi myös hienosti. Noin 800 metrin kohdalla noustiin pienestä sähkölinjan alla olevasta taimikkoryteiköstä takas ylös metsään ja siellähän sitten 4. kepin kohdalla n. 15 metrin päässä kepin paikasta oli sienestäjä. Onneksi ei sentään kepin päällä sattunut olemaan. :D En antanut itse sienestäjän häiritä eikä antanut yllä Jerikokaan, palkkasin kepiltä normaalisti ja Jeriko tuskin vilkaisikaan ylimääräistä ihmistä. Tässä lähdettiin kohti tietä ja jälki ristesi sienestäjän tulojäljen kanssa varmaan useampaankin kertaan. Taas näkyi Jerikon työskentelyssä selkeä muutos, kun aiemman suoraviivaisen etenemisen sijaan Jeriko hidasti tahtia ja syvänsi nenänkäyttöään ja todella hienosti piti huolen jäljestään. Ihan loppumatkasta mentiin taas jo "puhtaampaa" maastoa ja hienosti viimeinenkin keppi nousi. Aivan huikeen hieno jälki!! :)

Sitten viimeisenä Ukon jälki, vanheni varmaan vähän reilun 1,5 tuntia. vajaa 700 metriä ja viisi keppiä. Ukon jana oli noin 25 metriä ja nousi vähän kalliolle. Ilmeisesti nousun vuoksi Ukko hieman väisti jyrkintä kohtaa oikealle, mutta nosti hienosti jäljen oikeaan suuntaan vasemmalle. Alkumatkasta vauhtia oli vähän liikaa ja Ukolle ensimmäistä kertaa tekemäni terävä kulma meni aika laajaksi tarkasteluksi. Tämän jälkeen Ukko kuitenkin tarkensi ja kulmat alkoi sujumaan tosi terävästi vaikka vauhtia onkin selvästi enemmän kuin Jerikolla. Loppumatkasti Ukko varsinkin rauhoitti menoaan ja alkoi jäljestämään hyvinkin tarkkaan ja joka tapauksessa Ukonkin kaikki kepit nousi. :)

Ukolla on myös ollut sitä, että esineruutuun on herkästi tullut pissa. Monta kertaa ihan mun omaa typeryyttäni, kun en ole kunnolla käyttänyt Ukkoa asioilla ennen harjoitusta. Mutta on siinä myös sitä, että Ukko selvästi kuormittuu ja muutenkin viimeistään harjoituksen jälkeen sen on tyhjennettävä suoltaan. Ei maha mitenkään löysällä ole, mutta siis selvästi jäljen jälkeenkin oli tarve tehdä asiansa ja tulkitsen ton liittyvän kuormittumiseen. Nyt ei kuitenkaan tullut pissaa ruutuun ja kakkakin vasta jäljen jälkeen, joten oli hyvä treeni! :D

Olipa kyllä onnistuneet ja hyvät treenit ihanan kauniissa syksyisessä säässä. :)



lauantai 13. syyskuuta 2014

PK-jälki PiirM2014

Tänään oli PK:n piirinmestaruuskoe, joka oli mulle ensimmäinen laatuaan. Valmistauduttiin kokeeseen käymällä maanantaina kentällä tekemässä pelkät noudot. Lähinnä hypyn tahdoin tehdä, mutta halusin ketjuttaa sen. Ensin kaksi hyppyä pelkästään paluuhyppynä, ekalla rima tippui, tokalla puhdas suoritus. Sitten koko liike ja hitsi kun olikin hieno suoritus, sekä meno että paluuhyppy puhtaat ja ilman mitään arpomista! :)

Tänään aamulla oli kuitenkin hirveästi sumua ja kastetta nurmella, päätin jo kotipihassa ottaa vähän hyppyä ja huomas, että vaikutti Jerikoon tosi paljon. Jälkikoe alkoi tottiksilla ja me oltiin ekassa parissa, ensin paikallaolo, joka oli erinomainen. Seuraamisessa Jeriko vähän ynisi ja käännökset itse sössin hätäilyllä, pääasiassa kuitenkin ihan hyvää seuraamista ja Jeriko sai kehuja vireestä. Arvosana muistaakseni hyvä. Istuminen onnistui tällä kertaa, erinomainen. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo aika hyvät, olis saanut tulla vielä nopeammin, mutta tuli melkein täysiä kyllä, erittäin hyvä. Seisomisessa olis saanut olla vielä nopeampi pysähtyminen, luoksetulo ok, meinas ennakoida siirtymistä. Hyvä?

Tasamaanoutoon lähti voimakkaasti mihin olin tosi tyytyväinen. Palautus olis voinut olla voimakkaampi, mutta oltiin kyllä aika lähellä maksimia mitä ton kokoinen pieni koira pystyy 2 kilon kapulan kanssa. Hyvä/erittäin hyvä? Hyppynoudossa selvästi vaikutti kostea liukas maa ja menohypyssä Jeriko ponnisti esteestä, paluuhypyn kiersi. Puutteellinen. Vinoesteellä heitin kapulan aivan törkeän pitkälle, aivan liian pitkälle ja sitten kapula vielä kiersi kauemmaksi. Leikatun nurmen tuppoja oli siellä täällä ja Jeriko ei meinannut löytää kapulaa. Hajulla lopulta löysi, mutta pasmat meni sen verran sekaisin, että kiersi esteen. Puutteellinen. Eteenmenoon Jeriko lähti tapansa mukaan täysiä ja tikkusuoraan, käskystä istahti heti ja kääntyi muhun päin kuin kysyäkseen: "anteeksi mitä sanoit?". :D Toinen käsky siis maahanmenoon. Yhteispisteitä hieman säälittävät 74.

Maasto aloitettiin esineruudulla, joka oli aika mielenkiintoisessa maastossa, ei mikään helpoin mahdollinen, mutta kiva. Vasen takakulma nousi voimakkaasti ja muutenkin oli vähän epätasaisuutta oikeassa laidassa. Ekana nousi vasemman takakulman esine. Sitten oikeasta reunasta melko keskeltä. En vaan nähnyt ihan tarkkaan mistä se nousi ja etenin edelleen oikealle. No, eihän siellä mitään ollut ja palattiin keskemmälle, josta Jeriko nosti etuosasta hienosti kolmannen esineen. Pisteet 30/30.

Jäljelle arpoutui numero 3. Jana lähti jyrkkään ylämäkeen eikä edes mitenkään avointa maastoa, vaan heti lähdössä joutui käytännössä pistämään kahden kuusentaimen läpi ja muutenkin janalla oli taimikkoa ja isoa kivikkoa. Mutta sinnehän se vaan uppos, ei mitään ongelmaa, kävi vähän takajäljellä, mutta kääntyi itsenäisesti enkä poistunutkaan janalta, kun näin, että tarkistaa ja sitten vaihtoi oikeaan suuntaan. Jana 34/40.

Sitten alkoi heti vaikeudet. Vuoroa odotellessa kolme ihmistä meni metsään sinne puolelle ja varmasti niitä sienestäjiä oli ollut muutenkin, koska Jerikon työskentelystä näki heti, että on harhaa, on harhaa. Jeriko tarkasteli yhtenään ja välillä palasi taaksepäin nostamaan jäljen siitä, missä oli ollut varma jäljestä. Mutta niin se vaan jatkoi menoaan. Ensimmäinen keppi varmaan jäin näiden tarkistelujen lomassa ja pian oltiin menty jo niin pitkään, että vähän hiipi mieleen ajatus, että mennäänkö sienestäjän jäljellä vai missä. Lopulta nousi ensimmäinen keppi ja melkein kyynel vierähti silmään. Samaan tapaan jatkettiin, Jeriko joutui varmistelemaan ihan yhtenään harhojen vuoksi ja sitten vielä sen päälle mentiin parinkin suoalueen läpi, joista yhdelle meinas jäädä mun vasen saapas, kun niin märkä sammal imaisi. Pari vesiojaakin ylitettiin.

Keppejä silti nousi ja olisin voinut itkeä jokaisen kohdalla. Rinnassa kasvoi koko ajan huikea ylpeys Jerikosta enkä voinut kuin ajatella, että miten upea koira mulla onkaan. Kolme keppiä kun oli noussut, aattelin, että ei varmaan enempää nouse, ollaan kuljettu tosi pitkään ja ehkä ollaan jo jollain sienestäjän jäljellä..? Mutta niin vaan nousi neljäs keppi. Tämän jälkeen tultiin suolammen viereen, jossa meni myös tallautuneita metsäpolkuja ja selvästi todella paljon harhaa. Polunylityskin siinä oli ja Jeriko joutui tarkastamaan tarkastamasta päästyäänkin jäljen oikeaa suuntaa. Suopursua koko paikka myös täynnä, joten ei todellakaan helpot olosuhteet koiralle. Lisäyksenä vielä, että täällä meitä vastaan käveli myös joku mies, josta unohdin aiemmin mainita. Kyseessä siis Kaarinan polku jossa kulkijoita varmasti runsaasti muutenkin ja sitä pitkin sienestäjien helppo lähteä syvemmälle metsään.

Päästiin lopulta suopursuista läpi ja sitten taas polun yli ja Jeriko jatkoi näennäisesti jäljellä. Hetken matkan päästä Jeriko kuitenkin alkoi taas tarkastamaan asiaa enkä voinut tietää yhtään mihin jälki voisi jatkua. Jeriko tarkisteli ja tarkitseli poluvartta etsien ylityspaikkaa eikä ollut selvästikään tyytyväinen löytämäänsä. Lopulta se palasi suopursujen keskelle, nosti oikean jäljen ja jatkoi eri suuntaan.

Fyysisesti Jeriko oli tässä jo todella väsynyt, sen näki päällekin. Nenä kävi kuitenkin äänekkäästi ja kun tämän episodin jälkeen nousi viideskin keppi olin jo todella lähellä purskahtaa ylpeydestä itkuun. Aikaa oli enää todella vähän, mutta annoin Jerikon vaan omaan tahtiinsa jatkaa työtä mitä niin hienosti teki. Jos ei ehtis ajoissa keppejä palauttamaan, niin so be it. Aivan loppujäljestä noustiin maastossa ylös pois soisesta maastosta ja selvästi helpompaan maastoon, Jeriko nosti vauhtia ja nosti hienosti myös kuudennen kepin, jota sitten ihan kirjaimellisesti juostiin palauttamaan, aikaa jäljellä enää pari minuuttia!

Olin jo jäljellä Jerikon perässä kulkiessa aivan pakahtua ylpeydestä, mutta ehkä vasta jälkikäteen tajuaa minkä työn Jeriko oikeasti teki. Se työskenteli taukoamatta ja sinnikkäästi vaikeuksista huolimatta 40 minuuttia!! Ei ihan joka koira jaksais tollasta luovuttamatta.

Ja niin oli vaikeuksia jäljellä monella muullakin, kymmenestä kuudella jäi kaikki kepit nostamatta, kaksi muuta nosti viisi keppiä ja yksi neljä. Ei ollut siis helppoa kelläkään. Ja vaikkei tottispisteillä voi mitenkään leijua, niin siinä kävi kuitenkin niin, että Jeriko veti pisimmän korren ja on nyt Pohjois-Hämeen kennelpiirin jäljen piirinmestari vm2014! Mun pieni sinnikäs taistelijani. :))


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Piirinmestikset

Tänään oli Pohjois-Hämeen kennelpiirin agilityn piirinmestaruus kisat NPKH:n majalla. Aikataulu oli tiukka ja sen vuoksi heti hylkyradan jälkeen joutui poistumaan radalta eikä saanut vetää kisanomaisena loppuun, mikä oli kyllä todella tympeetä. Seuraavan vuoden järjestäjän kannattaisi kyllä ottaa kaksi rataa käyttöön, että kilpailut saataisin läpi vietyä ilman tällaista kauheeta hoppua. Koiralle tosi ikävää jos ohjaaja tekee virheen ja rata menee hylyksi, niin ei saada jatkaa vaikka koiralla olisi ollut kuinka hyvä fiilis päällä... :/

Molemmat koirat siis mukana kisassa, Ukko lähtöjärjestyksessä 3. ja Jeriko viimeinen. Ukolla oli kyllä kiva fiilis kisapaikalla, koko ajan parempaan mennään. Radallakin Ukko oli ihan vauhdikas, keppivirhe tuli, rima ja kielto ja sitten loppusuoralla tein taas saman mokan kuin keskiviikon kisoissa. Putki syötti vähän ohi hyppylinjan ja kutsuin Ukkoa, niin sehän tuli mun puolelta hypystä ohi. Siitä jatkoin kyllä suoraan vaan maaliin. Kiva fiilis oli. :)



Jerikolle samalta radalta hylky heti alkumetreillä. Siinä missä Ukko tuli pienellä kutsumisella putkesta mun perään, niin Jeriko päätti ottaa matkalla yhden hypyn ja siitä sitten heti hylky ja pois radalta. Todella tympeetä, koska Jeriko oli ihan huipussa vireessä!



Toisena sitten agirata. Tässä lähdettiin taas kivalla fiiliksellä Ukon kanssa, tosin 2. ja 3. esteen väli oli ihan äly ahdas varsinkin pitkälle hyppäävälle Ukolle ja rima tuli alas. Sitten ohjasin itse huonosti putken ja siitä hylky ja ulos.



Jerikolle tässä oli kisan paras rata. Ahtaat hypyt häiritsi Jerikoakin, kun joutui kokoamaan niin hirveästi, mutta hyvin meni. Yksi rima tuli alas, mutta muuten hienoa rataa ja aika -11,98 eli oikein kiva aika. :)



Sitten joukkuerata. Ukon kanssa lähdettiin rinnakkain vauhdikkaalle kivalle radalle, mutta kompastuttiin sitten hypyn pakkovalssitukseen, kun en malttanut odottaa Ukkoa ja lähdin liikkumaan liian aikaisin ja hyppy tuli sitten väärään suuntaan.



Jerikon kanssa tää rata oli tosi hauska vetää, kun Jeriko meni niin vauhdilla. Video tosin pätkii ja siitä tulee vielä pikakelauksia joihinkin väleihin, mutta vauhdilla mentiin oikeestikin. ;) Kepeillä Jeriko teki hassusti, kun näytti jo alkavan pujotella, mutta sitten lähtikin ryntäämään ohi. Ei vissiin ei oikein olis malttanut pujotella. Hylky lopulta takanurasta, mutta päästiin siitä vielä loppusuoralle ja puomin kontakti oli kyllä huiken hyvä! :) Sitten tultiin loppusuoran esteitä ohi, kun lopetin ohjauksen, mutta se ei haittaa. Vähän tuloksettomat piirinmestikset tällä kertaa viime vuoteen verrattuna, mutta tää on agilityä. ;)


lauantai 6. syyskuuta 2014

Fiiliksiss(t)ä

Tällä viikolla on fiilikset käyneet vähän laidasta laitaan, ruoditaanpa niitä vähän. ;)

Maanantaina käytiin VALKK:n tottisvuorolla ja kyllä pieni treeni voi tehdä ihmisen isosti loiseksi! :) Jeriko oli tosi hyvässä vireessä, tehtiin noudot estenoutojen kera. Tasamaanouto oli oikein hyvä ja sitten metrinen hyppykin meni kivasti. Menohyppy on nykyään tosi hyvä, mutta paluussa vähän miettii vielä sitä ponnistuskohtaa. En tiedä sitten mistä johtuu, rikkooko kapulan nostaminen jotenkin rytmiä, mutta treenikaverin vinkistä otin vaarin ja laitoin Jerikon istumaan esteen taakse kapula suussa ja siitä kutsu yli, niin hyppäsi todella vapautuneesti ja hipaisemattakaan estettä! Näitä tehtiin sitten pari ja molemmilla toistoilla tosi hyvä hyppy. Kyse ei siis olekaan siitä, että mua kohti hyppääminen olisi vaikeeta niin kuin olen ajatellut, vaan liittyy ilmeisesti jotenkin siihen rytmitykseen.. Paluuhyppyjä pitäis siis ottaa pelkältään taas enemmän, kun menohyppy tuntuu sujuvan niin hyvin. Vinoesteellä nouto ihan kertaalleen ja sekin oli hieno! :)

Mutta kaikkein iloisimmaksi mut teki Ukko. Nyt sain sen oikein kunnollakin haukkumaan kentän laidalla ja vitsi millä vireellä tehtiin töitä! Miten voikin ihminen tulla niin iloiseksi siitä, että koira haukkuu, hyppii päälle, meinaa purra ja seuraa melkein banaanina estäen edestä ja takaa? :D Mutta kyllä vain, ihan saakelin tyytyväinen olin. Eikä se Ukon seuraaminen niin banaanilta oikeasti näyttänyt kun katoin sivulle, tuntui vaan kun oli niin tiivis ja todella aktiivinen. 1,05 metrin hyppynouto vaivattomasti kuten aina, mutta nyt oli noudossa myös voimaa, kun vire oli niin hyvä. Vinoeste myös tosi loistava.

Keskiviikkona olikin sitten jännä päivä tai siis ilta, kun oltiin agilitykisoissa ekaa kertaa kolmen kuukauden tauon jälkeen. Ja siis treenitaukoakin alla melkein saman verran poislukien ne yhdet treenit joissa tehtiin hyppyrataa. Ilmoitin Ukon hetken  mielijohteena, lähinnä koska mulla oli lahjakortteja Tamskille ja koska halusin kokeilla mitä Ukon vire nyt sanoo kun mennään suoraan kisatilanteeseen.

Kisapaikalla Ukolla oli vire korkeena, vinkuikin välillä malttamattomana ja leikki innokkaasti, sain Ukon haukkumaankin kentän laidalla. Joku kuitenkin meni vähän vikaan, kun vähän jäi puolivillaiseksi meno ekalla radalla. Kepit Ukko kyllä teki tosi hienosti, varmaan paremmin kuin koskaan ja kontaktit oli ihan älyttömän hyvät varsinkin kun ottaa huomioon treenitauon. Hylyksi kuitenkin meni eikä tulosta tavoiteltukaan vaan fiilistä, enkä siten välittänyt esteiden ohituksista tms. Ukko vaan on niin herkkä, eikä onnistunut itse niin katkeamatta ohjaamaan virheen jälkeen, että tuli vähän kökkö-kohtia...


Toinen rata oli tätä vireen hakemista ajatellen profiililtaan lähestulkoon täydellinen. Pääsin lähtemään Ukon kanssa ihan rinnakkain kilpaa ja siitä jatkettiin ihan ok meiningillä, mutta rata hylkääntyi, kun yritin ohjata ennakoivasti putkea edeltävää hyppyä ja otin vastakäden, niin herkkä ja kiltti Ukko tuli sitten ohi. Ja jälleen sama ongelma, etten saanut ohjausta jatkettua luontevasti, olis vaan pitänyt Ukko saada lähetettyä suoraan putkeen. Kontaktit tälläkin radalla kuitenkin oivat. Loppuradasta kepeiltä jäi viimeinen väli tekemättä, mutta siitä jatkoin vaan menoa, parikin hyppyä taisi jäädä välistä, mutta sitten taas loppusuora oli ihan kiva. :)


Kisan jälkeen oli kyllä kieltämättä aika lannistunut fiilis. Mietin, että eikö Ukko vaan tykkää agilitystä, eikö se tykkää tehdä sitä mun kanssa vai missä on vika, kun se niin hidastelee. Mietin taas lainaohjausta jne. Kirsikkana kakun päällä neloselta tuli Hachiko -leffa joka syöksi mut vielä syvemmälle masennuksen syövereihin. :D (nyt voin jo nauraa itselleni) Mietin, että kuten Hachiko ei nouda palloa kuin aivan erityisestä syystä, niin eikö Ukkokaan näe vaan syytä juosta heikkopäisenä agilityssä ja osaanko sille syyksi muuttua. Mietin myös, että mitä se uskollisuus on, onko uskollisempaa mun kohdalta antaa agilityn sitten vaan olla jos Ukko ei siitä tykkää, antaa Ukko lainaohjattavaksi vai jaksaa vaan itse uskoa ja jatkaa. Sitten taas yön yli nukuttuani muistin, että ei Jerikokaan pari vuotta sitten käännösten jälkeen ihan täysillä tykittänyt, vaan sekin on tullut vasta myöhemmin ja tosiaan haluan tehdä itse Ukon kanssa, koska Ukko on kuitenkin mun ainutlaatuinen ypyttäjä. Aattelin siis, että Ukolla on ehkä toivoa kuitenkin! :D

Torstaina oli Huittisen Harrin treenit joihin sitten lähdin Ukon kanssa ja hyvä, että lähdin! Ukko oli hallin pihassa ihan raivoisa. :D Kiusoittelemalla sitä veräjän takaa autossa sain Ukon kiljumaan mulle ja autosta ottaessa se oli todella korkeassa vireessä! Hampaat osui välillä käsivarteen jne., ja välillä Ukolta pääsi sellaisia ääniä, etten voinut kuin nauraa. :D Hallissa ja kentälläkin Ukolla oli ihan kiva fiilis ja oli kivat treenit. Tein myös sellaisen havainnon itsestäni, että mun pitää kyllä ohjaamisasennettani Ukon kanssa muuttaa, kun nyt varmistelen ja odottelen niin paljon. Itselle kunnon raivo pääälle ja se ajatus, että nyt vedetään nopeaa nollaa, vaikkei virheet haittaiskaan. Siis itselle nyt täytyy saada taas se 100-lasiin Ukon kanssa, niin Ukkokin toimi paremmin.

Eli toisin sanoen a) Ukko tykkää kyllä agilitystä, ei muuten hallin pihassa olis niin innoissaan kun tasan tarkkaan tietää mihin ollaan menossa b) mun pitää nyt itse päästä irti vanhoista kaavoista.

Perjantaina oli kilpailunomaiset tottistreenit VALKK:n kentällä. Jerikon kanssa tein ekassa parissa ja ekana yksilöliikkeitä. Pitkällä suoralla Jeriko edisti aivan sikana ja aivasteli ihan yhtenään, aivan ylivireessä siis. Takaisin kääntymisen jälkeen alkoi ihan hyvin sujumaan. Liikkeestä istumisessa meni taas maahan. Näitäkin virheitä tuntuu tulevan enemmän ylivireessä. Pitäis siis saada vire silleen kohdilleen, että Jeriko kuuntelis mitä mä sanon eikä vaan suorittaisi ensimmäisenä mieleen tulevaa liikettä. :D Jäävissä maahanmeno ja seisominen hyvät ja palkkasin vaan suoraan hyvistä stopeista. Vielä kapulatelineen lähestyminen ja siinä oli Jerikon treeni. Tietty paikkamakuu vielä.

Ukko teki myös ekana yksilöliikkeitä, ja nyt tuli Ukolle ehkä liiankin kisanomainen fiilis. Seuruukaaviossa Ukko tuntui paineistuvan sekä parkkipaikalla autossa haukkuvasta koirasta (BH-kokeessakin tuntui muiden haukkumisesta paineistuvan) sekä parin "EI" ärjäisyistä omalle koiralleen. Varsinkin paikkamakuuta kohti kävellessä ei voinut seuraamisesta oikein puhuakaan, kun pieni poika oli niin paiseessa. :(

Liikkeestä istuminen ei myöskään mennyt helpoimman kautta, kun kahteen kertaan kesken liikkeen paikallaolossa annettiin käsky "MAAHAN" ja Ukko lakosi niille sijoilleen. Lopulta saatiin se istuminen onnistumaan kuitenkin.



 Sitten liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo joissa olin ihan älyttömän tyytyväinen siihen, kuinka Ukko korotti virettään ja tuli ihan kohtuu hyvällä vauhdilla luokse ja suoraan eteen siitä huolimatta, että oli juuri ollut ihan paineessa! :)


 Sain sitten vielä ihan kivasti nostettua Ukon virettä ja kapulan nouto sujui häntä ihan kivasti hulmuten. Nouto on ollut nopeampikin, mutta painetilanteessa Ukko usein irtoaakin musta hitaammin.


Hyppynouto meni vähän plörinäksi sen vuoksi, että ruoho oli niin korkea että kapula hukkui sinne ja Ukko joutui etsimään sitä tosi pitkään. Kahteen kertaan Ukko tuli sitten ohi hypystä paluussa, mutta sitten saatiin ihan onnistunutkin. Vinoeste meni kivasti.

