Toko buu. Paimennus jee.

Ollaan koirien kanssa oltu tämä viikko Somerolla. Paimennusta treenailtiin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, keskiviikkona pojat teki vain yhdet lyhkäset vuorot. Maahanmenoa nyt hinkattiin, molemmille painotettiin sitä, että sen pitäis tapahtua heti ja siitä ensimmäisestä. Jotenkin kuitenkin tollanen kävi henkisesti kovasti mun hermolle, siis se että joutuu koko ajan tosi tiukasti komentamaan. Miksei ne vaan voi mennä siitä kiltistä pehmeästi käskystä maahan? Miksi pitää koko ajan toistaa sitä käskyä? No siksi, ettei tämä nyt ole kuitenkaan ihan sama asia kuin toko ja vaikka maahanmeno muuten olisi ihan helppo juttu, niin ei se vaan olekaan sitä enää, kun lisätään kuvioon lampaat! :D
Lisäys: Ukon kanssa tosiaan tiistaina alettiin myös kiinnittämään huomiota kaarien laajuuteen, tuppaa vähän olemaan tiiviitä Ukolla, kun ei millään kääntäisi päätään pois lampaista. Painetta lisäämällä Ukko melkeinpä jumittaa vielä enemmän tuijottamaan, tuijottaa vaikka niska mutkalla vaikka muuten olisi ihan alistuneena paineesta. Sitten tajusin, että itse asiassa hölläämällä paineen ja hieman katsomalla sormien läpi sitä, miten Ukko kaarelle alkuun lähti, Ukko alkoikin itse kääntämään päätään pois kaarella, ja pienellä tukemisella kaaret alkoivat aueta. :)

Jerikon kanssa harjoiteltiin myös hakukaaren päässä flänkkäämistä, siis ettei pääsekään heti nostamaan vaan pitääkin lähteä uudelle flänkille. Tää oli tosi vaikeeta ja kyllä tuntui siltä, että miten ihmeessä ei nyt osata mitään vaikka viime kesänä kuitenkin PAIM1-tunnuskin saatu? Treenin jälkeen pölyn hieman laskeuduttua tajusin, kuinka vaikea harjoitus se todella olikaan, ja ettei olla varmaan koskaan tehty mitään sen tyyppistä. Siis että ensin tasapainossa maahan ja siitä flänkille. Lampaat kuitenkin siinä yleensä vähän jo ehkä liikahtaa tai koiralla on muuten niin suuri halu ja vietti tuoda niitä luokse, että kun sen on päästänyt kääntymään lampaita kohti, on sen jo huomattavasti vaikeampaa kääntyä kaarelle kuin jos vaan käskyttää jatkamaan kaaarta tasapainon yli. You know? ;)

Keskiviikkona oli Virpi täällä kans treenaamassa ja päätin ottaa poikien kanssa lyhyet palauttavat mukavat treenit. Jeriko harjoitteli vähän lyhyemmältä etäisyydeltä niitä flänkkejä hakukaaren päässä ts. kello yhdeksän ja kolmen välillä, ja tulihan sitä pyöräytettyä ylikin siitä. Tällainen harjoitus oli edelleen Jerikolle tosi rankkaa ja meinas turhautua ja alkaa vaan juoksemaan häntä pystyssä, kun ei päästetty ajamaan lampaita. Onneksi siinä sitten Marika sanoi, että annan Jerikon väliin ihan vaan peruskuljettaa ja ajaa, että saa lähestyä lampaita ja se selvästi rauhoitti Jerikoa. Pienen tällaisen pätkän jälkeen harkitse pari sekuntia otanko enää flänkki harjoitusta, mutta päätin jättää siihen. Se oli kyllä hyvä ratkaisu, Jeriko oli hyvällä mielellä ja ei olisi millään tullut lampailta pois! :)
Ukko taas oli ensin häkissä ja otettiin siinä eri suuntiin pyörimisiä ja maahanmenoa. Tosi nätisti Ukko kyllä häkissä pyörittää ja menee lampaan ja seinän väliin, ainoastaan jos lammas oli aivan pää Ukkoa vastassa, niin vähän meinas kierrokset nousta, mutta jos peräpuolelta lähti lampaan ja aidan väliin änkemään niin ei haitannut yhtään vaikka oli kuinka ahdas väli. Eikä Ukko ole tuollaista ennen tehnyt, joten tosi hyvin meni! :)

Tänään sitten viimeiset treenit. Jeriko teki vain yhden vuoron. Hakuja ja kaaren päässä flänkkäämistä. Nyt alkoi sujumaan jo aikas hyvin, itse olin rauhallinen ja kannustavampi, ja jos Jerikolla meinas yhtään mennä kuppi nurin flänkkailusta, niin rauhallisesti kehumalla palas parempaan viettitilaan ja sitten annoinkin jo ajaa. Koko viikon paras työvoitto oli ehkä viimeinen nosto. Pyysin treenikaverin tulemana koiransa kanssa lampaiden etupuolelle, ettei lampaat lähtis niin liukkaasti alta pois, mutta en kyllä arvannut ihan kuinka pahasti ne sitten siihen jumittikaan. Jeriko sai ihan todella tehdä töitä, että sai lampaat liikkeelle, mutta kun kannustin sitä ja kehuin yrityksiä liikuttaa lampaita Jeriko jatkoi sitkeästi ja sai ihan itse lampaat liikkeelle eikä tarvinnut yhtään edes avuksi mennä. Jerikolla on ollut sen saarikeikan jälkeen vähän ongelmia itseluottamuksen kanssa ja yhtään hankalasti käyttäytyvät lampaat Jeriko on meinannut jättää kokonaan huomiotta. Eli nyt oli hienoa, kun tuollaisessa haastavassa tilanteessa ei lyönyt hanskoja tiskiin, vaan jatkoi yrittämistä ja pakotti lampaat liikkeelle! :))

Ukko sai tänään vähän riekkua. Maahanmenotreeni on ollut vähän turhan painostavaa Ukolle ja nyt maahanmenoissa melkein aina menee sijaistoiminnalle ja alkaa haistelemaan maata/syömään kakkaa. Ukko sai siis nyt taas jatkaa alkeis harjoituksia ja tehdä kuten itse parhaaksi näkee ja kylläpä Ukko siitä innostuikin! ;) Väliin käskin maahan ja alkuun huomas eron, kuinka käskytyksestä alkoi taas maata haistelemaan, mutta sitten kun päästin siitä taas uudelleen riekkumaan niin alkoi maahanmenoissakin sopiva vire pysymään paremmin ja saatiin lopetettua onnistuneeseen maahanmenoon, ensimmäisellä käskyllä heti maahan ja silti fokus lampaissa. :)

Nyt kaikki kuulostaa niin ruusuiselta, ettei uskoisi millaisia epätoivon fiiliksiä eilen oli! :D Niiden lyhyiden paimennustreenien jälkeen menin sitten vielä tokoilemaan poikien kanssa. Ukko otti Jan kanssa paikkamakuun ja mitä teki Ukko, nousi istumaan, ilmeisesti jo jätössä, mutta en ollut vaan huomannut! Ei ole koskaan ennen noussut! Seuraamiset meni enimmäkseen ok, mutta hihnan kanssa varsinkin juoksuseuraamisessa kyllä meni välillä haahuiluksi. Luoksetulo oli aika epätoivoista. Edessä istumisen paikka ei ole Ukolle vielä ollenkaan riittävän selvä ja herkästi alkaa tarjoamaan perusasentoa. Sitten kun aattelin, että entä jos käännänkin kelkan ja otan suoraan sivulle, niin ei sekään meinannut onnistua. No, onnistui kyllä lopulta. Stopit ihan ok ja harjoiteltiin paikalla pysymistä siinä, kun menin sivulle ja se menikin ihan ok, mutta yleismaku treenistä oli paska.

Jerikolla meni vielä huonommin tai ehkä fiilis johtui siitä, että odotukset on paljon korkeammalla... Seuraamisessa ääntelyä joka kyllä loppui kun alkoi suututtamaan ja kunnolla siitä ärähdin. Merkille menot pääosin ok, mutta ruudussa ei meinannut oikea paikka taaskaan löytyä ilman kosketusalustaa. Ohjatussa noudossa Jeriko kääntyi ihan suoraan taakseen eikä meinannut nähdä sivummaisia kapuloita sitten millään. Alkoi tosin aurinkokin jo laskea ja hämärtämään, mutta ei se sitä poista, että Jeriko kääntyi ihan suoraan taakseen. Tunnarissa ensimmäisellä toistolla toi mulle väärän, omaa edeltävän. Luulis, että hämärässä olis nenä sitten edes paremmin auki, mutta ei. Pari onnistunutta perään, mutta hitto kun jäi tästäkin paska fiilis. Ainut positiivinen asia koko treenissä oli se, että vaikka olin tosi pettynyt ja huonolla tuulella niin Jeriko jatkoi hommia eikä paineistunut, vaan palkatessakin häntä aina vispas. Oikein kiinnitin asiaan huomiota, että mitä ihmettä kun ei ota itseensä. On toi koira kyllä hassu.

Eikä yhtään fiilistä paranna se, että hätiköin ja menin ilmoittamaan molemmat tokokokeeseen kun kuvittelin asioiden olevan hyvällä mallilla. Jerikon kanssa on vielä sellainen tilanne, että jos nyt meinataan evl korkata, niin sitten olis PAKKO saada se ykkönen ennen SM:jä, muuten jää väliin ja porukka vaille yhtä ylemmän luokan koiraa! Tosi kivaa. Välillä toko on ihan uskomattoman perseestä! Niin kauan kun ei ole mihinkään kokeeseen tähtäämässä ja tekee aivan hiljakseen paikallaan junnaten se on ihan ok, mutta auta armias kun alat jotain varten treenaamaan, siitä voi olla varma että sitten kyllä liikkeet alkaa hajoilemaan! Mietin kyllä ihan rehellisesti sanottuna, että lähteekö kumpikaan mun koirista tokon SM-kisoihin, kun tältä näyttää...

Mutta koska paimennuksiin tänään olin niin tyytyväinen, niin unohdan tollaset tylsät tokojutut. Pidetään vähän tokovapaata ja palataan asiaan viikonloppuna. Yritän suunnitella treenit niin hyvin ettei koirat voi mokailla ja katsotaan alkaisiko taas näkyä valoa tunnelin päässä.