Tämä viikko ollaan treenailtu vähän rauhallisemmin, vaikka ollaan kyllä silti joka päivä tehty jotain. Maanantaina agilitytreenien lomassa en malttanut olla taas kokeilematta pk-estettä. Ensin hyppyytin Jerikoa harjoitusesteellä, aluksi korkeus 70 cm -> 80 cm -> 90 cm -> 95 cm. Voisiko joku kertoa mulle, miksi harjoitusesteissä ei laudat riitä metriin asti, mikä järki siinä on?
Noi hypyt meni mukavasti ja otin Jerikon tauolle. Sitten en vaan voinut olla kokeilematta metrin kiinteää estettä. Valitsin vielä kahdesta mahdollisesta sen pelottavamman näköisen, jossa meni rautapalkki myös päältä ja oli muutenkin jykevämpi, ihan vaan piruuttani. ;)
Ensimmäisellä yrityksellä Jeriko lähti hyvin, mutta ei tohtinutkaan hypätä. Innostin sitten oikein kunnolla ja ylihän se meni, takajalat koski hieman esteeseen. Halusin antaa Jerikolle mahdollisuuden tehdä puhdaskin suoritus ja hyppyytin vielä kaksi kertaa, toisella vain hipaisu ja kolmannella aivan puhdas ylitys! Sitten bileet! ;D Nyt se on ainakin ylitetty ja tietää, että Jeriko pystyy siihen. 650 gramman kapulan kanssa on toki aivan eri asia, mutta täytyy vaan rauhassa treenailla hyppytekniikkaa ja ensin tokoesteellä varmaan tutustuu hyppynoutoon. Kyllä se siitä. Olen tosin kuullut huhua, että siitä oltaisiin puhuttu josko pk-este olisikin 85 senttinen eikä metrin korkuinen. Mun mielestä helkkarin hyvä idea! ;)
Tokoiltu siis ollaan. Kotona olen tehnyt VOI/EVL-kaukkareiden istu-seiso-istu -vaihtoja. Seisomaannousun Jeriko on tajunnut hyvin ja nousee seisomaan niin, että takajalat pysyy aivan liikkumatta kun seison metrin päässä, tästä vaan etäisyyttä kasvattamaan. Istumaanmenossa pitää vielä vahvistaa sitä, ettei takajalat saisi liikkua OLLENKAAN, vaan rullaisi vaan taakse, nyt välillä hieman takaosa liikahtaa. Tätä siis olen hionut nakin kanssa "työntämällä" niin, että istuu suoraan taakse. Toivon mukaan idea sille pian kunnolla selkiää.
Ollaan myös nyt Liisan ja Tuijan kanssa käyty treenailemassa, ja ollaan harjoiteltu toko-kokeen siirtymisiä. Toinen on siis käskyttänyt ja kertonut paikan mistä seuraava liike lähtisi, ja ollaan vaan siirrytty siihen niin, että koiran on pitänyt olla hyvin mukana ja palkkailtu siitä, että on heti hyvässä perusasennossa ja kontaktissa. Aivan perustreeniä siis, mutta miksi ihmeessä ei olla tehty tätä jo aikaisemmin?? Pekka Korrikin koulutuksessaan neuvoi harjoittelemaan kokeen KAIKKIA osa-alueita, mutta ei tätä silti ole ennen tullut tehtyä. Tosi hyvä harjoitus kuitenkin ja tekee paljon kokeessa jos koira tietää mitä ollaan tekemässä ja pysyy koko ajan tuntumassa ja valmiina seuraavaan eikä lähde haahuilemaan minnekään. :) Tämän harjoituksen lomassa olen ottanut välillä joitain AVO-liikkeitä. Jerikolla on ollut nyt hyvä motivaatio tekemiseen ja ajattelinkin, että treenaillaan nyt ihan rauhassa 4.9. olevaan kokeeseen ja lähinnä tällaisia erikoisia juttuja ja pidetään vaan Jerikon intoa yllä. Ei mitään hiillostamista nyt kun kyllähän se ne liikkeet osaa. :)
Tänään oltiin Mouhijärvellä paimentamassa. Käytiin pari kertaa uuhien aitauksessa paimentamassa ja "kesyttämässä" ja välissä kerran karitsoiden luona. Meillä oli taas poro-pellettejä ja kauroja houkuttimina ja niitä Johannan kanssa syöteltiin lampaille kun uskalsi lähelle. Karitsat on kyllä selkeästi nopeammin rohkaistuneet ja alkoivat nyt selkeästi hakemaan turvaakin ihmisen luota, hyvin meni. Aikuisissa uuhissa Johanna huomasi pari sellaista jotka ei missään vaiheessa uskaltaneet luokse ja nämä porukasta epäedukseen erottuvat yksilöt päätyvät sitten todennäköisesti ruokapöytään, kun taas karitsoista rohkeimmat välttyy tältä kohtalolta. Lampaiden ei kannata siis erottua joukosta, paras vaan ollaan "massaa". ;D
Hauska kun saa lampaidenkin kanssa käyttää vähän päätään, että miten niitä "koulutetaan". Uuhet ei oikein ottanut rauhoittuakseen Johannan luokse, joten tehtiin sitten niin, että pidin Jerikon maassa aina kun lampaat oli aidan vieressä Johannan ympärillä. Heti kun arimmat alkoi valua Johannasta ohi ja poispäin, niin pistin Jerikon kaarelle niitä vastaan. Jos ne juoksivat Johannan ohi, laitoin Jerikon kaarelle vastaan toiseen suuntaan. Lopulta päästiin tilanteeseen, että uuhet oli pidemmän aikaa rauhassa Johannan ympärillä ja otin sitten Jerikon ja lähdettiin aitauksesta, ikään kuin palkkana lampaille. Kun ne tekevät niin kuin niiltä halutaan (eli rauhoittuvat ihmisen läheisyyteen), paine poistuu. Ja toisaalta aina kun olivat ihmisen lähellä, Jerikokin oli rauhassa. Toivon mukaan näilläkin lamppu syttyisi pian päässä, että ihmisen lähellä onkin itse asiassa turvallista olla.
Jeriko oli kyllä aivan upea paimenpoika tänään! Parin viikon tauon aikana on kypsytellyt jotain päässään ja nyt oli itseluottamusta tullut rutkasti lisää! Tällä kertaa ei perääntynyt kertaakaan lampaiden tieltä vaikka lampaat yritti juosta yli, vaan piti paikkansa ja yritti pysäyttää/kääntää mua kohti. Joskus lampaat lähti ihan eri suuntaan kuin oli tarkoitus, mutta saatiin Jerikon kanssa niitä kuitenkin aika hyvin hallintaan. Kerran yksi uuhi teki äkkiarvaamatta hyökkäyksen ja oikein kunnolla puski, mutta Jeriko olikin valmiina ja antoi vaan takaisin ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa! :D Hyviä kaaria teki ja rohkeasti työskenteli lauman takana yksikseen. Aivan huippu paimenpoika! :)
Juostuaan lampaiden perässä purojen ja mutakkojen läpi Jeriko oli hurmaavan likainen ja joutuikin sitten kotona pesulle huomista Nokian ryhmistäkin ajatellen. Vähän kyllä jo harmittaa, että tuli ilmoittauduttua, kyllä sen tietää mitä siellä sanotaan. Jos ei mikään muu, niin viimeistäänkin korkea häntä kaataa homman. Mä en nyt vaan oikein ymmärrä tota häntä juttua, miksi bortsun (varsinkin urostenkin) pitäisi kantaa häntäänsä alhaalla? Totta kai hännän kuuluu olla matala paimentaessa ja sitä se Jerikollakin on vaikka muuten osoittaakin aina kohti taivasta, mutta eikös korkea häntä muissa tilanteissa (kuten vieraassa paikassa, vieraiden koirien keskellä) kerro vaan itsevarmuudesta? Ja eikö paimenkoirien pitäisi nimenomaan olla itsevarmoja, että pystyvät paimentamaan hankalampiakin lampaita? Tää on nyt taas tätä mun vastaanpyristelyä näyttelyitä vastaan, pitäis vaan jättää nää hommat niille keitä ne enemmän miellyttää... :D
Katsotaan sitten koituuko yksilöllisyys meidänkin tappioksi huomenna... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti