maanantai 29. elokuuta 2016

Paimennuksen EM-kisat

Perjantaina lähdin ajelemaan Juvalle aamupäivällä. Matka taittui yllättävän hyvin vaikka yksin ajelinkin ja olin aivan yllättynyt miten hyvin pääsi isoja teitä pitkin Lahden kautta ajellessa oikeastaan perille saakka. Maisemat oli myös upeita, on tää Suomi vaan kaunis maa. :)

Ajoin suoraan kisapaikalle, jonne olikin selkeitä opasteita ja paikan päällä parkkeerauksen ohjaus. Muutenkin kisajärjestelyt oli aivan huipun hienot ja paikalla mm. paikalla olleita "ulkopuolisia" katsojia huomioitiin järjestäjien puolesta selostamalla heille kilpailut kulkua ja sääntöjä. Katsomo oli pellolla pienessä rinteessä, joka luonnostaa loi hyvät näkyvyysolosuhteet kaikille.

Hienoja suorituksia sai kyllä seurata koko viikonlopun ajan. Erityisesti finaalipäivän tuplahaun ja sortteeraamisen seuraaminen oli todella jännittävää ja mielenkiintoista. Neljä parasta tekivät kyllä muhun erityisen suuren vaikutuksen. Loppuun asti hioitunut yhteistyö ja sekä ohjaajat että koirat käsitteli lampaita todella taitavasti. Koirat tiesi selvästi koko ajan mitä oltiin tekemässä ja hoiti oman puolensa todella hienosti. Upeeta. :)

Kisakatsomossa oltiin välissä virkeinä ja välillä pojat veti sikeitä. ;) Ukko myös etsi ja löysi myös kisapaikalta itselleen ainakin yhden uuden ystävän, joka olikin oikein kivan oloinen nuori mies sekin. :)




Ukko sai myös uuden täysin turhan pannan. Ihan vaan koska paimennuskuva. :P

Yövyttiin Kaislan ja Erikin luona ensin mökillä kisapaikan tuntumassa todella kauniissa järvimaisemissa ja sitten heidän kotonaan, jolloin myös päästiin rantasaunaan. Oli muuten varmaan eka kerta kun pääsin Saimaan rannalle. Taas sai kyllä olla tyytyväinen omiin koiriinsa, kun kolmesta eri taloudesta oli paikalla yhteensä seitsemän eri ikäistä urosta ja kolme eri ikäistä narttua, eikä  mitään ongelmia. Jeriko leikki kyttäily ja kaahausleikkejä Wollen ja Ilpon kanssa, ja Ukko oli muuten vaan kaikille mielin kielin. Nukuttin myös samassa tilassa eikä koiria tarvinnut toisistaan mitenkään eristää. On noi bortsut aikas helppoa noin niin kuin keskimäärinkin, mutta erityisen ylpeä olen toki omistani. ;)






Ukon kanssa tehtiin Kaislalla sunnuntai-aamuna pieni treeni. Treeniaitaus oli oikein hyvä, kun siinä oli mäkeä ja katvetta ja pystyin lähettämään Ukon kaarelle/flänkille niin ettei se nähnyt lähtiessään lampaita, ja kyllä vaan tuli laajoja kaaria näin! On se jännä kuinka paljon se maasto vaikuttaa tuohon Ukon jumittamiseen. Kotona laitumella, missä on kaikenlaista estetettä Ukko tekee todella laajoja kaaria hyvinkin pitkälle ilman ongelmia, mutta kisaradoilla kaaret on suppeita ja varsinkin lopustaan tiiviitä. Kaislalla pari kertaa Ukko jätti kuuntelematta lie downin ja sitten menin vaan torumaan ja otin Ukon tyynesti kokonaan pois lampailta hetkeksi. Tämän jälkeen Ukko todella kuunteli paremmin. En tiedä onko vain yllätysmomenttia, mutta tuo toimi myös Somerolla kun Marika tätä neuvoi kokeilemaan joku aika sitten ja näytti toimivan nytkin. Täytyy vaan katkaista se jumitus ja koska paimentaminen on se mitä Ukko todella haluaa tehdä, niin sen pois ottaminen siltä on myös hyvin selkeä viesti sille, ettei noin kannata tehdä toiste.

Tänään kerittiin lampaita ja saatiin kaikki uuhet ja karitsat kerittyä. Mulla oli täällä aiemminkin meillä käynyt keritsijä keritsemässä ja samalla opettamassa mua. Jotenkin tuntui, että multa ei onnistunut nyt homma yhtään niin hyvin kuin keväällä, kai noi viime vuoden karitsat on nyt kerännyt kesän aikana niin paljon massaa, kun tuntui ettei mulla mitenkään riittänyt papu jaloissa, että olisin saanut pidettyä ne paikoillaan. Keritsijä sitten keritsi valtaosan, mutta viimeisenä itse otin naapurin tammikuussa syntyneistä karitsoista yhden ja sen keritseminen meni taas tosi hyvin, kun se oli sopivan kokoinen! :D

Käytiin myös tottistreeneissä. Ukon kanssa tehtiin noudot ja luoksetulo ja ne meni hienosti. Sitten tehtiin vähän samaa kuin Jerikolle Kantoluodon tottisseminaarissa, eli seuraamisen paikan vahvistamista ja vasemman jalan seuraamista. Tajusin, että olen opettanut Ukolle perusasennon aivan liian eteen. Hyvä tässä vaiheessa huomata. :D No, korjaussarjaa tähän siis.

Jerikon kanssa tehtiin pientä pätkää seuraamista, henkilöryhmä ja ensin tasamaanouto, hyppy 80 cm ja sitten 90 cm ja sitten vinoeste. Kun saatiin pressueste paikalle tehtiin metrin hyppy ja Jeriko hyppäsi menosuunnan niin puhtaasti ja hyvin, että ihan huuli pyöreenä katsoin! En muista koska Jeriko olisi tottiskentällä hypännyt hypyn noin hyvin! Paluussa kyllä sitten mun "kannustaminen" taisi aiheuttaa Jerikolle hätäilyä ja kaatoi hypyn, mutta siitä ei näyttänyt tulevan suurempaa henkistä haaveria. 90 cm meni tämän jälkeen puhtaasti ja pienen tauon jälkeen metri taas menosuuntaan puhtaasti ja paluu aivan kevyellä ponnistuksella. Olin todella tyytyväinen! Ei ole aikoihin mennyt noin hyvin. :)) Tällä fiiliksellä on nyt kyllä hyvä sitten lähteä ensi viikonloppuna PK-piirinmestiksiin. :)

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Palveluskoira-Jeriko

Alkuviikko on mennyt taas palveluskoiralajien parissa. Maanantaina käytiin Nappiksen kanssa tekemässä jälkeä. Jerikolle tuli 970m jälki, jossa oli paljon kulmia ja maastokin antoi haasteita kuusikkoryteikköineen ja kaatuneiden puiden ylityksineen. Jana oli tehty noin maksimimissaan.

Jälkien vanhenemista odotellessa tehtiin esineruutu. Kolme esinettä, joista yksi pieni lompakko, lypsykumin kärki ja pieni lasten helistinlelu. Jeriko nosti jäljet aika hyvällä rutiinilla nopeasti, ei mitään suurempia ongelmia.

Jeriko eteni janalla hienosti, vähän puolen välin jälkeen viistotti, mutta koska hölkkäsin perässä ehti liinan mitassa mun janalta poistumatta nostamaan jäljen, joten en siihen puuttunut. Ja kun on tässä tullut opittua, ettei kannata alkaa puuttumaan, kun ei ole koskaan ennenkään puuttunut. ;) Jäljen suunnan tarkasti hienosti ja nosti jäljen oikeaan suuntaan eli oikealle. :)

Jeriko jäljesti tosi hienosti ja tarkasti, kulmat otti hyvin ja ainoastaan yhdessä kulmassa teki pienen pyörähdyksen. Kaikki kuusi keppiä Jeriko ilmaisi hienosti! :) Vähän kyllä meinasi usko jo loppua, kun kolme viimeistä keppiä olikin lopussa lyhyillä etäisyyksillä ja pitkä väli niitä ennen. Yritin pinnistellä olla kysymättä Nappikselta kepeistä, mutta sitten oli pakko kysyä onko Jeriko jättänyt, mutta sitten Jeriko jo melkein heti nostikin kepin. :) Aivan upeeta. Vanha virsi, mutta en voi kyllä sanoin kuvailla sitä kuinka hienolta tuntuu kulkea Jerikon liinan perässä. Se on vaan niin hieno palveluskoira. :)


Ja jos en ollut riittävän tyytyväinen Jerikoon maanantaina, niin tiistaina oli hakutreenit joissa myös meni tosi kivasti. Nää oli nyt toiset treenit tänä kesänä ja Sari sanoikin hauskasti, että hyvinhän se kehittyy vaikkei ole treenattukaan. :D Maasto oli uusi, mäntymetsää valtaosin, mutta oli muutama kuusikkokin. Aika paljon mäkiä ja solia sekä kalliotakin, joten ei kuitenkaan mikään ihan simppeli maasto. Halusin tehdä kuitenkin Jerikolle tyhjiä, eli tavoitteena saada tyhjä-löytö-tyhjä-tyhjä-löytö-löytö. Hienosti Jeriko kyllä tekikin, tyhjät pistot sujui hyvin muuten, mutta yhdellä pistolla korjasin suoraan etenemisen, korjauksen otti kuitenkin sitten hyvin. Hyvin oli nenä auki ja ukot löytyi hieman seisovasta ilmasta huolimatta. Haukku sujui aikas hyvin, nyt ei paljoakaan enää häiriintynyt mun lähestymisestä muilla paitsi ekalla maalimiehellä, joten tässäkin menty eteenpäin. :) Toki tuota haukkuilmaisua pitäisi vielä vahvistaa erikseen. Mutta olin kyllä tyytyväinen. Hakukin on Jerikon kanssa vaan niin kivaa. Miten se onkin noin kiva palveluskoira? :)

Hanna kävi tänään Mustin kanssa ja otettiin pieni paimennustreeni hakukaarien muodossa. Hieman on turhan paljon vauhtia vielä pojalla, ja maassa ei malttais olla, mutta hienosti sitäkin sai taas rauhoittumaan.

Ukko voi jo selvästi paremmin ja on syönyt jo melkoisen hyvin. Vielä kuitenkin pitää jatkaa lepoa.
Lissu-kissa on löytänyt oman pysyvät kodin ja odottaa vaan sinne siirtymistä. Mauritz eli Maukkis tai Maukka perusjätkä etsii vielä omaa loppuelämän kotia. Todella kiva kissa se kyllä on, että voi kun joku vaan näkisi sen iän ohi, kun kuitenkin ihan hyväkuntoinen kissa on. :)

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Ja sitten vähän lisää huolta..

Ei me nyt vielä tästä Ukon taudista päästy. Loppuviikosta syöminen sujui vähän vaihtelevalla menestyksellä, ei missään nimessä edes kokonaisuudessaan vielä puoltakaan normaalista määrästä, mutta pari pientä annosta siellä täällä. Lauantaina Ukko ei taas sitten syönyt ja illalla nousi kuume taas 40:een. Ihan hyvävointinen se kyllä muuten oli, mutta kyllä vaan pisti huolestuttamaan, kun kuume nousee antibiootista huolimatta. :( Olin jo ihan viittä vaille lähdössä päivystävälle asemalle Hattulaan, mutta mittasin Ukolta kuumeen ja se oli laskenut pari kymmenystä, joten sitten uskalsin jäädä kotiin. Tunnin päästä lämpö oli laskenut normaaliin. Mikä lie kuumepiikki.

Tänään oli Jari Kantoluodon tottisseminaari, johon olin molemmat pojat ilmoittanut, mutta Ukko ei sitten toki osallistunut vaikka kovasti olisin Ukon halunnut ottaa. Ilman edellisen illan kuumepiikkiä olisin varmaan uskaltanutkin ottaa jonkun pienen setin. Jerikon kanssa sitten vaan osallistuttiin, mutta paljon enemmän olisi ehkä antanut Ukon kanssa ja toki seuraavaa pentua ajatellen paljon uusia ajatuksia miten asiat voi tehdä taas vähän paremmin.

Jeriko on kyllä vaan silti niin loistava. Ihan ekalla kierroksella oli tarkoituskin katsoa vaan yhteistyötä ja koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Jeriko näytti kyllä ihan parastaan, tosin pienet yliaktiivisuudet ekan naksutuksen jälkeen, kun Jari naksatti ja mä olin hiljaa niin Jeriko päätteli että tässä Jari alkaa sheippaamaan sitä ja esitteli Kantoluodolle peruuttamista ja kyljelleen heittäytymistä, ja sitten vähän kysyvästi katsoi, että "missä naksaus? Onko sun naksus rikki, mies?". :D Sitten kun sanoin oikean toiminnon jälkeen "hyvä", Jeriko ymmärsi, ettei tää nyt kuitenkaan mikään "tarjoa kaikkea maan ja taivaan väliltä" -tilaisuus ollutkaan ja jäi ihanan keskittyneesti ja rauhassa vaan pitämään kontaktia muhun. Mun viedessä Jerikoa autolle Kantoluoto oli jotenkin kehunutkin, että oli mukava katsoa, että oli oikein hyvän näköistä yhteistyötä. Ja niinhän se vaan on. Jerikon kanssa on vaan se yhteys.

Toisella vuorolla kerroin Jerikon keskittymis-/kuuntelemisongelmasta koetilanteessa ja ekan suoran levottomuudesta ja Kantoluoto sitten tuumasi, että pitää tehdä selkeämpi kriteeri seuraamiseen, jotta Jeriko sitten työskentelisi sille ja keskittyisi siihen. Niinpä sitten hinkattiin ihan sitä, että Jeriko seuraa vain ja ainoastaan vasemman jalan liikettä. Täytyy tätä treeniä kyllä jatkaakin. Ja tuo keskittyneen aktiivinen mielentila on kyllä tärkeä pitää mielessä seuraavan koiran kanssa.


(c) Henna Lindell
(c) Henna Lindell
(c) Henna Lindell
(c) Henna Lindell
(c) Henna Lindell
(c) Henna Lindell
(c) Henna Lindell

torstai 18. elokuuta 2016

Huolen ja murheen jälkeen koittaa helpotus

Ukko sairastaminen on nyt aiheuttanut kovasti huolta ja murhetta. Maanantain eläinlääkärikäynnin jälkeen Ukolle ei alkanut ruoka maistumaan ja se oli edelleen väsähtäneen oloinen. Aamulla lähdin töihin, mutta huoli Ukosta oli niin kova, että lähdin töistä kotiin aamupäivällä heti kun pakolliset hommat oli hoidettu. Onneksi lähdinkin. Ukolla oli kuume noussut vielä maanantaita korkeammalle eikä se tosiaan syönyt tai juonut mitään, ruoskulla annetun piimänkin nieleminen tuotti hankaluuksia. Niinpä vein Ukon uudelleen eläinlääkäriin ja Ukko laitettiin uudelleen tippaan. Verikoe paljasti, että Ukolla oli tulehdusarvo crp reilusti koholla 280 ja sille aloitettiin suonensisäinen antibiootti sekä muita lääkityksiä. Illalla hain Ukon kotiin.

Syöminen ei vaan lähtenyt sujumaan edelleenkään. Keitin Ukolle kana-riisiseosta jonka pistin tehosekoittimesta läpi, tarjosin raejuustoa ja mitä milloinkin. Keskiviikkoaamuna Ukko otti vapaaehtoisesti pari teelusikallista ruokaa, mutta sitten taas ei mitään ja sille piti pakkosyöttää ruokaa ja nesteet piti laittaa ruiskulla. Hain apteekista Nutrigel Plussaa ja myös sitä pakkosyötin Ukolle. Sinänsä Ukon vointi oli ihan ok, se oli hieman virkeämmän oloinen, mutta mitään ei syönyt tai juonut.

Tänään aamulla Ukko alkoi löytämään ruokahaluansa ja lisäksi sillä maha toimi ensimmäistä kertaa niin, että tuli jotain kunnolla ulostetta muistuttavaa (muuten siltä oli tullut ainoastaan hyvin pieniä määriä sinappimaista mömmöä pyllykarvoihin, mutta ei sen pidemmälle). Se otti ensin mun tarjoamana vähän ruokaa. Sitten hieman myöhemmin Matin tarjoamana, ja aamupäivällä Ilona kävi Ukkoa ruokkimassa. Vain vähäisiä määriä Ukko otti kerralla, mutta sitten iltapäivällä tapahtui käänne parempaan. Ukko alkoi selvästi näyttämään ruokahalua ja olisi syönyt enemmän kuin mitä annoin. Sen jälkeen Ukko aina välillä itse pyysikin ruokaa ja sitten varasti kissojen ruokaa.

Kun Ukko oli vihdoin näin hyvävointisen oloinen, niin alkoi vihdoin itselläkin löytyä tarmoa treenata Jerikoa. Viikko on mennyt tässä vähän murehtiessa Ukon vointia eikä ole sitten motivaatio riittänyt treenaamiseen. Kävin tallomassa Jerikolle jäljen lähimetsään, noin 1,1 km pitkä. Jälki meni hienosti, mutta oikeastaan en nyt jaksa edes tarkemmin sitä ruotia vaan jään vaan fiilistelemään sitä että oltiin jäljellä, tuulta metsässä ja kaikkia metsän ääniä. Kun pahin huoli on mielestä helpottanut, pystyi taas erilailla kuuntelemaan ja haistelemaan luontoa ja nauttimaan siitä. Ihan paras päätös päivälle. :)

maanantai 15. elokuuta 2016

Kissat kotiutuu ja Ukko sairastaa

Täytyy nyt varmaan aloittaa Ukon sairaskertomuksella. Päivystin itse sunnuntai-maanantai välin. Sunnuntai-aamuna Ukko vaikutti vielä ihan normaalilta, tosin en nähnyt sen käyvän kakalla. lllalla Matti laittoi viestiä, että Ukko ei ole syönyt iltaruokaa, mikä Ukon kohdalla on kyllä aika poikkeavaa. Aamulla sitten kotiin tullessa tarjosin aamupalaa eikä Ukolle edelleenkään maistunut. Istui kupin edessä pahoinvoivan näköisenä ja maiskutti suutaan ikään kuin sylkeä erittyisi normaalia enemmän. Ulos viedessä Ukko etsiskeli pitkään kakkapaikkaa ja jouduin seuraamaan sitä kunnolla metsän puolelle, mitään ei tullut kunnolla maahan asti, mutta ihan vähän sinappimaista löysää ulostetta pyllykarvoihin.

Ukko oli lisäksi väsyneen tai kipeän oloinen, selvästi normaalia vaisumpi. Näin ollen soitin eläinlääkäriin ja varasin ajan vielä tälle päivälle läheisestä Profivet -eläinsairaalasta. Ukolla oli kuumetta ja eläinlääkärin kanssa sovittiin Ukon jäämisestä eläinsairaalaan nesteytystä, verikokeita ja mahan röntgenkuvaa varten. Kuvassa ei ollut suolitukokseen/vierasesineeseen viittaavaa, mutta mahalaukun limakalvo paksuuntunut ja siellä edelleen ruokaa (käytännössä siis sunnuntai-aamulta). Verikokeissa ei ollut merkittävää poikkeavaa.

Ilmeisesti nyt siis samasta taudista kuin Ukolla oli kolme vuotta sitten, ja joka silloin johti Hattulan yökeikkaan: gastriitti/gastroenteriitti eli toisin sanoen mahan tai mahasuolikanavan tulehdus. Ukko pääsi kotiin nesteytyksen jälkeen lääkkeiden kera, mutta eihän se vielä normaali ole. Kovin on väsynyt ja kotiin tullessa ei jaksanut Jerikon naamaakaan nuolaista kuin ihan pari-kolme kertaa silleen puolivillaisesti. Hyvin poikkeavaa Ukolle, kun normaalisti lyhytkin erossaolo Jerikosta saa jälleennäkemisen riemun sellaisiin mittakaavoihin, että naamaa nuollaan lähes maanisesti. Tarjosin Ukolle eläinlääkäriltä ostettua vatsaystävällistä ruokaa, joka houkutteli sekä kissat että Jerikon kupille, mutta Ukko vaan istui pahoinvoivan näköisenä kupin edessä eikä suostunut syömään. :(
Nyt sitten vaan odotellaan ja toivotaan, että Ukko tuosta virkistyy.

Lissusta ja Mauritzista sen verran, että molemmat ovat asettuneet tosi hyvin taloksi. Mauritz lähti myös tutustumaan muuhun taloon eilen ja on ollut ihan ok koirien sekä muiden kissojen kanssa. Aivan hurmaava herrasmies, rauhallinen ja harkitseva, oikein ystävällinen ja asiallinen. Ihmisen läheisyydestä ja rapsutuksista Mauritz selvästi tykkää, on mielellään sylissä ja rapsuteltavana. Tuntee hyvin nimensä ja kutsuessa tulee luokse rapsuteltavaksi. Seuraa mielellään ihmiset tekemisiä, erityisesti keittiössä. ;) Tosi ihana  herrasmies, ei voi muuta sanoa. :)



Lissu se vasta veijari onkin. Nuoruuden tarmoa täynnä ja on eilen ja tänään kaahaillut täällä ympäri taloa koirista välittämättä. Hyvin leikkisä tapaus ja silloin kun ei leiki tai nuku, niin kehrää joko mun tai Matin sylissä. Koiriin tottunut hienosti ja itse tulisi hyvin kaikkien kissojen kanssa toimeen, mutta meidän omat ei ole vielä ihan lämmennyt. Tänään Lissu yritti vähän Pikkelssiä vaania ja leikkiin haastaa, mutta vielä ei saanut jäätä murrettua. Huomenna on uusi päivä.. ;) 

lauantai 13. elokuuta 2016

Meistä tuli ensikoti :)

Meille tuli tänään kaksi uutta tulokasta: Lissu ja Mauritz. Kissat tuli meille ensikotiin ja niille etsitään nyt Kisu ry:n kautta uusia koko elämän koteja. :)

Lissu on sievä pieni 1-vuotias leikattu tyttökissa. Alkujaan ihan tavalliselta yksityiseltä myyjältä ostettu, mutta entisten omistajien perheeseen on puhjennut allergiaa eikä uutta kotia Lissulle löydetty, joten nyt Kisu ry:n kautta yritetään koti Lissulle löytää.

Lissu oli heti meille tullessaan tosi rohkea. Ei tulokkaille tarkoitettuun eteiseen halunnut jäädä kyhjöttämään vaan lähti heti tutustumaan muuhun taloon. Koirat aluksi jännitti ja Lissu katosi sängyn alle piiloon, mutta hyvin pian se huomasi ettei koirat täällä mitään pahaa tee ja alkoi liikkumaan koirien keskellä ihan rennosti. Niin joo, meillä on siis myös Roosa täällä hoidossa, että vilinää riittää (5 kissaa ja 3 koiraa :D). Lissu on tosi hellyydenkipeä ja kehräilee sylissä kovasti. :)





Mauritz on 12-vuotias leikattu gentleman. Aikaisemmin vanhuksen omistama kissa, jonka omistaja oli ikävä kyllä muuttanut palvelutaloon, jonne ei saanut kissaa ottaa mukaan ja näin Mauritz päätyi kodinetsijäksi.

Mauritz on suhtautunut uuteen kotiin tutustumiseen maltillisemmin (mihin elämää jo nähneellä kissalla kiire olisikaan?). Se on kuitenkin myös seurallinen ja tykkää ihmisen rapsutuksista ja kehräilee. Koiriin Mauritz suhtautui portin takaa rauhallisesti, mutta ei ole pitänyt kiirettä tulla muuhun asuntoon tutustumaan. Komea ja kiltti se kuitenkin selvästikin on, ihana kehräilijä. :)





Kissat siis etsivät kotia Kisu ry:n kautta ja tulen sinne laittamaan viralliset ilmoitukset kissoista, kunhan saan heidän muut tiedot vielä itselleni. Jos kuitenkin jo kiinnostus kissoja kohtaan herää, voi laittaa minulle suoraan viestiä sähköpostiin sabina.lahteenmaki@gmail.com. :)

perjantai 12. elokuuta 2016

Kisoista arkeen

Tiistaina päästiin Jerikon kanssa pitkästä aikaa hakutreeneihin. Oli aivan huippua! Koko kesänä ei olla hakutreeneihin päästy ja nyt vihdoin. Tutussa maastossa oltiin, tehtiin valmiilla maalimiehillä ja kaksi tyhjää. Pariin kertaan puutuin vähän vinoon pistoon ja se meni ihan hyvin, Jeriko otti korjauksen oikein hyvin ja teki sitten hienot pistot. :) Lähellä oleva maalimies tuli vähän yllätyksenä, kun Jeriko ei meinannut uskoa, että se ihan keskilinjan lähellä oleva voi olla se mitä etsitään. Jeriko ihan jopa vilkaisi Saria ohi mennessään, että "mitä sä siinä kyykit". :D Mutta siis hauskaa oli.

´Paimennusta on myös treenailtu. Maanantaina otettiin lyhyttä treeniä kotona. Ukko oli tosi hyvin kuulolla ja "auki", otti lie downit ja juoksi rennosti ja vapaasti laajoilla flänkeillä. Kyllä tuli hyvä mieli. :) Jerikon kanssa ajeltiin myös lampaita mahdollisimman itsenäisesti aitausta ympäri ja kiva treeni oli.

Keskiviikkona käytiin Annen luona treenaamassa paimennusta. Mukana oli Jeriko, Ukko ja Musti, jokaiselle yksi treenivuoro. Hitsi kun oli rankkaa. Jos Ukko oli maanantaina hyvin auki, niin nyt se oli taas aivan jumissa, "lie downit" kaikui kuuroille korville ja Ukko sääti vaan itselleen. Ukon treenin jälkeen olin henkisesti aivan poikki eikä sitten muidenkaan treenistä tullut oikein mitään.

Torstaina hain Mustin taas meille ja treenattiin paimennusta. Päätin, että pakkohan se on edetä joskus ja ottaa hyppy kylmään veteen, ja alettin kunnolla tekemään hakukaaria. Loppuosasta meinasi olla vähän ahdas, mutta ei Musti kyllä mitään tuhmaa edelleenkään tee, on se kiltti. :) Menin sitten kaaren pulleutta vahtiakseni jonnekin väliin avuksi. Hienosti Musti myös otti käskyt, mutta suuntakäskyt ei vielä oikein ole Mustille kirkkaana mielessä. Haastetta antoi, kun toinen karitsoineista uuhista edelleen paapoo noita melkein itsensä kokoisia karitsoita, imettää edelleen ja "vaaran" tullen olisi heti kuljettamassa ne vaivihkaa jonnekin muista erilleen. Musti sai sitten harjoitell koko porukan pitämistä kun yksi meinasi kakaroidensa kanssa aina liueta omille teilleen. Onko toi ihan normaalia käytöstä uuhelta, kun karitsat on nyt 5kk ikäisiä jo..? :D

Käytiin välissä Ilonan kanssa lenkillä ja jatkettiin sitten vielä treeniä ja sen jälkeen jatkettiin treeniä Tein myös Ukolle treeniä ja ihan kivasti oli taas nyt auki, flänkit oli pulleita. Hakukaarella meinasi korvat mennä taas tukkoon, mutta kun otin Ukon sitten lampailta kokonaan pois ja otettiin hetken päästä uusi, niin Ukko meni välittömästi käskystä maahan. Hyvä treeni siis Ukonkin kanssa.

Mustin kanssa jatkettiin samaa treeniä kuin ennen lenkkiä ja ihan hyvältä näytti. Melkein alkoi jo miettimään, että pitäisikö tässä toteuttaa alkukesäinen suunnitelma, että syksyllä vielä starttaisi kisoissa, mutta jotenkin nyt on paljon varovaisempi noiden kisasuunnitelmien kanssa kuin aikaisemmin. Ei haluaisi mennä sinne 1-luokkaan yrittelemään, vaan sen pitäis olla sitten varma, että taidot ja koulutustaso riittää siihen PAIM1-koulariin... No, mietitään..


Sellaistakin meille kuuluu, että olen siirtänyt pojat nappularuualle ihan tämän viikon aikana. Aloin pohtimaan asiaa, kun eräs tuttava oli raakaruokkinut aikaisemmin ja kertoi siirtyneensä nappulaan sen vuoksi, että koiran selässä oli vähän kuivaa karkeaa karvaa. Mä olen ollut tosi laiska raakaruokkija, en laske mitään ihmeellisiä vitamiiniannoksia enkä sen puoleen anna purkistakaan juuri mitään. Olen vaan tunnustellut kylkiä ja katsonut päälle suurin piirtein, että näyttääkö koirat terveiltä. Tuli kuitenkin tästä mieleen, että kun Jerikolla on takajaloissa sivuilla aika kuivaa karvaa ja muutenkin sellainen karkean tyyppinen ja pöyhkeä karva, niin johtuisiko se osittain ruokinnasta.. Lähdettiin sitten ihan vaan kokeilemaan ja katsotaan nyt jonkun muutaman kuukauden sisällä, että onko vaikutusta turkkien laatuun tmv. :)

Vaihto itsessään meni helposti vaikka aika äkkijyrkästi vaihdoinkin (laiskuus ja huolettomuus taas), mitään mahaoireita ei ole ollut. Aloin antamaan nyt ensin Fitminin ruokaa jota oltiin saatu paimennuskisoista, mutta tänään ostin Acanaa ja sillä jatketaan. Ulosteen määrä ja haju on vähän lisääntynyt varsinkin Ukolla, mutta Jerikolle ulostekin oli aika normaalia koostumukseltaan. Jeriko tuntuu myös tykkäävän nappulasta enemmän kuin raakaruuasta! :D Tällä nyt sitten jatketaan ja katsotaan mitä vaikutuksia on. :)

sunnuntai 7. elokuuta 2016

PK SM 2016

Perjantaina lähdettiin kohti Lapuaa ja palveluskoirien SM-kilpailuja. Immi tuli seuraksi ja kyytiin Tampereelta, niin ei tarvinnut yksin ajella. Iso kiitos seurasta! :)

Perjantaina oli ilmoittautuminen ja koirien eläinlääkärin tarkastus, jonka jälkeen sitten kenttään tutustuminen. Me oltiin mun tottisparin kanssa sovittu facen välityksellä yhteinen tutustumisvuoro, jolloin saatiin tehtyä sekä paikkamakuuta, että yksilöliikkeitä. Jerikolle tein vähän seuruuta, liikkeestä istumisen, maahanmenon ja luoksetulon sekä kapulatelineelle menon ja hyppyesteen asettumisen. Ennen kenttään tutustumiseen menoa oli vähän jännitystä ilmassa, Jeriko oli malttamaton ja vinkui vähän. Muakin jännitti. Se olikin hyvä, että sai ihan oikeaa tuntua kenttään tutustumiseen. :) Ja se meni hyvin! Jeriko oli hyvässä mielentilassa, ei äännellyt, oli koko ajan tarkkaavainen ja kuunteli hyvin. Oikein oiva kenttään tutustuminen. :)

Käytiin Lapuan keskustassa pizzeriassa syömässäkin ja Casa Grande -pizzerian terassille oli Jerikokin tervetullut ja sille tuotiin vesikuppikin. Kiitos hyvästä palvelusta! :) Pizza oli niin iso, että se vyöryi yli lautaselta ja siitä riitti vielä iltapalaksikin, kun otin foliossa mukaan. Jeriko on kyllä oiva matkakumppani, kun se rentoutuu aina ja ihan minne vaan. :))




Avajaiskulkueeseen otin myös Jerikon mukaan. Paikoilleen asettautuessa jonoihin muutamissa koirilla meidän ympärillä oli vähän pörinää keskenään, mutta Jeriko on tässäkin suhteessa niin oivallinen. Se ei lähde pullisteluihin mukaan, mutta ei kyllä sen puoleen ota niistä mitään painettakaan. Nyt Jeriko oli hetken ihan vaan hengaillen, mutta kun odotus venyi iski Jeriko yhtäkkiä silmänsä edellä odottavaan bortsu-urokseen ja olisi NIIIIN mielellään tehnyt siihen tuttavuutta. Pisti korvat tötterölle ja liehitteli. :D Sitten kun päästiin aukiolle jossa varsinaiset avajaiset pidettiin iski Jeriko silmänsä toiseen koiraan, jonka luulin olevan bc-narttu, mutta se olikin alta vuotias uros. :D Tätä myös Jeriko pyysi leikkiin ja kun toinen vähän antoi vastakaikuakin, pääsi koirat vahingossa nokikkain, mutta hännät vaan heilui. :D Omistaja lopulta kysyi, että luuleeko Jeriko sitä nartuksi ja pakko oli vastata, että eipä taida kun oli muutkin urokset yhtä ihania. Itse asiassa Jeriko olisi treffanut myös kultsupoikaa ja kolmatta ohi kävellyttä bc-urosta häntä heiluen. Pöljä koira. ;)



Lauantaina oli sitten tosi kyseessä. Meidän vuoro oli heti toisessa parissa klo 11 alkavassa jälkiporukan tottiksissa. Koko aamupäivän olin melko levollinen, mutta sitten juuri ennen omaa vuoroa odotellessa meinasi vähän alkaa jännitys iskemään. Kuitenkin Jerikoa leikittäessä Jeriko oli niin hyvällä fiiliksellä, kuin se haluaisi sanoa, että sitä ei jännitä ollenkaan. Tuli ihanan onnellinen ja tyytyväinen olo, että olin siellä juuri Jerikon kanssa. Miksi jännittäisin, jos koirakaan ei jännitä? Ei ole ensimmäinen kerta, kun Jerikon mieliala on tarttunut muhun positiivisessa mielessä ja se on omalla hermorakenteellaan kannatellut muakin. Tuli vaan tunne, että on aivan parasta olla Jerikon kanssa juuri siinä ja sillä hetkellä.

Kentälle mennessä mun mieli oli aika levollinen, mutta kroppa meinasi silti haluta jännittää. Perusasennossa jouduttiin hetki odottamaan edellisen parin saadessa arvostelua ja siinä mulla alkoi polvi vaan väkisin tärisemään. Sain kyllä itseni rauhoiteltua, mutta siinä taisi mielentila mennä Jerikollakin väärään moodiin. Jo paikkamakuuseen viedessä huomasi, ettei mielentila ollut se paras mitä ollaan kisanomaisissa tottiksissa saatu. Jeriko ei seurannut siinä ihan skarpisti, kuunteli kyllä maahanmenokäskyn eikä itse paikkamakuussa mitään erikoista, mutta meinasi sieltä hakiessa lähteä vähän haahuilemaan. Taas sain sen kuitenkin perusasentoon ihan hyvin odottamaan parin eteenmenoa, mutta sitten omiin yksilöliikkeisiin lähtiessä Jeriko haukahteli välillä. Ekan suoran seuruu oli taas vähän haahuilevaa, ja mulla meni askeleissa laskut sekaisin. Jeriko paransi täyskäännöksen jälkeen, mutta pieniä äännähdyksiä tuli välillä käskyjen päälle. Ei siis meidän parasta tekemistä.

Myös liikkeestä istumiseen lähtiessä Jeriko äännähti ja kyllä jännitti, että kuunteleeko. Suorastaan kuiskasin käskyn, mutta Jeriko istuikin todella nopeasti ja napakasti. :) Muu osa yksilöliikkeistä meni ihan ok, tosin luoksetulot olisi voinut olla nopeampia. Hypyn Jeriko kiersi molempiin suuntiin. Jäin aivan törkeän kauaksi esteestä, tarkoitus oli mennä paljon lähemmäksi, mutta jännitys kai sai mut sekoilemaan. Vinoeste ok ja eteenmeno erinomainen. Pieni äännähdys lähtöön, ihan inan edisti ja poikitti, mutta ei pahasti ja lähti kuin ammus lähetyksestä (onneksi en tehnyt tätä kenttään tutustumisessa, koska sitten olisi varmasti edistänyt ihan hulluna!), suoraan ja lujaa ja meni maahan naama menosuuntaan. Se oli hieno! :)


Kokonaispisteet jäi kuitenkin 74:ään hypyllä menetettyjen pisteiden ja seuruun levottomuuden vuoksi. Ei ollut meidän parasta tekemistä missään nimessä, mutta pakko olla silti tyytyväinen. Me oltiin ekaa kertaa palveluskoirien SM-kisoissa ja se oli ISO juttu mulle! Pääkoppa pysyi kuitenkin kohtuu hyvin mulla kasassa ja silloin kun meinasin hajoilla, Jeriko auttoi mua selviämään pahimmasta jännityksestä. On se vaan hieno koira. Eikä sitten kuitenkaan loppujen lopuksi ihan kamalan huono eka kerta isoissa kisoissa. Ensi vuonna sitten uudelleen! :)

(c) Pari Ahola

(c) Pasi Ahola

(c) Pasi Ahola
(c) Teemu Mattila

(c) Teemu Mattila
(c) Pasi Ahola

maanantai 1. elokuuta 2016

Viime hetken paniikkia

Kylläpä on aikaa vierähtänyt ja näin ollen paljon treenejä taas alla. Ehkä liikaakin..? Tiistaina käytiin tekemässä Liisa-Idan kanssa janatreeniä ja esineruutua. Perjantaina samantyylinen treeni Saran kanssa ja sunnuntaina Johannan kanssa jälki ja esineruutu. Onhan siinä jo aika paljon treeniä..

Olen onnistunut tekemään ainakin itselleni janasta ongelman. Paniikki alkoi jo vähän iskeä, että nyt se jana on "piloilla", kun Jeriko ei enää edennyt normaaliin tapaan vauhdilla ja suoraan. Janalle oli hiipinyt epävarmuus, kun olin alkanut puuttumaan siihen suoraan etenemiseen, mutta varmaan osittain myös siksi, että Jeriko varmaan lukee musta, että jotain isoa tässä on tekeillä. Janat meni treeneissä vaihtelevasti, osa kohtuullisesti, osa aika huonosti. Esineruuduissakin oli vähän vaihtelua, joskin pääosin ne on mennyt todella hienosti. Viimeisin esineruutu tehtiin sunnuntaina ja sinä Jeriko napsi kolme esinettä varmaan alle kahdessa minuutissa, kun otti ekasta ja tokasta varsinkin hajut niin nopeasti ja kaukaa.

Tänään oli sitten totuuden paikka. Viimeinen viimeistelytreeni. Viimeinen yritys saada janalle hyvä mieli. Nyt kyllä täytyy taputtaa itseään selkään (ja kiittää Ilonaa sekä treeniavusta, että ajatusten aukaisusta eilisen ei niin onnistuneen janan jälkeen), kun sain suunniteltua niin "pomminvarman" tai ainakin hyvän treenin. Ekana jana näköavulla eli Ilona meni valmiiksi janan leikkauspisteeseen, tultiin Ilonaa katsomaan ja Ilona sieltä huuteli Jerikolle ja sitten kun Jeriko siinä oli hyvin kiinnittynyt siihen ja haukkui, niin vein Jerikon pois ja Ilona lähti vasta sitten liikkeelle, kun Jeriko ei enää nähnyt. Toinen jana ilman apuja ja silti lähti noin 800m jälki.

Käytiin sitten tottistreeneissä jälkien vanhetessa. Tehtiin Jerikolle seuruuta ja perusasentoa häiriössä. Ilona ja Kaarina huuteli käskyjä ja ampui vähän mihin väliin sattuu. Jeriko oli kyllä ihan järkkymätön. (sydän) Se oli niin keskittynyt, korrekti ja iloinen, eikä edes silmä värähtänyt häiriöissä, että ei voinut olla kuin tyytyväinen. :) Tehtiin myös kapulatelineelle meno ja esteiden lähestymiset ja hienosti Jeriko oli mukana, joten se treeni loppui tosi tyytyväiseen mieleen. :)

Sitten jälkiä ajamaan. Ekalla janalla Jeriko eteni vähän normaalia hitaammin, ravitahtiin, mutta suoraan ja kehuin etenemisestä varmuuden vuoksi. Jäljen nosti hienosti, tarkasti pari askelta takajäljeltä ja valitsi oikean suunnan. :) Kepin yli kuitenkin ajoi, reagoi kyllä siihen, mutta jatkoi sitten ja oli siinä varmaan jotain harhaakin polun lähellä, kun Jerikoa takaisin kutsuessa sen olikin vaikea löytää uudelleen jälki. Pari sadattelua multa kyllä pääsi, kun taas meni jotain pieleen.

Toisella janalla sitten Jeriko etenikin jo vauhdikkaammin pääosin laukalla, edelleen suoraan ilman mun kehuja. Lähti kyllä nyt takajäljelle, mutta tällaista nyt on voinut käydä treeneissä muutenkin, joten en tuosta nyt ala murehtimaan. Jäljestys oli alkuunsa vähän häsläävää Jerikon normaalityyliin, mutta tarkasti aina kuitenkin otti itsensä esim. kivien vierustat ja pysyi sinänsä tarkasti jäljellä, mutta seilasi vähän. Kepit kuitenkin nousi hienosti. Loppua kohden Jeriko rauhoittui jäljestämään paremmin pelkästään jäljen päällä normaaliin tyyliinsä. Ihan lopussa ennen vikaa keppiä ja polkua oli taas harhaa selkeästi ja Jeriko joutui siinä tarkastelemaan, mutta oikea suunta löytyi ja samoin viimeinen keppi. :)

Tällä lähdetään nyt sitten kokeeseen. Mieli on rauhallisempi tämän treenin jälkeen, mutta sitten tuli taas mieleen, että nyt teen tästä taas liian ison asian itselleni ja pitää löytää paremmin rentous kisaviikonloppuun. PK-SM -kisoihin osallistuminen on mulle todella iso juttu. Paljon isompi kuin agilityn SM-kisat. PK-SM -kisoissa mä todella haluaisin onnistua ja todella haluaisin päästä maastoon. En mä mitalleista haaveile, mutta tosiaan maastoon pääsy ja oma hyvä suoritus olisi huippua. Mutta tosiaan, ehkä teen tästä vähän liiankin ison jutun.

Tiedän Jerikon vahvuudet ja heikkoudet. Uskon, että parhaita vahvuuksiaan esittämällä me voidaan selättää ne heikkoudet ja päästä maastoon. Mun täytyy nyt vaan luottaa omaan ja Jerikon tekemiseen, meidän yhteispeliin joka on ollut tottiksissa aivan huippua viime aikoina. Ja sitten kuitenkin muistaa, että tää on vain yksi kisa. Jos ei nyt onnista, voidaan ensi vuonna yrittää uudelleen ja treeniaikaa on sitten taas enemmän. Rentous ja hyvä mieli ennen kaikkea. :)

Huomenna vielä Katriinan käsittely ja sitten lepäillään.

Ai niin, Ukon kanssa on treenailtu paimennusta. Jeriko ei ole saanut, koska paimennus on sen kanssa melkein takuuvarma kohelluslaji. Olen saanut mielestäni Ukkoa taas vähän eteenpäin. Se irtoaa flänkeillä lampaista hyvin ja olen nyt kiinnittänyt huomiota kaaren loppuosaan ja siihen ettei tule sisään yhtään ja menee maahan heti. Pari kaarta on tehty, mutta vaatii kyllä sitä, että hipsin mukana lampaiden lähelle, jotta saan Ukon kuuntelemaan.