maanantai 24. syyskuuta 2012

Tokoilua, kunnon kohotusta ja ranteen parantelua

Jerikon ranne paranee, mutta ei ole vielä kuitenkaan kunnossa. Suurimman osan ajasta on mennyt tosi hyvin eikä liikkeessä ole näkynyt mitään ja olen pitänyt poikia jo irtikin eikä juoksemisessakaan tai sen jälkeen näy mitään. Mutta sitten yhtäkkiä ilman mitään sen kummempaa syytä saattaa taas keventää sitä jalkaa. :( Ei oo kiva juttu, kun kestää niin kauan toipua. Jeriko on aina ihan surkeena, kun lähden Ukon kanssa kaksin treenaamaan tai lenkille, melkein itku pääsee itseltä kun Jeriko tapittaa suurilla suklaasilmillään epäuskoisena. Tulee itselle sellainen olo, että ei kai Jeriko luule että olen hylännyt sen ja korvannut Ukolla. :(

Treeneissäkin kaipaan Jerikoa, on se vaan kiva treenata koiraa joka osaa jo tosi paljon, hioa vaan jotain pikku yksityiskohtaa. Ukon kanssa saa sitten miettiä niin perusteellisesti juurtajaksain alusta, että välillä toivois pääsevänsä helpommallakin. Etukäteen aattelin, että olis tosi kivaa opettaa taas koiraa alusta. Ja onhan se tavallaan, mutta toisaalta on myös tosi kiva treenata kisavalmista koiraa! :D
Tänään, kun käytin Jerikoa yksin ulkona seuruutin Jerikoa vähän ja tehtiin pari jäävää. Jeriko oli aivan onnessaan vaikka palkkana oli vain kuivaa nappulaa. Tai kai se isoin palkka oli mun kehu ja jakamaton huomio. Jerikosta näki vielä jälkikäteen kotonakin kuinka se oli NIIN iloinen. :)
Kolmatta viikkoa jatkuneen treenitauon Jeriko on kyllä jaksanut tosi hyvin, ei se mitään seinille hypi tms., enemmänkin on tosiaan vaan loukkaantuneen oloinen, kun en ota sitä mukaan. Sellainen muutos Jerikon käytöksessä kyllä on, että se on heittäytynyt ihan lapselliseksi Ukon kanssa leikkiessään ja saa ihme hepuleita sisällä ja ulkonakin kierii maassa ja antaa Ukon hyppiä päällä. :)

Ukon kanssa oltiin tänään Tavesin vuorolla ja teemana seuraaminen. Alkaa Ukolta ihan se idea löytyä ja hyvällä alulla, mutta muutamaan askeleeseenhan se jää. Sellainenkin huomio tuli, että pitäis muistaa myös vaan leikitellä kentällä ja palkkailla Ukkoa pelkästään siitä, että on täysin keskittynyt muhun ja lopettaa treeni ennen kuin alkaa väsyttämään ja ympäristön häiriöt kiinnostamaan. Ukko sai kyllä kehuja, että on ihan huippu tyyppi ja sen oloinen, että pienellä treenaamisella siitä saa varmasti tosi keskittymiskykyisen koiran, kun nytkin vaan välillä katsoi, mutta pysyi mun luona.. Paitsi loppua kohden alkoi vähän enemmän kiinnostaa, mutta siinä oli jo treeni venynyt liian pitkäksi ja muut koirakot teki vähän liian innostavia juttuja.. Mutta pitää kiinnittää huomiota tohon, koska haluaisin nimenomaan tehdä Ukon kanssa asian paremmin kuin Jerikon kanssa ja saada siitä alusta asti sellaisen, että treenatessa ei häiriöistä välitetä. :)

Ollaan myös alettu käymään Tuijan kanssa juoksulenkeillä ja Ukko on päässyt mukaan. Välillä (yleensä alkumatkasta) Ukko vetää aivan hulluna ja saa oikeasti pistää kampoihin etten lennä nenälleni tai etten katoais horisonttiin Ukon perässä! :D Välillä Ukolla on kyllä sitten muuta häsläämistä, mutta ei me ollakaan vasta kuin kolmella lenkillä käyty. Ylämäkeen Ukko ei sitten vedä ollenkaan, ylämäen tullessa vastaan on kyllä ikävä Jerikoa, kun se käskystä lähtee vetämään ihan hulluna. :))

Niin joo, Ukko ei ole enää yksinolojaan ollut häkissä vaan Jerikon kanssa eteisessä ja keittiössä. Makkarikin on itse asiassa ollut auki. Kävin tänään kysymässä naapurilta tilanneraporttia ja nyt ei ole kuulemma enää kuulunut pihaustakaan. Eli tällä nyt jatketaan. Vaikka Ukko olikin tänään silpunnut karvateippirullan ja tais olla tehnyt jotain muutakin pahaa, en tiedä kun pikkuveli kävi lainaamassa mun järkkäriä ja siivosi samalla Ukon sotkut! ;) Mutta siis parempi pienet tihutyöt, vessapapereiden ynnä muiden silppuamiset, kuin sitten haukkuminen yksin ollessa.

Torstaina on sitten Jerikon osteopaatti. En tiedä olenko ihan tyhmä, mutta jotenkin toivon että Kaiperla tekis jonkun taikatempun tolle ranteelle, että tulis nyt normaaliksi ja päästäis pian kunnolla treenaamaan.. Osteopatia on kyllä välillä sellaista tähtitiedettä, ettei siitä taikatemputkaan kaukana ole eli toivotaan parasta. ;)

Ei kommentteja: