Niin pienestä on kiinni

Tänään Jerikon kanssa taas agilitykisoissa. Ei voi muuta sanoa, kun harmittaa kuinka pienestä aina jää kiinni. Jotenkin se viimeinen silaus jää meiltä vaan puuttumaan, eikä ole saanut sellaista täydellistä flow'ta radoille taas vähään aikaan... En tiedä laitanko liikaa toiveita tähän, mutta huomenna aloitan Vappu Alatalon henkisessä valmennuksessa, ehkäpä sieltä ne viimeiset palat löytyy... ;)

Eka rata oli Johanna Nygrenin ja oli kyllä sellaista kääntöö ja vääntöö että. Ei yhtään meidän tyyppinen rata, mutta ei se kyllä siihen kaatunut vaan siihen, että en edelleenkään jostain syystä luota omaan arviointiin ja näkemykseen riittävästi, vaan annan rataantutustumisessa muiden tekemisten vaikuttaa itseeni. Olin ihan ajatellut, että tekisin 6. hypyn päällejuoksuna ja siitä sylkkärillä kepeille. Perusteetkin löytyy: tiesin, että jos menen hyppyjen toiselle puolelle, Jeriko herkästi lukee keppien viereisen hypyn. Sitten kuitenkin aloin empimään, kun kaikki muut tuntui menevän 5. hypyn toisella puolella valssaamaan... Ja päädyin sitten tekemään kuitenkin samalla tavalla kuin muut, vaikka tiesin ohjauksen vaarat, aattelin että jos nyt kuitenkin saisin Jerikon tulemaan hyppyjen välistä kepeille. No, en saanut. Hylky siitä siis heti. Joka tapauksessa myöhemmin radalla kun lähdin painattamaan vähän kovempaa Jerikon edelle, niin ilmeisesti tuli niin hätä, että piti ihan käytännössä suoralla pudottaa kaksi rimaa, että ei se hyvin mennyt muutenkaan... =/ Niin ja päällejuoksi ennen muuria epäonnistui, en näyttänyt Jerikolle oikeastaan ollenkaan, että pitäis tulla se hyppy...

Toinen rata oli Henri Luomalan ja oli aika simppeliä menoa, sellainen enemmän meidän tyylinen rata. :) Alun lyhyellä putkella kääntymistä mietin, että mitenköhän onnistuu, kun ei olla putkijarrujakaan tehty aikoihin, ja että lähteekö Jeriko punaiseen putkeen siitä. Mutta jarru toimikin tosi hyvin ja Jeriko kääntyi ihan tiiviistä putkelta taaksepäin, hyvä muisti sillä kyllä on! :) Kepeille meinasin itse kaahata vähän liian lujaa ja piti oikein jarrata, että annan Jerikolle rauhan hakea oikean välin. Tosin luulen, että Jeriko olisi tehnyt oikein vaikka olisin kaahannutkin, treeneissä ainakin onnistuu, mutta kun oli virheetön rata siihen mennessä, niin en halunnut ottaa riskejä. ;)

Mutta tulihan se yksi rima tälläkin radalla alas. Renkaalla olisi pitänyt paremmin ennakoida ja näyttää Jerikolle, että ollaan kääntymässä. Nyt Jeriko hyppäs tosi pitkäksi ja oli jo lukitsemässä taaempaa estettä ja jouduin jarraamaan ja kutsumaan Jerikoa vahvasti, siitä Jeriko sitten jarruttikin voimakkaasti, hieman katsoi, että kumpi hyppy nyt mennään ja meni oikean, mutta rima tippui. Vaikutusta saattoi olla myös sillä, että muut rimat radalla oli 60 cm ja tämä yksittäinen 65 cm... Ai että kun harmittaa! Siitä sitten jatkoin vähän vauhdikkaammin kun ei ollut menetettävää, tein takaakierto-persjätön putken jälkeen vaikka se olikin vähän riski, mutta hienosti meni! :) Puomin alasmenokontaktin vaadin nyt Jerikolta kunnolla alas, kun oli kuitenkin jo se vitonen alla. Tulos siis 5 ja aika -3,19, josta tuli vähän alle neljän etenemä, ei siis meidän parasta vauhtia. Toki vaikuttaa noi jarrutukset hypyille ja kontaktin hinkkaaminen (A:kin oli muuten sikahidas), mutta jotenkin ei vaan ollut se paras flow kuitenkaan radalla ja se tietenkin vaikuttaa nopeuteen...

Ukon kanssa on jatkettu 2by2-keppien harjoittelua ja kuutta keppiä Ukko nyt tekee. Aiemmin vähän vaikeilin, että miten opetetaan koiralle ns. sulkukulmat tällä menetelmällä, kun koirahan on opetettu hakemaan aina portteja edessään, miten se siis saadaankin kiertämään ensimmäisen taakse ja aloittamaan vasta sitten. Tämä tuntui siis vaikealta joku aikaa sitten, mutta jotenkin Ukko on nyt sen hokannut ja itsenäisesti hakee keppien toiselle puolelle. :D Mutta Ukon perus kaksi askelta eteen ja yksi taakse -oppimismalli näkyy kyllä tässäkin, välillä tekee tosi hyvin ja sitten yhtäkkiä monta kertaa putkeen epäonnistuu. Ongelman ydinhän on se, etten osaa lopettaa ajoissa. Jerikon kanssa olen tottunut, että lisää toistoja vaan niin se parantaa koko ajan ja voi lisätä häiriöitä jne., mutta Ukon kanssa pitäsi tehdä vähemmän toistoja tai muuten Ukko tuntuu luulevan, että jotain pitäis nyt muuttaa ja korjata, kun niin hinkataan. Tiedostan siis ongelman, mutta mun on vaikea muistaa tää kun treenataan ja Ukko menee kivasti. Silloin olis vaan kiva jatkaa! :D Mutta tosiaan hyvässä vaiheessa kyllä ollaan, Ukko sietää hyvin takaaleikkaukset ja sen, että otan sivuttaisetäisyyttä. Vielä ei oikein siedä, että ohitan paitsi ehkä oikealla puolella juosten, vasemmalla puolella kun juoksen niin on Ukolle jotenkin vaikeampaa. Mutta nyt aattelin pitääkin pientä parin päivän taukoa keppien kansa, Ukko saa nyt vähän haudutella. ;) Muutenkin olis parempi päästä sisälle treenaamaan ja oikealla keppisarjalla, että voi sitten lisätä niitä keppejä. Parkkipaikkakin alkaa olemaan tosi liukas ja ikävähän siinä on treenata...

Huomenna tosiaan Vapun nuppijumppaan. Odotan kyllä tosi mielenkiinnolla mitä siitä irtoaa! :) Aiemmin en oikein osannut ajatella, että lähtisin sellaiseen, koska kisajännitys mua ei sinänsä vaivaa. Mutta nyt on kyllä käynyt selväksi, että silti joku viimeinen henkinen silaus tästä vielä puuttuu ja Sarikin suositteli, niin lähdetään nyt kokeilemaan! :)