sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Agilityä enemmän kuin tarpeeksi

No niin, nyt sitten sitä agilitypäivitystä. Tällä viikolla agilityä oli kyllä todellakin liikaa. Tiesin sen jo etukäteen, mutta näin jälkikäteen ajateltuna sitä oli vielä enemmän liikaa.

Tiistaina oli agilitykisat Tamskin uudella hallilla. Ratoja oli kaksi ja mulla oli molemmat pojat mukana. Ukko oli ekana ja rata kosahti jo heti alkuun, kun Ukko ei lukenut mun pakkovalssia tai mä en tehnyt sitä kunnolla ja Ukko hyppäsi sen väärään suuntaan. Jatkettiin niin kuin ei mitään ja ihan jees menoa olikin. Keinun unohdin sitten ohjata ja tokavikalla hypyllä tapahtui jotain kummaa, kun Ukko rämäytti kunnolla rimaa päin..


Ukkoa jäähdytellessä ja Jerikoa ja Miloa lämmitellessä Nassun kanssa puhelin, että Jeriko lukee noi pakkovalssit niin hyvin, että sille ton pitäis olla pommin varma juttu. No, eipä ollutkaan. Jeriko lukitsi hypyn jo heti putkesta tullessaan ja varmaan sitten vasta just ponnistukseen lähtiessään tajusi, että nyt menee pieleen ja yritti kai jotenkin jarruttaa ja hyppäsi sen seurauksena koko siivekkeen kumoon. Päätin lopettaa koko radan siihen. Harmitti ihan vietävästi. Jotenkin musta tuntui, että Ukolle tuollainen moka on ihan normaali, mutta Jerikoon olin jotenkin erityisen pettynyt. Ja annoin sen ikävä kyllä näkyä Jerikolle ja Jeriko vähän tästä pahoitti mieltään.

Toinen rata lähti menemään oikein hyvin Ukon kanssa, kunnes sitten hätäilin niistossa ja Ukko tuli esteen ohi ja tästä kielto. Kepeille tullessa Ukko otti vielä väärän välin, joten tuloksena 10 vp, mutta muuten kyllä aika soljuva ja kiva rata. :)


Myös Jerikon kanssa tämä rata meni ihan kivasti, pituuden viimeinen palikka kaatui ihan pienestä kosketuksesta, mutta muuten meni kivasti. :) Tuloksena siis 5 vp.


Keskiviikkona Ukolla oli agilitytreenit ja ne meni kyllä oikein kivasti. Ukko selvästi nosti vauhtia oikein hienosti, kun tehtiin samoja kohtia uudelleen, varmuus tuo hurjasti vauhtia lisää Ukolle. Ukko myös haki tosi hienosti itsenäisesti kepit vauhdilla viistosti sulkukulmasta tullessa. :) Keinua pitäis yrittää parantaa Ukon (ja Jerikonkin kanssa) palkkaamalla siitä, että juoksee täysillä keinun päähän. Tämäkin on taas yksi asia, jonka totesin jo joskus viime kesänä, että ehdottomasti seuraava koira opetetaan näin eikä aloitella millään keinun kolautteluilla. Tavoitehan olisi saada koira, joka syöksyy täysiä keinun päähän. Mulla ei sitten ollut nameja mukana, joten tätä ei päästy oikein kunnolla Ukon kanssa treenaamaan.

Loppuviikko oli vapaata (ja Jerikolla tosiaan myös keskiviikko), mutta mulla oli kyllä torstaina fysiikkatreenit, joiden jäljiltä menin aivan jumiin. Lauantaina sattui ihan joka paikkaan ja kävely oli todella jäykkää, juoksemisesta nyt puhumattakaan. Ja lauantaina sitten tosiaan alueellisen valkun treenit. Näistä lähtökohdista oli jo aika huono lähteä treenaamaan.

Ukosta huomasi todella voimakkaasti, että kun mä en pystynyt liikkumaan normaalisti (lihakset kyllä lämpesi pikku hiljaa treenin aikana, mutta jäähtyi sitten taas tosi nopeasti) ja Ukko hidasteli ja kyseli, kielsi esteitä tavallistakin enemmän ja keppivirheitä tuli. Hermoa alkoi kiristämään. Lisäksi radalla oli vielä kohta, jossa piti viedä koira kahden putken suun ohi ja päästää vasta kolmanteen. Tämä piti tehdä nimenomaan ulkopuolelta vedolla ohjaten, eikä nyt saanut kepeillä vaihtaa puolta. Tämähän ei sitten oikein ottanut onnistuakseen.

Jerikon kanssa onnistuminen ei ollut yhtään sen suurempaa. Tuo edellä mainittu radan kohta ei ottanut millään onnistuakseen ja mulla alkoi leikkaamaan ihan todella kiinni. Jeriko pahoitti tästä mieltään ihan tosissaan ja tuli "halaamaan" mua, eli nousi mun kylkeä vasten ja työnsi pään kainaloon. Näin Jeriko tekee jos se on todella huolissaan mun tyytyväisyydestä siihen, enkä muista koska olisin viimeksi sille tällaisen tunteen aiheuttanut. Ja edelleenkin sitä kohtaa hinkattiin ja väännettiin, Jeriko hidastui ja hidastui, alkoi tekemään keppivirheitä sitä ennen ja kaikki meni alamäkeen ja pinna kiristyi kiristymistään. Kerran sain Jerikon ohjattua oikeaan putken päähän, mutta eihän se mitään sujuvaa ollut, kun Jeriko tuli koko ajan sillä asenteella, että yritti vaan varoa suututtamasta mua lisää. Voi toista. :(

Jatkettiin me siitä välillä eteenpäinkin ja siinä alkoi tunnelma aina vähän keventyä, muut kohdat onnistui ihan hyvin, vaikkakin Jeriko oli aika varovainen muutenkin. Puomin kontaktin teki kyllä superhyvin! Onneksi se aika lopulta loppuikin, mutta täytyy sanoa, että tuon kohdan hinkkaaminen oli mun mielestä aivan typerää. Tarkoitus oli että mä olisin oppinut ohjaamaan sen, mutta se tuntui aika mahdottomalta ja oli Jerikoa kohtaan aivan täysin epäreilua, että sitä niin hinkattiin ja sitä paineistettiin. Ainut mitä opin tästä harjoituksesta oli, että jatkossa en suostu tuollaiseen hinkkaamiseen vaan teen sitten ohjauksen oman mieleni mukaan jos ei onnistu. Ei ole ollenkaan oikein, että koira joutuu tuollaisesta kärsimään.

Tänään vedin meillä paimennuskoulutusta ja kerran lampaat karkasi yhdeltä treenaajalta alalaitumelta eikä Jeriko meinannut saada niitä tuotua takaisin. Siinäkin vähän tuli konfliktia. Affet (prkl) juoksi taas verkkoaitaa päin ja sotkeutui sarvistaan siihen eikä meinannut millään onnistua tuoda niitä takaisin aitaukseen Jerikon kanssa. Jeriko ei vaan uskaltanut yrittää mitään niin kuin normaalisti ja tosi varovaisesti vaan touhusi eikä siitä tietenkään tullut lasta eikä vettä. Lopulta itse asiassa Ukko otettiin kehiin ja epäilyistä huolimatta se saikin porukan aika äkkiä tuotua sinne minne piti! Ihan pienieleisesti vaan tuli paikalle, tasapainotti pari kertaa ja viesti meni perille: Ukko halusi ne tiettyyn suuntaan ja lampaat uskoi!

Sitten näissä fiiliksissä agilitykisoihin SDP:lle. Ekalle radalle ei ehditty tuon paimennuskoulutuksen vuoksi. Lihakset antoi jo vähän paremmin periksi, vaikka en mä silti ihan normaalisti pystynyt liikkumaan. Jerikon kanssa ekalla radalla takaaleikkaus ennen keppejä epäonnistui ja nyrkäytin siinä vähän nilkkaakin, jonka seurauksena säären ulkosivun lihas jumitti. Vähän kökkö käännös siis tuli ja Jeriko oli mielestäni aavistuksen jähmeenä. Mennyt viikko painoi varmasti mieltä ja jalkaa. Siitä huolimatta kuitenkin nolla. :)


 Ukon kanssa selvästi jähmeyttä. Ukko oli varmaan sitten vaan jo niin väsynyt. Kepeillä ihan hassu virhe, vaikutti siltä, että ei vaan jaksanut pujotella ja lopetti kesken. Sitten tuli pientä epäselvyyttä ohjauksessa muutenkin ja hylky. Ukon kanssa samalle aaltopituudelle pääseminen on erityisen vaikeeta. :D



Toisella radalla mä olin itse aika ajoin vähän ulalla, että missä mun piti olla. Keppien jälkeen hypyn takaakierto meni vähän hassusti, mutta Jeriko onneksi nyt paikkasi mun mokia. Keinulle toisen kerran tullessa oli alastulokontaktin ottaminen ihan hilkulla, mutta nollana kuitenkin maaliin! :) Kisakirjoja hakiessa selvisi, että meidän sijoitus oli 4./50 ja saatiin toinen SERT-A! :) Eli paskan viikon päätteeksi tuplanolla ja serti, vaikka meno olikin vähän jähmeetä.



Ukon kanssa meni myös toinen rata paremmin, mutta kepeillä taas virhe enkä osannut/jaksanut alkaa hinkkaamaan sen korjausta, joten siitä hylky. Muuten mentiin tosiaan samaa rataa ja ihan kivasti. :)



En nyt tiedä sitten mistä tää kaikki pinnan kireys tällä viikolla johtui. Ehkä siitä, että itse olin ihan joka ilta jossain menossa ja vaikka aika useinkin on sellaista, niin nyt alkoi jotenkin väsyttämään? Joka tapauksessa vastaaviin konflikteihin Jerikon kanssa ei olla jouduttu aikoihin, aikoihin en ole ollut näin ärtynyt ja pettynyt eikä Jeriko ole aikoihin ollut noin epävarma mun hyväksynnästä. Kyllä nyt vaan on paha mieli Jerikon puolesta. :( Nyt pidetään agilitytaukoa ensi viikolla Jerikon kanssa, venytellään ja hierotaan ja vietetään vaan ihan rentoa viikkoa. Eiköhän se sitten taas tästä. Ja täytyy nyt itse yrittää vähän vähentää menoja, vaikka taas kyllä pahalta näyttää kun on ylimääräisenä mm. hallituksen kokous. Huoh. :(

perjantai 23. lokakuuta 2015

Pieni pentu < 3

Mä en kestä, kun Ukko tulee aina sohvalle mun viereen nukkumaan tällaisen näköisenä. Yritä siinä nyt sitten keskittyä johonkin muuhun. ;)


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Syksyn hommia ja syksystä nauttimista

Agilityä on tällä viikolla tulossa aika paljon, joten päivittelen niistä sitten vasta viikonloppuna. Nyt vaan tällaista kuvasaastetta ja muuta pientä.

Meillä on lampolan lattia nyt ollut remontissa, kun vanhat laudat oli suurelta osin aivan lahonneet ja paljastui vasta nyt, kun saatiin kunnolla heinät tyhjennettyä kesällä. Kaikkea ei voi ehtiä, jaksaa tai osata tehdä itse, joten meillä sisäremontin entisten asukkaiden "kennelhuoneisiin" tehnyt ammattilainen tuli tekemään myös lattiaremontin lampolaan. Samalla seiniin tehtiin kunnon tuulensuojat, ruokintakoroke paaleja varten (nyt saadaan niitä sitten sisäruokintaan) ja kunnon ovet sekä etupuolelle ihmisiä ja koneita varten, että aitauksen puolelle lampaita varten. Kyllä tässä sitten talvella kelpaa. :)



Mulla vapautui myös viime viikonlopulta peruutuksen vuoksi yksi päivä vapaata, joka sitten käytettiin hyödyksi lampaiden "alalaidunta" kesän harvennushakkuiden jäljiltä siistien. Täällä on niin paljon hommaa, että tällaiset sitten jää pitkäksi aikaa lojumaan. Vielä pitäis oksajäte polttaa, mutta nyt onkin hyvä aika sille, kun ei ole metsä- tai laidunpalon vaaraa. Toisaalta ei oksasilppurillekaan ole tarvetta, kun Jeriko innokkaana oli auttamassa. ;)





Lisää kuvateksti
Viime viikolla käytiin Jerikon kanssa hakutreeneissä. Tuttu maasto ja päätin tehdä ensimmäistä kertaa kaikki pistot ilman apuja. Hitsi kun meni hienosti! Jeriko uppoaa nyt tosi hyvin suoraan, ainoastaan yksi pisto oli huono kun meinasin vauhdista lähettää vaikka Jeriko tuli vinoon. Uudella lähetyksellä lähti sitten taas jo ihan suoraan. Hyvin on nenä auki ja maalimiehet löytyi. Talven aikana täytyy sitten hioa vaan ilmaisuhaukku kuntoon ettei häiriinny yhtään mun liikkeestä, muuten näyttää jo tosi hyvältä. :)

Ollaan myös nautittu kauniista syyskeleistä kotipihassa ja lenkkeilty, välillä myös Pirskatti on lähtenyt mukaan. On siitä kyllä tullut komea kissa. :)





Aamulenkin tunnelmointia





Lallikin nauttii ulkoilmasta, mutta ei jaksa lenkeille lähteä ;)



torstai 15. lokakuuta 2015

Uusia puolia Ukossa

Tällä viikolla on treenailtu agilityä, ei oikein muuta. Jerikolla oli treenit maanantaina ja ne meni niin kuin yleensäkin, oikein hyvin. :) Hauska rata oli mihin pystyi vähän kokeilla erilaisia ohjauksia ja sitten toisaalta putkijarrua muistuteltiin mieleen ja niistoon yritettiin saada vauhtia lisää. Kivat treenit. :)

Keskiviikkona Ukko pääsi pitkästä aikaa treeneihin. Talvikauden alettua kahdet treenit on jo jäänyt välistä mun töiden ja sitten poikien hieronnan vuoksi. Nyt siis ekaa kertaa uudessa Tero ja Nina Mesirannan vetämässä ryhmässä, eilen Tero veti treenit. Tehtiin paria lyhyttä pätkää, jotka oli aika vauhdikkaitakin, pari hyppyä ja putkeen ja sitten uudelleen pari hyppyä, käännös ja taas kohti putkea.

Tero kiinnitti huomiota hyvin mun ohjaukseen niin kuin toivoinkin ja alettiin ihan työstämään sitä miten mun pitäisi ohjata Ukkoa, että se tietäisi koko ajan mihin ollaan menossa. Erityisesti peruskäännöksissä Ukko jäi herkästi vähän kysyvälle kannalle. Yleensäkin ottaen Ukko tulee tosi voimakkaasti mun jalkojen liikkeen mukaan, joten pitää se oma liikkuminen suunnitella sitä ajatellen ja selvästi näyttää mihin ollaan kaartamassa. Tosi hyviä havaintoja!

Ukko on vaan niin todella kiltti, että jos on epäselvyyttä, niin se hidastaa odottamaan. Jos taas ohjaus on hyvä ja se tietää muutaman esteen eteenpäin mihin pitää mennä, niin sehän painaa lujaa! Täytyy vaan löytää se sama aaltopituus. Asioita täytyy pystyä myös katsomaan aina välillä eri kantilta ja varsinkin Ukon kanssa täytyy vähän vaivata päätään, että näkee mikä on homman juju. Mä uskon, että Tero ja Nina on just oikeita ihmisiä auttamaan mua siinä.

Paimennusta ei olla treenailtu, mutta kun olen nyt alkanut jakamaan kauraa lampaille ja vedetkin täytyy käydä täyttämässä päivittäin, niin koirat on aina mukana. Ukko on jotenkin taas edelleen kasvattanut intensiteettiään. Se haluaa aina päästä lampaille ja on toki ennenkin halunnut, mutta nyt siinä on jotain vielä lisää. Ukko selvästi nauttii siitä, että pääsee lampaiden tunkiessa portilla kohtaamaan niitä ja painostamaan irti portista. Ukko on selvästi löytänyt tässä jonkun erityisen hauskuuden ja on alkanut jopa pitämään siitä (?!), että saa pitää lampaita voimakasta vetoa varten ja työntää niitä pois.

Ja kun lampaat tietää kauraa tulevan, niin nehän on raskaita, mutta se ei Ukkoa haittaa, päin vastoin! Kun mä lähden hakemaan kauraa tallista, niin Ukko on pari kertaa mennyt jo portin ali aitaukseen, kun lampaat on siihen tullut kärkkymään, ja itsenäisesti lähtenyt niitä työntämään pois. Käytännössä siis lampaiden ollessa melkein kiinni portissa on ryöminyt niiden eteen, noussut pystyyn nenä vasten nenää suurin piirtein ja sitten vaan katseella painostanut väistymään. Eikä lampaat ole nyt edes kauran himoissaan kyseenalaistaneet Ukkoa. Tietenkään ei saisi omine lupineen mennä aitaukseen, mutta koska Ukko ei aiheuta mitään härdelliä, niin en ole tuosta varsinaisesti suuttunut. Olen sitten vaan ollut tarkempana seuraavalla kerralla, että käsken ajoissa odottamaan ettei se mene sitten yksin. Ja hienohan se on huomata miten se kehittyy ja kuinka tyynesti ja varmasti se käsittelee lampaita. :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Pätevät pojat takoo tuloksia

Lauantaina napattiin Jenna (ja App) kyytiin ja ajeltiin Janakkalaan valjakkokisoihin. Treenejä Jennalla ja Ukolla nyt kuivan kelin aikaan alla ehkä 3 tai 4, aika vähillä treeneillä siis lähdettiin.. Lisäksi junnuissa ei ollut muita pyöräluokkaan lähtijöitä ja järjestäjät oli lähettäneet Jennalle kyselyn, että käykö harrasteluokka. Jenna ja Ukko kilpaili siis luokassa, jossa on sekaisin aikuisia sukupuoleen katsomatta. Osallistujia oli vähän harmittavasti silti vähän, vain kolme, mutta kyllähän siitä kisa kuitenkin saatiin. Yksi osallistujista oli pitkä atleettinen mies dobberin kanssa ja lähtöviivalla todettiin, että sitä vastaan ei ole saumaa, mutta todennäköinen sijoitus tulisi olemaan toinen.

Ukko oli lähtöä odotellessa aivan liekeissä. Huusi edellisten lähtijöiden perään ja syöksyi hihnassa aina välillä yrittäen lähteä liikkeelle. Se on niin tosissaan. Vähän samalla tavalla huvittavaa kuin Jerikon totinen ote paimennukseen; vähän niin kuin odotusarvona ei niin huippukoira  (valjakkolajeissa esim. versus seisojat), mutta niin tosissaan silti. :D Siinä jo näki, että Ukko on hyvässä vireessä ja tulee varmaan hyvä veto.

En vaan arvannut kuinka hyvä. Maalissa odotellessa alkoi olemaan dobberin vuoro tulla maaliin ja alkoi kuulumaankin selvästi dobberin turhautunutta haukkua, mikä vedon loppuvaiheilla oli vähän outoa jos ei jotain erikoista tapahdu. Sitten kuulinkin jo Jennan kannustavan Ukkoa ja tajusin, että ne on helkkari tullut dobberista ja miehestä ohi! Saanut siis minuutilla kiinni ja ohittanut! Ukko oli kuulemma vetänyt koko ajan ihan hullulla tahdilla ja rata oli aikas haastava runsaine nousuineen. Dobberin tullessa näkyviin Ukko oli vaan lisännyt pökköä pesään, se todella haluaa ohittaa ja voittaa. ;) Ohituksen jälkeen dobberi oli saanut uutta potkua ja meinannut mennä uudelleen ohi, mutta mies olikin kaatunut ja Ukko ja Jenna pääsi irtoamaan. Maalisuoran tuli peräkkäin vaikka tosiaan Jennalla ja Ukolla siinä jo yli minuutti siis "etumatkaa" ajassa.

Niin siinä sitten kävi, että junnu-Jenna ja pieni bc Ukko otti ja voitti harrasteluokan. Aivan huikea veto ja huikea pari! :) On niin hienoa, kun Ukko pääsee toteuttamaan itseään tässä lajissa. Jäähdyteltiin ihan kunnolla, mutta Ukko olis halunnut lähteä vielä toiselle kierrokselle, kun pari kilpailijaa kävi vielä tekemässä pienet treenit koirilleen palkan kanssa. Sen nähdessään Ukko alkoi uudelleen hinkua radalle ihan niin kuin ei olisi jo juossut suu vaahdossa. :D Myös voittokuvaa ottaessa lähdön edessä Ukko olisi ennemmin ollut naama menosuuntaan ja lähdössä kuin kuvattavana. ;)





(c) Tomi Niemi

(c) Tomi Niemi

Tänään oli sitten Jerikon vuoro näyttää jälkikokeessa ja kyllähän se näyttikin. Etukäteen kyllä mua ahdisti aika paljon yön ja aamun pakkanen, vuosi sitten kun samoissa olosuhteissa oli koe mennyt aika reisille, kun yhtään esinettä ei noussut ruudussa. Pakkanen/kylmä maa kun voi tehdä sen, ettei hajut liiku juuri mihinkään eikä silloin vuosi sittenkään parhaimmatkaan nostaneet kuin yhden esineen. Mutta aamulla sitten vaan asenne, että se menee miten menee.

Koe aloitettiin siis maastolla ja arvoin meille jäljen numero 1. Sopi mulle hyvin. :) Jana lähti ylämäkeen ja jälki olikin siinä melko lähellä, kun pidemmälle ei olisi ollut näkyvyyttä. Jälki lähti oikealle ja Jerikon perässä mäkeä ylös rämpiessä näin, että se lähti ajamaan oikealle ihan hyvän näköisenä, mutta sitten taas kääntyi vasemmalle tarkastamaan. Siitä siis takajälki ja kutsuin takaisin jolloin nosti jäljen taas oikeaan suuntaan. Janalta 34/40. Toivon mukaan tämä vaihe menee pian ohi, kun selvästi Jeriko odottaa, että mä sanoisin jotain ja jos mitään ei kuulu, niin lähtee vielä tarkastamaan vaikka on jo suunnan edeltävästi valinnut...

Itse jäljestys meni aivan loistavasti. Jeriko meni kuin junan raiteilla, todella hienosti ja tarkasti koko ajan jäljen päällä ja tasaiseen tahtiin. Yksi pieni ylimääräinen silmukka tuli, mutta muuten tuntui menevän koko ajan ilman mitään sen suurempia tarkasteluja. Ekan kepin yli Jeriko kyllä meni, mutta se oli niin selkeässä paikassa, että itse löysin. En ehtinyt nähdä, että mistä kohtaa meni yli, että miksi jäi. Seuraavat kepit Jeriko kuitenkin itse ilmaisi hienosti ja häntä heiluen. Neljä ensimmäistä keppiä tuli aika nopeasti mikä oli mun mielenrauhan kannalta todella hyvä, kun saatoin olla melko varma, ettei yhtään voinut olla jäänyt. Luotin myös siihen, että vitonen ja kutonen nousee niin kuin nousikin, joten ensimmäistä kertaa pariin vuoteen kaikki kepit taskussa palauttamaan keppejä! Jäljeltä siis pisteitä yhteensä 163.

Esineruutuun meno jännitti myös. Ruutu oli mäen päällä, joten sinänsä potentiaalisesti ei niin kylmä paikka ja aurinkokin paistoi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jeriko teki kuitenkin töitä niin kuin koska tahansa, omaa varmaa suorittamista, mitä nyt yhdestä lähetyksestä lähti mun osoittaman suunnan sijaan sinne minne itse katsoi järkevämmäksi mennä. Kaikki kolme esinettä nousi kuitenkin todella nopeasti, joten mitäpä siitä valittamaan. :) Pisteitä 29/30, yksi piste pienestä otteen elämisestä vaikka Heinilä itsekin sanoi, että eihän se varsinaisesti pureskele. Tarkkaa se on 3-luokassa ja kuuluukin olla.

Sitten vielä tottis. 1-luokan pari suoritti ensin, mutta oltiin sitten ekassa 3-luokan parissa tottiksissakin ja nyt päästiin ekana myös suorittamaan. Olisi ollut kiva saada videolle niin voisi jälkikäteen arvioida menoa. Jeriko tuli kentälle aivan täydellisessä vireessä ja fiiliksessä, mutta seuraamisessa alkoi sitten vähän haukahtelemaan mun käskytyksille ja pikkasen paikka eli ekalla suoralla. Sitten kuitenkin paransi selvästi ja käännökset oli kuitenkin hyvät. Henkilöryhmässä ekassa kääntymisessä vähän jätätti, pitäisi suunnitella se henkilöryhmään meno aina niin, että ekana kääntyy vasemmalle, niin pysyisi paremmin hereillä. ;)

Jäävistä istumisen meni taas maahan. Haukahti lähdössä ja siitä jo tiesi, että ei tule kuuntelemaan vaan heittää vaan arvalla. Hemmetti. Luoksetulo ja seisominen ihan ok, mutta olis saanut olla enemmän voimaa. Tasamaanouto sama juttu. Hyppynoutoa ennen Jeriko ei meinannut tulla ollenkaan perusasentoon, jouduin antaa kolmannen käskyn ja sitten vasta tuli! Eihän se sitten hypännyt, meinasi ehdotella vinoestettä jne., mutta olin nyt tiukkana, ettei väärille esteille ainakaan mennä. Tämä ymmärrettävästi puutteellinen. Estenouto erinomainen. Eteenmenossa vähän meinasi edistää, mutta eteni tikkusuoraan ja hyvin ja meni tosi nopeasti maahan. :) Paikkamakuussa ei mitään ihmeellistä.

Tottispisteet jännitti. 76 piti saada 1-tulokseen, mutta noiden virheiden jälkeen se tuntui musta epätodennäköiseltä. Kokonaisvaikutelmakaan ei mun makuun olla niin hyvä, rima olisi niin paljon korkeammalla vaikka kyllä ne yleisöstäkin sanoi, että hienosti teki muuten. Tämän vuoksi pitäisi olla se video.. ;) Joka tapauksessa Heinilä helli meitä 84 pisteellä ja näin ollen saatiin 1-tulos ja voitettiin vielä luokka! :) Nyt on sitten kilpailuoikeus ensi vuoden PK-SM -kisoihin ja ensimmäinen kiinnitys valionarvoon. Tästä on hyvä jäädä tauolle ja sitten hinkata tota tottista siihen malliin, mitä mä haluan sen olevan. ;)



(c) Jukka Wirzenius
(c) Jukka Wirzenius

(c) Jukka Wirzenius

Paimenneltiinkin tänään, mutta nyt en vaan jaksa kirjoittaa enää enempää. Mustilla meni hienosti ja saatiin Peteltä uusia vinkkejä jatkoon. That's all I'm gonna say. :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Sinnikkyys arvossaan

Paimennuksen täyteinen viikonloppu takana. Perjantaina Musti tuli meille hoitoon ja otettiin vähän paimennustreeniä. Mustin kanssa vähän kaaria ja sitten ihan peruskuljetustakin. Intensiivisyys on taas kasvanut ja täytyi olla tiukkana, ettei vauhti kiihdy. Toisaalta peruskuljetus jota ei olla koskaan aiemmin otettukaan meni luonnostaan aivan täydellisesti, kun olin edeltävästi juuri ottanut tiukemmin ohjiin kaahaamisen vuoksi. Sitten onnistui täysin ilman käskyttämistäkin.

Jerikon ja Ukon kanssa tehtiin flänkkiharjoituksia. Eipä niissä mitään sen kummempaa.

Eilen olin talkoilemassa Nietosvaaran tilalla paimennuskisoissa ja sain hienon homman olla tuomarinsihteerinä. 3-luokan tuomaroi Bobby Dalziel ja oli kyllä hienoa olla seuraamassa näin menestyneen ja arvostetun kilpailijan tuomarointia. Linja erosi ainakin osittain siitä mitä suomalaisilla tuomareilla on, mutta hyvällä tavalla. Oli myös todella antoisaa kuunnella hänen mietteitään paimennuksesta. Erittäin mukava herra! :)

Oltiin Katjan luona yötä ja illan suussa tehtiin pienet treenipätkät. Lauantaina kisoja seuranneena nousi vähän kylmä hiki pintaan, koska texel-mammat ei todellakaan päästäneet koiria helpolla, kyseenalaistivat tosi herkästi ja jopa käveli yli. Jännitin erityisesti Ukon pärjäämistä niiden kanssa, vaikkei jumittamista olekaan viime aikoina ollut ja se on pärjännyt hienosti haastavampienkin lampaiden kanssa. Siitä huolimatta olin epävarma ja yhtenä treenin osana oli laittaa Ukko astutusryhmää liikuttamaan, missä siis oxford down -pässi. Kyllähän ne lampaat jumitti ja pässi katseli ja jopa teki vähän hämyhyökkäyksen kohti, mutta Ukko piti paikkansa ja painosti pässinkin uuhiensa perään. Hieno Ukko! :)

Jerikon kanssa tein pillillä ohjausta aidalta laitumen toiseen päähän ja Jeriko otti kyllä hienosti käskyt ja hyvin meni. Musti oli vähän vauhdikas alkuun ja otin sen liinaan ajamaan, jotta löydettiin parempi mielentila.

Tänään sitten kisapäivä ja itse Bobbyn arvosteltavina, iik!! 2-luokka aloitti ja Jeriko siis ensin vuorossa. Olisihan sitä voinut nyt ulkomaalaisen tuomarin kyseessä ollessa ja haastavampien lampaiden kanssa pelata varman päälle ja kävellä mukana, mutta halusin kuitenkin edelleen jatkaa tolpalta ajoa. Bobby arvosteli hakukaaren aika tarkasti, kaari ei saanut olla liian tiivis (tietenkään), mutta ei myöskään liian laaja.

Tolpalle mennessä en ollut päättänyt ihan varmaksi kummalle puolelle lähetän, vaan otin Jerikon irti liinasta ja annoin sen lampaat nähtyään itse kertoa kummalle puolelle olisi sen mielestä parempi mennä. Jeriko valitsi vasemman puolen (poistovarikko = veto vasemmalla) eli siis alkoi selvästi itse asettamaan itseään viistosti vasemmalle valmiina lähtöön. Vähän meinas mennä överiksi Jerikon kaari, loppuosastaan kävi siellä missä eilen oli 3-luokan lampaat ollut... :D Ei kuitenkaan niin pahasti överi, että Bobby olisi enempää sakottanut (eilen otti överiövereistä jopa 4-6 pistettä pois), Jerikolle pisteet 19/20 eli lähes täydellinen. ;)

Nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle aika pitkälti offlinessa ja pisteitä 6/20. Jeriko ei tänään ollut ihan parhaiten kuulolla. Luulen, että johtui lampaiden haastavuudesta, Jeriko uppoutui niin niiden hallitsemiseen ettei oikein kerennyt kuunnella.. ;)

Poispäinajossa ekalla osuudella (lähimpänä varikkoa, missä veto oli kova) tuli sitten Jerikonkin kohdalle pattitilanne, kun lampaat oli vähän eri mieltä kulkusuunnasta. Koko porukka jumitti ja kääntyi katsomaan Jerikoa jalkaa polkien. Hassua Jerikossa on, että vaikka se on sellainen nallu nallukka usein paimentaessaankin, niin jos sitä kyseenalaistetaan, niin sitten melkein 50 metrin päähänkin näki selkeästi Jerikon ilmeen muutoksen. Sillä on sellainen "ihanko tosi alat ryppyilemään mulle" -ilme. Ei sillä silti ole mikään kiire purra, tuimasti katsoi ja otti pari askelta kohti, mutta siinä alettiin olla jo nenät vastakkain niin Jeriko napsautti siististi huomautuksen lampaille ja sai ne liikkeelle. Eikä ne kyllä sen jälkeen sitten enää kyseenalaistaneetkaan sitä. Tuomarin sanoin, siinä ei Jeriko oikein muuta voinut ja sen väri/erikoinen ulkonäkö kävi tässä sitä vastaan ja lampaat sen vuoksi kyseenalaisti erityisesti.

Offlinea mentiin kyllä aika paljon, poikittaisajossa Jeriko kyllä hienosti itse tasapainotti lampaiden vetoa vastaan ja luulin jo, että porteista mennään, mutta viime hetkellä ohi ja Jeriko otti siinä jonkun käskyn väärinkin. Poispäinajosta ei sitten pisteitä jäänyt kuin 1/20 (iso siivu pisteistä kuitenkin tuosta nappaisutilanteesta). Viimeiseltä pätkältä 4/10, koska siinä alussa tosiaan ylimääräinen pyörähdys väärin otetun suuntakäskyn vuoksi. Jako 9/10, aikas mallikkaasti meni. :)

Jako tehtynä (c) Seija Vahtera

Häkkiin ei saatu niitä sitten millään. Aiempia suorituksia seuranneena yritin antaa tekuille tilaa ja aikaa, mutta annoin sitten ilmeisesti vähän liikaakin. Pitäis löytää se kultainen keskitie. Aika loppui sitten häkillä. Pisteitä siis hausta yhteensä 33 ja kokonaisuudessaan 47. Ihan hyvin tolpalta ajetuksi. :)

(c) Seija Vahtera

(c) Seija Vahtera


Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana... (c) Seija Vahtera

Tuumaustauko, tulisiko se yksi sieltä takaa ilman mitään isoja liikkeitä... (c) Seija Vahtera

 Olin tosi tyytyväinen Jerikoon. On se aikamoinen show-puudeli. :) Tuomari tuli luokan jälkeen sanomaankin mulle, että oikein hyvä ja sinnikäs näyttelylinjainen. Sihteerille oli ensin ihmetellyt, että "what is that?", mutta ollut ihan vaikuttunut Jerikon menosta ja vielä sanonut, että jos olisi näyttelylinjaisten omia kisoja, niin "tuo koira varmasti voittaisi".. Kyllähän se mieltä lämmittää, mun oma pieni showpuudelini. ;)

Seuraavana sitten Ukon vuoro. Ukon kohdalla päätin oikeastaan sen puolesta, että sekin lähtee vasemmalta, en usko että osaisin vielä Ukosta lukeakaan sen omia aikeita. Pulmia aiheutti poistovarikko, jonka lampaisiin Ukko oli piilossaoloyrityksistä huolimatta kiinnittynyt vaikka oli kyllä edessä olevatkin nähnyt. Hoidin kuitenkin mielestäni tilanteen ihan hyvin, kun otin pannasta kiinni ja kysyin "missä lampaat". Ekalla yrittämällä Ukko vilkaisi eteen, mutta kun aikailin, niin alkoi taas katsella takavasemmalle. Kysyin sitten uudelleen ja annoin kaarikäskyn heti kun Ukko katsoi edessä olevia lampaita ja se lähtikin hyvälle kaarelle kohti oikeita lampaita. Kaari oli ihan lopustaan vähän tiivis, mutta muuten tosi hyvä ja pysähtyi aikalailla tasan tasapainoon: 18/20. Vihellyksestä Ukko hidasti selvästi ja annoin heti ajokäskyn, ettei tulisi jumitilanteita: nosto 8/10.

Kuljetus ohjaajalle osittain offlinessa kun lampaat alkoi jo poistovarikkoa haikailemaan. Ukko otti käskyt ihan ok, mutta jätin flänkkiä vähän vajaaksi, ettei lampaat kääntyisi ihan ympäri ja otti kaksi käskyä ennen kuin saatiin ne kunnolla kääntymään. Tosin ne sitten kuitenkin jumitti tolpan eteen Ukkoa tuijottelemaan. Mutta Ukko oli hieno, ei ahdistunut, painosti itse hienosti ja tosi hitaasti painoa siirtäen eikä antanut periksi. Tilanne oli kuitenkin niin haastava, että tein toisen "päivän hyvän liikkeen" (ainakin omasta mielestäni) ja autoin Ukkoa vähän suhisemalla ja jalkaa tömäyttämällä lopulta saatiin lampaat kääntymään. Ukolla pysyi maltti hienosti, mutta lampaat ampaisi tolpan kierron (tämä korvan taakse) jälkeen kohti poistovarikkoa. Ohjaajalle kuljetuksesta 12/20.

Ukko lähti hienosti kaarelle pysäyttämään eikä jumittanut laisinkaan, mutta porukassa löytyi aina joku joka jatkoi väkisin yritystään kohti varikkoa. Ukko hienosti pyrki tasapainottamaan koko porukkaa ja kokoamaan niitä vaikka ne pyrki leviämään kuin jokisen eväät. Mitä tein minä? Seisoin vaan tolpalla ja jotenkin ajattelin, että Ukon pitäisi yksin kääntää ne ja tuoda takaisin linjalle, vaikka koska tolppa oli jo kierretty, niin olisin voinut mennä HETI auttamaan! Tässä eka tyhmä virhe.

Toinen tyhmä virhe tuli saman tilanteen jatkona, kun lampaat vaan pyrki leviämään ja jatkoi yritystään Ukon ohi. Nostin käden pystyyn merkiksi, että keskeytän ja sitten vasta lähdin Ukkoa auttamaan. Todellisuudessa olisi siis pitänyt heti lähteä auttamaan ja olisin voinut tehdä sen ilman keskeytystä. Pääasia nyt kuitenkin oli se, että Ukko teki aivan upeasti töitä, ei jumittanut pätkääkään, ei unohtanut ketään vaan todella haastavassa tilanteessa koko ajan piti silmällä koko porukkaa ja pyrki lähtemään kokoamaan niitä jotka oli eniten lähdössä litomaan. Ja ennen kaikkea ei panikoinut tai kiihtynyt eikä purrut. Saatiin porukka kasattua ja estettyä niiden pako varikolle mikä oli Ukon ja jatkon kannalta kuitenkin varmasti tärkeintä. Se teki hienon työn ja sai palkan siitä, yksikään texel-mamma ei sen yli kävellyt. Moni koira olisi tuossa tilanteessa joko käynyt kiinni tai lyönyt hanskat tiskiin ja jättänyt yrittämättä kokonaan. Kuitenkin koska olin jo keskeyttänyt, niin homma loppui siihen, vaikka porukka oli jo kasattu ja rauhoitettu.





En edes tajunnutkaan omaa mokaani tuon tolpalta irtoamattomuuden suhteen ennen kuin sitten yleisön kommenteista. Olin vaan jotenkin ihan jäätynyt sen edeltävän lampaiden jumittamisen jäljiltä, enkä jotenkin edes rekisteröinyt, että tolpan kierto oli tehty ja saisin liikkua. Harmitti ja harmittaa todella paljon. Ukko oli ja on niin hieno, mutta se on ehkä vuosituhannen väärinymmärretyin koira. Sen silmänkäyttöä ja vahvuuksia ei ole ymmärretty, mutta todellisuudessa siinä onkin ollut koko ajan kehittymässä itse asiassa hyvinkin vahvapäinen koira, joka ei koe heti tarvetta purra tai hätiköidä. Aivan upea koira siis toisin sanoen. Nyt ollaan Ukon kanssa löydetty sama aaltopituus ja olis ollut sen aika näyttää vaikka sitten näillä haastavilla lampailla mistä se on tehty, mutta mä pilasin itse sen tilaisuuden. :(  Mutta ensi kesänä sitten uutta yritystä vieläkin paremmaksi kehittyneenä.

Tänään otin sitten Katjalta vielä nuoren pässin meille mukaan, toivotaan, että se saa jotain aikaiseksi ja tulisi karitsoita talvella! :)

torstai 1. lokakuuta 2015

Viimeistelyä

Meneekö jo vähän yli-yrittämisen puolelle, mutta oltiin taas jälkeä tekemässä tänään. Aluksi ajattelin, että käyn vaan Koivumäessä tekemässä tottiksen ja esineruudun, mutta sitten tajusin että ehtisinkin jäljetkin tehdä ja tokihan se piti tehdä. ;)

Ensin tallasin siis pojille jäljet vanhenemaan, Jerikolla 650 metriä ja Ukolla ehkä n. 500m, sports tracker jumitti mittauksen. Sitten tottistelemaan. Ammuin ensin kaksi laukausta kentältä, samalla kun vein etupalkan Jerikolle valmiiksi. Keskityin nyt kentälle tuloon, mutta se ei kyllä ollut ihan sitä mitä halusin. Olis tarvinnut parinkin siihen, että olis päässyt oikeaan fiilikseen. Virittelin siis ennen kentälle menoa, mutta oikeassa koetilanteessa olisin kyllä varmaan vähän pidempään käyttänyt virittelyyn. Nyt kentälle tullessa Jeriko meinasi välillä vähän herpaantua ja huomautin siitä, sitten sujui hyvin. Vein ekana paikkamakuuseen, ammuin kaksi laukausta, selailin vähän facebookia ja sitten menin palkkaamaan.

Seuraaminen aikas hyvää, jäävät tosi hyvät istuminen mukaan lukien tosi napakka. Luoksetulot hyvät. Tasamaanouto niin hyvä kuin voi olla tollasella pikku koiralla. ;) Hyppy tektiin jollain vähän erikoisella montsu-esteellä, korkeus jotain n. 90 cm. Vinoeste ok ja eteenmeno suoraan palkalle joka oli aidassa kiinni. Vähän meinas Jerikolla kyllä usko loppua ja pysähtyi ja kääntyi noin 5 metriä ennen aitaa. Uudella eteenkäskyllä kääntyi ja jatkoi etenemistä ja löysi palkan. Hyvä treeni siis. :)

Ukko sitten kentälle. Ensin vähän seuraamista ja Ukko nappasi mun tyhjään käteen, kun seuraamisesta "jes" sanalla luuli että lelu on suoraan siinä eikä taskussa vasta. Sitten vähän vielä herpaantui välillä ja ärähdin Ukolle, että kunnolla pitää tehdä ja taas se paransi ärähdyksestä. Piti ihan katsoa, että todellako on häntä korkealla seuraamisessa, mutta niin vaan oli. Ei tosta Ukosta edelleenkään oikein tiedä onko se lintu vai kala. :D Herkkiksenä pidetty, mutta se taitaa vaan viilailla linssiin, kun kuitenkin kestää komennusta ja parantaa siitä...

Laitoin Ukon paikkamakuuseen ja menin puoliksi palisade-esteen taakse niin, että mulla oli katseyhteys Ukkoon. Ammuin yhden laukauksen, jota Ukko hätkähti, vilkaisi sivulle, mutta pysyi paikoillaan. Odotin hetken tekemättä mitään ja palasin sitten Ukon luo. Ukko nousi perusasentoon terävästi ja lähti täysin vapautuneesti heitetyn pallon perään. Leikkiminen jatkui rennosti, tuli ongelmitta seuraten palisaden ohi ja siitä sitten eteenlähetys joak meni kivasti. :)

Jälkien lähtökohdat oli jonkin verran polkua eteenpäin ja otin molemmat samalla mukaan ja jätin Jerikon puuhun kiinni vähän lähemmäksi. Ukko siis ensin vuorossa. Jälki lähti oikealle, Ukko nosti takajäljen ja kiskoi pitkään siihen suuntaan vaikka en päästänyt, ennen kuin luovutti. En sanonut mitään. Siitä sitten jäljestys pikku hiljaa alkoi, mutta piti ihan kutsua Ukko pois takajäljeltä. Eka ja toka keppi nousi hienosti, mutta sitten kolmas jäi vähän tiheikköisempään kohtaan. Neljän nousi avoimelta, viides jäi ja kuudes taas nousi. Ei siis kovin hääppöinen saldo. En nähnyt missä kepit oli enkä siis miten Ukko ne ohitti, mutta ryteikössä oli ainakin jonkin aikaa poissa jäljeltä, kun etsi reittiä läpi.

Sitten Jerikon vuoro. Jälki vanheni kaksi tuntia. Janalla on nyt ollut ongelmia ja tajusin, että ne johtuu todennäköisesti siitä, että treeneissä olen aina kehunut nopeasti kun Jeriko on nostanut oikean suunnan. Nyt se siis tekee sitä, että nostaa ensin oikein (nytkin nosti ensin oikein oikealle), mutta kääntyykin muutaman askeleen jälkeen takaisin ja jäljestää takajälkeä pitkälle. Olen nyt reagoinut tähän niin, että en sano mitään enkä vaan päästä liinasta pidemmälle. Eiköhän toi pikku hiljaa häivyty sitten toi mun kehumisen tekemä haitta..

Itse jäljestys oli taas todella hyvää. Itse asiassa ehkä vähän vauhdikkaampaa ja tarmokkaampaa kuin mitä on ollut viime aikoina. Tallasessa unohdin merkitä 1 ja 2 kepit, pelotti aika paljon, että entä jos Jeriko ajaa yli enkä huomaa. Pelko oli kuitenkin turha, koska Jeriko ilmaisi kepit iloisesti. Ja niin nousi kaikki muutkin kepit. Neloskepillä ohitti kepin aluksi parilla askeleella ja mahaa oikein kouraisi, mutta Jeriko kääntyi ympäri ja nosti kepin! :))) Vitos ja kutoskepit oli aika lyhyellä välillä (ehkä 70 m..?) ja Jeriko silti malttoi ilmaista vielä kutosenkin. Olin todella tyytyväinen! :))

Vielä esineruutu. Jätin Jerikon taas puuhun kiinni, näytin esineet ja hetsasin niillä ja Ukko tallausapuna lähdin viemään niitä paikoilleen. Sitten Ukko puuhun kiinni ja annoin Jerikon nostaa vain takakulman esineen ja sitten vein Jerikon autoon puhellen Jerikolle ruutuun jääneistä tavaroista. Jerikolle tuntui jäävän sopivasti tarmoa ja intoa esineruutuun. ;)

Ukko sai sitten nostaa kaksi muuta esinettä ja silläkin on kyllä motivaatio esineruutuun selvästi kasvanut näiden treenien myötä, kun on yhdessä viety esineet. Nyt ei enää hölkötellyt vaan eteni todella määrätietoisesti ja vauhdikkaasti. :)

Huomenna oli tarkoitus tehdä vielä jälkeä viikon päästä olevaa koetta varten, mutta koska tää treeni meni nyt näin hyvin, niin taidanpa jättää tähän sekä jäljen että esineruudun. Tottista ja hyppyä täytyy vähän tehdä. Ukko jää myös tauolle, mutta siitä syystä, että jälki on mennyt viime treeneissä alamäkeen, ja parempi antaa nyt asian vaan hautua hetki.

Näiden treenien jälkeen seuraaviin eli Somerolle paimennustreeneihin. Tehtiin lähinnä hakuja pellolla. Ukon kanssa pääpaino nyt täsmällisyydellä ja kuuntelulla. ensimmäinen kierros menikin tosi hienosti. Otin tietoisen riskin, kun halusin välttämättä ottaa haun oikealta puolelta, joka aukaisi vedon puolen lampolalle ja lampaathan siitä lähti, mutta Ukko ei peesannut tai jumittanut, vaan laajensi hienosti kaartaan ja juoksi lampaiden eteen ja sai koko porukan koottua ja käännettyä tosi hienosti juuri ennen kuin ne olis päässyt yhtymään toiseen laumaan. Hieno Ukko! Toisella vuorolla jouduin sitten vähän irrottelemaan Ukko lampaista, kun jumitti noston jälkeen, vaikka hakukaaret olikin hienosti auki. Ukolle on ollut vähän ongelmana myös se, että se ei itse asetu tasapainoon, mutta nyt viimeisessä nostossa vaikka tulikin yli tasapainosta, niin walk on-käskystä korjasikin itsensä tasapainoon. Hyvä juttu! :)

Jerikon kanssa lähinnä pitkiä hakuja ja ohjausta noston jälkeen, hyvin oli kuulolla ja saatiiin toisella vuorolla Jonnan ja Eijan kanssa hakuja tehdessä tuotua lampaita sähköpylväiden välistä ohjaten. :) Saatiin myös tehtyä look backiä, kun samaan aikaan pellolla oli kolmekin lammasporukkaa treenattavina. Jeriko lähti hakukaarilla aika laajalle ja meinasi viedä naapurinkin lampaat. ;) Pysäytyksellä ja look backillä sain Jerikon kuitenkin n. 100 metrin etäisyydellä vaihtamaan oikeaan porukkaan. Jei! :)

Hyvät treenit siis tänään kaiken kaikkiaan. Sunnuntaina sitten paimennuskisat ja tosiaan ensi viikonloppuna Jerikolla jälkikoe. Toivotaan, että sujuu hyvin. :)