Oi vitsi, oon niin ylpeä mun pojista. :) Eilen käytiin Tavesin tottisvuorolla, kun vuorot taas talvitauon jälkeen alkoi. Ensin tehtiin porukassa rivissä luoksepäästävyys, ei nyt ihan tottisjuttu, mutta käytin sen treeninä ilmoittautumiseen. Kentälle vieressä Ukko vähän otti painetta parista isommasta uroksesta, jotka siinä vähän ärräili ja ehkä vielä enemmän niiden omistajista, jotka sitten käskytti koiriaan "hieman kovasti". Ukolla laski häntä ja oli vähän varautuneen oloinen kentälle mennessä, aiemmin Ukko olis varmaan mennyt ihan lukkoon ja alkanut totaalisesti jähmiä, mutta mitä vielä! Mentiin riviin ison sakemanniuroksen oikealle puolelle ja se vähän rivissäkin pörhisteli, mutta Ukko vaan otti ryhdikkään asennon "kuplassa" ja tapitti mua silmiin niin kuin muita maailmassa ei oliskaan. :) Silloinkin, kun ohjaajat tuli kättelemään ja esittelin meidän ikään kuin kokeeseen mennessä, Ukko vaan tapitti mua.
En voi kylliksi hehkuttaa sitä kuinka hyvältä toi tuntui! Ei pelkästään se, että ollaan kehitytty niin paljon, että on saatu toi "kupla" meidän ympärille ja Ukko ei ala jähmimään, vaan se ehdoton luottamus mua kohtaan mitä Ukko siinä mulle osoitti. Sakemanni oli tosiaan ihan siinä 2 metrin päässä ja tosiaan niin, että mä en ollut edes välissä, eikä Ukko alun pienen huolestumisen jälkeen perusasennossa muistanut enää koko muuta maailmaa. :)))
Tän jälkeen Ukko teki paikallaoloa samalla kun toinen koirakko suoritti liikkeitä. Ukko on pari kertaa tolleen ollut kentän laidalla makaamassa, kun toinen tekee liikkeitä, mutta aina on ollut kyseessä tuttu koira ja nyt ekaa kertaa vieras, jonka lisäksi kentällä muutenkin pyöri muita koiria treenaamassa. Katselin välillä taakse ja siellä se vaan makas ihan rauhallisen näköisenä, kouluttajakin vahvisti, ettei mitään ongelmaa. Kaukaa katsottuna näytti kyllä, että Ukko olis ihan venkurassa maannut, mutta ehkä toi kyljen mustan epätasainen raja jotenkin sieltä hämäs, koska sivulle tullessa Ukko olikin ihan suora enkä kyllä nähnyt sen korjaavan asentoakaan. :D
Paikkamakuun jälkeen yksilöliikkeitä tehtiin. Ensin hihnaseuruuta, palkkasin suoralla kerran nakilla, täyskäännöksen jälkeen kerran ja sitten kerran vielä myöhemmin, en muista missä kohtaa. Siitä suoraan vapaana seuraamiseen joka oli ihan huikeen hyvää. Ukko piti ihan sika hyvin kontaktia, meinas ehkä välillä vähän edistää, mutta ei pahasti ja käännökset oli täydellisiä. Ukko ei edes häiriintynyt, kun Tuijan tuli Meean kanssa kentän laitaan ja Meea kuulemma huomas kyllä Ukon. ;) Ukko oli niin keskittynyt, ettei vilkaissutkaan. Jäävät jäi tekemättä, muuten paitsi luoksetulon osalta ja luoksetulo se vasta olikin upea! Ukko lähti sellaisella vauhdilla, että multa pöllys eikä häiriintynyt vaikka toinen koira meinas lähteä paikkamakuusta mukaan. Tehtiin vielä silleen normaalia lähempää tuo luoksetulo, ehkä 5-10 metriä välissä, mutta Ukko ei tosiaan välittänyt yhtään vaan tuli hienosti luokse samalla vauhdilla. :)
Henkilöryhmä vielä ja siinä Ukossa näkyi, että oli ottanut vähän nokkiinsa kentälle tullessa, koska ihmisten väliin meneminen olikin aluksi vähän virettä laskevaa. Tuli kyllä ja seurasi, mutta se ei toki riitä vaan palkkailin sitten hyvistä lähestymisistä ja hyvistä henkilöryhmään menoista ja lopetettiin sitten parin toiston jälkeen, kun saatiin hyvää virettä henkilöryhmään. :) Tätä täytyy harjoitella lisää, koska selvästi vieraat ihmiset vieraalla kentällä vähän paineisti Ukkoa. Mutta hienosti selvisi siitäkin. :)
Jos oli Ukko loistava, niin sitä oli kyllä Jerikokin. Otin sen aika nopeesti autosta, heitin palloa kerran, haukutin ja sitten kentälle. Ja hitsi vie mikä vire, ai ai. Poikitti joo, mutta who cares? ;) Ei siis pahasti poikittanut, vähän, mutta vire oli aivan loistava. Henkilöryhmässä ei pienintäkään epäröintiä ja kropan käyttö oli jopa vähän liiankin aktiivista, mutta en tätäkään pistä ollenkaan pahakseni. ;) Seuraamisessa vieras mies vähän häiriköi hiihdellen mun vieressä ja käsiä taputellen, mutta ei Jeriko siitä sitten kyllä mitään ottanut häiriintyäkseen. Seuraamista ei sitten jääty sen enempää hiomaan vaan tehtiin häiriötreeninä nouto henkilöryhmän läpi. Heitin siis kapulan ensin ja sitten vasta ihmiset kapulan ympärille, yksi seisoi aivan Jerikon linjan vieressä. Mutta eipä Jeriko tässäkään ottanut mitään häiriötä, vaan ampui täysiä kapulalle ja täysiä takas. Ihana partiopoika. :)
Lopuksi matalalla lautaesteellä (ehkä 60 cm...?) noutoa. Menohyppy on tosi hyvä, mutta paluuhyppyynb toivoisin voimaa vähän lisää.
Tauon jälkeen Ukkokin pääsi vielä tekemään ensin harjoitusvinoestettä ja sitten ekaa kertaa elämässään kisakorkuista. Hienosti kyllä meni! :) Jeriko kävi myös tauon jälkeen tekemässä vinoestettä ja hienosti kyllä menee. Tosi vinoistakin heitoista tulee suorittamaan paluunkin esteelle. :)
Tänään oli vähän vähemmän mieltä ylentävä esineruututreeni. Haastava maasto, laski jyrkästi puolen välin jälkeen eikä taakse nähnyt mitään. Halusin nostattaa vain kaksi esinettä, toinen ensin etuosasta ja toinen sitten oikeasta takakulmasta, joka oli vahingossa vähän ylisyvä, ehkä jotain reilu 60 metriä.. :/ Tyhmänä jätin keskellekin esineen "Ronjaa varten" ennen kuin lähetin Jerikon.
Jeriko ryntäsi ihan nenä kiinni ruutuun ja etuesineen ohi, samoin teki Ukko. Toisaalta jälkikäteen ajateltuna nännikumi oli siinä notkon alla eli tuulen alla käytännössä ja se nousi kyllä se siitä sitten, kun pojat tuli takaisin päin. Keskiesineen Jeriko nosti sitten ihan kivasti, vaikka sitä ei ollut tarkoitus nostattaa. Toisaalta olis pitänyt ehdottomasti jättää siihen, kun olin päättänyt ottaa vain kaksi esinettä...
Se takakulma oli molemmille tosi paha, ei vaan millään meinannut upota niin syvälle. Saattoi olla myös niin, että haju pyörteili siellä alhaalla häiritsevästi, mutta Jerikolta varsinkin oli ihan perseilyäkin mukana, kun meinasi sitten lähetyksessä karkailla ihan omille reiteilleen ja juoksenteli ruudun ulkopuolella. Sitten kun vähän kovenin Jerikolle, kun meinas taas karata lähetyksessä, niin johan upposi takakulmaan...
Että hohhoijaa, toisena päivänä aivan huikee fiilis, seuraavana päivänä paska treeni. Miten voi esineruudussakin olla noin suurta vaihtelua, että edellisellä kerralla Jeriko on todella hyvin nenä auki ja nyt taas jotenkin vaan juoksenteli. Blaah. Suututti. Esineruututreeni, joka olis pitänyt jättää tekemättä. Mutta ensi kerralla sitten paremmin. Eikä kokeessa voisi tollaista ruutua koskaan olla, kun tuomari ei näkis ollenkaan arvostella koiraa... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti