sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

PK-kausi korkattu

Tällä viikolla on päästy korkkaamaan PK-kausi. Tein itse Jerikolle jäljen keskiviikkona tuohon lähimetsään vanhenemaan. Meillä oli tuolloin myös päivän ajan hoidossa Jupiterin veli Kiila ja sehän solahti mukavasti porukkaan (lue: hölmöläiset Jupiter ja Ukko tykkäsi kovasti, Jeriko piti kolmikkoon etäisyyttä ettei tyhmyys vaan tartu). Ehdin sitten siinä jäljen vanhetessa treenailla vähän paimennusta Jupiterin ja Kiilan kanssa. Kiila on kyllä tosi kivan oloinen. Hieman erilainen kuin Jupiter, kookkaampi ja ajo on luontaisesti vielä rauhallisempi, ehkä käyttää silmää enemmän kuin Jupiter. Mutta toisaalta monella tapaa hyvin samanlainen kuin mitä Jupiter oli alkuvaiheessa. Oli siis kiva nähdä ja ihan itse kokeillakin, että miten velipoika pelaa. :)

Jerikon jälki oli reilu 800m pitkä ja laitoin kuusi keppiä. Jana oli täysmittainen ja jälki lähti oikealle. Jana paikka kohtuullisen hyvä, mutta ei nyt ihan kaikkein selkein. Jeriko eteni ihan hyvin, mutta viimeisellä 1/3:lla vähän alkoi jo hakemaan, että missä se jälki on. Hienosti kuitenkin haki ja jäljelle tullessaan otti oikean suunnan parin askeleen tarkistuksen jälkeen. Tykkään kyllä tuosta, mieluummin tuollainen selkeä päätös, kuin säkällä roiskaisu jompaan kumpaan suuntaan.

Jälki itsessään meni tosi hienosti ja rutiinilla, kaikki kuusi keppiä nousi. :)

Tänään lähdettiin Kyröskoskelle treenailemaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Liisa tallasi ensin Jerikolle jäljen ja mä samalla Kiden jäljen sekä ihan lyhyet harjoitukset Jupiterille ja Ukolle. Sitten tallottiin esineruutu ja Jeriko teki sen ensimmäisenä, neljä esinettä nousi 3,5min ajassa. Palautusten vauhti oli kyllä luvattoman hidas (ravilla). Täytyy yrittää tuota parantaa.

Jupiterilla oli namijälki ja siellä kaksi keppiä. Vähän oli jo ajatellut lopettaa koko jäljen treenaamisen sen kanssa, kun tuntui että haku sopii sille paljon paremmin ja jäljellä Jupiter ei vielä oikein päässyt nameista eroon. Paljoa ei siis ollut odotuksia jäljelle mennessä, mutta sehän meni hienosti. Jupiter jäljesti ihan kivasti (noukki namit tosi tarkkaan) ja tyhjätkin kohdat meni kivasti. Keppeihin reagoi hienosti ja nyt kun esineiden palautus mulle on alkanut pelaamaan, alkoi touhuun tulla jotain järkeäkin! ;)

Ukko teki esineilmaisuharjoituksen. Suoraa jälkeä jolla kolme esinettä. Ensimmäisen ilmaisussa Ukko meinasi ottaa suuhun ja sekoilla, tein siihen pari ilmaisumuistutusta ja sitten jälki jatkui. Toinen ilmaisu oli vino, mutta meni sentään maahan jo paljon varmemmin. Kolmannen esineen ilmaisu oli jo aikas hyvä ja lähes suora. :)

Kide ajoi sitten jälkensä ja tämän jälkeen Jupiter pääsi vielä esineruututreeniin. Jupiterin kanssa ei ole tehty yhtään esineruututreeniä tätä ennen. Ei yhtään. Viime kesänä Jupiter ei vielä palauttanut mulle mitään ja sitten kun sen pikku hiljaa alkoi saamaan toimimaan, en vielä silloinkaan halunnut yhdistää epävarmaan asiaa esineruutuun. Viivyttely ei ollut ollenkaan huono ratkaisu, kun nyt asia oli Jupiterille erittäin helppo. Käytiin ensin yhdessä katsomassa n. 15m päässä oleva esine, palattiin lähetyssivulle ja hieno vauhdikas nouto. Sitten käytiin katsomassa takakulmasta esine ja paluu taas lähetyssivulle. Jupiter oli tässä jo selvästi haluamassa mennä hakemaan ja hienosti hakikin. Kolmas vielä joka sitten otettiin videolle samalla tavalla kuin edellinen. Aivan upea suoritus, kun ei ole tosiaan tehty vastaavaa koskaan aiemmin. :)))


Jerikon jälki oli 1,5km ja kuusi keppiä. Jana tosi selkeä ja jälki lähti vasemmalle. Jeriko eteni janalla luotisuoraan ja hyvällä kevyellä laukalla, reagoi jälkeen hienosti ja tarkasti taas pari metriä toiseen suuntaan ja teki päätöksen suunnasta. Tykkäsin.

Toisen kepin jälkeen tuli kinkkinen kohta. Ensin tultiin aukealle jossa oli kanervikkoa ja muuta varvikkoa, josta sitten tultiin pienen hiekkakuopa pohjalle. Tuloreunalla oli vielä vähän sammalta, mutta sitten keskellä oli pelkkää hiekkaa. Seinä nousi siellä toisessa päässä (halkaisija ehkä 20m) ja keppi oli siellä nousuosalla. Vielä taustana sen verran, että jäljet tallattiin kuivalle, mutta sitten välissä ehti tulla kunnon vesisade. Tuo hiekkakuoppa ja nouseva seinä varmaan aiheutta, että haju jotenkin pyöri ja mahdollisesti taas sade oli sitten hävittänyt hiekalta hajun tosi pahasti, kun Jeriko joutui todella tekemään töitä, että pääsi tästä eteenpäin. Ja kun se haluaa pysyä jäljellä, eikä vaan arvaile ja ryysi eteenpäin ja säkällä löydä jälkeä.

Jeriko teki todella upeasti ja sinnikkäästi töitä. Nenä kävi niin, että sen kuuli metrien päähän ja aivan tiiviisti nenä maassa askel askeleelta. Kasvillisuuden hävitessä oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja Jeriko kääntyi useita kertoja sitten takaisin tarkastamaan missä jälki meni, kun hiekalla ei pystynty seuraamaan. Mutta kun nenäanalyysit oli tehty erittäin huolella ja suurella sydämellä loppuun, Jeriko lopulta pääsi askel kerrallaan hiekkapohjalla etenemään. Ja kun sitten se pääsi nousulle, niin sekin keppi nousi hienosti ja kasvillisuuden taas alkaessa, oli homma taas helppoa. :)

Jäljen loppuun vielä hiekkakuopan ylälaidalla hiekkarinteessä jäljestämispätkää, tosi hyvää treeniä ja hienosti meni vaikka hiekalla oli taas selvästi haastavaa. Kaikki kuusi keppiä taskussa ei voinut muuta kuin pakahtua ylpeydestä. Jeriko oli aivan poikki. :D


Käytiin sitten vielä kaiken tämän päälle tottistelemassa. Jupiterilla on kyllä seuraamisessa aika paljon virtaa, jota yritin hillitä vähän hitaammalla kävelyllä. Tämä ei oikein toiminut, kun seurauksena oli vielä pahempi keuliminen, toinen etutassu ei ottanut maahan ollenkaan ja yllätykseksi Liisa-Ida vielä paljasti, että takajalatkin hyppii tasajalkaa.. :D Jupiter taitaa tosiaan olla malinois valepuvussa...?

Otettiin sitten seuraamistakin videolle, mutta tämä ei sitten ollutkaan enää niin pahaa kun kävelin vähän reippaammin. Pitää kyllä nyt videoida ei tempoja seuraamisessa ja hakea se mikä Jupiterille sopii parhaiten.


Eilen Anne kävi meillä paimentelemassa ja Kiila on siis Annella nyt hoidossa niin tuli uudelleen mukaan. Sain taas treenata Kiilan kanssa ja tosi kivasti alkoi sujumaan. Tasapaino alkoi löytymään paremmin (aluksi Kiila tasapainotti/piti lampaita lähinnä aitaa vasten) ja meno alkoi näyttämään aika kivalta.



Jupiterin kanssa nyt toisen kerran jo tuli erikoinen tilanne. Lampaat oli sateen jälkeen tai jostain muusta syystä vähän vauhkoina eikä mun yritykseni päästää vain osa portista oikein onnistuneet, kun lampaat ryysi niin, että liukas portti lipesi mun käsistä. En edes hiiltynyt mitenkään, hämmennyin lähinnä, mutta Jupiter otti tämän tilanteen pahasti ja meinasi ottaa hatkat. Sain sen lopulta takaisin ja sitten tehtyä treeniäkin, mutta se oli selvästi vähän ahdistunut alkuun.

Jupiter on todella herkkä. Se selvästi reagoi lampaisiin voimakkaasti ja sitä jännittää jos eläimet käyttäytyy haastavasti. Mainittakoon, että tuossa porukassa oli mukana siis myös noi hiljattain ostamani vielä vähäisesti koiratut eläimet. Koiran poistuminen paikalta ei missään nimessä ole toivottavaa, mutta kun Jupiter muuten on niin upean hieno, niin toivon vaan, että tuo menee kokemuksen ja itsevarmuuden kasvun myötä ohitse. Ja että Jupiter alkaa uskomaan, että me selvitään kyllä tilanteista tai että se selviää mun neuvojen avulla.

Treenit itsessään meni kyllä kivasti. Jupiter on edistynyt tosi hienosti suuntien suhteen ja ai että se on kyllä tyylikäs ja hienosti työskentelevä. Kyllä siitä hieno tulee vaikka välillä kotihommat on ollutkin turhan haastavia nuorelle pojalle.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Hiomista

Kirjoitin aikaisemmin yhdessä päivityksessä, että Jeriko osaa rinnalla pyörähtämisen muuten, mutta ei vauhdista. No, ei se kyllä osaa ja samalla kun tajusin ettei Jeriko sitä osaa, tajusin ettei Ukkokaan sitä kunnolla osaa eikä sitä ole kummallekaan vielä kunnolla opetettu. Ja kun kaksi avoimen luokan koetta on alkanut heti hyppy - pyörähdys sivulla -kombinaatiolla (joka on vaikea yhdistelmä vielä kun hypyltä koira ehtii juuri ja juuri palata sivulle ennen kuin pitäisi jo suorittaa pyörähdys vastakkaiseen suuntaan), niin se kyllä selittää hyvin miksi Ukolla on mennyt pasmat sekaisin heti alussa.

Pyörähdys sivulla. Kuulostaa yksinkertaiselta, varsinkin kun käsimerkin käyttö on sallittua. Helpoltahan se tuntui, mutta kun koirat ei sitä kuitenkaan oikeasti osanneet, niin pään kääntymisen ulospäin jälkeen oli molemmille ilmeisesti ihan mysteeri miten liike jatkuu kun käsiapu katosi. Ja mun koirat ei taas ole niin tottuneitaa houkutteluun, että osaisi seurata spontaanisti käden liikettä niin hyvin. Ja vielä haasteena vahvasta perusasennosta poispäin kääntymisen aloittaminen.

Aloin ensin opettamaan liikettä uudelleen Ukolle, sitten myöhemmin Jerikollekin. Ajattelin, että koska yksi hankaluus on se perusasennosta/seuraamisesta poispäin kääntyminen, niin aloitan liikkeen opettamisen ihan paikoiltaan. Aloin siis aluksi houkuttelemaan perusasennosta kääntymistä ja naksautin siitä, kun Ukko käytti itse takaosaansa. Sheippasin liikkeen sitten niin, että vaikka palkka/houkuttelu jäi pois, niin palkkasin Ukkoa siitä että se aktiviisesti itse palasi taas perusasentoon. Näin liikkeelle tuli aktiivinen ja selkeä loppuosa Ukolle suoritettavaksi ja liike selvästi aukeni paremmin!

Jerikolle houkuttelu on vielä hankalampi apu, kun se tulkitsee houkuttelun aina ensin häiriötreeniksi. :D Lopulta sain senkin kuitenkin tajuamaan mistä on kyse. Kun molemmilla sujui hienosti pyörähdykset paikallaan hyvin pienellä käsiavulla (pidin sen kuitenkin mukana, koska se on sallittu ja Ukko varmasti tarvitsee kuulonsa vuoksi sitä joka tapauksessa), niin aloin liikkumaan ensin todella hitaasti ja sitten normaalimmassa kävelytahdissa. Selvästi aukesi molemmille paremmin nyt tämän liikkeen merkitys!

Lisäksi Jerikolle aloin tosiaan opettamaan perusasentoa oikealla puolella ensin kirjan päällä kääntyen. Jeriko hoksasi liikkeen hyvin ja perusasento oikealla puolella sujuu jo aikas hyvin sekä myös vaihdot vasemmalta oikealle alkaa hahmottumaan. Jeriko on tästä kyllä niin innoissaan, että välillä menee vähän sähläämisen puolellekin eli varmuutta ja rauhaa siihen tarvitaan paljon ja liike sitten mukaan niin, että Jeriko pitää paikkaa rauhassa.

Tajusin myös, että itse asiassa Ukko ei oikeasti tiedä mitä edessä istuminen tarkoittaa, vaikka se on tottiksissa ollutkin. Ukko ei vaan hahmota asentoa jos tulee mistään muualta kuin suoraan edestä ja tämän vuoksi rallitokokokeissa on tullut virheitä myös tässä liikkeessä, kun Ukko usein on samalla vauhdilla kiertänyt takaa ympäri uudelleen perusasentoon. Aloin harjoittelemaan tätä Ukon kanssa ensin etujalat kirjan päällä ja palkkasin Ukkoa aina siitä, kun se käänsi takaosaa suoraan muhun nähden. Lopulta Ukko alkoi tarjoamaan myös istumista ja vaihdoin kirjan tilalle kosketusalustan.

Pikku hiljaa alkaa tämäkin liike hahmottumaan paremmin Ukolle ja toivon mukaan tästä on paljon apua, että tämäkin liike selkiytyy. Hauskaa kyllä varsinkin tässä edessä istumisharjoituksessa oli, että kun tein sitä ihan täysin sheippaamalla, niin Ukko oli tosi aktiivinen ja selvästi on tykännyt harjoitella eikä mene ollenkaan passiiviseksi vaikka ei koko aikaa ihan ymmärräkään mitä haetaan. :)

Jos ei käynyt selväksi, niin kyllä mä nyt ajattelin treenata Ukkoa kunnolla ja sitten mennään taas rallitokokokeeseen. ;)





Ukolle aloin tosiaan myös FH-jäljen esineilmaisua opettamaan uudelleen. Tämän kevään teema selvästi tämä, että paikkaillaan aiempaa huonoa koulutusta... Voisihan nämä tehdä kerrasta kunnollakin, mutta kun on niin kiva koittaa oikoa.. ;)

Nyt ollaan siirrytty Ukon kanssa ulos harjoittelemaan ja olen nyt harjoituksiin pukenut Ukolle valjaat päälle. Ukko pystyy ilmaisemaan esineet melko luotettavasti selkä muhun päin noin 4 metrin päästä, mutta sitä pidemmällä matkalla alkaa kääntyilemään muhun päin. Harjoitukset siis jatkuu. Täytyy saada tämä luotettavaksi ennen kuin voi ottaa esineitä jäljelle. Ei ole ollut ihme, että on noukkinut niitä suuhun tai jättänyt ilmaisematta jäljellä, kun on niin epäselvää ja ristiriitaa siitä, mitä esineillä pitäisi tehdä.

Jerikon kanssa on aloitettu keppileikit pihassa ja Jeriko leikkii ja etsii keppejä mielellään. Jäljellekin on ollut tarkoitus mennä jo kahtena päivänä, mutta töiden venyessä on sitten jäänyt.

Jupiterin kanssa on vähän tehty seuraamista ja noutoakin muistuteltiin viime perjantaina. Seuraamisen alku on Jupiterilla kyllä hieno. Pientä hienosäätöä vielä ja joka kerta tehdessä kyllä paranee. :)


Jupiterin kanssa on ehditty Jonaksen kurssin jälkeen tekemään vasta kaksi harjoitusta muiden kiireiden vuoksi. Tuossa omassa treeniaitauksessa on lampailla niin voimakas veto väliaidalle, että siinä on välillä vaikea saada tehtyä kunnon ajopätkää, kun Jupiter hakeutuisi vetoa vasten, mutta tänään saatiin ihan ok pätkiä. Lisäksi Jupiterin paimennuksessa on jonkinlaista edistymistä tapahtunut, koska nyt se uskaltaa ottaa karitsat huomioon ja paimentaa niitä muun porukan mukana, eikä se saa uuhia niin hermostumaan. Toki karitsat on kasvaneetkin, joten sekin voi vaikuttaa. Silti olen tyytyväinen tänään treenatessani näkemääni. :)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

NextOne-leiri

Tämä viikonloppu oli hyvin agilitypainotteinen, kun ensin kävin Tuijan kanssa perjantaina Jupiterin kanssa treenaamassa omatoimitreeniä, ja sitten lauantai sekä sunnuntai meni NextOne-leirillä. Varsinaisesti ei kuuluta NextOne-ryhmään, mutta saatiin paikka nyt tältä leiriltä. :)

Lauantaina tein Jerikon kanssa kaksi treeniä Tanja Kurikan radalla ja yhden treenin Esa Lehdistön radalla. Jupiterin kanssa tein yhden treenin Esan treenissä. Aamupäivällä oli ensin mentaalivalmennusta Anne Talvitien ohjauksella. Aikanaan kävin Vappu Alatalon henkisessä valmennuksessa, kun oli pahoja lukkoja omien korvien välissä erityisesti agilityn suhteen. Koin silloin ulkopuolelta vähättelevää painetta ja sisäistä liiallista pakkoa "näyttää", saada tuloksia ja päästä serteihin. Tuolloin henkinen valmennus oli hyvin toimivaa ja sen jälkeen kun löytyi oikea mielentila, hioutui yhteistyö Jerikon kanssa nopeasti parhainpaan mahdolliseen ja agilitysertitkin tuli kerättyä.

Aluksi ajattelin melkein, että ei mulla paljoa ole mitään henkisiä jumeja jotka haittaisi edistymistä, mutta kun pohdinta eteni pikku hiljaa eteenpäin piti itsekin myöntyä, että taas uudelleen Jupiterin kanssa on omat uudet jutut joita pitää itse työstää. Herkästi tulee verrattua Jupiteria Jerikoon. Monessa asiassahan sillä on parempia ominaisuuksia: paimennuksesta niiden kanssa ei kannata puhua edes samana päivänä ja Jupiter on myös selvästi nopeampi ja siinä mielessä lupaavan oloinen agilitykoira. Mutta kuitenkin erityisesti välillä mieltä hiertää Jupiterin herkkyys ja se kun tuntuu ettei se ihan aina sovi niin hyvin mun temperamentille kuin Jeriko. Helpompi lyödä kovia kalloja yhteen kuin yrittää muuttaa omaa toimintaansa, niinhän se on. Yllättäen henkinen valmennus sitten kuitenkin auttoi muodostamaan Jupiterin kanssa hyviä tavoitteita ja tarkastelemaan asioita osissa. Motivaatio taisi ainakin vähän kasvaa agilityn kohdalla, vaikka se on ollut hieman kateissa.

Mutta oli kyllä antoisa viikonloppu myös treenien osalta! Jerikon kanssa saatiin monta hyvää ihan uutta havaintoa, joista jatkossa voi olla paljonkin hyötyä! Ensinnäkin Tanjan radalla Tanja kiinnitti huomiota, että jos mulla on valssi yhtään kesken niin Jeriko jarruttelee ennen ponnistusta. Eli jos tekisin valssit oikeasti kokonaan loppuun aiemmin, niin Jeriko tulee pidemmällä laukalla ja vauhdikkaammin hypylle, jolla sitten voittaa ihan selkeästi aikaa!

Toisena havaintona oli välistäveto-harjoitus, jota tein ensin japsi-ohjauksilla. Aluksi tein aika voimakasta ohjausta, mutta sitä sitten pienennettiin ihan pelkkiin pään käännöksiin, joilla Jeriko ohjautui paremmin kuin hyvin. Viimeiselläkin toistolla jäi vielä tunne, että edelleen olisi voinut ottaa itse vauhtia lisää ja Jeriko olisi kyllä ohjautunut noilla pienillä pään käännöillä. Tuollaisessa kohdassa voisi voittaa vaikka kuinka paljon aikaa hakemalla tuon ihan optimiin!

Esan treenistä sain lisävinkkinä omaan ohjaukseen, että välillä sillekin kannattaa jossain kohdassa tehdä vastakäännös tmv. oikeastaan sen vuoksi, että mun liika rynniminen ja rullaaminen juoksussa vähän rauhoittuisi enkä veisi omalla eteenpäin liikkeellä Jerikoa pois optimilinjalta, kun se muuten pystyy kyllä tosi tiukkoihin käännöksiin.



Jupiterin kanssa lauantaina tehtiin Esan treenissä takaaohjausta ja lähdettiin sillä vähän aukomaan Jupiterin ongelmaa, eli esteiden ohi rynnimistä. Jupiterin piti siis ihan itse edetä edellä ja aukaista silmät katsomaan mitä siellä edessä on. :D Palasteltiin harjoitusta sopiviin osiin ja ihan kivasti se alkoi sujumaan. Lisäksi tehtiin lyhyttä suoraan johon tuli päällejuoksu esteenluku-harjoituksena.

Tänään oli sitten ihan kokonaan Jupiterin päivä. :) Tanjan treenissä oli kivaa rataa jota tehtiin pienissä pätkissä. Todella hienoja onnistumisia tuli ainakin putken pimeän pään aivan upeista hakemisista ja muutenkin Jupiter luki esteitä tässä treenissä tosi hyvin. Rengas vauhdissa tehtynä oli Jupiterille vielä liikaa ja pituudelta kääntyessä mulle vauhdin nostaminen riittävästi oli taas vähän liikaa, kun Jupiter nostaa kyllä suorilla oman vauhtinsa todella nopeasti. Ja sehän siis vielä ihan hölkkää. Auta mua armias, kun se saa vielä ratavarmuutta ja nostaa vauhdin tuosta niin sanotusti tappiin..... :D

Tärkeä havainto Tanjan treenistä oli se, että jos mennään suoraa tai tässä tapauksessa käännyttiin hypyltä, pitää mun katsoa koiraa, jotta se jatkaa eteenpäin eikä katsoa mua! Mä olin ihan mind blown! Jotenkin olen ajatellut juuri päin vastoin, että se mun katse eteen auttaa etenemisessä, mutta kyllä se ihan selvästi niin toimi, että mun katse Jupiteriin auttoi Jupiteria katsomaan esteisiin. Lisäksi pitäisi päästä eroon tuosta mun yrityksestä saattaa Jupiteria esteille, vaan alkaa itse rytmittämään eri tavalla ja päästämään Jupia edelle ja tekemään mm. valssikäännöt kauempaa.

Esan treenissä oli tosi hyvää ja vaikeaa ratasuoraa jossa Jupiterille iski vauhtisokeus aika pahasti ja oli vaikea päästä tämä suora läpi, kun Jupi tuli ohi vuorotellen hypystä ja suorasta putkesta ja mulla ei vaan ollut mitään mahkuja pysyä sen vauhdissa. Mun katse Jupiteriin auttoi kyllä tässäkin ainakin hypyn kohdalla, mutta sitten herkästi ohittui putki. Lisäksi tehtiin vielä päällejuoksua yhdellä hypyllä esteenlukitsemisharjoituksena, sekä toista suoraa niin, että Esa oli palkkaamassa lopussa.

Nämä on kyllä Jupiterille tässä vaiheessa tosi tärkeitä harjoituksia. Se on sen verran iso ja pitkälaukkainen koira, että jos se esimerkiksi tulee väärässä laukassa, niin se ei ehdi tehdä mitään muutoksia linjaansa ennen kuin on jo ohitse esteestä. Kokemus ja koulutus auttaa sitten laukan vaihdoissa, että tulisi oikeassa laukassa tilanteisiin tai osaisi vaihtaa sen nopeasti.

Lopuksi tehtiin vielä testävärastilla eri ohjauksien erottamista toisistaan. Näitä on sitten jatkoa ajatellen paljon muitakin pareja, mutta tässä oli erotettavina persjättö ja pakkovalssi sekä takaakierto ja sylivekki. Aluksi persjättö meni hyvin ja kun tein pakkovalssia muutaman toiston, sujui sekin ja Jupiter alkoi kääntymään tiiviisti siivekkeen ympäri. Tämän jälkeen meni hetki, ennen kuin Jupiter ymmärsi, että ohjaus olisi taas persjättö, mutta sitten kun tämä aukeni, tuli ihan todella tärkeä oivallus myös estefokusta ajatellen. Mun ajoituksesta riippuen pitää valikoida ottaako esteen vai kiertääkö sen. Takaakierron ja sylivekin kanssa erottelu ei ollut ihan niin vaikeaa, mutta mun ehtiminen pelipaikalle sitäkin vaikeampaa. Sitten kun ehdin, niin Jupiter kääntyi sylivekistäkin kyllä todella tiukasti!

Lisäksi tämä treeni taas opetti mun rytmityksestä, että Jupiterilla pitää olla tosi paljon aikaisemmin "kiinniotto" ennen hyppyä, koska kun se tulee niin pitkällä laukalla ja pitkillä hypyillä, niin se ehtii sitten jo mennä ohi tai väärälle esteelle jos en ole tosi ajoissa jo kutsunut oikeaan suuntaan. Sitten taas jos ohjaus on ajoissa ja selkeä, Jupiter kääntyy uskomattoman tiiviisti noin isoksi koiraksi. Hyvä treeni vaikka koettelikin vähän mun hermoja. :D



Lisäksi tänään oli vielä luento harrastuskoirien ravitsemuksesta ja nesteytyksestä. Tästä sai kyllä hyviä ajatuksia myös valjakkourheilua ajatellen ja Ukolle aion nyt kokeilla VetFoodin BB&Recovery valmistetta jospa sillä saisi vielä paremmin palautumista tuettua ja siten tuettua Ukon kestämistä vielä sen lempilajissa. Kallistahan tuo on, mutta jos se olisi niin hyvää, että näkyisi Ukolla vähäisempinä jumittamisina, niin olisin kyllä ehdottomasti valmis maksamaan.

Ukon (ja Jerikon) kanssa on treenailtu rallitokoa ja sen suhteen olen tehnyt yhden jos toisenkin havainnon, mutta niistä lisää joskus myöhemmin. Nyt taitaa olla väsyneen leiriläisen järkevintä alkaa siirtyä nukkumaan jotta tuleva työviikko lähtisi edes jotenkuten käyntiin.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Jonas Gustafssonin paimennuskurssilla

Päästiin mukaan Jonas Gustafssonin paimennuskurssille tänä viikonloppuna Jupiterin kanssa. Ukon kanssahan oltiin Jonaksen kurssilla Malmössä pari vuotta sitten. Hyvin erilaiset koirat kyseessä ja ihan erilaisia juttuja on tehty silloin Ukon kanssa, mutta mielenkiinnosta kirjoitan nyt ensin tämän kerran annin muistiin ja kurkkaan sitten mitä ajatuksia heräsi pari vuotta sitten.

Aloitettiin lauantaina näyttämällä vähän mitä osataan. Jupiterhan ei vielä osaa kuin "lie down" ja "steady" sekä "walk on" käskyt. Standia ja suuntia on tehty vasta ihan parin treenin verran eikä se niitä vielä osaa. Niinpä aika pitkälti luontaisilla vaistoilla pelailtiin ja omalla sijoittumisella autoin Jupiterin flänkeille. Jupiter toimi kyllä todella hienosti vieraassa paikassa ja vierailla lampailla.

Jonas kertoi ensimmäiseksi tämän meidän pienen näyttöpätkän jälkeen, että hänen näkökulmastaan paimennuksessa/sen kouluttamisessa on kolme pääkohtaa: se että koiran asenne lampaille on oikea, se että koiran ja ohjaajan välinen suhde on kunnossa ja koira haluaa tehdä ohjaajalle, sekä käskyjen opettaminen. Kaksi ensimmäistä kohtaa Jupiterin kanssa on hyvin kunnossa Jupiter sai paljon kehuja eikä kyllä turhaan. Se oli "very talented dog" ja sai kehuja siitä miten rento se oli lampailla koko ajan. Lisäksi se haluaa koko sydämellään miellyttää mua ja oppia, eikä sen iloinen rento asenne kärsinyt missään vaiheessa ja jaksoi loistavasti kaksi päivää. Oikeastaan Jonaksen viesti meille oli, että Jupiterissa tai sen toiminnassa ei ole mitään korjattavaa, ja kun sille nyt vaan opettaa käskyt (johon pitäisi mennä ehkä max pari viikkoa), niin sitten se on valmis ajelemaan lampaita ympäriinsä mihin vaan. :)

Olen kyllä todella tyytyväinen näihin kehuihin ja siihen millainen Jupiter on sekä siihen, että en ole pilannut sitä. :D Siihen nähden, että meillä on omat lampaat, ei olla treenattu paljoakaan eikä tosiaan alettu tehdä mitään käskyn alaisia hommia vielä ollenkaan. Jonas itsekin sanoi aloittavansa kouluttamisen vasta noin vuoden ikäiselle koiralle ja kun nyt näki miten nopeasti Jupiter alkoi vastaamaan koulutukselle, oli selvää ettei mitään kiirettä olisi ollutkaan. Jupiter on saanut kehittää noita tärkeitä kahta ensimmäistä ominaisuutta ja se kantaa hedelmää. :)

No mitä me sitten tehtiin Jupiterin kanssa? Lauantaian aloitettiin suuntien harjoittelu niin, että olin lähillä lampaita, ekaksi annoin omalla sijoittumisella tmv pientä apua ja sitten suuntakäskyn. Apuja lähdettiin kuitenkin nopeasti häivyttämään ja opettamaan Jupiterille systeemiä, että tiukempi "lie down" merkkää virheellisen suunnan ja hienosti Jupiter kyllä poimi tämän informaation ja alkoi sekä ottamaan suuntia oikein, että korjaamaan heti "lie downin" jälkeen oikeaksi jos ensin oli väärin.

Itselleni parannuskohteena äänen käyttö. Herkästi äänensävy käy kimeäksi/korkeaksi, vaikka olisin koko ajan tyytyväinen ja menisi hyvin, niin käskyt voisi olla pehmeämpiä. Varsinkin, kun Jupiter on sen tyyppinen että se on varsin helppo saada kuuntelemaan ihan pehmeää ja hiljaista käskyä. Niinpä sitten harjoiteltiin sitä ja varsinkin tänään aloin jo todella onnistumaan äänenkäytössä paremmin.

Tänään otettiin mukaan vähän enemmän ajoa ja siinä ihan samalla ajatuksella flänkkejä. Itse seisoin lähinnä paikoillani ja Jupiter siirteli lampaita mun ympärillä eri suuntiin. Todella nopeasti kehittyi jo kahden päivän aikana, alkoi tosi hyvin toteuttamaan suuntia ilman minkäänlaisia apuja multa ja oikeastaan ainoastaan "epäloogiset" suunnat Jupiterin kannalta aiheutti enää virheitä.

Ajatus tässä siis on päästä heti tilanteeseen, että suunnat on koiralle aina samat vasen ja oikea lampaisiin nähden riippumatta siitä missä ohjaaja seisoo, miten päin ohjaaja on lampaisiin tai koiraan nähden tai varsinkaan ilman mitään apuja. Koiran silmissä ei olisi mitään sisä- tai ulkoflänkkejä, on vain kaksi suuntaa suhteessa lampaisiin eikä sillä väliä tuleeko lampaat kohti ohjaajaa vai viedäänkö niitä pois päin.

Jonaksen ajatuksena ajossa on, että alkuvaiheessa koira oppii seuraamaan lampaita sujuvasti eli kun lampailla on joku kulkusuunta koira ottaa aseman niiden takana ja kulkee perässä, mutta jos lampaat alkaa kääntymään esim. vedon mukana, koira yleensä peesaa perässä väärälle linjalle. Koulutuksen seuraavassa vaiheessa (jos sinne päästään) koira oppii tasapainottamaan lampaita esim. vetoa vastaan ja lopulta jos koira on oikein hyvä, se oppii todella ajamaan lampaita suoraan. Ajaminen ei siis ole mikään ihan yksinkertainen ja helppo juttu. Tai siis hyvä todellinen ajaminen. Tavoitteena olisi kehittyä sille tasolle.

Tästä nyt siis jatketaan suuntien opettelua näillä eväillä ja samalla edetään ajon harjoittelussa. Toivon mukaan jo melko pian alkukesästä ollaan tilanteessa, että voin Jupiterilla ajaa 1-luokan tasoisia etäisyyksiä. Olen kyllä todella innoissani jatkosta ja todella tyytyväinen, että mun käsiin on osunut tällainen kultakimpale. En olisi osannut näin hyvää toivoakaan, suorastaan pakahdun ylpeydestä. <3 p="">


torstai 12. huhtikuuta 2018

Mitä arvostan koirissani? Osa 3: Jupiter

Jo etukäteen kun mietin mitä voisin Jupiterista kirjoittaa, tuli mulle aika selkeästi ajatus, että se on se yhteinen taival joka arvostusta koiraa kohtaan nostaa.

Totta kai pidän ja arvostan monia ominaisuuksia Jupiterissa. Se on ihanan iloinen ja aina innokas. Jupiter on myös nopea oppimaan ja tekee kyllä aina hyvällä vireellä eikä jähmi yhtään. Paimennuksessa arvostan sen luontaisuutta ja ohjaajanöyryyttä sekä miellyttämisenhalua, jotka tekevät kouluttamisesta helpohkoa. Agilityssä se on vauhdikas ja silti kuuliainen. Vetolajeissa todella haluaa vaan juosta täysiä.

Silti ei olla vielä lähelläkään määränpäätä missään lajissa, joten ajatus loppuu vähän niin kuin tähän. Paljon on hyviä asioita ja lupauksia hienosta yhteisestä matkasta, mutta vielä paljon edessä koettavaa.

Jään siis odottamaan Jupiterin kasvua ja aikuistumista sellaiseksi kuin se tulee olemaan, sekä yhteisen matkan karttumista eri lajian perissa. Katsotaan mitä titteleitä se sitten tuo tullessaan, ehkä jopa jonkun läjän titteleitä, joita voi arvostaa. ;)

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Mitä arvostan koirissani? Osa 2: Jeriko

Jerikolle saan olla monesta kiitollinen. Ensimmäisenä koiranani sen kanssa olen tutustunut lähes kaikkiin harrastuslajeihin mitä on tehty ja se on ollut kaikessa se "koekaniini". Arvostan todella paljon sen intoa tehdä mitä tahansa mun kanssa, innostumista, yritteliäisyyttä ja anteeksiantavuutta mun virheille. Olen ollut erittäin onnekas, kun olen saanut ensimmäiseksi koirakseni näin hyvän ja näin hyvin mun käteeni sopivan koiran.

Arvostan Jerikon luonnetta todella paljon. Se on sopivan itsevarma ja itsenäinenkin, mutta toisaalta hyvin miellyttämisenhaluinen. Välillä kyllä vähän itsepäinenkin, jota toisaalta myös arvostan. Se on siinä vähän niin kuin mun oma peili. :D

Se on hyvin järkevä, ei hötkyile reaktioidensa kanssa eikä näin ollen oikein koskaan reagoi äkkiseltään mitenkään tyhmästi yllättäviin asioihin, koska se ehtii mietiimään asian jo halki. Arvostan ja olen aina vaan enemmän oppinut arvostamaan Jerikon äänivarmuutta ja myös alustavarmuutta. Jeriko ei myöskään ole oikein koskaan osoittanut selkeää pelkoa missään paikassa mitä arvostan myös suuresti. Jerikon tasapainoisuus on todella hieno ominaisuus.

Arvostan myös Jerikoa siinä millainen koira se on laumassa ja sen auktoriteettia. Se on todella reilu, mutta tiukka/määrätietoinen johtaja. Sillä ei mene komennukset överiksi ja toisaalta osaa katsoa "tassujen läpikin" asioita. Usein Jeriko lukee tilanteita nopeammin ja paremmin kuin minä ja tajuan vasta jälkikäteen mitä on ollut meneillään.

Mitä sitten tulee siihen "kasaan titteleitä" mistä face-ryhmässä keskustelu avattiin, niin onhan niitäkin Jerikolle kerääntynyt: TVA, AVA, JK3, HK2, PAIM2, PPR1. Jokaista "titteliä", matkaa sen saavuttamiseksi ja Jerikon ominaisuuksia sen taustalla arvostan todella paljon.

Jerikon vahvin laji on ehdottomasti maastolajit ja sen ominaisuuksista niissä olen kaikkein eniten ylpeä. Arvostan Jerikon keskittymiskykyä ja nenätyöskentelyn tarkkuutta sekä sitä kuinka sinnikkäästi ja itsenäisesti se ratkaisee ongelmia erityisesti jäljellä. On ollut upeaa olla sen liinan päässä katsomassa kuinka se ratkaisee käsillä olevan joskus todella isonkin ongelman. Jeriko ei jälkeä hukkaa eikä töitä lopeta ja sitä ominaisuutta arvostan todella paljon.

Erityisesti mieleen on painunut PK-piirinmestikset vuodelta 2014, jolloin Jerikon jäljen loppuosa kulki ulkoilupolkujen läpi ja siellä oli paljon ulkoilijoita joista aiheutui harhaa ja yksi jopa käveli meitä vastaan kesken jäljen ajon. Siellä suopursujen jo itsessään luoman haasteen ja harhojen keskellä Jeriko työsti hankalaa paikkaa hyvin pitkältä tuntuvan ajan ja lopulta itsenäisesti siirtyi noin 50 metriä takaisin jäljellä, otti oman jäljen ja suoritti kulman joka oli mennyt hukkaan siinä kohtaa vastaan kävelevän ihmisen seurauksena. Kirsikkana kakun päälle voitettiin piirinmestaruus, jota arvostan edellä mainitusta syystä erityisen paljon osana "tittelikasaa". Toivoisin kovasti Jerikon valioitumista PK-jäljeltä, koska sen maasto-ominaisuudet ovat niin upeat, vaikka hyppy ei oikein sujukaan.

Arvostan todella paljon Jerikon ilmettä tehdä myös tottista. Parhaimmillaan se on niin hyvää, että sydän ihan sulaa kun se katsoo mua sillä innokkaalla ilmeellään ja silminnähden nauttii yhdessä tekemisestä. Sillä hetkellä ollaan vain minä ja Jeriko, ja nautitaan molemmat täydestä sydämestä.

Agilityvaliossa arvostan erityisesti Jerikon taitoja, radanlukutaitoa ja itsenäisyyttä, sekä nautin todella paljon meidän yhteistyöstä joka toimii saumattomasti agilityradalla. Haun Jeriko oppi todella nopeasti ja sen itsenäisyys sekä rohkeus ja avoimuus vieraita ihmisiä kohtaan pääsi oikeuksiinsa, ja Jeriko oppi haukkuilmaisun todella nopeasti eikä tehnyt koskaan yhtään tiukkaa olla yksin maalimiehen luona haukkumassa.

Paimennus"titteleitä" arvostan todella paljon, koska niiden saavuttaminen ei ole mikään itsestäänselvyys näyttelylinjaiselle koiralle. Jeriko on myös ollut todella korvaamaton apu monessa asiassa kotona ja sen periksiantamattomuutta lampailla arvostan myös paljon.

Kyllä se yhdessä kuljettu matka, koiran kanssa yhdessä koetut tiukat paikat ja niistä selviämiset sekä koirasta matkan varrella opitut hienot ominaisuudet todellakin lisää ainakin mun arvostusta koiraa kohtaan. En viitsi edes esittää etteikö asia niin olisi. Silti samalla arvostan montaa muutakin asiaa ja piirrettä koirissani.



sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Mitä arvostan koirissani? Osa 1: Ukko

Facebookin roturyhmässä oli keskustelunavaus siitä, mitä bc-harrastajat arvostaa koirissaan. Aloitus oli hieman provosoivasti kirjoitettu siihen sävyyn, että arvostaako "kasaa titteleitä" vai koiraa itsessään, ikään kuin pohjustaen sitä mikä on "oikea vastaus" kysymykseen. Olen aikaisemminkin näitä asioita miettinyt ja päätin nyt kirjoittaa pohdintojani, jokaisesta koirastani erikseen.

Aloitan epäkronologisessa järjestyksessä Ukosta, koska nyt kuluneena viikonloppuna Ukon arvo on ollut eniten esillä.

Ukko on omalaatuinen koira. Voisi sanoa jopa erikoinen. Pennusta pitäen sen kanssa treenaaminen ja suhteen luominen oli aivan erilaista kuin Jerikon. Sen johdosta arvostan jotain aivan erityisiä asioita Ukossa tai meidän välisessä suhteessa.

Olen todella tyytyväinen ja arvostan sitä suhdetta minkä olen Ukon kanssa saanut luotua. Arvostan todella korkealle sitä, että olen Ukolle tärkeä ihminen. Se ei ole mikään läpihuutojuttu. Mun mieltä lämmittää se, että jos päästän koirat ulos ja jään vielä itse pukemaan, Ukko oikeastaan aina odottaa mua oven takana samalla kun kaksi muuta lähtee touhuamaan omiaan.

Tai tänään aamulla sängystä herätessä, kun Ukko oli tullut mun viereen nukkumaan.

Arvostan Ukon luonnetta hyvin paljon. Se on Ypy Ystävällinen ja vaikka se on saanut siipeensä turhan monta kertaa ihan syyttä suotta. Se on ehkä oppinut hieman varovaisemmin pitämään etäisyyttä vieraisiin koiriin eikä juokse heti varomatta tervehtimään, mutta se ei ole silti alkanut räyhäämään vieraille, vaikka se olisi aika ymmärrettävää Ukon kokemuksilla.

Ukko ei myöskään aiheuta minkäänlaisia ongelmia urosporukassa tai laumassa ylipäätään. Sillä ei ole tarvetta olla "kukaan" tai hakea jotain tiettyä asemaan. Ukko on vain on, pääasiassa omassa maailmassaaan lauman mukana eikä välitä siitä kuka on pomo tai kuka pahnanpohjimmainen. Ukko ei halua mihinkään rähinöihin ja esim. valjakkohiihdon SM-kisojen viestilähdössä siihen pystyi luottamaan täysin 100% ettei provosoidu vaikka joku vierestä alkaisi kuumuessaan haastamaan. Ukko keskittyisi vaan hommiin.

Arvostan myös Ukon helppoa luonnetta ja rauhallisuutta kotioloissa tai reissussa. Sen kanssa ei tarvitse koskaan pelätä, että miten se käyttäytyy hoidossa tai reissussa, se ei suuremmin stressaa asioita ympärillään ja varsinkin jos minä tai Jeriko on sillä mukana, niin se ei muuta elämässään tarvitse, sillä on sitten kaikki hyvin ihan missä tahansa.

Vaikka arvostan sitä, että olen itse saavuttanut Ukon elämässä tärkeän aseman, arvostan myös sitä että se pystyy lähtemään vieraiden kanssa vetohommiin eikä jää surkuttelemaan mun perään. Jonkinlainen luotto sillä on, että mä olen maalissa odottamassa. Tai sitten se ei vaan pysty edes ajattelemaan asioita niin monimutkaisesti että kokisi eroahdistusta. Arvostan Ukon onnistumisia vetolajeissa todella paljon ja olen ennen kaikkea todella onnellinen niistä Ukon vuoksi. Se on mielestäni ansainnut arvostusta myös muilta ja kunniapaikalle nousemista, kun niin monessa asiassa se ei ole sellaiseen asemaan voinut nousta muiden puutteidensa vuoksi.

Paimennuksen suhteen Ukko ei ole ollut helppo kouluttaa ja varsinkin nyt kuulon ollessa enää hyvin vähäisesti käytettävissä, ei sen kanssa voi mitään hienosäätöjä tehdä, lähinnä pelata luontaisilla asioilla. Arvostan kuitenkin suuresti Ukon tapaa käsitellä paimennettavia eläimiä. Se on todella kohtelias ja käsittelee niin kauniisti myös pieniä karitsoita (eikä jätä niitä kuitenkaan huomiotta!), että emot ei hermostu Ukon läsnäolosta vaan pikku hiljaa liikkuu pois alta. Ukko ei myöskään hermostu tai kerää painetta hankalissa tilanteissa, vaan pysyy rauhallisena aina.

Ukko on tyylikäs ajaessaan, rauhallinen ja kuitenkin riittävän määrätietoinen, että se on ollut kullan arvoinen nyt kun on pitänyt emoja ja karitsoita siirtää kuivikkeiden levittämisen, paalin siirron tai kerintöjen vuoksi. Tällä hetkellä Ukko on mun koirista se, jonka mieluiten laitan työstämään näitä tilanteita, kun pahin mitä se voi tehdä on jättää kuuntelematta (tai oikeasti ei kuule mun ohjeita) ja jumittaa esim. pitämään porukkaa jossain muualla, kun sen pitäisi tuoda ne mulle. Nyt kun ollaan parina päivänä tehty muutama siirto, on Ukko kuitenkin jo mielestäni tajunnut missä tilanteessa haluan sen tuovan lauman ulkoa sisälle ja päinvastoin, jolloin se saa luontaisesti ilman varsinaista käskytystä tehdä senkin homman ja sen käsittelytavan vuoksi siihen voi luottaa 100% eikä mun tarvitse kontrolloidakaan tilannetta.

Ukko ei siis ole sellainen kisatykki eikä sillä ole mitään kasaa titteleitä. Se yllätti mut haastavuudellaan heti alkuun ja täytyy sanoa, että taidot ei kertakaikkiaan meinannut riittää. Ukko on kuitenkin opettanut mulle todella paljon koulutuksellisesti, sekä myös nöyryyttä ymmärtää, että koirat ei ole täällä ihmisen kunnianhimon vuoksi. Ukon ehdoilla mennään ja tehdään sitä mistä se nauttii. Niin kuin itse arvostan Ukon erilaisia ominaisuuksia tiedän, ettei Ukko omine erikoisuuksineen olisi missään onnellisempi kuin meillä. Täällä on sen elämän tärkeimmät asiat. <3 nbsp="" p="">

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Eturauhasvaivaa

Käytin Jerikon eilen siemennestenäytteenotossa Mandin jäätyä tyhjäksi. Siemennesteessä olikin sitten selvä poikkeavuus, se oli punoittavan väristä ja siittiöitä oli noin puolet normaalista määrästä. Rakenteeltaan siittiöt oli pääasiassa normaaleja ja normaalisti liikkuvia, mutta myös poikkeavia oli joukossa.

Koska siemenneste oli niin poikkeavan väristä tunnusteltiin myös eturauhanen ja se oli suurentunut. Eläinlääkäri suositteli eturauhasen ultraäänitutkimusta ja samalla myös kivesten tutkimista sekä virtsanäytteen ottoa.

Valkeakoskella aika lisätutkimuksille olisi mennyt niin pitkälle, että aloin etsimään vaihtoehtoa ja soitin Reviiriin, jossa muuten olen koiria käyttänyt luustotutkimuksissa tmv. Sieltä kuitenkin suositeltiin sitten lisätutkimuksia joko Hakametsässä tai Oivassa, jossa on tarkempi ultraäänilaite. Iso hatunnosto Reviirille siitä, ettei vaan rahastaneet vaan ohjasivat paikkaan josta saa parhaan selvyyden! Kiitos! :)

Kuinka sitten sattuikaan, että saatiin jo tälle päivälle ilta-aika jonne ehdin töistä hyvin. Jeriko yleistutkittiin, eturauhanen tunnusteltiin uudelleen ja sitten kuvattiin ultraäänellä. Eturauhanen oli suurentunut ja siinä oli pieniä kystia (nesterakkuloita), joita voi tulla ihan ikääntymisen myötä tai tulehduksen jälkitilana. Muuten eturauhanen oli normaali eikä siis onneksi mitään vakavaa. Kiveksissä ei mitään poikkeavaa. Virtsanäytteessä oli vähäisesti punasoluja ja siittiöitä, mutta ei mitään merkittävää poikkeavaa eikä tulehdusta.

Jälkiviisaus on paras viisaus, eikö? Nyt kun asioita miettii taaksepäin, heräsi ajatus, että ehkä Jerikon syksyiset selkäkivut olikin eturauhasperäisiä ja silloin löydettiin sattumalöydöksenä/ikämuutoksena spondyloosipiikki ja jäätiin haukkumaan väärää puuta ja oikea syyllinen jäi tutkimatta. Jerikon oireet syksyltä sopisi eturauhasvaivoista johtuvan kivun aiheuttamaksi ja myöskin ainakin Sanna Hasu Jerikoa käsitellessään syksyllä/loppuvuodesta havaitsikin aristusta eturauhasessa, mutta itse en vaan siitäkään vielä osannut ajatella mitään silloin, kun ajatteli vaan sitä spondyloosipiikkiä. Ei vaan osannut ajatella, että sillä olisi eturauhasperäistä vaivaa, kun ei sen pissaamisia juurikaan näe kun vapaana on pihassa ja lenkillä eikä pissoja tule kytättyä. Tyhmä mikä tyhmä.

Siittiömäärät on silloin astutushetkellä olleet varmastikin vähintään yhtä alhaalla kuin nyt, jollei jopa heikompana eikä sillä sitten ole tiineyttä saatu aikaiseksi. Nyt Jeriko sai hormonipiikin, jonka pitäisi pienentää eturauhasta ja tarkoitus on sitten myöhemmin ottaa vielä uusi siemennestenäyte, että näkee palautuuko tilanne normaaliksi. Kovasti toivoisin, että palautuu, mutta tärkeintä tässä päivässä oli toki se, ettei mitään vakavaa löytynyt.

Pakko vielä kehaista Jerikoa, kun se oli taas niin mallikas potilas ja sai kehuja sekä hoitajalta että eläinlääkäriltä. Odotusaulassa odottavista koirista osa selvästi stressasi paikkaa, mutta Jeriko vaan heilutteli niille häntää tai makasi rennosti lattialla samalla, kun itse luin Palveluskoirat-lehteä. Tutkimuksista (niistä hieman epämukavista eturauhasen tunnusteluistakaan) Jeriko ei reagoi mitään, makasi selällään rentona kun karvoja ajeltiin ja ultrattiin, katseli vaan rauhallisesit ympärilleen. Vatsanpeitteiden läpi otettiin neulalla näytekin eikä Jerikolla silmäkään räpsähtänyt. On se vaan niin luottavainen, rento ja hermorakenteeltaan tasainen ettei sitä mikään hätkäytä. :)


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Hyppysertit tiukassa

Oltiin tänään Jerikon kanssa Tamskin agilitykisoissa. Olin ilmoittautunut vain hyppyradoille, joita oli kaksi, siistiä! Täytyy sanoa, että ekalle radalle mennessä olin aivan sumussa. Olin päivystänyt lauantai-sunnuntai ja siitä huolimatta sunnuntaina lähdettiin suoraan töiden jälkeen hakemaan harmaksia meille Parkanosta ja samalla käytiin Matin porukoilla. En sitten saanut levättyä ollenkaan sunnuntaina ja vaikka menin ajoissa nukkumaan, niin nukuin huonosti.

Ilonalla oli kuitenkin oikeat sanat mun tsemppaamiseen radalle ja pystyin kuin pystyinkin keskittymään kunnolla koko radan ajan ja hyvä nollahan siitä tuli! Rata oli sen verran haastava, että tuli vain yksi toinen nolla, jonka teki Tommi Raita-Aho ja Böödi. Valitettavasti tuo nolla oli nopeampi eikä serti siirtynyt.





Heräsin tuon pyrähdyksen jälkeen vähän paremmin ja toiselle radalle lähtiessä olo oli enemmän skarppi. Tein rohkeita ohjausvalintoja sen perusteella miten tiesin itseni ehtivän huomioiden mun ja Jerikon suhteellinen nopeus ja tämä kannatti. Tosi kiva ja sujuva rata, nollana maaliin, mutta Tommi ja Böödi taas meidän edelle! :D Kaksi kertaa serti siis läheltä ohi. Ehkä ne sieltä kuitenkin vielä tulee.


Sitten vähän lisää lampaksista. Pitkään olen tykännyt jotenkin erityisesti kainuunharmaista. Ne on jotenkin erityisen ihania ja yksi harmaspässi mulla onkin, mutta ei muita ja uuhet siis kaikki risteytyksiä. Nyt päätin sitten satsata ja hankkia itselleni harmaksia ja sunnuntaina käytiin niitä hakemassa: kolme uuhta ja yksi pässi. Puolivuotiaita kaikki ja hyvältä kyllä näyttävät. :)

Uuhet, pässistä en ole vielä kuvaa räpsäissyt
Karitsat pääsi uuhien kanssa ulkoilemaan :)