perjantai 19. helmikuuta 2016

Mysteerien ratkaisuja ja uusia mysteerejä

Maanantaina agilitytreeneissä oli oikein kiva rata, melko simppeliä menoa, mutta pystyi ottamaan mm. kepeillä puomin leijeröinnin ja sitten paahtaa putkesta putkeen ja siinä ohjaajalle puomin leijeröinti myös ja koiran piti irrota peränurkkaan. :) Jeriko meni tosi kivasti, pari virhettä mahtui matkaan mutta se on vaan hyvä ettei se päästä mua nyt ihan liian helpolla. ;)


Tiistaina käytiin lenkillä Johannan ja Kinnan kanssa ja muuten vietettin vapaapäivää. Keskiviikkona Ukko teki treeneissään samaa rataa kuin Jeriko maanantaina ja voitteko uskoa millainen ahaa-elämys koettiin! Enkö muka todella ole koskaan tullut radalla kannustaneeksi Ukkoa sanomalla "mene mene", mutta nyt tuossa 29-31 välissä käskyn kuultuaan Ukko ampaisi aivan erilaisella tarmolla eteenpäin. Ero oli aivan huikea! Ukko oli siis tainnut tulla just ulos 29 putkesta, sitten huikkasin tuon "käskyn" ja Ukko ampaisi aivan erilaiseen vauhtiin. Testattiin tätä tekemällä tuota pätkää edestakaisin ja ihan päivän selvä vaikutus! Onko Ukko siis kaikki nämä vuodet vaan odottanut, että mä ihan suullisella "käskyllä" antaisin luvan juosta täysiä, siitäkö tässä onkin ollut vaan kyse? :D

Tiistaina koin toisenkin ahaa-elämyksen. Olen "tuskaillut" vepessä sen lelun viennin kanssa, mutta kuulinkin, että sen voi tehdä apuohjaajaa käyttäen jolloin apuohjaaja pitäisi koiraa ja Ukko toisikin lelun mulle veneeseen/rantaan. Ja vielä saa ihan huikata, että "tuo"! Ajattelin, että "tämähän sitten helppoa", mutta ei se ihan ollutkaan... Selviää jäljempänä...

Torstaina päästiin pitkästä aikaa hiihtämään, JEEE! Haavistolla vetotreeneissä oli ihan hurjasti porukkaa ja hyvät treenit saatiin aikaiseksi vaikka latu kieltämättä olikin tosi epätasainen ja mun hiihtotaidoilla kyseessä oli enemmän selviytymistaistelu kuin hiihtotreenit; koko ajan tunne, että kohta kaadun. Vaan enpä kaatunut! :D Hienosti pojat kyllä veti, mutta mulla oli taas aikamoista räpiköintiä, ei voi mitään.

 Tänään käytiin uimassa. Koska tällä viikolla on ollut nyt paljon kaikkea ja eilen juuri vetohiihtotreenitkin, niin kevennettiin uintitaakkaa liiveillä. Vähän höntsäiltiin vaan ja pojat sai hakea lelua vedestä normaaliin tapaan. Sitten oli tarkoitus ottaa uittajan kanssa pelastettavan hakua, mutta tässä olikin Ukolla yllättäen ongelma. Kun viimeksi tämä sujui kuin tanssi, niin nyt Ukko vaan närppi ja vaihteli otetta dummysta/köydestä eikä ollenkaan olis vetänyt jos tuli painoa perään. Myöskään lelun tuominen mulle ei kyllä onnistunut mitenkään niin kuin leikki... :/

Jeriko sitten taas toimi niin kuin kunnon partiolaiselta voisi odottaakin, eli oli hoksannut tämän pelastettavan haun hienouden ja löytänyt oikean vesipelastuskoiran itsestään, haki innoissaan pelastettavaa ja veti sinnikkäästi vaikka uittaja roikkui koko painolla perässä. Myöskin lelun tuonti mulle (ja uittajallekin vienti) onnistui hyvin. Jerikolta vaan sujuu kaikki... :D Tätä ei kyllä oteta meidän lajien jatkoksi, katsotaan tuleeko tästä kuitenkin Ukolle sopiva laji. Voihan olla, että Ukko oli eilisistä vetotreeneistä väsynyt ja sen vuoksi ei jaksanut vetää. Sehän on aiemminkin huomattu, että väsyneenä tai jos on joku epämukavuustekijä niin Ukko luovuttaa siinä missä Jeriko vaan jatkaa korvien välin voimalla vaikka väsyttäisi..

Tänään tuli myös uutisia Nokista. Noki kävi tänään ultrassa ja se todettiin tiineeksi. :) Pidetään siis peukkuja pystyssä, että kaikki menee hyvin. :)

Ei kommentteja: