perjantai 20. heinäkuuta 2018

Herkkä paimenpoika

Vähän on kirjoittelut jäänyt vähiin, kun on ollut jotenkin niin kiireistä. Jupiterin kanssa ollaan enimmäkseen treenailtu paimennusta ja agilitykeppejä. En ole hetkeen kirjoittanut Jupiterin kehityksestä, joten tässäpä nyt sitä.

Jupiter on nyt mun kolmas bordercollie ja taas aivan erilainen kuin kaksi edeltäjäänsä. Se on paimennuksessa aivan luonnonlahjakkuus. Sitä on ollut alusta lähtien todella helppo kouluttaa, se on hyvin luontainen, kauniit avoimet flänkit alusta lähtien ja tosi helppo löytää sopiva tempo ajoon. Lisäksi se on erittäin miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen, sekä halukas oppimaan, joten käskyjen ja suuntien opettaminen sille riippumattomiksi mistään mun antamista avuista on ollut kohtuullisen helppoa. Olen edennyt sen kanssa treenatessa tarkoituksellisestikin rauhallisesti, vaikka omilla lampailla olisi voinut olla mahdollista hinkata paljon enemmänkin.

Rauhallisesti eteneminen on varmasti ollut erittäin hyvä ratkaisu, koska kaiken tuon edellisen kääntöpuoli on se, että Jupiter on hyvin herkkä. Herkkä aistimaan lampaita ja niiden pakoetäisyyttä, sekä hyvin kohtelias paimennettavia kohtaan. Se haluaa myös onnistua niin paljon, että epäselvyys tehtävässä saa sen herkästi epävarmaksi. Lisäksi Jupiter ottaa herkästi painetta minusta päin, jolla tässä kohtaa tarkoitan sellaista, että jos Jupiter kokee mun ottavan tilanteen jo haltuun, se ei ole halunnut enää ottaa osaa asiaan.

Mitä tällä tarkoitan? Jupiterin kanssa on ollut tilanteita, joissa se on ottanut tilanteesta painetta niin, että se on häipynyt paikalta. Ensimmäisen kerran tämä tuli esiin viime talvena, kun oltiin ottamassa treeniporukkaa aitauksesta toiseen kapean portin läpi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta yhtäkkiä Jupiter oli kadonnut paikalta. Tulkitsin tämän ehkä johtuneen siitä, että porukassa oli juuri ostamiani harmasuuhia (6kk) jotka oli koiraamattomia ja saattoi vähän katsella koiraa pidempään vaikka kyllä tosi kivasti porukan mukana pääosin menikin. Ainoaksi paineen aiheuttajaksi keksin kuitenkin ne.

Myöhemmin keväällä ja kesällä on tullut esiin, että väliaidalla lampaita sortteeratessa treenitilaan ja pois Jupiter häipyy paikalta eikä halua olla painamassa lampaita kohti porttia. Jo pelkkä mun käden kosketus portilla/aitaelementillä tai kosketus lampaaseen on ollut liikaa ja Jupiter on lähtenyt paikalta. Kutsuttuna tuli takaisin, mutta jos sama homma jatkui, niin Jupiter ei edelleenkään halunnut olla asian kanssa tekemisissä. Treenit meni edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin, joskin joissain tapauksissa "työssä ahdistumisen" jälkeen treenissä aluksi näkyi jännitystä.

Asiaa on nyt kesän aikana pureskeltu. Aloin treenaamaan häkitystä Jupiterin kanssa ja vein sen tarkoituksella epämukavuusalueelle. Häkityksissä herkästi juuri se kriittinen piste jossa koiran pitäisi antaa viimeinen pieni työntö lampaille, sai Jupiterin poistumaan paikalta. Jupiterin kanssa on nyt treenailtu liinassa niin, että se ei pääse edes yrittämään poistumista ahdistavista tilanteista ja edistystä on alkanut näkymään. Viimeisessä treenissä Jupiter ei edes yrittänyt kertaakaan poistua paikalta vaan otti vastuupaikan häkityksessä, tasapainotti ja määrätietoisesti vei lampaat häkkiin. Ihan niin kuin tiesin sen luontaisilla kyvyillään pystyvän. Alkaa näyttämään jo hyvältä. :)

Olen nyt myös ottanut Jupiterin kanssa treenilampaat ja sortteerannut niitä portilla ja tehnyt muita "porttihommia", jotka Jupiteria herkästi on ahdistanut. Seuraavaksi pitäisi alkaa ottamaan sitä harjoittelemaan työskentelyä Jerikon kanssa, jotta se tottuisi myös siihen, että vaikka toista koiraa käskytetään (Jerikolla eri käskyt), niin ei tarvitse hämmentyä ja vaikka toinen koira on lampailla, niin Jupiter voi myös työstää niitä eikä tarvitse luovuttaa tilannetta toiselle.

Alan pikku hiljaa uskomaan, että kyllä tämä tästä :) vaikka välillä on meinannut vähän epätoivo iskeä. Mulla on ollut vähän ikävä tilanne, että oikeastaan Jeriko on ainut luotettava koira jota olen pystynyt töissä käyttämään. Valitettavasti Ukon kuulo tuntuu edelleen heikkenevän ja sitä voi käyttää ainoastaan lähinnä peruskuljetuksessa. Nopeaa reagointia ja käskyjen kuuntelua vaativissa tilanteissa Jeriko on jäänyt vähän yksin enkä taas haluaisi sitä enää kovin paljoa rasittaa tällaisilla ainakaan ainoana koirana. Jupiteria ei ole voinut käyttää alkuunkaan, koska se ottaa varsinkin tällaisissa "tositilanteissa" painetta lampaista ja itse tilanteesta, sekä ehkä toisesta koirastakin, ja jättäytynyt pois/häipynyt. Ihan pari kertaa olen ylipäätään yrittänyt ja jättänyt sitten nämä yritykset odottamaan "aikaa parempaa".

Paineet on siis olleet kovat sille, että Jupiterista pitäisi saada työkoira pikavauhtia vaikka toki onhan se vielä nuori, vasta 1,5-vuotias. Nyt alkaisi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä ja näyttäisi siltä, että se vahvistuu koko ajan näiden häkitystreenien myötä, kun saa rohkeudestaan ja työskentelystään paljon positiivista palautetta ja kannustusta minulta eikä toisaalta saa mahdollisuutta poistua tilanteesta.

Videolla Jupiterin häkitys reilun viikon takaa. Tässä ei pakoyrityksiä nähty enkä ole enää siis pitänyt liinaa kädessä vaan Jupiterin perässä roikkumassa. Tästä on kuitenkin edistytty vielä lisää ja Jupiter näyttäisi alkavan selvästi tajuavan, että sillä on tärkeä rooli häkillä ja ottaa hyvin vastuun tehtävästään. :)



Kovat helteet on tässä viimeisen viikon aikana vähän treenailuja rajoittaneet. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla on välillä tehty jotain, mutta paljon on päiviä mennyt ihan vaan uidessa ja isäntäväen osalta remontoidessa vanhaa päätaloa. Helteiden keskellä onni on lätäköt ja järvessä uiminen. :)

Jupiter on rohkaistunut myös uimisen suhteen ja ui nyt ilman pelastusliivejä pitkiä lenkkejä mun ja Ukon kanssa. :) 2by2 keppejä on tehty ja vaikka välillä tuntui junnaavan paikoillaan, ollaan nyt kuuden kepin vaiheessa niin, että vähän tarvii porttien olla auki, mutta hyvin vähän ja ihan viittä vaille sujuu kuusikin keppiä. :)





tiistai 3. heinäkuuta 2018

Jäljestystä hakkuualueella ja hyvä kisatreeni

Sunnuntaina oli jälkikoe Raisiossa. Koe alkoi maasto-osuudella, ekana jälki. Meille arpoutui Jerikon kanssa jälki nro 4. Janapaikalla oli jo vähän risukkoa/hakkuujätettä, mutta ihan suht ok paikka kun vaan vähän sihtaili että mistä lähettää. Jeriko eteni janalla kivasti, otti jäljen aika läheltä, olisko ehkä puolessa välissä ollut, mutta otti takajäljen. Sen jälkeen kääntö oikeaan suuntaan ja vauhdikkaasti eteenpäin.

Heti janan jälkeen alkoi kuitenkin oikein kunnollinen harvennushakkuurytö. Maassa oli läjäpäin nuoria kuusirankoja sikin sokin ja näiden lisäksi perus mäntyhakkuujätettä, latvaosaa jne. Tästä jälki jatkui hakkuuaukealle, jonka jälkeen taas harvennushakkuualuetta. Tuoreemmalta harvennushakkuulta siirryttiin vielä vanhempaan hakkuualueeseen, joka kasvoi jo hyvin tiheää pusikkoa ja heinikkoa. Ekat 600m tällaista. Jeriko jäljesti tosi hyvän näköisesti, tarkasti eikä sinänsä itse jäljestyksessä isompia ongelmia, mutta etenemisessä kylläkin. Siinä Jerikon perässä kävellessä ajattelin, että itse en kyllä ikinä tekisi kisajälkeä sellaiseen maastoon tai toisaalta jos jostain syystä olisin sellaista tallomassa, ei omatunto antaisi periksi jättää keppiä yhtään mihinkään kun aina se olisi ollut joko risukasassa tai tosi korkeassa heinikossa.

Kun keppejä ei noussut, ei voinut muuta kuin luottaa Jerikoon ja toivoa, että jäljen talloja on jättänyt kepit jäljen loppuosaan. N. 700m kohdalla taisi nousta eka keppi, tässä alkoi maasto olla sitten tolkullisempaa eikä metsä ollut täynnä hakkuujätettä. Ojien, myös leveiden vesiojien, ylityksiä oli sitten kyllä vastapainoksi, mutta ei sellaiset mikään ongelma Jerikolle ole. Kolme keppiä nousi jäljen loppuosasta ja jäljen alkuun jätetyt kolme jäi sitten nousematta. Lisäksi kaaduin hakkuuaukealla hakkuujätteisiin niin, että sain toiseen polveen oikein kunnon mustelman.

Olin jäljen jälkeen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. En voinut olla muuta kuin tyytyväinen Jerikon työskentelyyn, kepit olisi noussut jos ne olisi ollut jossain muualla kuin heinikon tai risukasojen uumenissa, siitä olen aivan varma. Kokeen järjestelyihin en voi väittää olevani tyytyväinen, itse en tuollaisiin maastoihin änkisi 10:tä jälkeä. Pienemmän jälkikokeen voisi ehkä saadakin. Toki järjestäjän puolustukseksi sanon itsekin sen, että ilmeisesti hakkuut oli metsissä aloitettu niin ettei niistä ollut mitään tietoa seuralla ja yksi kokeen jäljistä oli jouduttu siirtämään metsässä vielä olevan metsätyökoneen vuoksi.

Päätin sitten jatkaa koetta kuitenkin harjoituksen vuoksi. Esineruutu meni muuten ihan kivasti, mutta itse luin tilannetta vähän huonosti ja kutsuin Jerikon pois kun se olisi ollut menossa esinettä kohti ja siirryin eteenpäin. Kolme esinettä nousi enkä tätä viimeistä sitten enää ehtinyt.

Tottikseen lähdin selvän suunnitelman kanssa. Nyt oli tarkoitus puuttua Jerikon koetottis-ongelmiin, koska ne eivät koskaan tule esiin treeneissä eikä edes kisanomaisissa treeneissä. Kyllä se vaan tietää koska oikeasti on koe. ;)

Oltiin ekana tottiksessa suoritusvuorossa. 10:tä 3-luokan koirasta vain kaksi suoritti tottista ja meillä ei enää mahkuja tulokseen muutenkaan. Yksi tulos kokeesta sitten lopulta tuli. Seuraamiseen lähdössä ja liikkeestä maahanmenoon lähdössä Jerikolta meinasi tulla ääntä. Pysähdyin heti uudelleen ja suullinen korjaus "oijoi". Pieni tauko ja uusi lähtö, molemmilla kerroilla Jeriko hiljeni ja pysyi hiljaa. Keskittyikin vähän paremmin paitsi seuraamisen menosuoraalla, jossa annoin lisäkäskyn, että tiivisti. Liikkeestä seisomaanjäämisessä Jeriko ei enää edes meinannut äännellä, joten jotain meni perille. Ainakin tällä kertaa. Viilasin myös eteenistumisen asentoja ja muita pikku virheitä mitä huomasin. Vasurilla suorittaminen ei kelvannut. Suorituksen jälkeen olin todella tyytyväinen, sain tehtyä sen mitä olin ajatellutkin ja ainakin hetkellisesti Jerikossa näkyi vaikutus! :)

Nyt sitten vähän lomaa Jerikolle ja uusi hieronta ylihuomenna. Kunhan jumit helpottaa niin katsellaan saisiko loppukesään/syksyyn vielä jälkikoepaikkaa.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Maastokone

Keskiviikkona oli Tavesin jälkikoe. Jeriko oli päivän mun veljellä ja veljen vaimolla hoidossa, ja sai samalla ihastella mun kummityttöä, 7kk ikäistä vauvaa. Jeriko aivan rakastaa vauvoja. :)

Koe alkoi jälkiosuudella, meillä oli jälki numero 3. Jana oli aika kosteassa paikassa metsän matalassa osassa. Jeriko teki hienon janan, eteni pääosin tikku suoraan, lopusta väisti jonkun esteen, mutta jatkoi sitten taas suoraan. Hastoi pari askelta oikealta ja otti jäljen sitten vasemmalle eli oikeaan suuntaan. :) Janalta 30/30.

Heti janan jälkeen alkoi nousu kalliolle ja nousut ja laskut oli jäljen teema muutenkin. Ekan kepin jälkeen kulmassa Jeriko otti jäljen ensin vasemmalle, jäljesti lähes tien laitaan, mutta palasi sitten takaisin kulmaan ja otti jäljen toiseen suuntaan. Oletin, että siitä oli mennyt ehkä ihmisen jälki. Myöhemmin jäljen puolivaiheen jälkeen uskoin nähneeni karhun jäljet, mutta kun Jeriko ei korvaansa heilauttanut ja jatkoi vaan eteenpäin, en ehtinyt jäädä tutkimaan. Todennäköisesti karhu oli kuitenkin kulkenut alueen läpi, koska siihen viittaavia havaintoja oli myös jäljiltä 2 ja 4. Onneksi mulla oli pesukarhu mukana, niin ei tarvi karhuja pelätä. :D

Kaksi viimeistä keppiä oli lyhyillä väleillä tosi lopussa, ja kun ekan ja tokan kepin välissä oli tuo harhautuminen ja sitten vielä pitkiä keppivälejä, niin ehkä jo vähän alkaa jännittämään, että onko joku keppi jäänyt ja jos on, niin mikä ja voiko sitä ehtiä etsimään. Olin niin onnellinen, kun viitos keppi nousi eikä siinä ollut vikan kepin merkintää! :D Kaikki kepit sitten nousi ja olin aivan todella tyytyväinen, rankassa maastossa (kuulemma kokeen "paras" osui just meille") ainut 3-luokan koira joka nosti kaikki kepit.

Esineruutuun mentiin lähes suoraan kun tultiin majalle. Edellinen narttukoira oli pissannut ruudun etuosaan johon Jeriko ensin jäi, mutta kun sanottiin, että siinä on pissa niin sain uusintalähetyksellä Jerikon jatkamaan normaalisti työskentelyä. Kolme esinettä nousi aika nopeasti, Jeriko lähti just sinne minne lähetin ja nosti esineet nopeasti. Kolmen jälkeen yksikään esine ei ollut ollut ihan kulmassa mutta kuitenkin aika lähellä ja sekunnin mietin, että mihin vielä lähetän kunnes päätin lähettää oikeasta laidesta viistosta ruudun etuosan poikki. Tällaisia viistoja lähetyksiä ei olla paljoa tehty eikä Jeriko ole oikeastaan koskaan niihin ihan tarkkaan mennyt ,mutta nyt lähti just sinne minne lähetin ja lähetin suoraan päin vikaa etuesinettä, jonka Jeriko sitten nopeasti nosti kiven takaa. :D Vähän oli tuuriakin matkassa, mutta esineruutu siis 30/30 ja maastosta täydet pisteet! :)

Tottiksesta enää siis hyväksytty tulos tavoiteltavana, helppoa, eikö? Tai sitten ei. Ääntelyä ei ollut nyt pahasti, pientä inahdusta, mutta ei sellaista haukahtelua. Istumisen Jeriko kuitenkin meni maahan, valmistelevaan osaan lähdössä äänteli eikä sitten kuunnellut. Seisomisesta luoksetulossa tuli suoraan sivulle, joku aivopieru. Voih. Hyppy kierrettiin niin kuin tarkoitus olikin. Mutta sitten tapahtui katastrofi, Jeriko ei mennyt vinoestettä! Harkitsi sitä, mutta selvästi totesi että ei pysty. Koivumäessä esteet on lievästi ylämäessä, mutta ei tullut siis takaisinkaan.

Eipä tuosta sitten paljoa jälkipolville kerrottavaa. Tottiksen kokonaispisteet vaivaiset 57 pistettä! :( Kokeen jälkeen menin vinoestettä tekemään ja Jeriko ei aluksi (kokonaisena normi liikkeenä) olisi sitä suorittanut, mutta yhdessä juosten meni normaalisti. Hieroin ja venyttelin Jerikoa sitten itse illalla ja huomasin, että sillä oli aika paljon jumia oikeassa hartiassa ja kyljessä. Miikku kävi sitten eilen paimennustreenejä ennen vielä hieromassa ja alkaa nyt näyttämään paremmalta.

Luulen tietäväni syyn jumittamiseen. Jerikollahan on nuorena murtunut oikeasta jalasta varvas ja siihen on kehittynyt jälkikäteen nivelrikkoa. Nyt on selvästi näkynyt maantien isolla sepelillä kävellessä varpaiden aristelua ja todennäköisesti varvasvaivan seurauksena on sitten tullut lihasjumit. Toivotaan, että helpottaa pian. Sunnuntaina olisi vielä jälkikoe ja sen jälkeen pidetään varmaan taukoa kunnes varvastilanne rauhoittuu.

torstai 21. kesäkuuta 2018

Jupiterin SmartDog-testi ja Jerikon pentusuunnitelmat uudelleen vireille

Jupiter kävi maanantaina SmartDog-testissä. Päätin silloin jo aikaisemmin mielenkiinnosta käyttää senkin. Eroja oli Jerikoon ja Ukkoon nähden ja ihan mielenkiintoista oli nähdä Jupiterin testi vaikka mitään maata mullistavaa sieltä ei tullutkaan.

Raporttia ei vielä ole, mutta kuten odottaa saattoi Jupiter suhtautui testaajaan erittäin avoimesti ja ystävällisesti. Sylinteritestissä Jupiterilla oli impulsiivisuutta, välillä yritti pleksistä suoraan ja välillä meni sivulta hakemaan. Jupiterilla näkyi tässä osiossa ja muutenkin testin aikana jonkin verran malttamattomuutta ja pientä piippaamista, kun Jeriko ja Ukko taas oli testissä hyvin tyyniä.

Erilaiset osoitukset Jupiter luki aika hyvin, yksittäisiä virheitä joissain kohdissa tuli, että ihan Jerikon 100% oikein tasolle ei yltänyt kuitenkaan. Tilallisen tehtävän Jupiter suoritti täysin itsenäisesti 10 sekunnissa. Hetken jo luulin, että suorittaa sen about kahdessa sekunnissa, kun lähti heti etenemään kompostiverkon puoleen väliin saakka, mutta siitä kääntyi vielä kertaalleen takaisin ennen kuin suoritti tehtävän loppuun.

Huijausosiossa Jupiter oli ihmisen osoituksella ohjattavissa harhaan, mikä ei sinänsä ollut yllätys koska se on niin miellyttämisenhaluinen ja haluaa niin kovasti tehdä ihmisen kanssa yhteistyötä. Ei sillä sellaista omaa päätä oikein olekaan.

Muistiosiossa Jupiterin keskittymisongelma teki hallaa ja Jupiter muisti vain kaksi ensimmäistä viiveellä tehtyä toistoa. Mallioppimista Jupiterilla selvästi oli, mutta itse laite sitä vähän jännitti. Meni melko lailla suoraan kokeilemaan nappia nenällä, mutta ehkä koska laitteen pitämä ääni jännitti sitä jonkin verran, se ei painanut riittävän lujaa. Jupiter kävi kuitenkin useamman kerran napilla ja kerran saikin painettua riittävällä voimakkuudella.

Päättelytehtävässä Jupiter (vähän niin kuin Ukko) tuntui tyhjän kupin näyttämisen jälkeen katsovan selvästi toista kuppia, mutta valitsi kuitenkin joka toistolla vasemmanpuoleisen, eli ei tehtävää oikeasti ymmärtänyt.

Nyt kolme omaa koiraa testauttaneena SmartDog-testistä jäi tunne, että siitä voi saada paljonkin esimerkiksi kouluttamista hyödyttävää tietoa, varsinkin jos koiralla on jotain erikoisuuksia joista ei itse ole päässyt ihan selville. Ainakin jälkikäteen Ukon kohdalla moni asia sai selityksen. Toisaalta jos koira on helposti koulutettava ja helposti itsekin luettavissa, niin en koe, että testi välttämättä antaa uutta lisätietoa, enemmänkin vaan vertailukelpoista objektiivista arviota koirasta, jota voi ehkä verrata rodun keskiarvoon jos rodussa on riittävästi testattuja koiria.

Juhannus alkoi hyvillä uutisilla. Jerikollahan todettiin kevättalvella siemennesteen laatu heikentyneetksi ja eturauhanen suurentuneeksi. Eturauhanen ja kivekset ultrattiin normaalilöydöksin ja Jeriko sai Tardak-hormonipistoksen. Jälkikäteen nyt sitten kahdelta asiantuntijalta kuulin, että Tardak itsessään voi myös heikentää siemennesteen laatua, eläinlääkäri joka ultrasi ei osannut tuota silloin varmaksi sanoa ja päädyttiin tähän, koska vaihtoehtoinen lääkitys olisi aiheuttanut 6kk kilpailukiellon.

Nyt sitten hyvin jännittyneessä mielentilassa mentiin uusinta siemennestenäytettä ottamaan 2kk Tardak-pistoksen jälkeen ja siemenneste todettiin loistolaatuiseksi (vaikka Tardak voisi heikentää laatua jopa 6-8kk ajan)! Hurraa!! :))) Jerikon eturauhanen on myös normaalistunut eli pienentynyt, joten nyt olisi toiveissa uusintayritys Mandin kanssa ja toivotaan, että tällä kertaa kaikki sujuu ongelmitta ja pentuja tulee loppuvuodesta. Juoksuja odotellaan alkavaksi syyskuussa ja todella toivon pentuja tästä yhdistelmästä, tykästyin Mandiin tosi kovasti. :)) Pentue on suunnitteilla Kautuksen kenneliin, joten Nanna Aholta voi kysyä lisätietoja ja itse annan mielelläni lisätietoja Jerikosta. Jerikoa saa myös tulla tapaamaan jos pentue kiinnostaa. :)

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

PK-jäljen rotumestaruus

Eilen kilpailtiin bordercollieiden ja australiankelpieiden PK-lajien rotumestaruuksista Hyvinkäällä. Ilmoittauduin kokeeseen lähinnä ajatuksella, että on edes varma koepaikka kun noihin 3-luokan jälkikokeisiin ei ole mitenkään helppo saada koepaikkaa. Toki olisi voinut käydä niin, että olisi ollut tottiskarsinta, mutta nyt osallistujia oli kuusi ja kaikki pääsivät maastoon.

Maasto aloitettiin jäljellä, meillä jälkinumero 4. Maasto oli tietenkin aivan rutikuiva, miten se olisi miksikään muuksi muuttunut kun edelleenkään ei ole sateita näkynyt. Hiekkatie pöllysi hullun lailla janapaikoille ajaessa.

Jerikon janasuoritus oli aika täydellinen. Suoraviivaisesti eteni, pysähtyi jäljen kohdalla kuin seinään, tarkasti pari metriä takajälkeä ja valitsi sitten oikean suunnan. Eka keppikin oli ehkä 50m janasta, joten saatiin heti iloitsemisen aihetta! Kaksi seuraavaa keppiä oli pitkillä väleillä, mutta kun Jeriko jäljesti hienosti ja tarkasti, niin en suuremmin huolestunut. Jeriko meni kuin juna raiteillaan, paitsi että toisen kepin jälkeen taisi olla hirvi tmv ylittänyt jäljen, kun Jeriko teki kulman mutta jäljesti vähän epäluuloisena vajaan liinan mitan ja palasi sitten paikalle, jossa oli kasvillisuus tallaantunut, nosti siitä oman jäljen ja jatkoi.



 Kuumuus ja kuivuus teki olosuhteista tosi rankat ja jäljen lopussa Jeriko oli kyllä todella väsynyt, mutta aivan todella upean tarkasti jäljesti loppuun saakka. Tuloksena kuusi keppiä maastosta ja janalta täydet pisteet eli 170p jäljen jälkeen. :) Käytin Jerikon tässä välissä uimassa mikä oli kyllä hyvää viilennystä. :) 



Esineruutu oli aikamoisessa ryteikössä jossa koiraa ei nähnyt valtaosan ajasta ja koira joutui pomppimaan jatkuvasti jonkun yli. Hienosti Jeriko kyllä teki töitä ja kaksi ekaa esinettä löytyi tosi nopeasti, kolmas hetken päästä. Neljäs esine jäi valitettavasti etuesineenä ekan lähetyksen paikalle, vähän liian vauhdilla oli Jeriko siitä vielä ponkaissut yli ja siitä sitten siirryttiin koko ajan ettei ollut toista mahdollisuutta saada hajua. Esineruudusta 25/30p.

Tottiksiin sitten. Saatiin suorittaa ekana ja kenttään tutustumisessa tein vähän rallitokohömppää, jolla Jeriko asettui aika hienosti kuulolle. Jeriko tuli kentälle vielä hienossa mielentilassa, mutta tuomarin kättelyn jälkeen alkoi möykkääminen. Jeriko haukkui tosi paljon, koko pitkän suoran menon ja sitten rytminmuutoksissa jne. Jäävien liikkeiden valmistelevissa osissa myös haukkui, mutta ihme kyllä kuunteli ja teki liikkeet oikein. Hyppy jätettiin hyppäämättä, mutta estenouto hyvä ja eteenmeno hieno. Hypyn lisäksi ei siis muita liikevirheitä, mutta Hurstilta 74p ja ykköstulos jäi harmillisen yhden pisteen päähän!

Pienenä lohdutuspalkintona Jeriko voitti rotumestaruuden mikä kyllä toki sekin oli tosi hienoa, vaikka sitä 1-tulosta lähdettiin kyllä hakemaan. Jeriko oli kuitenkin ansainnut makkarapalkan. :)





Tänään olin itse töissä, muuten olisin varmaan mennyt katsomaan agilityn SM-kisoja ja voi hitsi kun harmittaakin jälkikäteen etten ollut katsomassa. Jerikon siskopuoli Likka (Briskness Lindsay Lohan) vetäisi tuplanollan pikkumaksiluokassa ja oli lopulta SM5! Hurjan paljon onnea haluan toivottaa Hennalle ja Likalle, upeaa! :) Finaaliradan näin videolta ja todella upeasti, kevyesti ja helposti ohjautuva koira. Hyvin paljon samaa kuin miltä Jerikon vieminen radalla tuntuu. Täytyy sanoa, että ei nämä näyttelylinjaiset mitään turhia sohvaperunoita ole, etenkään ei Anitan kasvatit tai Kertun (ja Jerikon parhaan Coxi-iskän) jälkeläiset. Kyllä saa ylpeä olla. :)
http://tolleri.net/tulospalvelu/tulokset.php?paiva=2018-06-17&jarjestaja_id=1619270646#12

Paljon on kaikkea muutenkin touhuiltu. Käytiin Liisa-Idan kanssa melomassa ja samalla uittamassa Kidettä, Ukkoa ja Jerikokin matkassa. Ukko otti uimisesta kaiken irti ja vaikka olin varautunut kuulo-ongelmiin pillillä, Ukko ui silti pari kertaa tosi kauaksi (pelastusliivit oli siis varmisteena ja keventämässä menoa) ja sitten siitä rantaan hetkeksi lepäämään vaikka kanoottiinkin olisi voinut tulla ja siitä taas uudelleen uimaan. On se kyllä nopea uimari!

Tänään käytiin myöskin uimassa ja Jupiter suostui pitkästä aikaa tulla uimaan pientä lenkkiä, veteen se kyllä piti edelleen nostaa. Mutta tuli mukana itse kun uin vähän matkaa poispäin rannasta, joten eiköhän sekin pikku hiljaa opi. Huomenna onkin sitten Jupiterin vuoro käydä SmartDog-testissä, ihan jännää. :)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen FH-koe

Tänään oli Ukon ja mun ensimmäinen FH-koe. Koe oli bortsujen rotumestaruuskoe Kuortaneella ja tultiin Pohjanmaalle jo eilen. Treenailtiin illalla vanhan treenikaveri-Tiinan sekä Jessican kanssa ja Tiina majoitti meidät kotonaan. Jupiter sai samalla oikein hyvää harjoitusta koiraan tottuneen lapsen kanssa ja lapsipelko ehkä pienen aavistuksen helpotti. 

Tänään sitten tosiaan kokeeseen ja Ukolle arpoutui koko kokeen ensimmäinen jälki. Ukolla oli ihan yksityispelto, heinä oli maltillisen korkuista ja pohja aika kuiva. Tiedossa oli, että treeni Ukon kanssa on pahasti kesken ja vielä enemmän varmuutta tarkkaan työskentelyyn pitää saada lyhyellä liinalla ajaen. Nyt sitten yhtäkkiä vaan 10m liinassa ja eniten jännitti, että päästäänkö alusta liikkeelle, ettei ala siinä varmistelemaan.

Alku menikin sitten tosi hyvin! Ukko lähti tosi hyvällä tahdilla ja tarkasti jäljestämään ja sydämessä vähän läikähti, kun pääsin paalulta sen perään ja katsoin, että se jäljestää kyllä nyt niin hienosti. Ekalla suoralla tuli ensin pari pientä tarkastusta sivusuunnassa, mutta Ukko hienosti itse hillitsi isommat kaarrokset ja heti palasi takaisin jäljelle. Kyllä näytti hyvältä! :)

Sitten tuli joku epävarmuus ja palasi vähän takaisin päin, lähti mun lisäkäskyllä sitten taas jatkamaan (ja Outi Hermiö muuten tuomarina ihanan kannustava ja ohjaava!) ja tultiin ekalle esineelle jonka Ukko ilmaisi tosi hienosti. :) Esineeltä matka jatkui tosi hienosti jäljestäen.

Ekan kulman Ukko ehti jo kääntyä suoraan ja itse ehdin jo siirtyä sen perään (ja taas vähän ylpeys Ukosta läikähti rinnassa), mutta sitten Ukkoon iski epävarmuus ja tuli takaisin tarkistelemaan kulmaa. Matka jatkui ja toinen kulma tuli heti perään, tässä vähän taas epävarmuutta. Kolmannella suoralla Ukko sitten tarkasteli niin pitkälle, että veti mut pois jäljeltä ja koesuoritus loppui siihen.

Upeaa kuitenkin oli se, että saatiin vielä jatkaa jälkeä loppuun ja loppuun päästiinkin eikä mm. harhat häirinneet Ukkoa yhtään. Kun pääsin sitten treeninomaisesti ajamaan jälkeä lyhyemmässä liinassa, homma pelitti taas paremmin. Nyt oli vaan liikaa liian nopeasti tuo 10 metrin liina, kun koulutus vielä kesken.

Olen kuitenkin tosi tyytyväinen Ukkoon. Se näytti myös tosi hienoja pätkiä ja kun se on jo viikon koulutuksella parantanut ihan huimasti, niin tiedän että varmasti siitä tulee todella hieno jälkikoira. Harmi, että en ole osannut viedä Ukkoa eteenpäin tällä tavalla jo alkukeväästä, mutta toisaalta turha sitä on harmitella nyt jälkikäteen. Pääasia, että tiedän tasan tarkkaan missä on ongelma ja toisaalta olen jo nähnyt että se on ihan korjattavissa. Ei siis muuta kuin lisää treeniä ja uusiin kokeisiin sitten kun ollaan siihen valmiita. :)

Hienosäätöineen ja nyansseineen FH-jäljestä on tullut aika koukuttava laji. ;) 


perjantai 1. kesäkuuta 2018

SmartDog-raportit ja jäljestystä

Tänään tuli SmartDog-testiraportit sekä tunnukset palveluun, josta pääsee tarkastelemaan oman koiran tuloksia kuvaajina verrattuna rodun keskiarvoon sekä kaikkien koirien keskiarvoon.

Jerikon kokonaisarvio testin perusteella:
"Jeriko on ystävällinen koira, joka tutustuu rauhallisesti uuteen tilaan. Jeriko on testissä hyvin rauhallinen, ystävällinen ja keskittyy loistavasti joka tehtävään. Sylinteritestissä ja koko testin ajan Jeriko osoittaa hyvää itsehillintää – Jeriko ei kiihdy missään osiossa liikaa. Jeriko lukee erinomaisesti ihmisen eleitä, mutta ei silti ole niillä johdettavissa harhaan (huijaus -osio). Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Jerikolle helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea. Jeriko on mahdottomassa tehtävässä ehdottomasti enemmän ihmiseen tukeutuva ongelmanratkaisija, ja se on hyvin intensiivinen avunpyynnissään. Jeriko saa kaikki oikein myös muistitehtävässä, mikä on sekin harvinaista. Jeriko pystyy myös selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, ja koira oppii myös koneen käytön. Jeriko on kognitiivisesti selkeästi keskivertokoiraa korkeamalla (huomaat tämän siellä tietokannassa). Jerikolla on lisäksi itsenäisen koiran ilahduttava piirre mitä ei aina näy selkeästi bordercollieilla – koira kykenee miettimään tälläisessä tilanteessa, mikä on edullista sille itselleen. Monet bordercolliet tuntuvat miettivän sen sijaan mitä omistaja haluaisi niiden tekevän, tai mikä tehtävässä on ”oikein”. Hieno koira!"

Ukon kokonaisarvio testin perusteella:
"Ukko on aluksi pelokas vierasta testaajaa kohtaan, eikä ole suuremmin halukas tutustumaan uuteen tilaan. Ukko on kuitenkin erittäin hyvin motivoitunut ruoasta, eikä osoita tämän jälkeen pelkoa testaajaa kohtaan. Ukko keskittyy hyvin, ja on erittäin motivoitunut testin ajan, vain katsetta saa välillä houkutella ylös silmiin saakka. Ukko käyttäytyy sylinteritestissä impulsiivisesti, ja jonkin verran impulsiivisuutta näkyy myös nopeissa virhevalinnoissa eleet osiossa. Muuten koira ei kiihdy. Eleissä Ukko ymmärtää ehdottomasti parhaiten jalan ja kehon käännöksen vihjettä – katsetta ei lainkaan, ja kädetkin ovat vaikeita. Ukko ei ole myöskään eleillä johdettavissa harhaan (huijaus-osio). Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Ukolle helppo - sen sijaan testin vaikein tehtävä, looginen päättely oli liian vaikea. Myös sosiaalisen mallioppimisen tehtävä oli sille vaikea, eikä se lähtenyt painamaan tai koskettamaan laitetta. Ukko on mahdottomassa tehtävässä enemmän itsenäinen ongelmanratkaisija, mutta se pyytää myös hieman apua tehtävän ratkaisuun. Muistitehtävässä Ukko saa hienosti ¾ oikein, mikä on hyvä suoritus. Ukko on bordercollie, joka työskentelee enemmän itselleen, eikä sitä kiinnosta ihminen suuresti. Sen on vaikea katsoa testaajaa, ja mieluummin se katsoo muualle. Kun loogisessa päättelyssä on usein bordercollieilla vaikeuksia oppia katsomaan alas papereille, (ne tuijottavat testaajaa yleensä vain silmiin), oli se taas hyvin helppoa Ukolle. Tehtävät, joissa ihmisen rooli oli vähäisin, olivat Ukolle helpompia (mahdoton tehtävä, muisti). Uskoisin, että tämä koira on parhaimmillaan täysin itsenäisessä työssä."

Ihan mielenkiintoiset raportit. Ukon raportissa huomio kiinnittyy tuohon ekaan lauseeseen ja sanaan "pelokas". Pelokas ei ehkä ole ihan oikea termi, "varautunut", "pidättäytynyt" tai "epäileväinen" voisi olla oikeampi termi. Ukko tuntui siinä ihan aluksi miettivän, että mihin eläinlääkäriin sitä on tultu ja mitä epäilyttävää täällä on meneillään. Mutta sitten heti, kun sai namia unohtui epäileväisyys. Mutta eipä Ukko tosiaan katsekontaktia testaajaan ottanut kunnolla ollenkaan koko testin aikana.

Viime aikoina siihen on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota ja onhan Ukko tosiaan aikas pidättyväinen, eikä sitä oikeastaan kiinnosta vieraat ihmiset. Ei se oikein kiinnitä huomiota treenikavereihinkaan.

Ukon vertailussa kiinnittyi huomio erityisesti sen V-aidan suoritukseen 13s vs. bordercollieiden keskiarvo 39s, aika vikkelä poika kun ruoka on kyseessä. ;) Ja hienoa ettei jumittunut sinne aidan kärkeen vaikka ruoka näkyi vaan pystyi irtaantumaan ruuasta. Mahdottomassa tehtävässä Ukko käytti 75% ajasta itsenäiseen ongelmanratkaisuun ja 25% ajasta pyysi apua. Itsestäni tuntui vielä lyhyemmältä tuo avunpyyntöön käytetty aika, mutta kello ei varmastikaan valehtele. Tyytyväinen olen siihen, että passiivisuutta Ukko ei tarjonnut koko testin aikana ollenkaan. :) Muistitehtävässä Ukko muisti kolme lyhimmällä viiveellä olevaa toistoa, rodun keskiarvo 2,35. Jalalla ja vartalolla (ristikkäisellä kädellä) osoittamista Ukko ymmärsi paremmin kuin testatut bordercolliet keskimäärin, mutta muita ohjauksia selvästi huonommin, katsetta ei juuri ollenkaan.

Allekirjoitan tuon, että Ukko on parhaimmillaan itsenäisyyttä vaativissa tehtävissä. Esim. valjakkolajit, joissa koira periaatteessa saa täysin itsenäisesti tehdä omaa suoritustaan, sekä jäljestäminen on Ukolle kyllä vahvoja lajeja. :)

Jeriko tosiaan luki kaikki eleet 100% oikein ja tämä on selvästi yli rodun keskiarvon tai ylipäätään kaikkien testattujen koirien. Myös muisti 4/4 oli selvästi testattujen koirien keskiarvoa parempi. V-aitaan Jerikolla kului aikaa 27 sekuntia, matkaa hidasti alun lyhyt luvan kysyminen, että varmastiko voi vaan tavoitella vaikka on aita. Mahdottomassa tehtävässä Jeriko käytti alusta 9% ajasta itsenäiseen yrittämiseen ja sen jälkeen lopun ajan intensiiviseen avun pyytämiseen ihmiseltä. Yllätyin tosiaan siitä, että Jeriko yritti itsenäisesti näin lyhyen aikaa, mutta toisaalta on verrannollinen esim. lelun vierimiseen sohvan tai pöydän alle mistä lelua ei itse saa, kyllä Jeriko silloinkin pyytää ihmisen apuun. Itsehillintä Jerikolla oli rodun keskiarvoa parempaa testin aikana.

Tässä jälkikäteen on taas tullut lisää pohdittua näitä tuloksia ja informaatiota mitä niistä voi saada. Ukon jähmeys agilityssä on todennäköisesti liittynyt tuohon vaikeuteen lukea eleitä. Agilityn ohjaus usein tapahtuu pitkälti kädellä tai katseella ohjaten, joten ei ihme, että välillä tuli virheitä tai toisaalta Ukko kilttinä poikana hidasti tahtia, kun sille on ehkä ollut vaikea ymmärtää ohjausta. Jos olisi taas osannut ohjata sitä enemmän jaloilla (rytmillä?) ja vastakkaista kättä käyttäen soveltuvissa tilanteissa, olisi ehkä voinut olla tilanne toinen. Periaatteessa olisi mielenkiintoista joskus kokeilla, mutta ei me agilityn pariin enää palata. Ukolla on ihan hyvät lajit nyt mitä harrastaa ja näistä se varmasti kuitenkin nauttii kaikkein eniten. :)

Vepestäkään ei olisi kyllä tullut Ukon kanssa mitään, kun käsiohjauksia ei ymmärrä ja kuulokin heikko. :D

Tällä viikolla onkin sitten tehty jälkeä oikein olan takaa. :D Maanantaina saatiin pitkästä aikaa Taina ja Hero treenikavereiksi. Tallasin itse Ukolle jäljen ja pitkästä aikaa saatiin harha jäljelle kun Taina tallasi sen sitten tunti oman jäljen tallaamisen jälkeen. Itse tallasin Herolle jäljen.

