Hyväpaimen rakastaa pientä pientä karitsaa

Karitsoinnit eivät ole tänä vuonna menneet aivan yhtä vaivattomasti ja helposti kuin viime vuonna. Kahta karitsaa on tarvinnut lisäruokkia maidon puutteen vuoksi, vaikka emo muuten hoiti hyvin ja viime talvena maito riitti oikein hyvin. Yhtä karitsaa piti auttaa vähän alkuun, kun ensikkoemä ei olisi ihan heti hoksannut imettämisen ideaa, ja jälkeisiä on kaivettu käsin ulos. Viimeisimpänä ja isoimpana murheena tiistaina työpäivän aikana syntyneet kaksoset, joista toinen oli jo todella heikossa kunnossa, kun tulimme paikalle. Taas alkoi uuhen lypsäminen ja heikkoa karitsaa ruokittiin ruiskulla. Aiemmin olen jotenkin ajatellut, että siihen en lähde, että karitsa pitäisi ottaa sisään. Mutta ei sitä raaskinut sinne jättää kylmettymään ja nääntymäänkään, joten sisälle otin. Karitsaa lämmiteltiin ja hoivattiin myös Jerikon toimesta.

Jeriko on kyllä aika hassu koira ja jaksan edelleen ihmetellä sen tilannetajua ja miten se suhtautuu eri tilanteissa asioihin aina tilanteen vaatimalla tavalla. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Jeriko hoivaa jotain sairastavaa, heikompaa tai muuten vaan arkaa eläintä (mm. arat ensikotikissat pääsi Jerikon hellän huomion kohteiksi). Nytkin Jeriko selvästi suhtautui heikkoon karitsaan hyvin hellästi ja huolehtivaisesti, ja seurasi karitsaa jopa saunaan (lämmittelin karitsaa siellä alkuun) vaikka itse ei tykkää kuumasta ollenkaan. Jeriko ei edes imuyrityksistä hermostunut, väisti vaan yritykset.

Karitsa virkosi melko nopeastikin, nousi jaloilleen ja kun se alkoi etsimään nisää Jerikon jalkojen välistä, ajattelin että on aika viedä se takaisin emonsa luokse. Kuitenkin reilun tunnin päästä karitsa oli lampolassa taas aika voimaton ja otin sisälle yöksi. Ruokin karitsaa yölläkin kahden tunnin välein maidon korvikkeella. Karitsa pääsi päivähoitoon Miikun luokse ja suureksi ilokseni iltapäivällä töiden jälkeen emon luokse palauttaessa jälleennäkeminen oli onnellinen, karitsa osasi etsiä nisän imettäväkseen ja emä antoi tyytyväisenä karitsansa imeä ja tarina sai onnellisen lopun.