sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Uintia ja agilityä

Torstaina käytiin taas uimassa. Eipä siitä sen ihmeempiä, samaan malliin mentiin kuin ennenkin ja aika kivasti jo molempia sai uitettua lelun perässä ympäri allasta ettei pelkästään hypitty. Tuli myös jälkikäteen mieleen, että voisi ottaa noi uintivuorot myös siltä kannalta hyötykäyttöön, että Ukolle alkaisi joitain vepeliikkeitä opettamaan. Ihan siltä varalta jos  nyt keväällä saatais se vepe-ryhmäpaikka. ;)

Eilen meni päivä oikein mukavissa merkeissä jalostustoimikunnan kanssa. Ensin vähän paimenneltiin ja sitten kokoustettiin, omille koirille otin ihan lyhyet treenit. Ukko oli kyllä hyvässä iskussa. Flänkit oli nättejä ja otti varsinkin alkuun stopitkin tosi napakasti. Sitten alkoi vähän kytkin luistaa ehkä... ;)
No, mutta hienosti joka tapauksessa ja kun ihan ensimmäisenä lampaita liikuteltiin niin porukka meinas hajota vedon vuoksi ja osa aina yritti ohi, mutta hienosti Ukko itsenäisesti piti porukan hallussa! :)

Jeriko myös teki hienoa työtä, kuunteli hyvin. Jeriko tietty myös halusi auttaa muiden treeneissä ja on se kyllä fiksu ja silleen vaistot kohdillaan, kun Iinaa ja Yandaa autellessa Jeriko yhtäkkiä ilmestyi aitauksen peräaidan taakse ja sieltä tasapainotteli laumaa oikein kunnon kaarilla. :D Oli siis kiertänyt pihasaunan ja koko aitauksen ja sieltä sitten tuli avuksi. ;)

 Tänään oli sitten agilitykisat Tampereella. Jerikon olin ilmoittanut kolmelle radalle ja Ukolta oli edellisistä perutuista kisoista siirtynyt kaksi starttia näihin kisoihin. Tänään oli kyllä hyvä päivä molempien kanssa. Ekalta radalta molemmille vitonen saman riman tiputuksesta. Jerikolle meni selvästi jotenkin askeleet siinä sekaisin, mutta Ukko näytti tiputtavan vaan jostain muusta syystä. Pääasia kuitenkin oli, että molempien kanssa oltiin hyvin samalla radalla, yhteisymmärrys ja rytmitys pelasi hyvin. :)

Jerikon aika -6,45 ja etenemä 4,19 m/s.


Ukon aika -2,74 ja etenemä 3,84 m/s. Kontakteilla menee ainakin aikaa melko reippaasti, mutta on se jännä että etenemä jää noin heikoksi sujuvallakin radalla. Voi Ukkoa kun se ei vaan uskalla irrotella agilityssä.


Toiselta radalta Jerikolla rima heti toisella hypyllä, taisin valssata juuri, mutta ei nyt tällä kokemuksella sen pitäisi enää niin häiritä. Toisaalta olen halunnut, että Jeriko vähän irrottaisi kontrollista jopa sitten rimojen kustannuksella, joten ei nyt sitten valiteta kun sitä saa  mitä tilaa. ;) Kyllä se varmaan tästä taas kääntyy nousuun. Aika -8,53 ja etenemä 4,43 m/s.


Ukolle tältä radalta nolla! :) Tokavika ja vika rima kyllä helähti oikein "kivasti", mutta pysyi kannattimillaan. :D Ukonkin kanssa tässä oikein sujuvaa menoa ja Ukko todella välillä spurttasi oikein kunnolla. Silti kontaktit ainakin vie aikaa oikein reippaasti. Aika Ukolla -4,15, etenemä 3,97 m/s.

Vikalla radalla oli siis pelkästään Jeriko. Kiva fiilis taas radalla, ainut että vaikka nyt ehdinkin persjättöni tehdä, niin nämä tais vähän hidastaa vähän Jerikoa.. Ainakin jälkimmäisellä persjätöllä näyttää siltä, että Jeriko kiltisti hidastaa, että pääsee leikkaamaan mun takana, kun ajoissa näytin. Muuten olis varmaan ampaissut mun edelle, joten takanaleikkaus olisi varmaan ollut ajallisesti parempi ratkaisu. Muurin palikka vähän kolahti, mutta nollana kuitenkin maaliin. :) Aika -6,88 ja etenemä 4,51 m/s. Kivat kisat oli! :)



Jännittäviä aikoja kyllä eletään. Nokin juoksut etenee ja astutus lähestyy ja sen suhteen olen kyllä hyvin innoissani. :) Lisäksi tässä on myös omat pentuhaaveet saaneet lopullisen muodon ja sitäkin jäädään vaan odottamaan. Olen omia suunnitelmiani joutunut todella kovasti miettimään, koska monien harrastusten ja erinäisten omien mieltymysten vuoksi musta välillä tuntuu, että kaikki toivotut ominaisuudet on hyvin haastavaa löytää samasta koirasta. Ja pentua ottaessa kaikki on kuitenkin lopulta arpapeliä vaikka kuinka valitsisi yhdistelmän huolella. Ja onhan sopivin pennunoton ajankohtakin ollut jo jonkin aikaa mietinnässä.

Olen pohtinyt siis eri linjoja ja mahdollisia yhdistelmiä, Jerikon pentu yhtenä vahvana vaihtoehtona vaikka silloin tekisinkin kompromissin paimennuksen suhteen. Nokin pentueesta varmasti tulee loistavia harrastuskoiria, mutta mulla on ollut tapana mennä näissä aikalailla tunne ja vaisto edellä, ja niinpä olen nyt päätynyt erilaiseen yhdistelmään. Ehkä Jerikon pennun aika mulle vielä tulee, mutta toivottavasti ainakin pääsen seuraamaan Jerikon jälkeläisten elämää, harrastamista ja kilpailemistakin heille tarkoitetuissa uusissa kodeissaan. Mun vaisto sanoo, että mulle on nyt tarkoitettu toinen pentue ja sitä jään odottamaan innolla. :)

Ei kommentteja: