maanantai 30. joulukuuta 2013

Uuden vuoden lupaus?

Facebookissa parikin kaveriani oli linkittänyt ajatuksia herättävän blogikirjoituksen jonka sitten itsekin kävin lukemassa. Kirjoittaja kertoo, kuinka joutuu uudestaan ja uudestaan siedättämään ja vastaehdollistamaan alunperin sosiaalista koiraansa vastaan tuleviin koiriin, koska koiran kohdalle on niin monta kertaa sattunut ikävä kokemus tai suoranainen hyökkäys. Tuntui kyllä pahalta lukea tuota kirjoitusta, inhottavaa kuinka yhdelle koiralle voi sattua niin usein ikävä kokemus vieraiden koirien kanssa. :(

Tuon blogin kommenteissa heräsi keskustelua koiran sosiaalistamisesta ja siitä lähti oma ajatus taas lentoon. Sosiaalistamisestahan ollaan varmaan niin montaa mieltä kuin on omistajiakin. Ja mieletkin saattaa muuttua. Itse olin alkuun hyvin tarkka ko. asian suhteen, en päästänyt Jerikoa pentuna haistelemaan vieraita koiria ja keskityin vaan hyvän ohituksen opettelemiseen. Kirjoissa myös kerrottiin kuinka tärkeää koiran turvallisuuden tunteen kannalta on, ettei se hihnassa saa tavata muita koiria. Muutamassa tapauksessa päästin kuitenkin Jerikon turvallisella paikalla turvalliselta vaikuttavan koiran kanssa leikkimään. Toimin kuitenkin jopa orjallisesti erilaisten koirakirjojen ohjeiden mukaan, mutta ajan myötä olen alkanut ajattelemaan asioita hieman eri tavalla.
Olen edelleen sitä mieltä, että koiran ei missään nimessä tarvitse tervehtiä jokaista ohikulkijaa, ei varsinkaan hihnassa, ja kauniisti rinnalla kävellen ohittaminen on paras tapa ohittaa muita koiria. Olen kuitenkin hieman löysännyt pipoa ja alkanut toimimaan enemmän tapauskohtaisesti tulkiten vieraan koiran eleitä ja ehkä myös hieman omistajaa ja omistajan kykyä tulkita ja hallita omaa koiraansa. Jeriko ja Ukko pääsee ulkona sopivissa tilanteissa tervehtimään vieraita koiria, joskus jopa hihnassa ollessa jos vieraan koiran rakenteesta näen/päättelen sen olevan narttu. Ja jos joku vieras koira pääsee vähän lähelle vaikka olisin ollut ohittamassa päästän omien koirien hihnat löysälle ja annan luvan tervehtiä samalla, kun jatkamme matkaa tekemättä siitä sen suurempaa numeroa. Myöskään rähisevistä koirista ei tarvi tehdä haloota, kunhan se ei pääse päälle asti.

Pojat onkin saanut lukuisia uusia kavereita ja koirakontakteja eri rotuisista koirista, mikä on ehdottomasti hyvä asia! :) Jeriko esimerkiksi ei ole ollenkaan tottunut boksereihin ja pentuna yksi vähän huonompi kokemus kyseisestä rodusta onkin. Nyt tossa syksyllä joku päivä päästin Jerikon ja Ukon leikkimään tutun suomen lapinkoiran sekä rauhallisen bokserin kanssa. Jeriko selvästi arasteli bokseria, mutta Ukko leikki todella vapautuneesti ja leikkii aina tosi luontevasti monenlaisten koirien kanssa. Uskon, että iso tekijä on sillä, että käytin Ukkoa pentuna pentupaineissa, sekä sillä että olen lenkilläkin suhtautunut rennommin vieraisiin koiriin jo Ukon pentuaikana. Minä edelleen kontrolloin milloin tervehditään, ketä ja koska, eikä pojilla koskaan ole tullut epäselvyyttä sen asian suhteen vapaana ollessaankaan, aina tulevat kysymään minulta.

Toiset ottavat kuitenkin mielestäni liian sydämen asiakseen sen, että koiria pitää sosiaalistaa lenkeillä ja vieraiden koirien kanssa. Vieraiden koirien tapaaminen lenkillä ei välttämättä kuitenkaan ole jokaiselle koiralle mieleinen asia alun perinkään tai jostain ikävistä kokemuksista johtuen, kuten linkittämäni blogin kirjoittaja kirjoitti. Jokainen vieras koira ei ole ystävällinen eikä todellakaan jokainen koiran ulkoiluttaja ole kykenevä edes tekemään sitä arviota omasta koirastaan. Olen kyllä nähnyt niin pieleen menneitä tulkintoja, että selkäkarvat nousee pystyyn.

Yksi esimerkki vieraiden koirien kohtaamisesta tulee nyt mieleen lähiajoilta. Olin koirien kanssa lenkillä, kun polulla tuli vastaan kaksi pk-collieta. Otin omat koirat reilusti metsän puolelle sivuun odottamaan, josta ne kyllä heiluttelivat häntää ohittajille, mutta pysyivät toki paikallaan. Ohittajan toinen koira oli selvästi kiinnostunut minun koirista ja sitten omistajan luvalla päästin omat koirat tervehtimään tätä. Molemmat koirat olivat uroksia ja toinen omistajan mukaan ei vieraista koirista pidä. Jeriko tai Ukko kumpikaan ei edes harkinnut menevänsä tämän toisen luokse, selvästi lukivat toisen kehon kielestä, etteivät ole toivottuja. Haistelivat sitten toisen kanssa, hännät huiskuen. Kävi kuitenkin niin, että jossain vaiheessa toinen haisteli päätä ja toinen perää, ja vierasta koiraa alkoi selvästi mielestäni ahdistamaan. Kutsuin omat koirat pois ja jatkettiin matkaa. Näytti kuitenkin siltä, että omistaja ei huomannut näitä koiransa eleitä ja lyhyesti juteltuna kuvaili koiraansa vaan sosiaaliseksi ja tykkäävän muista koirista. Saattoihan tuo toki olla ensimmäinen kerta kuin kyseistä koiraa on koskaan ahdistanut muiden koirien läheisyys, mutta epäilen.

Mietin mitä tällaiset (tässä tapauksessa mahdolliset) koiran väärin tulkinnat tekee koiran sosiaalisille taidoille. Koira voi joutua tilanteisiin, jotka kokeekin liian ahdistaviksi ja joutuu ehkä sen vuoksi puolustautumaan. Toiset taas eivät osaa lukea edes oman koiransa dominoivia eleitä, yksikin oli kerran tuomassa kultainen noutaja uroksensa Jerikoa "tervehtimään", kun Jerikoa oli kaksi 1-luokkalaista maassa kyykyssä rapsuttelemassa. Itsellä nousi vähän selkäkarvat pystyyn, kun mietin sitä  mitä olisi voinut käydä jos en olisi kieltänyt päästämästä.

Itse siis mietin nykyään, että ehkä kumpikaan ääripää tässä asiassa ei ole se paras, vaan ehkä jonkinlainen kultainen keskitie? Selvästi aggressiivisilta koirilta puolustan omiani leijonaemon lailla niin ettei niiden koskaan tarvi johtaa tilanteita, mutta selvästi ystävällisiä ja nätisti käyttäytyvä suurin piirtein saman kokoisia tai pienempiä koiria saa moikata silloin tällöin. Huomattavasti isompien kanssa en ota riskiä tai anna koirani tervehtiä jos toisen koiran käytöksessä on pientäkään epäilystä huonosta käytöksestä ja tarkkailen aina omien koirien reaktioita ja puutun heti peliin jos tilanne käy yhtään ahdistavaksi.

Näkisin asian niin, että täytyy lukea sekä omia koiria että vieraita ja olemalla itse rento mutta vahva ja turvaa-antava, antaa koirilleen parhaan kuvan tilanteista. Jokainen tuntee kuitenkin parhaiten oman koiransa sietorajat eikä mielestäni palvele minkäänlaista sosiaalistamista pakottaa koiraa tilanteisiin jossa vieraat koirat tulee tervehtimään jos koira ei sitä itse halua tai pakottaa omaa koiraansa vieraan koiran luo. Kaikkien kaveri ei ole pakko olla. Siksi allekirjoitan vahvasti linkittämäni blogin kirjoittajan hartaan toiveen, että ihmiset eivät väkisin päästäisi koiriaan muiden iholle tai pitäisi niitä valtoimenaan irti jos ne eivät ole hallittavissa.

Olisiko tässä yksi yhteinen koiranomistajien uudenvuoden lupaus: kunnioitan muiden koiran ulkoiluttajien ja muiden koirien tilaa? :)

maanantai 23. joulukuuta 2013

Ihanaa joulua!


Katotaan kaikki eri suuntiin
Jerikoa nolottaa, kun lakki luiskahti päästä..




Ukko ottanut liikaa munatotia..?
"Soihdut sammuu..." Yksi sentään nätisti paikoillaan ;)
 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!! :)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Vireen nostatusta

Jo toinen päivitys päivän aikana, mutta menköön. ;) Oon niin tyytyväinen ja niin paljon ajatuksia, että pakko vähän aukausta niitä tänne. Ukon vireen kanssa on alusta asti taisteltu, enemmän tai vähemmän. Tokotreeneissä ihan alusta asti varsinkin kouluttajien silmien alla lähdettiin siitä, että millä ihmeellä ton koiran saa syttymään. Ja sitä on veivattu ja tehty, olen alusta lähtien aloittanut Ukon kanssa treenikentällä leikittämisellä ja taistelutahto Ukolla onkin aina eka päivästä lähtien ollut aivan älytön, mutta sitten lelun mennessä taskuun on vire lässähtänyt välittömästi. On siinä meinannut hermot mennä muutamaan otteeseen ja haluttanut lyödä hanskat tiskiin.

Mutta eteenpäin on aina jatkettu, vedetty pari syvää henkäystä ja sitten taas kentälle uudella ajatuksella. Ja aina se vire etusijalla, ei niinkään se kuinka edetään tokoliikkeissä tms. Ensisijaisesti halusin, että saan Ukon ilmeen sellaiseksi mistä tykkään. Tokihan me harjoiteltiin eri liikkeitä siinä sivussa, mutta koko ajan se ilme päällimmäisenä ajatuksena. Ja seuraamisessa ei mitään muuta ole haettukaan kuin ilmettä ja räväkkyyttä, käännöksiä lähdettiin tekemään heti alkuun.

Ja nyt sitä ilmettä on, voi hitsiläinen kuinka sitä onkin!! Tänään tottiskentälle (siis parkkipaikalle ;)) mennessä Ukko ekaa kertaa piippaili (!) niin kuin olisi vetoharjoituksiin menossa! Ei me piippaillessa edetty, mutta olin aivan sika tyytyväinen. Mä (siis minä, toisen koirani kanssa!) olen saanut alkuun lähdes toivottomalta vaikuttavan tapauksen tykkäämään tottistelusta niin, että se piippailee ja keulii kentälle mennessä! Mä olen niin tyytyväinen itseeni ja niiiiiiiiiiin tyytyväinen Ukkoon, etten osaa sanoakaan! Oikeastaan kunnolla ensimmäistä kertaa Ukon kanssa näen edessä tien, joka voi viedä vaikka minne ja että voin oikeasti tähdätä korkealle. Lajiksi emme edelleenkään valitse tokoa, mutta se vain siksi, ettei se sovi oikein mullekaan. ;)

Siis tavallaanhan Ukon taistelutahdossa oli koko ajan nähtävissä, että panoksia löytyy, mutta epätoivo meinas välillä jo iskeä, kun ei saanut sitä valjastettua mihinkään. Mutta nyt se on tässä. Olis pitänyt kuvata Ukon tottisteluja, mutta oli jo pimeää, joten ehkä ensi kerralla. Seuraamisessa on juuri sitä voimaa mitä haluan, tunnen koko ajan Ukon vasemmassa reidessä. Aavistelen, että Ukko on ehkä jopa hieman banaanina, mutta ei pahasti ja aivan sama mulle! Mitään siistiä suoraan tokoseuraamista ei nyt kaivatakaan, vaan juurikin tätä! Sitten myöhemmin katsotaan meneekö poikitus överiksi. Käännöksissä Ukko käyttää kroppaansa niin voimalla, että 90 asteen kulmissa tulee melkein yli, täyskäännöksissä se on aivan täydellinen. Eteenmeno on Ukolla jo aivan upea, suorastaan kisavalmis. Valmiille palkalle lähtee seuruusta aivan tikkusuoraan ja upeesti.

En olis ikinä uskonut sanovani tätä, mutta tällä hetkellä olen tyytyväisempi Ukon seuraamiseen ja vireeseen kuin Jerikon. Mutta päällimmäisenä ajatuksena on vain tyytyväinen ja toiveikkaat ja suorastaan lennokkaat ajatukset tulevaisuudesta. Jerikolla on ollut upeaa virettä, mutta se on tokoillessa mennyt tavallaan vähän piloille. Nyt ei tarvi muuta kuin kaivaa sitä uudelleen esiin ja vähän jalostetuilla treenitavoilla tehdä siitä vieläkin parempi. Jos olen Ukollekin rakentanut tollasen vireen, niin ei se ole mikään ongelma Jerikonkaan kanssa!

Tänään aloitettiin kahta uutta asiaa. Ensinnäkin otin narun päässä olevan juuttipatukan ja tämän lisäksi mopin varren, johon narun kiinnitin, ja treeni aloitettiin saalisleikillä. Jeriko syttyi tähän ihan heti. :) Toisena asiana aloin haukuttamaan Jerikoa perusasennossa ennen seuraamaan lähtöä. Kyllä, haukutin koiraa jolla on ollut ääntelyongelma. Mutta nyt jälkikäteen olen tajunnut, että se ääntelyongelma oli ihan hyvänlaatuinen: kertoi vaan korkeasti ja hyvästä vireestä, sekä siitä etten osannut silloin vielä valjastaa sitä. Nyt tähdätään samaan vireeseen, siihen että ollaan siinä veitsen terällä tuleeko ääntelyä, mutta autan Jerikoa patoamaan sen. Ja kyllä tämä jo heti hyvin näytti toimivanin ja seuraamisessa oli enemmän voimaa, minkä myötä myös täyskäännökset terävämpiä. Korkea vire ei olekaan vihollinen vaan rakas ystävä. ;)

Kuulumisia

Nyt yritän taas vähän kirjoitella kuulumisia. Koulu loppui syksyn osalta ja työt alkoi, jotenkin aikaa taas hirveän vähän tehdä mitään, juuri ja juuri on ehtinyt treeneissä käymään. Tosiaan työmatkatkin tunnin suuntaansa, huh. Tuleepahan tällainenkin kokeiltua, niin tietää mihin ei pitkällä tähtäimellä ryhtyisi! :D

Agilityn osalta oli tällä viikolla kahdet treenit. Viimeisissä Markon treeneissä ei tainnut tällä kertaa olla erityistä ohjausteemaa, mutta oikein kiva rata oli. Yhdessä kohtaa oli "pakollinen" ohjaus, missä ennen mutkaputkea persjätettiin ja juostiin itse putken taakse ottamaan koiraa vastaan. Tällä Marko halusi vahvistaa koiralle sitä logiikkaa, että jos ohjaajaa ennen putkea on putken takana, niin ulos tullessa käännytään jyrkästi taakse. Ja Marko myös painotti sitä, ettei tätä sääntöä saa koskaan rikkoa ja yrittää sitten ohjatakin putken suulta eteenpäin koiran yli rynnien! Silloin pitää jäädä loogisesti putken eteen lähettäessään koiran putkeen ja jos taas tullaan putken takaa "pimeälle" suulle, niin siihen tehdään pakkovalssi tmv. jotta päästään sille puolelle putkea. Ei lähetetä koiraa toiseen päähän putken takaa ja sitten rynnitä sieltä toiselta puolelta päälle.

Kyllä tuli taas juostua hullun lailla. Varsinkin Jerikon kanssa viime aikoina treenien teema on tuntunut olevan se, että molemmat juostaan niin, että ollaan treenin jälkeen aivan kieli vyön alla. :D
Ukollakin oli tällä kertaa aika paljon vauhtia, sinkoilikin vähän minne sattuu. ;) Mutta sitten tuli vaikea kohta: viistosti lähestyttiin hyppyä jonka kauempi siiveke kierrettiin ja piti tehdä niito-persjättö. Tällaiset on Ukolle todella vaikeita, meinais tosi helposti lähteä mun liikkeen mukana pois siivekkeen takaa, kun itse yritän antaa Ukolle tilaa hypätä. Tämän kanssa sitten taisteltiin jonkin aikaa, kun Ukko alkoi hyppimään hyppyä edes takaisin eikä olisi oikein keskittynyt tekemiseen. Saatiin lopulta onnistumaankin, mutta näitä pitää ehdottomasti harjoitella!

Keskiviikkona Janne veti taas ylökkin treenit ja oli taas tosi vauhdikas rata. Nää on oikeasti tosi kivoja, pääsee silleen kunnolla painattamaan eikä tarvi keskittyä ohjauskiemuroihin niin paljoa, enemmän sitten rytmitykseen. Ja juuri tällaista tarvitaankin molempien kanssa! :) Taas oltiin Jerikon kanssa aivan puhki radan jälkeen. Tällainen yhteispelin ja yrittämisen henki pitää kyllä saada kisaradoillekin mukaan! :)

KIKK-kurssia on ehtinyt tässä välissä olla kaksi kertaa. Viime lauantaina mulle kävi aivopieru ja lähdin tunnin liian myöhään ajelemaan. Painoin sitten vähän kaasua, niin oltiin perillä 15 min myöhässä. ;) Siis alunperin meidän piti olla noin 30 min ajoissa, että en sentään nipistänyt kuin 15 min pois ajoajasta. ;) Tuolla kerralla Juha ensin häiritsi koiria muovisella koiran pedillä, nosteli sitä pään päälle ja sivuille, kolautteli sillä maata, potki sitä soraa pitkiin, veti koiraa vetämään sen päälle jne. Jeriko on kyllä ihan kinginä tässä, ei antanut yhtään häiritä itseään eikä kertaakaan irrottanut häiriön vuoksi. Toiselle vuorolla häiriönä toimi muut ryhmän ihmiset, jotka tuli välillä Juhan pyynnöstä kohti jne. Tässä tuli kyllä jo liian iso häiriö Jerikolle ja kerran pitä käydä välissä haistamassa ihmiset, ennen kuin pystyi jatkamaan. :D

Eilen sitten kolmas kerta KIKK-kurssia, tällä kertaa illalla eli katuvalojen valossa treenattiin. Ensimmäisellä kierroksella Juha leikitti ensin ja sitten lelu jäi maahan, josta Juha yritti "varastaa" lelua ja koiraa yritettiin saada haukkumaan lähinnä turhauman kautta. Jos koira haukahti, Juha väistyi kauemmaksi ja koira sai tästä vahvistetta, että on "ajanut kilpailijan pois". Jeriko syttyi nyt leikkiin aiempaa nopeammin. Alkuun Jeriko ei meinannut hoksata haukkua, mutta autoin "sano"-käskyllä ja Jeriko tästä kyllä selvästi voimaantui, kun Juha "lähti karkuun". :D Jeriko syöksyi patukalle ja oikein mulkaisi vielä perään, että tää on sitten mun! :D

Toisella kierroksella pyrittiin nostattamaan koiria äärimmilleen ja Juha leikitti todella aktiivisesti. Jerikokin oli tosi aktiivisena, hyppi hihnan päässä ohi juoksevaa Juhaa päin vaikka ei aina edes yltänyt patukkaan. Lopuksi vielä lelu taas maahan ja autoin kerran "sano"-käskyllä, minkä jälkeen Juha perääntyi hieman ja me otettiin askel eteen, jonka jälkeen Jeriko heti tarjosi oikein kunnon haukkusarjan ja syöksyi patukalle. Tästä sitten juostiin autolle ja senkin nyt olen Jerikossa huomannut, että kun ensimmäisellä kerralla Jeriko autolla "läsähti" heti, niin nyt Jeriko piti patukkaa edelleen ylpeänä suussaan autollakin ja oli oikein polleena. ;) Mielenkiinnolla odotan kahta viimeistä kertaa, jotka ajoittuu sitten tammikuulle.

Eilen käytiin myös mun ystävän luona, jolla on nyt 3,5 kk ikäinen poikavauva, jota viimeksi nähtiin parin viikon ikäisenä. Hurjasti on poika kasvanut ja "puhelee" jo kaikenlaista. Molemmat koirat oli kyllä mainioita, Ukko kävi lattialla nuuskaisemassa pojan ja sitten oli lähinnä kohteliaan välinpitämätön eikä itkuistakaan välittänyt mitään, nukkui vaan. Jeriko sitä vastoin halusi koko ajan olla kyllä mukana tai vähintäänkin lähellä, ja hellästi halusi päästä kosketuksiin vaavin kanssa. Siis tosi ihanan varovaisesti Jeriko kyllä on vauvojen kanssa, ei voi muuta sanoa. :) Ja heti kun sain vauvan sohvalle syliini, tuli Jerikokin viereen makoilemaan, kun halusi vaan olla niin lähellä kuin saattoi. Itkun tullessa Jeriko yritti välillä taas hellästi tulla nuolaisemaan, ei siis yhtään hätääntynyt itkusta, vaan oli selvästi sitä mieltä, että hänellä on ratkaisu vauvan ongelmiin: hellä huolenpito. :))

maanantai 16. joulukuuta 2013

Maailman paras nappisilmä tänään 4 vuotta! :)


Kyllä on nopeasti mennyt neljä vuotta ja paljon siihen mahtuu! Kirjoittelen myöhemmin ehkä lisää, mutta nyt tyydyn onnittelemaan Jerikoa ja sisaruksia Keenaa, Sohvia, Oivaa sekä Elmoa!

Synttärilahjaksi ilmoitin Jerikonkin ensi toukokuun Derekin paimennuskurssille Uddeniin. Nyt pääsee showpuudelikin oikein gurun oppeihin, varmasti Derekillä on paljon annettavaa myös meidän treeneihin! :)

torstai 12. joulukuuta 2013

Hyvän mielen viikko :)

Ai että kun on ollut kiva viikko! :) Treenit on mennyt ihan sika hyvin ja muutenkin alkaa jo aivot olemaan loma-ajassa, kun tähän viikkoon loppuu koulu. Tosin ensi viikolla alkaa heti työt, mutta olin viisaas enkä ottanut täysiä viikkoja. ;)

Tiistaina käytiin päivällä tottistelemassa Leinolan koulun kentällä, missä ei siis nyt olla käyty pitkiin aikoihin eikä olla siellä tehty eteenmenoa kummallekaan koskaan. Ensin Jeriko teki oman vuoronsa, vein pallon alkuun kentän päähän. Seuraamisessa edelleen keskityttiin siihen takapään käyttöön ja se onkin selvästi parantunut. Häiriönä toimi kentällä kiinan palatsikoiran kanssa pyörivä lapsi, sekä toinen lapsi joka tuli ihan lähelle katselemaan. Lopulta kysyin häneltä saammeko kiertää häntä ja käyttää ikään kuin yhden hengen henkilöryhmänä. Lasta olisi Jerikon mielestä ollut tosi kiva haistaa ohittaessa, mutta hyvä treeni, kun sitten sain pysäytyksenkin lapsen viereen ilman, että Jeriko edes vilkaisi. Sitten tehtiin luoksetulo niin, että Jeriko juoksi vastaan ja ohitti tuntemattoman naisen, joka käveli kentän läpi. Kysyin siis häneltä, että sopiiko. ;) Hienosti meni, ei haitannut vauhtiakaan vaan lujaa tultiin ohi eikä vilkaistukaan. Nouto myös ihan kiva, edelleen tähän haluan voimaa kuitenkin enemmän. Eteenmeno oli aikas hyvä, Jeriko kaarsi ehkä n. 20 metrin kohdalla 3-4 metriä oikealle, mutta sen jälkeen juoksi taas suoraan eteen lopun kolmisen kymmentä metriä. Hieno! :)

Ukolle vein nyt myös palkan ihan alkuun valmiiksi kentän päähän. Ukko teki seuraamista aikamoisessa häiriössä, kun kentän laidalla olevassa pulkkamäessä koira haukkua räksytti koko ajan. Alkuun Ukko meinas vähän siitä häiriintyä, mutta ihan pienellä kannustuksella jaksoi pitää kontaktin tosi hyvin ja vire oli hieno! :) Luoksetulo haukkuvaa koiraa kohti oli myös nopea ja Ukko tuli hienosti suoraan eteen, tää on kehittynyt huikeesti! :) Noudossa edelleen palautusasento on vaiheessa, mutta melko hyvä jo. Ja sitten eteenmeno: se oli huikee!! Lähetin Ukon sieltä jostain 40 metrin päästä ja Ukko ampui kuin raketti tikkusuoraan koko matkan täysiä kentän päähän asti. Vau! :)

Tiistai oli kyllä toimintaa täynnä, kun ennen Markon treenejä käytiin myös Jerikon kanssa kaverikoira vierailulla. Tuli kyllä vierailusta taas niin hyvä mieli. :) Jeriko on kyllä kuin luotu tuohon hommaan. Selvästi Jerikolle meinaa sisällä tulla aina kuuma, kun on vielä ihmisten lähellä (kotonahan Jeriko on aina jossain viileässä sohvan takana tmv). Välillä Jeriko sitten ottaa huilia makaamalla viileämmällä lattialla ja sitten taas nousee rapsuteltavaksi. Mutta jotenkin erityisen ihanaa on se, kuinka Jeriko ottaa aivan erityistä kontaktia joihinkin ihmisiin, jotka tuntuvat sitä erityisesti kaipaavan, uhraa jopa omaa mukavuuttaan antaakseen itsestään enemmän. Kyllä kaverikoira toiminnasta saa itse aivan hurjan paljon hyvää mieltä ja välillä meinaa tulla ihan kyynel silmään, kun katsoo Jerikoa jonkun ihmisen kanssa. :)

Procaniksen treeneissä teemana niistot ja yksi ihmisnuoli. Hyvä näitä treenata, kun olen jo jonkin aikaa tiedostanut, etten osaa tehdä/tee niistoja kunnolla. No nytpä harjoiteltiin! Ihmisnuolikin meni hienosti Jerikon kanssa, kun muistin pitää katseen koiran reitillä. Keskiviikkona ylökkin treenejä meille veti Ville Pirisjoki ja radalla keskityttiin erityisesti putken pimeisiin kulmiin. Näitäpä olikin hyvä harjoitella, kun Jeriko oli yllättävänkin ulalla! :D Ukko taas oli oikein hyvällä fiiliksellä ja sykkeellä mukana, kun pääsi vihdoin treenaamaan tällä viikolla ja putken pimeät päät löytyi oikein hienosti. Kestipä vielä kepeillä irtoamista kohdassa jossa aattelin, että on haastetta Jerikollekin! Mutta niin ne vaan molemmat meni sen tosi hienosti! :)

Tänään taas lisää hyvää mieltä, kun tein wuf-hallilla molemmille pojille harjoitusta pk-hypyllä. Käytin siis tuota omaa kangasharjoitusestettä. Ensinnäkin Ukko: siis vau kun sillä on upea tekniikka, niin kaunis ja rento hyppy, että sitä jäi ihan ihastelemaan. :) Ukko hyppäs aivan vaivattomasti vaihtelevia korkeuksia käyttäen ja eri pätkiin hajotettuna 85 cm saakka, tekniikka tässäkin edelleen aivan upea. Otin sitten vielä 90 cm ja siinä tuli pari riman tiputusta, johtuen ihan siitä, että putki oli siirtynyt ja lähestymiskulma huono. Teknisesti hyppy oli edelleen kaunis ja on toi harjoitushyppy vaan loistava, kun ei tarvi pelätä loukkaantumista eikä koiran tarvi säikähtää kosketusta. Ja kyllä Ukko sen 90 cm:kin vielä hyppäs samalla kauniilla tekniikallaan ja tällä kertaa jätin siihen. :)

Jeriko pisti kyllä myös parastaan. Viimeksi alkoi näkymään takajalkojen ojennusta 60 cm hypyllä, nyt jalat ojentui lähes joka hypyllä kauniisti taakse ja jopa kun nostin rimaa 70 cm korkeuteen! Jeriko on kehittynyt tässä aivan huikeesti ja oli kyllä ihana nähdä Jerikon hyppäävän umpiestettä kauniilla tekniikalla rentona ja takajalat ojentuen. Siitä on aikaa, kun sellaista on viimeksi nähty. Mutta nyt mennään siis maltilla eteenpäin ja varmasti saadaan metriselle takaisin hyvä hyppytekniikka. Oon kyllä niin iloinen! :))

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

KIKK start

Kaikenlaiseen minäkin ryhdyn. :D Tällä kertaa oli aiheena Koiran itsetunnon kohotus kurssi, jolle lähdimme Jerikon kanssa. Miksi sitten tällaiseen lähdin, miksi Jeriko kaipaa itsetunnon kohotusta?
Mun mielestä Jeriko on välillä vähän liiankin nöyrä ja kiltti, haluaa olla niin kovasti mieliksi, ettei tohdi olla röyhkeä. Jerikon pentuaika mentiin hyvin pitkälti koirakirjojen oppien mukaan eikä niissä sinänsä mitään vikaa ole, mutta niissä tähdätään usein lähinnä hyvin käyttäytyvän koirakansalaisen  rakentamiseen, ei harrastuskoiran rakentamiseen. Koiran pitää joka tilanteessa käyttäytyä hillitysti, se ei saa hyppiä eikä riekkua. Ja näinhän Jeriko käyttäytyy, mutta harrastuskoiran kanssa se ei ole aina toivottavaa, vaan pitäisi osata olla myös röyhkeä. Ukon kanssa olen osannut lähteä jo aivan eri asenteella ja Ukko kyllä osaa olla todella röyhkeä. ;D Luin kurssista facebookissa ja kiinnostuin heti, koska olen kuullut niin paljon hyvää maalimiesten leikittämisestä ja Juha Korri tietenkin omaa erityisen pitkän kokemuksen. Niinpä loppukesästä melkeinpä hetken mielijohteesta ostin meille paikan kurssilta, joka tänään alkoi.

Juha kävi alkuun läpi koulutuksen periaatteita, lähinnä kurssin kannalta, mutta myös sivuten sitä millaisia tekniikoita käyttää suojelukoirien kanssa ja millaisia vaikutuksia on nähnyt näillä tekniikoilla olevan koiriin. Koiria vahvistetaan leikin avulla, niille luodaan sopivasti haasteita, joista koira selviää voittajana ja voimaantuu näistä kokemuksista. Kokemus oli, että leikin avulla itseluottamusta saaneet koirat ovat myös itsevarmempia arjessa yleisesti. Itse toivon kurssin myötä Jerikon leikin kehittyvän aktiivisemmaksi ja Jerikon saavan lisää itseluottamusta, ja erityisesti luottoa omiin voimiinsa, josta toivon olevan hyötyä mm. pk-tottikseen.

Ensimmäinen kierros mentiin niin, että Juha lähinnä tutustui koiriin. Lelut laitettiin narun päähän, jotta niihin saadaan enemmän saalis-tyyppistä liikettä ja toisaalta, että koiran vetäessä sille voi antaa koko ajan hiljalleen periksi ja koira jo tässä kokee menestystä. Jeriko oli aluksi vähän pihalla, että mitä tänne tultiin tekemään, haisteli maata eikä meinannut hoksata, että leikistä olisi kyse. Muutenkin täytyy sanoa, että saalisvietti ei ole Jerikossa kovin vahvana eikä se oikein tajunnut lähteä maassa liikkuvan lelun perään, vaikka sitten kädessä olevaan leluun tarttuikin tosi hyvin. Jerikolla oli tosi vahva ja pitävä ote, mutta herkästi meni aika passiiviseksi: nojasi vaan leluun eikä aktiivisesti yrittänyt sitä voittaa, kun Juha piti vaan passiivisesti hihnasta kiinni. Tässä onkin Jerikon yksi kehityskohde: nopeampi syttyminen leikkiin ja aktiivisuus. Saatuaan vahvistetta vetämisestä ja aktiivisuudesta Jeriko alkoikin sitä tarjoamaan paremmin.

Toisella kierroksella koiria hieman haastettiin, jokaista oman sietorajan mukaan. Tälle vuorolle Jeriko lähti jo selvästi tietäen mistä olis kyse, tosin tarjos leikkiä ensin vaan mulle ja väleissäkin olis palauttanut patukan mulle. :D Lähti kuitenkin nyt jo selvästi innokkaammin tavoittelemaan patukkaa ja sitten kun sai kiinni, oli ote taas tosi hyvä. Juhan häiritessä, härkkiessä ja antaessa jopa pientä uhkaa Jeriko oli aika kinginä ja yllätti mutkin hyppimällä Juhan syliin, murisemalla lujempaa ja haukahtamalla hampaidensa välistä, että "tää lelu on sitten mun, saakeli!". Jännä juttu oli se, kun kunniakierrosten jälkeen Jeriko aina halusi tapporavistaa lelun, siis esitti saalisvietin tätä osaa, mutta ei sitten niin kauheesti syttynyt maassa olevaan leluun kuitenkaan. Ainakaan vielä. Aika jännä kuitenkin nähdä mihin Jeriko kurssin aikana kehittyy. Alla videota toisesta leikityspätkästä.


Unohtui mainita, että nyt Jerikon patukka oli kiinni omassa talutushihnassa, jonka päässä oli metallilenkki. En ollut tajunnut ottaa mitään parempaa mukaan. Tämän vuoksi Jeriko ei saalistaessa voinut päästää kiinni leluun ettei vahingossakaan siinä vaiheessa sattuisi suuhun. Tämä varmaan vaikutti myös osaltaan Jerikon saalistamishaluun, koska ei päässyt leluun kiinni koskaan sen ollessa maassa. Katsotaan onko ensi kerralla eri tilanne, kun osaan varautua paremmalla hihnalla ;) Lisäksi noissa tilanteissa, kun pyysin Jerikoa luopumaan patukasta ja sitten pääsi uudelleen kiinni, saatoin jarruttaa Jerikon liian jyrkästi lähdön jälkeen ja annoin vähän niin kuin pakotteen hihnalla. Näistä Juha kyllä varoittelikin etukäteen. Mutta ensi kerralla olemme viisaampia, varustettuina paremmilla välineillä ja osaavampia. :D

lauantai 7. joulukuuta 2013

Hyvin luistaa.. vai luistaako?

Käytiin tänään aamulla taas tottistelemassa ja lenkillä Tuijan kanssa. Hitsi Ukko on kyllä hieno, tykkään ihan sikana! Tää on nyt jatkuvaa hehkutusta, mutta sallittakoon se, kun välillä on ollut toisenlaista.. Seuraamista tein nyt ihan BH-kaavion mukaan Ukolle, väliin palkkaillen. Se on kyllä hienoo, sopivan vietikästä ja käännökset on voimakkaita. :) Luoksetulon asentoa edessä vahvistelin ihan lyhyiltä matkoilta ja alkoi nyt näyttämään tosi hyvältä. Noudon kohdalla meinas käydä hassusti, kun vein pallon etukäteen kentän päähän ja Ukko meinaskin kapulalta jatkaa matkaa eteenmenoon. :D Tuli kuitenkin takaisin noutoon kutsusta ja toi kapulan mulle, palautus tosin vähän mitä sattuu, kun ajatukset oli jo eteenmenossa. Aika nopsaan tästä tullut Ukolle lempiliike. ;) Eteenmeno sitten olikin hieno vaikka ei voi mitenkään olla, että Ukko olisi keltaisen pallon lumesta erottanut kuin vasta ihan muutama metri ennen. Ukko teki myös paikallaolon Ronjan treenatessa eikä kyllä vinkulelutkaan Ukon rauhallista keskittymistä häirinneet. Itse olin kylki Ukkoon päin, en kyllä usko että olis ollut suurta vaikutusta vaikka olisin ollut selinkin. En ottanut aikaa, mutta kyllä Ukko siellä makoili ainakin 5 min, ehkä enemmänkin. Kylmässä lumessa en kuitenkaan viitsinyt makuutta pidempään, varsinkaan kun tälleen ekaa kertaa näin tehtiin.

Jeriko myös teki hienoa työtä. Täyskäännöksissä oli jo selvästi enemmän voimaa ja ilme ylipäätään oli tosi hyvä. Aivastuksia meinas vaan tulla aina lähtöjen jälkeen muutama. Luulen, että ylimääräisistä aivasteluistakin päästään, kun korkea vire vakiintuu ja saa runsaasti palkkaa seuraamisesta tässä vireessä. Jäävät otin juoksusta, varsinkin maahanmenoa täytyy vahvistaa naksuttelemalla enemmän, että tulee nopeampi. Luoksetulo maasta on nopeampi, mutta käytinkin vahingossa seisomasta luoksetulossa tokon luoksetulokäskyä, että ihmekös tuo. ;)
Nouto oli taas tosi hieno, palautukseen edelleen toivon vaan lisää voimaa. Eteenmeno loistava.

Lenkillä kiinnitin huomiota, että lenkinpolun laidoille oli jo latumerkkejä kiinnitelty vaikkei latupohjaa ole vielä ajettu. Ehkä kuitenkin pian ajetaan ja pääsee hiihtämään, jee! :) Tänään käytiin Matin kanssa kaupoilla ja muutamien joululahjojen lomassa ostin itselleni toiset luistelusukset. Aattelin meinaan, että olis hyvä olla kahdet sukset joissa voisin pitää erilaisia voiteluita eri sääolosuhteille. Sitten ei tarvis omalla voiteluräpellyksellään pilata hyviä voiteluita.

Sitten palataan taas vanhaan ongelmaan: kun molemmat pojat on niin innokkaita vetäjiä niin olisi kiva, että molemmat pääsisi kisoihin ensi talvena. Kisoja on kuitenkin harmillisen vähän jos pitää alkaa vuorottelemaan koirien kanssa. Innokas vetohiihdosta kiinnostunut hiihtäjä olisi siis hakusessa, katsotaan kuinka meidän nyt käy vai pitääkö vaan päättää kumman kanssa hiihdän missäkin kisoissa.... Hakemuksia saa laittaa tulemaan ;)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän viettoa ja hieman muutakin

Lähdetään nyt kronologisessa järjestyksessä. Tiistaina oli Markon treenit ProCaniksella. Otin vain Jerikon mukaan, Ukon tunnille korvaamaan tulivat Sara ja Theba, ja samalla saatiin kyytikin jaettua. :) Voin sanoa, että Jeriko ja Theba oli onnellisia nähdessään toisensa pitkästä aikaa ja ilman pikkuveliä, niin innoissaan että autoon lastatessa eivät malttaneet olla, vaan Jeriko hyppäs autosta ulos tapaamaan Thebaa, samalla, kun Theba hyppäs jo äkkiä autoon sisään kohtaamaan Jerikon. Ristiin mentiin siis aluksi. :D

Treenit oli taas kivat, en kyllä joutunut ihan niin paljoa juoksemaan kuin viimeksi. Tällä kertaa ongelmia tuotti kepit, joiden pujottelun Jeriko meinas lopettaa koko ajan kesken. Jotenkin mun rytmitys niin kökkö kun seinää päin mentiin. Toinen mun ongelma oli valssien rytmitys jalkojen osalta. Jalat taas meinas mennä miten sattuu ja jouduin ihan tosissani keskittymään ja pinnistämään, että sain rytmitettyä valssin niin, että ohjaava jalkakin tuli eteen samaan aikaan käden kanssa. Sittenhän käännökset olikin paljon siistimpiä, vaikka mun möhliessäkin Jeriko paikkaili. On noiden mun river dance -jalkojen kanssa kyllä tekemistä. ;)

Keskiviikkona oli Ylökk:n treenit, joilta Ukko myös pois ja tällä kertaa mentiin kimppakyydillä Tuijan ja Ronjan kanssa. Myös Ronja oli ilahtunut, kun takakontissa ei Ukko odottanut kieli valmiina lipomaan, vaan pelkästään Jeriko vastassa. ;) Tehtiin pientä 1-luokan tasoista rataa, jossa oli kuitenkin yksi tuplapersjättö-kohta. Aluksi meinas mennä vähän yliohjaukseksi, kun Jeriko tuli niin nätisti mukaan ohjaukseen, toisella kerralla saatiin jo Jannen sanoin "täydellinen ohjaus", josta paremmaksi ei olisi voinut laittaa. Kuulemma näkyy, että on jo matkaa mulla ja Jerikolla takana. Kiva kuulla kyllä tuollaistakin, kun yleensä tuntee itsensä niin kömpelöksi ja kököksi ohjauksissaan, vaikka toki itsekin huomaan oman kehitykseni. Paljon on kuitenkin vielä matkaa edessäkin! Harjoiteltiin myös putkijarrua, joka lähti kivasti taas muistumaan mieleen. :) Lisäksi Jeriko teki rataa Tuijan kanssa ja kivastihan niillä meni! Jeriko on niin loistava partiopoika, kun muitta mutkitta lähtee tekemään hommia muidenkin kuin vain mun kanssa. :)

Unohtui kirjoittaa pari hyvää pointtia Jannen treeneistä. Ensinnäkin valssien lisäksi toinen hankala kohta mulle on aina ollut takaaleikkaukset, en osaa tehdä niitä hyvin ja ne hidastaa Jerikoa merkittävästi. Jannen radalla tehtiin käännös muurilla ja kokeilin sitä myös takaaleikkauksena. Kyllähän se hetikin onnistui, mutta sain vielä tarkennusta, että voisin näyttää ohjauksen ponnistuspaikkaan voimakkaammin vasemmalla kädellä ennen kuin käännös. Ja sittenhän tuli paljon sulavampi ja parempi käännös! :) Toinen Jannen huomio oli myös hyvä. Tein lopuksi pari kertaa meidän harjoitushyppyä ja samalla puhelin, mitä sillä haen, eli takajalkojen ojennusta. Janne kysyi, että venyttelenkö treenien jälkeen.. No, enhän mä säännöllisesti venyttele. Jannen pointti oli, että jos venyttelisi säännöllisesti ainakin sen takaosan treenien jälkeen, voisi se olla vetreämpi hypyllä. Hyvä pointti. Treenin jälkeen vähän venyttelinkin, ja hyvin Jeriko venyi taakse, mutta kyse ei varmaan Jannen(kaan) mielestä ollut siitä, että lihakset varsinaisesti jumittuisi, vaan että säännöllisillä venytyksillä saisi kuitenkin palautettua sen rennomman normaalitilan. Täytyy pitää mielessä! :)

Torstaina wuffin vuorolta Ukko edelleen pois, Jerikon kanssa tehtiin hyppytekniikkaa. Ensin hyppytekniikkasarjalla, ja sitten ihan lopuksi harjoitushypyllä kahden putken välissä. Sarjalla korotetuissa oksereissa Jerikolla alkoi jo näkymään tosi kivaa takajalkojen ojennusta. Samoin vauhditon korkeus sujui nyt aiempaa paremmin, kuten myös "alastulosarja". Nyt on tässä selkeästi edistytty! Lisäksi huomasin, että mun juostessa mukana (häiriön lisäys) Jeriko itse asiassa hyppää jopa rennommin. Ehkä muuten sillä on tapana miettiä vähän liikaakin, mutta vauhdin kanssa tekee vaan "selkärangasta"... Harjoituskangasesteellä alkoi 60 cm korkeudella tulemaan takajalkojen ojennus. Kyllä se siitä, vielä on toivoa ja pikku hiljaa tästä nyt sitten vaan edetään niin, että alkaa se rento hyppytekniikka taas vakiintumaan. Tosi pitkään hyppyhaaverien jälkeen tän kanssa on "taisteltu" ja välillä on miettinyt tuleeko rentous koskaan takaisin, mutta nyt on kyllä ihana huomata tämä edistyminen. :) Alla pari videota treeneistä.












Tänään käytiin paimentamassa Somerolla pitkästä aikaa. Ukon kanssa kiinnitettiin huomiota kaariin, ensin pyörittämälla lauman ympäri niin, että itse seisoin lauman luona, toisella kertaa siten, että tehtiin vuorotellen poispäin ajoa ja flänkkejä, niin etten itse seissyt lampailla. Vasen suunta on Ukolle selkeästi vahvempi, hienosti jo tämä puoli aukeaa. Samoin oikea suunta alkoi nätisti aukemaan toisella treenivuorolla, kun tehtiin tuota poispäinajo-flänkkitreeniä. Ukolle aukes siinä paremmin jutun juoni. :) Alkaa näyttään lupaavalta. :)

Jerikon kanssa keskityttiin stoppiin ja ohjattavuuteen noston jälkeen. Seisomaan pysähtyminen tuppasi olla vähän valuva, ja sitten kun kiinnitin huomiota siihen ja annoin painetta, painuikin Jeriko maahan. Ekalla vuorolla siis ihan hyvää hakutreeniä Katjan ja Louhin kanssa, Jerikon oikea kaari on kyllä todella laaja ja kaunis. :) Jeriko myös ottaa aikas hyvin käskyjä nykyään siellä kaaren päässä ja on hyvinkin ohjattavissa. Stopit kuitenkin hieman valuvia, mutta ei niin paha ollenkaan. Toiselle vuorolla kuitenkin hinkattiin ihan pelkästään stoppia, mikä olikin Jerikolle alkuun tosi vaikeeta ymmärtää, kun paineesta olisikin käynyt maahan. Alkoi vähän jo hätä tulemaan puseroon, että mitä mä oikein tahdon, kunnes sitten yhdestä hyvästä stopista hihkaisin oikein kunnolla ja Jerikon ilme kirkastui selvästi. Paimentaessa mulla on ollut tapana kehua tosi maltillisesti, mutta tässä tapauksessa olikin ihan hyvä kunnolla hihkaista ja kehua, kun Jerikon itseluottamus siitä selvästi nousi ja sai kiinni siitä mitä siltä toivon. Sitten alkoi tulemaan ihan kivoja stoppeja täydestä vauhdistakin ja siihen jäätiin seisomaan eikä valuttu eteen päin. Oikein hyvät treenit! :)

Tämä blogi ei ole mitenkään poliittisten kannanottojen blogi, mutta kyllä nyt täytyy ihan sanoa, että hävettää (ja suututtaa) Tampereella riehuneiden huligaanien vuoksi. Viesti mitä he tuolla touhulla halusivat välittää jäi kyllä todella epäselväksi. Tekosyy vaan riehua kännissä ja rikkoa paikkoja, jota sitten yhteisillä verorahoilla korjataan. Joka tapauksessa hyvin alhaista toimintaa rikkoa myymälöiden laseja ja parkkimittareita sekä erityisesti hakata mailoilla hevosia jne.. Sietäisi hävetä. ;(

maanantai 2. joulukuuta 2013

Ukon kuulumiset ja treenailua

Viikonlopun aikan Ukon vointi parani huikeesti. Voisi sanoa, että jo perjantai-iltana Ukko oli ihan oma itsensä: ruoka maistui, Jerikon naamaa oli kiva nuolla ja muutenkin kiva leikkiä ja riekkua. ;)
Sunnuntaina oli alueellisen valmennuksen agilitytreenit, mutta tästä voinnin parantumisesta huolimatta päätin pitää viikon treenitauon agsasta, ettei sitten liian rankka fyysinen rasitus vie takapakkia toipumisessa.

Lähdin sitten Jerikon kanssa Ukon vuorolle ja olipa kyllä taas valaisevaa. Joskus aiemminkin on noita Jerikon takaakiertoja pohdittu, kun tulee niin tiiviisti siivekettä nuollen. Markon kanssa oli ainakin viimeksi puhetta esim. riman laittamisesta siivekkeen taakse pystyyn, että joutuu aina senkin kiertään. Tällaistahan olisi pitänyt tehdä ihan alusta asti, että oikea tekniikka olisi lihasmuistissa, mutta lähdetään nyt tätä sitten korjailemaan. Tolla nykyisellä tekniikalla Jeriko tosiaan välillä vähän kolautteleekin niitä siivekkeitä ja toisaalta vaikka siivekkeet pysyis pystyssä ja rimat kannattimilla Jeriko ajautuu niin lähelle rimaa, että joutuu "kampeamaan" itsensä hypylle. Hyppy ei siis ole erityisen kaunis. Sitten kun sinne laittoi tielle pienen "tolpan" niin oli kyllä todella paljon sujuvampi hyppy. Eli rimat käyttöön nyt sitten tuossakin merkityksessä. :)

Toinen havainto oli, kuinka paljon muutenkin mun ohjaus (lue: sähellys) vaikuttaa Jerikon hyppytekniikkaan ja etenemisvauhtiin. Esim. yhdelle hypylle tultiin niistolle vähän niin kuin takavasemmalta suorasta putkesta. Ensin tein niin, että ohjasin vasemmalla kädellä ikään kuin takaakiertoon ja sitten oikealla kädellä näytin niiston. Jotenkin oli kökköä ja Tero kehoitti kokeilemaan, että jos vaan seisoisin siellä riman edessä valmiina niistämään ja vóila, Jeriko tuli paljon nopeammin ja suoraviivaisemmin niistoon, kääntyi paremmin ja jatko oli soljuvampaa. Voi kun sitä ei itse aina kämmäilisi näin paljoa... :D

Puomi on nyt saanut vauhtia huomattavasti ja kun otin uudelleen käyttöön "koske"-käskyn (hetken aikaa tehtiin tosiaan ilman sitä ikään kuin läpijuoksuina/hypernopeina vapautuksina), niin tykitti lujaa kontaktin päähän ja pysyi siinä varmana paikallaan vaikka persjätin. Vielä pitää treenata, mutta hyvältä näyttää. :)

Tänään sitten Ukko oli taas vähän hassu. Ei syönyt aamupalaa ja oli nuollut etujalkaansa ihan karvattoman pläntin! Siis siihen kohtaan missä kanyyli on varmaan suurin piirtein ollut, ilmeisesti se on nyt jotenkin Ukkoa ärsyttänyt. Syömättömyys hieman huoletti, mutta nyt Ukko syö ihan hyvällä ruokahalulla iltapalaansa, joten asia oli niin kuin epäilinkin, että oltiin vahingossa tiheämmällä ruokintavälillä yliruokittu Ukkoa. :D Etujalan läiskään nyt sitten vaan Cothivetia estämään nuolemista, niin eiköhän se siitä.. :)

Käytiin tänään myös tottistelemassa. Tuntuu, että ihan hirveen pitkä aika kun on viimeksi treenannut, mutta ei siitä vissiin ole kuin 1,5 viikkoa. Sitä ennen taas oli parin viikon tauko. Siis treeniä kaiken kaikkiaan tosi vähän ja oli kiva päästä treenaamaan. :)

Otin ensin Ukon, ettei se joudu odottamaan kylmässä, Jerikoa moinen ei kovasti haittaa.. ;) Tehtiin ensin Ukon kanssa seuraamista ja ai himskatti, kun se on nyt hyvää!! :)) Tykkään ihan sikana! Häntä heiluu korkeella, kontakti on koko ajan hyvä, paikka pysyy hyvänä, riittävän tiivis, mutta ei painakaan. Ja täyskäännöksissä Ukko käyttää kroppaa tosi hyvin, paremmin kuin Jeriko! Siis aivan loistavaa, varsinkin lähtökohtiin nähden! :D Kyllä olen tyytyväinen! :)

Sitten noutoa 650 gramman kapulalla. Joskus viime kesänä yksittäisen kerran oon tätä tehnyt, mutta nyt vaan suoraan nouto ja hienosti meni. Palautusasento on vaan edelleen kesken ja epävarma. Luoksetulossa sama ongelma, mutta enää ei ole mitään hiipimistä vaan tulee jo ihan kohtuullisella vauhdilla. Loppuasento pitää hinkata valmiiksi ja kyllä se vauhtikin sieltä tulee. :) Lopuksi Ukko sai vielä harjoitella ensimmäistä kertaa eteenmenoa. Ensin laitoin sinisen pallon kentän päähän ja lähetin Ukon n. 25 metristä, eipä tässä mitään ongelmaa, helppo homma. Toisella kertaa laitoin lumeen keltaisen pallon, joka ei tietty näy niin kauaksi ja lähetin n. 40 metrin päästä. Aivan upeesti Ukko eteni suoraan kentän laitaan, olin vaan epähuomiossa lähettänyt hieman sivusta, ettei palkka löytynytkään siitä heti, mutta hieno. Etenemisen kanssa ei mitään ongelmaa. Tästä se lähtee. :)

Sitten Jerikon vuoro. Seuraamista tehtiin ja halusin hinkata erityisesti täyskäännöksiä. Pidemmän seuraamispätkän päätteeksi, kuten tottiskaavion pitkä suora, Jerikon käännös käy vähän löysäksi, ei enää keskity siihen ihan niin hyvin kuin parin askeleen jälkeen. Hinkkailin sitä, mutta en nyt ihan täydellistä suoritusta saanut Jerikolta ongittua, vaikka sitten paikallaan pystyy vauhdikkaastikin pyörimään mukana. Mutta siis treeniä vaatii, koska haluan niistä käännöksistä voimakkaat ja aktiiviset. ;) Sitten jäävät, hienosti meni kaikki oikein, jotain hyötyä tokosta vai menikö peräti paremmin..? :D

Luoksetulo seisomasta taisi olla ensimmäinen laatuaan. Ihan ok vauhti, aivan aavistuksen vinoon meinas tulla, en tiedä huomasko kauempaa, mutta itse kiinnitin huomiota. Sitten maahanmeno ja siitä luoksetulo, joka oli jo tosi hyvä ja voimakas. En sano täydellinen, mutta alkaa oleman jo todella lähellä tavoitettani. :) Tasamaanoutoon lähtö on nyt todella voimakas ja Jeriko tarttuu kapulaan aivan erilaisella asenteella kuin aiemmin. Tykkään. :) Palautuskin nyt aikas hyvällä vauhdilla, mutta kyllä siihen vielä on varaa parantaakin. Sitten vielä loppuun eteenmeno, mikä oli oikein bueno. :)

Hitsi, kun on kiva tottistella! Nimenomaan tottistella, ei tokoilla. ;) Mulla on hirvee draivi päällä ja jälkeäkin olisin vielä halunnut pojille tehdä. Mietin tässä, että pitäiskö käydä kuitenkin tekemässä lumijäljet vaikka lunta onkin kauttaaltaan jo vähän..? Olisi kuitenkin erilainen kokemus ja loisi omanlaisensa haasteensa = hyvää treeniä.. En siis vaan millään malttais jättää jälkeä talvitauolle vielä. Ennenkuulumatonta! :D

perjantai 29. marraskuuta 2013

Päivystyskeikkaa

Eilisillan aikana mun huoli Ukosta kasvoi pikku hiljaa. Hetkittäin Ukko liikuskeli suhteellisen normaalisti pää ja korvat pystyssä, mutta sitten taas hetken päästä makasi aivan vetämättömänä lattialla. Erityisen suuren huolestumisen sysäs hereille, kun käytiin nopsaan saunassa ja sieltä tullessa Ukko makas lattialla ihan lötkönä eikä meinannut kutsumalla nousta ylös, vaan piti vähän töniä, että nousi. :( Parit konsultaatiopuhelut soiteltuani tulin siihen tulokseen, etten voi olla viemättä Ukkoa päivystykseen. Tampereen Tuhatjalkaan en Ukkoa halunnut viedä, joten niinpä lähdettiin Hattulaan Vethausiin. Tuija lähti mukaan seuraksi ja tueksi, hädässä ystävä tunnetaan. :)

Koska en ollut Univetistä saanut röntgenkuvia mukaani, otettiin Vethausissa uudet. Aiemmin päivällä näkyneet ilmakuplat oli yhdistyneet isommaksi ilmatäyteiseksi alueeksi ohut- ja paksusuolen rajamaastossa, mutta tämäkään määrä ei vielä tukokseen viitannut selkeästi. Eläinlääkäri kuitenkin kiinnitti huomiota Ukon mahalaukkuun, jonka poimutus jo sivukuvassa näkyy poikkeavina viivoina kylkiluiden alla, mutta etukuvassa näkyy oikein selkeästi paksuuntunut mahan limakalvo ja poimut. Normaalitilanteessa mahasta ei siis erotu limakalvoa ollenkaan, vaan se on yksi vaalea köntti.



Lisäksi Ukosta otettiin vähän laajemmin verikokeita, joissa näkyi hieman koholla oleva CRP eli tulehdusarvo sekä matala AFOS (erityisesti sappiteihin ja luustoon liittyvä arvo, nyt ehkä matala puhtaasti paastoamisen vuoksi), muuten maksakokeet ja muut normaalit. Tämän perusteella diagnoosi kääntyikin sitten mahalaukun tulehdukseen eli gastriittiin. Itse en ole taudista koirilla tiennytkään, enkä varsinkaan kuinka vakavasti taudista on kyse, ennen kuin tutuilta kuulin jälkikäteen! Hui sentään! :( Ukko jäi sitten yöksi Vethausiin suonensisäiseen nesteytykseen sekä sai suoneen antibioottia, kipulääkettä, pahoinvointilääkettä sekä mahansuojalääkettä. Minut passitettiin kotiin nukkumaan.

Aamulla tuli odotettu soitto Hattulasta. Ukko oli virkistynyt yön aikana huomattavasti, oli syönyt jo pieniä määriä ruokaa hyvällä ruokahalulla, käynyt ulkona hoitajien kanssa, heilutellut häntää ja ollut kaikin puolen "aivan eri koira" eläinlääkärin sanoin. Voin sanoa, että oli musiikkia mun korville. :)
Vierasesinettä suolistossa ei periaatteessa edelleenkään voi poissulkea ilman varjoainekuvausta, mutta Ukon mahan ollessa noin ärtyneessä tilassa en halua alkaa sinne mitään varjoaineita tunkemaan. Eläinlääkäri oli samaa mieltä. Koiran vointi kertoo ja nyt kun Ukon vointi on noin selvästi parempi ja syödyt ruuat on pysynyt hyvin sisällä, on vierasesine erittäin epätodennäköinen.

Sitten ajelin Ukkoa hakemaan, mutta matkalla 2 km ennen Vethausia ehdin vielä ottaa ylinopeussakotkin poliisilta. Enpä kyllä tarkoituksella kaahannut, enkä onneksi niin lujaa mennyt, että pelkällä rikesakolla selvittiin, mutta en vaan siinä mielentilassa oikein tarkkaan katsonut nopeusrajoituksia.. Hups. Niin kuin eläinlääkärilaksu ei olisi ollut jo riittävän iso. :D Mutta onneksi on vakuutus!

Nyt ollaan sitten oltu kotona jo muutama tunti ja käyty pihallakin välissä. Ukko on selvästi parempi vointinen, ei ollenkaan niin väsynyt ja liikuskelee ihan normaalisti. Syönyt on pariin otteeseen pienen määrän ruokaa ihan hyvällä ruokahalulla. Eli kai sitä voi jo huokaista helpotuksesta, että vältyttiin puukkoleikeiltä. Voin kertoa, että kotoa ajamaan lähtiessä ja asian konkretisoituessa, että Ukko tulee kotiin, tuli pienet helpotuksen kyyneleet silmiin. Kyllä sitä vaan niin huolissaan siitä oli, kun meni niin vetämättömäksi. :(

torstai 28. marraskuuta 2013

Suolitukos vai gastroenteriitti...?

Varasin tänään aamulla Ukolle eläinlääkäriajan Univetiin, kun Ukko ei edelleenkään syönyt ja oli tosi väsähtänyt ja apaattinen. Viimeistään huoli heräsi, kun en itse kuullut Ukolta suoliääniä ollenkaan ja heräsi todella itselle epäily suolitukoksesta.

Miltään perus mahataudilta toi ei kyllä vaikuta, kun Ukko on vaan kertaalleen oksentanut eilen, kun sain sen ihan vähän juomaan fitdogia. Ripuliakaan ei ole varsinaisesti tullut kuin kaksi kertaa, eilen ihan pelkkää vettä ja tänään kellertävää mönjää ihan vähän. Ei mitään kunnollista jatkuvasti ripulointia siis, enemmänkin niin ettei suolesta tule oikein mitään. Eikä Ukko siis ole syönyt tiistai-aamun jälkeen, juomisetkin ihan minimissä. :(

Eläinlääkärissä Ukosta otettin mahasta sivukuva ja etukuva selällään maaten. Kuvissa näkyi hieman epänormaaleja pieniä ilmarakkuloita ohutsuolessa, mutta ei mitään selvää suolitukokseen viittaavaa isompaa ilmakertymää. Sen verran poikkeavia ne pienetkin oli, että ell niistä myös mainitsi ja sanoi, että tuo kuva ei sulje pois ainakaan mahalaukussa olevaa röntgennegatiivista vierasesinettä..

Gastroenteriitti eli suolistotulehdus eli mahatauti -ajatuksella nyt kuitenkin lähdettiin liikkeelle. Ukko sai keittosuolaa nahan alle, kun oli jo sen verran kuiva, sekä pahoinvointilääkettä. Kotiin mukaan Hill'sin mahaystävällistä ruokaa. Ukko oli todella reipas eläinlääkärissä, makoili tippakanyyli niskassaan eikä kuvienkaan otossa ongelmaa ilman rauhoituksia. Tosin, olihan Ukko niin väsähtänyt, että siihen sekä henkilökunta, että puolituttu kiinnitti huomiota.. :(

Autoon Ukkoa ottaessa Ukko vaikutti vähän virkeämmältä, joi vähän vettä kupistakin. Kotona olen kuitenkin saanut Ukon syömään vain ruokalusikallisen tätä purkkiruokaa, jota Jeriko himoitsee aivan hulluna, ei vaan uppoa Ukkoon.. Ukko on edelleen tosi apaattinen, nukkuu vaan. Alkaa tuntumaan, että ehkä se hetkellinen virkistyminen olikin vaan mun toiveajattelua.. Itsellä vielä kummittelee takaraivossa se mahdollinen suolitukos. Ell kanssa sovittiinkin, että jos vointi huononee, jos ei ruoka pysy sisällä tmv, niin sitten otetaan huomenna varjoainekuvat. Nyt sitten ei varmaan saa yöllä untakaan, kun miettii koko ajan Ukon vointia.. Pitäkää peukkuja, ettei Ukolla ole mitään vakavampaa ja selvittäis vaan säikähdyksellä! :(

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Ilon ja huolen aiheita

Eilen päästiin ensimmäistä kertaa varsinaisessa ryhmässä aloituksen jälkeen Markon treeneihin ProCaniksella ja oli kyllä odottamisen arvoista! :) Marko oli tehnyt tosi kivan ja sopivan kinkkisen radan, jossa teemana päällejuoksut ja saksalaiset. Radalla yhdessä kohtaa kolme hyppyä rinnakkain, joilla tehtiin vaihtelevasti päällejuoksut, välistävedot ja saksalainenkin. Toinen kolmen hypyn sarja taas peräkkäin epäsuorassa linjassa niin, että niille tehtiin jokaiselle saksalainen. :)  Tarkoitus oli hakea koiran sietorajaa tässä, että kuinka rohkeasti ohjaaja voi edetä esteillä niin että koira edelleen suorittaa hypyt taakse jäädessään.

Jerikon sietorajaa ei nyt sitten vaan tällä sarjalla löydetty, vaan Jeriko suoritti saksalaiset vaikka irtosin jopa viitisen metriä edelle. Nopeasti vaan näytin takaakierron ja lähdin jo samalla siivekkeen ohi etenemään, toki pidin katseen ja ohjauksen päällä. ;) Ja Jeriko teki työtä käskettyä joka kerta erehtymättä. Muutenkin rata meni aivan huippuhyvin, mutta myös kehittämisen paikkoja tietenkin löytyi. Viskileikkauskin tehtiin yhteen kohtaan ja siinä mulla turhaan kädet lensi. Vaikka onnistui ekallakin kerralla heti hyvin, niin kun pidin kädet rauhassa niin viskileikkauskin oli todella nätti. :) Välistävedoissa sain keskittyä enemmän hartioilla ohjaamiseen ja toisaalta siihen, että pistän tossua toisen eteen. Lopun muurin vastakäännöksellä meinas jalat mennä aina välillä solmuun vauhdissa, vaikkakin Jeriko siitä huolimatta luki esteen ihan hyvin. Ilman vauhtia tehtynä jalatkin oli kuitenkin paremmin hallinnassa ja sain ohjaavan käden ja jalan paremmin yhteispeliin, jolloin Jerikonkin käännös tosi rauhallinen ja siisti. :)

Tuo jalkojen hallinta valsseissa/vastakäännöksissä/jne. on kyllä varmasti yksi mun suurimpia kehittämisalueita. Marko siitä mulle Ukon kanssa irtotunnilla ollessa jo joskus aiemmin sanoi, kun Ukkopa ei sitten niin varmasti luekaan esteitä jos jalat tekee toista ja kädet toista. Tähän olen yrittänyt kiinnittää huomiota, mutta vauhdissa menee edelleen välillä vähän river danceksi, kuten Marko sanoi.. :D

Vedettiin Jerikon kanssa sellaisella tahdilla, että itsellä oli jalat aivan hapoilla lopuksi ja taisipa Jerikollakin vähän alkaa jalat painaa, kun ihan lopuksi alkoi rimoja vähän tippumaan. Siitä tuli sitten yksi hassu huomio kans, että Jeriko ei meinannut tehdä saksalasta, kun rima oli maassa. Ei jotenkin mieltänyt sitä enää suoritettavaksi esteeksi.. Mutta kun vaan itse jatkoin niin kuin rima olisi ylhäällä, niin tulihan Jeriko sitten tyhjienkin siivekkeiden läpi.. ;) Ihan hyvä treeni kyllä siinä, että kisaradoillakin voi joskus käydä noin eikä siihen yhteen pudonneeseen rimaan kannata kuitenkaan luovuttaa..

Ukon kanssa sitten päällejuoksut ja saksalaiset ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu. Ukko olisi tullut mun liikkeen mukana esteistä vaan ohi ja aluksi laitettiin verkkoa toisen siivekkeen eteen ohjaamaan. Kuitenkin saksalaisissa, kun pysähdyin vaan odottamaan ohjaus päällä, niin Ukko kyllä tarjosi hyppyä ja siitä pääsi kehumaan ja Ukolle alkoi selvästi herätä ajatus saksalaisista ja tehtiin kahta saksalaista peräkkäinkin. :) Ukko kuitenkin väsähti treeneissä tosi nopeasti. Ainahan Ukko on silleen tavallaan väsynyt aika nopeesti, siinä missä Jeriko painaa tahdon voimalla menemään lasittunut katse silmissä vaikka kuinka väsyttäis, niin Ukolla väsyminen (henkinen ja/tai fyysinen) näkyy heti siinä, että tekeminen laskee kuin lehmän häntä.

Nyt Ukko väsähti kyllä ehkä jopa poikkeavan nopeasti ja jäähdyttelylenkillä sain suorastaan vetää Ukkoa perässä. Ilta- eikä aamuruoka maistunut Ukolle (Jerikolla taas oli aivan älytön ruokahalu ja halus molemmilla kerroilla syödä Ukonkin ruuat! :D ), yöllä tuli löysää kakkaa vessaan ja tänään päivällä oli tullut matolle pari epämääräistä länttiä, joista ei oikein ottanut selvää oliko oksennusta vai ripulia. Lenkillä kävi selväksi, että Ukko on ihan vesiripulilla. :(

Mistäköhän moinen iski Ukkoon, kun ei Jerikolla ole ainakaan vielä (kop kop) ollut mitään oireita..? Voiko rankka fyysinen rasitus vaan tehdä tollasta? No, ehkä kuitenkin järkevämpi vaihtoehto on se, että Ukolla on nyt joku pöpö. Ukolle ei nyt vaan maistu mikään, raejuustokaan ei maistunut vaikka yleensä noi tykkää siitä ihan hulluna, enkä saanut oikein maitohappobakteeriakaan annettua kuin väkisin suuhun kaatamalla niin, että puolet tuli ehkä pihalle.. Ukko on nyt jotenkin tosi väsynytkin, ei ulkona yhtään jaksanut leikkiäkään ja ollut suorastaan apaattinen. :(( Toivotaan tosiaan, että menee pian ohi.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Toinen LUVA

Eilen piti olla alueellisen valkun treenit, mutta jäi sitten mun osalta väliin. Samoin jäi väliin suunnitellut jälkitreenit. :( Aamulla jotenkin kylkeä sängyssä kääntäessä iski aivan järkyttävä noidannuoli niskaan, en pystynyt päätä kääntämään yhtään mihinkään, saati sitten nostamaan, piti ihan käsillä auttaa. Onneksi sain lääkkeitä avuksi ja niinpä sitten vedinkin kunnon annokset särkylääkettä ja lihasrelaksantteja, nukuin päivällä pitkät päikkärit enkä tehnyt yhtään mitään. Tänään aamulla aloin olemaan sitten jo voiton puolella, niskaa pystyi kääntämään sivusuunnassa ihan ok, tietyt liikkeet edelleen sattui, mutta kisoihin oli päästävä! ;) Kesken kisojenkin piti välillä tankata särkylääkkeillä, mutta onneksi ne auttoi niinkin hyvin!

Ukon kanssa ensin kaksi rataa. Ensimmäisenä ratana Minna Räsäsen tekemä hyppyrata. Tosi kiva rata, ei voi muuta sanoa. Ja 2,5 viikon treenitauon jälkeen Ukko teki tosi hienosti töitä ja on nyt selvästi nostattanut vauhtia. Edelleenkin oli vähän sellainen hölköttelyn maku, Ukosta löytyy huomattavasti enemmänkin potkua, mutta tälläkin menolla etenemäksi ihan kelpo 4,24 m/s, aika -11,60. Niin ja joo, LUVA tuli, sijoitus 2.! :)


Toinen rata oli Johanna Wütrichin tekemä agilityrata. Tämäkin varsin kiva rata ja Ukolla hyvä meininki, joskaan ei ihan niin hyvä kuin edellisellä radalla. Etukäteen jännäsin keppejä, jotka oli radan lopussa mutkaputken ja yhden hypyn jälkeen. Pelkäsin, että Ukko paahtaisi niistä ohi. Niinpä sitten tein idioottimaisen virheen, jonka suhteen olen aikas pettynyt itseeni. :( Jarrutin Ukkoa tosi voimakkaasti ja myöhään ennen hyppyä, niin että vielä hyppyyn lähtiessä Ukko katsoi mua ja rima tuli alas. Kepit Ukko pujotteli virheettä ja hyvää sykettäkin alkoi löytyä, ja kaksi viimeistä hyppyä Ukko haki tosi hyvin vaikkei olleet linjalla! Ilman tuota mun puuttumista asiaan oltaisiin varmaan nykyään 2-luokassa. :( Jerikon kanssahan en oo koskaan tollasia hölmöyksiä tehnyt, vaan aina sitten vaan käskyttänyt keppejä ajoissa. Miksi siis en Ukollekin heti putkesta käskyttänyt keppejä? Harmittaa! Etenemä tällä radalla 4,08 m/s, aika -13,70.


Sitten käytiin kotona välissä, ruokaa naamariin, pieni lepo ja koiran vaihto ja uudelleen kisapaikalle. Ensimmäisenä Markku Kaukisen tekemä hyppyrata. Suunnittelin hyppysuoralle aika rohkean persjätön ja pidin kiinni siitä, että sitä yritän vaikka kukaan muu ei moiseen uskaltautunut. :D No, enhän mä sitten ehtinyt. Tai melkein ehdin. Jos olisin vaan tehnyt persjätön ajoissa valmiiksi, vaihtanut ohjauspuolen ennen kuin Jeriko ponnisti, olisi Jeriko saattanut ehtiä ymmärtää vaihtaa puolen ja persjättö olisi saattanut juuri ja juuri onnistua.. :D Nyt kuitenkin tämän seurauksena kaksi rimaa alas. Ensi kerralla juoksen vaan kovempaa ja teen persjätön rohkeammin. ;) Etenemä 4.40 m/s, aika -6,05.


Toisena sitten Jari Helinin tekemä agirata. Kaikki rimat 65 sentissä. Alun takaakierrättelyt tuotti vähän päänvaivaa, arvoin vielä rataantutustumisen jälkeen niistojen ja palkkovalssi-viskileikkauksen välillä, mutta niistot tuntui lämmitellessä toimivan paremmin, joten tein niillä. Hyvin lähti rata käyntiin, mutta joku hassu kömmähdys tai takajalkojen unohdus kävi Jerikolla renkaalla, kun takajaloilaan rikkoi renkaan. Puomin ylösmenolta kontaktivirhe, näähän on aina ollut vähän siinä ja tässä Jerikolla, mutta oli ensimmäinen kerta kun niistä todella tuli virhe. Loppua kohden rata meni tosi hyvin, kunnes sitten keinulla Jeriko vapautti itsensä vähän liian aikaisin, olin myöhässä enkä juossut riittävän vahvasti päälle ja takaakierto tokavikalla esteellä jäi tekemättä ja tästä HYL.


Kontaktit (siis alastulot) on nyt nopeutunut huomattavasti ja tämä kontakteilta "karkaaminen" on ollut tiedossa, että tulee varmaan jossain vaiheessa eteen. Olen kuitenkin halunnut keskittyä kerralla vain yhteen asiaan, mikä tähän mennessä on ollut nopeus. Nyt sitten pitää pikku hiljaa alkaa harjoittelemaan myös kontakteilla pysymistä. ;) Niin ja putkijarruja pitäis kans treenailla, vähän nimittäin tolla ekalla radalla valui toi Jerikon käännös.. ;D

Kivat kisat oli ja eritysen tyytyväinen olen Ukon kasvaneeseen vauhtiin. Ukon liikkuminen ja hyppääminen on kyllä niin ihanan vaivatonta, että sitä on ilo katsella. :) Sitten kun varmuus vielä kasvaa Ukko varmasti lähtee ihan tosissaan tykittämään, ja silloin mulle taitaa tulla "vähän kiire". ;)

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pohdintaa

Päivitykset on vähän jäänyt, kun olen ollut kaksi viimeistä viikkoa Seinäjoella. Maanantaina ennen lähtöä treenasin kyllä poikien kanssa, mutta päivittäminen sitten jäi.

Käytiin tossa Linnainmaan koulun kentällä treenaamassa, Jerikolle pk-tottista ja Ukolle tokoa. Halusin Jerikon kanssa tehdä eteenmenon niin, että jätän eteenmeno palkan kentän laitaan poikittaissuunnassa, koska pituus riittää niinkin ihan hyvin ja toisaalta saa vähän vaihtelua treeniin ettei käy vahingossa niin, että osaa vain yhteen suuntaan mennä. Tehtiin sitten välissä seuraamista, jossa melko lyhyitä pätkiä ja vireennostoa. Jäävät nopsaan kertaalleen ja sitten luoksetulo, jossa nyt oli vauhtia ja voimaa jo huomattavasti enemmän ja alkoi näyttämään jo suurin piirtein siltä mitä haluankin. Toki vielä hiotaan. ;) Noudon palautuksessa oli nyt tosi hyvä draivi. Eteenmenossa lähti tosi hyvin eteen oikeaan suuntaan, aivan aavistuksen lopusta tuli vino ja päätyi noin 5 metriä sivuun palkasta kentän laitaan, mutta ei mielestäni ollenkaan paha. Tein vielä toisen perään ja se oli tikkusuora. Hyvältä näyttää ja näillä jatketaan. :)

Ukon kanssa tosiaan tokoa. Pikkaisen seuraamista joka oli kyllä ihan hyvää. Luoksetulon istumaan jätössä meinas koko ajan painua maahan, joutui oikein asiaa hinkkaamaan. Samoin liikkeestä seisomisessa meinas valua maahan ja sitä piti hioa. Eikä kahta ilman kolmatta, joten luoksetulossa, kun siihen asti päästiin, Ukko kirjaimellisesti hiipi kohti. Eikä meinannut millään saada vauhtia, joutui antamaan useampia lisäkäskyjä. Kirsikkana kakun päällä vielä armoton jähmiminen kaukkareiden istumaannousussa...

Aloin sitten ihan miettimään. Jos tokoa Ukon kanssa tosissaan haluaisi tehdä, niin töitä olisi edessä vaikka ja kuinka. Olenko sitten valmis sellaiseen, kun en itse asiassa oikeastaan nauti tokosta? Enpä oikeestaan.. ;) Sen sijaan mulla on jälkimotivaatio aivan huippulukemissa ja Ukkokin edistyy nyt niin huikeesti, että voisin aivan hyvin ajatella sen olevan koevalmis alkukesästä. Niinpä motivaatio suuntautuu tokon sijaan luontaisesti vahvasti pk-tottikseen ja bh-kokeeseen valmistautumiseen.

Olen siis päättänyt jättää tokon todella taka-alalle ja treenata Ukon kanssa BH-koetta sekä pk-tottiksia varten ihan tositarkoituksessa niin, että olis toivon mukaan mahkuja korkata jälkikokeet ensi kesänä Ukonkin kanssa. Tokoa voidaan tehdä aina silloin tällöin vähän niin kuin kokeiluluontoisesti innostaisko sitä treenailla, mutta kyllä nyt motivaation suuntautuminen pk-puolelle on todella selvä.

On jotenkin oikein hyvä mieli, kun on saanut näin selvän linjauksen tehtyä, että mikä mua oikeasti motivoi. :) Luulen, että pk-tottiksen liikkeet on muutenkin Ukolle parempia, kun aina on selvä että tehdään täysillä, eikä sitten ehkä niin ole vaaraa jähmimiselle. Ja virettähän nyt lähdetään sitten Ukonkin kanssa rakentamaan. Jälkimetsälle ja esineruutuun on myös intoa päästä, onneksi lumet tuli ja meni, joten huomenna taas metsään olis tarkoitus mennä ennen agsatreenejä. Ukko on kyllä osoittanut niin hyvää luontaista taipumusta jäljestämiseen ja nenän käyttöön, että kun nyt olen itsekin taas jo kokenempi opettamaan jäljestystä, niin odotan innolla ensi kevättä, kun on näinkin selvät suunnitelmat. :)))

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

BILEET!!!!

Olen ollut koko viikon Seinäjoella opiskelujen puolesta ja perjantaina tulin kotiin. Pojat on olleet siis kotona Matin kanssa ja treenitauolla. Ekat pari päivää Jeriko oli kuulemma maannut eteisessä mua odottamassa, mutta reipastunut sitten. Sydämestä riipaiseen, että joudun vielä ensi viikoksi jättämään pojat kotiin.

Eilen eli lauantaina oli sitten "iso päivä", Jerikon TVA-bileet. Emmi ja Keena (Jerikon sisko) tulivat meille jo puolen päivän jälkeen ja ehdittiin siinä käymään lenkillä ja treenaamassa ennen juhlia. Hauska oli kyllä katsoa Keenaa, kun on se niin Jerikon näköinen, samanlainen ilme aina naamalla ja kuulostaakin samalta, ihan samasta puusta on veistetty vaikka Keena toki hieman Jerikoa vilkkaampi onkin. :) Piti ottaa Jerikosta ja Keenasta oikein potretti ulkona kunnon valaistuksessa, mutta kameran muistikortti unohtuikin sisälle ja Emmillä oli jo kiire lähteä, joten nämä kuvat jäi sitten ainoiksi sisaruksista. :(


Veikeilijät ;)

Naurunaamat. :)

Ukko teki ensin hieman seuraamista, välillä meinaa edistää eikä keskity ihan 100%, mutta nykyään voin Ukolta jo vaatia kunnollista työskentelyä ja sen sieltä sitten saankin. Kivasti Ukko tekee kyllä. :) Sitten otettiin noutoa ja noudon luovutusasentoa hinkattiin ensin niin, että annoin kapulan edestä Ukolle suuhun ja peruutin vähän, sitten kokonaisena liikkeenä. Vähän joudun peruuttamaan lopuksi ohjatakseni Ukon eteen istumaan ja kerran Ukko hyppäs kapulan kanssa suoraan syliin, mutta kyllä se sieltä tulee. :D Jääviä parit ja luoksetulo kertaalleen.

Jeriko teki nyt tottista. Seuraamisessa oli tosi hyvä vire ja silti Jeriko oli aivan hiljaa, selvästi nyt treenitauon jälkeen kuitenkin motivaatio tekemiseen oli korkeella! ;) Sitten jäävät ja luoksetulo, mikä näin ekaa kertaa treenikentällä otettuna oli vähän tokomainen rauhallisempi laukka, mutta varmasti treenin myötä myös kentälle saadaan sama raivoisa luoksetulo kuin mitä lenkeillä on nyt nähty. Eteenmenopalkaksi jätin frisbeen valmiiksi kentän laidan yli. Seuraamisessa Jeriko meinas vähän keulia ja pientä yninääkin meinas vähän päästä. Vaadin kuitenkin kunnollisen seuraamisen ja siitä lähetys eteen, mikä olikin sitten todella vauhdikas ja tikkusuora. :) Onhan eteenmeno ollut aina Jeriko suosikkeja ja vahvuuksia. :) Tasamaanoutoa vielä 650 grammaisella kapulalla pari kertaa, kun aattelin nyt alkuun ottaa sillä vaikka seuraavan kerran tehdäänkin tasamaanouto 1 kg kapulalla. ;) Jeriko kyllä todella tykkää noutaa noita isompia kapuloita, palautukseen inasen enemmän voimaa saisi olla ja sitä kyllä treenataankin siihen. Nyt unohdetaan kaikki tokohissuttelut ja pistetään iso vaihde silmään joka liikkeessä. ;)

Juhlissa oli mukana ihmisvieraiden lisäksi Jerikolla sukulaisia kylässä, kun paikalla oli Keena sekä Anitan koirat Kira, Ilona ja Elvi (no joo, Elvi ei oo sukua). Jeriko oli kyllä aikas ihastuksissaan siskostaan, joten taitaa tuo Keena pian niitä juoksujaan aloitella. ;)
Jeriko sai ison kasan lahjoja, iso kiitos niistä kaikille! :)


Pitihän juhlien isännällä itselläänkin olla oma kalja, jonka Hanna L. oli jostain löytänyt. Tosi hauska juttu ja maistui Jerikolle ihan sika hyvin! :) Tästä lähtien kaikissa koirabileissä pitää tarjoilla koirien omaa kaljaa. Voisipa sitä käyttää kisoissakin nesteytykseen, kun kerta noin hyvin maistui, voisi ehkä herättää kuitenkin kysymyksiä jos radan jälkeen tollasen korkkais... ;)



Bileet koiralaumassa ja ihmisten keskellä sujui oikein hyvin, hauskaa oli. Anita ja Emmi koirineen jäivät vielä yöksi. Emmi lähti aamupäivällä ajelemaan takaisin Turkuun ja me lähdettiin Anitan kanssa katsastamaan Kangasalle tulevan AB-leirin puitteita. Ihan kivaltahan leiripaikka näytti, maastoja oli hyvin ympärillä ja sinne sitten polkaistiin jäljet Jerikolle, Ukolle ja Elville. Tuuli puhalsi oikein kunnolla ja oli lähellä kaatanut puunkin talon/piharakennuksen päälle, mutta hienosti kaikki jäljesti. Omista pojista täytyy sanoa, että tuntuu että pojat jäljesti erityisen syvällä nenällä ja tarkasti tuulessa.

Ukolle ensin noin 450 metriä pitkä jälki jolla kolme keppiä, vanheta ehti reilu puoli tuntia. En tosiaan ollut muistanut leikata keppejä etukäteen ja kaapista kotoa löytyi vain 7 kuivaa keppiä, jotka pojille jaoin. Ukolle tein ekaa kertaa pienen lähetyksen jäljelle n. 5 metrin päästä ja tokihan tolta matkalta hyvin löytyi. Ukko lähti sitten jäljestämään vauhdikkaasti, mutta todella tarkasti jäljen päällä. Ensimmäinen keppi nousi nopeasti, sitten pian jo toinen. Loppu jäljestä olin itse vähän epävarma oliko Ukko koko ajan jäljen päällä, mutta kyllä se ilmeisesti oli ja kolmaskin keppi löytyi hienosti. Kaiken kaikkiaan jäljellä oli viisi kulmaa, jotka Ukko selvitti hienosti.

Jerikon jälki oli reilu 600 metriä pitkä. Janan kohdalla tuli jo vähän mulla tallatessa ongelmia, kun olin unohtanut merkit kotiin ja yritin käyttää merkkinä punottua narulelua. No enhän sitten jäljeltä erottanut alkuunkaan missä lähetyspaikan merkkini oli ja ajauduinkin turhan kauaksi sieltä, kun tarkoitus oli tehdä helppo jälki. Ensimmäisen kepin jätin melko nopeasti vaikka en ollut varma oliko se linjan jälkeen, vai jopa ennen. Halusin kuitenkin palkata Jerikon oikeasti suunnasta mahdollisimman nopeasti. Loppujäljestä tuli tie vastaan, kun matkaa oli vasta noin 400 metriä. Päätin sitten vielä ylittää leveän polun ja jatkaa jälkeä toisella puolella, mihin jäi viimeinen keppi. Siinä välissä sitten kyseistä polkua pitkin ehti tulla ainakin yksi juoksija ja pyöräilijä, mahdollisesti myös koiran ulkoiluttaja (sitä emme nähneet kunnolla mistä hän tuli, mutta mahdollisesti sieltä). Helppo jälki, ehe hehe......?

No, mutta ei kun jälkeä ajamaan, ehti vanheta reilun tunnin. Lähetyksessä janalla Jeriko hieman kiehui ja haukahteli, rauhoittelin hieman ja sitten lähetys ja Jeriko lähti uppoamaan janaa eteenpäin ja nosti jäljen mun arvion mukaan noin. 40 metriä lähtyspisteeltä. Anita kyllä sanoi, että eihän noin pitkää janaa ole missään kokeessa, en sitten tiedä arvioinko itse vaan väärin. :D Mutta hyvin meni ja se on pääasia, ainoastaan pientä parin metrin erkanemista luotisuoralta tapahtui, mutta jotenkin Jeriko osasi korjatakin linjansa takaisin siihen ja tosi hienosti tuli suoralla linjalla jäljelle. Jälki nousi nyt oikeaan suuntaan ja mun laittaman ensimmäinen keppi oli aivan täydellisesti sijoittuneena n. 30 metriä janan jälkeen. Huh. :D

Ja sitten mentiinkin jälkeä kuin veturin perässä, tasaisella reippaalla tahdilla, mutta todella tarkasti ja ilman yhtään suurempaa tarkastelua, kulmat joko täysin tikkusuorasti tai korkeintaan muutaman metrin kieppaisuilla. Kepit nousi hienosti. Polun ylitykseen tullessa Jeriko hiljensi vauhtiaan automaattisesti, otti oikein syvällä nenällä ja rauhallisesti hetkeäkään epäröimättä ylityksen (n. 2 metriä leveä) ja nosti sitten taas metsän puolella tahtiaan. Viimeinen keppi kyllä jumittui suuhun ja Jeriko olisi vaan jatkanut eteenpäin kertomatta kepistä mulle sen tarkemmin mitään. ;)
Aivan älyttömän tyytyväinen olin molempien poikien työskentelyyn, taas oli hieman haastavat olosuhteet, mutta ne ei häirinneet poikia yhtään. Jeriko on kyllä huikeen hyvä jälkikoira jo, ihan ihaillen saa tarpoa sen perässä, kun se niin itsevarmasti ja määrätietoisesti painaa eteenpäin. :)

Juhlan kunniaksi mun veljen vaimon sisko teki Jerikosta hienon videon, iso kiitos Satu Mattilalle! :)
Jeriko ei ole täydellinen, mutta kuitenkin niin täydellinen mulle. *miljoona sydäntä*

http://vimeo.com/79568669

lauantai 9. marraskuuta 2013

Läpi vaikka harmaan kiven

Treenit on jatkunut meillä ehkä hieman normaalia rauhallisempaan tahtiin tällä viikolla. Tiistaina myrsky runteli Mouhijärveä sen verran, että sähköt oli poikki koko pitäjästä ja niin ollen treenit peruttu. :( Keskiviikkona Ylökkin treeneissä keskityin molempien kanssa kontakteihin, tehtiin niitä pelkästään ja ketjutettuna muutaman esteen kanssa. Jeriko teki puomia aivan sika hyvin ja nopeesti, perässä ei enää ollenkaan pysynyt vaikka kuinka yritti itsekin juosta! Samoin keinu ja A:n kontaktit tosi upeita, selvästi kehittynyt! :) Ukko teki myös kontakteja hienosti, mutta huomas kyllä Ukon kanssa, että väsyy nopeesti vaikka tehtiin tosi lyhyissä pätkissä. Viimeinen puomi oli kuitenkin liikaa, kun oli selvästi hitaampi. Keinulla Ukko on myös hieman varovainen, mutta kyllä se siitä. A:n kontaktista mulla ei ole valitettavaa. ;)

Torstaina wuffin vuorolla tehtiin hyppytekniikkaa. Olin alkuviikosta jo katsellut Jerikon viikonlopun tokovideoita sillä silmällä, että on vähän jumissa ja niinpä hieroin ja venyttelin kahtena iltana, oikealla takana tosiaan etureisu jumissa, mutta aukes kyllä hyvin. Silti tässä hyppytekniikkaa tehdessä taisi vähän kuitenkin vielä näkyä, kun oli takaosa hieman jäykän oloinen.. Ukko tekee kyllä hyppytekniikkaa ihan huikeen hyvin ja ihanan rennolla tekniikalla. Ainut, että yhdessä välissä jäi aivan totaalisen jumiin edessä olevaan palkkapalloon ja hiipi matalien rimojen yli. :D Saatiin se silmäjumikin sitten aukaistua ja taas mentiin sarja nopeaan tahtiin, mutta oli se kyllä hassu, kun meni hiipien kuin hidastetussa filmissä matalan riman yli ja naama kiinni korkeempaan okseriin ja sitten hyppäs sen siitä paikoiltaan. :D Kyllä sillä sitä silmää on!

Tänään sain nukkua ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan niin, etten laittanut kelloa soimaan. Siis oikeesti, en muista koska viimeksi olisi ollut tällainen aamu, kun aina on ollut kisoja tai sitten päivystyksiä. No, en mä sitten kuitenkaan kauheesti kahdeksaa pidempään osannut nukkua ja Ukkokin kävi herättelemässä. Luksusta silti. :D

Aamupäivällä kävin sitten tallaamassa pojille jäljet. Ennen kuin pojat pääsi jälkiä ajamaan kävin hakemassa Matin kyytiin, ostettiin synttärikakku ja tultiin takaisin metsään. Matin sain siis houkuteltua seuraksi. ;) Ukon jälki vanheni reilun tunnin ja se ajettiin ensin. Ukon jälki oli n. 500 metriä pitkä, nameja yksi siellä toinen täällä, neljä keppiä. Ukko lähti innokkaana ja hyvin jäljestämään, vähän oli kyllä epätarkkuutta ja vauhtia liikaa, mutta hyvin itse tarkisteli ja selvitti jäljen. Kyllä se siitä sitten rauhoittuu kokemuksen myötä. Eka keppi jäi, mutta muut nousi hienosti. Lisäksi Ukon jäljellä oli vähän haastavampia juttujakin, kaksi kapean vesiojan ylitystä, jotka sujui tosi hienosti, pari nousua kalliolle joista toisessa pientä haparointia, mutta toinen hyvin. Lisäksi yhden leveämmän hakkuualueelle vievän metsätien ylitys, jossa vähän enemmän tarkistelua, sekä kapeamman polun ylitys, joka meni hienosti. Siis vauhti vaan kun vähän rauhoittuu, niin sitten on hyvä. Oikein hieno suoritus Ukolta tällä treenimäärällä! Alkaa tässä heräilemään taas eräänlaisia ajatuksia... ;)

Jerikolle oli tarkoitus tallata kilsan jälki samoihin maastoihin, missä joskus viime kesänä eksyin kallioille seikkailemaan. Tiedossa oli siis hieman haastavampaa maastoa, mutta nyt tiesin kuitenkin ennakoida paremmin suunnilla sitä, että menin pois päin kallioista. Jotenkin kuitenkin siinä vähän suuntavaisto ja arviointikyky petti vaikka oli sports trackerikin päällä, ja jälki tuli maaliinsa "liian aikaisin". Pituutta tuli hieman vajaa 900 metriä ja viisi keppiä, kaksi viimeistä aika lyhyillä välimatkoilla. Jerikon jälkimaastoon mahtui vähän kaikenlaista, alkupätkä oli fyysisesti aika rankka, paljon nousuja kallioilla (joilla siis kuitenkin kiersin alkumatkasta ja sitten kaarsin pois), välillä melkein paljasta kalliota ja välillä sitten ihan kosteaa varvikkoa. Kun tultiin sitten takaisin Matin-haku-reissulta oli paikalla myös toinen auto, arvasin että harhajäljeä on tiedossa.

Janalta lähetyksessä Jeriko lähti polulle, joka meni viistosti oikealle. Tätä olin etukäteenkin miettinyt, että haastetta tuo se polku, mutta lopulta Jeriko irtosi polulta pois ja eteni kohti janaa hieman silleen "partioiden" siksakkia. Jäljelle tullessa nosti takajäljen ja Toivasen Hannan ohjeiden mukaan annoin nyt vaan jäljestää takajälkeä pois ja sitten hetkeksi autoon ja uusi lähetys. Nyt tietty eteneminen oli suoraviivaisempaa, kun olin itse kävellyt nyt janaa Jerikon perässä, mutta takajälki nousi taas! Olisi pitänyt varmaan antaa Jerikon mennä taas sitä loppuun ja pistää autoon, mutta en sitten raaskinut, kun halusin päästä jäljelle, jonka tiesin olevan jo itsessään rankka, enkä halunnut lannistaa Jerikoa. Kutsuin Jerikon sitten kokeenomaisesti takaisin mua kohti ja annoin nostaa jäljen oikeaan suuntaan.

Siitä alkoi sitten ihan hyvä ja tarkka jäljestäminen. Kallioiden nousut ynnä muut ei Jerikoa hämänneet, todella mainiosti meni tosi haastavassa maastossa. Sitten hieman alle puolessa välissä tultiin varvikkoon, jossa alkoi tarkistelu ja jälki meni Jerikolta selvästi hukkaan. Jäin sitten odottamaan ja annoin Jerikon etsiä, aika laajasti sitten hakikin ja etsiskeli, välillä vaikutti olevan jäljellä ja sitten taas luopui siitä. Sitten Jeriko alkoi selvästi tulla takaisin päin varvikkoa, nosti selvästi jäljen, jäljesti sitä hieman takaisin päin ja nosti kepin. En tiedä teinkö väärin antaessani Jerikon mennä takajälkeä, mutta tiesin varvikossa olevan kepin ja toivoin tavallaan, että Jeriko löytäisi sille, niin voisin sitten siinä kohtaa auttaa Jerikon oikeaan suuntaan. Kepin jälkeen sitten oikea suunta selvästi löytyikin ja jäljestys jatkui.

Noin 50 metrin jälkeen löytyi todennäköinen syy varvikossa pyörimiseen: kaksi ihmistä ja kaksi koiraa. Pariskunnalla oli siis berni ja kultsu siellä, irti siinä kohtaa kun heidät näin, mutta huikkasin, että ollaan tulossa jäljellä koiran kanssa, että viitsiikö ottaa hetkeksi kiinni. Jäljellä oleva terävä kulma tuli max 20 metrin päähän pariskunnan sen hetkisestä sijainnista, hieman Jeriko meinas häiriintyä vieraista isoista koirista, mutta kannustuksella selvitti kulman ja jatkettiin eteenpäin. Tämän jälkeen jossain välissä jäi yksi keppi nostamatta, voipi olla että Jeriko ei sitten halunnut ilmaista ja pysähtyä kun nämä koirat jäi selän taakse, mene ja tiedä.

Loppumatka kuitenkin tosi upeesti,  jopa loppumetrien pätkä jossa meinasin kävellä ristiin oman aiemman jälkeni päälle, kun polkua pitkin olin kuikuillut maastoa ennen jälkien tallaamista! Jälkeä tallatessa sitten vaan huomasin, että "hups, tossahan mä seisoskelin jossain vaiheessa" ja pikakäännös. En nyt ihan takuuseen mene etteikö jäljet olisi mennyt päällekkäinkin, väliä niille ei ainakaan jäänyt kahta metriä enempää! Tämän kohdan Jeriko kuitenkin selvitti huikean hyvin ja olen kokonaisuudessaan aivan älyttömän ylpee ja tyytyväinen Jerikon jäljestykseen. Huikean haastava jälki niin fyysisesti kuin henkisestikin kaikkine harhoineen ja häiriöineen, ja hienosti Jeriko jaksoi painaa eteenpäin. :)) Seuraava jälki saa sitten olla sellainen "helppo palauttava"! :D

lauantai 2. marraskuuta 2013

Yhdistysmestikset

Tänään lähdettiin ajelemaan Vantaalle rotuyhdistyksen mestiksiin.Tuija lähti onneksi mukaan seuraksi ja tueksi, niin ei tarvinnut yksin ajella ja kyllä siellä kisapaikalla itellä oli välillä ajatus niin hukassa, että Tuijan apu tuli todella tarpeeseen. Kiitos! :)

Ei olla nyt tosiaan treenailtu oikeestaan olleenkaan kahteen viikkoon, eilen kävin nopeasti lähinnä testaamassa mikä on tilanne ohjatun kanssa ja meni tosi hienosti. Enempää en tehnyt. Edeltävä treeni oli pari viikkoa sitten. Jotenkin kummasta tää tokomotivaatio hävinnyt Jerikon valioitumisen jälkeen... ;) Mutta tosiaan näihin kisoihin olin ilmoittanut ihan vaan sosiaalisena reissuna, kun lähdettiin samalla Anitaa moikkaamaan eikä tuloksilla nyt enää niin väliä ja tosihan se on, ettei treenaamatta voi kauheen ihmeellisiä tuloksia odottaa jos muut treenaa useita kertoja viikossa... :D Nähtiin paljon muitakin tuttuja, joten reissu oli tosi mukava. :)

Paikallaolot tuomaroi Pirkko Bellaoui. Koko kisat sujui muuten tosi jouhevasti ja kisat päättyi tunti aikataulusta edellä, mutta tässä kohtaa on pieni kritiikin paikka järjestelyistä. Paikallaolokehään kuljettiin ulkokautta ja oli vähän epäselvää koska pitäis olla valmiina, kun sitten yhtäkkiä huomasin vaan parin koirakon "kadonneen" mun vierestä, joiden tiesin olevan samassa ryhmässä. Kukaan ei ollut huudellut mitään tmv, mutta vähän hiipi epäilys mieleen ja valuin ulos ovista myös. No siellähän porukkaa oli jo jonossa ja mua huidottiin tulemaan kiireenvilkkaa omalle paikalle. Siitä sitten suoraan paikallaoloihin, hieman jännitti. Olisin toivonut, että joku kovaääninen olisi ihan kunnolla hallin puolella kajattanut kyseisen kehän vierellä, että paikallaolot alkaa (oltiin siis ekassa ryhmässä toinen koirakko) ja että pyydetään koirakkoja siirtymään ulos. No, pieni kritiikki vaan, tästä selvittiin, ja muuten oli todella hyvin järkätyt kisat. :)

Paikkaistuminen 10: Jännitti alun vuoksi, mutta hyvin pysyi.
Paikkamakuu 7,5: Tuplakäsky taas maahanmenoon. Oli nostanut kerran päänsä maasta häiriökävelyn aikana ja laskenut sitten takas, tästä lisävähennys.

Seuraavassa kehässä alkoi sitten yksilöliikkeet joita tuomaroi Carina Savander-Ranne.

Seuraaminen 8,5: Seuraaminen oli Jerikolta aikas hyvää, ei äännähtänyt kertaakaan, mutta vire oli hyvä. Yhdessä käännöksessä kun käveltiin melkein seinään kiinni Jeriko hämääntyi katsomaan yleisestä jotain, ja toisessa kohtaa käännöksen jälkeen perusasento jäi vinoksi. Muuten tosi hyvä. :) Pk:ta varten treenataan kyllä virettä lisää.. ;)

Luoksetulo 7: Vähän hitaammin tuli kuin aiemmin ja silti seisomaan pysähtyminen oli hieman aiempaa hitaampi.

Ruutu 8: Merkki oli taas hidas, mutta ruutuun lähti hyvin. Ennakoi maahanmenon, mutta tuli sieltä hyvin kutsusta seuraamaan. Tuomari mainitsi myös pistemenetyksen aiheeksi maan nuuhkaisun ja vinon asennon ruudussa.


Seuraavan kehän arvosteli taas Pirkko Bellaoui.

Zeta 6: Maahan-seiso-istu, ennalta aattelin että tämä on varmaan Jerikon kannalta paras mahdollinen järjestys, kun heikoin eli istuminen oli viimeisenä. Mutta istuminen jäi silti tekemättä, minkäs sille mahtaa, näitä sattuu. Tuomari mainitsi myös, että kävelen liian kaukana merkeistä..


Kaukkarit 7,5: Jättömaahanmenoon tuplakäsky. Muuten vaihdot tapahtui mielestäni virheettömällä tekniikalla, en ainakaan nähnyt Jerikon takajalkojen liikkuvan yhtään. Vauhdikkaammat vaihdot olisi ehkä toivonut..?

Tunnari 9: Nopeasti löytyi oma ja Jeriko lähti varmasti tuomaan, mutta pyöräytti kapulaa suussaan. Pirkko oli tosi tarkka näissä ja tarkisti ainakin kaikilta näkemiltäni koirakoilta tunnistuskapulan, että oliko tullut hampaan jälkiä. Ei ollut meillä liiaksi ja muuten Pirkko sanoi tykänneensä, että tosi hyvä liike.

Ohjattu nouto 8,5: Merkki oli vauhdikkaampi kuin aikaisemmin, mutta merkki jäi vielä vähän vajaaksi. Lisäksi huomasin itsekin heti lähettämisen jälkeen, että annoin aikas vahvan vartaloavun. Hups. :D

Metsku 9,5: Tästä Pirkko tykkäsi paljon, ainoastaan pieni kapulan kilinä suussa herätti huomiota. Itse tykkäisin, että palauttaisi vauhdikkaammin, mutta Pirkko ehkä sitten tykkää tuollaisesta rauhallisemmasta suoritustavasta...



Kokonaispisteet siis 259,5 ja sijoitus 9/23. Tässä seurassa ei tosiaan ajateltukaan kauheen hyvin sijoittuvamme ja itse asiassa kehien jälkeen aattelin, että kakkonen varmaan tulee, joten 1-tulos oli positiivinen ylläri. :) Nyt voi sitten hyvillä mielin kerätä tokokamat autosta pois ja tehdä jälkeä vielä sen minkä ehtii ja ensi keväänä keskittyä ihan täysin vaan siihen. Nyt tosiaan aletaan treenaamaan tottiksia ja Jerikolle niitä ajatellen korkeampaa virettä.

Tuomarit Pirkko Bellaoui ja Carina Savander-Ranne olivat tarkkoja, mutta mukavia ja ystävällisiä. Molemmat selittivät kehän jälkeen tarkkaan mistä pistevähennykset tuli. Pirkko erityisesti antoi kommentteja myös "tulevaa ajatellen", että mitä pitäisi korjata. Teki mieli sanoa, että ei me enää tokoilla tän jälkeen, mutta mitä turhaa: hymyilin vaan ja kiitin. ;)

Tällasissa ns. tiukoissa tuomareissa tykkään kyllä siitä, että heillä linja pysyy eikä vaihtele koirasta toiseen rodun tai minkään muun vuoksi. Sen sijaan ns. lepsuilla tuomareilla tuntuu linja usein elävän, jolloin "hyvät koirakot" saavat suhteessa enemmän sanktiota kuin joku aivan onnettomasti suoriutuva. Sellainen ärsyttää ainakin mua. Tänään oli hyvin oikeudenmukainen arvostelu, joten onnea menestyneille ja suorituksiinsa tyytyväisille! :)

Mua kyllä hämäsi, kun oman suorituksen jälkeen jäätiin katsomaan kehiä ja kun toinen kehä saatiin valmiiksi, niin sen valtasi hirvee määrä kilpailijoita, jotka alkoi treenaamaan siellä. Ja siellä pyöri varmaan 20 koiraa joita riehutettiin, niille naksuteltiin ja vinguteltiin leluja. Aika kohtuutonta mun mielestä niitä koirakoita kohtaan, jotka viereisessä kehässä vielä teki koesuoritustaan! Pirkko onneksi sitten sanoikin siitä vinkulelujen vinguttelusta, mutta olisi saanut mun mielestä häätää nämä treenaajat kokonaan tai joku järjestäjien puolelta olisi voinut puuttua tähän. Mun mielestä tosi epähuomaavaista ja itsekästä niitä kohtaan, joilla vielä koesuoritus oli kesken. :(

Tän viikon treeneistä en muuta nyt jaksa kirjoitella, mutta tiistaina oli treenit Mouhijärvellä ja meni oikein kivasti molemmilla, Ukolla hieman ongelmia saksalaisessa kun pitäisi mua kohti hypätä, mutta jos olin kunnolla pois alta, niin sujui paremmin. Keskiviikkona ei ollut treenejä. Torstaina käytiin wuf-hallilla tekemässä hyppytekniikkaa. Yhden harjoituksen olin jotenkin vahingossa unohtanut, joka itse asiassa olisi Jerikolle ehkä tärkein, eli ns. vauhdittoman korkeuden harjoitus, jossa yhden matalan hypyn jälkeen korkeampi okseri. Hyppyytin nyt Jerikoa tässä 60 cm muistaakseni, tekniikassa vielä hiottavaa. Sinänsä kyllä treeni meni tosi hyvin ja huomas, että pojat oli taas varmempia kun tehtiin lyhyeen aikaan toinen treeni. Oon ajatellut, että käytän noi wuf-hallin vuorot ihan puhtaasti hyppytekniikan ja pk-hypyn harjoitteluun, varsinaisia agilitytreenejä ei tarvita kolmea kertaa viikossa.. ;)