keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Treeniä ja ilon aiheita

Maanantaina tokoiltiin vähän poikien kanssa. On kyllä hienoa, kun Ukko on oppinut odottamaan hiljaa ja rauhassa vuoroaan, saan sitten rauhassa treenata Jerikon vaikka Ukko olisi kentän laidassa kiinni. :)

Jerikon kanssa tehtiin merkkiä ja ruutua. Merkkiä ensin pari kertaa matalalla kartiolla, sitten sellaisella raskaammalla muovisella tylppäkärkisellä. Merkki on kyllä yksi Jeriko lemppareista. Sitten kävelin niin ruudun ohi ja kaarsin merkin lähetyspaikalle, samalla viritellen Jerikoa. Merkille lähtö meni hienosti, mutta pari kertaa Jeriko lähti täyttä päätä juoksemaan väärään suuntaan, vaikka juuri oli katseellaan merkannut ruudun! :D En tiedä mikä aivopieru se oikein oli, kun huusin perään "hei?" Jeriko kääntyi, äkkäsi ruudun ja juoksi täysiä sinne ilmeellä "ai se olikin täällä!". :DD Meni se sitten hienosti pari kertaa suoraankin, mutta ruutuun lähettäminen vasemmalle oli varsinkin vaikeaa, kun vaihdoin merkin puolta.

Sama teema jatkui ohjatun noudon harjoittelussa. Palloilla leikitellen tehtiin, mikä oli Jerikolta sujunut aivan mainiosti kuukausi sitten. Nyt siitä ei ollut Jerikolla mitään muistikuvaa ja lähti melkein järjestään eri suuntaan kuin näytin. Siis tosiaan silloin Sirken ja Marin koulutuksessahan Jeriko meni joka kerta oikein kapulalle! Ehkä toi oli vaan joku maanantai-juttu...

Mitäs muuta? Seuraamista tuli siinä sivussa ihan muutamia pätkiä, mutta ei mitään sen kummempaa... Ehkä mä en sitten ottanut Jerikon kanssa muuta, voiko olla totta? :D

Ukon kanssa otettiin ihan parin askeleen seuraamisia. Ihan kivasti meni, muutamia jopa 7 askeleen pätkiä otin ja nekin onnistui. Aletaan olla silleen aika hyvässä kohtaa, että pian lähtee sitten kohinalla pituus kasvamaan. ;) Ukon kanssa otettiin myös liikkeestä jääviä niin, että mä peruuttelin. Jos Jerikolla ei suunnat onnistunut, niin Ukko oli ihan pihalla seisomisen kanssa, itsepäisesti vaan tarjos maahanmenoa. Siinä määrin jopa, että alkoi mulla vähän pinnan kiristymään, mutta Ukko itse asiassa kesti sen ihan hyvin, kokos itsensä ja saatiin niitä seisomisiakin aikaiseksi! Mutta niitä pitää ihan tosissaan nyt treenata ja vähemmän maahanmenoa.

Ukko oli kyllä tosi hienossa vireessä maanantaina, koska vaikka mulla pinna kiristyikin niiden jäävien kanssa, niin sen jälkeenkin Ukko vielä pystyi tekemään ruutua kosketusalustalle ja menipä jopa lujaa! :) Kivat treenit siis oli. :)

Tiistaina oli kontaktikurssi. Puomin alastulot on olleet vähän sellaisia köpöttelyjä ja lähdettiinkin nyt ensimmäistä kertaa ottamaan A:n alastuloa sivusta kontaktille hypäyttäen. Tarkoituksena olisi sillä saada Ukolle kontakteihin enemmän sellaista räjähtävää ajattelua, "futum" kuuluu, kun syöksytään kontaktille. Tosi upeesti lähti kyllä menemäänkin ja uskon, että tällä kun vähän selkiyttää ideaa niin johan onnistuu puomikin nopeammin. Voihan siinä puomilla olla sekin, että kun se nyt on kapeampi, niin Ukko kokee vielä olonsa niin honkkeliksi siinä, ettei tohdi ryntäillä..
Keinua myös otettiin kokonaisena, mutta madallettuna. Siinä Ukko meinaa myös jäädä vähän jähmimään ja Maria neuvoi auttamaan Ukkoa pannasta tukien. Ukkoahan ei itse rämähdys häiritse, eikä häiritse myöskään se heilahtelu, mutta ehkä toi kapea lankku niin kuin puomissakin vähän tuo sellaista epävarmuutta, kun vielä ei ole liikkeet niin kuin aikuisen. Harjoituksia siis jatketaan.

Tänään Jeriko pääsi ensimmäistä kertaa oikealle kaveri koira -käynnille. :) Mukana sattui olemaan kuvaajakin ja voipi olla, että Jerikonkin kuva saattaa jossain joskus näkyä, vaikka en ihan varma ole mihin koiria kuvattiin. :D Jeriko oli kyllä niin luontainen kaveri koira, kuin aina ennenkin olen ajatellut. Parkkeerasi ja peruutti ihmisten jalkoihin mahdollisimman lähelle, että varmasti yltää silittämään. Ja jos meinasi unohtua pääasia, niin Jeriko kyllä muistutti tuomalla päänsä käden alle. Kyllä Jerikokin sitten omastaan antoi, suukotteli asukkaita ja oli vaan niin herttainen ja söpö kuin vaan osaa olla. :)
Kotonakin Jeriko oli ihan muikeena, taisi tykätä kun sai vaan kerjätä rapsutuksia ilman mitään sen kummempia velvollisuuksia. ;)
On se vaan ilo nähdä, millaista iloa oma koira voi tuottaa muillekin ihmisille. :)

Ei kommentteja: