lauantai 14. syyskuuta 2019

Paimennuspohdintaa

Edellinen päivitys sai ihan hurjasti lukijoita ja myöskin keskustelua heräsi jonkin verran. Niin kuin aina kirjoitetun tekstin kanssa, osa poimi sieltä joitain asioita, ja toiset ymmärsi pointin toisella tavalla.

Hieman hymyilytti, kun kirjoituksen myötä kuulin, että Troijan tuloa meille oli ainakin tietyissä piireissä päivitelty juuri niin kuin olisin arvellutkin. Kyllähän ihmetellä saa ja yllätystä voi ilmaista monella tapaa, positiivisella taustasävyllä tai jollain muulla. Mukava ajatus on sekin, että oikeasti valtaosaa ihmisistä ei varmasti ihan paljoa kiinnosta millainen pentu mulla on. :D

Uskonko mä nyt sitten kuitenkin saavani Troijassa paremman koiran kuin kaksi edeltävää paimenlinjaista, kuten on epäilty? Itse asiassa ihan lähtökohtaisesti toivoisin, että Troijalla ei esimerkiksi ilmenisi vaikka kuulovikaa tai ääniarkuutta. Asioita joita kasvattajat eivät ole todellakaan toivoneet, mutta arpaonni oli huono. Yhtälailla toivoisin, että Troijalla olisi enemmän elastisuutta ja hyppyintoa kuin Jerikolla, ja siltä se kovasti vaikuttaakin! :) Eiköhän meistä jokainen hae uudessa koirassa jotain edes vähän "parempaa" tai vähän "enemmän" kuin mitä edellisissä. Tai sitten vähän vähemmän jotain muuta mitä edellisissä on liikaa.

Piti jo aikoja sitten kirjoitella paimennustreeneistä ja nyt vihdoinkin yritän saada sen osalta jotain aikaiseksi. Jupiterin kanssa ollaan treenailtu jonkin verran jakoa ja häkitystä, sekä kaukana ajamista. Oma laidun, vaikka ihan riittävän iso onkin, on kuitenkin raivattua luonnonlaidunta eikä annan mahdollisuuksia ihan kaikkeen, esimerkiksi pitkiin hakuihin, kun näkyvyys käy huonoksi ja kantojen vuoksi pelkään, että koira loukkaa itsensä.

Jaot alkaa sujumaan aika kivasti. Jupiter tulee niihin nyt aika mielellään ja ottaa porukan mielestäni hyvin. Look backia on myös alettu treenaamaan ja se on Jupille mieleen, koska sen jälkeen on mahdollisuus päästä juoksemaan uudelle kaarelle. Kerrankin uusi tehtävä ei myöskään sisällä minkäänlaista multa tulevaa painetta lampaisiin tmv.

Juokseminen on kuitenkin myös ongelmallista. Jupiter tykkää niin kovasti juosta täysiä, että se on vähän jo liiallista paimennuksessa. Välillä se lähtee flänkillekin kuin vetokisaan konsanaan, pää kropan jatkeena vauhtia nykien, suu ammollaan happea lihaksille haukkoen. Ei ihan se näky mitä paimennuksessa toivoisi ainakaan säännöllisesti näkevänsä. Aivot on narikassa ja ajatus lähtenyt laukalle sinne jonnekin kuvitellun pitkän kaaren päähän, eikä ajatus pysy lampaissa.

Juoksemista on pyritty hillitsemään rauhallisten flänkkien treenillä. Meillä olikin Päivin kanssa oikein teematreenit: "Leijat tuulessa" tai jopa myrskytuulessa. Välillä näiden kanssa on sellainen olo, että siellä on itse narun päässä ja yrittää epätoivoisesti hillitä leijan vauhdikasta liihotusta. :D Mutta sitten kun sen saa hallintaan, on meno tosi hienoa. :) Tehtiinkin tällä viikolla Päivin kanssa rauhallisia flänkkejä ja Jupiterin kanssa jakoa niin, että jaon jälkeen uudelleen taas palautin rauhalliset flänkit, sekä sitten Päivin kivasti jakautuvilla lampailla niin, että tein reilun välin ja kutsuin Jupiterin siihen mahdollisimman rauhallisesti. Tätä treeniä täytyy ehdottomasti jatkaa!

Olen myös pohtinut itseäni paimennusharrastajana. Tykkään ja nautin erityisesti alkukoulutuksesta. Se on jotenkin olevinaan "helppoa". Pennut/nuoret koirat yleensä edistyy nopeasti ja melko yksinkertaisilla treeneillä isoillakin harppauksilla. Koiran kouluttaminen pennusta 1-2 -luokan tasolle tuntuu vielä luontevalta, mutta sitten kun tullaan tähän Jupiterin tasolle, kun pitäisi hioa siitä hyvin toimivaa 3-luokkalaista, alankin kokea treenaamisen paljon vaikeammaksi. Ei olekaan enää niin helppoa tietää mitä treenaisi ja miten veisi hommaa eteenpäin. Mutta onneksi Jupiterin kanssa on nyt löytynyt hyviä treenejä joilla tiedän voivani viedä sen osaamista eteenpäin. :)

Paimennus on myös hyvin haastava laji kaikkine kiemuroineen lampaisiin, koiraan, linjojen hahmottamiseen, pillin käyttöön ja mihin vielä liittyen. Sitä tuntee itsensä herkästi riittämättömäksi ja vähän huonoksikin tässä lajissa, eikä ole kerta eikä kaksi kun on käynyt mielessä että pitäisi lopettaa koko touhu ja myydä lampaat pois. Varsinkin jos kotihommissa koen vähän työkoirapuutetta (Jeriko vähän turhan vanha jo, Ukko ei kuule ja Jupiter ei halua olla työtilanteissa). Joku silti saa aina jatkamaan. Ja onhan ne lampaat ihania ja hellyyttäviä ihan omina itsenään. Ja tekee ihan hirveän hienoa työtä täällä meidän maisemanhoitajina. Joskus vaan tuntuu, että helpompiakin elämäntapoja olisi... :D

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Enemmän bordercollie-ihminen kuin linja-ihminen

Eräs belgi-ihminen kysyi minulta tässä hiljattain, että onko  minulle kommentoitu jotain siitä, että otin nyt taas näyttelylinjaisen. Perään hän kommentoi, että varmaan se että Troija on Jerikon pentu vähän helpottaa ihmetystä, mutta että oletusarvona kahden paimenlinjaisen jälkeen olisi, että en enää näyttelylinjaista ottaisi.

Hän osui kyllä asian ytimeen. Eihän kukaan mulle päin naamaa mitään siitä kommentoi. Tai ainakaan suoraan artikuloiden sitä, että "miten sä nyt näyttelylinjaisen otit vaikka tiedät paremmasta". Sen sijaan jotkut ovat kokeneet, että on täysin asiallista kommentoida (alentuvaan sävyyn) Troijaa "töppöjalaksi", "onpa se karvainen", "lelukoira" (koska eihän se ole oikea työkoira" jne. Olen tavallaan tottunut toki siihen jo Jerikon kohdalla, että paimen- tai työlinjapiireissä osa ihmisistä kokee tarvetta piilovittuilla tai vähätellä näyttelylinjaisia vähän joka käänteessä. Asioita voi sanoa moneen sävyyn, mutta kyllä sen sävyn sitten tietyillä ihmisillä tunnistaakin hyvin selvästi. Ilmiö ei suinkaan rajoitu vain paimennuspiireihin eikä suinkaan vain mun koiriin vaan samaa kuulee näyttelylinjaisten koirien omistajilta paljonkin.

Samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että paimen- tai työlinjapuolella on myös ihmisiä, joiden osalta en ole koskaan kokenut vähättelyä Jerikoa tai Troijaa kohtaan. Arvostan tätä hyvinkin paljon. Makuja ja mielipiteitä on meillä kaikilla, mutta toisilla on kyky kunnioittaa silti toisen omaa ja nähdä siinä hyviä puolia vaikka se ei aivan omaa ihannetta vastaisikaan. Jokaisessa koirassahan on sekä hyvää, että huonoa. Toisen roska on toisen aarre.

Kirjoitin, että tavallaan olen tottunut alentuvaan kommentointiin, mutta yleisellä tasolla mua häiritsee se miten usein sosiaalisen median foorumeilla nostetaan paimenlinja ja näyttelylinja vastakkain tai paimenlinja näyttelylinjan yläpuolelle. Itse  koen olevani siinä välimaastossa. Toinen jalka ja paljonkin kroppaa käyttöpuolella, mutta toisaalta iso osa sydämestä näyttelylinjapuolella. Olen enemmän bordercollie-ihminen kuin linja-ihminen. Alentavat kommentit särähtää aina korvaan, tuli ne kummalta puolelta tahansa, mutta enemmän niitä tulee tiettyyn suuntaan.

Tällainen vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus on toki yleistä kaikissa roduissa ja linjoissa, ja ihan kaikessa missä vaan voi vertailla. Kai se on vaan ihmisen luonto, että täytyy päästä sanomaan, että "mulla on parempi kuin sulla". Tämä taitaa alkaa jo hiekkalaatikolla, osa kasvaa siitä ohi, osa ei..

Mua ei oikeastaan henkilökohtaisella tasolla haittaa mitä mun koirista ajatellaan linjan tai ulkonäön suhteen, kunhan se ei vaikuta siihen, miten koiran muita ominaisuuksia tai suoriutumista jossain tehtävässä arvostellaan. Luulen kuitenkin, että Troijan kohdalla en voi välttyä siltä, että sen sukutausta vaikuttaisi siihen miten sen suoriutumista arvioidaan ja huomioidaan etenkin jos vien sitä eteenpäin paimennuksessa.

Oikeastaan olen saanut jo vähän esimakua siitä. Mikä tahansa some-päivitys Jupiterin tai Ukon paimennusjutuista saa huomiota, tykkäyksiä ja kommentointeja, mutta Troijan vastaavat (mitä niitä nyt on vähäisesti ehtinyt olla) selvästi vähemmän. Yleisestikin paimenlinjaisten pentujen kohdalla hienoja piirteitä ja "lupauksia" hienoista ominaisuuksista kyllä ihastellaan, mutta harva tosipaimenlinjaihminen on noteerannut mun juttuja Troijasta. Ehkä niitä ei ole vaan huomattu *tähän sellainen olankohautus*

Minulla itselläni on sellainen tunne, että se että otin toisen näyttelylinjaisen ja otan sitä lampaille ja päivittelen jotain siitä kuinka se on hienon oloinen, ei ole enää ok.  Koska Troija on näyttelylinjainen, siinä ei voi olla hyvää piirrettä tai ominaisuutta lampailla eikä sitä ei voida hyväksyä tai noteerata. Minäkään en saisi näin kuvitella kahden paimenlinjaisen jälkeen. Ihan vain sen linjan vuoksi. Siinä ylittyy joku raja eikä siitä oikein voi tykätä, jos on tosipaimenihminen.

En ennakkoon oikeastaan ajatellut Troijasta paimennuksen suhteen mitään. Jeriko paimentaa joo, mutta onhan sen paimennusvietissä puutteita eikä se ole mitenkään tyylikäs. Mandi ei suuremmin ole paimentanut, vähän jotain lampailla vilahtanut. Geneettisesti ei voi kuitenkaan odottaa erityisesti  mitään.

Kun Troija sitten itse karkasi lampaille jo 10-viikkoisena niin kas, se esittikin jotain. Ja nyt 5,5 kk ikään mennessä harvoilla treeneillä siitä on kehittynyt hyvin lampaita kokoava ja mun luona pitävä, flänkeille mielellään juokseva koira, jota vasta ihan vähän olen saanut peruskuljetukseen, koska se mielellään vaihtaa flänkkisuuntaa mihin juoksee ja tykkää liihottaa. Välillä se hiipii itsekseen kumarassa joko flänkillä tai ihan vähän kohti, mutta poispäinajosta tai vahvasta tyylikkäästä lähestymisestä ei voi vielä puhua mitään.



Täydellinen lapsitähti se ei siis suinkaan ole, mutta kuinka se onkaan taitava siinä missä se on! Sukutaulu ei nyt liity tähän mitenkään ja koen, että mulla on täysi oikeus ihastella tätä. Noin nuoreksi koiraksi se on mielestäni todella taitava kokoamaan lampaita ja se jopa irtoaa minusta kauemmaksi ja sillä pysyy pää niin hienosti kasassa, että sen avulla pystyy jo tekemään joitain työtehtäviä. Onhan se hieno!

Tällaisesta suoriutumisesta haluan jakaa Troijalle tuhat sydäntä siitäkin huolimatta mitä sen sukutaulussa on. Se että jotkut (myös työlinjaihmiset) yhtyvät ihasteluun tietenkin lämmittää mieltä.

Koko linjajaon vastakkainasettelun ydin on mielestäni se, että haluaako hyväksyä muita kuin juuri sen oman tyypin tai linjan koiria ja haluaako iloita toisen ihmisen kanssa koiran hyvistä piirteistä ja onnistumisista linjasta riippumatta, vai onko palkitsevampaa painaa toisia alas alentavilla kommenteilla toisesta linjasta tai nostamalla toista sen yläpuolelle. Yhtä rotua ja yhden rodun harrastajia tässä loppujen lopuksi kuitenkin ollaan.


torstai 22. elokuuta 2019

Paremminkin voisi mennä

Piti aikaisemmin jo kirjoitella paimennusjutuista, mutta taidan tehdä sen kuitenkin myöhemmin. Troija on aikamoinen vauhtimimmi ja läheltä piti -tilanteita ja pieniä jalkojen kolautteluita on matkan varrelle mahtunut jokunen. Kerran loukkasi ja ontui takatassua vähän enemmän, jolloin vein sen eläinlääkäriin. Kipu paikallistui tuolloin varpaisiin ja vaiva meni ohitse kipulääkityksellä.

Nyt sunnuntai-aamuna Troija kuitenkin teloi etujalkaansa ja alkoi sitä ontumaan. Tunnustelin ja liikuttelin etujalan nivelet huolellisesti ja alkusäikähdyksestä ja -pelosta huolimatta olasta ei löytynyt mitään, kipu paikallistui taas varpaisiin. Troija sai kipulääkettä sunnuntaina ja maanantaina, mutta ontuminen jatkui ja sain ajan eläinlääkäristä sitten tiistaille.

Selvä voimakas aristus löytyi vasemman etutassun 2. varpaasta ja kuville toki mentiin. Samalla kuvattiin varmuuden vuoksi olat, sekä aiemmin loukatut takatassut. Varpaassa todennäköisesti hyväasentoinen murtuma, takatassujen varpaissa ei mitään ja olatkin siistit. Huh.


Sitten alkoikin se vaikea vaihe. Miten hoidetaan varvasmurtumaa erittäin vauhdikkaalla pennulla? Troijalle laitettiin muovinen kuppilasta, jonka sidokset kuitenkin puristi liikaa ja seuraavana aamuna jouduin purkamaan paketin tassun ollessa aivan turvoksissa. Sain tehtyä melko hyvän uuden paketin, jonka Troija päivän aikana askarteli auki. Iltapäivällä alkuperäistä lastaa uudelleen laittaessa se kuitenkin vaikutti selvästi liian pieneltä, joten eilen haettiin uusi (tai kaksikin uutta) isompaa lastaa.

Vaan ei se niiden kanssa liikkuminen tai niiden paikallaan pysyminen siltikään kovin helppoa ole. Troija kauhoo kovalla tahdilla hihnassa eteenpäin ja sisälläkin sitä pitäisi liikuttaa oikeastaan hihnassa häkkiin ja ulko-ovelle, jotta joku roti säilyisi. Huono puoli lastassa on myös sen liukkaus ja kuormitus mitä se mahdollisesti voi aiheuttaa kyynär- tai olkanivelelle.

Taiteilin Troijalle nyt lyhyen tassupaketin, joka mahtuu Jerikolle hankittuun kumipohjaiseen tossuun. Toivoisin tämän ratkaisun pehmentävän ja toisaalta rajoittavan liikettä sen verran, että murtuma saisi rauhassa parantua. Kahden viikon päästä olisi sitten tarkoitus kontrollikuvata tilanne ja siihen asti täytyy sinnitellä vilkkaan pennun kanssa.


lauantai 10. elokuuta 2019

Tunnistamaton bordercollie

Tänään oli näyttelypäivä. Haluaisin saada Jupiterille hankittua H:n sillä ajatuksella, että jos sillä joskus olis jostain käyttökokeesta (lähinnä vetolajit tai agility) vaadittavat valiotulokset niin voisi saada virallisen valiotittelin. Koska Troija on tuossa nyt kasvamassa ja koska Jupiter ei ole ihan niin mutkaton hoitoon laitettava kuin Jeriko, niin Troijan juoksut saattavat johtaa siihen, että Jupiter olisi järkevintä kastroida ja tämän vuoksi H:lla olisi vähän "kiire".

Katselin tuossa kesällä näyttelyitä, mutta mitään tuttuja ja "varmoja" nimiä ei koko loppuvuoden näyttelykalenterissa enää esiintynyt ja jouduin sitten vähän arpomaan mihin lähtisi. Arpaonni ei mulla näissä ole ollut hyvä, ja juuri viikon sisällä kuulin, että toisessa ryhmänäyttelyssä jota olin katsellut, oli vähemmän bortsuja ilmoittautuneena. Nokian ryhmikseen joka oli tänään, oli ilmoittautunut kokonaisuudessaan 11 bortsuja, viisi urosta ja kuusi narttua. Ilmoitin siis Jupiterin käyttöluokkaan ja Jerikon veteraaneihin sillä ajatuksella, että kun nyt mennään kuitenkin niin kokeilee jos sillä olisi sertimahdollisuutta.

Tajusin huonon arpaonneni jo etukäteen, mutta se kyllä alleviivautui kun menin Jupiterin kanssa kehään. Tuomari (Marianne Holm) oli suorastaan hyvin tyly. Tuli tietty koiraa katsomaan heti kun kehään mentiin ja Jupiterin seisotin, tuli jotenkin pään ja suun luokse vähän jotenkin erikoinen ilme naamalla, johon koin tarpeelliseksi kertoa jo valmiiksi, että Jupiterilla on hammastodistus puuttuvasta hampaasti. Sain aika tylyn vastauksen siitä, että hammastodistus ei ole tässä lainkaan isoin ongelma, vaan se että koirani ei ole tunnistettavissa rotuisekseen. Jotenkin sain vastattua, että se on paimenlinjainen bordercollie ja kielen päällä kävi ehdottaa, että tuomari kävisi tutustumassa rotuun hieman laajemmin, koska Jupiter ei suinkaan ole mitenkään niin erikoinen tai epätyypillinen bordercollie. Hillitsin kuitenkin itseni, koska tuomarointihan oli vasta alkanut ja hetken aikaa kai elättelin vielä jotain toivetta H:sta.

Hylätyn kanssa kuitenkin marssittiin ulos kehästä. H:lla sekin alkaa... Jupiterin arvosteli:
"Kolmivärinen uros. Lyhytkarvainen. Keskivahvat raajat. Korkearaajainen. Kolmiomainen pää, vaaleankeltaiset silmät. Sivulle levittyvät korvat. Ohut pitkä kaula. Kohtuullisesti edestä, voimakkaammin takaa kulmautunut. Liikkuu keskimittaisin askelin melko suoraan, häntäänsä korkealla pitäen. Hyväkuntoinen karkeahko karva. Itsevarma miellyttävä käytös. En tunnista rotua --> hylätään."

Että sellaista. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen Jupiteriin. Jos erkkarissa se oli vieraan ohjauksessa paineistunut ja alkoi väistämään tuomaria, niin nyt se esiintyi tosi hienosti, seisoi hievahtamatta ja sitä ei tuntunut mikään häiritsevän. Jopa niin hyvin, että tuomarikin erehtyi luulemaan Jupiteria itsevarmaksi. :D Vaikka Jupiter välillä tietyissä tilanteissa paineistuu mustakin esim. paimentaessa, niin on se vaan arvokasta, että näissä tilanteissa olen sille vankkumaton turva, eikä sillä ole erityistä hätää mun kanssa. :)

Jo tuossa kehään tullessa, kun tuomari tokaisi ettei Jupiter ole tunnistettavissa tiesin pääni sisällä, ettei Jerikokaan olisi erityisesti tuomarin mieleen. Tai no, jollain tapaa tuntui olevan, lällytteli Jerikoa jonkin verran, mutta Jeriko kehästä pihalle EH:lla. Arvostelu:

"Hyvässä kunnossa esiintyvä veteraani, jolle toivoisin lisää raajakorkeutta. Erinomainen pää ja ilme. Hyvä kaula, tilava runko. Normaalit raajat, liikkuu vaivatta, antaa pitkän ja matalan vaikutelman."

Ihan rehellisiä jos ollaan, niin Jeriko on vähintään yhtä vaikeasti bordercollieksi tunnistettavissa kuin Jupiterkin. Minun mielestäni bordercollie on niin monimuotoinen rotu ulkoisesti, että jopa hyvin paljon erilaisia bortsuja nähneenä välillä on vaikea olla varma onko joku koira bordercollie. Ja se vaan jollain tavalla kuuluu mielestäni rotuun, koska ulkoisesti rotumääritelmä antaa sille myöden. Jupiterin hylkäämiselle ei mielestäni ollut perusteita ja tuomarin ehkä pitäisi tosiaan tutustua rodun monimuotoisuuteen hieman paremmin. Me koitetaan taas uudelleen onneamme parin viikon päästä Harjavallassa...

Mutta olkoon miten on. Olin kuitenkin jo aikaisemmin kirjoitellut blogipäivitystä nimenomaan rodun monimuotoisuuteen liittyen, en vaan saanut sitä jotenkin julkaistua, kun en halua tulla väärin ymmärretyksi. Tämän päiväinen näyttelykokemus kuitenkin nosti tätä uudelleen mieleen ja päätin sitten julkaista tekstin.

Treeneistä sen verran, että tänään aamulla oltiin alueellisen valkun agilitytreeneissä Jupiterin ja Troijan kanssa. Puomin 2on2off on alkanut hyvin toimimaan ja meni ihan kivasti vieraalla esteelläkin. Kuuma selvästi haittasi Jupiterin jaksamista, mutta pääosin meni ihan kivasti. A:n juoksukontaktin kanssa on kyllä vielä tekemistä. Jupiter kiinnittää liikaa huomiota muhun ja ottaa jarruttelevia askeleita alastulolla.

Troijan kanssa tehtiin hypyn tarjoamista ja ihan kivasti se sitä tekeekin vaikka treenejä on alla ehkä kolme. Sain Terolta siihen vielä lisävinkkejä, joita voin jatkossa huomioida. Putkea tehtiin myös ja se meni ihan kivasti.

Treenien jälkeen käytiin Tamskin hallin viereisessä metsässä jäähdyttelemässä ja yhdessä vaiheessa Jupiter vähän katosi multa ja palasi sitten tämän näköisenä. :D


Tosi kiva oli näyttelyä ajatellen, mutta onneksi olin varmuuden vuoksi ottanut pyyhkeen ja shampoonkin mukaan, ja hallin puutarhaletkulla sain pestyä Jupiterin.

Eilen tehtiin jälkea Jerikolle ja Troijalle. Jerikon jälki oli nyt kiemurtelua edestakaisin, ei siis varsinaisia kulmia, ja välillä otin kaarella sivuaskeleen. Jälki vanheni 2,5 tuntia ja Jeriko jäljesti nyt tosi hienosti. Ja paalulta lähtö oli parempi, kun siinä ei ollut nameja. Jatkossakin siis tehdään vanhempia jälkiä aina kun mahdollista.

Troijalle tein nyt pitkästä aikaa jäljen metsään. Tämä oli vasta Troijan kolmas jälki. Aiemmin jäljestys ei oikein lähtenyt käyntiin, koska namit ei sille maistuneet jäljellä, enkä halunnut mitään haahuilua jäljelle. Sitten kokeilin jäljellä keppejä, mutta se ei ilmaissut niitä mitenkään ja tehtiin sitten pelkkiä keppiruutuja.

Nyt päätin kokeilla miten jälki menee. Laitoin jäljelle nameja sinne tänne harvakseltaan ja tallasin noin 100m U:n mallisen jäljen, jossa oli neljä keppiä. Troija jäljesti tosi hienosti ja melko tarkasti, ei ottanut nameja eikä kyllä suonut kepeillekään kuin puolikkaan katseen... :D Kyllä on hyvin vahvasti isänsä kaltainen tuossakin, mutta vaikka kepit soisikin ilmaistavan, niin kyllä tuo tyyli minua miellyttää. Tykkään siitä, että motivaatio jäljellä etenemiseen ja toisaalta myös tarkkuuteen on, eikä jäljestys ole pelkkää namien etsintää eikä toisaalta myöskään kepiltä kepille juoksemista. Kyllä tästä hyvä tulee, kun vaan löydän oikeat nappulat mistä sitä täytyy painella, jotta keppien ilmaisu alkaisi toimimaan.. ;)

Monimuotoisen rodun yhdenmukaisuus

Jokin aika sitten eräässä Facebook-ryhmässä alkoi erikoisille urille lähtenyt keskustelu merle-värisen pennun kuvasta, joka tavallaan muistutti bordercollieta ja taas joiltain osilta ei. Siinä sitten arvuuteltiin mikä tämä pentu voisi olla, mutta yhdestä kommentista virisi keskustelu, että miltä bordercollie oikein saa näyttää. Yksi kommentoija toivoi suurempaa yhdenmukaisuutta ulkonäköön, jotta bordercollie olisi aina bordercollieksi tunnistettavissa ulkonäön puolesta, eikä sekoitettavissa esimerkiksi sekarotuiseen.

Hän kommentoi myös ulkonäön ääripäiden lisääntymistä ja ihannointia ja tämän pohjalta ymmärsin kyllä hänen pointtiaan ja olen siltä osin samaakin mieltä, että (mitään) ulkonäöllistä ääripäätä ei pitäisi jalostuksessa ihannoida. Onhan näitä hyvin poikkeavan näköisiä bordercollieita nykyään jotenkin ehkä enemmän esillä, mutta haluaisin kuitenkin uskoa, että pääosin tällaisten pentujen ja koirien syntyminen on tahatonta ja sattumaa, kun jalostukseen valitaan koiria esimerkiksi jonkun tietyn työskentelyominaisuuden perusteella ulkonäköä katsomatta tai pentueeseen syntyy sattumalta hyvin erikoisen näköisiä pentuja. Ehkä joissain tapauksessa erikoisuutta myös tietoisesti tavoitellaan.

Näkemykseni bordercollien ulkonäöstä on kyllä subjektiivinen. Onhan  minulla jo kolme melko huonosti bordercollieksi tunnistettavaa yksilöä, varsinkin ehkä Jeriko ja Ukko. Ja on täysin sattumaa, että ne näyttävät siltä kuin näyttävät, minkäänlaista erikoisuutta ei ole jalostuksellisesti tai toisaalta mun puolelta pentua valitessa tavoiteltu, vaakakupeissa on painaneet ihan muut asiat. Mulle on hyvin luonnollista, että bordercollieita on hyvin monen näköisiä tai että mun koiria ei aina bortsuiksi tunnisteta. No biggies.

Omasta mielestäni bordercollien ulkonäössä ja ulkomuodossa olennaista on hyvä rakenne ja liike. Sen pitäisi mielestäni olla tavoitteena oli jalostuslinja mikä tahansa. Muuten ulkonäön ja värin monimuotoisuus on rodussa rikkaus vaikka omaa silmää toki miellyttää jotkut asiat enemmän kuin toiset.

Keskustelu sai mut ajattelemaan asiaa geneettisen monimuotoisuuden pohjalta. Suuri yhdenmukaisuuden tavoittelu esimerkiksi juuri ulkonäöllisissä ominaisuuksissa tarkoittaa väistämättä yhdenmukaistuvia geenejä myös muilta osin eli geneettisen monimuotoisuuden menettämistä. Tämä ei mielestäni ole millään tavoin tavoiteltavaa. Asiantuntijoiden puolelta on heitetty ilmoille, että kaikki rodut (myös bordercollie) päätyy ennen pitkää ja mahdollisesti hyvin nopeastikin siihen tilanteeseen, että rotuja täytyy alkaa risteyttämään keskenään geneettisen monimuotoisuuden ja sitä kautta koirien elinvoimaisuuden parantamiseksi. Ilmoille on heitetty tulevaisuuden kuvana esimerkiksi kelpien ja bordercollien risteyttämistä.

Hassuna sattumana aivan samasta aiheesta kirjoitettiin myöskin Koiramme-lehdessä. Artikkelissa käsiteltiin sitä miten esimerkiksi noutajarodut tai spanielit ovat alunperin olleetkin samaa populaatiota ja että vielä melko läheisessä historiassa esimerkiksi labradorinnoutajan sukutaulussa on voinut esiintyä myös flättiä. Lisäksi artikkelissa käsiteltiin roturisteytyksiä nykypäivänä geneettisen monimuotoisuuden parantamiseksi.

Artikkelissa nostettiin esiin näkökulma, joka ehkä usein jää huomioimatta. Ymmärretään ehkä se, että suuren yhdenmukaisuuden tavoittelu ulkonäön suhteen kaventaa geenien vaihtelua, mutta niin tekee myös suuren yhdenmukaisuuden tavoittelu käyttöominaisuuksien, esimerkiksi paimennusominaisuuksien suhteen. Tuossa mainitsemassani some-keskustelussa myös tuntui eräällä olevan harha-ajatus, että paimenlinjaisten suuri vaihtelu ulkonäössä tarkoittaa automaattisesti laajempaa geneettistä monimuotoisuutta.

Muoks. Toisaalta asiaa voi katsoa myös siltä kannalta, että koska paimenlinjassa jalostusta ohjaa voimakkaasti paimennusominaisuudet, olisi silkkaa hulluutta kaventaa jalostuspohjaa lisäämällä paimennusominaisuuksien (ja terveyden) lisäksi tiukkoja ulkonäkökriteerejä jalostukseen. Jos esimerkiksi vain pitkäkarvainen mustavalkoinen bordercollie katsottaisiin jalostuskelpoiseksi myös paimenlinjassa, kapenisi jalostuspohja aivan turhaan vain sen ulkonäöllisen yhdenmukaisuuden vuoksi.

Vaikka paimennusominaisuuksien geneettinen tausta ei ole tiedossa, niin samat lainalaisuudet myös niiden jalostamiseen pätee. Näin ollen molemmat (yhdenmukaisuuden tavoittelu ulkonäössä tai käyttöominaisuuksissa) suosii yksittäisten maineikkaiden urosten massakäyttöä ja johtavat jalostuspohjan kaventumiseen. Tätä puoltaa myös markkinat: nimekkäiden urosten jälkeläisille on kysyntää. Vähemmän käytettyjen urosten etsiminen on varmasti myös työläämpää ja nykymaailmassa työlästä on varsinkin löytää sellaisia uroksia/koiria joiden sukutauluissa ei esiintyisi aiempia tai nykyisiä paljon käytettyjä koiria. Nimet alkavat sukutauluissa kertaantumaan väistämättä jalostuslinjasta riippumatta.

Tältäkin pohjalta ajateltuna on hyvin surullista kuinka bordercollieissa on jo niin jyrkkä jako eri jalostuslinjojen välillä. Roturisteytys on erittäin vieras ja kaukainen ajatus, kun jo saman rodun sisällä on niin vahvaa ylenkatsontaa toista linjaa kohtaan. Itse toivoisin näkeväni paljon vähemmän vastakkainasettelua rodun sisällä. Kotona kun on molempia linjoja, niin näen vahvuudet molemmissa. Vaikka jalostus jatkuukin varmasti pitkälti "linjauskollisena" enkä itsekään olisi henkisesti vielä valmis roturisteytyksiä ajattelemaan, ja vaikka jalostuksessa pyritään parhaaseen mahdolliseen tietyn ominaisuuden osalta, olisi syytä pitää myös geneettinen monimuotoisuus mielessä jalostusvalintoja tehdessä, jotta se päivä kun tämäkin rotu ajautuu umpikujaan siirtyisi ainakin kauemmaksi tulevaisuuteen.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Troija 5kk

Troija täytti eilen 5kk. Se painaa 10,2kg ja korkeutta on n. 42cm. Treeneissä ollaan edetty ja eilen se oli Jupiterin agilitytreeneissä mukana ja sai tehdä vähän esteen tarjoamista ja putkea. Tosi nopeasti se kyllä hoksaa ja tekee asiat tosi tarmokkaasti kun niihin ryhtyy, eikä mieti että onko tämä oikein vai ei. Keinua on jonkin verran paukuteltu ja se on Troijan mielestä hauskaa eikä missään vaiheessa ole yhtään jännittänyt. :)

Vauhtia Troijassa kyllä riittää ja vähän väliä saa itse katsoa sydän syrjällään ja huudella perään, kun se kaahaa jossain vaikeassa maastossa. Todella ketteräkin se kyllä on, mutta silti..

Troija on kasvanut tosi tasaisesti ja sillä on kyllä kaunis rakenne. Vähän niin kuin Jupiterkin kasvoi hyvin tasaisesti ilman honkkeli-vaiheita tai takakorkeuksia. Ponnuvoimaakin sillä tuntuu olevan, joten jos se nyt vaan ihan normaali bortsunartun kokoiseksi (47-49cm) kasvaa, niin en usko että pk-hyppy tuottaa sille erityisiä vaikeuksia hyppytekniikan tai korvien välin suhteen kun vaan hyvin opetan. :)



kuva: Riina Lummekari


Maanantaina käytiin myös tottiskentällä. Jupiterin kanssa tehtiin ensin tottistreeniä BH-koetta ajatellen. Esiin nousi vähän yllättäviäkin treenattavia asioita kuten että tuomarin syliin ei rynnätä kohti kävellessä eikä kätellessä, hihnan irrotus pannasta ei ole maahanmenokäsky ja toisaalta että paikallaolossa pitäisi keskittyä ohjaajaan eikä olla jousilla valmiina sinkoamaan jonnekin. Nämä kun selätetään, niin ollaan ihan hyvällä mallilla. :D

Troija teki myös pientä treeniä. Istumiset onnistuu hyvin eri tilanteissa ja vauhdistakin, maahanmenoja ollaan edelleen tehty vain käsiavun kanssa. Siitä pitäisi hankkiutua kyllä pian eroon. Luoksetulos tehtiin myös.

Jerikon kanssa pari viimeistä jälkeä on ollut vähän hassuja. Ei ole oikein tuntunut omalta itseltään. Viimeisin oli 1,1km pitkä, seitsemällä esineellä ja lähes kymmenellä kulmalla kaarineen. Melko lailla koejälki mutta ei vanhentunut kuin 1,5 tuntia. Jeriko jäljesti ajoittain jäljestä n. 30cm sivussa ja oudointa siinä oli se, että eroa ei meinannut oikein huomata. Meni koko ajan tosi syvällä nenällä ja sen että se oli ollut jäljen sivusta huomasi vasta jälkikäteen kun se yhtäkkiä korjasikin linjansa ja löysi namin tai esineen sitten edestään. Jotenkin tuntui erityisen pahalta, että en osannut enää lukea sitä. Tuli jopa sellainen valejäljestämisen maku enkä pystynyt rentoutumaan liinan päässä. Toisaalta kaikki esineet nousi täysin moitteetta ja ilman apuja.

Mietin tätä päätäni puhki, että mistä on kyse. Jeriko on aina ollut täysin 100% rehellinen jäljestäjä ja työmyyrä ylipäätään, valejäljestämistä en voinut uskoa. Miksi se sitten jäljesti jäljen sivussa syvällä nenällä? Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä se haju oli vaan näin tuoreessa jäljessä sen verran jäljestä sivussakin ja sen vuoksi hairahtui. Täytyy nyt tehdä sille taas kunnolla vanhoja jälkiä ja katsoa miten se sitten sujuu. Eiköhän se siitä.

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Ryhtiliike treenien suhteen

Jupiterin kanssa on korkea aika ottaa vähän niskasta kiinni. On ihan kaksi pääaihettakin joissa tätä vaaditaan: BH-kokeeseen valmistautuminen ja agilitykisoihin valmistautuminen (eli kontaktit).

Ollaan nyt aloitettu ryhtiliikettä ja nyt jo parilla iltatreenillä puomin pysäytyskontakti on alkanut selvästi aukenemaan Jupiterille paremmin ja vauhdista pysähtymisetkin alkaa löytymään. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla, mutta vaatii vielä vahvistamista jotta kiireen tullenkin muistaa olla loikkaamatta. Kontaktiesteistä yllättäen keinu onkin ehkä kaikkein parhaassa vaiheessa. :D

BH-koetta varten erityistä huomiota vaatii paikkamakuu. Sitä on nyt aloiteltu ihan vaan pitkällä paikallaololla kotona esimerkiksi olohuoneessa. Kyllä Jupiter tuntuu yllättävänkin nopeasti asioita tajuavan, kun vaan itse on järjestelmällinen.

Troijan kanssa myös pientä ryhtiliikettä tehty. Olen opettanut Troijaa laittaamaan itse päätään pantaan sekä kävelemään selän takana. Jälkimmäisen Troija oppikin yllättävän helposti ja vaikka se onkin sellainen hulivili, niin tyytyi kävelemään selän takana. Tämä toimi jopa uimarannalle mennessä, uudessa ympäristössä ja kun Jeriko ja Ukko kaasutteli eteenpäin. Troijahan alkaa olemaan hallinnassa! :D

Uimisesta puheenollen Troija on aivan hirmuinen vesipeto. Montaa kertaa ei ole rannalla käyty, mutta se ui rohkeasti vaikka kuinka pitkälle ja toistaiseksi mun hermot pettää ensin ja käännyn itse takaisin, että saan Troijan takaisin rantaan. Eilen rannalla ollessa Troija alkoi myös ottamaan mallia Ukosta ja Jerikosta ja alkoi harjoittelemaan hyppäämistä veteen.

Troijan kanssa on aloitettu myös hyppyesteen tarjoamista ja tästä pitää pikku hiljaa edetään sitten eteenpäin. Täytyy kyllä sanoa, että tuntuu hurjalta että joskus on nähnyt Troijan ikäisistä pennuista agilityvideoita joissa tehdään jo kaikenlaisia kieputuksia ja kaikki täydessä vauhdissa. Sehän tarkoittaa, että treenaaminen on täytynyt aloittaa jo paljon aiemmin. Mun mielestä 4,5kk on vielä aivan liian tekemään mitään muuta kuin just esteen tarjoamista. Jatkossakaan ei ole tarkoitus mihinkään vauhdikkaisiin kieputuksiin edetä ennen kuin ikää on selvästi enemmän.

Keppitreeniä ollaan Troijan kanssa tehty keppiruutuna ja viimeisin treeni maanantaina meni aika kivasti. Troija keskittyi nyt aiempaa paremmin itse asiaan (oli siis vähän alkanut hoksaamaan mistä ylipäätään on kyse), käytti nenää kivasti ja ilostui kepeistä tosissaan. Tällä vielä vähän eteenpäin ennen kuin palataan jäljelle.

Maanantaina tein myös Jerikolle haastejäljen, jonka tavoitteena saada Jeriko paukuttamaan henkseleitä vähemmän, syventämään nenäänsä ja jäljestämään hyvin tarkasti. Tavoite kyllä saavutettiin, mutta ei Jeriko näyttänyt yhtään siltä, että sen mielestä olisi vaikeaa vaikka kuinka menin siksakia ja S-mutkaa ja lopussa vielä silmukan. Kaiken Jeriko selvitti todella varmasti! On siinä mulla sellainen jälkikoira, että jos Troija täyttää edes toisen saappaan, niin voin olla hyvinkin tyytyväinen. :)

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Liikaa treenattavaa

Mulla on sellainen ihan positiivisenkin luonteinen ongelma, että mulla on liikaa hyväkuntoisia ja virkeitä koiria treenattavana. Onhan se hienoa ja kiva, että kohta 10-vuotiaskin on edelleen hyvin tomera ja aktiivinen, tekee mielellään ja sen kanssa on mukava touhuta. Tai että Ukkokin on hyvässä kunnossa ja sen kanssa voisi harkita vetohommia vielä seuraavalle kaudelle sen puolesta.

Mutta mulla on vähän liikaa koiria. Ainakin suhteutettuna siihen, että mulla on myös liikaa erilaisia lajeja koirille treenattavaksi. Helpompaa tämä ainakin olisi jos treenaisi vaikka pelkästään paimennusta. Jerikolla on edelleen erikoisjälki, HTM ja rallitokokin. Ukkoa pitäisi treenata vetoihin, Jupiterille pitäisi tehdä paimennusta ja agilityä, mahdollisesti myös rallitokoa tai BH-koetta varten, kun se niin kovasti mielellään tarjoaisi seuraamisjuttuja. Troijalle pitäisi tehdä vähän kaikkea.

Viime viikonloppuna tehtiinkin Troijan siskojen kanssa jälkitreenit. Otin nyt ekaa kertaa jäljelle kepit mukaan. Pihassa keppien etsintä on sujunut hienosti ja tehtiin sellainen treeni juuri jälkitreeniä edeltävästikin. Jäljestä Troija ei ole tähän mennessä ollut kovinkaan kiinnostunut, skippaa namit ja jotenkin ehkä jäljestelee, mutta ei ole kovin intensiivinen siinä. Nyt Troija lähti todella vahvasti jäljestämään. Alun paria namia lukuunottamatta jätti kaikki, mutta jäljesti intensiivisesti ja tarkasti jäljen päällä, käännöksenkin tarkasti nopeasti ja tosi tarkasti jatkoi jäljellä.

Keppejä jäljellä oli kolme, ensimmäinen heti n. 5m alun jälkeen, toinen ehkä 25m ja kolmas lopussa. Troija ajoi niiden kaikkien yli yhtään reagoimatta keppeihin. Edes kun pysäytin ja näytin keppiä ja yritin innostaa leikkimään, sitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, veti vaan jäljellä eteenpäin. Että silleen. Kovin on kyllä tutun oloinen tämä ongelma, mutta miten noin pieni pentu opetetaan, että se jäljestys ei nyt ollutkaan ihan ainut pääasia tässä hommassa, vaan ne kepit olisi ihan superkiva juttu.. Tähän siis mietintämyssyä päähän.

Jupiterin kanssa on pienet paimennustreenit tehty. Pitäisi treenata huomattavasti tiheämmin ja ennen kaikkea suunnitelmallisemmin ja päämäärätietoisemmin. Tällä hetkellä tuntuu, että pyörittelen sen kanssa vaan jotain tyhjänpäiväistä treeniä enkä osaa edetä ja nähdä sitä, että mikä veisi meitä kunnolla eteenpäin kohti 3-luokkaa. Jotenkin se koiran alkeisopetus paimennukseen on niin paljon mukavampaa. Siinä hahmottaa paremmin, että mitä pitäisi milloinkin tavoitella ja miten edetä. Sitten kun  pitäisi tavoitella oikeasti "korkeaa tasoa" ja tarkkaa tekemistä, niin menee vähän sormi suuhun eikä oikein suoraan sanottuna jaksa edes motivoitua piipertämään jotain. Mutta pitäisi!

Jupiterin kanssa pitäisi myös oikeasti treenata kontaktiesteet kuosiin. Ihan oikeasti, c'mon! Mutta jotenkin ne treenit aina vaan jää. Jupiter tarjoilee nyt lenkeillä tosi paljon seuraamista ja ajatukset luisuu sitten rallitokoon tai BH-kokeeseen treenaamiseen. Jotenkin sekin taas motivoisi enemmän kuin kontaktien hinkkaaminen, joka tuntuu jotenkin niin epävarmalta ja päämäärättömältä nyhväämiseltä sekin (kun ei ole sitä sielun paloa juoksareiden tai pyssäreiden kummankaan treenaamiseen).

Käytiin eilen pitkästä aikaa juoksulenkillä, sain Matinkin kerrankin houkuteltua mukaan. Jupiter on kyllä hyvässä kunnossa, tehtiin vajaa 10km lenkki ja Jupiter veti koko matkan hienosti. Täytyisi alkaa tekemään Jupiterille myös alamäkijuoksutreenejä esimerkiksi pyörällä ja viilata sen maksimijuoksua vieläkin kovemmaksi.

Ukko sen sijaan on oikeasti ihan rapakunnossa. :D Sitä se lähes 4kk totaalilepo ja tekemättömyys teettää. Ukon kanssa pitäisi alkaa kuntokuuri, että saisi sen taas vetokuntoon syksyksi/talveksi. Muutenhan se on fyysisesti hyvässä kunnossa, ei ole kremppaa ja nyt kun sitä hoidettiin akupunktiolla on myös mystinen liiallinen juominen ja yöllinen herättely (mahavaivaa?) helpottanut.

Eli mitäs tässä sitten. Yritetään jatkaa liian monen koiran ja liian monen lajin treenaamista, kun yhteenkään ei osaa keskittyä. Systemaattisuudessa täytyy kyllä yrittää vähän parantaa, ei tästä muuten mitään tule..

torstai 4. heinäkuuta 2019

Jälkitreeniä ja agilityä

Nyt on otettu ryhtiliike jälkitreenaamisessa. Ei määrällisesti välttämättä, mutta laadullisesti. Käytiin viime perjantaina tekemässä peltotreeni Jerikolle. Treenikohteena esineet ja erityisesti ilmaisun jälkeinen elämä. Palkkasin esineiden tuonneista niin kuin yleensäkin, mutta sitten aluksi heitin itse namia Jerikon hännän taakse ja sitten sen jälkeen Lili teki saman huomaamatta samalla, kun palkkasin Jerikoa. Jeriko alkoi hienosti reagoimaan tähän ja kääntymään paikoillaan ja laskemaan heti nenän maahan. Namia olin jättänyt myös aina esineiden jälkeen ja jäljestettiin lyhyessä liinassa, jolloin namitonta osuutta esineilmaisun jälkeen tuli vain vähän ja sitten taas jo namia, ja tällä tarkoitus pikku hiljaa vähentää ilmaisun jälkeen vauhtiin ryntäämistä.

Hyvältä tosiaan alkoi jo näyttämäänkin, mutta näitä vielä lisää tarvikaan. Yhden ilmaisun jälkeen namit jätettiin heittämättä ja siitä lähdön Jeriko teki vielä hyvin, mutta seuraavan jälkeen ei enää olisi niin nätisti kääntynyt paikoillaan, joten toistoja tarvittiin lisää. Nyt tehtiin kaksi laatikkojälkeä joissa molemmissa oli kahdeksan esinettä. Jatkossa voisi tehdä ihan vaan kaarevan jäljen, jolloin treenistä jäisi myös kulmat pois.

Olen nyt ehkä oivaltanut jotain mahdollisesti tärkeääkin erikoisjäljestä, että osa-alueita täytyy pilkkoa ja treenata osissa. Ei ole järkeä tehdä joka kerta pitkää ja kolme tuntia vanhentunutta jälkeä, jos todellisuudessa haluaa vahvistaa jotain muuta kuin pituutta tai vanhan jäljen ajamista. Jokainen osa-alue erikseen omanaan ja sitten niiden yhdistelyä. Niin siitä varmasti hyvä tulee. :)


Troijan kanssa olen aloittanut kepeillä leikkimisen ja nyt niiden etsimisen. Aluksi ollaan siis vaan leikitty kepeillä pihassa ja olen heitellyt niitä, nyt olen sitten käynyt viemässä kun Troijaa pidetään kiinni ja sitten vapautan etsimään. Oikaisin vähän jo siihen, että vein kolme keppiä kerralla, mutta toisen ja kolmannen etsintään lähtö oli Troijalla vähän pohdintaa vaativaa (lähti kyllä tovin mietittyään tai pienellä avulla), joten päätin suosiolla peruuttaa takaisin ja vien nyt vain yhtä keppiä kerrallaan siihen asti, että "missä kepit on?" vihje kirkastuu Troijalle paremmin. Tosi hienosti kyllä nyt etsii ja sinnikkäästikin, ei luovuta vaikka kestäisi löytäminen. Tulee Jerikon työskentely tuosta hyvin mieleen. :)

Toivon mukaan päästään pian sitten ihan jäljille lähtemään keppejä etsimään, on niin kova hinku sinne. Kävin sunnuntaina Tavesin jälkikokeessa talkoissa tallomassa yhden 3-luokan jäljen ja vastaanottamassa keppejä. Kyllä siellä metsässä talsiessa auringon paistaessa puiden lomasta, tuulen humistessa puiden oksissa ja lintujen laulaessa tuli kova ikävä metsäjälkiharrastusta vaikka hyttyset söi ihan hulluna. On se vaan se Mun Juttu, siellä mun sielu lepää. Vaikka satais tai olisi hirvikärpäsiä. Silti. Mitään en toivo niin paljon kuin sitä, että Troijasta kasvaisi isälleen seuraaja tähän lajiin.




Jupiterin kanssa oli tiistaina Annen valmennusagilitytreenit. Oli kinkkinen rata ja paljon haastavia keppikulmia.Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia niillä ja itse rata meni kyllä tosi kivasti. Jupiterin kanssa on löytynyt tosi hyvä yhteismeininki radoille, Jupiter lukee rataa hienosti ja lukitsee esteitä eikä sille useinkaan tarvitse varmistella. Oli kivat treenit kyllä! :) Pitäis ne pirskatin kontaktit vaan tehdä kuntoon!

Jupiter on myös alkanut tarjoamaan lenkeillä mulle tosi paljon seuraamista. Yrittää ehkä kertoa sillä mulle jotain. Jupiter varmaan oikeasti tykkäisi tosi paljon tokoilusta tai rallitokosta ja koska tokoilusta en nyt vaan jaksa innostua, niin aloin Jupiterin kanssa harjoittelemaan vähän puuttuvia alokasluokan rallitokoliikkeitä. Katsotaan sitten mihin tämä johtaa. :)

Nyt ollaan oltu mökillä. Troijalle olen ehtinyt paremmin tekemään keppitreeniä kuin kotona. Samoin Jupiterin kanssa on treenattu. Kotona on niin paljon projekteja, että treenaamiseen irtaantuminen meinaa jäädä. Kunnostetaan tilan vanhaa päätaloa ja siitä pitäisi tulla jonkinlaista kesämajoitustilaa tai vierasmaja/ajanviettopaikka-tyyppinen ratkaisu. :) Onneksi kaikki marjat ei ollut samassa korissa (tai palkat samassa paikassa), koska kun silmä vältti Ukko otti ja söi lähes puoli kiloa pikkuluu-herkkuja. Ei jäänyt kiinni itse teossa, mutta historia, suupielien nuoleminen ja pyöreä maha oli aika vahvat viitteet syyllisen suuntaan...


Troija on käynyt jo muutaman kerran uimassa. Taitaa olla melkein joka kerta veden äärellä pienen rundin uinut. Tekniikka näyttää hyvältä, joten lienee saanut aika hyvät vesipetogeenit molemmilta vanhemmilta. ;) Tässäkin kyllä näkyy Troijan yleinen tomeruus ja varmuus millä se lähtee suorittamaan asioita.


torstai 27. kesäkuuta 2019

Jerikolle IFH1 ja paimennuspohdintaa

Tiistaina oli Jerikolle tämän kauden toinen FH-koe. Olin siis saanut ensimmäisen varasijan kokeeseen jo ennen tuota aiempaa koetta, enkä silloin vielä tiennyt ilmaisuongelmasta tai siitä, että lähden vaihtamaan ilmaisutapaa. Olisin toki voinut perua kokeen, mutta lähdettiin kuitenkin. Suoraan sanottuna jännitti todella paljon, että Jeriko tekisi nyt täydelliset maahanmenot kaikilla esineillä ja toisaalta mulla oli edelleen paljon epäselviä alueita ilmaisulla toimimisesta kokeessa: koska saan kehua, miten toimin liinan kanssa kun se jää lenkille koiran taakse jne. Ilmaisuista lähtöihin ei myöskään treeneissä oltu oikein voitu keskittyä, kun lähinnä keskiössä oli se, että Jeriko ylipäätään ymmärtää että nyt esineet taas tuodaan mulle. Jotain tuomarilta kysyinkin ennen suoritusta, mutta en kehdannut kaikista epäselvyyksistä edes avautua, ettei kävisi liian ilmeiseksi millaisilla eväillä ollaan kokeeseen tulossa...

Olosuhteet oli aivan täydelliset. Koepellot rehupeltoja, joissa kasvuston mitta ehkä noin 15cm ja meidän suorituksen aikana ei edes tuullut juurikaan. Paalulta lähtiessä ja ensimmäisellä suoralla Jeriko oli ehkä ihan aavistuksen epävarman oloinen normaaliin verrattuna. Kaipa se liittyy varsinkin viimeiseen kunnon treeniin joka meni niin kaikella tavalla pieleen kuin voi mennä. Onneksi Jeriko kuitenkin yleensä tsemppaa epäonnistuneiden treenien jälkeen ja niin nytkin. Se jäljesti mielestä aikas hyvin, ei ehkä ihan syvimmistä syvimmällä nenällään ja joitain pikku herpaantumisia tuli mitä ei normaalisti noin hyvissä olosuhteissa tulisi, mutta kuitenkin niin että sieltä liinan päästä katsoessa pää pysyi paria herpaantumista lukuunottamatta hyvin alhaalla.

Ja ne esineet. Herra siunaa kun jännitti! Jeriko otti esineet suuhun, seisahtui hetkeksi ja toi sitten kaikki korrektisti mulle eteen. Kolmannella esineellä joku aivopieru, ja Jeriko lähti ihan 90 asteen kulmassa sivuun ja annoin toisen käskyn ettei mene liinan mittaa omille teilleen. Sen jälkeen nosti jäljen ja jatkoi normaalisti. Nyt en ihan joka kulmaa muista, mutta yhdessä meni hieman enemmän yli, muutamassa 0,5-1 koiran mittaa ja pari kulmaa meni aikalailla raiteilla. Ekaa harhaa tarkasti puoli liinan mittaa, toiseen ei juuri reagoinut.

Olin kyllä aika onnesta soikeana kun päästiin loppuun! Mika Mattila arvosteli hyvin tarkasti, otti pisteitä pois joka suoralta liian korkeasta nenästä (en tosiaan nyt sitten osaa sanoa takaa päin, että kuinka korkea se oli, mutta pää oli alhaalla), temponmuutoksista kulmien tai esineiden jälkeen, tuosta ekan harhan tarkastamisesta sekä esineilmaisuissa tuosta hetken tuumauksesta ja kolmannen kiepauksesta. Kokonaisuudessaan pisteitä 78p ja IFH1-koulari! :))



Nyt sitten keskitytään treenaamaan ja katsotaan ollaanko syksyllä valmiita 2-luokkaan. Esineilmaisua täytyy vielä huomattavasti vahvistaa ja erityisesti harjoitella mun ja Jerikon toimintaa ilmaisun jälkeen. Minun pitää ottaa koiran yli liina kiinni koiran takaa, jotta voin jarruttaa, ja Jerikolle pitää vahvistaa sitä, että kääntyy jäljestämään heti takaansa eikä hölköttele sinne missä esine oli ja jatka sieltä. Lisäksi mun pitää oppia itse vähän edes vaikuttamaan Jerikon tahtiin. Jos ihan vähän himmaisin omaa kävelyä, niin kulmat olisi helpompi tehdä vielä tarkemmin.

Maanantaina Pete kävi meillä kouluttamassa. Jupiterin kanssa olen luisunut hyväksymään sellaisen sinnepäin-tekemisen, kun en uskalla siltä vaatia paljoa siinä pelossa, että se paineistuu ja lähtee menemään. Vaikka toisaalta ei se ole koskaan missään perus ajotreenissä tmv sillä tavoin ahdistunut. Häkitys ja jakotreenit on sitten omansa. Alitajuisesti olen tämän jo vähän aikaa tiedostanutkin, jotenkin siihen ei vaan ole ollut itsellä selkärankaa puuttua. Kun Pete sitten kysyi, että tälleenkö Jupiter toimii aina, niin osasin kyllä kertoa, että kyllä se on paljon paremminkin osannut. :D

Ja kun sitten lähdettiin vaatimaan täsmällistä työskentelyä, niin sitähän saatiin. Meno alkoi näyttämään taas aika mallikkaalta. :) Vähän valoi sellaista uskoa, että ehkä sen kanssa vielä pystyy kisaamaan ja saavuttamaankin jotain.

Tiistai-aamuna ennen jälkikokeeseen lähtöä vedettiin kyllä taas mattoa vähän jalkojen alta. Tai ainakin tuotiin asioita perspektiiviin niin, että on pakko alkaa erottelemaan kisapaimennus ja työkäyttö toisistaan. Otin karitsoilta papananäytteitä loistutkimuksia varten. Tämä taitaa olla nyt kolmas kesä kun matolääkitsen vain eläinlääkärin ohjeen mukaan papananäytteen perusteella. Otettiin ensin pässikaritsat häkkiin ja niiltä näytteet ja sitten uuhiporukan karitsoille sama homma.

Troijahan livahti tässä häkitysvaiheessa portin ali ja itse asiassa auttoi aika hyvinkin häkittämisessä, kun Jupiteria jännitti ja se jähmi. Troijalla toimii tasapaino kyllä aika hyvin. :) Kun porukka oli häkissä Troija jäi hengailemaan häkin ulkopuolelle ja välillä kaarteli häkin sisällä olevia lampaita, mutta ei häirinnyt suuremmin. Sen sijaan Jupiter poistui mun huomaamatta paikalta ja kun nostin katseeni, niin se oli kyljellään maassa pyrkimässä kaivautumaan portin oli pois treeniaitauksesta jossa oltiin.

Sain sen kutsuttua vielä takaisin ja kun annoin Tehobaktia karitsoille (osalla mahat löysällä) ja työnsin hoidetut häkistä ulos, niin kutsuin Jupiterin häkin väliin pitämään niitä poissa häkiltä. Tätä Jupiter teki tosi itsenäisesti ja hyvin, tasapainotteli vauhdikkaastikin häkkiä kohti pyrkiviä lampaita ja ajoi ja piti niitä kauempana musta välittämättä. (tässä vaiheessa Troija oli vielä sisälle ettei ole jaloissa) Kunnes sitten häkin sisällä lampaat kolisteli häkkiä, niin Jupiter herpaantui ja pakeni uudelleen portille haluten kaivautua pois. :( Viimeinen silaus oli, kun otin 2-3 kolmea viimeistä karitsaa häkin sisällä kiinni ja tarvitsin koiraa pitämään niitä paikoillaan ja otin Jupiterin sisälle häkkiin. Se ei kertakaikkiaan pystynyt työskentelemään siellä lainkaan, pyrki ensin mun jalkoihin, mutta sitten kun se ei tuottanut tulosta, niin kiipesi ja luikerteli metallielementin ylempien pienojen välistä karkuun.

Näitä reaktioita katseltuani kävi minulle viimein päivänselväksi, että Jupiter ei hyödy ja opi siitä, että otan sitä töihin mukaan. Se ei kertakaikkiaan kestä työtilanteita eikä sellaisiin pakottaminen ole varmaankaan sen henkisen hyvinvoinnin kannalta edes hyväksi. Stressitasot nousevat merkittävästi ja tiedä sitten kuinka kauan niillä kestää laskea. Luulen, että merkittävä osa pelkoa liittyy äänipelkoihin, koska metallielementtien kolina sai Jupiterin myös erittäin hyvästä ja keskittyneestä mielentilasta valitsemaan välittömästi homman jättämisen ja poistumisen, vaikka muuta painetta ei tullut mun tai lampaiden osalta siihen (kolinan aiheutti eri porukka kuin se mitä Jupiter oli pitämässä).

Siinä mielessä ikävä tilanne, että Ukolla on nykyään niin huono kuulo, ettei sitä voi oikein käyttää muissa kuin yksinkertaisissa peruskuljetuksissa tmv, joissa ei tarvitse ottaa käskyjä. Lisäksi Ukolla on kyllä taipumusta myös säätää itsekseen tai jos se jää paikoillaan, niin se jää silmään jumiin eikä pysty enää reagoimaan vaikka lampaat lähtisi tulemaan ohi. Jerikoa en olisi halunnut enää paimennustöillä rasittaa ihan jo iän vuoksi. Pelkään, että se loukkaa itsensä jos joaiutuu juoksemaan paljon meidän ojaisessa ja kantoja täynnä olevalla laitumella.

Otin kuitenkin Jerikon sitten eilen hommiin (annettiin uudet Tehobakt-annokset) ja täytyy sanoa, että kyllä siinä sitten omakin sielu lepäsi. Jeriko haki sokkohakuna lampaat laitumen peränurkasta n. 250 metrin päästä korkeasta heinikosta ongelmitta. Häkityksen jälkeen Jeriko jäi häkin viereen makoilemaan rentona ja valmiina jos jotain vielä tarvitaan. Kyllä siinä oli rento mieli tehdä itse hommia, kun ei tarvinnut kannustaa ja tsempata tai maanitella koiraa tulemaan apuun jos apua tarvittiin. Näin ollen Jeriko joutuu sitten kuitenkin vielä jatkamaan luottopakkina näissä hommissa ainakin toistaiseksi.


Troija on kyllä osoittanut yllättävänkin paljon paimennusviettiä. Yllättävä tarkoittaa toki tässä yhteydessä sitä, että eihän mulla sen suhteen ollut oikeastaan mitään oletuksia. Flänkit tulee siltä  luonnostaan ja ne aukeaakin aika kauniisti. Se tasapainottaa myös aika luontaisesti ja toisaalta itsenäisesti pysähtyykin, kun lampaat on mulla tasapainossa. Kohti hiipimistäkin on alkanut tulemaan jonkin verran, mutta jos lampaat lähtee juoksemaan, niin flänkille lähtisi siitä sitten herkästi. Tosin eihän se ole ollutkaan lampailla nyt kuin vasta neljä kertaa luvan kanssa. Nyt kuitenkin into on alkanut kasvamaan ja vauhtia tullut lisää, joten pohdintaan menee, että hyötyykö Troija käynneistä lampailla vaikkapa parin viikon välein, vai pitäisikö se jättää pidemmäksi aikaa kasvamaan, kun varsinaista kouluttamista ei kuitenkaan voi vielä aloittaa pitkään aikaan..

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Aikamoista jälkitreeniä

Sovittiin torstaina Ilonan kanssa treeneistä ja koirien uittamisesta. Jerikolle halusin jälkitreenin ja jäljelle harhan. Ajoin edeltä naapurin pelloille joille mulla on treeniluvat todetakseni, että (piru vie) heinää ei oltu vielä ajettu ja pellot oli polven korkuisessa heinässä. Harkitsin jo soittavani Ilonalle, että perutaan koko homma, mutta sitten tulin siihen tulokseen että ei, erilainen treeni sekin ja jännä nähdä miten Jeriko jäljestää, kärsiikö jäljestystuuli korkeasta heinästä.

Hienoa oli huomata, että vaikka jäljellä pysyminen oli ymmärrettävästikin helppoa, niin jäljestystyyli ei kärsinyt yhtään, vaan Jeriko jäljesti syvällä nenällä ja normaaliin tapaansa. Kulmat meni todella hienosti kuin raiteilla, olosuhteetkin toki siihen oikein oivalliset.

Yhteiskehuttiin esineistä ja niiden tuomisesta. Jäljellä oli viisi esinettä, joista muiden ilmaisut meni hienosti ja  Jeriko lähti kivasti niitä itse tuomaan, mutta toiselle harhalle Jerikoa olisi kutkuttanut kovasti lähteä ja sen jälkeisen esineen ilmaisi maahanmenolla. Nyt on todella erikoinen tilanne, kun kokeissa haasteet on selvästi saaneet Jerikon nostamaan esineitä suuhun, mutta nyt vähän päinvastoin. Hyvä treeni kuitenkin mielestäni.




Siellä se häntä näkyy... :D 

Jupiterille tehtiin agilitytreeniä. Puomi on mulle ollut jo pitkään dilemma jota en vaan saa ratkaistua, teenkö sille pysäytyskontaktia vai juoksaria. Juoksarit on hyvinkin paljon muodissa, mutta näin isolle ja pitkälaukkaiselle koiralle ei välttämättä kuitenkaan kovin helppo vaihtoehto. Toisaalta pysäytyskontaktitkaan ei ole lähtenyt ihan heti aukenemaan. Vähän olin jo miettinyt juoksareita, mutta nyt sitten taas päädyttiin treenaamaan Jupiterille pyssäreitä. Vitsi mitä päättämättömyyttä. Mutta ihan ok lähti aukenemaan.

Keinu sujuu ihan ok, mutta A:n kontaktilla oli yllättäviä vaikeuksia ja loikkia kontaktin yli tuli paljon. Selvästi A:lla juoksari vaatii Jupiterilta paljon jarruttamista, että saa alastulolle toisen laukan mahtumaan. Tämä on kyllä aika harmillista ja vastoin juoksarin ideaa, että koira saisi juosta täysiä... Hankalaa. Troija sai myös vähän paukutella keinua. Lelupalkalla tämän sheippaamista jatketaan, paukuttelu itsessään ei jännitä vähäisissäkään määrin, kunhan vaan tajuaa mistä palkka tulee. :)

Uimassa käytettiin koiria Rutajärvellä ja vaikka kalliolta olikin vaikea veteen mennä, niin kerran Troijakin pulahti pienen muutaman vedon kiepin. Jos olisi ollut vähemmän härdelliä aikuisista koirista, niin olisi ehkä innostunut enemmänkin.



Tänään sitten treenit ajetulla pellolla Lilin kanssa. Keksin, että tehtäisiin jäljet tarkoituksella ristiin niin, että molemmat saa siitä harhat. Vasta jälkien tallaamisen jälkeen tajuttiin, että toisellehan tulee varsin vahva harha, kun toinen ajaa jälkensä ensin. Mutta mitäpä noista, päätettiin että Jeriko ottaisi tämän haasteen nyt vastaan.

Lisäksi kuitenkin Jerikon jälkeä tallaamaan lähtiessä otin väärän purkin mukaan, eli toisin sanoen Troijan jälken loppupalkan jossa kosteaa kissanruokaa eikä siis mahdollisuutta pudotella nameja jäljelle. Samantein sitten myös "kokeenomainen" namiton jälki. Ja jos tässä ei vielä haastetta riittänyt, niin tuuli aivan hulluna ja sitten kun molemmat jäljet oli tallattu, pellolle ilmestyi läheiseltä mökiltä isä ja poika heittelemään frisbeetä..........

Jälkien vanhetessa tehtiin Troijalle sen oma treeni. Sille ei namit oikein ole maistuneet, joten sille ei myöskään ole vielä jäljestyksen ajatus kunnolla auennut. Tehtiin nyt niin, että Troija sai katsella kun Lili tallasi jälkeä, näytti lähtiessään kissanruokapurkkia ja lelua, ja huhuili välillä Troijaa jäljeltä. Tällä saatiin kyllä innostusta nousemaan ja vaikka namit ei edelleenkään jäljellä kiinnostuneet (tämä oli ennakoitavissa, mutta niitä laiteltiin silti), niin nyt Troija alkoi kuitenkin käyttämään nenäänsä jotta löytäisi maaliin. Kissanruoka lopussa maistui ja sitten lopuksi leikki vielä paremmin. :)


No sitten se Jerikon jäljen ajo. Huoh. Isä-poika -pari oli siis tallaillut ilmeisesti siksakkia ainakin lähtösuoralla, mahdollisesti myös viimeistä suoraa. Ekalla suoralla oleva esine jäi, kun Jeriko tarkasteli harhoja. Vähän turhan kiinnostunut oli harhoista kyllä, mutta pääsi niistä yli ja sitten jatkettiin. Toinen esine löytyi, mutta olin jotenkin itse mennyt vähän sekaisin, enkä  yhtään huomannut avittaa sitä lisäkäskyllä ennen kuin oli jo maassa. Pyysin siitä sitten tuomaan. Sitten tuli harha, josta Lili oli siis kävellyt kerran yksin ja toisella kertaa ah-niin-ihanan Rinan kanssa. Jeriko ei päässyt tästä millään yli. Kyllä narttukoiran haju voitti oman jäljen 6-0, ei voi mitään.

Mulla ei pinna oikein pitänyt ja v-käyrä alkoi nousemaan, kun lisäkäskyistä huolimatta ei luopunut Rinan hajuista ja jatkanut eteenpäin. Äänestä kuuluva v-käyrän nousu myös ekaa kertaa jäljellä koskaan (no, v-käyrä ei tällä tavoin ole ennen noussutkaan) hämmensi Jerikoa eikä sitten oikein vaan pystynyt tekemään mitään muuta kuin pyörimään Rinan jäljen päällä. Talutin sen sitten reippaasti eteenpäin harhajälkimerkin eteen (jonka etupuolelta 5-10m päästä harha oikeasti meni), jotta tiesin, että oli varmasit jälki, mutta Jeriko jumitti paalulle, tarjosi vaan maahanmenoa. Hyvänenaika kun hermo oli koetuksella. Käveltiin sitten vaan eteenpäin ja odotettiin, että Jeriko ottaisi jäljen uudelleen, tarkkaa jäljen kulkupaikkaa ei enää tiedettykään.

Hetken päästä Jeriko sitten laskikin nenän maahan ja itse asiassa löysi melko pian esineen. Tultiin kuitenkin oikaisseeksi yksi kulma. Esineellä Jeriko oli taas jo oma itsensä tai jopa riehakas vastapainoksi mun ärsyyntymiselle. Jatkettiin eteenpäin, mutta loppusuoralla oli taas vähän tarkastelua ja tästä päättelen, että isä ja poika oli siinäkin seilaillut. Esineet kuitenkin löytyi, mutta ilmaisut ei nyt onnistuneet kun itsekään en ollut lainkaan kartalla kaiken säätämisen jälkeen. Huoh.

Kaiken säätämisen päätteeksi kaksi esinettä jäi peltoon ja päätin sitten ottaa Ukon niitä etsimään vähän silläkin, jos Jerikoa harmittaisi se että Ukko pääsee hommiin. Eka esine löytyi kohtuullisen nopeasti, mutta aluksi oltiin vähän hukassa siitä, että mihin se toinen olikaan jäänyt, mutta lopulta tajusin, että se oli jäänyt oikaistun kulman tienoille ja kun sinne päin liikuttiin niin Ukko löysi sen nopeasti. :) Hyvä, että on tällainen paikkaajakoira käytettävissä. :D

Mutta aikamoinen katastrofi-treeni. Oikeastaan kaikki mikä voi mennä vikaan myös meni. Tein nyt illalla vielä pihassa esineiden etsintää ja se sujui taas normaalitapaan, Jeriko etsi innokkaasti ja toi iloisesti.

Troijalle tein myös keppileikkiä nyt toisen kerran. Leikin kahdella kepillä ja sitten heitin niitä korkeampaan nurmikkoon. Hienosti alkoi nenä käymään ja lopulta Troija haistellen etsi toisen hetken jo "kuolleena" nurmikon kätköissä olleen kepin sen jälkeen kun oli toisen heitetyn etsinyt. Kyllä se jäljestyksen into tästä vielä löytyy. :)

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Jeriko RTK2, jäljestystä ja paimennusta

Jerikolla oli viime viikonloppuna viimeinen avoimen luokan rallitokokoe. Edellinen koe oli ollut helmikuussa enkä suoraan sanottuna talven ja kevään aikana oikein muistanut edes koko koekalenteria katsoa. Enkä kyllä muistanut treenaillakaan. Sitten kun ajatus tuli mieleen ja sain paikan, ehdin kaksi pientä treeniä tehdä. :D

Suoritus oli muuten hyvä, mutta siinä kyllä itselle kirkastui, että pitäishän tuollaisen "konkarinkin" treenata vähän enemmän ja tehdä pidempiä pätkiä palkatta, jotta ei tule sellaisia palkan-vaatimis-haukahduksia. Toisessa eteen istumisessa Jeriko tuli vinoon ja herpaantui hetkeksi jotenkin muutenkin, siitä -1p. Tuloksena 99/100p ja luokan voitto. :)



Olen alkanut Jerikolle nyt tehdä muutosta ilmaisutapaan erikoisjäljellä eli vaihtoa maahanmenosta noudoksi. Kotipihassa olen piilotellut esineitä keppileikki-tyylisesti ja Jeriko on niitä sitten etsinyt ja noutanut. Kotipihassa sujuu kyllä ihan moitteetta, tehtävä kokonaisuudessaan on niin tuttu ja selvä, että löydökset pitää tuoda mulle.

Tänään ehdin ekaa kertaa tekemään jälkeä FH-kokeen jälkeen. Jäljelle laitoin kuusi esinettä, joista ensimmäisellä Jeriko ehti mennä maahan ja pyysin sitten tuomaan, toisella ehdin ennakoida ja sanoin "tuo", jolloin Jeriko toi esineen. Kaksi seuraavaa Jeriko itse toi mulle hienosti. Viides esine jäi. Jeriko tarkisteli siinä kovasti ja toisaalta oli välillä jäljestä sivussa, en oikein osaa sanoa miksi, ja jäi sitten siihen ilman, että itsekään oikein näin, että mihin. Viimeiselle esineelle Jeriko meni maahan. Toivottavasti saan pian varmuutta tuohon tuontiin.

Jupiterin kanssa olen vähän yrittänyt aktivoitua sekä agilityn että paimennuksen treenaamisessa. Paimennuksessa on tehty viime aikoina rauhallisia flänkkejä. Kriteerinä lähinnä rentous ja laukatakin saa, kunhan ei lähde kaahaamaan. Suullisilla käskyillä tämä sujuu jo melko hyvin, mutta pillin kanssa on haastavampaa ja toisaalta jatkuvaa ylläpitämistä se kyllä vaatii ja jos en itse pysty keskittymään siihen 100% kun tekee vaikkapa jakoa, niin kaahottamiseksi menee herkästi taas. Jakoon pitäisikin saada Jupiterin paremmin keskittymään ja rentoutumaan. Toivoisin saavani rakennettua Jupiterin tekemiseen vähän enemmän rauhaa ja rentoutta niin, että se sitten pysyisi tekemisessä mukana ilman, että asiaan koko ajan joutuu puuttumaan.



Välillä Jupiterin meno on omaan makuun vähän turhankin sähäkkää ja kun olen näitä makuasioita miettinyt, niin omaan makuun sopii ehkä paremmin sellainen pehmeämpi/rauhallisempi meno, kuten esimerkiksi Ukolla. Ukossa on kyllä todella paljon hienoja ominaisuuksia paimennukseen ja on vaan harmi, että Ukon alkutaipaleella olin vielä niin kokematon, etten osannut valjastaa sen ominaisuuksia ja sitten myöhemmin kuulon heikentyminen esti yritykset viedä Ukkoa paimennuksessa eteenpäin..

Mutta nämä on nyt näitä. Jupiterin hyvin erilainen tyyli on mulle taas uutta ja tuntuu välillä saippualta käsissä ja toisaalta sen herkkyyskin on mulle uutta. Jokainen koira näyttää tuovan jotain uutta opeteltavaa. :D

Agilityn suhteen on edistymistä ja toisaalta vähän jumittamista. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla ja keinukin sinänsä onnistuu, mutta kyllä se on Jupiterille jännittävä este eikä Jupiter meinaisi jäädä keinulle vaan "pudottautuu" siitä pois vaikkei olisikaan säntäämässä eteenpäin. Keinulle tarvisi siis asennetta edelleen enemmän ja toisaalta kestoa, että oikeasti jää sinne seisomaan. Puomin suhteen olen käynyt edelleen kamppailua, että pysäytys vai juoksu. Pyssäri ei oikein ole lähtenyt sujumaan sillä ja toisaalta koen jotenkin halua tehdä juoksaria vaikka ajan rajallisuus tulee siinä vastaan... Argh. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, päättää kunnolla mitä aikoo tehdä ja järjestää sitten aikaa sen treenaamiseen.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Erkkari ja FH-koe

Kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen päätin sitten ilmoittautua erkkariin. Alunperin oikeastaan mietin, että jos Troija olisi ollut jo pikkupentuiässä, niin voisi olla sen kanssa ihan kiva, mutta se on tosiaan turhan nuori. Sitten tajusin, että jos Troijan juoksujen myötä tulee ajankohtaiseksi kastroida Jupiter, niin olisi kuitenkin hyvä yrittää hankkia sille H sitä ennen. Niinpä lähdettiin sitten H:ta metsästämään "matalan kynnyksen" näyttelystä. ;) Jerikon ilmoitin, kun mulle vinkattiin, että urosten tuomarilla on itsellään soopeleita bortsuja eli toisin sanoen väri ei ainakaan olisi kauhistus.

Eilinen päivä oli todella pitkä ja paahteinen. Oli niin kuuma, että itselläkin oli tuskaista. Automatkat taisi myös olla aika kuumaa kyytiä takaluukussa, kun tuskinpa ilmastointi sinne asti kovin paljoa jäähdyttää. Troijalla menikin maha löysälle kesken päivän. Ihmettelin kun alkoi kitisemään häkissä niin paljon eikä ollut ollenkaan tyypillistä käytöstä. Sitten kun sen otti häkistä, niin tulikin ripaskat. Vetenä tuli lopulta, mutta käytin sitä vähän vedessä vilvoittelemassa ja sitten melko nopeasti mahan vääntö menikin jo ohi ja sen jälkeen Troija nukkui rauhassa häkissä ja leikki sitten innokkaasti isompien pentujen kanssa ja muutenkin varsin mallikkaasti ja reippaasti käyttäytyi. Nestettä annettiin kaikille koko ajan reippaasti.

Olin ilmoittanut sekä Jerikon että Jupiterin käyttöluokkaan ja alkuperäinen suunnitelma oli, että Tuija esittäisi Jerikon ja mä Jupiterin. Tämä piti ehtiä ihan hyvinkin, koska Tuijalla oli oma koira vasta narttujen veteraanikehässä. Kävi kuitenkin niin, että kehät juoksi aivan eri tahtia ja lopulta em. kehät olikin aika lailla samoihin aikoihin. Saatiin järjestettyä niin, että vetotreeneistä ja -kisoista tuttu Elina tuli esittämään Jupiteria ja itse esitin Jerikoa. Siinä kiireessä tehtiin ehkä koirajako väärin päin ja olisi pitänyt antaa Jeriko Elinalle, tosin en usko että olisi lopputulokseen välttämättä suuresti vaikuttanut. Jupiter meni tosi hienosti Elinan kanssa kun harjoittelivat ennen kehää.

Itse sain Jerikon aika kivasti esiintymään ja Jerikolle tulikin tuloksena KÄY1 ERI ja SA. Aika hieno tulos erkkarista kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen! Se täytyy sanoa, että neuvo juoksuttaa harjoitellessa namikupille oli oikeasti todella hyvä enkä ole kyllä aiemmin tajunnut kuinka ison eron voi tehdä koiran liikkeeseen kun sitä todella harjoittelee! No, paras uros kehässä ei sitten sijoitusta. Se olisikin sitten ollut jo vähän liikaa makeaa mahan täydeltä. ;)

Jerikon arvostelu: Sable/white. Good head proportions. Ears good when used. Good neck and depht of chest. Good body proportions. Tail adequate. Moved out well.

Jupiter esiintyi alkuun todella hienosti Elinan kanssa. Siitä on hieno kuvakin, kun rivissä on seisotettu. :) Myös kun tuomari tuli katsomaan pääpuolelle, Jupiter oli vielä hyvin mukana, mutta jännittyikin kovasti kun takaosaa käsiteltiin ja alkoi väistämään. Väisti niin voimakkaasti, että tuomari luovutti lähestymisyrityksissään. Elina sai hienosti väistämään ryhtyneen ja istumaan laittaituneen Jupiterin vielä kiepautettua jaloilleen ja uudelleen seisomaan ja juoksutus vielä onnistui. Kuitenkin pitkälti tuon väistämisen vuoksi arvosana T.

Jupiterin arvostelu: Smooth coat. Adequate neck, good body proportions. Tail of good lenght. Erratic on move. Needs to be happier when handled.

Eli H:n metsästystä jatketaan sitten jossain pikkunäyttelyssä ja sitä ennen harjoitellaan paljon sitä, ettei paineistu vieraan kopeloinneista. Hassuahan tuossa on se, että Jupiter on niin ihmissosiaalinen ja avoin, mutta silti voi paineistua jostain hassusta jutusta.

Troijasta taitaa vielä tulla aikamoinen vesipeto. Torstaina oli kans niin kuuma päivä, että lähdettiin vaan Ilonan ja koirien kanssa järven rantaan. Troija oli ekaa kertaa järven rannassa, mutta vesi kiinnosti kyllä kovasti. Kerran putosi törmältä vahingossa veteen, mutta kapusi sieltä sitten vaan ylös sen suuremmin säikähtämättä. Jonkin aikaa Troija dilemmaansa pohti (halu mennä järveen, mutta ei tiedä oikein että miten), kunnes sitten kylmän viileästi lähti vaan Jerikon perässä uimaan. Ehdin jo vähän miettiä, että kuinka kauas lähtee, että pitääkö jo lähteä pelastamaan ja huudella takaisin, mutta kääntyi sitten ja teki pienen sopivan lenkin rauhallisella ja hyvällä tekniikalla uiden, ja palasi sitten rantaan. :) Toisen uintikiepin Troija teki eilen erkkarin jälkeen, kun mentiin isolla koiraporukalla rantaan. Jotenkin tässäkin näkyy se rohkeus niin hyvin, että ei suuremmin viitsi jännitellä.

Musta tulee uimahullu



Kotiin tullessa olikin Valkeakoskella kunnon ukkosmyrskyä. Pieni tauko ukostamisesta juuri kun tultiin pihaan, mutta kun tavaroita ja koiria otti autosta, niin alkoikin taas jyrisemään ja sittten sitä jyrinää riittikin koko illan. Troija ei sen kummemmin reagoinut, mutta Jupiter pelkäsi kyllä todella pahasti. :( Ulkoa pinkoi talon ovelle ja hyppäsi sitä vasten, että pääsisi äkkiä sisään, ja sisälläkin seurasi mua. Paikoilleen asetuttuaan Jupiter meni jo vähän "tiloihin", tärisi ja hytkähteli, läähätti ja kuolasi. Pahaa teki katsoa, kun toisella on fyysisestikin niin paha olla. Ruokaa ei pystynyt syömään ja iltalenkillekään Jupiter ei suostunut lähtemään vaikka silloin ei enää ukostanut. Lopulta Jupiter meni tarpeilleen vasta yöllä, kun Jerikollakin oli maha löysällä.

Aamulla olikin sitten jännä, että mikä Jerikon tilanne on ja voidaanko lähteä jälkikokeeseen. Uskoin mahan löysyyden johtuvan myös lämmöstä ja se menikin kyllä sitten yön aikana ohi, eikä aamulla enää tullut mitään. Jeriko oli myös voinniltaan täysin normaali, joten lähdettiin Säkylään. Meillä oli jälki nro 3. Jotenkin mun tuurilla tämä oli taas jälki, joka oli vähän eri paikassa kuin muut jäljet. Päivä oli todella tuulinen ja alustana ajettu rehupelto. Tuomari totesi jo ennen kokeen alkua, että aika haastavat olosuhteet. Meidän jälki oli tosiaan hieman erillään muista ja siellä tuuli vieläkin kovemmin. Jeriko teki kuitenkin niin hyvin töitä kuin niissä olosuhteissa tällä peltojälkikokemuksella on mahdollista, jäljesti maavainuisesta ja nenä matalalla, haki aina uudelleen takaisin jäljen päälle vaikka tuuli painoi hajuja minne sattui. Kulmissa oli haastetta, mutta niistäkin selvittiin, ekaa harhaa tarkasteli, toiseen ei ilmeisesti reagoinut enää juuri mitenkään.

Kompastuskiveksi muodostui kuitenkin esineilmaisu. Kaikki esineet löytyi, kahdelle ensimmäiselle Jeriko meni maahan, mutta otti niitä silti suuhun. Kolmatta Jeriko lähti tuomaan noin kolme metriä mua kohti ja meni sitten maahan ja viimeisen toi ihan mulle asti. Kaikki esineet siis hylättyjä. Tästä johtuen pisteitä jäi 65p eikä koularia.



Jouduin nyt ihan syvästi alkaa miettimään tuota ilmaisutapaa. Viime vuonna ensimmäisessä kokeessa Jerikon mielentila kaiken kaikkiaan oli väärä ja silloin esineen suuhun ottamisen saattoi kuitata sillä. Nyt Jeriko oli kuitenkin tekemässä oikeaa asiaa, työskenteli muuten hyvin, mutta kun keskittyminen meni itse jäljellä pysymiseen, ei enää pystynyt miettimään ilmaisutapaa.

Alun perin päädyin Jerikon kanssa maahanmenoon FH-jäljen ilmaisussa, koska metsäjäljellä sillä on aika useinkin ollut sellaista, että on ottanut kepin vaan suuhun ja jäänyt jäljen päälle seisomaan. Se ei ole halunnut luopua jäljestä ja on siis jäänyt siihen odottamaan, ja ajattelin, että maahanmeno jäljen päällä voisi kuitenkin olla mieluisampaa kuin korrekti noutoliike. Saatoin kuitenkin olla väärässä.

Treeneissä ilmaisut ovat olleet hyvin varmoja, mutta koetilanteessa mukaan tulee vielä paljon muita asioita, jotka varmaan vaikuttaa siihen, että Jeriko kuitenkin palaa siihen ekana opittuun ilmaisutapaan. Näin ollen luulen, että Jerikostakin tulee nyt noutamalla ilmaiseva erikoisjälkikoira ja toivon, että saadaan se hyvin toimimaan.

Jerikon työskentelyyn muuten haastavissa olosuhteissa olen kyllä todella tyytyväinen. :) Lili ja Rina sai kokeen ainoan koularin ja oltiin ainoat jotka pääsivät jälkensä loppuun saakka, joten saavutus sekin.

torstai 30. toukokuuta 2019

Paimennusta ja jäljestystä

Nappularuokintaan on melko lailla kokonaan siirrytty ja täysin ongelmitta niin kuin arvelinkin. Kellään pojista ei ole ollutkaan mitään ongelmia mahojen kanssa eikä mitään herkkyyksiä. Tällä nyt siis mennään ja mahdollisesti lisätään ajoittain kypsennettyä lihaa, erityisesti rasvaista lihaa, nappulan sekaan. Mahdollisesti pitäisi nyt sitten myös aktivoitua hampaiden pesemisen kanssa, koska koirien syödessä luita en ole suoraan sanottuna pessyt hampaita lainkaan ja on pysynyt hyvinä ilmankin.

Troija on monessa asiassa aivan kuin isänsä, hyvässä ja pahassa. Yksi hieman huono asia on se, että ruoka ei oikein maistu. Ei maistunut Jerikollekaan pentuna. Jotenkin sille kuitenkin asioita sai ihan hyvinkin opetettua ja toisaalta pikku hiljaa ruuan arvo kasvoi ja toimii nykyään oikeinkin hyvin palkkana. Jaksan uskoa, että näin käy Troijankin kanssa. Nyt on ollut kuitenkin ollut sellainen paasto meneillään että rokotuksilla Troija painoi vielä 6,5kg ja seuraavana päivänä 6,3 kg! Energiaa ja vauhtia kyllä riittää, joten kipeä se ei kyllä taida olla, mutta ruoka täytyy saada uppoamaan paremmin! Niinpä keittelin hirvenlihaa Troijalle ja se on uponnut hyvin ja nappulatkin sitten vähän paremmin kun on hirvenlihan keitinvedellä ne turvottanut.

Koska ruoka ei kovin hyvin maistu, ei jäljestyskään ole meinannut lähteä sujumaan. Tänään kuitenkin alkoi motivaatio löytymään, kun tein lyhyen jäljen niin, että vein jäljen päähän kissanruokapurkin ja hetsasin sillä lähtiessäni ja huhuilin vielä jäljeltä avoimeen takaluukkuun, että täällä tämä herkku nyt menee. Kyllä se kissanruoka sitten jäljen päässä maistuikin. :D

Troija on kyllä aikamoinen pakkaus. Se on vähän kovapäinen, just sellainen kuin halusinkin. Luoksetulo ei vielä ole mitenkään varma, varsinkin namipalkka saa Troijan istumaan laskelmoimaan, että kannattaako. Lelupalkalle kyllä tulee kivasti, kun taistelutahtoa löytyy. Troija on myös aika päättäväinen ja itsevarma, kun se jotain haluaa. Esimerkiksi aloittaa itse oman sytyttelynsä lampaille. Noin niin kuin jo tuossa 2-3 viikkoa sitten ensimmäisen kerran karkaamalla ensin pässeille ja sitten isolle laitumelle missä uuhet ja karitsat ovat. Näistä johtuen Troija on sitten päätynyt ulkolemaan liina perässään, jotta enemmän karkailut estetään.

En ollut aikonut Troijaa ottaa lampaille kuin aikaisintaan 16 viikon tietämillä, mutta näillä oma-aloitteisilla sessioillaan, kun mä juoksen sen perässä yrittäen sitä saada kiinni, se näytti jo selvää pyrkimistä lampaiden pääpuolille niitä kääntämään/pysäyttämään. Tänään otettiin pieni sessio tuossa treeniaitauksessa liinan kanssa suunnitelmallisesti ja kyllähän sieltä ihan hyvää ajatusta flänkkäämisestä löytyy vaikka vauhti ei vielä riitäkään. Olispa kyllä hieno juttu jos jonkinmoista paimennusviettiäkin löytyisi. Mielenkiinnolla odotellaan ja nyt pidetään Troijaa kyllä poissa lampailta jonkin aikaa, että jalat ehtisi kasvaa. ;)

Jupiterin kanssa ollaan harjoiteltu rauhallisia flänkkejä. Flänkit lähtisi herkästi kuin tykin suusta mistä lampaatkaan ei oikein tykkää, joten tarkoitus olisi löytää nyt rauhallisempi tahti. Kun suurin piirtein kuinkaan käskyt ja komennan juoksemisesta, olen saanut Jupiteria liikkumaan jo vähän pehmeämmin. Vasemmalle jopa ihan ravaamaan flänkillä. Mutta kyllä se turbovaihde siellä silti on oletusasetuksena... Treenit tämän suhteen jatkuu.

Jerikon kanssa on nyt tehty muutamia jälkiä pellolle. Viretila ja keskittyminen on ollut nyt todella hyvää, jäljestys tarkkaa ja kulmatyöskentelykin hyvää. Kaksi viimeistä jälkeä ollaan tehty hirmuisessa tuulessa ja harhojen kanssa. Suoralla järkevästi tulevat harhat ei Jerikoa hämää, mutta eilen kävi pieni virhe, kun harhan tallaaja käveli jäljen päällä ja kamalan kovasta tuulesta johtuen ei kuullut, kun yritin huutaa ohjeita.. Siinä kohtaa oli juuri esinekin, jonka Jeriko ilmaisi, mutta ilmaisun jälkeen nosti väärän jäljen. Nosti sitten uudelleen oman jäljen kun palattiin hieman takaisin, teki kulman hyvin ja jatkoi sitten omalla jäljelle vielä viimeisen harhan yli siitä hämääntymättä. Hyvä treeni siis!



Troija on tällä viikolla päässyt myös leikkitreffailemaan veljeni koiran Ronjan kanssa (8v, mutta vilkas kuin mikä edelleen!) sekä Emmin bortsupojan Hukan kanssa tänään. :) Kivoja leikkejä on kyllä ollutkin. Troija on kyllä hurjan reipas eikä hätkähdä isommista ja hurjemmistakaan leikkikavereista. :)


torstai 23. toukokuuta 2019

Ruokintapohdintaa

Troijan tullessa taloon alkoi taas osaltaan uusi ruokintapohdinta. Mietin, että millä ruualla sitä kasvuaikana ruokin, lähinnä että raakaruualla vai nappulalla. Jotenkin muistikuvat on tosi nopeasti hälventyneet jo Jupiterinkin pentuajoista, enkä oikein muistanut että miten tarkkaan ottaen toimin sen kanssa. Roburin penturuokaa se söi ainakin jonkinaikaa ja sillä aloitettiin Troijankin kanssa.

Aikuiset koirat on mulla olleet jo pitkään raakaruualla. Viimeisen 1-2 vuoden ajan ollaan syötetty Maukkaan Tarmo ja Kunto-täysravintoja helppouden vuoksi, sitä ennen tehtiin itse puuroa, kasvissosetta ja sekoitettiin liha. Lisäksi koirat on syöneet esimerkiksi kalkkunan kauloja, broilerin siipiä tai muita luuta sisältäviä osia.

Yksikään koiristani ei ole ollut herkkävatsainen, eikä se ole ollut syynä raakaruokintaan. Jerikon nuoruusiässä se siirtyi raakaruokaan, koska nappulalla lihosi niin herkästi ja ruokamäärät jäi onnettoman pieniksi. Ukko siirtyi melko nuorena (olisko ollut n. puolivuotias..?) raakaruokaan, koska nappulalla sillä oli niin paljon ilmavaivoja. Jälkikäteen ajateltuna molemmat "ongelmat" olisi varmaan ollut selätettävissä myös nappulamerkin vaihtamisella. Sittemmin pojat on ajoittain olleet esimerkiksi reissun aikana nappularuualla eikä mitään ongelmia ole esiintynyt.

Jupiterin kasvuvaiheessa jossain vaiheessa pohdin koirien siirtämistä nappulalle ja meillä olikin käytössä jonkin aikaa Acana Sport&Agility, joka sopi mun koirille varsin hyvin. Ainut mitä ehkä huomasin oli se, että Jerikolla kävi turkki hieman kuivaksi. Tulkitsin, että nappulan rasvat eivät riittäneet tai imeytyneet riittävän hyvin, että turkki olisi pysynyt kunnossa ja koko kööri siirtyi taas raa'alle.

Kotimaisessa raakaruuassa on myös se ideologinen asia, että luotan siihen, että kotimaisten tuontantoeläinten elinolosuhteet ovat paremmat kuin monen ulkomaalaisessa nappulamerkissä käytettyjen eläinten. Toisaalta pakkausselosteita lukiessa välillä tulee olo, että onko jotkut nappulat koskaan mitään eläinperäistä nähneetkään, kun ainesosina on "broilerijauhoa" tmv. Ravitsemuksellisesti tuollaiset ei mun korvaan kuulosta kovin hyviltä.

Jo aikaisemmin on tehty tutkimuksia koirien raakaruokien sisältämistä bakteereista. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole tutkittu nimenomaan suomalaisesta lihasta tehtyjä raakaruokia tai tuloksissa ei ole eritelty onko lihan alkuperä ulkomaalainen vai kotimainen. Olen tuudittautunut siihen ajatukseen, ettei suomalaisilla tiloilla käytetä niin paljon antibiootteja kuin ulkomailla ja että aiempien tutkimusten löydökset tuskin koskee kotimaisia tuotteita.

Nyt kuitenkin Ruokavirasto on julkaissut selvityksen kotimaisista koirien raakaruuista ja bakteerilöydöksistä niissä, joka oli aika ajatuksia herättävä, jollei peräti pysäyttävä. Nyt oli pakko itsekin myöntää, ettei ongelma ole vain ulkomaisessa lihassa.

Vaikka testattujen näytteiden määrä oli kohtuullisen pieni oli itsekin pakko alkaa miettimään millaisia riskejä on valmis ottamaan. Perusterveille aikuisille ihmisille tutkimuksessa esiin nousseet bakteerit tuskin aiheuttavat oireita muuten kuin poikkeustilanteissa, mutta en voi pitää eettisesti oikeana ottaa riskiä siitä, että kuljettaisin mahdollisesti töihin mukanani jotain bakteeria ja sitä kautta huonokuntoisemmalle potilaalle. Totta kai häsihygieniasta huolehditaan sekä kotona että varsinkin töissä, mutta mitään erillisiä lihankäsittelytiloja ei kotona kuitenkaan ole tarjolla, vaan koirien ruokia käsitellään samoilla tasoilla ja samoilla välineillä kuin muutakin ruokaa ja vaikka siisteydestä pitäisi huolen, on kontaminaatioriski olemassa.

Toinen merkittävä pointti tuli esiin keskustelussa tunnetun eläinlääkärin kanssa. Koska mekin harrastamme paimennusta ja käymme muilla tiloilla, ja toisaalta peltojälkeä tallotaan pääosin rehupelloille, on riski että levitetään näitä (mahdollisesti antibioottiresistenttejä) bakteereja tai jopa loiseläimiä tilalta toiselle. Pahimmillaan tällainen voi aiheuttaa merkittävät tappiot nautatilalla jos väli-isäntänä toimiva koira levittää esimerkiksi neosporaa tilalta toiselle.

Näin ollen syntyi päätös, että meillä siirrytään nyt kuitenkin nappularuokintaan. Omien lampaiden lihaa ja satunnaisesti mahdollisesti muitakin lihoja koirat saa kyllä jatkossakin, mutta pääasiallinen ruokavalio siirtyy nappuloihin. Lisäksi varmaan tullaan antamaan sitten rasvaista lihaa kypsennettynä, jotta koirat saisi mahdollisesti paremmin imeytyviä rasvoja ilman raakaruuan tuomia riskejä. Nappulavalintaan vaikuttaa nuo edellämainitsemani asiat: haluan että nappulassa on korkea lihapitoisuus ja ettei proteiini ole jotain tähtipölyä lihan vieressä. Haluan myös, että lihan alkuperä on sellainen, että tuotanto-olosuhteen ovat vähintäänkin kohtuulliset. Näin ollen kaikki kiinalainen yms. alkuperä on boikotissa.

Jupiter alkaa syömään taas Acanan Sport&Agilityä ja Jeriko ja Ukko nyt aluksi Acanan Ranchlandsia (koska Ukollakin melko epäaktiivinen kausi menossa). Katsotaan nyt sitten miltä vaikuttaa, olisiko tällainen toimiva ratkaisu. Troija syö nyt loppuu ison säkkinsä Roburia ja katsotaan sitten siirtyykö sekin Acanaan, Robur toki myös ihan hyvä vaihtoehto mielestäni. :)

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Pentutapaamisia

Päivät vierii aikamoisella vauhdilla ja pentulomakin loppui ja viikko mennyt jo työrutiineissa. Troija on sopeutunut yksinoloihin ja omaan huoneeseensa erittäin hyvin ilman mitään mukinoita. Menee huoneeseen omin tassuin ja käy pedilleen makoilemaan ja järsimään luuta tai ihan vaan lepäilemään. Kotiin tullessa se istuu portin takana rentona ja vaikuttaa siltä, että on herännyt levolta. :)

Sisäsiisteys on vielä kesken, yöaikaankin tulee yleensä tarpeet kertaalleen sisälle, mutta muuten se kyllä nukkuu yöt hyvin ja antaa nukkua, käy vaan sitten paperilla usein "pentuhuoneessa".

Mitenkään tavattoman ahne Troija ei ole, enemmänkin ehkä Jerikon tyyppinen siinäkin. Nami ei ole asia jonka vuoksi Troija luopuisi jostain muusta mielenkiintoisesta ja sillä onkin jo omaa päätä ja välillä selvästi miettii, että onko kannattaa tulla luokse. Luoksetulon eteen joutuu siis tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin esimerkiksi Jupiterin kohdalla, mutta olen kyllä edelleen todella tyytyväinen. :)



Lauantaina Troijan kaikki sisarukset tuli meille käymään. Oli tosi huippua nähdä ne kaikki! Helle (tai suoranainen paahde) vähän haittasi treenailuja, mutta loppujen lopuksi pennut jaksoi yllättävänkin hyvin! Itse meinasin sen sijaan aivan uuvahtaa.

Kaikki pennut vaikuttaa kyllä tosi kivoilta ja reippailta, ja toimivat hyvin yhteen omistajiensa kanssa. Luonne-erojakin näissä on, jotkut on perinyt tiettyjä ominaisuuksia selvästi Jerikolta ja toisia taas Mandilta, ja toiset taas erilaisena kombinaationa. Osalle esimerkiksi maistuu ruoka tässä vaiheessa jo todella hyvin, kun taas toisille vähän huonommin. Jerikohan oli pentuna vähän huono syömään myös, mutta toisaalta treenailut ja vastaehdollistamiset silti onnistui ja iän myötä ruuan arvo myös on noussut selvästi ja nyt menee välillä sormetkin mukana ja osaa varsin hyvin keräjät makkaraa ja tekee herkkujen eteen vaikka kaikki temput mitä osaa. Sen suhteen en siis ole huolissani. :)

Tehtiin Troijan kanssa myös ensimmäinen oikea jälki. Namiruutuja olen tehnyt jonkin verran, mutta enemmänkin olisi näissä olosuhteissa voinut tehdä, olisko taustalla vajaa 10 namiruutua, suurinpiirtein kuusi luulisin. Namiruuduissa Troija on välillä jaksanut etsiä nameja ihan kivasti, mutta aina namit ei oikein motivoi. Olenkin vähän ajatellut, että jos ei lähde sujumaan niin laitetaan nämä hommat odottelemaan. Aloittihan Jerikokin vasta puolivuotiaana jälkitreenit ja vaikka sitä ei namit edelleenkään tuolloin juuri kiinnostaneet, oli se erittäin kiinnostunut itse jäljestä. Jälki menikin sitten Troijalta yllättävänkin hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, että jäljellä oli aivan hirveän paljon muurahaisia! Mutta hyvin siis löytyi namipurkki lyhyeltä noin 30 metrin jäljeltä, joten katsotaan nyt sitten tästä eteenpäin, että miten lähtee sujumaan. :)



Kepit voisi myös Troijalle melko pian opettaa, koska kahden lelun leikkikin sujuu jo melko kivasti ja lelut palautuu kohtalaisesti muutenkin. Troija myös osoittaa jo tosi hyvää taistelutahtoa ja tykkää vetoleikeistä, joten keppien myötä jäljestämiseen tulisi varmaan vähän lisäintoa. :)

Jupiterin kanssa käytiin tänään myös ikään kuin pentutapaamisessa, kun T-leirillä osallistuttiin nyt vian paimennustreenihin, joissa mukana myös veljet Kiila ja Whip. Toki myös Lee ja Voitto paikalla. Tehtiin toisella treenivuorolla lähinnä pillikäskyjä, mutta vähän piti myös kiinnittää huomiota ahtaisiin flänkkeihin, kun Jupiterilla vauhti nousi. Toisella vuorolla tehtiin singleä ja saatiinkin kaksi onnistumista vaikka lampaat ei kyllä tehneet sitä helpoksi. Jupiter myös piti yhtä lammasta erittäin hyvin ja luontaisesti, lammas pyrki niin voimakkaasti muuhun porukkaan, että itse en olisi käskyineni pysynyt niissä käänteissä mukana, mutta Jupiter koppaili sitä hienosti. :)



Niin se vaan käy, yksi jännittävä asia kerrallaan (häkitys, jako, ehkä joskus vielä porttia vasten sortteeraamiset) selätetään ja sen jälkeen homma sujuukin tosi kivasti. :)

Hieman ex-tempore ilmoitin Jupiterin ja Jerikon erkkariin! :D Jupiterin kohdalla tajusin yhtäkkiä, että sille pitäisi alkaa H:ta metsästämään jos mahdollisesti Troijan juoksujen myötä tulee tarpeelliseksi kastroida Jupi. H pitäisi olla takataskussa sitten valmiiksi, varmuuden vuoksi. Erkkari on tänä vuonna Sari Solannin muistoerkkari ja paikalla paljon tuttuja, ja koska Sari on kuitenkin ollut merkittävä vaikuttaja Suomen näyttelylinjassa ja myös Jerikon sukutaulussa, niin jotenkin erkkari vaan tuli mieleen. Jerikon kohdalla myös kuulin, että uroksia arvostelevalla tuomarilla on itsellään soopeleita bortsuja, joten ehkä väri ei ole hänelle kauhistus. ;)

Vasta ilmoittautumisen jälkeen muistin, että molemmilta on poistettu haljenneet hampaat, joten sitten kiireellä hammastodistuksia hakemaan. Ja sitten muistui mieleen myös se, että Jupiteria ei ole mitenkään esiintymään opetettu ja kun sitä kokeilin, ei seisominen paikoillaan sujunut oikein mitenkään eikä kyllä ravaaminenkaan oikein. Ja vielä kirsikkana kakun päällä se, että ilmoitin molemmat pojat KÄY-luokkaan. :D

Tuija kuitenkin onneksi suostui esittämään Jerikon ja samalla sen myötä sain vinkin Jupiterille, että ravuutan sitä namikupilta toiselle, jotta se ymmärtäisi vaan ravata eteenpäin. Päätin sitten tuossa yksi ilta tehdä saman treenin myös Jerikolle ja yllättäen mun silmät aukesi sille, että esiintymisen opettaminen todella on merkityksellistä ja jos esiintymistä ei opeta, on turha "itkeä" jos menestystä ei tule. Jeriko meinaan myös ravaisi melko "laiskasti" lyhyellä askeleella ja vauhdin noustessa nostaisi herkästi laukan koska se on helpompaa/kevyempää. Ilman etupalkkaa ei sillä myös ole mitään syytä keskittyä suorittamaan jotain tehtävää tietyllä tavalla. Kun Jerikon sai etupalkan avulla alkamaan ravaamaan voimakkaasti (hieman eri asia kuin pelkkä "nopeasti") eteenpäin, näin jo itsekin sivulta kuinka paljon paremmalta sen liike alkoi näyttämään!

Troija on saanut Jupiterista itselleen mainion leikkikaverin, ja Jupiterkin taitaa nauttia, kun sillä on yhtä lapsenmielistä leikkiseuraa... ;)