Paimennusta pitkästä aikaa

Blogi-arkistosta tarkastettuna edellinen paimennustreeni oli meillä marraskuun alussa. Auts. :( Vähän hävettää kuinka vähän sitä on nyt syksyllä ehtinytkään treenata. Pimeä tulee niin aikaisin, että viikolla ei oikein ehdi, ja viikonloput on olleet tosi buukattuna.

Tänään osui kuitenkin kaikki olosuhteet yhteen: mulla oli vapaapäivä, kaunis aurinkoinen sää ja pikku pakkanen. En ole nimittäin raaskinut treenata aitauksessa senkään vuoksi, ettei maan pinta kulu ja mene aivan mutaiseksi, ja kasvit irtoa juurineen. Täytyy vaalia tuota kasvustoa mikä tänne on alkanut muodostua nokkosten valtakauden jälkeen... Mutta siis pikku pakkanen ja pieni lumikerros siitä hyvät, että suojaa sitten kasvejakin. :)

Kyllä treenaamattomuus sitten näkyikin. Ekat vuorot meni molemmilla ihan käskyjen noudattamisen alleviivaamisessa ja etäisyyden pitämisessä lampaisiin. Ihan perusasioita. Toisella vuorolla ajatin lampaita aitaa pitkin, tai ainakin niin oli tarkoitus. Ukon versio tästä oli se, että Ukko tasapainotti lampaat aina nurkkaan ja piti niitä siellä tiiviisti ja sinnikkäästi eikä olisi kuunnellut ollenkaan mun käskyjä tai päästänyt lampaita jatkamaan eteenpäin. Voisi kai sanoa, että Ukko ei ollut ihan yhteistyö-moodissa.

Kolmannella vuorolla siirryttiin alalaitumelle ja tehtiin häkitystä. Aluksi oli toki vähän haastavampaa, mutta saatiin onnistumaan. Ukko kyllä nykyään tosi luontevasti ja mielellään painaa lampaita vaikka ne olisi jähmeitä eikä yhtään ahdistu. No, näkyihän se siinä nurkkaan tasapainottamisessakin, että hauskinta olisi vaan puskea niitä ja kohdata päin katsovia lampaita.. ;) Jerikolla häkitys lähti melko hyvin toimimaan taas.

Pidettiin sitten vähän taukoa. Hengailtiin sisällä ja sitten tehtiin vähän tasapainolauta-treeniä. Jerikon kanssa yritin nyt olla itse nopeampi palkkaamaan ja toisaalta rauhoittavampi, mutta Jeriko vaan on niin aktiivinen tarjoamaan, että jos yhtään odotin, että hakisi paremman tasapainon jotta laudan reuna irtoaisi maasta, niin Jeriko lähti taas tarjoamaan vauhdikkaita laudan ympäripyörähdyksiä etutassut laudalla molempiin suuntiin (jos eka suunta ei tuottanut palkintoa, niin entä tämä toinen?) tai sitten kumarruksia. Kumarruksista kyllä palkkasinkin, koska niillä saadaan just niitä haluttuja lavan alueen lihaksia vahvistettua. Mutta on se aika epeli. Hassu pieni paviaani. :D

Ukon kanssa edelleen takajalat laudalla ja istumista ja istumasta seisomaan nousemista. Varsinkin tässä tuo pohjan kapea muovinen tasapainoalue herkästi lähtee pyörimään akselinsa ympäri, joten ilmatäytteinen tyynyt olisi varmasti helpompi ja jossain määrin turvallisempikin, tuollainen kiertoliike ei välttämättä ole ihan toivottua..

Otin sitten vielä hurjana toisenkin treenin. Häkitykset meni nyt tosi nopsaan, vaikka ei ne ilmaiseksi sinne edelleenkään kävelleet. Ukko painoi lampaat peruuttaen häkkiin, mutta kerrasta joka tapauksessa ja hyvin tasapainotteli itsenäisesti. :) Samoin Jeriko sai hienosti häkitettyä. Jako olikin sitten tällä tiiviillä neljän harmasristeytyksen porukalla aika haastava. Otettiin sitten häkin seinää vasten ihan jaon alkeisharjoittelua, että saatiin onnistumisia. Tässä molemmat piti kyllä hienosti sitten jaettua porukkaa. :) Jerikolle tein vielä avoimella yhden onnistuneen jaon. Huh, olipa haastavaa!

Kyllä taas pisti vähän pohtimaan, että Ukko olisi pitänyt pentuna aikaisemmin ottaa haltuun, ettei olisi oppinut noin vahvasti itsenäisesti säätämään. Toisaalta on ihan positiivinen asia, että se on alkanut nyt oikein nauttimaan siitä, kun saa "pakottaa" lampaat väistämään ja tekee sen kylmän viileästi ja ilman vähäisintäkään hätiköintiä. :) Ristiriitaiset tunteet siitä, että onko peli jo osittain menetetty Ukon kanssa, vai voinko vielä saada siitä koko potentiaalin esille.

Pitäis kyllä nyt todella aktivoitua sitten treenaamisen kanssa ja nimenomaan treenata tavoitteellisesti ja päämäärätietoisesti. Tätä ajatusta varten olisi tarkoitus kerätä pientä treeniporukkaa. Ja keväälle olen ilmoittautunut Jonas Gustafssonin kurssille, sitä odotan innolla! :) Olen paljon viimeisen vuoden aikana pohtinut paimenkoiran kouluttamista ja tavallaan sormet syyhyäisi jo lähteä taas nollasta uudelleen jos saisi aikaiseksi paremmin koulutetun koiran kuin tähän mennessä.
Tämä Jonaksen kirjoitus mielestän kiteyttää kaiken olennaisimman paimennuksen kouluttamisessa. Ja ikävä täytyy sanoa, että omien koirien kanssa noista ensimmäisistä kohdista on hypitty yli ja sen vuoksi ollaan siinä tilanteessa, että korjaillaan virheitä jälkikäteen.

Mustin koulutus on edennyt kyllä siis haluamallani tavalla, mutta koska se ei ole oma koira, niin treenit jää vielä harvemmiksi eikä tietenkään ilman säännöllistä treeniä voi edistyä. Toki tarkoitus on vielä Mustinkin kanssa jatkaa, olisi kiva saada se perusradalle ja kisakuntoon ensi kesäksi. :)