perjantai 16. lokakuuta 2020

Toko-Troija

 Yritin jo hieman viime talvena kaivella omaa kateissa ollutta toko-motivaatiota, mutta ei se kyllä silloin mistään löytynyt. Nyt aloin sitten uudelleen etsintöihin ja kas, se ehkä löytyi. Meillä on nyt ollut Troijan kanssa kahdet tokotreenit Maiju Ojaniemen ohjatussa ryhmässä ja täytyy sanoa, että viime talveen verrattuna Troija on kypsynyt ihan todella paljon henkisesti. Viime talvena (ne pari kertaa kun noissa treeneissä käytiin) hallin hälinä ja varsinkin agilityn äänet oli vilkkaalle tytölle vähän liikaa ja sen oli selvästi vaikeuksia keskittyä. Nyt sen sijaan Troija keskittyy todella hienosti, se ei kiinnitä ympäriltä kuuluviin ääniin mitään huomiota ja on koko ajan oikein hyvässä toimintavireessä.

Troijan kanssa ollaan nyt aloitettu sitten uudelleen lähes alusta seuraamisen opettelua, joka oli kyllä jo jossain vaiheessa toissa kesänä, mutta treenaamattomuudesta johtuen voisi sanoa että aika alusta lähdetään. Aikaisemmin ongelmana ollut pään laskeminen lähdössä on kuitenkin saatu korjattua ja Troija tekee ihan kivalla vireellä seuruuta.

Kaukkareihin saatiinkin jo Maijulta vinkki, että maasta istumaan nousun jälkeen pyysin siltä heti käsikosketusta pään yläpuolelle, jolloin Troija alkoi nopeasti ajattelemaan enemmän syöraan ylös pompsahtamista asteittain ylös hivuttautumisen sijaan. Tosi hienoja ylösnousuja onkin nyt jo alkanut tulemaan.

Istumasta ja maasta seisomaannousua tehdään myös pompun kautta. Tässä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että takajalkojen paikoillaan pysymistä täytyy vielä vahvistaa, mutta viimeisessä treenissä jo pari toistoa pysyi takajalat hyvin paikoillaan.

Liikkeestä maahanmenoa on myös peruutelleen aloitettu tekemään ja se alkaa pikku hiljaa sujumaan oikein vauhdikkaasti. Varmuutta vaan tähän lisää ja sitten kun seuraaminen on kuosissa, niin yhdistäminen siihen. Liikkeestä seisominen on vielä aivan alkutekijöissään, pompun kautta sekin ja vielä Troija ei ole ihan tajunnut, että jalkoja ei saisi enää liikutella pompun jälkeen.

Luoksetuloa meinasin nyt sitten ottaa suoraan sivulle, koska Troijan pienen koon vuoksi on nuo pk-haaveet vähän jäänyt taka-alalle. Siinä havaittiin ongelma, että Troija alkaa jo lähestyessään ennakoimaan kääntymistä ja tulee loppumatkan takaraivo edellä peruuttaen. Hauska kikka vilkkaalle koiralle. Tätä nyt sitten opetetaan pois käsitargetin kautta, sekin on lähtenyt kyllä hyvin sujumaan.

Hyppy oli ihmeellinen asia Troijalle viimeksi vuosi sitten kun sitä ekaa kertaa näki, nyt ei ollut enää mitään ongelmaa. Kapulan pitoa on tehty vain kotona, onnistuu ihan ok edessä ja nyt olen alkanut hivuttautua Troijan sivulle seisomaan.

Paikkamakuu oli viime talvena tosiaan Troijalle hyvinkin paha juttu tuossa häiriössä, mutta nyt se makaa ihan tyynesti katse muhun luotuna eikä mitään ongelmaa pysyä aloillaan. Toki palkkailenkin vielä tiheästi, mutta mielentila on oivallinen.

Eli kyllähän tuosta vielä tokokoira tulee. Ties vaikka innostuisin siitä kuitenkin tokovaliota leipomaan. 

Agility Troijan kanssa on vielä kesken. Juoksaria en saa vaan aikaiseksi treenata hyvä jos kerran viikossa, vaikka puomi on omalla pihalla. Nyt kuitenkin tein havainnon, että itse asiassa Troijalla toimii juoksarissa paremmin nakkipalkka kuin lelu, jotenkin juoksee vapautuneemmin ja nyt ollaan viime treenit menty siis nakkipalkalla. Keppejä tehdään verkoilla ja hyvin Troija on tajunnut ideaa ja pikku hiljaa verkkoja olen aloittanut hivuttamaan pois päin ja useampia aukkoja jo sietää. Meidän treenitahdilla voi kuitenkin mennä vielä tovi, ennen kuin on valmista.

Tänään kävi myös  mukavia vieraita, kun Troijan veli Pluto tuli omistajansa kanssa käymään. Treenailtiin oikein pitkän kaavan mukaan: ensin jäljet Troijalle, Plutolle ja Jerikolle, sitten paimennusta ja lopuksi vielä tokoa (ja Troijalle vähän agilityä/keppejä). Todella mukava nähdä pitkästä aikaa ja mukava nuori mieshän tuo Pluto on. :) 

lauantai 10. lokakuuta 2020

Jupiterille PAIM2!

 Perjantaina oli paimennuskisat Matkussa. Olin ajatellut perua Jupiterin osallistumisen ja siitä koetoimitsijalle laitoinkin viestiä, mutta kun lähtölistat ilmestyi Jupiter oli edelleen listoilla. Muistuttelin koetoimaria uudelleen samalla, kun sovittiin siitä kuinka itse menen koetoimitsijaharjoittelijaksi ainakin 3-luokan ajaksi. Päädyttiin sitten kuitenkin siihen, että harkitsen vielä kisapäivänä mitä teen.

Varma olo ei todellakaan ollut, mutta päätin sitten kuitenkin startata Jupiterin kanssa, meni syteen taikka saveen. Siitäkin huolimatta, että 3-luokassa joka aloitti, oli suuria ongelmia lampaiden vetojen kanssa ja tiesin, että Jupiteria tällaiset lisähaasteet hermostuttaa vielä lisää. Omaa vuoroa odotellessa Jupiter olikin aika levoton, mutta itsestäni löysin zen-fiiliksen ja varmuuden (tai esitin vaan onnistuneesti Jupiterille varmaa).

Haku ja nosto meni hyvin, mutta noston jälkeen Jupiter ei ottanut pillillä annettuja suuntakäskyjä lainkaan. Pari kertaa taisin yrittää viheltää, mutta sitten tein nopeasti spontaanin päätöksen, että jätän pillin vaan roikkumaan ja mennään loppurata pelkillä suullisilla käskyillä. Käskytin Jupiteria hyvin rauhallisesti ja välillä rauhoitin: "ei juosta", "rauhoitu". Hakukaari 20/20, nosto 8/10, kuljetus ohjaajalle 12/20 lampaiden vetäessä vasemmalle ja pillikäsky-yritysten johtaessa siihen, etten aluksi saanut Jupiterilla lampaita käännettyä. Tolpan kierto hieman pitkäksi ja vielä ensimmäisellä ajopätkällä täysin turha linjan leikkaus lampaiden edessä, kun yritin flänkkikäskyltä ottaa Jupiterin suoraan ajamaan "steady"-käskyllä, mutta Jupiter jatkoi vielä vauhdilla flänkkiä lampaiden eteen. Sen jälkeen kuitenkin aloin saada tilannetta haltuun ja Jupiteria rauhoittumaan. Poispäinajo 5/20 tuosta linjan leikkauksesta johtuen pitkälti.

Viimeisellä kuljetuspätkällä juoksin itse linjalle lampaiden eteen samalle, kun pistin Jupiterin kääntämään ne porteista. Jupiter maahan ja annoin itse lampaille painetta edestä, jolloin ne hidasti. Luulen, että tästä manööveristä oli hyötyä hetken päästä jaossa ja toisaalta siinä, että osoitin Jupiterille, että homma on minulla hallussa. Kuljetus 10/10.

Jaon kanssa oli kanssakilpailijoilla suuria ongelmia. Lampaat ei kauheasti ihmiseen reagoineet, ja välejä niihin oli vaikea saada. Em. temppuni johdosta olin kuitenkin ehkä saanut lampaisiin paineen läpi jo ennalta ja ne reagoivat paremmin minun paineeseeni myös jakoa tehdessä ja sain ihan ok välin aikaiseksi. Ei mikään maailman isoin, ja Jupiter oli vielä todella kaukana, mutta päätin käyttää sen tilaisuuden heti, kun en voinut olla varma tuleeko parempia. Jupiter tuli todella suoraan ja hienosti jakoon ja otti ne kaksi mitä sille osoitin. Otti ne jopa hyvin vahvasti, vaikka ne sivusuunnassa vähän sinkaisivat. Ei jäänyt epäselvyyttä, että koira piti jaettuja lampaita. Jako 10/10.

Häkillä lampaat antoi haastetta eivätkä olisi helposti häkkiin menneet. Taas sai olla tyytyväinen, että olen saanut Jupiterilla alkuun inhottavasti häkityksestä opetettua kivan pelin ja Jupiter hoitaa kyllä hienosti omaa puoltaan. Itsekin olen oppinut häkittämään melko hyvin, antamaan painetta ja päästämään painetta lampailla (esimerkiksi tömisyttämällä maata niitä kohti ja sitten peruuttamalla, kun lampaat reagoi kääntymällä pois). Tästäkin huolimatta lampaat kerran sitten sujahti hieman porttiaukosti ohi ja häkin sivulle, mutta Jupiter kokosi ne kyllä uudelleen nopeasti ja toisella yrittämällä saatiin ne häkkiin asti. Häkity 6/10.

Kokonaispisteet 71p ja koulutustunnus PAIM2 sekä luokkavoitto! Todella hieno fiilis siitä, miten saatiin tosi haastavassa tilanteessa yhteistyö kuitenkin toimimaan. Olen tyytyväinen omaan toimintaani, mutta toki myös Jupiteriin.

Troijan kanssa startattiin koko kilpailun viimeisenä. Vettä tuli siinä kohtaa aika reippaasti ja tolpalle mennessä Troija ei kyllä ollut ihan keskittynyt enkä ollut varma oliko se ihan spotannut lampaat. Yritin lähettää vedon puolelta vasemmalta, mutta Troija teki lähtökäskyllä kiepit ympäri ja lähtö leikkaamaan oikealle. Kutsuin takaisin ja yritin uudelleen, täysin samalla lopputuloksella. Hieno pullea kaari kuitenkin oikealle. Hakukaari 1/20, nosto ihan siisti 8/10. Noston jälkeen alkoi ongelmat. Troija ei ottanut yhtään suuntakäskyä ja pääosin lähti flänkkäämään juuri päinvastaiseen suuntaan. Tosin ohjaajalle kuljetuksessa se ei flänkännyt minnekään ja toi vaan, ja itse asiassa lampaat kääntyikin aika siististi linjalle, eli koira taisi olla oikealla. Kuljetus ohjaajalle 15/20. Poispäinajossa siksakia ja ensimmäisistä porteista lampaat lähti täyttä laukkaa kohti lähtövarikkoa, mutta Troija haki ne kyllä hienosti takaisin vaikka ehtikin jo aika pitkälle. Poispäinajo 4/10. Kuljetuksessa edelleen suuntakäsky-ongelmaa, mutta päästiin lopulta häkin eteen, kuljetus 9/20. Häkityksen valmistelussa pääsin lopulta häkille ja avaamaan häkkiä, mutta lampaat lähti valumaan kauaksi poispäin ja Troija alkoi olla aika paineessa eikä enää halunnut oikein ottaa käskyjä lainkaan. Ei ollut enää kivaa. Päätin keskeyttää ja menin sitten Troijan avuksi hakemaan lampaat ja peruskuljetettiin ne poistovarikolle yhdessä. Päivän toinen hyvä päätös minulta.

Luulen, että osasyy Troijan ongelmaan ottaa käskyjä oli veto, jonka Troija varmasti tunsi voimakkaana eikä sen vuoksi halunnut flänkätä tiettyyn suuntaan. Lisäksi olen ollut aistivinani, että viime aikojen treenit on ollut Troijalle aika raskaita ja se on treeneissäkin ollut jo suunnista vähän enemmän epävarma, joka heijastui nyt tähän suoritukseen. Nuori koira ja aika isoin harppauksin on nyt edetty. Nyt onkin varmaan syytä hetki vähän katsoa miten tilanne asettuu ja kannattaako Troijan kanssa enää marraskuussa startata, vai jätetäänkö ensi vuoteen.



torstai 8. lokakuuta 2020

IFH-kokeita

 Rotumestisten jälkeen meillä oli Jerikon kanssa seuraava IFH-koe Sastamalassa puolitoistaviikko rotumestiksistä. Pellolla heinän mitta oli ihanteellinen ja Jeriko jäljesti tosi kivasti, myös esineluovutukset oli ihan hyviä ja tuolloin meitä palkittiin toisella 1-tuloksella IFH2-luokasta.

Siitä jo kolmen päivän päästä oli jo seuraava IFH-koe. Olosuhteet oli hieman haatavammat, tuuli erittäin navakasti, mutta heinä oli kyllä hieman pidempää, ehkä noin 20cm pitkää tämä taas osaltaan helpotti. Jerikon jälki oli aika pienellä peltoläntillä ja melkoisen tiiviissä sumpussa, ja voimakas sivutuuli toi lähtösuoralle sivusta selvästi voimakkaasti muun jäljen hajua, jota Jeriko nosti nenäänsä haistelemaan. Muuten Jeriko pysyi kyllä jäljen päällä sitten ihan hyvin ja nenä alkoi pysymään paremmin alhaalla, kun jäljellä edettiin, mutta kulmissa kiihdytti vauhtia melko paljon ja näissä kohdin nenä taas kävi ilmavammaksi. Pahinta oli kuitenkin esineiden ilmaisu tai tuonti, joissa Jeriko porsasteli aivan täysin. Jeriko nojaili sivulle päin niin, että jouduin kalastelemaan esineitä siltä, yhden se tiputti mun jalkoihin, yhden tuonnissa pysähtyi kesken ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Niin ja yhden Jeriko otti suuhun, mutta sylkäisi sitten jäljen sivuun ja jatkoi matkaansa. *facepalm* Muthei, yhden esineen se ilmaisi ihan koulutuksen mukaisesti, tuon pois sylkäistyn jälkeisen. Tuosta kokeesta 80p.

Tuumasin, että varmaan oli liikaa kokeita kun kolme koetta kahden viikon sisään. Treenattiin välissä taas paremmin tarkempaa kulmatyöskentelyä. Keksin tehdä Jerikolla kulmien ja esineidenkin jälkeen siksakkeja eli kulma-noin viisi lyhyttä askelta-toinen kulma joka korjaa kulkusuunnan taas entiseksi. Näiden treenien myötä Jerikon tahti kulmien jälkeen korjaantui taas sellaiseksi mitä se parhaimmillaan on. Esineistä myös palkkailin ja tehtiin ihan vaan pitotreenejä. Treeneissä esineilmaisut onnistui ihan hyvin.

Toissapäivänä sitten koe Muuramessa. Olosuhteet oli nyt taas aika hyvät, kevyttä tuulta, mutta ei mitään kovin navakkaa ja heinän mitta hyvä. Jeriko pysähteli lähtösuoralla tarkastelemaan kolme kertaa ikään kuin olisi harhaa, mutta jatkoi sitten. Osa kulmista oli ihan todella hyviä, täsmällisesti ja melko rivakasti suoritettuja, mutta ei mitään hätäilyä tai juoksemista. Osasta kulmista saikin arvosanan "erinomainen", muista "erittäin hyvä", mutta kaaren jommasta kummasta kulmasta sai tyydyttävän. Mutta pääasiassa todella hyvin jäljestetty ja saikin siitä kehuja. Mutta ne esineet. Paria esinettä Jeriko pureskeli tuodessaan ihan törkeästi. Muita piti huonolla otteella ja yhdellä jouduin taas antamaan lisäkäskyn. Ja yksi esine jäi taas peltoon. Pisteitä 86. Auts. Neljä pistettä taas viimeisestä 1-tuloksesta. Yksi esine on 3p. Yhden pisteen olisi helposti ansainnut asiallisella esineilmaisulla.

Korjaava treeni eilen. Tuumailin, että olen varmaan tehnyt (taas) virheen siinä, että olen pitänyt treeneissä 3-4 esinettä, en juuri koskaan seitsemää. Nyt kun asiaa muistelee, niin myös metsäjäljellä käytiin samoja asioita läpi, ja loppuajasta sillä oli AINA kuusi keppiä treenijäljillä. Toisekseen erikoisjälki poikkeaa metsäjäljestä siinä, että kokeessa on käytettävissä vain kehu. Ja sekin pitäisi olla ainakin joidenkin mielestä hyvin maltillinen, ainakin nyt viimeisin tuomari antoi kritiikkiä "liioista kehuista". Niinpä päätin nyt siirtyä systeemiin, että treenijäljillä on aina vähintään seitsemän esinettä. Jerikon tehtävä on ne kaikki seitsemän ilmaista, vaikka se onkin ihan mälsää ja häiritsee muuten kivaa jäljestämistä. Toisekseen toimin mahdollisimman kokeenomaisesti esineillä, jotta ero treeni ja koetilanteen välillä olisi vähäinen, ja pyrin saamaan perseilyn ja virheet treeneissä esiin. Kolmanneksi pitäisi saada mahdollisimman paljon vieraan tallomaa jälkeä ja mielellään vierailla pelloilla.

Eilen kuitenkin siis Lilin talloma treenijälki Jerikolle, lyhyt, mutta seitsemän esinettä. Ensimmäisen esineen ilmaisu oli sellaista peruskauraa, hieman hitaahko ja ote vähän niin ja näin, mutta siedettävä vielä. Toinen esine oli hieman liukasta materiaalia ja Jeriko piti sitä niin huonosti, että tiputti sen kaksi kertaa. Kun se lopulta päätyi minun käteen asti, Jeriko meinasi karata jäljelle ennen aikojaan. Palautin Jerikon napakasti eteen istumaan ja odotin katsekontaktin ennen kuin sai luvan lähteä jäljelle. Hetken matkaa jäljesti häntä matalalla ja komento selvästi meni perille, mutta nopeasti häntä taas nousi ja kappas vaan kun alkoi esineiden palautus nopeutumaan, toi iloisena ja heti esineen löydettyään esineet minulle, ja vielä hyvillä otteilla. :D Näillä siis jatketaan.

Tyristä on kyllä myös tulossa todella hyvä jälkikoira! Sillä on juuri sopiva temperamentti ja erinomainen keskittymiskyky sitä ajatellen, ja se on vielä ahne etsimään ruokaa. Tein sille nyt toisen jäljen, mutta jätin jo muutamia askeleita tyhjäksi ihan testimielessä. Hyvin pysyi nenä alhaalla eikä tyhjät ollut ongelma. Tyr jäljestää siis hyvin matalalla nenällä ja keskittyneesti ja huolellisesti etsii nameja eikä rynni yhtään. Näyttää kyllä todella hyvältä tässä vaiheessa. :) 

Tyr täytti tänään 12 viikkoa ja käytiin rokotuksilla. Painoa oli vaa'alla nyt 8,8kg, noin 800g/viikko tullut lisää. Hurjaa vauhtia tuntuu kasvavan pikku poika. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Troijalle PPR1

 Perjantaina oli paimennuksen Kennelliiton alaiset/SBCAK:n juniorimestaruuskisat. Olin ilmoittanut sekä Jupiterin että Troijan kisoihin, en millään mestaruusajatuksilla, mutta että saadaan kisakokemusta. Troijan kohdalla olin edeltävällä viikolla tajunnut, että enhän mä ole treenannut sille erikseen tasapainosta pois tulemista lainkaan siinä kontekstissä, että se tekisi hakukaaren ja sitten noston jälkeen olisi edelleen ohjattavissa vaikka lampaat liikkuu. Ja eihän sitä nyt niin lyhyessä ajassa kuntoon treenattu, mutta ehkä vähän paremmaksi kuitenkin. Lisäksi Troijan kanssa kesken on vielä poispäinajo ja siinä suuntakäskyjen ottaminen ja liinassa ajoa (jota en ollut tainnut tehdä Troijan kanssa aiemmin lainkaan!) ehdittiin tehdä vähän.

Keskeneräinen koira siis, siitä ei pääse mihinkään, ja nuorikin vielä kun ikää se 1,5 vuotta. Hakukaari oli hieno ja pullea, "peräpussikin" oli hyvin avoin, mutta jostain lähti pari pistettä ja hakuakaari 18/20. Maahanmenoa Troija ei oikein ottanut, hidasti kyllä tahtia nostoon merkittävästi, nosto kuitenkin vähän vauhdikas 6/10. Ohjaajalle kuljetuksessa edellä mainitusta koulutuksen keskeneräisyydestä johtuen ohjattavuus ei ollut vielä ihan kunnossa, joskin Troija kun lähti ihan kivasti ensin flänkille kääntämään lampaita ja kohtuullisen hyvin saatiin lampaan linjalle. Kuitenkin lähempänä tolppaa en saanutkaan Troijaa tekemään kunnon flänkkiä ja lampaat valui ensin tolpan väärälle puolelle ja jouduin ne kääntämään sitten uudelleen tolpan kiertoon. Tuonti ohjaajalle 6/20.

Poispäinajossa Troija oli nyt jotenkin erityisen epävarma suuntakäskyistä, kääntyili katsomaan minuun päin, että "ai mikä suunta" ja luulen, että tämä liittyy osittain viime aikojen aika haastaviin treeneihin joissa on tehty paljon uusia ja haastavia asioita. Alkumatka vähän mutkittelevaa, mutta sitten saatiin kuitenkin lampaat kulkemaan kohtuullisesti linjoilla ja porteista läpi. Viimeisellä suoralla lampailla oli jo kovasti vetoa kohti lampolaa ja Troija tuli vetoa peittämään etuviistoon. Poispäinajo 3/10 ja kuljetus 15/20. Häkityksen aloituskessa lampaiden veto lampolaa kohti hankaloitti, ja toisaalta Troija ei oikein osaa jäädä lampaille, kun minä ohitan sen ja kävelin häkkiä kohti, oletti, että haluan sen pois lampailta. Myös tällaista pitäisi harjoitella! Vähän lennosta lähetin sitten Troijan lampaiden taakse ja itse jouduin juoksemaan, että ehdin häkille. Ainoa häkityksen pelastus oli se, että lampaat suorastaan väkisin halusi häkkiin ja sinne ne sitten solahti. Häkitys 8/10. Häkistä poisotto sinänsä ok, häkin sisällä Troija toimi ihan hyvin, mutta lampaat meinasi ottaa lähdöt kohti lampolaa ja Troija joutui kokoamaan ne hieman kauempaa: häkistä poisotto 9/10.

Kokonaispisteitä siis 65/100, koulutustunnus PPR1, mutta vielä ei oikeutta siirtyä 2-luokkaan eikä siihen kyllä valmiita oltaisikaan! :D Jokatapauksessa 1,5-vuotiaalta ja vielä näyttely-/harrastelinjaiselta aika kova tulos. :) 


Jupiterin kanssa meni valitettavasti aika penkin alle. Heti nostosta lähtien Jupiter ei ollut oikein normaalisti ohjattavissa ja kaahasi todella lujaa hermostuttaen muuten rauhalliset lampaat jo aika perinpohjaisesti. Tuomariauton takana Jupiter odotti aika rauhallisena ja oikeastana ainut mistä keksin, että Jupiter olisi ottanut ylimääräistä painetta ja jännitystä on se, että hakutolpalla lampaat jätettiin vähän offlineen siten, että ne jäivät vasemman hakuportin taakse peittoon. Olin vähän epävarma, että hyväksynkö sen paikan ja lähetän silti, ja kun tolppakoirat eivät lampaita enää siirtäneet, niin hieman epävarmana kysyin takaa tuomarilta, mutta kun vastausta en ainakaan kuullut, ja lampaat todella oli ihan tosi rauhallisia siinä paikallaan, niin päätin lähettää Jupiterin. Lampaiden sijainti ei siis liittynyt tähän varmasti mitenkään, mutta ehkä tuo minun oma pieni epävarmuus lähetyshetkellä suisti Jupiterin tasapainosta... En tiedä.

Hakukaari 18/20, nosto 8/10, mutta sitten ohjausongelmien vuoksi mentiin ihan todella offlinessa ja pisteistä ohjaajalle tuonnista 4/20. Poispäinajo oli ihan todella pahaa siksakkia Jupiterin juostessa täysiä ja liukuessa pysäytyksistä, jotkut suunnat se myös otti väärin. Ekojen porttien aivan alla onnistuttiin kääntämään lampaat ympäri ja näin ollen ohi porteista ja tosi pitkälle offlineen ennen kuin saatiin lampaat jonnekin takaisin. Tässä välissä lähdin tolpalta lähemmäksi avuksi. Tosin tuntui jo siltä, että pitäisi keskeyttää, kun tiesin, ettei radasta enää voisi mitään tulla, kun tunnelma oli mikä oli. Viimeinen pätkä kuljetusta 9/10. Jaon yrityksissä tultiin vielä isompiin ongelmiin. Jupiter lähti kaartamaan maata kiertävälle radalle ja jouduin kutsumaan sitä takaisin lampaille. Jotenkin ihmeen kaupalla saatiin jako tehtyä, mutta kun osa porukasta lähti juoksemaan kohti tulovarikkoa Jupiter totaalisesti kieltäytyi lähtemästä niitä hakemaan ja keskeytin.

Fiilis radan jälkeen oli todella kurja. Palattiin takaisin lähtöruutuun ja kuvitelmat Jupiterin kehittymisestä henkisesti ja haaveet 3-luokasta valui sormien läpi. Jupiterin hermorakenne ja mielentila-ongelmien kanssa on taisteltu ainakin reilu pari vuotta ja viimeksi alkukesästä päätin, että lopetan paimentamisen Jupiterin kanssa, koska en näe meillä oikein tietä mihin voitais edetä ja kehittyä. Lisäksi ongelmat kotihommissa todella kävi hermon päälle. Tuolloin päätin lopullisesti, että se jo pitkään harkittu uusi paimenkoira pitäisi hankkia, jonka seurauksena Tyr tuli meille. Sitten Jupiter väläyttelikin kehittymistä ja näin yllättäen taas valoa tunnelin päässä ja aloin taas treenaamaan ja ilmoittamaan Jupiteria kisoihinkin. SPKY:n pikkumestiksissä varsinkin ekana päivänä Jupiter olikin TODELLA hyvä, kirjoitinkin siitä, että zen löytyi. Nyt se kaikki kuitenkin katosi.

Minun on pakko myöntää itselleni, että minun omat hermoni ei kestä ajatusta kisaamisesta koiran kanssa, jonka mielentila on täysi mysteeri ja sattumankauppaa, ja jos mielentila on hermostunut (mitä se usein on), niin mistään ei tule mitään. Minun pitäisi nyt vaan tehdä se oikea lopullinen päätös, että paimennuskisaamiset Jupiterin kanssa saa jäädä. Se saa sitten juosta täysiä siellä minne täysiä juokseminen sopii, eli vetolajeissa ja agilityssä. Niissä hermorakenteen puutteillakaan ei ole niin merkitystä.

Pienenpieni maininta Tyristä vielä. Se on solahtanut meidän porukkaan todella mutkattomasti ja tunne siitä on todella hyvä. Jopa niin hyvä, että tulee jotenkin ihan Jerikon pentuaika mieleen. Tyr on temperamentiltaan selvästi rauhallisempi kuin Troija tai Jupiter (ehkä just samankaltainen kuin Jeriko oli pentuna), vauhtia ja intoa kyllä riittää, mutta ei härvellä ja kaahaa ihan tyhjänpäiväisiä, ja osaa rauhoittua todella hyvin. Vireenhallinta on siis tosi hyvää. Intoa tekemiseen ja treenaamiseen riittää, mutta Tyr keskittyy todella hyvin eikä sähellä. Lisäksi Tyrissä on kovuutta ja yhteistyöhalua juuri sopivassa suhteessa. Vaikka viidennen koiran ottaminen tuntui etukäteen aika hirvittävältä ajatukselta, niin nyt en voisi olla tyytyväisempi, että Tyrin otin. :)