Oltiin Saran kanssa tänään tokoilemassa, ihan lyhkäset treenit tehtiin. Ukko teki kolme neljä vauhtinoutoa, pari luoksetuloa haarojen välistä narupallolle ja kontaktia häiriössä. Saran ei tarvinnut häiriköidä kyllä yhtään, kun ohi ajavat autot ja kulkevat ihmiset oli ihan riittävä häiriö pojalle. Hienosti kyllä tsemppas ja lopetettiin melko lyhyeen. :)
Jeriko teki seuraamista ja ihme kyllä ei tällä kertaa äännellyt juurikaan, alun pieniä urinoita lukuun ottamatta oli ihan hiljaa ja seurasi vaan hienolla vireellä. Olipa hienoa. :) Jääviä tehtiin myös parit, mutta pitkä tauko oli omaakin muistia heikentänyt enkä muistanut, että olin vaihtanut seisomisen "stop"-sanasta "seiso"-sanaan. "Seiso" toimiikin paljon paremmin, vaikka siinäkin meinasi Jeriko lopuksi vähän arpoa. Pitäis olla vaan aivan erilaiset sanat, missä toisessa ei ole ollenkaan s-kirjainta...
Jeriko teki myös kaukkareita, ensin palkkasin vain ensimmäisestä hienosta seisomaan noususta takapalkalle, sitten teetin pientä sarjaa jonka aluksi Jeriko ihan arpoi liikkeitä. En tiedä johtuiko pimeästä vai miten oli niin sekaisin. :D Lopulta kyllä teki hienon vaihtosarjan ja se riitti mulle.
Käytiin sitten lenkillä otsalamppujen valossa metsässä, luntakin tuli taivaan täydeltä. Mukana oli siis koirat Theba, Julma, Jeriko ja Ukko. Kiva kyllä, kun noi meidän pojat tulee niin mutkattomasti juttuun. Jeriko on ainut joka vähän leikkii rajuja leikkejä ja olis vähän pomottamassa nuorempiaan, mutta ei sekään mitenkään oikeasti pahassa hengessä. Jotenkin Jeriko on vaan omaksunut sellaisen hieman idioottimaisen tavan leikkiä... :D
Jossain vaiheessa kuultiin metsästä kauempaa kahden selvästikin isomman koiran haukkua. Vähän otettiin siinä jo koiria haltuunkin, mutta sitten vaikutti siltä, että äänet jäi kauemmaksi ja lopulta ei kuulunut mitään. Kunnes sitten aivan äkkiarvaamatta nämä koirat olikin risteävällä polulla ja meidän koirat oli siinä vaiheessa taas jo irti juoksemassa edellä. Vieraat koirat, rotikka ja amerikan buldoggi, lähtivät kauhealla rähinällä meidän koirien perään, kun ne juoksi meidän luokse. Ei epäilystäkään mitä olisi tehneet jos olisivat kiinni saaneet. Minä sitten leijonaemona syöksyn siihen väliin karjumaan ja huitomaan kädessä olevilla hihnoilla, omat koirat onneksi älysi tulla taakse turvaan. Hetken jo mietin, että miten käy, tuleeko ne koirat mun päälle, kun jäi vaan seisomaan ja varsinkin rotikka näytti vähän siltä, että mietti siirtoaan. Mitä siinä sitten muutakaan kuin mäiskäisemään hihnanippu uudestaan viereisen puun kylkeen ja uudet huudot päälle, plus tietenkin "ystävällinen kehoitus ottaa koiransa kiinni". Omistajiensa suunnilisia käskyjä eivät oikein kunnelleet, mutta ihme kyllä pillistä tottelivat heti ja tilanne sitten laukesi. Paitsi että tuli sieltä vielä joku kolmaskin koira jolle myös rähisin ja sain omistajalta kommentin, että "ei se mitään tee, nää kaksi muuta kyllä, mutta ei se". Voitte ehkä arvata kiinnostiko päästään siinä vaiheessa yhtään koiraa omien lähelle...
Vähän tästä häkeltyneinä lähdettiin vielä väärälle polulle ja ajauduttiin takaisin samaa reittiä mitä oltiin tultukin, mutta pääasia että oltiin mahdollisimman kaukana niistä vieraista koirista. Joskus olen miettinyt, että mitä sitä tekisi jos oikeasti iso ja vaarallinen koira lähtisi tulemaan päälle. Ajatusharjoittelu on ilmeisesti auttanut, kun pystyin niin nopeasti reagoimaan, ei ollut nimittäin edes sekunneista kiinni, että nämä kaksi olisi olleet meidän luona ja saavuttaneet meidän koirat. Kuten heidän omistajakin totesi, ne "kyllä kävis päälle ja koko rahan edestä..." Onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään ja omat koirat tuli kiltisti selän taakse turvaan. Kannattaako sitten tuollaisia aggressiivia koiria pitää ollenkaan irti onkin asia ihan erikseen... Joku täti fifinsä kanssa ei ehtisi kissaa sanoa, kun oma koira olisi jo hengiltä. :(
3 kommenttia:
Siis voi hyvän tähen toi kommentti, ettei mitään kilttejä koiria oo... Siis perkele, nääki bc:t ois vaan suupaloja tollasille koirille joihin ei oo mitään kontrollia. Voi surku, että pitääkin olla tollasia ihmisiä olemassa! Mutta onneksi teille ei käynyt kuinkaan. Oisin todennäköisesti saattanut käyttää väkivaltaa, jos meidän kohdalle osuis ja viimeistään, jos siitä koittais läpi tulla. Saa kyllä niin vihaseksi.
Nyt harmittaa ettei siinä enää tajunnut mitään kommentoida omistajille niiden irti pitämisestä, kun oli kaikki paukut käyttänyt koiriensa puolustamiseen ja halusi sitten vaan äkkiä kauas niistä hulluista. Ja oli siinä vähän sekin, että jos ihminen ihan avoimesta myöntää, että koiransa on hulluja tappokoneita ja silti pitää niitä irti, niin ei se välttämättä mitään kritiikkiäkään ota vastaan. Kävi jopa mielessä, että päästäikö se sitten ne tahallaan uudestaan irti jos asettuis poikkiteloin.
No, pääsyy miksi en avannut suutani oli joka tapauksessa se, ettei vaan enää pää toiminut. Ja joo, kun se rotikka siinä tuntui punnitsevan päässään mitä tekisin, niin aattelin vaan että jos se yrittää ohi tai mun päälle niin olen valmiina lyömään sitä hihnoilla päähän niin lujaa kun kädestä voimaa lähtee. Ei tollasessa tilanteessa kyllä yhtään ala säästelemään, että mitä on valmis tekemään omien koiriensa tai itsensä puolustamiseksi.
Ite oon joskus samaa miettinyt, että entä jos sitten se "usuttaakin" ne koirat kimppuun, vaikka antais ihan asiaan kuuluvaa palautetta. Ei noista hulluista tiedä. Mun pahin pelko on kyllä just joku ton kaltainen tilanne ja se, että en ehdi saada koiria kiinni ja "turvaan", jos tollanen on päälle tulossa. Sisukin, kun on vielä niin hölmössä iässä ja vilpittömästi yrittää olla kaikkien kaveri. :D No, jospa me kaikki vältyttäisiin näiltä tulevaisuudessa.
Lähetä kommentti