perjantai 2. marraskuuta 2012

Vihreä valo

Jerikon kontrollikuvaus oli torstaina. Väliaikanahan (4 viikkoa) Jeriko on kulkenut flexissä kaikki lenkit. Siis flexiä en normaalisti käytä, mutta kun ei irti saanut päästää, niin en raaskinut lyhyessä hihnassakaan pitää. Juoksulenkeillä Jeriko on ollut mukana, mutta kun ollaan päästetty Ukkoa ja Ronjaa vapaaksi, niin Jeriko on siirtynyt taas flexiin. Ihan viimeisen viikon aikana olen alkanut päästämään Jerikoa vapaaksikin, aluksi vasta loppulenkistä ja juoksut kieltäen, sitten hieman vapaammin menemään, että näkee miten kestää. Hyvin on mennyt eikä mitään ontumisia ole ollut.

Kontrollissa Pipsa ei löytänyt Jerikon jalasta mitään aristusta. Kuvassa kuitenkin näkyy, että se pikkuinen murtunut pala ei ole luutunut eikä siis varmasti luudukaan. Pala on kuitenkin niin merkityksettömän pieni eikä nivelpintaa häiritse, että se jätetään sinne jos Jeriko ei oireile. Poistoyritykset aiheuttaisi enemmän vaurioita kudoksiin eikä olisi edes taattua, että pala sieltä löytyisi. Pipsa oli kuitenkin oikein tyytyväinen Jerikon vointiin ja tilanteeseen, sanoi että tuskin se Jerikoa tulee vaivaamaan. Ja jos sitten jonkun liukastumisen tms. jälkeen onnahtaisi vähän, niin sillä ei kuulemma ole merkitystä jos menee nopeasti ohi. Tietenkin olisin toivonut, että pala olisi sieltä hävinnyt, koska nyt tää jää vähän niin kuin kummittelemaan takaraivoon, että entä jos se sitten joskus alkaa vaivaamaan... Todennäköisesti sen ei kuitenkaan pitäisi mitenkään häiritä, joten eiköhän sekin asia sitten unohdu sieltä takaraivosta ajan kanssa, kun ollaan normaalisti menty hetki ilman oireita.

Nyt siis Jeriko sai luvan alkaa pikku hiljaa palailla harrastusten pariin ja Jeriko pääsikin jo torstaina agilitytreeneihin, mini/medirimoilla harjoittelemaan. Teemana oli ohjaustreeni ja mahdollisimman vähäeleinen ohjaus, käsi ylhäällä=koira kauempana, käsi lähellä=koira lähellä tyylillä. Harjoitus oli siis sellainen, että oli mutkaputki josta lähdettiin kolmelle rinnakkain suht pitkillä väleillä oleville hypyille, jotka hypättiin ensin aina seinään päin. Hyppyjen välissä siis koira taas takas kohti ohjaajaa yhdellä kädellä ohjaten ilman mitään puolivalsseja tai muita korostettuja ohjauksia. Toisessa päässä mutkaputki ja takaisin samalla lailla toista kolmen hypyn sarjaa. Siis näin Sari sanoi etukäteen, että pitäis ideaalitilanteessa mennä, kun koira on osaava.

Ja Jeriko oli aivan loistava! Siis mähän en meinannut pysyä housuissani odotellessa vuoroa, kun olin niin innoissani että pääsen Jerikon kanssa tekemään! Mutta kyllä se menikin hienosti! Aivan huippua! :)) Nyt kun olikin pojat samoissa treeneissä, oli jotenkin tosi vaikea itse sopeutua taas ohjaamaan Ukkoa ihan kädestä pitäen. Mutta hienosti Ukkokin meni, itsellä vaan hankalaa. :D

Tänään oli oma hallivuoro, mutta en niistä oikein jaksa kirjoittaa... Ukko oli vähän nihkeempi tänään, aivot ei oikein raksuttanut mukana, mutta kyllä sillä sitten aika hyvinkin meni. Rengasta teki hienosti. :) On noi molemmat aika hyviä. :)

Ei kommentteja: