keskiviikko 15. elokuuta 2018

Agilityn piirinmestiksiä ja kaikkea muuta

Taas on pitkä väli, kun olen mitään ehtinyt kirjoitella. Yritän nyt jotain hajanaista muistaa kirjoitella viime viikoista.

Viime viikonloppuna oli agilityn Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirinmestikset. Edeltävällä viikolla, kun ilmoittautumista Jerikolle mietin, Kitu oli kadottanut Jerikon. Siinä se Ukon nimi pelkästään möllötti mun näytöllä ja sain päähänpiston ilmoittaa myös Ukon piirinmestiksiin sekä edellisen päivän normikisaan.

SmartDog-testistä olin saanut sen ajatuksen, että pitäisi kokeilla miten Ukko reagoisi jos agilityä lähtisikin ohjaamaan kropalla ja liikkeellä eikä niinkään käsillä. Yksi treeni tehtiin ennen ilmoittautumisen päättämistä ja Ukko vaikutti lähtevän seuraamaan tällaista ohjausta tosi luontaisesti ja hyvin, vauhtiakin tuntui olevan selvästi enemmän kuin aikaisemmin.

Lauantaina kisat menikin hyvin siltä osin hyvin. Ukko tuntui kulkevan tosi hyvin ja toisaalta itse uskalsin ohjata tosi rohkeasti mikä näkyi vauhdissa. Eka rata juostiin kyllä ilman rataantutustumista, kun olin katsonut ajan väärin enkä tajunnut, että kaikki kokoluokat 3-luokassa tutustuu samaan aikaan. Toiseen rataantutustumiseen sentään pääsin ja siltä radalta Jerikolle 0, mutta valitettavasti hyppyserti meni taas läheltä ohi kun sijoitus oli toinen ja serti meni ykköselle. Ukolle muistaakseni 15, mutta tosi hyvää meininkiä.

Sunnuntain piirinmestiksissä Jerikolle ekalta radalta 0, toiselta 5 ja näillä piirinmestaruus pronssia! :))



Ukon kanssa meni ihan jees, mutta varsinkin toisella radalla alkoi meno tuntumaan taas vähän tahmealta. Videolta kun katsoo, niin itse valuin ihan totaalisesti takaisin vanhaan, eikä enää mietään tietoa liikkeellä ja kropalla ohjaamisesta. Ärsytti kyllä oma itseni aika tavalla! Mutta eipä sitä kai voi ihan kerrasta vuosien rutiineja purkaa. Ukolle ekalta radalta 15, toiselta hylky. Kepeille haki molemmilla radoilla väärältä puolelta, vaatisi ehkä vähän treeniä, että koira muistaisi miten tuollaiset jutut mennään.



Jupiterin kanssa on saatu kepit treenattua 12 kepin vaiheeseen, varmuutta toki vielä vaatii ja harjoitusta. Treenaaminen on edelleen hyvin epäsäännöllistä. Kontakteja pitäisi alkaa kunnolla takomaan.

Paimennuksen suhteen välillä Jupiterin kanssa tapahtuu edistysaskeleita, välillä taas näkyy ne hassut herkkyydet. Lampaiden siirtoihin löytyi toimiva kombo, kun otin Jupiterin varmuuden vuoksi liinaan (ettei ole mahdollista poistua) ja ajoin sen kanssa lauman takaa lampaita, ja Jeriko taas oli edessä jarruna. Etukäteen mietin, että mitenköhän Jeriko tajuaa tällaisen asetelman ja antaa lampaille tilaa, mutta sehän ymmärsi tämän ihan helposti. :) Jupiteriakaan ei jännittänyt tällaiset yhtään, joten pari lampaiden siirtoa on tehty todella jouhevasti J-tiimillä. Lisäksi pässien lastaus kuljetuskärryyn sujui todella helposti, Jupiter otti vastuuta ja yhden kopinkin sinkaisevasta pässikaritsasta ja muuten painoi pässejä tasaisen rauhallisesti Jerikon kanssa ja lastaus sujui tosi nopeasti.

Kuitenkin edelleenkin selvästi se, että otan lampaasta kiinni tai muuten olen kovasti aktiviinen lampaita kohtaan ahdistaa Jupiteria kummallisesti. Tätä on nyt treenailtu ja ainakin tänään näytti taas jo helpottaneen. On kyllä jännä miten Jupiterin kanssa täytyy paneutua ihan erilaisiin asioihin kuin Jerikon tai Ukon kanssa koskaan, siedättää aina uuteen sen mielestä epämukavaan juttuun.

Tänään tehtiin kotona ihan perusjuttuja ja onhan se vaan niin hieno silloin, kun ei joudu tuolle epämukavuusalueelleen. Todella nopea ja tyylikäskin liikkeissään, mutta ottaa käskyt todella nopeasti ja on todella hyvin auki ohjaajalle. Täytyy vaan toivoa, että tuollaiset ylimääräiset jännittelyt helpottaa.

Jälkitreenejä ei olla tehty lähes kahteen kuukauteen. Helteiden aikaan ei oikein itseäkään motivoinut lähteä hikoilemaan metsään ja toisaalta heinäkuusta lähtien paljon aikaa on mennyt meidän ranchin vanhan päätalon remontointiin. Jälkikoekalenteri ei ole myöskään näyttänyt kovin motivaatiota herättävältä, syksylle 1-2 koetta joihin voisi yrittää ilmoittautua, kaikki muut kohtuullisen matkan päässä olevat jonkinlaisia mestiksiä tai muuten suljettuja kokeita.

Olen joutunut alkamaan pohtimaan missä vaiheessa sitten siirtäisin Jerikon FH-jäljelle niin kuin olen suunnitellut. Alun perin vähän on jännittänyt se, että jos opetan esineilmaisuksi maahanmenon, niin sekoittaisiko se PK-puolella ja olin vähän ajatellut, että samanaikaisesti en näitä tekisi. Nyt koekalenterin toivottomuuden vuoksi kuitenkin aloin opettamaan Jerikolle esineilmaisua ja nopeastihan se alkoi hoksaamaan ideaa, joten kyllä tässä vähän jälki-into taas nostaa päätään, tosin nyt sitten metsän sijaan pellolle. :)

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Herkkä paimenpoika

Vähän on kirjoittelut jäänyt vähiin, kun on ollut jotenkin niin kiireistä. Jupiterin kanssa ollaan enimmäkseen treenailtu paimennusta ja agilitykeppejä. En ole hetkeen kirjoittanut Jupiterin kehityksestä, joten tässäpä nyt sitä.

Jupiter on nyt mun kolmas bordercollie ja taas aivan erilainen kuin kaksi edeltäjäänsä. Se on paimennuksessa aivan luonnonlahjakkuus. Sitä on ollut alusta lähtien todella helppo kouluttaa, se on hyvin luontainen, kauniit avoimet flänkit alusta lähtien ja tosi helppo löytää sopiva tempo ajoon. Lisäksi se on erittäin miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen, sekä halukas oppimaan, joten käskyjen ja suuntien opettaminen sille riippumattomiksi mistään mun antamista avuista on ollut kohtuullisen helppoa. Olen edennyt sen kanssa treenatessa tarkoituksellisestikin rauhallisesti, vaikka omilla lampailla olisi voinut olla mahdollista hinkata paljon enemmänkin.

Rauhallisesti eteneminen on varmasti ollut erittäin hyvä ratkaisu, koska kaiken tuon edellisen kääntöpuoli on se, että Jupiter on hyvin herkkä. Herkkä aistimaan lampaita ja niiden pakoetäisyyttä, sekä hyvin kohtelias paimennettavia kohtaan. Se haluaa myös onnistua niin paljon, että epäselvyys tehtävässä saa sen herkästi epävarmaksi. Lisäksi Jupiter ottaa herkästi painetta minusta päin, jolla tässä kohtaa tarkoitan sellaista, että jos Jupiter kokee mun ottavan tilanteen jo haltuun, se ei ole halunnut enää ottaa osaa asiaan.

Mitä tällä tarkoitan? Jupiterin kanssa on ollut tilanteita, joissa se on ottanut tilanteesta painetta niin, että se on häipynyt paikalta. Ensimmäisen kerran tämä tuli esiin viime talvena, kun oltiin ottamassa treeniporukkaa aitauksesta toiseen kapean portin läpi. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta yhtäkkiä Jupiter oli kadonnut paikalta. Tulkitsin tämän ehkä johtuneen siitä, että porukassa oli juuri ostamiani harmasuuhia (6kk) jotka oli koiraamattomia ja saattoi vähän katsella koiraa pidempään vaikka kyllä tosi kivasti porukan mukana pääosin menikin. Ainoaksi paineen aiheuttajaksi keksin kuitenkin ne.

Myöhemmin keväällä ja kesällä on tullut esiin, että väliaidalla lampaita sortteeratessa treenitilaan ja pois Jupiter häipyy paikalta eikä halua olla painamassa lampaita kohti porttia. Jo pelkkä mun käden kosketus portilla/aitaelementillä tai kosketus lampaaseen on ollut liikaa ja Jupiter on lähtenyt paikalta. Kutsuttuna tuli takaisin, mutta jos sama homma jatkui, niin Jupiter ei edelleenkään halunnut olla asian kanssa tekemisissä. Treenit meni edelleen yhtä hyvin kuin ennenkin, joskin joissain tapauksissa "työssä ahdistumisen" jälkeen treenissä aluksi näkyi jännitystä.

Asiaa on nyt kesän aikana pureskeltu. Aloin treenaamaan häkitystä Jupiterin kanssa ja vein sen tarkoituksella epämukavuusalueelle. Häkityksissä herkästi juuri se kriittinen piste jossa koiran pitäisi antaa viimeinen pieni työntö lampaille, sai Jupiterin poistumaan paikalta. Jupiterin kanssa on nyt treenailtu liinassa niin, että se ei pääse edes yrittämään poistumista ahdistavista tilanteista ja edistystä on alkanut näkymään. Viimeisessä treenissä Jupiter ei edes yrittänyt kertaakaan poistua paikalta vaan otti vastuupaikan häkityksessä, tasapainotti ja määrätietoisesti vei lampaat häkkiin. Ihan niin kuin tiesin sen luontaisilla kyvyillään pystyvän. Alkaa näyttämään jo hyvältä. :)

Olen nyt myös ottanut Jupiterin kanssa treenilampaat ja sortteerannut niitä portilla ja tehnyt muita "porttihommia", jotka Jupiteria herkästi on ahdistanut. Seuraavaksi pitäisi alkaa ottamaan sitä harjoittelemaan työskentelyä Jerikon kanssa, jotta se tottuisi myös siihen, että vaikka toista koiraa käskytetään (Jerikolla eri käskyt), niin ei tarvitse hämmentyä ja vaikka toinen koira on lampailla, niin Jupiter voi myös työstää niitä eikä tarvitse luovuttaa tilannetta toiselle.

Alan pikku hiljaa uskomaan, että kyllä tämä tästä :) vaikka välillä on meinannut vähän epätoivo iskeä. Mulla on ollut vähän ikävä tilanne, että oikeastaan Jeriko on ainut luotettava koira jota olen pystynyt töissä käyttämään. Valitettavasti Ukon kuulo tuntuu edelleen heikkenevän ja sitä voi käyttää ainoastaan lähinnä peruskuljetuksessa. Nopeaa reagointia ja käskyjen kuuntelua vaativissa tilanteissa Jeriko on jäänyt vähän yksin enkä taas haluaisi sitä enää kovin paljoa rasittaa tällaisilla ainakaan ainoana koirana. Jupiteria ei ole voinut käyttää alkuunkaan, koska se ottaa varsinkin tällaisissa "tositilanteissa" painetta lampaista ja itse tilanteesta, sekä ehkä toisesta koirastakin, ja jättäytynyt pois/häipynyt. Ihan pari kertaa olen ylipäätään yrittänyt ja jättänyt sitten nämä yritykset odottamaan "aikaa parempaa".

Paineet on siis olleet kovat sille, että Jupiterista pitäisi saada työkoira pikavauhtia vaikka toki onhan se vielä nuori, vasta 1,5-vuotias. Nyt alkaisi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä ja näyttäisi siltä, että se vahvistuu koko ajan näiden häkitystreenien myötä, kun saa rohkeudestaan ja työskentelystään paljon positiivista palautetta ja kannustusta minulta eikä toisaalta saa mahdollisuutta poistua tilanteesta.

Videolla Jupiterin häkitys reilun viikon takaa. Tässä ei pakoyrityksiä nähty enkä ole enää siis pitänyt liinaa kädessä vaan Jupiterin perässä roikkumassa. Tästä on kuitenkin edistytty vielä lisää ja Jupiter näyttäisi alkavan selvästi tajuavan, että sillä on tärkeä rooli häkillä ja ottaa hyvin vastuun tehtävästään. :)



Kovat helteet on tässä viimeisen viikon aikana vähän treenailuja rajoittaneet. Aikaisin aamulla tai myöhään illalla on välillä tehty jotain, mutta paljon on päiviä mennyt ihan vaan uidessa ja isäntäväen osalta remontoidessa vanhaa päätaloa. Helteiden keskellä onni on lätäköt ja järvessä uiminen. :)

Jupiter on rohkaistunut myös uimisen suhteen ja ui nyt ilman pelastusliivejä pitkiä lenkkejä mun ja Ukon kanssa. :) 2by2 keppejä on tehty ja vaikka välillä tuntui junnaavan paikoillaan, ollaan nyt kuuden kepin vaiheessa niin, että vähän tarvii porttien olla auki, mutta hyvin vähän ja ihan viittä vaille sujuu kuusikin keppiä. :)





tiistai 3. heinäkuuta 2018

Jäljestystä hakkuualueella ja hyvä kisatreeni

Sunnuntaina oli jälkikoe Raisiossa. Koe alkoi maasto-osuudella, ekana jälki. Meille arpoutui Jerikon kanssa jälki nro 4. Janapaikalla oli jo vähän risukkoa/hakkuujätettä, mutta ihan suht ok paikka kun vaan vähän sihtaili että mistä lähettää. Jeriko eteni janalla kivasti, otti jäljen aika läheltä, olisko ehkä puolessa välissä ollut, mutta otti takajäljen. Sen jälkeen kääntö oikeaan suuntaan ja vauhdikkaasti eteenpäin.

Heti janan jälkeen alkoi kuitenkin oikein kunnollinen harvennushakkuurytö. Maassa oli läjäpäin nuoria kuusirankoja sikin sokin ja näiden lisäksi perus mäntyhakkuujätettä, latvaosaa jne. Tästä jälki jatkui hakkuuaukealle, jonka jälkeen taas harvennushakkuualuetta. Tuoreemmalta harvennushakkuulta siirryttiin vielä vanhempaan hakkuualueeseen, joka kasvoi jo hyvin tiheää pusikkoa ja heinikkoa. Ekat 600m tällaista. Jeriko jäljesti tosi hyvän näköisesti, tarkasti eikä sinänsä itse jäljestyksessä isompia ongelmia, mutta etenemisessä kylläkin. Siinä Jerikon perässä kävellessä ajattelin, että itse en kyllä ikinä tekisi kisajälkeä sellaiseen maastoon tai toisaalta jos jostain syystä olisin sellaista tallomassa, ei omatunto antaisi periksi jättää keppiä yhtään mihinkään kun aina se olisi ollut joko risukasassa tai tosi korkeassa heinikossa.

Kun keppejä ei noussut, ei voinut muuta kuin luottaa Jerikoon ja toivoa, että jäljen talloja on jättänyt kepit jäljen loppuosaan. N. 700m kohdalla taisi nousta eka keppi, tässä alkoi maasto olla sitten tolkullisempaa eikä metsä ollut täynnä hakkuujätettä. Ojien, myös leveiden vesiojien, ylityksiä oli sitten kyllä vastapainoksi, mutta ei sellaiset mikään ongelma Jerikolle ole. Kolme keppiä nousi jäljen loppuosasta ja jäljen alkuun jätetyt kolme jäi sitten nousematta. Lisäksi kaaduin hakkuuaukealla hakkuujätteisiin niin, että sain toiseen polveen oikein kunnon mustelman.

Olin jäljen jälkeen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. En voinut olla muuta kuin tyytyväinen Jerikon työskentelyyn, kepit olisi noussut jos ne olisi ollut jossain muualla kuin heinikon tai risukasojen uumenissa, siitä olen aivan varma. Kokeen järjestelyihin en voi väittää olevani tyytyväinen, itse en tuollaisiin maastoihin änkisi 10:tä jälkeä. Pienemmän jälkikokeen voisi ehkä saadakin. Toki järjestäjän puolustukseksi sanon itsekin sen, että ilmeisesti hakkuut oli metsissä aloitettu niin ettei niistä ollut mitään tietoa seuralla ja yksi kokeen jäljistä oli jouduttu siirtämään metsässä vielä olevan metsätyökoneen vuoksi.

Päätin sitten jatkaa koetta kuitenkin harjoituksen vuoksi. Esineruutu meni muuten ihan kivasti, mutta itse luin tilannetta vähän huonosti ja kutsuin Jerikon pois kun se olisi ollut menossa esinettä kohti ja siirryin eteenpäin. Kolme esinettä nousi enkä tätä viimeistä sitten enää ehtinyt.

Tottikseen lähdin selvän suunnitelman kanssa. Nyt oli tarkoitus puuttua Jerikon koetottis-ongelmiin, koska ne eivät koskaan tule esiin treeneissä eikä edes kisanomaisissa treeneissä. Kyllä se vaan tietää koska oikeasti on koe. ;)

Oltiin ekana tottiksessa suoritusvuorossa. 10:tä 3-luokan koirasta vain kaksi suoritti tottista ja meillä ei enää mahkuja tulokseen muutenkaan. Yksi tulos kokeesta sitten lopulta tuli. Seuraamiseen lähdössä ja liikkeestä maahanmenoon lähdössä Jerikolta meinasi tulla ääntä. Pysähdyin heti uudelleen ja suullinen korjaus "oijoi". Pieni tauko ja uusi lähtö, molemmilla kerroilla Jeriko hiljeni ja pysyi hiljaa. Keskittyikin vähän paremmin paitsi seuraamisen menosuoraalla, jossa annoin lisäkäskyn, että tiivisti. Liikkeestä seisomaanjäämisessä Jeriko ei enää edes meinannut äännellä, joten jotain meni perille. Ainakin tällä kertaa. Viilasin myös eteenistumisen asentoja ja muita pikku virheitä mitä huomasin. Vasurilla suorittaminen ei kelvannut. Suorituksen jälkeen olin todella tyytyväinen, sain tehtyä sen mitä olin ajatellutkin ja ainakin hetkellisesti Jerikossa näkyi vaikutus! :)

Nyt sitten vähän lomaa Jerikolle ja uusi hieronta ylihuomenna. Kunhan jumit helpottaa niin katsellaan saisiko loppukesään/syksyyn vielä jälkikoepaikkaa.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Maastokone

Keskiviikkona oli Tavesin jälkikoe. Jeriko oli päivän mun veljellä ja veljen vaimolla hoidossa, ja sai samalla ihastella mun kummityttöä, 7kk ikäistä vauvaa. Jeriko aivan rakastaa vauvoja. :)

Koe alkoi jälkiosuudella, meillä oli jälki numero 3. Jana oli aika kosteassa paikassa metsän matalassa osassa. Jeriko teki hienon janan, eteni pääosin tikku suoraan, lopusta väisti jonkun esteen, mutta jatkoi sitten taas suoraan. Hastoi pari askelta oikealta ja otti jäljen sitten vasemmalle eli oikeaan suuntaan. :) Janalta 30/30.

Heti janan jälkeen alkoi nousu kalliolle ja nousut ja laskut oli jäljen teema muutenkin. Ekan kepin jälkeen kulmassa Jeriko otti jäljen ensin vasemmalle, jäljesti lähes tien laitaan, mutta palasi sitten takaisin kulmaan ja otti jäljen toiseen suuntaan. Oletin, että siitä oli mennyt ehkä ihmisen jälki. Myöhemmin jäljen puolivaiheen jälkeen uskoin nähneeni karhun jäljet, mutta kun Jeriko ei korvaansa heilauttanut ja jatkoi vaan eteenpäin, en ehtinyt jäädä tutkimaan. Todennäköisesti karhu oli kuitenkin kulkenut alueen läpi, koska siihen viittaavia havaintoja oli myös jäljiltä 2 ja 4. Onneksi mulla oli pesukarhu mukana, niin ei tarvi karhuja pelätä. :D

Kaksi viimeistä keppiä oli lyhyillä väleillä tosi lopussa, ja kun ekan ja tokan kepin välissä oli tuo harhautuminen ja sitten vielä pitkiä keppivälejä, niin ehkä jo vähän alkaa jännittämään, että onko joku keppi jäänyt ja jos on, niin mikä ja voiko sitä ehtiä etsimään. Olin niin onnellinen, kun viitos keppi nousi eikä siinä ollut vikan kepin merkintää! :D Kaikki kepit sitten nousi ja olin aivan todella tyytyväinen, rankassa maastossa (kuulemma kokeen "paras" osui just meille") ainut 3-luokan koira joka nosti kaikki kepit.

Esineruutuun mentiin lähes suoraan kun tultiin majalle. Edellinen narttukoira oli pissannut ruudun etuosaan johon Jeriko ensin jäi, mutta kun sanottiin, että siinä on pissa niin sain uusintalähetyksellä Jerikon jatkamaan normaalisti työskentelyä. Kolme esinettä nousi aika nopeasti, Jeriko lähti just sinne minne lähetin ja nosti esineet nopeasti. Kolmen jälkeen yksikään esine ei ollut ollut ihan kulmassa mutta kuitenkin aika lähellä ja sekunnin mietin, että mihin vielä lähetän kunnes päätin lähettää oikeasta laidesta viistosta ruudun etuosan poikki. Tällaisia viistoja lähetyksiä ei olla paljoa tehty eikä Jeriko ole oikeastaan koskaan niihin ihan tarkkaan mennyt ,mutta nyt lähti just sinne minne lähetin ja lähetin suoraan päin vikaa etuesinettä, jonka Jeriko sitten nopeasti nosti kiven takaa. :D Vähän oli tuuriakin matkassa, mutta esineruutu siis 30/30 ja maastosta täydet pisteet! :)

Tottiksesta enää siis hyväksytty tulos tavoiteltavana, helppoa, eikö? Tai sitten ei. Ääntelyä ei ollut nyt pahasti, pientä inahdusta, mutta ei sellaista haukahtelua. Istumisen Jeriko kuitenkin meni maahan, valmistelevaan osaan lähdössä äänteli eikä sitten kuunnellut. Seisomisesta luoksetulossa tuli suoraan sivulle, joku aivopieru. Voih. Hyppy kierrettiin niin kuin tarkoitus olikin. Mutta sitten tapahtui katastrofi, Jeriko ei mennyt vinoestettä! Harkitsi sitä, mutta selvästi totesi että ei pysty. Koivumäessä esteet on lievästi ylämäessä, mutta ei tullut siis takaisinkaan.

Eipä tuosta sitten paljoa jälkipolville kerrottavaa. Tottiksen kokonaispisteet vaivaiset 57 pistettä! :( Kokeen jälkeen menin vinoestettä tekemään ja Jeriko ei aluksi (kokonaisena normi liikkeenä) olisi sitä suorittanut, mutta yhdessä juosten meni normaalisti. Hieroin ja venyttelin Jerikoa sitten itse illalla ja huomasin, että sillä oli aika paljon jumia oikeassa hartiassa ja kyljessä. Miikku kävi sitten eilen paimennustreenejä ennen vielä hieromassa ja alkaa nyt näyttämään paremmalta.

Luulen tietäväni syyn jumittamiseen. Jerikollahan on nuorena murtunut oikeasta jalasta varvas ja siihen on kehittynyt jälkikäteen nivelrikkoa. Nyt on selvästi näkynyt maantien isolla sepelillä kävellessä varpaiden aristelua ja todennäköisesti varvasvaivan seurauksena on sitten tullut lihasjumit. Toivotaan, että helpottaa pian. Sunnuntaina olisi vielä jälkikoe ja sen jälkeen pidetään varmaan taukoa kunnes varvastilanne rauhoittuu.