maanantai 8. huhtikuuta 2013

Potku persauksille

Mä olen hieman temperamenttinen ihminen. Kiukustun melko helposti ja sitten kun menee hermot, niin menee todella hermot. Usein hermojen menetys liittyy turhautumiseen ja todella usein turhaudun itseeni. Silloin pitää vähän päästellä höyryjä, kiukutella, heittää sisäiset itkupotkuraivarit, jotta sitten hetken päästä voi taas kerätä itsensä. Näin kävi tokon kanssa. En mä edelleenkään ole mikään suuren suuri tokofanaatikko, en ole koskaan ollut. Eikä mulla ole mikään erityisen luottavainen ja hyvä mieli tulevien treenien suhteen. Mutta mietin kuitenkin asioita ihan rauhassa ja pohdin ratkaisuja ilmenneisiin ongelmiin. Se on jo alku. Syyt siihen miksi eri liikkeet on alkaneet kusta on toissijaisia, ratkaisut ongelmiin ensisijaisia.

Jerikolla on siis ollut ongelmia ohjatun noudon kanssa. Viimeksi treeneissä jälleen aivan pihalla, ei tiennyt yhtään mihin suuntaan lähteä ja merkilläkin oli tosi epävarma, katseli vähän minne sattuu eikä ollenkaan katsonut minne meinaan ohjata. Ratkaisuksi purin liikkeen taas osiin, palloleikillä alettiin uudelleen ottamaan suuntia ja merkkiä vahvistin niin, että kapulat on takana, mutta niille ei lähetetä, vaan pelkästään merkistä saa palkkaa. Hyvin alkoi toimimaan ja suunnat taas selkiytyi Jerikolle eikä yrittänyt tänään kertaakaan rynniä merkin ohi. :)

Ruutua on myös pilkottu, merkillä ja ruudussa pidetty kosketusalustaa ja palkkailtu runsaasti pelkästä merkistä kuitenkin ruutuun viritellen. Ennakoinnit on helpottaneet ja ruudun paikka taas selkiytynyt.

Tunnari meni eilen kokeenomaisena oikein hyvin. En kuitenkaan ihan uskaltaisi siihen tuudittautua, kun väliin tuli muutamakin epäonnistunut suoritus. Mietin, että pitäisikö/auttaisiko jos hetken palkkailisinkin Jerikoa pelkästä oman merkkaamisesta? Nyt ongelma piillä siinä, että on saanut palkan aina liikkeen lopuksi eli noudosta, jolloin se liikkeen nouto-osa on saattanut nousta liian suureen arvoon. Jos siis nyt hetken aikaa yrittäisikin palkata Jerikon heti, kun merkkaa oman niin ettei ehtis sitä tuodakaan. Ihanne toki olisi, ettei ehtis nostaakaan, mutta siinä saakin olla sitten nopea avustaja mukana! :D

Ukon kanssa lähdetään nyt tekemään mahdollisuuksien mukaan päivittäin seuraamista lenkkien lomassa epäsäännöllistä vahvisteaikataulua käyttäen, jotta oikeasti edetään järjestelmällisesti eteenpäin eikä junnata samassa. Lisäksi Ukolle tarvii tehdä häiriötreeniä seuraamiseen, herkästi kontakti hajoilee välissä, kun pitää vilkuilla milloin mitäkin. Ukon seuraaminen on jotenkin tullut takapakkia juuri tuon kontaktin kestävyyden/häiriönsiedon muodossa, eli treeniä tarvitaan.

Stoppia pitää vahvistaa Ukolle runsaasti, sekä nopeutta että paikallaan pysymistä. Molemmat silleen ihan ok mallissa, mutta hiottavaa piisaa. Luoksetulon paikkaa edessä pitää myös vahvistella ja näitä pystyy tekemään kotona aina välillä, joten päivittäin nämäkin temputtelut mukaan rutiiniin.

Molemmille pojille pään maassa pitämistä ja häiriönsietoa siinä, sekä perusasennosta maahanmenoa niin, että leuka menee heti maahan. Jerikolla onnistuu jo tosi hyvin ja sietää isommatkin häiriöt (lempipallon pompottelut ynnä muut), mutta vieraisiin paikkoihin myös tämä. Ukko herkästi tässäkin herpaantuu (johtuu varmaan temperamenttierosta, kun Ukko kuitenkin on vilkkaampi, niin vaikeampi malttaa), mutta toisaalta Ukko välillä kestää tosi isoakin häiriötä (namilla heittelyt suun viereen jne) joten oikeaan suuntaan ollaan menossa. Jatketaan treeniä. Toko on aika perseestä, mutta me ei luovuteta! ;)

2 kommenttia:

Ritni kirjoitti...

Musta toi viimeinen lause oli paras! :D

Kuvastaa niin sitä tunnetta, joka varmaan jokaisella joskus tulee tuon lajin kanssa.
Tsemppiä tähän viikkoon! Ens viikolla meillä tempperamenttisillä ihmisillä voi olla joku muu laji taas vaihteeksi perseestä. :D

Sabina kirjoitti...

Haha, kiitos! Johtui varmaan sun tsempityksistä, mutta nyt on treenit alkaneet luistaa ja tänään oli suorastaan hyvän mielen tokotreenit! ;)