lauantai 31. tammikuuta 2015

Hyvinvoiva koira

Tiina oli kirjoittanut ajatuksia herättävän päivityksen blogiinsa harrastuskoirien henkisestä hyvinvoinnista ja päätin tarttua haasteeseen ja käydä näitä mentaalipuolen asioita läpi. Vasta Ukon (ja ehkä myös ylipäätään kokemuksen) myötä olen "joutunut" oikein kunnolla pohtimaan näitä asioita. Mikä tekee onnellisen koiran? Millainen ohjaaja haluan olla koirilleni ja millaiselta haluan meidän tekemisen näyttävän?

Itsellä jotenkin särähtää korvaan, kun agilityssä koiralle huomautetaan esimerkiksi rimojen tiputtelusta tai jos koira tekee virheen kepeillä tai ohittaa esteen. Lähes aina vika on ohjauksessa, mutta siitä huolimatta osa ohjaajista toruu koiraa suullisesti tai vähintäänkin näyttää eleillään ja tiukemmalla ohjauksellaan seuraavalla yrityksellä, että "et sitten prkl tehnyt äsken oikein". Sitten koira ylivirittyy, ahdistuu tai paineistuu ja virheitä tulee herkästi lisää. Osa on jo ylivirittyneitä heti hallille/kentälle tullessaan ja rimat lentelee, eikä toruminen mielestäni ole siihen oikea lääke. Tuima ilme koiran kanssa tehdessä on ylipäätään ikävää. Ja sanotaan nyt vielä, että tuima ilme on mielestäni eri asia kuin keskittynyt.

Myös tokokentillä näkyy välillä paineessa olevia koiria. Hyvänen aika, onhan omatkin koirat välillä olleet kentällä paineessa! Ikävän usein kuitenkin näkee sitä, että koiraa ohjataan selvästi liian kovalla tyylillä ja paineistavasti. Olen nähnyt tällaista niin treeneissä, kokeessa liikkurina kuin möllitokotuomarina. Viimeisessä roolissa ollessani kerran yritin ohjaajalle sitten sanoa, että koira on mielestäni paineistunut ja ohjaajan pitäisi löytää keino olla koiransa tukena kehässä. Siis todella positiiviseen ja rakentavaan tyyliin yritin tätä pohtia ohjaajan avuksi. Vastaukseksi sain jotain tyyliin, että "koira filmaa"... :(

Usein myös korkea vire ja ahdistuneisuus/hermostuneisuus sekoitetaan toisiinsa, vaikka mielestäni ne on selvästi erotettavissa toisistaan. Korkea vire on sinänsä tavoiteltava asia, mutta kukaan tuskin tavoittelee koiran ahdistumista? Koiran eleistä tai varsinkin äänestä voi hyvin selvästi kuulla, onko se innostunut vai nimenomaan ahdistunut. Onko sitten oikein laittaa koiraa tilanteisiin joissa se ahdistuu? Jos ohjaaja itse aiheuttaa koiran ahdistumisen omalla toiminnallaan, niin se ei mielestäni ainakaan ole oikein.

Tiinan blogin kommenteissa nostettiin esiin myös pk-puolella haluttu "koiratyyppi", koira jonka hermorakenne kestää painetta ja pysyy silti työskentelyalueella. Kaikki koirat ei toki tällaisia "ihannekoiria" ole, mutta aika iso ero on myös siinä miten eri lajeissa painotetaan koulutuksessa vireenhallintaan. Varsinkin suojelupuolen kouluttajat ovat todella taitavia koirien nostattamisessa sopivasti niin, että koira ei kuitenkaan hermostu. Ja ensimmäistä kertaa saalisrauhasta olen kuullut suojelukouluttajalta ja väittäisin ettei kovinkaan moni agilityohjaaja käytä sitä ainakaan tarkoituksenmukaisesti vaikka siinä lajissa jos missä vire nousee korkealle ja olisi koiralle terveellistä palauttaa vire treenin jälkeen takaisin "normaalitilaan". Itse olen alkanut sisäistämään tätä asiaa vasta aivan hiljattain ja tuntuu jeesustelulta kirjoittaa asiasta tähän, mutta olen silti sitä mieltä, että kun puhutaan koirien psyykkisestä hyvinvoinnista ja turhan stressin välttämisestä, niin tässä olisi yksi asia johon jokaisen koiranohjaajan kannattaisi perehtyä

Paria Tiinan kirjoittamaa lausetta haluan lainata ihan suoraan. "Onko koulutuksen tavoite saada koirasta iloisen rento suorittaja vai varovaisen tarkka?" "Onko treeneissä tavoitteena saada koira onnistumaan, vai epäonnistumaan?"

Minulle tavoitteena on saada koirasta iloisen ja rennon suorittajan lisäksi ohjaajaansa täysin luottava.  Koiria on erilaisia ja esim. Ukko paineistuu herkästi ulkoisista tekijöistä. Joku toinen koira saattaa paineistumisen sijaan reagoida hermostumalla, sähellys alkaa, volyymi nousee... Haluan olla koirilleni tukipilari ja turvan antaja, se jonka lähellä on aina hyvä ja turvallista olla vaikka joku ulkoinen asia jännittäisi. Haluan olla tukemassa koiriani, jotta henkinen tasapaino säilyy treeneissä ja kisoissa. Tästä iloisuudesta, rentoudesta ja molemminpuolisesta luottamuksesta muodostuu yhteistyö jollaista on mielestäni ihana katsoa muidenkin koirakoiden välillä ja voin vain toivoa, että mekin koirakkona ilmennämme sitä. :) Ja jos treenit ja kisat sujuu tällä asenteella ja koira tietää kotonakin olevansa rakastettu, niin uskoisin sen olevan psyykkisesti aika hyvinvoiva. :)

Unohdin haastaa kavereita. Eli haastan koirien hyvinvoinnista kirjoittamaan Hyvinvoiva koira -otsikolla Kaislan, Mian ja Nassun.

torstai 29. tammikuuta 2015

Juoksari vai pyssäri, kas siinäpä pulma = kontaktimasis

Noin vuosi sitten lähdin tekemään pojille juoksu-A:ta. Ensisijaisesti lähdin tekemään sitä Ukolle, koska ajattelin sen tuovan ehkä Ukolle lisää menohaluja agilityyn, kun ei tarvi himmailla, ja toisaalta halusin sillä säästää Ukon 1:n kyynäriä. Jerikolle lähdin A:n juoksaria tekemään siinä sivussa ihan mielenkiinnosta saisiko sillä nipistettyä aikaa radoilta pois ja toisaalta Jeriko oli juuri alkanut vähän himmailemaan A:n alastulolla, joten se oli ihan hauska kokeilu juoksuttaa. No Jerikohan juoksi, mutta aika pian kävi selväksi, että se juoksee aivan liian lujaa ja sen oli tosi vaikea saada askeliaan sopimaan alastulolle ja vaihdettiin takaisin pysäytyskontaktiin, joka on nyt toiminut ihan hyvin.

Ukolla juoksu-A tuntui sujuvan tosi luontevasti askelten osalta ihan viime aikoihin saakka. Sillä tuli luontevasti kaksi laukka-askelta alastulolle ja kosketukset aika hyvin. Sitten tapahtui jotain ja Ukko alkoi loikkimaan A:n alastuloa. Olen yrittänyt sitä suorapalkkailla, mutta vauhdista eteen heitetty palkka vaan provosoi lisää loikkimista. Alastulon eteen laitettu palkka tavallaan toimi, mutta paluuta sujuvaan kahteen laukka-askeleeseen alastulolla ei ole näkynyt. Tällä hetkellä vaihtoehdot tuntuu olevan loikka ylhäältä tai jarruttelu ja epämääräinen määrä askelia. Enkä tiedä millä tavalla saisin Ukon suoriutumaan oikein, kun erilaiset palkkaamiset ei ole tuottanut toivottua tulosta eikä myöskään pumpperi vaikuta asiaan mitenkään.

Mikä siis on tän muutoksen saanut aikaan? En usko, että Ukko on jumissa ja sen vuoksi olisi suoritustapa muuttunut, koska tämä ongelma alkoi aika pian edellisen käsittelyn jälkeen jolloin Ukko oli Katriinan mukaan aivan upeassa kunnossa. Onko kisaradoilla tai treeneissä tapahtunut jotain, joka on sekottanut pakan? Se ettei saanutkaan palkkaa..? Toisaalta Ukko teki tosi pitkään radassa juoksaria oikein ja nyt taas palkkakaan ei ole korjannut ongelmaa. Onko Ukolle tullut vähän vauhtia lisää ja se aiheuttanut ongelmia rytmitykseen? Tuleeko Ukolle kiire radalla ja onkin päättänyt alkaa soveltaa ja loikkaa korkealta kun pääsee nopeammin jatkamaan? Onko Ukko missään vaiheessa tajunnutkaan, että sen kuuluisi suorittaa A jollain tietyllä tavalla? Luulen, että ei. Ja Ukon korvien väli on niin monimutkainen paikka, että en oikein usko pääseväni jäljille tän ongelman syistä vaikka miettisin tätä puoli vuotta.

Pari-kolme viikkoa olen tässä ongelmoinut asian kanssa ja yrittänyt palkkauksella yms. korjata ongelmaa, mutta nyt alkaa iskeä epätoivo. Vaihtaako takaisin pysäytyskontaktiin? Olisiko se kuitenkin selkeämpi tehtävä Ukolle? Pelkään kyllä sitten sitä hiipimistä ja himmailua mitä siitä voi seurata. Ja toisaalta pelkään myös Ukon kyynärten puolesta, koska jos se suorittaisi A:n 2on2offina niin kuin sen pitäis, niin onhan se iso rasitus kyynärille.

Alan kuitenkin taipua sille kannalle, että taidetaan vaihtaa takaisin pyssäriin, koska sitä osaan itse kouluttaa paremmin ja pitää kriteereistä kiinni. Ja mulla on näkemystä enemmän miten sitä voi koiralle opettaa. Siitä tässä ehkä kaikkein eniten on kyse.

Toisaalta, puomin 2on2off ei edelleenkään Ukolla toimi. En vaan millään saa Ukkoa suorittamaan sitä niin kuin haluaisin eli juoksisi täysiä koko puomin ja pysähtyisi napakasti puomin päässä. Ukko edelleen hölköttää puomilla ja saattaa laskea raville ja tasaisen osan puolen välin jälkeen ja kontaktille tullaan silleen löysästi eikä kuitenkaan pysähdytä rehellisesti. Kontaktia olen leikitellyt Ukolle taas aika paljon ja sivulta menee aika napakastikin siihen ja pysähtyy oikeasti, mutta vauhdista ei onnistu. En vaan enää oikein tiedä miten saisin Ukon tajuamaan mitä siltä haluan.

Yhtä juttua vielä pitäis kokeilla, en tiedä onko apua koko puomille, mutta kokeilemisen arvoista. Tiistain agilitytreeneissä Heta antoi vinkkiä, että voisi treenata sitä aivan loppua, ei siis sitä 2on2off asentoa, vaan vapautusta irtoamista eteen. Että sais ohjaajan eli mun katsomisen siitä jotenkin vähemmälle ja fokus olisi eteen. Ihanne tietty olis, että koira seisois kuin jousilla kontaktilla valmiina ponkaisemaan eteenpäin, mutta tällaista jännitettä ei Ukkoon kyllä saa, se ei vaan ole sen tyyliä.

Aika epätoivoista tää kontaktien opettaminen kaiken kaikkiaan. Luulin lähtevänä Ukon kanssa paremmin harjoittelemaan kuin Jerikon kanssa, mutta todellisuudessa Ukko olisi tarvinnut ihan älyttömästi vaan sen lankun juoksuttamista alkuun enkä tiedä olisko sekään kuitenkaan auttanut.. Jälkiviisaus on paras viisaus. Ehkä sitten taas jo seuraavan koiran osaan opettaa suorittamaan kontaktit just niin kuin haluan, kun ei Jerikokaan kauhean kauaksi jää ideaalisuorituksesta vaikka vähän perse edellä puuhun on mentykin..

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Ups and downs

Tänään Hirmu kävi ultrassa ja todettiin tyhjäksi. :( Tosi ikävä uutinen, kun pikku Jermuja niin odoteltiin. Jää nyt sitten nähtäväksi tuleeko Jerikolta jälkeläisiä joskus tulevaisuudessa vai jääkö se haaveeksi..

Maanantaina käytiin Tuijan kanssa lenkillä ja pitkästä aikaa tokoilemassa/tottistelemassa. Ukon kanssa tein luoksetuloa suorina sivuille tuloina muutaman kerran ja yhden pysäytyksen, pysäytys siis tapahtui suullisen käskyn ja pienen käsimerkin yhdistelmällä, ettei mikään kisavalmis vielä. :D Ihan jees. Nouto on Ukolla kyllä tosi hyvä ja se palauttaa tosi ihanan innokkaasti ja tulee tiiviisti kapulan kanssa. :) Vähän vaan vinosti tuli alkuun.

Ruutuun otin ikään kuin EVL:n tyylistä lähetystä Ukko sivuttain merkille ja siitä itse parin metrin päähän lähettämään ja ihan kivastihan se meni. Ruutu on Ukolla aika vahva liike, mutta ei siinä sellaista vauhtia ole, se ei vaan ole Ukon tyyli tehdä.. Kaukkareita vielä ja nekin meni ihan kivasti uusi ympäristö huomioon ottaen, mutta edelleen vain siitä muutaman metrin päästä tein. Kaiken kaikkiaan Ukko teki kuitenkin tosi kivalla ilmeellä ja oli hauska treenata sen kanssa.

Pakko kuitenkin myöntää, että jää aika kauaksi fiiliksestä Jerikon kanssa. Jeriko oli ensin paikkamakuukaverina Meealle ja siitä sitten sujuvasti tottisliikkeisiin. Unohdin ensin tehdä istumisen ja suoraan liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Jumantsuikka kun se lähti räjähtävästi liikkeelle ja tuli niin voimalla ja täysiä, ettei sen paremmin olis voinut tehdä. Molemmat luoksetulot samalla lailla ja täytyy sanoa, että ne suoritukset oli mun mielestä aivan täydelliset ja mä oon aika tarkka siitä millaista ilmettä haluan nähdä tottiksessa. Tää oli juurikin sitä! :) Tein sitten vaan yhdet toistot, mitä sitä hinkkaamaan, kun on jo niin hyvä. ;)

Tasamaanouto 2 kg kapulalla aika lailla sama juttu, ainut virhe liikkeessä oli se, että meni niin vauhdilla kapulalle ja kapulan keskiosa oli kastunut että Jerikolta lipes ote kun vauhdissa yritti kääntyä ja samalla ottaa kiinni. Nopeasti kuitenkin nappas ja palautti sellaisella vauhdilla, ettei ton kokoinen koira kyllä pysty sen lujempaa tulemaankaan. Toisen toiston otin ihan pelkästään koska ekasta vapautin suoraan vauhdista ja halusin ottaa eteen istumaan, mutta sekin oli aivan loistava suoritus. :) Sitten vielä liikkeestä istuminen ja sekin onnistui eikä arponut, joten meidän treeni oli ohi noin 5 minuutissa.

Aivan huikeaa fiilis treenata kyllä Jerikon kanssa. Jeriko on kyllä aivan täyttä kultaa. Jos joskus saan vielä paremmin mun kanssa yhteen pelaavan koiran, niin olen kyllä niin onnekas että lottorivejä kannattais sitten pistää vetämään.

Eilen oli sitten vetohiihtotreenit Peltolammilla. Latu oltiin kyllä (kai) ajettu sunnuntain jälkeen, mutta kun oli taas satanut uutta suojalunta, niin aika raskastahan se meno oli.. Suksetkin tarvis ehkä joskus myös voidella... :P Ukon kanssa mentiin ensin yksi kierros ja sitten vähän hengiteltiin ja vielä toinen kierros. Tässä vaiheessa olin aivan totaalisen loppu, mutta pienet kävelyt väliin ja Jeriko vielä Ukon rinnalle vetämään. Keskivauhdit jäi kyllä nyt yli 3 min/km, kun oli niin raskasta meno.

Vetotreeneistä sitten agsatreeneihin ja oli vähän liian rankkaa Ukolle. Pelkkiä kontakteja tehtiin, mutta oli vaan niin tahmaista eikä Ukkoa saanut oikein nousemaankaan. Ehkä vähän vähäisemmätkin alkulämmöt riittäisi ja voisin itse hiihtää Jerikon kanssa tiistaisin tai Ukon kanssa max. 1 kierros ja sitten sunnuntaisin olisi Ukon treenivuoro..? No, täytyy pohtia, mutta tämä ei ainakaan toiminut ja kyllähän sen nyt melkein arvaskin. Ja sukset pitäis voidella. Ja täytyy ostaa uudet sauvat koska viime tiistaina meni toinen sauva rikki ja oon nyt lainaillut Saran sauvoja...

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Pentuja ja treenailua

Viikonloppu on mennyt mukavasti. Pikku-pantteri Pirskatti on kotiutunut aivan loistavasti ja on todella reipas pikku viipeltäjä. Se itse on rento niin koirien kuin Lulun ja Lallinkin kanssa, ja vanhempien kissojenkin vastarinta on alkanut rakoilla. ;) Koirien kanssa Pirskatti on jo vähän yrittänyt leikkiäkin, mutta vielä ei ole ihan yhteinen kieli löytynyt. Nyt illalla yritti muina miehinä juosta Jerikon kanssa samalle ruokakipolle mikä piti tietty estää, ja sitten jäi rennosti 30 sentin päähän makoilemaan ja odottamaan, että saa vähän putsata kuppia. :D Luulen kuitenkin, että Ukko ja Pirskatti nähdään aika piankin nukkumassa vierekkäin...


Koirien kanssa oltiin lauantaina Salossa Katjan Qma-pennuille järjestämässä pentupäivässä kuokkimassa. Ukko pääsi tekemään agilityä pitkästä aikaa Aneten valvovan silmän alla ja Anette teki heti merkittävän havainnon, kun tehtiin pientä radan pätkää. Anette kiinnitti siinä huomiota kuinka Ukko haki ponnistuspaikkaa hypyille eikä tullut kuulemma luontevasti. Itse en tässä vaiheessa huomannut vielä mitään, kun itse hypyt teki normaaliin tapaansa kauniisti jalkoja ojentaen. Lähdettiin kuitenkin tekemään sille hyppytekniikkatreeniä puoliympyrällä ja tässä tuli tosi selväksi, että vasemmalle kaartaessa Ukolle oli tosi vaikea asetella jalkojaan. Jo esteitä lähestyessä oli sen oloinen, että "hankalaa, hankalaa" ja sitten esteillä laski raville ja hyvä ettei kompastunut jalkoihinsa. Oikealle ei myötäpäivään kiertäessä oli tosi paljon luontevampaa meno.

Tämä oli kyllä tosi merkittävä havainto ja hitsi on Anetella kyllä hyvää silmää asialle, kun radalla sen huomas. Tässä voi olla yksi syy Ukon jähmeyteen välillä, kun jos se vaikeilee niitä ponnistuspaikkoja enkä vaan ole aiemmin ymmärtänyt. Nyt ainakin tiedän mitä otetaan tehotreeniin jatkossa!

Agilitytreenien jälkeen ajettiin Katjalle paimentelemaan. Pyysin päästä mukaan erityisesti sillä ajatuksella, että sais vähän treeniä erilaisilla ja nimenomaan hieman liukkaammilla lampailla kuin omat. Jerikon treeni oli lähinnä lampaiden pitoa tai liikuttelua pennuille avuksi, kun niitä sytyteltiin tai tehtiin pienen pientä treeniä niille, jotka oli jo aiemmin käyneet lampailla. Oli kyllä pätevää pentu-porukkaa, ei voi muuta sanoa! Ja Musti oli nyt taas jo heti vielä huomattavasti parempi kuin meillä, tosi hyvin syttynyt ja pätevä poika. :)

Jeriko tosiaan piti lampaita ja varmisteli, kun niillä oli niin hirmuinen veto aidan yli lampolaan, että kerran seuraavaa pentua odotellessa ja kun oletin, että ne pysyis ilman Jerikon pitämistäkin, niin ne lähti aidan yli omia aikojaan! Hienosti Jeriko kyllä hoiti hommaansa, sillä on niin asenne kohdillaan. :) Ei välittänyt pennuista vaikka ne pyöri ohitse, seisoi pitkiä aikoja rauhassa odottamassa ja varmaan rauhoitti lampaiden karkaushaluja jo pelkällä läsnäolollaan, ja lampaiden syöksyt kohti lampolaa pysäytti kyllä hyvällä menestyksellä. Ilmeestä näki, kun tuli tasapainoon, että yhtään ei oteta ryppyilyä vastaan. ;) Varsinkin alkuun teki vielä tosi hienoa kaartakin, mutta sitten meinas alkaa niissä vähän löysäilemään ja piti muistuttaa, kun olis vaan ajanut, mutta hyvin se sitten meni. Ja tässäkin alkoi jo itse hoksaamaan mistä niitä pitäisi pitää poissa. :) Fiksu poika. Pari pidempää hakua otettiin lopuksi, että sai tehdä kunnon kaaren ja hienostihan se meni ja kuunteli muutenkin oikein hyvin. :)

Ukko yritti kerran olla apupoikana, mutta Ukko on vaan liian kohtelias ja kiltti, että lampaat alkoi heti hankaliksi ja Ukko jumitti vaan tiettyihin yksilöihin ja porukka hajos. Kun sain ne aidalta Ukon kanssa otettua pois ja Ukko pääsi "voittamaan" tilanteen, niin vaihdoin Jerikon tilalle. Varmasti tollanen homma myös Jerikon mielenlaadulla vähemmän stressaavaa kuin mitä se olis Ukolle. Ukolle pikkasen lopuksi ajotreeniä, mutta ei se kyllä näilläkään lampailla helppoa ollut, kun Ukko halus lähelle ja ne päästikin sen tosi liki. Koko ajan täytyi olla murahtelemassa ja jarruttamassa. Taidan kyllä jatkossa kokeilla olisko apua jos liinalla ajais eikä käskyttäis vaan liinasta tulis se palaute... Ukolle myös pari hakukaarta, herkästi meinas metsän vuoksi supistaa kaarta, mutta olin tästä tiukkana ja sitten se menikin ihan kivasti. Pysähdys olis saanut olla napakampi ja lähtee liian lujaa nostoon. Melko lähietäisyydeltä näitä pitäis vaan tehdä, mutta sekin on hankalaa, kun tuntuu ettei edisty kuitenkaan sen etäisyyden suhteen.. Päässyt ehkä vähän liikaa toteuttamaan itseään tässä lampaiden lähelle pyrkimisessään...

Tänään käytiin Peltolammilla tekemässä vetotreeni. Ajattelin ensin, että teen kaksi kierrosta ensin Ukolla yksin ja otan sitten Jerikon kaveriksi, mutta latua ei oltukaan ajettu lumisateiden jälkeen ja päällä oli niin paljon raskasta lunta ja meno siis niin raskasta, että tein vaan yhden kierroksen Ukolle ja toisen molemmille yhdessä. Ja nyt täytyy sanoa, että viimeksi ehkä Jerikoa vähän aliarvioin, että Ukko vetäisi yksin paremmin.. ;) Tsekkailin vanhoja päivityksiä, niin paras yhteisveto toissatalvena pojilla oli keskivauhtia 2:35 min/km ja näistä on kyllä vielä jääty.. Tänään Ukko veti keskinvauhtia 3:04 min/km, selvästi raskas keli vaikutti. Lisäksi meinas saada hepulit sillalla narun kanssa, mutta jatkoi melko nopeasti sitten. Jerikon kanssa yhteisvedossa keskivauhti oli 2:50 eli parannusta kuitenkin aikaisempaan selvästi. Ollaanhan me kaikki vielä vähän ruosteessa pitkän hiihtotauon jäljiltä. ;)

perjantai 23. tammikuuta 2015

Kolme

Eilen oli Ukon 3-vuotis syntymäpäivä. Kyllä se aika vaan kiitää. Juurihan se oli ihan pieni pentu. Jeriko kävi eilen kaverikoira -vierailulla, käytiin lenkillä vanhoilla kotinurkilla Linnainmaalla ja Ukko pääsi sen jälkeen agilitytreeneihin synttäreiden kunniaksi. :) Treenit meni kivasti, Harri oli tehnyt aika jouhevasti kulkevan ja vauhdikkaankin radan eikä siinä mitään suuria vaikeuksia ollut. Kivaa menoa. :)

3-vuotias Ukkeli

Tänään täyttyi eräs toinen kolmiluku: meille tuli kolmas kissa. :) Tarkkaan ottaen Kisu ry:ltä Pirs-Katti niminen lokakuussa syntynyt mini-pantteri-hurmuri. Meillä nimi on pelkkä Pirskatti. ;) On kyllä niin kaunis pieni musta kisuli ja tosi reipas. Jeriko ihan rakastui heti kantolaatikosta käsin ja odotteli pitkin iltaa, että koska kisuli päästetään "yleisiin tiloihin" tai koska Jeriko itse pääsee häntä tervehtimään. :)

Pirskatti

Koska mä saan tavata meidän uuden kaverin?

Odotellaan yhdessä..

Tosi reipas pikku kissa Pirskatti kyllä onkin. On tässä illan aikana hengaillut jo muina miehinä (niin, se on tosiaan poika) olohuoneessa koirien kanssa ja selvästi ymmärtää, ettei ne tee mitään pahaa. Mulle ja Matille jo kehräilee. Omat vanhat kissat on ollut vähän järkyttyneempiä, Lalli on tällä hetkellä jossain piilossa, Lulu turvallisesti leivinuunin päällä. :D Luulen kuitenkin, että se on Jeriko joka kohteliaalla ja hellyyttävällä käytöksellään murtaa jään ja sitten varmasti pian perässä seuraa myös Ukko ja Lulu. :) Lallin lämpiäminen voi viedä aikaa, mutta kun ei se käy päällekään, joten kyllähän se siitä.




keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Hullu vetokone

Sunnuntaina oli kyllä tosi lähellä, että olisin vaan jättänyt vetotreenit väliin ja olisin jäänyt kotiin. Huhu kertoi, että tossa noin 10 km päässä oleva latu oli torstaina ollut aivan jäässä ja möykyillä kävelijöiden jäljistä ja kukaan ei ollut menossa sinne, vaan Ylöjärvelle noin 45 km päähän. Sen lisäksi olin juuri aamupäivällä käynyt Ylöjärvellä lenkillä Marjukan kanssa ja äitin luona käymässä, eikä vaan olis enää jaksanut ajella.

Onneksi Miko sitten suurin piirtein pakotti mut treenaamaan, tarjos kimppakyydin IdeaParkilta ja vielä paikan päällä voiteli mun suksiakin. :D Aika paljon oli ladun päälle satanut märkää lunta/räntää, mutta ihan ok. Eka kierros (n. 3,9 km) meni niin kevyesti, että otin toisenkin perään. Muutamat pysähdykset tuli väliin, pariin kertaan naru meni jomman kumman jalan väliin tai sitten oma kunto alkoi loppumaan. Toisella kierroksella kyllä suksen luistokin oli jo selvästi heikompi. Mutta kaksi kierrosta vedettiin siihen nähden aika kevyesti, kun aattelee kuin vielä toissatalvena vetelin viimeisiäni parin kilsan jälkeen. ;)

Tiistaina sitten Peltolammille, jossa latu oli jo ihan kohtuullisessa kunnossa, tasoitettu mutta paikoin tosi jäinen. Päätin ottaa pitkästä aikaa pelkän Ukon vetämään. En oo siis vedättänyt Ukkoa yksin ihan alkeistreenien jälkeen eli siitä on aikaa. Mutta hyvä, että annoin Ukolle mahdollisuuden, koska sehän on vielä hullumpi vetokone kuin mitä siltä odotin!! Se veti yksin nopeemman ajan kuin mitä noi on vetänyt kaksi, putkeen mentiin kaksi kierrosta eli 4,4 km, kerran kyllä kaaduin välissä yhdessä jäisessä kohdassa. Maksiminopeus 34,3 km/h, keskivauhti 2:57 min/km. Meille ihan sika hyvä suoritus ajatellen, että oli vasta talven kolmas hiihtotreen, aika hieno veto Ukolta!

Jatkossa varmasti treenaan Ukkoa enemmänkin yksin, jotta saadaan treeniä alle ja ties vaikka lähtisin Ukon kanssa joihinin kilpailuihin.. ;)

lauantai 17. tammikuuta 2015

Sielunveljekset - Ypyt

Musti on ollut meillä hoidossa nyt yhteensä kolme päivää ja on kyllä ollut mielenkiintoista. Sanoinko viimeksi, että Musti sai jo ensimmäisenä päivänä uuden lempinimen: U-mies? Nimi viittaa Mustin tapaan liikkua, kun se mielistelee Jerikoa, Ukkoa tai mua/Mattia. Musti sai nyt toisenkin lempinimen: Ypy. Mustissa on jotenkin niin paljon samoja juttuja kuin Ukossa, mutta niitä ei voi selittää jos ei oikein syvästi tunne jompaa kumpaa. Mustin ilmeet, olemus, hännän heilutus ja sillä seinien paukutus, ihan niin kuin Ypy. :D

Ukon nylkytykset loppui ensmmäisen illan jälkeen aika nopsaan ja sen jälkeen Ukko ja Musti on ollut niin kuin paita ja peppu, oikein todelliset sielunviljet. Eilen illalla molemmat tuli sohvalle mun viereen ja siinä sitten oltiin kaikki kasassa milloin mitenkin päin. :D




Perjantaina pääsin töistä silleen valoisaan aikaan ja Musti pääsi ensimmäistä kertaa lampaita katsomaan. Tämä oli siis käsittääkseni Mustin ihan ensimmäinen kerta lampailla. :) Otin Mustin ensin liinaan aitauksen ulkopuolelle ja annoin Ukon siirrellä lampaita, jotta Musti vähän saisi esimakua asiasta. Sitten mentiin aitaukseen ja lähdettiin lähestymään lampaita liinassa. Jarrutin Mustia, kun lampaat lähti liikkeelle ja aika hyvin se itsekin pysähtyi sitten katsomaan niiden perään, mistä kehuin. Välillä lampaat lähti vähän vauhdikkaammin ja silloin Musti olis halunnut selvästi lähteä kaartamaan niiden eteen ja vähän meinasi turhautua, kun en päästänyt liinassa. :D

Onneksi meillä oli luotettava apukoira Jeriko, joka itsenäisesti tasapainotti lampaita mun suuntaan ja esti niiden livahtamisen ladolle. Intoa Mustilla oli kyllä sen verran, että ilman liinaa ei olis varmaan pysäyttämiseen jäänyt, vaan olis saattanut ehkä ihan vähän kokeilla kuinka lujaa lampaat osaa juosta. ;) Mutta mielestäni aika hieno poika ekaksi treeniksi: oli selvästi kiinnostunut lampaista ja halusi tasapainottaa luonnostaan. :)

Tänään aamulla tehtiin Mustille toinen treeni, edelleen samalla ajatuksella. Musti alkoi ottamaan jo rauhallisempia askelia (siis ihan 2-3 askelta ;) ) lampaita kohti, kehuin siitä ja pysähdyin kun lampaat lähti liikkeelle. Kehuin Mustia lampaiden tuijottamisesta ja kun lampaat lähti väistämään, yritin tässä vahvistaa Mustille ajatusta, että lampaat voi saada liikkeelle ilman, että itse liikkuu = rauhallinen nosto. Kerran sitten kun lampaat lähti juoksemaan juoksin ihan kokeilumielessä Mustin perässä liinan kanssa ja sinnehän se juoksi niiden eteen pysäyttämään. :)

Aluksi mulla oli Ukko aitauksessa apupoikana, mutta sillä ei valitettavasti auktoriteetti meidän lampaisiin joka tilanteessa riitä ja lauman johtaja päätti ottaa ritolat ja juoksi yksikseen muusta porukasta piittaamatta latoon. Huoh. :D Harkitsin ensin suoraan Ukon vaihtamista Jerikoon, mutta käskytin Ukon sitten latoon jos se saisikin pässin (siis uuhen) sieltä tulemaan. Itse jouduin jäämään hyvän matkan päähän ulkopuolelle, koska mulla oli Musti edelleen liinassa enkä halunnut viedä sitä latoon missä olis voinut tulla vastaan yllättäviä tilanteita.

Ukon mentyä latoon laskeutui hiljaisuus, heinäsirkan sirityskin olisi kuulunut jos ei olisi talvi, nyt kaikui vaan mun kannustus käskytykset. Ei onnistunut. Varmaan Ukko jähmettyi silmään eikä sitten liikkunut mihinkään. Otin sitten Jerikon aitaukseen, käskytin sen latoon ja sieltähän se uuhi tuli välittömästi, Ukko ensimmäisenä perässään ja ihan nätissä järjestyksessä. Pelkkä Jerikon naaman vilauttaminen tuntuu riittävän ja jo loppuu temppuilu. ;) Tämä oli kyllä siitä hyvä, että nyt Ukko sai pienen (tai ei niin pienenkään) henkisen tuen ja sai silti ikään kuin itse ajaa vastarannan kiisken pihalle. Ja kun Jeriko jäi aitaukseen niin mitään uusia ajatuksia ei juolahtanut enää mieleen. ;) Lisäksi Jeriko taas hienosti itsenäisesti luki tilanteita ja tasapainotteli kauempaa lampaita niin, että Mustin kanssa saatiin ajaa niitä aitaa pitkin hyvällä tahdilla. Aina kun lampaat meinas lähteä vauhdikkaammin ja hakea tietä "pakoon", niin ennen kuin ehdin kissaa sanoa oli Jeriko jo taustalla tekemässä kaarta ja lampaat muutti mieltään. On toi kyllä aika ihme otus näyttelylinjaiseksi. :)))

Musti siis otti jo vähän ajon askeleita ja pariin kertaan pelkällä katseella löysällä liinalla sai lampaat liikkeelle eli kaiken kaikkiaan tosi kivasti meni. :)

Sitten lähdettiin Pirkkalaan tekemään IPO-klubin kentälle risteilyharjoitusta. Viimeksi ei oikein tuullut, mutta nyt tuuli senkin edestä ja Jeriko oli selvästikin saanut jutun juonesta kiinni. Nyt se lähti vauhdikkaasti ja määrätietoisesti maalinaisille ja otti jo kauempaa ilmasta vainun. Maalimiehet siis piiloitui valkoisten lakanoiden alle ja kun tehtiin siirtymiset lennosta, niin Jeriko ei nähnyt toisen siirtymistä eikä selvästikään lähdössä tiennyt missä maalimies oli vaan ihan hajulla etsi. :) Lisäksi Sari otti Jerikolle vähän ilmaisun alkeita ja hyvinhän se haukku lähti tulemaan. Kyllä siitä vielä ek/hakukoira saadaan. :)

Hakutreenin aikana Musti ei oikein ottanut pysyäkseen takakontissa. Minua kyllä varoitettiin tästä, mutta päätin silti ottaa kaikki koirat mukaan... ;)



Kävin kotona syömässä ja sitten vielä Ukon alueellisen valkun agilitytreeneihin. Tero oli tehnyt tosi kivan oloisen radan ja treeni menikin kivasti vaikka Ukko kieltämättä oli vähän väsähtäneen oloinen. Kai se Mustin kanssa painiminen ja muu kaikki uuden viehätys tässä oli vähän imenyt mehuja Ukosta. :D Ihan kivaa settiä kuitenkin, ei valittamista. :)


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Ensimmäinen hiihtotreeni yli kahteen vuoteen ja hoito-koira

Lunta! Täällä on lunta! Latukarttaa on tullut kytättyä ja vihdoinkin sunnuntaina oli Peltolammille ajettu latupohja. Minähän sitten pakkasin vermeet autoon, yli vuoden takaisilla voiteilla olevat sukset ja koirat kaikkine vermeineen. Hullaannuinpa ihan niinkin, että hiihdin ensin ILMAN koiraa kierroksen. Hulluinta ole se, että mä jopa etenin! :D Loivempiin ylämäkiin sain jopa vedettyä muutaman vedon kuokkaa putkeen ennen kuin vauhti tyssäs. Ehkä tauko on tehnyt hyvää..? :D

Sitten koirat hommiin. Jos jaettaisiin jotain hulluin vetokoira -palkintoja, niin ainakin tässä porukassa Ukko olisi voittanut ylivoimaisesti. Sitä ulvomisen ja kiljumisen määrää on vaikea uskoa, kun katsoo esimerkiksi Ukon agilityvideoita. Ja meinas taas katkaista mun selän, kun äkkiarvaamatta kaikista kiellosta huolimatta syöksyi eteenpäin. Mutta sitten kun päästiin vauhtiin niin itse veto meni aivan loistavasti, pojat veti hirveellä draivilla ja koko alkusuoran 100-150 metriä seisoin vaan suksilla ja keskityin pystyssä pysymiseen. Ja mähän pysyin pystyssä! Koko kierros tosi hyvällä sykkeellä ja vedolla, jätin yhteen kierrokseen ettei heti äkkiseltään tee liian kovaa treeniä. Kivaa oli! :)

Eilisistä Ukon agsatreeneistä ei paljoa erityistä kerrottavaa, ihan kivasti meni, mutta kontakteissa on nyt paljon korjailtavaa. A:n juoksari ei meinaa onnistua ja puomi on turhan hidas. Mutta treeni jatkuu.

Hannan Musti tuli meille viikoksi hoitoon, kun Hanna ja muu perhe lähtee reissuun. Ihan kiva nyt tutustua vähän paremmin Ukon siskon poikaan. Alkuun Ukolla oli vain yksi asia mielessää: nylkyttäminen. Se asia on Ukolla kyllä aika usein muutenkin mielessä, että ei nyt kauhea yllätys. Se vaan on ärsyttävää, kun Ukko saa sen päähänsä, niin ei kyllä hevillä sitä unohda ja saa koko ajan olla kieltämässä. Mutta tuskin se koko viikkoa jaksaa ja tänäänkin jo leikitti Mustia pitkään ihan ilman nylkytys-yrityksiäkin. :D

Musti on kivan oloinen kaveri, oikea kainalokoira ja iloinen leppoisa veijari. Ihan tyynesti ottanut tämän hoitoon tulon. :) Ainakin ulkoisesti siinä on aika paljon samaa kuin Ukossa, mutta korvat on ehkä vielä näyttävämmät ja siinä missä Ukko tuossa iässä oli karmean ruma luirupää (kaikella rakkaudella), niin Musti on tosi kivan näköinen nuori poika. :D Naaman nuoleminen tuntuu olevan myös Mustin juttu, tosin se nuolee enemmän mun naamaa kuin poikien.. ;)



lauantai 10. tammikuuta 2015

Paimennusta ja agsaa

Paimennustreeni on jatkunut samalla teemalla. Jerikolla ajon tempo on mielestäni niin hyvä kuin se sillä voikin olla, joten tänään keskityttiin ihan pelkästään siihen nostoon. Tähän kyllä tarvitsee apuakin jatkossa, että joku pitäis lampaita paikoillaan, kun noi on kans jo oppinut juoksemaan ihmisen luo heti, kun koira ohittaa sivulinjan. Hieman paremmin sai nostoa imitoitua, kun ajoikin lampaat ensin poispäin ja sitten flänkillä käänsikin Jerikon taakse. Silloin ne ei ottanut ihan niin hirveetä laukkaa mua kohti ja Jerikolle sitten kohtuullisempi harjoitus. Ihan selvästi on kyllä alkanut ajatusta ymmärtää ja aina vaan vähemmästä osaa rauhoittaa tahtinsa. Tänään se kerran jopa lähti liikkeelle kävelytahtia, vähän meinas nostaa laukalle, kun lampaat erkani, mutta pienellä murahduksella hidasti taas. Sivutuotteena tälle treenille ollaan saatu täsmällisempi pysähtyminen tasapainoon. :)

Tietty nyt sitten ollaan tehty aika paljon suoria nostoja ja pysäytyksiä tasapainoon ja tämä treeni, kun saadaan hyvään vaiheeseen (eli Jeriko ehtii kunnolla tajuta millaista toimintaa siltä haluan) niin sitten tarvitsee taas rikkoa vähän tuota tasapainoa ja hioa kaaria. Se on varmasti väistämättä edessä. Jotenkin näen kuitenkin paremmaksi, että keskitytään nyt useampi treeni putkeen yhteen aiheeseen, niin koirilla on edes joku mahdollisuus ehtiä tajuta mitä haluan niille opettaa.

Ukon kanssa ajotreeni on myös alkanut tuottamaan tulosta. Sillä pysyy paremmin sama tahti, eikä yritä niin paljoa kiihdyttää lampaiden jalkoihin. Näiden lampaiden kanssa etäisyys on aika pieni, kun lampaat liikkuu niin rauhakseen sitten taas poispäinajossa, hyvä olisi päästä vähän villimmille kavereille kokeilemaan..

Joka tapauksessa Ukko pitää parempaa tahtia ja etäisyyttä ja tästä positiivisena sivutuotteena se keskittyy koko laumaan paremmin ja hallitsee niitä katseellaan ja pitää kasassa. Tänään tehtiin poispäinajoa ikään kuin vapaampana ja pyrin jättämään omat käskytykset aivan minimiin. Jos halusin muuttaa suuntaa, niin joko käännyin ja annoin Ukon tasapainottaa tai taputtamalla reittä kutsuin Ukon lähemmäksi mua ja tasapainottamaan laumaa musta poispäin. Jatkoin kuitenkin sitä, että murahdin jos änkesi liian lähelle lampaita, mutta sellaiset jäi nyt jo paljon vähemmälle. Hyvin Ukko alkoi jo itse jarruttamaan jos ajautui liian lähelle, välillä jopa ihan pysähdyksiin jäi odottamaan, että lampaat liikkuu. :) Ukon kanssa varmaan vielä pari treeniä tehdään pelkkää ajoa ja sitten katsotaan sitä nostoa.

Tänään oltiin viimeisellä kerralla viiden Santtu Stenbergin koulutuksen sarjaa, jonka Heidi Pötry järjesti. Iso kiitos Heidille organisoinnista! :) Treenasin siis tällä kertaa pelkästään Ukon kanssa, siltä kun jäi viikolla omat viikottaiset treenitkin väliin. Santun tekemä rata oli todella kiva, just sellainen mistä tykkään: edellyttää ohjaajalta jalkojen käyttöä ja juoksemista ja vääntö-käännökset harvassa. Sopii mulle ja Ukolle kuin nenä päähän. ;)

Alkupätkää kokeiltiin ensin parillakin eri tavalla, itse olin suunnitellut persjättöjä keppien jälkeisille hypyille ja tekeekierto kolmannen hypyn taaemman siivekkeen ympäri. Toimi ihan jees, mutta tuli tosiaan pidempi reitti ja Santun neuvoma ohjaus valsseineen toimi tosi hyvin ja luontevasti kunhan vaan muistin sen valssin tehdä ajoissa. ;)





Kehityskohtia meillä on mun ohjaus "helpoilla pätkillä". Herkästi alan siinä liikaa vaan löysäilemään ja tunne jää pois heti, kun ei tarvi radan haasteiden vuoksi vetää täysillä. Kontaktit Ukolla vaatii nyt selvästi lisätreeniä, A:lla ihme himmailua ja loikka, puomilla hiipimistä. Hitsi kun olis silloin aluksi päässyt Ukkoa kunnolla juoksuttamaan kontakteilla ennen mitään pysäytysten harkitsemistakaan.. Kolmantena huomionarvoisena kohtana ihan loppua ennen pimeään putkeen lähettäminen ja siitä eteneminen. Ukko herkästi kääntyi putkesta tullessaan muhun päin, minkä oletan johtuvan siitä, että putken takaa lähettäessä se oletti radan jatkuvan sinne. Etupalkalla ja sitten mun "eteen"-käskytyksellä saatiin kyllä Ukko hienosti kohdistamaan liikkeensä suoraan eteen.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Tarkkuustreeniä

Paimennustreenejä ollaan nyt tehty muutamia, kun on ollut vapaapäiviä ja pystynyt päivällä valoisaan aikaan treenaamaan. Yleensä teen vaan yhdet treenit molemmille, jotenkin sitten tarvii itsekin jo ajatustaukoa ja kun yksin treenaa niin ajatustauko tapahtuu lähtemällä tekemään jotain muuta eikä useinkaan sitten toista treeniä päivän aikana enää tehdä.

Nyt olen treeneissä keskittynyt ajoon, lampaiden lähestymiseen ja etäisyyden pitämiseen. Jeriko itse asiassa pitää parempaa etäisyyttä lampaisiin kuin Ukko ja tuleekin pääasiassa tasaisella tahdilla jolloin etäisyys niihin säilyy. Ollaan kuitenkin tehty ajoharjoitusta keskittyen siihen, että liikkeellelähtö olisi rauhallinen eikä pompsahda pystyyn. Tämäkin on alkanut sujua jo ihan kivasti, toki toistoja vielä tarvitaan. Erityisesti kuitenkin huomiota tarvitsee noston vauhti, lampaat lähtee niin liukkaasti mua kohti, että sitten siinä imussa tulisi vähän kiire. Olen siis kiinnittänyt huomiota tähän, jotta Jeriko oppisi myös nostoissa rauhallisen liikkeen eikä nostossa lähtisi vauhti jo lapasesta, kun lampaat juoksee ja koira antaa vielä lisävauhtia.

Ukon kanssa keskitytty aikalailla samoihin asioihin, mutta Ukon ongelma on erityisesti sen kiihdyttäminen ajossa, kun se yrittää päästä lähemmäksi lampaiden jalkoja. Siellä se haluaisi kovasti olla. Jalkoihin päästyäänhän Ukko sitten heittää itse maahan, mutta tällainen jojoilu ei tietenkään ole toivottavaa. Lisäksi liikkeellelähdöissä Ukko usein hyppäyttää takajalat alleen ja olen yrittänyt tätä liikettä saada siltä pois, jotta ajoon lähtö olisi ihan alusta saakka tasaista ja rauhallista. Jarruttelen Ukkoa siis äänellä, liian nopeista liikkeellelähdöistä tai kiihdytyksistä kohti lampaiden jalkoja murahdan ja kehun sitten tasaisesta hyvästä tahdista tai rauhallisesta pystyyn nousemisesta. Noston jälkeen Ukko ei lähde niin herkästi juoksemaan lampaiden perään, ei siis laukkaa, mutta se johtuu ehkä ainakin osittain siitä, että Ukko osaa hiipiäkin niin nopeasti. ;)

Täytyy nyt muistaa kirjoitellakin ylös tarkemmin paimennustreeneistä, että saan pidettyä treeneissä järjestelmällisyyden ja seurattua edistymistä. :)

Tänään aamupäivällä käytiin hakutreeneissä. Tai voiko sitä sanoa hakutreeniksi jos tehdään risteilyä kentällä..? Joka tapauksessa kentällä vähän risteilemässä maalimieheltä toiselle, piilojakin oli mutta jos maalimiehet oli niiden takana, niin tämä aiheutti aika suuria ongelmia. Jerikolle näytettiin maalimiesten lähdöt ja se nostatti siitä itseään ihan kunnolla, haukkui kovasti perään. Ehkä siinä jäi vähän aivot narikkaankin ja kun lähdön aika tuli, niin noin puolessa matkassa maalimiehelle (20 m ehkä) iski epävarmuus ja samalla iskeytyi nenä maahan ja loppumatka mentiin jäljestäen. Maalimiehelle päästessään Jeriko oli selvästi iloinen löydöstään ja alkoi heti leikkiä innokkaasti patukalla vetoleikkiä. Sama toistui monta kertaa. Kerran Jeriko jopa pyörähti lumessa kesken matkan. Ei selvästikään mitään hajua mitä pitäis tehdä. :D

Sitten otettiin maalimiehet ihan avoimelle mutta valkoisten lakanoiden alle. Itse myös vähän rauhoitin sitä lähdöissä, kielsin haukkumasta ja muistutin keskittymisestä. Nyt Jeriko lähti maalimiehille paremmin ja juoksi koko matkan pää pystyssä. Oliko sitten se ettei maalimiehet enää olleet piiloissa vai tuo lähetyksen rauhoittaminen..? Selvää on kuitenkin, että Jeriko ei vielä ole sisäistänyt mitä pitäisi tehdä ja treeni jatkuu ihan helpoilla alkeisharjoituksilla.

Luulen, että sitten kun Jeriko hiffaa mitä pitäisi tehdä, niin treeni lähtee edistymään nopeammin, koska sillä on kuitenkin itsevarmuutta ja ainakin esineruudussa ihan hyvää kykyä toimia ilmavainulla. Ja se on ainakin selvä, että haukkuilmaisu tulee varmasti todella helposti. ;)

Kun olin aamulla jo palelluttanut varpaitani, niin jotenkin ei enää viitsinyt illalla lähteä agilityä treenaamaan pakkaseen. Muutenkin jotenkin vetämätön olo. Ukolle tein sisällä vähän kaukkareita jotka meni ihan kivasti noin 10 m matkalla vaikka Jeriko seisoi häiriönä välillä aivan näkökentän edessä. :D Istumaannousut kaikki oli napakoita ja hyviä, mutta pari kertaa jumitti maahanmenoon..

Jerikon kanssa tein pikku esineiden nostoja matolta. Kuulakärkikynän sisältä otettu jousi oli ainut heiman kummastusta aiheuttanut esine, kaikki muut nousi ihan heti ja kyllä se jousikin nousi alun ihmetyksen jälkeen. :) Jeriko käyttää kyllä kivasti nenää etsiessään, mutta käskysana "pikku" ei ole sille vielä ihan selvä, että sillä saa lähteä etsimään jos olen istuttanut sivuun.


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Niin pienestä kii...

Tänään lähdettiin kisareissulle Seinäjoelle Marjukan ja Sentin kanssa, jossa kolme Henri Luomalan rataa. Pikkasen jäätävä aamuherääminen, kello soittamassa klo 4.30, mutta heräsin itseasiassa jo tuntia aiemmin enkä saanut unta. Noh, joka tapauksessa nokka kohti Pohjanmaata, kyydissä siis Sentti ja Ukko. Jerikon kohdalla päätin jättää nämä kisat astuttamisen vuoksi väliin, vaikka todellisuudessa se olisi varmaan tehnyt aivan normaaliin tapaan jollei jopa paremmin, kun on ollut viikon totaalisella treenitauolle. Ainakin Jeriko olisi kovasti halunnut tulla autoon pihassa. ;)

Tavoitteena tällä reissulla nyt tehdä rataa ihan tosissaan ja hakea sitä toimivaa ohjausta ja tuloksia radoilta. Ei nyt siis mitään "fiilis tärkein, ei hylyt haittaa" tai muutenkaan löysin rantein fiilistä. Ja nyt kun mulla oli pelkästään Ukko kisoissa, niin pystyin keskittymään siihen ihan eri tavalla. Tiistaina viimeksi agilitytreenit ja siellä esiin nousi A:n kontaktiongelma. Siinä missä Ukko on aiemmin tehnyt juoksukontaktin 95-100% puhtaasti kahdella laukka-askeleella, niin tiistaina se alkoi samalla prosentilla loikkaamaan ylhäältä. En saanut sitä tekemään jouksukontaktia kunnolla muuta kuin pistämällä lelun alastulon eteen, ei siis yhtään onnistunutta suoritusta ilman tätä hyvin näkyvää apua.

Niinpä saattoi olettaa, että agiradoilla A:n kontaktit kusi. Muuten aika kivaa menoa. Putken jälkeiset hypyt 5. ja 6. päätin juuri ennen rataa ottaakin pakkovalssilla vaikka olin harjoitellut takaakierto-persjättönä. Näin sitten yhden ohjaajan tekevän pakkovalssina ja aattelin, että sehän toimis meillä, että  miksi ei tullut aiemmin mieleen ja tein sillä. En vaan osannut odottaa, että Ukko lukisi takana olevaa putkea, sain kuitenkin kutsutta takaisin. Sitten A:n kontaktilta loikkaus viime treeneistä tuttuun tapaan ja vielä muurilta turhan pitkäksi mennyt hyppy, mutta muuten ihan kivaa menoa. Ukko taitaa kyllä luulla, että nilkkojen ojentamisesta saa jotain bonuspisteitä, niin pitkälle se ojentaa jalkojaan aina välillä. :D


Sitten toinen agirata. Tähän oli Luomala tehnyt jännän kohdan, jossa oli käytännössä pakko leijeröidä puomi kepeillä ja vähän mietin miten Ukko sen ottaa. Periaatteessahan olen opettanut sen itsenäiseksi kepeillä ja sen pitäisi osata hakea sisäänmeno täysin itsenäisesti, mutta kepeissä on ollut viime aikoina vähän ongelmia, joten en voinut olla varma. Tämä kohta meni kuitenkin ilman minkäänlaista ongelmaa, Ukko ei edes vilkaissut mua! :) A:lla taas kontaktin roiskaisu vaikka yritän vielä jarruttaa valssaamalla edessä...


Viimeisen hyppyrata, ei enää A:ta, jee! :D Tästä olis voinut ihan hyvin nolla tulla, hitsi kun oli pienestä kiinni tässäkin. Sitten oletin Ukon tulevan takaakierrosta tulevan hypyn enemmän suoraan linjaan seuraavan hypyn kanssa ja aattelin, että se hyppy tulee automaattisesti oikealta puolelta. Oletin siis ja jätin kokonaan ohjaamatta, jolloin Ukko tulikin väärältä puolelta ohitse, tästä siis vitonen. Muuten oikein hyvä rata. :)


Nyt sitten A:n kontakti syyniin. Täytyy miettiä saanko sen juoksukontaktin korjattua vielä toimivaksi vai mitä tehdään. En ole kauhean fanaattinen kyllä tuon juoksarin kanssa ja melkein olen jo valmis vaihtamaan takas pysäytykseen jos sen saisi ilman hiippailuja, koska juoksaria ei ole mahkuja treenata niin paljon kuin sitä ehkä olisi tarpeen. Mutta katsotaan nyt ensin vielä saadaanko juoksari uudelleen toimimaan. Seuraavaksi on sitten varmaan Jerikon vuoro päästä kisaamaan ja Ukon jäädä kotiin, kun sillä nuo kontaktitkin vielä hajalla. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä fiilis kisoista ja mikä parasta Marjukka ja Sentti teki upean tuplanollan ja sai arvokisanollat kasaan! Onnea! :)

lauantai 3. tammikuuta 2015

Jeriko palasi kotiin ja tavoitteita

Keskiviikon astumisen jälkeen Hirmu ja Jeriko sanattomassa yhteisymmärryksessä tuli siihen tulokseen, että tärpit on mennyt eikä enää yrityksiä astumiselle torstaina tullut. Jeriko sai sitten eilen kyydin Oulusta Tampereelle ja hain Jerikon keskustasta. Hyvin Jeriko oli viihtynyt Miialla ja on sillä vaan hyvä pääkoppa, kun ei yhtään stressaa maailman menoa tai sitä kuinka siirtyi vieraista käsistä toisiin vieraisiin käsiin. Myös kyydittäjiltä Jeriko sai kehuja, kuinka hienosti matkustaa.

Ja kun Jerikon sitten otin sieltä takakontista, niin se oli niin kuin ei olisi missään poissa ollutkaan. Ei mitään normaalista poikkeavaa, iloinen tietenkin oli mun  näkemisestä, mutta samalla tavalla kuin esim. työpäivän jälkeen. Omalla autolla heilutteli häntää peräkontin edessä ja oli iloinen Ukon näkemisestä. Naamapesu ei kyllä edelleenkään ollut Jerikon lempijuttu ja aivan tavalliseen tapaan siitä murisi Ukolle, mutta ei mitään rähähtelyä tai muutakaan normaalista poikkeavaa. Lenkillä juoksi yhdessä Ukon, Ronjan ja Meean kanssa niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mua vähän varoiteltiin, että astumisen jälkeen voisi alkaa nartut vähän enemmän kiinnostaa (lue: mennä överiksi narttujen vonkaaminen), mutta sama luotettava ihana Jeriko se oli kuin aina ennenkin. :)

Elämä on siis palannut välittömästi täysin takaisin normaaliin uomiinsa. Nyt voisi sitten olla hyvä käydä läpi edelliselle vuodelle asettamiani tavoitteita ja pohtia uusia. Alla kopioituna viime vuoden tavoitteet:

Tavoitteet vuodelle 2014:

Paimennus:
Ukon kanssa 1-luokan kisoja ja PPR1 sekä PAIM1. Ehkä nyt vähän ahnehdin, mutta nämä on tavoitteet. Jos ei niihin ylletä, niin ei maailma siihen kaadu. ;)
Jerikolle 2-luokan kisoja ja toivon mukaan myös PAIM2. Ihan saavutettavissa kunhan saadaan kaikki palaset, erityisesti ne linjat kohdilleen.
Molemmille siis paljon treeniä, Jerikolle erityisesti stoppeihin ja sisäflänkkeihin, joita ei edelleenkään olla treenattu kunnolla auki, Ukolle ylipäätään kaarien aukaisua ja tarkemmat stopit.

Jerikon tavoite täyttyi, Ukon kanssa saatiin PPR1, mutta ei paim1:stä. Ukko suoritti kuitenkin myös SPKY:n perusradan. Nyt nämä tavoitteet tuntuu kyllä vähän hölmöiltäkin. Tai tuntuu, että opin ymmärtämään kesän aikana niin paljon enemmän, että tällaiset tulostavoitteet on aika pintaraapaisu ja sivuseikka. Ukolle ollaan saatu flänkkejä jo aika hyvin auki, stopit toimii välillä ja välillä taas ei. Ollaan kuitenkin löydetty parempi yhteistyö ja paljon asioita, millä päästään eteenpäin. Olen oppinut pilkkomaan suoritusta pienempiin osiin ja kehittämään osa-aluetta kerrallaan ja sillä tavalla myös kehitystä on tullut huomattavasti paremmin. Nyt omien lampaiden myötä on harjoiteltu arkisia asioita kuten lampaiden pitämistä poissa jaloista lisäruuan jaon aikana ja tässä pojat ovat saaneet hyvää itsenäisen työn harjoitusta. Ukko on oppinut jakoa ja saanut lisää eläinfiilistä, Jeriko on oppinut käyttämään jonkin verran silmää ja ajamaan rauhallisemmalla tahdilla. Taidollisesti ollaan menty eteenpäin enemmän kuin mitä ymmärsinkään vuosi sitten asettaa tavoitteita.

Agility:
Jerikolle SM-nollat ja sitä valiokelloa..? Ukko 2-luokkaan ja mahdollisesti vielä 3-luokkaan loppuvuodesta. Ukolle päätavoite ehdottomasti fiiliksen ja vauhdin metsästys. Kisatavoitteet on ihan toissijaisia siihen verrattuna.

Jeriko keräsi SM-nollat kasaan ja kisoissa käytiin ihan kelpo tuloksella 2 x 5. Valiokello ei käynnistynyt monesta läheltä piti tilanteesta huolimatta, parempi onni tänä vuonna? Ukko nousi 3-luokkaankin melko helposti, mutta sitten syvennyin ihan tosissani tuohon fiilikseen. Fiilistä on löytynyt ja yhteispeli myös agilityradalla parantunut huomattavasti. Olen tosi innoissani Ukon edistymisestä ja nyt harjoitellaan sitten kisaamista Ukon kanssa.

PK-jälki:
Jerikolle JK2 ja starttaaminen 3-luokassa. Ukolle BH koe ja starttaaminen 1-luokassa mikä laukauskestävyys riittää.

 Jeriko sai sekä JK2 että JK3 koularit ja jotain mitä en olisi osannut kuvitellakaan: piirinmestaruuden! Sanoin sen jo silloinkin, mutta toistan: maaston jälkeen mulla ei ollut todellakaan kuvitelmia mistään voitosta, mutta jo sen maaston selvittäminen ja Jerikon upean työskentelyn katsominen oli todellinen voitto ja sai mut melkein itkemään ylpeydestä. Jeriko teki ison työn ja olen aivan äärettömän ylpeä siitä, piirinmestaruus oli sitten vaan sivuseikka siinä.
Ukko suoritti BH-kokeen keväällä, mutta valitettavasti laukauskestävyys meni koko ajan huonompaan suuntaan ja lopulta päätin lopettaa laukausten harjoittelemisen, etten tekisi sillä hallaa mun ja Ukon suhteelle tai Ukon äänikestävyydelle arjessa. Pk-urasta luopuminen Ukon kanssa ei sinänsä harmita, vaikka maasto saatiin ihan kisakuntoon, tärkeintä on säilyttää luottamus meidän välillä.


Toko:
Tätä me ei enää treenata eikä yhtään mitään tavoitteita. ;)

Ihan loppuvuodesta alettiin sitten kuitenkin Ukon kanssa vähän treenaamaan, kun pk-ura laitettiin jäihin. Jerikonkin kanssa tehtiin pari tokotreeniä ja ajattelin jo, että voisi ulkomaan valiotitteleitä lähteä hakemaan, mutta sitten päätin etten halua riskeerata, että tottikseen rakennettu voima ja fiilis latistuu tokon vuoksi. Niinpä Ukko siis on hiljakseen vähän harjoitellut tokoa, mutta Jeriko lähinnä vähän tottista. Ollaan saavutettu Ukon kanssa "kuplaa" ja sen seuraaminen on nykyään aivan huikeen hienoa. :)

Valjakkohiihto:
Toivon mukaan saadaan lainahiihtäjä puikkoihin niin, että molemmille saadaan kisastartteja. Tavoitteena opetella itse hiihtämään paremmin, erityisesti ylämäkitekniikka pitäisi jo vihdoinkin oppia. :D Lumettoman alkutalven vuoksi ainakin ensimmäiset kisat on siirretty ajankohtaan X, katsotaan koska päästäisiin edes laduille. Siihen asti pyritään tekemään vetoja polkupyörän kanssa. Tänään tehtiinkin ensimmäinen polkupyöräveto, joka ei ollutkaan yhtään niin varallista kuin mitä ajattelin. Tehtiin vedot kolmessa pätkässä, eka pätkä noin 4 km, sitten noin 1 km kaksi pätkää ja jäähdyttelyt väleihin ja loppuun. Vähän oli pojat kesäterässä, mutta kyllä se siitä. Nyt kun ahkerasti kävis pyörällä vedättämässä, niin olis ainakin hyvässä terässä sitten joskus, kun ne lumet tulee. ;)

Lumia ei sitten viime talvena tullut juuri ollenkaan, olinkohan hiihtämässä koirien kanssa kertaakaan.? Yksin kävin pari kertaa. Koirien kanssa kicksparkilla käytiin, mutta tosiaan kunnon treenaaminen ja kisaaminen jäi kokonaan.

Toivotaan, että ensi vuodelle ei tule mitään näin säikäyttäviä sairastumisia ja vammoilta vältytään. Toivon mukaan ensi vuonna asuttais siellä jossain, missä voisi pitää lampaitakin. ;)

Kulunut vuosi oltiin tosi terveinä, olikohan meillä mitään ylimääräistä eläinlääkärikeikkaa..? Ostettiin myös talo ja asutaan nyt siellä missä voi pitää lampaitakin. Lampailla kävi kyllä eläinlääkäri...

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, mitä itse olen vuoden aikana oppinut tai miten kehittynyt? Miksi tällaista tavoitetta ei ole edes osannut asettaakaan??
Olen oppinut ohjaajan ja koiran välisen suhteen todellisen merkityksen. Ensimmäisen koiran kanssa se ehkä tulee "ilmaiseksi", mutta ainakaan mulle ei ole toisen koiran kanssa tullut. Olen oppinut tekemään töitä koiran luottamuksen ja arvostuksen eteen. Olen sisäistänyt sosiaalisen palkkaamisen tärkeyden sekä saalisrauhan ja ottanut näitä käyttöön kanssakäymisessäni koirieni kanssa ja tämä on vahvistanut suuresti varsinkin mun ja Ukon välistä suhdetta.

Tavoitteita vuodelle 2015:

Paimennus:

Ukon silmänkäyttöä vielä paremmin haltuun. Harjoitellaan jakoa ja singleä edelleen sujuvammaksi ja näissä Ukko saa harjoitellakin sitä kuinka silmällä hallitaan lampaita. Yritetään harjoitella haastavampia tilanteita ja niissä Ukko saa myös käyttää silmää voimavaranaan, mutta ei jumittaa. Flänkkien ja kaarien avaamista ja ohjaajalle kuljetuksessa etäisyyden pitämistä lampaisiin, ettei Ukko pyrkisi enää niin tiiviisti lampaiden kintereille. Ylipäätään ajoon rauhallisuutta ja tasaisuutta, liikkeelle lähdöt pehmeiksi ilman mitään pomppuja. Stoppeja paremmiksi ja yhteistyötä vieläkin paremmaksi. Pillikäskyjen opettelu. Ja jos nämä kaikki tavoitteet saadaan täytettyä ja paremmalle tolalle, niin sivutuotteena varmastikin tulee PAIM1 ja miksei PAIM2. Painoarvo kuitenkin näillä tarkoilla yksittäisillä tavoitteilla.

Jerikolle silmänkäytön vahvistamista edelleen, itsenäisen työskentelyn ja lampaiden lukemisen vahvistamista. Mahdollisimman paljon mukaan vaan katsomaan lampaiden ruokintaa ja tarvittaessa avuksi, että oppii paremmin ymmärtämään lampaiden käyttäytymistä. Ajoon tasaisuutta ja rauhallista tahtia, pompsahdukset pois. Stopit paremmin kuntoon. Pillikäskyjen opettelu ja tolpalta ajon harjoittelu. Jaon ja singlen harjoittelua, erityisesti yksittäisen eläimen ajamisen harjoittelua haasteena ja itsenäisyyttä tukevana harjoituksena. Kun nämä alkaa olla kuosissa niin ensi kesänä toivon mukaan 2-luokan radan ajoa tolpalta.

Itselle tyyneyttä ohjaukseen, eri äänensävyjen käytön vahvistamista. Hankalissa tilanteissa maltin pitämistä tai ainakin tyyneyden palauttamista, kun tilanne on ohi. Reiluutta koiria kohtaan, jotta muistan mennä avuksi vaikeissa tilanteissa sen sijaan, että hermostun. Tavoitteena saada molempien koirien kanssa tunne, että me tehdään yhdessä ja voidaan luottaa toisiimme.

PK-jälki ja EK

Jerikolle jäljeltä 3-luokasta toivon mukaan 1-tulos ja sen myötä osallistumisoikeus SM-kisoihin ja valiokellot käyntiin. Hyppytekniikan parantamista ja tottiksen hiominen edelleen kohti mun ihannetta, noutoihin ja luoksetuloon lisää vauhtia ja voimaa.
Hauen treenaamista aktiivisesti ja mahdollisesti ilmaisun harjoittelua. Tietenkin myös jäljen ja esineruudun aktiivista treenaamista heti kun lumitilanne sallii.

Toko

Ukon kanssa fiiliksen vahvistamista, yhteisen kuplan vahvistamista, varmuutta liikkeisiin ja kokeenomaista treeniä Mahdollisesti avoimen luokan ja ehkä voittaja-luokan korkkaus, mutta vain jos tunnetila on oikea.

Agility

Jerikolle viimeinen SM-nolla. Pientä ripausta onnea toivoisin matkaan, että saatais ne valiokellotkin käyntiin.
Ukolle yhteistyön kehittämistä ja fiiliksen hiomista, sujuvuutta ratoihin ja täysillä, mutta siististi tekemistä. Käännösten työstämisen vahvistamista, että osaa mennä lujaa suorat pätkät ja siltä kokoaa hypylle hyvin. Toivon mukaan myös nollaratoja alkaa sitten tulla.
Mulle itselleni kehityksen paikka on siinä kuinka saan molempia ohjattua niille luontevalla tavalla ja vaihtaa luontevasti ohjaustyylistä toiseen kun koira vaihtuu. Harjoitellaan varmaan kisaamista välillä niin, että vain toinen on kisoissa ja sitten välillä niin, että molemmat on samoissa kisoissa.

Valjakkohiihto

Näillä näkymin lainahiihtäjää ei ole, joten treenaan itse molempien kanssa ja jos kisoihin päästään, niin menen todennäköisesti Ukon kanssa. Tämä on kuitenkin ihan hupilaji kyllä enkä tähän nyt yhtään mitään tavoitteita aseta.



Lisäksi alkaneelle vuodelle toivon terveyttä ja paljon mukavia treenejä ja kisoja. Toivon, että Hirmun ja Jerikon tapaaminen tuottaa tulosta ja maailmaan tulee terveitä ja suloisia Jermuja, jotka voivat vuorostaan ilahduttaa omien omistajiensa elämää. :) Itselleni tavoitteena myös kouluttaa agilityryhmääni hyvin eteenpäin ja antaa heille hyvät eväät kisaurankin alkuun. :) Runsaasti tavoitteita liittyy myös omiin tiluksiin ja niiden muokkaamiseen, mutta niitä en jaksa alkaa tässä enää erittelemään, eiköhän tässä riitä jo tavoitteita luettaviksi. :D

torstai 1. tammikuuta 2015

Pienestä pojasta on tullut mies

Jännittäviä aikoja tässä on pentuprojektin ympärillä eletty. Ensin juoksujen alkaminen venyi marraskuulta joulukuulle, sitten kun ne alkoi niin näytti että tärpit olisi jouluviikon lopulla. Miia ja Hirmu tulikin meille viime sunnuntaina käymään, mutta ei siinä lempi leiskunut. Hirmu antoi pakit eikä Jerikokaan ollut mitenkään hirveän kiinnostunut. Kyllä siinä alkoi vähän jännittämään, mutta maanantaina otettu proge paljasti ettei oltu vielä lähelläkään tärppipäiviä. Miia sitten pyysi saada ottaa Jerikon mukaan Ouluun ja vaikka tiesin, että kova ikävä Jerikoa tuleekin, niin oli helppo suostua. Mielestäni oli paras mahdollinen vaihtoehto, että nuoripari saa viettää aikaa keskenään ja aloittaa hommat sitten kun siltä tuntuu.

Myöskään Jerikon kotiutumisesta tai viihtymisestä ei tarvinnut olla yhtään huolissaan vaikka onkin vieras ihminen ja paikka. Jeriko on niin lunki kaveri ettei sitä pienet tai vähän isommatkaan asiat hetkauta. Ukon ilmoitin ensi sunnuntaille agilitykisoihin ja jätin Jerikon ilmoittamatta jo senkin vuoksi, että aattelin sen ehkä menevän astumisen jälkeen vähän sekaisin nartuista (nythän tärpit olikin odotettua kauempana ja Jeriko Oulussa ettei olisi senkään puolesta päässyt). Tässä kyllä taisin aliarvioida koirani pahasti, siellä se on niin kuin kotonaan samassa tilassa Hirmun kanssa aivan coolisti molemmat. :D

Cooliudesta huolimatta Jeriko ja Hirmu yllätti Miia ensimmäisen kerran tiistaina iltalenkillä vapaana juostessaan ja siinä tuli ensimmäinen astuminen vaikka irtosikin heti alas tullessa. Eilen uuden vuoden aattona sisällä toinen ja nalkissa oltiin muutama minuutti. Jerikolla oli kuulemma aika tukala asento ja voihan sen kuvitellakin jos on mahapuoleltaan kiinni itseään sentin korkeamman nartun perässä, niin ei se varmaan helppoa ole. ;)

Olen kyllä tosi tyytyväinen ja innoissani. Musta on tärkeää ja hienoa, että nuori pari hyvinkin luontevasti alkaa itse hoitamaan hommaa. :) Mulle on tärkeä asia, että Hirmulla ja Jerikolla molemmilla on sukupuolivietti kohdillaan. :) Luulisin, ettei astumiset ollut vielä tässä ja toivon mukaan pentuja siis tuloillaan maaliskuun alussa. <3>