keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Jerikolla oli viime viikonloppuna viimeinen avoimen luokan rallitokokoe. Edellinen koe oli ollut helmikuussa enkä suoraan sanottuna talven ja kevään aikana oikein muistanut edes koko koekalenteria katsoa. Enkä kyllä muistanut treenaillakaan. Sitten kun ajatus tuli mieleen ja sain paikan, ehdin kaksi pientä treeniä tehdä. :D

Suoritus oli muuten hyvä, mutta siinä kyllä itselle kirkastui, että pitäishän tuollaisen "konkarinkin" treenata vähän enemmän ja tehdä pidempiä pätkiä palkatta, jotta ei tule sellaisia palkan-vaatimis-haukahduksia. Toisessa eteen istumisessa Jeriko tuli vinoon ja herpaantui hetkeksi jotenkin muutenkin, siitä -1p. Tuloksena 99/100p ja luokan voitto. :)



Olen alkanut Jerikolle nyt tehdä muutosta ilmaisutapaan erikoisjäljellä eli vaihtoa maahanmenosta noudoksi. Kotipihassa olen piilotellut esineitä keppileikki-tyylisesti ja Jeriko on niitä sitten etsinyt ja noutanut. Kotipihassa sujuu kyllä ihan moitteetta, tehtävä kokonaisuudessaan on niin tuttu ja selvä, että löydökset pitää tuoda mulle.

Tänään ehdin ekaa kertaa tekemään jälkeä FH-kokeen jälkeen. Jäljelle laitoin kuusi esinettä, joista ensimmäisellä Jeriko ehti mennä maahan ja pyysin sitten tuomaan, toisella ehdin ennakoida ja sanoin "tuo", jolloin Jeriko toi esineen. Kaksi seuraavaa Jeriko itse toi mulle hienosti. Viides esine jäi. Jeriko tarkisteli siinä kovasti ja toisaalta oli välillä jäljestä sivussa, en oikein osaa sanoa miksi, ja jäi sitten siihen ilman, että itsekään oikein näin, että mihin. Viimeiselle esineelle Jeriko meni maahan. Toivottavasti saan pian varmuutta tuohon tuontiin.

Jupiterin kanssa olen vähän yrittänyt aktivoitua sekä agilityn että paimennuksen treenaamisessa. Paimennuksessa on tehty viime aikoina rauhallisia flänkkejä. Kriteerinä lähinnä rentous ja laukatakin saa, kunhan ei lähde kaahaamaan. Suullisilla käskyillä tämä sujuu jo melko hyvin, mutta pillin kanssa on haastavampaa ja toisaalta jatkuvaa ylläpitämistä se kyllä vaatii ja jos en itse pysty keskittymään siihen 100% kun tekee vaikkapa jakoa, niin kaahottamiseksi menee herkästi taas. Jakoon pitäisikin saada Jupiterin paremmin keskittymään ja rentoutumaan. Toivoisin saavani rakennettua Jupiterin tekemiseen vähän enemmän rauhaa ja rentoutta niin, että se sitten pysyisi tekemisessä mukana ilman, että asiaan koko ajan joutuu puuttumaan.



Välillä Jupiterin meno on omaan makuun vähän turhankin sähäkkää ja kun olen näitä makuasioita miettinyt, niin omaan makuun sopii ehkä paremmin sellainen pehmeämpi/rauhallisempi meno, kuten esimerkiksi Ukolla. Ukossa on kyllä todella paljon hienoja ominaisuuksia paimennukseen ja on vaan harmi, että Ukon alkutaipaleella olin vielä niin kokematon, etten osannut valjastaa sen ominaisuuksia ja sitten myöhemmin kuulon heikentyminen esti yritykset viedä Ukkoa paimennuksessa eteenpäin..

Mutta nämä on nyt näitä. Jupiterin hyvin erilainen tyyli on mulle taas uutta ja tuntuu välillä saippualta käsissä ja toisaalta sen herkkyyskin on mulle uutta. Jokainen koira näyttää tuovan jotain uutta opeteltavaa. :D

Agilityn suhteen on edistymistä ja toisaalta vähän jumittamista. Juoksu-A on melko hyvällä mallilla ja keinukin sinänsä onnistuu, mutta kyllä se on Jupiterille jännittävä este eikä Jupiter meinaisi jäädä keinulle vaan "pudottautuu" siitä pois vaikkei olisikaan säntäämässä eteenpäin. Keinulle tarvisi siis asennetta edelleen enemmän ja toisaalta kestoa, että oikeasti jää sinne seisomaan. Puomin suhteen olen käynyt edelleen kamppailua, että pysäytys vai juoksu. Pyssäri ei oikein ole lähtenyt sujumaan sillä ja toisaalta koen jotenkin halua tehdä juoksaria vaikka ajan rajallisuus tulee siinä vastaan... Argh. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni, päättää kunnolla mitä aikoo tehdä ja järjestää sitten aikaa sen treenaamiseen.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Erkkari ja FH-koe

Kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen päätin sitten ilmoittautua erkkariin. Alunperin oikeastaan mietin, että jos Troija olisi ollut jo pikkupentuiässä, niin voisi olla sen kanssa ihan kiva, mutta se on tosiaan turhan nuori. Sitten tajusin, että jos Troijan juoksujen myötä tulee ajankohtaiseksi kastroida Jupiter, niin olisi kuitenkin hyvä yrittää hankkia sille H sitä ennen. Niinpä lähdettiin sitten H:ta metsästämään "matalan kynnyksen" näyttelystä. ;) Jerikon ilmoitin, kun mulle vinkattiin, että urosten tuomarilla on itsellään soopeleita bortsuja eli toisin sanoen väri ei ainakaan olisi kauhistus.

Eilinen päivä oli todella pitkä ja paahteinen. Oli niin kuuma, että itselläkin oli tuskaista. Automatkat taisi myös olla aika kuumaa kyytiä takaluukussa, kun tuskinpa ilmastointi sinne asti kovin paljoa jäähdyttää. Troijalla menikin maha löysälle kesken päivän. Ihmettelin kun alkoi kitisemään häkissä niin paljon eikä ollut ollenkaan tyypillistä käytöstä. Sitten kun sen otti häkistä, niin tulikin ripaskat. Vetenä tuli lopulta, mutta käytin sitä vähän vedessä vilvoittelemassa ja sitten melko nopeasti mahan vääntö menikin jo ohi ja sen jälkeen Troija nukkui rauhassa häkissä ja leikki sitten innokkaasti isompien pentujen kanssa ja muutenkin varsin mallikkaasti ja reippaasti käyttäytyi. Nestettä annettiin kaikille koko ajan reippaasti.

Olin ilmoittanut sekä Jerikon että Jupiterin käyttöluokkaan ja alkuperäinen suunnitelma oli, että Tuija esittäisi Jerikon ja mä Jupiterin. Tämä piti ehtiä ihan hyvinkin, koska Tuijalla oli oma koira vasta narttujen veteraanikehässä. Kävi kuitenkin niin, että kehät juoksi aivan eri tahtia ja lopulta em. kehät olikin aika lailla samoihin aikoihin. Saatiin järjestettyä niin, että vetotreeneistä ja -kisoista tuttu Elina tuli esittämään Jupiteria ja itse esitin Jerikoa. Siinä kiireessä tehtiin ehkä koirajako väärin päin ja olisi pitänyt antaa Jeriko Elinalle, tosin en usko että olisi lopputulokseen välttämättä suuresti vaikuttanut. Jupiter meni tosi hienosti Elinan kanssa kun harjoittelivat ennen kehää.

Itse sain Jerikon aika kivasti esiintymään ja Jerikolle tulikin tuloksena KÄY1 ERI ja SA. Aika hieno tulos erkkarista kuuden vuoden näyttelytauon jälkeen! Se täytyy sanoa, että neuvo juoksuttaa harjoitellessa namikupille oli oikeasti todella hyvä enkä ole kyllä aiemmin tajunnut kuinka ison eron voi tehdä koiran liikkeeseen kun sitä todella harjoittelee! No, paras uros kehässä ei sitten sijoitusta. Se olisikin sitten ollut jo vähän liikaa makeaa mahan täydeltä. ;)

Jerikon arvostelu: Sable/white. Good head proportions. Ears good when used. Good neck and depht of chest. Good body proportions. Tail adequate. Moved out well.

Jupiter esiintyi alkuun todella hienosti Elinan kanssa. Siitä on hieno kuvakin, kun rivissä on seisotettu. :) Myös kun tuomari tuli katsomaan pääpuolelle, Jupiter oli vielä hyvin mukana, mutta jännittyikin kovasti kun takaosaa käsiteltiin ja alkoi väistämään. Väisti niin voimakkaasti, että tuomari luovutti lähestymisyrityksissään. Elina sai hienosti väistämään ryhtyneen ja istumaan laittaituneen Jupiterin vielä kiepautettua jaloilleen ja uudelleen seisomaan ja juoksutus vielä onnistui. Kuitenkin pitkälti tuon väistämisen vuoksi arvosana T.

Jupiterin arvostelu: Smooth coat. Adequate neck, good body proportions. Tail of good lenght. Erratic on move. Needs to be happier when handled.

Eli H:n metsästystä jatketaan sitten jossain pikkunäyttelyssä ja sitä ennen harjoitellaan paljon sitä, ettei paineistu vieraan kopeloinneista. Hassuahan tuossa on se, että Jupiter on niin ihmissosiaalinen ja avoin, mutta silti voi paineistua jostain hassusta jutusta.

Troijasta taitaa vielä tulla aikamoinen vesipeto. Torstaina oli kans niin kuuma päivä, että lähdettiin vaan Ilonan ja koirien kanssa järven rantaan. Troija oli ekaa kertaa järven rannassa, mutta vesi kiinnosti kyllä kovasti. Kerran putosi törmältä vahingossa veteen, mutta kapusi sieltä sitten vaan ylös sen suuremmin säikähtämättä. Jonkin aikaa Troija dilemmaansa pohti (halu mennä järveen, mutta ei tiedä oikein että miten), kunnes sitten kylmän viileästi lähti vaan Jerikon perässä uimaan. Ehdin jo vähän miettiä, että kuinka kauas lähtee, että pitääkö jo lähteä pelastamaan ja huudella takaisin, mutta kääntyi sitten ja teki pienen sopivan lenkin rauhallisella ja hyvällä tekniikalla uiden, ja palasi sitten rantaan. :) Toisen uintikiepin Troija teki eilen erkkarin jälkeen, kun mentiin isolla koiraporukalla rantaan. Jotenkin tässäkin näkyy se rohkeus niin hyvin, että ei suuremmin viitsi jännitellä.

Musta tulee uimahullu



Kotiin tullessa olikin Valkeakoskella kunnon ukkosmyrskyä. Pieni tauko ukostamisesta juuri kun tultiin pihaan, mutta kun tavaroita ja koiria otti autosta, niin alkoikin taas jyrisemään ja sittten sitä jyrinää riittikin koko illan. Troija ei sen kummemmin reagoinut, mutta Jupiter pelkäsi kyllä todella pahasti. :( Ulkoa pinkoi talon ovelle ja hyppäsi sitä vasten, että pääsisi äkkiä sisään, ja sisälläkin seurasi mua. Paikoilleen asetuttuaan Jupiter meni jo vähän "tiloihin", tärisi ja hytkähteli, läähätti ja kuolasi. Pahaa teki katsoa, kun toisella on fyysisestikin niin paha olla. Ruokaa ei pystynyt syömään ja iltalenkillekään Jupiter ei suostunut lähtemään vaikka silloin ei enää ukostanut. Lopulta Jupiter meni tarpeilleen vasta yöllä, kun Jerikollakin oli maha löysällä.

Aamulla olikin sitten jännä, että mikä Jerikon tilanne on ja voidaanko lähteä jälkikokeeseen. Uskoin mahan löysyyden johtuvan myös lämmöstä ja se menikin kyllä sitten yön aikana ohi, eikä aamulla enää tullut mitään. Jeriko oli myös voinniltaan täysin normaali, joten lähdettiin Säkylään. Meillä oli jälki nro 3. Jotenkin mun tuurilla tämä oli taas jälki, joka oli vähän eri paikassa kuin muut jäljet. Päivä oli todella tuulinen ja alustana ajettu rehupelto. Tuomari totesi jo ennen kokeen alkua, että aika haastavat olosuhteet. Meidän jälki oli tosiaan hieman erillään muista ja siellä tuuli vieläkin kovemmin. Jeriko teki kuitenkin niin hyvin töitä kuin niissä olosuhteissa tällä peltojälkikokemuksella on mahdollista, jäljesti maavainuisesta ja nenä matalalla, haki aina uudelleen takaisin jäljen päälle vaikka tuuli painoi hajuja minne sattui. Kulmissa oli haastetta, mutta niistäkin selvittiin, ekaa harhaa tarkasteli, toiseen ei ilmeisesti reagoinut enää juuri mitenkään.

Kompastuskiveksi muodostui kuitenkin esineilmaisu. Kaikki esineet löytyi, kahdelle ensimmäiselle Jeriko meni maahan, mutta otti niitä silti suuhun. Kolmatta Jeriko lähti tuomaan noin kolme metriä mua kohti ja meni sitten maahan ja viimeisen toi ihan mulle asti. Kaikki esineet siis hylättyjä. Tästä johtuen pisteitä jäi 65p eikä koularia.



Jouduin nyt ihan syvästi alkaa miettimään tuota ilmaisutapaa. Viime vuonna ensimmäisessä kokeessa Jerikon mielentila kaiken kaikkiaan oli väärä ja silloin esineen suuhun ottamisen saattoi kuitata sillä. Nyt Jeriko oli kuitenkin tekemässä oikeaa asiaa, työskenteli muuten hyvin, mutta kun keskittyminen meni itse jäljellä pysymiseen, ei enää pystynyt miettimään ilmaisutapaa.

Alun perin päädyin Jerikon kanssa maahanmenoon FH-jäljen ilmaisussa, koska metsäjäljellä sillä on aika useinkin ollut sellaista, että on ottanut kepin vaan suuhun ja jäänyt jäljen päälle seisomaan. Se ei ole halunnut luopua jäljestä ja on siis jäänyt siihen odottamaan, ja ajattelin, että maahanmeno jäljen päällä voisi kuitenkin olla mieluisampaa kuin korrekti noutoliike. Saatoin kuitenkin olla väärässä.

Treeneissä ilmaisut ovat olleet hyvin varmoja, mutta koetilanteessa mukaan tulee vielä paljon muita asioita, jotka varmaan vaikuttaa siihen, että Jeriko kuitenkin palaa siihen ekana opittuun ilmaisutapaan. Näin ollen luulen, että Jerikostakin tulee nyt noutamalla ilmaiseva erikoisjälkikoira ja toivon, että saadaan se hyvin toimimaan.

Jerikon työskentelyyn muuten haastavissa olosuhteissa olen kyllä todella tyytyväinen. :) Lili ja Rina sai kokeen ainoan koularin ja oltiin ainoat jotka pääsivät jälkensä loppuun saakka, joten saavutus sekin.

torstai 30. toukokuuta 2019

Paimennusta ja jäljestystä

Nappularuokintaan on melko lailla kokonaan siirrytty ja täysin ongelmitta niin kuin arvelinkin. Kellään pojista ei ole ollutkaan mitään ongelmia mahojen kanssa eikä mitään herkkyyksiä. Tällä nyt siis mennään ja mahdollisesti lisätään ajoittain kypsennettyä lihaa, erityisesti rasvaista lihaa, nappulan sekaan. Mahdollisesti pitäisi nyt sitten myös aktivoitua hampaiden pesemisen kanssa, koska koirien syödessä luita en ole suoraan sanottuna pessyt hampaita lainkaan ja on pysynyt hyvinä ilmankin.

Troija on monessa asiassa aivan kuin isänsä, hyvässä ja pahassa. Yksi hieman huono asia on se, että ruoka ei oikein maistu. Ei maistunut Jerikollekaan pentuna. Jotenkin sille kuitenkin asioita sai ihan hyvinkin opetettua ja toisaalta pikku hiljaa ruuan arvo kasvoi ja toimii nykyään oikeinkin hyvin palkkana. Jaksan uskoa, että näin käy Troijankin kanssa. Nyt on ollut kuitenkin ollut sellainen paasto meneillään että rokotuksilla Troija painoi vielä 6,5kg ja seuraavana päivänä 6,3 kg! Energiaa ja vauhtia kyllä riittää, joten kipeä se ei kyllä taida olla, mutta ruoka täytyy saada uppoamaan paremmin! Niinpä keittelin hirvenlihaa Troijalle ja se on uponnut hyvin ja nappulatkin sitten vähän paremmin kun on hirvenlihan keitinvedellä ne turvottanut.

Koska ruoka ei kovin hyvin maistu, ei jäljestyskään ole meinannut lähteä sujumaan. Tänään kuitenkin alkoi motivaatio löytymään, kun tein lyhyen jäljen niin, että vein jäljen päähän kissanruokapurkin ja hetsasin sillä lähtiessäni ja huhuilin vielä jäljeltä avoimeen takaluukkuun, että täällä tämä herkku nyt menee. Kyllä se kissanruoka sitten jäljen päässä maistuikin. :D

Troija on kyllä aikamoinen pakkaus. Se on vähän kovapäinen, just sellainen kuin halusinkin. Luoksetulo ei vielä ole mitenkään varma, varsinkin namipalkka saa Troijan istumaan laskelmoimaan, että kannattaako. Lelupalkalle kyllä tulee kivasti, kun taistelutahtoa löytyy. Troija on myös aika päättäväinen ja itsevarma, kun se jotain haluaa. Esimerkiksi aloittaa itse oman sytyttelynsä lampaille. Noin niin kuin jo tuossa 2-3 viikkoa sitten ensimmäisen kerran karkaamalla ensin pässeille ja sitten isolle laitumelle missä uuhet ja karitsat ovat. Näistä johtuen Troija on sitten päätynyt ulkolemaan liina perässään, jotta enemmän karkailut estetään.

En ollut aikonut Troijaa ottaa lampaille kuin aikaisintaan 16 viikon tietämillä, mutta näillä oma-aloitteisilla sessioillaan, kun mä juoksen sen perässä yrittäen sitä saada kiinni, se näytti jo selvää pyrkimistä lampaiden pääpuolille niitä kääntämään/pysäyttämään. Tänään otettiin pieni sessio tuossa treeniaitauksessa liinan kanssa suunnitelmallisesti ja kyllähän sieltä ihan hyvää ajatusta flänkkäämisestä löytyy vaikka vauhti ei vielä riitäkään. Olispa kyllä hieno juttu jos jonkinmoista paimennusviettiäkin löytyisi. Mielenkiinnolla odotellaan ja nyt pidetään Troijaa kyllä poissa lampailta jonkin aikaa, että jalat ehtisi kasvaa. ;)

Jupiterin kanssa ollaan harjoiteltu rauhallisia flänkkejä. Flänkit lähtisi herkästi kuin tykin suusta mistä lampaatkaan ei oikein tykkää, joten tarkoitus olisi löytää nyt rauhallisempi tahti. Kun suurin piirtein kuinkaan käskyt ja komennan juoksemisesta, olen saanut Jupiteria liikkumaan jo vähän pehmeämmin. Vasemmalle jopa ihan ravaamaan flänkillä. Mutta kyllä se turbovaihde siellä silti on oletusasetuksena... Treenit tämän suhteen jatkuu.

Jerikon kanssa on nyt tehty muutamia jälkiä pellolle. Viretila ja keskittyminen on ollut nyt todella hyvää, jäljestys tarkkaa ja kulmatyöskentelykin hyvää. Kaksi viimeistä jälkeä ollaan tehty hirmuisessa tuulessa ja harhojen kanssa. Suoralla järkevästi tulevat harhat ei Jerikoa hämää, mutta eilen kävi pieni virhe, kun harhan tallaaja käveli jäljen päällä ja kamalan kovasta tuulesta johtuen ei kuullut, kun yritin huutaa ohjeita.. Siinä kohtaa oli juuri esinekin, jonka Jeriko ilmaisi, mutta ilmaisun jälkeen nosti väärän jäljen. Nosti sitten uudelleen oman jäljen kun palattiin hieman takaisin, teki kulman hyvin ja jatkoi sitten omalla jäljelle vielä viimeisen harhan yli siitä hämääntymättä. Hyvä treeni siis!



Troija on tällä viikolla päässyt myös leikkitreffailemaan veljeni koiran Ronjan kanssa (8v, mutta vilkas kuin mikä edelleen!) sekä Emmin bortsupojan Hukan kanssa tänään. :) Kivoja leikkejä on kyllä ollutkin. Troija on kyllä hurjan reipas eikä hätkähdä isommista ja hurjemmistakaan leikkikavereista. :)


torstai 23. toukokuuta 2019

Ruokintapohdintaa

Troijan tullessa taloon alkoi taas osaltaan uusi ruokintapohdinta. Mietin, että millä ruualla sitä kasvuaikana ruokin, lähinnä että raakaruualla vai nappulalla. Jotenkin muistikuvat on tosi nopeasti hälventyneet jo Jupiterinkin pentuajoista, enkä oikein muistanut että miten tarkkaan ottaen toimin sen kanssa. Roburin penturuokaa se söi ainakin jonkinaikaa ja sillä aloitettiin Troijankin kanssa.

Aikuiset koirat on mulla olleet jo pitkään raakaruualla. Viimeisen 1-2 vuoden ajan ollaan syötetty Maukkaan Tarmo ja Kunto-täysravintoja helppouden vuoksi, sitä ennen tehtiin itse puuroa, kasvissosetta ja sekoitettiin liha. Lisäksi koirat on syöneet esimerkiksi kalkkunan kauloja, broilerin siipiä tai muita luuta sisältäviä osia.

Yksikään koiristani ei ole ollut herkkävatsainen, eikä se ole ollut syynä raakaruokintaan. Jerikon nuoruusiässä se siirtyi raakaruokaan, koska nappulalla lihosi niin herkästi ja ruokamäärät jäi onnettoman pieniksi. Ukko siirtyi melko nuorena (olisko ollut n. puolivuotias..?) raakaruokaan, koska nappulalla sillä oli niin paljon ilmavaivoja. Jälkikäteen ajateltuna molemmat "ongelmat" olisi varmaan ollut selätettävissä myös nappulamerkin vaihtamisella. Sittemmin pojat on ajoittain olleet esimerkiksi reissun aikana nappularuualla eikä mitään ongelmia ole esiintynyt.

Jupiterin kasvuvaiheessa jossain vaiheessa pohdin koirien siirtämistä nappulalle ja meillä olikin käytössä jonkin aikaa Acana Sport&Agility, joka sopi mun koirille varsin hyvin. Ainut mitä ehkä huomasin oli se, että Jerikolla kävi turkki hieman kuivaksi. Tulkitsin, että nappulan rasvat eivät riittäneet tai imeytyneet riittävän hyvin, että turkki olisi pysynyt kunnossa ja koko kööri siirtyi taas raa'alle.

Kotimaisessa raakaruuassa on myös se ideologinen asia, että luotan siihen, että kotimaisten tuontantoeläinten elinolosuhteet ovat paremmat kuin monen ulkomaalaisessa nappulamerkissä käytettyjen eläinten. Toisaalta pakkausselosteita lukiessa välillä tulee olo, että onko jotkut nappulat koskaan mitään eläinperäistä nähneetkään, kun ainesosina on "broilerijauhoa" tmv. Ravitsemuksellisesti tuollaiset ei mun korvaan kuulosta kovin hyviltä.

Jo aikaisemmin on tehty tutkimuksia koirien raakaruokien sisältämistä bakteereista. Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole tutkittu nimenomaan suomalaisesta lihasta tehtyjä raakaruokia tai tuloksissa ei ole eritelty onko lihan alkuperä ulkomaalainen vai kotimainen. Olen tuudittautunut siihen ajatukseen, ettei suomalaisilla tiloilla käytetä niin paljon antibiootteja kuin ulkomailla ja että aiempien tutkimusten löydökset tuskin koskee kotimaisia tuotteita.

Nyt kuitenkin Ruokavirasto on julkaissut selvityksen kotimaisista koirien raakaruuista ja bakteerilöydöksistä niissä, joka oli aika ajatuksia herättävä, jollei peräti pysäyttävä. Nyt oli pakko itsekin myöntää, ettei ongelma ole vain ulkomaisessa lihassa.

Vaikka testattujen näytteiden määrä oli kohtuullisen pieni oli itsekin pakko alkaa miettimään millaisia riskejä on valmis ottamaan. Perusterveille aikuisille ihmisille tutkimuksessa esiin nousseet bakteerit tuskin aiheuttavat oireita muuten kuin poikkeustilanteissa, mutta en voi pitää eettisesti oikeana ottaa riskiä siitä, että kuljettaisin mahdollisesti töihin mukanani jotain bakteeria ja sitä kautta huonokuntoisemmalle potilaalle. Totta kai häsihygieniasta huolehditaan sekä kotona että varsinkin töissä, mutta mitään erillisiä lihankäsittelytiloja ei kotona kuitenkaan ole tarjolla, vaan koirien ruokia käsitellään samoilla tasoilla ja samoilla välineillä kuin muutakin ruokaa ja vaikka siisteydestä pitäisi huolen, on kontaminaatioriski olemassa.

Toinen merkittävä pointti tuli esiin keskustelussa tunnetun eläinlääkärin kanssa. Koska mekin harrastamme paimennusta ja käymme muilla tiloilla, ja toisaalta peltojälkeä tallotaan pääosin rehupelloille, on riski että levitetään näitä (mahdollisesti antibioottiresistenttejä) bakteereja tai jopa loiseläimiä tilalta toiselle. Pahimmillaan tällainen voi aiheuttaa merkittävät tappiot nautatilalla jos väli-isäntänä toimiva koira levittää esimerkiksi neosporaa tilalta toiselle.

Näin ollen syntyi päätös, että meillä siirrytään nyt kuitenkin nappularuokintaan. Omien lampaiden lihaa ja satunnaisesti mahdollisesti muitakin lihoja koirat saa kyllä jatkossakin, mutta pääasiallinen ruokavalio siirtyy nappuloihin. Lisäksi varmaan tullaan antamaan sitten rasvaista lihaa kypsennettynä, jotta koirat saisi mahdollisesti paremmin imeytyviä rasvoja ilman raakaruuan tuomia riskejä. Nappulavalintaan vaikuttaa nuo edellämainitsemani asiat: haluan että nappulassa on korkea lihapitoisuus ja ettei proteiini ole jotain tähtipölyä lihan vieressä. Haluan myös, että lihan alkuperä on sellainen, että tuotanto-olosuhteen ovat vähintäänkin kohtuulliset. Näin ollen kaikki kiinalainen yms. alkuperä on boikotissa.

Jupiter alkaa syömään taas Acanan Sport&Agilityä ja Jeriko ja Ukko nyt aluksi Acanan Ranchlandsia (koska Ukollakin melko epäaktiivinen kausi menossa). Katsotaan nyt sitten miltä vaikuttaa, olisiko tällainen toimiva ratkaisu. Troija syö nyt loppuu ison säkkinsä Roburia ja katsotaan sitten siirtyykö sekin Acanaan, Robur toki myös ihan hyvä vaihtoehto mielestäni. :)

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Pentutapaamisia

Päivät vierii aikamoisella vauhdilla ja pentulomakin loppui ja viikko mennyt jo työrutiineissa. Troija on sopeutunut yksinoloihin ja omaan huoneeseensa erittäin hyvin ilman mitään mukinoita. Menee huoneeseen omin tassuin ja käy pedilleen makoilemaan ja järsimään luuta tai ihan vaan lepäilemään. Kotiin tullessa se istuu portin takana rentona ja vaikuttaa siltä, että on herännyt levolta. :)

Sisäsiisteys on vielä kesken, yöaikaankin tulee yleensä tarpeet kertaalleen sisälle, mutta muuten se kyllä nukkuu yöt hyvin ja antaa nukkua, käy vaan sitten paperilla usein "pentuhuoneessa".

Mitenkään tavattoman ahne Troija ei ole, enemmänkin ehkä Jerikon tyyppinen siinäkin. Nami ei ole asia jonka vuoksi Troija luopuisi jostain muusta mielenkiintoisesta ja sillä onkin jo omaa päätä ja välillä selvästi miettii, että onko kannattaa tulla luokse. Luoksetulon eteen joutuu siis tekemään huomattavasti enemmän töitä kuin esimerkiksi Jupiterin kohdalla, mutta olen kyllä edelleen todella tyytyväinen. :)



Lauantaina Troijan kaikki sisarukset tuli meille käymään. Oli tosi huippua nähdä ne kaikki! Helle (tai suoranainen paahde) vähän haittasi treenailuja, mutta loppujen lopuksi pennut jaksoi yllättävänkin hyvin! Itse meinasin sen sijaan aivan uuvahtaa.

Kaikki pennut vaikuttaa kyllä tosi kivoilta ja reippailta, ja toimivat hyvin yhteen omistajiensa kanssa. Luonne-erojakin näissä on, jotkut on perinyt tiettyjä ominaisuuksia selvästi Jerikolta ja toisia taas Mandilta, ja toiset taas erilaisena kombinaationa. Osalle esimerkiksi maistuu ruoka tässä vaiheessa jo todella hyvin, kun taas toisille vähän huonommin. Jerikohan oli pentuna vähän huono syömään myös, mutta toisaalta treenailut ja vastaehdollistamiset silti onnistui ja iän myötä ruuan arvo myös on noussut selvästi ja nyt menee välillä sormetkin mukana ja osaa varsin hyvin keräjät makkaraa ja tekee herkkujen eteen vaikka kaikki temput mitä osaa. Sen suhteen en siis ole huolissani. :)

Tehtiin Troijan kanssa myös ensimmäinen oikea jälki. Namiruutuja olen tehnyt jonkin verran, mutta enemmänkin olisi näissä olosuhteissa voinut tehdä, olisko taustalla vajaa 10 namiruutua, suurinpiirtein kuusi luulisin. Namiruuduissa Troija on välillä jaksanut etsiä nameja ihan kivasti, mutta aina namit ei oikein motivoi. Olenkin vähän ajatellut, että jos ei lähde sujumaan niin laitetaan nämä hommat odottelemaan. Aloittihan Jerikokin vasta puolivuotiaana jälkitreenit ja vaikka sitä ei namit edelleenkään tuolloin juuri kiinnostaneet, oli se erittäin kiinnostunut itse jäljestä. Jälki menikin sitten Troijalta yllättävänkin hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, että jäljellä oli aivan hirveän paljon muurahaisia! Mutta hyvin siis löytyi namipurkki lyhyeltä noin 30 metrin jäljeltä, joten katsotaan nyt sitten tästä eteenpäin, että miten lähtee sujumaan. :)



Kepit voisi myös Troijalle melko pian opettaa, koska kahden lelun leikkikin sujuu jo melko kivasti ja lelut palautuu kohtalaisesti muutenkin. Troija myös osoittaa jo tosi hyvää taistelutahtoa ja tykkää vetoleikeistä, joten keppien myötä jäljestämiseen tulisi varmaan vähän lisäintoa. :)

Jupiterin kanssa käytiin tänään myös ikään kuin pentutapaamisessa, kun T-leirillä osallistuttiin nyt vian paimennustreenihin, joissa mukana myös veljet Kiila ja Whip. Toki myös Lee ja Voitto paikalla. Tehtiin toisella treenivuorolla lähinnä pillikäskyjä, mutta vähän piti myös kiinnittää huomiota ahtaisiin flänkkeihin, kun Jupiterilla vauhti nousi. Toisella vuorolla tehtiin singleä ja saatiinkin kaksi onnistumista vaikka lampaat ei kyllä tehneet sitä helpoksi. Jupiter myös piti yhtä lammasta erittäin hyvin ja luontaisesti, lammas pyrki niin voimakkaasti muuhun porukkaan, että itse en olisi käskyineni pysynyt niissä käänteissä mukana, mutta Jupiter koppaili sitä hienosti. :)



Niin se vaan käy, yksi jännittävä asia kerrallaan (häkitys, jako, ehkä joskus vielä porttia vasten sortteeraamiset) selätetään ja sen jälkeen homma sujuukin tosi kivasti. :)

Hieman ex-tempore ilmoitin Jupiterin ja Jerikon erkkariin! :D Jupiterin kohdalla tajusin yhtäkkiä, että sille pitäisi alkaa H:ta metsästämään jos mahdollisesti Troijan juoksujen myötä tulee tarpeelliseksi kastroida Jupi. H pitäisi olla takataskussa sitten valmiiksi, varmuuden vuoksi. Erkkari on tänä vuonna Sari Solannin muistoerkkari ja paikalla paljon tuttuja, ja koska Sari on kuitenkin ollut merkittävä vaikuttaja Suomen näyttelylinjassa ja myös Jerikon sukutaulussa, niin jotenkin erkkari vaan tuli mieleen. Jerikon kohdalla myös kuulin, että uroksia arvostelevalla tuomarilla on itsellään soopeleita bortsuja, joten ehkä väri ei ole hänelle kauhistus. ;)

Vasta ilmoittautumisen jälkeen muistin, että molemmilta on poistettu haljenneet hampaat, joten sitten kiireellä hammastodistuksia hakemaan. Ja sitten muistui mieleen myös se, että Jupiteria ei ole mitenkään esiintymään opetettu ja kun sitä kokeilin, ei seisominen paikoillaan sujunut oikein mitenkään eikä kyllä ravaaminenkaan oikein. Ja vielä kirsikkana kakun päällä se, että ilmoitin molemmat pojat KÄY-luokkaan. :D

Tuija kuitenkin onneksi suostui esittämään Jerikon ja samalla sen myötä sain vinkin Jupiterille, että ravuutan sitä namikupilta toiselle, jotta se ymmärtäisi vaan ravata eteenpäin. Päätin sitten tuossa yksi ilta tehdä saman treenin myös Jerikolle ja yllättäen mun silmät aukesi sille, että esiintymisen opettaminen todella on merkityksellistä ja jos esiintymistä ei opeta, on turha "itkeä" jos menestystä ei tule. Jeriko meinaan myös ravaisi melko "laiskasti" lyhyellä askeleella ja vauhdin noustessa nostaisi herkästi laukan koska se on helpompaa/kevyempää. Ilman etupalkkaa ei sillä myös ole mitään syytä keskittyä suorittamaan jotain tehtävää tietyllä tavalla. Kun Jerikon sai etupalkan avulla alkamaan ravaamaan voimakkaasti (hieman eri asia kuin pelkkä "nopeasti") eteenpäin, näin jo itsekin sivulta kuinka paljon paremmalta sen liike alkoi näyttämään!

Troija on saanut Jupiterista itselleen mainion leikkikaverin, ja Jupiterkin taitaa nauttia, kun sillä on yhtä lapsenmielistä leikkiseuraa... ;)


torstai 9. toukokuuta 2019

Troijan seikkailuja, peltojälkeä ja agilityä

Troija on ollut meillä nyt 1,5 viikkoa. Tuntuu, että se olisi ollut pidempäänkin ja meinaa unohtaa kuinka pieni pentu se vielä on, keskiviikkona täytti vasta 9 viikkoa. Troija antaa itsestään jotenkin vanhemman vaikutelman, niin hyvin se on solahtanut arkeen mukaan ja niin reipas se on. Troijassa on ihan hurjasti Jerikoa muistuttavia piirteitä ja musta tuntuu, että olen saanut siinä juuri sitä mitä toivoinkin saavani. Sillä on hyvä asenne elämään ja itseluottamus, se osaa kunnioittaa isompiaan, mutta ei nöyristele tai mielistele turhanpäiten. Jos pitäisi Troijaa kuvailla nyt yhdellä sanalla, niin se olisi Tomera.


Troija on kova leikkimään vetoleikkejä ja kahden lelun leikit ja lelujen palautukset sujuu jo aikas hyvin. Namien perään Troija ei ole niin suuresti, vaikka kyllä palkkana nekin sinänsä maistuu. Isänsä tyttö tässäkin.

Jupiter ja Troija on eniten alkaneet virittelemään leikkiejä keskenään ja erityisesti sisällä on ollut paineja ja juoksupyrähdyksiäkin niin. Troija on myös löytänyt vaanimisen ja usein ulkona Jupiterin kanssa juoksupyrähdykset alkaa juurikin Troijan vaanimisesta. Jeriko suhtautuu Troijaan välinpitämättömästi tai hieman nyreästi, Ukko neutraalisti. Troija kulkee kuitenkin reippaasti porukassa mukana ja on selvästi sulautunut porukkaan hyvin.

Troija on ollut monenmoisessa mukana ja nähnyt ja tottunut ja monenlaiseen. Tosin kaupunkiseikkailut on vielä seikkailematta, koska no, hihnakävelyä ei oikein ole tehty.. Viime sunnuntaina käytiin Hämeenlinnassa velipoikaa tapaamassa ja siellä käveltiin pisin pätkä koskaan ja kyllähän hihnassa kävely vielä suostuttelua kovasti vaati.

Viime perjantaina Troija näki hevosia ensimmäistä kertaa ja suhtautui siihenkin asiaaan hyvin reippaasti, tuli melko lähellekin ja terhakkana istui kun otin kuvaa. :) Tänään heppoja nähtiin toiseen kertaan ja vielä lähempää ja tallissa sisälläkin pesupaikalla. Troija katseli ensin vähän varovaisena, mutta lähti sitten häntä pystyssä tallissa tutkimaan ja olisi tepastellut suoraan pesupaikallekin jos hihna ei olisi estänyt. Ja kun yhden ratsastajan lapsi tuli rapsuttelemaan, niin jättiläisheppa 1,5 metrin päässi unohtui ihan kokonaan, kun oli niin kiva pusutella lapsen naamaa.



Lampola on tullut tutuksi ja siellä on kiipeilty kaurasäkkien ja muiden rapisevien pussien päällä, eikä lampaiden kovat äänet jännitä. Ollaan myös tehty nyt remonttia vanhassa päätalossa ja sen myötä on käytetty moottorisahaa, rälläkkää, sirkkeliä ja naulapyssyä, eikä kovat äänet tunnu Troijaa yhtään häiritsevän. :)



Vanhaan päätaloon pitäisi pikku hiljaa kunnostautua majoitustiloja kesäksi ja mahdollisesti siihen yhdistettynä jonkinlaista kesäkeittiötä. Treenikenttä on nyt ollut keväästä lähtien oikein hyvässä kunnossa, hyvin tiivispohjainen eikä mitään vetisyysongelmaa. Hyvää työtä teki Maanrakennus Leikkanen sen kanssa. Nyt ollaan siirretty kaikki esteet hyppyjä lukuunottamatta jo kentälle ja olen alkanut maalaamaan hyppyesteitä. Tilaa kentällä kyllä riittää!



Troijan liikkuminen kehittyy kyllä hurjaa vauhtia ja se pinkoo poikien perässä ja hyppii jo melkoisen ketterästi ikäisekseen. Toivon mukaan meidän lähimaastojen vaihtelevat alustat edesauttaa siitä kehittymään mahdollisimman hyvä kropan käyttäjä ja senkin kautta pk-esteet sujuisi tulevaisuudessa.

Jerikon kanssa on tehty nyt pellolla kulmatreenejä, jotta saisi kulmien ylityksiä jäämään pois. Välillä kulmat meneekin ihan niin kuin raiteilla, mutta joskus on vähän kulmien ylittämisiä. Esineilmaisut menee mallikkaasti ja oikeastaan tuo kulmatyöskentely on se mitä pitää hioa.

Nyt on Jupiterin kanssa päästy omalla kentällä tekemään agilitytreeniä. Keinu alkaa sujumaan aika kivasti ilman apuja, puomia harjoitellaan ja harjoitusta vielä vaatii. Kepit on vielä vähän herkkä este. Välillä treeneissä Jupiter on radan osana pystynyt tekemään aivan huikeita kepeille menoja ja ennen kaikkea kovasta vauhdista taittunut hienosti vielä toiseenkin väliin, mutta välillä se hakeutuu ihan minne sattuu. Mutta nyt on hyvä jatkaa treenejä omalla kentällä! :)

torstai 2. toukokuuta 2019

Jupin paimennuskisat ja pentutouhuja

Viisi päivää on mennyt aika lailla yhdessä hujauksessa pentujen kanssa. Vappua vietettiin Somerolla paimennuskisoissa, joihin lähdettiin kokoonpanolla Jupiter, Troija ja hoitopentu-Pluto. Yövyttiin kisapäivien välissä Päivin mökillä, niin ei tarvinnut molempina päivinä ajella.

Startattiin Jupiterin kanssa 2-luokassa. Jako on ollut Jupiterille ongelmallinen, koska se ottaa niin paljon painetta siitä jos minä vaikutan lampaisiin. Sama ongelma oli myös häkillä, kun sen harjoittelua aloitettiin, herkästi olisin jäänyt yksikseni häkittämään. Nyt kuitenkin saatiin Annen luona tehdyn treenin jälkeen vähän "päätä auki" ja Jupiter alkoi ymmärtämään mistä on kyse ja olemaan itse asiassa aika kivasti "pelissä" mukana.

Maanantai-iltana tehtiin kotona yksi jako, joka oli nyt omillakin lampailla huomattavasti helpompi, kun treenilampaiden lisäksi samassa porukassa oli uuhet isompien karitsoiden kanssa. Porukka jakaantui siis helposti ja saatiin jako kivasti tehtyä. Sisälle lampaita palauttaessa palattiin kuitenkin taas yhteen Jupiterin hassuista herkkyyksistä. Sisälle vie kuja ja nyt sisäovi oli kiinni ja lampaat pysähtyi luonnollisesti kujan päähän. Tällaisissa tilanteissa Jupiter ei kestä ollenkaan sitä, että minä menen lampailla, vaan meinaa ihan totaalisesti häipyä paikalta. En ole ihan varma miten tulkita tätä asiaa, mutta koska Jupiter fiilistelee lampaita hyvin herkästi, niin ehkä se pelkkä mun liikkumisen aiheuttama paine tuntuu siitä kamalalta. Outoahan tuo on joka tapauksessa, oli syy mikä tahansa.

Tein sitten siinä varmaan noin 10 minuuttia sitä, että ensin nojasin vaan eteenpäin ja jos/kun Jupiter meinasi siitä jo alkaa liueta takavasemmalle, kutsuin sen takaisin ja kehuin. Sitten askel, kaksi askelta, ja palasin aina kehumaan sitä. Loppujen lopuksi täydellistä läpimurtoa ei saatu, mutta pääsin ovea avaamaan niin, että Jupiter pysyi jota kuinka samoilla sijoilla, mutta oli kyllä kääntyneenä sivuttain fyysisesti puoliksi pois lähdössä ja henkisesti varmaan kokonaan. Tätä pitää varmaan vielä treenata lisää ja ehkä jonkun avustajan kanssa.

Tiistaina sitten tosiaan Somerolle. Onneksi oli kaksikin kolmosluokkaa ennen kakkosia, niin ei tarvinnut kukonlaulun aikaan herätä. Pennut oli käytänössä ekaa kertaa valjaissa (kerran namiruudussa ollut valjaat mutta siinä ei paljoa liikuta) saati sitten kävelleet hihnassa. Tuolloin vielä päivää vajaa 8-viikkoisille oli muutenkin ihan hurjan paljon kaikkea uutta: paljon uusia ihmisiä, paljon koiria joista osa haukkui välillä äänekkäästi ja ihan ylipäätään uusia maisemia. Pennut kuitenkin toimi tosi reippaasti, mitä nyt kiukutteli valjaista. :D 




Jupiterin lampaita tolpalle tuodessa oli vähän kaikenlaista hässäkkää. Lampaat meni varikon ja tolpan välillä edes takaisin ja välillä näytti ettei niitä saada tolpalle ollenkaan. Lopulta ne kuitenkin sinne saatiin eikä porukkaa vaihdettu. Tuomarilta kysyin, että miten toimitaan ja sovittiin, että katsotaan miten lampaat toimii ja vaihdetaan jos ne ryntäilee. Lähetin Jupiteria oikealle hakukaarelle, koska koin jotenkin että vasemmalla olevat pehkukasat ja paalihäkit häiritsisi sitä ehkä liikaa. Jupiter ei kuitenkaan olisi halunnut oikeaa ottaa ja jouduin sen korjaamaan kaksi kertaa. Koska kuitenkin Jupiterin kävi jo melkein leikkaamassa linjan, hakupisteitä jäi vain 1. Nostosta 6/10p, mutta sen jälkeen Jupiter ei kuunnellut lainkaan normaalisti eikä linjaa saatu pidettyä mitenkään. Jouduin lopulta Jupiterille tiukemmin huutamaan, että nyt pitää kuunnella, minkä jälkeen Jupiter alkoikin toimimaan vähän normaalimmin. Omaan ohjaukseen olen siinä tyytyväinen, että en hermostunut Jupiterille lainkaan, harkitusti annoin tiukemman käskyn ja sitten palattiin "perhosia ja sydämiä" -äänensävyyn. Tuonki ohjaajalle 1/20p.

Poispäinajo ja viimeinen kuljetuspätjä sujui hienosti, pisteitä 16/20p ja 10/10p. Jako ei kerrasta onnistunut, paikkaa jouduttiin vähän hakemaan, mutta onnistui sitten eikä Jupiter tuntunut siinä pahasti paineistuvan. Pisteitä 6/10p. Jaon jälkeen Jupiterilla kuitenkin selvästi henkinen kuorma kävi aika raskaaksi ja lampaiden yhdistämisen jälkeen se sukelsi tuomarin auton alle pienelle huilille. Palasi sieltä kuitenkin onneksi vielä hommiin ja häkitys saatiin myös tehty, siitä 8/10p.

Yhteensä pisteitä siis 42p eikä tulosta. Olin kuitenkin sinänsä kovin tyytyväinen, että ylipäätään saatiin rata ajattua läpi ja varsinkin, että jakokin onnistui! Onnistuin ohjaamaan Jupiteria niin hyvin, kkuin siinä tilanteessa pystyikin. Alussa tosiaan paine meni ihan jalkojen alle, enkä ole ihan varma syystä. Näkikö Jupiter, että lampaat seilasi siellä aikalailla ennen tolpalle tuloa? Paineistuiko se erimielisyydestä suunnan kanssa ja oliko se jollain tapaa tietoinen vedosta vasemmalle (niin kuin veto olikin lampolaa kohti) eikä siksi halunnut oikealle? Aistiko se lampaille tullessaan niiden paineen ja ahdistui siksi? Vaikea sanoa. Pääasia, että saatiin tavallaan kuitenkin jännityksestä niskalenkki ja päästiin läpi.



Toisena päivänä päätin sitten laittaa Jupiterin vasemmalle. Lampaatkin tuli tosi kauniisti tolpalle, joten kaikki asetelmat hyvät. Omaa vuoroa odotellessa Jupiter kyllä selvästi jännitti ja tärisi. Olin kyykyssä sitten Jupiterin vieressä ja pidin sitä kainalossa kun se seisoi ja omalla rentoudella pyrin tuomaan rauhaa myös Jupiterille. Hakukaari vasemmalle oli oikein hyvä, lopusta tuomarin arvion mukaan suppeampi ja siitä 18/20p. Nyt Jupiter kuunteli käskyt hyvin hakukaaren päässä ja alku meni hyvin, mutta hakuporttien tietämillä alkoi vähän yliohjaaminen/-ohjautuminen ja meni pikkaisen siksakiksi. Nostosta 9/10p ja kuljetus ohjaajalle 8/20p. Poispäinajo meni taas ihan kivasti, crossilla alkupätkä käännöksen jälkeen vähän offlinessä, pisteitä 15/20p. Sitten tein kyllä ihan aloittelijan arviointivirheen linjan suhteen ja peruskuljetuksessa kävelin offlinessa lähes koko matkan, siitä 2/10p. Linjojen hahmottaminen on kyllä välillä yllättävänkin vaikeaa!

Jaossa yksi missattu tilaisuus, kun juuri rakoa saadessani ja alkaessani Jupiteria kutsumaan meinasin kompastua syvempään kuoppaan ja huomio menikin siihen, että pysyn pystyssä. Saatiin kuitenkin jako tehtyä, siitä 5/10p. Häkkinä oli portiton häkki joka näytti menevän ensin oikein hyvin, kaikki lampaat häkissä, mutta juuri kun viimeinen astui häkkiin, ne perältä joku kimposikin ulos! Vasta videolta jälkikäteen näin kunnolla mitä tapahtui ja jälkikäteen en ole ihan satavarma, että olisiko mun kuulunut häkittää uudelleen vai ei, kun kaikki siellä kuitenkin jo oli..  Kuitenkin tämän yhden kimmonneen keräilyn seurauksena muutkin tuli häkistä ulos ja häkin kierto vielä siihen päälle, niin pisteitä jäi 1/10p. Kokonaisuudessaan 58p eli 3-tulos. Harmilliset epäonniset kohdat lopputöissä, mutta olen hyvin tyytyväinen siihen, että radalla oli nyt selvästi rennompi koira. :) Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kesä treenejä ja varmaan sitten joskus loppukesästä kisoihin jos aikatauluihin sopii.

Pentujen kanssa on tehty pari namiruutua ja tehdään ehkä vielä kolmas ennen kuin Pluto lähtee tänään omaan kotiinsa. Katsekontaktia, istumista ja luoksetuloa on myös jo harjoiteltu. Troija on aika itsenäinen, hyvin taistelutahtoinen, mutta ei kovasti ruuan perään oleva pentu. Sillä vaikuttaisi olevan aika vahva asenne, ei mielistele ja seisoo omilla tassuillaan. Se vaikuttaisi myös jo aika hyvin löytäneen paikkansa porukassa ja varmaan tämä vielä selkiytyy, kun jää ainoaksi pennuksi. Jeriko on ollut yllättävänkin suopea nimenomaan Troijaa kohtaan ja muutaman kerran tullut Troijan viereen itse nukkumaan, kun Troija on ollut unessa. Luulenpa tästä kaikesta, että valitsin juuri sen oikean pennun meille. :) 



lauantai 27. huhtikuuta 2019

Tervetuloa Troija

Jerikon ja Mandin pennut kasvoi ja kehittyi, ja jossain vaiheessa mulla vahvistui päätös, että yksi pennuista muuttaa meille. Tämä saattaa olla aika ainutlaatuinen tilaisuus saada Jerikon jälkeläinen itselle kasvamaan, ja kun Mandikin vielä oli kovasti omaan mieleen ja paljon samanlaisia ominaisuuksia omaava, joten olisihan tämä tilaisuus ollut vaikea ohittaa. Jeriko vaan on omaan käteen niin sopiva ja kun sillä ikää alkaa tulemaan eikä PK-harrastuskoiraa ole taloudessa edelleenkään, niin "pakkohan" se oli ottaa vaikka neljättä koiraa en sinänsä määrällisesti olisi välttämättä halunnutkaan.

Jo synnytyksessä mun huomio kiinnittyi toiseen pojista, joka viipelsi jo silloin hyvin määrätietoisesti Mandin nisälle. Pentujen kasvaessa tämä urospentu ja yksi nartuista vaikutti mun silmään kaikkein rohkeimmilta ja alkoi tuntumaan hyvin vahvasti siltä, että tämä poika olisi mun valittu. Viime viikolla pennut kävi pentutestissä ja hieman yllättäenkin testissä tämä narttu nousi kuitenkin esiin vielä enemmän, vaikka kivasti suoriutui myös tämä urospentu ja kaikki muutkin. En siitä silloin heti ajatellut mitään sen kummempaa kuin kiinnitin vaan asiaan huomiota. Kuitenkin sitten kasvattajan kanssa tuloksia läpi käydessä toistui se asia, että tämä narttupentu on ollut muutenkin kuitenkin etunenässä menossa vaikka niinä hetkinä kuin itse pentuja oli nähnyt tuli minulle aika tasainen vaikutelma.

Ja sitten aloin miettimään, että jospa sitten kuitenkin tälleen "vannoutuneelle" uroskoira-ihmiselle tulisikin narttu. Ja kun annoin sille ajatukselle edes mahdollisuuden, kävikin nopeasti aika itsestäänselväksi, että kokonaisuudenkin kannalta se voisi olla parempi vaihtoehto kuin neljäs uros. Ukko on jo kastroitu ja Jupiterin voisi hyvinkin kastroida myös, Jerikon taas saa helposti hoitoonkin melkeinpä mihin vaan niin kauan kun siihen ylipäätään olisi tarvetta. Ajatellen sitä, että haluaisin pennusta kasvavan mahdollisimman itsevarma aikuinen koira, voisi narttu myös olla "varmempi" valinta, koska uroksilla on vähän ollut taipumusta jäädä Jerikon auktoriteetin alle. Lisäksi Jupiteria ajatellen pienellä ikäerolla otettu toinen uros voisi myös aiheuttaa kasvaessaan konflikteja tai ainakin Jupiterille turhaa painetta.

Näin meille sitten muuttikin narttupentu, joka sai nimekseen Troija. :) Näin ensimmäisen iltapäivän kokemuksen perusteella se on hyvin reipas pentu, joka tutkii ympäristöään itsevarmana eikä pienistä hätkähdä. :) Troijan mukana meille tuli hoitoon muutamaksi päiväksi myös Troijan veli (se toinen urospentu, ei se jota olin harkinnut) ettei velipojan tarvitse olla yksin kasvattajan luona vaan saa vielä nauttia (?) siskon ja muiden koirien seurasta. :D Isot pojat on ottaneet tulokkaat niin kuin olettaa saattoi: Jeriko jurnuttaa eikä halua pentuja lähelleen, Ukko suhtautuu neutraalisti ja Jupiter ottaa ystävällistä kontaktia ja on vähän jo leikkiäkin yrittänyt viritellä Troijan kanssa. :)








perjantai 19. huhtikuuta 2019

Koiratanssia

Jeriko korkkasi tänään Liisa-Idan kanssa viralliset HTM-kisat uudella musiikilla ja ohjelmalla. Uusi musiikki on tuntunut toimivan Jerikolle paljon paremmin kuin möllikisoissa käytetty ja oikean puolen seuraaminenkin on parantunut huomattavasti, joten hyvillä mielin kisoihin.

Ennen kehään menoa Jeriko oli hyvällä meiningillä Liisa-Idan kanssa, mutta jotenkin kuitenkin sivusta katsellessa ajattelin, että voisiko olla vähän matalammassa vireessä ja sen vuoksi menin ehdottamaan Liisa-Idalle, että palkkaa Jerikoa pari kertaa ruualla eli possun suikaleilla joita Liisa-Ida oli paistanut tätä varten.

VIRHE! Jeriko tykkäsi possun suikaleista niin paljon, että päätti alkaa tarjoamaan kaikenlaisia temppuja ja siinä jo näki, että nyt meni vähän mönkään tämä ajatus, kun into nousi aivan liikaa. Esityksen alun Jeriko sai vielä pidettyä mölyt mahassa, mutta sitten oikealle puolelle siirtyessä ja sen jälkeen Jeriko päätti kommentoida oikein kaikuvin haukuin. Onneksi haukut sitten loppui kuitenkin ja Jeriko keskittyi kyllä tekemiseen hyvin ja ilme oli sinänsä todella hyvä. Vielä tarkkuutta tarvitaan lisää (ekoissa sivuaskelissa Jeriko alkoi veikkailemaan jalkojen väliin tulemista, ja oikean puolen seuruu paremmaksi), ja sitten samalla ilmeellä, mutta hieman matalammassa vireessä, niin hyvä tulee! :)


Tuomarointi oli erittäin hyvää, tarkkaa ja laadukasta. Kolmen tuomarin keskiarvona teknisiä pisteitä tuli 80,67 ja taiteellisia 82 eli yhteen KUMA:n arvoisesti 162,67p. :)


Pennut kävi maanantaina Pekka Korrin pentutestissä. Oli kyllä hyvin mielenkiintoista nähdä nyt ekaa kertaa minkäänlainen pentutesti. Pieniä eroja pennuissa tuli esiin vaikka arkisissa tilanteissa onkin hyvin tasavahvaa ja reipasta sakkia. Testi teki siis tehtäväänsä. Päästiin testiä varten Jerikon isän Coxin omistajien luokse ja samalla oli kiva nähdä Coxia ja puolisisko Colaa, ja käydä Mandin kanssa yhdessä lenkilläkin.


Keskiviikkona pennut tuli vielä meillä käymään ja vietiin niitä yksitellen vanhaan päätaloon katselemaan vielä reaktioita. Tästä sai vielä vähän lisää osviittaa pentujen rohkeudesta ja siinä olevista eroista.

Mutta on kyllä mahdottoman kivoja pentuja, ei voi muuta sanoa. :) Saa olla tyytyväinen ja toivon mukaan kaikista myös kasvaa reippaita ja vietikkäitä aikuisia koiria joiden kanssa harrastamisesta saa uudet omistajansa nauttia. :)








sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Hyvä viikonloppu

Viikonloppu lähti hyvin käyntiin perjantaina, kun kävin hakemassa Annelta keritsintä lainaan ja samalla treenaamassa. Olin viime syksynä nohevana tyttönä ajatellut, että minäpä tästä vähän keritsintäni huollan ja putsaan; purin koneen ja puhdistelin ja mielestäni kokosin ihan samoin takaisin. Kyllähän kone kävi ja päällisin puolin ok, mutta ei leikannut ollenkaan normaalisti vaan päinvastoin runsaasti vaan haavoja nahkaan, joten jouduin viime viikonloppuna jättämään sen leikin kesken. Anne onneksi sitten tarjoutui lainaamaan konettaan, joten pääsin sitten tänään aloittamaan kerinnät (kun eilen päivystin koko päivän).

Mutta se paimennus. Olin suoraan sanottuna jo aika epätoivoinen ja paimennusmasennuksessa sitä ennen. Jupiter on todella herkkä ja sillä on hassuja herkkyyksiä joista olen kirjoitellut ennenkin. Jakotreeneissä ei olla oikein edistytty, kun Jupiter paineistuu niin kovasti siitä jos hätistän lampaita tai ylipäätään vaikutan niihin. Sitten kun saan välin luotua, niin Jupiter on jo liuennut niin kauaksi ettei millään ehdi väliin, jollei peräti häipynyt kokonaan paikalta. Silloin ei jaot oikein tahdo onnistua.

Jupiterin kanssa saatiin nyt kuitenkin todella hyvä treeni Annella! Annen lampaat erkani toisistaan paljon herkemmin kuin lampaat meillä kotona. Ekalla kierroksella lampaita oli enemmän (15?) ja ne erkani tosiaan tosi paljon kivemmin kuin omat viisi treenilammasta. Sain Jupiterilla useamman onnistuneen jaon tällä porukalla. Toinen vuoro tehtiin neljällä lampaalla ja nyt saatiin jakoa onnistumaan niilläkin hienosti. Ajeltiin myös lampaita rauhalliseen tahtiin ettei mene pelkäksi juoksenteluksi ja Jupiter piti hienosti kyllä ajopaikkaansa sivussa lampaita jarruttaen. :)



Aloinkin siinä miettimään, että ei ehkä ole fiksu ratkaisu jättää vain 5 lampaan treeniporukkaa astuttamatta, vaan olisi parempi kun niitä olisi enemmän, kymmenkunta. Sitten korkeintaan muutama astutettavana. Keventäisi noita talviakin, mutta toki sitten tulee myös vähemmän lihaa... Mutta tätä tarvitsee sitten ensi syksynä todella miettiä.

Tänään meille tuli Jerikon pennut (ja Mandi) kylään. Pennut sai haistella erikoisia hajuja ja käytiin lampolassa katselemassa maailmaa. Siellähän on kaikenlaista rapisevaa paperipussia ja suuksäkkiäkin, mutta reippaasti pennut siellä kuljeskeli. :) Jeriko otettiin ulos pentujaan tapaamaan myös, mutta ei kyllä juuri arvostanut. Toinen urospennuista innostui seurailemaan iskää melkotavallakin ja lopulta eksyi Jerikon naamalle Jerikon makoillessa maassa, ja sai siitä tiukan huomautuksen. Voi olla, että pikkupoika joutuu tottumaan kovaan kuriin jatkossakin. :D




Ukko ja Jupiter sen sijaan oli erittäin innoissaan pentulaumasta. Ukko kävi huolellisesti haistelemassa jokaisen häntä rauhallisesti heiluen. :)

Pentujen ja vieraiden lähdettyä kerin kuusi lammasta pika pikaa ja oli kyllä mukava, kun nyt sujui toimivalla koneella entiseen malliin. Kerintöjen jälkeen hallille treenaamaan Jerikon kanssa koiratanssia. Oikean puolen seuraaminen on lähtenyt sujumaan huomattavasti paremmin ja siihen on alkanut löytymään vähän samaa fiilistä ja ilmettä kuin vasemmallakin puolella, joskaan ei kuitenkaan ihan tietenkään. Jeriko oli nyt tosi hyvällä ilmeellä myös Liisa-Idan kanssa tekemässä, tosi hienoa! :)

Jupiterkin teki pienen agilitytreenin. Keppejä ensin muutamia toistoja ja sitten keinut niin, että siivekkeet oli molemmin puolin alastuloa ja Jupiter sai sitä paukutella ja hakea paikkaa muutaman kerran. Sitten kokonaista keinua ja sehän alkoi toimimaan! Tein siis yksin eikä kukaan pitänyt keinua tai hidastanut sitä, vaan Jupiter nyt alkoi itse hoksaamaan miten se keikkaa ja otti sitten nopeasti oikean loppuasennonkin eikä edes tuntunut jännittävän! Ihana harppaus eteenpäin!

Näillä fiiliksillä sitten kohti ensi viikkoa. :)


maanantai 8. huhtikuuta 2019

Kevättä

Koko lopputalven kun sitä toivoi, että lumet ja ladut vielä vähän aikaa säästyisi, niin nyt kun hiihtokausi on jätetty henkisestikin taakse, niin pääsee taas iloitsemaan keväästä ja sen tuomista mahdollisuuksista.

Parasta lumien sulamisessa on kyllä jälkitreenit Jerikon kanssa. Ylivoimaisesti parasta. Metsäjälki on se Meidän Juttu, mutta koska hyppyesteongelmista johtuen ei varmaan enää pk-jäljellä startata ja keskitytään erikoisjälkeen, niin myös treenit täytyy tehdä pellolla. Oli alusta kuitenkin mikä tahansa, niin Jerikon jäljestämisen seuraaminen on vaan parasta. Oma sielu lepää. Jo jäljelle lähtiessä sydämessä vähän läikähti, kun Jeriko valjaat päälle saatuaan nosti heti vanhan tutun jälkimestarivireen. Olin valinnut vähän pahan alustan, juuri sulaneen pellon, joka oli aivan mutainen/savinen niin, että mun saappaat ja Jerikon tassutkin keräs välillä isot painavat paakut mutaa.  Eikä se kasvillisuuden puute ainakaan helpommaksi kevään ensimmäistä jälkeä tehnyt. Mutta se ei kyllä Jerikoa häirinnyt yhtään vaan se puksutti tuttuun tyyliin menemään. Ilmaisutkin oli hyvin muistissa. :)


Ja jos Jeriko loistaa jäljellä niin Ukko loistaa uuhien ja karitsoiden siirtelyssä. Piti viikonloppuna työnnellä paali lampolaan sisälle ja siirtää lampaat ulos pois alta siksi aikaa. Ukko on mun koirista kyllä ehdottomasti paras tässä hommassa ja oikeastaan ainut joka ylipäätään siihen pystyy. Sillä on niin rauhallinen tyyli ja se osaa höllätä painetta niin hienosti, että uuhet ei hermostu siihen ja ala puolustamaan karitsoita. Ukko myös ohjailee todella lempeästi ja kuitenkin varmasti myös karitsoja, jotka ei vielä paimenkoirasta oikein ymmärrä. Tämä on vahvinta Ukkoa. :)


Käytiin sunnuntaina katsomassa pentuja ja pennut pääsi ekaa kertaa ulos. On kyllä hyvin reipasta porukkaa, ei voi muuta sanoa! Hännät tötteröllä kaikilla, yksi nartuista ja toinen uroksista vielä erityisesti itsevarmasti irtosi muusta porukasta tutkimaan ympäristöä. Ja aivan törkeän söpöä porukkaa! Ne on perinyt kyllä vanhempiensa parhaita puolia. :)

Jerikon kanssa treenailtu myös HTM:ää. Oikean puolen seuraaminen vahvistuu pikku hiljaa, mutta on edelleen vähän kesken. Liisa-Idan kanssa Jerikon vire ei ole vielä sitä parasta Jerikoa, välillä menee vähän löysäilyksi eikä se selvästikään ole ihan varma, että pitäiskö tässä työskennellä oikeasti vaiko ei.. Mutta eiköhän se sieltä löydy.

Jupiter on päässyt vähän fiilistelemään paimennusta, mutta ihan kovasti vielä ei treeniaitaus kestä paimennusta ettei mene pinta velliksi. Vähän turha sähäkkää ja jännittynyttä oli meininki sekä koiran että lampaiden osalta. Toimintaan täytyy yrittää löytää paremmin rauhaa. Varsinkin koska tarkoitus on ollut kuitenkin vappuna jo aloittaa kisailua... :D

torstai 4. huhtikuuta 2019

Jerikon mölli-HTM

Viime sunnuntaina oli Jerikon koiratanssi/HTM-debyytti möllikisoissa. Liisa-Idan kanssa Jeriko on ehtinyt treenaamaan muutaman kerran yhteensäkin ja välissä oli pitkä tauko Liisa-Idan työmatkan vuoksi. Jeriko ei ole vielä tullut ihan varmaksi siitä, että koiratanssi Liisa-Idan kanssa olisi sen juttu, mutta toisaalta työskentelyrutiini auttaa siinä, että se lähtee ainakin normiseuraamiseen ihan suhteellisen ok. Työntyy kyllä myös myöntää, että oma treenaaminen on ollut ihan tosi vähäistä, oikealla puolella seuraaminen on kesken ja rehellisyyden nimissä Jeriko on ollut munkin kanssa vähän ruosteessa... :D

Liisa-Idan haettua Jeriko autosta halliin se kuikuili kaula pitkällä, että missä mä olen. Liisa-Ida sai Jerikon kuitenkin lahjottua ja lämpät lähti ihan hyvin käyntiin. Myös ennen kehään menoa Jeriko oli hyvin mukana. Itse suorituskin meni ihan ok treenimäärään nähden. Positionvaihdon epäselvyyksiin Jeriko kommentoi haukahtamalla Liisa-Idalle ja lopuksi Jeriko improvisoi oman lopetusasennon haukun säestämänä. Maahan = kierähdä kaksi kertaa ja esitä lopuksi kuollutta. Sen verran uskottavasti Jeriko jäi vielä paikoilleen, että meni ihan täydestä, että se olisi ollut suunniteltu liike. :D



Mun musiikkivalinta oli kyllä huono ja meni nyt vaihtoon. Jeriko tuntui myös itse tykkäävän uudesta musiikista enemmän, ja ainakin mun kanssa treenatessa meininki oli tosi hyvä, joten toivotaan että sama pätee myös Liisa-Idan kanssa. Täytyy nyt myös treenata aktiivisesti, että saadaan tuo oikealla seuraaminen kuntoon. Meidän molempien (mun ja Liida-Idan) kriteeri olisi, että koira osaisi positiot oikeasti eikä vaan seuraisi namikättä tmv. Lisäksi itse haluan, että Jerikon työskentely näyttää tietynlaiselta ja tuo sunnuntain oli vielä hieman puolivillaista.. ;)

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Valjakkohiiihdon SM-kilpailut

Viime viikonloppuna kilpailtiin valjakkohiihdon rotumestaruuksista Kuhmossa. Lähdettiin Ilonan ja Marjan kanssa matkaan jo perjantaina, kun ajettavaa oli kuitenkin pysähdyksineen noin seitsemän tunnin verran. Kaikki mun koirat lähti mukaan, Jeriko vähän niin kuin kisaturistiksi. Käytiin perjantaina illalla hiihtämässä kisareitti, joka oli muuten sama kuin mulle ja Marjalle tuttu reitti vuodelta 2016, mutta suo-osuudelta lähtevä lenkki oli käännetty kiertämään toisin päin. Rankkahan se reitti oli ihan 5km pituisenakin, olisi ollut SM-arvolle riittävä jo sellaisenaan. Kiitin onneani, että en joutunut itse hiihtämään lauantaina 8km matkaa.

Majoituttiin yhdessä hotelli Kalevalaan, joka on aivan kisakeskuksen vieressä. Hotellissa suhtauduttiin koiriin erittäin ystävällisesti ja huomaavaisesti. Ruuat hotellilla oli todella hyviä, mutta miinuspisteitä täytyy valitettavasti jakaa siitä, että huone oli kolmelle hengelle (ja kolmelle koiralle) erittäin pieni ja ahdas. Vessan ovi mahtui juuri ja juuri eteisessä aukenemaan kaappien editse ja liikkumiset siinä vaati kärsivällisyyttä kaikilta.

Lauantain Ukko ja Marja starttasi minuutin Ilonan ja Jupiterin edelle. Jupiterilla ei ollut nähtävissä kisapaikalla tai lähdössä mitään erityistä jännitystä sprintti-SM kisojen tapahtumiin liittyen, vaan se oli innoissaan lähdössä niin kuin aina yleensäkin. Lähdön jälkeen Ilonalle tuli vähän ajatuskatkos, että mihin sitä pitikään hiihtää. Jännitys vei voiton ja toisaalta oltiin tutustumishiihto tehty pimeällä, niin lähdön jälkeiset mutkat ja pulkkamäki näyttivät erilaisilta. Siitä sitten joukkuekavereiden kannustamana pääsi kuitenkin taas jatkamaan matkaa pienen hämmennyksen jälkeen. Ilonalla olikin gopro-kamera päässä ja kylläpä tulikin hienoa kuvaa! Jupiter juoksee kyllä todella lujaa ja Ilonakin wassutteli menemään. :D

Molemmat pojat jaksoi 8km matkan tosi hienosti ja lähtöalueenkin ohitus toiselle kierrokselle meni ilman mitään pohdintoja siitä olisko jo maali tai missä minä olen (no mun perään noi ei vedossa koskaan haikailekaan). Tosi hienon näköistä menoa. :)

Naisten C-luokan kultamitali meni malinois Suhteellisen Värkkärille ja Tellervo Rantolle 1:45 kaulalla, mutta Jupiter ja Ilona hiihti todella upeasti hopealle!!! :) Ukko ja Marja sijoittui luokassa seitsemänsiksi.



Jupiterin kanssa on ollut vähän valjaspohdintaa, kun se on selvästi kerännyt massaa. Tähän mennessä sillä on ollut käytössä NonStopin freemotion koon 5 (punainen) valjas, mutta se on alkanut jäämään kaulasta vähän piukaksi. Lauantaina Jupiterilla oli käytössä koon 6 freemotion (sininen), joka kaulasta on sille sopivampi, mutta tulee ihan pienen aavistuksen olkanivelen päälle. Testailtiin siinä sitten useampia valjaita launtaina, kun oli myyntikojussa NonStopin nome-valjasta, mutta ihan ideaalimallia tai kokoa ei vielä löytynyt. Freemotion ei Jupiterille taida enää oikein sopia, joten hakusessa on nome-valjaasta koko 6 (nyt oli testattavana vain puolikkaat koot eli 5,5 ja 6,5) tai muu husky-tyyppinen valjat. Sunnuntaina Jupiter juoksi osuutensa koon 5 valjaissa ja Ilona koki, että Jupiter kuitenkin veti niissä taas normaalisti/lauantaita paremmin. Herkkä poika saattaa himmailla vetoa ylämäkiin, kun olkaniveleen tulee pientäkin tuntemusta.

Melko pitkällisen harkinnan ja mielipiteen vaihtelun jälkeen päätin lopulta hiihtää itse Ukon kanssa viestiosuuden. En varmastikaan ole vahvin hiihtäjä Ukon perään, mutta toisaalta Ukkoa ei tunnut taakan raskaus niin paljoa haittaavan ja vaikka olisi kuinka hyvä hiihtäjä, niin tiettyä nopeutta nopeampaa ei taas pääse. Lisäksi Ukon kanssa oli kiva ottaa revanssi Kuhmosta v. 2016 kisoja muistellen ja kun rotumestiksissä tuli tämä suksirikko, niin oli kiva saada ehjä suoritus. Toisaalta etukäteenkin kyllä jo tiesin, että kamalaltahan se tuntuu. :D

Onneksi kuitenkin päätin itse lähteä, oli se vaan niin huikeaa lähteä ykkösosuudelle Ukon kanssa! Olen Ukosta kyllä todella ylpeä, tuon hienommin ei voisi lähtöä tehdä! Ukko vetää ensinnäkin suoraan eteen eikä sitä haittaa pätkääkään muut koirat, päinvastoin Ukolle syttyy kilpailuvietti muista koirista rinnalla. Ukko lukee tilanteita ja rataa aivan huikean hyvin, heti alkuosan mutkissa Ukko alkoi hakemaan sisäkurveissa muista ohitse ja minä sitten vaan röyhkeästi perässä. :D Ukko on kyllä aivan ihanteellinen ykkösosuuden lähtijä, täysin kylmäpäinen eikä paineistu mutta ei kyllä missään nimessä itsekään ala muita härkkimään. Tämä on niin Ukon juttu! :)

Ukko on videolla toisiksi kauimmaisella radalla tempova ja kiljuva koira ja otettiin tuossa siis kolmas sija ja alun mutkissa muista ohitsekin, kunnes sitten nousussa meidät taas ohitettiin. Samassa lähdössä oli kolme C-luokan koiraa (saksanpaimenkoira ja käyttölabbis Ukon lisäksi) ja kolme B-luokan koiraa (dobbereita).


Ekassa todella jyrkässä ylämäessä kaksi koirakkoa pääsi edelle, mutta sen jälkeen pidettiin yksi vielä pitkään takana, kun Ukko aina sisäkaarteeseen haki käännöksissä ja sillä oikeastaan esti ohitukset. :D Lopulta koirakko pääsi kuitenkin ohi, itse ohitettiin heidät vielä uudelleen pitkällä suoralla jossa toiselta loppui hetkellisesti veto ja Ukko painoi ohi, mutta sitten taas ylämäissä mun tekniikkaheikkous aiheutti sen, että toinen pääsi ohi ja karkuun. Hiihdin keuhkoni kyllä aivan pihalle, mutta hienoahan se silti oli.

Muut joukkueen koirakot, Elina ja Frida (Klopotes Bertta) ja Ilona ja Jupiter suoritti omat osuutensa ihan huikean hienosti! Ilona ja Jupiter kirivät omalla osuudellaan hienosti aikaa kiinni, mutta jäätiin silti pronssille.


Nyt kun viestilähdön tein Ukon kanssa ja näin miten hienosti se suoriutui, mutta toisaalta myös että millaisia tilanteita kohdalle osui, niin kirkastui omassakin mielessä, että Jupiter ei taida olla jatkossakaan viestin ykköslähtijä eikä kyllä myöskään sprintti-kisoihin osallistuja. Sprintti-SM kokemus huomioonottaen olisi ollut mahdollista, ettei Jupiter olisi lähtöluvalla lähtenyt ollenkaan, mutta varmaa olisi ainakin se, että noin ahtaisiin väleihin se ei uskaltaisi mitenkään mennä, mihin Ukko täysin kylmäpäisesti hakeutui. Sprintti-SM:t täytyy Jupiterin kanssa siis jatkossa varmastikin unohtaa, vaikka harmillista tavallaan onkin. Valitettavasti herkältä pojalta ei löydy korvien välistä niitä palikoita, mitä tuohon tarvittaisiin. Täytyy vaan toivoa, että Ukko olisi edelleen ensi talvena näin hienossa kunnossa kuin se nyt on ollut, niin on ainakin yksi varma ykkösosuudelle lähtijä meidän tiimissä. :)

Meillä alkoi nyt uuhilla myös synnytystalkoot. Viime keskiviikkona syntyi ensimmäiset, lauantaina yksi ja sitten sunnuntaina kotimatkalla ollessa taas yhdet. Sitten maanantai-aamuna ennen töihin lähtöä uuhia tarkastaessa huomasin karitsan olevan syntymässä toinen takajalka edellä. Sain toisen takajalkankin sitten käsiini ja vedettyä karitsan ulos. Emo oli onneksi kokenut ja hyvä emo. Aamupäivän aikana syntyi vielä kaksi lisää. Eilen iltapäivällä yksi ensikko synnytti ensin yhden karitsan, mutta sitten yllättäen huomasinkin tämänkin uuhen perästä sojottamassa kaksi takajalkaa, kalvotkin oli jo rikki. Tämä olikin sitten tiukempi perätilasynnytys, mutta sain senkin vedettyä ulos, jonka jälkeen syntyi heti kolmas perään kun tulppa oli poistettu. Tänään aamulla näytti taas siltä, että kolmesta jäljellä olevasta tiineestä kaksi aikoo ottaa synnytyskilpailun, mutta ainakaan vielä ei ole mitään tullut. On kyllä erikoinen tilanne, kun on kaikki karitsat syntyneet näin samaan aikaan ja kaikki näin myöhään.




maanantai 18. maaliskuuta 2019

NextOne-leiri

Viikonloppuna agilitailtiin oikein urakalla SDP:llä NextOne-leirillä. Alkoi kyllä tämän viikonloppu sprintti-SM ja normimatkan SM-kisojen välissä vähän hirvittää ja yritin myydä treenejä pois, mutta kukaan ei ostanut. Ihan hyvä, koska treenaaminen oli kyllä taas niin kivaa ja antoisaa, että olen tyytyväinen, että saatiin Jupiterin kanssa treenata. :)

Paljon tarttui taas haaviin. Lauantaina tuli huomattua, Jupiter on todella kevyesti takaaohjattavissa ja itse osaan ajoittaa takaaleikkaukset hyvin. Heittämällä tempaistiin yksi pätkä kolmen takaaleikkauksen kanssa joka oli kisaavien ratapätkässä. :) Lisäksi Jupiterille vahvistettiin tosi pitkän suoran irtoamista (tällaisia ei treeneissä olekaan oikein tullut vastaan).

Välistävetoja tehtiin japanilaisella tai sitten pakkovalssilla/puolivalssilla. Nämä on ajoituksen kannalta mulle melko haastavia. Jupiterin laukka on niin paljon pidempi kuin Jerikolla, että aikaikkuna mikä mulla on tehdä ohjaus (toisin sanoen ajoitus puolen vaihdolle) on todella pieni ja mun on vaikea ehtiä siihen. Japanilaista helpommaksi koin pakkovalssin.

Mua kohti tuleminen on myös Jupiterille haastavaa. Varsinkin hankalampia keppikulmien kanssa tästä tuli ongelma, kun Jupiter ei millään tulisi mua kohti, puskisi vain kohti keppejä ja väärää väliä. Mun rintamasuunnan kääntäminen kokonaan pois kepeiltä puolivalssilla helpotti asiaa jonkin verran, mutta samalla jouduin kyllä peruuttamaan pois kepeiltä ja antamaan Jupiterille paljon tilaa.

Sunnuntaina treenit jatkui. Taas tuli treeniä vaikeisiin keppikulmiin tai sitten vauhdikkaisiin kepeille tuloihin. Varsinkin vauhti on Jupiterille hankala asia. Jos tulee täyttä vauhtia kepeille, niin ei meinais ymmärtää jarruttaa kepeille vaikka antaisin jarrun ja käskyttäisin ajoissa. Harjoittelun paikka tässä siis. Leijeröintiäkin tuli tehtyä ja se taas on Jupiterille ihan helppoa hommaa. :D



Nyt alkaakin sitten lepoviikko. Miikku tulee hieromaan urheilijapoikia ja lepäillään ja kerätään voimia ensi viikonloppua varten. Ilmoittautuneita naisten C-luokkaan oli tullut vain 9. Viime vuonna taisi olla päälle 20 ja kahdenkymmen luokkaa se on ollut aikaisemminkin. Pidempi matka selvästi saanut monet äänestämään jaloillaan. Vaikka toisaalta kun tätä aloin miettimään tuossa aikaisemmin, niin mentiinhän me Jerikonkin kanssa 7,5km matka lähes kylmiltään kun kisakirjeessä viikko ennen koetta kuulin ettei matka olekaan 5km vaan tuo 7,5km. Jeriko ei myöskään tuolloin ollut yhtä hyvässä 5km kunnossa kuin Ukko tai Jupiter nyt on, joten omista koiristani en ole lainkaan huolissani. Nyt vaan hyvällä fiiliksellä kohti kisoja. :)

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Sprintti-SM ja Jerikon pennut

Jerikon ja Mandin pennut syntyivät viime keskiviikkona. Pääsin synnytykseen mukaan, tosin kolme ensimmäistä syntyi niin tiheillä väleillä, että kolmas pullahti ulos juuri kun tultiin sisälle. Neljäskin syntyi melko pian tähän perään, mutta sitten tulikin pidempi tauko. Siinä alkoi jo ihmisiä vähän hermostuttamaan, kun taukoa oli reilu kolme tuntia, mutta Mandin ulkoilutuksen jälkeen syntyi viides. Pieni tauko taas ja sitten syntyi kuudes. Yhteensä kolme narttua ja kolme urosta. Mandi hoiti pennut aivan erinomaisesti alusta lähtien. :) Viimeisenä syntynyt pentu oli syntyessään jo muita jotenkin vaisumpi, mutta lähti sitten kuitenkin liikkeelle ja meni imemään. Syntyi ehjässä sikiöpussissa ja oli pennuista isoin eikä päällisin puolin mitään vikaa. Tämä pentu kuitenkin hiipui perjantaina ja kuoli pois. :(

Tämän jälkeen kuitenkin viiden muun pennun kanssa on mennyt erinomaisesti, pennut on virkeitä ja kasvaa hyvin. :) Kaikille pennuille näyttäisi myös olevan kodit tiedossa, joten hyvältä näyttää. :)

Pentu 1, uros

Pentu 2, narttu

Pentu 3, uros

Pentu 4, narttu


Pentu 5, narttu



Lauantaina oli Mäntyharjulla valjakkohiihdon sprintti-SM -kilpailut. Itse en päässyt edes paikalle, koska olin hautajaisissa. Ilona kuitenkin kilpaili Jupiterin kanssa ja Marja Ukon kanssa. Marjalla sattui pari harmillista kaatumista jäisellä ladulla, jonka vuoksi Ukko ja Marja tippuivat ensimmäisestä välierästä ulos. Hauskaa kuitenkin oli ollut! :)

Ilona ja Jupiter sen sijaan ottivat kunnolla osaa mitalitaistoon! Välierissä kävi ikävä törmäys/puremayrityshärdelli heti lähdön jälkeen, jota Jupiter säikähti ja kun toisessa lähdössä Jupiterin ja Ilonan eteen vielä kaatui toinen koirakko, niin herkkä poika ei sitten uskaltanutkaan finaalilähdössä lähteä vetämään muiden koirien väliin vaan antoi ensin kunnon etumatkan kaikille ennen kuin lähti käyntiin. Ilona ja Jupiter saikin sitten ohitella kolme muuta koirakkoa ja saavuttivat kahden kärkeä, mutta kiinni ei enää ollut mahdollisuuksia saada. Tuloksena kuitenkin hienosti SM-pronssia todella kovatasoisessa kisassa! :)

Kuva: Pia Riiheläinen

Kuva: Pia Riiheläinen


Kahden viikon päästä onkin sitten Kuhmossa "normimatkojen" SM-kisat. Nyt on siis nokka kohti niitä kisoja ja pieniä treenejä vielä ehditään tekemään.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Valjakkohiihdon rotumestikset ja suksi poikki

Sunnuntaina kilpailtiin valjakkohiihdon rotumestiksistä Imatralla. Lähdettiin Ilonan kanssa reissuun lauantaina ja otettiin nyt Ukon ja Jupiterin lisäksi Jeriko mukaan reissumieheksi. Käytiin kisapaikalla hiihtelemässä illalla, mutta ei oltu varauduttu otsalampuilla, niin hiihdeltiin vain kenttää ympäri ja harjoiteltiin wassuttamista. :D Yövyttiin samassa hotellissa kuin tammikuun kisojen aikaan. Nyt vaan olikin sitten huomattavasti rauhattomampaa hotellin vieressä olevan baarin ympäristössä yöllä ja nukuttiin molemmat tosi huonosti, mä näin unia mafiasta ja heräilin ja Ilona vaan nukkui tosi vähän. Sen oloisia ihmisiä oli aamupalalla (joka oli kyllä aika kämänen), että saattoi olla samaa ulkona metelöinyttä porukkaa.. Näillä eväillä sitten kisoihin.

Ennen startteja testailtiin vielä suksia (aika pro meininki kun molemmilla oli nyt kahdet sukset :P ). Latu oli hyvässä kunnossa plussakeleistä huolimatta, tiivis, mutta ei jäässä. Oikein hyvä. :) Ainut huono puoli oli lämmin sää +4-5, mutta koiria oli kyllä juotettu sen mukaisesti.

Autoin Ilonan ja Jupiterin matkaan ja sitten neljän minuutin päästä oli oma lähtö Ukon kanssa. Eipä siinä päästy pitkälle kun heti kentältä metsään sukeltaessa oli tiukka 90 asteen mutka (josta varoiteltiin!) ja silti porhalsin siihen aivan liian lujaa. Vauhtisokeus iski enkä tajunnut kuinka helkkarin tiukka se käännös sitten olikaan koiran vetämässä vauhdissa! Multa meni mutka suoraksi ja lensin ladulta pihalle. Äkkiä vaan ylös ja takas eteenpäin, mutta heti huomasin, että oikeassa suksessa oli jotain vialla. Ensin aattelin, että pohjaan oli juuttunut joku roska ja toivoin, että se irtoaisi pian. Vaan ei irronnut ja pikku hiljaa aloin olemaan varma, että suksi oli mennyt rikki, tuntui siltä kuin se olisi halki pohjasta ja kinnaisi ladussa joka oikean jalan potkulla.

Siinä vaiheessa ei ollut enää takaisinpaluuta, ainut tie ladulta pois oli hiihtää sieltä ja niin minä hiihdin ja Ukko veti urhoollisesti. Yhdessä kohtaa olin jo aivan loppu ja kirosin vaan epätoivoisena. Siinä Ukko otti muutaman kymmenen metrin ajan ravia tai jopa kävelyä, mutta kun sain sisuni uudelleen kerättyä, niin Ukko jatkoi laukalla vetoa. Vielä maalisuorallekin tullessa Ukko veti laukalla liina kireällä vaikka aivan hullun rankka rasti olikin ollut. Urhoollinen Ypy. <3 p="">
Heti maalissa nappasin suksen jalasta ja rikkihän se oli. Hittolainen. Jos olisi tajunnut tuon heti kaaduttuaan niin olisi voinut vielä jättää hiihtämättä sen 5km. Ukko jaksoi kuitenkin hyvin ja palautui hyvin, joten sinänsä no harm done. Ja onneksi meni vaan suksi (vaikka harmittaahan se!) eikä murtunut sentään mitään paikkoja, pieni tärsky vaan tuli hartialle.








Suksen yläpinta repeytynyt irti. Nyt jälkikäteen kävi ilmi, että suksi on itse asiassa sisältä poikki ja pohja ja sivumuovit piti sitä tälleen kasassa... :D


Päivän upean tuloksen tekivät Ilona ja Jupiter kun hiihtivät 19 koirakon korkeatasoisessa luokassa sekä samalla rotumestaruuksissa toiselle sijalle VAIN 20 sekunnin erolla voittajaan! Huonoille eivät hävinneet, kun voiton vei moninkertainen rotumestari ja suomenmestari Emilia ja Nona. :) Aivan huikean hieno suoritus ja tästä on kyllä hieno jatkaa muihin kauden arvokisoihin. Molempien poikien kanssa, hienossa kunnossa ovat!



Hullu koira :D 

Jupiter palkintojen kanssa. :) 

Kotimatkalla luettiin sitten uutisia valjakkohiihdon SM-kilpailuista. "Kilpailijoiden toiveita oli kuultu" ja naisten C-luokan matkaksi ilmoitettiin nyt, ilmoittautumisten jo alettua, 8km. Ainut että facebookissa pyörineen äänestyksen tulos oli, että 5km matkaa äänesti 22 henkilöä ja 8km matkaa yksi. Mut hei, kuultu on. ;) Jotkut oli erehtyneet tätä asiaa facebookissa kysymään, niin saivat aika nuivaa vastausta. Siispä olen pitänyt siellä suuni kiinni, mutta ehkä sitä omaan blogiinsa saa sentään kirjoittaa ajatuksiaan..?

Vähän aiheuttaa päänvaivaa, että miten tuota matkaa varten treenataan täällä etelässä, kun ladut (varsinkin ne joille on koirahiihtovuoro) on jo mennyttä ja muualla on sitten tiet ja kaikki ihan peilijäässä. Yksi kysymysmerkki on toki sekin, että onko maaliskuun lopussa ladut kunnossa Kuhmossakaan jos nämä plussakelit jatkuu.

Mutta nyt treenataan sitten innovatiivisesti ja matkasta viis, ainakin Jupiter ja Ilona, todennäköisesti myös Ukko on osallistumassa jos hiihtäjä vaan uskaltaa tuolle matkalle. Osallistujia tuo kuitenkin varmasti karsii naisten C-luokasta. Se 3km lisä voi todella olla kynnyskysymys jos/kun koiran on tarkoitus todella vetää täysiä, varsinkin lämpimällä säällä, kun nytkin Imatralla nähtiin koirilta aivan totaalisia hyytymisiä 5km matkalla.