sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Flow

Tällä viikolla Ukolla oli ensimmäiset alueellisen valmennuksen treenit. Tykkäsin kovasti Tero Strombergin tavasta opettaa ja siinä kyllä heräsi ajatuksia myös Jerikon ohjausta ajatellen. :) Tero tykkäsi Ukosta ja kysyi, että onko se aina niin kuuliainen. Ja kyllähän se todella kuuliainen onkin. Harjoiteltiin sitten vähän jo vaikeampiakin ohjauksia, jota ei ole ennen otettu, tai lähinnä ensimmäisen esteen/esteiden ylipäätään lukitsemista. Hyödyllinen asia kyllä ottaa jo nyt treeniin mukaan ja tämä sitten tulikin kotiläksyksi.

Alueellisen valmennuksen treenien jälkeen lauantaina lähdettiin Jerikon kanssa junalla Helsinkiin, tai tarkkaan ottaen Vantaalle Anitan luokse. Oltiin siellä sitten yötä, niin ehdittiin nähdä ja jutella, kun sunnuntaina Anitalla oli menoa ja meillä kisat Purina Areenalla. Kisaan oli ilmoittautunut suurin piirtein kaikki Suomen kovimmat nimet ja ratojen ihanneajatkin oli sitten sen mukaiset. Palautetta pohjasta pyydettiin, mutta unohtui antaa. Sinne oli nyt jotain hassua pehmikettä levitelty, mikä kyllä selvästi lähti herkästi koirien jalkojen alta eikä ollut mikään ihanteellinen kisa-alusta siis.

Mun ensisijaisena tavoitteena näille kisoille oli vetää täysillä ja hyvällä fiiliksellä, löytää Jerikon kanssa yhteinen "flow". Suunnittelin ohjaukseni periaatteella "mieluummin nopea hylky tai ratavirhe kuin hidas nolla". :D

Ensimmäinen rata oli hyppäri ja hyvä meininki kyllä löytyikin. Harmillisesti yksi rima tippui, muuten tehtiin hienoa rataa. Olin tosi tyytyväinen tähän, Jeriko oli hienosti kuulolla, mä pidin hyvin yhteyden Jerikoon ja yhteistyö toimi vaikka edellisistä kisoista on hirveästi aikaa eikä varsinaista pidempää ratatreeniäkään olla tehty pariin kuukauteen. Keppejä edeltävällä putkella Jeriko meinasi ensin lukita toisen suoran putken, siitä pieni kaarros ja hidastaminen. Muuten radan meno oli tosi siistiä. :) Tuloksena siis 5 vp ja -0,14, aika säälittävä ihanneajan alitus, mutta hitto jos ihanneaika on 36 s niin ei nyt vielä parempaan pystynyt. Nopeutta haetaan vielä. :)
Valitettavasti tarkennus ei oikein toiminut, jotenkin on ihan arpapeliä, miten ton elävän tilan tarkennuksen saa onnistumaan... :D Jotain tosta kuitenkin saa selvää. ;)


Toinen rata oli agilityrata, jolta tuli hylky. Puomin jälkeen harkitsin ensin persjättöä ennen rengasta, mutta en sitten tehnytkään ja takaaleikkaus ei ollut nyt riittävän selvä ja siitä Jerikolle tuli ylimääräinen pyörähdys. Keppien jälkeen mun ohjaus oli tosi tyhmästi suunniteltu, valssasin hypyn eteen ja yritin saadan Jerikon sillä siis ohittamaan hypyn ja menemään suoraan putkeen, mutta aika erehdyttävästi mun vartalon asento muistuttaa jaakotusta ja jaakotuksena Jeriko sen luki. Siitä siis HYL. Hitsi, kun muuten sitten taas meni niin kivasti. :)



Kolmas rata oli myös agilityrata. Musta vaikuttaisi siltä, että tällä radalla Jeriko alkoi hieman määrätietoisemmin etenemään ja rata oli taas tosi kiva. Kepeille ohjauksessa Jeriko epäröi aavistuksen. Keinun jälkein okseri oli sitten kompastuskivi, okserin jälkeen piti kääntää voimakkaasti ja arvasinkin sen tuottavan vaikeuksia. Jeriko hyppäsi sitten melkein suoraan päin okserin toista rimaa. Okseria täytyy siis ehdottomasti harjoitella! Kolmanneksi viimeisen esteen päällejuoksu epäonnistui, olin hieman myöhässä ja olisi pitänyt selkeämmin työntää Jeriko esteiden väliin. Tästä tuli siis esteen ohitus ja kielto. Keinun kontaktilta Jeriko varasti ja ehkä se okserin rima olisi saattanut pysyä jos olisin ehtinyt ohjaamaan sen paremmin. Ehkä. Tuloksena kuitenkin 5+K, -1,18. Kiellossahan toki aikaakin menee hukkaan ja Jeriko pyörähteli sen esteen takana sitten vähän lisääkin. Mutta hitto noita ihanneaikoja. :D


Viimeinen rata oli sitten taas hyppäri. Ihmettelin kyllä, että itse jaksoin neljännellekin radalle niin hyvin, kun aikaisemmin kolmekin rataa on välillä tuntunut paljolta ja nyt oli tosiaan kisataukokin vielä alla. Radalta tuli harmillisesti taas 5+K, yksi rima siis tippui ja sitten muurin jälkeisellä niistolla Jeriko ei lukinnut hyppyä ja lähti mun liikkeen mukana ohi. Mielestäni näytin niiston ihan riittävästi, tuollaiset pitäisi osata ja niitä pitää siis harjoitella lisää että onnistuu. ;)


Nollia ei siis tullut, mutta hyvä fiilis radoilla oli ja olen siis tyytyväinen. Jerikokaan ei yhtään väsähtänyt neljään rataan näin äkkiseltään, päin vastoin musta tosiaan vaikuttaa, että Jeriko alkoi enemmän kirimään ja pitämään huolta omasta vauhdistaan mikä on myös yksi meidän tärkeimpiä tavoitteita. Nyt tuli myös eteen asioita mihin pitää kiinnittää treeneissä huomiota: okseri, esteille määrätietoisemmin irtoaminen ja esteiden lukitseminen niin, että esteen näytettyäni voin jo lähteä liikkumaan ja luottaa että Jeriko hoitaa esteen. Ja edelleen multa lisää vauhtia kinttuihin ja ohjaukseen ja Jerikolta sitä eteenpäin pyrkimistä. Uskon, että se hyvin tässä kehittyykin, kun omaa ohjaustani muokkaan edelleen enemmän Jerikon vauhtia ja itsenäistä suorittamista ruokkivaksi. Ei siis enää mitään varmisteluja. Ei Jerikosta koskaan mikään vauhtitykki tule, mutta varmasti ihan sellainen kilpailukykyisiin aikoihin pystyvä kunhan vaan tehdään töitä sen eteen. :)

Ei kommentteja: