tiistai 23. helmikuuta 2010

Kyllä Jeriko keksii...

On toi Jeriko aikamoinen. Tänään kun olin just tullut koulusta Jeriko nappasi jotain lattialta keittiön pöydän alta ja e-pillerilevyhän se oli. Levy murskana ja kaikki pillerit kolmea lukuunottamatta syöty. 18 yhdistelmäpilleriä kerralla, aika paha, vähän siinä säikähdettiin ja soitettiin eläinlääkärille, mutta syytä suurempaan huoleen ei onneksi pitäisi olla. Oksetutettiin Jeriko suolalla ja annettiin lääkehiiltä, ainut mitä tosta pitäisi seurata on se että Jerikoa voi janottaa parina lähipäivänä erityisen paljon. Mutta on se kumma, jos se ei ole kissan hiekkalaatikossa syömässä kakkaa niin sitten mun e-pillereitä! :D
Kissan hiekkalaatikossa käymisen sen on ottanut ihan tavaksi vaikka ollaan sitä yritetty estääkin aita viritelmillä. Tänäänkin käytti luukkua niin kuin vanha tekijä, kävisi sitten mieluummin tekemässä asiansa siellä eikä vaan syömässä toisten jätöksiä..

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Huh näitä pakkasia!

Jerikoa ei pikku pakkaset suuremmin hetkauta, mutta nyt nämä parinkymmenen asteen pakkaset alkavat käydä vähän voimille. Selvästikään Jeriko ei haluaisi ulkona viettää aikaa yhtä paljon kuin lempeämmillä keleillä, välillä ilmaisee selvästi haluavansa vain pian takaisin sisälle. Ollaan sitä kuitenkin ulkoiltukin, jatkettu harjoituksia luoksetulon, hihnassa kävelyn ja ohittamisen parissa. Se on vaan hassu juttu kuinka vaikeaa ohikulkeville ihmisille välillä on ymmärtää että harjoitellaan ohittamista (eihän sitä toki voi siitä arvata että seisoo tien sivussa ja palkitsee pentua siihen..?)..



Opetin Jerikon myös menemään "petiin" eli omalle makuutyynylleen käskystä, tämäkin oikeastaan avuksi puremisen ja riehumisen hillintään. :D Jeriko hoksasi tämän kyllä ihmeen nopeasti, välillä vaan tuntuu että siinä kaksi kovaa päätä lyö yhteen kun käskytän Jerikoa ja odotan kun pentu pomppii ja haukkuu vieressä protestiksi. Lopulta kuitenkin Jeriko aina juoksee/loikkii patjalleen kun huomaa että se on ainut keino saada palkkio.
Puremisen suhteen kävi jo vähän mielessä jättää agility/toko ajatukset ja alkaa vaan harjoittamaan suojelua, ainakin Jeriko selvästikin nauttii ranteesta/käsivarresta puremisesta ja pureekin sitten lujaa! Toistaiseksi tämä into on tosin kohdistunut lähinnä omistajiin, ei mahdollisiin hyökkääjiin..

Käytiin tänään leikkimässä isäni koiran Nebun kanssa ja Nebu oli juuri niin kärsivällinen ja ihana leikkikaveri kuin vaan saattoi toivoa! Jerikosta ja Nebusta tuli oikein hyvät kaverit, telmivät ulkona yhteensä melkein pari tuntia. Nebukin tuntui nauttivan kun sai leikkikaverin, ja vielä sellaisen jota on helppo kiusata; nappasi pallon suuhunsa, härnäsi Jerikoa ja juoksi pallon kanssa Jeriko perässään. Oli sitä touhua kyllä viihdyttävää katsoa. :D





Nyt huomaa että Jeriko on kasvanut melko paljon, pennun pyöreys alkaa jo vähentyä ja piirteet solakoitua. Jerikon kasvoista tulee jotenkin Coxi-isä mieleen, saas nähdä millainen hurmuri tuosta kasvaa.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Käytiin tänään Jerikon kanssa Kangasalla koulutustapaamisessa Jaana Rajamäen luona ja saatiin vinkkejä ja varmuutta pennun kasvatukseen/koulutukseen. Monet asiat olivat jo jollain tapaa tuttuja, mutta myös uusia ahaa-elämyksiä tuli. Melkein suurin juttu käynnissä kuitenkin oli automatka sinne. Pelkäsimme etukäteen Jerikon laittamista autoon koska se jännitti jo paikallaan olevassa autossa, mutta kas kummaa, auton ollessa liikkeellä Jeriko rauhoittuikin selvästi, teki muutaman kosketuskeppiharjoituksen ja kävi sitten nukkumaan! Ja sama homma kotimatkalla. Suuri helpotus, nyt voidaan sitten lähteä oikein kunnolla ajelemaan Jerikon kanssa ympäriinsä kun ei tarvitse pelätä että se pelkää ja huutaa koko matkan. Jeriko teki kouluttajaankin jonkinlaisen vaikutuksen, hoksottimet ja keskittymiskyky saivat kehuja. Ja näiden kehujen päälle Jeriko sitten päätti nylkytellä Jaanan jalkaa oikein antaumuksella. :D

Yksinoloa ollaan Jerikon kanssa harjoiteltu ja ihan hyvin se menee. Tänään Matti kävi kaupassa ja jätti videon kuvaamaan Jerikon toimintaa minun ollessa koulussa. Pienet vinkaisut siinä aluksi pääsi ja tepasteli ympäriinsä, mutta pian alkoi juoksemaan Lallin perässä ja sitten leikkimään possu-lelullaan. On tuosta Jerikon itsenäisyydestä siis edes tässä hyötyä. Muuten täytyy ehkä harjoitella sitä että vapaana ollessakin pitäisi vielä nykyistä paremmin yhteyttä meihin ettei pääse muodostumaan pahaa tapaa huidella missä huvittaa. Istumaharjoituksia ollaan aloitettu mutta tähän mennessä jokaisen istumisen Jeriko on tehnyt toiselle pakaralleen eikä olla vielä tähän käytökseen liitetty vihjesanaa, vaan muokataan sitä ensin lähemmäksi haluttua.

Jeriko on keksinyt itselleen aikamoisen ajanvietteen. Jo aikaisemmin Jeriko on kurkistellut kissojen hiekkalaatikkoon kiinnostuneena ja katsellut kun kissat tulee ja menee sinne. Pari kertaa Jeriko on mennyt osittain sinne sisäänkin. Tässä illalla laatikosta kuului sitten rapinaa ja kun mentiin katsomaan, Jeriko makasi siellä pellettien ja kakkapapanoiden seassa suu käyden; kakkaahan siellä suussa oli! Olisi pitänyt ottaa kuva tästä todisteeksi mutta oli vähän liian kiire kaivaa viimeiset kakat suusta ja estää Jerikoa menemästä laatikkoon uudelleen. Täytyy varmaan ruokkia vähän reilummin niin kasvaisi nopeammin isommaksi eikä enää mahtuisi kissojen vessaan..

torstai 11. helmikuuta 2010

Viides päivä pikku hurmurin/vintiön kanssa alkaa olla takana ja hurjaa on meno ollut! Tenttiin on Jerikon nukkuessa jotenkin ehtinyt lukea, mutta keskittyminen on ollut vähän sitä sun tätä, eihän sitä nyt pysty kunnolla syventymään hormonien saloihin kun vieressä nukkuu suloinen pentu!
Jeriko on todella reipas ja jopa itsenäinen, yksinoloharjoituksetkin ollaan jo aloitettu eikä meidän poistuminen tunnu paljoa Jerikoa hetkauttavan. Ulkona Jeriko haluaa tutustua jokaiseen naapuriin ja ollaankin juteltu enemmän ihmisten kanssa kuin koko viiden vuoden aikana kun ollaan tässä asuttu! :D Eipä mikään ihme kun suloinen pentu saa kaikki aivan sulamaan, varsinkin kun se säntää innoissaan vastaantulevien luokse.
Kahden naapurin koiran kanssa ollaan tutustuttu ja leikitty. Tänään piti olla leikkitreffit kaverin jackrusselin pennun kanssa, mutta Jeriko ei ole vielä valmis matkustamaan autolla ja treffit peruuntui. Liekö matka Tampereelle ollut liian traumaattinen, mutta autoilu harjoitukset aloittaessamme pelkkä autoon laskeminen sai Jerikon hermostumaan niin ettei herkut maistuneet. Lelupalkkaa käyttämällä saimme sen verran edistystä aikaan että Jeriko pystyi syömään käynnissäkin olevassa autossa, mutta seuraavaksi olisi tarkoitus ottaa kohdekeppi harjoituksiin mukaan Jerikon aktivoimiseksi ja siedättymisen nopeuttamiseksi. Toivottavasti pääsemme pian autolla liikkeellekin niin voidaan paremmin jatkaa Jerikon sosiaalistamista erilaisiin asioihin.
Jeriko ei ole kovinkaan ahne, ruoka-annoksia ollaan vähennetty/pidetty pieninä jotta makupalat maistuisivat, mutta silti herkut voisivat maistua paremminkin. Lelupalkkaus on siis tullut tarpeeseen. Jeriko kävelee jo melkoisen hienosti hihnassa, hienommin kuin jotkut vastaan tulevat aikuiset koirat. :)Luoksetuloa ollaan myös harjoiteltu, häiriöttömässä tilanteessa sekin onnistuu jo hyvin. Jeriko on myös oppinut luopumaan herkusta ja tottelee sen vihjesanaa jo monia pienimpiä tihutöitään tehdessään. Lahkeiden repiminen ja pureminenkin on vähentynyt huikeasti kun ollaan laitettu Jerikoa "jäähylle", mutta onhan se silti aika hurjimus ja innostuu edelleen välillä meitä kiusaamaan (niin kuin pentujen tapoihin yleensä kuuluukin)! :D Kissoista Jeriko on todella kiinnostunut ja osaa jo antaa niille paremmin tilaa ja lähestyä rauhallisesti, ja kissatkin alkavat sietämään paremmin Jerikon lähestymisyrityksiä. Leikkikumarrusten päälle kissat ei harmi kyllä oikein ymmärrä..
Jeriko on siis kuluneen viikon aikana oppinut paljon uusia asioita, toivottavasti minäkin edes jotain tenttialueeseen liittyvää, huomenna se mitataan..

maanantai 8. helmikuuta 2010

7.2.2010 Jerikon saapuminen uuteen kotiin

Haimme Jerikon sunnuntaina 7.2. Vantaalta 7,5 viikkoisena. Kahden tunnin automatka Vantaalta Tampereelle oli aika rankka kokemus pienelle pennulle, mutta melko hyvin siitä selvittiin. Alkumatkan Jeriko huusi kuin syötävä, mutta rauhoittui sitten pian syliini. Läähätti kuitenkin jännittyneenä koko matkan, autolla matkustamista tullaan siis harjoittelemaan ahkerasti.
Kotona vastassa oli kaksi kissaa, jotka eivät varsinaisesti hyppineet riemusta kattoon uuden perheenjäsenen nähdessään. Kiinnostusta on kyllä molemmin puolin, mutta kissat pitävät kuitenkin kiinni omasta tilastaan. Onneksi Jeriko suurimmaksi osaksi ottaa vihjeestä vaarin ja jättää rauhaan, ja toisaalta kissoilla on runsaasti paikkoja mihin pääsevät turvaan pennun ahdisteluilta.
Aikamoinen riiviö Jeriko kyllä on, ja koulutuksessa oli vähän pakko lähteä "ei" sanasta. Hienosti Jeriko on kuitenkin osannut tehdä asiansa ulos, ja parina kertana kun ei heti ehditty ulos Jeriko teki pissansa oma-alotteisesti paperille. Ei mikään eilisen teeren poika. :)
Hajut kiinnostavat Jerikoa kovasti ja seuraakin hajujälkeä pihalla (ja sisällä) innokkaasti. Kyllä Jerikosta hieno harrastuskoira tulee!

Minä olen Jeriko

Hei! Minä olen Jeriko. Olen vilkas bordercollien pentu. Tämä on minun ensimmäinen tekstini uuteen blogiini, johon tulen jatkossa kertomaan kuulumisistani täällä Tampereella ihmisten parissa. Tämä Tampere on aika jännä paikka (en olekaan aiemmin käynyt täällä). Laumaani kuuluu kaksi ihmistä (homo sapiens) Sabina ja Matti sekä kaksi kissaa (cattus domesticus) Lalli ja Lulu.

Blogin varsinaisena ylläpitäjänä tulee olemaan emäntäni Sabina, mutta päätinpä antaa pienen alkulausunnon. Olenhan jo iso poika (7,5 viikkoa).

-Jeriko