lauantai 25. tammikuuta 2020

Agilityn huumaa ja tokokärpästä

Jupiterin kanssa oltiin tänään agilitykisoissa. Nämä oli nyt Jupiterin neljännet agilitykisat ja kaksi nollaa oli jo plakkarissa. Ilmoitin kaikille radoille, myös hyppärille, siitä huolimatta, koska ajattelin että jos hyppäri sattu olemaan ennen agilityratoja niin on ainakin hyvää lämmittelyä. Agiradat oli kuitenkin ensin.

Täytyy nyt ihan ekana sanoa, että me ollaan kyllä nyt viime aikoina löydetty niin hienosti yhteistyö Jupiterin kanssa ja on ollut treeneissä todella mukava tehdä! Mä olen oppinut miten Jupiter toimii ja osaan ennakoida jo näin lyhyelläkin historialla miten se toimii eri asioissa. Jupiter on kehittynyt aivan hirmuisesti! Ei ole kauaa kun tuntui, että ei se opi keppejä kunnolla koskaan eikä siitä koskaan tule niissä itsenäinen ja luotettava. Mitä vielä! Jupiter tekee aivan huikeita suorituksia kepeillä treeneissä ja kisoissakin koen, että luotan siihen 100% eikä tarvitse varmistella niitä keppejä. Jos aluksi tuntui kaukauselta ajatukselta, että voisin löytää Jupiterin kanssa sellaisen sielujen yhteyden kuin Jerikon kanssa agilityssä, niin kyllä nyt ollaan jo todella lähellä maalia. On sairaan hienoa tehdä agilityä Jupiterin kanssa ja olen viime aikoina oikeastaan eniten odottanut luokkanousuja ihan vaan sen vuoksi, että pääsisin Jupiterin kanssa tekemään oikeasti haastavampia ratoja, joissa molemmat pääsee näyttämään mitä osataan. :)

Eka rata Jupiterin kanssa oli jo todella hyvä. Jupiter teki todella hienosti töitä ja vaikka moka tuli kepeillä, niin 10+ Jupiterille yrittämisestä, kun vika ei varsinaisesti ollut siinä. Lähdettiin kepeille hypyltä käännöstä ikään kuin rintarinnan enkä antanut yhtään "armoa" Jupiterille tai aikaa aloittaa keppejä vaan luotin vaan siihen ja jatkoin eteenpäin. Jupiter ei yrittänyt ohittaa välejä vaikka kiire tuli, vaan yritti vielä nopeammin ja voimakkaammin päästä alusta liikkeelle. Ei vaan ison koiran lantio taittunut ihan siinä vauhdissa mukana, ja Jupiter jäi lonkastaan kiinni toiseen keppiin. Niin voimalla Jupiter puski, että kepit nousi ilmaan ja vaikka Jupiter siitä vielä yritti vähän päästä liikkeelle, niin alas tippuvat kepit ja jumitilanne rikkoi sen rytmin liiaksi eikä enää onnistunut. 10+ yrittämisestä kuitenkin, en tehnyt sitä Jupiterille helpoksi.

Loppurata meni ihan nappiin, jopa aika haastava renkaan edessä persjättäminen jota en muista onko koskaan tehty. Jupi hoiti oman tonttinsa upeasti. :)

Toinen agirata meni myös tosi hienosti. Erityisen tyytyväinen olen A:n edessä persjättöön ja siihen, että Jupiter teki juoksu-A:n aivan nappiin siitä huolimatta. :)) Keinu oli kyllä ruma :D, aivan viittä vaille lentokeinu, mutta kun tuomari ei antanut virhettä niin siinä oli vika nolla ykkösissä!


Jäätiin sitten odottamaan 2-luokan hyppyrata, jolle startattiin luokkanousijana ekana. Rata näytti heti todella kivalta. Voi että kun olen odottanut sitä, että pääsen itse oikeasti vähän tekemään töitäkin. Ainut inhottava kohta koko radassa oli alun asetelma, jossa putken jälkeinen vitoshyppy jäi ihan lähdössä mun ihannelinjan tielle enkä päässyt linjaamaan itseäni kohti kolmoshypyn rimaa. Tiesin, että mun linja herkästi ajaa Jupiteria ulos, kun väkisinkin peitän renkaan jälkeistä hyppyä siltä ja niin se tekikin, mutta kuuliaisesti Jupiter tuli kun korjasin. Loppurata oli sitten ihan vaan helppoa, hauskaa ja mukavaa. :))) Ja nollana maaliin, joten mikä sen mukavampaa, heti eka nolla kakkosista ja joka radalta palkinnoille, kakkosissa nollavoitto. Tästä se vaan lähtee. :)


Troijan kohdalla on käynyt sellainen ihan hassu juttu, että tokokärpänen ehkä vähän puraisi. En ole todellakaan paljoa sen kanssa tehnyt, mutta kun nyt ei talvi ole tullut niin viime viikolla päätin sitten tehdä ekaa kertaa pikkupentuajan jälkeen vähän treeniä ulkona. Varsinkin luonsetulo (jota siis tosiaan ei ole treenattu kuin pentuna avustajan kanssa ja nyt makuulta lähti) oli niin hieno ja räväkkä, että nousi vaan mieleen, että Troijan tokoliikkeet saattaisi olla kyllä aika näyttäviä kun tuolla mentaliteetilla suorittaisi.

Liisa-Idan kanssa viime viikonloppuna treeneiltiin (toinen ulkotreeni) ja Liisa-Ida kuvaili. Ihan kivaltahan se näytti treenimäärään nähden ja vähän se tokokärpänen ehkä sitten puraisi. Lähes seitsemän vuoden tauon jälkeen. :D



Tänään treenailtiin Tuijankin kanssa ja melkein jo heitin tokokärpäsen menemään, kun aluksi Troija oli ihan mahdoton! Vieras kenttä ja häiriöt oli sille aivan liikaa, pää pyöri eikä keskittymistä ollut oikein mihinkään. Seuraamista ei saanut sitä paria askeltakaan, kun keskittyminen herpaantui jo. Otin sitten kuitenkin toisen lyhyen pätkän pienen tauon jälkeen ja johan oli eri tyttö kehissä! Nyt ei häirinnyt yhtään mikään ja asenne oli ihan kohdillaan. Huh! :D Katsotaan mitä tästä meidän tokoilusta tulee, mutta yritetään ainakin pitää hauskaa asian parissa. :)

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Vuoden, ja vähän vuosikymmenenkin, lopputarkastus

Vuosi vaihtui meillä melko rauhallisissa merkeissä. Jupiterille oli hankittu Sileo-lääkitys jo kesällä pahaan ukkospelkoon ja viime uuden vuoden levottoman ravailun perusteella tiesin jo varautua tähän uuteen vuoteen lääkkeen kanssa. Vaikutus Jupiterilla oli todella hyvä! Annoin sille illan aikana annoksen kaksi kertaa ja Jupiter pitkälti vaan nukkui levollisesti ja muuten oleili rauhassa. Purutikkukin maistui. :) Pahimman paukkeen aikana Jupiteria pelotti ja tuli kiireenvilkkaa sohvalle kainaloon, mutta ei läähättänyt, tärissyt tai muutenkaan antanut mitään pahempia merkkejä.

Jeriko ja Ukkohan ei paukkuihin reagoi muutenkaan, mutta Troijan kohdalla oli myös miellyttävää huomata, ettei se välittänyt ilotulitteista mitään. Ihan täysin normaali itsensä oli. Meillä täällä paukekin toki vähäisempää kuin kaupungeissa, mutta yllättävän paljon tännekin kuitenkin kuuluu ja näkyykin kauempaa sijaitsevista taloista ammutut raketit.

2010-luku aloitti minun koiraharrastuselämän kokonaisuudessaan, kun Jeriko tuli meille helmikuussa 2010. Siitä se onkin sitten lähtenyt ja koiria kerääntynyt kymmenessä vuodessa jo neljä.. :D Todella paljon uusia harrastuksia aloitettu ja kokeiltu, ja paljon on uusia hyviä ystäviä harrastuspiireistä saatu. Erittäin hyvä kymmenluku siis ollut.

Mitä vuoden 2019 tavoitteisiin tulee, niin Jerikolle asetin tälle vuodelle varovaiset tavoitteet ja kaikki ne on ylitetty: päätin vaihtaa PK-jäljen IFH-jälkeen ja sieltä saatiinkin koulutustunnukset IFH1 ja IFH2 vieläpä 1-tuloksella. Kerättiin myös RTK2-koulari mutta voittajassa en jaksanut startata. Sen sijaan HTM-kisoissa Jeriko kävi Liisa-Idan kanssa alokkaassa ja avoimessakin luokassa.

Ukko starttasi valjakkohiihdon sprintti-SM -kisoissa sekä normaalimatkan SM-kisoissa Marjan kanssa, ja itse lähdin Ukon kanssa viestijoukkueen ykkösosuudelle. Se oli kyllä hieno kokemus, on se vaan just niin hieno koira noihin yhteislähtöihin. Sulanmaan kisoissa Ukko kävi Liisa-Idan ja Kiden kanssa kahden koiran luokassa porhaltamassa, ja tämä parivaljakko sopi kyllä yhteen erinomaisesti. RTK2-kerättiin Ukon kanssa myös, mutta oikean puolen seuraamisia tai muita ei edes aloitettu treenaamaan. Tähän jätetään. Myös FH-jäljen treenaaminen Ukon kanssa jätettiin.

Jupiter starttasi myös valjakkohiihdon sprintti- sekä normaalimatkan SM-kisoissa Ilonan kanssa ja saikin sieltä kotiintuomisiksi sprintti-pronssia ja normaalimatkan hopeaa kovatasoisissa kisoissa. Itse starttasin Jupiterin kanssa pyöräluokassa ja sekin meni hienosti. Agilityssä startattiin vasta syksyllä ja pari nollaa 1-luokasta kerättiin, mutta ei vielä luokkanousuja. Paimennuksessa 2-luokan koulari jäi vielä haaveeksi, kun jännityksen vuoksi kisaradoilla Jupiter ei yltänyt ihan normaali suoritustasoon, vaan suorituksissa näkyi hätäisyys.

Se mitä en vielä vuosi sitten osannut arvata oli että laumaa täydentämään tuli Troija. Vaikka en ollut sitä julki tuolloin kirjoittanut, niin ehkä jonkinlainen ajatus oli, että urospentu voisi meille päätyä. Urospentu vaihtuikin sitten narttupentuun viime hetkellä ja valintaan on kyllä voinut olla tyytyväinen. :) Troija on aloitellut harrastuksissa ja vaikuttaa kyllä oikein "soivalta peliltä" monessa suhteessa.

Tavoitteita vuodelle 2020:

Jupiterin kanssa valjakkohiihtokisoja Ilonan kanssa. Toivon mukaan menestystä myös kisoista ja ehkä myös 10km matkoilla starttaamista. Sprintti-SM -kisat valitettavasti Jupiterin kanssa jää väliin, sen pää ei kestä yhteislähtöjä ja niissä tapahtuvia härdellejä. Jupiterin kanssa pitäisi myös ottaa tavoitteeksi BH-kokeen suorittaminen, mutta katsotaan miten saan aikaiseksi. Näyttelyistä pitäisi myös saada H ja sitten todennäköisesti kastraatio ehkä ensi syksynä. Agilityssä 3-luokkaan nousu ja siellä mahdollisimman hyvää kisafiilistä ja treenien parasta meininkiä niille kisaradoillekin. Samoin paimennuksessa olisi kyllä tarkoitus 3-luokkaan nousta ja saada Jupiterin hyvät ominaisuudet kunnolla esille.

Troija täyttää vuoden maaliskuussa ja sen myötä on luustokuvien aika. Toivotaan Troijalle sekä sisaruksille hyviä luustotuloksia. Troijan kanssa käydään varmaan joitain näyttelyitä, treenataan agilityä ja pk-jälkeä ja kesällä varmaan aloitetaan hyppytreeni. Luulisin, että pienestä koostaan huolimatta Troija todennäköisesti ylittää metrin (ainakin ilman kapulaa) vaivattomasti. Treenataan tottisliikkeitä ja katsotaan miten edistytään. Agilityn suhteen ensi kesän projekti on juoksukontaktit ja katsotaan ehtiikö niiden tai muiden esteiden suhteen kisavalmiiksi loppuvuodesta.

Jerikon kanssa yritän saada paikkaa/paikkoja IFH-kokeista ja katsotaan mihin rahkeet riittää. Rallitokoa ja koiratanssia katsotaan jos jaksetaan.

Ukko saa olla pääosin oloneuvoksena. Tarvittaessa sitä kaivellaan naftaliinista valjakkokisoihin, mutta ei välttämättä. Suurempia tavoitteita ei ole, mutta Ukko saa viettää mukavaa elämää ja touhuta välillä mielen virkistykseksi mukavia juttuja. :)



maanantai 30. joulukuuta 2019

Paimennusmotivaation nousu

Sovittiin Jupiterin veljesten omistajien Annen ja Merjan kanssa yhteistreeneistä Loviisassa Leena Jussilalla jo tuossa aikaisemmin. Treenit oli eilen ja toissailtana ajoaikaa (2,5 tuntia) katsoessa mietin, että onko sitä ihminen oikein järjissäänkään, kun ajaa tuollaisen matkan treenaamaan lajia, jonka suhteen motivaatio on ollut vähän matala. Aina silloin tällöin tuntunut, että pitäisikö paimennustouhu lopettaa, kun ei tunnu sujuvan.

Ajelin silti Loviisaan ja oli kyllä hyvä, että ajelinkin! Leenan koulutuksessa olen aikaisemmin kerran käynyt Ukon kanssa, mutta ihan kamalan tarkkoja muistikuvia minulla ei siitä ollut. Leena on kyllä erittäin mukava ja hyvä kouluttaja. Oikeasti keskittyy koulutettaviin ja antaa hyviä vinkkejä. :)

Jupiterin kanssa esiin tuli ongelma, jonka tiesinkin tulevan ja sama asia meitä on vaivannut kisakentillä: uuden paikan jännitys. Oli siis jo tämän vuoksi hyvä käydä uudessa paikassa jossa pystyi tekemään pitkää hakua. Ekat haut oli siitä hankalia, että Jupiter tunsi lampaiden vedon (joka oli maltillinen) hyvin voimakkaasti ja ylikompensoi sitä eikä ottanut käskyjä. Vedon vastaiselle puolelle hakukaarelle lähettäessä (eli sille epäloogiselle) Jupiter ei tehnyt kaarta kunnolla loppuun eikä meinannut aluksi ottaa lisäohjeitakaan. Ekalla vuorolla tehtiin sitten muutamia hakuja niin, että kävelin lähemmäksi helpottamaan Jupiterin jännitystä yksinolosta vieraiden lampaiden kanssa ja toisaalta helpottamaan käskyjen kuuntelua. Lopuksi pieni pätkä ajoa, jossa Jupiter kyllä hienosti tasapainotti vedon puolta luontaisesti ilman käskyjä.

Lisäksi tehtiin Jupiterin kanssa itsenäisesti jakoja, jotka sujui aikas hyvin. Jupiter otti hyvin sen porukan mitä näytin eikä tässä ollut suurempaa jännitystä enää. Sitten kun myöhemmin tehtiin taas hakuja, niin Jupiter oli kuin eri koira. Otti käskyt napakasti niin kuin kotonakin, ei jännittänyt tai säheltänyt ja sillä oli erittäin hieno tahti ajossa ja ohjaajalle kuljetuksessa: rauhoittui kävelemään todella hienosti! Portista ajot meni tosi hienosti ja olin suoraan sanottuna itsekin vähän yllättynyt kuinka hyvin onnistuin hahmottamaan syvyyttä.

Troijan kanssa harjoiteltiin pienemmässä aitauksessa joka oli tosi hyvä siihen tarkoitukseen, ettei pääse kaahaamaan liian kaukana lampaista ihan vaan juoksemisen ilosta. Troijan kanssa ei olla paljoa kotona tehty, viimeksi reilu kuukausi sitten ja max kerran kuukaudessa tahdilla sitä ennenkin. Ongelmaksi on muodostunut se, että vaikka se kokoaa laumaa hienosti ja luontevasti ja kesällä pystyin esim. lampaiden kiinniotoissa tai häkityksissäkin käyttää Troijaa apuna, niin en ole päässyt sen kanssa yli siitä, että se pitää niin voimakkaasti vetoja ja hakeutuu lampaiden pääpuolelle, eikä ota mua (enää) huomioon juuri lainkaan. Olen ollut vähän epävarma, miten uskallan siltä asioita vaatia, mutta selvästikin uskaltaa. Troija reagoi oikein hienosti kun pienellä pussirullalla rein omaan reiteen taputtamalla pienen äänen ja sijoituin "sulkien" väärän suunnan. Tavallaan koulutuksellisesti tässä ei ollut mitään uutta, mutta tila ja puitteet ja kokeneemman ihmisen rohkaisu mahdollisti sen, että saatiin Troija ottamaan minut kuvioon mukaan ja se alkoi ihan rehellisesti peruskuljettamaan ja pysymään lampaiden takana. Todella miellyttävä fiilis kun pääsi kuvioon sisälle. :D

Troija sai palautetta, että se reagoi kouluttamiseen todella hienosti ja siitä näkee kuinka se oikein miettii, mikä on siis hyvä juttu. Troija myös kohtelee lampaita kivasti. :) Tästä on sitten ihan hyvä jatkaa, kotonakin voi oikeasti alkaa katsomaan että asiat alkaa tapahtumaan niin kuin minä ohjaan ja katsotaan mihin asti Troija kehittyy ja mihin koulutettavuus/vietti riittää.

Innostuin sitten katsomaan Jupiterin pentuajan paimennusvideoita ja herranjestas se on kyllä ollut luontainen ja taitava jo 8kk iässä! Teki kyllä oikein hyvää palauttaa tämäkin mieleen ja vaikka matkan varrelle on sitten sen jälkeen mahtunut Jupiterin kaikenlaisia pelkoja ja herkkyyksiä häkitykseen, pienempiin tiloihin, jakoon ja milloin mihinkin liittyen, niin nyt se alkaa kyllä olemaan taidoiltaan todella hienolla mallilla ja kunhan vieraan paikan jännityksetkin vielä selätetään, niin kyllä Jupiterista mulle hyvä paimennuskisakoira vielä saadaan! Ensi kesänä sitten. Tässä hyvänmielenvideo Jupiterin pentuvaiheilta. :)


maanantai 16. joulukuuta 2019

Jeriko 10v ja paljon muuta

Nyt on paljon päivityksiä jäänyt tekemättä. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Jupiter on aloittanut kisauransa agilityn parissa. Kolmissa kisoissa on nyt käyty, ekoista ei tuloksia, toisista kisoista kaksi nollaa ja kolmansista ei taas tuloksia. Hieman on siis tuulista. Parhaimmillaan menee tosi hienosti, mutta Jupiterin vireenhallinnassa ja keskittymiskyvyssä on vielä parantamisen varaa. Mutta odotan kyllä innolla jatkoa sen perusteella, mitä meno parhaimmillaan on. Sitten varsinkin kun päästään 3-luokan radoille, niin alkaa olemaan hienoa. :)

Troija starttasi myös näyttelykehissä eikä sen vaatimattomammin kuin Helsinki Voittaja ja Winner-näyttelyissä. Troija pärjäsi hyvin ekassa massatilaisuudessaan. Vaikka vieraiden koirien läheisyys olikin sille aluksi inhottavaa, niin Troija sopeutui tilanteeseen nopeasti. Esiintyminen sujui hyvin, mutta aivan parhaalla tavalla en vielä saanut sen hyvää liikettä esiin. Ikä junioriluokkaan tuli täyteen juuri perjantaina ja sitten kehät lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina tuomarina Anthony Kelly ja sunnuntaina Tapio Eerola. Molemmilta päiviltä arvosana EH. Molemmissa arvosteluissa mainittiin keveys sekä korkea häntä. Kumpikaan asia ei tullut yllätyksenä. :D

Anthony Kelly: Head ok. Would like little more substance in foreface. Forelegs straight. Neck &shoulder placement OK. Correct topline. Body OK. Hindleg angulation could be little better. Coat OK. Movement could be steadier, tail too high. Temperament very good.

Tapio Eerola: 9kk. Kevyt kokonaisuus ja hieman lyhyet mittasuhteet. Kapea pää ja kevyt kuono. Hyvät silmät, korvat, purenta. Rintakehä kapea ja lyhyt. Erittäin hyvät kulmaukset. Kevyet liikkeet. Liikkeessä häntä kohoaa korkealle.

Katsotaan nyt sitten miten jatketaan näyttelykäyntien kanssa. Omaan silmään Troija on erittäin kauniisti rakentunut, kaunisilmeinen ja erinomainen rotunsa edustaja. Sillä on myös luonnostaan erinomaiset liikkeet silloin kun se liikkuu rennosti ravilla (Jerikolla ei tällaista luontaista pitkää astelta ole ollut). Se on kuitenkin näyttelykehiin ja useille tuomareille varmastikin liian kevyt. Mutta varmaan ainakin jonkun verran sitä tulen käyttämään, ainakin jos saan vinkkejä tuomareista joille kevyempikin käy. ;)

Jupiterille vasta vaikea onkin sitten keksiä sitä näyttelytuomaria, jolta sen H:n voisi saada. Alkuperäinen suunnitelma Jupin kanssa oli, että jos se olisi viime kesänä H:n saanut, olisin kastroinut sen syksyllä ja se olisi ehtinyt toipumaan ennen vetokautta ja ennen Troijan ekoja juoksuja. Toisin kävi, kun ns. "varma nakki" näyttelykin jäi välistä oman sairastumisen vuoksi. Nyt on ensi vuoden alku täynnä suomalaisten tuomareiden näyttelyitä ja niihin en nyt enää lähde Jupiterin kanssa kokeilemaan. Nyt sitten joudutaan ainakin yhdet Troijan juoksut (joita ei vielä onneksi ole näkynyt) katsomaan läpi jonkinlaisilla hoitojärjestelyillä Jupiterinkin osalta.

Jupiterilla alkaa kuitenkin selvästi hormonit heräämään/voimistumaan ja se aiheuttaa siinä aika paljon ristiriitaisuutta. Toisaalta se on erittäin kiltti ja nöyrä, alistuva koira. Mutta sitten ilmeisesti hormonit pistää sen välillä yrittämään jonkinlaista kukkoilua Jerikolle. Arjessa on siis alkanut näkymään enemmän kyräilyä ja ihmeellisiä murinoita Jupiterin osalta, jotka Jeriko yleensä ignooraa täysin. Jos Jeriko sitten ärähtää Jupiterille, niin Jupiter heittäytyy salamana kyljelleen, mutta saattaa edelleen sieltä jatkaa murinoitaan. Tällöin Jeriko yleensä odottaa hetken ja jos murinat jatkuu, mutta Jupiter pysyy alistuneessa asennossa, niin viittaa taas kintaalla asialle. Sen verran kuitenkin on tällaista jo ilmassa, että Jupiter on erillään yksin ollessa todennäköisesti siihen asti, että pallit lähtee. Harmillista kyllä, kun tähän asti on mennyt niin vaivattomasti poikien kanssa. Luulen, että Troijan hajutkin saattaa alkaa muuttumaan siinä määrin, että tunteet kiristyy senkin vuoksi.

Jeriko täytti tänään jo 10 vuotta. On jopa vähän vaikea hahmottaa, että se todella on jo niin vanha ja että kymmenen vuotta sitten näin ensimmäisen kerran kuvan siitä ja tiesin, että tuo on mun/meidän. Ei olisi voinut parempi tuuri käydä ensimmäisen koiran kanssa. Ehkä se ei ole tuuria vaan meidät oli tarkoitettu toisillemme alusta lähtien. Jeriko on mulle juuri niin sopiva kuin vaan voi ollakin. Ei täydellinen koira, mutta ehkäpä paras mitä mä tulen koskaan omistamaan. Ei paras kaikessa, mutta kokonaisuutena ja siinä miten hyvin meidän temperamentit sopii yhteen. Toivon, että meillä on vielä monia vuosia yhdessä.