Miten jäljen tekemisestä on yhtäkkiä tullut jotenkin niin vaikeeta? En tunnu millään osaavan tehdä suunnitelmallisia ja järkeviä jälkiä, aina jotain räpellystä. Tän päiväinen oli kyllä kaikkein pahin! Lähdin taas vähän uuteen maastoon, kivan näköistä oli alkuun. Sports Trackerillä seurasin jäljen pituutta ja olisin siitä halunnut kuvan ladata näytille, mutta en osaa.. Ehkä jos huomenna ehdin tutkailla..
Jäljen ekat noin 100 metriä oli sellaista kivaa mäntysammalikkoa, siihenkin kyllä mahdutin jo pari kulmaa. Sitten alkoi sellainen korkeampi varvikko ja aattelin sitä kiertää, en viitsinyt lähteä syvemmälle metsään, joten käännyin tietä kohti. Enpä sitten vaan tiennyt, että tien ja metsän välissä oli sellaiset muutaman kymmenen metrin korkuiset kalliot! Lisäksi Sara soitti mulle kesken, ja Sports Tracker katkaisi harjoituksen tallennuksen! Yhtäkkiä olinkin kallion laella kääntyneenä jo hieman takaisin päin ilman tarkkaa tietoa siitä, missä aikaisemmin tekemäni jälki meni! En sitten uskaltanut lähteä kallioilta takaisin metsäänkään päin, joten jatkoin kallioilla ja kylläpä tuli sitten kiivettyä ja laskeuduttua, pujoteltua lohkareiden välistä jne., ei siis mitään pikku juttuja, vaan ihan oikeasti välillä kavuttiin kalliota monta metriä ja välillä melkein paljasta kalliota. Jossain välissä pysähdyin miettimään onko mitään järkeä ajaa Jerikolla sellaista jälkeä, se oli aivan älytöntä. Merkitkin loppui kesken ja loppuun kun käänsin taas takaisin päin tuli nousua ainakin kymmenen metriä! Harkitsin, että jos lopettaisi jäljen ajamisen siihen kohtaan, kun jälki alkoi menemään todella vaikeaan maastoon.
Mutta sitten päätin, että luotan koiraan, katsotaan. Jana oli vähän huono, Jeriko ei vielä osaa sitä oikein ollenkaan pidemmältä etäisyydeltä, ei osaa hakea eteenpäin vaan jää pyörimään sitten lähelle. Tai meni se sitten lopulta kauemmaksi, kun ei löytynyt, mutta treenattavaa on tuossa.
Jäljestys itsessään oli aivan upeaa ja varsinkin, kun alettiin kapuamaan kallioilla edes takaisin, niin en voinut kuin mykistyneenä seurata Jerikoa ja ihmetellä kuinka hyvin se jäljen selvitti! Pääni sisällä vaan hoin "uskomatonta".. :D Kulmat yhtä lukuunottamatta selvitti heti suoraan, loppujäljestä kun tultiin kalliota alas teki kulmassa pyörähdyksen, mutta muutamassa sekunnissa selvitti oikean suunnan. Luulen, että juuri tätä ennen jäi yksi keppi, kaikki muut viisi siis nousi! Siis mä olen jotenkin aivan ällikällä lyöty, miten hyvin Jeriko suoritti noin supervaikean jäljen! Pituutta oli reilu 700 metriä (sellaista sykeröä, että Sports Tracker ei selvästikään pysynyt aina laskuissa mukana), mutta kiipeily sai sen tuntumaan huomattavasti pidemmältä. Itse oli aivan hiestä märkä, kun jälki oli ajettu! Pari kertaa Jeriko meinasi kyllä tehdä jännän jutun, mistä oli Jaanan kanssa lauantaina puhetta, nimittäin jatkaa jäljestystä keppi suussa. :D Mutta huomasin kyllä sitten ja palkkasin kepistä ja otin talteen.
Jerikon jälkimotivaatio on kyllä aivan upeeta sekin, ottaahan se kissanruokaa palkaksi, mutta ei selvästikään tee jälkeä sen vuoksi, nopeasti nuolee kupin silleen että suurimmat palat on syöty ja sitten vaan lähtee itse jatkamaan jälkeä. Mä olin ja olen edelleen aika sanaton, uskomaton koira kun selvittää tollasenkin jäljen! Mitä nyt sitten yhdestä jääneestä kepistä tollasessa maastossa! Jäljellä kuitenkin mentiin koko ajan tarkkaan. Voihan olla, että Jeriko ei ole sitten malttanut nostaa sitä yhtä, tai on huomaamattani jäljestänyt se suussa hetken ennen kuin on luopunut kepistä.. Mistä sitä tietää, kun ei tiedä mistä keppi jäi. Mutta jana siis tarvii vielä treeniä ja täytyyhän noita keppien ilmaisuja vahvistaa, että pitää siis malttaa ilmaista eikä jatkaa keppi suussa! :D
Mutta olen aivan älyttömän ylpeä Jerikosta! Voi kun voisi näyttää millainen se jälki/maasto oli, niin ymmärtäisitte! Kyllä moottoria riittää pojalla, ei todellakaan luovuta helposti. :)
Ukkokin teki metsässä pienen herkkuruudun.
Jäljestyksen jälkeen mentiin vielä tottistelemaan/tokoilemaan Saran ja Vellun kanssa. Theban työskentelyä oli kyllä ilo katsella. :) Ukko teki perusasentoa ja pari maahanmenoa. Sitten vaan leikittiin tennispallolla, ensimmäistä kertaa, mutta Ukko luonnostaan palauttaa senkin tosi hyvin. Ja sitten vetolelulla myös Sara ja Vellu leikitti. :)
Jeriko teki kaukkareita pakittamisesta ja liikkeestä jäävistä leikinomaisesti yhtä tai kahta vaihtoa tennispallo palkkana. Kivaa oli! :) Sitten pari eteenlähetystä pallolle, molemmat meni tosi kivasti, mutta kyllähän mä vielä vienkin lelun Jerikon kanssa. ;) Lopuksi vielä tunnari, ensin niin, että kapulat meidän välissä ja sitten ihan kokonaisena liikkeenä. Molemmilla kerroilla Jeriko lähti heti epäröimättä tuomaan omaa!! JEE! :)) Mutta oli Jeriko kyllä väsähtänyt, huomasin koko olemuksesta. Tähän oli sitten hyvä lopettaa.... Ja mennä lenkille Theban, Julman ja Rytmin kanssa.. ;)
Vauhdikas päivä siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti