torstai 29. joulukuuta 2011

Paimennustreeniä

Tänään oltiin Mahnalassa taas Vellun ja Theban kanssa paimentamassa. Harjoittelin kaaria, erityisesti oikean puoleista kaarta, jonkin verran ajoa, lampaan ja aidan väliin menemistä (vaikka nämä lampaat kyllä väistävätkin aika liukkaasti) ja kertaalleen tehtiin jakokin. Hakukaarella kiinnitin huomiota loppuosan pyöreyden lisäksi siihen, että Jeriko hidastaisi sopivasti sinne eikä juoksis vaan täyttä päätä tasapainoon ja siitä läpi ja kohti jos en käske maahan. Kaari vasemmalle olikin nyt suorastaan täydellinen, enpä oikein keksi mitään valittamista. Tosi hyvällä draivilla lähtee kummallekin kaarella ja hyvänmuotoisena tekee alun, mutta erityisesti vasemmalla kaarella myös kaaren loppuosa on tosi hyvän mallinen ja tarpeeksi etäällä lampaista, ja Jeriko jopa hidastaa itse ja käy maahan vaikken käskyttäisikään. Oikea kaari oli myös nyt alkuosaltaan tosi hyvä ja aivan loppua lukuunottamatta myös, mutta vielä vähän haluan sitä hioa paremmaksi. Oli se jo nyt tosi hyvä, ja kun vaadin loppuosalta tiettyä muotoa ja hidastamista, niin treenin aikana Jeriko alkoikin tekemään senkin haluamallani tavalla. Kuitenkin olin puolessa välissä auttamassa, jotta näen miten Jeriko lopun tekee (muuten ei puiden takaa näkisikään, kun tehtiin melkein koko aitauksen pituista hakua, n. 50 metriä). Vasemman kaaren Jeriko teki niin luotettavasti mun vaatimusten tasolla, että pystyi hyvin lähettää metsikköönkin hakemaan ja puiden välistä tihrustamalla näin, että hienosti meni. :) Hyvä treeni! :)

Lisäys: Jeriko on muuten hassu. Odotetaan aina vuoroamme aitauksen sisällä, joten Theba ja Vellu siis myös aitauksessa kun me treenataan. Treenin aikana Jeriko saattaa juosta kaarella aivan täysiä läheltä Theban ohi noteeraamatta koko tyttöä. Vellu sanoi, että kerran näytti siltä että juoksee päin, mutta oli kuitenkin mennyt ohi. Mutta kun sanon "riittää", niin Jeriko juoksee häntä hulmuten liehittelemään Thebaa (ja Vellua), aivan kuin sanoen "Näitkö kuinka taitava mä olin? Näitkö kuinka hienosti meni?" :D Hassu kuinka täysillä se on hommissa ja sitten kun hommat loppuu niin täysin vapaalla ja niin ylpeä itsestään. Paimennuksen yksi hienoimpia puolia kyllä onkin se, kuinka iloinen ja tyytyväinen itseensä Jeriko itse tuntuu olevan. :)

tiistai 27. joulukuuta 2011

Operaatio "hiljaisuus" ja muita treenailuja

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Jerikohan on bordercollieksi jopa melko hiljainen. Mutta siitä huolimatta se pienikin vinkuna mitä siitä lähtee, on alkanut siinä määrin ärsyttää, että päätin että se loppuu nyt. Ovella ei siis enää vinguta eikä ulos pääse jos pitää mitään ääntä. Sen puoleen mitään tehtävää tehtäessä vaikka oltais vaan ulkona lenkillä ei vinguta eikä haukuta. Toi ovella vinkuminen ennen ulos lähtemistä on kyllä varmasti vaikeasti kitkettävissä kun sellaisen tavan on päässyt oppimaan. Mutta uskon, että kun tähän ääntelyyn nyt puututaan niin lopulta tajuaa ja sitten se vähenee ja toivon mukaan loppuu kokonaan. Enhän toisaalta voisi mitenkään vaatia Jerikoa olemaan hiljaa seuraamisessa, jos kaikissa muissa kierroksia nostattavissa tilanteissa saa pitää älömölöä.. Eli siis nyt saapuu hiljaisuus. ;)

Nyt ollaan siis aluksi puututtu vinkumiseen ovella ja liitetty siihen virhevihje "oijoi", jota nyt olen alkanut käyttämään myös treenatessa. Tällä pyrin siis siihen, ettei käsitä, että kiellän itse liikkeestä, vaan nimenomaan siitä ääntelystä, siksi ääntelylle ihan oma kieltonsa. Olen siis harjoitellut Jerikon kanssa ulkona puiden kiertoja, missä Jeriko yleensä haukkuu, ja alkoihan se hienosti tekemään hiljaakin. Samoin jalkojen välistä pujottelu on aina ollut hyvin paljon kierroksia nostattavaa, mutta sekin onnistuu nyt hiljaa vaikka tekeekin tiukkaa. Seuraamista olen myös pyytänyt kepin kanssa, kun Jeriko on oikein kierroksilla ja keppi kainaloon, kyllä meinaa ääntä tulla, mutta koko ajan vähemmän. Tässäkin ajattelin, että täytyyhän mun nyt opettaa sille kunnolla, että korkeillakin kierroksilla pitää olla hiljaa, koska kokeessa Jerikolla aina on kierrokset katossa. :D Ei siitä paljon lohtua ole, jos Jeriko osaa olla hiljaa normitreeneissä perusvireellä, jos sitten korkeessa vireessä pakka leviää.
Mutta siis tällä jatketaan niin varmasti tulee hyvää jälkeä ja Jeriko oppii paremmin patoamaan. :)

Nyt ei juuri olla tokoiltu, perjantaina viimeksi, mutta sitten kyllä joulu rauhoitettiin treenailuilta. Perjantain treenistä lyhyesti sanottuna seuraaminen tosi hienoa, askelsiirtymät hyviä, kaukkarit hyvät. Vaikka edelleen välillä saattoi seiso-maahan vaihdossa jompi kumpi jalka liikkua ehkä pari senttiä, mutta kun en näe samaan aikaan toista jalkaa niin en voi varmasti sanoa, että oikaiseeko vaan lantiota jos on ollut vino, perstuntuma sanoisi, että oikaisee vaan lantiota eikä toinen jalka välttämättä liiku ollenkaan..
Ruutua tehtiin myös, hyviä ja vähän vähemmän hyviä lähetyksiä tuli, mutta kuitenkin siinä määrin, että kokeessa saisin liikkeen kyllä onnistumaan kun vaan käskyttäisin maahan enkä odottaisi, että Jeriko itse hakee keskelle. Metallikapulan pitoa seuraamisesssa otettiin myös, tosi hyvä oli kyllä. :) Niin ja hyppynoutoa penkin yli, bueno. :)
Ei ole enää pitkä aika kokeeseen, joten tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä aika vetää liikkeet kokeenomaisesti läpi ja sitten jatkaa taas yksityiskohtien treenaamista. Katsotaan jos vaikka torstaina pääsis treenailemaan niin, että joku liikkurois..

Tänään meni Päivin agilitytreenit tosi hyvin. Ensin mentiin koko rata läpi ja yksi rima vain tippui, vaikka sainkin ihan tosissaan laittaa tossua toisen eteen ja tuntui että olin koko ajan hieman jäljessä. Mutta rata läpi! :) Sitten hiottiin vähän yksityiskohtia, valssilla tiukkaan kääntymistä, putkelle irtoamista kun itse juoksen sivulle putken suuntaan, keppien lähdön hakemista kun persjätän juuri ennen keppejä ja kepit tiukassa kulmassa, kepeillä leijeröintiä.. Hienosti alkoi kyllä kaikki sujumaan, ei nyt ensimmäisellä toistolla, mutta kuitenkin. :) Jeriko itse asiassa kääntyy tosi hyvin ja ihan melkein kuiskatulla "tässä" komennolla juuri ennen hyppyä, kun vaan ajoittaa sen oikein. Eli tähän siis pitää kiinnittää huomiota. Rata meni kuitenkin tosiaan hyvin ja mun itsetuntoni agilityohjaajana sai taas vähän tuulta siipiensä alle. ;)

Lisäys: Ai niin, joulun kunniaksi kameran toinen objektiivi meni rikki (tarkennus ei toimi). Piti kuvailla Jerikon temppuja, mutta sisällä hieman haastavaa pitkällä 55-250 mm objektiivilla kun kohteet tuppaa olemaan vähän liian lähellä.. 

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hauskaa Joulua ja onnea vuodelle 2012! :)


Toivottavat: Lulu, Lalli ja Jeriko sekä isäntäväki ;)

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Paimennusta, tokoa ja esineruutua

Sain sovittua, että lähdin töistä tänään ajoissa ja päästiin sitten valoisaan aikaan vielä paimentamaan. Jeriko oli tänään kyllä tosi hyvä, heti eka kaari todella hyvä! :) Sitten vaan hiottiin asioita vielä paremmiksi, tehtiin pitkiä hakukaaria ja jonkin verran ajoa, ja erityisesti keskityin Jerikon ilmeeseen. Halusin hakea parempaa tempoa, niinpä harjoiteltiin ajossa nimenomaan maasta nousemista oikealla ilmeellä (rauhallisesti kyyryssä) ja ajamista rauhalliseen tahtiin, jos Jeriko meni mielestäni liian lujaa niin maahan. Poispäinajossa tämä onkin helppo toteuttaa ja menee mun mielestä paremmin kuin peruskuljetus, missä Jeriko meinaa ajaa lampaat musta ohi. Sitten hain myös hakukaarelle hidastamista kaaren loppuun, ja lopulta alkoikin hidastamaan. Maahan-käskyllä tietty saan Jerikon pysähtymään, mutta toivoisin, että se myös itse tajuaisi paremmin pitää sopivaa tempoa. Mutta siis onnistuneet ja kivat treenit. Jeriko ei edes juurikaan inissyt odottaessa, kaksi kertaa laitoin sen aitauksesta pihalle hiljaisen ininän vuoksi, mutta sitten oli hiljaa. :)

Illalla käytiin vielä Maija Hautereen kanssa treenaamassa. Sain samalla myös Maijan blogi-arvonnan palkinnon, kiitos Maija, se on hieno! Jouluaattona saadaan sitten vähän tunnelmaa.. :)
Ei olla kovinkaan paljoa seuraamista tehty, ja toisaalta ei olla koskaan aiemmin treenattu Maijan ja belgien kanssa (jos ei lasketa Briskness leirin esineruutua), ja sen huomasi. Jeriko uikuuri-vinkuintiaani oli taas hieman vauhdissa. Ei meinannut päästä yhtään seuraamaan, kun aina tuli ääniavut. Mutta tulihan niitä hyviäkin pätkiä. Selkeesti pitää kyllä ottaa seuraamisia niin paljon, että tulisi vähän tylsemmäksi. :D Ja ottaa niitä vauhdista lähtemisiä niin ei ehkä niin paljoa kerätä odotusta. Maija oli kyllä hyvänä apuna ääntelyyn puuttumisessa ja oikeaan aikaan palkkaamisessa, kokemustakin on kuulemma erään sukulaispojan ääntelyongelmien kanssa taistelusta.. ;)

Luoksetulon otin kahdessa osassa, ensin seisomaan pysäytys ja palkka lensi Jerikon luokse. Sitten maahanmenolla ja palkka mun käsistä edestä. Olin kyllä tyytyväinen molempiin, hyvä Jeriko! :)
Tunnari otettiin rivi-, jono ja "kello"muodostelmilla. Kaikki toistot täysin moitteettomia. Jeeee!! :)
Pitäis varmaan alkaa kyllä vähentämään tunnarin treenaamista (yksi toisto/treeni, eikä edes joka treeni ottais), pelkään että alkaa muuten menemään perseelleen! :D
Sitten metallikapulan pitoa ja nostoa lelupalkalla. Pistin Jerikon pitämään kapulaa ja samalla vähän hetsailin kyljistä ja yllytin murisemaan, hyvin lähti. Vähän alkoi kuitenkin näkyä, että pidätin kapulaa liian pitkään ja aika monta toistoa peräkkäin, pitäis malttaa jättää pariin kolmeen hyvään. Tunnelman nostamiseksi peruutin ensin edellä ja sitten otin pari toistoa niin, että annoin Jerikolle metallikapulan seuraamiseen suuhun, lyhyt pätkä ja siitä palkka. Tää on kyllä hyvä, pitäis varmaan tällaista tehdä enimmäkseen. Kaksi kärpästi yhdellä iskulla: seuraamisen korkeaa virettä metallikapulalle -> hyvä tiivis ote myös pysähtymisissä (ei yhtään höllää), ja metallikapulaa pitäessä Jeriko on hipihiljaa. :D :D Pitäis varmaan treenata seuraaminen aina kapula suussa. ;D

Sitten vielä esineruutua. Maija vei kolme esinettä kerralla, niin että Jeriko näki. Siis sellaista ääntelyä kuin esineruudulla Jeriko ei kyllä ikinä muuten pidä, tässä on kyllä kierrokset niin tapissa että! :D Pitäiskö tähän puuttua, mitä ne sanoo pk-kokeessa jos koira ujeltaa? :D
Anyway, pitkä tauko takana ja edellinen kerta meni perseelleen sen nenäpunkin takia. Nyt oli aluksi vähän hakemista, lähetin uudestaan ja sitten nousi ensimmäinen esine. Toinen esine melko pitkän etsinnän jälkeen takarajalta (30 m), mutta tästä Jeriko jo selvästi innostui, kun esine oli niin kiva: pikkutyttöjen lenkkari jossa vilkkuvalo pohjassa. Leikittiin sitten sillä tovi ja viimeistä etsimään. Viimeinen oli hieman vaikea, ehkä vähän vähänlaisesti hajua ja pieni, jouduin vähän kävelemään alueen alkuosaan avuksi ja nousihan se sitten lopulta. Leikittiin sitten vielä lenkkarilla päälle. Ihan hyvät muistuttelut, vaikka oli vaikeaa niin Jeriko selvästi a. tiesi mitä se tuli tekemään ja oli innoissaan, sekä b. nosti kierroksia kun löysi kivan esineen vaikka oli etsinyt jo tovin. Hyvä hyvä. Ehkä tässä ehtii vielä ennen kuin enemmän lunta tulee ottaa uudestaankin esineruutua.. :)

Käytiin vielä pienellä lenkillä treenin jälkeen, mukana siis belgianpaimenkoira tervut Ima ja Remo. Ihan kivaa "siedätystä" Jerikolle, koska sille kävi tossa reilu viikko sitten ikävä välikohtaus jossa kiharakarvainennoutaja-uros jahtasi ja kävi päälle, vaikka Jeriko yritti juosta karkuun ja hyvin selkeästi viestittää, että haluaisi olla rauhassa. :( Sen jälkeen Jeriko on ollut hieman varautuneempi ja epävarmempi, varsinkin jos toinen käyttäytyy yhtään uhkaavasti. Nyt on kyllä neutraalien/hyvien kokemusten kautta pikku hiljaa taas palautunut omaksi itsekseen eikä nyt sitten lenkin aikana Remoakaan enää jännittänyt vaikka välillä oltiin samalla hajulla. Iso kivi vierähti mun sydämeltä, ei se ikuisesti sitä muistele..

Kiitos Maija neuvoista sekä treeni- ja lenkkiseurasta! Otetaan taas uusiksi ensi vuoden puolella! :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Sunnuntaiaamun loskatreenit

Olosuhteiden riemuvoitto, vettä tulee ja maa aivan loskassa, märkää on. Viime syksynä/alkutalvesta ostamani GoreTex-lenkkarit on kaiken lisäksi ilmeisesti jo sanomassa sopimustaan irti ja vuotavat ainakin kaikista mahdollisista saumoista, kengät kastui jo ennen kuin pääsin kentälle. Olisi pitänyt laittaa ne viikko sitten ostetut törkykalliit Merrelin vedenpitävät pitkävartiset kengät, olis varmaan jalat pysynyt paremmin kuivina. Yritin vaan jotenkin ajatella, että en voi käyttää niitä koko ajan vaikka tosi hyvät onkin, mutta ehkä sitten heitän muut kengät nurkkaan ja pidän niitä aina, vaikka sisälläkin, on ne vaan niin hyvät! :)

Treeniseurana tänään Sari ja Tuija. Ensin tehtiin paikkamakuu 4 minuuttia, häiriöksi ohi kulki myös berninpaimenkoira, joka olisi kai kovasti tykännyt mennä moikkaamaan makaavia koiria. :D Jerikolta tosi hyvä paikkamakuu, pysyi koko ajan samassa asennossa ja ryhdikkäänä, vasta aivan lopussa laski päätä hieman alas, mutta tosiaan tosi hyvä. Olipa vielä niin hieno poika, että kun palattiin koirien viereen ja käskytin, että "käsky", niin meinasi ensin nousta ylös, mutta tajusikin, etten sanonut "sivu" ja jäi maahan ja sain vielä käskyttää sen kunnolla perusasentoon. :)

Tunnarista kolme toistoa. Ensimmäisellä Jeriko otti väärän suuhun, mutta jatkoi muiden haistelua ja pudotti, kun tuli oman kohdalle ja toi oikean. Mietin vähän, että palkkaanko ollenkaan, tein sitten kompromissin ja pyysin perusasentoon ja palkkasin vasta siitä maltillisesti. Kahdella muulla toistolla malttoi jättää väärät kokonaan huomiotta ja varmasti toi oman. Näistä sitten paljon broitsun sydäntä palkaksi. Nam!, sanoi Jeriko. :)

Tuli myös tossa joku päivä mieleen, että minkä ihmeen takia en tee jo välillä Z-kävelyä, niinpä otettiin sekin. Heti kerrasta meni tosi hienosti, jokainen liike oikein ja hienosti lähti vauhdista seuraamaan. :)
Ruutuun lähetyksissä parissa meni ruudun läpi ja taaksi. Toki kisatilanteessa saisin käskyllä pysäytettyä, mutta haluan edelleen hioa tätä niin, että Jeriko varmasti itse tietää missä sen pitää olla. Kyllä Jeriko haki hienosti myös ruudun sisään, viimeisellä toistolla pyysin maahan ja tein kävelykaavion seuraamaan kutsuen, Jeriko tuli todella hyvällä vauhdilla ja naksaus ja palkka heti kun oli sivulla. :) Vähän kyllä nillittäisin siitä, ettei ollut aivan keskellä maassa, mutta joo, siitä ei voi kokeessa pisteet vähentyä.. :D

Metallikapulan pitoa otin myös. Aika hyvin Jeriko kyllä pitää, kiristää hyvin otettaan. Otin myös pari nostoa maasta, mutta varoin ettei uppoa hankeen ja jäädy heti.

Ihan viimeisenä kaukkareita, tein vähän leikinomaisesti leikin lomassa, samalla kun Tuija ja Sari juoruili ja olin jo melkein päättänyt lopettaa treenin ja heittelin vaan palloa. Kotona sisällä eilen tein kans kaukkareita ja samalla hieman kokeilin, hoksaisiko Jeriko kootumman makuuasennon istu-maahan vaihdossa.. Eihän se nyt ainakaan haittaa hieman sellaista vahvistella, jos ei nyt täysin juurru sellainen tapa, niin ei siitä ainakaan haittaa ole..
Nyt tuli kyllä tosi hyviä vaihtoja 10 metrin etäisyydeltä, edes mä en keksi niistä nyt tähän hätään mitään valitettavaa! :D En nähnyt takajaloissa pientäkään hievahtamista. ;)

Luoksetuloa en nyt ottanut, aina ei voi ottaa kaikkea. Jatkossa pitäisi myös alkaa harjoittelemaan ohjattua noutoa, mutta on noita VOI/EVL liikkeitä vaan niin pirun paljon, ettei niitä koskaan oikein voi kaikkea kerralla treenata (paitsi kun alkaa olemaan sillä mallilla, että yksi toisto jokaista riittää).. Pitäisi myös hankkia matalia merkkikartioita. Merkinhän olen opettanut Jerikolle jo joskus aikoja sitten (lieköhän enää muistaa) tavallisella merkkikartiolla, mutta koska nykyään säännöt suosii matalia merkkejä, niin pitäisi niitä tosiaan hommata ja opettaa merkki siihen.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Koulutusajatuksia

Canis-lehti kilahti taas postiluukusta ja tuttuun tapaan heräsi taas uusia koulutusajatuksia, pakko siis nyt äkkiä kirjoittaa muistiin etteivät unohdu! :D


Ensimmäinen ajatus heräsi artikkelista, joka käsittely Obidience Rules 2011 -leiriä ja sen opetusta. Itse artikkelissa ei juurikaan koulutusvinkkejä kylvetty, mutta yksi hyvin olennainen ja sehän riittää. :) Nimittäin kaukkareissahan olen istu-seiso ja maahan-seiso vaihdoissa hakenut tietynlaista seisoma-asento, etujalat tarpeeksi takana, jotta jatkoliikkeet onnistuvat, ns. koottu asento. Mutta artikkelissa mainittiin asia, jota en ole ollenkaan tullut ajatelleeksi, nimittäin istu-maahan vaihto, johon kouluttaja haki myös "koottua" makuuasentoa. Siis tosiaan, jos menee istumasta maahan tosi pitkänä, niin nousee seisomaankin etutassut pitkällä ja lavat edessä ja jatkoliikkeet vaikeutuu. Nyt siis joudun miettimään, onko syytä opettaa istumasta maahanmenoon uusi tapa, eli se, että menee kootumpaan makuuasentoon.. Siihen tietty pitäisi olla jo aivan uusi käsky, en voi olettaa, että nyt yhtäkkiä vanhaan käskyyn oppisi sen. Toisaalta luulen, että jatkan tällä tavalla ja katson miten saan homman edistymään, jos ei onnistu niin opetan uuden istumasta maahanmenon. Ainakin tiedän, että kun joskus tulee toinen koira, niin sen kanssa kiinnitän huomiota tähän. Mutta siis tämä oli tosi hyvä oivallus! :)

Toinen ajatuksia herättävä artikkeli käsitteli korokkeen käyttämistä kouluttamisessa. Itsehän olen käyttänyt hiirimattoa kosketusalustana ja vaikka artikkeli hyvin kertoikin korokkeen hyödyistä, niin en todennäköisesti aio sellaista/sellaisia alkaa hankkimaan, missä sellaisia kaksiossa edes säilyttäisi? :D
Mutta, hyvä pointti oli korokkeen käyttäminen luoksetulon pysäytyksessä. Itsehän joskus kesällä käytin hiirimattoa (muutamia kertoja) samassa tarkoituksessa ja nyt sain vahvistuksen siitä, että olin "oikeilla jäljillä". Jos siis haluaisin edelleen kehittää pysähtymisestä nopeamman, voisin ajatella palaavani tähän harjoitukseen. Toisaalta luoksetulon harjoittelusta ja hyvän pysähtymisen ja luoksetulon vauhdin säilyttämisen tasapainosta myös tuli hyvä vinkki esiin, jota ei vaan jostain syystä ole tullut tehtyä paljon yhtään. Nimittäin palkata pysäytyksestä riehakkaalla leikillä eteen eli minun luokse! Siis tokihan se edesauttaa sitä, että koiralla on kova halu tulla eteenpäin, jotenkin on vaan pysäytyksen varmistamiseksi tullut palkattua taakse tai suurin piirtein siihen kohdalle mihin pysähtyy, riippuen siitä onko joku treenikaveri auttamassa vai heitänkö itse lelua (tai takapalkalla). Mutta siis tämä tulee ehdottomasti käyttöön, eli palkkaan luoksetulon pysäytyksistä jatkossa myös eteen vauhdin ylläpitämiseksi. :)

Oivoi...

Tänään käytiin Tamskin agilitykisoissa hakemassa hylky, oi voi... Mutta eipä siinä toisaalta mitään, kun Jeriko oli jo lähdössä niin lentoon lähdössä että melkein arvasin ettei tästä mitään tule, ja sitten heti eka rima tippuikin. Kolmannen esteen ohjausta arvoin aika paljon rataa tutustumisessa, ja päätin sitten väärin.. Peruskäännökset on meille aika heikkoja, enkä osaa järkevästi linjata, kieltämättä näyttää kovasti takaakierron ohjaukselta ja sinnehän Jeriko lähti. Alunperin olin siis ajatellut, että ehkä ottaisin vastaan siellä kolmannen takana ja siitä kääntäisin, ja sitten mietin myös valssia, mutta jostain kumman syystä päädyin peruskäännökseen.. =/ No, tiedänpähän sitten ensi kerralla paremmin..
No joo, sitten A:n alastulossa Jeriko jotenkin ihan kummasta himmaili, eipä ole tuollaista tehnyt ehkä ikinä, mutta nyt sitten. :D Hypyn jälkeen putken väärään päähän. Olisi pitänyt ohjata toiselta puolelta, koska nyt jouduin väistämään hypyn siivekettä ja vedin Jerikon mukaan vaikka kuinka vastakädellä ohjailin.
Loppurata meni sitten asiaankuuluvan sujuvasti ja vauhdikkaasti, voihan nenä, kun olisi alusta saanut jo hyvin menemään.. :D Mutta nolla kaatui jo siihen ensimmäiseen rimaan, enkä sille kyllä mitään mahtanut..

http://youtu.be/tf78v779oOk

perjantai 16. joulukuuta 2011

Jeriko nenulainen tänään 2 v!

Jeriko on jo kaksivuotias, mihin se aika on oikein kulunut? Kaksi vuotta sitten joskus yön tunteina katsoin ihastuttavia kuvia pikku marsuista Anitan sivuilta ja tämä viimeisenä syntynyt "värivammainen" iski heti silmään. Olihan siinä se, että erikoinen väri viehätti, mutta ehkä myös jotain muuta. Ruskea väri toi väistämättä mieleen Vanjan, collie-pystykorvasekoituksen joka meillä oli kun olin ala-asteikäinen. Tuon rakkaan ystävän menettäminen todella särki silloin mun sydämen, ja yllätyksellinen ruskea pentu mustavalkoisista vanhemmista tuntui jotenkin niin "oikealta"..

Olen tässä viime aikoina herännyt huomaamaa, että Jeriko on nyt todellakin Aikuinen. Ei sillä, että leikkiminen olisi yhtään vähentynyt, mutta muuten Jeriko on kehittynyt ja muuttunut tosi paljon. Pentuna Jeriko oli suoraan sanottuna välillä aika hirveä, TODELLA kova puremaan ja roikkumaan vaatteissa, välillä ajaen emännän epätoivon partaalle. :D Jeriko oli myös hieman öykkäri, sinänsä kunnioittava aikuisia koiria kohtaan, mutta jos joku alkoi risomaan niin sen kyllä huomas ja meinas pistää kunnon tappelua pystyyn monta kertaa isompien aikuisten kanssa. Sitten kun puruvimma helpotti ja muuten alkoi sujumaan, tulikin murkkuikä ja se oli kamalaa aikaa sekin. Karkailua ja toisten urosten nylkyttelyä ja alistamista. Jerikosta muodostui mun mielessä aika kova kuva, ei kauheasti ojentamisesta hetkahtanut ja tosiaan muiden urosten kanssa helposti yritti ottaa komentopaikan.

Mutta millainen Jerikosta onkaan nyt loppujen lopuksi tullut? Itse asiassa ei ollenkaan niin kova, ei mikään hirveä pehmokaan, mutta ei missään nimessä kovimmasta päästä. Ei itse halua haastaa riitaa ja yleensä ei välttämättä edes noteeraa ja häipyy vaan paikalta jos toinen uros haastaa. Sopivien urosten kanssa tykkäisi oikein leikkiäkin. Rakastaa pentuja ja on oikein ihana varovainen leikittäjä. <3
Melko ohjaajapehmeä ja miellyttämisenhaluinen, innokas tekemään hommia koska vaan.
Miten voikin koira muuttua noin paljon iän (ja kasvatuksen?) myötä? :D

Jerikon syntymäpäivää vietettiin kuten minunkin, käytiin siis paimentamassa. ;) Ensimmäinen vuoro meni jotenkin aivan penkin alle, Jeriko oli jotenkin aivan pihalla ja itse vastaavasti taisin vaatia liian paljon. Hermothan siinä meni synttärisankariin. Toinen vuoro sitten taas meni jo tosi hyvin. Huomas kyllä taas, että vasen kaari on vaan Jerikolle kymmenen kertaa luontevampi kuin oikea, hakee hyvin oikeaa etäisyyttä itsenäisesti vaikka lähetän ihan viereltäni. Oikean puoleiselle kaarelle lähettäessä piti itse olla puoli välissä auttamassa, että sain sellaisen kaaren johon oli tyytyväinen. Tämä pitää nyt oikeasti itse muistaa, oikean puoleinen kaari ei ole lähellekään valmis, ei kelpaa mulle, pitää siis edelleen olla auttamassa Jerikoa, että niistä hyvistä kaarista tulisi rutiini. Tein nyt myös niin, että annoin Jerikolle suuntakäskyn, mutta en sitten enempää autellut, meni aika hyvin ja vaikka tulikin vauhdilla, niin Jeriko alkoi hyvin katsomaan itse jos joku lammas meinasi lähteä vähän väärään suuntaan. Jos Jeriko ajoi lampaat vauhdilla mun ohi niin en sanonut mitään ja odotin vaan, että keräsi ne uudestaan mun ympärille. Luulen, että oli ihan hyvä harjoitus. :)

Muutama kuva muutaman viikon takaa, kun oltiin Pälkäneellä. :)





Karvaa vaikka kahdelle koiralle jakaa! :D


Ja sitten myös videota samalta viikonlopulta. :) Katsotaan milloin saisin uutta temppuvideota kuvattua..


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kissan monimutkainen sielunelämä

Piti kirjoittaa tästä jo aikaisemmin, mutta jäi. Nyt sitten tuli taas uutta sanottavaa niin kerrotaan nyt.
Meillähän on siis kaksi kissaa, Lulu ja Lalli, 5,5 v, sisarukset siis. Meillä on myös akvaario, joka oli varsinkin Lulun suuri harrastus (ja siinä ajatuksessa aikalailla hankittukin), kalojen kanssa leikkiminen oli kivaa! ;)
Mutta kun Jeriko tuli taloon, loppui kaloilla leikkiminen. Ja kävipä niin, että leikkiminen Lallinkin kanssa kävi hyvin vähiin ja meni enemmänkin tappelun puolelle, jonka seurauksena tossa syksyllä Lulun tassua käytiin eläinlääkärissä paikkailemassa. Muutokset oli kuitenkin aika sellaisia pieniä, vaivihkaisia, ettei niistä juuri mitään tullut ajateltua. Ajateltiin, että akvaariolla leikkiminen jäi, jos Lulua häiritsee Jeriko ja se jos Jeriko yrittää "leikkiin mukaan". Lalliin hermostuminen... no, Lalli on aika ärsyttävä.. ;)

No mutta, tossa ehkä jo kuukausi sitten päätettiin vihdoin ottaa olohuoneen suuaukolta aita pois, koska Jeriko ei enää ole mitään tuhoillut, ja se häiritsi mun sisustuksellista silmää. ;) Ja mitäs siitä seurasi? Lulu alkoi leikkimään kalojen JA Lallin kanssa, ja ärrimurrit on tiessään! Olen ihan ällistynyt, että oliko tää kaikki nyt vaan yhdestä aidasta kiinni, jonka yli kissat pääsi kuitenkin helposti ja josta toisaalta portti oli auki aina, kun oltiin kotona? On noi kissat kummallisia..

Olen myös hieman kateellisena katsellut videoita temppuja tekevistä kissoista. Siis eniten mua ihmetyttää se, kun ne kissat oikeasti SYÖ ja haluaa tehdä asioita ruuan eteen! :D Olenhan mäkin opettanut noille muutamia temppuja ennen Jerikon tulemista; istuminen, maahanmeno (Lallille), jalkojen välistä pujottelu, kurre-asento, tassun antaminen, kohdekepin seuraaminen, Lallille jopa perusasentoon tulemisen seinää apua käyttäen (ja opin, etten käytä seinää apuna koiran kanssa)... Yritin joskus opettaa jotain haastavampaakin, mutta sheippaaminen ei noiden kanssa onnistunut kyllä millään. Ongelmaksi muodostui lähinnä se kiinnostuksen puute, pari toistoo ja that's it. Ei sillä paljon edetty. Ja sitten se, että Lulu oksensi lopulta aina ne herkut mitä oli syönyt.. =/ Kuitenkin nyt alkaa heräämään taas ajatus, että pitäisikö yrittää vielä jotain keksiä niiden pään menoksi, jos ne sittenkin haluaisi oppia..? :D

Hullua, että jouluaatto on jo ensi lauantaina! Ja mä en ole ostanut vielä yhtään lahjaa!! Tai pikkusiskoille yhden, mutta siis kaikki muu hankkimatta. Tällä viikolla ei pysty, pitää lukea tenttiin, sunnuntaikaan ei taida sopia ja ensi viikolla olen koko viikon töissä. Lauantai taitaa olla ainut päivä kun kunnolla pääsis ostoksille, silloin siis joku himoshoppailuvaihde päälle! :D Oivoi..

Agilitytreenit tällä viikolla meni ihan ok, jotenkin vaan tuntuu, ettei treenit ole vähään aikaan mennyt niin putkeen kuin esim. kesällä. Olen ehkä herännyt tajuamaan kuinka paljon puutteita vielä oikeasti on.. Yksi tosi tiukkaan juurtunut tapa on itse mennä kyyryyn ja vatvata kättä, kun pitäisi ottaa koiraa "kiinni". Ja jos koira pitää ottaa kiinni hypyn jälkeen ja kyyristyn hypyllä + vielä heilautan kättä alas, niin miten käy riman? Päivin treeneissä tämä tulee joka kerta esiin ja tunnen itseni hieman tyhmäksi, arvaan kyllä kuinka tyhmältä se näyttää! :D Muutenkin on tosi vaikea saada sellaista soljuvuutta rataan, miten onkin oppinut sellaisen tavan, että kyyristellään, vatkataan kättään ja spurttaillaan ja jarrutellaan, kun sen sijaan voisi edetä aina soljuvasti ja ohjauksen aina jatkuen edellisestä ja kroppa pystyssä! Siinä mulle opeteltavaa. Lauantaina on siis yksi startti Tamskin kisoissa, en nyt millään suurilla odotuksilla lähde, kun tunnen itseni huonommaksi ohjaajaksi kuin mitä kesällä.. =/

Tänään käytiin Somerolla paimennustreeneissä ja oltiinkin siellä ihan yksin. Päästiin myös siellä ihan ulos laitumelle joten saatiin tehdä hakuja. Ensin vaan otettiin lampaita ulos laitumelle, siinä olikin jo oma haastava treeninsä! :D Lampaat oli ensin aitauksessa pihaton edessä, mutta osa niistä pakeni sisälle heti kun koira saapui, ehdittiin kuitenkin siihen väliin. Siihen eteen ja ruokapaikkojen ympärille oli luonnollisesti tallautunut tasaisempi maa, mutta hankeen (vaikkei syvä ollutkaan) lampaat ei olisi millään tahtonut lähteä. Tahkottiin siinä sitten tovi ja lampaat pääsi välillä karkaamaan pihattoonkin. Sieltä sitten niitä hakemaan ja Jeriko kyllä tosi hyvin uskaltaa mennä isonkin lauman kanssa seinän väliin ja saatiin sieltä jonkinlaista porukkaa lopulta uloskin. Ja tämä porukkaa olikin sitten sellainen, että suostui paremmin tulemaan hankeen perässä ja saatiin ne isolle laitumelle. Huh. :D

Hakukaaria sitten otettiin. Jeriko oli jotenkin aivan kieroksilla. Tekikö toi alun hankala väsääminen isomman lauman kanssa sitten sen, että puhti oli vähän pois eikä enää hermo pitänyt..? Haukahteli kuitenkin kaarelle lähtiessään ja piti ihan mahdotonta ininää muutenkin. Kaaret ei meinannut ensin aueta mitenkään, mutta lopulta ihan ok. Jeriko tuli kuitenkin lopussa vielä liian lähelle laumaa. Suuntakäskyt meni kuitenkin ihan ok ja laumaa sai sillä hyvin hallittua. Pienen tauon jälkeen otettiin kuitenkin vapaita hakuja niin, etten käskyttänyt suuntakäskyn jälkeen enää mitään, jotta Jeriko itse ajattelisi. Tämä olikin sitten tosi hyvä juttu, koska selvästi ajatusta alkoi paremmin tulemaan ja Jeriko hiljenikin täysin. Toisaalta sitten tämän jälkeen ei meinannut ensin poispäin ajo sujua millään, kun Jeriko yhtäkkiä alkoi tekemään sitä, että kiersi pysäyttämään laumaa, vaikka ajaminen on onnistunut jo pitkään tosi hyvin.. Huoh, onnistui se sitten lopulta taas ihan hyvin. Ei voi mitenkään sanoa, että olisi ollut erityisen hyvä treenipäivä, mutta lopultahan Jeriko selvisi kuitenkin aika haastavista jutuista ihan hyvinkin, ja päästiin tekemään treeniä josta oli selvästi apua. Ei siis mitenkään hukkaan mennyt, ääntely kyllä on ihan hirvittävän noloa ja ärsyttävää ja se saa kyllä luvan loppua kokonaan!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Eipä ollutkaan ulkopaimennukset vielä ohi..

Tiinalta oli jäänyt muutama uuhi tyhjäksi ja nyt päästiinkin sitten niitä vielä paimentamaan metsälaitumelle. :)
Aitaus oli hieman epäsäännöllisen muotoinen, eikä mikään suorakaide, ja tosiaan metsälaidun jossa yksi kohta vähän avoimempi, mutta muuten melko pusikkoista. Aluksi piti tehdä pieni kierros aitauksessa, että hahmotti missä aidat kulkee, mutta sitten meni tosi hienosti. Kaaret oli pääosin hyviä, aluksi tuli muutama huonompi, kun Jerikon oli vähän vaikea hahmottaa, missä puiden takana lampaat oli. Mutta siis hyvä harjoitus niin kuin Tiinan kanssa puhuttiinkin, opettaa koiralle sitä, että aina tehdään tietyn tyyppinen kaari vaikkei lampaita heti näkyisi, kyllä ne sieltä sitten löytyy. :)
Ajo oli tosi hyvää. Lyhyitä flankkeja myös otettiin, mutta koska tilaa ei oikein ollut ja lampaat tosi herkkiä, niin ei pystynyt niitä oikein pitämään poissa mun luota niin, että Jeriko pyörii ympärillä. Kun sitten keksin ajaa lampaat aidan viereen, niin pystyi hyvin ottamaan suuntia niin, että olin itse takana ja kokonaan poissa kuviosta, tässä Jeriko teki kaikki flankit oikein. :)
Oli kyllä tosi kiva päästä paimentamaan, hienoa että tällainen mahdollisuus aukesi! :)

Ainut huono puoli on nyt se, että Jeriko on alkanut piippaamaan lampaille pääsyä odottaessaan. Ja kun Jeriko ei ikinä piippaa tokoilua odottaessa, eikä agilitykentänkään laidalla päästä pientä ynähdykstä kovempaa ääntä, mutta että pitää sitten lampailla inistä. Nolottaa ihan sikana tollainen! :D Ei tollasen kanssa kehtaa kisoihin mennä jos inisee aitauksen vieressä, mutta ehkä se oppii taas siinäkin patoamaan, nyt on vaan niin suureksi into noussut lampaille, ettei malttaisi..

lauantai 10. joulukuuta 2011

Tokoilua räntä- ja vesisateessa

Ollaan tässä treenailtu muutamiakin kertoja joista en nyt ole jaksanut kirjoittaa, nyt vaan tästä päivästä "lyhyesti". Oltiin päivällä tokoilemassa Katrin ja käyttölabbis Patun sekä Sarin ja kiharakarvainennoutaja Röllin kanssa. Eipä sää kyllä suosinut. Olin jo kertaalleen kastunut läpimäräksi ja jäätynyt aamupäivällä tokokoetta seuraillen. Kotona sitten kuivat ulkoiluvaatteet päälle ja kengät jalkaan, mutta kun vettä tuli taivaalta niin kastuttiinhan siinä taas kuitenkin. Varsinkin hanskat ihan läpimäriksi ja oli kyllä kylmä! Kenttä oli luonnollisesti jo lumen vallassa, ei niin syvä hanki etteikö pystyisi treenaamaan, mutta sen verran petti jalan alla, että tuntui ettei itse pysty liikkumaan normaalisti.

Aluksi tein Jerikon kanssa askelsiirtymiä ja käännöksiä paikallaan. On kyllä hienon näköistä, kun etutassuilla ottaa ristiaskelia sivulle siirtyessä, tykkään. :) Takajaloista vaikea sanoa, välillä laahaa vähän perässä, välillä kroppa hienosti suorana jolloin varmaan sielläkin tulee ristiaskeleet. Nyt siis näitä vaan treenaillaan ja palkkailen vain noista parhaimmista suorituksista. Paikallaan kääntymiset oli kyllä upeita, Jeriko kääntyi paljon ketterämmin kuin minä! :D Ainut huono puoli, että Jerikolla alkoi taas kierrokset nousemaan ja pilli viheltää, piti sitten pyytää hiljaisuutta. Mutta ainakin se tykkää treenaamisesta. ;)

Ruutuun lähettelin ihan kokonaan ilman alustaa. Otin varmaan 5 toistoa, kaikki todella hyviä, ei mitään valittamista. :)

Tehtiin sitten harjoitusta, että vuorotellen pujoteltiin toistemme ympäri ja paikalla olijat vaan piti kontaktia. Siis tosi hyvä treeni taas vaihteeksi ottaa! Hyvä idea Sari! :) Jerikon kontakti parani koko ajan loppua kohden, varsinkin Rölliä meinasi vähän vilkuilla aluksi, kun jännitti sitä, mutta sitten loppua kohden piti kontaktia koko ajan vaikka Rölli ja Sari kiersi meitä ja pysähtyi taakse tai sivulle, tai jos itse kierrettiin heitä ja pysähdyttiin viereen. Tosi hyvä! Seuraaminen tosi hyvää, itsellä vaan jalat lipsui, ei ole kiva kyllä seuraamista treenata hangessa..

Luoksetulon otin vain kerran, stoppi, maahan ja viimeisestä kutsusta pallo heti palkaksi. Tosi hyvät pysähdykset tuli ja vauhti säilyi koko ajan sopivana, ei hidastellut. Hanki oli tietty pysähdyksiin taas hyvä alusta. ;)

Tunnarin Jeriko tänään tunaroi. En oikein tiennyt miten sen hangen kanssa olisi tehnyt, mutta tehtiin sitten niin, että Sari tallasi tasaisen alustan jolle hänen (+lihapullan, koska Sari oli sillä palkkaillut) hajuiset häiriökapulat sekä oma. Jeriko arpoi tosi pahasti, meinasi ottaa omaa, mutta ei, toi sitten väärän. Käskin vaan irti enkä ottanut edes vastaan väärää (annoin pudota maahan) ja lähetin uudelleen, sitten toi oman. Toisella toistolla jo ihan hyvä. Pitää kyllä varoa noita, että treenikaverilla on jonkun herkun hajuiset kädet, pitäisi varmaan ottaa tunnari aluksi.. Ja sitten vähän mietin, että miten tätä ulkona otetaan talven aikana kun kinokset kasvaa, auratuilla alueilla sitten vaan tai hallissa.

Metallikapulan pitoa ja fiilistelyä otettiin. Jeriko piti sitä kyllä ihan hyvin, mutta inisi välillä vähän. Ihan kivasti kyllä meni.

Toi ruutu on kyllä nyt tosi hyvä! Liike jonka ajattelin olevan eniten kesken osoittautuikin olevan tosi hyvä, kun vaan on selkeet nauhat! Niin, ja itse asiassa Jeriko hahmottaa ruudun nyt tosi hyvin senkin puolesta, että Jeriko oli maassa odottamassa vuoroaan noin 15 metriä ruudusta eri sivulla kuin mistä olin lähetellyt ja itse seisoin jossain näiden kahden sivun välimaastossa, kun Sari lähetti Rölliä ruutuun ja mitä teki Jeriko, meinasi Sarin käskystä ampaista suoraan ruutuun! :D :D Tietenkin piti käskeä pois ettei pojat yhtä aikaa juokse sinne, ja tyhmää että Jeriko noita muidenkin käskyjä niin kuuntelee (varsinkin noita kivoja: "vapaa", "ruutuun", you name it...), mutta hienoa että hahmottaa sen nyt noin hyvin. Siitä tulikin mieleen, että voitais ihan hyvin ottaa ruutuun lähetyksiä nyt EVL-tyyppisenäkin merkiltä, niin ollaan sitten hyvin valmiina sitäkin luokkaa varten ja voittajaluokan ruutu on sitten helppo. Merkkiinkin voisi palailla pitkän tauon jälkeen, kun ruutu on nyt noin hanskassa, tuskin alkaa enää sekottamaan ja kyllähän Jerikon pitää ne joka tapauksessa oppia erottamaan! :)

maanantai 5. joulukuuta 2011

Viikon aloitus

Käytiin tänään ensin päivällä lenkillä Tuijan ja Ronjan kanssa, ja sitten illemmalla vielä erikseen tokoilemassa. Ennen tokoiluja kävin M&M:ssä ja ostin Tuijan ja Liisan synttärilahjaksi antamalla lahjakortilla kunnollisen ruutunauhan. Nyt riitti mainosnauhojen kanssa tuulessa pelleily ja niiden vaivalloinen asetteleminen ja kerääminen. Kiitos Tuija ja Liisa hyvästä lahjasta! ;)

Mitä hyvää? Ruutuun Jeriko haki nyt TODELLA varmasti. Siis kumma kuinka paljon helpompi on tuollainen värillinen nauha hahmottaa, saman kyllä huomasin jo aiemmin Ylökk:n treenivuorolla kun lähetin Jerikoa Pursiaisen Pian rakentamaan ruutuun, jotenkin se vaan hahmottuu helpommin. En tiedä miksi, mutta väliäkö tuolla, nyt oli tosi hyvä! :)

Ensimmäisellä toistolla Jeriko hieman otti väärää suuhun niin, että siirsi sitä, vaihtoi kyllä sitten oikeaan. Kaksi muuta toistoa tosi hyviä. Selän kääntämistä harjoiteltiin samalla ja alkoihan Jeriko pysyä aloillaan, vaikka aluksi tarjosi koko ajan seuraamista ja käänsi pyllyään mukana.

Kaukkareissa Jeriko alkoi jonkun ihme temppuilun, ei mennyt seisomasta maahan vaan koko ajan istumaan. Ei ole tuollaista aiemmin tehnyt ja olin ihan äimänä, hermo alkoi lopulta vähän kärytä ja siitähän Jeriko paineistui lisää, hyvä hyvä.. Sitten otettiin ihan läheltä vaihtoja ja tulihan niitä onnistuneita, vaikka meinasi siinäkin tehdä väärin. En ymmärrä. No, Jeriko sitten autoon odottamaan vuoroaan ja seuraavalla vuorolla heti autosta ottaessa pelkkiä maahan-käskyjä muutama ja lelupalkka. Tämä meni hyvin ja toivon mukaan jäi sitten hyvä mieli tosta maahanmenosta, ihme juttu kyllä... :(

Liikkeestä istumisessa Jeriko teki muutaman väärän (jäi seisomaan) ja sitten pari onnistunutta istumista. Tämäkin on kyllä kumma, kun lenkeillä kun teen noita niin ei ole enää sekoittanut, tai kun kotipihassa pyysin istumaan, stop ja sitten taas istumaan niin erotti hyvin. Sanonko sen jotenkin niin eri tavalla treenatessa?? Vai oliko Jerikolla vaan huono päivä tänään? Mene ja tiedä.

Sitten paikkaistuminen Ronjan paikkamakuun häiriönä, itse jäin näkyville. Aluksi tuotti taas ongelmia se, että Jeriko meinaa käydä Tuijan maahan-käskystä itsekin maahan. Tätä pitää oikeasti treenata ja paljon! Luulen, että Tuija on tässä pahin häiriö, ollaan aiemmin otettu paikkamakuuta rivissä vuorotellen käskyttäen vieraampien kanssa eikä ole tuottanut ongelmaa.. Mutta siis selvästi harjoitusta tarvitsee.
3 min 15 sekuntia istui ja hienosti istuikin sitten kun vaan sain sen jäämään siihen Tuijan jättökäskyistä huolimatta, sitten istui kuin patsas koko ajan mua tuijottaen. En palkkaillut välissä, mutta kehuin muutaman kerran hiljaa. Näistä jatketaan.

torstai 1. joulukuuta 2011

Almost there

Tempputreenit edistyy hyvin. Jeriko osaa jo tosi hyvin laittaa jalat lahjalaatikkoon, nyt vaan on ongelmana löytää sopivasti pienempi toinen laatikko, kenkälaatikko jossa on ollut jotkut tennarit on ehkä vähän liian iso harppaus...
Olen alkanut opettamaan Jerikoa myös nostamaan etutassut kirjakasan päälle ja kiertämään sitä takajaloillaan, hyvin lähti tarjoamaan kiertämistä, mutta silleen töpöaskelin. Toivoisin, että Jeriko astuisi siis kunnolla ristiin takajaloillaan. Mutta kyllä se sieltä treenillä tulee. :)
Takajalkojen nostamista olen pyytänyt nyt ulkona ihan ohuita puuntaimia "vasten". Tässä olen toki palkannut siitä kun on yhtään pompsahtanut ylöspäin, mutta hyvältä näyttää. :)

Ollaan tässä treenailtu tokoakin vähän aktiivisemmin ja nyt heräsi sitten ajatus, että mehän aletaan olla kuitenkin jo melko pian kisavalmiita...

Paikkamakuu: onnistuu.
 Seuraaminen: onnistuu. Askelsiirtymiin toivon vielä sitä takajaloilla ristiin astumista, mutta ei taideta koeohjeessa sitä vaatia. ;) Hyvin siis menee, mutta vielä hiotaan niin, että on "täydellinen".
Istuminen seuraamisen yhteydessä: 80% todennäköisyydellä menee oikein. Välillä on meinannut sekoittaa seisomiseen, mutta nyt taas ihan viimeaikoina ollut tosi varma.
Luoksetulo: Hyvin menee, mutta aina voi lisää treenailla. ;)
Ruutu: eniten vaiheessa oleva liike. Useimmiten Jeriko hakeutuu hyvin ruutuun ja maahanmeno nyt onnistuisi vaikka miten päin. Paikaltaan seuraamaan tulee hyvällä vauhdilla ja varmasti. Mutta siis aivan täysin varma liike ei vielä ole, aika lähellä kuitenkin.
Hyppynouto: tosi hyvä  :)
Metallinouto: Varmaan kyllä onnistuu, nyt vaan olen keskittynyt oikean fiiliksen rakentamiseen ja se näyttääkin hyvältä, häntä heiluu kun harjoitellaan. Ei siis pitäisi olla ongelmaa. :)
Tunnistusnouto: Aika lailla valmis. Enemmän täytyy vaan ottaa kokeenomaisena, että käännyn itse ympäri, sitä on otettu vähän. Oman hakee hyvin, toki toistoja ennen kokeeseen menoa kaivataan lisää.
Kaukkarit: Melko hyvät. 10 metrin etäisyydellä onnistuu ehdottomasti niin ettei Jeriko liiku kuin korkeintaan 5-10 senttiä (maasta seisomaan nousun jälkeinen maahanmeno olisi paha, mutta kuinka todennäköinen?), mutta vielä haluan treenata niin, että osaa siirtää etutassut itse sopivaan kohtaan jotta kaikki vaihdot onnistuu täysin puhtaasti. Hink hink. :D
Kokonaisvaikutus: tietenkin 10.... paitsi jos on liian innokas ja haukahtelee, se vaara on olemassa, mutta sitä mahdollisuutta ei koskaan täysin saada pois jollen sitten ala tekemään tokosta tappavan tylsää..

Siis ei tosiaan millään huonolla mallilla. :) Aloin nyt sitten vähän katselemaan koekalenteriakin sillä silmällä. 8.1. olisi Porissa koe jossa myös VOI-luokka, muuten ylempien luokkien kokeita aika vähän. Olisi sitten tässä aikaa vielä muutama viikko treenailla ennen kuin tarvitsee edes ilmoittautua, reilu kuukausi kokeeseen. Seuraava VOI-luokan koe olisi 18.2., mutta se vähän mietityttää, kun olen koulun puolesta Seinäjoella 30.1.-10.2., ei siis siinä paljoa treenailla ja voi olla vähän vallatonta menoa, kun Jeriko on ilman treeniä kaksi viikkoa.. :D Eli jos kolmen viikon päästä näyttää hyvältä, niin korkataan voittaja 8.1.! :)

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Agsamietteitä

Taas perinteisesti kahdet agsatreenit tällä viikolla. Havaittiin jo Päivin treeneissä tiistaina (ja uudestaan myös tänään Ylökk:n treneeissä), että Jeriko kääntyy peruskäännökset löysästi ja käy hitaaksi (varsinkin jos on hämyesteitä), jää vähän arpomaan, että mihin sitä sitten menis.. Hidastelu johtuu ehkä osittain siis siitä, että välillä Jeriko on niin kuuliainen, että jää vähän liiaksikin miettimään oliko lupa mennä joku este, siinä missä toinen koira olisi jo juossut jonkun esteen, oli oikea tai väärä. Peruskäännöksiä pitäisi siis treenata ja palkkailla siitä, että kääntyy nopeasti ja lähtee heti kiihdyttämään uuteen suuntaan. Oman ohjauksen parantamisellakin tietty varmasti suuri vaikutus tähän.
Jeriko ei myöskään tule helposti käteen, päinvastoin, välillä ei oikein yhtään katso kättä vaikka yrittäisin ottaa haltuun. Näitä treenailtiin Päivillä. Toisaalta Jeriko irtoaa tosi hyvin jos kerron hyvin mihin ollaan menossa, ja ottaa etäisyyttä jos käsi on pitkällä sivulla, leijeröinti on tosi helppoa tollasen kanssa. :)

Summa summarum: Jeriko pitää opettaa kääntymään peruskäännökset nopeasti ja tiukasti, ja täytyy oppia ohjaamaan niin tarkasti ja rataa eteenpäin ajatellen, ettei Jerikon tarvitse yhtään arpoa esteiden välillä, kyllä se sitten tulee lujaa! :)
Kaiken kaikkiaan kivat treenit molemmat tällä viikolla. :)

Kisajalkaa alkaa kyllä jo pakottamaan aika pahastikin. Marjukka kertoi treeneissä tänään, että lauantaina olisi epikset.. Olin kyllä ajatellut Pälkäneellä lähteä käymään, mutta jos se reissu ei toteudu niin sittenhän voitais vaikka mennäkin. ;)

lauantai 26. marraskuuta 2011

Lisää tokoilua..

Käytiin päivällä ensin Tuijan ja Ronjan kanssa lenkillä, sitten koulun kentälle tokoilemaan. Jeriko on nyt kyllä lenkeillä ollut jotenkin hömelö, kovasti hajujen perässä ja irtoilee, toisaalta kyllä tottelee ihan hyvin, mutta on jotenkin hajamielisen oloinen. Välillä meinaa ärsyttää, mutta toisaalta se on vaan sellainen hassu urpo.. :D

Treenailut on kyllä mennyt ihan hyvin oli hömelö lenkeillä tai ei. Tällä kertaa otin heti ensimmäisenä tunnarin, sitä ei ollakaan pitkään aikaan otettu. Olisiko siinä ollut vähän vajaa kymmenen häiriökapulaa leväällään ja sinne oma, ei siis missään koejärjestyksessä. Kolme todella hyvää peräkkäistä toistoa tuli, hyvin käytti nenäänsä ja löysi oikean, vääriä kapuloita ei maistellut ollenkaan. Hyvä! Nenä on siis jota kuinkin kunnossa. :)

Metallikapulan pitoa myös otettiin. En nyt edes ulkona lämmitellyt ja vaikka kerran pääsi aluksi putoamaan (pudotti kun kurotin silittämään päätä), niin piti sitten taas hyvin ja liikkeessä myös. Ihan jopa innokkaan näköinen. :)

Seuraamista otettiin myös. Seuraamiseen en nyt ole ihan täysin tyytyväinen, välillä meni mun mielestä vähän sellaiseksi "toko-seuraamiseksi", turhan väljä mun makuun kun ei tuntunut reidessä. Erinomaista tokoseuraamista kyllä ja kontakti piti, mutta itse tykkäisin, että olisi ihan kiinni. Käännöksiä oikealle pitäisi kyllä harjoitella enemmän, niissä on vähän väljä. Juoksuun siirtymisessä tuli perinteinen haukahdus. :D Ihan hyvää seuraamista siis, mutta pitää treenailla enemmän, että olen itsekin tyytyväinen. ;)

Ruutua tehtiin myös. Tässä tuli vähän häröilyä, ensin pari hyvää toistoa ensimmäinen alustalla ja toinen ilman, mutta Ronja-parka oli odottamassa suoraan ruudun takana, ja pallo pirulainen karkaili Jerikolta Ronjan yli. Vaihdettiin siis lähetyssuunta ja sen jälkeen Jeriko meni vähän epävarmaksi. Ruutumerkitkin oli kyllä aika vinksallaan. Ja sitten kaiken hyvän lisäksi ohi käveli joku täti kolmen kiskovan ja huohottavan pikkupiskin kanssa, vähän Jeriko siitä häiriintyi. Tosin pääsin kyllä silti palkkailemaan, että ei nyt ihan kelvotonta, jouduin vaan odottelemaan, että Jeriko haki oikean paikan..

Tokottelua

Käytiin perjantaina Tuijan ja Ronjan kanssa cittarin parkkihallissa treenaamassa. Olin etukäteen kysynyt ruokapuolen kauppiaalta luvan satunnaiseen treenailuun talvella hallissa, jotain hyötyä siitä että olin pari vuotta sitten siellä töissä. ;) Onneksi olikin lupa kysytty, koska yhdessä välissä kävi vartija kyselemässä mitä ollaan siellä tekemässä. Kun sitten sanoin, että lupa on kysytty, niin asia oli ihan ok ja saimme jatkaa treeniä. Oli kyllä ihan mukava paikka treenata, jonkin verran ihmisiä ja autoja kulki, ilmastointi humisi ja maassa lojui häiriönä kaikenlaista mielenkiintoista karkkipapereista kurapaakkuihin. Lisäksi yhdessä välissä jotkut ääliö-mopoauto-teinit kaahasi ihan täysiä nurkan takaa renkaat ulvoen halliin eikä paljoo hiljentänyt meidätkään ohittaessaan (Jeriko oli juuri juoksemassa lelulle niiden kulkulinjalle, mutta tuli kutsusta hienosti takaisin ja turvaan) ja sitten vielä jatkoi kaahaamistaan toiseen päähän hallia ruutuun. Mä en ihan ymmärrä miksi pitää ostaa kakaroille jotain mopoautoja paikassa, jossa bussit kulkee 10 minuutin välein?? Mihin ne niitä tarvii? Onko sitä rahaa oikeasti niin paljon liikaa..? Sitten ne kaahailee ympäriinsä ja hyvin voisi ajaa jonkun yli.

Mutta joo... Jeriko oikeastaan yllätti mut, ei olla tuolla (tai parkkihalleissa ylipäätään) aiemmin treenattu, ja Jeriko alkoi heti ihan hyvin tekemään hommia. Ihan heti autosta ottaessa olisi kiinnostanut tutustua ympäristöön, mutta tosi hyvin irtaantui hajuista ja tuli hommiin. Hyvä häiriötreeni. :)

Ensin otettiin metallikapulan pitoa. En nyt lämmittänyt sitä käteen ollenkaan, koska hallissa oli muutenkin melko lämmin. Ajatus on kuitenkin päästä kisaamaan joskus talven aikana, eikä silloin kapulaa koskaan tuon lämpimämmäksi saa vaikka kuinka kädessä hinkkaisi. Tuijan kanssa molemmat kehuttiin sitten Jerikoa kapulan pitämisestä. Vähän tuppasi suu aluksi aukeamaan ja tiputti kapulan kerran tai pari, kun odotin varmaan vähän liian pitkää pitoa uuteen häiriöpaikkaan. Alkoi kuitenkin tosi hyvä pito taas sitten löytyä, ja kun liikuttiin vähän Jerikon häntä nousi kivasti pystyyn. Alkaa siis hyvä fiilis metallikapulalle löytymään. :)

Sitten hyppynouto. Kapula liukui liukkaalla lattialla aikas pitkälle, mutta mitäpä sen nyt väliä, hienosti Jeriko nouti. Aavistuksen vino eteen (siis tosi vähän, on ollut joskus kokeessa tuollainen ja saanut kympin, kauempaa ei siis edes huomaisi) ja hiukan väljä, mutta en nyt sitä jäänyt hinkkaamaan. Perusasentoon siirtymisessä oli aika pitkä matka siirtyä, kun oli tavallista väljemmin edessä, mutta hienosti perä edellä peruutti oikealle paikalle. Upeaa takapään hallintaa! :)

Luoksetulo törpöillä merkittynä. Ensin pysäytys seisomaan vasta toiselle törpölle ja siitä palkka, toisella toistolla pysäytys ensimmäiselle törpölle seisomaan ja toiselle maahan, ja siitä sitten palkka. Tosi hyvät toistot molemmat, ei ennakoinut. Pysähtymiset napakat vaikka lattia oli kyllä tosiaan liukas.

Pienen tauon jälkeen ruutuun lähetys. Olin tehnyt ruudun parkkiruutuun, törpöt reunoille siis ja ruudun viivat muodosti etu- ja takarajan. Ensin lähetys 25 metristä alustalle, hieno suoritus toki kun on niin helppo. :D Sitten otettiin alustaa pois, mutta Jeriko oli vähän epävarma paikasta, hienosti kyllä haki paikkaansa vaihtamalla sitä, että mistä palkka tulee. Lähinnä jäi ruudun eteen ja sitten tajusin, että Jeriko hahmotti vain ruudun etutötsät ja kun ylitti edellisen parkkiruudun toisen viivan, luuli olevansa jo ruudussa ja pysähtyi. Oma moka siis täysin. Kun lähetti viivan päältä ettei ollut enää hämyviivoja niin meni tasan keskelle. :) Eipä tuotakaan tyhmä ihminen tajunnut, ensi kerralla pitää ajatella vähän tarkemmin.

Kaukkareita otettiin myös, vaihtelin vähän etäisyyttäni, olisiko ollut pisimmillään 10 metriä...? Nyt meni kyllä TOOOOOOSI hyvin. :) Maasta seisomaan nousussa edelleen odotin, että siirtää hieman etutassujaan eikä se nyt ihan heti onnistu, mutta kyllä se sieltä tulee. Ja vaihdot oli täysin puhtaat. Takajalat pysyi koko ajan samalla viivalla. Tosi hyvä! :)

Paikallaistuminen sitten viimeisenä vähän niin kuin Ronjalle häiriönä paikkamakuuseen. Helpostihan voi kokeessa käydä niin, että joku nousee kesken istumaan. :) Ja siis Jeriko tarvii treenata istumista. Jätin Jerikon vähän ennen kuin Tuija Ronjan enkä sitten tajunnut, että Tuijan jättökäsky on "maahan". Jerikohan oli siitä sitten mennyt maahan ja jouduin uudestaan käskemään istumaan. Tolle asialle pitää kyllä tehdä jotain, Jeriko aina kuuntelee liikaa muiden käskyjä, tai ainakin nyt Tuijan, mutta siis pitää treenata sitä, ettei mitään tehdä muiden käskyistä. Tuleehan tämä eteen sitten myös paikkamakuussa, kun laitetaan aina vuorollaan maahan tai otetaan perusasentoon.. Treenin alle tämä siis, Jeriko on liian kuuliainen kaikkia kohtaan. :D
Noh, istumaan palauttamisen jälkeen istui tosi ryhdikkäässä ja hyvässä asennossa pitkään. Kumpikaan ei huomannut ottaa aikaa, olisko siinä mennyt 2 minuuttia..? Kävin välissä kerran palkkaamassa, kun oli niin topakan näköinen (siis ehkä minuutin kohdalla), mutta sitten Jeriko yhtäkkiä kävi maahan parin minuutin kohdalla. Kaukokäskytin Jerikon (ilman käsiapua) istumaan ja paikallaoloa jatkettiin ehkä puoli minuuttia. Loppu oli taas hyvä.
Pitää kyllä paikalla istumisia alkaa ihan oikeasti ottaaa enemmän, että päästään siirtymään EVL:ään sitten sen puolesta hyvin. Nyt on niin vähän treeniä alla (muutaman kerran ehkä tehty) ettei ihmekään, että on vähän hämillään. Jättökäskynä käytin nyt "paikka"-sanaa, mutta sitten aloin taas miettimään, että "istu" olisi ehkä parempi, alleviivaisi vielä sitä mitä nyt ollaan tekemässä..

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Keskiviikon treenailut

Aamulla oli paimennustreenit, ikävä kyllä sisällä. :( Pelto oli niin huonossa kunnossa, kuulemma tosi liukas, joten oli parempi treenata sisällä. Sisätreeneistä en kuitenkaan alkanut pyytämään ketään ottamaan videota, koska valaistus videolle on huono ja koska se on sellaista pienessä tilassa nysväämistä, ettei siinä ole oikein mitään mielenkiintoista näytettävää.

Ensimmäisen vuoron alkuun Jeriko oli vähän hämmennyksissään sisätilasta, juokse pari ensimmäistä kaarta häntä pystyssä, mutta kun päästiin ajamaan laski häntäkin ja Jeriko alkoi keskittymään hyvin. Tehtiin molemmilla vuoroilla poispäinajoa portin siivekkeiden ympärillä kiemurrellen. Jeriko ajoi nyt tosi hyvällä tahdilla, tosi rauhallisesti, johtuisikohan siitä että sisällä ylipäätään on tilaa vähemmän..? Pieni tila teetti myös sen, että tilaa virheliikkeille on tavallista vähemmän, vähän niin kuin häkittäisi peräjälkeen kun yrittää pienessä tilassa saada lampaat menemään siivekkeen ja seinän välistä. Mutta Jeriko tosiaan työskenteli ihan hyvin ja alkaa suuntakäskytkin pikku hiljaa vahvistumaan niin, että voin antaa käskyn Jerikon takaa.

Otin lisäksi odota-käskyn käyttöön, merkityksessä "pysähdy seisaalleen". Olen käyttänyt odota-käskyä myös lenkillä samantyyppisessä merkityksessä, mutta myös tokon paikkamakuussa. Mutta koska paikallaoloa ajatellen käsky oli jo "pilattu" epäjohdonmukaisuuksilla, niin sen voi hyvin ottaa käyttöön paimennukseen ja Jeriko ymmärsi hyvin mitä siltä odotan. Nyt täytyy taas vaan yrittää olla johdonmukainen sen suhteen haluanko todella pyytää Jerikon maahan vai pysähtyä seisomaan, aina kun pyydän maahan niin Jerikon pitäisi kuitenkin mennä maahan, vaikka huomaisinkin jälkikäteen, että olisi ollut parempi pyytää seisomaan.. Johdonmukaisuutta siis.
Paikallaoloihin ei välttämättä edes tarvitsisi mitään lisäkäskyä, mutta ajattelin alkaa käyttää "paikka"-sanaa paikallaolon merkkinä.

Ylökk:n agilitytreeneissä alkoi taas löytymään vanhaa tuttua Jerikoa, vähemmän haukkumista ja parempaa keskittymistä. Varsinkin, kun tehtiin ihan kunnolla rataa niin sitten ei tippunut enää rimat ollenkaan. Ja siis tärkeintä se, ettei haukkunut enää niin paljoa, se alkoi jo käymään raskaaksi! :D
Mutta siis rata meni aika kivasti, tulihan niitä virheitä, mutta alkoi loppu kohden löytymään tosi hyvä tekemisen meininki. :)

tiistai 22. marraskuuta 2011

Making progress..

Metalli ei todella ole enää niin yäk, ainakaan sisätiloissa. Jeriko ottaa nyt kapulan innokkaasti vastaan ja pitää koko ajan hyvällä otteelle, liikkeessä ja pysähtyessä, eteen istuessakin sama hyvä ote säilyy. :) Eilen jopa murrasi vähän kapula suussa, mikä oli mun mielestä ihan positiivinen juttu, saa ollakin vähän saalisviettiä/taistelutahtoa ton metallikapulan kanssa. Ja luovutukset edelleen bueno. :)

Kaukkareita olen taas vähän aktivoitunut tekemään enemmän. Nyt Jeriko ei enää peruuta seiso-istu -vaihdossa yli, vaan hienosti istuma-asentoon taakse. Istu-seiso -vaihto myös tosi hyvä ja sen jälkeen myös maahanmeno onnistuu puhtaasti. Ainut ongelma on maasta seisomaan nousu ja sen jälkeinen maahanmeno, sitten ei enää onnistukaan. Edelleenkin maasta seisomaan noustessa Jeriko tuppaa tulemaan liian etupainoiseksi, jotenkin vaikka nousee ihan hissinä tassut paikoillaan, niin asento ei ole luonnollinen maahanmenon kannalta.Maahanmeno onnistuu sitten taas hyvin, kun astun itse eteen ja "painostan" Jerikon ottamaan pienen askeleen etutassuilla taaksepäin. Aloin siis muokkaamaan maahan-seiso -vaihtoa: odotan, että Jeriko itse siirtää etutassujaan taakse (J tekee tämän aika luontevasti pienellä odotuksella kun peruuttamisen tarjoaminen on hyvässä muistissa). Itse seison noin 2 metrin päässä. Hyvin on alkanut menemään jakeluun, ja uskon, että nopsaan alkaa tekemään sen luonnostaan samalla kun nousee ylös eikä tule tällaista erillistä liikettä. Joka tapauksessa haluan, että Jeriko itse ymmärtää mihin asentoon sen tulee päätyä ja näin uskon, että se onnistuu parhaiten. Hyvältä ainakin näyttää. Hyvin saatiin pitkiä puhtaita sarjoja tehtyä, kun vaan odotin hetken sopivaa asentoa ja palkkasin vasta sitten. En usko, että etäisyys tuottaa ongelmaa, kunhan Jeriko on tajunnut jujun. :)

Ollaan edelleen harjoiteltu myös jalkojen nostamista puun rungoille. Nyt Jeriko on alkanut jo tarjoamaan pientä hypähdystä takajaloillaan/vauhdikkaampaa jalkojen ylösnostoa, eli eiköhän se sieltä ole tulossa. :)
Lisäksi jatkettiin laatikossa seisomisen harjoittelemista. Eilen tuli läpimurto ja kaikki neljä alkoi osua laatikkoon samaan aikaan, tänään jo niin hyvin, että kun houkuttelin Jerikon osittain pois laatikosta niin Jeriko korjasi ulkona olevan tassun heti sisään. :)

Tänään oli hieman kiireinen päivä. Kesken koulupäivän puolen tunnin välissä käväisin äkkiä kotona (autolla siis) hakemassa treenikamppeet ja Jerikon, sitten takaisin koululle ja Jeriko odotti autossa mun tutoristunnon ajan. Jouduin kyllä lähtemään ajoissa, että ehdin Päivin agilitytreeneihin. Huh. Siinä oli sitten emännällä jo hyvä hypoglykemia päällä ja meinasi rata koko ajan unohtua ja muutenkin vähän hankala välillä sisäistää asioita, mutta ei se mitään. :D Poispäinkäännöstä taas treenattiin ja aluksi takkuili, kun väkisin meinasin vaan mennä linkkuveitseksi enkä meinanut osata pysyä pystyssä ohjaamassa. Lopulta kyllä onnistui. Tehtiin myös viskileikkausta ja lopulta sekin sujui hienosti kovassa vauhdissa. Pitää vaan luottaa Jerikoon ja uskaltaa toimia tarpeeksi nopeasti.

Yllättävä ongelma olikin rengas. Jeriko hyppi sitä päin (harjoitusrengas) monta kertaa ja sitten sen sivuilta yms, vaikka on aina ollut tosi luotettava renkaalla.. :O
No, helpotettiin sitten vähän ja sitten taas vähän uudestaan vaikeampana ja onnistui ja jätettiin se sitten siihen. Joku hahmotushäiriö Jerikolla sen renkaan kanssa..
Nyt oli keinukin radassa ja se meni hienosti. Harjoiteltiin siinä myös sitä, että irtosin itse kauammaksi ja hienosti Jeriko malttaa kontaktilla pysyä.

Putkiin (tai esteille ylipäätään) irtoaminen on kyllä Jerikon vahvuus, tekee monista asioista tosi paljon helpompia. Mulle käy myös koko ajan selvemmäksi, että Jerikon kanssa oikeanlainen ohjaustapa onkin mahdollisimman vauhdikas mun osalta, jos jään itse yhtään hidastelemaan niin Jerikostakin tulee jähmeä. Parhaiten toimii ohjaukset, kun jätän Jerikoa itsenäisesti suorittamaan ja otan etumatkaa: silloin Jeriko tulee lujaa ja silti keskittyy hyvin ja kääntyy itse asiassa paremmin kuin jos kuljetan Jerikoa itse ja hidastan/käännän sitä. Peruskäännös oli/on ihmeen jähmeä, kun taas vaihtoehto että juoksen itse edelle esteen ohi ja käännän Jerikoa pakkovalssilla (?) sujui paljon paljon paremmin. Kyllä tässä pikku hiljaa alkaa löytämään sitä meille parasta tapaa.. :)

Olen tässä agilitykisoja miettinyt, mutta tällä hetkellä ei ole varaa starttimaksuihin, niinpä seuraava startti menee Tamskin kisoihin 17.12. Mutta ehkä vaan parempikin, treenataan ja kehitytään tässä välissä.. :)

Huomenna paimentamaan, jee! :) Taidan ottaa kameran mukaan jos oltais ulkona/olisi hyvä sää/joku suostuisi kuvaamaan suoritusta.. ;)

lauantai 19. marraskuuta 2011

Metalli: ei ehkä enää niin yäk..?

Oltiin Matin vanhempien luona käymässä ja sinne tulivat myös Matin sisko perheineen ja tänään myös muita sukulaisia. Jeriko on kyllä niin mahtava lasten kanssa, reilu 1-vuotiaaseen suhtautui tosi ystävällisesti ja varovaisesti, aina selkeästi varoi kun liikkui lähellä ettei vahingossa tönäise. Naamaa toki oli ihana nuolla ja kun poika juoksi/kaatuili päälle niin Jeriko vaan vaihtoi paikkaa ja tilanteen rauhoituttua oli edelleen yhtä ystävää. On se vaan niin mainio! <3

En malttanut olla ottamatta hieman treenivälineitä mukaan ja vaikka ruutu-harjoitukset jäi tekemättä, niin metallikapulan pitoa harjoiteltiin taas. Jerikolla oli nyt taas joku hassu päivä, oli suorastaan innoissaan kapulasta ja tapitti sitä heti kun otin esiin, ja heti tarjotessa otti tosi hyvällä ja tukevalla otteella kiinni ja piti vastaan vaikka vedin. Kehuin aivan hulluna ja sitten käveltiin kapula suussa olohuoneen läpi ja näyttämässä kuinka taitava Jeriko on. ;) Liikkuessaankin ote oli koko ajan tosi hyvä! Jatkossa taidetaan tehdä metallikapulan kanssa lähinnä tällaisia harjoituksia, hirmuisesti vaan kehuja hyvästä pidosta ja ylistystä muiltakin sivullisilta. Ja liikettä mukaan niin, että joko kuljetaan yhdessä, tai annan kapulan Jerikolle pidettäväksi ja jätän paikoilleen ja kutsun sitten luokse. Kokonaisia liikkeitä ei ole tarve suuremmin tehdä. Mutta siis nyt näyttää tosi kivalta. :)

Jeriko nostaa muuten takajalkojaan nyt näppärästä jo puunrunkojakin varten. Mati siskon 7-vuotias tyttö oli aika ihmeissään Jerikon temppuilusta. ;)

torstai 17. marraskuuta 2011

Sama meno jatkuu..

Eli tokoa ja agsaa. Onpa tylsää kyllä, koko talvi sitten valtaosin tällä.. Kaipaan viikottaisia paimennustreenejä! :(

Eilen siis Ylökk:n agilityvuoro. Treenit veti tällä kertaa Tero Mesiranta, kun Nina oli työmatkalla. Treenit oli tosi kivat, Tero neuvoi tosi tarkkaan ja oli tosi tarkkaavainen jokaisen koirakon ongelmien suhteen. Itse keskityin taas erityisesti siihen, että ohjaisin rauhassa ja tempo säilyisi. Luulen, että onnistuinkin aika hyvin ja pääosin radat meni ihan mukavasti, sain Jerikoa jopa kääntymään näppärästi poispäinkäännöksellä hyvin pienestä välistä missä olisi ollut tarjolla myös putken suuta. Kuuliaisesti Jeriko kuitenkin aina lähtee mun perään. :) Nyt kyllä on toi haukkuminen tullut vähän ongelmaksi.. Tai ongelma taitaa olla se, etten ole tottunut haukkumiseen enkä tykkää siitä yhtään. Kuitenkin viime viikosta lähtien Jeriko on haukkunut radoilla tosi paljon, huomattavasti enemmän kuin ennen! Teron kanssa tätä pohdittiin ja kokeiltiin erilaisia ohjauksia että vaikuttaako se asiaan. Lähdössä myös tuli selväksi, että Jerikolle täytyy jättää tarpeeksi tilaa ennen ensimmäistä estettä (viisi reipasta askelta), että ehtii ottaa pari laukka-askelta ja keskittyy sitten paremmin siihen ensimmäiseen hyppyyn. Jos jättää liian lähelle niin ensimmäinen ja muutama este sen jälkeenkin menee vähän hätiköidessä. Teron kanssa myös puhuttiin, että jos haluan tuohon haukkumiseen apua, niin täytyisi tehdä aina välillä tosi helppoja pätkiä joissa Jeriko ei hauku.
Hyvin treenit kuitenkin meni haukkumista lukuunottamatta, kepit meni tosi hyvin ja A:n kontakti myös. Jeriko tajuaa kyllä kontaktit nyt tosi hyvin, jos lipsahtaa yli, niin "koske"-käskyllä peruuttaa itse takajalat kontaktille. Eikä yhtään himmaile liian aikaisin. Hienoa! :) Keinua ei olla nyt hetkeen tehty radoissa, toivottavasti siis ensi viikolla sekin tulee eteen.

Tänään oltiin Tuijan ja Ronjan kanssa tokoilemassa Pirkkahallin parkkiksella. Tarkoitus oli ollut mennä pk-kentälle Pirkkahallin lähellä, mutta sehän oli ihan kämänen pelto vaan, ei valoja eikä mitään ja esteetkin aika paskat. :D Hyppyytin Jerikon siinä viereisiltä tonteilta loistavassa pienessä valossa pari kertaa harjoitusesteen yli, joka oli ehkä 75 cm korkea, enempää lautoja ei ollut. Kokeilin kyllä hyppyyttää myös metrisen yli, mutta eihän se mennyt. Sitten siirryttiin Pirkkahallin parkkikselle.

Otin seuraamista ennen kuin Tuija oli vielä tullut. Hyvin meni, nyt oli kyllä aika tokoseuraamista, kontakti pysyi kyllä hyvin, mutta mua vähän hämäsi välillä kun en tuntenut Jerikoa heti reidessä kiinni. Sen nyt vaan kuuluu mun mielestä olla ihan kiinni reidessä. :D
Puukapulalla tasamaanouto ihan vaan fiilistellen, tämähän nyt on ihan kiva liike.
Luoksetulon pysäytystä otettiin kun Tuijakin tuli. Aluksi Jeriko ennakoi ihan älyttömästi pysähtymistä ja otettiin muutama suora. Sitten välissä vähän kaukkareita, ja uusi luoksetulo. Hyvällä vauhdilla tuli ja pysähtyi niin hyvin kuin sillä alustalla pystyi (isoja teräviä irtokiviä). Hyppynouto oikein bueno. :)

Mutta on noita voittajaluokan liikkeitä vaan niin hitosti... Koskaan ei viitsi kaikki ottaa kerralla ja rakentuu hyvin hitaasti siis. Ja nyt on tunnari vielä hyllyllä niin kauan, kunnes Jerikon nenä alkaa taas toimimaan.. :( Mutta minnekäs tässä nyt olisi kiire.. Ensi vuoden puolella, ehkä tammi-helmikuussa voisi alkaa olemaan valmista.

Ollaan edelleen jatkettu takatassujen nostamisen treenaamista. Voisi senkin ajan käyttää jonkun metallikapulan pitoharjoituksiin tai kaukkareihin, mutta kuten sanoin, ei ole kiire mihinkään ja näin on kivempaa. :) Nyt olen siirtänyt jalkojen nostamista ulos ja Jeriko nostaa jalkojaan jo pystysuorille isoille kiville. Haparoivaa ja hieman kömpelöä vielä on, mutta kyllä se siitä.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tokoa ja agsaa

Sain Matilta synttärilahjaksi kameralle jalan/tripodin ja kun tänään sitten oli niin kiva sää, että päätin käydä vähän tokoilemassa ja samalla kuvata treenejä. Mielenkiintoista myös siinä mielessä, että ekaa kertaa näin kuinka kauan meidän perustreenit kaksin kestää. Nämä oli 20 minuuttia, aika lailla sopiva mun mielestä kun välissä on leikkimistäkin.

Sopivan videon käsittelyohjelman löytäminen ei sitten ollutkaan helppoa. Ensin pitkien taistelujen jälkeen sain ladattua koneelle Windows Movie Makerin, mutta se ei tunnistanut tiedostomuotoa johon kamera videot tallentaa. Nyt sitten yritetään löytää joku toimiva ohjelma, jolla saisin videoita leikeltyä, katsotaan siis saanko tähän jossain vaiheessa liitteeksi videota tokoiluistamme..

Ekana ruutuun lähetys 25 metristä alustalle. Tosi kivasti meni. Toinen samanlainen perään. Pitäis kyllä alkaa käyttämään jotain tiettyä virittelyä ennen ruutua, että Jeriko oppii etsimään katsellaan ruudun ennen liikkeen alkua. Kolmas lähetys ehkä 10 metristä ilman alustaa, hyvä. Viimeisenä vielä 25 metristä ilman alustaa ja hienosti meni keskelle ruutua. Välillä pyysin Jerikon maahan, välillä en, en niinkään maahanmenon treenimielessä, vaan Jerikolle vahvistaakseni sitä, että sitten kun ruudussa ollaan niin sinne jäädään paikalleen

Sitten seuraamista. Sitä ollaan kyllä tehty tosi vähän viime aikoina (ei kyllä olla muutenkaan kovinkaan ahkerasti tokoiltu) ja huomaa, että Jerikolla on vähän turhan paljon virtaa, poikittaa jo aika reippaasti. Pitää siis muistaa tehdä seuraamistakin jatkossa enemmän ja varsinkin käskytettynä, koska siitä Jeriko kuumuu.
Otettiin myös hidasta käyntiä, pysähdyksistä juoksuun lähtöjä ja juoksusta pysähtymisiä, sekä paikallaan kääntymisiä ja askelsiirtymiä sivuille ja taakse. Vielä ei ole täydellistä, mutta aika hyvältä näyttää, pitää vaan taas aktivoitua treenaamaan tokoa.. ;)

Sitten metallinouto. Olen nyt ajatellut, että Jerikon lempilelu eli frisbee näyttäytyy vain metallinoudon yhteydessä, jos sillä saisi liikkeeseen vähän edes motivaatiota. Ensimmäisen tein valelähtönä ja vapautin jo kun lähti tulemaan kohti, toisen kokonaisena liikkeenä. Kokonainen liike menee kyllä sinänsä ihan hyvin, muttei ole kovin vauhdikas ja eteen pysähtyessä suu aukeaa ja kapula siellä sitten vaan killuu. Pitotreeniä siis lisää ja yritetään saada metallista vähemmän inhottava..

Kaukkarit vielä. Tästä tuli kaksi sarjaa, joista toisessa siirsin kameraa vähän ja olisi näkynyt paremmin, mutta muistikortti olikin mennyt täyteen heti ensimmäisen vaihdon jälkeen. :( Vähän oli kuitenkin hapuilua välillä, tai sitten musta ehkä vaan tuntui siltä, olisi ollut kiva nähdä videolta. Tuntui, että Jeriko saattoi seisomasta istumaan mennessä siirtyä aavistuksen.. ehkä..
Mutta siis hyvältä näyttää, varsinkin ruutu alkaa olemaan aika hyvässä kuosissa. Pitäisi vaan muistaa alkaa ottamaan niitä seuraamaan kutsumisia erikseen. Luoksetulokin unohtui tänään ottaa, mutta eiköhän tossa ollut jo tarpeeksi treeniä yhdelle päivälle. ;)

Paitsi että tokihan tänään oli vielä Männistön Päivin agilitytreenit. ;)
Nyt meni kyllä tosi kivasti, saatiin rataa tehtyä läpi useampaan kertaan ja kokeiltiin vielä erilaisia ohjauksia eri kohtiin joilla haettaan Jerikolle jyrkempää kääntymistä. Poispäinkäännöskin onnistui nyt oikein hienosti. Itse kiinnitin huomiota siihen, että ohjaisin ihan rauhassa ilman turhaa nykinää ja ilmeisesti siinä onnistuinkin, kun rata sujui niin jouhevasti. Jeriko oli myös nyt hiljempaa kuin viime kerralla, vaikka kyllähän se aina välillä haukahteli. Rimojakaan kovin montaa kertaa tippunut. Jerikossa on kyllä se hyvä, että sen voi lähettää tai jättää suorittamaan estettä ja itse jo siirtyä eikä Jerikolle silti iske paniikki ja rynni esteiden läpi, hyvin keskittyy aina. Jeriko myös on oppinut esteiden nimiä jo aika hyvin, esteen nimellä hakee oikean esteen vaikka alun perin olisi menossa vähän väärään suuntaan. Ihan hyvä juttu kisoja ajatellen, voi pelastaa huonoa ohjaustaan. ;)

Tehtiin oman vuoron jälkeen vielä viereisellä kentällä toista lyhyttä pätkää jossa huomasin, että takaakierto toimii Jerikolla paljon paremmin kuin niisto. Tiedän kyllä, että niistolle ja takaakierrolle voi olla hieman toisistaan poikkeavat parhaimmat käyttökohdat, mutta kun kuitenkin yritin esteelle niistoa Jeriko haukkui enemmän ja kuumui, kun taas takaakierto meni ihan jouhevasti ja kivasti. Siinä pääsen myös ottamaan etumatkaa ja radan rytmi säilyy parempana. Ei ole mitään kiveen kirjoitettua, mutta vähän sellainen olo tuli, ettei niisto ole se meidän juttu.


Lisäys: Saatiinhan sitä videota muokattua. Windows Movie Makerilla loppujen lopuksi, mutta ei ollut helppoa. En oikein ymmärrä miksi ohjelma automaattisesti jakaa videon vaihtelevan pituisiin pätkiin... mutta no, ei mun kai kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. Olisin kyllä kaivannut työkalua jolla olisi voinut jälkikäteen zoomata, varsinkin seuraamisessa ja noudossa tapahtumat on kyllä hyvin kaukana.. Ja kuvan laatu on kyllä jo turhan huono, kun jouduin ensin tiedosto-tyyppiä vaihtamaan ja sitten vasta muokkailemaan, liian huonolaatuiseksi taisi mennä.. Mutta mä vasta harjoittelen sekä itse kuvaamista että tätä muokkausta, koittakaan kestää siis. ;)
Kaukkareista laitoin nyt kuitenkin sen myöhemmän lyhyeksi jääneen pätkän, kun siitä sai paremmin. Siinä olikin seisomasta maahanmeno huono, enkä siitä sitten palkannutkaan, mutta otin istumisen perään mikä oli hyvä. :D Taisin kyllä sen maahanmenonkin ottaa videon katkeamisen jälkeen ja meni ihan hyvin..


lauantai 12. marraskuuta 2011

Helkkarin nenäpunkki ;(

Aivastelu loppui tosiaan jo viime sunnuntaina, mutta selvästikin on edelleen nokka tukossa vaikka toisin luulin. Lähdettiin siis jälkimetsälle Löytynojan Hannan kanssa. Turha siitä jäljestä on se tarkkemin mitään selvittää, kun Jeriko ei jäljestänyt askeltakaan. Janalta lähetyksestä lähti vauhdikkaasti ja oikeaan suuntaan vaikka vähän vinoon, mutta sitten vaan pyöri ja nuuskutteli eikä jälki noussut ollenkaan. Ei edes kun vein Jerikon jäljen alkuun jossa oli makkaraa, hyvä kun niitäkään haistoi. Ilmeisesti nenä siis aivan tukossa vielä, ei tullut mitään ei. Sitten kun oli hetken pyörinyt ja etsinyt, niin Jeriko alkoi vaan merkkailemaan. Sijaistoimintaa? Ja kun vaan seisoin ja odotin tai yritin tiirailla missä seuraava merkki on, Jeriko tuli viereen pyytelemään anteeksi, nousi jalkaa vasten ja työnsi pään mun kylkeen. Voi toista... :(
Ei siis nenä vielä toimi ollenkaan normaalisti. Onko kellään käsitystä (Emmi?) kuinka kauan kestää nenäpunkin jälkeen ennen kuin alkaa normaalisti haistamaan? Universumi on meidän jäljestysaikeita vastaan, ihan selvästi!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Happy birthday to me! :D

Aamusta lähdettiin Somerolle paimennustreeneihin. Ajellessa oli hirveän sumuista, mutta Somerolla oli jo kirkkaampaa ja jossain vaiheessa aurinko alkoi paistamaan oikein niin, että lämmitti mukavasti. :) Kuraista oli, mutta so what? :D
Jeriko selvästi tiesi, että mulla on synttärit ja pisti parastaan, Jeriko ylitti kyllä taas itsensä. En nyt keksi sopivia ylisanoja kehumaan Jerikoa, se on vaan niin <3.....

Ensimmäisellä vuorolla harjoiteltiin jakoa. Sitä ei olla siis koskaan ennen tehty, ja itse oli aluksi vähän hämilläni, että mitenkäs päin tässä nyt pitäisi olla, mutta kyllä se sitten hyvin sujui. Jeriko tuli tosi hyvin lampaiden väliin, aluksi vähän kyllä vilkuili ihmeissään, että nythän noi toiset karkaa. Kaksi erillistä lammasporukkaa tuotti Jerikolle vähän tuskastumista ja kun niitä piti ajaa vielä enemmän erilleen, mutta olihan tämä vasta ensimmäinen kerta ja aina ennen ne on pitänyt pitää koossa, ei siis ihme jos vähän ihmetyttää.. :D Ja siis tosi hyvin Jeriko siis toimi, huomasi vaan pienistä vingahduksista välillä, että jätkä on aivan häkellyksissään. :D

Toisella vuorolla otettiin toista täysin uutta asiaa, nimittäin Jerikon piti pitää lampaat poissa mun luota (heinäpaali lampaiden kiintopisteenä) ja pyöriä niiden ympärillä niin, ettei kerää niitä mun luo. Tässä sitten eri suuntia ja pysäytyksiä eri kohtiin, sekä poikittaisajoa. Aivan törkeen hyvin meni ollakseen ensimmäinen kerta, ja Jerikolla oli tosi hyvin keskittynyt lampaisiin. Niin kuin Marika sanoi, viettivoima on kasvanut ja varmaan tästä edelleen kehittyy. Olin aivan törkeen tyytyväinen tähän treeniin! :)
Treenin lopuksi Jeriko päätti viimeistellä sen, minkä lukuisat maahanmenot kuraisella pellolla oli aloittanut, kieri sitten oikein kunnolla kurassa niin, että oli yltä päältä tumman ruskea, valkoista tai omaa luonnollista ruskeaa ei näkynyt missään. Jeriko halusi peittää näyttelyturkkinsa ja hakea katu-uskottavuutta paimenlinjaisten silmissä. ;)

Illalla sitten Ylökk:n agilitytreenit. Aluksi tehtiin hyppytekniikka-sarjaa, jota oltiin tehty kesälläkin. Ensin kolme hyppyä 15 cm rimoilla ja kiinteillä etäisyyksillä (taisi olla 6 jalkaa), neljäs hyppy 30 cm ja etäisyyttä kasvatettiin 8:sta 12:ta jalkaan, ja sitten jalan välein takaisin kahdeksaan jalkaan. Jeriko on kehittynyt tässä huimasti! Kesällä viimeinen väli tuotti ongelmia ja Jeriko tuppasi ottamaan laukka-askeleen väliin, rimatkin taisi vähän helistä. Nyt teki jokaisen toiston aivan helposti ja viimeinen väli joka kerta ilman ylimääräisiä laukka-askelia, yksikään rima ei helissyt ja Jeriko teki kaiken kaikkiaan tosi itsevarmasti! Oli kyllä hienoa huomata kehitys tässä. :)

Tehtiin sitten myös radan pätkää. Rata oli ihan suht helppo ja haettiin tässä vaan parissa kohtaa valssiin mun ajoituksella Jerikon rajoja, kuin aikaisin voin lähteä kääntymään että Jeriko edelleen hyppää, mutta tekisi mahdollisimman tiukan käännöksen. Yhdessä kohtaa Jeriko ensin meni putkeen ihan hienosti, mutta sitten alkoikin väkisin menemään kepeille jotka oli putken takana ja keppien keskelle vaan pujottelemaan! :D No joo, joku hassu juttu siinä oli. Sitten kun päästiin oikeassa kohtaa kepeille niin pujotteli tosi hienosti mun kirittämisesti tai viistosti erkanevasta putken leijeröinnistä huolimatta. Hyvä Jeriko! :) Ainut huono asia näissä treeneissä oli Jerikon yltiöpäinen haukkuminen ja rimojen tiputtelu, ei yleensä hauku paljon yhtään ja rimatkin pysyy, mutta ilmeisesti eilisistä treeneistä jäänyt jotenkin päälle tollanen hermostuneisuus radalla. Tai sitten oli vaan liikaa höyryjä hyppytekniikkaan keskittymisen jälkeen.. Saa kyllä luvan lopettaa tollasen, en yhtään arvosta yliöpäisesti huutamista radalla.. ;(

Niin joo, sain myös nyt valita itselleni uudet kengät kun Nina ja Tero ystävällisesti toi niitä kokeiltaviksi. Valitsin Inov X-Talon 212 -malliset kengät. Rata ei vielä kyllä vaatinut kengiltä paljoa, kun ei ollut mitään kauheaa juoksemista, mutta hyvältä kyllä tuntui jalkaan. Ne on hyvin ohutpohjaiset ja tavallaan suunniteltu paljasjalka-juoksijoita varten. Ehkä näistä saa jopa jotain hyötyä mun matalille jalkaholveille ja jalan lihakset kehittyy.. :) Oli miten oli, pitoa ainakin pitäisi olla vähän tiukempiinkin käänteisiin! Jos näillä ei tule nollia niin ei sitten millään! ;)

tiistai 8. marraskuuta 2011

Silmät aukaiseva agilitytreeni

Tajusin siis mitä kaikkea aivan yksinkertaista me ei osata tai mitä mä en osaa. Tunsin itseni aika lailla idiootiksi. Mutta se oli hyvä juttu, sillä Päivin treeneistä toivoinkin jotain aivan erilaista ja uutta, että opittaisiin jotain mitä ei olla tähän mennessä opittu, ja tämä on juuri sitä mitä me tarvitaan. Mutta siis aivan käsittämätöntä, rata oli sellainen melko haastava, mutta ei toisaalta pitäisi olla ollenkaan niin haastava kuin mitä se oli mulle. Kuitenkin homma kaatui useassa eri kohdassa mun huonoon ajoitukseen ja yksinkertaisesti siihen, etten vaan ole koskaan oppinut kunnolla tekemään esim. poispäin-käännöstä tai vekkiä tai mikä sen nimi sitten onkaan. Hyvä kun siis tiedä näiden ohjauskuvioiden nimiä kun niitä ei ole juuri koskaan harjoiteltu, poipäin-käännöstä pari kertaa. Ja siis selvästikään mä en osaa tuollaisia ohjauksia jotka pitäisi vaan juostessa tehdä, en osaa, en millään. Mutta varmasti nyt opin, saa vaan lähteä noiden kanssa sitten ihan alkeista.

Siis hyvät treenit oli ja olen tosi tyytyväinen ja toiveikas jatkon suhteen, toivon että oikeasti oppisin tekemään rataa jouhevasti ilman turhia jarrutteluja, koiran ottamisia käteen joka välissä yms. Aivan uudenlainen näkemys siis löytyi ja olen siitä onnellinen. Otti vaan kieltämättä koville tuntea itsensä niin onnettomaksi idiootiksi. :D Jerikokin oli heti alusta asti ihan kierroksilla, niin kuin kisarataa menossa tekemään ja sitten tietty mun mokailuni vaan kiihdytti haukkumista. Mutta kyllä Jeriko ne kohdat meni hienosti mitkä osasin ohjata ja kyllä tämä tästä kehittyy. :)

Perus tenttiviikko....

Tenttiviikko taas päällä. Eilen oli koululla lukemassa, mutta tänään jäin kotiin lukemaan. Lukemiseen tulee mukavasti pieniä taukoja, kun temppuilee Jerikon kanssa. ;)
Myötäpäivään pyöriminenkin on nyt nimetty ja ollaan alettu harjoittelemaan suuntien erottamista toisistaan. Aluksi oli tosi vaikeaa, kun Jeriko jäi vaan pyörimään siihen suuntaan mistä oli viimeksi palkkailtu eli myötäpäivään, eikä meinannut millään lähteä vastapäivään vaikka sillä oli jo ennestään oma käsky. Ei tainnut poika oikein malttaa kuunnella mitä sanoin, mutta lopulta viimeisellä harjoituskerralla alkoikin taas yhtäkkiä sujumaan niinkin hyvin, että otin vuorotellen eri suuntia (ja välillä samaan suuntaan peräkkäin) ja Jeriko teki oikein. Onhan sillä joka kerralla 50/50 todennäköisyys veikata oikein, joten en vielä uskalla sanoa, että osaisi, mutta hyvältä näyttää. :D

Laatikkoharjoitus ei ole vielä edennyt mihinkään, kätevämpää tosiaan olisi, jos olisi aluksi ollut niin iso laatikko, että olisi jalat helposti mennyt sinne kerralla, ja sitten vasta kun Jeriko ymmärtäisi tehtävän olisi ollut pienempi laatikko.. Tää lahjalaatikko on siis 29x38 cm, hieman liian pieni ehkä. Mutta yritetään vielä.. Tai jos kohdalle osuisi isompi laatikko niin voisi alkaa sillä ensin harjoittelemaan..
Kirjakasa on nyt 31 cm korkea, tähänkin Jeriko kyllä saa jalat vielä nostettua, mutta tämä on kyllä maksimi, saa ihan tosissaan nostaa jalkaa :D Tohon kun vielä yksi kirja lisää niin on pakko jo hypätä.. Jälkikäteen ajatelleen tuntuu, että olisi pitänyt edetä nopeammin tähän korkeuteen ja vasta tässä alkaa himmailemaan, mutta eipä sillä kai nyt sitten väliä.. :)


Lenkkien lomassa ollaan harjoiteltu myös peruuttamisen ja istumisen sekä istumisen ja "stopin" erottamista toisistaan. Pyydän siis vuorotellen peruuttamaan ja istumaan, keppi ei tietty lennä jos istu-käskyllä ensin peruuttaa ja sitten vasta istuu. Tämä on Jerikosta tosi hauska leikki ja tuo keppiä aina vaan uudestaan mulle. Ihana touhottaja. <3
Myös stoppia ja istumista ollaan siis otettu ihan normi kävelystä yleensä ennen kuin vapautan Jerikon. Nyt alkaa nekin olemaan hyvin vahvasti selvillä, eikä enää olen hetkeen tehnyt väärää liikettä. Tämäkin on Jerikon mielestä hauskaa, kun välillä käyn palkkaamassa herkulla ja otan uudelleen viereen kävelemään ja käskytän uuden liikkeen, välillä vapautan Jerikon pinkomaan metsään. Olen myös välillä varoittamatta pyytänyt Jerikolta kaukkarivaihtoja eri etäisyyksiltä, ja peruuttamis-istumis -harjoituksen myötä kaukkaritkin on mennyt tosi hyvin.

Tänään on ensimmäiset Päivi Männistön agilitytreenit. Olen ylipäätään ihan intona, että on toiset agilitytreenit viikossa! :) :)

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Masentaa...

Mä olen kyllä vakavasti riippuvainen treenaamisesta. Reilun kuukauden hiljaiselo (lue: paimennukset ja agility hyvin vähällä ja pääasiassa vain sisätreeniä) alkaa jo pikku hiljaa näkymään mielialassa. Yksi ilta loppuviikosta nukkumaan mennessä huomasin oudon tunteen, mulla oli sellainen yleinen ärsytys, enkä muista koska viimeksi olisin ollut niin huonolla tuulella. Harmitti mennä seuraavana päivänä töihin, vaikka olen kyllä ihan tykännyt käydä siellä (ja tarvitsen sitä, jotta voisin treenata taas aktiivisesti), nyt jotenkin vaan opiskelun ja työn vastapainoksi ei ole ollut ollenkaan tarpeeksi treenaamista. Loppukesä oli niin ihanaa aikaa, haikeana muistelen viikkoja kun oli parit agilitreenit viikossa ja 1-2 paimennustreenit, +viikonloppuna agilitykisat. :)

Vaikka ollaan sisällä harjoiteltu vähän kaikenlaista, niin alkaa se pidemmän päälle tympimään. Meitä molempia. Paimennus ja agility on selkeesti molemmille ne ykkösharrastukset ja niitä pitäisi olla huomattavasti enemmän hyvän mielialan säilyttämiseksi!
Harmittaa myös aika paljon jälkitreenien puute, nyt olisi ollut hirveästi motivaatiota mennä jälkeä tekemään, mutta nyt kun jalka olisi kestänyt niin Jerikolle tuli toi ärsyttävä nenäpunkki eikä voida mitään nenätöitä tehdä ennen kuin voi olla varma, ettei vaikuta enää hajuaistiin, turha sitä on mennä metsään turhautumaan.. :(  Vaikka oireilu on lähes kokonaan loppunut, tänään aamulenkillä oli kyllä edelleen havaittavissa hajuaistissa heikkoutta, ei millään meinanut löytää heittämääni keppiä vaikka meni aivan vierestä.. Eli ei jälkeä vielä vähään aikaan.. Elättelen kyllä toiveita, että lumi ei tulisi vielä ensi viikolla, jos sitten loppuviikosta/viikonloppuna uskaltaisi vielä mennä kokeilemaan jäljestystä ja esineruutua..

Piakkoin kyllä alkaa toiset agilitytreenit viikkoon, kun aloitetaan Päivi Männistön ryhmässä, mikä varmaan vähän helpottaa mun ahdistusta. Lisäksi muhun iski taas kisakuume, jos ei ole tarpeeksi treenejä ja paimennusta, niin täytyy täyttää kalenteri kisoilla! ;) Katselin vähän loppukuulle pareja kisoja joihin voisi ilmoittautua, kimppakyydistä/matkaseurasta vielä haaveilen..

Jeriko osaa nyt tosiaan hienosti kiertää kirjakasan vastapäivään ilman, että jalat edes meinaa tippua, ja tänään alkoi sujumaan myös myötäpäivään kokonainen kierros jalat tukevasti kasalla. Vielä tästä pitäisi pikku hiljaa edetä siihen, että kiertää kunnes palkkaan, ja toisaalta erottaa suunnat toisistaan, jälkimmäinen on varmaan aika vaikea tehtävä, mutta yritetään. :D Lisäksi löysin kaapista hienon pahvisen jouluaiheisen lahjalaatikon, johon aloin opettamaan Jerikoa laittamaan kaikkia jalkojaan. Laatikko on melko iso, mutta juuri sen verran pieni, ettei kaikki jalat luonnostaa mene sinne. Olisi ehkä helpompi aloittaa vielä isommalla, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt, joten tätä sitten sheippaillaan, kolmea jalkaa tarjoaa hyvin, kyllä se neljäskin sieltä. :) Jeriko myös tuntui tykkäävän tästä aivan uuden tyyppisestä harjoituksesta, ollaan tässä jo aika paljon kirjakasan päällä pyörittykin! :D

Ensi viikolla on sitten omat synttärit ja mikä olisikaan parempi tapa viettää synttäripäivä kuin käydä aamulla paimennustreeneissä ja illalla agilitytreeneissä, ei voi paremmaksi mennä! Tai itse asiassa voi, saan nimittäin äidiltä ja veljiltä yhteislahjaksi uudet Ivon-merkkiset "pro-kengät" agilityyn.. :) :) :)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Nenu-poika sairastaa, häntä hellikäämme...

Jeriko alkoi sunnuntai-iltana aivastelemaan ihmeellisen paljon ja sitten maanantai-iltana alkoi tulemaan sellaisia ns. hengenvetokohtauksia/käänteisiä aivastuksia. Ajatukset johtui heti ensimmäisenä nenäpunkkiin, mutta sitten jotenkina aloin panikoimaan myös kennelyskän kanssa. Lopulta kuitenkin oli pakko oireiden valossa epäillä sitä nenäpunkkia, koska Jeriko tosiaan aivasteli, mutta ei yskinyt ollenkaan. Eilen sitten käytettiin Jeriko eläinlääkärissä ja saatiin hoito punkkitartuntaan, reilu 90 euroa kilahti taas kassasta, kivaa.. :(
Eläinlääkärireissulla tuli kyllä kaksi asiaa mieleen, ensinnäkin se, että seuraavan kerran kun on jotain tarvetta eläinlääkäriin Jerikolla tai kissoilla, niin mennään kyllä jonnekin muualle kuin Tuhatjalkaan, hirveän hidas palvelu siellä. Toisekseen pitää kyllä vaihtaa Jerikon vakuutus pienemmän omavastuun vakuutukseen, ei kauheesti auta kun omavastuu on 90 euroa ja eläinlääkärikäynnit käytännössä yleensä maksaa jotain sitä luokkaa jos ei ole mitään kuitenkaan kovin erikoista.

No mutta tosiaan, nyt sitten odotellaan, että oireet helpottaa ja ollaan vielä karanteenissa viikko-reilu viikko, ihan varmuuden vuoksi. Harmittavaa kyllä sinänsä, kun nyt ei edelleenkään pääse jälkeä tekemään ja olis nyt ollut intoa mennä, mutta on ollut toi oma jalka ja nyt sitten tämä.. Eikä viitsi mennä nenähommiin ennen kuin on varma, että haistaminen sujuu normaalisti, nenäpunkista kuitenkin sanotaan, että voi heikentää hajuaistia.. Mistä taas herää ajatus, että ehkä sillä saattoi olla osansa, että viimeinen esineruutu meni miten meni. Vaikkei vielä ollut oireita lauantaina, niin ehkä saattoi silti olla nenä vähän tukossa, siltä se ainakin kovasti vaikutti..

Harmillisesti jää nyt sitten tälle päivälle sovittu osteopaattikin väliin, kun ei sinne tietenkään voi lähteä Marjukan ja tyttöjen kanssa samassa autossa, eikä sen puoleen osteopaatin pöydälläkään makoilemaan ettei siitä tartu johonkin toiseen hoidettavaan. Käytiin tosiaan jo tossa kuukausi sitten ensimmäisen kerran, edellinen käynti oli viime syksynä. Kuukausi sitten Laios ei löytänyt Jerikosta muuta vikaa kuin jotain "viskeraalista jäykkyyttä", mikä suoraan sanottuna kuulostaa mun korvaan vähän huuhaaltakin, mutta olen tyytyväinen ettei mitään vakavampaa (lue: oikeaa) vaivaa löytynyt. Kuulemma kuitenkin gluteiini voi koirille sellaista tehdä, joten olen nyt sitten ravinnosta karsinut kaiken gluteiinipitoisen pois. Kokeillaan nyt, mitäpä haittaakaan siitä on.. Mutta kyllä vähän tarvii suhtautua tuollaiseen varauksella silti. :D Olen nyt siis vähän epäileväinen sen suhteen onko siellä saatu hoito jotenkin erityisen hyvää, vai onko se vaan jotain "henkimaailman juttuja", ja onko siellä ylipäätään järkeä rahojaan tuhlata..? Jerikolla on nyt muutenkin ollut Katriinan hieronnoissa kroppa hyvässä kunnossa joten riittäisikö jos vaan hierotuttaisi Jerikoa säännöllisesti ja säästäisi osteopaatille uppoavat rahat johonkin konkreettisempaan.. Ehkä olisin vakuuttuneempi jos Jerikon luustossa olisi ollut jotain hoidettavaa, mutta toi viskeraalinen jäykkyys ei mua ihan täysin vakuuta...

Sitten treenijuttuihin. Jerikolta sujuu vastapäivään kirjakasan kiertäminen nyt todella hienosti, takajalat pysyy oikein hyvin kasan päällä ja välillä Jeriko tekee ihan piruetin toisella takajalalla seisten! :D Nyt sitten nimesinkin toimintoa, kun olin siihen tyytyväinen ja pari päivää tehtiin sitä vielä. Tänään aloin toisen suunnan opettamisen. Aluksi joutui kohdekepillä antamaan vinkkiä, koska vastapäivään kiertämisen tarjoaminen ei olisi muuten loppunut varmaan ikinä, mutta muutamalla näytöllä päästiin pieneen katsahdukseen oikealle josta pääsin alkaa sheippaamaan. Hyvin lähti kyllä siitä sitten taas etenemään.

Huomaan kyllä jo nyt, kuinka näistä harjoituksista on Jerikon takapäänhallinta parantunut. Väittäisin, että viime viikon treenien upea kontaktikin saattoi olla tämän seurausta, pystyi täydestä vauhdista pysähtymään kuin seinään. Kaukkareiden vaihdot sujuu tosi hyvin, paitsi että seisomasta istumaan Jeriko nyt tosiaan peruuttaa jo vähän ylikin. Mutta sen kyllä saa korjattua, onpahan kuitenkin tarpeeksi hallinnassa, ettei ainakaan liiku eteenpäin! :D Olen myös aika vakuuttunut, että askelsiirtymät sivulle on parantunut, Jeriko tulee kroppa aika hienosti suorassa nyt, kun aikaisemmin vähän silleen luikerrellen. :D
Menee varmaan vielä ensi vuoden alkuun ennen kuin VOIVOI korkataan, mutta uskon että silloin Jerikolla on varmaan upeasti hallussa nää asiat eikä ainakaan tyylipisteitä voi vähentää. ;)

lauantai 29. lokakuuta 2011

Paimenpoika temppuilee

Tänään oli ratatreenit Somerolla. Vähän ristiriitaisin tuntein lähdin sinne, kun keskiviikkona Jeriko oli niin pihalla. Toisaalta tiesin, että parhaimmillaan Jerikon pitäisi suoriutua sellaisesta harjoituksesta ihan kunnialla.
Päivä alkoi hyvin, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli oikein nätti syyssää. Katseltiin ensin muutaman koiran suoritukset ja sitten oli meidän vuoro. Lampaat oli taas vähän saman tyyppisiä kuin keskiviikkonakin, nuoria pässikaritsoita jotka oli toisaalta jähmeitä, toisaalta liukkaita livahtamaan vedon suuntaan kohti lampolaa. Katselin sitten ennen meidän vuoroa, että tuleekohan siitä sitten mitään.

Anyway, päätin sitten ottaa haun varman päälle, mutta SPKY:n ykkös-luokan radan sääntöjen puitteissa, menin siis puoleen väliin auttamaan. Tosin jälkikäteen sain vähän noottia, että sössin itse jo siinä vaikka Jeriko tekikin ihan hyvin. Jätin Jerikon mun vasemmalle puolelle, mutta leikkasinkin Jerikon ja lampaiden linjan yli ja lähetin Jerikon oikealle. Noin ei siis saisi ikinä tehdä! :D Sitten vielä astuin TAAS linjan yli oikealle päin kun autoin Jerikoa, jos sitä nyt enää auttamiseksi voi sanoa. :D Noh, hakukaari oli alustaan tosi hyvä, Jeriko kiersi mukavan kaukaa, toisten hakuporttien läpi, mutta lähti mielestäni liian aikaisin leikkaamaan ja pistin maahan ja lähetin uudestaan kaarelle, että sain Jerikon mielestäni hyvin loppuun. Tosin, tästäkin tuli vähän kommenttia, että miksi menin niin tekemään.. :D Olisi pitänyt antaa mennä, tai kokeilla sanoa vauhdissa "pois" jos sitten laajentaisi, tosi tilanteessa tuollaisesta maahan laitosta tulisi kyllä pistevähennyksiä.

No mutta, Jeriko meni siis aikas hyvin lopulta lampaiden taakse ja oli tänään muutenkin tosi hyvin kuulolla, yhtään maahanmeno-käskyä en tainnut joutua toistamaan, kun Jeriko reagoi aina välittömästi, ja suuntakäskytkin oli taas jo paremmin muistissa. Kuljetus lähetystolpalle oli aivan mallikasta, tolpan kierto ja sitten ensimmäisille porteille päin poispäinajoa. Tämä jänskätti, kun lampaat oli erityisen hankalia poispäinajettavia, mutta Jeriko selviytyi kyllä tosi hyvin! Välillä kyllä autoin pari askelta olemalla lampaiden edessä, mutta enimmäkseen poispäinajolla mentiin ja porteista läpi hienosti järjestyksessä lampaat-Jeriko-minä. :) Lopun triangelista otin vuorotellen vapaalla kuljetuksella ja poispäin ajolla, vapaassa kuljetuksessa Jeriko piti hyvin huolen itse, että kaikki lampaat pysyi mukana, poispäinajokin sujui hyvin. Kolmion viimeisellä sivulla oli sitten lampailla kova veto lampolaan ja päästin ne liian pitkälle ennen kuin käskin Jerikoa eteen pysäyttämään ja ne pääsi vähän häkistä ohi karkuun, mutta opinpahan ettei pidä liikaa luottaa siihen, ettei lampaat sinkoa mihinkään, jatkossa tiedän paremmin pistää Jerikoa jarruttamaan eteen.
Lopulta sitten häkitys, ja saatiin lampaat aika nopsaan häkkiin, kun Jeriko oli niin hyvin kuulolla ja teki niin kuin pyysin. Ei nyt ensimmäisellä yrityksellä, mutta nopeasti kuitenkin. Jeriko työskenteli häkillä tosi hyvin. :) Ajo ja häkkityöskentely saikin kehuja, ja Marika sanoi, että rata olisi periaatteessa hyväksytty, ainakin ilman sitä lampaiden pientä sinkoamista. Ja että ensi kesänä varmastikin pystytään ykkösluokan rataa suorittamaan.

Toisella vuorolla harjoiteltiin sitten hakukaaria, haettiin vuorotellen Katjalta ja Astralta. Ensimmäinen lähetys vasemmalle ja sinne Jeriko lähti todella hienolle pulllealle kaarelle, hieman korjasin lopussa, mutta hyvännäköinen. Oikealle ei nyt oikein taas meinannut lähteä ollenkaan tarpeeksi laajasti, sitä sitten hinkkailtiin. Mutta olen tyytyväinen treeniin, onneksi Jerikolla oli taas parempi päivä, ettei mennyt treeni aivan hukkaan. :)

 Tokostakin voisi selitellä vaikka mitä, mutta tekstistä tuppaa jo nyt tulemaan taas turhan pitkä, joten jätetään ne raportit väliin. Takajalkatreenejä ollaan jatkettu. Olen sheipannut Jerikoa nyt kiertämään etujaloillaan kirjapinoa ja alkaa se kokonainen kierros pikku hiljaa sujumaan. Ei tosin aina heti ensimmäisellä kerralla, minkä vuoksi en olekaan nimennyt toimintaa vielä mitenkään. Sitten kun tämä on kunnossa, pitää opettaa kiertämään vielä toiseen suuntaan. Ja sitten niin, että etujalat on kasalla ja takajalat kiertää. Eiköhän sitten ala kaikki VOI/EVL askelsiirtymät olla jo aika helppoa kauraa jos ristiaskeleen onnistuu molemmilla jalkapareilla molempiin suuntiin.. ;)
Mutta siis kyllä tässä huomaa, että on fyysisestikin aika rankkaa koiralle, ei kauhean pitkään voi tuollaista harjoitella putkeen ettei aivan väsy.



Tänään lisäsin tuohon kasaan vielä yhden kirjan niin, että kasa oli 20 cm korkea. Siihen nouseminen oli jo selvästi hankalampaa, kun korkeus alkaa ylittämään sen mihin jalan saa helposti nostettua. Tässä korkeudessa pysytään niin kauan, että nousu kasan päälle sujuu helposti, haluaisin nähdä kevyen hypähdyksen kasalle ennen kuin korotan..

Käytiin pitkästä aikaa myös lenkillä Ronjan ja Tuijan kanssa. Tehtiin samalla esineruutu, joka nyt tällä kertaa ei mennyt aivan putkeen. Esineinä oli rannesuoja (sellainen mitä rullaluistelussa käytetään) ja pieni lätyskä kissojen kangaslelu. Kumpikaan ei meinannut löytyä millään, rannesuojan Tuija kävi lopulta näyttämässä ja sitte nousi, pikkuläpyskän kohdalla Jerikolla oli jo usko aivan loppunut, ja jouduin itse viemään Jerikon aivan viereen ennen kuin löytyi. Kyllä ärsytti. ;(
Mutta jälkikäteen ajateltuna oli vaan maastoon nähden liian vaikea treeni. Alueella oli joitain risukkoja, jotka varmaan ohjasin koiraa sivuun eikä tehnyt tarpeeksi suoraa pistoa, ja sen lisäksi maasto oli sellaista aika kosteaa, hieman soista, varmaan siis koiran nenään hirveän voimakkaan hajuista itsessään. Jos siis olisi etukäteen tajunnut, niin olisi ottanut helpommat harjoitukset, hetsaukset ja esineet lähempänä. Mutta näitä sattuu, jatkossa tietää, että ottaa helpomman jos samalla paikalla tekee..

Vitutusta kuitenkin helpotti, kun jatkettiin lenkkijä ja vastaan tuli koira ja otettiin omamme sivuun ja laitoin Jerikon maahan. Vieras koira ohittaessaan haukahti ja mitä teki Jeriko? Otti kontaktin muhun! Kyllä sai aika paljon kehua ja herkkua siitä hyvästä, onneksi oli ruudun jäljiltä herkkuja käsillä! :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Nyt sitten vähän jotain huonoakin...

Joku on varmaan jo kyllästynyt mun jatkuvaan hehkuttamiseen, kun kaikki menee NIIN hyvin.. ;) Eihän kaikki ole aina aivan täydellisesti muutenkaan mennyt, mutta aina ollut hyvä fiilis. Tosin, en kyllä nytkään oikein pysty estää itseäni ajattelemasta positiivisesti. Jotain huonoa kuitenkin oli.

Oltiin siis tänään Somerolla paimentamassa ja ensimmäinen vuoro meni aivan päin prinkkalaa. Jeriko ei tiennyt ollenkaan mitä oli oikea, vasen, ajaminen tai edes maahan (voi olla, että pelto oli jo sen verran lammikkoinen ja kylmän kurainen, että Jerikoakin inhotti vaikkei muuten ole mikään hienohelma), saati sitten millainen olisi kunnollinen kaari. Ja näillä eväillä piti harjoitella häkittämistä. Voi arvata sitten menikö hyvin ja saatiinko lampaita häkkiin. :D Lampaina oli kyllä nyt Someron asteikolla aikas haastavat nuoret karitsat, jotka avoimella lähti herkästi juoksemaan pitkälle karkuun ja häkin luona taas jumitti.

Toinen vuoro meni kuitenkin jo paremmin. Suunnat ei aina mennyt oikein, mutta useammin kuin ensimmäisellä kerralla, ja maahanmenokin alkoi jo löytyä. Mutta eipä silti saatu lampaita häkkiin, pari kertaa saatiin kaikki yhtä lukuunottamatta, kun tämä yksi pässinpää päätti aina viime tingassa hypätä häkistä sivuun. Piti siis sen suhteen luovuttaa. Lampaat tosiaan myös jäi ihan häkin suuaukolle aivan jumiin, eikä suostuneet liikkumaan mihinkään. Häkistä pois otto oli myös työn takana.

Ja sitten tulee se mun positiivinen ajattelu: ;) Jeriko yritti kuitenkin rohkeasti ja kävi vähän nappaamassa takajaloista, mutta ilmeisesti liian kevyesti kun liikettä ei saanut aikaan kuitenkaan. Toki kun menisi muuten kunnolla, niin lampaat ehkä kunnioittaisikin vähän enemmän, nyt oli vähän silleen että "ei me mihinkään liikuta". Mutta siis rohkeasti Jeriko menee häkin ja lampaankin väliin, vaikkei lampaat suostuisikaan mihinkään liikkumaan. Tämänpäiväinen oli kyllä nyt taas tällainen pieni pohjanoteeraus, kumma kun on niin vaihtelevaa, mutta kai se on vaan sitä, ettei ole vielä muodostunut mitään rutiinia. Tiedän kuitenkin, että Jeriko pystyy tekemään kunnollisia kaaria ja osaa suunnatkin parhaimmillaan paremmin, ei vaan niin hyvin, että tilanteessa kuin tilanteessa menisi oikein. Nyt oli ehkä vähän liikaa intoa tauon jälkeen, eikä aivan enää muistanut. Pitää siis vaan käydä talvella treenailemassa mahdollisimman ahkeraan, että tulisi sitä rutiinia ja alkaisi varmistumaan nää asiat. Ja lauantaina on ratatreeni, voi hyvin olla että se meneekin taas jo paljon mallikkaammin jos Jeriko tässä vähän hauduttelee ja muistelee miten pitikään tehdä..

Tänään oli myös agilitytreenit enkä malttanut sitten olla itse menemättä radalle. ;) Jeriko oli aivan tohkeissaan siitä, että pääsi mun kanssa tekemään, ihana hassu poika. <3
Tehtiin paria eri pätkää, toisessa tuli poispäin käännös, jota ollaan tehty aikaisemmin muistaakseni kerran. Aluksi oli vähän hakemista, mutta alkoihan se hyvin sujumaan. Itse olin aluksi muutenkin vähän ruosteessa, mutta alkoi se onneksi sitten pian jo sujuakin. :D
Tosi kivasti meni kyllä kaiken kaikkiaan, puomiin olen tosi tyytyväinen, sain Jerikon kiritettyä oikein kunnon vauhtiin ja teki tosi täsmällisen nopean pysäytyksen kontaktilla ja pysyi hyvin vaikka Nina härnäsi lelulla. Hieno poika! :)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Ou jee

Nyt on kyllä treenailut mennyt sen verran nappiin, että mietin jo onko tässä joku koira haudattuna? ;)
Perjantaina käytiin Ylökk:n vapaavuorolla tokoilemassa. Ruutua otin heti ilman alustaa ja Jeriko haki aika hyvin keskelle, ei nyt ihan sentilleen, mutta tosi hyvin kuitenkin. Hyppynoutoa kaksi toistoa ja tosi hyvät oli, ainut että Jeriko on mennyt puukapulan kanssa yhtäkkiä aivan saalisvietille enkä ymmärrä miksi. Vauhtia kyllä oli ja näyttävää, mutta ensimmäisessä palautuksessa meinasikin alkaa vetoleikkiin kapulalla! :D Niin joo, ja meinasi varastaa! Otin sitten toisen, että sai kunnollisen lähdön ja palautuksen.
Metallikapula on edelleen inhottava, siihen saisi tulla tuota saalisviettiä, mutta tuskinpa tulee. Hakee kuitenkin kapulan ja palauttaa ihan hyvin, ote vaan on tosi löysä ja tulee ravilla takas varmaan, koska ei halua kapulan hölskyvän suussa.. Mutta ehkä se tästä, ei tämä nyt ainakaan ihan toivottomalta näytä.
Kaukkarit on nyt aikas hyvät, tein tuolla hallissa noin 3 metrin etäisyydellä ja hyvin teki, ainut että pieni yllättävä ongelma ilmeni: Jeriko peruuttaa seisomasta istumaan vähän yli! :D Liikaa pakittamista siis harjoiteltu, mutta tuo ongelma on varmasti helposti korjattavissa, ainakin huomaa että takapään hallinta on kehittynyt huimasti. :)

Tänään tein taas esineruudun lähimetsään. Meni aivan sikahyvin! Teenkö mä muka liian helppoja harjoituksia vai miksi tää menee näin upeesti? Nyt esineinä oli kokoon menevä musta pikku sateenvarjo ja otsalamppu, kumpikin aivan uusia esineitä. Tein 50x50 ruudin ja tallasin sitä jonkin verran, en toki yksikseni kovin tarkkaan.Vein esineet samalla kertaa ja jätin Jerikon istumaan, ekana sateenvarjo noin 35 metriin, kiersin takaa ja jätin otsalampun noin 15 metriin. Näköyhteys Jerikoon katosi maaston epätasaisuuden vuoksi ennen sateenvarjon jättöä, eli kumpaakaan Jeriko ei nähnyt. Molemmat kuitenkin löytyi alle kymmenessä sekunnissa. Sateenvarjolla työskentelyä en oikein nähnyt, pinkoi vaan perälle päin nenä kuitenkin selvästi auki, himmasi ja katosi näkyvistä ja sitten tulikin jo takaisin sateenvarjon kanssa. Sateenvarjo lipesi suusta kesken matkan, mutta nappasi heti uudestaan ja toi innolla luokse. Siis aivan mieletön motivaatio esineille! :) Sitten otsalampulle lähetys, lähetyksestä täysin suora linja, nenä auki ja bongasi otsalampun hajun, tarkensi muutaman sekunnin ja sitten löysi. Puolitoista sekunttia ihmetteli, että mistäköhän tästä ottaisi kiinni, sitten nappasi vaan suuhunsa ja toi hienosti mulle.

Siis toi Jerikon esinemotivaatio on kyllä jotain tosi upeeta, se on nykyään aivan liekeissä esineruudusta ja tekee tosi hyvin töitä. Pitäisi vaan malttaa joskus jättää esine aivan etureunaan, testaamaan että onko nenä oikeasti auki. Tai niin, itse asiassa kerran teinkin niin ja huomasi jo lähetyksessä, että Jerikolla on jo haju esineestä. :D Mutta siis pitää muistaa näitä silti tehdä, kun kuulee juttuja että kokeessa esine onkin ollut aivan edessä. En kyllä tiedä kuinka edessä ne voi/saa olla..?

Nyt Jeriko hakee jo tosi hyvin seisomaan takajaloillaan pienen kirjakasan päälle. Oli tossa vähän ongelmaa, kun aloin kirjoja lisätä ja ne olikin niin liukkaita että meinasi aina liusua alta pois, mutta sitten tajusin, että mulla on avaamaton Pharmaca Fennica -paketti  (16 cm korkea) joka sopii mainosti tähän tarkoitukseen! :D
Nyt olen siis Jerikoa siihen pyytänyt seisomaan ja ajattelin, että tässä korkeudessa pysytään jonkin aikaa, että koordinaatio ja lihashallinta saa kehittyä. Päätin sitten alkaa opettamaan Jerikoa kiertämään kirjakasaa etutassuillaan. :) Oivaa hallintatreeniä ja hauska temppu sekin. Jotain ajanvietettä ennen kuin viitsin kasaa korottaa. Tänään siis aloitin sen sheippaamisen ja Jeriko menee kolme-neljä askelta ympäri. Pikku hiljaa sitä sitten kasvatetaan, laitan varmaan videota kun alkaa näyttämään hyvältä. ;)