maanantai 18. maaliskuuta 2019

NextOne-leiri

Viikonloppuna agilitailtiin oikein urakalla SDP:llä NextOne-leirillä. Alkoi kyllä tämän viikonloppu sprintti-SM ja normimatkan SM-kisojen välissä vähän hirvittää ja yritin myydä treenejä pois, mutta kukaan ei ostanut. Ihan hyvä, koska treenaaminen oli kyllä taas niin kivaa ja antoisaa, että olen tyytyväinen, että saatiin Jupiterin kanssa treenata. :)

Paljon tarttui taas haaviin. Lauantaina tuli huomattua, Jupiter on todella kevyesti takaaohjattavissa ja itse osaan ajoittaa takaaleikkaukset hyvin. Heittämällä tempaistiin yksi pätkä kolmen takaaleikkauksen kanssa joka oli kisaavien ratapätkässä. :) Lisäksi Jupiterille vahvistettiin tosi pitkän suoran irtoamista (tällaisia ei treeneissä olekaan oikein tullut vastaan).

Välistävetoja tehtiin japanilaisella tai sitten pakkovalssilla/puolivalssilla. Nämä on ajoituksen kannalta mulle melko haastavia. Jupiterin laukka on niin paljon pidempi kuin Jerikolla, että aikaikkuna mikä mulla on tehdä ohjaus (toisin sanoen ajoitus puolen vaihdolle) on todella pieni ja mun on vaikea ehtiä siihen. Japanilaista helpommaksi koin pakkovalssin.

Mua kohti tuleminen on myös Jupiterille haastavaa. Varsinkin hankalampia keppikulmien kanssa tästä tuli ongelma, kun Jupiter ei millään tulisi mua kohti, puskisi vain kohti keppejä ja väärää väliä. Mun rintamasuunnan kääntäminen kokonaan pois kepeiltä puolivalssilla helpotti asiaa jonkin verran, mutta samalla jouduin kyllä peruuttamaan pois kepeiltä ja antamaan Jupiterille paljon tilaa.

Sunnuntaina treenit jatkui. Taas tuli treeniä vaikeisiin keppikulmiin tai sitten vauhdikkaisiin kepeille tuloihin. Varsinkin vauhti on Jupiterille hankala asia. Jos tulee täyttä vauhtia kepeille, niin ei meinais ymmärtää jarruttaa kepeille vaikka antaisin jarrun ja käskyttäisin ajoissa. Harjoittelun paikka tässä siis. Leijeröintiäkin tuli tehtyä ja se taas on Jupiterille ihan helppoa hommaa. :D



Nyt alkaakin sitten lepoviikko. Miikku tulee hieromaan urheilijapoikia ja lepäillään ja kerätään voimia ensi viikonloppua varten. Ilmoittautuneita naisten C-luokkaan oli tullut vain 9. Viime vuonna taisi olla päälle 20 ja kahdenkymmen luokkaa se on ollut aikaisemminkin. Pidempi matka selvästi saanut monet äänestämään jaloillaan. Vaikka toisaalta kun tätä aloin miettimään tuossa aikaisemmin, niin mentiinhän me Jerikonkin kanssa 7,5km matka lähes kylmiltään kun kisakirjeessä viikko ennen koetta kuulin ettei matka olekaan 5km vaan tuo 7,5km. Jeriko ei myöskään tuolloin ollut yhtä hyvässä 5km kunnossa kuin Ukko tai Jupiter nyt on, joten omista koiristani en ole lainkaan huolissani. Nyt vaan hyvällä fiiliksellä kohti kisoja. :)

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Sprintti-SM ja Jerikon pennut

Jerikon ja Mandin pennut syntyivät viime keskiviikkona. Pääsin synnytykseen mukaan, tosin kolme ensimmäistä syntyi niin tiheillä väleillä, että kolmas pullahti ulos juuri kun tultiin sisälle. Neljäskin syntyi melko pian tähän perään, mutta sitten tulikin pidempi tauko. Siinä alkoi jo ihmisiä vähän hermostuttamaan, kun taukoa oli reilu kolme tuntia, mutta Mandin ulkoilutuksen jälkeen syntyi viides. Pieni tauko taas ja sitten syntyi kuudes. Yhteensä kolme narttua ja kolme urosta. Mandi hoiti pennut aivan erinomaisesti alusta lähtien. :) Viimeisenä syntynyt pentu oli syntyessään jo muita jotenkin vaisumpi, mutta lähti sitten kuitenkin liikkeelle ja meni imemään. Syntyi ehjässä sikiöpussissa ja oli pennuista isoin eikä päällisin puolin mitään vikaa. Tämä pentu kuitenkin hiipui perjantaina ja kuoli pois. :(

Tämän jälkeen kuitenkin viiden muun pennun kanssa on mennyt erinomaisesti, pennut on virkeitä ja kasvaa hyvin. :) Kaikille pennuille näyttäisi myös olevan kodit tiedossa, joten hyvältä näyttää. :)

Pentu 1, uros

Pentu 2, narttu

Pentu 3, uros

Pentu 4, narttu


Pentu 5, narttu



Lauantaina oli Mäntyharjulla valjakkohiihdon sprintti-SM -kilpailut. Itse en päässyt edes paikalle, koska olin hautajaisissa. Ilona kuitenkin kilpaili Jupiterin kanssa ja Marja Ukon kanssa. Marjalla sattui pari harmillista kaatumista jäisellä ladulla, jonka vuoksi Ukko ja Marja tippuivat ensimmäisestä välierästä ulos. Hauskaa kuitenkin oli ollut! :)

Ilona ja Jupiter sen sijaan ottivat kunnolla osaa mitalitaistoon! Välierissä kävi ikävä törmäys/puremayrityshärdelli heti lähdön jälkeen, jota Jupiter säikähti ja kun toisessa lähdössä Jupiterin ja Ilonan eteen vielä kaatui toinen koirakko, niin herkkä poika ei sitten uskaltanutkaan finaalilähdössä lähteä vetämään muiden koirien väliin vaan antoi ensin kunnon etumatkan kaikille ennen kuin lähti käyntiin. Ilona ja Jupiter saikin sitten ohitella kolme muuta koirakkoa ja saavuttivat kahden kärkeä, mutta kiinni ei enää ollut mahdollisuuksia saada. Tuloksena kuitenkin hienosti SM-pronssia todella kovatasoisessa kisassa! :)

Kuva: Pia Riiheläinen

Kuva: Pia Riiheläinen


Kahden viikon päästä onkin sitten Kuhmossa "normimatkojen" SM-kisat. Nyt on siis nokka kohti niitä kisoja ja pieniä treenejä vielä ehditään tekemään.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Valjakkohiihdon rotumestikset ja suksi poikki

Sunnuntaina kilpailtiin valjakkohiihdon rotumestiksistä Imatralla. Lähdettiin Ilonan kanssa reissuun lauantaina ja otettiin nyt Ukon ja Jupiterin lisäksi Jeriko mukaan reissumieheksi. Käytiin kisapaikalla hiihtelemässä illalla, mutta ei oltu varauduttu otsalampuilla, niin hiihdeltiin vain kenttää ympäri ja harjoiteltiin wassuttamista. :D Yövyttiin samassa hotellissa kuin tammikuun kisojen aikaan. Nyt vaan olikin sitten huomattavasti rauhattomampaa hotellin vieressä olevan baarin ympäristössä yöllä ja nukuttiin molemmat tosi huonosti, mä näin unia mafiasta ja heräilin ja Ilona vaan nukkui tosi vähän. Sen oloisia ihmisiä oli aamupalalla (joka oli kyllä aika kämänen), että saattoi olla samaa ulkona metelöinyttä porukkaa.. Näillä eväillä sitten kisoihin.

Ennen startteja testailtiin vielä suksia (aika pro meininki kun molemmilla oli nyt kahdet sukset :P ). Latu oli hyvässä kunnossa plussakeleistä huolimatta, tiivis, mutta ei jäässä. Oikein hyvä. :) Ainut huono puoli oli lämmin sää +4-5, mutta koiria oli kyllä juotettu sen mukaisesti.

Autoin Ilonan ja Jupiterin matkaan ja sitten neljän minuutin päästä oli oma lähtö Ukon kanssa. Eipä siinä päästy pitkälle kun heti kentältä metsään sukeltaessa oli tiukka 90 asteen mutka (josta varoiteltiin!) ja silti porhalsin siihen aivan liian lujaa. Vauhtisokeus iski enkä tajunnut kuinka helkkarin tiukka se käännös sitten olikaan koiran vetämässä vauhdissa! Multa meni mutka suoraksi ja lensin ladulta pihalle. Äkkiä vaan ylös ja takas eteenpäin, mutta heti huomasin, että oikeassa suksessa oli jotain vialla. Ensin aattelin, että pohjaan oli juuttunut joku roska ja toivoin, että se irtoaisi pian. Vaan ei irronnut ja pikku hiljaa aloin olemaan varma, että suksi oli mennyt rikki, tuntui siltä kuin se olisi halki pohjasta ja kinnaisi ladussa joka oikean jalan potkulla.

Siinä vaiheessa ei ollut enää takaisinpaluuta, ainut tie ladulta pois oli hiihtää sieltä ja niin minä hiihdin ja Ukko veti urhoollisesti. Yhdessä kohtaa olin jo aivan loppu ja kirosin vaan epätoivoisena. Siinä Ukko otti muutaman kymmenen metrin ajan ravia tai jopa kävelyä, mutta kun sain sisuni uudelleen kerättyä, niin Ukko jatkoi laukalla vetoa. Vielä maalisuorallekin tullessa Ukko veti laukalla liina kireällä vaikka aivan hullun rankka rasti olikin ollut. Urhoollinen Ypy. <3 p="">
Heti maalissa nappasin suksen jalasta ja rikkihän se oli. Hittolainen. Jos olisi tajunnut tuon heti kaaduttuaan niin olisi voinut vielä jättää hiihtämättä sen 5km. Ukko jaksoi kuitenkin hyvin ja palautui hyvin, joten sinänsä no harm done. Ja onneksi meni vaan suksi (vaikka harmittaahan se!) eikä murtunut sentään mitään paikkoja, pieni tärsky vaan tuli hartialle.








Suksen yläpinta repeytynyt irti. Nyt jälkikäteen kävi ilmi, että suksi on itse asiassa sisältä poikki ja pohja ja sivumuovit piti sitä tälleen kasassa... :D


Päivän upean tuloksen tekivät Ilona ja Jupiter kun hiihtivät 19 koirakon korkeatasoisessa luokassa sekä samalla rotumestaruuksissa toiselle sijalle VAIN 20 sekunnin erolla voittajaan! Huonoille eivät hävinneet, kun voiton vei moninkertainen rotumestari ja suomenmestari Emilia ja Nona. :) Aivan huikean hieno suoritus ja tästä on kyllä hieno jatkaa muihin kauden arvokisoihin. Molempien poikien kanssa, hienossa kunnossa ovat!



Hullu koira :D 

Jupiter palkintojen kanssa. :) 

Kotimatkalla luettiin sitten uutisia valjakkohiihdon SM-kilpailuista. "Kilpailijoiden toiveita oli kuultu" ja naisten C-luokan matkaksi ilmoitettiin nyt, ilmoittautumisten jo alettua, 8km. Ainut että facebookissa pyörineen äänestyksen tulos oli, että 5km matkaa äänesti 22 henkilöä ja 8km matkaa yksi. Mut hei, kuultu on. ;) Jotkut oli erehtyneet tätä asiaa facebookissa kysymään, niin saivat aika nuivaa vastausta. Siispä olen pitänyt siellä suuni kiinni, mutta ehkä sitä omaan blogiinsa saa sentään kirjoittaa ajatuksiaan..?

Vähän aiheuttaa päänvaivaa, että miten tuota matkaa varten treenataan täällä etelässä, kun ladut (varsinkin ne joille on koirahiihtovuoro) on jo mennyttä ja muualla on sitten tiet ja kaikki ihan peilijäässä. Yksi kysymysmerkki on toki sekin, että onko maaliskuun lopussa ladut kunnossa Kuhmossakaan jos nämä plussakelit jatkuu.

Mutta nyt treenataan sitten innovatiivisesti ja matkasta viis, ainakin Jupiter ja Ilona, todennäköisesti myös Ukko on osallistumassa jos hiihtäjä vaan uskaltaa tuolle matkalle. Osallistujia tuo kuitenkin varmasti karsii naisten C-luokasta. Se 3km lisä voi todella olla kynnyskysymys jos/kun koiran on tarkoitus todella vetää täysiä, varsinkin lämpimällä säällä, kun nytkin Imatralla nähtiin koirilta aivan totaalisia hyytymisiä 5km matkalla.


keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Agilityä ja rallitokoa

Vajaa pari viikkoa sitten käytiin Jerikon kanssa toisessa avoimen luokan rallitokokokeessa. Jerikon keskittyminen ei ollut tällä kertaa ihan parasta a-luokkaa, minkä vuoksi uusittiin saksalainen käännös (Jeriko tarjosi pyörähdystä vastapäivään). Tämän jälkeen meni ihan kivasti, mutta jouduttiin vielä uusimaan eteen istumaan siirtyminen, kun Jeriko tarjosi ohjaajan kiertämisen ja sitten samalta kyltiltä -1p kun Jeriko vielä edestä kiertämällä taakse siirtyessään yritti tulla ensin jalkojen väliin (onneksi oli jalat tiiviisti yhdessä!). :D Tuloksena siis kuitenkin 93p.



Viime viikonloppuna piti olla myös rallitokokoe, mutta jouduin valitettavasti perumaan meidän osallistumisen, kun Jeriko loukkasi itsensä koetta edeltäväksi ja oli pahasti jumissa. Spurttasi hankikannolla joka sitten pettikin jalkojen alta ja koko ranka kiertyi korkkiruuville. :( Eihän tuollaisesta yli 9v koiran kroppa ihan ilman mitään selvinnyt ja rallitokokokeen sijaan auottiin jumeja Hasun Sannan luona.

Jupiterin kanssa tällä viikolla mulla loppui kärsivällisyys keinun suhteen, kun sitä on "hinkattu" jo pitkään eikä varsinaista edistymistä näytä tapahtuvan. Jupiteria selvästi jännittää keinu ja se himmaa aina ennen loppua, vaikka Anne (tai muu appari) on ollut pitämässä keinua ylhäällä ja laskenut vasta sitten. Eroa ei ole käytti sitten ruoka- tai lelupalkkaa. Alun perin olin ajatellut, että keinu tehdään ainakin melko valmiiksi ennen puomin treenaamisen aloittamista väärinkäsitysten minimoimiseksi, mutta nyt ei enää jaksanut hinkata pelkkää keinua. Lähdettiin siis tekemään puomia ja hyvä niin, koska se lähti sujumaan heti hienosti! Tätäkin olin alun perin ajatellut tehdä säädettävällä puomilla pikku hiljaa nostaen, mutta no, suoraan vaan korkealle puomille eikä se jännittänyt Jupiteria sitten ollenkaan! Vauhtikin kasvoi nopeasti ja hienosti haki 2on2off-asentoa, joten eiköhän me pikku hiljaa edistytä tässä ja jospa se keinukin sitten alkaisi edistymään.. :)

Viime sunnuntaina meillä oli Valkeakosken Korkeakankaalla valjakkohiihdon treenipäivä. Aurinko paistoi ja oli suorastaan lämmin (koirille selvästi vetäessä tuli enemmän jano) ja hienot treenit saatiin vedettyä. Tästä mahdollisuudesta aivan huikean iso kiitos Valkeakosken liikuntatoimelle avarakatseisuudesta. :) Marja veti Ukon kanssa ensin 5km (todellisuudessa reilu 4km) lenkin ja itse Jupiterin kanssa reilu 3km mäkistä reittiä. Sitten tehtiin kaksi viesti-/sprinttilähtöä ja 1km pyrähdykset lähdöstä. Kyllä noi molemmat pojat on kyllä hienoja viestilähtijöitä! :)

lauantai 2. helmikuuta 2019

Valjakkolajibuumi

Jo toinen hyväluminen talvi peräkkäin näyttää saaneen aikaan sen, että erilaiset valjakkolajit ja ylipäätään koirien kanssa jonkin menopelin vetely on noussut suureen suosioon. Tämä on totta kai lajin kannalta hieno homma ja itsellä alkoi jo kytemään ajatus valjakkokoulutuspäivän järjestämisestä rotuyhdistyksen nimissä valjakkolajeista kiinnostuneille bordercollieille ja kelpieille.

Suosiolla on kuitenkin ehkä myös nurja puolensa. Jos aloitteleva harrastaja yksin tai yhdessä aloittelevien harrastajien kanssa aloittelee vetoharrastusta, voi asioita mennä pieleenkin. Itse olen erittäin tarkka koirien huollosta ja hyvinvoinnista, ja onkin välillä hyvin vaikea olla puuttumatta somessa esiintyviin asioihin, joissa itse näen korjattavaa.

Aloitetaan varusteista. Oli vetolaji sitten mikä tahansa (valjakkohiihto, kicksparkin veto jne.) pitää koiralla ehdottomasti olla sille hyvin istuvat valjaat! Vetovaljaat on monella tapaa hyvin erilaiset kuin normaalit arkikäyttövaljaat tai jälkivaljaat, joten vetovaljaita pitäisi aloittelevan ehdottomasti käydä sovittamassa jonkun kokeneen harrastajan kanssa. Kaikissa myymälöissäkään ei ole asiantuntevia myyjiä tässä asiassa, siihen ei kannata tuudittautua. Toki on sitten erikseen valjakkourheiluun erikoistuneita myymälöitä joita yleensä pitääkin lajin harrastaja/kilpailija, jolloin tietää saavansa hyviä ohjeita.

Valjasta sovitetaan koiralle aina niin, että valjasta vedetään tiukalle taaksepäin, vetoa imitoiden. Vetovaljaan kiinnitys tulee koiran hännän tyven tasolle, ei selän päälle, mutta ei kauas hännän taaksekaan. Valjaan kaula-aukon tulee olla sopiva. Sopiva tarkoittaa sitä, että valjasta taaksepäin vedettäessä kaula-aukon reunat ei valahda koiran lavan päälle etujalan liikettä rajoittamaan. Vetopisteen tulisi tulla koiran rintalastan päälle eikä nousta kaulalle.



Normaalivaljaaseen verrattuna vetovaljaan kaula-aukko voi äkkiseltään tuntua tiukalta. Tärkeä niksi on myös nostella runsas turkki tai löysä nahka kaula-aukon etupuolelle. Tällöin valjas asettuu tiiviisti sille paikalle missä sen kuuluukin olla.

Vetoliinan tulee olla riittävän pitkä ettei sukset tai muu väline tule koiran takajaloille ja siinä pitää ehdottomasti olla jousto. Kilpailuja varten VUL:lla ja SPKL:llä on omat sääntönsä siitä millainen liinan tulee olla.

Koiraa ei ruokita ennen vetotreeniä tai heti sen jälkeen. Jos meillä on treenit tai kisat aamulla tai aamupäivällä, en anna aamuruokaa koirille lainkaan. Illalla treenattaessa aamuruuan koirat saa ja iltaruuan noin 1-2 tuntia harjoittelun jälkeen. Sen sijaan nesteytys ennen rankempaa treeniä on tärkeää. Tämä on erityisen tärkeää keväästä syksyyn, mutta vaikuttaa koiran jaksamiseen ja palautumiseen myös talvella. Itse annan bortsun kokoisella koiralle n. 4dl lihalla maustettua vettä 2-3 tuntia ennen harjoittelua. Suorituksen tai harjoittelun jälkeen käytän koirillani palautusjuomia.

Olen löytänyt nyt palautusjuoman johon olen erittäin tyytyväinen (Vetfood BB&Recovery Balance). Lisäksi koirani saavat HMB&Power jauhetta päivittäin. Jälkimmäinen parantaa rasva-aineenvaihduntaa, josta koirat ideaalitilanteessa valtaosan energiastaan saavatkin. Viime talven hapottelut on Ukolla ainakin loppunut, johtui sitten näistä tai jostain muusta.

Sitten erittäin tärkeä eli lämpötilarajat! Tätä ei voi alleviivata liikaa. Koiran lämpöhalvausta ei näe ennen kuin se on koiralla jo päällä ja kerta voi pilata koiran lämmönsietokyvyn lopullisesti. VUL:n kilpailuissa ehdoton lämpöraja on 22 celsiusta, silloin kilpailuja ei järjestetä ollenkaan! Kun lämpö nousee yli 16 asteen, voidaan kilpailumatkoja esimerkiksi lyhentää tai muuten soveltaa. Koiran massa ja turkin määrä toki vaikuttavat sen lämpenemiseen, mutta määräävin tekijä tässä on kuitenkin lämpötila sekä ilmankosteus (kuinka hyvin läähättämällä pystyy haihduttamaan lämpöä). Toistan: kuivan maan aikaan nesteytys on erityisen tärkeää!

(c) Timo Waltari

Talvella ehdoton pakkasraja VUL:n kisoissa on -20 astetta, -18-20 kilpailu järjestetään ylituomarin arvion mukaan. SPKL kilpailuissa pakkasraja on -18. Kovassa pakkasessa täysillä vetäminen voi vaurioittaa koiran hengityselimiä.

Alkulämmittely ja loppujäähdyttely on syytä myös muistaa. Alkulämmittely suojaa erityisesti lihasvammoilta, loppujäähdyttely helpottaa maitohapon poistumista lihaksista ja ehkäisee lihasjumien kehittymistä. Täyttä päätä vetämään ei pitäisi lähteä ilman kunnollista lämmittelyä eikä vedon jälkeen lykätä koiraa suoraan autoon tai sisälle.

Tämä on sinänsä itsestäänselvyys, mutta vetoon otettavan koiran tulee myös olla terve ja hyväkuntoinen. Vetolajit ovat fyysisesti hyvin kuormittavia eikä niitä pitäisi tehdä liian nuoren ja kasvavan, liian vanhan tai sairaan koiran kanssa.  Nuorelle koiralle harjoittelu aloitetaan lyhyissä pätkissä kuntoa kohottaen. Tärkeää on huomioida, että jo lyhyt täydellä vauhdilla tehty veto voi aiheuttaa vammoja jos koiran fysiikka ei ole kunnossa/vielä sillä tasolla.

Runsas vetolajien treenaaminen on sen verran rankkaa, että tärkeää on huomioida myös koiran muut lajit ja koiran saama muu rasitus. Lepopäivät ja rasituksen määrä täytyy osata rytmittää.

Tärkeää olisi myös muistaa yhtään enempää vetoa tekevien koirien huollattaminen. Vetokoirat kehittävät jumeja erityisesti etuosaan, mutta jumeja voi toki kehittyä pitkin kroppaa. Säännöllinen huollattaminen pitää ainakin oman mieleni rauhallisena, kun tiedän, että koirat on hyvässä kunnossa ja uskaltaa niitä vedättää täydellä vauhdilla. :)

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Pentuja tulossa!

Tässä on eletty todella jännittäviä aikoja astutuksen jälkeen ja kaikki jännitys kulminoitui tähän päivään: ultrapäivään. Jännitys siitä, että jos pentuja ei olisi taaskaan tulossa oli lähes sietämätön. Toivoin totta kai muutenkin, että pentuja tulisi, mutta erityisesti Mandin kasvattajan, omistajan ja Mandin itsensä vuoksi toivoin todella kovasti, että nyt tärppäisi eikä joutuisi enää vuoden päästä (niin pitkät juoksuvälithän Mandilla on ollut!) yrittämään 5-vuotiaan kanssa uudelleen.

Onni olikin suunnattoman suuri, kun tuli uutinen, että Mandi on ultrassa todettu tiineeksi! Ainakin viisi pentua tulossa, joten nyt vaan toivotaan, että lopputiineys ja synnytys menee hyvin ja saadaan hyvän kokoinen pentue maailmaan. :)

Itse ainakin odotan pennuista vanhempiensa perusteella melko itsenäisiä ja itsevarmoja, aktiivisia ja työskentelyä rakastavia oivallisia harrastuskavereita moneen lajiin. Jos tällainen kiinnostaa, niin kerron itse mielelläni lisää Jerikosta (sabina.lahteenmaki@gmail.com) ja Mandista (Kautuksen Blenda) voi kysellä Mandin kasvattajalta (nanna.aho@gmail.com) tai omistajalta riekkiemmalotta@gmail.com). :) Yhdistelmän tiedot myös SBCAK:n pentuvälityksessä.




lauantai 12. tammikuuta 2019

Hiihtokausi avattu ja rallitokoa

Tämä viikko meni hyvinkin tiiviissä valjakkotreenimerkeissä. Maanantaina käytiin vetämässä tuossa läheisellä metsätiellä kicksparkia. Laitoin Ukon ja Jupiterin yhteisvetoon ettei olisi aivan liian raskasta ja vauhti liikaa laskisi sen vuoksi. Aluksi vedettiin edestakaisin 1,5km ja tehtiin jäähkälenkki. Ukko ja Jupiter oli sitten niin energisinä siinä, että päätinkin siltä seisomalta tehdä vielä toisen edestakaisen matkan. Hyvä treeni siis, 6km kickspark-vetoa. Vauhditkin nousi parhaimmillaan tosi koviksi ja voimatreenin sijaan välillä mentiin kyllä Ukon osalta vauhtitreeni-alueella, kun Jupiter pitikin nyt taas yllä aika tiukkaa tahtia. :D



Tiistaina oli Jupiterin agilitytreenit. Keinu on edistynyt  hyvin, mutta vielä lisää treeniä tarvitaan. Muuta ei sitten tiistaina tehty. Keskiviikkona käytiin päivällä Liisa-Idan kanssa hallilla ja Liisa-Ida teki Jerikon kanssa HTM-treeniä. Itse tein sitten vielä Ukolle rallitokoa ja Jupiterille keinutreeniä sekä kepit. Kepit oli ihan superhienot! Nyt maltti piti hyvin ja kesti hienosti mun vedättämisen. :)

Keskiviikkoiltana käytiin vielä Nahkialassa hiihtämässä. Hetihän se oli pakko päästä, kun lupa koiravuorolle saatiin! Latu oli karmean pehmeä, mutta sinnillä vedin 2,6km lenkin sekä Jupiterille että Ukolle, vaikka Jupiterin kierroksen jälkeen veri maistui suussa.

Torstaina käytiin Peltolammilla treeneissä. Siellä olikin sitten hurjan paljon treenaajia paikalla! Ilona hiihti Jupiterin kanssa kierroksen ja Marja Ukon kanssa kaksi kierrosta. Loistotreenit taas.

Eilen oli lepopäivä ja tänään mentiin sitten rallitokokokeeseen. Pientä hässäkkää aamulla, kun ensin katsoin, että Ukon rokotukset olisi vanhentuneet ja sitten kun olin jo lähettänyt tekstiviestiä koetoimitsijalle, että joudun perumaan Ukon, niin tajusin että ei ne mitään vanhentuneet olekaan. :D No eipä siinä mitään, uusi viesti perään ja kokeeseen.

Ukko starttasi ensimmäisenä luokassa, joten kohtuullisen mukavasti päästiin radalle. Alku lähti ihan kivasti, mutta spiraalissa Ukolla keskittyminen herpaantui ja nenä olisi mennyt maahan. Tästä -1p, seuraavalta kyltiltä eli neljänneltä -1p (ov, en oikein tiedä mistä tuli). Rataantutustumisessa toinen kilpailija mainitsi, että maassa oli nameja nähnyt, joten niiden hajujen perässä Ukko varmasti oli. Sain sen siitä kuitenkin takaisin mukaan. Itse hätäilin kyltillä kuusi, enkä odottanut Ukon edestä sivulle siirtymisessä kunnollista istumista perusasentoon vaan lähdin vaan liikkeelle. Tajusin virheeni siinä, mutta en jaksanut alkaa uusimaan liikettä. Tästä -10p. Seisomaannousu perusasennosta eli kyltti yhdeksän oli Ukolle vaikea ja sen jo etukäteen tiesin. Ukko nousi kuitenkin sentään hyvin pystyyn, mutta vinoon, ja liikkui muin liikkeen mukana ja joku OV siitä kans, en tiedä mistä.. Lopputuloksena kuitenkin 85p eli RTK2 kasassa. Jes!


Jeriko oli nyt pitkästä aikaa missään "ihmisten ilmoilla" että olisi muita ihmisiä ja koiria, eikä keskittyminen ollut ihan parasta. Tyttöystäviä olisi itselleen bongaillut. Jouduttiin myös odottamaan aika pitkään radalle pääsyä, mutta kyllähän Jeriko taas ihan luotettavaan tapaansa alkoi suorittamaan vaikka ihan se viimeisin paras terä saattoikin vähän uupua. Jerikon iloinen asenne sai kuitenkin taas kiitosta, tuomarin kommentti: "Hänellä oli selkeästi kivaa". :) Jerikon kanssa myös -1p OV neloskyltin pyörähdyksestä, en tiedä mikä se virhe on mitä tein molempien kanssa. Toinen -1p äännähtämisestä. Jerikolle tuloksena 98p ja 1. sija!



En tiedä olisiko tämä se vaihe kun pitäisi alkaa lukemaan voittajaluokan kylttejä...?

lauantai 5. tammikuuta 2019

Tavoitteita

Tavoitteiden pohtiminen on alkanut tuntumaan hieman keinotekoiselta. Tuntuu, että vuosi vuodelta enemmän tavoitteita jää toteutumatta vaikka samalla konkreettisten tavoitteiden määrä on laskenut. Yritetään nyt vielä kuitenkin.

Tavoitteet vuodelle 2018

Jeriko:
Kesällä vielä toiveissa olisi osallistua jälkikokeisiin. Hyppy harjoitellaan kiertämään hyvässä mielentilassa ja palautetaan rauha tottikseen liiallisen vireen noston sijaan. Elättelen edelleen toiveita niistä 1-tuloksista, mutta tärkeintä on toki se, että Jeriko saisi hyvässä kunnossa harrastella. Jossain vaiheessa kun pk-jälki jää, siirrän Jerikoakin varmaan FH-jäljelle. Yksittäisten testauksien perusteella se voisi olla siinä erittäinkin hyvä.

Tämä tavoite oli kyllä ihan hyvä. Oikeastaan nälkä kasvoi kesän aikana enemmän, ja haikailin niiden 1-tulosten perään ehkä enemmän, kuin mitä tässä olen kirjoittanut. Tämä tavoite kuitenkin toteutui, käytiin kisoissa ja lähellä oli 1-tuloskin, mutta ei tullut. Hyppyä opeteltiin kiertämään ja se vaikutti jonkin verran vireeseen, mutta ei vielä kokonaan laukaissut ylivirettä. FH-kokeessa startattiin, mutta valitettavasti Jeriko ei siellä kyllä esitellyt parasta osaamistaan. Tulevaisuudessa paremmalla onnella.

Agility todennäköisesti unohdetaan, vaikka Jeriko mitattiinkin pikkumaksiksi ja alunperin oli ajatuksena starttailla siinä luokassa matalammilla rimoilla. En nyt lopullisesti sulje pois mielestä tätä mahdollisuutta, mutta tässä mennään ihan täysin Jerikon voinnin mukaan enkä agilityä tee jos se tuntuu yhtään erilaiselta kuin aikaisemmin.

Nälkä taisi tässäkin kasvaa. Miten mä olen tällä tavoin intoillut? :D Jerikon kanssa startattiin kyllä tosi harvoin kisoissa, mutta silloin kun startattiin oli tuloksena yleensä 0. Syksyllä piirinmestiksissä vielä pronssia. :)

Kaverikoirailua yritän nyt uudelleen herätellä henkiin, kun muuten koko viime vuosi oli siitä taukoa. Uudessa Akaa-Valkeakosken ryhmässä ei olla käyty vielä kertaakaan ja vähän jännittää ryhmässä olevan urokset, mutta lähdetään nyt kokeilemaan koska Kaverikoirana Jeriko on kyllä täysi 10. :)

Kaverikoirailu on lähtenyt aivan loistavasti käyntiin uudessa ryhmässä. Ryhmässä olevat urokset on tosi kivoja eivätkä änkeä toisten tilaan, joten missään vaiheessa ei ole ollut mitään ongelmia. Itse asiassa vähän yllättävästikin mm. nuori sileäkarvainen noutaja Scott on myös tosi paljon Jerikon mieleen ja se silminnähden viihtyy ryhmässä todella hyvin. Kaverikoirakäynneillä ollaan käyty nyt aktiivisesti, mikä on ollut tosi mukavaa.

Ajatuksissa on käynyt myös häivähdys, että starttaisiko Jerikonkin kanssa rallitokossa, mutta katsotaan nyt... Rallitokoa voisi käyttää tuon tottiksen vireongelman purkamiseen ennen ensi kesää...

Startattiin sitten kolmen ALO-luokan startin verran rallitokossa ja saatiin RTK1. Vireenhallintaan tottiksessa siitä myös oli jonkinlaista apua, mutta ei vielä ihan absoluuttista.

Ukko:
Valjakkolajeissa on ehdottomat päätavoitteet. Nyt ollaan saatu kunnon treenisuunnitelmakin tehtyä yhdessä Tanja Kurikan kanssa (siis fysiikkatreeniä ajatellen) Ukolle ja toivon mukaan tämä kantaa hedelmää varsinkin SM-kisoissa, joita varten Kemistä on jo majoitus varattuna mulle ja Ilonalle. Lisäksi on parit muut kisat tähtäimessä jos vaan lunta täällä etelämmässä riittää.

Voi pojat miten hienosti tämä menikin! Ukko pysyi koko kauden hyvässä kunnossa ja aiemmin vaivannut oikean jalan jumittelu helpotti merkittävästi. SM-kisoissa yksilökisoissa Ilona ja Ukko taisi olla 14., mikä oli todella hyvä suoritus kovassa kisassa. Viestijoukkueessa Ukko ja Ilona starttasi lähtöpaikalta. Lähtö tehtiin kahdessa rivissä joista Ukko ja Ilona valitettavasti arpoutui taaempaan riviin ja lähdössä meinasivat tulla edellä menijän kantapäille ja jäivät tämän seurauksena sumppuun hiihtelemään, vaikka muuten olisivat ehkä päässeet irti porukasta. Hienosti kuitenkin suorittivat osuutensa ja joukkue voitti SM-kultaa! :) 

FH-jälkeä jatketaan kesällä ja rallitokoillaankin varmaan jonkin verran kiinnostuksen mukaan. Joihinkin kuivan maan valjakkokisoihinkin olisi kiva päästä Ukon kanssa ensi kesänä.

Ukon kanssa startattiin FH-kokeessa rotumestiksissä. Suoritus meni hyvin siihen nähden, että treenit oli pahasti kesken eikä siis tulosta kuitenkaan. Ukon FH-jälkeä haittaa erityisesti epätarkka kulmatyöskentely, kun jäljen kadotessa alta jalat vaan veisi. Tämän ratkaisuksi ollaan saatu treeniohjeet loppukesästä, mutta harjoituksia ehdittiin tehdä vain pari kertaa.

Kuivan maan valjakkokisoissa käytiin canicross-luokassa Ukon kanssa ja sijoituttiin harrasteluokassa 3., ja Liisa-Idan ja Kiden kanssa Ukko kävi kaksi kertaa kärryluokassa tehden ihan hyvät suoritukset.
Jupiter:
Edelleenkään ei huvita asettaa kovia tulostavoitteita. Päätavoite ensi vuodelle olisi varmastikin paimennuksessa. Olisi hienoa suorittaa SPKY:n perusrata ja startata ainakin 1-luokassa. Agilitytreenejä jatketaan ja kisaiän tullessa täyteen startataan varmaan joskus loppukesästä/syksyllä. Nyt pitäis vaan saada jotain säännöllisiä treenejä jo pikku hiljaa aikaiseksi..
Keväällä varmaan jatketaan pk-hakua ja mahdollisesti jälkeäkin. Tai ainakin yritän itseäni siihen motivoida. Vetolajien suhteen huvittaisi vähän kokeilla mihin Jupiterista siinä on, ehkä mennä kuivan maan kisoihin kahden koiran luokkaan Ukon kanssa tai syksyllä jopa yksin.. Hyvin epämääräisiä on nämä tavoitteet. Pitäisi mun ehkä vähän ryhdistäytyä.. :D 

Paimennuksessa PAIM1 ja PPR1 koularit saatiin, mutta paimennusta varjosti Jupiterin hassut herkistelyt häkillä, porteilla yms., eikä SPKY:n perusrataa ollut mahdollista yrittää suorittaa mm. sen vuoksi, että Jupiter ei oikein siedä sitä että mä otan lampaan kiinni ja haluaa poistua tällaisista tilanteista. Startattiin kerran myös 2-luokan kisassa, mutta Jupiter jumittui täysin poistovarikkoon, jonka vuoksi rata päättyi siihen että en saanut Jupiteria ohjattua edes kohti oikeaa laumaa.

Agilityssä ei olla startattu eikä hetkeen vielä startatakaan, kun kontaktiesteet on ihan kesken. Tämä on kyllä sitten taas vaan treeninpuutetta ja minun saamattomuutta.

Kas vain, valjakkolajeja kokeiltiin ja voi pojat kun Jupiter olikin heti niin hyvä, niin ei niitä voinut lopettaa! Siitä onkin kuoriutunut oikea valjakkolajihirmu. Jupiterin kanssa startattiin syksyllä pyöräluokassa ja se veti todella kovan suorituksen jääden vain vähän "kuumasta kärjestä" eli saksanseisojista ja erittäin kokeneestä käyttölabbiksesta.

Hakutreenit loppui ensin ajanpuutteen vuoksi. Jälkeä ei oikein innostanut tehdä, kun Jupiterissa alkoi näkymään enemmän reagointia laukauksiin/pamauksiin ja aloin epäilemään, että siitä ei PK-koiraa tule. Nyt viimeisin uusi vuosi oli "viimeinen naula arkkuun"; Jupiter pelkäsi rakettien ääniä lähes hysteerisesti ja palautuminen niistä kesti pitkään. Leikkiminen kyllä onnistui uuden vuoden aattona sisällä lopulta, mutta ei kuitenkaan ole riittävä väline pelon ja ahdistumisen voittamiseen. En myöskään halua oikeastaan koiraa kiusata sillä asialla, kun selvästi paukkuarkkuus on niin voimakasta.

Tavoitteet vuodelle 2019:

Jeriko:
Harkitsen vielä talven ja kevään aikana, startattaisiinko vielä PK-jäljellä. FH-jäljellä myös mahdollisesti, tai oikeastaan tarvitsee varmaan näiden kahden välillä päättää. Vielä en osaa sitä päätöstä tehdä.

Rallitokossa käydään varmaan avoimessa luokassa ja ehkä jatketaan myös voittajaluokkaan. Jeriko saatetaan myös nähdä ainakin HTM-kisoissa. ;) 

Jerikolle toivotaan nyt siis pentuetta ja toivon mukaan tulee oikein reippaita ja kivoja pentuja. :)

Ukko:
Osallistutaan valjakkohiihdon sprintti-SM-kisaan sekä normaalimatkan SM-kisoihin jos ja kun toivon mukaan Ukko pysyy hyvässä kunnossa. Mitalitavoitteita ei viitsi asettaa, pääasia kun saadaan harrastaa. :) Kuivan maan kisoissa myös starttaillaan.

Rallitoko saattaa Ukon kanssa jäädä RTK2-tavoitteeseen. Ukon kuulo on heikko ja se ei ole koskaan ollut hyvä sisäistämään monia eri liikkeitä, joten ylempien luokkien liikkeiden moninaisuus ja oikealla puolella seuraaminen saattaa olla Ukolle vähän liikaa. Mutta vannomatta paras. ;) 

FH-treeniä jatketaan ja katsotaan saadaanko kulmaporhallukset hallintaan. Jos saadaan, niin sitten toki kokeisiin.

Jupiter:
Valjakkohiihtokisoissa starttaaminen ja sprintti-SM sekä normaalin matkan SM-kisoihin osallistuminen. Mahdollisesti myös kuivan maan lajeissa kisaaminen, esimerkiksi pyöräluokassa.

Agilityssä starttaaminen toivon mukaan kevään aikana virallisissa kisoissa. Ainakin hyppyluokassa, mutta toivon mukaan myös kontaktiesteet saadaan kuntoon ja agilityradoilla voi alkaa kisaamaan. Toivon mukaan tämän vuoden aikana voisi sitten nousta 2-luokkaankin ellei peräti 3-luokkaan. :) 

Paimennuksessa yritetään päästä herkkyyksistä yli ja jakoharjoitukset jatkuu. Jatketaan varmaan 2-luokassa kisaamista ja toivon mukaan itsevarmuus Jupiterilla saadaan sellaiselle tasolle, että voidaan nousta vielä 3-luokassakin kisaamaan.

perjantai 4. tammikuuta 2019

Hurjasti kirjoitettavaa

Hurjan pitkä päivitysväli, eikä oikein tiedä mitä kaikkea kirjoittaisi.

Vetotreenit Ukon ja Jupiterin kanssa ovat olleet vähissä, kun pyöräilykelit loppui ja odotellaan vähän hiihtolatujen avaamista treenilatujen osalta. Kerran ollaan käyty vetämässä kicksparkilla joulun alla ja toiveena olisi käydä vielä uudelleen vaikka ensi viikonloppuna. Joulun alla tehtiin siis yhteistreeni Liisa-Idan ja Kaislan kanssa.

Kicksparkin kanssa huomasi, että Ukolla kokemus ja tietynlainen taakanvetomentaliteetti teki sen, että se olikin tässä lajissa kovempi tekijä kuin Jupiter ja vetäisi siitä ohitse mennen tullen. Ukko sai toimia myös Kaislan Dexterin kirittäjänä ja oli kyllä päivän tähti. :))

Jupiterin kanssa agilitytreeni edistyy hienosti. Se on tosi kivasti ohjattavissa ja lukee rataa tosi kivasti. Kontaktiesteet on vaan vielä aivan kesken. Joulukuun alussa oltiin NextOne-leirillä yhtenä päivänä ja paljon hyvää treeniä. tuli. :)




Käytiin agilityepiksissä tapaninpäivänä ja juostiin sama rata kahteen kertaan. Nollat molemmilta radoilta  hyvin ajoin joten voitto irtosi sieltä! :)



Itse olen käynyt pari kertaa hiihtämässä, mutta nyt olen sitten taas ollut sen verran flunssassa viikon, että ei ole tohtunut lähteä rehkimään. Ukko ja Jeriko on ilmoitettu viikon päähän rallitokokokeeseen, ja tajusin vasta ilmoittautumisen jälkeen Palveluskoirat-lehteä lukiessa, että kyltteihin on tullut muutoksia enkä ole vielä saanut aikaiseksi niitä harjoitella. :D Löysin rantein taas mennään.

Jeriko täytti jo 9 vuotta! Ei kyllä välttämättä heti edes uskoisi, kun harmaata ei ole missään. Agilityä ei olla enää tehty, koska luulen toisessa etujalassa olevan nivelrikkovarpaan (murtunut nuorena) ärtyvän siitä. Aina välillä tulee kyllä mieleen, että entä jos vielä joku rata käytäisiin juoksemassa, mutta mieluummin sitten ei. Kyllähän se menisi niin lujaa kuin pääsisi ja asenteella, mutta siinä se varvas juuri saisi kovaa rasitusta, kun tulee tiukkoja käännöksiä jne.

Jerikolle ja Mandille on nyt laitettu pentue toivon mukaan alulle! Mandilla oli vuoden juoksuväli ja edellisen kerran epäonnistuttua todennäköisesti Jerikolla jälkikäteen todetun eturauhastulehduksen vuoksi, on nyt toiveet kyllä korkealla, että onnistuisi! Eilen onnistunut astuminen 10 min nalkissa (josta ei kuvatodisteita, koska Mandi rötkötti koko painolla mun käsissä nalkissa ollessaan :D ) ja tänään vielä uusi yritys jossa Jeriko kuitenkin irtosi juuri kun alkoi kääntymään.

Toivon mukaan tulisi kuitenkin hyvän kokoinen pentue. Olen kyllä tykästynyt Mandiin kovasti sitä tässä nähdessäni vuosi sitten ja yhden yön yökyläilyn aikana ke-to. Mandilla on hyvä itseluottamus mistä tykkään erityisen paljon. Se sopeutuu helposti kaikkiin tilanteisiin ja on ihmisille avoin. Pennuista voisi odottaa rohkeita ja jopa itsenäisiä, sopivan vilkkaita ja tekemisen intoisia harrastuskavereita moneen lajiin. :) Nyt siis peukut tiiviisti pystyssä, että pentuja syntyy hyvä määrä. :)