Jälkien vanhetessa käytiin uimassa ja olikin mukavaa uida Heron ja Ukon kanssa pitkiä lenkkejä järvellä. Jupiter ei nyt sitten kuitenkaan rohkaistunut uimaan vaikka kerran meni jo hyvin, vaan pelastusliiveistä huolimatta haluaa vaan aina rantaa kohti. Lähdettiin uimaan eri rannasta kuin yleensä on menty ja yhdeltä rundilta takaisin rantaan uidessa Ukko harhaantui uimaan siihen paikkaan mistä yleensä Matin kanssa mennään uimaan. Siellä oli sitten naishenkilö ja hänellä musta terrieri, joita Ukko ei noteerannut millään tavalla, nousi vaan "hyppykivelleen" ja kääntyi valmistautumaan uuteen hyppyyn.

Ukon hölmistynyt ilme oli aika "priceless", kun terrieri alkoikin räyhätä selän takana ja Ukko tajusi olevansa vähän pinteessä. :D Luikki sitten lopulta rantaa pitkin meidän rantautumispaikkaan. On se niin kiltti. :)


Tanjalta tuli sitten jälkeä ajaessa aika tärkeä havainto! Mä olen antanut ihan liikaa vapauksia Ukolle jäljellä ja se on saanut tehdä aivan liian isoja tarkastuskierroksia. Vähän silleen metsäjälkityyliin. Kun otin Ukon lyhyemmälle liinalle, alkoi homma toimimaan paremmin, vaikka sellaista pyrkimystä haahuiluun edelleen olikin. Tärkeä havainto kuitenkin, hitsi kun tämän olisi tajunnut aikaisemmin ja olisi kaikki tämän kevään treenit saanut tehtyä tälleen.

Jälkiä on tehty tällä viikolla myös keskiviikkona, torstaina ja tänään perjantaina. Kun otin Ukon lyhyemmälle liinalle enkä edennyt sen perään jos poistui jäljeltä, on jäljestys alkanut nopeasti siistiytymään ja eilisellä itse tallaamallani jäljellä Ukko ajoi jo pitkiä pätkiä tosi tarkasti jäljen päällä kuin raiteilla ja pyrkimykset tarkasteluun oli ylipäätään vähäisiä.

Tänään otin aamulla Ukon autoon ja Ukko pääsi työpäivän ajaksi mun kaverin luo, mistä sitten lähdettiin työpäivän jälkeen kohti Tuusulaa. Rami oli tallannut Ukolle jäljen ja Outi tehnyt siihen harhan. Halusin ennen sunnuntaina koetta saada Ukolle vielä vieraan jäljen jossa on vieraan tallojan harha, ihan varmuuden vuoksi vaikkei Ukko harhoihin ole mitenkään reagoinutkaan.

Ei reagoinut tälläkään kertaa yhtään mitenkään. Mutta vieraan hajuiset esineet olikin yllättävän iso ihmetys Ukolle. Ensimmäisen esineen kohdalla Ukko istahti hölmistyneenä ja toisesta olisi mennyt kokonaan ohi. Kolmannen Ukko onneksi ilmaisi jo hyvin, joten toivon mukaan siitä jäi hyvä muistijälki Ukolle. Tosi tyytyväinen olen kyllä Ukkoon tälläkin jäljellä, jäljestys oli todella täsmällistä ja tarkastelua ilmeni vain toisessa piikkikulmassa jossa itsekin vähän kadotin ohjaustaitoni. Hienosti Ukko kuitenkin löysi itsensä takaisin jäljelle ja jatkoi taas voimakkaasti. :)

Eilen tein myös Jerikolle metsäjäljen. Jeriko oli innoissaan ja ajoi hienosti 1km jälkensä. Kepit 2+2+2 sarjoina. Kaikki muut Jeriko ilmaisi hienosti mutta vika keppi juuri ennen kaatunutta puun runkoa olisi meinannut jäädä. Tuollaiset on kyllä hankalia.

Nyt on sitten huomenna Ukolla vapaapäivä ja sunnuntaina sitten ensimmäinen FH-koe. Jännittäisi, mutta ei auta muu kuin mennä katsomaan miten pärjätään. Jos ei onnistu niin treeni on vaan kesken ja jatketaan.

lauantai 26. toukokuuta 2018

SmartDog-testipäivä

Aika mielenkiintoinen päivä tänään. Käytin Jerikon ja Ukon SmartDog-testissä Kangasalla. Kognitiiviset asiat on kiinnostaneet mua lukiosta lähtien ja SmartDog-testi alkoi tietyllä tapaa kiinnostamaan heti kun kuulin siitä ensimmäistä kertaa Kennelliiton jalostusneuvojien jatkokurssilla ja sitten toistamiseen KoiraExpossa. Lopulta päätin sitten ensin viedä Jerikon testiin ei pelkästään mielenkiinnosta omaa koiraa kohtaan, vaan ylipäätään testiä kohtaan ja sitä kohtaan mitä tämä testi voi koirista kertoa. Loppumetreillä päätin sitten, että hinnasta viis, otan myös Ukon testiin, koska se on niin jännä tyyppi, että varsinkin se on kiva nähdä testissä.

Eroja pojissa oli, vaikka toki jotain samaakin. Jupiter olisi taas monissa osioissa molemmista erilainen.

Sylinteriosiossa Jeriko tökkäsi ensimmäisellä toistolla pleksiä, kun pahvi oli poistettu ja näki suoraan namin, mutta sen jälkeen Jeriko meni päättäväisesti joka kerta suoraan sylinterin sivuun. Ukolla ilmeni tässä ja muissakin osioissa hieman enemmän impulsiivisuutta, Ukko tökki pleksiä useita kertoja, joskin löysi aina suht nopeasti sylinterin sivuunkin. Muissa tehtävissä Ukolle välillä näkyi, että sillä oli katse kohdistettuna jo vaikka osoitettuun suuntaan, mutta sitten se yllättäen päättikin mennä toiselle puolelle, ikään kuin hetken mielijohteesta.

Ihmisen eleiden lukemisessä Jeriko on todella loistava. Olen tavallaan ollut siitä tietoinenkin, koska agilityssä se ohjautuu niin kevyesti ja arjessakin sitä on osoittamalla helppo ohjata, kun esim. Ukko ei sitten taas osoituksesta ymmärrä siirtyä tiettyyn paikkaan. Jeriko ei tehnyt tässä osiossa yhtään virhettä ja Tiira kertoi, että tällä hetkellä noin 1000:ta testatusta koirasta vain 14 on suoriutunut virheettä. Jeriko sai testiosion näyttämään helpolta, mutta Ukolle se ei ollutkaan niin helppoa. Yksinkertaisessa kädellä osoittamisessa Ukko valitsi oikein ehkä 50/50, viive hankaloitti tehtävää ja katseen suuntaa Ukko ei ymmärtänyt ollenkaan. Itse asiassa Ukko ei ottanut katsekontaktia testaajaan lainkaan ja oli aivan pihalla tässä kohtaa vaikka edellisissä tehtävissä (jalalla osoittaminen ja vastakkaisella kädellä osoittaminen) Ukko oli taas suoriutunut hyvin. Ukko lukee siis jalkoja ja vartalon käännöstä paremmin kuin pelkkää kädellä osoittamista.

Tilallisen hahmottamisen tehtävässä Jeriko osoitti ensimmäisen kerran avun kysymistä. Se oli vähän epävarman oloinen, että saako mennä kun tässä on este, istahti ja kääntyi kysymään lupaa, mutta kun sanallisesti uudelleen vapautti, suoritti Jeriko tehtävän kyllä sitten lopulta kohtuu nopeasti, muistaakseni n. 20 sekunnissa. Tämä oli tavallaan yllätys, kun jotenkin ajattelin, että Jeriko käyttäytyisi testissä ikään kuin jäljellä tai hakumetsässä tai muuten kun se yleensä on niin, että ei yhtään mua kuuntele. :D Toisaalta jälkikäteen ajateltuna kyllähän se osaa hyvin selkeästi pyytää apua kotonakin jos vaikka lelu vierii sohvan alle tmv. mistä se ei itse sitä saa. Tiira kertoikin, että avun hakeminen korreloi iän kanssa; vanhemmat koirat ovat kokemuksen myötä oppineet, että monissa tilanteissa on hyödyllistä ja paljon helpompaa pyytää ihminen auttamaan. Jännä kontrasti kuitenkin noihin maastohommiin, joissa mä olen ihan statisti Jerikolle.

Ukolle tämä tehtävä oli selvää pässin lihaa, muutama kurkkaisu eri puolin verkkoa ja sitten lähti kiertämään ja pääsi nameille 13 sekunnissa.

Kumpikaan pojista ei mennyt huijaukseen kun testaaja osoitti väärää kuppia. Vaikka Jeriko niin hienosti osasi lukea eleitä, niin tässä osassa se jätti ohjauksen täysin huomiotta ja teki niin kuin itse näki tuottavan paremman tuloksen. Ukolle tämä tietty oli helppo, koska se hädin tuskin ymmärtää osoittamisen merkityksen eikä apuja muutenkaan kaipaa. :D

Muistitehtävässä Jeriko muisti kaikilla toistoilla namin paikan helposti, Ukolta unohtui viimeisellä (viive 2,5minuuttia) namin sijainti, kun se odottaessaan kävi niin raukeaksi ja melkein nukahti. Ihan hyvää muistia sekin kuitenkin osoitti. Jeriko selvästi koko odotteluajan keskittyi edelleen tehtävään, kun ilmeisesti usein koirat saattavat alkaa kiinnittämään huomiota milloin mihinkin ympäristössä. Erinomainen keskittymiskyky ja muisti toki kulkevatkin käsi kädessä.

Loogista päättelyä testaava tehtävä olikin sitten todella mielenkiintoinen. Olin tavallaan odottanut, että Jeriko saattaisi suoriutua tästä tehtävästä, kun se on niin hyvä käyttämään päätään muutenkin ja soveltamaan oppimaansa ja päättelemään mitä siltä haluan. Jeriko jäi tässä kuitenkin jotenkin kiinni siihen, että nami olisi sen kupin alla, jota näköesteen takana käsiteltiin aina ensimmäisenä ja kun namin paikka vaihtui Jeriko sai vahingossa puolet toistoista oikein ja puolet taas väärin.

Ukko sitä vastoin ehkä jopa vähän yllätti tässä. Toisaalta ei se yllätys ollut, koska se on monesti jotain asiaa halutessaan osoittanut, että sillä on älliä ihan mukavastikin. Kaikki on vaan kiinni motivaatiosta ja siitä miten mun ja sen haluamat asiat kohtaa. Ukko selvästi katsoi tarkkaan tyhjää kuppia kun sitä näytettiin ja sitten käänsi katseensa toiseen kuppiin, jossa nami siis oli. Se näytti kyllä hyvinkin siltä, että Ukko päätteli namin olevan siellä, sekä minä että Tiira tulkittiin tätä niin. Osalla toistoista Ukko meni oikealle kupille, mutta tosi epävarmana, osalla toistoista tyhjälle kupille. Tiira pohti, että tässä oli ehkä vähän ristiriitaista informaatiota, kun sitä tyhjää kuppia pelkästään käsiteltiin ilman näköestettä ja ehkä Ukko hämääntyi tästä vaikkei muuten osoittelua hyvin lukenutkaan. Se meni vähän epävarmaksi ikään kuin olisi tiennyt oikean kupin, mutta ei ollut ihan varma saako sinne mennä. Jännä.

Mahdoton tehtävä oli Jerikolle "mahdoton" jo ennen kuin se oikeasti muuttui mahdottomaksi. Kun liukukansi oli hyvin vähän raollaan, Jeriko ei sitä oikein saanut työnnettyä sivuun ja alkoi sitten vaatimaan apua. Tehtävän ollessa oikeasti mahdoton Jeriko yritti itse ihan pienen hetken, mutta käytti sitten lopun ajan intensiiviseen katsekontaktiin ja sitten vinkumiseen, kun tyhmät ihmiset ei tajunneet pienemmästä hänen avunpyyntöään. Jeriko oli tässä strategiassaan hyvin päättäväinen ja asettui Tiirankin katseen alle hyvin päättäväisesti katsekontaktin hakien.

Ukko toimi tässäkin taas itsenäisesti. Välillä jo vähän pelkäsin, että se saa laatikon rikki, kun sai hampaansa kannen ja reunan väliin ja alkoi siitä kiskomaan. :D Yllättäen 2 minuutin loppuvaiheilla Ukko päätti kuitenkin, että nyt on ehkä pakko kysyä apu ihmiseltä ja tuli silleen merkityksellisesti istumaan mun eteen, että "nyt olis sitten sun vuoro".

Jos en nyt jotain osiota unohda, niin viimeisenä "do as I do" -osio tai toisin sanoen osio, jossa koiralle näytettiin kuinka nappia painamalla namiautomaatista sai ruokaa ja sitten koira sai itse kokeilla. Jeriko selvästi oli tajunnut tämän näyttökerroista ja meni ensimmäisenä napille, mutta kun sen kevyt kosketus ei laukaissutkaan namisadetta, päätti Jeriko hetken aikaa soveltaa "passita ihminen hommiin" -strategiaansa, mutta kannustamalla se meni takaisin automaatille ja saikin sitten painettua nappia. Kannustuksesta Jeriko tässä vähän kiihtyi ja huitoi tassuillaan aika vallattomasti, muut tehtävät ei aiheuttaneet Jerikossa juuri tunteita.

Ukko ei osoittamisesta tajunnut nytkään mitään ja päätti kokeilla saako namit ulos kaatamalla automaatin tai puremalla sitä. Kannustaminen ei sitä auttanut eikä kiinnostanut, alkoi sitten lopulta haukkumalla komentamaan, kun konetta ei saanut kaadellakaan. :D


Voisi ehkä tiivistää niin, että molemmat pojat keskittyi tosi hyvin ja muisti hyvin. Kummallakaan ei mene varsinaisesti kuppi nurin missään osiossa. Ukon ongelmanratkaisu on hyvin itsenäistä, Jerikolla enemmän yhteistyötä/apua ihmiseltä hakeva. Jeriko lukee ihmisen eleitä äärimmäisen hyvin, mutta Ukko toimii taas enemmän itsenäisesti.

Ukon kohdalla tämän päivän havaintoja jotka ei toki kaikki ole uusia: lähtötilanteessa Ukko ei halunnut mennä vieraiden ihmisten luokse, sehän on vähän pidättyväinen. Sitten kun selvisi, että ihmisellä on ruokaa, tuli ihmisestä ihan kiva tyyppi eikä Ukko koskaan ole ihmisiä mitenkään jännittänytkään. Se ei vaan piittaa vieraista ihmisistä jollei niillä ole jotain sille arvokasta. Sittenhän taas Ukko voisi vaikka vetohommiin lähteä ihan tuntemattoman kanssa, koska se asia/resurssi on merkityksellisempi kuin se kuka siellä perässä roikkuu.

Jännä havainto oli, että Ukko ei koko testin aikana kertaakaan ottanut katsekontaktia Tiiraan. Katseella osoittaminen oli tämänkin vuoksi täysin mysteeri, Ukon katse skriinasi vain rintakehän alapuolella. Yhdistettynä näistä asioista tulee kyllä  mieleen vähän autismin kirjon häiriö, ja olen jo aiemmin ajatellut, että jos koirilla voi sellaista olla, niin Ukolla on. Sen sosiaalinen kanssakäyminen muutenkin on jännää, sillä tulee pakkomielteisiä naamannuolemisvimmoja tutuille koirille ja näitä on jopa vähän vaikea katkaista.

Kyvyttömyys lukea eleitä selittää mm. pk-jäljellä janan opettamisen vaikeudet. Ihmettelinkin ja tuskailinkin sitä silloin joskus aikanaan, että mikä on kun olen huolellisesti opettanut (jopa paremmin kuin Jerikoa) niin silti Ukko vaan säätää janalla eikä osaa edetä osoitettuun suuntaan. No niinpä. Osoitettuun suuntaan. Osoitus on Ukolle haasteellinen apu. Tämä on kyllä hyvä muistaa jatkossa.

Ukko siis tekee aika sinnikkäästi töitä itselleen silloin kun se haluaa johonkin päämäärään. Välillä on vähän vaikeuksia saada se tekemään yhtä sinnikkäästi jotain, mitä itse haluan. Kuitenkin kaiken tämän jälkeen täytyy sanoa, että olen tyytyväinen siihen mitä olen saanut Ukon kanssa aikaan. Musta on tullut Ukolle merkityksellinen asia maailmassa Jerikon lisäksi ja olen saanut sitä motivoitua tekemään asioita mun kanssa.

Jerikon kohdalla tuo avun pyytäminen aluksi yllätti, mutta toisaalta se oli ihan loogista ja sitten toisaalta Jeriko ei taas mennyt ihmisen huijausyritykseen. Jeriko käytti siis hienosti omaa päätään ja ehkä tässä onkin se hieno tasapaino Jerikolla, että silloin kun se tietää itse paremmin, se ei apuja kaipaa eikä mene edes huijausyrityksiin, mutta kun tehtävä on sellainen että se ajattelee ihmisen voivan auttaa sitä, niin se saattaakin apua pyytää.

Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen päivä siis testissä. Vaikka se on hyvin kallis testi, niin taidanpa viedä Jupiterin kesäkuussa vielä omaan testiinsä. Ihan vaan kun uteliaisuus ei jätä mua rauhaan. ;)

Ukosta sain testistä vähän videota, koska Heli Väätäjä saapui paikalle Jerikon ja Ukon testien välissä ja oli ylimääräisenä seuraamassa ja pystyi kuvaamaan. Alla Ukon testistä pätkiä videolla, näissä ei siis näy kaikki osiot eikä yhdenkään osion kaikki toistot lukuunottamatta tilatehtävää.



lauantai 12. toukokuuta 2018

Palkinnoilla on viihdytty

Päivitykset laahaa perässä. Paljon on treenailtu ja kisailtukin. Aloitetaan viime viikonlopusta. Jämillä oli vetokauden päättävät Jämin kevätkisat, joihin Ilona oli ilmoittautunut Ukon kanssa canicross harrastesarjaan. Kävi kuitenkin niin, että Ilonan nilkka kipeytyi ja Ilona joutui perumaan osallistumisensa.

Hetken mielijohteesta päätin sitten itse lähteä juoksemaan. Täysin treenaamattomana, viimeksi viime syksynä kunnolla olen juoksut enkä ylipäätään ole koskaan mikään juoksija ollut. Mutta silti. Koska Ukko ja koska meidän yhteistyö. <3 p="">
Ja ihan hyvinhän se menikin noin niin kuin treenaamatta vetäistyksi. Noin 2,5 km oli matka ja jaksoin sen ihan hyvin lukuunottamatta viimeistä puolta kilsaa, kun alkoi todella pistämään kylkeen ja kurkunkansikin päätti alkaa temppuilemaan ja sisäänhengitys vinkui. Ukko auttoi hienosti ja sijoituttiin kisassa kolmansiksi! :)




Ukon kanssa ollaan tehty myös pari peltojälkeä. Ekalla jäljellä oli nameja jäljellä ja ehkä tämän johdosta esineet meinasi jäädä. Toiselle jäljelle en laittanut namin namia, jäljestys oli mukavan särmikästä ja lähes riittävän tarkkaa ja esineet nousi hienosti. Namittomia jälkiä nyt sitten vaan niin varmasti tarkkuuskin kasvaa treenin myötä.

Jerikon kanssa on tehty muutama jälki metsään ja pari esineruututreeniä. Ekat jäljet meni kaikki ihan nappiin, mutta viime torstaina oli vähän heikompi päivä kun kaksi keppiä jäi jäljelle.

Tänään oli rallitokokoe Kyötikkälässä. Ukko osallistui avoimeen luokkaan ja Jeriko alokkaaseen. Ukon kanssa viime koe meni vähän penkin alle ja ensin olin jo heittämässä kirveen kaivoon, mutta sitten tajusin alkaa kouluttamaankin liikkeitä Ukolle paremmin ja päätin lähteä vielä kokeeseen. Työ kantoi hedelmää (vaikka edelleen enemmän olisi voinut treenata) ja Ukolla oli tosi hyvä ilme ja meillä yhteinen fiilis koko suorituksen ajan! Kyllä se itsevarmuus vaan tulee siitä, että osaa. Yhden eteen istumisen Ukko teki vinoon, mutta pyörähdys sivulla olisi muuten onnistunut hienosti, kun Ukko lähti oikein vauhdikkaasti ja varmasti sitä suorittamaan, mutta teki niin tiiviisti käännöksen ja niin vauhdilla, että Ukon takaosa törmäsi mun jalkaan. Pyörähdys pysähtyi sen vuoksi ja jouduin sitten uusimaan liikkeen.

Lopputulos kuitenkin 95p ja kolmas sija ja ennen kaikkea todella hyvä fiilis radan jälkeen! Ukko oli koko ajan niin hienosti kontaktissa ja valppaana, ja teki käännökset todella voimakkaasti kroppaansa käyttäen. Teki siis todella parhaansa ja saikin tuomarilta kehuja arvostelulomakkeelle sanoin "Loistavaa yhteistyötä" ja sitten erikseen palkintojenjaossa, että on hieno ja tiivis seuraaminen, ja että harvoin näkee noin tiivistä seuraamista jossa ei missään vaiheessa tule törmäämisiä tai kosketuksia. Ukko siis tosiaan oli hereillä ja teki käännökset niin aktiivisesti, että ei voi kuin olla tyytyväinen!

Jeriko sitten alokasluokassa heti ensimmäisenä vuorossa. Hihnan kanssa itse mokailin saksalaisessa käännöksessä sekä edestä oikean kautta sivulle siirtymisessä. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse enää käyttää hihnaa, kun tulos oli 92p, RTK1 ja niin ikään 3. sija. ;)

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

PK-kausi korkattu

Tällä viikolla on päästy korkkaamaan PK-kausi. Tein itse Jerikolle jäljen keskiviikkona tuohon lähimetsään vanhenemaan. Meillä oli tuolloin myös päivän ajan hoidossa Jupiterin veli Kiila ja sehän solahti mukavasti porukkaan (lue: hölmöläiset Jupiter ja Ukko tykkäsi kovasti, Jeriko piti kolmikkoon etäisyyttä ettei tyhmyys vaan tartu). Ehdin sitten siinä jäljen vanhetessa treenailla vähän paimennusta Jupiterin ja Kiilan kanssa. Kiila on kyllä tosi kivan oloinen. Hieman erilainen kuin Jupiter, kookkaampi ja ajo on luontaisesti vielä rauhallisempi, ehkä käyttää silmää enemmän kuin Jupiter. Mutta toisaalta monella tapaa hyvin samanlainen kuin mitä Jupiter oli alkuvaiheessa. Oli siis kiva nähdä ja ihan itse kokeillakin, että miten velipoika pelaa. :)

Jerikon jälki oli reilu 800m pitkä ja laitoin kuusi keppiä. Jana oli täysmittainen ja jälki lähti oikealle. Jana paikka kohtuullisen hyvä, mutta ei nyt ihan kaikkein selkein. Jeriko eteni ihan hyvin, mutta viimeisellä 1/3:lla vähän alkoi jo hakemaan, että missä se jälki on. Hienosti kuitenkin haki ja jäljelle tullessaan otti oikean suunnan parin askeleen tarkistuksen jälkeen. Tykkään kyllä tuosta, mieluummin tuollainen selkeä päätös, kuin säkällä roiskaisu jompaan kumpaan suuntaan.

Jälki itsessään meni tosi hienosti ja rutiinilla, kaikki kuusi keppiä nousi. :)

Tänään lähdettiin Kyröskoskelle treenailemaan Liisa-Idan ja Kiden kanssa. Liisa tallasi ensin Jerikolle jäljen ja mä samalla Kiden jäljen sekä ihan lyhyet harjoitukset Jupiterille ja Ukolle. Sitten tallottiin esineruutu ja Jeriko teki sen ensimmäisenä, neljä esinettä nousi 3,5min ajassa. Palautusten vauhti oli kyllä luvattoman hidas (ravilla). Täytyy yrittää tuota parantaa.

Jupiterilla oli namijälki ja siellä kaksi keppiä. Vähän oli jo ajatellut lopettaa koko jäljen treenaamisen sen kanssa, kun tuntui että haku sopii sille paljon paremmin ja jäljellä Jupiter ei vielä oikein päässyt nameista eroon. Paljoa ei siis ollut odotuksia jäljelle mennessä, mutta sehän meni hienosti. Jupiter jäljesti ihan kivasti (noukki namit tosi tarkkaan) ja tyhjätkin kohdat meni kivasti. Keppeihin reagoi hienosti ja nyt kun esineiden palautus mulle on alkanut pelaamaan, alkoi touhuun tulla jotain järkeäkin! ;)

Ukko teki esineilmaisuharjoituksen. Suoraa jälkeä jolla kolme esinettä. Ensimmäisen ilmaisussa Ukko meinasi ottaa suuhun ja sekoilla, tein siihen pari ilmaisumuistutusta ja sitten jälki jatkui. Toinen ilmaisu oli vino, mutta meni sentään maahan jo paljon varmemmin. Kolmannen esineen ilmaisu oli jo aikas hyvä ja lähes suora. :)

Kide ajoi sitten jälkensä ja tämän jälkeen Jupiter pääsi vielä esineruututreeniin. Jupiterin kanssa ei ole tehty yhtään esineruututreeniä tätä ennen. Ei yhtään. Viime kesänä Jupiter ei vielä palauttanut mulle mitään ja sitten kun sen pikku hiljaa alkoi saamaan toimimaan, en vielä silloinkaan halunnut yhdistää epävarmaan asiaa esineruutuun. Viivyttely ei ollut ollenkaan huono ratkaisu, kun nyt asia oli Jupiterille erittäin helppo. Käytiin ensin yhdessä katsomassa n. 15m päässä oleva esine, palattiin lähetyssivulle ja hieno vauhdikas nouto. Sitten käytiin katsomassa takakulmasta esine ja paluu taas lähetyssivulle. Jupiter oli tässä jo selvästi haluamassa mennä hakemaan ja hienosti hakikin. Kolmas vielä joka sitten otettiin videolle samalla tavalla kuin edellinen. Aivan upea suoritus, kun ei ole tosiaan tehty vastaavaa koskaan aiemmin. :)))


Jerikon jälki oli 1,5km ja kuusi keppiä. Jana tosi selkeä ja jälki lähti vasemmalle. Jeriko eteni janalla luotisuoraan ja hyvällä kevyellä laukalla, reagoi jälkeen hienosti ja tarkasti taas pari metriä toiseen suuntaan ja teki päätöksen suunnasta. Tykkäsin.

Toisen kepin jälkeen tuli kinkkinen kohta. Ensin tultiin aukealle jossa oli kanervikkoa ja muuta varvikkoa, josta sitten tultiin pienen hiekkakuopa pohjalle. Tuloreunalla oli vielä vähän sammalta, mutta sitten keskellä oli pelkkää hiekkaa. Seinä nousi siellä toisessa päässä (halkaisija ehkä 20m) ja keppi oli siellä nousuosalla. Vielä taustana sen verran, että jäljet tallattiin kuivalle, mutta sitten välissä ehti tulla kunnon vesisade. Tuo hiekkakuoppa ja nouseva seinä varmaan aiheutta, että haju jotenkin pyöri ja mahdollisesti taas sade oli sitten hävittänyt hiekalta hajun tosi pahasti, kun Jeriko joutui todella tekemään töitä, että pääsi tästä eteenpäin. Ja kun se haluaa pysyä jäljellä, eikä vaan arvaile ja ryysi eteenpäin ja säkällä löydä jälkeä.

Jeriko teki todella upeasti ja sinnikkäästi töitä. Nenä kävi niin, että sen kuuli metrien päähän ja aivan tiiviisti nenä maassa askel askeleelta. Kasvillisuuden hävitessä oli kuin seinä olisi tullut vastaan ja Jeriko kääntyi useita kertoja sitten takaisin tarkastamaan missä jälki meni, kun hiekalla ei pystynty seuraamaan. Mutta kun nenäanalyysit oli tehty erittäin huolella ja suurella sydämellä loppuun, Jeriko lopulta pääsi askel kerrallaan hiekkapohjalla etenemään. Ja kun sitten se pääsi nousulle, niin sekin keppi nousi hienosti ja kasvillisuuden taas alkaessa, oli homma taas helppoa. :)

Jäljen loppuun vielä hiekkakuopan ylälaidalla hiekkarinteessä jäljestämispätkää, tosi hyvää treeniä ja hienosti meni vaikka hiekalla oli taas selvästi haastavaa. Kaikki kuusi keppiä taskussa ei voinut muuta kuin pakahtua ylpeydestä. Jeriko oli aivan poikki. :D


Käytiin sitten vielä kaiken tämän päälle tottistelemassa. Jupiterilla on kyllä seuraamisessa aika paljon virtaa, jota yritin hillitä vähän hitaammalla kävelyllä. Tämä ei oikein toiminut, kun seurauksena oli vielä pahempi keuliminen, toinen etutassu ei ottanut maahan ollenkaan ja yllätykseksi Liisa-Ida vielä paljasti, että takajalatkin hyppii tasajalkaa.. :D Jupiter taitaa tosiaan olla malinois valepuvussa...?

Otettiin sitten seuraamistakin videolle, mutta tämä ei sitten ollutkaan enää niin pahaa kun kävelin vähän reippaammin. Pitää kyllä nyt videoida ei tempoja seuraamisessa ja hakea se mikä Jupiterille sopii parhaiten.


Eilen Anne kävi meillä paimentelemassa ja Kiila on siis Annella nyt hoidossa niin tuli uudelleen mukaan. Sain taas treenata Kiilan kanssa ja tosi kivasti alkoi sujumaan. Tasapaino alkoi löytymään paremmin (aluksi Kiila tasapainotti/piti lampaita lähinnä aitaa vasten) ja meno alkoi näyttämään aika kivalta.



Jupiterin kanssa nyt toisen kerran jo tuli erikoinen tilanne. Lampaat oli sateen jälkeen tai jostain muusta syystä vähän vauhkoina eikä mun yritykseni päästää vain osa portista oikein onnistuneet, kun lampaat ryysi niin, että liukas portti lipesi mun käsistä. En edes hiiltynyt mitenkään, hämmennyin lähinnä, mutta Jupiter otti tämän tilanteen pahasti ja meinasi ottaa hatkat. Sain sen lopulta takaisin ja sitten tehtyä treeniäkin, mutta se oli selvästi vähän ahdistunut alkuun.

Jupiter on todella herkkä. Se selvästi reagoi lampaisiin voimakkaasti ja sitä jännittää jos eläimet käyttäytyy haastavasti. Mainittakoon, että tuossa porukassa oli mukana siis myös noi hiljattain ostamani vielä vähäisesti koiratut eläimet. Koiran poistuminen paikalta ei missään nimessä ole toivottavaa, mutta kun Jupiter muuten on niin upean hieno, niin toivon vaan, että tuo menee kokemuksen ja itsevarmuuden kasvun myötä ohitse. Ja että Jupiter alkaa uskomaan, että me selvitään kyllä tilanteista tai että se selviää mun neuvojen avulla.

Treenit itsessään meni kyllä kivasti. Jupiter on edistynyt tosi hienosti suuntien suhteen ja ai että se on kyllä tyylikäs ja hienosti työskentelevä. Kyllä siitä hieno tulee vaikka välillä kotihommat on ollutkin turhan haastavia nuorelle pojalle.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Hiomista

Kirjoitin aikaisemmin yhdessä päivityksessä, että Jeriko osaa rinnalla pyörähtämisen muuten, mutta ei vauhdista. No, ei se kyllä osaa ja samalla kun tajusin ettei Jeriko sitä osaa, tajusin ettei Ukkokaan sitä kunnolla osaa eikä sitä ole kummallekaan vielä kunnolla opetettu. Ja kun kaksi avoimen luokan koetta on alkanut heti hyppy - pyörähdys sivulla -kombinaatiolla (joka on vaikea yhdistelmä vielä kun hypyltä koira ehtii juuri ja juuri palata sivulle ennen kuin pitäisi jo suorittaa pyörähdys vastakkaiseen suuntaan), niin se kyllä selittää hyvin miksi Ukolla on mennyt pasmat sekaisin heti alussa.

Pyörähdys sivulla. Kuulostaa yksinkertaiselta, varsinkin kun käsimerkin käyttö on sallittua. Helpoltahan se tuntui, mutta kun koirat ei sitä kuitenkaan oikeasti osanneet, niin pään kääntymisen ulospäin jälkeen oli molemmille ilmeisesti ihan mysteeri miten liike jatkuu kun käsiapu katosi. Ja mun koirat ei taas ole niin tottuneitaa houkutteluun, että osaisi seurata spontaanisti käden liikettä niin hyvin. Ja vielä haasteena vahvasta perusasennosta poispäin kääntymisen aloittaminen.

Aloin ensin opettamaan liikettä uudelleen Ukolle, sitten myöhemmin Jerikollekin. Ajattelin, että koska yksi hankaluus on se perusasennosta/seuraamisesta poispäin kääntyminen, niin aloitan liikkeen opettamisen ihan paikoiltaan. Aloin siis aluksi houkuttelemaan perusasennosta kääntymistä ja naksautin siitä, kun Ukko käytti itse takaosaansa. Sheippasin liikkeen sitten niin, että vaikka palkka/houkuttelu jäi pois, niin palkkasin Ukkoa siitä että se aktiviisesti itse palasi taas perusasentoon. Näin liikkeelle tuli aktiivinen ja selkeä loppuosa Ukolle suoritettavaksi ja liike selvästi aukeni paremmin!

Jerikolle houkuttelu on vielä hankalampi apu, kun se tulkitsee houkuttelun aina ensin häiriötreeniksi. :D Lopulta sain senkin kuitenkin tajuamaan mistä on kyse. Kun molemmilla sujui hienosti pyörähdykset paikallaan hyvin pienellä käsiavulla (pidin sen kuitenkin mukana, koska se on sallittu ja Ukko varmasti tarvitsee kuulonsa vuoksi sitä joka tapauksessa), niin aloin liikkumaan ensin todella hitaasti ja sitten normaalimmassa kävelytahdissa. Selvästi aukesi molemmille paremmin nyt tämän liikkeen merkitys!

Lisäksi Jerikolle aloin tosiaan opettamaan perusasentoa oikealla puolella ensin kirjan päällä kääntyen. Jeriko hoksasi liikkeen hyvin ja perusasento oikealla puolella sujuu jo aikas hyvin sekä myös vaihdot vasemmalta oikealle alkaa hahmottumaan. Jeriko on tästä kyllä niin innoissaan, että välillä menee vähän sähläämisen puolellekin eli varmuutta ja rauhaa siihen tarvitaan paljon ja liike sitten mukaan niin, että Jeriko pitää paikkaa rauhassa.

Tajusin myös, että itse asiassa Ukko ei oikeasti tiedä mitä edessä istuminen tarkoittaa, vaikka se on tottiksissa ollutkin. Ukko ei vaan hahmota asentoa jos tulee mistään muualta kuin suoraan edestä ja tämän vuoksi rallitokokokeissa on tullut virheitä myös tässä liikkeessä, kun Ukko usein on samalla vauhdilla kiertänyt takaa ympäri uudelleen perusasentoon. Aloin harjoittelemaan tätä Ukon kanssa ensin etujalat kirjan päällä ja palkkasin Ukkoa aina siitä, kun se käänsi takaosaa suoraan muhun nähden. Lopulta Ukko alkoi tarjoamaan myös istumista ja vaihdoin kirjan tilalle kosketusalustan.

Pikku hiljaa alkaa tämäkin liike hahmottumaan paremmin Ukolle ja toivon mukaan tästä on paljon apua, että tämäkin liike selkiytyy. Hauskaa kyllä varsinkin tässä edessä istumisharjoituksessa oli, että kun tein sitä ihan täysin sheippaamalla, niin Ukko oli tosi aktiivinen ja selvästi on tykännyt harjoitella eikä mene ollenkaan passiiviseksi vaikka ei koko aikaa ihan ymmärräkään mitä haetaan. :)

Jos ei käynyt selväksi, niin kyllä mä nyt ajattelin treenata Ukkoa kunnolla ja sitten mennään taas rallitokokokeeseen. ;)





Ukolle aloin tosiaan myös FH-jäljen esineilmaisua opettamaan uudelleen. Tämän kevään teema selvästi tämä, että paikkaillaan aiempaa huonoa koulutusta... Voisihan nämä tehdä kerrasta kunnollakin, mutta kun on niin kiva koittaa oikoa.. ;)

Nyt ollaan siirrytty Ukon kanssa ulos harjoittelemaan ja olen nyt harjoituksiin pukenut Ukolle valjaat päälle. Ukko pystyy ilmaisemaan esineet melko luotettavasti selkä muhun päin noin 4 metrin päästä, mutta sitä pidemmällä matkalla alkaa kääntyilemään muhun päin. Harjoitukset siis jatkuu. Täytyy saada tämä luotettavaksi ennen kuin voi ottaa esineitä jäljelle. Ei ole ollut ihme, että on noukkinut niitä suuhun tai jättänyt ilmaisematta jäljellä, kun on niin epäselvää ja ristiriitaa siitä, mitä esineillä pitäisi tehdä.

Jerikon kanssa on aloitettu keppileikit pihassa ja Jeriko leikkii ja etsii keppejä mielellään. Jäljellekin on ollut tarkoitus mennä jo kahtena päivänä, mutta töiden venyessä on sitten jäänyt.

Jupiterin kanssa on vähän tehty seuraamista ja noutoakin muistuteltiin viime perjantaina. Seuraamisen alku on Jupiterilla kyllä hieno. Pientä hienosäätöä vielä ja joka kerta tehdessä kyllä paranee. :)


Jupiterin kanssa on ehditty Jonaksen kurssin jälkeen tekemään vasta kaksi harjoitusta muiden kiireiden vuoksi. Tuossa omassa treeniaitauksessa on lampailla niin voimakas veto väliaidalle, että siinä on välillä vaikea saada tehtyä kunnon ajopätkää, kun Jupiter hakeutuisi vetoa vasten, mutta tänään saatiin ihan ok pätkiä. Lisäksi Jupiterin paimennuksessa on jonkinlaista edistymistä tapahtunut, koska nyt se uskaltaa ottaa karitsat huomioon ja paimentaa niitä muun porukan mukana, eikä se saa uuhia niin hermostumaan. Toki karitsat on kasvaneetkin, joten sekin voi vaikuttaa. Silti olen tyytyväinen tänään treenatessani näkemääni. :)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

NextOne-leiri

Tämä viikonloppu oli hyvin agilitypainotteinen, kun ensin kävin Tuijan kanssa perjantaina Jupiterin kanssa treenaamassa omatoimitreeniä, ja sitten lauantai sekä sunnuntai meni NextOne-leirillä. Varsinaisesti ei kuuluta NextOne-ryhmään, mutta saatiin paikka nyt tältä leiriltä. :)

Lauantaina tein Jerikon kanssa kaksi treeniä Tanja Kurikan radalla ja yhden treenin Esa Lehdistön radalla. Jupiterin kanssa tein yhden treenin Esan treenissä. Aamupäivällä oli ensin mentaalivalmennusta Anne Talvitien ohjauksella. Aikanaan kävin Vappu Alatalon henkisessä valmennuksessa, kun oli pahoja lukkoja omien korvien välissä erityisesti agilityn suhteen. Koin silloin ulkopuolelta vähättelevää painetta ja sisäistä liiallista pakkoa "näyttää", saada tuloksia ja päästä serteihin. Tuolloin henkinen valmennus oli hyvin toimivaa ja sen jälkeen kun löytyi oikea mielentila, hioutui yhteistyö Jerikon kanssa nopeasti parhainpaan mahdolliseen ja agilitysertitkin tuli kerättyä.

Aluksi ajattelin melkein, että ei mulla paljoa ole mitään henkisiä jumeja jotka haittaisi edistymistä, mutta kun pohdinta eteni pikku hiljaa eteenpäin piti itsekin myöntyä, että taas uudelleen Jupiterin kanssa on omat uudet jutut joita pitää itse työstää. Herkästi tulee verrattua Jupiteria Jerikoon. Monessa asiassahan sillä on parempia ominaisuuksia: paimennuksesta niiden kanssa ei kannata puhua edes samana päivänä ja Jupiter on myös selvästi nopeampi ja siinä mielessä lupaavan oloinen agilitykoira. Mutta kuitenkin erityisesti välillä mieltä hiertää Jupiterin herkkyys ja se kun tuntuu ettei se ihan aina sovi niin hyvin mun temperamentille kuin Jeriko. Helpompi lyödä kovia kalloja yhteen kuin yrittää muuttaa omaa toimintaansa, niinhän se on. Yllättäen henkinen valmennus sitten kuitenkin auttoi muodostamaan Jupiterin kanssa hyviä tavoitteita ja tarkastelemaan asioita osissa. Motivaatio taisi ainakin vähän kasvaa agilityn kohdalla, vaikka se on ollut hieman kateissa.

Mutta oli kyllä antoisa viikonloppu myös treenien osalta! Jerikon kanssa saatiin monta hyvää ihan uutta havaintoa, joista jatkossa voi olla paljonkin hyötyä! Ensinnäkin Tanjan radalla Tanja kiinnitti huomiota, että jos mulla on valssi yhtään kesken niin Jeriko jarruttelee ennen ponnistusta. Eli jos tekisin valssit oikeasti kokonaan loppuun aiemmin, niin Jeriko tulee pidemmällä laukalla ja vauhdikkaammin hypylle, jolla sitten voittaa ihan selkeästi aikaa!

Toisena havaintona oli välistäveto-harjoitus, jota tein ensin japsi-ohjauksilla. Aluksi tein aika voimakasta ohjausta, mutta sitä sitten pienennettiin ihan pelkkiin pään käännöksiin, joilla Jeriko ohjautui paremmin kuin hyvin. Viimeiselläkin toistolla jäi vielä tunne, että edelleen olisi voinut ottaa itse vauhtia lisää ja Jeriko olisi kyllä ohjautunut noilla pienillä pään käännöillä. Tuollaisessa kohdassa voisi voittaa vaikka kuinka paljon aikaa hakemalla tuon ihan optimiin!

Esan treenistä sain lisävinkkinä omaan ohjaukseen, että välillä sillekin kannattaa jossain kohdassa tehdä vastakäännös tmv. oikeastaan sen vuoksi, että mun liika rynniminen ja rullaaminen juoksussa vähän rauhoittuisi enkä veisi omalla eteenpäin liikkeellä Jerikoa pois optimilinjalta, kun se muuten pystyy kyllä tosi tiukkoihin käännöksiin.



Jupiterin kanssa lauantaina tehtiin Esan treenissä takaaohjausta ja lähdettiin sillä vähän aukomaan Jupiterin ongelmaa, eli esteiden ohi rynnimistä. Jupiterin piti siis ihan itse edetä edellä ja aukaista silmät katsomaan mitä siellä edessä on. :D Palasteltiin harjoitusta sopiviin osiin ja ihan kivasti se alkoi sujumaan. Lisäksi tehtiin lyhyttä suoraan johon tuli päällejuoksu esteenluku-harjoituksena.

Tänään oli sitten ihan kokonaan Jupiterin päivä. :) Tanjan treenissä oli kivaa rataa jota tehtiin pienissä pätkissä. Todella hienoja onnistumisia tuli ainakin putken pimeän pään aivan upeista hakemisista ja muutenkin Jupiter luki esteitä tässä treenissä tosi hyvin. Rengas vauhdissa tehtynä oli Jupiterille vielä liikaa ja pituudelta kääntyessä mulle vauhdin nostaminen riittävästi oli taas vähän liikaa, kun Jupiter nostaa kyllä suorilla oman vauhtinsa todella nopeasti. Ja sehän siis vielä ihan hölkkää. Auta mua armias, kun se saa vielä ratavarmuutta ja nostaa vauhdin tuosta niin sanotusti tappiin..... :D

Tärkeä havainto Tanjan treenistä oli se, että jos mennään suoraa tai tässä tapauksessa käännyttiin hypyltä, pitää mun katsoa koiraa, jotta se jatkaa eteenpäin eikä katsoa mua! Mä olin ihan mind blown! Jotenkin olen ajatellut juuri päin vastoin, että se mun katse eteen auttaa etenemisessä, mutta kyllä se ihan selvästi niin toimi, että mun katse Jupiteriin auttoi Jupiteria katsomaan esteisiin. Lisäksi pitäisi päästä eroon tuosta mun yrityksestä saattaa Jupiteria esteille, vaan alkaa itse rytmittämään eri tavalla ja päästämään Jupia edelle ja tekemään mm. valssikäännöt kauempaa.

Esan treenissä oli tosi hyvää ja vaikeaa ratasuoraa jossa Jupiterille iski vauhtisokeus aika pahasti ja oli vaikea päästä tämä suora läpi, kun Jupi tuli ohi vuorotellen hypystä ja suorasta putkesta ja mulla ei vaan ollut mitään mahkuja pysyä sen vauhdissa. Mun katse Jupiteriin auttoi kyllä tässäkin ainakin hypyn kohdalla, mutta sitten herkästi ohittui putki. Lisäksi tehtiin vielä päällejuoksua yhdellä hypyllä esteenlukitsemisharjoituksena, sekä toista suoraa niin, että Esa oli palkkaamassa lopussa.

Nämä on kyllä Jupiterille tässä vaiheessa tosi tärkeitä harjoituksia. Se on sen verran iso ja pitkälaukkainen koira, että jos se esimerkiksi tulee väärässä laukassa, niin se ei ehdi tehdä mitään muutoksia linjaansa ennen kuin on jo ohitse esteestä. Kokemus ja koulutus auttaa sitten laukan vaihdoissa, että tulisi oikeassa laukassa tilanteisiin tai osaisi vaihtaa sen nopeasti.

Lopuksi tehtiin vielä testävärastilla eri ohjauksien erottamista toisistaan. Näitä on sitten jatkoa ajatellen paljon muitakin pareja, mutta tässä oli erotettavina persjättö ja pakkovalssi sekä takaakierto ja sylivekki. Aluksi persjättö meni hyvin ja kun tein pakkovalssia muutaman toiston, sujui sekin ja Jupiter alkoi kääntymään tiiviisti siivekkeen ympäri. Tämän jälkeen meni hetki, ennen kuin Jupiter ymmärsi, että ohjaus olisi taas persjättö, mutta sitten kun tämä aukeni, tuli ihan todella tärkeä oivallus myös estefokusta ajatellen. Mun ajoituksesta riippuen pitää valikoida ottaako esteen vai kiertääkö sen. Takaakierron ja sylivekin kanssa erottelu ei ollut ihan niin vaikeaa, mutta mun ehtiminen pelipaikalle sitäkin vaikeampaa. Sitten kun ehdin, niin Jupiter kääntyi sylivekistäkin kyllä todella tiukasti!

Lisäksi tämä treeni taas opetti mun rytmityksestä, että Jupiterilla pitää olla tosi paljon aikaisemmin "kiinniotto" ennen hyppyä, koska kun se tulee niin pitkällä laukalla ja pitkillä hypyillä, niin se ehtii sitten jo mennä ohi tai väärälle esteelle jos en ole tosi ajoissa jo kutsunut oikeaan suuntaan. Sitten taas jos ohjaus on ajoissa ja selkeä, Jupiter kääntyy uskomattoman tiiviisti noin isoksi koiraksi. Hyvä treeni vaikka koettelikin vähän mun hermoja. :D



Lisäksi tänään oli vielä luento harrastuskoirien ravitsemuksesta ja nesteytyksestä. Tästä sai kyllä hyviä ajatuksia myös valjakkourheilua ajatellen ja Ukolle aion nyt kokeilla VetFoodin BB&Recovery valmistetta jospa sillä saisi vielä paremmin palautumista tuettua ja siten tuettua Ukon kestämistä vielä sen lempilajissa. Kallistahan tuo on, mutta jos se olisi niin hyvää, että näkyisi Ukolla vähäisempinä jumittamisina, niin olisin kyllä ehdottomasti valmis maksamaan.

Ukon (ja Jerikon) kanssa on treenailtu rallitokoa ja sen suhteen olen tehnyt yhden jos toisenkin havainnon, mutta niistä lisää joskus myöhemmin. Nyt taitaa olla väsyneen leiriläisen järkevintä alkaa siirtyä nukkumaan jotta tuleva työviikko lähtisi edes jotenkuten käyntiin.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Jonas Gustafssonin paimennuskurssilla

Päästiin mukaan Jonas Gustafssonin paimennuskurssille tänä viikonloppuna Jupiterin kanssa. Ukon kanssahan oltiin Jonaksen kurssilla Malmössä pari vuotta sitten. Hyvin erilaiset koirat kyseessä ja ihan erilaisia juttuja on tehty silloin Ukon kanssa, mutta mielenkiinnosta kirjoitan nyt ensin tämän kerran annin muistiin ja kurkkaan sitten mitä ajatuksia heräsi pari vuotta sitten.

Aloitettiin lauantaina näyttämällä vähän mitä osataan. Jupiterhan ei vielä osaa kuin "lie down" ja "steady" sekä "walk on" käskyt. Standia ja suuntia on tehty vasta ihan parin treenin verran eikä se niitä vielä osaa. Niinpä aika pitkälti luontaisilla vaistoilla pelailtiin ja omalla sijoittumisella autoin Jupiterin flänkeille. Jupiter toimi kyllä todella hienosti vieraassa paikassa ja vierailla lampailla.

Jonas kertoi ensimmäiseksi tämän meidän pienen näyttöpätkän jälkeen, että hänen näkökulmastaan paimennuksessa/sen kouluttamisessa on kolme pääkohtaa: se että koiran asenne lampaille on oikea, se että koiran ja ohjaajan välinen suhde on kunnossa ja koira haluaa tehdä ohjaajalle, sekä käskyjen opettaminen. Kaksi ensimmäistä kohtaa Jupiterin kanssa on hyvin kunnossa Jupiter sai paljon kehuja eikä kyllä turhaan. Se oli "very talented dog" ja sai kehuja siitä miten rento se oli lampailla koko ajan. Lisäksi se haluaa koko sydämellään miellyttää mua ja oppia, eikä sen iloinen rento asenne kärsinyt missään vaiheessa ja jaksoi loistavasti kaksi päivää. Oikeastaan Jonaksen viesti meille oli, että Jupiterissa tai sen toiminnassa ei ole mitään korjattavaa, ja kun sille nyt vaan opettaa käskyt (johon pitäisi mennä ehkä max pari viikkoa), niin sitten se on valmis ajelemaan lampaita ympäriinsä mihin vaan. :)

Olen kyllä todella tyytyväinen näihin kehuihin ja siihen millainen Jupiter on sekä siihen, että en ole pilannut sitä. :D Siihen nähden, että meillä on omat lampaat, ei olla treenattu paljoakaan eikä tosiaan alettu tehdä mitään käskyn alaisia hommia vielä ollenkaan. Jonas itsekin sanoi aloittavansa kouluttamisen vasta noin vuoden ikäiselle koiralle ja kun nyt näki miten nopeasti Jupiter alkoi vastaamaan koulutukselle, oli selvää ettei mitään kiirettä olisi ollutkaan. Jupiter on saanut kehittää noita tärkeitä kahta ensimmäistä ominaisuutta ja se kantaa hedelmää. :)

No mitä me sitten tehtiin Jupiterin kanssa? Lauantaian aloitettiin suuntien harjoittelu niin, että olin lähillä lampaita, ekaksi annoin omalla sijoittumisella tmv pientä apua ja sitten suuntakäskyn. Apuja lähdettiin kuitenkin nopeasti häivyttämään ja opettamaan Jupiterille systeemiä, että tiukempi "lie down" merkkää virheellisen suunnan ja hienosti Jupiter kyllä poimi tämän informaation ja alkoi sekä ottamaan suuntia oikein, että korjaamaan heti "lie downin" jälkeen oikeaksi jos ensin oli väärin.

Itselleni parannuskohteena äänen käyttö. Herkästi äänensävy käy kimeäksi/korkeaksi, vaikka olisin koko ajan tyytyväinen ja menisi hyvin, niin käskyt voisi olla pehmeämpiä. Varsinkin, kun Jupiter on sen tyyppinen että se on varsin helppo saada kuuntelemaan ihan pehmeää ja hiljaista käskyä. Niinpä sitten harjoiteltiin sitä ja varsinkin tänään aloin jo todella onnistumaan äänenkäytössä paremmin.

Tänään otettiin mukaan vähän enemmän ajoa ja siinä ihan samalla ajatuksella flänkkejä. Itse seisoin lähinnä paikoillani ja Jupiter siirteli lampaita mun ympärillä eri suuntiin. Todella nopeasti kehittyi jo kahden päivän aikana, alkoi tosi hyvin toteuttamaan suuntia ilman minkäänlaisia apuja multa ja oikeastaan ainoastaan "epäloogiset" suunnat Jupiterin kannalta aiheutti enää virheitä.

Ajatus tässä siis on päästä heti tilanteeseen, että suunnat on koiralle aina samat vasen ja oikea lampaisiin nähden riippumatta siitä missä ohjaaja seisoo, miten päin ohjaaja on lampaisiin tai koiraan nähden tai varsinkaan ilman mitään apuja. Koiran silmissä ei olisi mitään sisä- tai ulkoflänkkejä, on vain kaksi suuntaa suhteessa lampaisiin eikä sillä väliä tuleeko lampaat kohti ohjaajaa vai viedäänkö niitä pois päin.

Jonaksen ajatuksena ajossa on, että alkuvaiheessa koira oppii seuraamaan lampaita sujuvasti eli kun lampailla on joku kulkusuunta koira ottaa aseman niiden takana ja kulkee perässä, mutta jos lampaat alkaa kääntymään esim. vedon mukana, koira yleensä peesaa perässä väärälle linjalle. Koulutuksen seuraavassa vaiheessa (jos sinne päästään) koira oppii tasapainottamaan lampaita esim. vetoa vastaan ja lopulta jos koira on oikein hyvä, se oppii todella ajamaan lampaita suoraan. Ajaminen ei siis ole mikään ihan yksinkertainen ja helppo juttu. Tai siis hyvä todellinen ajaminen. Tavoitteena olisi kehittyä sille tasolle.

Tästä nyt siis jatketaan suuntien opettelua näillä eväillä ja samalla edetään ajon harjoittelussa. Toivon mukaan jo melko pian alkukesästä ollaan tilanteessa, että voin Jupiterilla ajaa 1-luokan tasoisia etäisyyksiä. Olen kyllä todella innoissani jatkosta ja todella tyytyväinen, että mun käsiin on osunut tällainen kultakimpale. En olisi osannut näin hyvää toivoakaan, suorastaan pakahdun ylpeydestä. <3 p="">


torstai 12. huhtikuuta 2018

Mitä arvostan koirissani? Osa 3: Jupiter

Jo etukäteen kun mietin mitä voisin Jupiterista kirjoittaa, tuli mulle aika selkeästi ajatus, että se on se yhteinen taival joka arvostusta koiraa kohtaan nostaa.

Totta kai pidän ja arvostan monia ominaisuuksia Jupiterissa. Se on ihanan iloinen ja aina innokas. Jupiter on myös nopea oppimaan ja tekee kyllä aina hyvällä vireellä eikä jähmi yhtään. Paimennuksessa arvostan sen luontaisuutta ja ohjaajanöyryyttä sekä miellyttämisenhalua, jotka tekevät kouluttamisesta helpohkoa. Agilityssä se on vauhdikas ja silti kuuliainen. Vetolajeissa todella haluaa vaan juosta täysiä.

Silti ei olla vielä lähelläkään määränpäätä missään lajissa, joten ajatus loppuu vähän niin kuin tähän. Paljon on hyviä asioita ja lupauksia hienosta yhteisestä matkasta, mutta vielä paljon edessä koettavaa.

Jään siis odottamaan Jupiterin kasvua ja aikuistumista sellaiseksi kuin se tulee olemaan, sekä yhteisen matkan karttumista eri lajian perissa. Katsotaan mitä titteleitä se sitten tuo tullessaan, ehkä jopa jonkun läjän titteleitä, joita voi arvostaa. ;)

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Mitä arvostan koirissani? Osa 2: Jeriko

Jerikolle saan olla monesta kiitollinen. Ensimmäisenä koiranani sen kanssa olen tutustunut lähes kaikkiin harrastuslajeihin mitä on tehty ja se on ollut kaikessa se "koekaniini". Arvostan todella paljon sen intoa tehdä mitä tahansa mun kanssa, innostumista, yritteliäisyyttä ja anteeksiantavuutta mun virheille. Olen ollut erittäin onnekas, kun olen saanut ensimmäiseksi koirakseni näin hyvän ja näin hyvin mun käteeni sopivan koiran.

Arvostan Jerikon luonnetta todella paljon. Se on sopivan itsevarma ja itsenäinenkin, mutta toisaalta hyvin miellyttämisenhaluinen. Välillä kyllä vähän itsepäinenkin, jota toisaalta myös arvostan. Se on siinä vähän niin kuin mun oma peili. :D

Se on hyvin järkevä, ei hötkyile reaktioidensa kanssa eikä näin ollen oikein koskaan reagoi äkkiseltään mitenkään tyhmästi yllättäviin asioihin, koska se ehtii mietiimään asian jo halki. Arvostan ja olen aina vaan enemmän oppinut arvostamaan Jerikon äänivarmuutta ja myös alustavarmuutta. Jeriko ei myöskään ole oikein koskaan osoittanut selkeää pelkoa missään paikassa mitä arvostan myös suuresti. Jerikon tasapainoisuus on todella hieno ominaisuus.

Arvostan myös Jerikoa siinä millainen koira se on laumassa ja sen auktoriteettia. Se on todella reilu, mutta tiukka/määrätietoinen johtaja. Sillä ei mene komennukset överiksi ja toisaalta osaa katsoa "tassujen läpikin" asioita. Usein Jeriko lukee tilanteita nopeammin ja paremmin kuin minä ja tajuan vasta jälkikäteen mitä on ollut meneillään.

Mitä sitten tulee siihen "kasaan titteleitä" mistä face-ryhmässä keskustelu avattiin, niin onhan niitäkin Jerikolle kerääntynyt: TVA, AVA, JK3, HK2, PAIM2, PPR1. Jokaista "titteliä", matkaa sen saavuttamiseksi ja Jerikon ominaisuuksia sen taustalla arvostan todella paljon.

Jerikon vahvin laji on ehdottomasti maastolajit ja sen ominaisuuksista niissä olen kaikkein eniten ylpeä. Arvostan Jerikon keskittymiskykyä ja nenätyöskentelyn tarkkuutta sekä sitä kuinka sinnikkäästi ja itsenäisesti se ratkaisee ongelmia erityisesti jäljellä. On ollut upeaa olla sen liinan päässä katsomassa kuinka se ratkaisee käsillä olevan joskus todella isonkin ongelman. Jeriko ei jälkeä hukkaa eikä töitä lopeta ja sitä ominaisuutta arvostan todella paljon.

Erityisesti mieleen on painunut PK-piirinmestikset vuodelta 2014, jolloin Jerikon jäljen loppuosa kulki ulkoilupolkujen läpi ja siellä oli paljon ulkoilijoita joista aiheutui harhaa ja yksi jopa käveli meitä vastaan kesken jäljen ajon. Siellä suopursujen jo itsessään luoman haasteen ja harhojen keskellä Jeriko työsti hankalaa paikkaa hyvin pitkältä tuntuvan ajan ja lopulta itsenäisesti siirtyi noin 50 metriä takaisin jäljellä, otti oman jäljen ja suoritti kulman joka oli mennyt hukkaan siinä kohtaa vastaan kävelevän ihmisen seurauksena. Kirsikkana kakun päälle voitettiin piirinmestaruus, jota arvostan edellä mainitusta syystä erityisen paljon osana "tittelikasaa". Toivoisin kovasti Jerikon valioitumista PK-jäljeltä, koska sen maasto-ominaisuudet ovat niin upeat, vaikka hyppy ei oikein sujukaan.

Arvostan todella paljon Jerikon ilmettä tehdä myös tottista. Parhaimmillaan se on niin hyvää, että sydän ihan sulaa kun se katsoo mua sillä innokkaalla ilmeellään ja silminnähden nauttii yhdessä tekemisestä. Sillä hetkellä ollaan vain minä ja Jeriko, ja nautitaan molemmat täydestä sydämestä.

Agilityvaliossa arvostan erityisesti Jerikon taitoja, radanlukutaitoa ja itsenäisyyttä, sekä nautin todella paljon meidän yhteistyöstä joka toimii saumattomasti agilityradalla. Haun Jeriko oppi todella nopeasti ja sen itsenäisyys sekä rohkeus ja avoimuus vieraita ihmisiä kohtaan pääsi oikeuksiinsa, ja Jeriko oppi haukkuilmaisun todella nopeasti eikä tehnyt koskaan yhtään tiukkaa olla yksin maalimiehen luona haukkumassa.

Paimennus"titteleitä" arvostan todella paljon, koska niiden saavuttaminen ei ole mikään itsestäänselvyys näyttelylinjaiselle koiralle. Jeriko on myös ollut todella korvaamaton apu monessa asiassa kotona ja sen periksiantamattomuutta lampailla arvostan myös paljon.

Kyllä se yhdessä kuljettu matka, koiran kanssa yhdessä koetut tiukat paikat ja niistä selviämiset sekä koirasta matkan varrella opitut hienot ominaisuudet todellakin lisää ainakin mun arvostusta koiraa kohtaan. En viitsi edes esittää etteikö asia niin olisi. Silti samalla arvostan montaa muutakin asiaa ja piirrettä koirissani.



sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Mitä arvostan koirissani? Osa 1: Ukko

Facebookin roturyhmässä oli keskustelunavaus siitä, mitä bc-harrastajat arvostaa koirissaan. Aloitus oli hieman provosoivasti kirjoitettu siihen sävyyn, että arvostaako "kasaa titteleitä" vai koiraa itsessään, ikään kuin pohjustaen sitä mikä on "oikea vastaus" kysymykseen. Olen aikaisemminkin näitä asioita miettinyt ja päätin nyt kirjoittaa pohdintojani, jokaisesta koirastani erikseen.

Aloitan epäkronologisessa järjestyksessä Ukosta, koska nyt kuluneena viikonloppuna Ukon arvo on ollut eniten esillä.

Ukko on omalaatuinen koira. Voisi sanoa jopa erikoinen. Pennusta pitäen sen kanssa treenaaminen ja suhteen luominen oli aivan erilaista kuin Jerikon. Sen johdosta arvostan jotain aivan erityisiä asioita Ukossa tai meidän välisessä suhteessa.

Olen todella tyytyväinen ja arvostan sitä suhdetta minkä olen Ukon kanssa saanut luotua. Arvostan todella korkealle sitä, että olen Ukolle tärkeä ihminen. Se ei ole mikään läpihuutojuttu. Mun mieltä lämmittää se, että jos päästän koirat ulos ja jään vielä itse pukemaan, Ukko oikeastaan aina odottaa mua oven takana samalla kun kaksi muuta lähtee touhuamaan omiaan.

Tai tänään aamulla sängystä herätessä, kun Ukko oli tullut mun viereen nukkumaan.

Arvostan Ukon luonnetta hyvin paljon. Se on Ypy Ystävällinen ja vaikka se on saanut siipeensä turhan monta kertaa ihan syyttä suotta. Se on ehkä oppinut hieman varovaisemmin pitämään etäisyyttä vieraisiin koiriin eikä juokse heti varomatta tervehtimään, mutta se ei ole silti alkanut räyhäämään vieraille, vaikka se olisi aika ymmärrettävää Ukon kokemuksilla.

Ukko ei myöskään aiheuta minkäänlaisia ongelmia urosporukassa tai laumassa ylipäätään. Sillä ei ole tarvetta olla "kukaan" tai hakea jotain tiettyä asemaan. Ukko on vain on, pääasiassa omassa maailmassaaan lauman mukana eikä välitä siitä kuka on pomo tai kuka pahnanpohjimmainen. Ukko ei halua mihinkään rähinöihin ja esim. valjakkohiihdon SM-kisojen viestilähdössä siihen pystyi luottamaan täysin 100% ettei provosoidu vaikka joku vierestä alkaisi kuumuessaan haastamaan. Ukko keskittyisi vaan hommiin.

Arvostan myös Ukon helppoa luonnetta ja rauhallisuutta kotioloissa tai reissussa. Sen kanssa ei tarvitse koskaan pelätä, että miten se käyttäytyy hoidossa tai reissussa, se ei suuremmin stressaa asioita ympärillään ja varsinkin jos minä tai Jeriko on sillä mukana, niin se ei muuta elämässään tarvitse, sillä on sitten kaikki hyvin ihan missä tahansa.

Vaikka arvostan sitä, että olen itse saavuttanut Ukon elämässä tärkeän aseman, arvostan myös sitä että se pystyy lähtemään vieraiden kanssa vetohommiin eikä jää surkuttelemaan mun perään. Jonkinlainen luotto sillä on, että mä olen maalissa odottamassa. Tai sitten se ei vaan pysty edes ajattelemaan asioita niin monimutkaisesti että kokisi eroahdistusta. Arvostan Ukon onnistumisia vetolajeissa todella paljon ja olen ennen kaikkea todella onnellinen niistä Ukon vuoksi. Se on mielestäni ansainnut arvostusta myös muilta ja kunniapaikalle nousemista, kun niin monessa asiassa se ei ole sellaiseen asemaan voinut nousta muiden puutteidensa vuoksi.

Paimennuksen suhteen Ukko ei ole ollut helppo kouluttaa ja varsinkin nyt kuulon ollessa enää hyvin vähäisesti käytettävissä, ei sen kanssa voi mitään hienosäätöjä tehdä, lähinnä pelata luontaisilla asioilla. Arvostan kuitenkin suuresti Ukon tapaa käsitellä paimennettavia eläimiä. Se on todella kohtelias ja käsittelee niin kauniisti myös pieniä karitsoita (eikä jätä niitä kuitenkaan huomiotta!), että emot ei hermostu Ukon läsnäolosta vaan pikku hiljaa liikkuu pois alta. Ukko ei myöskään hermostu tai kerää painetta hankalissa tilanteissa, vaan pysyy rauhallisena aina.

Ukko on tyylikäs ajaessaan, rauhallinen ja kuitenkin riittävän määrätietoinen, että se on ollut kullan arvoinen nyt kun on pitänyt emoja ja karitsoita siirtää kuivikkeiden levittämisen, paalin siirron tai kerintöjen vuoksi. Tällä hetkellä Ukko on mun koirista se, jonka mieluiten laitan työstämään näitä tilanteita, kun pahin mitä se voi tehdä on jättää kuuntelematta (tai oikeasti ei kuule mun ohjeita) ja jumittaa esim. pitämään porukkaa jossain muualla, kun sen pitäisi tuoda ne mulle. Nyt kun ollaan parina päivänä tehty muutama siirto, on Ukko kuitenkin jo mielestäni tajunnut missä tilanteessa haluan sen tuovan lauman ulkoa sisälle ja päinvastoin, jolloin se saa luontaisesti ilman varsinaista käskytystä tehdä senkin homman ja sen käsittelytavan vuoksi siihen voi luottaa 100% eikä mun tarvitse kontrolloidakaan tilannetta.

Ukko ei siis ole sellainen kisatykki eikä sillä ole mitään kasaa titteleitä. Se yllätti mut haastavuudellaan heti alkuun ja täytyy sanoa, että taidot ei kertakaikkiaan meinannut riittää. Ukko on kuitenkin opettanut mulle todella paljon koulutuksellisesti, sekä myös nöyryyttä ymmärtää, että koirat ei ole täällä ihmisen kunnianhimon vuoksi. Ukon ehdoilla mennään ja tehdään sitä mistä se nauttii. Niin kuin itse arvostan Ukon erilaisia ominaisuuksia tiedän, ettei Ukko omine erikoisuuksineen olisi missään onnellisempi kuin meillä. Täällä on sen elämän tärkeimmät asiat. <3 nbsp="" p="">