Hyvät ja huonot puolet treeneissä oli toi paine, toisaalta huono kun Ukko ei pystynyt suorittamaan normivireellään, mutta toisaalta hyvä, että pääsi harjoittelemaan tollaista tilannetta "turvallisesti" ja niin, että sain palkkailla Ukkoa väleissä ja nostattaa sitä uudelleen. Erityisen hienoa oli se, kuinka Ukko nosti virettään hankalien paikkojen jälkeen. Ehkä tämä treeni toimi jonkinlaisena siedätyshoitona Ukolle..? :)

Tänään sitten paimennuskisat Somerolla. Ukko oli kolmanneksi viimeinen 1-luokan koira, eli saihan siinä vuoroaan odotella, mutta mikäs siinä odotellessa kauniissa säässä. Jännitti aika paljon, mutta pidin vaan mielessäni, että luotan Ukkoon ja me ollaan tiimi. :) Hakukaarella Ukko lähti tosi kivasti, vähän hidasta ja kavensi n. klo 10 kohdalla, mutta annoin sitten lisäkäskyä ja jatkoi loppuun saakka eikä itse asiassa ollut edes hirveen ahdas takaa. Pisteitä 13/20. Maahanmenot ei kyllä sitten toteutuneet ja nostosta tämän johdosta 1/10. Suuntakäskyt Ukko kuitenkin otti vastaan vaikka ei pysähtynytkään ja koska Ukolla on luonnostaan aika rauhallinen tahti lampaiden kanssa, niin kuljetus ohjaajalle 16/20. Hausta yhteensä 30/50.

Poispäinajo meni muuten ok, mutta en oikein osannut nyt ohjata linjaa. Lampailla oli veto vasemmalle, enkä sen vuoksi uskaltanut niitä sinne kauheesti päätää ja osan matkasta tultiin liian oikealla ja kerran koukkaistiin vasemmalla. Pisteitä 4/10. Kuljetus sujuikin sitten aika kivasti. Ukko oli kivassa fiiliksessä ja itse tasapainotteli tosi kivasti, kerran alussa työnsi vähän liikaa ja lampaat meni musta vähän ohi, mutta sitten sovitti etäisyytensä oikein. Toisen portin jälken porukan kaksi karitsaa alkoi sitten todella ikävöidä äitejään tai mikä lie niille tuli, kun alkoi erkaantumaan uuhista ihan totaalisesti ja yritti hipsiä jatkuvasti vedon suuntaan. Hienosti kuitenkin saatiin ne pidettyä linjalla ja muiden mukana. Kuljetua 17/20.

Häkille tullessa nämä kaksi yritti edelleen vähän erkaantua porukasta ja jouduin Ukkoa siirtämään pariin kertaan uudelleen ennen kuin saatiin rauhallinen tilanne. Flänkki oli ihan ok, mutta itse sitten ehkä yliohjasin tai sitten johtuen tästä vedosta, niin kolme lammasta (taisi olla nää karitsat tässä mukana) tuli pari askelta ohi porttilinjasta ennen kuin saatiin ne käännettyä takaisin häkille. Häkitys 8/10. Häkistä ulosotto Ukon tyyliin rauhallinen ja tyyni 10/10. :)

Yhteispisteitä siis 69 ja harmillisesti yksi piste vajaa PAIM1:stä. Toisaalta oli radan jälkeen aivan älyttömän tyytyväinen Ukkoon ja annoin sen kyllä sen kuullakin. Rata tuntui tosi hyvältä ja tehtiin hyvin hommia yhteen eikä niin, että mä hermoan ja Ukko säätää. ;) Kyllä meistä hyvä tiimi tulee ja kun saadaan treenattua noi tietyt pikku jutut kuntoon, niin johan tulee hienoa rataa. Ja vaikka toi silmänkäyttö on Ukolla välillä vähän liiallista, niin hienosti tehdessään se on kyllä saakelin tyylikäs vaikka itse sanonkin. Mun Ukkeli. :))

Huomenna onkin sitten agilityn piirinmestikset ja toivotaan sinne yhtä hyvää fiilistä! :)