perjantai 7. elokuuta 2015

Treenailua ja sairastupalainen



Mä oon ollut nyt lomalla, mutta mitään treeniryntäystä ei ole ollut. Maanantai meni ihan kotihommissa ja paimennusta kouluttaessa. Pieni treeni tehtiin molemmille kotona. Tiistaina oli hakutreenit Jerikon kanssa. Ihan perustreeni. Neljä pistoa molemmin puolin, tyhjiä ei ole vielä tarkoituksellisesti ollut. Taas oli jotenkin tosi seisova ilma, mutta Jeriko kyllä tekee nykyään tosi hyvin suoria pistoja ja on alkanut etenemäänkin hyvin. Taisi tulla yksi tyhjä pisto, kun ei saanut hajua, en muista missä kohtaa. Ilmaisut on ottanut harppauksen eteenpäin, mutta loppua kohden Jerikolla oli jo niin kuuma, ettei ihan yhtä hyvin lähtenyt. Olin unohtanut ottaa vesipullon liivin taskuun…

Keskiviikkona kävin mustikoita poimimassa. Edellisen päivän hakutreenimaastossa oli kyllä hyvin mustikkaa eikä sinnekään kuin puolen tunnin ajomatka, mutta päätin sitten lähteä katsomaan lähempää paikkaa, jossa ajattelin että mustikoita olisi. Ja kyllä vain niitä olikin. Jätin repun polun/työkoneen uran alkuun ja lähdin siitä poimimaan eikä tarvinnut 15-20 metriä kauemmaksi repusta siirtyä, kun aina löytyi joku hyvä mätäs läheltä. Astia täyttyi melko nopeasti ja paljon enemmänkin olisi saanut jos vaan olisi jaksanut ja olisi ollut mihin poimia. Onni kuitenkin, ettei sen isommalla alueella tarvinnut liikkua, koska astian tullessa täyteen aloin kännykkää ottamaan vyöllä olevasti pussista ja se olikin hävinnyt! Pudonnut siis jossain vaiheessa. Oletin, että olisi jossain siellä mistä olin viimeiseksi poiminut ja pyysin Jerikoa etsimään siitä, itse pyörin vähän ympäriinsä ja lähtöpaikallakin, mutta missään ei näkynyt. Autollakin lähdin käymään, vaikka matkalla jo muistui mieleen kuinka olin metsään kävellessä laittanut kännykän pussiinsa, ei siis autossa voinut olla. Palatessa päästin Jerikon vauhdista vapaasti etsimään kuitenkin tutulla ”esine”-käskyllä. Niin vaan Jeriko ampaisi edeltä mustikkapaikalle, kaartoi nopeasti sinne mistä olin lähtenyt (olihan se itse jo loppuosan perusteellisesti tutkinutkin) otti hajua ilmasta, löysi ja nosti kännykän alle puolessa minuutissa! Oikea päivän pelastaja! :)



Tein vielä ihan suunnitellun esineruututreeninkin molemmille. Vasemmalle takakulmassa yksi esine, keskellä melko edessä kallionousun jälkeen toinen esine ja kolmas oikealla puolessa välissä. Jeriko teki kyllä nyt täydellisiä suoria pistoja ja nappasi hajut vauhdista, tarkensin nopeasti ja lähti mukavalla vauhdilla palauttamaan. Ainut parannettava oli mun oma liikkuminen, kun ensimmäisen piston aikana unohdin edetä. Sen jälkeen kuitenkin muistin ja tuli kyllä tosi hyvä treeni ja Jeriko luopui esineistä vauhdissa ja vaihtoi leluun.

Ukkokin pääsi esineruutuilemaan. En musta koska se olisi ollut viimeksi. Aluksi oli kyllä aika pihalla. Lähti ensin ihan hyvin, mutta pistolla ei riittänyt syvyys ollenkaan. Käytiin yhdessä katsomassa takaesine ja sitten meni hyvin. Keskimmäisen kanssa vähän vielä epävarmuutta, meinasi kääntyä takaisin, mutta korjasi itse ja palasi syvemmälle ja sai siitä hajun. Kolmas menikin sitten jo oikein mallikkaasti.

Eilen Ukko kävi hierojalla ja ikävä kyllä jumia vajaa kolmen viikon takaisesta iskusta oli vähän siellä täällä. Lisäksi löytyi hampaan jäljet kaulasta, jotka oli jo hyvin ollut rupeutumassa. Näitä nyt sattuu, mutta tosi ikävää, kun Ukko itse ei ole mikään riidanhaastaja. Vaikkei ollutkaan tuttu Katriina käsittelemässä vaan Kilposen Päivi uutena ihmisenä, niin Ukko oli kyllä hieno poika ja oikein auttoi venyttelemällä itseään oikeisiin suuntiin ja auttoi näin omassa hoidossaan.

Jeriko pääsi sitten Ukon sijasta illalla agiltytreeneihin ja teemana oli nopeammat kontaktit. Kissanruokapurkista annoin sitten super-palkan kun meni oikein hyvin ja kyllähän Jeriko noi hyvin tekisi, kun vaan itse olisi tarkkana kriteeristä.

Musti tuli mun luo myös torstaina. Käytiin vähän ”naapurissa” saamassa neuvoja ja uutta mietittävää ja Mustin kanssa päästiin oikein kunnon harppausta eteenpäin. Tänään aamulla tein vielä kotona treeniä ja Musti työskenteli tosi rauhallisesti ja tyynesti, oli ihan seesteistä meno. Nyt kun vielä saadaan Ukko treenattavaksi, niin lähdetään sen kanssa työstämään uudelleen tiettyjä asioita (samoja kuin Mustin kanssa) niin eiköhän meillä pian ole koko paketti kasassa Ukonkin kanssa.

Tänään kävin tallaamassa Jerikolle lähimetsään jäljen. Edellisestä treenikerrasta onkin jo vierähtänyt kolme viikkoa, hups. Tein kisapituisen jäljen, jossa ei sinänsä mitään ihmeellisyyksiä, pari keppiä astuin maan sisään, olisko ollut kakkonen ja nelonen. Kuuma päivä oli tänään kyllä, oikein painostava ilma. Janalta jälki lähti oikealle ja Jeriko eteni hienosti suoraan, nosti jäljen oikealle ja ajoi sitä noin 5 metriä, kunnes kääntyi takaisin. Janan linjan leikatessa sanoin vaan "höpö höpö" ja Jeriko kyllä siitä sitten vaihtokin suuntaa oikeaksi. Mutta kylläpä sitten olikin outoa jäljen ajo tänään. Poissa oli draivi ja into ja itsevarmuus ja tilalla epätarkkuus, epävarmuus ja innottomuus. Jeriko harhaili jäljeltä jatkuvasti, ihan alusta lähtien ja heti kaksi ekaa keppiä jäi niin, että itse osuin kyllä kohdalle, kun Jeriko korjasi jäljelle juuri niiden alapuolelta. Kolmas keppi jäi niin etten nähnytkään. En tiedä mistä johtui tämä aivan outo fiilis Jerikon tekemisessä. Yhdessä kohtaa ylitettiin oja samasta kohtaa mistä hirvi oli mennyt (mudassa jälki), mutta ei tämä varmastikaan sitä tehnyt, koska ongelmia oli ihan alusta asti. Ja normaalisti vaikka olisi harhaa ja vaikeaa, niin Jerikon työskentelyilme on jotain aivan muuta. Tekikö sitten yllättävä kuumuus, vai onko sille tulossa joku mahapöpö tmv, en tiedä.

Sinänsä Jeriko kuitenkin yritti sen hetkiseen tilaansa nähden parhaansa, onnistui kuin ihmeen kaupalla aina löytämään takaisin jäljelle, vaikka välillä selvästi meinasi siltä voimat ja usko loppua. Kolme viimeistä keppiä Jeriko ilmaisi ihan itse.. Todella jännä treeni. Tavallaan aivan päin peetä meni, mutta toisaalta ehkä siinä hyvä, että kuitenkin sai onnistumistakin kun sinnikkäästi yritti. Ei voinut koiralle vihainen olla, kun selvästikään kaikki ei ollut kunnossa eikä ollut ollenkaan oma itsensä. Täytyy nyt ensi viikolla tehdä pari jälkeä ja katsoa mikä on tilanne..

2 kommenttia:

Frodo, Milo, Hessu kirjoitti...

Ihana Jeriko, kun löysi puhelimen :) Meidän Frodo -koirakin on kerran löytänyt lumeen hautautuneen puhelimen (ei olisi kyllä ihmissilmä löytänyt).

Sabina kirjoitti...

On tää esine-etsintään koulutettu koira kyllä kätevä! ;)