sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen FH-koe

Tänään oli Ukon ja mun ensimmäinen FH-koe. Koe oli bortsujen rotumestaruuskoe Kuortaneella ja tultiin Pohjanmaalle jo eilen. Treenailtiin illalla vanhan treenikaveri-Tiinan sekä Jessican kanssa ja Tiina majoitti meidät kotonaan. Jupiter sai samalla oikein hyvää harjoitusta koiraan tottuneen lapsen kanssa ja lapsipelko ehkä pienen aavistuksen helpotti. 

Tänään sitten tosiaan kokeeseen ja Ukolle arpoutui koko kokeen ensimmäinen jälki. Ukolla oli ihan yksityispelto, heinä oli maltillisen korkuista ja pohja aika kuiva. Tiedossa oli, että treeni Ukon kanssa on pahasti kesken ja vielä enemmän varmuutta tarkkaan työskentelyyn pitää saada lyhyellä liinalla ajaen. Nyt sitten yhtäkkiä vaan 10m liinassa ja eniten jännitti, että päästäänkö alusta liikkeelle, ettei ala siinä varmistelemaan.

Alku menikin sitten tosi hyvin! Ukko lähti tosi hyvällä tahdilla ja tarkasti jäljestämään ja sydämessä vähän läikähti, kun pääsin paalulta sen perään ja katsoin, että se jäljestää kyllä nyt niin hienosti. Ekalla suoralla tuli ensin pari pientä tarkastusta sivusuunnassa, mutta Ukko hienosti itse hillitsi isommat kaarrokset ja heti palasi takaisin jäljelle. Kyllä näytti hyvältä! :)

Sitten tuli joku epävarmuus ja palasi vähän takaisin päin, lähti mun lisäkäskyllä sitten taas jatkamaan (ja Outi Hermiö muuten tuomarina ihanan kannustava ja ohjaava!) ja tultiin ekalle esineelle jonka Ukko ilmaisi tosi hienosti. :) Esineeltä matka jatkui tosi hienosti jäljestäen.

Ekan kulman Ukko ehti jo kääntyä suoraan ja itse ehdin jo siirtyä sen perään (ja taas vähän ylpeys Ukosta läikähti rinnassa), mutta sitten Ukkoon iski epävarmuus ja tuli takaisin tarkistelemaan kulmaa. Matka jatkui ja toinen kulma tuli heti perään, tässä vähän taas epävarmuutta. Kolmannella suoralla Ukko sitten tarkasteli niin pitkälle, että veti mut pois jäljeltä ja koesuoritus loppui siihen.

Upeaa kuitenkin oli se, että saatiin vielä jatkaa jälkeä loppuun ja loppuun päästiinkin eikä mm. harhat häirinneet Ukkoa yhtään. Kun pääsin sitten treeninomaisesti ajamaan jälkeä lyhyemmässä liinassa, homma pelitti taas paremmin. Nyt oli vaan liikaa liian nopeasti tuo 10 metrin liina, kun koulutus vielä kesken.

Olen kuitenkin tosi tyytyväinen Ukkoon. Se näytti myös tosi hienoja pätkiä ja kun se on jo viikon koulutuksella parantanut ihan huimasti, niin tiedän että varmasti siitä tulee todella hieno jälkikoira. Harmi, että en ole osannut viedä Ukkoa eteenpäin tällä tavalla jo alkukeväästä, mutta toisaalta turha sitä on harmitella nyt jälkikäteen. Pääasia, että tiedän tasan tarkkaan missä on ongelma ja toisaalta olen jo nähnyt että se on ihan korjattavissa. Ei siis muuta kuin lisää treeniä ja uusiin kokeisiin sitten kun ollaan siihen valmiita. :)

Hienosäätöineen ja nyansseineen FH-jäljestä on tullut aika koukuttava laji. ;) 


Ei kommentteja: